KRITIIKKI OTSO LATVA-SOMPPI
TIETOTYÖ JATKUVAN ARVON LÄHTEENÄ JA PETTYMYS LIBERAALIIN POLITIIKKAAN Franco ”Bifo” Berardi: Mahdollinen tulevaisuus ja voimattomuuden aika. Suom. Mika Pekkola. 2019 (Alkuteos 2017). Tutkijaliitto.
”TOISENLAINEN MAAILMA on mah-
dollinen”, kuuluu perinteinen vasemmistolainen lausahdus. Kuvittelemiseen keskittyminen saattaa kuitenkin olla ongelma poliittisen voimattomuuden takana. Kun kuviteltu toisenlainen maailma ei vastaa kokemustamme siitä, mikä tällä hetkellä on mahdollista, on helppo vaipua masennukseen. Näin argumentoi italialainen filosofi ja aktivisti Franco ”Bifo” Berardi tuoreessa teoksessaan Mahdollinen tulevaisuus ja voimattomuuden aika. Mika Pekkolan kääntämänä julkaistussa kirjassa Bifo tekee poliittista analyysiä materialistisen mahdollisuuden käsitteen avulla. Mahdollisuudet sisältyvät nykyhetkeen ja ovat rajallisia, mutta muuttuvia. Tärkein poliittinen haaste tänään on toisenlaisen maailman kuvittelemisen sijaan nykyisyyden tulkitseminen. Tietotyön teoreetikkona tunnettu Bifo ottaa tässäkin kirjassa analyysinsä lähtö kohdaksi tietotyöläisen ja semiokapitalismin – ihmisten yleisiä kognitiivisia kykyjä tuotantovoimanaan käyttävän järjestelmän – välisen konfliktin. Tuotannossa yleinen äly ei sijoitu aikaan ja paikkaan, kuten teollisessa tuotannossa fyysinen työ sijoittuu tehtaaseen. Kognitiiviset kyvyt ovat aina potentiaalisesti tuottavia, ja siksi arvon tuottaminen on mahdollista missä ja milloin vain. Tietotyöläisen perustila onkin olla aina valmiina vastaamaan puhelimen hälytykseen, vailla eroa työn ja vapaa-ajan välillä. Mahdollinen tulevaisuus ja voimattomuuden aika on lisäys pitkään listaan uusliberaalin kapitalismin vaihtoehdot tomuuden horisonttia käsittelevää
40
LIBERO 2/2020
kirjallisuutta. Bifo tutkii tämän vaihtoehdottomuuden vaikutuksia yhteiskunnalliseen tajuntaan, joka digitalisaation myötä koostuu yhä tiiviimmin yhdessä ajattelevista mielistä. Siksi myös jaetun mielen psyykkiset ongelmat jakautuvat yhä laajemmalle. Paradoksaalisesti Bifolla tuntuu itselläänkin olevan hetkittäin vaikeuksia olla vaipumatta melankoliaan ja synkistelyyn, vaikka hän liputtaakin rationalistifilosofi Baruch Spinozan inspiroimana iloa affirmoivan ajattelun puolesta. Sävy on toki keveämpi kuin edeltävällä teoksella Heroes, joka käsitteli massa- ja itsemurhia yhteiskunnallisina ilmiöinä. Yhteiskunnallisen mielen lamaannus ja väkivaltana purkautuva turhautuminen ovat Bifon mukaan seurausta siitä poliittisesta voimattomuudesta, joka on viime vuosikymmeninä kuvannut uusliberaaliin regiimiin kohdistuvien vastustusyritysten epäonnistumista. Kyvyttömyys artikuloida vaihtoehtoja ilmeni Bifon mukaan Kreikan katastrofissa eurokriisin jälkeen, ja kehitys kulminoitui Obamaan. Samaan aikaan elintason pitäminen on muuttunut kalliimmaksi, tulon saanti epävakaammaksi ja keskiluokkaan nouseminen yhä useammalle epätodennäköiseksi unelmaksi. Yksi kirjan ansioista on sen rehellinen analyysi populismista, joka on noussut pettymyksestä liberaaliin politiikkaan. Bifo käsittelee nationalistipoliitikkoja valtaan äänestänyttä työväenluokkaa ilman halveksuntaa, joka heihin usein kohdistetaan. Populistisen oikeiston nousu ei ole työväenluokan ”tietämättömyydestä” johtuva ongelma vaan reaktio keinotekoisen niukkuuden aiheuttamaan nöyryytykseen.
Jos tulonsaanti muodostuu epävarmemmaksi ja kaikesta leikataan paitsi pääomatuloista, eivät patoutuneen katkeruuden purkaukset ole ihme. Ne voivat kuitenkin nationalistisen vihan sijaan purkautua myös jaetun solidaarisuuden ja organisoitumisen muodossa, jos yhteiskunnallisia mahdollisuuksia tulkitaan toisin. Bifo näkee yhteiskunnallisen autonomian rakentamisen mahdollisuuden tietotyöläisten itseorganisaatiossa, sillä ”globaali Piilaakso” on yhteiskunnallisen tuotannon ydin. Tietotyön rooli on tärkeä, sillä puhelinta tai läppäriä on nykyään vaikea käyttää luomatta samalla arvoa datan kautta. Mahdollinen tulevaisuus ja voimattomuuden aika on tervetullut lisäys tietotyötä analysoivaan kirjallisuuteen Suomessa. Bifon ajankohtaisuus näkyy globaalin pandemian seurauksissa, jotka lisäävät tietotyön osuutta tuotannossa entisestään.
