Tukiviesti 1 / 2017

KEHITYSVAMMAISTEN TUKILIITTO RY:N LEHTI

NRO 1/2017

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

s.06 VAPAUS & VASTUU:

SYLVESTERIN NUORET ELÄVÄT OMAAN TAHTIIN, OMALLA TYYLILLÄ.

s. 10 SOSIAALINEN ISÄNNÖINTI:

RISTO MÄENTIEN (KESK.) MIELESTÄ OPISKELIJAPOJAT OSKARI JA JERE OVAT MUKAVIA NAAPUREITA.

s. 18 RISKINOTTO & LUOTTAMUS: APAJAN PÄIVÄTOIMINTA­ YKSIKÖSSÄ OPISKELLAAN OSALLI­SUUDEN TUKEMISTA

PÄÄKIRJOITUS

TUKIVIESTI NRO 1/2017

Kohderyhmästä toimijaksi TERVETULOA VUOSI 2017 ,

satavuotias Suomi ja ensimmäinen kokonainen kalenterivuosi, kun YK:n vammaissopimus on voimassa. Tervetuloa Tukiliiton uusi strategiakausi, joka vammaissopimuksen tavoin nostaa kehitysvammaisen ihmisen osallisuuden merkittäväksi tavoitteeksi.

Mikä ihmeen osallisuus? Käsite vilahtelee päättäjien juhlavissa puheissa lähes päivittäin, mutta kuuluu harvan perustallaajaan omaan arkisanastoon. Tosiasiassa osallisuus – tai sen puute – kuuluu jokaiselle.

YHTEYTTÄMINEN TARKOITTAA prosessia, jossa hiilidioksidista ja vedestä syntyy sokeria, ja sivutuotteena happea. Koko operaation ehdoton edellytys on auringon valoenergia. Osallisuus tarkoittaa prosessia, jossa autonomiasta, demokratiasta ja yhteisöön kuulumisesta syntyy inkluusiota. Operaation auringonvalo ovat ihmiset, jotka haluavat ja tekevät.

Vertaus on velkaa viereisen Painavan sanan kirjoittajalle, Anna-Maria Isolalle. Hän tutkii osallisuutta työkseen ja on päätynyt jakamaan osallisuuden monitahoisen käsitteen kolmeen osaan: autonomiaan, demokratiaan ja yhteisöllisyyteen.

Autonomiaan sisältyy esimerkiksi omatoimisuus ja päätöksenteko sekä aktiivinen toimiminen itseä koskevissa asioissa. Demokratia on vallanjaon lisäksi yhdenvertaista toimimista yhteisissä ” Osallisuus toteutuu asioissa, yhteisen päämäärän etsimistä ja erilaisuuden ainoastaan silloin, kun sietämistä. Yhteisöllisyys syntyy yhteenkuuluvaisuukehitysvammaiset henkilöt desta, vuorovaikutuksesta ja yhdessä tekemisestä.

Osallisuuden tukeminen, myös Tukiliiton toiminmuuttuvat kohde­r yhmästä nassa, tarkoittaa tekoja, jotka vahvistavat vammaisten toimijoiksi.” ihmisten mahdollisimman suurta itsenäisyyttä, demokraattisia vaikuttamismahdollisuuksia ja yhteisöllistä toimintaa. Isolan mukaan osallisuuden vahvistamisessa tarvitaan erityisesti autonomian ja demokraattisten vaikuttamismahdollisuuksien lisäämistä.

Kehitysvammaisten erityishuoltopalvelut sekä osittain tarpeeton tai ylimitoitettu hoivakulttuuri ovat syrjäyttäviä ja eriyttäviä. Yhteinen tehtävämme on vaatia kaikille yhteisiä, yleisiä palveluja myös kehitysvammaisten ihmisten saataville. Palveluita on samalla kehitettävä vastaamaan erilaisten ihmisten tarpeita.

Palveluiden lisäksi toimintatapojemme tulee muuttua. Omatoimisuuden ja itsenäisyyden lisääminen tapahtuu arjessa.

Omatoimisuuden ja yhteisöllisyyden lisäksi kehitysvammaisilla tulee olla valtaa omissa ja yhteisissä asioissa. Osallisuus toteutuu ainoastaan silloin, kun kehitysvammaiset henkilöt muuttuvat kohderyhmästä toimijoiksi.

Tämän lehden tekemisessä olemme olleet tiiviisti mukana. Ideointivaiheen kantava kysymys oli yksinkertainen. Missä on löydetty osallisuuteen ja sen tukemiseen uusia, toimivia avaimia? Löysimme mielenkiintoisia juttuja.

OSALLISUUS ON SYRJÄYTYMISEN VASTAKOHTA.

Mari Hakola, Pia Mölsä ja Kari Vuorenpää Osallisuuden edistämisen tiimi, Kehitysvammaisten Tukiliitto

2

PAINAVA SANA

Jäälyhtyjä, silkkipaperia ja jaettua toivoa

TUKIVIESTI 1/2017

joutuneet ihmiset kertovat tarpeettomuuden ja arvottomuuden kokemuksestaan. Yksinäisyydestä puhutaan kansansairautena. Vammaiset joutuvat yhä edelleen elämään ulkoapäin tulevien määrittelypaineiden alla.

Osallisuus nähdään ratkaisuna kaikkeen tähän, mutta mitä se tarkoittaa?

Osallisuus on ainakin sitä, että kokee olevansa tarpeellinen osa jotakin kokonaisuutta, mutta se on enemmänkin: osallisuus on ennen kaikkea sitä, että pystyy vaikuttamaan oman elämänsä kulkuun ja yhteisiin asioihin.

Itsemääräämisoikeus on yllättävän helposti ohitettavissa. ASPA-säätiö raportoi Osallisuuden olotiloissa -kirjassaan, että 70 prosenttia vammaisista tai mielenter­veys­kuntoutujista ei ollut saanut päättää, missä ja kenen kanssa asuu.

PÄÄTOIMITTAJA

TYÖMARKKINOIDEN ULKOPUOLELLE

48. vuosikerta

Merja Määttänen puh. 040 653 1159 merja.maattanen@kvtl.fi JULKAISIJA

Kehitysvammaisten Tukiliitto ry Pinninkatu 51, 33100 Tampere Puh. 0207 718 200 www.kvtl.fi ILMOITUSMYYNTI

Heli Hekkanen, p. 044 271 5744 Tanja Riihimäki 044 370 4583 ilmoitusmyynti.tukiviesti@gmail.com TAITTO

tarvitaan erityisesti niitä, jotka ovat tunteneet epäkohdat omissa nahoissaan. Ongelmana vain usein on, että epäkohtien keskellä ei välttämättä jaksa tai osaa toimia. Aika kuluu asioiden hoitamiseen. Ei tiedä, missä saisi äänensä kuuluviin. Ei välttämättä ole edes uskoa myönteiseen muutokseen. Siksi tarvitaan lähimmäisten rohkaisua ja rinnalla kulkemista.

Toiminnan ei tarvitse olla suurensuurta. Riittää, että pystyy liikauttamaan yhden ihmisen ennakkoluuloja tai saa lausuttua ääneen ajatuksen, josta syntyy yhteistä toimintaa. Jäädytetäänpä lumilyhtyjä kyläraitille, kuten Sotkamossa, tai vuorataanpa koko kerrostalosta kadunpuoleiset ikkunat erivärisillä silkkipapereilla ilahduttamaan kulkijoita, kuten Helsingissä.

Tällainen toiminta ilahduttaa ihmisiä monella tapaa, mutta se on myös yhteisiin asioihin vaikuttamista ja ihmisten liikuttamista. Sotkamon jäälyhtyjä ajettiin katsomaan kauempaakin. Helsingissä kadulla kulkija sai ikkunoita katsellessaan oivalluksen, että yhteistä tilaa voi käyttää monella tavalla. Kyse on vain siitä, mitä yhdessä päätetään.

ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUDEN TURVAAMISEEN

alkuvaiheessa hentona ketjuna: yksi on lausunut puolihuolimattoman hassun ajatelman, jonka toinen on sanoittanut hieman pidemmälle ja kolmas sitten jalostanut ideaksi. Loppujen lopuksi kukaan ei tiedä tai välitä tietää, kenen idea oli – sellaisia hyvät ideat usein ovat, yhteisen olemisen ja keskinäisen rohkaisun myötä kehkeytyneitä.

Palveluihin voi myös vaikuttaa yhdessä. Palveluita käyttäneellä on sekä kokemusta että näkemystä, millaisia hyvät palvelut olisivat. Kun ammattilaiset ja asiakkaat kehittävät yhdessä, puhutaan asiakasosallisuudesta.

Palvelujen yhteiskehittäminen on harvoin nopeaa ja helppoa. Asiakkaalta ehkä puuttuvat sanat kokemukselleen. Ammattilaisen voi olla vaikeaa astua sivuun asiantuntijuudesta ja antaa tilaa kokemukselle. Dialogin myötä kokemus ja näkemys kuitenkin useimmiten saavat sanat, käsitteetkin, jotka sulautuvat osaksi ammattilaisten ja asiakkaiden yhteistä ymmärrystä.

Asiakkaiden ja ammattilaisten välille voi auttaa rakentamaan siltoja esimerkiksi muotoilemalla lähimmäisen kokemusta ja toiveita sanoiksi ja välittämällä siitä tietoa ammattilaisille.

Osallisuus on yhteisiä sanoja, merkityksellisyyttä ja toivoa.

MUUTOS ETENEE

Anna-Maria Isola

Mika Aalto-Setälä | Otsomaria Oy KANNEN KUVA

Laura Vesa

KEHITYSVAMMAISTEN TUKILIITTO RY:N LEHTI

NRO 1/2017

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

s.06 VAPAUS & VASTUU: SYLVESTERIN NUORET ELÄVÄT OMAAN TAHTIIN, OMALLA TYYLILLÄ.

s. 10 SOSIAALINEN ISÄNNÖINTI: RISTO MÄENTIEN (KESK.) MIELESTÄ OPISKELIJAPOJAT OSKARI JA JERE OVAT MUKAVIA NAAPUREITA.

s. 18 RISKINOTTO & LUOTTAMUS: APAJAN PÄIVÄTOIMINTA­ YKSIKÖSSÄ OPISKELLAAN OSALLISUUDEN TUKEMISTA

TILAUSHINNAT 2017

30 €/vuosikerta. Jäsenille maksuton JÄSENASIAT, LEHTITILAUKSET

Jäsensihteeri Sinikka Niemi Puh. 040 483 9362 jasenpalvelu@kvtl.fi PAINOS

14 700 kpl ISSN-L 0355-7669 ISSN 0355-7669 (Painettu) ISSN 2242-9123 (Verkkojulkaisu) Aikakauslehtien liiton jäsen PAINOPAIKKA

Forssa Print, Forssa 2017 Tukiviesti ei sitoudu julkaisemaan aineistoa, jota se ei ole tilannut, ja toimitus pidättää oikeuden lyhentää ja muokata tilaamatta lähetettyjä juttuja. Tilaamattomista artikkeleista ei makseta palkkiota.

AIKATAULU

Teemat, aineisto- ja ilmestymispäivät 2017 1. Kohti osallisuutta 16.1.

24.2.

2. Keskelle elämää 10.4.

19.5.

3. Lähelle 21.8.

29.9.

4. Yhteistyöhön 6.11.

15.12.

Löydät Kehitysvammaisten Tukiliiton myös Facebookista.

Kirjoittaja tutkii osallisuutta ja köyhyyskokemuksia Sosiaalisen osallisuuden edistämisen koordinaatiohanke Sokrassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Lisätietoa: www.thl.fi > Tutkimus ja asiantuntijatyö > Hankkeet ja ohjelmat.

441

PAINOTUOTE

428

PEFC/02-31-162

TUKIVIESTI NRO 1/2017

SISÄLTÖ

02 PÄÄKIRJOITUS

06

TUKIVIESTI NRO 1/2017

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

Kohderyhmästä toimijaksi

NRO 1/2017 TUKIVIESTI

Omat siivet, omat säännöt

03 PAINAVA SANA

Jäälyhtyjä, silkkipaperia ja jaettua toivoa

04 SISÄLTÖ

05

ALKUPALA Valle ja Palle

KOHTI OSALLISUUTTA

Haluaisinko itse asua täällä? Milla Vistiaho (oik.) kysyy itseltään testikysymyksen joka päivä. Rudi Väliaho ja muut asukkaat pitävät huolen vauhdista.

6

06 OMAT SIIVET, OMAT SÄÄNNÖT 09 Mokailu sallittu

10

TUKIVIESTI NRO 1/2017

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

10 NAAPURIN HYVÄT JÄTKÄT

Naapurin hyvät jätkät

14 OSAAVA TAIDEOHJAAJA

Tukea tarvitseville asukkaille seuraa ja välittämistä,

7

isännöitsijöille niiden lisäksi myös vuokranalennusta ja opintopisteitä. Lahden sosiaalisen isännöinnin malli vaikuttaa idealta, jossa kaikki voittavat.

17 Yhdessä kohti tavoitteita

Teksti Merja Määttänen Kuvat Laura Vesa LAHTI

18 OMAAN TÄYTEEN MITTAAN

”HE

eivät ole meille asiakkaita, vaan naapureita”, sanoo Oskari Savolainen. ”Ja me emme ole heille ammattilaisia, vaan naapurin hyviä jätkiä”, jatkaa Jere Virinsalo.

Oskari, 23, opiskelee Lahden ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajaksi ja Jere, 21, sosionomiksi. Molemmat suorittavat osan opinnoistaan olemalla hyviä jätkiä. Opintosuorituksen virallisempi nimi on sosiaalinen isännöinti.

On talvinen iltapäivä Mastokadulla, Lahden Mukkulassa. Yläkerran naapuri Risto Mäentie on tullut Jeren luo kahvittelemaan.

Noin puolet kerrostalon asunnoista on vammaispalvelun asiakkaiden vuokrakoteja.

Suurin osa on päiväsaikaan arkiriennoissaan työtoiminnassa tai avotyössä, yksi palkkatyössäkin.

24 TOIMINNAN MIES 28 KOHTAAMISIA

Jammailua. Naapurustoon kuuluu monta musiikin ystävää, ja ison bändin suunnitelmissa on ”Mastokadun biisi”. Jere Virinsalo (vas.), Oskari Savolainen ja Risto Mäentie jammailevat tällä kertaa pienellä porukalla.

HATTUJEN ALLA

30 SELKOSIVUT

10

14

TUKIVIESTI NRO 1/2017

11

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

32 AJANKOHTAISTA 5 KOLUMNI 3

41

NRO 1/2017 TUKIVIESTI

Taidemaailmassa elää ajatus, ettei kehitysvammainen henkilö pysty taiteelliseen ajatteluun tai toimimaan taideohjaajana. Tietenkin pystyy! Kysytään vaikka Anna Vesalalta ja Minna Haverilta.

Yhdessä yhdenvertaisuutta

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

Osaava taideohjaaja

TUKILIITOSTA

NRO 1/2017 TUKIVIESTI

Teksti Tuula Puranen | Kuvat Mikko Käkelä HELSINKI

POISSA PIILOSTA

43 VAPAAEHTOIST YÖTÄ

ITALIALAISITTAIN

44 LYHYESTI

44 8 esitystä elämästäni haistattaa pitkät määrittelyille 45 Teemaviikko vaikutti ja viihdytti 45 Sanottua 46 Osallistu Papunetin kuvataide­ kilpailuun 46 Ripaus tähtipölyä

47

Minna Haverin (vas.) ja Anna Vesalan tasavertaisuus taideohjaajina vahvistui projektin edetessä.

14

18

TUKIVIESTI NRO 1/2017

15

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

NRO 1/2017 TUKIVIESTI

KYSY. LAKIMIES VASTAA

48 YHTEYSTIEDOT

Omaan täyteen mittaan Apajan päivätoimintakeskuksessa ohjaajat ja

www.kvtl.fi ja

vaikeasti vammaiset asiakkaat opiskelevat yhdessä, mitä osallisuus ja sen ”laatukriteerit” oikein tarkoittavat.

Molemmille opiskelu on kasvun paikka.

18

4

19

VALLE JA PALLE

NRO 1/2017 TUKIVIESTI

JUKKA AHONEN on Tukiviestin sarjakuvataiteilija. Tilaustöiden tekeminen on osa hänen toimenkuvaansa Pudasjärven Työkeskuksessa.

5

TUKIVIESTI NRO 1/2017

6

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

NRO 1/2017 TUKIVIESTI

Omat siivet, omat säännöt

Haluaisinko itse asua täällä? Milla Vistiaho (oik.) kysyy itseltään testikysymyksen joka päivä. Rudi Väliaho ja muut asukkaat pitävät huolen vauhdista.

7

TUKIVIESTI NRO 1/2017

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

Teksti Mari Vehmanen Kuvat Mikko Käkelä HELSINKI

”S

ijainti, sijainti ja vielä kerran sijainti.”

Jani Leinonen, 26, osaa sanoa välittömästi, mikä hänen nykyisessä kodissaan Rinnekodin Sylvesterissä on parasta.

Pitäjänmäestä hurauttaa bussilla tai lähijunalla hetkessä Helsingin keskustan vilinään.

Kaupassa on helppo piipahtaa jalkaisin.

Janin edellinen asunto Espoon Lakistossa oli auttamattomasti syrjässä. ”Siellä ei ollut kerta kaikkiaan mitään, pelkkää pellonreunaa. Stadiin lähti dösä silloin tällöin.”

Nyt kaikki on toisin. Kun työpäivä lounaskanttiinissa Hakaniemessä on tehty, Jani suuntaa yleensä joko salibandyharjoituksiin tai kaupungille treenaamaan biljardia. ”Arkena ei voi jäädä pelaamaan bilistä yöhön asti, että jaksaa taas aamulla nousta duuniin. Viikonloput ovatkin sitten eri juttu – silloin saa nukkumaanmeno venyä”, Jani nauraa.

Hän muutti Pitäjänmäkeen heti Sylvesterin auettua keväällä 2015 ensimmäisten asukkaiden joukossa. Sylvesteri edustaa täysin uudenlaista tuettua asumista, jossa kodit ovat aivan tavallisia kerrostaloyksiöitä ja -kaksioita. Yksi huoneistoista toimii henkilökunnan kansliana ja asukastupana.

Vähintään yksi ohjaaja on tavattavissa vuorokauden ympäri, ja kukin asukas saa tukea tarpeensa ja halunsa mukaan. Jani esimerkiksi elelee hyvin itsenäisesti. Hän kertoo soittavansa ohjaajien ovikelloa vaikkapa, kun kaipaa apua laskun maksamisessa. ”Tai joskus käyn kysymässä vinkkiä, mitä voisin ostaa kaupasta ja kokkailla. Muuten menen ja tulen oman mieleni mukaan. Joskus ohjaaja pirauttaa ja kyselee kuulumisia, ellei minua ole näkynyt muutamaan päivään”, Jani kuvailee arkeaan.

Henkeviä keskellä yötä Myös Rudolf ”Rudi” Väliaho, 22, arvostaa Sylvesterissä kaupungin sykettä. Hän asui aiemmin Etelä-Savossa perhekodissa. ”Kävin kokeilemassa täällä Sylvesterissä ensin viikonlopun ajan. Tiesin heti haluavani tänne, sillä olen aina ollut kova Helsinkifani. En meinannut aluksi uskoa, että saan vihdoin asua Stadissa.”

Erittäin urbaaneja ovat Rudin rakkaimmat harrastuksetkin: elektroninen musiikki ja parkour. Musiikista on tullut Helsinkiin muuttamisen jälkeen myös työ: Rudilla on oma Sähkösaundit-ohjelma Radio Valossa. Lisäksi hän harjoittelee asemalla erilaisia ääni-, video- ja valotöitä. ”Ohjelmien teemoihin sopivat biisit ovat minulla valmiiksi päässä, sillä olen musiikista niin kiinnostunut. Mutta spiikkejä pitää

oikeasti miettiä ja harjoitella”, Rudi kertoo juontotyöstä.

Sylvesterissä häntä miellyttää sopiva yhdistelmä yksityisyyttä ja palveluja. ”Olen sinkku, joten joskus on kiva tulla toimistoon juttelemaan ohjaajien kanssa henkeviä, vaikka keskellä yötä. Puhuminen helpottaa.”

Rudi kertoo pohtivansa henkilökunnan kanssa esimerkiksi parisuhdeasioita. Hänestä Helsingin yöelämässä tytöt ovat kovin itsetietoisia ja heihin on vaikea tutustua. ”Vielä ei ole tullut vastaan sitä oikeaa herkkää ja luovaa tyttöä. Mutta uskon, että kaikki tapahtuu aikanaan.”

Muutoin Rudi kertoo rimpauttavansa kanslian ovikelloa esimerkiksi siivouspäivinä. ”Kotitöiden aloittaminen on minulle niin hankalaa. Mutta imurointi- ja pyykkihommat kyllä tulevat tehdyksi, kun vaan ohjaajat ensin vähän potkivat persuksille.”

London calling Sekä Jani että Rudi ovat toistaiseksi tyytyväisiä koteihinsa Sylvesterissä. Tosin kumpikin on jo miettinyt vähän tulevaisuutta. ”Ainahan vuokra voisi olla hiukan halvempi ja tilaa enemmän. Pakastin ja tiskikone omassa kämpässä olisivat myös hyvät.

Ja voisi olla kiva asua vielä itsenäisemmin: vaikka niin, että ohjaajat olisivatkin kokonaan eri talossa”, Jani pohdiskelee.

