__MAIN_TEXT__

Page 1

4/2018 | 32. VUOSIKERTA • IRTONUMERO 4 €

TA LVI: RIKK AUS


NAISTEN OIKEUDET SUOMESSA 1906 POLIITTISET OIKEUDET

naisille äänioikeus ja vaalikelpoisuus valtiollisissa vaaleissa

1929 AVIOLIITTOLAKI

naisten ja miesten oikeudellinen yhdenvertaisuus, itsenäiset varallisuusoikeudet ja yhtäläinen vanhemmuus

1962 SAMANPALKKAISUUSPERITAATE

koskemaan sekä julkista että yksityistä sektoria

1972 EHKÄISYPALVELUJEN SAATAVUUS turvataan kansanterveysuudistuksella

1980 HALLITUKSEN ENSIMMÄINEN TASA-ARVOOHJELMA 1987 TASA-ARVOLAKI 1994 AVIOLIITOSSA TAPAHTUVAN RAISKAUKSEN KRIMINALISOINTI 1995 SUKUPUOLINEN SYRJINTÄ KIELLETÄÄN PERUSTUSLAISSA 1998 SEKSUAALIRIKOSLAIN UUDISTUS

vahvistaa seksuaalista itsemääräämisoikeutta lain silmissä, mm. homoseksuaalisten tekojen ja aviorikosten kiellot kumotaan, laki lähestymiskiellosta

2005 TASA-ARVOLAIN KOKONAISUUDISTUS 2011 SUKUPUOLIYHTEYS PUOLUSTUSKYVYTTÖMÄN KANSSA MÄÄRITELLÄÄN RAISKAUKSEKSI myös läheiseen henkilöön kohdistuvat lievätkin

pahoinpitelyt virallisen syytteen alaiseksi ja transvetismi poistetaan tautiluokituksesta

2015 SUKUPUOLIVÄHEMMISTÖJEN SYRJINTÄSUOJA TASA-ARVOLAKIIN 2017 ISTANBULIN SOPIMUS

naisiin kohdistuvan väkivallan sekä perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskeva Euroopan neuvoston yleissopimus

2018 SUOSTUMUS2018-LAKIALOITE 2

lakialoite rikoslain muuttamiseksi raiskauskirjausten osalta suostumusperusteiseksi saavuttaa tarvittavan määrän allekirjoituksia


Suostumusaloite etenee eduskuntaan, mutta itsemääräämisoikeus etenee hitaasti Itsemääräämisoikeudesta puhutaan usein potilaan asemaan tai kehitysvammaisen hoidon järjestämisen yhteydessä, mutta se koskee jokaista asemaan ja kykyisyyteen katsomatta. Sisältövaroitus: sisältää mainintoja seksuaalisesta väkivallasta ja r*iskauksesta. teksti Noora Nousiainen ja Niko Peltokangas

sosiaalisin syin sallittiin ja raskaudenehkäisyn yleinen saatavuus turvattiin. Tuolloin myös keskustelu tasa-arvosta ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta voimistui; perustettiin tasa-arvoasiain neuvottelukunta ja ensimmäiset turvakodit. 1980-luvulla lakimuutokset sallivat naisen säilyttää sukunimensä avioliitossa. EDELLÄKÄVIJÄSTÄ PERÄSSÄHIIHTÄJÄKSI

Yli 50 000 suomalaista on valmis vahvistamaan yksilön itsemääräämisoikeutta seksuaalisen väkivallan edessä. Kansalaisaloite, joka vaatii raiskauksen määrittelemistä rikoslaissa suostumuksen puutteen kautta, sai marrakuussa kerättyä vaadittavat allekirjoitukset ja luovutetaan ensi keväänä valittavan eduskunnan käsiteltäväksi. Naisten ja muiden heikommassa asemassa olevien ryhmien itsemääräämisoikeuden kehitys on ollut hidasta. Vaikka suomalaiset naiset saivat ensimmäisenä Euroopassa täysimääräiset poliittiset oikeudet – äänioikeuden ja virka-aseman – vuonna 1906, ei naisen asema itsenäisenä toimijana vielä toteutunut. Vuonna 1919 naiset saivat vapautuksen tehdä ansiotyötä ilman aviomiehen suostumusta. 1930-luvulle asti nainen oli holhouksen alainen aviomieheensä nähden. 1970-luvulla naisen itsemääräämisoikeus vahvistui, kun abortti

tunkeutuminen’ lisättiin rikoslakiin. 2010-luvulla Suomi on kohdannut arvostelua kansainvälisissä yhteyksissä niin naisiin kohdistuvan väkivaltaan, trans- ja muunsukupuolisten ihmisten laillisen asemaan kuin vammaisten oikeuksiin liittyen. Kaikki nämä kritiikit kohdistuvat Suomen lainsäädännössä esiintyviin yksilön itsemääräämisoikeuteen ja muihin olennaisiin ihmisoikeuksiin. PAINOARVO SUOSTUMUKSELLE

Suomi oli pitkään länsimainen tasa-arvon edelläkävijä ja tiennäyttäjä, mutta nykyään tilanne on toinen. Esimerkiksi avioliitossa tapahtuvan raiskauksen Suomi kriminalisoi vuonna 1994 yhtenä viimeisenä EU-maista. Samoihin aikoihin lakiin kirjattiin myös yksityisellä paikalla tapahtuneen pahoinpitelyn yleisestä syyteoikeudesta, eli esimerkiksi kotona tapahtuvan väkivallan tekijän ei enää auttanut suostutella tai pelotella uhriaan vetämään syytöstään pois. Vuonna 1998 rikoslakiuudistuksen myötä katsottiin, että myös mies voi olla raiskauksen tai seksuaalirikoksen uhri. Nukkuvaan tai sammuneeseen kohdistuneita seksuaalisia tekoja pidettiin vielä 2011 asti sukupuoliseen yhteyteen pakottamisena raiskauksen sijaan. Viimeisimmät muutokset seksuaalirikoksia koskevaan lainsäädäntöön tehtiin 2014, kun ’toisen sukupuolielimen ottaminen omaan kehoon’ ja ’peräaukkoon

Nykyinen rikoslainsäädäntö käsittää raiskauksen pitkälti väkivaltaiseksi tapahtumaksi ja rangaistavuus kasvaa suhteessa teon väkivaltaisuuteen. Vaikka laissa on mainittu myös muilla asioilla kuin väkivallalla uhkaaminen, on lain kohta epämääräinen ja valmisteluasiakirjojen mukaan tarkoitettu soveltamisalaltaan kapeaksi. Tilanne on ongelmallinen, sillä valtaosa raiskauksista ei ole väkivaltaisia ja uhri ja tekijä usein tuntevat toisensa. Suostumuksen osoittamista käytetään jo nyt oikeussaleissa neuvoa-antavana seikkana, mutta hiljaisuutta tai eleettömyyttä ei ehkä katsota yhtä painavaksi arguentiksi kuin aktiivista vastustamista sanoin ja teoin. Juuri tämän tilanteen muuttamista Suostumus 2018 -lakialoite tavoittelee: yksilön itsemääräämisoikeuden vahvistamista rikoslainsäädännössä.


U S IT J O IR K Ä PÄ

Olisinpa rikas Marraskuussa julkaistun kyselyn mukaan suomalaiset uskovat, että säästäminen ja työnteko ovat parhaita keinoja rikastua. Tulos varmaan miellytti kyselyn teettänyttä pankkia, vaikka usko työllä rikastumiseen onkin laskusuunnassa. Joka kymmenes uskoo puolestaan rikastumisen onnistuvan parhaiten lottoamalla tai hankkimalla varakkaan puolison. Rahan periminen ei tainnut olla kyselyssä mukana, vaikka se on varmpimpia keinoja rikastua. Minä kuulun niihin ihmisiin, jotka haaveilevat rikastumisesta. Viihdytän itseäni aika ajoin kuvittelemalla lottovoiton tai jonkin muun sattuman, joka toisi minulle älyttömästi rahaa. Visioin mielessäni, miten pyyteettömiin ja yleishyödyllisiin tarkoituksiin miljoonani käyttäisin. Samalla kuitenkin unelmoin elintasosta, joka melko todennäköisesti johtaisi entistä epäekologisempaan kuluttamiseen. Varakkuus toisi mukanaan myös huolen varallisuuden hupenemisesta ja elintason ylläpitä-

misestä. Varjopuolista huolimatta rikastuminen on minulle aurinkoinen, voimauttava unelma. Se on unelma turvallisuudesta, joutilaisuudesta ja mahdollisuuksista. Se on ajatus siitä, että yltäkylläisyyden ja nautinnon haluaminen itselleen ei ole väärin. Kaiken lisäksi se on niin vahvasti unelma, etten tee mitään sen toteutumiseksi. En esimerkiksi lottoa. Nautintoa kyllä yritän elämääni saada mahdollisimman paljon. Tässä Liberossa rikkautta käsitellään luksuskommunismin (s. 24) ja keskiaukeaman väitepalstan (s.26) kautta. Lisäksi Sira Moksi piirsi näkemyksensä aiheesta (s. 23) ja Joonas Pulkkinen pohtii esseessään, mitä markkinoiden näkymättömästä kädestä kirjoittanut Adam Smith oikeastaan tarkoitti (s. 28). Useammassa jutussa ollaan ulkomailla. Palestiinan beduiinit ovat päivittäin itsemääräämistaistelun eturintamassa (s. 14). Puramme myös äärioikeiston voittoon päätty-

neiden Brasilian presidentinvaalien jälkeisiä tunteita (s. 16). Kulttuurisivuilla käsittelyssä on muun muassa feminististä räppiä (s. 30), poliittista animea (s. 32) ja muun muassa vuoden parhaat elokuvat, joita ei edes nähty Suomen elokuvateattereissa (s. 36). Järjestösivuilla julistetaan alkavaksi Vasemmistonuorten ja Liberon kirjoituskilpailu luokista (s. 46). Vuodenvaihteen jälkeen Liberossakin aletaan valmistautua eduskuntaja eurovaaleihin. Mekin haluamme, että niistä tule ilmastovaalit, mutta haluamme myös selvittää, mitä se oikein tarkoittaa. Mitä sinä haluaisit saada selville tai kertoa Liberon kautta kaikille ennen vaaleja? Ideoita voi lähettää osoitteeseen niko@liberolehti.fi. Niko Peltokangas päätoimittaja

Nuorten kulttuuri- ja mielipidelehti • Perustettu vuonna 1987 • Kultti ry:n jäsen Kustantaja: Libero ry • Päätoimittaja: Niko Peltokangas • AD: Kai Arponen • Osoite: Hämeentie 29, 6.krs, 00500 Helsinki • Palaute ja juttutarjoukset: toimitus@liberolehti.fi, 050 501 9721 • Tilausasiat: tilaukset@liberolehti.fi, 045 348 5499 • Painopaikka: Waasa Graphics, Vaasa, painettu ympäristöystävälliselle paperille ympäristöystävällisessä painossa • ISSN 0783–6198 • Vasemmistonuoria lähellä oleva, journalistisesti riippumaton aikakauslehti • Tilaushinta 20 €, tukitilaus 50 € • www.liberolehti.fi

4


Talvi-Libero

2018

vuodesta 1987

Alku 2 Itsemääräämisoikeus

22 Antti Saarelainen: Miten

43 Mc Kajon eduskuntavaalit

ilmastovaalit tehdään?

lisääntyy hitaasti

Vasemmistonuoret

6 Talven kalenteri 7 Liberoa saa uusista

Kansiaihe

44 Järjestöuutisissa uusi

paikoista

23 Sira Moksi piirsi rikkauden

työntekijä

24 Kommunismi on luksusta

46 Osallistu LUOKKA-

Yhteiskunta

26 Väitteitä rikkaudesta

kirjoituskilpailuun!

8 Ilona Taubert puolustaa

28 Mitä Adam Smith antaa

47 Esittelyssä Vanu:

vasemmistolle?

demokratiaa yliopistolla

10 Työstäkieltäytyminen on

Sanna-Maria ja

Muhammad-Adam Kulttuuri

48 Toni Asikainen: Syksy ja

12 Talouspolitiikasta halutaan

30 Räppi on nyt feminististä

sukupuolitietoista

32 Luokkakysymyksiä

49 Yhteystiedot

14 Israel sortaa Palestiinan

animesarjassa

50 Palvelulomake

beduiineja

34 Peliskooppi: Pelit ovat kapi

16 Tältä tuntuu Brasilia

36 Vuodet parhaat leffat

uuden alku

vaalien jälkeen

talismin ominaisinta taidetta

18 Politiikkafestareilla kiiteltiin

38 Reseptipalstalla bataatti

monipuolisuutta

sosekeitto

21 Tiina Turunen: Sakkovan-

40 Kirja-arviot: runoja, työ-

markkinapolitiikkaa ja sotaa

keus on luokkakysymys

hiljentämisen tarve

5


Maailmanparantajan talvi JOULUKUU

muuttua ja mikä kriittisen eläintutkimuksen rooli tässä muutoksessa on.

25.12. Hyvää joulua!

TAMMIKUU 8.1. Jyväskylä, Kaupungin kirjasto Neuvostoajan käsittely Viron kansallisessa historiakulttuurissa Luennolla Viro toimii tapausesimerkkinä, jonka kautta tarkastellaan traumaattisen menneisyyden roolia virolais-kansallisessa historiakulttuurissa: miten historian traumasta on selvitty ja miten neuvostoaikaa käsitellään nyt.

6

25.-26.1. Helsinki, Messukeskus Educa 2019: Kansalaisvaikuttamisen tori Kansalaisvaikuttamisen torilta löydät 29 toimijaa, jotka työskentelevät ihmisten ja eläinten oikeuksien, lasten ja nuorten osallisuuden sekä kestävän kehityksen edistämiseksi.

HELMIKUU 5.2. Kuopio, Puistokartano Katutaide osana visuaalista kulttuuriamme Katutaidekulttuurin asiantuntijat kertomassa taidemuodosta ja sen ilmenemisestä omassa paikallisessa ympäristössämme. 6.2. Saamelaisten kansallispäivä

26.–27.1. Tammitapaaminen

JATKUVA TAPAHTUMA

Vasemmistonuorten perinteinen työelämätapaaminen. Lisätietoja: vasemmistonuoret.fi.

Perjantaisin klo 9–12, Perjantait Gretan kanssa, Eduskuntatalon portaat, Helsinki

16.1. Helsinki, Keskuskirjasto oodi Kriittinen eläintutkimus ja lajien välinen oikeudenmukaisuus

31.1. Seinäjoki, Rytmikorjaamo 15 Minutes of Shame

Mitä on kriittinen eläintutkimus? Suomen ensimmäisessä kriittistä eläintutkimusta esittelevässä tapahtumassa pohditaan sitä, miten suhteemme muihin eläimiin pitäisi

Poikkitaiteellinen open stage -tapahtuma. Juuri sinulla on mahdollisuus nousta pienelle lavalle 15 minuutin ajaksi ja ilmaista itseäsi valitsemallasi tavalla. K-18

Vaadimme kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa! Ruotsalainen 15-vuotias Greta Thunberg aikoo istua Ruotsin parlamenttitalon edessä perjantaisin, kunnes Ruotsi noudattaa ilmastopolitiikkaa, jolla ilmaston lämpeneminen onnistutaan rajoittamaan alle kahden asteen. Gretan esimerkkiä seurataan myös Suomessa.


S TO O N TI ET N

Pakohuonepelistä tuli kirjaston vetonaula Kemin kaupungin kirjasto järjesti lokakuussa kolmatta kertaa pakohuonepeliä. Tällä kertaa aiheena oli kauhu, ja pakohuone oli lavastettu hyytävään tyyliin. Pakohuonepelissä osallistujat suljetaan huoneeseen, jossa he ratkovat piilotettuja arvoituksia aikaa vastaan. Kirjastonhoitaja Päivi Pahkasalo toi pakohuonepelin Kemin kirjastoon, kokeiltuaan sitä edellisessä työpaikassaan, Tornionlaakson kirjastoissa. ”Mietimme Kolarin kirjastossa työskentelevän kaverini kanssa, miten saisimme kirjastolle jotain sellaista tapahtumaa, että nekin, jotka eivät kirjastolla yleensä käy, tulisivat myös”, Pahkasalo muistelee pakohuonepeliensä alkutaivalta.

Jo ensimmäisestä hänen järjestämästään pakohuonepelistä tuli erittäin suosittu. Sama peli järjestettiin myös Kemissä paikallisen Taiteiden Yön yhteydessä. Nykyisen pelin ensimmäisenä päivänä pakohuonetta ratkoi kymmenen ryhmää. ”Tähän pakohuoneeseen ei ole käytetty euroakaan. Rekvisiitta on järjestynyt henkilökunnan kotoa tai teatterilta. Suurin osa on itseaskarreltua ja tehtyä. Meidän henkilöstöstä on löytynyt taitavia, luovia askartelijoita ja niitä, jotka osaavat tehdä esimerkiksi videoeditointia”, Pahkasalo kuvailee. Lue Noora Nousiaisen 5.11.2018 kirjoittama juttu: http://liberolehti.fi/

ROSEBUD JA KULTTIKISKA MYYVÄT LIBEROA Liberon uusin irtonumero on jatkossa myynnissä Rosebudin verkkokaupassa. Tähän saakka irtonumeroa on voinut ostaa vain Helsingistä Kaisa-talon Kirja & Kahvista, mutta nyt myös pääkaupunkiseudun ulkopuolella asuvat saavat helposti hankittua yksittäisen numeron itselleen. Vuositilauksia – niin Liberon kuin muiden kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liitto Kultin jäsenlehtien – voi puolestaan hankkia verkossa Kulttikiskan kautta. Parin sadan lehden valikoimasta löytyvät muun muassa vuodesta 2006 lähtien valittujen laatulehtien tilaukset. Rosebudin verkkokauppa palvelee osoitteessa rosebud.fi ja Kulttikiska osoitteessa kulttikiska.fi. Kaisa-talon myymälä sijaitsee osoitteessa Vuorikatu 7, Helsinki.

Beckerintie10•HELSINKI•puh. 09 4366 320


IL Ö K EN H

Yliopistodemokraatti Ilona Taubert on taistellut Tampereen yliopiston demokratiasta ja päätynyt myymään periaatteitaan. teksti Niko Peltokangas

Helvetin raskasta, turhauttavaa, opettavaista, innostavaa ja ihanaa, Ilona Taubert kuvailee Tampereen uuden yliopiston luomista. Hän on yksi Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston yhdistymisestä syntyneen korkeakoulun konsistorin opiskelijajäsenistä. Konsistori on yliopiston sisäisiä ryhmiä edustava elin, joka päättää

8

esimerkiksi opetussuunnitelmista ja yliopiston hallituksen nimittämisestä. Taubertin mukaan kiista yliopistodemokratian toteutumisesta on ollut repivää erityisesti konsistorissa. Hän oli keväällä mukana valituksessa, jonka kymmenen konsistorin jäsentä teki hallinto-oikeuteen sen jälkeen, kun vaaleilla valitun konsistorin puheenjohtajaksi oli nimitetty ulkopuolinen jäsen. Sittemmin asia on viety korkeimpaan hallinto-oikeuteen. ”Päätös tulee sieltä arviolta parin vuoden päästä, mikä on prosessin kannalta hankalaa, koska uusi yliopisto toimii nyt suurelta osin sellaisten päätösten mukaan, joista on nähdäkseni päätetty laittomasti.”

