Page 1

4/2016 | 30. VUOSIKERTA • IRTONUMERO 4 €

PELI


U S IT J O IR K Ä PÄ Vasemmistolainen mielipide- ja kulttuurilehti Perustettu vuonna 1987 • Kultti ry:n jäsen Kustantaja: Libero ry. • Päätoimittaja: Niko Peltokangas • Ulkoasu & kuvitukset: Kai Arponen Osoite: Hämeentie 29, 6.krs, 00500 Helsinki Puhelin: 045 348 5499 Sähköposti: toimitus@vasemmistonuoret.fi • Kotisivu: www.liberolehti.fi ISSN 0783–6198 • Painopaikka: Waasa graphics, Vaasa Painettu ympäristöystävälliselle paperille ympäristöystävällisessä painossa. Tilaushinta 20 €, tukitilaus 50 €.

”Joko te tiedätte, kumpi se on?”

2

Olen kuullut otsikon kysymyksen monta kertaa viime kuukausina. Vastaukseksi on vakiintunut, että kyllä, tiedämme tulevan lapsen juridisen sukupuolen. Muille emme sitä ole kertoneet. Ymmärrän toki, miksi sukupuoli, tai oikeammin genitaalit, kiinnostavat. Myönnän auliisti, että omatkin kuvitelmani lapsesta eroavat sen mukaan, mitä kuvittelen hänen jalkoväliinsa. Vaikka kuinka yritän poistaa juridisen sukupuolen merkitystä maailmasta, tulee hän törmäämään rajoittaviin oletuksiin ja luokitteluihin siinäkin tapauksessa, että juridinen sukupuoli osuu samaan hänen oman kokemuksensa kanssa. Outoa on ollut sukupuolen arviointi puolisoni vatsan muodosta, ja vielä oudompaa se, että maha jonkun mukaan ennustaa ’naisoletettua’. Moni tuntuu luulevan, että naistai miesoletettu on uusi, poliittisesti korrekti sana naiselle tai miehelle. Sanat ovat kyllä käyttökelpoisia, mutta toisella tavalla. Jos puhut ihmisestä, jonka sukupuolikokemusta et tiedä, sinun ei tarvitse sitä olettaakaan. Jos taas puhut kouluopetuksen sukupuolittumisesta, silloin tarkoittanet sitä, miten ihmisiä kohdellaan eri tavalla heidän oletetun sukupuolensa mukaan,

mies- tai naisoletettuina. Näiden kätevien sanojen avulla tulee pohdittua, tarkoittaako puhuessaan oikeasti miehiä vai vain miehiksi oletettuja ja onko oletetun tai oikean sukupuolen mainitseminen ylipäänsä tarpeen. Aika monesti – kuten sikiön tapauksessa – ei ole. Nais- ja miesoletetut ovat melko täydellinen esimerkki uuden äärioikeiston vihollisesta eli poliittisesta korrektiudesta. Vihaajille termit ovat jälleen yksi tapa, jolla yritetään estää puhumasta ”asioista niiden oikeilla nimillä”. Kannattajille termit ovat puolestaan asioiden oikeita nimiä, jotka auttavat paremmin ottamaan huomioon toiset ihmiset ja ihmiselämän moninaisuuden. Mutta kumpi meille tulee? Totuuden nimissä olen kyllä leikitellyt ajatuksella, kumpi sieltä oikein syntyy. Jos voisin toivoa, haluaisin Kärppä- eikä Jokeri-fanin, kissa- eikä koiraihmisen, kahvin- eikä teenjuojan ja ennemmin suolaisisten kuin makeiden herkkujen ystävän. Sellaisen kanssa tulisin varmaan aika helposti toimeen. Niko Peltokangas Kirjoittaja on Liberon päätoimittaja, joka toimii myös Vasemmistonuorten tiedottajana.


TEKIJÄLTÄ

Olen Mariam Colley, journalismin opiskelija, ylioppilas ja käsi- ja taideteollisuusalan ammattilainen. Harrastukseni ja mielenkiinnon kohteeni ovat levittäytyneet varsin laajalle alalle, mutta muiden maiden asukkaat ja kulttuuri ovat aina olleet minusta erityisen kiinnostavia.

Ensimmäisen Libero-juttuni kirjoi-

tin Länsi-Afrikassa sijaitsevasta Gambiasta, jossa minulla on sukujuuria. Aihe oli

20.

henkilökohtainen ja osoittautui yllättävän vaikeaksi käsitellä. Koin kuitenkin velvol-

26.

36.

lisuudekseni kertoa ihmisille vaikeuksista, joita tämän valtion asukkaat kohtaavat muun maailman vaietessa.

Sain myös tilaisuuden ottaa selvää

minulle entuudestaan vieraasta aiheesta, kun tutustuin pari vuotta Suomessa yleistyneeseen ilmiöön nimeltä pakohuonepelit. Kokemus osoittautui erittäin myönteiseksi ja kokeilemisen arvoiseksi.

05 Seksuaalineuvoja vapauttaa

28

miesten seksuaalisuutta.

Työläisstylisti neuvoo broilereita.

Vegaanius on yhä useammalle vaihtoehto.

Uusi äärioikeisto nousi pelimaailmasta.

08 12

Synnytykset ovat feministinen kysymys.

34

36 Nuoriso kävi Moskovassa

Kannen kuvitus Kai Arponen

39 Anni Ahlakorpi: kasvissyönti

TEEMA

20 Pakohuonepeleistä pelaajan ja

puhumassa Natosta.

vuodesta 1987

on vain ruokavalio.

PELI

tekijän näkökulmasta.

22

Mikä on suurten urheilukisojen merkitys?

26

Rahapelimonopolit liittyvät yhteen.

3


IT K IN V BLOGI TAVALLISISTA ASIOISTA Antropologiaan keskittyvä blogi saattaa vaikuttaa vaikeasti lähestyttävältä, jos ei ihan tiedä, mitä antropologia on. Onneksi Antroblogin etusivun pudotusvalikosta pääsee helposti sivulle ”Mitä antropologia on”. Toinen vaihtoehto on hypätä suoraan syvään päähän ja lukea pari blogausta. Marraskuun puolivälissä Marianna Keisalo kirjoitti laajalti jaetun vastineen perussuomalaisten Epäneutraalille sukupuolikirjalle. Ihmiselämän moninaisuuteen perehtyneen tohtorin kommentit yksinkertaisen selvärajaista maailmaa haikaileville kirjoittajille ovat viihdyttävää luettavaa. Yhdysvaltain presidentinvaalien jälkeen blogissa pohdittiin demokratian heikkouksia. Tohtori Miia Halme-Tuomisaari tuli muun muassa johtopäätöksiin, että Wajatus aidosti toimivasta demokraattisesta yhteiskunnasta on houkutteleva ideaali, mutta kuitenkin myytti” ja ”demokraattinen vaali- ja hallintajärjestelmä eivät ole ihmiskunnan pitkällisen evoluution hienoin ja hienostunein saavutus”. Vähemmän päivänpolttavissa kirjoituksissa Antroblogi kertoo kiehtovasti esimerkiksi kinkystä ja poroista. Uusia näkökulmia jokapäiväisiin asioihin, joita ei tule edes ajatelleeksi. Sitä taitaa antropologia olla. >> antroblogi.fi

LAPSENPÄÄSTÄJIEN BLOGI Toinen perimmäisten asioiden äärelle perustettu uutuusblogi kirjoittaa raskaudesta, syntymisestä, vanhemmuudesta ja näiden asioiden yhteiskunnallisuudesta. Feministikätilöt-blogi tarjosi muun muassa tuoreeltaan ajateltavaa Helsingin 4

kaupungin mainoskampanjasta, jonka mukaan ”välinpitämättömyys on tämän päivän väkivaltaa” ja korppi vie kännykkää räpläävän vanhemman lapsen. ”Niin sanottu intensiivisen vanhemmuuden kulttuuri perustuu ajatukseen siitä, että vanhempien tekemät valinnat määräävät lasten kehityksen ja tulevaisuuden. Samaan aikaan vanhemmuuden asiantuntijoiden määrä on lisääntynyt, tietoa on tarjolla enemmän ja tarjolla oleva tieto on usein ristiriitaista”, kuvailivat Heidi Auvinen ja Eeva Itkonen mainoskampanjan ajattelutapaa ja kontekstia.

Toisessa kirjoituksessa pohditaan vaikean synnytyksen, keskenmenon, tai imetysvaikeuksien vaikutuksia äidin käsitykseen kehostaan. ”Naisten kokemuksia vähätellään vetoamalla siihen, että tärkeintä on terve vauva. Se on samalla viesti siitä, että nainen itsessään ei ole tärkeä, hänellä ei ole merkitystä.” Feministikätilöt voi tarjota erityisiä samaistumisen paikkoja, mutta blogia voi suositella kenelle tahansa, joka haluaa tietää, mitä kaikkea feminististä ja muutenkin tärkeää kätilötyöhön liittyy. >> feministikatilot.fi


I S ES I-C S EK S

LIBERO VUOSIA SITTEN 80-luku on siis näyttäytymisen vuosikymmen. 60-luvusta voisi sanoa, että minulle se merkitsi rockia ja Suosikkia. 70-luku taasen politiikkaa, suuria tapahtumia, marsseja. 80-luku on ollut seurailua. On keino-

SEKSUAALINEUVOJA CECILIA BERGSTRÖM VASTAA KYSYMYKSIIN. LÄHETÄ OMA KYSYMYKSESI OSOITTEESSA LIBEROLEHTI.FI/KYSY!

tekoista jaotella vuosikymmenet erilleen. Ja eri ikäpolvien ihmisten nuoruuden kokemukset ovat hyvin erilaisia. Siinä luulisi olevan rikkaus. Mutta ainakaan nyt ei Hämykäräjillä tätä rikkautta päästy hyödyntämään. Juha Drufva, Libero 5/1987 Korkeakoulupolitiikassa voidaan esimerkiksi kysyä, kuinka paljon Suomessa tutkitaan uusien metsän-

Lehdessä luki, että miehet pitäisi vapauttaa seksuaalisesti, jotta he voisivat nauttia seksistä enemmän? Ai miestenkö vapautumisesta tässä onkin kysymys? Mitä mieltä olet? – Free Bird

siirtokoneitten tehokkuutta ja kuinka paljon rahaa liikenee humanistisen tiedekunnan opetukselle. Jälkimmäinen on kuulunut viime vuosina suurimpiin menettäjiin.