Rudin toiveet ulottuvat peräti Suomen rajojen ulkopuolelle. Hänen unelmansa olisi muuttaa vielä Helsinkiäkin isompiin ympyröihin, eli parkourin ja elektronisen UK grime -musiikin kehtoon Lontooseen. ”Vielä en ole päässyt edes käymään Lontoossa asti, mutta pitäähän ihmisellä olla haaveita. Etsisin Englannista töitä. Roudareita ainakin tarvitaan aina”, Rudi miettii.

Kumpikin soisi, että mahdollisimman moni nuori kehitysvammainen saisi asua Sylvesterin kaltaisessa paikassa. Janin kavereista moni elää asumisyksiköissä, jossa oleminen on tiukasti säänneltyä. ”Yksi frendi ei saa pitää edes puhelinta iltaisin tai kutsua vieraita. Sellainen on ihan väärin”, Jani toteaa.

Rudille lisää itsenäisyyttä toi vastikään muutto kanslian vieressä olevasta yksiöstä talon toiseen rappuun. Matka jutustelemaan ohjaajien kanssa on hieman entistä pidempi, ja samalla vastuu omista kotitöistä kasvoi.

Pesukonetta kesyttämässä. Milla Vistiaho tsemppaa Rudi Väliahoa (kesk.) ja Jani Lei­ nosta, ja homma hoituu.

8

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

Mokailu sallittu Itsenäiseen elämään kuuluvat myös väärät valinnat ja niistä opiksi ottaminen.

PALVELUESIMIES Milla Vistiaho uskoo, että Rinnekodin Sylvesterin tapaiset kehitysvammaisten ihmisten asumisratkaisut yleistyvät tulevaisuudessa. Tavallisessa helsinkiläisessä kerrostalossa asuu naapureina myös muita kuin Sylvesterin asiakkaita. ”Laitoksia onneksi puretaan, ja ihmiset muuttavat niistä ryhmäkoteihin. Sylvesteri on sitten vielä seuraava askel itsenäisen elämisen suuntaan.”

Sylvesterin ideologia poikkeaa melkoisesti perinteisestä tuetusta asumisesta. Yhteistä ohjelmaa tai tarkkoja sääntöjä ei ole. Jokainen elää omannäköistään arkea ja esimerkiksi syö ja nukkuu omien mieltymystensä mukaan.

Kunkin saamat palvelut on räätälöity täysin yksilöllisesti. Asukkaiden tuen tarve vaihtelee kovasti. ”Helposti tulee ajatus, että tällainen asuminen sopisi vain erittäin pärjääville ja itsenäisille henkilöille. Mutta niin asia ei ole. Osa asukkaistamme kaipaa hyvin konkreettista oh-

jaamista ja tarvitsee tukea moniin päivittäisiin toimiin. Ja toisaalta täällä asuu Janin ja Rudin kaltaisia kavereita, jotka pyörittävät arkeaan pitkälti omin päin”, Milla Vistiaho kertoo.

Itsenäisimpien asukkaiden ohjaaminen voi olla esimerkiksi vaihtelun miettimistä ruokavalioon tuttujen ruokalajien rinnalle. Moni hiljattain omilleen muuttanut nuori aikuinen myös kokee kaipaavansa tsemppaamista kotitöihin ‒ aivan niin kuin suuri osa muista saman ikäisistä. ”Kaikilla asukkailla ei ole edunvalvojaa, joten myös rahankäytön ohjaus on iso osa työtä.

Lisäksi täyttelemme paljon yhdessä Kelan tukilappuja ja muita virallisia papereita”, Milla Vistiaho mainitsee. itsemääräämisoikeuteen kuuluu vapaus etsiä itseä ja mokailla. ”Ihminen saa tehdä virheitä. Kukapa meistä ei erehtyisi jossakin asiassa päivittäin. Vapauden mukana tulee kuitenkin myös vastuu”, Milla Vistiaho korostaa.

Kun karkkipäivä- tai yövierailusäännöt on heitetty romukoppaan, sattuu joskus ylilyöntejäkin. Mutta ohjaajien tukemana niistä voi ottaa opiksi, eikä pelkillä herkuilla eläminen tai koko yön valvominen luultavasti enää tunnukaan kovin hyvältä idealta. ”Meidän tehtävämme on kulkea rinnalla ja ihmetellä yhdessä nuorten asukkaidemme kanssa elämän eri vaihtoehtoja”, Vistiaho kuvailee.

ASUKKAIDEN

NRO 1/2017 TUKIVIESTI

Kaupungin houkutukset aiheuttavat tietysti myös vakavampia tilanteita ja pohdintoja.

Taannoin muutama asukas kiinnostui uusnatsiporukoissa pyörimisestä. ”Me henkilökuntaan kuuluvat emme voi sanella kenenkään kaverivalintoja. Tilanne onneksi laukesi, kun lähipoliisi saatiin mukaan yhteistyöhön. Poliisit kävivät juttelemassa asukkaiden kanssa natsi-ideologian taustoista, eikä meininki enää näyttänytkään niin hienolta.” mottona toimii yksi yksinkertainen kysymys: haluaisinko itse asua täällä? Kun työntekijä tiedustelee tätä itseltään päivittäin, oikea asenne löytyy helpommin.

Milla Vistiahon mukaan työote on osoittautunut erittäin motivoivaksi ja palkitsevaksi myös henkilökunnalle. ”Ymmärrän, että totutuista työnteon tavoista luopuminen voi tuntua jopa pelottavalta, mutta on mahtavaa seurata, miten asukkaiden omat siivet alkavat kantaa. He näkevät vaihtoehtoja entiselle, oppivat ja oivaltavat.”

HENKILÖKUNNAN

Pelisilmää. Joskus asukkailla ja henkilö­ kunnalla on aikaa ihan vain oleilla yhdessä.

Jani Leinonen ja Milla Vistiaho innostuvat samoista peleistä.

9

TUKIVIESTI NRO 1/2017

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

Naapurin hyvät jätkät Tukea tarvitseville asukkaille seuraa ja välittämistä, isännöitsijöille niiden lisäksi myös vuokranalennusta ja opintopisteitä. Lahden sosiaalisen isännöinnin malli vaikuttaa idealta, jossa kaikki voittavat.

Teksti Merja Määttänen Kuvat Laura Vesa LAHTI

”HE

eivät ole meille asiakkaita, vaan naapureita”, sanoo Oskari Savolainen. ”Ja me emme ole heille ammattilaisia, vaan naapurin hyviä jätkiä”, jatkaa Jere Virinsalo.

Oskari, 23, opiskelee Lahden ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajaksi ja Jere, 21, sosionomiksi. Molemmat suorittavat osan opinnoistaan olemalla hyviä jätkiä. Opintosuorituksen virallisempi nimi on sosiaalinen isännöinti.

On talvinen iltapäivä Mastokadulla, Lahden Mukkulassa. Yläkerran naapuri Risto Mäentie on tullut Jeren luo kahvittelemaan.

Noin puolet kerrostalon asunnoista on vammaispalvelun asiakkaiden vuokrakoteja.

Suurin osa on päiväsaikaan arkiriennoissaan työtoiminnassa tai avotyössä, yksi palkkatyössäkin.

10

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

NRO 1/2017 TUKIVIESTI

Jammailua. Naapurustoon kuuluu monta musiikin ystävää, ja ison bändin suunnitelmissa on ”Masto­ kadun biisi”. Jere Virinsalo (vas.), Oskari Savolainen ja Risto Mäentie jammailevat tällä kertaa pienellä porukalla.

11

TUKIVIESTI NRO 1/2017

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

...

”Minä tein ennen betonihommia, mutta olen ollut eläkkeellä jo kymmenen vuotta”, Risto kertoo. ”Pärjään itsenäisesti, mutta nämä ovat kivoja naapureita.”

Risto muutti hiljattain Mukkulaan Oskarin naapurustosta Metsäkankaalta, joten molemmat nuorukaiset ovat tulleet tutuiksi.

Naapuruus on sattumien summa. Loppuvuodesta 2015 Oskari teki opintojen ohella keikkatöitä kehitysvammaisten palvelukodissa ja kuuli pomoltaan ennakkohuhua sosiaalisen isännöinnin pilotoinnista. ”Soitin vammaispalvelun esimiehelle saman tien. Olen nopea tyyppi ja tämä kuulosti meikäläiselle sopivalta hommalta”, Oskari kertoo.

Tukea ja tilaa tarpeen mukaan ”Ihan tavallista olemista. Laitetaan ruokaa, katsotaan urheilua tai lätistään shaibaa. Joskus pelataan biljardia Moisionkadun kohtaamispaikassa tai tehdään retki isommalla porukalla, mennään vaikka katsomaan peliä”, Oskari kuvailee naapuruuden arkea. ”Joskus joku tarvitsee apua, jos vaikka pesukone ei tottele.”

Risto Mäentie kertoo pärjäävänsä asumisen arjessa apua tarvitsematta. ”Äläs nyt, minä olen sinulle kaikki lamput laittanut, ja muutossakin autoin”, Oskari huudahtaa. Ja molempia naurattaa. Ei sitä lasketa, sehän oli enemmän kaveruutta kuin auttamista.

Yhdessä on käyty myös silmälääkärissä ja shoppailemassa Ristolle uusia vaatteita. Silti molempien mielestä tärkeimmät yhdessä12

olon hetket eivät liity avuntarpeisiin. Parasta on pakata eväät ja lähteä piknikille. Talvella takamus jäätyy, mutta se ei haittaa. ”Kun eväät ovat esillä, yleensä joku tuttu tai tuntematon istahtaa seuraan”, miehet kertovat.

Oskari aloitti sosiaalisena isännöitsijänä vuosi sitten tammikuun alussa. Hän tutustui tulevaan isännöitsijäkumppaniinsa viime kevään opiskelijabileissä. Bileet melkein unohtuivat, kun juttua riitti.

Oskari on valmentanut Unified-koripalloa ja toiminut partneripelaajana. Jere taas on ”perinyt” kummisedältään futiksen erityisryhmän valmentamisen ja sitä kautta päätynyt muun muassa Los Angelesiin partneripelaajaksi ja Special Olympics -valmennuskuvioihin. Molemmat ovat urheilukuvioissa oppineet yhden perustotuuden vammaisten ja vammattomien yhteistyöstä. ”Pitää antaa tarpeeksi tukea ja tarpeeksi tilaa, jokaisen tarpeen mukaan”, kiteyttää Jere.

Tutustumisen jälkeen yksi asia johti toiseen. Käytännössä Oskari rekrytoi Jeren, joka aloitti sosiaalisena isännöitsijänä heinäkuun alussa.

Ystävyyttä ovenraossa Tapaamiset eivät rajoitu vain oman talon asukkaisiin, vaan kaikkiin vammaispalvelun asukkaisiin Metsäkankaalla ja Mukkulassa. ”Naapureista” suurin osa asuu Mukkulassa.

Siellä ihmiset ovat aktiivisia, ja Jeren puhelin soi sen mukaisesti. ”Minulla kuukausikiintiöksi määritelty 20 tuntia täyttyy muutamassa päivässä. Käy-

tännössä ylitän kiintiöni, koska haluan, että yhteiseen aikaan mahtuu laatua.”

Aina ei pysty vastaamaan puhelimeen ja joskus on pakko sanoa, että nyt ei käy. ”Ihmiset ymmärtävät kyllä. Soitan aina myöhemmin takaisin. Yleensä ongelmat ratkeavat, kun hetki jutellaan.”

Metsäkankaalla on toisenlaista väkeä.

Joidenkin naapureiden kanssa tuttavuuden rakentaminen on ollut kestävyyslaji. ”Yhden kanssa aloitin juttelemisen oven raosta. Jossain vaiheessa sain jalan oven väliin ja lopulta myös kutsun sohvalle. Nykyään hän jo ilahtuu minut nähdessään”, Oskari hymyilee.

Joskus asukkailla on murheita, isoja tai pieniä. ”Niistä jutellaan niin kuin kavereiden kanssa tehdään. Tyttöystävämurheiden kanssa lohdutan niin kuin Jereäkin lohduttaisin.”

Oskarille muutto Metsäkankaalle oli samalla muutto yhteen tyttöystävän kanssa. ”Kaikki vähän jännitti etukäteen. Elinakin oli heti muuton jälkeen sitä mieltä, että sosiaalinen isännöinti on maailman paras idea.

Nyt hän lähti Jyväskylään opiskelemaan erityispedagogiikkaa, ja naapurit aina kyselevät, että koska hän taas tulee käymään. Varsinkin yläkerran pariskunnalle ollaan yhdessä hävitty monta erää iskelmälautapelissä.”

Vahvuudet kiertoon Lahden vammaispalveluissa on jo vuosia etsitty uudenlaisia asumisen malleja. Muutoksen tarve tuli näkyväksi, kun vammaispalvelut avasivat korvansa nuorten omille unelmille, alun perin ARA:n ja Kehitysvammaliiton yhteisen Arjen keskiössä -hankkeen työpajoissa vuosina 2012–2013.

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

Oskari Savolainen (vasen kuva), Jere Virin­ salo ja Risto Mäentie (oikea kuva) ovat samaa mieltä: naapuruuden parhaat jutut eivät liity kenenkään avuntarpeisiin, vaan kaveruuteen.

”Viesti oli selvä. Nuoret ihmiset eivät halunneet perinteisiin ryhmäkoteihin, vaan omiin koteihin, tietyille alueille, omiin ympyröihinsä. Eivätkä ne olleet samoja kuin mitä kaavoittajilla oli ollut mielessä”, kertoo palveluesimies Katja Takala Lahden vammaispalveluista.

Kaupunki alkoi kehittää tuettua itsenäistä asumista. Suuri osa asiakkaista asuu Aspan, Kehitysvammaisten Palvelusäätiön tai Lahden Talojen vuokra-asunnoissa. Jotkut löysivät kodin vapailta markkinoilta. Lahden kaupunki tarjoaa kullekin sopivan tuen.

Tukiohjaaja voi käydä asukkaan luona kahdesti päivässä tai kerran kuukaudessa, tarpeen mukaan. Tuorein kokeilu on ”vir­ tuaalinen tuki”, joka on Katja Takalan mukaan osoittautunut yllättävän toimivaksi varsinkin monien Asperger-nuorten kanssa. ”Tukiohjaaja on löytänyt heidän kanssaan taulutietokoneen välityksellä paremman yhteyden hetkessä kuin puolentoista tunnin tapaamisessa kasvokkain. Mutta kaikille tämä ei tietenkään sovi.”

Tutustumismatka Englannin KeyRing­ malliin innosti kehittelemään lahtelaista versiota sosiaalisesta isännöinnistä. Katja Takalan mukaan isännöitsijänaapurit tuovat asiakkaiden elämään ”jotain ihan muuta”, nimenomaan ei-ammattilaisen näkökulmasta. ”He voivat auttaa meidän nuoria löytämään omia vahvuuksiaan ja tukemaan toisiaan. Esimerkiksi jos yksi on virtuoosi bussiaikataulujen kanssa, hän voi opettaa muitakin käyttämään linja-autoa.”

Toinen tavoite on auttaa asukkaita verkostoitumaan lähiyhteisöön ja muuhun yhteiskuntaan. Katja Takala toivoo, että malli on askel kohti elämäntapaa, jossa kehitysvammaisten ihmisten jokapäiväiseen elämään kuuluu muitakin kuin ammattilaisia ja muita vammaisia ihmisiä. ”Oskari ja Jere ovat toteuttaneet tätä ihan luonnostaan tuomalla asukkaiden elämään omia urheilukuvioitaan, lautapeli-iltojaan ja kaveripiirejään.”

Periaate on se, että sosiaaliset isännöitsijät eivät vaikuta vammaispalvelun tukiohjaajien työhön. Isännöitsijät itse kuitenkin uskovat, että heidän olemassaolonsa helpottaa tukiohjaajien työtä. ”Meillä on ihan eri tavalla aikaa olla ja auttaa arkisissa jutuissa”, Oskari sanoo.

Sopivan vähän sääntöjä Itsenäisesti asuvia vammaispalvelun asiakkaita on Lahdessa noin sata, joista vajaat 30 on tällä hetkellä Oskari Savolaisen ja Jere Virinsalon sosiaalisen isännöinnin piirissä.

Katja Takalan laskujen mukaan kaupunkiin mahtuisi ainakin kolme isännöitsijää lisää.

Samalla olisi tarve mallintaa, miten isännöitsijät jatkossa rekrytoidaan ja miten he verkostoituvat keskenään. Oskarin ja Jeren tapauksessa kaikki meni niin luonnostaan ja nopeasti, että tiukkaa raamitusta tai sääntöjä ei ehditty luoda. ”Toisaalta se on yksi syy siihen, että kaikki on mennyt niin hyvin. Tässä on säilynyt elämän maku – ja päässyt syntymään jotain, mitä emme ammattilaisina olisi osanneet rakentaa.”

”Jos sinulla on valta tehdä joku onnel­ liseksi, tee se. Maailma tarvitsee sitä lisää.” Jere Virinsalon huoneentaulu.

Isännöitsijät eivät ole ammattilaisia myöskään verottajan silmissä. Heidän kanssaan tehdään tukihenkilösopimus, johon kuuluu alennus oman kodin vuokraan. Oskari ja Jere maksavat noin puolet normaalista vuokrasta, mutta vuokrahelpotus ei ole veronalainen palkkio. Ammattikorkeakoulu maksaa toimintaan liittyvät vakuutukset.

Tärkeimmät pelisäännöt mahtuvat yhteen lauseeseen: asukkaiden kanssa on vietettävä keskimäärin tunti päivässä ja kerran kuukaudessa on järjestettävä jokin isompi, toiminnallinen tapahtuma. Joka kuukaudesta tehdään raportti vammaispalveluille.

NRO 1/2017 TUKIVIESTI

Katja Takala kertoo tarkastelevansa raportteja pelisääntöjen täyttymisen ja asukkaiden tasapuolisen kohtelun kannalta.

Lisäksi hän yrittää vahtia isännöitsijöiden jaksamista ja sitä, että he eivät tulisi antaneeksi itsestään ”liikaa”. ”Oskari ja Jere ovat kuin entisaikojen talonmiehiä, joiden pelkkä läsnäolo tuo turvaa ja henkistä tukea. Myös meidän nuorten vanhemmille on tosi tärkeää tietää, että he ovat olemassa, jos jotain sattuu.”

Win-win-win ”Tässä kaikki voittavat: asukkaat, me ja vammaispalvelut”, Oskari Savolainen sanoo. ”Kaikki yllätykset ovat olleet positiivisia”, lisää Jere Virinsalo.

Heidän mielestään homma sopii kenelle tahansa. Ihmeentekijä ei tarvitse olla, mutta sopivasti avoin. ”Rento, oma itsensä…”, luettelee Jere. ”… ja sopivasti spontaani ja vähän ylivilkas. Ja aikaa pitää olla niin paljon, että malttaa myös pysähtyä”, jatkaa Oskari.

Molemmat ovat opintojensa puolivälissä. Kuluneen vuoden aikana he ovat löytäneet myös yhteisen bisnesidean: yksityistä palveluasumista ja työtoiminnan osalta yhteistyötä läheisen leipomon kanssa. Yhteistyökumppanit löytyvät omista verkostoista.

Miesten mielessä on paikka, jossa ihmisten elämä on toiminnallista ja vireää. Tavoitteena olisi palkkatyö siihen pystyvien asukkaiden osalta. ”Tunnen tunnollisia, pystyviä kehitysvammaisia ihmisiä, jotka tekevät työtä orjan ehdoilla. Tunnen myös vammattomia, jotka eivät ansaitsisi edes sitä kymmenen euron tuntipalkkaa”, Oskari puuskahtaa.

Lääkinnällistä hoitosuunnitelmaa tärkeämpi juttu olisi suunnitella asukkaiden hyvää elämää. Ihmistä voi auttaa asettamaan tavoitteita siitä, mihin sellaiseen pystyn viiden vuoden kuluttua, mitä en vielä osaa. ”Myös vaikeasti vammaisten ihmisten elämää pystyy paljon parantamaan kuuntelemalla. Vaikka joku ei sano joo tai ei, sen voi kyllä selvittää, mitä ihminen haluaa”, Oskari sanoo. ”Työntekijät valittaisiin niin, että kaikki olisivat mukana sydämellä. Lisäksi siellä voisi asua pari sosiaalista isännöitsijää”, Jere sanoo.

Tietoa Englannin KeyRing-mallista: verneri. net/yleis/britannia-keyring. Verneri on kehitysvamma-alan toimijoiden yhteinen verkkopalvelu. Tukiliitto on yksi sen perustajista ja ylläpitäjistä.

13

TUKIVIESTI NRO 1/2017

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

Osaava taideohjaaja Taidemaailmassa elää ajatus, ettei kehitysvammainen henkilö pysty taiteelliseen ajatteluun tai toimimaan taideohjaajana. Tietenkin pystyy! Kysytään vaikka Anna Vesalalta ja Minna Haverilta.

Teksti Tuula Puranen | Kuvat Mikko Käkelä HELSINKI

14

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

NRO 1/2017 TUKIVIESTI

Minna Haverin (vas.) ja Anna Vesalan tasavertaisuus taideohjaajina vahvistui projektin edetessä.

15

TUKIVIESTI NRO 1/2017

”I

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

hminen voi ajatella paljon, vaikkei ilmaise ajatuksiaan sanoilla. On väärinkäsitys, että taiteellista ajattelua pitäisi osata sanallistaa, tai etteivät kehitysvammaiset ihmiset pystyisi taiteelliseen ajatteluun”, taidekasvattaja Minna Haveri sanoo.