Tamperelaista yliopistodemokratiaa selvittelevät myös oikeusasiamies ja tasa-arvovaltuutettu. Taubert on kuitenkin iloinen siitä, että on päässyt tutustumaan yliopistodemokratian puolesta työskenteleviin ihmisiin. He eivät saa ansaitsemaansa arvostusta yliopistolta. ”Yliopistojen perusajatuksen ytimeen kuuluu niin tieteellinen kuin hallinnollinen konflikti. Kriittisten ihmisten hiljentäminen, tai edes sen yritys, on varma merkki yliopistojen lopun alkamisesta.” Uuden yliopiston hallituksen valinta oli vaikein päätös. Hallitukseen valittiin tasa-arvolain hengen vastaisesti kaksi naista ja viisi miestä eikä jäsenistössä ole niin sanottua kolmi-


kantaista edustusta yliopistoyhteisöstä eli opiskelijoiden, professoreiden ja muun henkilökunnan edustajia. Taubert päätyi kuitenkin kannattamaan hallituksen valintaa. ”Siellä on hyvää akateemista osaamista sekä yhteisömme sisäinen opiskelija. En uskonut, että tämän parempaa hallitusta olisimme saaneet, joten päädyin periaatteitteni myymiseen. Ja tekisin saman uudelleen.” NEUTRAALIUS ON POLIITTISTA Taubert, 25, lähti opiskelijatoimintaan mukaan toisena opiskeluvuotenaan. Hämeen Vasemmistonuorten uusien illassa opiskelija-aktiivit

houkuttelivat hänet mukaan vanhan Tampereen yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaaleihin, joissa hänet valittiinkin edustajistoon. Sittemmin hän on toiminut muun muassa ylioppilaskunnan hallituksessa ja Tampereen yliopiston vihreän vasemmiston (ViVa) puheenjohtajana. Hänet valittiin ViVan listan kärjessä myös uuden ylioppilaskunnan edustajistoon tänä syksynä. Vihreä vasemmisto on uuden ylioppilaskunnan suurin ryhmä. Sitoutumattomat ryhmät muodostavat kuitenkin keskenään enemmistön yleispoliittisiin verrattuna. Taubertin mielestä yhteistyö eriluonteisten ryhmien kesken on lähtenyt hyvin käyn-

tiin, vaikka poliittisuus on teknillisen yliopiston väelle uudempaa. ”Me olemme osoittamassa sen, että ylioppilaskunnalla on julkisoikeudellisena yhdistyksenä oma poliittinen toimijuutensa, ja että myös näennäinen neutraalius on poliittinen teko. Sinällään meillä on siis täsmälleen sama rooli kuin Tamyssa aikoinaan.” Punavihreiden poliittiset tavoitteet ovat uudessa ylioppilaskunnassa samoja kuin vanhassakin. Perustulo on vielä saavuttamatta, ylioppilaskunnan toiminta tarvitaan lisää feminismiä ja kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa kaivataan kaikkialla.

9


Työstä kieltäytyminen vie eteenpäin Työstäkieltäyjäliitto ravistelee suomalaista keskustelua työstä. teksti Petri Jämsä

Suomalaisessa kulttuurissa työ on arvossaan. Työntekoa ja pitkien päivien puurtamista glorifioidaan ja työ on monelle suomalaiselle pyhä itseisarvo sekä elämän tärkein sisältö. Voisi jopa sanoa, että työ on maallistuneen yhteiskuntamme valtionuskonto. Suomalainen työn arvostus ei ole syntynyt tyhjiössä, vaan se kumpuaa historiastamme. Työteliäisyys ja puurtaminen ovat olleet välttämättömyyksiä agraarissa Suomessa, jossa niukka elanto on irronnut routaisesta maasta vain kovalla raadannalla. Työn pyhittämisellä on kuitenkin kääntöpuolensa. Voiko työhön fanaattisen yksioikoisesti suhtautuvassa kulttuurissa käydä älyllistä ja analyyttista keskustelua tuotantovoimien kehityksestä ja työn murroksesta? Jotta työn murrosta voitaisiin ymmärtää, tarvitsisimme historiatajuisempaa ja älyllisempää keskustelua työstä ja työllisyydestä sekä niihin vaikuttavista yhteiskunnallisista megatrendeistä. Älyllisempi keskustelu ei synny itsestään. Jonkun on uskallettava ensin ravistella pinttyneitä käsityksiämme ja tuotava keskusteluun uusia käsitteitä ja perspektiivejä. Suomessa keskustelun ravistelijan roolin on

10

ottanut Työstäkieltäytyjäliitto, jonka aktiiveihin kuuluu niin tutkijoita kuin taiteilijoitakin.

PALKKATYÖ EI OLE YLIHISTORIALLINEN INSTITUUTIO Mikä suomalaisessa työ- ja työllisyyskeskustelussa sitten oikein mättää? Eräs pahimpia keskustelun perisyntejä on sen historiattomuus. Suomalaista keskustelua seuraamalla saa helposti käsityksen, että palkkatyö olisi luonnollinen ja ikiaikainen tapa järjestää pääoman ja työvoiman suhde. Työstäkieltäytyjäliitossa toimiva tutkija Eetu Viren on kuitenkin huomauttanut lukuisissa puheenvuoroissaan, että jo lyhyt katsaus historiaan osoittaa palkkatyöyhteiskunnan syntyneen tiettynä historiallisena aikakautena tiettyjen institutionaalisten ratkaisujen tuloksena. Palkkatyö ei siis ole ylihistoriallinen instituutio, ja sen merkitys työn järjestämisen muotona onkin Työstäkieltäytyjäliiton mukaan murenemassa. Varsinainen palkkatyöyhteiskunta on hyvin nuori ilmiö. Se syntyi

vasta 1900-luvun puolivälissä, ja silloinkin se kehittyi vain rikkaimpiin OECD-maihin. Tuolloin vakituinen palkkatyö varattiin vain tiettyjen tuotannon ydinalojen valkoiselle miestyövoimalle. Palkkatyöyhteiskunta syntyi siis toisen maailmansodan jälkeen rikkaimmissa länsimaissa historiallisena kompromissina valkoisen miestyöväenluokan ja teollisuuspääoman välille. Työvoimavaltainen teollinen pääomankasautumismalli sekä tarve vakiinnuttaa yhteiskuntarauha loivat länsimaihin olosuhteet, joissa valkoinen miestyöväenluokka saattoi vaurastua palkkatyöllä ja saada palkkatyöstä identiteetin. Nyt palkkatyön merkityksen vähenemisen puolesta puhuu moni asia. Esimerkiksi palkkatulojen osuus bruttokansantuotteesta laskee alati pääomatulojen osuuden kasvaessa. Yhä suurempi osa uusista työsuhteista on osa-aikaisia tai määräaikaisia. Palkkakehitys on ollut länsimaissa jo vuosikymmeniä erittäin maltillista ja tutkimusten mukaan nyt työmarkkinoille tuleva sukupolvi on ensimmäinen sitten 1800-luvun puolivälin, jonka arvioidaan ansaitsevan vähemmän kuin vanhempiensa.


Palkkatyö ei siis enää muodosta parempaa tulevaisuutta lupaavaa horisonttia, kun pätkätyöhetteikköön viskattu sukupolvi ei voi kuin haaveilla siitä tulotasosta, jonka heidän vanhempansa palkkatyöllä saavuttivat.

ROBOTIT VIEKÖÖT TYÖT Työstäkieltäytyjäliitto katsoo työn tulevaisuutta aivan eri perspektiivistä kuin työllisyyskeskustelua hallitsevat ekonomit ja virkamiehet. Työstäkieltäytyjäliitto ei pelkää, että robotit tulevat ja vievät työt, vaan se päinvastoin toivoo sitä. Työstäkieltäytyjäliiton visioima lähitulevaisuus voisikin näyttää suunnilleen tältä: robotit tehkööt tylsät ja vaaralliset tuotantotyöt, kunhan niiden tuottama vauraus jaetaan kaikille. Koska vakituista palkkatyötä ei enää ole tarjolla läheskään kaikille, maksettakoon kaikille perustuloa, joka antaa hieman neuvotteluvaraa kieltäytyä mielettömästä ja ekologisesti tai sosiaalisesti vahingollisesta työstä. Tuotantovoimien kehitys tulee erittäin todennäköisesti tuhoamaan palkkatyötä, mutta palkkatyöstä va-

pautuminen voi puolestaan vapauttaa luovuuden ja innovatiivisuuden kahleistaan. Historiallisesta ja antropologisesta perspektiivistä työtä tarkasteleva Eetu Viren sanookin, että työstä kieltäytyminen on itse asiassa aina ollut kaikkien innovaatioiden äiti. Ihminen keksi esimerkiksi pyörän selvitäkseen vähemmällä raatamisella. Halu tulla toimeen vähemmällä työllä on siis ihmisen kulttuurievoluution keskeinen ajuri. Nykyinen yhteiskunta, jossa työn määrää halutaan itseisarvoisesti kasvattaa, on siis antropologisesti tarkasteltuna hyvin erikoinen. Työstäkieltäytyjäliiton sanoma työn murroksen keskellä räpiköiville ihmisille on pohjimmiltaan rohkaiseva ja optimistinen: palkkatyö on ohimenevä vaihe historiassa, ja me itse päätämme, mihin suuntaan lähdemme yhteiskuntaa kehittämään tuotantovoimien kehityksen kiihtyessä. Moralisoimmeko työttömiä ja tappelemme verissä päin jäljelle jäävistä palkkatyöpaikoista, vai jaammeko mieluummin teknologian tuottamaa vaurautta tasaisemmin kaikille?

IHMINEN KEKSI PYÖRÄN SELVITÄKSEEN VÄHEMMÄLLÄ RAATAMISELLA.

11


Sukupuolitietoinen budjetointi vaatii poliittista tahtoa Tasa-arvoa talousarvioon -hanke arvioi Sipilän hallituksen toimia juridisten sukupuolten näkökulmasta. teksti Oskar Lindman


Anna Elomäki Tampereen yliopistosta ja Hanna Ylöstalo Helsingin yliopistosta vetivät projektia, jossa arvioitiin Sipilän hallituksen toimenpiteiden sukupuolivaikutuksia ja kehitettiin sukupuolitietoista budjetointia Suomen valtionhallinnossa. Heidän löydöstensä mukaan hallituksen toiminta ei ole ollut täysin sukupuolineutraalia. Esimerkkiä etsittiin maista, joissa talousarvion sukupuolivaikutusten arviointia jo tehdään. Yli 80 maata on kokeillut sukupuolitietoista budjettia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Suurin osa talousarvion sukupuolivaikutuksia arvioineista tutkimuksista on kansalaisjärjestön tai tutkijoiden tekemää. Ruotsissa ministeriöt arvioivat budjettiesitysten sukupuoli- ja tasa-arvovaikutuksia jo ennen kuin esitykset lähetetään valtiovarainministeriöön. Talousarvion sukupuolivaikutusten arviointi on osa Sipilän hallituksen tasa-arvo-ohjelman toimenpiteitä. Tasa-arvo-ohjelman mukaan ”valtioneuvoston päätöksenteolla edistetään sukupuolen tasa-arvoa. Keskeiset valtioneuvoston prosessit kuten budjetointi ja hallitusten esitysten valmistelu tukevat tasa-arvon edistämistä. Hallituksen esitysten sukupuolivaikutukset arvioidaan aiempaa useammin ja perusteellisemmin. Budjetin sukupuolivaikutusten arviointia kehitetään ja se on osa budjetin valmisteluprosessia.” Tutkijat pettyivät siihen, ettei yksikään Sipilän hallituksen hallitusohjelmissa ilmaisemista tavoitteista ollut nimenomaan tasa-arvo. He epäilevät, että sukupuolivaikutusten arviointi nousi tasa-arvo-ohjelmaan kärkkään julkisen keskustelun saattelemana. MONISELITTEINEN TASA-ARVO Elomäki ja Ylöstalo toivovat, että julkaisu kiinnostaisi laajemminkin taloustoimijoita, jotka puhuvat usein vain omalla talouskielellään. Kyse on kuitenkin vasta keskustelunavaukses-

ta ja menetelmät tarvitsevat vielä jatkokehittelyä. Sekä talous- että tulonjakoteoreetikoita toivotaan tutkimaan aihetta enemmän. ”Ensinnäkään tasa-arvon käsite ei ole yksiselitteinen. Sukupuolten tasa-arvolla ei ole pysyvää merkitystä, vaan se on kiistelty käsite, jonka merkityksestä käydään jatkuvaa neuvottelua ja kamppailua”, Elomäki ja Ylöstalo sanovat. Tasa-arvo voidaan ymmärtää mahdollisuuksien tasa-arvona, samanlaisena kohteluna tai tosia-asiallisena tasa-arvona. ”Tasa-arvon edistäminen edellyttää ymmärrystä sukupuolten tasa-arvosta syvälle yhteiskunnallisiin rakenteisiin juurtuneena ilmiönä ja yhteiskunnallisena valtasuhteena.” ”Muiden maiden kokemusten perusteella laadukas talousarvion sukupuolivaikutusten arviointi tarvitsee sekä sukupuolinäkökulmaisia tulonjakolaskelmia että sukupuolittuneet rakenteet ja laajemmat sukupuolivaikutukset näkyväksi tekeviä analyysimenetelmiä,” tutkijat jatkavat. Tähän tarvitaan poliittista tahtoa ja johtajuutta. VIISI SUOSITUSTA Kun mikrosimuloinnilla tutkittiin vuosien 2016-2018 talousarvioihin sisältyneiden verotuksen ja sosiaalietuuksien muutosten sisukupuolivaikutuksia, miehet ja naiset näyttivät hyötyvän toimenpiteistä, mutta miehet hyötyivät keskiarvoisesti enemmän. Kolmen vuoden aikana tehdyt vero- ja etuisuusreformit hyödyttivät miesten rahatuloja 0,66 ja naisia 0,51 prosenttia. Häviäjistä yli puolet oli naisia. Kun katsottiin sukupuolikohtaisia gini-kertoimia eli miesten keskinäisiä tuloeroja sekä naisten keskinäisiä tuloeroja, molemmat lisääntyivät mutta miesten enemmän. Julkisten palveluiden muutosten häviäjiä ja voittajia voi olla vaikea arvioida.

Julkaisu päättyy viiteen suositukseen: 1. Lanseerataan sukupuolitietoisen budjetoinnin käsite. 2. Kytketään sukupuolitietoinen budjetointi kansallisiin ja hallinnonalakohtaisiin tasa-arvotavoitteisiin. 3. Laajennetaan sukupuolivaikutusten arviointi lakiesityksistä koko laajaan talousarvioprosessiin. 4. Raportoidaan talousarvion sukupuoli- ja tasa-arvovaikutuksista systemaattisesti. 5. Tuetaan sukupuolitietoista budjetointia poliittisesti ja valtionhallinnon sisällä. Huomio onkin keskitettävä yksittäisten toimenpiteiden sijaan koko politiikan arviointiin. Elomäki ja Ylöstalo sanovat, että tämä kaikki on kuitenkin vasta alkua. ”Sukupuolitietoista budjetointia tulee tukea poliittisesti ja valtionhallinnon sisällä. Hallituksen sitoutuminen sukupuolitietoiseen budjetointiin olisi tärkeä tuen ilmaus.” He toivovat, että jo vuoden 2020 talousarvio laadittaisiin sukupuolitietoisen budjetoinnin periaatteiden mukaisesti. Tutkijoina he eivät asiaan voi aivan suoraan vaikuttaa, mutta valtiovarainministeriö ja poliittisten toimijoiden tulisi tämä tehdä. 13


Alue C:llä olemassaolokin on vastarintaa Beduiiniyhteisöt ovat palestiinalaisen vapautusliikkeen vastarinnan eturintamassa. teksti ja kuvat Linda Nyholm

Länsirannan alueella elää noin 30 000 beduiiniyhteisön jäsentä, joista yli puolet asuu Jordanlaaksossa. Yhteisöt ovat erittäin haavoittuvaisessa asemassa ja kärsivät sotilasharjoituksista, siirtokuntalaisten harjoittamasta väkivallasta ja häirinnästä sekä pakkosiirroista. “Israelin sotilasjoukot tekevät usein sotilasharjoituksia meidän yhteisön lähellä. He ampuvat pommeja ja luoteja vuorelta vuorelle ja me olemme jumissa vuorten välissä olevassa laaksossa”, kertoo Ahmed. Ahmed on beduiini Jordanlaakson pohjoisesta kylästä Hammamet al Maleh alueelta. Kylien lähettyvillä tapahtuvat sotilasharjoitukset ovat Jordanlaaksossa yleisiä ja saattavat kestää jopa kaksi viikkoa. “Useimmiten meidät määrätään pois kodeistamme moneksi päiväksi. Viime harjoituksen aikana meiltä palestiinalaisilta kiellettiin teiden käyttö emmekä saaneet poistua kylästä. Jouduimme kuuntelemaan yötä ja päivää myöten pommituksia.” Ahmedin mukaan tällä kertaa perheet eivät edes saaneet poistua kodeistaan. Toisaalta naapuriperhe “evakuoitiin” armeijan määräyksellä, heidät käskettiin poistumaan kodeistaan ja he joutuivat nukkumaan kadulla melkein kaksi viikkoa. ”Lapset pelkäävät sotilasharjoituksia mutta valitettavasti tilanteesta on tullut heille normaalia. Mietin aina, että ei meillä palestiinalaisilla ole lapsia, vaan kun nainen synnyt-

14

tää, syntyy ihminen, jolla on valmiiksi kivi kädessä”, Ahmed sanoo. Vaikka Jordanlaakso vaikuttaa pintapuolisesti rauhalliselta maanviljelysalueelta, Jordanian rajaseudulla on yli kolmekymmentä virallista ja epävirallista sotilastukikohtaa ja -aluetta. Israelin sotilasjoukot järjestävät lähes joka viikko harjoituksia. Se voi tarkoittaa ampumista ja pommittamista tai vaikkapa palestiinalaiskyliin tunkeutumista öisin ja ihmisten määräämistä ulos kodeistaan. Beduiiniyhteisöjen mielestä harjoitukset ovat pelottelutaktiikka, jotta paikalliset muuttaisivat pois seudulta. Paikallislähteiden mukaan Jordanlaakson alueen sotilasharjoitukset ovat vain yksi keino, jolla Israelin hallinto pyrkii siirtämään beduiiniyhteisöt Alue C:n ulkopuolelle.

