tukiviesti nro 3/2013
Teema: asuminen
Herlinit jakavat monien yhteisen unelman:
Koti ilman kilpailutusta Riikka Herlinin muutto omaan kotiin sujui niin hyvin, että se vahvisti hänen vanhempiensa halua vaikuttaa. Muillakin pitäisi olla mahdollisuus samaan, ajattelevat Tuuli ja Niklas Herlin. Riikka Herlinin säätiön tavoite on tukea kehitysvammaisten ihmisten hyvää elämää ja asumista. Teksti Soile Honkala Kuvat Soile Honkala ja Aleksi Poutanen Espoo
T
uuli ja Niklas (Niko) Herlinin mielestä heillä oli onnea, kun heidän Riikka-tyttärensä, 26, pääsi viisi vuotta sitten muuttamaan Lyhty ry:n ylläpitämään Kotikutonen-asumisyksikköön. Lyhty oli jo tullut Riikalle tutuksi, sillä hän opiskeli Lyhdyn Lamppukoulussa, joka tarjoaa jatkokoulutusta kehitysvammaisille nuorille. Silti irrottautuminen ei ollut helppoa. Kun tieto vapautuneesta asumispaikasta tuli, ensimmäiseksi Tuuli purskahti itkuun. Minun pikku Riikkani muuttaa pois kotoa, ei tule mitään, Tuuli kertoo ajatelleensa. ”Niko puhui kuitenkin minulle järkeä. Jos tämä tilaisuus olisi ohitettu, ei tiedä milloin olisi tullut seuraava.” Myös keskustelu Lyhdyn työntekijöiden kanssa auttoi, samoin kuin tieto siitä, että Riikka 14
voisi muuttaa vähitellen. He veivät valokuvia ja sisustivat kotia pikkuhiljaa. Riikka alkoi viihtyä Kotikutosessa erittäin hyvin ja samalla vanhempien pitkäaikainen haave oman säätiön perustamisesta vahvistui. Toiminta-ajatuksena olisi tukea eri tavoin kehitysvammaisten ihmisten hyvää elämää ja asumista. Kun edessä oli Kotikutosen remontti, oli aika toimia. Kun Riikka Herlinin säätiö oli perustettu, ostettiin kiinteistö, johon remontoitiin koti viidelle kehitysvammaiselle ihmiselle. Pian uuteen kotiin kannettiin huonekaluja paitsi Riikalle, myös hänen asuintovereilleen entisestä asumisyksiköstä. Naapuriksi Riikka sai myös parhaan ystävänsä Marinan, jonka Riikka on tuntenut taaperoikäisestä lähtien.
Askel kerrallaan Riikka oli vasta kaksivuotias, kun sosiaalityöntekijä alkoi valmentaa hänen vanhempiaan siihen, että Riikan pitäisi muuttaa aikuisena pois kotoa. Vaikka tuntui hieman hassulta puhua moista pienen lapsen vanhemmille, Herlinien mielestä on hyvä, että myös vanhemmat autetaan hyvissä ajoin ymmärtämään asia. ”Suomessa on tuhansia aikuisia kehitysvammaisia, jotka asuvat kotona vanhempien luona kuin lemmikit tai nuket. Kun iäkkäät vanhemmat kuolevat, he joutuvat yksin laitokseen. Kehitysvammaiset ovat konservatiivisia ja kotiin tarttuvia ihmisiä. Muuttaminen on heille henkinen ponnistus, kymmenen kertaa väsyttävämpää kuin muille”, Niko muistuttaa. g