Hän kääntyy katsomaan Anna Vesalaa vieressään. ”Anna, sä ajattelet paljon värejä, elät niitä voimakkaasti ja osaat eläytyä hienosti toisten töihin. Jos se ei ole taiteellista ajattelua, mikä sitten on?”

Anna Vesala työskenteli palkattuna taideohjaajana ME!-yhteisötaideprojektissa Aula-työkodin Taitomossa Helsingissä viime syksynä. Minna Haveri oli hänen työparinsa ja mentorinsa. Yhdessä he ohjasivat ryhmää, johon kuului kahdeksan kehitysvammaista käsityöläistä ja kaksi työhönvalmentajaa.

Anna on Kettuki ry:n erityistä tukea tarvitseva taiteilija, Minna hallituksen varapuheenjohtaja. He tuntevat toisensa entuudestaan, ja Minna on aikaisemminkin toiminut Annan mentorina yhteisötaideprojektissa. ”Annalle on hyvin selkeää, miten hänen taidetyöskentelynsä etenee, jolloin hän pystyy siirtämään osaamistaan myös muille”, Minna kertoo.

Haastattelua varten Anna on kirjoittanut ajatuksiaan paperille etukäteen siltä varalta, että jännitys haittaisi juttelua. Minna kritisoi itseään siitä, että hän puhuu niin paljon Annaan liittyvistä asioista. ”Mutta kun toimimme yhdessä, pyrimme siihen, että Anna puhuu osaamisensa ja taiteilijuutensa kautta, ja silloin minä en puhu.”

16

Aula-työkodin projektikoordi­ naattori Janette Aho sanoo, että kehitysvam­ maisten taiteilijoiden ja käsityöläisten on vaikea työllistyä niin, että he voisivat elää osaamisellaan.

VASEN KUVA:

OIKEA KUVA: ”Kun maalaan tauluja, voin purkaa tunteitani ja toteuttaa itseäni”, Anna Vesala (oikealla) kertoo.

Lempeä kannustaja Projektikoordinaattori Janette Aho kertoo, että ME!-yhteisötaideprojektin yksi tavoite oli vertaisohjaamisen kehittäminen, mikä muutenkin on Aula-työkodissa tärkeää. Kehitysvammaiset ihmiset ovat ohjanneet toisiaan pienissä ryhmissä ja opettaneet toisilleen työtehtäviä. ”Haluamme tutkia, kyseenalaistaa ja rikkoa kehitysvammaisten ihmisten ohjaamisessa perinteisiä hierarkioita. Annan ja Minnan ohjauksessa taidetta tehneille työhönvalmentajille roolin vaihtaminen oli antoisa kokemus”, Janette kertoo.

Yhteisötaideprojektin osallistujat suhtautuivat Annaan ohjaajana luontevasti. ”He kysyivät Annalta mielipiteitä ja apua. Jos joskus oli vaikea ryhtyä tekemään jotakin, Anna osasi houkutella heidät mukaan.”

Anna itse sanookin, että ohjaamisessa tärkeintä on vuorovaikutus. Minna havaitsi syksyn aikana, että Anna osaa välittää ideoi­ ta muille, ja hän ohjaa lempeästi ja kannustavasti. Lisäksi hän säilytti hyväntuu-

lisuutensa myös paineessa. Hyväntuulisuus olikin taideosaamisen ja näkemyksellisyyden rinnalla yksi syy, miksi Anna sopi hyvin vertaisohjaajaksi.

Minnan ja Annan työnjaossa Annan rooli perustui hänen erityisosaamiseensa. ”Vä­ rien sekoittaminen on Annan vahvuus. Hän elää värejä hyvin voimakkaasti, osaa esittää niihin liittyviä ehdotuksia ja vaihtoehtoja ja keskustella värimaailmasta. Itse puhuin väreistä aika vähän”, Minna kertoo.

Tasavertaistunut työpari Annan ja Minnan roolit muuttuivat projektin aikana, vaikka työnjako säilyikin. Keskinäinen tasavertaisuus kasvoi ja vahvistui projektin edetessä, kun myös Annan kokemus ohjaajana vahvistui. ”Täysi tasa-arvoisuus ei edes ole mahdollista siinä vaiheessa, kun toinen alkaa ohjata kylmiltään ja toisella on paljon kokemusta”, Minna huomauttaa. ”Ohjaaminen on vaativaa ja sitä harjoitellaan yleensä monta vuotta ennen kuin ryhdytään oikeasti toimimaan ryhmän kanssa”, Minna sanoo.

Projektissa oli vain vähän aikaa kasvaa vertaisohjaajan tehtävään, mutta Anna vastasi haasteeseen. ”Hän otti koko ajan voimakkaampaa roolia ja lisäsi ohjaamistaan, ja itse koetin tehdä hänelle tilaa.”

Projektia ei helpotettu Annan vamman takia. ”Yhteisötaiteen vetäminen ei ole helppoa, ja yhdenvertaisuus on ollut sitäkin, että haasteet ovat olleet Annalle yhtä suuria kuin

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

kenelle tahansa. Hänen tehtäväänsä ei helpotettu, eikä hänelle pedattu ohjaustilanteita, vaan kaikki tapahtui aidosti”, Minna kertoo.

Anna olikin joidenkin ohjauspäivien jälkeen väsynyt, ja projektin loppumetreillä hän alkoi jo kaivata rutiiniensa pariin. Väsymystä saattoi lisätä pitkä työmatka, sillä Anna kävi Helsingissä sijaitsevassa Aula-työkodissa kotoaan Hattulasta.

Taiteen pitäisi olla kaikille Minna Haveri on oppinut tuntemaan Anna Vesalaa katsoessaan hänen työskentelyään ja maalauksiaan. ”Taiteelliset ihmiset puhuvat voimakkaasti taiteensa kautta. Taide on lähtökohtaisesti yhdenvertainen väline, jonka pitäisi olla kaikille mahdollinen.” ”Yhteisötaideprojektissa oli osallistujia, joilta en kuullut sanaakaan, mutta kuinka voimakkaasti he viestivät teoksillaan ja tekemisen tavoillaan!” Minna sanoo.

Janette Aho kertoo, että kuvataiteen välityksellä monista osallistujista tuli esille puolia, joista hänellä ei ollut aikaisemmin tietoa.

Kehitysvammaisten ihmisten tasa-arvo taiteessa ja kulttuurissa odottaa toteutumistaan, vaikka paikallisesti on saavutettu hienoja tuloksia. ”Kulttuurin koko kentällä

mahdollisuudet kehittää osaamistaan ovat sattumanvaraiset, rajoitetut ja kiinni esimerkiksi asuinpaikasta ja perheen tuesta”, Minna toteaa.

Kehitysvammaisilla ihmisillä on heikosti mahdollisuuksia osallistua ammatilliseen taidekoulutukseen ja taiteen harrastamiseen – saati että heidän taiteensa tunnustettaisiin työksi. ”Minkälaiset tuntomerkit taiteen pitää täyttää, että sitä pidetään työnä? Odotus tuntuu olevan teosmyynti, mutta hyvin harva taidemaailman ammattitaiteilijakaan sillä elää”, Minna sanoo.

AULA-TYÖKODIN työllistyneistä asiakkaista on työllistynyt siivous- ja ravitsemisalan töihin sekä avustaviin tehtäviin.

Myös käsityöpainotteisesta Taitomosta, josta ME!-yhteisötaideprojektin osallistujat olivat, on työllistytty, ei kuitenkaan taidealan töihin.

Luova toiminta puolustaa kuitenkin paikkaansa, koska se kehittää monia työelämässä tarpeellisia taitoja. ”Se tukee toisen asemaan asettumista, joustavuutta, päätösten tekemistä, tiimityöskentelytaitoja, omien haaveiden ja tavoitteiden selkiyttämistä ja rentoutumista”, kehittämispäällikkö Sanna Salama sanoo.

Erityistä tukea tarvitsevien taiteilijoiden ja käsityöläisten osallisuuden ja työllisyyden parantaminen on yksi kehittämiskohde, samoin tavoitteellisen kuvataiteellisen toiminnan järjestäminen. Tarkoitus on, että Taitomossa ihmisillä olisi mahdollisuus kehittyä taiteellisessa ilmaisussaan.

Käsityöperustaisen toiminnan rinnalla toteutetaan pehmeää taidetta, jossa Taitomon

miten antaa tilaa toiselle. Sekin on ollut oppimisen paikka, että uskaltaa luovuttaa osan langoista toisen käsiin ja kääntää sitten huomionsa muualle.”

Janette Aho toivoo, että Aula-työkodissa taidelähtöinen toiminta jatkuisi ja vertaisohjauksen malli leviäisi muuallekin Suomeen. ”Toivon, että nähtäisiin kehitysvammaisten ihmisten kykenevän ohjaamaan tuetusti.

Silloin myös heidän osaamisensa saataisiin käyttöön.”

Onnistumisen kokemuksia Anna Vesala palasi projektin jälkeen avotyöhönsä päiväkotiin. Maalausten tekemistä hän jatkaa Kettukin Hämeenlinnan taideryhmässä. Mitä taideohjaajan työ antoi? ”Olen oppinut ohjaamista ja uusia työtapoja, sain kokemuksia ja rohkeutta. Minut otettiin hyvin vastaan ja sain ystäviä. Ryhmässä onnistuimme luomaan hyvän ilmapiirin”, Anna vastaa.

Minna Haveri kertoo, että opettajana hän on tottunut olemaan paljon äänessä ja pitämään kaikki langat omissa käsissään. ”On ihan terveellistä kenelle tahansa miettiä,

Yhdessä kohti tavoitteita PÄÄOSA

NRO 1/2017 TUKIVIESTI

asiakkaat voivat hyödyntää tekstiilialan osaamistaan. Kevään ajan taidekasvattaja Minna Haveri ja tekstiilitaiteilija Virpi Vesanen-Lauk­ kanen toteuttavat käsityöaktivismi-työskentelyä Alfred Kordelinin säätiön rahoituksella. taiteilijoiden ja käsi­ työläisten työllistyminen palkkatyöhön on kova haaste, mutta yhteiseen hiileen puhaltamisesta onnistumisen ei pitäisi olla kiinni.

Aula-työkodissa kaikki – asiakkaat, työhönvalmentajat ja muu henkilökunta – ovat vertaisia suhteessa toisiinsa. ”Vertaisuus ei liity vammaisuuteen, vaan siihen, että tavoittelemme samaa päämäärää, kukin omasta tehtävästään käsin”, Sanna Salama selittää.

Aula-työkoti noudattaa toiminnassaan ratkaisukeskeistä yhteisöllistä toimintatapaa.

Konkreettisesti kysymys on siitä, millä tavalla vertaiset ovat vuorovaikutuksessa keskenään, määrittelevät tavoitteita ja toimivat niiden saa-

KEHITYSVAMMAISTEN

Minna Haveri (vas.) ja Anna Vesala, työpari.

vuttamiseksi yhdessä. Avoimuus on tärkeä osa vuorovaikutusta.

Toistensa vertaisina yhteisön jäsenillä on oikeus ja velvollisuus ilmaista omat ajatuksensa sekä antaa ja saada palautetta. ”Jokainen antaa panoksensa tavoitteen saavuttamiseksi”, Sanna sanoo.

Yhdessä toimiminen kehittää vuorovaikutustaitoja. Omien mielipiteiden, ajatusten ja toiveiden ilmaisu on turvallista, kun yhteisön jäsenet oppivat, että asiat ovat asioita, eikä niistä keskustelu tarkoita kenenkään persoonasta keskustelua. Silloin päästään eteenpäin ilman, että kukaan loukkaantuu.

Työhönvalmennuksen ja -valmentautumisen sekä työssä pysymisen kannalta avoimuus on tärkeää. ”Työllistymistä ja työssä pysymistä tuetaan lähes päivittäin. Palkkatyössä käyvät asiakkaat haluavat osallistua myös työhönvalmennukseen Aula-työkodissa. Asiakkaalla on matala kynnys kertoa tunteistaan ja ajatuksistaan työhönvalmentajalle. He saavat myös vertaistukea muilta.”

Ratkaisukeskeisyys tarkoittaa sitä, että ongelmien sijaan huomio kiinnitetään siihen, kuinka ne voidaan ratkaista yhdessä.

17

TUKIVIESTI NRO 1/2017

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

Omaan täyteen mittaan Apajan päivätoimintakeskuksessa ohjaajat ja vaikeasti vammaiset asiakkaat opiskelevat yhdessä, mitä osallisuus ja sen ”laatukriteerit” oikein tarkoittavat.

Molemmille opiskelu on kasvun paikka.

18

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

NRO 1/2017 TUKIVIESTI

19

TUKIVIESTI NRO 1/2017

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

Teksti Sanni Salonen | Kuvat Suvi Elo TURKU

A

pajan päivätoimintakeskuksessa päi­ vä alkaa tuttuun tapaan aamupiirillä.

Aamubiisin kuuntelun jälkeen kerra­ taan päivä, kuukausi ja vuosi sekä vallitseva säätila. Päivätoiminnan ohjaaja Outi Lappalainen käy läpi päivän osallistujat Mikael Harmaan avustuksella.

Nuorimies nauttii roolistaan. Vaikka kaikki nimet eivät joka kerta osu kohdilleen, tärkeintä on osallistuminen, ikioma tehtävä, jolla on merkitys päivän aloituksessa. ”Mikael on mielellään esillä ja siksi hän usein saa tämän toimen. Hän usein esittelee myös ruokalistan, vaikka ei lukea osaakaan.

Hänen tulkitsemanaan täällä syödään aika usein kukkoa punaviinikastikkeessa”, Outi kertoo ja katsahtaa Mikaeliin lempeästi.

Aloitetaan konkretiasta Kaikki Apajan päivätoimintaryhmän asiak­ kaat ovat vaikeasti kehitysvammaisia. Suu­ rin osa ei osaa ilmaista itseään sanallisesti ja moni kaipaa apua myös liikkumisessa ja muissa motorisissa asioissa.

20

Tällaisessa yhteisössä viime kesänä val­ mistuneet KVANKin osallisuutta ja työllis­ tymistä edistävän toiminnan laatukriteerit saattavat ensisilmäyksellä vaikuttaa vähin­ täänkin haasteellisilta. ”Yhteiskunnallisessa keskustelussa ke­ hitysvammaisten osallisuutta on käsitelty usein työn kautta. Palkkatyön näkökulmasta osallisuus tarkoittaa mahdollisuutta mie­ lekkääseen työhön. Toki työ on tärkeä asia, mutta osallisuutta rakennetaan niin kovin monella muullakin tavalla”, Outi muistuttaa.

Hän itse pitää kymmenen kohdan listaa ennen kaikkea hyvänä työvälineenä, jonka avulla omia ja työyhteisön toimintatapoja voi tarkastella. ”Uudet työkalut vaativat aina. Toivon mukaan missään ei lätkäistä kriteerejä tau­ kohuoneen ilmoitustaululle ja oleteta, että sillä selvä. Haltuunotto vaatii aikaa ja avointa keskustelua tekemisen tavoista ja tavoitteis­ ta, ja paljon käytännön työtä. Kun kriteerejä käsitellään monipuolisesti arjen tilanteista käsin, väkisinkin niistä muovautuu apuväli­ ne, jota ei tarvitse papereista tarkistella.”

Osallisuuden laatukriteerien opiskelu kan­nattaa Outi Lappalaisen mielestä aloittaa käytännön elämästä käsin, ei ulkoa tentat­ tavana tekstinä.

Tuttuja rutiineja ja uusia haasteita sopivasti tasapainossa. Aamupiirin jälkeen Mikko Salmi­ nen ruokailee Outi Lappalaisen avustamana.

”Jos kymmenestä kriteeristä valitsee kol­ me ensimmäistä ja sitten yrittää jalkauttaa niitä, ennakoin ongelmia. Suunnan tulisi kulkea toisinpäin: valitaan konkreettinen haaste, johon lähdetään hakemaan ratkai­ sua laatupatteriston avulla. Yhden ihmisen tilannetta miettimällä voi hahmottaa, miten kriteeristön avulla voisi parantaa juuri hänen elämäntilannettaan.

Jokainen on omanlaisensa Outi Lappalainen silmäilee Apajan väkeä ja purkaa ajatustaan: ”Mikael nauttii ulkoilusta ja kaikesta lii­ kunnallisesta – varsinkin kiipeämisestä ja kaupungilla kulkemisesta. Mielipuuhat on hyvä ottaa hänen päiväänsä mukaan aina, kun se suinkin on mahdollista.” ”Eetu on joukon nuorin ja ollut meillä vas­ ta muutaman kuukauden. Eetulla on paljon energiaa ja monia motorisia taitoja, joita voi varmasti hyödyntää jollain tavalla. Välivai­ heen aikana tulee selvittää, mikä se tapa on.

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

Jenni Pahkasalo nauttii kaikenlaisesta kult­ tuuritoiminnasta, kuten elokuvissa ja Ilon ja energian Klubilla käymisestä.

En näe Eetun kohdalla pelkkää työkeskustoi­ mintaa mielekkäänä, mutta perinteiset palve­ lut yhdistettynä esimerkiksi maatilan aputöi­ hin avustajan kanssa voisivat toimia.”

Outi lisää, että tällaisten ajatusten äärellä joutuu aina saman realiteetin eteen. Kuinka paljon olemme valmiita satsaamaan talou­ dellisia resursseja mielekkään päiväaikaisen toiminnan järjestämiseen? Ja saako laatukri­ teerien toteutuminen maksaa ylimääräistä? ”Timo on loistava seuramies ja tarinanker­ toja, ja hänellä on paljon elämänkokemusta.

Hänen tarinoilleen löytyisi varmasti kuulijoi­ ta myös päivätoimintaryhmän ulko­puolelta.

Timo on myös esimerkki siitä, miten maail­ ma on jo nyt mennyt eteenpäin: yhtä etevää kaveria ei enää laitettaisi päivätoimintaan, vaan hänelle etsittäisiin paikka työtoiminnan tai avotyön parista. Nyt se on Timon osalta myöhäistä, kun ikä lähentelee kuuttakym­ mentä, muisti heikkenee ja päivätoimintahis­ toriaa on kertynyt jo kymmeniä vuosia.”

Tänäänkin jokaisen omat toiveet pyritään ottamaan huomioon. Toiveita selvitettäes­

sä käsiviittomat tukevat puhetta, kun sanat eivät riitä. Aamupiirin jälkeen osa väestä lähtee ulkoilemaan, toiset jäävät sisälle teke­ mään omia lempipuuhiaan – kuuntelemaan Paula Koivuniemeä ja silppuamaan kierrä­ tykseen meneviä pahveja.

Mieti vielä kerran Outille laatukriteerien sisältö on tuttua, koska hän osallistui niiden muokkaamiseen luonnosvaiheessa. Hän sanoo ymmärtävän­ sä, että ohjeistus saattaa herättää alan am­ mattilaisissa närkästystä ja torjuntaa, koska niiden voidaan ajatella raskauttavan jo enti­ sestään vaativaa työtä. ”Itsekin ajattelin ensin, että melko haas­ teelliseen aikaan nämä julkaistaan, kun sote-uudistus jo valmiiksi sotkee kuvioita.

Sitten oivalsin, että ehkä asia onkin juuri päinvastoin: nyt kun mietitään tulevia pal­ velukuvioita, meillä on kättä pidempää vie­ täväksi neuvottelupöytiin. Näiden kriteerien mukaisesti palvelut tulee järjestää myös jat­ kossa”, hän sanoo.

Hänen mielestään laatukriteereihin ei kannata suhtautua työntekijään kohdistu­ vana vaatimusten listana, vaan osoituksena työn arvostuksesta. Uusi ajattelu kertoo kun­

NRO 1/2017 TUKIVIESTI

nioituksesta kehitysvammaista ihmistä ja sa­ malla häntä tukevaa ammattilaista kohtaan.

Outi on huomannut myös sen, että kri­ teereitä lukiessa ensimmäinen ajatus on hel­ posti, että näinhän meillä on aina tehty. ”Kannustan tunnustelemaan ajatusta pi­ dempään. Onko todella näin? Se, että näkee itsessään kehittymisen paikkoja, ei ole heik­ koutta. Vahva ammatti-identiteetti ja itsetun­ temus eivät ole yhtä kuin erehtymättömyys.”

Hän puhuu arjen kysymys- ja huutomer­ keistä, jotka ovat arjen pysäyttäviä ja kosket­ tavia hetkiä. Niihin pureutumalla on mah­ dollista päästä ajattelussaan eteenpäin. ”Ne voivat olla monenlaisia – joko vai­ keita asioita tai asiakkaan onnistumisia tai ihastuttavia puolia. Laatukriteereihin pureu­ tuminen kannattaa aloittaa asiakkaasta, joka jollain tavalla koskettaa juuri sillä hetkellä.”

Esimerkiksi Outi poimii Apajan ryhmään kuuluvan nuorukaisen, joka osaa kömpiä ihon alle ja lähelle sydäntä, mutta joka myös syyllistyy ryntäilyyn, arvaamattomiin liikkei­ siin ja ovien paiskomiseen – kaikki asioita, jotka tekevät yhteiselämän porukassa haas­ teelliseksi. Henkilökohtaiselta avustajaltaan hän vaatii paljon huomiota ja läsnäoloa. ”Laatukriteerejä tarkasteltaessa hänen kohdallaan isoksi asiaksi nousee ’tuki mah­ 21

TUKIVIESTI NRO 1/2017

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

... dollisimman suuren itsenäisyyden saavutta­

miseksi’. Miten häntä tulisi tukea niin, että ei toisteta aina samaa, tuttua kaavaa konflik­ tien välttämiseksi? Tarvitaan riskinottoa ja luottamusta. On annettava tilaa ja lupa epä­ onnistua – ja yrittää uudelleen.”