AREA C Noin 60 prosenttia Länsirannan pinta-alasta on luokiteltu C-alueeksi, jossa palestiinalaisten arkea, infrastruktuuria, liikkumista ja hallintoa hallitsevat Israelin sotilasvoimat. Valtaosa Länsirannalla elävistä beduiiniyhteisöistä elää Alue C:lla vaatimattomissa olosuhteissa. Täten beduiinit ovat usein kaikista haavoittuvimmassa asemassa.

SOTILAAT SIIRTOKUNTALAISTEN PUOLELLA Puolinomadisten beduiinien perinteinen elinkeino perustuu paimentamiseen ja yhteisöt siirtyvät alueelta toiselle etsien ravintoa karjalleen. Käytännössä yhteisöt kuitenkin pelkäävät paimentamista alueilla siirtokuntalaisten väkivallan tai pidätyksen pelossa. Esimerkiksi Jerikosta noin 40 kilometrin päästä sijaitsevan Mu’arrajatin beduiinikylän asukkaat eivät enää uskalla mennä paimentamaan yhteisön ulkopuolelle. “Lapsenlapseni ja hänen ystävänsä olivat lähteneet paimentamaan lähialueelle. Yhtäkkiä kuulin, kun he huusivat apua”, kertoo kylän asukas Mohammad. “Pojat juoksivat takaisin kylään ja heitä seurasi yli kymmenen aseistettua siirtokuntalaista.” Yhteisön jäsenet ja kylään palanneet pojat suojautuivat telttojen taakse ja alkoivat puolustautua heittämällä kiviä siirtokuntalaisia kohti. “Soitimme israelilaiset poliisit paikalle. Yksi siirtokuntalaisista puhui vähän arabiaa ja kertoi meille, kuinka meidän tulee poistua heille luvatusta maasta. Kun poliisit vihdoin saapuivat, he kertoivat, että me palestiinalaiset olemme uusia tulokkaita alueella ja että siirtokuntalaiset ovat täysin oikeassa.” Molemmat osapuolet pyrkivät neuvottelemaan poliisien kanssa.


Mohammadin mukaan poliisit eivät uskoneet, että siirtokuntalaiset olivat hyökänneet poikien kimppuun heidän ollessaan paimentamassa. Mohammadin mukaan poliisit sitoivat hänen ja kolmen veljensä silmät ja kädet. “Meidät kaikki veljekset kuljetettiin poliisiasemalle. Siellä meitä kidutettiin. Jonkun ajan päästä selliin tuotiin lääkäri, joka pakotti minut allekirjoittamaan todistuksen, että olen terve ja minua on kohdeltu hyvin. Siirtokuntalaiset pääsivät kotiin eikä heitä syytetty mistään.” Jokainen neljästä veljestä joutui maksamaan yli 1000 euron sakot Israelin siviiliasianhalinnolle. Sen lisäksi heitä vastaan nostettiin syytteet. “Israelin sotilaiden pitäisi turvata meidän kaikkien turvallisuutta alueella. He eivät turvaa ketään muuta kun siirtokuntalaisia”, kertoo Mohammad. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun Mohammadin perhe on kohdannut ongelmia Israelin siiviliasianhallinnolta tai siirtokuntalaisilta. Perhe joutui alunperin muuttamaan Jordanlaaksoon, koska Israelin sotilasjoukot tuhosivat heidän kodin toisella Länsirannan alueella. Talojen tuhoaminen ja siihen usein liittyvä pakkosiirtäminen on yleistä Länsirannan C-alueilla. Israelin sotilasjoukkojen hallitsemissa Länsirannan alueissa palestiinalaiset joutuvat hakemaan rakennuslupaa asuintaloja ja muita rakenteita var-

ten Israelin siviiliasiainhallinnolta. YK:n humanitaarisen asioiden koordinointitoimiston mukaan vain alle kolme prosenttia palestiinalaisten rakennuslupahakemuksista hyväksytään. Huonojen todennäköisyyksien takia useammat beduiiniyhteisöt eivät hae lainkaan rakennuslupia. Jos kylällä ei ole lupaa, Israelin siviiliasianihallinto tai sotilasjoukot määrävät kylän purettavaksi.

KAIKKI ODOTTAVAT YHDEN KYLÄN KOHTALOA Vaikka beduiiniyhteisöjen kyliä ja taloja tuhotaan systemaattisesti alue C:llä, yhden kylän kohtalo on ollut kansainvälisen median ja yhteisön huomiossa. Noin 180 asukkaan beduiiniyhteisö Khan al-Ahmar sijaitsee Jerusalemin itärajan ulkopuolella ja on ollut olemassa ainakin vuodesta 1931. Kylä on saanut siiviliasiainhallinnolta purkumääräyksen jo vuonna 2009, mutta vasta tämän vuoden aikana kylää on uhannut välitön purkaminen. YK on arvioinut, että kylän

tuhoaminen saatettaisiin nähdä sotarikoksena. Kylässä on yli puoli vuotta majoittunut solidaarisuudesta kansainvälisiä, israelilaisia ja palestiinalaisia aktivisteja. Khan al-Ahmarin tapaus on saanut merkittävän asemansa ja inhimillisten seurausten takia huomiota kansainväliseltä yhteisöltä, EU-diplomaateilta ja medialta. Israelin korkein tuomioistuin on ehdottanut, että kylän 180 asukasta pakkosiirretään Jerikon lähelle siirtokunnan naapuriin. Israelin tavoitteena on yhdistää kylää ympäröivät siirtokunnat Kfar Adumim ja Ma’ale Adumim. Siirtokuntien yhdistäminen tarkoittaisi käytännössä Länsirannan halkaisemista kahtia. Sen lisäksi tämä voisi rajoittaa entisestään palestiinalaisten pääsyä Jerusalemiin ja pysäyttää jo nyt hankalat rauhanneuvottelut. “Olemme asuneet kylässä ainakin jo vuodesta 1931. Olen katsonut, kun siirtokunnan laajentuvat ja kasvavat ympärilläni”, kertoo Eid Abu Khamis, Khan al-Ahmar kylän beduiinijohtaja. “Meillä ei ole aikomusta luovuttaa tai lähteä.” Jordanlaakson alueen beduiiniyhteisöt kokevat, että se, miten käy Khan al-Ahmarissa, tulee määrittelemään myös heidän kohtalonsa. “Jos Khan al-Ahmarin yhteisö joutuu lähtemään, sotilaat tulevat tekemään saman purun meille muillekin beduiiniyhteisöille”, kertoo Jordanlaakson länsipuolen kylän beduiiniyhteisön johtaja. “Olemme kaikki hankaluuksissa, jos he eivät saa pidettyä Khan al-Ahmaria, vaikka loppujen lopuksi kylä varmaan tuhotaan kuitenkin.” Kirjoittaja on toiminut EAPPI-ihmisoikeustarkkailijana Jordanin laaksossa. Hänen esittämänsä mielipiteet ovat henkilökohtaisia eivätkä välttämättä edusta lähettävän tahon eli Kirkon Ulkomaanavun kantaa.

15


Suru ja huoli tulevaisuudesta – Brasilia vaalien jälkeen Brasilian presidentinvaaleissa kävi kuten ennustettiinkin. Äärioikeistolainen rääväsuu Jair Bolsonaro voitti työväenpuoluetta edustavan Fernando Haddadin. Miltä vaalitulos näyttää vasemmistolaisen nuoren naisen silmin? teksti ja kuvat Minna Korhonen

16


Belo Horizontessa asuva Miriene Fernanda Viana, 30, on äärimmäisen surullinen. Vaaleissa kävi kuten hän pelkäsikin. Presidentinvaalit voitti Jair Bolsonaro, joka on tullut tunnetuksi avoimen rasistisista ja vihamielisistä kommenteistaan. Hän on julkisesti kritisoinut niin naisia kuin alkuperäisväestöäkin ja on eräässä haastattelussa sanonut, että ei pystyisi rakastamaan poikaansa jos tämä olisi homo. Mirienelle tällaiset kommentit ovat kauhistus. Hän on itse biseksuaali, feministi ja puolustaa vahvasti vähemmistöjen oikeuksia. Hän on yksi heistä, jotka pelkäävät maan ajautuvan nyt kohti kovia aikoja ja jopa sotilasdiktatuuria. ”LULA OPETTI OLEMAAN NÖYRISTELEMÄTTÄ” Työväenpuolue hallitsi Brasiliaa 13 vuoden ajan. Vuosina 2003–2010 presidenttinä toimi laajaa kansansuosiota nauttinut Luis Inacio Lula da Silva, tuttavallisemmin Lula. Keväällä 2018 Lula tuomittiin 12 vuodeksi vankilaan syytettynä rahanpesusta ja korruptiosta. Tuomion laillisuudesta ollaan montaa mieltä. Vaikka monet kritisoivat työväenpuoluetta vuosia jatkuneesta korruptiosta, Miriene puolustaa Lulaa. Presidenttinä ollessaan hän loi Fome Zero ja Bolsa Familia -ohjelmat maan köyhimpien perheiden auttamiseksi. “Lula toi ruuan pöytään niille, kenellä ei ollut mitään, mukaan lu-

kien minun perheeni. Muistan hyvin, kun aamupalalla ei ollut edes leipää. Minuun sattuu tosi paljon kaikki tämä, mitä on nyt tapahtumassa. Tiedän, että vaikeat ajat ovat edessä päin, mutta Lula on opettanut minut olemaan vahva ja nöyristelemättä muita.” “Brasilia on jo nyt yksi maailman epätasa-arvoisimpia maita, ero rikkaiden ja köyhien välillä on valtava. Pelkään, että Bolsonaron valinnan myötä hallitus tulee suosimaan enemmän rikkainta eliittiä ja unohtaa köyhimmät eli kuilu rikkaiden ja köyhien välillä kasvaa entisestään.” ”EN ANTAUDU FASISMILLE” Miriene on kasvanut köyhissä oloissa. Hänen äitinsä oli neljän lapsen yksinhuoltaja, ja vaikka rahasta oli jatkuva puute, rakkautta kodista ei puuttunut. “Äitini on minun esikuvani. Hän osasi tehdä lapsuudestani ihanan ilman rahaa. Kerran hän myi oman bussilippunsa, että sai ostettua minulle kovasti himoitsemani pasteijan. Hän myös opetti minut kunnioittamaan kaikkia yksilöitä ja auttamaan vielä heikompiosaisia. Kun aloin kantaa kotiin kodittomia kissoja, äitini auttoi minua hoitamaan niitä ja etsimään niille uuden kodin.” Rakkaudesta kissoihin ja muihin eläimiin Miriene hankki itselleen ammatin. Hän toimii nykyisin lemmikkienhoitajana eli menee ihmisten koteihin hoitamaan kissoja ja koiria sillä välin, kun omistajat ovat

matkoilla. Eläinrakkaus on tehnyt hänestä myös kasvissyöjän. Miriene puolustaa vähemmistöjä, eikä voi käsittää ihmisiä, jotka näkevät Bolsonaron jonkinlaisena maan pelastajana. “Ennen vaaleja sanoin, että vaikka tulos olisi mikä, olen jo hävinnyt. Hävisin, koska ystäväni, jotka tietävät seksuaalisesta suuntautumisestani, äänestävät ehdokasta, joka on avoimesti homofoobinen. Hävisin, koska näin kristittyjen sukulaisteni tukevan ehdokasta, joka sanoo, että kuollut rikollinen on hyvä rikollinen. Eivätkö he muista että Jeesus tuomittiin kuolemaan rikollisena? Ja miten nainen voi äänestää miestä, jonka mielestä on oikein, että nainen tienaa vähemmän kuin mies? Entä eläinsuojelijat, jotka tunnen, miten he voivat äänestää ihmistä, joka kannattaa rodeota ja sanoo, että metsästys on terveellinen harrastus?” Mirienen aviomies Fabio on kotoisin Italiasta. Monet ovat kysyneet, mikseivät he muuta Brasiliasta Fabion kotimaahan. Mirienellä on vastaus valmiina. “Taistelen loppuun asti. En halua parempaa paikkaa minulle, haluan paremman paikan meille kaikille. Olen nainen, soturi, taistelija. En halua antautua fasismille, en ikinä!” Miriene kuvailee itseään noitanaiseksi, jolla on pää pilvissä ja peppu maassa. Tällä nuorella naisella on vahva oikeustaju ja rohkeutta ilmaista mielipiteensä. Brasilialla on sittenkin toivoa uudessa sukupolvessa.

17


Politiikkafestari brittiläisittäin Liverpoolissa muutettiin maailma kolmansilla The World Transformed -festivaaleilla syyskuussa. teksti ja kuvat Pinja Vuorinen

The World Transformed on Britannian Labour-puolueen puoluekokousten yhteydessä vuosittain pidettävä politiikan ja kulttuurin festivaali. Nimekkäiden puhujien – Jeremy Corbynista Naomi Kleiniin – lisäksi yli sadan tapahtuman seassa oli valtavasti myös paikallis- ja ruohonjuuritason aktivistien vetämää ohjelmaa. Festivaali itsessään on tehty pitkälti vapaaehtoisvoimin. Sen järjestäjänä toimii Labourin sisäinen Momentum-liike, joka syntyi 2015 demokratisoimaan puoluetta ja antamaan äänen ruohonjuuriaktiiveille. Arviolta yli 6 000 vierasta vetänyt tapahtuma on Iso-Britannian suurin politiikkafestivaali vuosikymmeniin. Kolmessa eri tilassa ympäri Liverpoolia pidettävässä tapahtumassa on ohjelmaa aamusta iltaan. Valinnanvaraa riittää: on paneelia, elokuvanäytöksiä, työpajoja ja lukupiirejä. Joka päivälle on myös omat iltabileensä. Monet tilaisuudet ovat niin suosittuja, että kaikki eivät mahdu sisälle ja nimekkäimpien puhujien paneeleihin jonotus voi alkaa jo tuntia en-

18

nen. Mikä saa kaikki nämä ihmiset saapumaan politiikkafestivaaleille? MONIPUOLINEN ALUSTA ILMAN MIESPANEELEJA Ensimmäistä kertaa tapahtumaan osallistuva newcastlelainen Jamie, 22, kertoo halunneensa nähdä, mistä tapahtumassa on kyse. Parhaiksi puoliksi hän mainitsee uuden oppimisen ja alustan, jonka se tarjoaa keskustella politiikasta. Hyvänä Jamie pitää myös sitä, että tapahtuma mahdollistaa Labourin muuttamisen yhä vasemmistolaisemmaksi, sillä se tuo esiin radikaaleja teemoja ja mielipiteitä ja valtavirtaistaa niitä. Jamien tavoin lontoolaiset Arthur, 21, ja Theo, 21, kehuvat areenaa, jonka tapahtuma antaa keskustelulle ja monenlaisten strategioiden esiintuomiselle. Oltuaan Labourin jäseniä jo jonkin aikaa he ajattelivat, että nyt oli aika aktivoitua. Heille tapahtuma antaa tunteen siitä, että vasemmisto ei ole niin jakautunut kuin siitä usein väitetään. Sana, 18, ja Leyla, 17, Liverpoolista, kiinnostuivat tapahtumasta

nähtyään sen julisteen kotikaupungissaan ja bongattua siitä Twitterissä seuraamansa Owen Jonesin nimen. He mainitsevat pitävänsä erityisesti nuorten ihmisten osallisuutta tapahtumassa yhtenä sen parhaista puolista. Tapahtuma onkin nuorekas niin ulkoasultaan kuin kävijäkunnaltaan, mutta ei missään nimessä suunnattu vain tietyn ikäisille. Cheryl, 66, ja Jennie, 71, Länsi-Yorkshiresta, ovat käyneet tapahtumassa sen alusta lähtien. Jennie muistelee, että tähän


vuoteen verrattuna viimeksi tunnelma oli hieman korkeammalla, sillä tapahtuma oli tuolloin pian parlamenttivaalien jälkeen. Manchesterilainen Nabiil, 27, on tapahtumassa Leedsistä kotoisin olevien Daven, 22, sekä Tomin, 34, kanssa. Jo viime vuonna osallistunut Nabiil päätti tulla uudestaan, sillä edellinen kerta oli hauska ja paneelit mielenkiintoisia. Kaikki pitävät tapahtuman parhaina puolina sen monipuolisuutta aiheissa ja mahdollisuutta nähdä mielenkiintoisia poliitikkoja ja puhujia. Monipuolisuuden mainitsevat myös Glasgow’sta tulleet Hana, 20, ja Agnes, 21, jotka nostavat esille sen näkymisen myös puhujien keskuudessa, mikä näkyi esimerkiksi all male panelien puuttumisella. He kehuvat festivaalissa sen yhdistelmää asiapitoisia ohjelmaa ja hauskoja tapahtumia. TÄRKEÄMPIÄ ASIOITA KUIN BREXIT Festivaaleilla huomaa EU-eron olevan brittipolitiikan polttava teema. Ohjelmaan kuuluu paneeleita niin Brexitistä kuin Euroopan vasemmiston tulevaisuudesta ja People’s Vote -kampanjoitsijat jakavat ahkerasti

materiaalejaan tapahtuma-alueella. Kampanja vaatii, että Brexitin ehdoista järjestetään uusi kansanäänestys, jossa vaihtoehtona olisi pysyä unionissa. Haastatellut eivät ole yhtä innoissaan. Theon ja Arthurin suhtautuminen aiheeseen on kyllästynyt. ”En voisi välittää paskaakaan.” He kokevat sen vievän huomion muista aiheista. Samaa sanovat Nabiil, Dave ja Tom, jotka jakavat ajatuksen siitä, että EU ei ole nykyhetken polttavin teema, vaikka se eniten otsikoissa onkin. Esimerkkinä he mainitsevat asunnottomuuskriisin. He pitävät EU:ta kostonhimoisena, ja ovat siksi skeptisiä myös toista kansanäänestystä kohtaan. Jamie toteaa, että on syytä varmistaa EU-eron menevän hyvin. Hän kuitenkin korostaa, että sen ei tule olla Labourin politiikan keskiössä. Vaikka Brexit on tällä hetkellä brittipolitiikan puhutuin teema, on Labourin käsiteltävä myös muita asioita. Hänen mielestään tuki toiselle kansanäänestykselle auttaisi pitämään puolueen kasassa. Cheryl ja Jennie pitävät toista kansanäänestystä monitulkintaisena. Jos toinen kansanäänestys mitätöi edellisen tuloksen, se antaisi viestin, että eroa kannattaneiden äänillä ei Sana ja Layla

Jamie

Jennie ja Cheryl


ole merkitystä. He pelkäävät, että siitä syntynyt pettymys avaisi oven rasisteille. Molemmat pitävät parhaana vaihtoehtona sosialistista Brexitiä Labourin johdolla. TOIVOA MUUTOKSESTA Festivaali on vain yksi ilmentymä Labourin kasvaneesta suosiosta sen uuden puheenjohtajan aikana. Rohkeasti sosialismista puhuminen vaikuttaa edesauttavan puoluetta, vaikka sanan käyttöä on ujosteltu vasemmiston piirissä vuosikymmeniä. Mikä selittää nousun? Jamie uskoo, että ihmiset ovat pettyneet viimeiseen 40 vuotta jatkuneeseen uusliberaaliin politiikkaan, ja ovat tajunneet haluavansa jotain muuta. Myös Theo ja Arthur vetoavat uusliberalismiin, etenkin finanssikriisiä seuranneeseen leikkauspolitiikkaan. He toteavat, että Britannian masentuneessa ilmapiirissä Corbyn on onnistunut luomaan toivoa. Jamie toteaa Corbynin olevan ”paras mahdollisuus päättää kapitalismi elinaikanamme”. Samoilla linjoilla ovat Jennie ja Cheryl, jotka sanovat Corbynin on antaneen toivoa aidosta sosialistisesta vaihtoehdosta, ja ennen kaikkea tunteen siitä, että asiat voivat muuttua. Nabiil, Dave ja Tom sanovat

20

Labourin näyttäneen, ettei politiikan tarvitse olla tylsää. TWT:a voinee pitää hyvänä esimerkkinä tästä. Festivaalivieraiden mielipiteissä korostuu toivo ja kokemus muutoksesta, jotka Corbyn on tuonut brittipolitiikkaan. Jotta Labour voi näyttää esimerkkiä toisenlaisesta maailmasta, on sen muutettava käsitys politiikasta elitisminä ja luotava pohja uudenlaiselle massaliikkeelle. Juuri sellaista liikettä The World Transformed luo inspiroimalla, opettamalla ja osallistamisella.