Miesten seksuaalisuuteen liittyy paljon stereotypioita ja tabuja, jotka pyörivät maskuliinisuuden ympärillä. Miesten odotetaan olevan dominoivia ja aloitteellisia sängyssä, vaikka monet olisivatkin mieluummin alistuvia ja passiivisempia. Peppuseksiä vastaanottavan miehen maskuliinisuutta kyseenalaistetaan. Nauttiminen muuttuu hankalammaksi – fyysisesti voi tuntua hyvältä, mutta akti ja sen aiheuttamat tuntemukset aiheuttavatkin häpeää ja ahdistusta. Tai miten olisi myytti aina valmiista, kovasta peniksestä ja sen jatkuvasti halukkaasta kantajasta? Seksissä kohtaavat usein kahden ihmisen lisäksi yhteiskunnan valmiit tarinat siitä, mitä seksi tarkoittaa ja miten illan käsikirjoituksen tulisi edetä. Juuri tarinat, stereotypiat ja odotukset ovat niitä, joista miesten – ja ihan kaikkien – pitäisi vapautua. On huomattavasti helpompaa päätyä harrastamaan kommunikoivaa ja hyvää seksiä, kun kaikki osapuolet saavat nauttia seksuaalisuudestaan ja oppivat, mikä tuntuu itsestä hyvältä. Tarve seksuaaliselle vapautumiselle ei siis ole sukupuolesta kiinni, kuten eivät myöskään ole sorron, häpeän ja ahdistuksen haitalliset vaikutukset seksistä nauttimiselle. Kaikilla on sukupuolesta, seksuaalisesta suuntauksesta, terveydentilasta tai etnisestä taustasta riippumatta oikeus muun muassa omaan seksuaalisuuteen sekä turvallisen ja tyydyttävän seksin tavoitteluun, tietoon seksuaalisuudesta, yksityisyyteen ja koskemattomuuteen, suojella itseään ja tulla suojelluksi, valita kumppaninsa itse, seksuaaliterveyspalveluihin sekä tasa-arvoon ja syrjimättömyyteen sekä vaikuttamiseen (Seksuaalioikeudet: Väestöliitto/THL/WHO).

Näitä kysymyksiä oikeistolaiset eivät tietenkään

ota esille, vaan puhuvat ”opiskelijan edusta” ja ”hyvästä tutkimuksesta” kysymättä kuka saa, kuinka paljon, milloin ja missä. Kyse ei kuitenkaan ole ovelasta hämäyksestä – keskiverto ylioppilaskuntajehu ei yksinkertaisesti tajua asioita, vaan suhtautuu politiikkaan virkamiehen tyynellä otteella: oikeistokonservatiivisesti. päätoimittaja Kyösti Niemelä, Libero 4/1997 Tampereella, Turussa ja Helsingissä vallattiin viime vuonna useita taloja. Varsinkin tamperelainen Hirvitalo on todella lunastanut kaikki odotukset siitä, mitä itsenäinen kulttuuritoiminta voi saada aikaan. Vallatusta talosta on tullut kaupungin ja kulttuuriväen tukema Pispalan nykytaiteen keskus. Nyt on vain toivottava, että esimerkiksi Turun ja Helsingin talonvaltaajien sinnikkyys palkittaisiin vuonna 2008 – jotta kumpaankin kaupunkiin saataisiin ainakin yksi pysyvä sosiaalikeskus. Ilahduttavaa on myös se, että talonvaltaukset, ainakin Helsingin Sanomien alkusyksyllä teettämän mielipidekyselyn perusteella, nauttivat suurta kannatusta. päätoimittaja Marcus Floman, Libero 4–5/2007


Yhteisöllisyyttä punavihreille opiskelijoille Vasemmisto-opiskelijoiden uusi puheenjohtaja uskoo, että päättäjiin on mahdollista vaikuttaa, vaikka opiskelijoiden etuja puretaan. teksti Mariam Colley kuva Pia Jalkanen

Turun Yliopistossa tietojenkäsittelytieteitä opiskeleva Pekka Rantala valittiin Vasopin eli Vasemmisto-opiskelijoiden uudeksi puheenjohtajaksi lokakuussa. Hän aloittaa tehtävässään ensi vuoden alussa. 32-vuotias Rantala on aiemmin toiminut aineja tiedekuntajärjestöjensä puheenjohtajana, ylioppilaskunnan edustajistossa sekä yliopistonsa kollegiossa. Nämä tehtävät sytyttivät hänessä palon kohentaa opiskelijoiden asemaa. Pohtiessaan Vasemmisto-opiskelijoiden lähitulevaisuutta Rantala asettaa tavoitteekseen kiertää puheenjohtajuutensa aikana vähintään kaikki korkeakoulukaupungit. Näin hänellä on mahdollisuus kuunnella opiskelijoita sekä luoda vahvempaa yhteisöllisyyttä vasemmistolaisten opiskelijoiden keskuudessa. ”Vasemmisto-opiskelijat on pitkään toimintasuunnitelmansa tasolla pyrkinyt tuomaan yhteisöjäsenyyden mukaan järjestön jäsenrakenteeseen. Tätä lähdetään varmasti heti alkuvuodesta edistämään”, Rantala kertoo. ”Lähitulevaisuudessa toivon 6

Vasopin olevan aidosti lähestyttävä, punavihreitä opiskelijoita yhteen kokoava organisaatio, joka ajaa opiskelijoiden etuja niin korkea-asteella, lukiossa kuin ammatillisessa koulutuksessakin.” Hallitus on kaavaillut lukuisia opiskelijoiden oikeuksiin kohdistuvia heikennyksiä, joista kenties eniten on kuohuttanut opintotukien leikkaukset. Rantalan mielestä opiskelun tulisi Suomessa olla lähtökohtaisesti ilmaista ja opintotuen pitäisi riittää täysipäiväiseen opiskeluun. Siksi hän näkeekin opiskelijoiden tukiin kohdistuvan leikkauspolitiikan ristiriitaisena. ”Se ajaa opiskelijat elämään lainalla ja käymään töissä pidentäen opiskeluaikoja, vaikka leikkauksia perustellaan juuri tarpeella nopeuttaa valmistumista.” ”Lainalla eläminen kuormittaa opiskelijoiden mielenterveyttä. Lainapainotteisuus tulee näkymään opiskelijoiden suurentuneena hyvinvointipalveluiden tarpeena, lisääntyvänä työssäkäyntinä ja siten opintoaikojen pidentymisenä, ehkä jopa

kasvavina keskeytyslukuina.” Rantalan mielestä suuri osa opiskelijoiden toimeentuloon liittyvistä ongelmista olisi ratkaistavissa esimerkiksi kattavalla perustulomallilla. Hän kehottaakin opiskelijoita järjestäytymään, jotta he voivat varmistaa äänensä kuulumisen etenkin nyt, kun kuntavaalit lähestyvät. ”Päättäjiin on mahdollista vaikuttaa. Vasemmistoliitto on esittänyt erittäin hyvän vaihtoehtobudjetin, jota seuraamalla kyseiset leikkaukset ja heikennykset voitaisiin purkaa.” Rantalan omaa opiskelua ovat leimanneet kamppailu opiskelijoiden aseman ja oikeuksien säilyttämisestä. Hän kokeekin tärkeäksi, että Suomi yhteiskuntana takaa myös tuleville sukupolville mahdollisuuden menestyä ja opiskella. Miten hän aikoo siis itse innostaa opiskelijatoimijoita, nyt kun näitä saavutuksia ollaan hallituksen toimesta purkamassa? ”Haluan tarjota opiskelijoille selkeän kanavan, jonka kautta he voivat ilmaista mielipiteitään ja turhautumistaan etujensa purun alla. Seuraavissa kuntavaaleissa vaikuttaminen on tärkeää juuri nyt. Leikkauksien purkuun tarvitsemme yhtenäisen rintaman yksittäisten huutojen sijaan. Näin varmistamme, että huolemme kuullaan ja äänem-


7


Eläinoikeusaktivisti Visa Savolainen lorauttaa kahviinsa soijamaitoa, jota vegaanisiin herkkuihin erikoistuneessa kahvila Mimosassa täytyy pyytää tiskin alta. Metallisessa kannussa on tarjolla lehmän maitoa, mutta asiakasta infotaan myös mahdollisuudesta juoda kahvinsa vegaanisena. Tamperelainen kahvila ei mainosta itseään vegaanikahvilana, vegaanisten tarjottavien valikoima vain on laaja. Ilmiö on ollut tarttuva kahviloissa ja ravintoloissa, jotka eivät aikaisemminkaan ole profiloituneet mihinkään tiettyyn ruokavalioon. Ilman eläinkunnan tuotteita valmistettua ruokaa on ilmestynyt laajemmin myös niille ruokalistoille, jotka tarjoavat syötävää pääasiassa sekasyöjille. Vegaanisen ruokavalion ympärille on tupsahdellut myös trendikkäitä ruokablogeja sekä keittokirjoja. On ihan okei valmistaa nimekkäässä huippuravintolassa annos, joka on mietitty vegaanisista lähtökohdista. Veganismista on tullut trendikästä – ainakin aikaansa seuraavien kaupunkilaisten keskuudessa. VÄHENTÄJÄ SAA APUA Yksin veganismin näkyvyyttä ja trendikkyyttä lisännyt ilmiö on joka tammikuu näkyvästi kampanjoitu Vegaanihaaste. Haasteen taustalla toimivat sekä Vegaaniliitto että Oikeutta eläimille -järjestö, jonka aktiivijäsen Savolainen on. Hän toimii myös kampanjan tutorina ihmisille, jotka haluavat kokeilla vegaanista ruokavaliota kuukauden ajan. ”Monesti saan tutoroitaviltani Whatsapp-viestejä jostain tosi arkisesta jutusta: mitä kasvimaitoa laittaisin kahviin? Mitä kätevää voisi syödä välipalaksi? Haasteen vastaanottajalle on helppoa, että henkilökohtainen tuki on puhelimen päässä.” Savolaisen mukaan suurin osa haastetuista vähentää pysyvästi lihan syöntiä ja osa jättää eläinkunnan tuotteet kokonaan. Lisääntyneen suosion myötä vegaaniset tuotteet ovat marssineet myös tavallisten markettien hyllyille, ja elintarviketeollisuus on herännyt rytinällä vegaanisten lihankorvikkeiden kysyntään. Esimerkiksi nyhtökaura on pyörinyt niin sekasyöjien kuin vegaanienkin huulilla jo jonkin aikaa, ja lyhyessä ajassa on kehitelty muitakin lihankorvike-eineksiä. ”Nyt on otollinen

Vihis kahdella nakilla

teksti ja kuvat Laura Happo

Vegaaniruokavaliosta innostuu yhä useampi kuluttaja. Samaa tahtia lisääntyvät vegaaniset einekset, ja nyt myös sekasyöjät ryntäävät apajille.