Konkreettinen askel voi olla ruuan otta­ minen itsenäisesti, ilman tiukkaa valvontaa.

Vaikka se ei sujuisi ensimmäisellä kerralla, se saattaa joskus vielä onnistua. Tarvitaan vain lisää treeniä ja vahvempaa luottoa.”

Varaa myös virheisiin Kun yksilölle etsitään toimivaa asumismuo­ toa, koulutuspolkua tai toimintaympäristöä, virheiden pelossa valitaan helposti se turval­ lisin ja helpoin vaihtoehto. Outi Lappalaisen mielestä ei pitäisi ajatella, että kaiken pitää mennä kerralla oikein. Virheiden sietämistä tulisi harjoitella.

Apajassa henkilökohtaisena avustajana toimiva Max Rauvola vahvistaa Outin aja­ tuksen. Hän itse kouluttautui uudelleen ja tuntee vihdoin löytäneensä oman alansa.

Alanvaihdoksia on takana myös Outilla, joka valmistui kehitysvammaisten ohjaajak­ si vuonna 1993, mutta muutaman vuoden työskentelyn ja uupumisen jälkeen vaihtoi ammattia ja kouluttautui teatteri-ilmaisun ohjaajaksi. Teatterialalta hän palasi takaisin kehitysvammatyöhön vuonna 2012. ”Jos tällainen mahdollisuus on meillä vammattomilla, miksi sitä ei sallittaisi kehi­ tysvammaiselle”, Max ja Outi kysyvät.

Hoito- tai koulutuspolun ratkaisut pitää tehdä harkiten ja ajan kanssa, mutta lopulta niiden toimivuus pystytään toteamaan vas­ ta käytännössä. Hallittuja kokeiluja täytyy uskaltaa tehdä, jotta ihmisellä on mahdol­ lisuus kehittyä omaksi parhaaksi itsekseen.

Pieniä ja suuria valintoja Osallisuuden laatukriteereistä haasteelli­ simmat ovat Outin mielestä kaksi viimeistä: tuki merkityksellisissä sosiaalisissa rooleissa toimimiseen sekä tuki palvelujen sisältöihin ja toimintatapoihin vaikuttamiseen. ”Molempien osalta lähi-ihmisiltä vaadi­ taan aikaa ja halua perehtyä kunkin yksilön vahvuuksiin ja toiveisiin. Mitä vaikeammas­ ta kehitysvammasta on kyse, sitä haastavam­ maksi toisen ihmisen tulkitseminen käy.”

Joskus tulkin työtä vaikeuttaa pitkä lai­ toshistoria, joka on totuttanut ihmisen toi­ mimaan tietyn tutun kaavan mukaan. Vaikka fyysiset ja henkiset taidot riittäisivät oman tahdon ilmaisuun, kuulijalta vaaditaan herk­ 22

kää korvaa sille, kumpuaako vastaus aidosta halusta vai ”laitostumisesta”.

Outi korostaa, että osallisuuden tukemi­ nen ei aina tarkoita suuria valintoja, vaan hyvinkin pieniä asioita. Rohkaisenko toista käymään yksin toisessa huoneessa, vaikka hän saattaa eksyä aivan toisaalle? Annanko toisen kiivetä kiipeilytelineen huipulle siitä huolimatta, että korkealta voi pudota?

” Jos ihminen pitää kiipeilemi­ sestä, tuetaan häntä siinä.

Vaikka korkealta voi pudota.” ”Jos luottamusta osaa osoittaa oikeassa kohdassa, lopputuloksena voi olla huikea on­ nistuminen ja sen kautta vahvistuva itsetunto.

Tällaiset edistysaskeleet voivat olla ratkaisevia harppauksia ihmisen kehittymisen polulla.”

Ihminen ihmiselle Kun toimintahetki alkaa olla lopuillaan, yksi apajalaisista päättää mennä makaamaan kes­ kelle lattiaa. Asento ei ehkä ole kaikkein pa­ ras, ja Outi huomauttaa asiasta ystävällisesti.

Viesti näyttää kuitenkin menevän kuuroille korville – tai itse asiassa huomautus taitaa tehdä makoilusta vieläkin hauskempaa.

Sen sijaan, että Outi hermostuisi tai jäisi inttämään, hän menee makaamaan miehen viereen lattialle.

Kehitysvammaisten ihmisten kanssa toi­ miminen vaatii luovaa ongelmanratkaisuky­ kyä ja toisinaan pulmat ovat kimurantteja.

Outin mielestä haasteellisissa tilanteissa osallisuutta voi parhaiten tukea kohtaamalla ihmisen ihmisenä. ”Se vaatii sitä, että laittaa itsensä ja per­ soonansa peliin, ilman ammatti- tai muita rooleja. Solmukohdat ovat myös itselle opin­ paikkoja, jotka tarjoavat mahdollisuuden ammatilliseen kasvuun”, Outi vastaa.

Ammattilaisten lisäksi kehitysvammaisen ihmisen elämään kuuluu perheenjäseniä ja muita läheisiä ihmisiä. Se, että yksilön koko kapasiteetista pääsisi jyvälle, edellyttää avoin­ ta keskustelua kaikkien lähi-ihmisten kesken.

Uusia toimintamalleja kaivataan myös palkkatyön ulkopuolella. Nyt vaihtoehdot – avotyöpaikka, tuettu työ, työtoiminta ja päivä­ toiminta – ovat tiukasti omissa lokeroissaan.

Uusia yhteistyökumppaneita olisi hyvä löytää myös kehitysvamma-alan ulkopuolelta, esi­ merkiksi erilaisten harrastusten parista. ”Tarvitaan siltoja ja sillanrakentajia, moottoreita ja puuhaihmisiä. Harvoin asiat ovat joko-tai, vaan useimmiten sekä-että.

Siksi tarvitsemme yhteistyötä ja rohkeaa, uudenlaista ajattelua.”

OSALLISUUDEN LAATUKRITEERIT – PIAN MYÖS SELKOKIELELLÄ Tuki valintojen ja suunnitelmien tekemiseen.

Tuki muutoksiin ja siirtymävai­ hei­siin.

Tuki lähiyhteisöihin liittymiseen.

Tuki opintoihin pääsemiseen.

Tuki mahdollisimman suuren itsenäisyyden saavuttamiseen.

Tuki terveyteen ja hyvinvointiin.

Tuki ammatillisiin opintoihin ja työhön pääsemiseen.

Tuki itseilmaisuun ja luovuuteen.

Tuki merkityksellisissä sosiaalisissa rooleissa toimimiseen.

Tuki palvelujen sisältöihin ja toimin tatapoihin vaikuttamiseen.

KVANK (Kehitysvamma-alan asumisen neuvottelukunta) on kehitysvamma-alan järjestöjen ja julkisten toimijoiden yhteistyöverkosto, johon Tukiliitto kuuluu. Olemme olleet aktiivisessa roolissa KVANK:in laatiessa laatukriteerit uudistuvalle työ- ja päivätoiminnalle.

Parhaillaan on meneillään laatukriteerien jalkauttaminen työ- ja päivätoimintaan. Kaikki verkoston toimijat vievät uusia kriteereitä omiin toimintoihinsa.Tukiliitto on järjestänyt aiheesta useita alueellisia koulutus- ja keskustelutilaisuuksia kuntien työntekijöille.

Tukiliiton työnä kriteereistä on valmistumassa myös selkokielinen versio, jossa kriteerit esitetään palvelunkäyttäjän näkökulmasta. Niissä kerrotaan mitä työ- ja päivätoimintaan osallistuva voi odottaa palvelulta.

Kun selkokieliset laatukriteerit valmistuvat ne löytyvät Tukiliiton verkkosivuilta.

KARI VUORENPÄÄ

ILMOITUKSIA

NRO 1/2017 TUKIVIESTI

KAARISILTA

BIENNALE 2017

Kaarisilta Biennale kuvataidetapahtuma toteutetaan kolmatta kertaa kesällä 2017.

Biennalenäyttelyyn on kaikille erityistaiteen tekijöille avoin haku. Ilmoittautuminen 31.3.2017 mennessä. Lisätietoja näyttelystä ja hakuohjeet löydät www.kaarisilta.fi -sivulta kohdasta Ajankohtaista.

KAARISILLAN TAIDE- JA TOIMINTAKESKUS Villähteentie 458, 15540 Villähde puh. 044 533 6398 sposti: biennale@kaarisilta.fi K A A R I S I L L A N TA I D E - J A T O I M I N TA K E S K U S 3 0 V U O T TA

MUSIIKKIALAN JA KUVALLISEN ILMAISUN AMMATILLINEN PERUSTUTKINTO ERITYISOPETUKSENA

Koulutus on tarkoitettu opiskelijoille, joilla on jokin erityisen tuen tarve kuten vamma, sairaus tai kehityksen viivästyminen.

Koulutus alkaa elokuussa 2017.

HAKUAIKA 15.3.- 5.4.2017

Hakeminen tapahtuu opintopolku.fi -sivuston kautta. Nettihakemuksen on oltava tallennettuna tai paperihakemuksen on oltava perillä Opetushallituksessa viimeistään 5.4.2017 klo 15.00.

Kaikki hakijat kutsutaan valintapäivään.

KAARISILTA RY

Villähteentie 458, 15540 Villähde puh. 040 733 2363 www.kaarisilta.fi

Diabetesliitto järjestää yhteistyössä Kehitysvammaisten Palvelusäätiön kanssa 28.8.–1.9.2017 Diabeteskeskuksessa Tampereella:

Diabeteskurssi kehitysvammaisille tyypin 1 diabeetikoille ja heidän läheisilleen tai hoitajilleen Kysy lisätietoja kurssista ja kurssille hakeutumisesta: diabeteshoitaja kurssisihteeri Tiina Salonen Pirkko Toivonen p. 050 406 7342 p. 050 310 6610 tiina.salonen@diabetes.fi pirkko.toivonen@diabetes.fi Lähetä hakemuksesi 31.5.2017 mennessä.

Lomakkeen löydät osoitteesta www.diabetes.fi/erityisryhmille

Kurssi on maksuton

23 kv_kurssi_ilmo_Tukiviesti_2017.indd 1

19.1.2017 15:47:36

TUKIVIESTI NRO 1/2017

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

Toiminnan mies ”Minulle tulee mukava olo ihmisten näkemisestä ja siitä, että saan käydä töissä ja tehdä vapaa­ehtoistyötä”, Henrik Särkkä kertoo. Hän työskentelee laitoshuoltajana Espoon seurakuntatalossa ja tuomiokirkossa.

Mutta ei tässä kaikki, ei läheskään.

Yksittäisistä työtehtävistä Henrik Särkän suosikki on siivous.

24

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

NRO 1/2017 TUKIVIESTI

Teksti Tuula Puranen Kuvat Mikko Käkelä ESPOO

H

enrik Särkkä, 34, on työskennellyt Espoon seurakunnassa laitoshuol­ tajana kaksi vuotta. Palkan lisäksi parasta työssä ovat työkaverit, joista on tul­ lut myös kavereita. Henrik ei itse kehuskele, mutta pikkulinnut visertävät, että hän on tarkka, huolellinen, luotettava ja avulias – ja kaiken kukkuraksi hyvää seuraakin.

Tänään, joulunjälkeisenä keskiviikkona, hän on siivonnut Espoon seurakuntatalossa ja kerännyt pyyhkeet ja pöytäliinat pesulaa varten. Myös keittiön päivittäinen siivous kuuluu tehtäviin. Seurakuntatalon lisäksi hänen työmaataan on kivenheiton päässä sijaitseva Espoon tuomiokirkko.

Henrikin mielestä kehitysvammaisilla ih­ misillä pitäisi olla paremmat mahdollisuu­ det palkkatyöhön. ”Olen itse esimerkki siitä, että monet kehitysvammaiset ihmiset pystyisivät teke­ mään työtä, jos heitä vain palkattaisiin töi­ hin.” Toimintakeskuksessa samasta työstä, josta muualla saisi palkkaa, saa vain pienen työosuusrahan.

Henrikillä on runsaasti kokemusta palk­ katyöstä. Hän on työskennellyt muun muas­ sa Aalto Design Factoryssä vahtimestarina ja terveystalo Samariassa laitoshuoltajana.

Hänellä on laitoshuoltajan ammattitutkinto, jonka hän opiskeli Pieksämäellä. Keikkatöitä hän kertoo tehneensä Espoon kehitysvam­ matuelle, Aula-työkodille, Amiedulle ja Ke­ hitysvammaisten Palvelusäätiölle.

Varjot ovat pitkiä kalvakassa iltapäivän auringossa, ja savenvärinen Espoonjoki vir­ tailee hiljakseen reitin varrella, kun Henrik kävelee Tuomiokirkolle. Hän ohittaa nurmi­ koita, puita ja pensaita. Niistä huolehtimi­ nen ei kuulu hänen töihinsä, mutta hän kor­ jaa roskat ja risut pois ja katsoo muutenkin, että piha-alue on kunnossa.

Suntio Teija Pikkarainen rullaa työpöy­ tänsä ääressä harmaita kantoliinoja, kun Henrik tulee sisälle. He katsovat yhdessä Prime-kalenterista seurakunnan tulevaa oh­ jelmaa ja käytössä olevia tiloja. ”Prime-kalenteri on yksi työvälineeni.

Katson siitä töihin tullessani päivän tehtä­ vät. Näen kalenterista, mitkä tilat ovat va­ rattuja, vapaisiin tiloihin voin mennä siivoa­ maan”, Henrik kertoo.

Vapaaehtoistyötä ja luottamustoimia Kirkko on Henrikille tuttu paikka muuten­ kin kuin työympäristönä. Hän on tehnyt pit­ kään vapaaehtoistyötä Laaksolahden seura­ kunnassa suntion apuna. ”Autan messussa, keitän kahvia, leivon pullaa, järjestelen paikkoja ennen tapahtu­ mia ja niiden jälkeen. Teen niin monenlaisia asioita, että oikeastaan olisi helpompi sa­ noa, mitä en tee.”

Kirkkotilojen järjestely on Henrik Särkälle tuttua sekä ansio- että vapaaehtoistyöstä.

Laaksolahden seurakunnassa hän toimii suntion apuna.

Työtovereiden mukaan Henrik Särkkä on luo­ tettava, huolellinen ja avulias työntekijä.

Vapaaehtoistöiden parissa voi toteuttaa itselleen tärkeitä asioita, ja tekemisestä saa paljon virtaa. Seurakuntatyön lisäksi Henrik toimii Me Itse Espoon sihteerinä ja tiedot­ tajana. Hän kirjoittaa pöytäkirjat, tiedottaa yhdistyksen asioista Facebookissa, varaa ti­ loja, järjestää iltamia ja edustaa yhdistystä.

Kokoukset pidetään Järjestöjen talossa Es­ poossa. ”Avaan ovet ennen kokousta ja huolehdin niiden lukitsemisesta kokouksen jälkeen ja laitan hälytyksen takaisin päälle. Kokouk­ sessa juttelemme, juomme kahvit ja suun­ nittelemme tulevaa toimintaa.”

Henrik on myös Espoon kehitysvam­ matuen hallituksen jäsen ja vertaisryhmän vetäjä. Hän ryhtyi tehtävään, koska häntä pyydettiin siihen. Sitä varten hän kävi ver­ taisryhmän vetäjäkoulutuksenkin.

Espoon Me Itsen taustatukihenkilö Eveliina Salomaa arvostaa Henrikiä valtavasti. ”Henkka on mahtava tyyppi! Hän on opetel­ lut paljon asioita sihteerin tehtäviä varten.

Hän hoitaa itsenäisesti kaiken tiedottami­ sen, kirjoittaa kokouskutsut ja pöytäkirja­ luonnokset.”

Oman osaamisen jatkuva kehittäminen on muutenkin Henrikille tärkeää. Hänellä on esimerkiksi tulityökortti, työturvalli­ suuskortti ja hygieniapassi, ja tietotekniikan puolelta hän on käynyt ainakin tietosuo­ jakoulutuksen ja blogikurssin. Hän aikoo ryhtyä julkaisemaan omaa blogia, mutta ei aivan vielä.

25

TUKIVIESTI NRO 1/2017

...

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

Henrik Särkkä ja Eveliina Salomaa tulevat hyvin juttuun. He tutustuivat Espoon Me Itse -yhdistyksessä, jonka tiedottaja ja sihteeri Henrik on, Eveliina toimii taustatu­ kihenkilönä.

Henkrik kertoo, että toistaiseksi hän ei voi aloittaa uusia harrastuksia, koska va­ paa-aikaakin pitää olla. ”Viikko-ohjelmani on järjestetty niin, että minulle jää myös vapaata. Oleskelen kotona, kuuntelen mu­ siikkia, kokkailen, käyn ostoksilla ja asioilla.

Joskus käyn kaverin kanssa elokuvissa.”

Henrik asuu omassa asunnossa, jonne hän muutti ryhmäkodista. Oma koti sijaitsee Lähderannassa Espoossa. Samassa kaupun­ gissa tai Helsingin puolella asuvat läheiset: äiti, sisko, siskontyttö, kummi, eno ja ystä­ vät. ”Mutta mummo on nukkunut pois.”

Vahvuuksia, tarpeita ja unelmia Henrik on saanut hyvää palautetta työstään ja persoonallisuudestaan. Itse hän näkee vahvuutensa käytännön asioissa. Hän pitää vahvoina puolinaan ruoanlaittotaitoa, kah­ vin ja teen keittäminenkin sujuvat hyvin. ”Olen hyvä myös tietokoneen käytössä ja siivoamisessa sekä ruokaostoksilla käymi­ sessä.”

Arki sujuu, kun siihen saa tarvitsemaansa tukea. ”Tarvitsen joskus tulkkipalvelua, kul­ jetuspalveluja ja toisinaan asumisen ohjaus­ ta”, Henrik kertoo. Töissä työhönvalmentaja tapaa hänet ja työnantajan edustajan noin kerran kuussa.

Henrik toivoo, että nykyinen työ jatkuisi ja hän voisi edelleenkin asua omassa asun­ nossa. Jos muut ihmiset haluaisivat paran­ taa kehitysvammaisten ihmisten elämää, he voisivat palkata heitä oikeisiin töihin ja lisätä ymmärrystään heitä kohtaan. ”Esimerkiksi minun on vaikea hahmottaa suuria kokonaisuuksia, ja tätä kaikki eivät ymmärrä. Siitä tulee harmia ja mielipahaa.”

Unelmiakin Henrikillä on. Toistaiseksi täyttymätön toive on aivan erityinen ystävä.

Hän on kirjannut tämän toiveen elämänkart­ taansa, ja toiveen perään hän on lisännyt sy­ dämen. ”Minulla on ystäviä, mutta haluan rak­ kaan ystävän ja rauhallisen elämän. Kyllä minulla on tässä ajatus parisuhteesta ja per­ heestä.”

Talvipäivän auringosta saa voimaa.

26

ILMOITUKSIA

NRO 1/2017 TUKIVIESTI

onnittelee lämpimästi Pieni ele -keräystä!

110 vuotta keräystyötä kotimaisen vammais- ja terveystyön hyväksi on melkoinen saavutus.

Ja onneksi Pieni ele -keräys jatkuu. Me kaikki voimme auttaa – sinäkin.

Laita roposi Pienen eleen lippaaseen kuntavaalien äänestyspaikoilla 29.3.-4.4. sekä 9.4.2017.

Voit myös lähettää tekstiviestin lahjoita 5 numeroon 16301. Tuolloin lahjoitussumma on 5 €.

2017

1970

1950

1907

Pienen eleen järjestöt: Allergia- ja Astmaliitto, Diabetesliitto, Epilepsialiitto, Förbundet De Utvecklingsstördas Väl, Hengitysliitto, Invalidiliitto, Kehitysvammaisten Tukiliitto, Kehitysvammaliitto, Kuuloliitto, Kuurojen Liitto, Mielenterveyden keskusliitto, Munuais- ja maksaliitto, Neuroliitto, Näkövammaisten liitto, Psoriasisliitto, Reumaliitto, Sydänliitto

Ammatilliset erityisoppilaitokset – YKSILÖLLISYYSTAKUU! Hae erityisopetuksena järjestettävään ammatilliseen koulutukseen 15.3.–5.4.2017.

Hakeminen ja tiedot koulutuksista osoitteessa opintopolku.fi.

27

TUKIVIESTI NRO 1/2017

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

KOHTAAMISIA HAT TUJEN ALLA Kehitys- ja liikuntavammaisten aikuisten taide­piirissä valmistetut hatut toivat erilaiset ihmiset yhteen etelä­ pohjalaisessa teatterihankkeessa. Hatuntekijöiden kanssa näyttämöllä jännittivät lukioteatterin nuoret – ilman käsikirjoitusta.

Teksti Johanna Huhtala Kuvat Jaakko Väisälä SEINÄJOKI

S

einäjoen kaupunginteatterin Vers­ tas-näyttämö sähköistyy, Hattu-esitys on alkamaisillaan. Näyttämöllä val­ mistautuvat Ilmajoki-opiston taidepiiriläiset ja Seinäjoen lukioteatterin nuoret. Taide­ piiriläiset ovat valmistaneet mitä mielikuvi­ tuksellisimpia hattuja, ja lukiolaisnuorten tehtävä on kohta luoda kullekin hatulle roo­ lihahmo eli omistaja.