Sakkojen muuntorangaistukset eivät kuulu tasa-arvoiseen yhteiskuntaan Kuluvana syksynä oikeusministeriössä on valmisteltu hallituksen esitystä sakkojen muuntorangaistusten käyttöalan laajentamiseksi. Muuntorangaistus tarkoittaa sitä, että jos tuomittu rikoksentekijä ei syystä tai toisesta maksa sakkoa, hänet voidaan passittaa vankilaan suorittamaan rangaistunsa. Oikeusministeriön mukaan muuntorangaistusta sovellettaisiin niihin rikoksentekijöihin, jotka uusivat saman rikoksen, todennäköisesti näpistyksen tai vastaavan lievän rikoksen, toistuvasti. Arvioidusti lakimuutos koskisi hyvin rajattua henkilöryhmää: Suomessa toistuvasti samaan rikokseen syyllistyneitä on vain pieni osa kaikista rikoksesta tuomituista. Suomessa muuntorangaistuksia on tuomittu aiemminkin, mutta 2000-luvulla niitä on pyritty lähinnä vähentämään. Rikosoikeudellisen tutkimuksen mukaan niistä ei nimittäin ole juurikaan hyötyä. Niillä ei ole pelotevaikutusta, eli ne eivät estä uhkaavuutensa vuoksi rikoksia. Merkittävämpi ongelma on kuitenkin se, että muuntorangaistusjärjestelmä kohdistuu vääjäämättä kaikkein huono-osaisimpaan, syrjäytettyyn ihmisryhmään.

TI IN A

TU R U N EN

Antti Häkkänen (kok) on oikeusministerikautenaan pyrkinyt monella tavalla kiristämään rangaistusjärjestelmäämme. Muuntorangaistuksia koskeva esitys on yksi näistä tavoista. Häkkäsen ministeriön mukaan rangaistusjärjestelmän uskottavuus kärsii, jos niin sanotut taparikolliset selviävät käytännössä rangaistuksetta. Muuntorangaistuksen oikeutuksena pidetäänkin rikoksesta tuomittujen ”yleistä piittaamattomuutta” rangaistusjärjestelmästä. Oikeusoppineet ovat useita kertoja huomauttaneet, että muuntorangaistusta sovellettaessa on vaikea pätevästi varmistua siitä, että sakon maksamatta jättäminen johtuu yleisestä piittaamattomuudesta eikä esimerkiksi perinpohjaisesta varattomuudesta. Tässä onkin koko muuntorangaistusjärjestelmän ongelman ydin: on yleisesti tiedossa, että nimenomaan huono-osaiset, vähävaraiset ja yhteiskunnasta syrjäytetyt ihmiset syyllistyvät muita useammin pikkurikoksiin. On kestämätöntä syyttää heitä piittaamattomuudesta sen sijaan, että tunnustettaisiin sosiaaliset ja taloudelliset realiteetit.

Suomalaisessa rikosoikeusjärjestelmässä on perinteisesti keskitytty siihen, että rangaistukset pysyvät kohtuudessa ja rikoksentekijät kuntoutetaan yhteiskunnan aktiivisiksi jäseniksi. Periaate on tärkeä, koska kovien rangaistusten ja vankilajaksojen tiedetään olevan omiaan vaikeuttamaan rikoksentekijöitä jo vaivaavia sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia. Rangaistusjärjestelmän uskottavuus ei saa mennä päämääränä rikoksentekijöitä suojaavan suhteellisuusperiaatteen edelle. Toistuvasti pikkurikoksiin syyllistyvät ihmiset kaipaavat kuntoutuakseen jotain aivan muuta kuin vankilaa. Muuntorangaistusjärjestelmä on omiaan syventämään yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Kun ottaa huomioon vielä sen, että muuntorangaistusjärjestelmästä ei ole juurikaan rikoksia ehkäisevää tai muuta kriminaalipoliittista hyötyä, järjestelmän laajentamiseen on syytä suhtautua vakavasti. Tiina Turunen Kirjoittaja on Vasemmistonuorten hallituksen jäsen.

21


Ilmastovaalit ja enemmän

Kansainvälinen IPCC-raportti nosti hetkeksi julkisuuteen, miten vähän meillä on aikaa ja miten paljon on tehtävää katastrofaalisen ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Raportin julkaiseminen ohjasi julkisuuden valokeilan poliittikkoihin ja talouselämään: Mitä hallitus on valmis tekemään, jotta pysymme osaltamme Pariisin ilmastokokouksen 1,5 celsiusasteen tavoitteessa? Mitä yritykset tekevät, jotta kaiken ihmistoiminnan hiilijalanjälkeä saadaan pienemmäksi? Isojen rakenteellisten muutosten rinnalla tarvitsemme myös meidän jokaisen tekemiä pieniä muutoksia elämässämme ja arjessamme, mutta valtajulkisuudessa valokeila ja vastuu sysätään usein pelkästään yksilön niskaan. Samaan aikaan kuitenkin Suomessa vähälle julkisuudelle jääneen tutkimuksen mukaan 100 suurinta fossiilienergiayhtiötä ovat vuoden 1988 jälkeen aiheuttaneet 71 prosenttia ilmastopäästöistä. Yksilönvastuun korostamisen lisäksi median muisti on lyhyt ja ilmastonmuutoksesta uutisointi väheni huomattavasti heti suurimman aallon jälkeen. Puhtaasti yksilön valintoihin ja

22

markkinamekanismeihin perustuvien ratkaisujen lisäksi tarvitsemme suuria rakenteellisia muutoksia verotukseen ja energiantuotantoon. Näitä uudistuksia tekemään tarvitsemme ympäristömyönteisen punavihreän hallituksen ja eduskunnan. Valittuja poliitikkoja tärkeämpää on kuitenkin jatkuva paine kansalaisyhteiskunnan tasolta, niin päättäjiä kuin yrityksiäkin kohti. Hyvinvointivaltio rakennettiin pakottamalla vastahakoiset poliittiset päättäjät katujen paineella hyväksymään universaali terveydenhuolto ja sosiaaliturva – nyt tarvitsemme tuon saman paineen, joka pakottaa päättäjät säätämään hiiliveron ja uudistamaan talouden rakenteita. 15-vuotias Greta Thunberg on päättänyt istua Ruotsin parlamenttitalon edessä niin kauan kunnes valtio ryhtyy Pariisin sopimuksen mukaisiin toimiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Englannissa Extinction Rebellion -liike valtaa teitä painostaakseen hallituksen toimiin. Helsingin kaduille kerääntyi lokakuussa kymmenen tuhatta ihmistä vaatimaan toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Kaikkien näiden kansalaisliikkeiden viesti on sama:

meillä on tietoa ja keinoja toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi – nyt on pakko toimia. Ensi keväänä käytävistä vaaleista on povattu tulevan ilmastovaalit. Poliitikkojen on vihdoin aika ymmärtää, että kaikki on ilmastopolitiikkaa: ilmastonmuutoksen hillitseminen ei voi olla vaalilupausten listassa viimeisenä ja taloudelle alisteisessa asemassa. Itsenäisenä mutta punavihreänä kansanliikkeenä meillä on hyvä asema ja mahdollisuus kirittää kaikkia puoluetoimijoita ja erityisesti Vasemmistoliittoa. Vaaditaan kaikilta ehdokkailta sekä puolueilta selkeitä ja tehokkaita lupauksia ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Ja mikä vielä tärkeämpää, pakotetaan valituksi tulevat pitämään kiinni lupauksistaan. Kuten puheenjohtaja Zidankin on todennut: Emme saa antaa poliittikkojen tehdä ilmastonmuutoksesta toista koulutuslupausta. Lupaukset eivät ilmastonmuutosta hillitse – tarvitsemme toimia. Antti Saarelainen


23


A EM TE Pontus Purokuru luonnostelee esseekirjassaan maailmaa, jossa kaikilla on oikeus ja mahdollisuus luksukseen.

Se tuli ensin vastaan meeminä. Yhä useampi alkoi toistella täysin automatisoitua avaruushomoluksuskommunismia tai jotain sen osasia ikään kuin poliittisina vaatimuksina. Jotenkin siihen liittyi glitteri. Riehakkuus, nautinnonhalu ja kultapartainen Marx vaikuttivat raikkaihkoilta tuulilta, mutta meemi alkoi nopeasti myös vähän ärsyttää. Pitääkseen uutta politiikkaa vakavastiotettavana, sitä odottaa materialistisia vaatimuksia ja kokonaisesitystä, jonka Purokurun esseekirja nyt antaa. Ja meemistä luksuskommunismissa on kyse myös Purokurun omin sanoin. Se on lisäksi” pinnanlainen liike” ja ”salainen identiteetti”, jonka reilu kymmenvuotinen historia kirjassa kuvaillaan. Meemin vakavastiotettavuuteen saattoi vaikuttaa viime vuonna Vasemmistonuorten liittokokouksessa hyväksytty aloite solidaarisuudesta muiden galaksien työväenliikkeitä kohtaan. Intergalaktinen solidaarisuus on jonkinlaista avaruussosialismia, mutta loppujen lopuksi se on vain yhteisöä lujittavaa hassuttelua. Avaruusluksuskommunismi puolestaan on hassunkuuloista mutta vakavasti otettavaa. Esseekirjasta Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi (Kosmos 2018) käydyssä keskustelussa oleellisinta on ollut sanahirviökommunismin viimeinen osa, kommunismi. Purokuru on iloinnut ääneen siitä, että toimittajat ja keskusteluohjelmien osallistujat ovat kirjaa käsitellessään joutuneet puhumaan kommunismista – käsitteestä, joka liitetään yleensä menneisyyteen. Kirjan nimiesseessä sanaa pestään

24

Joutilaan runsauden ylistys puhtaaksi reaalisosialismin ja diktatuurien liasta. Sen mukaan kommunismi tarkoittaa ylenpalttisen rikkauden lahjoittamista, lahjataloutta. Niukkuus liittyy kapitalismiin, runsaus ja rikkaus kommunismiin. Mitä täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi sitten oikeastaan on? Kirjassa käydään käsite läpi osa kerrallaan. Täysin automatisoidun Purokuru tiivistää vaatimukseksi vastenmielisten työtehtävien, alistetun työn, siirtämisestä roboteille ja ihmisten vapaa-ajan lisäämisestä. Jotta tämä on mahdollista, pitää päästä eroon kapitalismista. Avaruus korostaa vielä lisää teknologiauskoa, laajentaa mielikuvitusta ja avaa uusia horisontteja, joita kohden ihmiskunta voi jatkaa kehitystään. Otetaan oppia taloustieteen sijaan scifistä, essee selittää. Homo viittaa seksuaalisuuden ja sukupuolen moninaisuuteen. Purokuru tunnustaa käsitteen rajatuksi ja onkin ehdotettu, että sen tilalla voisi kokeilla esimerkiksi trans-sanaa entistä radikaalimpana vaatimuksena. Luksuskommunismi edellyttää kpitalismin hävittämistä, mikä puolestaan vaatii seksuaalisuuden ja sukupuolen pakkomatriisien poistamista. Luksus vihjaa, ettei pelkkä hengissä pysyminen riitä, vaan tarvitaan enemmän. Tarvitaan nautintoa. Kommunismissa luksusta ei ole kuitenkaan se, mihin kaikilla ei ole rahaa, vaan joutilaisuutta, kuohuviiniä, kauneuden tavoittelua ja ilmaisia kirjastoja. Ja sitten se kommunismi. Purokuru määrittelee sen rakkaudeksi, iloksi ja yhteisomistamiseksi. ”Kommunismi on rikkauden ja luksuksen tuottamista ja tekemistä

yhteiseksi, jotta kaikilla on mahdollisuus rakastaa ja iloita elämästä.” Konkreettisimmillaan essee hahmottelee kolme poliittista vaatimusta, jotka veisivät kohti täysin automatisoitua avaruushomoluksuskommunismi: Ensimmäinen on perustulo, jolla yhteiskunnan varallisuus jaetaan luksusosinkoina kaikille. Toiseksi on minimoitava työaika ja kolmanneksi avattava rajat ihmisten kulkea. Ennen näitä Purokuru käy kuitenkin läpi ilmeisimmän kritiikin, jolle luksuskommunismi altistuu. Esitys vaatii lisäkehittelyä ainakin ekologisesta ja muiden eläinlajien näkökulmasta. Teknologiaan puolestaan liittyy paljon arvaamattomia vaikutuksia ja yksi suuri arvattavissa oleva: energiankulutus. Lisäksi se ottaa vain vähän kantaa muihin kuin taloudellisen sorron muotoihin ja niistä vapautumiseen. On totta, että suurin osa kirjan muistakin esseistä tarkastelee tavalla tai toisella työn ja kapitalismin kysymyksiä. Terveyden, sairauden ja toimintakyvyn teemoja on myös esillä. Feminismiä Purokuru käsittelee itseään purkavien miesten kautta. Essee saa tarkastelemaan kirjan lähteitä ja viittauksia ja huomaamaan, että melko miesvoittoista siihen lainattu ajattelu on. Hyvä syy tarttua kirjaan on Purokurun kirjoitustyyli, josta on saatu nauttia Liberossa jo vuosia. Pop-filosofin kieli vaatii abstraktin ajattelun ymmärtämistä, mutta sujuvat, tarkat ja ilmaisuvoimaiset virkkeet tekevät siitä helppoa.


25


A EM TE

teksti Niko Peltokangas kuva Mostphotos

Väitteitä rikkaudesta

26

Rikkaus periytyy, mutta perintövero nolottaa oikeistoa

Rikkaus on ihanaa paitsi kahdessa tapauksessa

Tutkimusten mukaan rikkaus ja köyhyys periytyvät varsinkin pieni- ja suurituloisimpien kohdalla. Siinä missä köyhyys rajoittaa ihmisen mahdollisuuksia, kun voimavarat kuluvat elannon hankkimisessa, rikkaus avaa mahdollisuuksia entisestään. Sosioekonomisen aseman periytyminen on niin vahvaa, että se kantaa jopa vuosisatojen taakse. Tutkimuksen mukaan Firenzen kaupungin rikkaimmat olivat vuonna 2011 niiden henkilöiden jälkeläisiä, jotka olivat olleet paikkakunnan rikkaimpia jo 1400-luvulla. Sukupolvelta toiselle siirtyvää omaisuutta tasataan hieman perintöverolla. Perinteisesti oikeisto kannattaa mahdollisimman pientä perintöveroa tai jopa sen poistamista. Siksi olikin outoa, kun hallituksessa olevien oikeistopuolueiden kansanedustajat päättivät jättää perintöveron poistamiseen tähdänneen kansalaisaloitteen käsittelemättä eduskunnan valtiovarainvaltiokunnassa. Koska valiokunta ei anna aloitteesta mietintöä, se ei päädy keskusteltavaksi ja äänestettäväksi eduskunnan täysistuntoon. Syyksi on epäilty sitä, että kansanedustajat eivät halua joutua vaalien alla puolustamaan kannattajiensa vihaamaa perintöveroa.

Luovissa töissä tai elämässä yleensä on hyvä olla idearikas. Kasvi- ja eläinkunnan rikkaus on merkki hyvinvoivasta luonnosta. Onnistunut lomamatka on muistorikas. Tapahtumarikas ottelu viihdyttää. Väkirikas kunta ei kärsi muuttotappiosta. Rikkaus on myönteinen piirre lähes kaikessa. Negatiivisia asioita ei tällä sanalla edes kuvata. Eri asia on, mille rikkaudelle annetaan arvoa. Se on aina enemmän ja vähemmän poliittinen päätös. Sanonnan mukaan esimerkiksi erilaisuus on rikkaus, mutta poliitikolle, jolle erilaisuus on uhka, sen runsauskin muuttuu uhaksi. Rikastamisesta on tullut rasistisen oikeiston käytössä kielteisistä kielteisin termi. Sillä viitataan pilkallisesti ajatukseen, jonka mukaan erilaiset vähemmistökulttuurit tekevät valtakulttuurista rikkaampaa. Puhetavassa kaikki maahanmuuttajiin liittyvät todelliset tai kuvitellut kielteiset tapahtumat kuitataan rikastamisena, jota rasistioikeiston vastustajat ovat toiminnallaan maahan tilanneet. Toinen poikkeus rikkauden myönteisyyteen on raharikkaus. Koska raha tuo mukanaan itsensä toteuttamisen mahdollisuuksia, yhden rikkauden nähdään olevan toiselta pois, mikä on kapitalismissa tottakin. Suomen kaltaisissa työn ja protestanttisen etiikan maissa ajatukseen liittyy vielä vaatimattomuuden hyve. Sen mukaan rikkaus johtaa ylpeyteen ja laiskuuteen, ja sen tavoittelu on siksi epäilyttävää.


27


TE

EM

A

Adam Smith, mainettaan parempi liberaali Skotlantilaista yhteiskuntafilosofia ja taloustieteilijää Adam Smithiä (1723-1790) on pidetty kapitalismin isänä näkymättömine käsineen. Keskeiset talousfilosofiset näkemyksensä hän tunnetusti muotoili tunnetuimmassa teoksessaan Kansojen varallisuus (1776).

28

Mitä tarjottavaa Adam ”näkymätön käsi” Smithillä on vasemmistolle?