aika lanseerata vegaanisia uutuuksia. Ja kysyntä onkin ollut huomattavasti tarjontaa suurempi. Nyhtökauraa mä en oo vielä kertaakaan löytänyt kauppareissullani”, Savolainen naurahtaa. Hänen mielestään on hyvä ilmiö, että lihaa korvaavia ja imitoivia proteiinin lähteitä on nykyisin laajempi valikoima. ”Nämä uudet proteiinivalmisteet ovat tuotteita, joiden suurin kuluttajaryhmä ei välttämättä edes ole vegaanit vaan sekasyöjät, jotka haluavat vähentää lihan kulutusta ja kokeilla jotakin uutta. Tuotetta ei varsinaisesti ole kohdennettu vuosikausia vegaaneina olleille kuluttajille. Tuotteiden koostumus muistuttaa lihaa ja on varmasti sen takia suosittu.” EI PELKKÄ TERVEYSJUTTU Vegaanihaasteen lisäksi yksi merkittävä sosiaalisessa mediassa näkyvä ilmiö on yli 34 000 jäsentä kerännyt Facebook-ryhmä ”Sipsikaljavegaanit”. Keho- ja ruokapositiiviseksi itseään luonnehtiva ryhmä vannoo mättöruoan nimeen. Rasvasta, suolasta ja sokerista saa nauttia vegaanikin. Savolaisen mukaan ryhmä on vastaliike sille ajattelumallille, jossa vegaanit stereotyyppisesti nähdään terveysintoilijoina. ”Ei me vegaanit olla pelkästään

porkkananpurijoita ja raakaruokailijoita. Kasvisruoka ei välttämättä ole kevyttä, terveellistä ja vihreää. En mä itse edes syö kauhean terveellisesti, vaikka oonkin vegaani. Se ei oo mulle se juttu ruoassa. Sipsikaljavegaani -ryhmä on tullut ravistelemaan stereotypioita ja alkaa olla tosi vaikutusvaltainen jengi. Porukan voima masinoida esimerkiksi palautekampanjoita on aika suuri. Jopa eräs suuri pitsaketju pyysi ryhmän aktiivijäseniä valitsemaan heille uuden vegaanijuuston. Aika uusi tapa vaikuttaa suoraan kuluttajiin.” Mutta miksi veganismi on nousussa juuri nyt? Miksi minunkin lähikaupastani löytyy härkis, nyhtis ja vihis? Savolaisen mielestä vegaanien oma asenne on muuttunut viime vuosina positiivisemmaksi. Kasvissyöntiä edistävät järjestöt ovat tietoisesti ajaneet läpi inhimillistä, kannustavaa ja positiivista suhtautumista kanssaihmisiin. ”Moralisointi, tuomitseminen ja veganipolisointi ei ole kannustavaa eikä motivoivaa. Emme halua vaatia ihmisiltä ehdottomuutta. Me myös ymmärrämme, ettei kaikista tule vegaaneita ja pienikin vähennys lihansyöntiin on hyvä juttu. Ja se pieni vähennys voidaan myös itse sabotoida liian kärkkäällä asenteella veganismin puolesta.” 9


KULTTUURI luokkahierarkioiden uusintajana

10


Vasemmistolaisessa politiikassa yhteiskuntaluokka mielletään usein puhtaasti taloudellisia valtasuhteita ilmentävänä tekijänä. Yhteiskuntaluokkia ja niiden välistä hierarkiaa kuitenkin rakennetaan ja uusinnetaan jatkuvasti myös kulttuurisin keinoin. Miten se tapahtuu ja mitä väliä sillä on? teksti Taija Roiha

”Turkiksia, pihviä ja timantti” – siinäpä Ultra Bran laulun sanoin kuvattuna kolme klassisesti yläluokkaan yhdistettyä kulttuurista yksityiskohtaa. Kautta historian ihmiset ovat pyrkineet tyylin ja muiden kulttuuristen merkityksenantojen kautta sekä luomaan oman viiteryhmänsä yhteistä identiteettiä että erottautumaan muista ryhmistä. Kysymys ei kuitenkaan ole pelkistä epäpoliittisista ja kiistelyyn sopimattomista makuasioista, vaan syvemmistä yhteiskunnallisen eronteon ja luokkarakenteen uusintamisen mekanismeista. ”Oikeanlainen” legitiimi maku ja harrastuneisuus kumuloituvat kulttuuriseksi pääomaksi, joka puolestaan aivan taloudellisen pääoman ja sosiaalisista suhteista muodostuvan sosiaalisen pääoman tapaan vaikuttaa yksilön yhteiskunnallisiin toimintamahdollisuuksiin. KULTTUURISEN MAUN POLIITTISUUS Kenties konkreettisimmassa ja helpoimmin havaittavimmassa muodossaan kulttuurisen maun ja pääoman suhde yhteiskuntaluokkaan tulee esille silloin, kun tarkastellaan eri yhteiskuntaluokkiin kuuluvien kulttuuriharrastuksia ja muita kulttuurisia aktiviteetteja. Tutkimukset osoittavat, että niin kulttuurinen osallistumisaktiivisuus kuin kulttuuriset makumieltymyksetkin vaihtelevat yhteiskuntaluokan ja koulutustason mukaan. Esimerkiksi aktiivinen teatterissa käyminen on tyypillisempää koulutetulle keskiluokalle kuin matalasti koulutetulle työväenluokalle.

Koska luokkahierarkiat määrittävät yhteiskuntaa ja koska ylemmät yhteiskuntaluokat ovat yhteiskunnassa määräävässä asemassa, on ylempiin luokkiin kuuluvilla ollut myös oikeus määrittää se, mitä ”hyvällä maulla” milloinkin tarkoitetaan. Hyvän maun määrittämisellä on moninaisia merkityksiä, joista yksi ilmenee kulttuuripoliittisten arvovalintojen kautta. Ei liene sattumaa, että julkisesti rahoitetut kulttuuri-instituutiot ovat länsimaissa päässeet kehittymään sellaisten legitiimeinä pidettyjen taidemuotojen kuten teatterin, klassisen musiikin ja kuvataiteen ympärille monien populaarikulttuurin muotojen joutuessa sinnittelemään kilpailluilla markkinoilla toimintansa rahoittaakseen sinnittelemään markkinoilla. Tämän seurauksena työväenluokkaisia kulttuuriaktiviteetteja ei välttämättä osata edes tunnistaa eikä sen myötä myöskään arvostaa. KUNNIALLINEN KESKILUOKKA, TAKAPAJUINEN TYÖVÄENLUOKKA Hyvää makua – tai makua ylipäätään – ei kuitenkaan ilmaista ainoastaan kulttuurin kuluttamisen, vaan myös pukeutumisen, tyylin ja käyttäytymisen kautta. Esimerkiksi erilaisiin pukeutumistyyleihin tai ruumiin muotoihin liitetään toistuvasti merkityksiä, joiden kautta yritetään kuvata pukeutujan tai tietynlaisen ruumiin omaavan henkilön persoonaa. Jokainen hoikkuutta ihannoivassa kulttuurissa elänyt tietää, miten yksilön painoon liitetään toistuvasti monenlaisia kiloissa mittaamattomia ominaisuuksia, joiden kautta pyritään häpäisemään ja vähättelemään eli ns. fat-shamaamaan hoikkuuden ihanteesta poikkeavia. Sama logiikka pätee yhteiskuntaluokkaan. Tv-sarjat, elokuvat, mainokset ja yleinen mediapuhe ovat esimerkkejä areenoista, joilla mielikuvia eri yhteiskuntaluokkien ”ominaispiirteistä” rakennetaan ja uusinnetaan. Näissä representaatioissa työväenluokkaisten ihmisten osaksi on jäänyt usein koodautua sivistymättömiksi ja takapajuisiksi junteiksi. Vastakohta-

na esitetään sivistynyt ja elämässään menestynyt keskiluokkainen yksilö. Keskiluokkaa imartelevaa vastakohtaparia rakennetaan myös paikkakuvausten kautta: takapajuinen työväenluokka sijoitetaan mielellään perifeerisille aluille siinä missä keskiluokan toimintakenttää ovat metropolit. Juuri näitä stereotyyppisiä kuvauksia käytettiin myös Trumpin vaalivoiton kuvaamiseen. Yhteiskuntaluokkien representaatiot ovat myös sukupuolittuneita. Erityisesti työväenluokkaisista naisista on luotu erilaisissa kulttuurituotteissa kuvaa holtittomina ja kunniattomina sekä ylitsepursuilevan seksualisoituina. Tosi-tv-formaatit ovat pullollaan esimerkkejä siitä, miten ”huonoa” makua ilmentävät työväenluokkaiset naiset yritetään laittaa ”kuriin” intervention kautta, jossa esimerkiksi naisen oman maun mukaiset vaatteet heitetään roskiin. Intervention toteuttajana on usein hillitty, keskiluokkainen nainen, joka tulee kertomaan ja opastamaan, miten kunnialliset naiset pukeutuvat. KULTTUURISEN LUOKAN POLIITTINEN MERKITYS Luokkaperustaisten stereotyyppien kritiikitön viljely ja uusintaminen voidaan jo itsessään mieltää yhdenlaiseksi kulttuuriseksi väkivallaksi. Sen lisäksi kulttuurisilla representaatioilla on myös poliittis-taloudelliset seurauksensa Esimerkiksi Anna Kontulan tuore Luokkalaki-pamfletti tarjoilee joukon konkreettisia esimerkkejä siitä, miten työväenluokkaisiin ihmisiin kohdistuvat politiikkatoimet ja viranomaiskäytännöt perustuvat epäilyyn, luottamuksen puutteeseen ja siitä seuraavaan vahvaan kuriin ja kontrolliin, siinä missä keskiluokkaisille suunnatut toimet ottavat lähtökohdakseen ihmisten luotettavuuden. Kulttuurisilla representaatioilla on vahvaa poliittista valtaa, joka vaikuttaa ihmisten arkipäivän elämään. Ei mikään vähäpätöinen makuasia.

11


Synnytyksetkään eivät säästy leikkaamiselta

12


Yhä useampi lapsi syntyy sairaalan ulkopuolella. Ovatko syynä ylitäydet synnytyssalit ja ja mitä jatkuva leikkauspolitiikka tekee synnytyksille? teksti Heidi Auvinen

Hyvä syntymän hoito on jokaisen synnyttävän naisen oikeus. Synnyttäminen ei ole vain feministinen kysymys, se on myös alueellinen ja taloudellinen kysymys. Sairaalan ulkopuolisten synnytysten määrä on viime vuosien aikana lisääntynyt. Synnytysmatkojen piteneminen näyttää olevan yksi lisäävä tekijä, mutta samaan aikaan eniten sairaalan ulkopuolella suunnittelemattomia synnytyksiä tapahtuu juuri pääkaupunkiseudulla. Synnyttäminen on voimakas fysiologinen tapahtuma. Sikiön siirtyminen kohdun ulkopuoliseen maailmaan vaatii synnyttäjältä paitsi rohkeutta, myös jaksamista ja valtavaa luottamusta omaan kehonsa toimivuuteen. Synnytys on kokemus, joka kulkee synnyttäneen naisen matkassa koko elämän. Se voi olla parhaassa tapauksessa naiseutta ja seksuaalisuutta vahvistava kokemus tai viedä pahimmassa tapauksessa itsetunnon pitkäksi aikaa. Traumatisoiva synnytys voi jättää jälkeensä masentuneen äidin, jolla on ongelmia varhaisen vuorovaikutuksen kehittymisessä vastasyntyneen kanssa. Synnytyksen onnistumiseksi ei siksi riitä vain kaikkien osapuolien elossa selviäminen. PALVELUT KESKITTYVÄT JA ERIYTYVÄT THL:n seksuaali- ja lisääntymisterveyden toimintaohjelmassa hyvä syntymän hoito on määritelty yhdeksi tärkeimmistä painopistealueis-

ta. Terveydenhuoltolaki edellyttää, että kaikille on saatavilla yhdenvertaiset, laadukkaat ja potilasturvalliset terveydenhuollon palvelut. Taantumaa leikkauksilla hoitavassa Suomessa tämä tavoite ei toteudu. Hallitus leikkaa koulutuksesta, palveluista ja sosiaaliturvasta. Taantuman syventäminen ei lisää potilasturvallisuutta ja hoitoon pääsyn yhdenvertaisuutta, vaan päinvastoin kaventaa käsitystä laadukkaasta ja turvallisesta hoidosta. Synnytyssairaaloiden lakkauttaminen ja sairaalaverkon harventaminen ohjaavat palvelut yhä kauemmas käyttäjistään ja luovat tilan yksityisille kätilöpalveluille. Tämä eriyttää palveluja ja suurentaa terveyseroja. Lakkauttamalla synnytyssairaaloita lisätään kustannuksia asiakkaalle varsinkin maaseudulla, jossa matkat pitenevät entisestään ja ihmiset joutuvat siirtymään potilashotelliin lähimpään kaupunkiin odottamaan synnytyksen käynnistymistä jopa viikoiksi. Matkasynnytykset ovat tasaisesti kasvaneet viime vuosina. Kotisynnytysten määrä on vielä pieni, mutta se nelinkertaistui viime vuoteen verrattuna. Kun lasketaan yhteen matkasynnytykset ja sairaalan ulkopuolella suunnittelemattomasti synnyttäneet, määrä on yli kolminkertaistunut. SYNNYTYSSAIRAALAT PUOLITETTIIN