Taidepiirissä kehitys- ja liikuntavammai­ set aikuiset kokoontuvat joka tiistai kuvatai­ deopettaja Virpi Timosen ohjauksessa. Piiri kokoontuu Onnenkodissa, mutta osallistujat ovat myös Puistokodin ja Jaakon tuvan asuk­ kaita. Timonen on työskennellyt kehitys­ vammaisten kanssa 1980-luvulta saakka ja vuodet ovat kasvattaneet nälkää ja rohkeutta uudenlaisiin avauksiin. ”Hattu on ensimmäinen ulospäin suun­ tautunut taideprojekti, jossa on mukana yhteistyökumppaneita. En olisi uskaltanut ryhtyä tällaiseen ennen kuin tunnen ryhmän tarpeeksi hyvin.”

Yhteistyökumppaniksi Seinäjoen lukio­ teatteri, koska Timosella oli yhteistyön his­ toriaa teatteri-ilmaisun opettaja Johanna Huhtalan kanssa. Suunnittelu käynnistyi jo kesällä. Aluksi oli idea hyödyntää draamal­ lista tilannetta taidepiiriläisten ja nuorten kohtaamisessa.

28

”Olimme yhtä mieltä siitä, että ohitamme usein itsestään selvinä monia kohtaamistilan­ teita, emmekä anna tarpeeksi arvoa erilaisten ihmisen yhteisille hetkille. Halusimme raken­ taa pysäyttävän, ravitsevan kohtaamisen.”

Hattuja valmistamassa Hattuihin tutustuminen aloitettiin heti syys­ kuussa. Kirjastosta lainattiin kirjoja, joista tutkittiin hattujen historiaa, katseltiin kuvia ja mietittiin, millaisia päähineitä on esiinty­ nyt taiteessa ja elokuvissa. ”Kukin löysi oman ihmetyksensä, ihas­ tuksensa ja vihastuksensa. Piirsimme oman mieltymyshattumme isolle litoposter-pape­ rille hiilellä. Halusin, että tekemiseen tulee ronskiutta ja rentoutta, ei pientä piperrystä”, Virpi Timonen kertoo.

Esitykseen muokattavat hatut löytyivät kirpputorilta. Timonen valitsi hattuja, joihin olisi helppo lisätä erilaisia materiaaleja, kuten käpyjä, kukkia tai sulkia. Materiaalien äärellä ryhmä pohti, millainen henkilö voisi käyttää käpyhattua, kuka taas kukkahattua tai kenen päähän istuisi japanilaisvaikutteinen hattu.

Hattujen valmistaminen kesti kuusi ko­ koontumiskertaa, eli valmista alkoi olla lokakuun puolivälin jälkeen. Onnenkodin ja Jaakon tuvan henkilöstö avusti hattujen konkreettisessa valmistamisessa.

Lopulta syntyi kuusi hattua, jotka päätyi­ vät jatkamaan tarinaansa lukiolaisten impro­ visaatiossa.

Kuka löytyy hatun alta?

Lukiolaiset valmistautuivat esitykseen har­ joittelemalla improvisaatiota harjoitusha­ tuilla. Harjoittelu tapahtui työpareina niin, että jokaisen hatun tarinaa kuljetti toisaalta kertoja, toisaalta fiktiivinen roolihahmo, hatun omistaja itse. Näin näyttämötilanteen kohtaamiseen saatiin yhtä aikaa todellisten ihmisten kohtaaminen ja toisaalta teatterille tyypillinen hyppy toiseen todellisuuteen: ha­ tun alta paljastuisi kokonaan uusi, yhdessä keksitty henkilö.

Lukiolaiset pääsivät tapaamaan hatunte­ kijöitä vain kerran ennen ensi-iltaa, eivätkä vielä silloin nähneet työn alla olevia hattuja.

Kun esityspäivä sitten koitti ja hatut asetet­ tiin esiin, näyttämöllä kävi innostunut pu­ heensorina. Hatuntekijät ja esiintyjät olivat valmiina yleisön kohtaamiseen.

Esitys alkoi suunnittelutuokiolla yleisön edessä. Hatuntekijät ja lukiolaiskaksikot kä­ vivät lyhyen keskustelun: Kenen tämä hattu voisi olla? Millainen tyyppi hän on? Mitä hänelle on elämässään tapahtunut? Mitä hä­ nelle kuuluu nyt? Samalla yleisölle avattiin, mistä on kyse.

Ryhmät sopivat, kumpi lukiolaisista oli­ si kertoja ja kumpi roolihahmo, jolle hattu puetaan. Kertoja tai hatuntekijä laittaisi ha­ tun näyttelijän päähän, jolloin tämä muut­ tuu hatun omistajaksi, roolihahmoksi. Hän alkaa liikkua, elehtiä ja puhua roolissaan.

Esitys jatkui improvisaation juhlana. Pauliina Yli-Suomu halusi laittaa hatun näytte­ lijän päähän, mutta valitsikin viime hetkellä kertojaksi sovitun Venla Sippolan roolihah­ moksi. Niinpä lukiolaiset Venla ja Roosa Anttila vaihtoivat esiintymistehtäviään len­ nosta. ”Oli kivaa, kun sai valita oikean näytteli­ jän”, Yli-Suomu kommentoi.

Kauko Koivuniemi puolestaan ei luovut­ tanut hattuaan kummallekaan lukiolaisty­ tölle, vaan jätti sen omaan päähänsä. Tytöt Enna Hanka ja Hilla Latukka reagoivat no­ peasti ja muunsivat hatun tarinaa uuteen ti­ lanteeseen sopivaksi.

Ja millaisia hahmoja hattujen alle syntyi!

Kohtasimme supertäsmällisen sirkustireh­ töörin, haaveellisen lintubongarin ja une­ liaan muusikon. Sani-nimisen kukkakaup­ piaan liikkeeseen tunkeutunut varas talttui, kun Sani osasi käsitellä varkaan kukka-al­ lergiaa: uhkaava ryöstö katkesi reippaaseen aivastukseen. Hattuja rakastava Ilona koh­ tasi Italian-matkallaan uuden ystävän, kun hatuntekijä Pauliina liittyi yllättäen kohtauk­ seen esiintyjänä.

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

NRO 1/2017 TUKIVIESTI

Roolihahmot syntyivät keskustellen ennen esityksen alkua. Tuoleilla istuvat taidepii­ riläiset vasemmalta: Eila Päivärinta, Tarja Kangas ja Martti Hautamäki. Lattialla istuvat lukiolaiset vasemmalta: Roosa Jyllilä, Miika Isoaho, Roosa Anttila, Venla Sippola, Katarii­ na Ristimäki ja Annemari Keltamäki.

Puolituntinen esitys päättyi yleisön mah­ dollisuuteen kysyä ja kommentoida, ja esi­ tysten jälkeen syntyikin vilkasta keskustelua.

Tilanteen avoimuus ja haavoittuvuus sekä näyttämöä valaiseva vilpitön ilo tuntuivat tarttuvan yleisöön.

Myös Niina Rinta-Rahko toivoo samaa: ”Mahtavaa kun sai tavata muitakin kuin ta­ lon sisällä olevia. Saisi olla enemmän sem­ moista ’tulla ja mennä’ -meininkiä.”

Hatun jälkeen

Myös kymmenelle mukana olleelle lukiolai­ selle kokemus oli merkittävä. Yhteisen esiin­ tymistilanteen äärellä oleminen teki kohtaa­ misista intensiivisiä ja tasavertaisia. Hatun näyttämötilanteissa lukiolaiset oppivat ke­ hitysvammaisilta kykyä elää hetkessä ja ottaa tilanne vastaan sellaisena kuin se tulee. ”Saimme kokemusta ja rohkeutta puolin ja toisin. Hahmoja oli hauskaa tehdä, kun ideat sinkoilivat ja tunnelma oli ihanan po­ sitiivinen”, tiivistää Venla Sippola, ja muut lukiolaiset nyökyttelevät vieressä.

Hattu esitettiin yhteensä lokakuussa kaksi kertaa Seinäjoen kaupunginteatterissa ja kerran Ilmajoen kunnantalolla. Taidepiiri­ läiset olivat tyytyväisiä kokemaansa. ”Oli mahtavaa ja lukiolaiset olivat kivoja”, arvioi Tarja Kangas. ”Näyttämöllä olosta sai voimaa. Myös hahmojen suunnitteleminen yhdessä oli an­ toisaa”, tuumi Niina Rinta-Rahko. ”Olen onnellinen tästä kokemuksesta.

Mieleen jäi rohkaisevia tunnelmia: minulle puhutaan, minua kuunnellaan, minä olen tärkeä”, pohti puolestaan Onnenkodin vas­ taava ohjaaja Satu Lähde. Hän näkee tällai­ sille projekteille suuren tarpeen. ”Kehitysvammaisten ihmisten sosiaaliset suhteet rajoittuvat usein lapsuudenperhee­ seen, toisiin kehitysvammaisiin ja ihmisiin, jotka työnsä puolesta kuuluvat heidän elä­ määnsä. Kehitysvammaiset asuvat ryhmä­ asunnoissa, opiskelevat toisten vammaisten kanssa, työskentelevät yhdessä ja harrastavat yhdessä. Vammaiset ja vammattomat koh­ taavat harvoin. Tämä projekti antoi mahdol­ lisuuden kohtaamiseen, ja tällaisia lisäisin mielelläni.”

Lukiolaisten oppitunti

Useimmat nuoret olivat ensi kertaa te­ kemisissä kehitysvammaisuuden kanssa.

Muutama pohti kokemusta jälkikäteen myös ammatinvalinta mielessään. Voisiko jokin kehitysvammatyöhön liittyvä olla oma kut­ sumus? Lukiokoulutuksen näkökulmasta tällaiset kosketukset koulun ulkopuoliseen maailmaan ja elämään ovat kullanarvoisia. ”Kokemus herätti kysymyksen, miksi tä­ mänkaltaista yhteistyötä on niin vähän. Oli mahtavaa olla tekemisissä erilaisten ihmisten kanssa ja lopputulos oli rikkaampi kuin olisin ikinä osannut odottaa. Kohtaamisen hetket näyttämöllä olivat ainutlaatuisia, herkkiä ja kauniita, todella aitoja. Tällaista olisi mahta­ va kokea uudelleen”, toteaa Teresa Stürzenberger projektin arviointitekstissään.

Virpi Timonen muistuttaa, että aitoa kohtaamista ei synny ilman rohkeutta ja motivaatiota, koska kohtaamisessa on aina riskinsä. ”Hattu todisti, että riski kannattaa ottaa.

Taidepiiriläiset ovat jo kyselleet, että mitä ensi vuonna tehdään, tulevatko nuoret taas ja saadaanko esiintyä. Haaveena ja tavoit­ teena on, että tämä olisi alku jonkinlaiselle kestävälle ja kehittyvälle toimintamallille.”

Teresa Stürzenberger (vas.) ja hattu päässä Pauliina Yli-Suomu. Improvisaatioteatterin riemu piilee sen inhimillisessä yllätykselli­ syydessä.

29

TUKIVIESTI NRO 1/2017

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

SELKOSIVUT TEKSTI: MERJA MÄÄTTÄNEN JA JAANA TERÄVÄINEN KUVAT: MIKKO KÄKELÄ, LAURA VESA JA SUVI ELO

OSALLISUUS TARKOITTAA MAHDOLLISUUTTA VALITA JA VAIKUTTAA Vammaisten ihmisten osallisuus on Tukiliiton tärkein tavoite.

Myös YK:n vammaissopimus edellyttää osallisuuden toteutumista.

Osallisuus tarkoittaa mahdollisuutta vaikuttaa omaan elämään ja yhteisiin asioihin.

Se tarkoittaa myös mahdollisuutta – valintojen tekemiseen, – sosiaalisiin suhteisiin, – itsenäisyyteen, – opintoihin ja työhön, – itseilmaisuun.

KEHITY TEEMA:

SVAMMA IST KOHTI

EN TUKIL

OSALLIS

IIT TO RY :N LEHT

UUTTA

I NRO 1/

s.0 6 VA PAUS & VA STU SYLVE U: STERIN NUORET ELÄVÄ T OM AA N TAH TII OM ALLA N, TYY LIL LÄ .

s. 10 SO SIA ALINE N ISÄNN RIS TO ÖINTI: MÄ MIELES ENTIEN (KE SK TÄ OPISK .)

OSKARI ELIJAP OJAT JA MUKAVIA JERE OVAT NA APUR EITA.

s. 18 RIS KINOT TO & LU APAJA OT TAM N PÄ US: YK SIKÖS IVÄTOIMINT A­ SÄ OPISK OS ALLI SUUDEN ELL AAN TUKEMIS TA

Mokailu sallittu Rudi Väliaho asuu tavallisessa kerrostalossa.

Sylvesterin asumismallissa jokainen elää omien mieltymystensä ja aikataulujensa mukaan.

Tuki ja palvelut on räätälöity jokaisen tarpeen mukaan.

Rudi arvostaa vapauttaan.

Vapaus tuo vastuuta, mutta sen harjoittelemiseen saa tukea.

Rudi Väliaho.

30

2017

TEEMA: KOHTI OSALLISUUTTA

NRO 1/2017 TUKIVIESTI

Naapurin hyvät jätkät Opiskelijat Oskari Savolainen ja Jere Virinsalo ovat sosiaalisia isännöitsijöitä.

He suorittavat osan opinnoistaan olemalla mukavia naapureita.

Risto Mäentien mielestä hauskinta on pakata eväskori ja lähteä yhdessä piknikille.

Joskus naapurukset ottavat esiin soittimet ja ryhtyvät jammailemaan.

Jere Virinsalo (vasemmalla), Oskari Savolainen ja Risto Mäentie.

Kannustava vertaisohjaaja Anna Vesala on taiteilija.

Hänellä on myös kehitysvamma.

Anna auttaa muita vammaisia ihmisiä tekemään taidetta ja ilmaisemaan itseään.

Anna saa työstään palkkaa.

Annaa tukee työpari, taidekasvattaja Minna Haveri.

Minna Haveri (vasemmalla) ja Anna Vesala.

Omaan täyteen mittaan Apajan päivätoimintakeskuksessa monilla on vaikea kehitysvamma. ”Kaikille palkkatyö ei ole mahdollista, mutta kaikkien osallisuutta voi vahvistaa”, sanoo ohjaaja Outi Lappalainen.

Osallisuuden vahvistaminen alkaa siitä, että kohtaamme ihmiset ihmisinä, yksilöinä.

Mikael Harmaa (vasemmalla) ja Outi Lappalainen.

31

TUKIVIESTI NRO 1/2017

AJANKOHTAISTA TUKILIITOSTA

Tukiliitto vaikuttaa LAUSUNNOT SOTE-UUDISTUKSESTA

OSALLISUUDEN LAATUKRITEERIT

TUKILIITTO ANTOI LAUSUNTONSA hallituksen esitysluonnoksesta maakuntauudistukseksi ja sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisen uudistamiseksi sekä esitysluonnoksesta laiksi sote-palvelujen tuottamiseksi. Tukiliiton mielestä sote-uudistus on tarpeellinen ja voi parantaa palvelujen yhdenvertaista saatavuutta. Riski on, että kustannussäästöjen tavoittelu voi johtaa asiakkaiden oikeuksien polkemiseen ja asiakasmaksujen korotuksiin. Uudistus ei riittävällä tavalla turvaa maakunnan asukkaiden osallistumisoikeutta.

Lue lausunnot kokonaan: www.kvtl.fi > Tukiliitto > Tukiliiton lausunnot ja kannanotot.

OSALLISUUDEN JA TYÖLLISTYMISEN laatukriteerien jalkauttaminen on käynnissä. Tukiliitto on ollut tiiviisti tekemässä laatukriteereitä ja osallistuu jalkauttamiseen aktiivisesti. Sivujen 18–22 artikkelissa avataan laatukriteerien merkitystä ja kerrotaan Tukiliiton roolista.

Laatukriteerit löytyvät kehitysvamma-­alan yhteisestä verkkopalvelu Verneristä. Tukiliitto on yksi Vernerin perustajista ja ylläpitäjistä. Suora linkki: verneri.net/yleis/osallisuuden-ja-tyon-laatukriteerit.

VALAS

JÄRJESTÖJEN YHTEINEN SOSIAALITURVAOPAS

VAMMAISLAINSÄÄDÄNNÖN kokonaisuudistuksesta on tulossa Tukiliitolle lausuntopyyntö kuluvan kevätkauden aikana. STM:n tavoitteena on eduskuntakäsittely syyskauden aikana. Uudistuksen myötä saamme kehitysvammalain ja vammaispalvelulain tilalle uuden erityislain. Uuden lain on tarkoitus astua voimaan yhtä aikaa sote-uudistuksen kanssa.

Uudistus toteutetaan Vammaislakityöryhmän (Valas) esityksen pohjalta ottaen huomioon hallitusohjelman säästötavoitteet.

KANSANTERVEYS-, POTILAS-, VAMMAIS- JA ELÄKKEENSAAJAJÄRJESTÖJEN , mukaan lukien Tukiliiton, yhteisesti kokoaman sosiaaliturvaoppaan vuoden 2017 päivitysversio on valmistunut.

Opas on luettavissa osoitteessa www.sosiaaliturvaopas.fi.

TÄÄLTÄ TULLAAN! #KOHTAAMUT Sinä voit rakentaa kanssamme kaikkien yhteistä maailmaa.

Lahjoita.

Lahjoituksen voit tehdä Tukiliiton tilille FI49 1146 3007 2069 12.

Käytä seuraavia viitteitä kohdistaaksesi tukesi haluamaasi toimintaan: 30012

kehitysvammaisten lasten ja nuorten harrastus- ja vapaa-ajan toiminta

60008

vaikuttamis- ja tiedotustoiminta

67506

vaikeavammaisten osallistumismahdollisuuksien tukeminen

Lämmin kiitos tuestasi!

Poliisihallituksen rahankeräysluvan numero: POL-2014-17428 Rahankeräyslupa voimassa 1.4.2015-31.3.2017 koko maassa lukuun ottamatta Ahvenanmaata.

32

AJANKOHTAISTA TUKILIITOSTA

NRO 1/2017 TUKIVIESTI

Tervetuloa Liittokokoukseen Liittokokousviikonloppu 19.–20.5.2017 Rovaniemellä Hotelli Pohjanhovissa TÄNÄ VUONNA liittokokous järjestetään Rovaniemellä lauantaina 20.5.

Vuosittaisten sääntömääräisten asioiden lisäksi kokouksessa valitaan liittohallituksen puheenjohtaja seuraavalle toimikaudelle. Liittohallituksen kokouskutsu yhdistyksille lähtee helmikuun toisella viikolla.

Tässä kutsussa on mainittu kaikki kokouksessa käsiteltävät asiat.

YHDISTYSTOIMIJOIDEN YHTEINEN TAPAAMINEN alkaa jo perjantai­ iltana iltapäiväseminaarilla. Heti tämän jälkeen on illallinen, jossa juhlistamme Kehitysvammaisten Palvelusäätiön 25-vuotisjuhlavuotta ja KVPS Tukena Oy:n perustamisen 10-vuotisjuhlavuotta.

PERJANTAI 19.5.2017

PERJANTAIN ILTAPÄIVÄSEMINAARI JA ILLALLINEN ovat liittokokousosallistujille maksuttomia. Liittokokouksen osallistumismaksu on 30 euroa. Matkakuluja emme tänä vuonna korvaa, koska osallistumismaksu on varsin edullinen. Hotelli Pohjanhovista on varattu majoituskiintiö, josta jokainen kokousvieras tekee varauksensa itse. Hotellin tiedot löytyvät hotellin verkkosivuilta www.rantasipi.fi/hotellit-ja-kylpylat/ pohjanhovi-rovaniemi.

klo 16–17 klo 17–19

klo 19.30

Tervetulokahvit Iltapäiväseminaari. Alustajana mm. yhdenvertaisuus­ valtuutettu Kirsi Pimiä aiheesta ”Vammaisten kokema syrjintä – yhdenvertaisuuslaki apuna”.

Illallinen ravintolasalissa

LAUANTAI 20.5.2017

klo 9 klo 10–12 klo 12 klo 13–16

ilmoittautuminen ja valtakirjojen tarkastaminen liittokokous lounasbuffet liittokokous jatkuu

KARTTA

2 3

LISÄTIETOA

Hotelli Cumulus Resort Pohjanhovi Pohjanpuistikko 2, 96200 Rovaniemi Arktikum, Lapin maakuntamuseo ja Arktinen keskus Rovaniemen Rautatieasema

Pirkko Sassi (tapahtuman järjestelyt) s-posti: pirkko.sassi@kvtl.fi puh: 050 5288 385 Soilikki Alanne (liittokokousasiakirjat) s-posti: soilikki.alanne@kvtl.fi puh: 040 4839 318

E75

79 2

9422

ROVANIEMI

79 78

OUNASVAARA 1

Kem ijoki

1

LIITTOKOKOUSVIIKONLOPPUUN ILMOITTAUDUTAAN verkkolomakkeella. Ilmoittautumislomake ja tapahtumatiedot löytyvät liiton kotisivuilta www.kvtl.fi/fi/tukiliitto/liittokokous/.

