TEEMA: TERVEYS
NRO 3/2014 TUKIVIESTI
hua. Tällä hetkellä hän opettelee innokkaasti lukemaan ja kirjoittamaan. Lukutaito avaisi äidin mukaan taas valtavasti lisää keinoja kanssakäymiseen. ”Otso on sitä tyytyväisempi, mitä enemmän hän pystyy viestimään muiden kanssa. Puhumisen ansiosta hänen maailmansa on alkanut avartua muutenkin: Otso esimerkiksi halusi lähteä leirille muiden nuorten kanssa ja pärjää siellä mainiosti ilman vanhempiaan”, Anukaisa Alanen kertoo.
Heti kun Otso Alasella oli käy tössään muutama viittoma, hän alkoi käyttää niitä vitsailemiseen. Jokainen haluaa löytää omanlai sensa yhteyden toisiin ihmisiin.
Teoriat syistä voivat satuttaa
YHTEYTTÄ TOISIIN
minun kokemusteni mukaan pötypuhetta. Otso on avoin, lämmin ja läheistensä asioista kiinnostunut nuorukainen. Toki autisti voi käyttäytyä erikoisesti hämmentyessään: esimerkiksi nauraa jonkun kerrottua suru-uutisia. Mutta tällainen ei kerro tunteiden puuttumisesta
vaan reagoimiskeinojen erilaisuudesta”, hän huomauttaa. Hänen mukaansa Otsolla on koko ikänsä ollut selvästi kaipuu yhteyteen muiden ihmisten kanssa. Valitettavasti kommunikaatioon ei ollut kotikunnassa tarjolla tarpeeksi tukea Otson
varhaisvaiheissa ja edistyminen olikin hidasta. ”Olemme esimerkiksi viittoneet ja piirtäneet. Heti kun Otsolla oli käytössään muutama viittoma, hän alkoi käyttää niitä vitsailemiseen.” Aivan uusi kanava aukeni, kun Otso alkoi 12-vuotiaana pu-
Lukuisat erilaiset teoriat autismin syistä eivät erityisemmin innosta Anukaisa Alasta. ”Otson ollessa pieni jotkut yhä uskoivat teoriaan, jonka mukaan autismi johtuu äidin tunnekylmyydestä. Vaikka tiesin meidän suhteemme olevan lämmin, sellainen satutti.” Anukaisa Alasen mukaan on tavallaan ymmärrettävää, että autismin aiheuttajaa on etsitty niin ilmansaasteista kuin ruokavaliostakin. Hän itse uskoo, että autisteja on ollut aina – heitä on vain kutsuttu eri aikoina erilaisin tavoin. ”Hyvistä hetkistä huolimatta arki autistisen lapsen tai nuoren kanssa on usein raskasta. Silloin tekee mieli tarttua kaikenlaisiin oljenkorsiin ja lennokkaisiinkin teorioihin. Ja bisnes on aina tarkka aistimaan ihmisten hädän.” Anukaisa Alanen myös toivoo, etteivät ihmisten vahvuudet jäisi diagnoosien varjoon. Otso esimerkiksi on musikaalinen, liikunnallinen ja kova tekemään käytännön hommia. Äidin haaveet pojan tulevaisuudesta kuulostavat varsin tavallisilta. ”Toivon, että Otso saisi työtä ja voisi hyödyntää tunnollisuuttaan ja huolellisuuttaan. Haluaisin myös nähdä hänen pääsevän muuttamaan omaan kotiin ajallaan. Ihanteellinen paikka olisi sellainen, jossa tuki ei olisi liiallista ja passivoivaa.” 21