ka, Kätilöopisto tai Jorvi), ja joka kolmas HUS:n sairaaloissa (Hyvinkää, Lohja tai Porvoo). Suunnittelemattomia sairaalan ulkopuolisia synnytyksiä on prosentuaalisesti eniten Helsingin yliopistollisen keskussairaalan erityisvastuualueella. Matkasynnytyksien kasvu pääkaupunkiseudulla on erityisen huolestuttavaa. Pääkaupunkiseudulla matkat ovat lyhyet, joten matkasynnytyksen pitäisi olla epätodenäköisempi. Alueen sairaaloiden koot ovat kasvaneet eniten ja herääkin kysymys, johtuuko matkasynnytyksien kasvu pääkaupunkiseudulla liian täysistä synnytyssaleista. Kun Porvoon sairaalasta loppuu synnytystoiminta tämän vuoden lopussa, synnytyssairaaloita on jäljellä enää 25, joista kahdella on erityislupa muutamaksi vuodeksi. Synnytyssairaaloiden määrä saattaa lähivuosina laskea entisestään. Sote-uudistuksen jälkeen Suomessa on 12 laajan päivystyksen sairaalaa ja vielä on ratkaisematta, miten synnytysten hoito toteutetaan. 1990-luvun alussa Suomessa oli vielä 50 synnytyssairaalaa. Syntyvyys ei kuitenkaan ole puolittunut. Vuonna 2015 Suomessa syntyi yli 55 000 lasta. Sen sijaan, että lakkautetaan entisestään palveluita, sairaaloita ja kouluja tai leikataan lapsiperheiden sosiaaliturvaa, voitaisiin panostaa lapsiperheiden palveluihin, parantaa työllisyyttä, hillitä asumisen kustannuksia ja nostaa sosiaaliturvan tasoa.

Suomessa joka neljäs lapsi syntyy HYKS:in sairaaloissa (Naistenklinik-

13


Miltä näyttää 2010-luvun marxistinen feminismi?

Wienissä lokakuussa järjestetyssä marxistis-feministisessä konferenssissa pohdittiin feminististen liikkeiden nykytilaa, länsikeskeisyyttä, valkoisuutta sekä kykenemättömyyttä yhdistää sorrettuihin ryhmiin kuuluvien voimaantumista laajempaan sortavien rakenteiden kumoamiseen. Heli Mahkonen kertaa, mitä jäi käteen. teksti Heli Mahkonen

14


Konferenssin pääjärjestäjätahot olivat InkriT:n (Berlin Institute of Critical Theory) feministinen sektio, transform!europe sekä Rosa Luxemburg Stiftung. Konferenssissa oli ympäri maailmaa tulleita lukuisia tutkijoita ja feministisiä aktivisteja esittelemässä omia projektejaan. Lähtökohtana oli pohtia kapitalismin roolia seksismissä, rasismissa ja muissa sorron muodoissa. Marxin ja Engelsin mukaan kapitalistisessa yhteiskunnassa yksilön vapaata toimintaa rajoittavat yhteiskunnalliset rakenteet, joiden he määrittelivät pohjautuvan kahdelle tuotantoprosessille: tavaroiden ja elämän tuottamiselle ja uudelleentuottamiselle (reproduktiolle). Nämä kaksi tuotantoprosessia ovat kapitalismissa sisäisesti hierarkkisia ja keskenään myös hierarkkisessa asemassa, eli kaiken tuotannon tulee palvella omistavan luokan ja pääoman intressejä. Elämänalueet tulevat täten jaettua yksityiselle elämän alueelle, missä elämän tuotantoprosessi nähdään tuottavan uutta työvoimaa omistavalle luokalle, ja julkiselle elämän alueelle, missä palkkatyötä tehdään myös omistavan luokan etujen mukaisesti. Feministit ovat tuoneet esille, että tämä jako on sukupuolitettu, eli yksityisellä alueella tapahtuvat asiat, kuten hoiva ja kotityöt, ovat muodostuneet naisten alueeksi ja julkisella elämän alueelle tapahtuva palkkatyö perinteisesti miesten alueeksi. Kapitalistisessa yhteiskunnassa yksityisellä alueella tapahtuvalla työllä ei nähdä olevan juuri mitään yhteiskunnallista merkitystä. Tästä kumpuaa maskuliinisuuden suosiminen ja ylivalta. Marxistisessa feminismissä jako miehiin ja naisiin nähdään kumpua-

van jaosta julkiseen ja yksityiseen elämän alueeseen, joihin kuuluu erilaisia tuotantoprosesseja. Siksi itse maskuliinisuus ja feminiinsyys voidaankin mieltää eräänlaisiksi tuotantoprosesseiksi, missä esimerkiksi tekemällä hoivatyötä tuotetaan myös feminiinisyyttä. Näistä sukupuolen tuotantoprosesseista eli sukupuolirakenteista, jotka asettavat meidät mies- tai naislokeroihin ja määrittelevät tekemisemme feminiineiksi tai maskuliinisiksi, olisi tarkoitus vapautua. FEMINISMIN TO-DO-LISTA Konferenssissa ruodittiin perusteellisesti näkymättömiksi jäävien töiden ja erilaisten sortomekanismien suhdetta kapitalismin luomiin rakenteisiin. Pitkän linjan feministi ja entinen Hampurin yliopiston sosiologian professori Frigga Haug puhui muun muassa palkkatyön merkityksestä yhteiskunnassamme ja pohti yksilöiden ajankäytön rajoituksia. Lyhentämällä työpäivää 4-tuntiseksi ja järjestämällä työnjaon uusiksi voisimme osaltaan murtaa jaotteluja yksityisen ja julkisen elämän alueen välillä ja siten vaikuttaa myös yhteiskunnassamme vallitseviin sukupuolirakenteisiin. Haugin mukaan feminismin tavoitteena olisi palkkatyöstä ja sukupuolirakenteista vapaa yhteiskunta, missä tavaran tuotannon sijaan elämän tuotanto ja hoiva olisivat keskiössä. Tämä ei välttämättä tarkoita perinteisiä perhemalleja, vaan sitä, että ihmisillä olisi aidosti mahdollisuus luoda elämästään sen näköistä kuin haluaa. Kaikilla olisi aikaa ja energiaa sosiaalisten suhteiden vaalimiseen sekä itsestään huolehtimiseen.

Konferenssin toinen maineikas puhuja oli intialaistaustainen Gayatri Chakrovarty Spivak, joka on suuri nimi niin sanotun dekolonialistisen feminismin saralla. Spivak toimii aktiivisesti feminismin länsimaalaisuuskeskeisyyden horjuttamisessa. Hän puhui konferenssissa siitä, että feminismissä ei ole onnistuttu murtamaan globaalin eriarvoisuuden luomia kuiluaja, jotka ovat kapitalismin tuotetta. Hän totesi, että kuuluisa fraasi ”toimi paikallisesti, ajattele globaalisti” olisi syytä ottaa uudelleen käyttöön feministisessä toiminnassa. Täten sorrettujen ryhmien oma voimaantuminen ja laajempi sortavien rakenteiden kritisoiminen yhdistyisi paremmin. Erityisen valaiseva oli Feride Erlapin luento naisten järjestäytymisestä Turkin ja Syyrian sotia vastaan. Hän on Pohjois-Kurdistanissa Turkissa toimiva rauhanaktivisti ja feministi. Hän totesi Syyrian sodan ja Turkin valtion harjoittaman kurdeja syrjivän politiikan olevan niin sanotun ”maskuliinisen valloittamisen” muotoja ja pohti millaisia haasteita se asettaa kurdilaisille ja turkkilaisille feministisille kamppailuille. Hän nojasi esitelmässään marxistis-feministiseen käsitykseen sukupuolittuneesta työnjaosta, missä feminiineiksi mielletyt tehtävät jäävät näkymättömiksi. Näin on myös käynyt Rojavan ja Pohjois-Kurdistanin naistaistelijoista uutisoitaessa. Hän toteaa, että pitkälti vanhempien naisten harjoittama ”reproduktiivinen” työ kuten hoiva, ruoan valmistaminen ja kuolleiden hautaaminen sota-alueella on myös feministisen vastarinnan muoto.

15


SODAN VASTUSTAMINEN TULEE NOSTAA JÄLLEEN YHDEKSI NYKYFEMINISMIN TÄRKEIMMÄKSI AIHEEKSI.

Inhimillisen elämän ja kuoleman tuottaminen on hänen mukaan yksi tärkeimmistä feminismin muodoista sota-alueilla ja sodan vastustaminen tulee nostaa jälleen yhdeksi nykyfeminismin tärkeimmäksi aiheeksi. MITÄ JÄI KÄTEEN? Konferenssin teoreettinen sisältö oli mielestäni timanttista. Mutta miten marxistinen periaate ”kaikki kykyjensä mukaan, kaikille tarpeidensa mukaan” toteutui käytännössä? Tämän periaatteen toimimisen kannalta inklusiivisuus, eli ettei ketään suljeta ulos, on äärimmäisen tärkeää. ”Kaikki kykyjensä mukaan” viittaa myös siihen, että eri yksilöiden omat voimavarat olisi otettava huomioon. ”Kaikille tarpeiden mukaan” tarkoittaa, että erilaisten sorrettujen ryhmien erityistarpeet olisi tunnustettava. Konferenssin aiheet ja luennoitsijat olettivat kuulijoilta valtavan määrän teoreettista taustatietoa ja akateemisten käsitteiden tuntemusta. Lisäksi luennot olivat pitkiä ja niitä oli päivän aikana neljä. Luennoilla ei jäänyt paljoakaan tilaa keskustelulle ja monien satojen ihmisten edessä kysymysten esittäminen englanniksi mikrofoniin oli kova paikka. Konferenssin kävijäkunta muodostui suurimmaksi osaksi valkoisista, oletettavasti korkeakoulutetuista cis-naisista, kuten minäkin. Mielestäni oli kuitenkin virkistävää pystyä puhumaan marxistisista teorioista ja talouspolitiikasta ilman miesselittämisen pelkoa. Voi kuitenkin olla, ettei tila ollut kovin turvallinen kaikille. Esimerkiksi niillä, joilla ei ole suhteellisen vankkaa tietämystä käsitellyistä aiheista, jotka eivät ole valkoisia, jotka saattoivat kuulua johonkin sorrettuun vähemmistöön tai joiden rahkeet eivät riitä kuuntelemaan monen tunnin esitelmiä hyvinkin korkealentoisista aiheista, saattoi olla epämukavaa. Valitettavasti osa puhujista ei myöskään osannut ottaa sorretummasta asemasta puhuvien kuuntelijoiden kritiikkiä vastaan. Turvallisemman tilan käytäntöjen puuttuessa voikin kysyä, epäonnistuivatko konferenssin järjestäjät itse käytännön voimaantumisen ja rakennekritiikin yhdistämisessä?