78

3

33

TUKIVIESTI NRO 1/2017

AJANKOHTAISTA TUKILIITOSTA

Kursseja, koulutusta ja tapahtumia 2017 Tiedot päivitetään kotisivuillemme www.kvtl.fi

ALUETREFFIT Aika ja paikka: 11.3. Helsinki 25.3. Harjavalta 25.3. Oulu Perhetreffit Kohderyhmä: Tukiyhdistysten ja Me Itse ryhmien toimijat, perheet ja aikuiset henkilöt.

Lisätiedot: www.kvtl.fi Paikallinen toiminta > Koulutukset, tai Ritva Still; ritva.still@kvtl.fi

Lisätiedot: www.kvtl.fi > Kurssit ja koulutus > Kurssi- ja lomatarjonta, tai Veijo Nikkanen, veijo. nikkanen@kvtl.fi.

Kohderyhmä: Nuoret ja aikuiset, jotka tarvitsevat tukea asioiden ymmärtämiseen, oppimiseen ja arjen toimintoihin.

Voimaa vertaisuudesta – tuettu loma aikuisille kehitysvammaisille Aika ja paikka: 12.06. –17.06.

Sport & Spa Hotel Vesileppis Oy HUOM! muuttunut aika ja paikka!

Loman omavastuuhinta on 100 €.

Hakeminen: www.mtlh.fi/fi/Lomatuen haku. Hakuaika päättyy 12.3.2017. Hakulomakkeen voit lähettää myös esikäsittelyyn Tukiliittoon.

Aika ja paikka: 25.3. Oulu.

13.5. Jaatinen, vammais­ perheiden monitoimikeskus, Vellikellonpolku 1, Helsinki.

Kohderyhmä: Perheille, joiden lapsi tarvitsee apua ja tukea asioiden ymmärtämiseen, oppimiseen ja arjen toimintoihin.

Lisätiedot: www.kvtl.fi > Kurssit ja koulutus, tai Tanja Laatikainen, tanja.laatikainen@kvtl.fi.

Sisarusten oma päivä Aika ja paikka: 1.4. Tulppaanitalo, Tampere.

Sisältö: Kaikille pitkäaikaissairaan tai vammaisen lapsen sisaruksille Pirkanmaan seudulla.

Lisätiedot: erityinensisaruus.fi

Kehitysvammaisten Tukiliitto ry Pinninkatu 51, 33180 Tampere.

Puh. 0207 718 200. Lisätietoa ja alanumerot tämän lehden takasivulla ja www.kvtl.fi.

34

Aika ja paikka: 26.–28.5. Nuorisokeskus Marttinen, Virrat.

Kohderyhmä: Perheet, joissa perheenjäsenellä on tuberoosisskleroosi.

Haku päättyy 24.3.

HARVINAISET KEHITYSVAMMARYHMÄT Voimaa vertaisuudesta -perheloma Aika ja paikka: 19.6.–23.6. Ikaalisten Kylpylä, Ikaalinen.

Kohderyhmä: Perheet, joiden perheenjäsenellä on Sotosin oireyhtymä.

Haku päättyy 19.3.

Haettava avustussumma on 500–3000 euroa vuodessa ja yhdistykset voivat hakea sitä kerralla jopa neljäksi vuo­deksi.

Tuen saamisen ehtona on edelleen yhteistyö muiden jäsenyhdistysten tai Me Itse ry:n paikallisten ryhmien kanssa.

Tukipiireille jaetaan taloudellista tukea 1000 euroa vuosina 2017 ja 2018. Tätä tukea piirien ei tarvitse erikseen hakea.

Lisäksi tukipiirit voivat hakea toimintarahaa kuten muutkin jäsenyhdistykset. Lisätietoa hausta ja kriteereistä www. kvtl.fi > Paikallinen toiminta.

Perhepäivä Aika ja paikka: 25.3. Päivä perheille, joissa lapsella on/on ollut kromosomi 13- tai 18- trisomia lapsi (tai vastaava oireyhtymä).

Haku päättyy 24.2.

Lisätiedot: www.kvtl.fi > Perhesivut > Harvinaiset kehitysvammaryhmät, tai Pia Henttonen, pia. henttonen@kvtl.fi.

TALOUDELLISTA TUKEA

Arjen huolet puheeksi -kurssi Aika ja paikka 1–2.9.2017, Lahti Kurssi on maksuton ja sisältää yöpymisen, ruokailut ja ohjelman.

Hakuaika päättyy 1.8.2017.

Aika ja paikka: 24.7.–29.7.

Kuntoutumiskeskus Apila, Kangasala.

Kohderyhmä: Perheet, joiden perheenjäsenellä on PWS-oireyhtymä.

Haku päättyy 24.4.

Perhetapaaminen PERHEILLE Perhetreffit

AIKUISILLE

Voimaa vertaisuudesta -perheloma

Yhdistysten ja tukipiirien toiminta-avustusta vuosille 2017–2020 Toimintarahan hakuaika on vuonna 2017 helmikuussa.

Uuden strategian myötä tukea myönnetään ensisijaisesti vammaisten henkilöiden oikeuksiin ja tukeen vaikuttamiseen. Tukea myönnetään myös yhdistystoiminnan kehittämiseen ja vertaistukitapahtumien järjestämiseen.

Apurahoja kehitysvammai­ sille nuorille ja aikuisille.

Yksittäisten henkilöiden ja ryhmien kevään haku päät­tyy huhtikuun lopussa. Syksyn haku päättyy lokakuun lopussa.

Apuraha tukee osallisuutta. Sitä voi hakea harrastuksiin, aikuiskoulutukseen tai tapahtumiin osallistumiseen, tai esimerkiksi Me Itse -yhdistyksen tapahtumiin osallistumista varten.

Lisätietoa hausta: www.kvtl. fi > Tukiliitto > Apurahat ja hakulomakkeet.

Kehitysvammaisten viikko Tukiliitto myöntää taloudellista tukea Kehitysvammaisten Tukiliiton paikallisyhdistyksille ja Me Itse ry:n paikallisille ryhmille teemaviikolla 1.–7.12. järjestettäviin tapahtumiin ja tempauksiin. Tuet ovat haettavissa syksyllä.

Lisätietoa viikosta: www.kvtl. fi > Paikallinen toiminta > Kehitysvammaisten viikko.

AJANKOHTAISTA TUKILIITOSTA

NRO 1/2017 TUKIVIESTI

KOLUMNI

Yhdessä yhdenvertaisuutta

MAHTI-SOPEUTUMISVALMENNUSKURSSITOIMINTA SAI STEA-RAHOITUKSEN TULEVILLE VUOSILLE Perhekurssin aloitusjakso 6–9-vuotiaiden erityislasten perheille järjestetään Länsi-Suomen alueella kesäkuussa 2017.

Kurssi koostuu useammasta jaksosta vuoden aikana. tietoja ja keinoja arjen vuorovaikutukseen ja kommunikaatioon, vertaistukea ja ammattilaisten ohjausta, perheiden lähi-ihmiset voivat olla osassa tapaamisia mukana.

Selkokielinen aikuisten kurssi aloitetaan elokuussa 2017 Etelä-Suomen alueella.

Kurssi koostuu useammasta jaksosta ja tapaamisista. tukea omiin kykyihin, taitoihin ja mielenterveyteen, kurssi on tarkoitettu lievästi kehitysvammaisille aikuisille tai niille, jotka hyötyvät samankaltaisesta tuesta, kurssilaisten lähi-ihmiset ovat oleellisesti mukana arjen tukemisessa. Kurssille haetaan pareittain.

Kurssit ovat maksuttomia.

Lisätietoja kurssien sisällöstä, hakemisesta, paikkakunnista ja tarkemmista ajankohdista: www.kvtl.fi > Kurssit-ja-koulutus > Kurssi- ja lomatarjonta > Mahti-sopeutumisvalmennusta.

Lisätietoja: Päivi Havas; paivi.havas@kvtl.fi.

VUOSI 2017 on jo hyvällä alulla, kun luet tätä. Päivän pituus on jatkunut merkittävästi, luonto alkaa herätä, päättäjät ovat palanneet työpöytiensä ääreen ja sote-uudistus on nytkähtänyt ehkä pienen askeleen eteenpäin. Tukiliitto on käärinyt hihat ja on valmistautunut tekemään kovasti työtä yhteisten asioiden eteen. Omasta elämästä päättäminen ja osallisuus ovat yhteiskunnassamme voimakkaassa nosteessa.

Maailmanlaajuisesti, kaikilla mantereilla self advocatit (kehitysvammaiset henkilöt) esittivät viimevuoden loppupuoliskolla vaatimuksen: heidän äänensä pitää tulla kuulluksi. Vaatimuksissa nousi erityisesti esille kolme tärkeää asiaa. ”Emme ole hyväntekeväisyyden kohde, vaan meille kuuluvat ihmisoikeudet.” ”Haluamme olla itsenäisiä, mutta emme yksin.” ”Ketään ei jätetä.”

Näihin kolmeen lauseeseen kiteytyy monia tärkeitä asioita ja tehtäviä. Ihmisoikeudet vievät meidät lopultakin pois ajasta, jolloin pitää tyytyä siihen, mitä joku hyvää hyvyyttään sattuu antamaan. Ei enää.

Itsenäisyys ja itsemäärääminen tarkoittavat sitä, että tukea pitää olla tarjolla yhä yksilöllisemmin ja monipuolisemmin. Me omaiset, lähi-ihmiset ja ammattilaiset olemme tärkeässä roolissa, jotta hyvän elämän palaset olisivat olemassa. ”Ketään ei jätetä” tulee YK:n kestävän kehityksen tavoitteista 2030.

Tämä olkoon meille Tukiliitossa muistutuksena siitä, että joukkoomme kuuluu myös vaikeavammaisia, joita ei saa unohtaa tässä nopean muu” Joukkoomme kuuluu myös toksen ajassa.

vaikeavammaisia, joita ei saa unohtaa tässä nopean muutoksen ajassa.”

JOULUKUUN KUUDENTENA päivänä allekirjoittaneella ja vaimollani oli suuri kunnia saada edustaa kehitysvammaisten tukiliittoa ja kaikkia jäsenyhdistyksiämme Tasavallan Presidentin Sauli Niinistön järjestämissä itsenäisyyspäivän juhlissa.

Uskon, että Tasavallan presidentti halusi kutsullaan huomioida sen tärkeän työn, jota Kehitysvammaisten Tukiliitto ja yhdistykset tekevät vammaisten henkilöiden ja perheiden eteen.

Juhlat olivat niin arvokkaat ja hienot kuin vain voi kuvitella. Saimme mahdollisuuden tavata ja jutella monien mielenkiintoisten juhlavieraiden kanssa. Erityisen hienoa oli päästä yhteiskuvaan ja vaihtamaan pari sanaa Vuoden urheilijan, ratakelauksen olympiavoittaja Leo-Pekka Tähden kanssa. Hän toimii esimerkkinä siitä, mitä kovalla ja pitkäjänteisellä työllä pystyy saavuttamaan.

Meidän tukiliittolaisten on jatkossakin uskottava, että kova ja pitkäjänteinen työ on myös meidän tiemme parempaan tulevaisuuteen. Onhan tämä konsepti tuottanut tulosta vuodesta 1961 aina näihin päiviin saakka. Uskon, että 100-vuotiaasta Suomesta ja meistä on vielä tähän työhön.

Tapaamisiin, viimeistään Rovaniemellä liittokokouksessa.

Rauno Rantaniemi Hallituksen puheenjohtaja

35

TUKIVIESTI NRO 1/2017

ILMOITUKSIA

Osaava, ystävällinen ja viihtyisä Kankaanpää kutsuu kuntoutumaan!

Hyvän elämän edellytyksiä

Lähde leirille!

Vahvuudet ja voimavarat käyttöön!

Kelan sopeutumisvalmennuskursseilla tuetaan kehitysvammaisen aikuisen mahdollisimman itsenäistä toimimista omissa arjen ympyröissä.

Samalla löydetään omia voimavaroja ja vahvuuksia sekä luodaan toimivaa tukiverkostoa. Myös kuntoutujan läheinen saa tukea ja ohjausta.

Kuntoutus on kestoltaan 2x5 vuorokautta, ja kuntoutujan läheinen voi olla mukana 2+3 vuorokautta. Kuntoutuksen maksaa Kela.

Kysy lisätietoja kuntoutussihteeri Tarja Lammilta: p. 050 394 7524.

Kurssi

1. jakso

2. jakso

61816

2.-6.5.17

16.-20.10.17

61817

25.-29.9.17

5.-9.2.18

61818

13.-17.11.17 23.-27.4.18

Kuntoutuskeskus Kankaanpää Kelankaari 4 | puh. 02 57 333 | kuntke.fi

Olen ja elän. Omalla paikallani.

Teema- ja harrastekurssit kesällä 2017

Itsenäiseen elämään

ERITYISLINJA

Opiskelupaikka kehitysvammaiselle. Linjalla opiskellaan elämän tietoja ja taitoja. Opiskelijat asuvat turvallisessa ohjatussa ympäristössä.

Opinnot soveltuvat myös aikuiselle, joka kaipaa vaihtelua elämäänsä.

Kesäkurssien teemoina ovat muun muassa musiikki, tanssi, liikunta, luontoelämykset ja seikkailu. Keskeistä on monipuolinen ohjattu toiminta ja yhdessä tekeminen.

Lähde mukaan virkistymään ja viettämään lomaa hyvässä seurassa!

Lisätietoja Helena Markus puh. 020 771 3417 helena.markus@kvps.fi

T ilaa kesäle irien esite!

Lisää leireistä kotisivuillamme!

www.kvps.fi

Syksyllä alkavaan koulutukseen haku 7.4.2017 mennessä suoraan oppilaitokseen.

Valintaleiri järjestetään 16. - 18.5.2017.

Raudaskylän Kristillinen Opisto Opistontie 4-6, 84880 Ylivieska info@rko.fi puh. (08) 4276 200

opettaja: laura.rissanen@rko.fi puh. 050 5975 289 www.rko.fi/opiskelu/erityislinja

Uusia selkokirjoja:

HYYTÄVÄÄ KAUHUA Selkokielinen Dracula vie lukijan hyytävän kauhun maailmaan.

Tarina on ensimmäinen selkosuomeksi julkaistu kauhutarina.

Selkokeskuksen kirjavälityksessä on paljon muitakin selkokirjoja: selkokeskus.fi/selkokirjallisuus/kirjakauppa

36

AJANKOHTAISTA TUKILIITOSTA

AIKA VAIKUTTAA Kuntavaalipäivä koittaa 9. huhtikuuta.

Kuntien vastuulle jää kehitysvammaisen ihmisen kannalta merkittäviä asioita, vaikka soteuudistus sekoittaa pakkaa.

Tukiliiton kotisivuille on koottu vaalivaikuttamisen työkalupakki, johon kannattaa tutustua.

TEKSTI MERJA MÄÄTTÄNEN

Kuntavaalien tärkeimmät kärjet määrittyvät usein paikallisesti ja kuntakohtaisesti. Valtakunnalliset teemat kuitenkin kehystävät tätä. Tukiliiton sivuille on koottu materiaalia teemoista, joiden ydin on yhteinen kaikenlaisissa kunnissa.

Kuntien, maakuntien ja valtion vastuualueita jaetaan nyt uusiksi. Kuntiin jää vastuu näistä: osaamisen ja sivistyksen edistäminen, terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, liikunta-, kulttuurija muut vapaa-ajan palvelut, nuorisotoimi, paikallinen elinkeinopolitiikka, maankäyttö, rakentaminen ja kaupunkisuunnittelu.

Maakunta saa jatkossa tehtäväkseen sotepalveluiden järjestämisvastuun. Järjestäminen on erotettu palveluiden tuottamisesta.

Kuntien vastuulle jäävistä asioista erityisen tärkeitä kehitysvammaisen ihmisen osallisuuden kannalta ovat koulutukseen ja saavutettavuuteen liittyvät kysymykset. Tukiliiton tuottama yhteinen materiaali on rakennettu kirkastamaan yhteisiä vaalikärkiä.

SUOMESSA ON 313 KUNTAA.

Tutustu vaalisivustoon: www.kvtl.fi/fi/vaalit/ kuntavaalit.

Lisätietoa sote- ja maakuntauudistuksesta: www.kvtl.fi/fi/paikallinen-toiminta/soteuudistus.

SAAVUTETTAVA KUNTA TUKILIITTO, KEHITYSVAMMALIITTO JA FDUV

ovat yhdessä tuottaneet animaation Saavutettavuus yhdistää. Lyhyt klippi kertoo erään kuntalaisen yrityksestä päästä muiden mukaan. Matkalla hän kohtaa kommelluksia, joissa kiteytyy näkökulmia siihen, mitä saavutettavuus merkitsee kehitysvammaiselle kuntalaiselle.

Videoklippiä voi jakaa somessa tai käyttää keskustelunavauksena paikallisissa tapahtumissa. Sen avulla voi myös haastaa ehdokkaita kertomaan, mitä he tekisivät parantaakseen kunnan palveluiden saavutettavuutta.

SAAVUTETTAVUUS merkitsee fyysisen esteettömyyden lisäksi paljon muuta. Kehitysvammaisen ihmisen näkökulmasta yhtä tärkeitä saavutettavuuden avaimia ovat kognitiivinen ja sosiaalinen saavutettavuus.

Kehitysvammaisella ihmisellä on oikeus kunnan kaikkiin palveluihin. Siksi niistä on kerrottava ymmärrettävästi ja niistä on tehtävä sellaisia, että

kaikki pääsevät mukaan. Selkeän ja ymmärrettävän tiedon lisäksi vammaisella ihmisellä on oltava aito mahdollisuus saada oma ääni kuulluksi.

Sosiaalinen saavutettavuus ei tarkoita vammaisille erikseen rakennettuja tapahtumia ja harrastusryhmiä, vaan mahdollisuutta päästä mukaan.

Kuntavaaleissa kannattaa viedä ”kohtaa mut” -henkeä niille, jotka päättävät kunnan kulttuuri-, liikunta- ja vapaa-ajan palveluista. Vammaisten ja vammattomien yhteisessä maailmassa kaikki voivat paremmin.

Animaatio löytyy Tukiliiton vaalisivuston lisäksi YouTube-tililtä www.youtube.com/Tukiliitto.

NRO 1/2017 TUKIVIESTI

KERROTHAN EHDOKKUU­ DESTASI! TUKILIITON vaalisivustolle kootaan myös listaa liiton jäsenistä, jotka ovat ryhtyneet ehdokkaiksi eri kunnissa. Vielä ehdit lähettää tietosi (nimi, kunta, puolue, linkki lisätietoon tai kotisivuille) sähköpostilla osoitteeseen kvtl@ kvtl.fi. Otsikoi viesti: ”Kuntavaaliehdokas”.

AJANKOHTAIS­ UUTISIA KERRAN VIIKOSSA TILAA Tukiliiton uutiskirje ja saat kerran viikossa koosteen ajankohtaisista uutisista omaan sähköpostiisi.

Uutiskirjeen voit tilata lähet­ tämällä nimesi ja osoitteesi sähköpostilla osoitteeseen kvtl@kvtl.fi. Laita otsikoksi ”Tilaan uutiskirjeen”.

UUTISKIRJE JÄSENILLE KERRAN KUUKAUDESSA Kerran kuukaudessa koostettu uutiskirje Akkuna tuo sähköpostiisi liiton sisäisesti tiedotettavia asioita sekä ajankohtaisia kehitysvamma-alan ja vapaaehtois­ toiminnan uutisia. Jos haluat Akkuna-kirjeen suoraan sähköpostiisi, lähetä viesti ”Tilaa Akkuna” osoitteeseen jonna.suhonen@kvtl.fi.

Akkunaa on kätevä jakaa yhdistyksen kotisivuilla tai Facebook-sivuilla.

Akkunan lisäksi Tukiliiton aluekoordinaattorit lähettävät kohdennettuja tiedotteita paikallisesti tai alueellisesti tarpeen mukaan.

37

TUKIVIESTI NRO 1/2017

AJANKOHTAISTA TUKILIITOSTA

TAVOITE 24 – MUKANA VAI EI? TAVOITE

MUKANA VAI EI?

TAVOITE 24 on useiden vammaisjärjestöjen yhteinen kampanja kaikille yhteisen koulun puolesta. Järjestöt vaativat vammaisille lapsille osallisuutta opetuksessa.

Mahdollisimman laaja osallisuus kaikilla elämän alueilla on lapsen ja nuoren tulevaisuuden kannalta tärkeää. Osallisuus koulussa mahdollistaa monipuolisempia opintopolkuja ja parantaa mahdollisuutta päästä työelämään.

Suomen ratifioiman YK:n vammaissopimuksen artikla 24 edellyttää, että vammaiset lapset saavat käydä koulua mahdollisimman laajan osallisuuden periaatteen mukaisesti – siitä kampanjan nimi ”Tavoite 24”.

Osallisuus opetuksessa ei tarkoita tavalliselle luokalle joutumista ilman tukea. Se tarkoittaa, että jokaiselle lapselle löydetään hänen tarpeidensa mukaisella tavalla järjestelyt, joiden avulla lapsen tarvitsema apu ja tuki toteutetaan mahdollisimman laajan osallisuuden mahdollistavalla tavalla.

Osallisuus ja sen toteuttamiseen tarvittava tuki on kaikkien lasten oikeus. Yhdenkään syrjään siirtämisessä ei ole järkeä.