Smithin maine kapitalismin isänä perustuu pitkälti uusliberalistisen taloustieteen kehittelijöiden Friedrich von Hayekin ja Milton Friedmanin valikoivaan lukutapaan. On yhä paremmin tiedossa, että markkinoiden itseohjautuvuuden vertauksena esiintyvä näkymätön käsi esiintyy Smithillä

käsitteenä hyvin rajatusti, Kansojen varallisuudessa vain kerran. Vaikka Smith olisikin väärin ymmärretty, on kiinnostavaa kysyä, onko Smithin ajattelulla tarjottavaa aikamme vasemmistolle?


SMITH JA MARX Smith sekä David Ricardo (1772-1823) edustivat niin sanottua klassista poliittista taloustiedettä. Karl Marxin ajattelu rakentui hyvin pitkälti heidän käsitteidensä pohjalle. Marxin Pääoma on tähän häntä edeltävään taloustieteeseen kohdistuva kritiikki. Suhteessa Smithiin Marx jakaa esimerkiksi ajatuksen työnjaon yhteiskunnallisesta roolista eli miten työtehtävät järjestetään yhteiskunnallisesti. Marx sen sijaan ei esimerkiksi jaa Smithin ajatusta, että työ olisi ainoa vaurauden ja aineellisen rikkauden lähde. Marx oli Smithin kanssa myös eri mieltä siitä, että kysynnän ja tarjonnan suhde määräisi hinnat. Smithin näkemys 1500-luvun ja 1800-luvun välillä tapahtuneen kauppajärjestelmän eli merkantiilijärjestelmän rahan tai arvon kierrosta on myös Marxin kritiikin kohteena. Merkantilismi Smithin kuvaavana käsitteenä kuvaa oikeastaan aikansa kaupasta elävän yhteiskuntaluokan etuja yhteiskunnan eriarvoisena piirteenä. Marxille ja Smithille yhteistä on pyrkimys kuvata vallitsevaa talousjärjestelmää historiallisesti osana koko ihmiskuntaa koskevaa historiallista kehitystä, vaikka Marx kritisoikin Smithin analyysia merkantilismista. SMITH TALOUS-, YHTEISKUNTA- JA MORAALIFILOSOFINA Adam Smithin ymmärtämiseksi keskeistä on huomioida, että hän ei ollut taloustieteilijä meidän aikamme tarkoittamassa merkityksessä. Skotlantilaisen valistuksen piiriin kuuluville filosofeille, kuten skotlantilaisen empirismin tunnetuimmalle edustajalle David Humelle, oli tyypillistä tehdä tieteellistä työtä usealla eri tieteenalalla. Adam Smith ei ollut tässä suhteessa poikkeus, vaan hän teki pioneerityön esimerkiksi retoriikan ja kirjallisuuden luennoillaan englanninkielisen kirjallisuuden opetukselle. Smithin elämän kannalta keskeistä on huomioida, että hän oli myös moraalifilosofi, jolla oli kokonaisvaltainen naturalistiselle, eli ihmisen ihmisluontoa korostavalle ihmiskäsitykselle, pohjaava näkemys yhteiskunnasta.

Tässä suhteessa merkittävä teos on hänen moraalifilosofinen pääteoksensa The Theory of Moral Sentiments (1759). Smithin moraalifilosofia vastustaa egoismia eli yksilön omaa etua korostavaa moraalifilosofiaa. Typistettynä Smithin perusidea on, että sitovat moraalisäännöt syntyvät inhimillisessä vuorovaikutuksessa. Talousfilosofisessa mielessä on tärkeää huomioida, että tämä ajatus sopii hyvin yhteen myös Marxin tapaan käsittää raha yhteiskunnallisten suhteiden ilmentäjänä. Smithin moraalifilosofian näkökulmasta tässä suhteessa kiinnostava yhteys on, että moraalisissa teoissa ei ole koskaan ainoastaan vaan kahta osapuolta (tekijä ja teon kohde), vaan teoilla myös näitä arvioivia puolueettomia tarkkailijoita. Smith myös ajatteli, että yksilöt eivät tavoittele vaurautta markkinoilla itsessään, vaan pikemmin tunnustusta. SMITHIN KÄSITYS YHTEISKUNNASTA Smithin muotoilema yhteiskuntarakenne rakentuu kolmeen eri säätyyn: maankorosta tulon saaviin suurmaanomistajiin, palkkatuloilla eläviin maa- ja käsityöläisiin sekä voitoista eläviin käsityöläisyrittäjiin ja kauppiaihin. Näiden ryhmien välillä on kaksi perustavaa intressiristiriitaa. Ensimmäinen muodostuu työläisten oloista itsessään, kun työläinen joutuu myymään aikaansa ja ruumistaan pärjätäkseen ja saadakseen työlleen mahdollisimman suuren korvauksen työnantajan hakiessa mahdollisimman suurta voittoa. Toinen taas muodostuu ryhmien omien yleisten intressien edistämisestä, jossa suuryrittäjien voittojen tavoittelu ei palvele yhteiskunnan kokonaisetua. Kartellityylisessä tilanteessa (ja Smithin aikalaiskontekstissa) voitto pyritään esimerkiksi saavuttamaan vähentämällä kilpailua ja rajoittamalla tuontia. Smithin ajankohtaisuuden, tarpeellisuuden tai käyttökelpoisuuden arvioitavuudessa on syytä huomioida hänen historiallinen kontekstinsa. Vaikka Smith painottaa vapaiden markkinoiden toimivuutta ja vahvaa keskusjohtoista valtiota, ei Smithistä saa sääntelyn vastustajaa, eikä myöskään pääoman kasautumisen oikeuttavaa moraalifilosofia.

Investointeihin liittyen hän korostaa kotiseudun käsitettä kansallisen pääoman kierron ja työnjaon näkökulmasta. Smith kannatti luonnollisen vapauden järjestelmää merkantilismin vaihtoehdoksi. Tämän järjestelmän tuli poistaa monopolit, hintasäädökset ja tullit, mutta toisten toimijoiden fyysistä koskemattomuutta, omistusoikeutta ja sopimuksia tuli kunnioittaa oikeudenmukaisuutta ohjaavina periaatteina. MARKKINAT TARVITSEVAT SÄÄNTÖJÄ Smithin keskeinen oppi nykyiselle vasemmistolle voisi olla, että markkinat eivät ole käsiteellisesti ainoastaan kenttä, jolla pääoma tai jotkut henkilöt tavoittelevat voittoa. Markkinoihin voi kohdistaa myös moraalisesti perusteltuja sääntöjä, mutta ennen kaikkea huomioida, että markkinoilla olevat yksilöt eivät ole suhteessa toisiinsa tai pääomaan samanarvoisessa asemassa. Yhteiskunnan kokonaisedun ja markkinoiden toimivuuden kannalta tässä suhteessa voi olla joskus hyödyllistä tasoittaa yksilöiden välisiä eroja. Sääntelyä ja kestäviä sääntöjä siis tarvitaan. Esimerkiksi korkea (tai riittävä) palkkataso itsessään lisää hyvinvointia ja vaurautta. Smith olisi varmasti halunnut parantaa esimerkiksi aikamme pienyrittäjien asemaa, mutta aivan varmasti myös työmarkkinoilla vapaasti toimivan uuden prekaarin. Ja mitä vielä! Smith piti erityisen epäoikeudenmukaisena aikansa Englannissa, että työläisiltä oli evätty heidän välinen järjestäytyminen. Tämä istuu aika huonosti kuvaan ”uusklassisen taloustieteen isästä”.

LISÄÄ ADAM SMITHISTÄ: Juhana Lemmetti: Adam Smith, http://filosofia.fi/node/6945 Kari Saastamoinen: Adam Smith ja näkymätön käsi. Teoksessa Talous ja yhteiskuntateoria. I. osa. Vanhan maailmantalous ja suuri murros. Toim. Risto Heiskala & Akseli Virtanen. (Gaudeamus 2011) Kari Saastamoinen: Adam Smith ja taloudellinen liberalismi. Teoksessa Eurooppalainen liberalismi. (WSOY 1998) Adam Smith: Kansojen varallisuus. Suom. Jaakko Kankaanpää. (WSOY 2015)

29


Feminismiä räppiin

teksti Iiris Penttilä kuvat Niko Peltokangas

Hiphop alkoi Amerikassa matalampien tuloluokkien keskuudessa taistellakseen rasismia, köyhyyttä ja väkivaltaa vastaan. Tärkein yleisö oli vaikeista taustoista tulevat ihmiset, joille rap oli elintärkeää selviytymisen kannalta. Ajan myötä rap valtavirtaistui, jolloin se suuntasi katseensa myös naisten hyväksikäyttöön. Rap-musiikki ei ole aina kohdellut naisia hyvin, se on usein pitänyt heitä pelkkinä seksuaalisina objekteina tai väheksynyt heitä, kuten yhteiskuntakin tekee. Yhdysvalloissa rap-artistit, kuten TLC, Queen Latifah ja Missy Elliott ovat nostaneet esiin feministisiä teemoja. Artistit voivat tuoda esimerkiksi feminististä teoriaa kaikille, jotka pääsevät musiikkia kuuntelemaan. Kuuntelijat voivat siten puhua avoimesti sukupuolesta ja seksuaalisuudesta. Suomessa D.R.E.A.M.G.I.R.L.S.kokoonpano on esiintynyt jo esimerkiksi Tavastialla ja Flow-festivaaleilla. He ovat nostaneet avoimesti esiin kysymystä siitä, ettei tasa-arvo toteudu musiikkialalla. Ryhmään kuuluvan Yeboyahin eli Rebekka Kuukan mukaan musiikkialaa toistaa itseään. Hän on kritisoinut levy-yhtiöiden tapaa sivuuttaa kyseenalaistavia ääniä kaunistelemalla artistien sanomisia. Artistien sukupuolijakauma on myöskin vinoutunut esimerkiksi festivaaleilla, enemmistö on miehiä. Yeboyah alias Kuukka on toivonut lisää uusia alustoja kulttuurialalle, esimerkkinä Ruskeat tytöt. Hän toivoisi näkevänsä enemmän naisia myös musiikin tuottajina. YLEX:n haastattelussa D.R.E.A.M.G.I.R.L.S.-artistit ovat sanoneet, että naisilta on puuttunut lössit ja squadit (tukijoukot) miesvaltaisella rap-musiikin kentällä. D.R.E.A.M.G.I.R.L.S keikalla Ruisrockin talvifestarilla Ruishelmessä, Turussa 8.–9.2.2019

30


"Räpin tekeminen naisena on feministinen teko" Haastattelussa F Keitä rap-artisteja ihailet? Musiikilliset esikuvat on pitkälti rapakon takana, esimerkiksi Anderson .Paak ja Kanye West. Myös Lauryn Hillin musiikki on rohkaissut mua oman tyylin löytämisessä. Suomiräpin ehdoton suosikki on Tuuttimörkö.

käsittelen musiikissani aihetta kuin aihetta rohkeasti ja sensuroimatta. Räpin tekeminen naisena on itsessään feministinen teko ja sen myötä pyrin siihen että mut otetaan vastaan täysiverisenä artistina. Miksei Suomessa ole isoja, feministeiksi tunnustautuvia artisteja?

mun kaltaista artistia etsittiin silloin monen levy-yhtiön toimesta ja mä törmäsin onnekseni hyviin tyyppeihin. Kuitenkin ilman levy-yhtiöitäkin tänä päivänä tehdään hienoja juttuja, ja tärkeämpää on että artisti tietää kuka on ja mitä haluaa sanoa. Keitä sanoittajia ihailet?

Miten kappaleesi syntyvät? Jostain ideasta tai impulssista puhelimen muistioon ja sanelimeen tallentuu sanoja, lauseita tai vaikka huomioita maailmasta. Vien ideoita studiolle ja me tehdään mun tuottaja KitaraJuho2.0:n kanssa niistä biisejä. Mä kirjoitan lyriikat ja tuottaja tekee enemmän sävellyspuolta. Mun musa ei oo räpille tyypillisesti niin biittivetoista vaan enemmän ehkä biisinkirjoitusta ja kokonaisuuksien rakentamista. Me yhdistellään räppiä, popmelodioita ja elektronista tuotantoa. Onko sinut vastaanotettu juuri feministisinä rap-artistina? DREAMGIRLS -shown ja Adikian Koskematon RMXin myötä mua on usein tituleerattu feministiräppäriksi, mutta koen turhaksi musiikkini lokeroinnin minkään aatteen alle. Olen nainen ja tasa-arvon kannattaja ja se varmasti kuuluu ja näkyy, mutta

Tuntuu että monet suomalaiset isot artistit pelkäävät ottaa kantaa tai sanoa mielipiteitään. En tiedä, onko se jonkinlaista pelkoa kuulijakunnan menettämisestä. Isoilla artisteilla on mahdollisuus vaikuttaa ja toivon, että niitä mahdollisuuksia käytettäisiin enemmän. Haluan kuitenkin mainita esimerkiksi Evelinan, joka on sosiaalisessa mediassa käsitellyt ilahduttavasti näitä teemoja. Milloin sellaisia tulee? Muualla maailmassa isot artistit ottavat välillä aggressiivisestikin kantaa ja uskon, että muutos tapahtuu täälläkin pikkuhiljaa. Kokoajan mennään parempaan suuntaan ja esimerkiksi julkinen naiskuva monipuolistuu. Onko levytyssopimuksia ollut vaikea saada?

Esimerkiksi Mariskaa ja Samuli Putroa. Mulle parhaat sanoitukset ovat samastuttavia, mutta nerokkaita. Meidän kieli on niin hieno ja sen käyttö mainitsemieni tyyppien käsissä on erityistä. Millainen sanoitusprosessisi on? Yleensä tekstini lähtee jostain lyhyestä lauseesta, pelkästä yläkäsitteestä tai ideasta. Tykkään kirjottaa tekstejä studiolla samaan aikaan biisin rakentuessa musiikillisesti ja teen yleensä tekstejä studion ulkopuolella vasta biisin ollessa jo olemassa ja "korjailuvaiheessa". Välillä lopullinen versio tulee valmiiksi kertaistumalta ja välillä voi mennä yli vuosi, että joku teksti löytää lopullisen muotonsa. Mun on helppo tuottaa tekstiä mekaanisesti loputtomia määriä, mutta hyvät ideat on ne, jotka tekee erityisen biisin.

Kun mä etsin levy-yhtiötä itselleni, oli selvästi oikea hetki. Tuntui että

31


Pienessä noita-akatemiassa keijut menevät lakkoon ja elististiset taidekäsitykset lakaistaan taikaluudalla roskakoriin. teksti Eero Suoranta

32

Tasa-arvotaistelua taikakoulussa


Mitä taikuus on – ja mitä hyötyä siitä on? Onko se jotain, jonka kuka tahansa voi oppia? Ja ehkä tärkeimpänä: kenelle se kuuluu? Pieni noita-akatemia -animesarjassa taikuuden olemassaolo on kaikkien tiedossa, vaikka sen aika alkaakin olla ohi. Ei-maagisesta perheestä tuleva Akko päättää seurata idolinsa Shiny Chariotin jalanjälkiä ja onnistuukin pääsemään brittiläiseen Luna Nova -taika-akatemiaan. Elämä eliittikoulussa ei kuitenkaan ole ruusuilla tanssimista, vaan päänvaivaa aiheuttavat niin tylsät oppitunnit kuin nenä pystyssä kulkevat muut oppilaatkin. Studio Triggerin luoma ja Netflixin maailmanlaajuisesti levittämä Pieni noita-akatemia sai alkunsa kahtena lyhytelokuvana, joista ensimmäinen tehtiin osana nuorten animaattorien kouluttamiseen tähtäävää projektia. Ohjaaja Yoh Yoshinarin mukaan Akkon hahmon olikin alun perin tarkoitus edustaa animaatioalalle pyrkiviä aloittelijoita, joilla on enemmän intohimoa kuin osaamista. Tarinan molemmat versiot sisältävätkin monia viittauksia animaation historian sekä yhtymäkohtia taiteen tekemiseen liittyviin haasteisiin. Animaation lisäksi Pienessä noita-akatemiassa on kuitenkin alusta lähtien kyse myös luokkaeroista: heti ensimmäisessä jaksossa Akkoa kutsutaan ”rahvaaksi”, ja myöhemmin hänen tärkein kilpakumppaninsa on aristokraattisesta suvusta tuleva Diana, joka on perinteiden hallitsemassa oppilaitoksessa kuin kotonaan. Sarjan edetessä keskeiseksi kysymykseksi osoittautuukin, pystyykö Akko toteuttamaan unelmansa ja valamaan samalla uutta eloa pienen eliitin puuhasteluksi jääneeseen taikuuteen. VOIKO NOITA YMMÄRTÄÄ TYÖLÄISIÄ? Luokkaerojen kuvauksessa Pieni noita-akatemia ammentaa samasta brittiläisiä sisäoppilaitoksia kuvaavan fiktion perinteestä, jonka varaan myös J.K. Rowlingin Harry Potter -sarja rakentuu. Toimittaja ja kirjailija Laurie Penny onkin huomioinut,

että Harrylle taikuuden opiskeleminen merkitsee samaa kuin eliittikouluun pääseminen meidän maailmassamme eli ”mahdollisuutta hankkia kykyjä, tietoa ja kontakteja, joita tavallinen ”jästi” ei voi saada”. Pennyn tulkinnan mukaan Potter-kirjoissa asetetaan näin vastakkain liberaali meritokratia, jossa taikuutta saavat opiskella kaikki siihen kykenevät, sekä pahat aristokraatit, jotka haluavat rajata sen ainoastaan ”puhdasveristen” velhosukujen käyttöön. Myös Pienessä noita-akatemiassa päähenkilö joutuu napit vastakkain aristokraattien kanssa, mutta teosten tavat kuvata taikamaailman alempia yhteiskuntaluokkia ovat huomattavan erilaisia. Siinä missä Potter-kirjojen kotitontut ovat käytännössä orjia ja suurelta osin vielä tyytyväisiä asemaansa, Luna Novan keijuista koostuva huoltohenkilökunta menee sarjan 14. jaksossa lakkoon vastalauseena liian alhaisille palkoille. Lakon alettua Akko ärsyyntyy ensin sen aiheuttamista häiriöistä, mutta ryhtyykin keijujen argumentit kuultuaan näiden ammattiliiton pääagitaattoriksi ja tyrmää suoralta kädeltä Dianan yritykset saada lakkoilijat palaamaan töihin (”Miten porvari voisi ymmärtää työläisiä?”). Ystävilleen Akko taas selittää tukevansa keijuja, koska ei halua saavuttaa omaa unelmaansa muiden hyvinvoinnin kustannuksella. Keijujen lakko on humoristinen havainnollistus siitä, kuinka niin sanotun luovan luokan elinolosuhteet ovat riippuvaisia marginalisoitujen ryhmien uurastuksesta. Liittyessään lakkoilijoihin Akko puolestaan tunnustaa etuoikeutetun asemansa ja valitsee solidaarisuuden oman mukavuutensa sijaan. Lakkoepisodin voikin tulkita kuvaavan myös laajan, eri ryhmiä yhdistävän rintaman tärkeyttä yhteiskunnallisen muutoksen puolesta kamppaillessa.

mossa. Yoh Yoshinarin mukaan Chariotin taikashow edusti tekijöiden suunnitelmissa halvalla tehtyjä animesarjoja, jotka alhaisista tuotantoarvoistaan huolimatta voivat koskettaa ihmisiä. Chariotin ihaileminen toimiikin Pienessä noita-akatemiassa Akkon kiintotähtenä, vaikka konservatiivisempien noitien keskuudessa hänen ajatellaan vain ”esittäneen halpoja temppuja ihmisten huvitukseksi”. Viihdetaiteilijana esiintyneen noidan vähättely on hyvä esimerkki Pierre Bourdieun maun sosiologiasta: pitämällä tiukasti kiinni perinteisistä tavoista käyttää taikuutta Luna Novan noidat voivat erottautua muista ryhmistä sekä ylläpitää asemaansa kultuurisena eliittinä. Tämä tapahtuu siitä huolimatta tai juuri siksi, että Luna Novan taloudellinen pääoma samalla hupenee jatkuvasti tavallisten ihmisten menettäessä kiinnostuksensa taikuutta kohtaan. Sarjan edetessä kuitenkin paljastuu, että on juuri ”rahvaaseen” kuuluvan Akon tehtävä palauttaa taikuus sen entiseen kukoistukseen. Viimeisessä jaksossa Akko ja Diana yhdistävät voimansa ja vapauttavat muinaisen taikuuden lähteen, joka levittää iloa kaikkialle maailmaan. Loppuratkaisu kannustaa hakemaan tasapainoa perinteiden ja uusien ajatusten välillä, mutta toimii samalla viimeisenä silauksena tarinan egalitaariselle sanomalle. Pienessä noita-akatemiassa taikuus pystyy siis parhaimmillaan inspiroimaan ihmisiä ja muuttamaan maailmaa – aivan kuin taide meidän todellisuudessamme. Tätä varten sen pitää kuitenkin vapautua yhteiskunnallisen eliitin jähmeistä instituutioista ja tunnustettava samalla velkansa marginalisoitujen ryhmien tekemälle työlle. Lopputulema on, että taikuus ja taide eivät ole eliitin yksinomaisuutta vaan kuuluvat kaikille, taustasta ja luokka-asemasta riippumatta.