16


Ensijako vaikuttaisi tulonjaon taustoihin Ensijako pyrkii vaikuttamaan epätasaisen tulonjaon syihin eikä vain korjaamaan seurauksia.

teksti Oskar Lindman

Ensijako-termin loi vuonna 2012 Yalen yliopiston professori Jacob Hacker. Se kuvasi markkinoiden tulonjakoa ennen kuin on tehty tuloja tasaavia toimia. Euroopan sosiaalidemokraateissa vaikuttanut Kaisa Penny teki ensijaosta taustamuistion sosiaalidemokraattisen puolueen sisäiseen käyttöön, minkä jälkeen häntä pyydettiin valmistelemaan laajempi raportti ensijaosta Kalevi Sorsa -säätiölle. ”Ensijako lähtee ajatuksesta, että poliittinen ja varsinkin talouspoliittinen toimintatila politiikassa on kaventunut. Vasemmistolaiset keinot, kuten verotus ja tulonjako, eivät ole enää käytettävissä samassa mittakaavassa, mutta silti eriarvoisuus kasvaa. Myös valtaepäsuhta toimijoiden välillä kasvaa.” PALVELUJA JA TYÖNTEKIJÖIDEN OIKEUKSIA Ensijako voi tarkoittaa monia eri politiikkatoimia, sosiaalipoliittisia tai talouspoliittisia ratkaisuja. Sosiaalipoliittiset toimet vaikuttavat ihmisen ja yksilön kykyyn vaikuttaa itseensä, omaan toimintaansa ja omiin tulevaisuudenmahdollisuuksiinsa. Kaisa Penny mainitsee keskeisiksi koulutuksen ja varhaiskasvatuksen kysymykset. Maksuton laaja varhais-

kasvatus olisi selkeä toimi ja vaikuttaisi lasten koko tulevaan elämään. Syrjäytyminen vaikuttaa tulonmuodostukseen ja on vahvasti periytyvää, samoin koulutustasot ja sitä kautta tulotasot. Suomalainen neuvola on Pennyn mukaan nerokas ensijako-keksintö. Universaalina palveluna se mahdollistaa myös tasa-arvon edistämisen koko yhteiskunnassa. Uudistus vaatii Pennyn mukaan muutoksia markkinoiden ja politiikan suhteeseen.”On vallitseva ajatus, että politiikka on voimatonta, markkinat määräävät ja politiikka vain menee perässä. Se ei perustu mihinkään muuhun kuin siihen, että siihen uskotaan riittävästi. Yritykset ja markkinatoimijat ovat kuitenkin alisteisia laeille ja poliittisille päätöksille. Muutos on siis mahdollinen, mikäli poliittista tahtoa löytyy. Poliittisten päätösten tulee olla läpinäkyviä ja luotettavia.” Nykyään yritykset tulevat kohdelluiksi eri tavoin kokonsa mukaan. Suuryritykset keräävät yritystuet, sillä niillä on kykyä ja osaamista hyödyntää niitä. Pienemmillä yrityksillä ei ole resursseja hakea tukia. Työntekijöillä tulisi myös olla vahvempi edustus yritysten hallituksissa ja veto-oikeus päätöksiin. Lisäksi on puhuttu myös 1:12-suhteesta, jon-

ka mukaan yrityksen kovapalkkaisin saisi tienata korkeintaan 12-kertaisesti sen, mitä yrityksen matalapalkkaisin saa. Tämä rajoittaisi johtajien ansioiden nousua. EI PIKAVOITTOJA Ensijako tarvitsee tuekseen toimivan markkinatalouden, jossa kilpaillaan reilusti. Vaikka töissä ja niiden tuottavuudessa on eroja, ne eivät pelkästään saisi ratkaista lopputulosta. Universalistisessa hyvinvointivaltiossa kaikilla on samat oikeudet. Pennyn mielestä ollaan jo tultu kauas ideaalista, ja kaikille avoimia palveluja on yhä vähemmän. ”Se lähtee ajatuksesta, että jos halutaan tehdä edistyksellistä politiikkaa, yksilöiden mahdollisuuksia vaikuttaa oman elämänsä suuntaan tulee tukea.” ”Tarvitaan esimerkiksi laadukasta varhaiskasvatusta ja palveluita, jotka kohdistetaan niille, jotka kaikkein eniten ovat niiden tarpeessa.” Kaikki ensijakoon liittyvät toimenpiteet eivät ole halpoja ja nopeavaikutteisia. ”Tämä on hyvin visionääristä, pitkää juoksua, ei puhutakaan seuraavasta vaalikaudesta tai kvartaalista. Puhutaan yhteiskunnan perusrakenteiden muokkaamisesta, jonka vaikutukset ovat vuosikymmenissä.” 17


A EM TE

Peli on leikkiä ja totista totta Tässä numerossa tarjoilemme näkökulmia peliin. Peli on pakokeino todellisuudesta. Tässä lehdessä pelien eskapistista luonnetta edustavat sopivasti pakohuonepeli (s. 20)t, joiden ainoat huonot puolet tuntuvat olevan kalliit hinnat ja tuntiin rajattu aika. Toisaalta pelejä voi tehdä myös harrastuspohjalta itse ja käyttää niitä vaikka oikean elämän ongelmien ratkomiseen (s. 22). Peli on ongelmanratkaisun väline. Peli on politiikkaa. Tai politiikan sanotaan olevan peliä, jolloin tarkoitetaan sitä, että pelaajat peittävät toimintansa oikeat motiivit pyrkiessään tavoitteisiinsa. Silloin pelataan esimerkiksi mediapeliä ja yritetään vaikuttaa siihen, mitä media kertoo ja miten se poliitikkoja kohtelee. Mutta on pelaaminenkin poliittista. Näillä teemasivuilla tarkastellaan yhdistyvien rahapeli-

18

yhtiöiden monopoliaseman politiikkaa (s. 26) sekä suurten urheilukisojen poliittista ulottuvuutta (s. 24). Urheilukisat tuottavat tappiota eivätkä ole entisenlaisia mainetekijöitäkään, joten miksi kisoja yhä halutaan järjestää. Oma arvaukseni on, että rahakkaat rakennusurakat tekevät niistä riittävän tuottoisia oikeille henkilöille. Peli on politiikkaa myös erityisen ajankohtaisella tavalla. Peliskooppi-palstalla käydään läpi pelimaailman äärioikeistoliikkeen suhdetta esimerkiksi Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin (s. 30). Peli on harvoin vain peliä. Viime kesänä yleistynyttä Pokémon Go -peliä kehuttiin sen liikunnallisten ja yhteisöllisten piirteiden vuoksi. Pelaan ”pokea” vieläkin, mutta ei se oikeastaan ole lisännyt liikkumistani tai synnyttänyt pokesto-

peilla yhtään keskustelua tuntemattomien kanssa. Tviittailu aiheesta on kuitenkin yhdenlainen yhteisöllinen kokemus ja osa minuuden jatkuvaa rakentamista. Samat ilmiöt ovat läsnä myös paikallisen urheilujoukkueen otteluita katsoessa tai ystävän kanssa lautapeliä pelatessa. Hyvä peli on yleensä sekoitus leikkiä ja totista totta, miten vain pelaaja haluaa. Tätä puolta teemasivuilla edustaa sarjakuva Tarot-korteista – toisille meistä huuhaata, mutta yksille selkeyttä maailmankaikkeuteen. Tämä voisi olla pelin yleisempikin määritelmä. Niko Peltokangas Kirjoittaja on Liberon päätoimittaja, joka työskentelee myös Vasemmistonuorten tiedottajana.


IK R T A P

Peliä ei saatu poikki

Poliittisen pelikentän murrosta on toisteltu niin paljon populismin, äärioikeiston ja Trumpin nousun myötä, että siitä on tullut jo huono klisee. Pelistä puhumisessa on myös omat vaaransa: politiikkaan ja erityisesti äärioikeistoon suhtautuminen pelinä hämärtää sitä tosiasiaa, että kaikella tällä on vaikutuksia oikeiden ihmisten oikeisiin elämiin eikä pelkästään todellisuudesta irrallisiin kannatuslukuihin ja poliittisiin ohjelmiin. Ehkä politiikan ja yleisen ilmapiirin muutosta on kuitenkin helpointa käsitellä vertauskuvin. Yhtäkkiä maalitolpat on siirretty toiselle puolelle kenttää, yksi joukkue pyörittää jatkuvaa ylivoimaa eikä tuomaria näy missään jakamassa rangaistuksia päähän kohdistuvista taklauksista. Yleisökin janoaa verta ja joku käy erätauolla piirtämässä hakaristin toisen joukkueen vaihtoaition oveen. Onko tämä se peli, jota Peli poikki -mielenosoituksessa yritettiin viheltää poikki? Jos on, pelikatko ei tainnut jäädä kovin pitkäksi. Reilu peli ja “kaikki pelaa” -ajatukset ovat jääneet kauan sitten jääkoneen alle oikeiston jyrätessä sekä talous- että ihmisoikeuspolitiikassa. Hallitus leikkaa jatkuvasti kaikilta muilta paitsi valmiiksi rikkailta, Suomi lähettää pakolaisia takaisin kuolemaan ja sekä yksityishenkilöitä että poliitikkoja pyritään hiljentämään uhkauksin ja likakampanjoin.

On palattava pelikatkolta, alettava jakaa jäähyjä ja ajaa pelaajia kentältä. Ensinnäkin on lopetettava äärioikeiston ja rasismin normalisointi. Medialla on tässä suuri vastuu: sen on lopetettava sebastiantynkkysten ja matiasturkkiloiden haastatteleminen ja kuunteleminen kritiikittä. Asioista pitää puhua niiden omilla nimillä: Suomen vastarintaliike ei ole patrioottien vaan uusnatsien liike, rasismi on rasismia eikä maahanmuuttokriittisyyttä, ja ”alt-right” samaa äärioikeistoa uusnatsien kanssa, ei mitään vaihtoehtoista oikeistolaisuutta. Oikeusjärjestelmän pitää myös puuttua vihapuheeseen ja rikoksiin vaikka ne tehtäisiin internetissä. Lainsäädäntö antaa jo valmiudet puuttua vihatekoihin ja niitä suunnitteleviin ryhmittymiin. Enää tarvitaan tahtoa tehdä se. Ruotsissa viisisataa uusnatsia marssi marraskuussa kaduilla poliisien suojeluksessa. Meidän on tärkeää ottaa tosissaan äärioikeiston luoma uhka, tuomita uusnatsien toiminta ja toimia yhdessä rasismia ja fasismia vastaan nyt eikä vasta huomenna tai ensi viikolla. Muuten päädymme Palefacea lainaten tilanteeseen, jossa jatkoaika alkaa ja koko matsi muuttuu orwelliksi.. Patrik Pulkkinen Kirjoittaja on Ruotsissa opiskeleva vasemmistonuori.