Materiaalia tapahtumiin ja someen Tavoite 24 -kampanjan järjestöt ovat tuottaneet viisi videota, joissa kuullaan opiskelijoiden, vanhempien ja opettajien näkökulmia inklusiiviseen opetukseen. Koskettavissa videoissa kerrotaan ihmisten omien kokemusten kautta keinoista, joilla osallisuus opetuksessa on mahdollista. Se ei ole keneltäkään pois vaan antaa lisää meille kaikille.

Tuotettu materiaali on vapaasti käytettävissä. Tukiliiton paikalliset toimijat voivat sen avulla viedä omaan kuntaansa yhteistä viestiä: Jokaisella lapsella on oikeus oppia, että hän kuuluu joukkoon. Osallisuus on mahdollista.

Down-tyttö Saga Hänninen kävi peruskoulunsa tavallisella luokalla. Hän kasvoi uskomaan siihen, että hän kuuluu joukkoon ja pystyy monenlaiseen – myös työhön ja itsenäiseen elämään. Ysiluokan jälkeen Saga törmäsikin umpikujaan jatko-opintojen suhteen, monien muiden tavoin. Videolla myös Sagan isä Mika Hänninen kertoo ajatuksistaan.

KYMPPILUOKKALAINEN

Samu Grundström on koulussa yksi muiden joukossa. Vaikeasta liikuntavammasta huolimatta hän tuntee päässeensä mukaan tavalliseen koulumeininkiin. Hän toivoisi, että sama olisi mahdollista muillekin vammaisille nuorille. Kela tarjoaa työkyvyttömyyseläkettä, mutta Samulla on muita unelmia.

YSILUOKKALAINEN

38

AJANKOHTAISTA TUKILIITOSTA

NRO 1/2017 TUKIVIESTI

Kaikki parin minuutin videoklipit on tekstitetty, mikä helpottaa videoiden levittämistä sosiaalisessa mediassa. Ann-Marie Knuuttilan haastattelu on tehty ruotsiksi, mutta tekstitetty suomeksi.

Tavoite 24 -kiteytyksistä syntyi myös graafista materiaalia, jota voi käyttää tapahtumissa ja sosiaalisessa mediassa joko sellaisenaan tai oman kunnan tilanteeseen sovellettuna. Niistä voi tehdä myös jaettavia paperiversioita.

Materiaali löytyy Tukiliiton vaalisivustolta www.kvtl.fi/fi/ vaalit/kuntavaalit, ja videot tämän lisäksi Tukiliiton YouTube-­ tililtä www.youtube.com/Tukiliitto, soittolistalta Tavoite 24 – kaikkien koulu.

Tavoite 24 -kampanjan järjestöt Kehitysvammaisten Tukiliiton lisäksi ovat ADHD-liitto, FDUV, Kehitysvammaliitto, Me osalliset – Vi delaktiga, sekä Vamlas – Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö.

Matti Viinikka luotsaa Espoon Martinkallion yläkoulun yhdistettyä yleis- ja erityisopetusta, yhteistyössä aineenopettajien kanssa. Hänen mielestään koulun tehtävä on antaa kaikille oppilaille mahdollisimman hyvät valmiudet itsenäistä elämää varten.

ERITYISOPETTAJA

Ann-Marie Knuuttilan tytär Ida-Lotta on nuori aikuinen, joka etsii tietä unelmiinsa. Ida-Lotta ei itse puhu sanoilla, mutta äiti kysyy tyttärensä puolesta: Onko Suomella varaa menettää hyviä veronmaksajia erillisjärjestelmällä, joka syrjäyttää osan porukasta? ”Kukaan ei halua polkua, joka ei johda mihinkään.”

ERITYISOPETTAJA

on entinen alakoulun ”reksi” ja kouluosallisuuden tienraivaaja. Hänen mielestään jokaisella lapsella on oikeus kasvaa omaan täyteen mittaansa, yhdessä muiden kanssa. Hän kertoo, miten yhteisen oppimisen malli rakennettiin Espoon Auroran kouluun ja miten se lopulta palkitsi kaikki asianosaiset.

MARTTI HÄLLSTRÖM

YK:N VAMMAISSOPIMUS ARTIKLA 24

39

TUKIVIESTI NRO 1/2017

Vielä muutama vuosi sitten kenialainen Evans juoksi pakoon ihmisiä ja koko

AFRIKKA

hänen perhettään ympäröi stigma.

KENIA Nairobi

Vuosi sisäoppilaitoksessa muutti asenteet – ja teki Evansin näkyväksi.

Koko perheellä on nyt helpompaa.

Poissa piilosta Teksti ja kuvat Leila Itkonen MEIBEKI, KENIA

O

lla kehitysvammainen ja yksinhuoltajaäiti on hankala yhtälö missä tahansa. Keniassa tilanne voi olla erityisen hankala, koko perheelle.

Evansin perheen avuntarve alkoi paljastua suomalaiselle kummiryhmälle viisi vuotta sitten, pikkuhiljaa. Ryhmän vierailun kunniaksi järjestettyyn juhlaan osallistui myös Evansin sisko, tuolloin viisivuotias Joyline.

Tyttö, jonka nähtiin harvoin hymyilevän.

Meibekin alueen koululaiset istuivat kahtia jaettuina: pojat nurmikentän toisella puolella ja tytöt toisella. Ennen kuin kylän johtohenkilöt alkoivat pitää puheita ja lapsi­ ryhmät laulaa ja tanssia, kummit jakoivat satapäiselle lapsijoukolle ilmapalloja.

Ilmapallo nosti aran hymyn takarivin takana istuneen tytön huulille. Yksi vieraista päätti jäädä istumaan tytön viereen. Toisin kuin useimmilla muilla, tytöllä ei ollut kenkiä. Villapaita oli repaleinen, jalat kovin laihat.

Suomalaisvieras ja nyt kymmenvuotias Joyline uskovat molemmat, että ensikohtaaminen syksyllä 2011 ei ollut sattumaa. Vieras oli ajatellut jo etukäteen, että jos hän tutustuu kummia tarvitsevaan kenialaislapseen, hän voi ryhtyä viidennenkin lapsen kummiksi – varsinkin, kun kaikilla hänen neljällä suomalaisella kummilapsellaan asiat olivat hyvin.

Juhlan jälkeen vieras ja Joyline juttelivat tulkkien avulla World Visionin työntekijöi40

den kanssa. Selvisi, että tyttö ei kuulunut kummiohjelmaan. ”Mutta voimme lähteä käymään perheessä ja kysyä vanhemmilta lupaa siihen, että Joyline voisi ottaa kummin”, kummilapsivastaava Ben Rono ehdotti.

Pian seurue matkasi yhdessä jeepillä kuoppaista tietä kohti kylää, Joyline hieman päästään pyörällä. Loppumatka talsittiin ylämäkeä polkua pitkin.

Kummisuhde syntyy Joylinen perheen avun tarpeen määrä ei selvinnyt täysin vielä ensimmäisen vierailun aikana. Ei vaikka tytön äiti vaikutti avuttomalta ja pystyi muodostamaan vain muutamia sanoja. ”Jesus”, tämä sanoi valkoisiin pukeutuneelle suomalaisvieraalle.

He tapasivat myös Joylinen pikkuveljen, joka puhui normaalisti ja oli muutenkin terveen oloinen. Lasten isoäiti kertoi asuvansa tyttärensä ja tämän lasten kanssa. Isoäidin mukaan hänen tyttärensä oli lähes kuuro, aina ollut.

Suomalaisvieras, Joylinen äiti ja isoäiti halasivat toisiaan, ja kummiksi ryhtyjää kiiteltiin vuolaasti.

Isoäiti kertoi vieraille arvostavansa World Visionia paljon, muiden Meibekin asukkaiden tavoin. Kun kummijärjestö rakennutti alueelle vesijohtojärjestelmän, naisten ja tyttöjen päivät eivät kuuluneet enää pelkkiin vedenhakureissuihin ja alueen asukkaat sairastivat vähemmän.

Ben Rono lupasi perheelle, että jatkossa

kummityöntekijät vierailisivat perheen luona säännöllisesti.

Stigma hälvenee Suomalaiskummin seuraavalle Kenian-matkalle kummiperheen luo lähti mukaan myös Suomen World Visionin Afrikan aluepäällikkö Ulla Tervo. Savimajan pihalla istuessaan tämä huomasi jotain, mitä kukaan lasten ja vammaisten kanssa työskentelevä ei haluaisi nähdä: pusikossa piileskelevän pojan.

Kun poikaa lähestyttiin, tämä juoksi pakoon. Poika rimpuili vastaan vielä Amon Kip­ ruton, kummitoiminnan paikallisen työntekijän, sylissä. Puhumaan lapsi ei pystynyt.

World Visionin työntekijät eivät tarvinneet sanoja keskenään. Heille ilmiö on valitettavan tuttu edelleen 2010-luvulla. Aina silloin tällöin löytyy piilossa pidettyjä, kaltoin kohdeltuja vammaisia lapsia. Joylinen isoveli Evans tarvitsi apua.

Lähiseudulla ei ollut sopivaa paikkaa Evansin kaltaisille. ”Emme voineet sijoittaa häntä Meibekin Small Homeen, sillä siellä lapset ovat lähinnä fyysisesti vammaisia ja melko omatoimisia”, Amon Kipruto kertoo.

Pojalle löydettiin yksityislahjoittaja, joka kustansi kouluvuoden erityislasten sisäoppilaitoksessa. Lähdön hetkellä poika haettiin kotikylästä ennen auringonnousua. ”Tiesimme, että hän katoaa ulos päiviksi, emmekä välttämättä olisi löytäneet häntä päivänvalossa”, Ben Rono kertoo.

Evans oli yhdeksänvuotias nähdyksi tullessaan.

NRO 1/2017 TUKIVIESTI

Evans sai Amon Kiprutolta ja muilta vierailta ihan parhaan tuliaisen: näillä lahjalenkkareilla juostaan vielä kovaa.

Aluksi pojalla oli vaikeuksia Illulan erityislasten koulussa ja hän yritti karkailla.

Rono vieraili Evansin luona ensimmäisen kerran vain viikon kuluttua ja hankki omalla kustannuksellaan pojalle kaiken tarvittavan koulua varten.

Hiljalleen poika sopeutui elämään sisäoppilaitoksessa. Väliaikatodistuksessa kerrottiin, että Evans tarvitsee vielä harjoittelua vessassa käymisessä, mutta on oppinut jo pukeutumaan ja riisuutumaan itsenäisesti.

Samaan aikaan kotona Meibekissä perhettä ympäröinyt stigma alkoi hälvetä. Yhteisön silmissä perheen statusta oli parantanut jo se, että Joyline oli valittu kummiohjelmaan. Suomeen lähetetyissä kirjeissä hymyili iloinen tyttö. Koulussa Joyline menestyi erityisesti englannin opinnoissaan.

Perheessä kaikki auttavat toisiaan. Nancy-täti (vas.) hellittelee mielellään siskonsa nuorinta lasta. Oikealla istuvat Joyline, Evans ja isoäiti.

41

TUKIVIESTI NRO 1/2017

... ”Good” Syksyllä 2016 Joylinen suomalaiskummi ja World Visionin työntekijät saapuivat taas perheen luo. Paikalla oli myös neljätoistavuotias Evans-veli, utelias poika.

Evansin Nancy-täti on tullut suomalaisvieraan takia lähikaupungista perheensä luo.

Tapaamisen alussa Nancy esittää itse kirjoittamiaan lauluja. Seuraavaksi koko perhe asettuu tanssimaan – Evanskin malttaa olla mukana hetken.

Pojan vaiheita yli viiden vuoden ajan seurannut Amon Kipruto on liikuttunut. ”Evansissa tapahtunut muutos on kuin ihme.”

Kipruto ja Evans katselevat yhdessä kännykkäkamerakuvia. Evans on jo aiemmin antanut Kipruton laittaa hänelle uudet lenkkikengät jalkaan.

Evansin pikkusisko ei ole enää hylkiö oman ikäluokkansa keskuudessa. Joyline

World Visionin työntekijä Kipruto ja Evans katselevat yhdessä kännykkäkamerakuvia.

pitää melkein koko ajan kummiaan kädestä kiinni, mutta hänen ympärillään istuu myös liuta omanikäisiä tyttöjä.

Lasten äiti yllättää muut popcorneja syödessään. ”Good”, äiti sanoo. Hyvä.

Silti perheellä on edelleen monta haastetta edessä. Kuinka turvata ammattikoulutus Joylinelle, pähkäilee isoäiti. Vahvalla naisella on vielä enemmän huolehdittavia kuin viisi vuotta sitten. Keniassa vammaiset naiset ovat suuressa vaarassa tulla hyväksikäytetyiksi. Joylinen ja Evansin äiti imettää taas kuopusta, jonka isää ei näy.

Evansin diagnoosi on edelleen epäselvä. ”Toivon, että voisin viedä hänet lääkäriin ja tutkimukseen”, Amon Kipruto sanoo.

Perhe toivoo, että pojalle löytyisi jälleen sponsori. ”Me olisimme halunneet, että hän olisi jatkanut erityislasten koulussa, mutta emme saaneet riittävästi rahaa kasaan”, isoäiti kertoo.

Suomen World Visionin toiveesta perheen sukunimeä ei kerrota jutussa, lastensuojelulli­ sista syistä.

ASENNEMUUTOS PITÄÄ VIEDÄ KOKO YHTEISÖÖN pyrkii vaikuttamaan kehitysmaissa aina koko yhteisön asenteisiin vammaisia kohtaan. Esimerkiksi Meibekissä vammaisuutta ei häpeillä enää yhtä paljon kuin ennen. Suomen ensimmäinen Vammaiset ja kehitys -palkinto myönnettiin World Visioille ja sen ohjelmajohtaja Miikka Niskaselle. Palkinnon myönsi yhdeksän suomalaisen vammais- ja potilasjärjestön kattojärjestö Vammaiskumppanuus ry.

Mikäli World Visionin kautta haluaa nimenomaan vammaisen kummilapsen, yhteyttä voi ottaa osoitteeseen: asiakaspalvelu@suomenworldvision.fi. Lisätietoa myös: worldvision.fi/ kummeille.

ITALIA

SUOMEN WORLD VISION

42

Sienna Rooma

NRO 1/2017 TUKIVIESTI

VASEMMALLA: Italialainen Francesca (vas.) ja suomalainen Suvi tekevät suunnitelmaa: kohta syntyy yhteinen kuva.

YLHÄÄLLÄ: Kommunikointiin ei aina tarvita yhteistä kieltä. Italiaa harjoiteltiin piirtämisen avulla.

kus vietti viime vuonna 30-vuotisjuhlavuotta ja osa asiakkaista on ollut toiminnassa mukana alusta saakka. Näin ollen osa vanhemmista alkaa olla jo iäkkäitä, joten pieni hengähdys­ tauko arjessa tekee hyvää.

VAPAAEHTOISINA monenlaisia ihmisiä teinipojista eläkeläisiin. Yllättävin yhteistyö­ taho oli moottoripyöräkerho Happy Free Bikers. Jengiliiveissä kulkevat motoristit erottuvat joukosta – harvemmin motoristeja näkee heittäytymässä täysillä Porsaita äidin oomme kaikki -laululeikkiin.

Moottoripyöräkerholaiset ovat mahdollis­ taneet työpajan asiakkaille elämyksiä, joihin heillä ei muuten olisi tilaisuutta. Prätkän se­ lässä matkaten on käyty tutustumassa muun muassa Vatikaanin valtioon.

Resurssien puutteen vuoksi toimintaa ei voi mainostaa. Kuitenkin kaikki, jotka osaavat ha­ keutua palveluun, pyritään ottamaan mukaan. ”Kaikkia halutaan auttaa”, sanoo Il Labora­ torion perustaja Antonella Butini Montagna.

Vapaaehtoistyöntekijät painottavat, että toimintaan täytyy heittäytyä koko sydämellä.

Asiakkaat vaistoavat herkästi, jos joku on pai­ kalla vain omatuntoaan parantaakseen.

Il Laboratoriossa ihmisten sitoutuneisuus näkyy: ihmiset ovat kuin yhtä perhettä. Poski­ suudelmia jaellaan puolin ja toisin ja halauk­ sissa aistii aidon välittämisen. Täällä ihmisiä yhdistää lämpö ja aito halu auttaa.

NÄIMME

VAPAAEHTOISTYÖTÄ ITALIALAISITTAIN Teksti ja kuvat Heli Hekkanen ja Tanja Riihimäki SIENA, ITALIA

O

n lämmin iltapäivä Sienan kaupungis­ sa, Italiassa. Olemme juuri saapuneet paikallisen vammaiskeskuksen pihaan ja meitä tulee heti tervehtimään muutama va­ paaehtoistyöntekijä ja pieni, utelias koira, joka vaatii rapsutusta.

Saimme kunnian vierailla L´Associazione Il Laboratoriossa viime elokuussa. Valtakun­ nallisesti tunnettu vammaiskeskus on saanut nimensä italiankielisestä laboratorio-sanasta, joka lääketieteellisestä kaiustaan huolimatta tarkoittaa työpajaa.

Sisällä talossa seinät on koristeltu valokuvin, joita on napsittu monilta yhteisiltä reissuilta.

Paljon on tehty ja eletty yhdessä. Asiakkailla on piirtelytuokio kesken, mutta kaikki keskeytyy,

kun kymmenen hengen opiskelijaporukkamme astuu sisään. Useimmat katselevat meitä häm­ mentyneinä, mutta yksi viittoo meitä luokseen käsimerkein, iloisesti hykerrellen. Hän haluaa kätellä jokaista uutta tuttavuutta. julkisen sektorin rooli Italiassa on pieni. Aikuisten vammais­ palvelut pyörivät lähinnä vapaaehtoisvoimin.

Valtio ei tue Il Laboratorion kaltaista työpaja­ toimintaa, joten keskuksen on kerättävä rahaa esimerkiksi myyjäisten ja muun varainkeruun kautta. Myös asiakkaiden vanhemmat ovat tär­ keitä toiminnan taloudellisia tukijoita.

Päivät Il Laboratoriossa kuluvat askarrel­ len, näytellen ja pelaillen. Tällä hetkellä vaki­ tuisia asiakkaita keskuksella on noin 30. Vaki­ tuisia vapaaehtoistyöntekijöitä on suunnilleen saman verran.

Työpajatoiminnalla on suuri merkitys niin asiakkaille kuin heidän vanhemmilleen. Kes­

SUOMEEN VERRATTUNA

Sosionomiopiskelijat (TAMK Proakatemia) toimivat Tukiviestin ilmoitusmyyjinä vuosina 2015–2016. Nyt viestikapula on siirtynyt seuraaville opiskelijoille.

Heli Hekkanen ja Tanja Riihimäki tekivät yrittäjyys­ opintoihin kuuluvan tutustumismatkan Italiaan.

43

LYHYESTI

KUVA RISTO KUITTINEN

LYHYESTI

TUKIVIESTI NRO 1/2017

8 ESITYSTÄ ELÄMÄSTÄNI HAISTATTAA PITKÄT MÄÄRITTELYILLE me vuonna. Myös Toinen katse -esityksen työryhmässä oli mukana kehitysvammaisia näyttelijöitä tasavertaisina jäseninä. Teos sai paljon julkista kiitosta. työskentelee Soutajanpuiston päiväkodissa Joensuussa. Hän on toiminut 20 vuoden ajan myös taiteiden parissa näyttelijänä, kuvataitelijana ja runoilijana. Työn alla tällä hetkellä on omaelämäkerrallinen kuva- ja sanateos.

Joensuulaistaustainen Riikka Papunen työskentelee Tampereen yliopistolla väitöskirjatutkijana ja Teatteri Siperiassa näyttelijänä. Tutkimuksessaan Riikka keskittyy tutkimaan millä tavoin vammaisuus määrittelee näyttelijäntaidetta.

MERVI PAPUNEN

Tekijät Riikka Papunen (yläkuvassa vas.), Azra Topcu ja Mervi Papunen lupaavat, että ”teos muodostaa oman todellisuutensa teatteritilaan, ihastuu omaan mahdottomuu­ teensa ja koettelee sitä jalkautumalla sivunäyttämöille ympäri kaupunkia”.

44

Erilaisiin bassoihin erikoistunut Azra Topcu soittaa kaikkea musiikkia kaikilla soittimilla.

Kantaesityksen ensi-ilta on 4.3. Kulttuuritalo Maritassa Outokummussa. Joensuussa esityksiä on kolme ja Tampereella kaksi.

Lisätietoa näytelmästä ja esitysajoista: kahdeksanesitysta.net.

TEKSTI MERJA MÄÄTTÄNEN

KUVA RISTO KUITTINEN

K

un näyttämöteos oli vielä valmistumisvaiheessaan, sen tekijät määrittelivät tavoitettaan näin: ”Teos juhlii näyttämön tasavertaisuutta, haistattaa pitkät määrittelyille ja viis veisaa esiintyjiensä vammoista tai vammattomuudesta. Se on julkipoliittinen kannanotto tämän päivän Suomen muka-tasa-arvoon, jossa kiintiö-homoutta juhlitaan ja kehitysvammaiset esitetään pyhimyksinä.”

8 esitystä elämästäni -teoksen ohjauksesta, dramaturgiasta ja roolityöstä vastaavat Mervi ja Riikka Papunen. Lisäksi näyttämöllä on muusikko Azra Topcu.

Näytelmä on Riikka Papusen taiteellisen väitöstutkimuksen toinen taiteellinen osio.

Ensimmäinen eli Toinen katse toteutui vii-

TEEMAVIIKKO VAIKUTTI JA VIIHDYTTI KOONNUT MERJA MÄÄTTÄNEN | KOOSTEEN KUVAT ON SAATU MUKANA OLLEILTA YHDISTYSTOIMIJOILTA.