YLÄLUOKAN MAKU JA IHMISTEN HUVITUKSET Luokkanäkökulma ja ajatus taikuudesta luovana toimintana limittyvät yhteen myös Shiny Chariotin hah-

33


I P P O O K IS L E P

Yleissivistys löytyy peleistä Pelit ovat kahdeksas taiteenlaji. teksti Pontus Purokuru

Miten nykyään voi saavuttaa yleissivistyksen ja alkaa ymmärtää maailmaa? Pitäisikö alkaa lukea latinaa, self helpiä, Marxin Pääomaa vai Jodelia? Aikoinaan ongelma ratkaistiin sillä, että oli olemassa kaanon: sumeareunainen joukko arvovaltaisia teoksia ja tärkeitä ilmiöitä, joista piti ymmärtää jotakin. Kun ymmärsi, oli sivistynyt. Kaanon sortui, kun 1900-luvun lopulla osoitettiin, että se koostui joukosta kuolleita valkoisia yläluokkaisia miehiä, joiden valtaa piti yllä joukko eläviä valkoisia yläluokkaisia miehiä. Kaanon oli poliittinen rakennelma. Paljastuksen jälkeen jokaisen on pitänyt tehdä omat lukulistansa ja opintosuunnitelmansa. Ongelma on silti olemassa. Maailma tuntuu kaaokselta. Asiat pakenevat. Talouspuheesta ei ymmärrä mitään. Filosofia on muuttunut konsulttipuheeksi. Se tai tuo tieteenala ei kiinnosta, koska ei tiedä, mistä aloittaa. Mistä edes syntyy elämän mielekkyys tällaisessa tilanteessa? Videopeleistä, tietysti!

Taiteen muodot syntyvät aina aikansa teknologioista, olivat kyseessä luolamaalausten sormivärit tai Euroopan uuden ajan alun kirjapainot. Tietokoneet ovat tämän ajan ominta teknologiaa, ja tietokoneiden oma media ovat pelit. Siksi pelit ovat tämän ajan ytimessä, ja siksi ne ovat väylä olennaisen äärelle.

Suurilla kielialuilla on jo vuosikymmeniä julkaistu populaareja filosofisia teoksia digitaalisista peleistä, sellaisia kuin Steven Poolen Trigger Happy (2000) ja Jordan Erica Webberin ja Daniel Griliopoulosin Ten Things Video Games Can Teach Us (2017). Suomenkielinen pelikirjallisuus on harmillisesti jumittunut pelien historiaan, nörttitriviaan ja talouspuheeseen. Aleksandr Manzosin syksyllä julkaistu Pelit elämän peilinä korjaa tilanteen kertaheitolla. Kirja on yritys tarttua peruskysymyksiin pelien kautta. Pelit eivät ole mitään elämästä erillistä, vaan “siivu elämää, jonka intensiteetti on nostettu astetta korkeammalle”. PELIT FILOSOFIANA Kirjassa käydään läpi suuri määrä erilaisia pelejä, joita analysoidaan historioitsija Johan Huizingan, Roland Barthesin ja Nietzschen kaltaisten klassikoiden avulla. Pelit ovat Manzosille reittejä yleissivistykseen, eettisiin pohdiskeluihin ja todellisuuden luonnetta käsitteleviin ongelmiin. Ei tarvita erikseen pelien filosofiaa, koska pelit itsessään ovat filosofisia. Niiden säännöt, järjestelmät ja tarinat opettavat tavoilla, joita ei muissa taiteenlajeissa ole. Manzos kuvaa, kuinka Dark Souls -pelit tuottavat euforiaa pelaajan omien kykyjen kasvamisesta. Undertale on kertomus ystävyyden


tunnustelusta ja mielenlujuudesta pelottavassa maailmassa. Seikkailupeli Kentucky Route Zeroa Manzos vertaa William Faulknerin romaanitekniikkaan ja Mikhail Bakhtinin näkemyksiin Dostojevskin kirjojen moniäänisyydestä. Mystiselle saarelle sijoittuva ongelmanratkaisupeli The Witness opettaa zen-buddhalaisuutta, tietoista läsnäoloa ja herkkyyttä ympäristölle. Simulaatiomaiset moninpelit kertovat siitä, miten ajattelemme yhteiskuntien toimivan. Yleisesti pelit opettavat ajattelemaan asioita järjestelminä, siis erilaisten säännönmukaisuuksien, mekanismien ja prosessien muodostamina koneistoina. Manzos siteeraa Oliver Lewisiä aktivistiryhmä Near Future Societystä: pelit ovat lähestyttävin, tehokkain ja suosituin kriittisen ajattelun opetusmuoto. Siksi tarvitsemme pelintekijöitä edistämään kriittistä ajattelua. KAPITALISMI JA KAHDEKSAS TAIDE Samaan aikaan Manzosin teoksen kanssa ilmestynyt Juho Kuorikosken Pelitaiteen manifesti on vielä kunnianhimoisempi julistus pelien tärkeydestä. Perinteisesti länsimaissa on puhuttu kuudesta taiteenlajista: kirjallisuudesta, teatterista, kuvanveistosta, maalaustaiteesta, musiikista ja arkkitehtuurista. 1900-luvulla joukkoon lisättiin elokuva, joka yhdistelee muita taiteenlajeja. Kuorikosken ajatuksena on, että digitaaliset pelit muodostavat kahdeksannen taiteen, jossa muut taiteenlajit sulavat toisiinsa. Lisänä tulee pelaajan toiminnasta syntyvä interaktiivisuus. Pelit ovat totaalisia teoksia, jotka hävittävät lopullisesti eron elämän ja taiteen välillä. Kaikki, mikä löytyy elämästä, löytyy nykyään myös peleistä. Samalla pelaamista voi pitää dekadentin luksuksen muotona: pelit ovat ylimääräisiä ja “turhia”. Niiden tekeminen ja pelaaminen vaatii valtavasti ajan, rahan, harvinaisten maametallien ja sähkön tuhlaamista. Pelit ovat todellakin 2000-luvun kapitalismin ominaisin taiteenlaji!

35


I K K II IT R K

Ehkä tänä vuonna kaikki muuttuu Vuoden 2018 parhaita elokuvia ei nähty Suomen teattereissa. teksti Mikko Pihkoluoma

Suomessa elokuvavuotta listatessa on yleensä ollut perusteltua vetää raja Suomen teatteriensi-iltoihin, mutta mitä pidemmälle 2000-lukua mennään, sitä vaikeammin ajatusta on perustella. Netin ansiosta ihmiset näkevät elokuvia, joita harva uskaltaa (tai ainakaan ehtii) edes harkita levitettäviksi. Jostain syystä niihin on viimeisinä vuosina lukeutunut kehutuimpia elokuvia, jotka eivät ole (valkoisten) miesten ohjaamia. Tämä vuosi on ollut poikkeuksellinen monella tapaa. Esimerkiksi perinteisesti monen laatuelokuvan ensinäyttämönä toiminut Cannesin kilpasarja oli täynnä epäkaupallisia elokuvia ja Berlinalessa kilpaillut Dovlatov on jo nyt Netflixissä. Toisaalta 2018 saattaa olla juuri se vuosi, kun koko laatuelokuvien levittäminen koki mullistuksen. Tilanne näiden elokuvien osalta saattaa vielä muuttua, mutta tässä joka tapauksessa käsitellään kaksi tämän vuoden parasta elokuvaa, jotka on ollut mahdollista nähdä Suomessa, mutta joille ei ole julkistettu levitystä. Josephine Deckerin Madeline’s Madeline on paitsi intensiivinen sukellus mielenterveydeltään epätasapainoisen teinitytön kokemuksiin, myös elokuva improvisoinnista ja tekoprosessista. Decker on kerännyt kiitosta jo aiemmilla ohjaustöillään, mutta tällä kertaa ohjaaja saa kaiken toimimaan aiempaa sulavammin. Madeline (Helena Howard) on mukana improvisointia harjoittavas-

36

sa teatteriryhmässä ja riitelee paljon huolehtivan äitinsä Reginan (Miranda July) kanssa. Ryhmää vetää nelikymppinen Evangline (Molly Parker), joka kannustaa, liikaakin, Madelinea irrottelemaan. Reginan tavoin Evangelinen merkittävin ihmissuhde on ei-valkoisen miehen kanssa, mutta kumpikaan heistä ei tunnu siitä huolimatta ymmärtävän Madelinen tilannetta. Koko elokuva on kerrottu Madelinen näkökulmasta äärimmäisen lyhyellä syväterävyydellä, jolloin kuvassa on terävänä usein vain Madelinen kasvot ja muu on enemmän tai vähemmän sumeaa. Sama tekniikka on tullut yleiseksi viime vuosina, mutta aiemmin sitä ei ole onnistuttu valjastamaan näin hyvin osaksi tarinaa. Madelinen epävakaus, ja kerronnan ajoittainen epäselvyys toden, muistojen, kuvitellun tai unien välillä, tulevat osaksi kuvakerrontaa ja päähenkilön näkökulmaan sijoittumista. Kuva on epäselvä, koska Madelinen elämä on sumeaa. Decker onnistuu sekä hämmentämään että luomaan suhteellisen ymmärrettävän tarinan, jossa silti aina tuntuu siltä, että joku vetää mattoa jalkojen alta. Deckerin luottokuvaaja Ashley Conner vangitsee New Yorkin kiireyden ja kauneuden täydellisesti. Alice Rohrwacherin Happy as Lazzaro (Lazzaro felice) palkittiin Cannesissa parhaan käsikirjoituksen palkinnolla. Lazzaro työskentelee

maatilalla vailla palkkaa, mutta on silti aina iloinen ja kiitollinen kaikkia kohtaan. Käy kuitenkin pian selväksi, ettei orjatyötä muistuttava kuvio ole enää laillinen, vaikka elokuvan alkupuoli vaikuttaa tapahtuvan epämääräisesti menneessä ajassa, jota on vaikea sijoittaa mihinkään tiettyyn vuosikymmeneen. Deckerin tavoin Rohrwacher tekee yllättäviä kerronnallisia ratkaisuja, jotka hämmentävät realistiselta vaikuttavan keronnan suhdetta todellisuuteen. Rohrwacher ei tosin vie katsojaa Lazzaron aivoituksiin vaan luo hänestä pyhimyksen, joka ei vanhene päivääkään elokuvan hypätessä nykyaikaan. Absurdilta tuntuvat käänteet kertovat yhä uudelleen ja uudelleen samaa tarinaa työläisten riistosta. Ensimmäisenä nykyajassa Lazzaro sattuu samalle alueelle paperittomien työläisten kanssa, jotka ovat pakotettuja tekemään töitä melkein mihin hintaan tahansa. Elokuvan yhteiskuntakritiikki on ehkä naiivia mutta niin oli Chaplininkin. Italialaista satumaista kerrontaa ja maagista realismia muovaileva tyyli on kuin taikatemppu, johon haluaa uskoa. Rohrwacher nojaa ehkä eniten maanmiehiinsä – muun muassa Pasolinin kevyemmät komediat tulevat mieleen – mutta suomalaisille tutumpana lähtökohtana toimii Aki Kaurismäen satumaiset mennyttä ja nykyaikaa sekoittavat elokuvat.


37


Runsas ja lämpöinen bataattisosekeitto ja lisukkeet BATAATTISOSEKEITTO Iso kattila tai kasari, soseutin

1 bataatti 2 perunaa 2 porkkanaa 1 sipuli 2 valkosipulin kynttä 1 punainen chili

verran, että vihannekset peittyvät. Anna kasvisten kiehua rauhallisesti noin 20-30 minuuttia, kunnes peruna on miltei kypsää. Huuhtele kikherneet ja lisää kattilaan, sekoita. Anna kiehua vielä 5-10 minuuttia. Säädä lämpö pois. Lisää kookosmaito ja soseuta keitto. Säädä makua lisäämällä suolaa tai muita mausteita. Mikäli keitto on liian paksua, lisää tilkka vettä. Keittoa voi tuunata myös kurpitsalla, pinaatilla tai tuoreinkiväärillä.

1 tölkki/tetra kikherneitä 1 tölkki kookosmaitoa/ kermaa 1 tl currya, kurkumaa, valkopippuria, mustapippuria 1 rkl rypsiöljyä Kuori ja pilko kasvikset. Pilko sipuli, valkosipuli sekä chili ja kuullota ne öljyn ja mausteiden kera. Lisää kuullotettujen sipulien sekaan osa pilkotuista vihanneksista ja kuullota hieman lisää. Lisää loput vihannekset ja vettä sen

38

RUISROUSKUVAT Leikkaa ruisleivästä kuutioita, paista hetki kuumalla pannulla öljytilkan, valkosipulin ja suolan kera.

AURINGONSIEMEN Leikkaa aurinkokuivattuja tomaatteja ja oliiveja viipaleiksi veitsellä ja sekoita kurpitsan- ja auringonkukan siemeniä mukaan.

TOFUTUJAUS Murenna n. 150g savustettua tofua kulhoon, purista päälle yhden limen mehu, liraus seesamiöljyä ja 3 rl soijakastiketta. Anna marinoitua vähintään tunnin.


39


I K K II IT R K

Jotain uutta vuodesta 1918 teksti Niko Peltokangas

Jos on parhaansa mukaan vältellyt koko vuoden Suomen sisällissodasta kertovia kirjoja, näyttelyjä ja näytelmiä, Teemu Keskisarjan, Kai Häggmanin ja Markku Kuisman kirja 1918 saattaa silti olla lukemisen arvoinen katsaus sadan vuoden taakse. Historioitsijat kirjoittavat sotavuodesta eri näkökulmista. Keskisarja kuvailee osapuolia lennokkaaseen tyyliinsä ja kertaa sodan tapahtumia. Häggman kertoo aikalaistodistuksista ja esimerkiksi tunnettujen kulttuuri-ihmisten suhteesta sotimiseen. Kuisma puolestaan käsittelee sotaa pääomapiirien ja elinkeinoelämän näkökulmasta. Kiinnostavana yksityiskohtana Keskisarja avaa sitä, kuinka moni suomalainen todellisuudessa osallistui sotaan. Erilaisissa sotaan liittyvissä tehtävissä toimi 200 000 ihmistä, joista iso osa teki jotain muuta kuin varsinaisesti hyökkäsi tai puolusti ase kädessä. Melkein kolme miljoonaa suomalaista ei siis itse osallistunut sotaan, vaikka todennäköisesti toivoikin jommankumman osapuolen voittoa. Sodan monet nimitykset käsitellään kirjassa kuin ohimennen, mutta mielenkiintoisia ovat Kuisman esiinnostamat huomiot porvariston luokkasodasta. Niille valkoisille, jotka tiesivät, ettei maata olla vapauttamassa venäläisistä vaan sotaa käydään ideologiskäytännöllisistä syistä proletariaatin valtaa vastaan, kyseessä oli ääneensanotusti myös luokkasota. Kuten Keskisarja kirjassa väke-

40

västi todistaa, sisällissota ei ole ainakaan tutkimuksen näkökulmasta niin vaiettu aihe kuin yleisesti puhutaan. Muistovuosi on kuitenkin tuonut aiheen julkiseen keskusteluun esille entistä useammasta näkökulmasta. Esimerkiksi saksalaisten roolista ja suunnitelmista vuoden 1918 Suomessa on julkaistu useita teoksia ja se tulee käsitellyksi myös tässä kirjassa. Haastattelin Keskisarjaa Helsingin kirjamessuilla lokakuussa ja esitin, että toteuttamatta jäänyt päätös saksalaisesta kuninkaasta näyttäytyy yleensä vain höpsönä seikkailuna, jonka historia lopetti hetken sitä katseltuaan. 1918-kirjassa se esitetään kuitenkin sodan loogisena jatkona. Historioitsija vastasi sanomalla, että eihän sitä tiedä, kuinka höpsönä seikkailuna Suomen EU-jäsenyys tullaan sadan vuoden päästä näkemään. Kuvat ovat kirjan keskeistä antia. Kuvat on koonnut valokuvataiteen museon erikoistutkija Jukka Kukkonen, joka elämäntyö valokuvahistorian ja kuva-arkistojen parissa palkittii vuoden arkistotekona vuonna 2012. Keskisarja totesi kirjamessujen haastattelussaan, ettei olisi lähtenyt mukaan sisällissotaa käsittelevään kirjaprojektiin, jos sillä ei olisi ollut annettavanaan Kukkosen tekemää työtä. Teemu Keskisarja, Kai Häggman, Markku Kuisma & Jukka Kukkonen: 1918 (WSOY 2018)