19


Pako huoneesta Mariam Colley lukitaan huoneeseen, josta pitää päätellä tiensä ulos tunnissa. teksti Mariam Colley

20


Alun perin videopeleistä alkunsa saaneet tosielämän pakohuonepelit asettavat pelaajan päättelykyvyn koetukselle. Suomeen reilu kaksi vuotta sitten rantautuneiden pelien suosio on alusta asti ollut kova, ja formaatin uusia pelisuunnittelijoita on ilmaantunut runsain määrin ympäri valtakuntaa. Japanissa kymmenisen vuotta sitten kehitetty pakopeli vaatii osallistujiltaan tarkkaavaisuutta, luovuutta ja tiimityöskentelyä, jotta suljetusta huoneesta ehtii ulos annetun ajan puitteissa. Englanniksi escape room -nimellä tunnettu ongelmanratkaisupeli on suunnattu pääasiassa aikuisille, mutta osassa peleistä myös junnut on otettu huomioon. Useimmat sopivat myös suuremmallekin porukalle jännittäväksi ajanvietoksi, joka poikkeaa perinteisistä illanistujaisista ja leffailloista. Suomessa moni alan yritys tarjoaa laajan kirjon erilaisia pakohuonepelejä sekä suomeksi että englanniksi. Pelin hinta vaihtelee, mutta tyypillinen kustannus on noin 40 euroa per naama. Pelin peruskaava on yksinkertainen: kahdelle tai useammalle pelaajalle annetaan noin tunti aikaa löytää ulospääsy suljetusta huoneesta erilaisten johtolankojen avulla. Vihjeitä pulmiin saa yleensä kysyä, jos ratkaisu vaikuttaa liian haastavalta. Osallistujat voivat itse valita haluamansa teeman järjestäjän tarjoamista vaihtoehdoista. Yleisiä teemoja ovat esimerkiksi kadonneen aarteen metsästys tai murhamysteerin ratkaisu. Osa pakopelejä järjestävistä firmoista tarjoaa kaveriporukoille myös mahdollisuuden skabata toisiaan vastaan mukaansatempaavissa pulmapeleissä. Koska pelin pelaaminen vaatii tarkkaavaisuutta, kannattaa iloliemet suosiolla säästää vasta pelin jälkeen nautittavaksi.

SALASEURAN JÄLJILLÄ Käyn yhdessä toverini kanssa ottamassa selvää Escape Room Helsingin järjestämästä pakohuonepelistä. Saavumme hyvissä ajoin Helsingin keskustassa sijaitsevaan osoitteeseen loskaisena marraskuun iltana. Soitamme vanhan kerrostalohuoneiston ovikelloa. Postiluukussa lukee ”Get out”, mene pois. Heitän frendilleni tul-

leemme oikeasti kolkuttelemaan sarjamurhaajan ovelle. Hetkeä myöhemmin oven avaa nuori nainen, joka toivottaa meidät tervetulleiksi. Hän toimii illan pelinvetäjänä. Odotustilassa nakkaamme takit naulakkoon ja kuulemme säännöt. Meillä on tasan tunti aikaa etsiä johtolankoja ja löytää huoneesta tarvittavia koodeja lukkoihin, joiden takaa paljastuu lisää vihjeitä. Huoneen oveen on varmuuden vuoksi teipattu niin kutsuttu paniikkiavain siltä varalta, että pakokauhu pääsisi valloilleen suljetussa tilassa ja ulos olisi päästävä pian. Seinällä parin metrin korkeudessa olevalle näytölle ilmestyy tarvittaessa vihjeitä, mutta ennen kaikkea näemme ruudulta ajastimen, joka kertoo, kuinka paljon meillä on aikaa jäljellä. Oloni on itsevarma. Ulospääsyn ei pitäisi tuottaa meille minkäänlaisia vaikeuksia. Pelinvetäjä kehottaa meitä jättämään puhelimet huoneen ulkopuolelle, niitä kun ei saa käyttää pelin aikana. Jätettyämme laukut säilöön meille kerrotaan tarina Hessenin prinssi Friedrich Karlista, miehestä, josta piti tulla Suomen kuningas lähes sata vuotta sitten. Monarkiaa kannattanut salaseura kätki Friedrich Karlille tarkoitetun kruunun, joka meidän on löydettävä ennen kuin ajastimen aika ehtii kulua loppuun. Kaiken kukkuraksi meitä varoitetaan kerroksessa hiippailevasta ihka aidosta kummituksesta.

SUJUU KUIN TANSSI Faktaa ja fiktiota yhdistävä tarina hymyilyttää hieman, mutta olen innoissani. Itse huoneeseen astuminen hieman jännittää, sillä kyseessä on niin minun kuin toverinikin ensimmäinen pakohuonepeli ikinä. Niukasti sisustettu huone on hämärä ja taustalla soi vanhanaikainen gramofonimusiikki. Ovi takanamme sulkeutuu ja kuulemme avaimen kääntyvän lukossa. Kello alkaa tikittää ja pakohuonepeli pääsee vauhtiin! Syöksymme toverini kanssa eri puolille huonetta ja alamme oitis etsiä johtolankoja lukitun huoneen arvoitukseen. Hetkeä aiemmin meille korostettiin kommunikoinnin tärkeyttä, joten raportoimme toisillemme jatkuvasti, missä

mennään ja mitä on löytynyt. Käteni muuttuvat hikisiksi, kun saan ensimmäisen lukon auki ja löydämme uuden johtolangan. Etenemme pelissä kovaa tahtia, vaikka aikaa on kulunut vasta noin vartin verran. Oloni on edelleen itsevarma, pelihän sujuu kuin lastenleikki! Totean frendillenikin olevamme aivan liekeissä. Tästä ei kulu kauaa, kun vauhdikas eteneminen tyssää pahemman kerran. Näytölle ilmestyy ensimmäinen vihje pelinvetäjältä, joka seuraa etenemistämme kameran välityksellä. Jotakin on jäänyt meiltä huomaamatta. Tutkimme asiaa ja pian pääsemme taas kärryille. Edistyminen on kuitenkin hidastunut paljon aloituksen jälkeen. Vihjeet muuttuvat koko ajan haastavammiksi ja päättelykykyä koetellaan aika ajoin kovasti. Kerrostalon kummituskin on lähtenyt liikkeelle. Tulen yhtäkkiä myös tietoiseksi siitä, että taustalla soivan musiikin sävy on muuttunut kepeästä painostavammaksi. Joku on tainnut myös käydä vääntämässä mankan ääninuppia kaakon suuntaan.

AIKA LOPPUU Vilkaisen ajastinta. Minulle tulee ensimmäistä kertaa pelin aikana hieman stressaantunut olo. Taisin olla ylimielinen tuumiessani meidän selviävän ulos huoneesta annetun ajan puitteissa. Kellon mukaan meillä on nimittäin enää reilu parinkymmentä minuuttia aikaa jäljellä. Olin niin uppoutunut tutkimaan huonetta, etten edes huomannut kellon tikittäneen vauhdilla eteenpäin. Löydämme uuden vihjeen, joka vie meidät syvemmälle pelimaailman uumeniin. Aikamme käy kuitenkin uhkaavasti vähiin, eikä koodia viimeisiin lukkoihin ole vielä löytynyt. Pettymys on kova, kun ajastin näyttää nollaa ennen ratkaisun selvittämistä. Pelinvetäjämme avaa oven ja sanoo heti aluksi meidän selvinneen varsin hyvin ensikertalaisiksi. Tuumin hänen yrittävän vain piristää meitä, mutta kun hän näyttää pakohuonepelin ratkaisun, tajuamme ulospääsyn olleen vain minuuteista kiinni. Läheltä liippasi! Yhteiskuvan jälkeen lähdemme kotia kohti hyvillä mielin, eikä pettymys enää kaiva mielen sopukoita. Pakohuonepelejä järjestäviä yrityksiä löytyy Suomesta pääkaupunkiseudun lisäksi tällä hetkellä muun muassa Tampereelta, Kuopiosta, Jyväskylästä ja Hämeenlinnasta. Ainakin omalla kohdallani pakohuonepeli oli ehdottomasti erilaista ja mielenkiintoista ajanvietettä verrattuna siihen, mihin olen yleensä tottunut. Pelaamiseen heittäytyy mukaan niin täysillä, etten ihmettele, kun jotkut kertovat jääneensä koukkuun heti ensimmäisen pelin jälkeen. Formaatti ansaitsee kekseliäisyydellään papukaijamerkin ja minut nähdään pelaamassavarmasti myös jatkossa!

21


Pelin rakentaja Eliisa Alatalo rakentaa pakohuonepelejä itse. teksti Heidi Auvinen

Alataloa innosti pakopelien rakentamiseen ensimmäinen kerta livepakopelissä. Entinen Liberon päätoimittaja pelaa pakopelejä myös mobiilisti. ”Pelatessa ymmärsin sen valtavan potentiaalin, joka on olemassa sekä pelaajalle että sen tekijälle. Täydellinen uppoutuminen peliin poikkeaa kaikesta mitä elämässä on muuten, lisänä korkean tason jännitys turvallisessa ympäristössä. Kiinnostavaa on myös ryhmädynamiikka.” ”Verkkopakopelejä pelataan usein yksin, mutta livepeli vaatii toimivan ryhmän. Pakopelejä voisi käyttää enemmän opetusvälineenä tai ryhmätyönohjauksessa. Rakentamalla tietyntyyppisen pakopelin ryhmän voi pakottaa ratkomaan tietyntyyppisiä ongelmia. Jälkipuinnissa voidaan todeta, mitä pelistä opittiin arkielämää varten.” Alatalolla on yksi valmis peli ja lisää on

22

suunnitteilla. Omalle parvekkeelle rakennettua Darra-aamu-livepeliä ehti testata 15 henkeä. Pelaajat heräävät aamulla ja huomaavat, että ovat lukinneet itsensä parvekkeelle. Tehtävänä on löytää puhelin ja soittaa kaverille, että ovi saadaan auki. ”Halusin kokeilla, millaista on tehdä livepeli itse alusta saakka vain kotoa löytyvillä välineillä ja täysin omasta päästä.” Kävijöiden palaute oli positiivista. ”Osa kävijöistä oli jo pakopelikonkareita eivätkä he olettaneet, että ensimmäinen amatööripeli olisi oikea pakopeli. Moni yllättyi positiivisesti.” Monelle Darra-aamu oli ensimmäinen livepakopeli ja hyvä johdatus aiheeseen. Alatalo on hyvillään, että monet ovat käyneet hänen pelinsä jälkeen pelaamassa myös muita livepakopelejä.

Hän toivookin, että voi innostaa omalla pelillään ihmisiä pelaamaan. Alatalo ei näe tulevaisuuttaan pelimarkkinoilla, mutta häntä kiinnostaisi olla mukana tiimissä pelinrakentajana parantamassa pakopelien saavutettavuutta ja esteettömyyttä. Mikäli hänen ideansa yhdenvertaisuussuunnittelua tukevasta pakopelistä kantaa, hän valmistelee mediatuottamisen opinnäytetyönsä aiheesta. ”Tällä hetkellä livepakopelit on tehty suurilta osin vammattomille enemmistöille eikä yrittäjien sivuilla kerrota niiden saavutettavuudesta ja esteettömyydestä. Minua kiinnostaisi pohtia, miten aistivammaiset, neurokirjon ihmiset tai täysin eri kieltä keskenään puhuvat voisivat myös pelata yhdessä.”


Suuren urheilujuhlan politiikka Mikä on suurten urheilukisojen poliittinen merkitys, kun kisat tuottavat tappiota eikä järjestäjämaan mainekaan välttämättä parane? teksti Mikael Leskinen

24


Latinalaisen Amerikan suurin valtio ja merkittävin talousmahti Brasilia järjesti kuluneen kahden vuoden aikana kaksi maailman merkittävimmistä urheilukisoista: jalkapallon maailmanmestaruusturnauksen heinäkuussa 2014 ja Rio de Janeiron kesäolympialaiset elokuussa 2016.