K

ehitysvammaisten viikolla 1.–7.2016 tapahtui paljon eri puolilla Suomea.

Yhdistystoimijat ja vapaaehtoiset tekivät jälleen ihmeitä. Tapahtumien järjestäjiä oli lähes 50. Yhteensä peräti 80 tapahtumassa oli järjestäjien lisäksi mukana yli 80 yhteistyötahoa.

Viikon teema oli YK:n vammaisten ihmisten oikeuksien sopimus. Tapahtumia järjestettiin kaikenlaisia ja kaikenikäisille. Tähän on koottu makupaloja, mutta kattavamman kuvan saa Tukiliiton kotisivuilta: www.kvtl. fi/fi/kehitysvammaisten-viikko.

työsuhteen – emme orjatyötä!”

Kortit jaettiin kunnanhallituksen jäsenille. Samalla Me Itse -lähetystö kertoi kehitysvammaisten nykytilanteesta. He toivat myös esiin pari esimerkkiä hyvin hoidetusta työllistämisestä.

Joulutouhotusten jälkeen ryhmä postitti samanlaiset kortit kunnanvaltuustolle, kotiosoitteisiin. Sama postitus tehtiin myös Orimattilan valtuustolle ja hallitukselle, sillä Me Itsessä on orimattilalainen jäsen.

VALISTUSTA KUNNANHALLITUKSELLE

Timo Konttisen tanssinäyte vakuutti.

Me Itse Mäntsälä lähti teemaviikon kunniaksi tapaamaan kunnanhallitusta. Ryhmä halusi viedä päättäjien tietoon kehitysvammaisten tekemään työhön ja siitä maksettavaan korvaukseen liittyviä epäkohtia. Me Itsen Työstä palkkaa -kortti oli tähän hyvä väline. Kortin taakse oli liimattu täydentävä tietoisku: ”Tiesitkö tätä? Kun kehitysvammainen henkilö työskentelee päiväkodissa tai vanhusten parissa, usein 6-tuntisia päiviä, hänelle maksetaan enintään 12 € päivässä työosuusrahaa. Näin myös Mäntsälässä.

Työskentelisitkö sinä sillä päiväpalkalla?

Oikeaa, tuottavaa työtä tekevät kehitysvammaiset henkilöt ansaitsevat oikean palkan. Ihan kuin me muutkin. Tahdomme

Tea Tiainen (vas.), Maria Tapola, Matti Vaaralahti ja ryhmän puheenjohtaja Hilkka Lahtinen veivät porukan yhteisen viestin perille Mäntsälän kunnanhallitukselle.

TIINA ROIKONEN

SANOTTUA

LYHYESTI

NRO 1/2017 TUKIVIESTI

”Kun kyse on jatkuvasta ja elinikäisestä avun tarpeesta, ihmisellä itsellään pitäisi olla jonkinlainen sananvalta asiaan. Luulisi, että Tampereen kaupunkia sitovat myös perustuslaki ja YK:n vammaissopimus.”

Aamulehti 9.1. Kirsi Ristimäen Eemeli-poika menetti tutut henkilökohtaiset avustajat, kun kaupunki kilpailutti kehitysvammaisten avustajapalvelut. Hän toi esiin, että muutaman vuoden välein tapahtuva lähityöntekijöiden vaihtuminen suistaa kaaokseen vammaisten ja heidän läheistensä elämän.

”Pertti Kurikan Nimipäivät oli raivokas, hauska ja koskettava ja siksi sitä jäädään kaipaamaan. Kehitysvammaisten punkyhtye oli paljon enemmän kuin vain sinnikkyyden osoitus.”

Helsingin Sanomat 27.12. Tapaninpäivänä juhlittiin Pertti Kurikan 60-vuotissyntymäpäiviä ja samalla PKN:n viimeistä konserttia, sillä yhtyeelle nimen antanut kitaristi päätti jäädä eläkkeelle. HS:n mukaan keikalla oli ”hikistä, ahdasta ja tunteikasta eli aivan mahtavaa”.

”Voitettiinko me joulukuusimies?”

Uusi Rovaniemi 18.1. Erityislastensa oikeuksien puolesta taistelleet Tuija Laine ja Pia Ylisuvanto voittivat Vuoden kaupunkiteko -äänestyksen Rovaniemellä. ”Rautarouvat” auttavat nyt kohtalotovereita ympäri maata. Yksi yhteydenpidon väline on Facebookin suljettu ryhmä ’Pakkomuuton tukiryhmä’. Äänestyksessä toiseksi tuli matkailuyrittäjä, joka oli lahjoittanut joulukuusia kävelykadulle.

ARTISTIT LAVALLA, OMALLA TAVALLA Turun kauppakeskus Skanssissa nähtiin ja kuultiin kehitysvammaisten taitajien esittämää ohjelmaa. Runoilijat esittivät itse kirjoittamiaan runoja ja kaikki lauloivat yhdessä joululauluja. Joulumyyjäisissä oli esillä kehitysvammaisten tekemiä käsitöitä, keramiikkaa ja muita tuotteita. Samalla Turun seudun ja Kaarinan tukiyhdistykset sekä Me Itse -ryhmä esittäytyvät kaikille kiinnostuneille. Yleisö viihtyi ja sitä riitti.

MAISA SALONIEMI

TIETOISKUJA KAUPPAKESKUKSIIN Haukiputaan Me Itse -ryhmä jalkautui kauppakeskuksiin jakamaan tietoa. Kuulijoille tarjotaan selkolehti Leijoja, Tukiviestejä, Me Itse -kortteja ja selkokielistä esitettä YK:n

”Opettajana olen vakuuttunut siitä, että yhtä lailla kuin erilaisella oppijalla tulisi olla oikeus saada käydä koulua ikätoveriensa joukossa, myös moninaisuuden näkemisen ja kokemisen pitäisi olla jokaisen oppilaan oikeus.”

Ylen kolumnisti, opettaja ja kirjailija Tommi Kinnunen 20.1.2017.

”Kun lakia ja eettisiä periaatteita rikotaan, tarvitaan hyvin jämäkkä ja selkeä viesti siitä, ettei näin saa toimia.”

Yle Uutiset 19.1. Pitkäniemen sairaalassa henkilökunta jätti kehitysvammaisen asiakkaan ulos ilman päällysvaatteita yli tunniksi.

Sisäisen selvityksen jälkeen kolme työntekijää irtisanottiin. Pirkanmaan sairaanhoitopiiri pyysi poliisia tutkimaan tapauksen. Hallintoylihoitaja Tiina Surakan mukaan tapaus rikkoo lakia ja sairaanhoitopiirin eettisiä periaatteita.

”Me saamme taistella joka asiasta saadaksemme meille laissa kuuluvat etuudet ja oikeudet. Miksi me olemme näkymättömiä?”

Aamulehti 7.1. Söörmarkkulainen Nina Elo, vaikeasti vammaisen Julius-pojan äiti, taistelee omaishoidontuesta.

45

TUKIVIESTI NRO 1/2017

LYHYESTI

... vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevasta yleissopimuksesta – ja karkkia.

SIRPA PYKÄLÄINEN

HYVÄN MIELEN VALOKUVANÄYTTELY Varkauden Kehitysvammaisten Tuki juhlisti teemaviikkoa valokuvanäyttelyn avajaisilla kaupunginkirjastossa. Kirjaston kanssa yhteistyössä toteutettu valokuvanäyttely Kaupunki, luonto ja unelma esitteli nuorten kehitysvammaisten kuvaajien töitä.

Taustalla on työpaja, jossa nuoret ovat harjoitelleet ympäristönsä havainnoimista kame-

ran linssin läpi. Työskentely alkoi helmikuussa, kun ryhmä vietti yön yli -työpajan Härkämäen tähtitornilla lähellä Varkautta. Leirillä oli mukana myös Rantasalmen ja Suonenjoen tukiyhdistysten nuoria. Työskentelyn yksi tavoite on ollut ryhmäytyminen ja ryhmässä toimiminen.

Valokuvat otettiin kännykällä tai tabletilla.

Kun kuvaaminen ei edellyttänyt sen hankalamman tekniikan hallintaa, kuvaajat saivat keskittyä visuaalisuuteen – ennakkoluulottomasti ja kekseliäästi. Kesäkuussa kuvattiin Varkauden rantoja ja syyskuussa otettiin muotokuvia keskellä luontoa, jokaisen itse valitsemassa rooliasussa.

Tanssiaisten pyörteissä.

valittiin esille kirjastoon vajaa neljäkymmentä onnistuneinta. Näyttely oli auki kaikille 2.–17.12. ja se avataan tänä vuonna Rantasalmella, myöhemmin ilmoitettavana ajankohtana.

Opettajana kuvatyöpajoissa toimi taidekasvattaja Riitta Kiuru. Varkauden kehitysvammaisten tuki ry:n puheenjohtaja Mervi Virtanen iloitsee näyttelystä ja runsaasta kävijämäärästä. Erityisen hienoa on, että moni työpajaan osallistuneista nuorista aikoo jatkaa kuvaamista vielä projektin päättymisen jälkeen. ”Aika Haastaa -hankeen rahallisen tuen myötä olemme tehneet Rantasalmen tukiyhdistyksen kanssa yhteistyötä, josta tämä valokuvausleiri on yksi esimerkki”, kiittää Mervi Virtanen.

KUHMON Kehitysvammaisten Tuki kutsui Sotkamon tukiyhdistyksen yhteisiin tanssiaisiin Kuhmo-taloon. Lukiolaiset nuoret soittivat ja lauloivat, ja vammattomilla ja vammaisilla nuorilla oli mukavaa yhdessä.

Keikan jälkeen lukiolaiset totesivat, että oli mahtavaa päästä esiintymään juhlaan, jossa yleisö otti kaiken ilon irti keikasta.

Tukiyhdistys osti Juttua-kahvilasta maistuvat tarjottavat kutsuvieraille. Tapahtumaan osallistui 85 henkilöä.

RIITTA KIURU

MAIJA INGET

SADOISTA KUVISTA

Nuotio ja makkarat – ikiaikainen taikapiiri.

TANSSIAISET KUHMO-TALOSSA

RIPAUS TÄHTIPÖLYÄ

OSALLISTU PAPUNETIN KUVATAIDEKILPAILUUN PAPUNET järjestää jälleen kuvataidekilpailun puhe- ja kehitysvammaisille lapsille, nuorille ja aikuisille. Kilpailun tavoitteena on kannustaa kuvalliseen itseilmaisuun.

– Tänä vuonna kilpailun aiheena on ystävyys.

– Kilpailun kolme parasta teosta palkitaan rahapalkinnoilla.

– Lisäksi kaikki osallistujat saavat kunniakirjan.

– Kilpailuaika päättyy 31.3.2017.

Lisää tietoa kilpailusta on Papunetin sivuilla: papunet.net/kilpailu.

Gareth Edwards esitteli sisaren­ tyttärelleen Ellalle elokuvan kuvaus­ tunnelmaa.

UUDEN STAR WARS -ELOKUVAN ohjaaja Gareth Edwards on tehnyt

kuvauspaikalla videon sisarentyttärestään Ellasta, jolla on Angelmanin oireyhtymä. Tapasimme ohjaajan Englannissa kansainvälisessä Angelman-konferenssissa. Pienten sairaus- ja kehitysvammaryhmien kansainvälinen yhteistyö on tärkeää, sillä sitä kautta saamme tietoa kansainvälisistä tutkimustuloksista ja terapiamenetelmistä myös tänne galaksin kylmälle ja pimeälle laidalle.

KATI RANTA

Katso video Youtubesta, linkki youtu.be/e00ebeJt0dQ tai hakusanalla Pia Kelahaaran hieno työ Hevo­ nen on aiempaa kilpailusatoa.

46

”Rogue One: A Star Wars Story Meets ASSERT”.

Lue myös Ystävänblogi, jossa Suomen Angelman-yhdistyksen sihteeri ja äiti Kati Ranta pohtii, mitä merkitystä on tähtipölyllä – ja arjella, jota maustaa harvinainen vamma. www.kvtl.fi/blogi/ystavan-kynasta/ripaus-tahtipolya/

KYSY. LAKIMIES VASTAA

LYHYESTI

NRO 1/2017 TUKIVIESTI

Mitä parannuksia vuoden 2016 lakimuutokset toivat omaishoidon tukeen? annettuun lakiin tuli 1.7.2016 voimaan useita muutoksia. Lakimuutoksilla oli tarkoitus ennen kaikkea tukea omaishoitajien jaksamista. Niillä annettiin kaikille sopimusomaishoitajille lakisääteisiä vapaapäiviä ja velvoitettiin kunta järjestämään heille tarvittaessa valmennusta ja muuta koulutusta sekä hyvinvointi- ja terveystarkastuksia.

Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on julkaissut muutosten soveltamisen tueksi kuntainfon 6/2016. Omaishoitajalle vapaaehtoisten ja maksuttomien hyvinvointi- ja terveystarkastusten sisältöä on ohjeistettu STM:n kuntainfolla 3/2015.

OMAISHOIDON TUESTA

SOPIMUSOMAISHOITAJIEN OIKEUS VAPAASEEN on muutosten myötä porrastettu hoidon sitovuuden mukaan. Vapaaoikeus on aina vähintään kaksi vuorokautta kalenterikuukautta kohti, mutta lain mukaisissa ympärivuorokautisesti tai päivittäin sitovissa omaishoitotilanteissa vapaaoikeus on entiseen tapaan kolme vuorokautta per kuukausi. Ennen muutoksia kolme kuukausittaista vapaavuorokautta saaneet omaishoitajat ovat siten myös muutosten jälkeen oikeutettuja kolmeen vapaavuorokauteen kuukaudessa, ellei hoidon sitovuudessa ole tapahtunut muutoksia.

Kuntainfossa 6/2016 korostetaan omaishoidon vapaiden osalta myös kunnan velvollisuutta järjestää hoidettavan hoito vapaiden aikana yhdessä hoitajan ja hoidettavan kanssa suunniteltavalla, yksilölliseen tilanteeseen ja tarpeisiin sopivalla tavalla. Hoito järjestetään lähtökohtaisesti avohuollon palve Lisätietoa: luna. Laitoshoitoa tulee käyttää vain silloin, kun vapaan aikaisen STM:n omaishoitoa koskevan hoidon järjestäminen ei hoidettavan tarpeiden takia ole muutoin lainsäädännön muutosten käytännössä mahdollista. Vapaiden aikainen hoito voidaan järjessoveltamisen tueksi julkaisema tää esimerkiksi perhehoitona tai kunta voi omaishoitajan suostukuntainfo 6/2016: muksella tehdä sijaishoidosta toimeksiantosopimuksen jonkun stm.fi/artikkeli/-/asset_publis­ sopivan sijaishoitajan kanssa. her/kuntainfo-omaishoitoakoskevaan-lainsaadantoonKunta ja omaishoitaja voivat muutetun omaishoitolain muutoksia-1-7-2016-alkaen mukaan sopia, että omaishoitaja pitää lakisääteiset vapaansa useampana alle vuorokauden pituisena jaksona, jolloin hoidettavan hoidosta voidaan periä yksi 11,50 euron maksu kutakin kertynyttä 24 tuntia kohti. Vaikka laissa ei ole siitä säännöksiä, kunta ja omaishoitaja voivat edelleen sopia myös vapaiden kerryttämisestä ja pidempien vapaajaksojen pitämisestä kerralla.

SOSIAALIHUOLTOLAKIIN otettiin omaishoitolain muutosten yhteydessä säännökset siitä, että kunta voi harkinnanvaraisesti järjestää vapaapäiviä sekä alle vuorokauden mittaisia virkistysvapaita niille sitovaa omaishoitotyötä tekeville omaishoitajille, jotka eivät ole tehneet omaishoitosopimusta. Kuten sopimusomaishoitajienkin osalta, kunnalla on velvollisuus järjestää hoidettavan hoito tarkoituksenmukaisella tavalla hoitajalle järjestetyn vapaan aikana. Myös asiakasmaksu, joka vapaan aikaisesta hoidosta voidaan periä, on sama kuin sopimusomaishoidossa.

Omaishoitosopimukset sekä hoito- ja palvelusuunnitelmat on päivitettävä vastaamaan uudistettuja omaishoitolain säännöksiä 31.3.2017 mennessä. Tosin valmennusta koskevaa säännöstä sovelletaan vasta 1.1.2018 alkaen. Tarvittavat muutokset tehdään sopimusten ja suunnitelmien tarkistuksena, eikä sopimuksia ole tarkoitus muutosten vuoksi irtisanoa.

Sopimusomaishoitajalla on oikeus lakiin lisättyihin uusiin hoitotehtävää tukeviin palveluihin sekä muutettujen säännösten mukaisiin vapaisiin lain voimaantulosta eli 1.7.2016 alkaen riippumatta siitä, onko omaishoitosopimusta tai hoito- ja palvelusuunnitelmaa tarkistettu. Kuntien on kuntainfon mukaan syytä laatia ohjeistukset siitä, miten ennen sopimuksen tarkistamista kertyneet vapaat voi pitää takautuvasti.

Tanja Salisma Tukiliiton lakimies vastaa ajankohtaisiin kysymyksiin Tukiviestin sivuilla.

47

Kehitysvammaisten Tukiliitto ry Osoite: Pinninkatu 51, 33100 Tampere Puhelin: 0207 718 200 Faksi: poistettu käytöstä vuonna 2014 Kotisivu: www.kvtl.fi Sähköpostit: etunimi.sukunimi@kvtl.fi

Vaihde avoinna klo 8.30–15.30 arkipäivisin.

0206-alkuiset numerot ovat lisämaksuttomia asiakaspalvelunumeroita.

Löydät Kehitysvammaisten Tukiliiton myös Facebookista.

Kansalaistoiminta

Aluekoordinaattorit

Osallisuustiimi

Yleisjohto

Jäsensihteeri Sinikka Niemi 040 483 9362 jasenpalvelu@kvtl.fi

Johtava aluekoordinaattori Ritva Still Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu, Lappi Toimipiste Oulussa 050 569 5360

Työelämän asiantuntija Mari Hakola 040 167 6990

Toiminnanjohtaja Risto Burman 050 556 9900

Työelämän asiantuntija Kari Vuorenpää 050 329 6170

Viestintäpäällikkö Merja Määttänen 040 653 1159

Suunnittelija, osallisuuden edistäminen Pia Mölsä 050 465 6283

Tiedottaja Jaana Teräväinen 050 465 6282

Suunnittelija Soilikki Alanne 040 483 9318 Kansalaistoiminnan päällikkö Lea Vaitti 050 528 8386 Erikoissuunnittelija, sopeutumisvalmennus Päivi Havas 050 569 5331 Suunnittelija, perhetyö Tanja Laatikainen 040 526 8272 (vanhempainvapaa 1.3. alkaen, puh.numero siirtyy sijaiselle) Suunnittelija, harvinaiset kehitysvammaryhmät Pia Henttonen 050 302 9608 Koulutussuunnittelija Taija Humisto 040 674 3631 Koulutussuunnittelija, aikuistyö Veijo Nikkanen 050 464 6006 Koulutussuunnittelija, aikuistyö Anne Vuorenpää 040 641 8025 Best Buddies -kaveritoiminta Koordinaattori Pia Björkman 050 528 8381 Suunnittelija Miisa Sankila Matarankatu 6, 2. krs 40100 Jyväskylä 040 679 0529

Aluekoordinaattori Salla Pyykkönen Pohojalaaset -99, Keski-Suomi, Pirkanmaa ja Etelä-Häme Toimipiste Hämeenlinnassa 050 528 8392 Aluekoordinaattori Pirkko Sassi Uusimaa, Varsinais-Suomi, Satakunta Toimipiste Helsingissä 050 528 8385 Aluekoordinaattori Jonna Suhonen Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Etelä-Savo ja Kymi Toimipiste Kuopiossa 050 528 8394

Malike Malike-keskus Sumeliuksenkatu 18 b 3. krs 33100 Tampere 040 483 9327 Palveluneuvoja Päivi Ojanen 050 587 0084 Malike-toiminnan esimies Susanna Tero 050 556 1273

Toimipisteiden tarkat osoitteet www.kvtl.fi > Yhteystiedot

Verkostokoordinaattori Tanja Tauria 050 376 4980

Vaikuttamistoiminta Lakineuvontaa sähköpostitse lakineuvonta@kvtl.fi

Koulutussuunnittelija Aikuistoiminta Mikko Salo 040 180 1883

Lakimies Tanja Salisma 050 316 0663 Puhelinaika ma klo 10–14

Koulutussuunnittelija Perhetyö Soile Honkala 050 313 9848

Lakineuvoja Maritta Ekmark Puhelinaika ma, ti, to klo 10–14 050 500 3311

Toimintavälineohjaaja Kari Mäkinen 040 167 8555

Vaikuttamistoiminnan päällikkö Jutta Keski-Korhonen 050 377 5040 Johtava lakimies Sirkka Sivula (ei lakineuvontaa) 050 538 0548

Toimintavälineneuvoja Antti Tulasalo 050 917 7471

Suunnittelija Sanna Salmela 040 672 0476 Varainhankinnan koordinaattori, lahjoitukset Riikka Manninen 040 637 4968 Siivous ja toimitalon palvelut Toimitilapalvelujen vastaava Tiina Hänninen 040 483 9159 Toimistotyöntekijä Timo Seppälä 040 483 9276 Toimistotyöntekijä Silja Tuomarla 040 483 9239