Tätä kirjaa Sture Fjäderkin suosittelee Pitkän uran Kansan Uutisissa työmarkkinatoimittajana tehnyt Risto Korhonen on kirjoittanut ansiokkaan esityksen 2000-luvun jälkeisestä työmarkkinapolitiikasta. teksti Joonas Pulkkinen

Korhosen ansioista kertoo, että hän on saanut uransa aikana kiitosta niin työntekijä- kuin työnantajapuolen


työmarkkinajärjestöiltä. Tämä näkyy kirjan haastatelluista henkilöistä: Työntekijäpuolelta mukana ovat nykyisen Teollisuusliiton puheenjohtaja Riku Aalto, Tehyn entinen puheenjohtaja, nykyinen Kokoomuksen kansanedustaja Jaana Laitinen-Pesola, AKT:n entinen puheenjohtaja Timo Räty, SAK:n entinen puheenjohtaja ja entinen työministeri Lauri Ihalainen. Työnantajilta on haastateltu esimerkiksi Elinkeinoelämän Keskusliiton entistä työmarkkinajohtajaa Lasse Laatusta ja Koneen pääomistajaa, entistä EK:n puheenjohtajaa Antti Herliniä. Korhonen on aikaisemmin kirjoittanut SAK:n ja sen littojen historiaa käsittelevän Hakaniemen Voimavuodet. Tämän lukeneille Etelärannan mahtivuodet saattaa olla nimenä harhaanjohtava, koska Korhosen fokus kirjassa ei rajoitu EK:n sisäisiin kiistoihin tai työnantajapuolen historiaan, vaikka kirja myös tätä puolta kommentoi. Otsikkonsa mukaisesti se on ensisijaisesti esitys siitä, mitkä tekijät johtivat tilanteeseen, jossa ei enää tehdä tupoja eli keskitettyjä, kolmikantaisia tulopoliittisia kokonaisratkaisuja. Siinä suhteessa nimi osuu kolmikannan triangelissa oikeaan suuntaan. EK teki tupot kieltävän sääntöuudistuksen vuonna 2015. Jo 2007 se oli ilmoittanut, että tupojen aika on ohi. Tämä päätös ja Kokoomuksen lupaukset eduskuntavaalien 2007 alla johtivat liittokohtaisissa tes-neuvotteluissa kaikkien aikojen kalleimpaan sopimuskierokseen. Työmarkkinajärjestöjen sisäiset jännitteet tulevat kirjassa tasapuolisesti ilmi. Niitä on kaikissa keskusjärjestöissä. Oma tulkintani kirjan mukaan on, että erityisesti Teknologiateollisuus on jo 2000-luvun alusta halunnut rakentaa uutta ja sen kannalta dynaamisempaa sopimisjärjestelmää. En olisi koskaan uskonut lainaavani nykyistä Akavan puheenjohtajaa Sture Fjäderiä, mutta tämän kirjan kohdalla sen teen. ”Suosittelen kirjaa kaikille. Myös nuorten henkilöiden kannat-

taisi lukea se, jotta ymmärtäisi mitä Suomessa on tapahtunut ja tulee tapahtumaan.” Tähän on totisesti helppo yhtyä, koska työmarkkinajärjestelmän tulevaisuudessa ei ole kyse ainoastaan Sipilän hallituksen ilmiselvästä osaamattomuudesta hoitaa asioita kolmikantaisesti tai EK:n pyrkimyksistä uudistaa työmarkkinajärjestelmää. Kaikilla keskusjärjestöillä on omia tavoitteitaan ja paineitaan, ja oman lisämausteensa tähän tuo kolmikannan ja sopimusjärjestelmän ulkopuolella olevat Suomen yrittäjät. Kirja kärsii aikoinaan liiasta työmarkkinajargonista sekä ehkä liian journalistisesta otteesta, mutta se on totisesti ansiokas esitys kahden viime vuosikymmenen tapahtumista. Risto Korhonen: Etelärannan mahtivuodet. Tulopolitiikan nousu ja tuho 2000-luvulla (Into 2018)

Suoria sanoja monitasoisesti Päätoimittaja luki Nelli Ruotsalaisen esikoisrunokokoelman ja vaikuttui.

kin hykerryttävät ja sitaattia kerjäävät rivit kuten parlamentarismi tarjoaa kenties pehmeimmän ja / mukavimman alustan leikkiä / että on totuuden vaikutuspiirissä. Sitten on teinimuistoja, joiden maailma on tuttu ja nolo vaikka näkökulma siihen monella tavalla eri. Sitä luulee esimerkiksi tunnistavansa Harry Potter -vihkon, johon teini-ikäinen runoilija tallentaa tunteensa syyskuussa 2002. Kirjoitin omiani sellaiseen samoihin aikoihin. Kolmanneksi – ja pääasiassa – on sitä, että kolmekymppinen nainen kuvailee naista, tyttöä, äitiä ja ylisukupolvisia traumoja kauniimmin ja tarkemmin kuin muiden kannatti edes yrittää. Onpa vielä tätä kaikkea englanniksikin. not gay as in happy / but queer as in / I still have no fucking idea. Sanat ovat suoria ja räntti feminististä, mutta säkeet eivät jää yksitasoisiksi. Kokoelma haastaa miesarvioijan tarkastelemaan omaa asemaansa. Miehet ovat tottuneet vartioimaan reviiriään määrittelemällä, mikä on taidetta: miten reagoida kun kirjoitat sen tarinan / ja mies sanoo: / nää sun runothan ei oo // r u n o j a r u n o j a. Kirjassa cismieskriitikko toteaa, ettei oman etuoikeutetun aseman kriittisellä puimisella ole väliä, kun vie sen tilan kuitenkin. Arvaan, että runokokoelma antaa naisille ja muiden sukupuolten edustajille minulle tuntemattomia peilaus- ja samaistumispintoja. Minä luen omaelämäkerrallista tekstiä kuin välähdyksenä siitä, miten maailma on kohdellut luokkakavereitani, heilojani ja ystäviäni sukupuolen vuoksi eri tavalla kuin minua. Tämä on mahdollista myös siksi, että Ruotsalainen on kirjoittanut runonsa kielellä ja tyylillä, joka tuntuu tutulta. Ehkä kyse on kasarin lapsista, ehkä jostain muusta. Potter-vihko on aikoja sitten poltettu, mutta tämän runokokoelman marginaaleihin mahtuu vaikuttumistaan purkamaan.

teksti Niko Peltokangas

Täällä en pyydä enää anteeksi on vahva ja inspiroiva. Ensin ovat tieten-

Nelli Ruotsalainen: Täällä en pyydä enää anteeksi (Pesäkustannus 2018)

41


I K K II IT R K

Diktatuurin ja uskonsodan välissä Kahden kokeneen toimittajan tietokirja avaa syitä Syyrian sodan taustalla ja valottaa sotivien osapuolten motiiveja. teksti Mirja Kolttola

Kuten kirjan alaotsikko demokratiatoiveista viittaa, eniten tilanteesta kärsivät syyrialaiset, joista suurin osa kannattaa demokratiaa. Vallankumous, joka demokratiaa vaati vuonna 2011, on kuitenkin jäänyt aikaa sitten maassa nykyään taistelevien islamististen järjestöjen ja Bašar al-Assadin diktatuuria tukevien ulkovaltojen jalkoihin. Kirja pohjaa haastatteluaineistoon, jonka tekijät ovat keränneet Irakin sota-alueilta ja Libanonissa pakolaisleireillä. Haastattelut ovat karmivaa luettavaa, sillä ne paljasta42

vat kaikkien sotivien osapuolten tekemiä järkyttäviä ihmisoikeusrikoksia. Jos uutisointi Syyrian konfliktista ei ole vielä mennyt ihon alle, yksityiskohtaiset kertomukset lasten kohtaamasta väkivallasta menevät. Kirjan viitekehys liikkuu yksittäisistä tarinoista tilastollisiin faktoihin. Tämä tekee siitä helpommin luettavan ja auttaa kokonaisuuden hahmottamista, vaikkei sisältö kaunista olekaan. Haastateltuaan jesidivähemmistöön kuuluvia Isis-järjestön entisiä vankeja tekijät ymmärtävät, että aivan heidän lähellään on parhaillaankin tapahtumassa kansanmurha, johon liittyy orjuutta, vainoa ja epäinhimillistämistä. Iranilaistaustainen Airin Bahmani on haastatellut kirjaa varten myös äitiään, joka poliittisesti aktiivisena opiskelijana joutui Iranin islamilaisen vallankumouskaartin kiduttamaksi 80-luvulla. Lukijan kannalta häiritsee hieman, ettei lopulta kerrota, miten äiti pääsi Iranista Suomeen. Omakohtainen kokemus tuo silti kirjaan lisää syvyyttä. Iranin lähihistorian taustoitus on hyödyllistä Syyrian konfliktin kannalta, sillä tilanteissa on paljon yhtymäkohtia.

Lisäksi Iran pakottaa afgaanipakolaisia sotimaan Al-Assadin tukijoukoissa Syyriassa. Kukaan osapuoli Syyrian konfliktissa ei edusta kansan yleistä mielipidettä – silti tavallisia kansalaisia kiristetään sotimaan eri järjestöjen riveissä uhkailemalla perheenjäsenten tai sukulaisten hengellä. Siviilejä vangitaan ja kidutetaan. Kirjan luettuaan on helppo ymmärtää, miksi syyrialaiset ovat paenneet maastaan. Paikoittain kirja on sekava. Esimerkiksi muut järjestöt on esitelty selvästi, mutta Hizbollahin oletetaan olevan lukijalle tuttu. Vaikea ja moniulotteinen konflikti on kuitenkin onnistuttu avaamaan perehtymättömällekin ymmärrettävään muotoon. Lukija saa peruskäsityksen Syyrian konfliktin osapuolista. Syyrian sota on tärkeä pohjateos tietoon perustuvalle keskustelulle pakolaiskysymyksistä. Airin Bahmani, Bruno Jäntti: Syyrian sota – Demokratiatoiveet diktatuurin ja islamismin ristitulessa (Tammi 2018)


Runo eduskuntavaaleista Ne sanoo: älä suutu, vaiks mikään ei muutu, sillä sinulla on valta, kuten minullakin.

Ei suuttua saisi, vaiks kuinka kusettaisi, sua Sekoomus se jälleen, kuten Keskustakin.

Valta valita noista, yks onnennumeroista, se joka parhaimmalta, näyttää lapullakin.

Viel valita tosta, voit oppositiosta, nyt kuka pukee päälleen, tuon käännettävän takin.

On vastuusi suuri, ja käynyt on tuuri. Pyhä on tää oikeutemme, kuten markkinakin.

Kai muistutan lasta, kun kaipaan ehdokasta, joka ei juonta laadi, ja jatka petturuutta.

Oikeus valheita kuulla, myös tänä vuonna luulla, et toimis eduksemme, joskus johtajakin.

Jos tyyppi on rehti, eikä vain vaalilehti, hän ääntäni ei vaadi, vaan järjestelmää uutta.

Mc Kajo 43


Järjestöuutiset Arto Leinonen, 28, aloitti lokakuussa Vasemmistonuorten järjestö- ja nuorisotoiminnan koordinaattorina. Leinosen mukaan keskeistä työssä on oppiminen. Koulutuksissa opetellaan ottamaan erilaiset oppijat huomioon. – Vasemmistonuoret on ennenkaikkea kouluttava järjestö, jossa jäsen saa kasvaa ihmisenä. Lopputuloksena on se, että vasemmistonuoruuden viettäneistä ihmisistä kasvaa aktiivisia toimijoita politiikkaan, työelämään ja muihin elämän vastuullisiin tehtäviin. Uuden työntekijän myötä myös titteli vaihtui. Järjestö- ja koulutussihteeristä tuli järjestö- ja nuorisotoiminnan koordinaattori. Työ on pitkälti samaa koulutusten järjestämistä kuin ennenkin, mutta näkökulma hieman vaihtuu. – Olennaisin ero on sana ’koordinaattori’. Itse järjestämisen sijaan pyrin mahdollistajan ja organisoijan rooliin. Parhaassa tapauksessa voisin olla vaikkapa leirillä vain seurailemassa kuinka kaikki sujuu hienosti vapaaehtoisvoimin, Leinonen kertoo. – Käytännössä tämä on vielä kaukainen haave. Ammatti-identiteetiltään Leinonen on evankelis-luterilaisen kirkon diakoniatyöntekijä. Edellisessä työpaikassaan hän luotsasi vapaaehtoistoiminnan projektia, jossa autetaan velkaongelmissa olevia ihmisiä. Vasemmistonuorissa hän on toiminut aktiivina Hyvinkäällä ja Helsingissä. Voimaa työhön ja elämään antavat perhe, usko, aate ja toveruus. Musiikki ja lautapelit auttavat rentoutumaan. – Maailman pahuus pitää jat44

kuvasti hereillä ja energisenä. On inhimillinen velvollisuus taistella pahan voimia vastaan ja innostaa toisia mukaan toimimaan. Vaikka ajat näyttävät synkiltä niin aina jostakin löytyy toivon siemen.

VASEMMISTONUORTEN TOIMISTOKOLLEKTIIVI MUUTTAA Vasemmistonuorten Helsingissä sijaisteva keskustoimisto muuttaa 1. helmikuuta 2019 uuteen osoitteeseen. Muuttomatka ei ole pitkä, sillä osoite vaihtuu Hämeentieltä muutaman sadan metrin päähän Lintulahdenkadulle. Muutto koskee koko Kurvin kommuuni -kollektiivia eli Vasemmistonuorten lisäksi Liberoa, Pinskuja, Vasemmisto-opiskelijoita, Kansainvälista solidaarisuustyötä ja Nuorisolomia. Uusina joukkoon liittyvät Päijänteentieltä muuttavat Etelä-Suomen ja Helsingin Vasemmistonuoret. – Vanha toimisto on palvellut järjestöä hyvin, mutta on osoittanut vuosien varrella olevansa perusparannuksen tarpeessa, pääsihteeri Toni Asikainen kertoo. – Uusi toimisto tulee olemaan vastikään remontoiduissa tiloissa, minkä lisäksi rakennuksesta löytyy runsaasti järjestön toiminnassakin hyödynnettäviä tiloja. Uusissa tiloissa esteettömyys on huomioitu Asikaisen mukaan nykyistä toimistoa paremmin. Hän uskoo, että laajentuva toimistoyhteisö houkuttelee aiempaa enemmän ihmisiä vierailemaan järjestöjen luona. Uusi osoite on kokonaisuudessaan Lintulahdenkatu 10, 2. kerros, 00500 Helsinki. Talon kolmannessa kerroksessa sijaitsee Vasemmistoliiton puoluetoimisto.

JOULULAHJAVINKKI: RAHAA NUORISOJÄRJESTÖLLE! Tiesitkö, että Vasemmistonuorten toimintaa voi tukea myös lahjoituksilla? Lahjoitusvaroja käytetään Vasemmistonuorten ja sen piirijärjestöjen sekä vasemmistolaisen nuorisotoiminnan tukemiseen. Ensi keväänä lahjoituksia tarvitaan erityisesti eduskunta- ja eurovaaliehdokkaiden vaalikampanjointiin. Vasemmistonuoret jakaa vaalitukea ehdokkaana oleville jäsenilleen ensisijaisesti tarjoamalla materiaaleja sekä näkyvyyttä järjestölle tärkeiden asioiden yhteydessä. Lisäksi luvassa on suoraa rahallista tukea. Pääsihteeri Toni Asikainen vakuuttaa, että Vasemmistonuorten saamat lahjoitukset menevät ”sellaiseen tarkoitukseen, jonka kautta kenenkään joulun ei tarvitsisi olla kiinni joululahjoista”. NÄIN LAHJOITAT Tee haluamasi lahjoitus tilille FI62 5000 0120 3471 08, saaja Vasemmistonuoret ry. Voit kirjoittaa maksun viestiksi ehdokkaan nimen tai muun tarkoituksen, johon haluat suunnata lahjoituksen. Poliisihallituksen Vasemmistonuoret ry:lle myöntämän rahankeräysluvan numero on RA/2018/902. Se on voimassa myöntämispäivästä 9.10.2018–30.6.2020 koko maassa Ahvenanmaata lukuunottamatta. Varat käytetään Vasemmistonuoret ry:n toiminnan, vasemmistolasen nuorisotoiminnan sekä piirijärjestöjen toiminnan tukemiseen, eduskunta-, euro- ja maakuntavaaliehdokkaiden kampanjan tukemiseen sekä Palestiinassa tehtävän solidaarisuustyön tukemiseen.

teksti: Arto Leinonen

OPPIMINEN ON KESKEISTÄ UUDEN KOORDINAATTORIN TYÖSSÄ


Vasemmistonuoret mediassa Vasemmistonuoret perustaa uuden osaston Vakka-Suomeen. [...] Varsinais-Suomen Vasemmistonuoret on hakenut syksyn 2019 Vasemmistonuorten liittokokouksen järjestämispaikaksi Uuttakaupunkia. Uudenkaupungin Sanomat 9.10.2018 Nykyinen tiedustelulainsäädäntö on riittävä, mutta poliisit tarvitsisivat lisää resursseja tiedon läpikäymiseen. Näkemys tuli esille Joensuun Vasemmistonuorten järjestämässä paneelikeskustelussa, jossa perehdyttiin valmisteilla olevaan tiedustelulakiin. Uljas 9.10.2018 Kajaanin Vasemmistonuoret vaatii Kajaanin kaupunkia ja sen omistamaa Kajaanin Pietaria kehittämään Kajaanin keskustaa rakentamalla sinne edullisia vuokra-asuntoja esimerkiksi nuorille ja opiskelijoille. Koti-Kajaani 24.10.2018 Varsinais-Suomen Vasemmistonuoret vetoaa Yleisradioon, jotta Suomi vetäytyisi Israelissa ensi keväänä järjestettävästä Eurovision laulukilpailusta. Vasemmistonuoret esittää, ettei Ylen tulisi lähettää valitsemaansa kutsuvierasartistia Tel Aviviin. Aamuset 30.10.2018 Tampereen Vasemmistonuoret tyrmistyivät bussilippujen hintojen korotuksista, jotka tulevat voimaan vuoden alussa. – Joukkoliikennemaksujen korotus on jälleen yksi esimerkki siitä, miten säästöohjelmalla vaikeutetaan nimenomaan vähävaraisten elämää, sillä vähävaraisilla on harvemmin varaa liikkua henkilöautolla. Niin Tampereella kuin valtakunnallisestikin juuri vähävaraiset ovat joutuneet säästötoimien maksajiksi, vasemmistonuoret toteavat tiedotteessaan. Tamperelainen 12.11.2018 Hämeen Vasemmistonuoret liittyy kampanjaan hallituksen soteuudistusta vastaan. Kampanjan käynnisti Itä-Suomen Vasemmistonuoret. Hämeen Vasemmistonuorten mukaan sotea ei voida toteuttaa nykyisillä ehdoilla. – Historiallisen epäsuosittu porvarihallitus hoippuu niukkenevalla enemmistöllä kohti ensi kevään eduskuntavaaleja, mutta aikoo ajaa sotemallinsa maaliin sen silmiinpistävistä ongelmista huolimatta. Tätä me emme voi hyväksyä. Ihmisille on turvattava toimivat ja riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Sotea tulee kehittää, ei romuttaa, toteaa Hämeen Vasemmistonuorten tuore varapuheenjohtaja Sanna-Maria Anttila. Hämeen Sanomat 14.11.2018 Vasemmistonuorten puheenjohtaja Hanna-Marilla Zidan haluaa pääministerin keskustelusta konkretiaa, “ei vain julistuksia ja parin puun istuttamista”. Myös hänen mielestään tavoitetta hiilineutraaliudesta pitää kiristää ja siihen pitäisi päästä “viimeistään 2030-luvun puoliväliin mennessä”. – Hiilineutraaliutta kohti meneminen tarkoittaa kivihiilestä ja turpeesta luopumista, päästötöntä liikennettä tulevaisuudessa sekä ympäristölle haitallisista tuista luopumista. Zidan ohjaisi Suomea oikeaan suuntaan yritystukiremontilla. – Tarvitaan yritystukien rakenteellista uudistamista siten, että ne nykyistä paremmin tukisivat talouden ekologista rakennemuutosta. Yle.fi 20.11.2018