NÄMÄ OVAT KANSAINVÄLISESTI KATSOTUIMMAT URHEILUTAPAHTUMAT. Järjestäjämaille ja -kaupungeille kisat tarkoittavat ainutlaatuista tilaisuutta luoda kansainvälistä imagoa, mutta samalla valtavaa taloudellista taakkaa. Kisat ovat suuri riski: valokeila kun valaisee myös negatiiviset puolet, joita aina yritetään suurella vaivalla ja rahalla peitellä. On ilmiselvää, että järjestäjille kisojen poliittinen funktio on tärkeämpi kuin urheilu itsessään. Brasiliassa tarkoitus oli luoda positiivista kuvaa maailman silmissä ja viedä kansalaisten huomio pois maan sisäisistä ongelmista, mutta yritys näyttää epäonnistuneen. Jalkapallokisojen aikaan maa oli orastavien vaikeuksien äärellä, mutta olympialaisten tullessa oltiin jo sekavimmassa tilassa vuosikymmeniin: talous oli rajussa laskussa ja johtavia poliitikoita oltiin panemassa viralta korruptiosyytösten takia. Molemmat kisat järjestettiin kohtalaisen onnistuneesti, kompastuskivistä huolimatta, mutta monen ulkomaisen katsojan mieleen jäivät elävämmin mielenosoitukset, joiden tarkoitus oli kiinnittää huomiota brasilialaisen yhteiskunnan epäkohtiin.

MILJARDIEN KUSTANNUKSET, ISOT TAPPIOT Jalkapallon MM-turnaus oli kallein tähän mennessä, 14 miljardia dollaria, ja kun otetaan huomioon kesäolympialaisiin satsatut miljardit, kisojen yhteishinnaksi tulee noin 25 miljardia. Summa jää kuitenkin kauas Venäjän vuoden 2012 Sotshin talviolympialaisista, jonka lopulliset 51 miljardin euron kustannukset vastaavat lähes Suomen vuotuista valtionbudjettia (vuonna 2015 noin 54 miljardia euroa). Lopullisia summia on mahdotonta tietää tarkkaan. Lukuja ei aina julkaista, joko siksi, ettei haluta tai koska kukaan ei tiedä kulujen laajuutta. Kisat eivät joka tapauksessa ole bisnestä: vaikka osa kuluista katetaankin tuloilla, ylivoimaisesti suurin osa jää järjestäjän velaksi. Tutkimusten mukaan olympiakisat ovat lähes poikkeuksetta tappiollisia järjestäjäkaupungille ja suunniteltu budjetti ylitetään käytännössä aina, usein moninkertaisesti alkuperäiseen

lukuun nähden. Jo kisoja edeltävä hakuprosessi itsessään on monivaiheinen, pitkäkestoinen ja erittäin kallis – hinta kiertää kymmenissä miljoonissa euroissa ja lasku tietysti jää hakijoiden maksettavaksi voittivat he tai eivät. Monelle brasilialaiselle vaikutti kohtuuttomalta järjestää näin kalliita tapahtumia maassa, jossa viidesosa kansasta elää köyhyysrajan alapuolella. On oikeutettua kysyä olisiko varat mieluummin voinut käyttää elintasoa selkeämmin parantaviin hankkeisiin, kuten sairaaloiden, koulujen ja muun infrastruktuurin kehittämiseen. Jää epäselväksi, mikä kisojen aito hyöty kansalaisille lopulta on.

KISAMAINE KOETUKSELLA Paikallisten mielipide on kuitenkin vain yksi lukuisista tekijöistä, joita päättäjät punnitsevat. Vuoden 2016 kisojen yhteydessä ehdolla olivat hakuprosessin viimeisessä vaiheessa Brasilian ohella Chicago, Madrid ja Tokyo. Chicagon tapauksessa paikalliset poliitikot olisivat olleet valmiita järjestämään kisat, vaikka lähes yhtä moni kansalainen kannatti kuin vastusti hanketta. Suurten urheilutapahtumien maineessa on havaittavissa selkeä muutos viime vuosisataan nähden: kisoilla ei ole enää sitä painoarvoa kuin aiemmin. Yhä harvempi kokee ne houkutteleviksi ja yhä useammin järjestäjää haetaan läntisen maailman ulkopuolelta: vuoden 2018 jalkapallon MM-kisat järjestetään Venäjällä, vuoden 2022 Qatarissa. Hankkeilla on jo nyt vuosia etukäteen kiistanalainen maine. Kummankin maan epäillään turvautuneen lahjontaan tullakseen valituksi. Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA toteutti syytösten selvittämiseksi sisäisen tutkimuksen mutta jäädytti lopulta raportin julkaisun. Qatarin hanke tunnetaan kisavalmistelujen parissa työskentelevien rakennustyöläisten epäinhimillisistä työoloista ja useista kuolemantapauksista. Venäjän kisoja on puolestaan kyseenalaistettu paikallisen jalkapallokulttuurin homofobisuuteen ja rasistisuuteen vedoten. Päätöksiä on vaadittu peruutettavaksi useaan otteeseen, mutta toistaiseksi ne ovat pitäneet. Molemmat valtiot yrittävät rakentaa uskottavampaa kansainvälistä imagoa, mutta on epäselvää ovatko kisat enää paras työkalu. Onkin nurinkurista, että kansainväliset urheilukisat, joiden oli alun perin tarkoitus olla symboli maiden väliselle yhteistyölle, heijastelevat nykyään pikemminkin aikamme kaoottisuutta ja vastakainasetteluja.

25


Peliriippuvainen valtio Pelimonopoleilla rahoitetaan terveyttä, tiedettä, nuorisoa ja muuta tärkeää. Pelkkä rahanteko ei kuitenkaan riitä monopolin perusteeksi. RAY:n entisen viestintäjohtaja näkee monopolille vaihtoehdon. teksti Oskar Lindman

Matti Hokkanen oli toiminut SKDL:n poliittisena sihteerinä, tiedottajana Vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä ja ministeriryhmän pääavustajana, kun hän vuonna 2000 lähti Raha- ja automaattiyhdistyksen yhteyspäälliköksi. Yhteyspäällikkö hoiti suhteita avustettaviin järjestöihin ja huolehti siihen liittyvästä viestinnästä. Nimitystä epäiltiin poliittiseksi. ”Semmoiseksi se oli aika huono, palkkani laski ja asemasta tuli heikompi”, Hokkanen kommentoi. Hän lopetti RAY:n toimitusjohtajan sijaisena vuonna 2014. Hokkasen mukaan rahapelit nähdään teoriassa hyödykkeenä, joka on omiaan aiheuttamaan erilaisia sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia. Terveydelliset ongelmat voivat olla muun muassa uhkapeliriippuvuutta, josta kärsivät myös pelaajan ympäristö ja omaiset. Suomessa on noin 40 000 uhkapeliriippuvaista ja noin 130 000 ihmistä, joilla on ajoittaisia ongelmia pelaamisensa kanssa. Rikolliset voivat käyttää uhkapeliteollisuutta rahanpesuun. Monopolin tehtävä on vähentää tällaisia ongelmia. EU sallii kansallisen monopolin, jos se estää rikollisuutta, terveyshaittoja tai vahvistaa kuluttajansuojaa. Kyseessä on kuitenkin periaatteessa palvelu, jonka pitää saada liikkua vapaasti unionin alueella. EU:lla ei ole aiheesta lainsäädäntöä vaan sitä säädellään case law -periaatteella, tapauskohtaisesti. Päätöksistä tulee sarja, joka määrittelee edellytykset rajoittaa kyseistä palvelua. Äärimmäisin keino rajoittaa palvelua on luoda monopoli.

KILPAILIJAT YHTEEN Käytännössä tärkein motivaatio monopolin takana on kuitenkin tulojen hankkiminen, Hokkanen sanoo. ”Voi sanoa, että velkaantuvalla valtiolla on pahanlaatuinen rahapeliriippuvuus. Kyse on sentään yli miljardista eurosta.” Veikkauksen keräämät varat ovat menneet tieteen, taiteen, nuorisotyön ja liikunnan hyväksi. RAY rahoittaa terveyttä ja hyvinvointia sekä niin

26

sanottua kolmatta sektoria. Finntoton tulot ovat menneet hevostalouden hyväksi. Veikkaus, RAY ja Finntoto fuusioituvat. Tämä ei vaikuta varojen käyttötarkoituksiin. Virallinen totuus asiasta on, että fuusio turvaa yksinoikeusjärjestelmän eli monopolin jatkuvuuden. Hokkasen mukaan käytännössä fuusiosta tuli tarpeellinen, koska kolme monopolitoimijaa oli alkanut kilpailla keskenään, mikä ei oikein sopinut ajatukseen rinnakkaisista tuotealueista. Sisäministeriö kysyi, onko asia sovittavissa, ja kun ei ollut, kolmikko lyötiin yhteen. ”Suomi alkaa olla viimeisiä maita Euroopassa, jossa on tämän tyyppinen monopoli. Kehitys on mennyt lisenssimarkkinoiden suuntaan. Annetaan tietty määrä lisenssejä peliyhtiöille, jotka saavat sitten touhuta.” Ruotsi on Suomen lisäksi ainoita maita, joissa on uhkapelimonopoli, mutta sielläkin keskustelu on pitkällä sen suhteen että monopolista luovuttaisiin. Lisenssijärjestelmässäkin olisi mahdollista saada varoja yleishyödylliseen tarkoitukseen esimerkiksi lisenssimaksuilla tai verotuksella. Teknologian kehittymisellä oma roolinsa rahapelienkin muutoksessa. Vaikutus on ollut puhuttua pienempi, Hokkanen kertoo. ”Muistan, että RAY:ssa jotkut sanoivat kehityksen olevan, että pelaaminen siirtyy nettiin. Ei se siirry tai siirtyy hyvin hitaasti. Noista myllyistä, joita baareissa ja kioskeissa ja marketeissa on, tulee edelleen yli 80 prosenttia RAY:n tuotoista. Nettipelaaminen etenee mutta ei se kaikkea pelaamista syö.” Onko monopoliyhtiöillä oikeutta kehittää tuotteitaan lisäpelaajien toivossa? ”EU-tuomioistuimen päätöksessä sanotaan että kehitystoiminta ja jopa markkinointi on tiettyyn rajaan saakka sallittua, mikä se raja on, on vaikea sanoa”, Hokkanen vastaa. EU-komission käynnistu Veikkausta vastaan käynnistettiin rikkomuskannemenettelyn, koska komissio epäili Veikkauksen harjoittavan

liian aggressiivista markkinointia ja tuotekehittelyä. Rikkomuskannetta ei lopulta nostettu vaan prosessi suljettiin vuonna 2013, ja komissio totes Suomen uudistetun rahapelilainsäädännön vastaavan EU-lainsäädännön vaatimuksia.

