PAKINA TUOMO TIAINEN
Alkuaine vanadiinin sähköiset seikkailut Metallinen alkuaine vanadiini oli närkästynyt. Itse asiassa se oli suorastaan vihainen. Se lepäsi valtavassa läheisen terästehtaan kuonakasassa, jossa se oli maannut yhdessä kumppanikseen lupautuneen ja sitoutuneen hapen kanssa jo kymmeniä vuosia. Alkuun mukavalta tuntunut joutenolo oli lopulta johtanut pitkästymiseen ja monenlaisten ajatusten pyörimiseen alkuaine vanadiinin päässä. ”Onko minussa muka jotakin vikaa, kun minun pitää maata täällä?”, se pohti. ”Siitä lähtien, kun meksikolainen Andrés Manuel del Rio löysi minut vuonna 1801 ja varmemmaksi vakuudeksi ruotsalainen Nils Gabriel Sefström löysi minut toistamiseen vuonna 1830, olen sentään ollut monessa mukana”. ”Kasvatan muiden metalliseosten kuten terästen ja alumiini- sekä titaaniseosten lujuutta. Sitoudun mielelläni muihin alkuaineisiin ja muodostan erilaisia yhdisteitä, joilla on käyttöä mm. erilaisina väri- ja pinnoiteaineina lasi- ja keramiikkateollisuudessa. Yhdisteilläni on käyttöä myös katalyytteinä ja jopa erilaisina lääkeaineina. Itse asiassa kaikki elolliset olennot tarvitsevat minua hitusen muun muassa kudostensa kasvattamiseen”, alkuaine vanadiini muistutteli itselleen. ”Varsinkin teräksissä minulla on paljon käyttöä, koska minut voidaan lisätä raudan kanssa muodostamanani yhdisteenä teräkseen sen valmistusvaiheessa. Yhdessä kromin kanssa lisään teräksen
karkenevuutta, kovuutta ja lujuutta jopa siinä määrin, että teräksestä voidaan valmistaa vaativien käyttökohteiden työkaluja. Asiaa tuntemattomat jopa puhuvat kromivanadiinista tehdyistä työkaluista, vaikka kyse onkin kromilla ja vanadiinilla seostetuista teräksistä”, kehuskeli alkuaine vanadiini mielessään. ”Minua on käytetty myös pieninä määrinä terästen raekoon hienontamiseen ja lujuuden sekä sitkeyden samanaikaiseen parantamiseen varsinkin näiden terästen kehittämisen alkuaikoina. Tulihan siinä joitakin takapakkejakin kuten hitsaussaumojen veitsenteräkorroosiota tietyissä olosuhteissa, mutta mukana olen edelleenkin niissäkin teräksissä”, muisteli alkuaine vanadiini. ”Sellaisessa työkaluteräksessä minäkin olin viimeksi mukana, kunnes se tuli tarpeettomaksi ja tuotiin takaisin terästehtaalle sulatettavaksi uutta käyttöä varten. Pelasin siinä vaiheessa korttini jotenkin väärin ja päädyin tänne kuonakasaan makaamaan”, se huokaili. ”On toki totta, että olen ehkä hiukan liian helposti innostuva ja halukas reagoimaan muiden alkuaineiden kanssa siinä määrin kiivaasti, että minua on hyvin vaikea valmistaa puhtaana metallina”, alkuaine vanadiini pohdiskeli. ”Tähän johtavat ainakin jossain määrin erikoiset sähköiset ominaisuuteni, joista en toistaiseksi ole liikoja huudellut. On se vain kumma, että näillä meriiteillä ja potentiaalilla joudun makailemaan täällä jätekasassa”, marmatti alkuaine vanadiini itsekseen ja asettui edelleen kiukkuisena lepäämään.
SOFI PERIKANGAS SOFIISTUDIO.COM
72
MATERIA 3/2022