45


VASTAANOTTAJA: kaikki vuonna 1989 ja sen jälkeen syntyneet

KILPAILUKUTSU 12/2018 Sivu 1/1

KIRJOITUSKILPAILU:

Luokat Rakas nuori lukijamme, mikäli pöytälaatikkosi pursuaa kirjoittamistasi yhteiskuntaluokkia käsittelevistä teksteistä tai olet aina halunnut kirjoittaa kyseisestä aiheesta, nyt on aikasi loistaa. Osallistu kirjoituskilpailuun! SÄÄNNÖT: Kirjoituskilpailun teema on “luokat”. Kilpailuun voivat osallistua kaikki vuonna 1989 ja sen jälkeen syntyneet. Kilpailuaika on 1.1.–12.5.2019. Kilpailuun voi osallistua omavalintaisella tekstilajilla. Tekstin pituutta ei rajoiteta. Kilpailun kirjoituskieli on suomi. Yksi kirjoittaja voi osallistua vain yhdellä kirjoitustyöllä, jonka tulee olla aiemmin julkaisematon. Voittajat julkistetaan elokuussa 2019. Palkintojen saajat valitsee kolmihenkinen raati. Raadissa toimii asiantuntijatuomari, Vasemmistonuorten edustaja ja Liberon edustaja. Kilpailutyöt arvioidaan anonyymisti. Ensimmäinen palkinto on 800 euroa, toinen 500 euroa ja kolmas 300 euroa. Vasemmistonuorilla on oikeus julkaista kilpailutyö painettuna ja internetissä. Julkaisemisesta ei makseta erillistä korvausta. Kilpailuun osallistuminen ei rajoita tekijän oikeutta julkaista kirjoituksensa kilpailun jälkeen haluamallaan tavalla. OSALLISTUMISOHJE: Lähetä kilpailutyösi 1.1.–12.5.2019 välisenä aikana liitetiedostona osoitteeseen tiedottaja@vasemmistonuoret.fi tai kirjeitse Vasemmistonuoret / kirjoituskilpailu, Hämeentie 29, 6. krs, 00500 Helsinki. (Jos kilpailutyö toimitetaan postitse, 12.5.2019 postileima hyväksytään. Kilpailutöitä ei palauteta.) Liitä kilpailutyöhön nimesi, ikäsi, kotikaupunkisi, sähköpostiosoitteesi ja puhelinnumerosi (sähköpostin viestikenttään tai postitse lähetettäessä erilliselle paperille). Kirjoittamisiloa toivottaen, Vasemmistonuoret & Libero

www.vasemmistonuoret.fi/kirjoituskilpailu2019

46


Esittelyssä vanu Palstalla tutustutaan vasemmistonuoriin.

d a m m a h Mu m a d A

a i r a m a n n a S Sanna-Maria Anttila, Tampere 27-vuotias Liittyi Vasemmistonuoriin elokuussa 2017. Toimii Tampereen ja Hämeen Vasemmistonuorten varapuheenjohtajina. Ammatiltaan sosionomi (AMK). Muhammad-Adam Al-Sawad, Kuopio 24-vuotias. Liittyi Vasemmistonuoriin parikymppisenä. Ollut Itä-Suomen ja Kuopion Vasemmistonuorten hallituksissa. Toimii yrittänä ja johtavana säveltäjänä musiikki- ja äänituotantofirmassa, tekee lähinnä pelimusiikkia.

Kun liityit jäseneksi, oliko Vasemmistonuoret ainoa vaihtoehto vai yksi monista? S-M: Vasemmistonuoret oli ainoa vaihtoehto. Arvomaailmani ei istu muihin poliittisiin nuorisojärjestÜihin. M-A: Ainoa vakava vaihtoehto. Tutkin periaatteesta muitakin nuorisojärjestÜjä, mutta Vanu on ollut aina harkitusti ykkÜnen. Kerro ikimuistoisen hyvä tai huono kokemus Vasemmistonuorten toiminnasta. S-M: Reiluun vuoteen on mahtunut paljon kiinnostavia Vasemmistonuorten tapahtumia! Eräitä mainitakseni Asunnottomien yÜ ja Kukaan ei ole laiton -toimintapäivät Tampereella. M-A: Minulle on ollut erityisen ikimuistoista se, miten pääsin monesti Vanun leireillä osallistumaan rationaaliseen sekä akateemisesti pätevään keskusteluun ja analyysiin talous-, ja yhteiskuntapolitiikasta, ilman ylimääräisia huutelijoita ja haahuilijoita. Mikä sinua on innostanut viime aikoina? S-M: Viime aikoina minua on erityisesti innostanut tuleva vaalikevät! Haluan olla mukana kiidättämässä vasemmistoa kohti vaalivoittoa sekä tukemassa Vanun mahtavia ehdokkaita. M-A: Pelit, ystäväni, sekä taideteollinen tyÜ. Missä olisit, jos et olisi koskaan liittynyt Vasemmistonuoriin? S-M: Olisin todennäkÜisesti yksilÜnä turhautuneempi vallitsevaan oikeistopolitiikkaan. Vasemmistonuoret antaa minulle ennen kaikkea yhteisÜn, joka mahdollistaa oppimisen ja vaikuttamistyÜn sekä maailmantuskan jakamisen yhdessä saman henkisten ihmisten kanssa.

M-A: Varmaan samassa tilanteessa kuin nyt, ilman samanlaista tietotaitoa Suomen poliittisessa kentässä. En olisi todennäkĂśisesti esimerkiksi ollut vakavasti ehdolla kunnallisvaaleissa, mutta eipä se olisi toki tyĂśtilanteeseen tai muuhun vaikuttanut. JOKO-TAI: Kaduilla vai kabinetissa? S-M: Sekä kaduilla että kabineteissa. Pidän molempia tärkeinä. M-A: Kabinetissa. Rikkaus vai kĂśyhyys? S-M: KĂśyhyyden poistaminen koko maailmasta. M-A: En oikein ymmärrä kysymyksen asianydintä. đ&#x;˜€ Rikkaus? Digi vai paperi? S-M: YmpäristĂśnäkĂśkulmasta vastaan digi, mutta joissain tilanteissa paperisen materiaalin tuottaminen on tärkeää huomioida kynnyksettĂśmyyden ja saavutettavuuden kannalta. M-A: Digi. En olisi varmaan taideteollisella alalla hommissa, jos en pitäisi digiä suuressa arvossa. Syksy, talvi, kesä vai kevät? S-M: Valoisa kevät! M-A: Kesä. Talvi tulee hyvänä kakkosena. Vihaan Suomen syksyä ja kevättä. Luistelu vai hiihto? S-M: Luistelu. M-A: Kuopiolaisena tuo on vaikea valinta, koska meillä on sekä Kallavesi luistelua varten että Puijo hiihtoa varten, mutta pakko ehkä sanoa hiihto. Vihreät kuulat, kyllä vai ei? S-M: Ehdottomasti kyllä! (sydänsilmäemoji) M-A: Totta kai, aina ja ikuisesti! 47


TO N I

Jaksamisen rajat Mielestäni vaikeinta järjestötyössä ei suinkaan ole löytää motivaatiota tekemiselle. Vaikeinta on löytää oikea hetki tekemisen lopettamiselle tai ainakin vähentämiselle. Olen vuosien saatossa huomannut, että aloitettuani työskentelyn järjestöjen parissa, syksystä on tullut minulle henkisesti erityisen raskasta aikaa. Enkä usko tämän johtuvan yksin vähenevästä päivänvalosta. Tuntuu, että jokaista vuotta ohjaavat samat vaiheet: keväällä tekemisen into on valtava ja uusien hankkeiden parissa aika vierähtää nopeasti ennen kesää, joka katkaisee tai ainakin jarruttaa työskentelyä noin parin kuukauden ajaksi. Sitten ollaan jo syksyssä ja yhtäkkiä kaikki keväällä aloitetut hankkeet pitäisikin saada nopeasti valmiiksi, samalla toki varaten aikaa seuraavan vuoden toiminnan huolelliseen suunnitteluun. Mitä pidemmälle vuosi etenee, sitä nopeammaksi tahti kiihtyy. Syksyn vuosikokoukset tuovat näennäisen hengähdystauon, jonka seuraava arkipäivä jo katkaisee. Havahdutaan siihen, miten paljon tehtyjen päätösten valmistelu vaatii tekemistä, jotta seuraavan vuoden alku toteutuisi suunnitelmien mukaan. Vuoden viimeiset viikot tuntuvat vaativan kaikenlaisen itsekritiikin sivuuttamista ja välttävän tuloksen hyväksymistä, jotta ylipäätään saadaan mitään valmiiksi. Pelkkään vuoteen mahtuu monta mahdollista tilannetta, joissa 48

huomaamattaan tulee altistaneeksi itsensä epäterveellisille toimintatavoille. Harrasteisiin ja ystäville omistetun ajan pysyvä väheneminen, epäsäännölliset elämäntavat, päihteidenkäytön aloittaminen tai kasvaminen sekä ylipäätään omasta hyvinvoinnista tinkiminen. Nämä ovat monille tuttuja myös järjestötoiminnan ulkopuolella, eikä ole sattumaa, että samat oireet löytyvät myös monen työelämässä uupuneen taustalta. Oman kehon ja mielen kuunteleminen saattaa kuulostaa teennäiseltä, mutta hermojen kiristyessä ja vauhdin kasvaessa tällaiset perusasiat unohtuvat helposti. Samalla tavoin päivät venyvät illoiksi, lounaat vaihtuvat pelkiksi kahvitauoiksi ja nukkuminen harmittavaksi hidasteeksi tekemisentäyteisten päivien välillä. Varsin pienten ja merkityksettömiltä tuntuvien muutosten jatkuminen johtaa helposti kokonaan uudenlaisen ajattelutavan ja arjen muodostumiseen. Mitä aikaisemmin tämän muutoksen tunnistaa, sitä helpommin pystyy myös arvioimaan oman jaksamisensa rajoja. Niitä rajoja ei kuuluisi venyttää, vaan niitä pitäisi kunnioittaa. Vaikeinta tietysti on, että ne rajat on itse tunnistettava ja niistä on itse pidettävä kiinni. Toni Asikainen Kirjoittaja on Vasemmistonuorten pääsihteeri


Yhteystiedot

IA HANKI UUS ITOJA A T & A J O T TIE

VASEMMISTONUORET Hämeentie 29, 6. krs, 00500 Helsinki 045 348 5499 toimisto@vasemmistonuoret.fi www.vasemmistonuoret.fi Puheenjohtaja Hanna-Marilla Zidan 050 590 2771, hanna@vasemmistonuoret.fi Pääsihteeri Toni Asikainen 045 644 7880, toni@vasemmistonuoret.fi Järjestö- ja koulutussihteeri Laura Pohjola 045 662 8206, laura.pohjola@vasemmistonuoret.fi Tiedottaja Pinja Nikki 050 472 1046 pinja@vasemmistonuoret.fi Jäsen- ja toimistosihteeri Valter Söderman 045 348 5499, toimisto@vasemmistonuoret.fi Talouspäällikkö Pirkko Holappa 045 351 9917, pirkko@vasemmistonuoret.fi PIIRIJÄRJESTÖT Etelä-Suomen Vasemmistonuoret Päijänteentie 35, 00510 Helsinki toiminnanjohtaja Mikael Kinanen, 044 019 5901, etela-suomi@vasemmistonuoret.fi Hämeen Vasemmistonuoret Näsilinnankatu 22 A, 33210 Tampere toiminnanjohtaja Petteri Kiponoja, 040 837 3467, hame@vasemmistonuoret.fi Itä-Suomen Vasemmistonuoret Pohjoiskatu 6, 80100 Joensuu (käyntiosoite Kauppakatu 44) piirisihteeri Viljami Vaskonen, 044 976 2830, ita@vasemmistonuoret.fi Kainuun Vasemmistonuoret piirisihteeri Juuso Parviainen, 040 968 9039, juupar203@gmail.com Keski-Suomen Vasemmistonuoret Väinönkatu 28 B 14, 40100 Jyväskylä piirisihteeri Miika Korpi, 044 0776637, keski-suomi@vasemmistonuoret.fi Lapin Vasemmistonuoret Lapinkatu 2, 96190 Rovaniemi piirisihteeri Mona Eskelinen, 040 7000 219, lappi@vasemmistonuoret.fi Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuoret Kauppurienkatu 8B, 3.kerros, 90100 Oulu piirisihteeri Anna-Maija Räihä, pohjois-pohjanmaa@vasemmistonuoret.fi Satakunnan Vasemmistonuoret Eteläpuisto 14 B, 28100 Pori piirisihteeri Jonna Jylhäsaari, 050 590 2417, satakunta@vasemmistonuoret.fi Varsinais-Suomen Vasemmistonuoret Hakakatu 12, 20540 Turku piirisihteeri Amro El-khatib, 045 131 2552, varsinais-suomi@vasemmistonuoret.fi

VAIKUTA VALLANPITÄJIIN LOBBAUSKOULUTUS Opit tekemään vaikuttavaa viestintää kohderyhmällesi ja ymmärrät lobbausprosessia. Tampere 19.1. Helsinki 7.9. KOHDENNETTU VIESTINTÄ SOMESSA Opit suunnittelemaan tarkoituksenmukaista ja kohderyhmää kiinnostavaa somesisältöä. Tampere 5.2. ja 12.2. Helsinki 27.8. ja 3.9. NÄIN YHDISTYS TOIMII – VAIKUTA YHDISTYKSESSÄ Tutustut yhdistystoiminnan periaatteisiin sekä toimintaa ohjaaviin säädöksiin ja osaat tuoda omaa osaamistasi paremmin esille. Helsinki 7.2. ja 7.3. Tampere 10.10. ja 7.11. ESIINTYMISJÄNNITYS KURIIN Opit hyödyntämään jännityksen tunnetta positiivisena ja virtaa tuovana voimavarana. Tampere 16.2. VIESTI SELKEÄSTI Opit tekemään vaikuttavaa ja kohderyhmät tavoittavaa viestintää. Helsinki 26.3. ja 9.4. VISUAALISUUTTA VIESTINTÄÄN CANVALLA Opit käyttämään ilmaista Canva-työkalua laadukkaiden somepäivitysten, esitteiden ja mainosten tekemiseen. Helsinki 1.10. ja 3.10. Koulutukset 85-140 €, PAM:n ja SEL:n jäsenet maksutta.

LUE LISÄÄ JA ILMOITTAUDU: ksl.fi/koulutuskalenteri tai 040 197 4209. tutustu

ksl.fi

tykkää

f

kslry


oikomaan vääryyksiä, puolustamaan sorrettuja, pelastamaan maailman… ottakaa minuun pikimmiten yhteyttä alle rastimani vaihtoehdon merkeissä.

kyllä, olen kiinnostunut

Liityn jäseneksi Vasemmistonuoriin ja saan Liberon kotiin kannettuna.

TIETOA

En liity vielä jäseneksi, mutta haluan saada lisää tietoa Vasemmistonuorista.

TILAUS

Tilaan vuoden Liberot näytenumeroina ilmaiseksi, koska olen alle 30-vuotias opiskelija, koululainen tai työtön. Tilaan Liberon ilmaiseksi kouluun, nuorisotilaan, vankilaan tms. Tilaan Liberon rahalla. Lähettäkää 20 euron lasku. En halua, että minulle lähetetään enää Liberoa. Osoitteeni on muuttunut, alla uusi osoite. Roxane Gay: bad Feminist (Like 2017) Koko Hubara: Ruskeat Tytöt (Like 2017)

Haluamani tilaajalahja: (sisältyy maksullisiin tilauksiin)

Nimi............................................................................................................................................................................................................................................ Lähiosoite............................................................................................................................................................................................................................... Postinumero ja -toimipaikka....................................................................................................................................................................................... Puhelinnumero.................................................................................................................................................................................................................... Sähköposti............................................................................................................

Liityn sähköpostilistalle.

Syntymäaika ..................................... Päiväys............................... Allekirjoitus..........................................................................................................................................................................

(Alle 15-vuotiaalta liittyjältä huoltajan allekirjoitus)

Vastaanottaja maksaa postimaksun

VASTAUSLÄHET YS TUNNUS 5003551 00003 HELSINKI

50

JÄSENEKSI


Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL on Suomen monipuolisin eri alojen ammattilaisia ja opiskelijoita yhdistävä ammattiliitto.

RAUHALLISTA JOULUA! Ensi vuonna yhteinen työmme jatkuu täydellä tarmolla ja suurella sydämellä!

MERJAKYLLONEN.FI

VASEMMISTON MEP

JHL toivottaa rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta 2019!


VASTUULLISEN JOURNALISMIN PUOLESTA Sinulla on oikeus muodostaa mielipiteesi meistä ja muusta maailmasta luotettavan tiedon pohjalta. Vastuullisen journalismin merkistä tiedät, että tämä lehti noudattaa Journalistin ohjeita.

vastuullistajournalismia.fi

Profile for Libero

Libero 4/2018  

Talvi-Libero puhuu rikkaudesta eli nallekarkkien jaosta. Ulkomaanosasto on jälleen vahvasti esillä (Brasilia, Palestiina, Iso-Britannia) ja...

Libero 4/2018  

Talvi-Libero puhuu rikkaudesta eli nallekarkkien jaosta. Ulkomaanosasto on jälleen vahvasti esillä (Brasilia, Palestiina, Iso-Britannia) ja...

Profile for libero
Advertisement