MONOPOLISTA LISENSSIIN Vapaampia rahapelimarkkinoita on perusteltu sillä, että niissä pelaajille palautuvan rahan osuus on suurempi. Veikkauksen peleissä, kuten suurimmassa pelissä Lotossa, pelaajalle palautuu jopa vain alle 50 prosenttia pelatuista rahoista. Arvoissa, nettiarvoissa ja vedonlyönnissä palautusprosentti on selvästi korkeampi. RAY:n peleissä palautusprosentti on 87-99 prosenttia, kasinoilla jopa lähes 100 prosenttia. Kansainvälisesti vertailtuna prosentit eivät juuri poikkea keskiarvoista. Palautusprosentti ei ole kuitenkaan ainoa ratkaiseva asia. Automaattien pyörimisnopeus vaihtelee, tunnissa ehtii hävitä enemmän, jos tempo on kovempi. Myös voittorakenne saattaa vaihdella ja vaikuttaa pelin lopulliseen hintaan. Jos markkinoita avattaisiin, uudet tulijat ottaisivat siivunsa ja nykyiset edunsaajat menettäisivät. Tanskan siirryttyä lisenssimarkkinoihin pelaaminen lisääntyi, mutta edunsaajien osuus väheni. EU:n säädökset sanovat, että uhkapelimonopolin ylläpitämisessä ei saa motiivina olla pelkkä raha. ”Eihän se ole toimijoiden lukumäärästä kiinni, kuinka paljon ongelmia syntyy, vaan siitä miten toimijat toimivat. Toimivatko ne ahneusperiaatteella, miten niitä valvotaan ja mikä lainsäädäntö on takana? Kyllä esimerkiksi viittä lisenssitoimijaa voi yhteiskunta valvoa ja ne voivat toimia yhtä yhteiskuntavastuullisesti siinä missä yksi monopoli”, Hokkanen sanoo. ”Päinvastoin, monopoli voi olla hirveän vahva vaikuttaja ja lobbata itselleen etuja, johon pienemmät toimijat eivät pystyisi.”


27


I T IS L Y T S IS Ä L Ö Y T Hashtag #puoluekokousmekko ja muut ulkonäköpaineet korostuivat viime kesäkuussa seuratessani tovereideni valmistautumista paljon mediahuomiota saaneeseen Vasemmistoliiton puoluekokoukseen, jossa vasemmistolaisen ay-nuorison ihannoima Li Andersson valittiin samalla myös puolueen johtoon. Bulevardikommunistiksi tituleerattuna päätinkin ottaa tehtäväkseni nostaa varsinkin vasemmistolaisten broilerien pelin tasoa ja kommentoida tipujen etiketti -ja pukeutumisvirheitä sosiaalisessa mediassa – jo varmasti ärsyyntymiseen asti. Muistaakseni kaikki alkoi kaupunginvaltuutettu Dan Koivulaakson (äänestäminen on itsepuolustusta) osallistumisesta johonkin formaalimpaan tilaisuuteen kauluspaidan ylin nappi napitettuna, ilman solmiota. Seuraava erhe taas oli päätoimittaja Niko Peltokankaan random hippipaituli Itä-Euroopan tourneella sekä puheenjohtaja Anni Ahlakorven psykedeelinen, pari kokoa liian isona hankittu Merja Kyllönen -t-paita, jota uhattiin käyttää puoluekokousmekkona. Tästä järkyttyneenä olen toistuvasti tarjonnut itseäni Vasemmistoliiton palkkalistoille työläisstylistiksi ja vakuuttunut sitä, että nostaaksenne puolueen 20 prosentin kannatuslu28

Hippireleet roskiin, opastaa työläisstylisti kemiin tarvitsette vain hieman toverillista apua. Ei hätäännytä toverit nyt kuitenkaan, on sitä Kokoomuksessakin eeppistä perseilyä, politiikankin lisäksi. Meidän täytyy kerätä voimavaramme ja nostaa vasemmisto maakuntien toreilla, mormoonisaarnaajamaiseen, häikäisevään nousuun. Aloitetaan tämä sarja kannustamalla yleensäkin solmion käyttöön (ei kuitenkaan mustaa kauluspaitaa ja tummansinistä solmiota, protip) tai ainakin jättämään se kauluspai-

dan (myös pikeen) ylin nappi auki, jos haluaa pukeutua kasuaalimmin. Toiseksi, t-paitaa (oikeasti aluspaita) ei voi eikä koskaan tule käyttää mekkona. Kolmanneksi, heittäkää hippireleenne roskikseen, tai polttakaa ne muiden humanistivillapaitojenne kanssa roviolla. Muuten kannatusprosentinne on ikuisesti tuomittu jumittamaan 10 prosentin kohdalla, eikä edes kannabis laillistu tällä vuosituhannella. Niko Ravattinen


Gambia kärsii hiljaa tyrannian varjossa

Monet eivät ole kuulleetkaan manner-Afrikan pienimmästä valtiosta, Gambiasta. Jos osaa asettaa maan suurin piirtein kartalle oikeaan kohtaan, valtiosta saattaa tulla mieleen yleensä aurinkoiset rannat, Tjäreborgin tarjoamat pakettimatkat ja kenties marijuana. Jos tietää länsi-afrikkalaisesta maasta enemmän, osaa yhdistää siihen presidentti Yahya Jammehin heinäkuusta 1994 asti johtaman julman diktatuurin.

teksti Mariam Colley

Yahya Jammehin hallinto on syyllistynyt yli kaksi vuosikymmentä kestäneen valtansa aikana räikeisiin ihmisoikeusrikoksiin, kuten lehdistön vapauden rajoittamiseen, mielivaltaisiin pidätyksiin, kidutuksiin ja jopa murhiin. Maa on Länsi-Afrikan köyhimpiä, mutta presidentti on rakennuttanut itselleen hulppeita taloja ja monumentteja niin kotimaahan kuin ulkomaillekin. Jammeh johtaa Gambia pelolla, väkivallalla ja taikauskolla. Eksentrinen diktaattori muun muassa väittää osaavansa parantaa HIV:n, astman ja diabeteksen. Hänen tiedetään myös järjestäneen noitavainoja.

Matkailijalle hieman alle kahden miljoonan asukkaan Gambia vaikuttaa puoleensavetävältä ja turvalliselta maalta, jossa parin viikon rantaloma sujuu leppoisissa tunnelmissa. Tarkempi tutkiskelu kuitenkin paljastaisi tahroja timantin pinnalla. Gambiassa ei ole sananvapautta. Mikäli olet journalisti, aktivisti tai tavallinen kansalainen, joka ei kavahda ilmaista tyytymättömyyttään maan korruptoituneeseen johtoon, asetat itsesi ja perheesi vaaraan. Pelätyt turvallisuus- ja tiedustelupalveluiden joukot vaimentavat kritiikin keinoja kaihtamatta. Jos kuulut johonkin muuhun

kuin valtaa pitävään APRC -puolueeseen, etkä myötäile presidenttiä ja hänen sisäpiiriään, sinut saatetaan siepata yöllä kodistasi tai kadulta keskellä kirkasta päivää. Pidätetyt viedään yleensä vankilaan kidutettavaksi ja monia ei nähdä enää koskaan. Tämä oli esimerkiksi aiemmin tänä vuonna surmatun aktivistin ja oppositiojohtaja Solo Sandengin kohtalo. Sandeng ja kaksi muuta UDP -puolueen jäsentä kidutettiin kuoliaaksi keväällä 2016 sen jälkeen, kun he olivat osallistuneet puolueensa järjestämään rauhanomaiseen mielenosoitukseen hallitusta vastaan. Presidentti Jammehin vastaisia mielenosoituksia on ollut tänä vuonna poikkeuksellisen paljon joulukuisten presidentinvaalien vuoksi. Gambiassa homojen oikeuksia ei ole olemassakaan, kiitos presidentin lokakuussa 2014 säätämän homoseksuaalisuutta koskevan lain. Avoimesti sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöihin kuuluvia odottaa jopa elinkautinen vankilatuomio. Vuonna 2008 Jammeh hän kehotti kaikkia homoseksuaaleja poistumaan maasta mestauksen uhalla. Gambian talous nojaa voimakkaasti yhä kasvavaan turismiin ja lomailijalle Gambia onkin oikea paratiisi. Sadekautta lukuun ottamatta erinomainen rantasää on taattu ja maa tunnetaan edullisesta hintatasostaan, ystävällisistä paikallisista ja alueelle poikkeuksellisen lajirikkaasta lintukannasta. Todellisuus tämän suositun lomakohteen asukkaille on kuitenkin aivan toisenlainen: gambialaiset elävät köyhyydessä julman tyrannin varjossa, josta puoli maailmaa ei ole koskaan kuullutkaan. 29


I P P O O K IS L E P

Ennen nörtti, nykyään fasisti Muistatko vielä Gamergaten? Kannattaisi muistaa, sillä pelimaailmaa mustanneella äärioikeistoliikkeellä on suora yhteys Trumpin vaalikampanjan menestykseen. teksti Pontus Purokuru

30


Vuonna 2014, eli samoihin aikoihin kun Ilja Janitskin perusti MV-lehden, #Gamergate-tunnuksen alle järjestäytyi joukko ahdistelijoita, jotka hyökkäsivät naispuolisten pelinkehittäjien ja pelitoimittajien kimppuun. Pelipiirien naiset, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt sekä heitä tukevat henkilöt saivat tappo- ja raiskausuhkauksia. Kohteiden osoitetietoja ja puhelinnumeroita leviteltiin netissä. Joskus hyökkäyksen syynä oli valheellinen syytös korruptiosta, joskus pelkästään se, että henkilö sattui käsittelemään videopelejä tavallista yhteiskunnallisemmasta näkökulmasta. Gamergate-ahdistelijoita yhdisti näkemys siitä, että peliteollisuus on menossa “poliittisesti korrektiksi” eli käytännössä huomioi vähitellen muitakin kuin valkoihoisia miehiä. Gamergate laajeni yleisemmäksi “korrektiuden”, vasemmiston, feminismin, maahanmuuton ja vähemmistöjen vastaiseksi verkostoksi, johon liittyi boikotteja, sähköpostikampanjoita, Twitter-uhkailua ja vastustajien nöyryyttämistä. Breitbart-nettimedia, MV-lehden amerikkalainen versio, ratsasti menestykseen juuri tällä kommenttipalstoilla kiehuvalla uudella äärioikeistolla. MEEMIFASISMILLA VALKOISEEN TALOON Liike brändättiin “alt-rightiksi” ja sen keulakuvaksi nostettiin Breitbartin tähtitoimittaja Milo Yiannopoulos. Alt-rightin tai suomeksi sanottuna meemifasistien “vaihtoehtoisuus” viittaa lähinnä nettikulttuuriin ja trollaamiseen. Liikettä motivoi viha,

rasismi, vallanhalu ja yritys palauttaa konservatiivisten identiteettien nationalistinen kulta-aika, jolloin miehet käskivät ja alaiset tottelivat. Koska Donald Trump käytti merkittävän osan presidentinvaalikampanjastaan “poliittisen korrektiuden” vastustamiseen, alt-right valitsi hänet presidenttiehdokkaakseen. Trump sai pelialalta muutaman merkittävän tukijan, kuten Facebookin omistamien Oculus Rift -virtuaalilasien kehittäjän Palmer Luckeyn. Trumpin vaalikampanjaa veti Breitbartin johtaja Steve Bannon. Kun Trump voitti vaalit, hän nimitti juutalaisvihastaan ja rasismistaan tunnetun Bannonin tärkeimmäksi neuvonantajakseen. Alt-rightin piirissä Trumpin vaalivoittoa juhlittiin meemifasismin valtavirtaistumisena. On kuvaavaa, että perussuomalaisten nuorten Sebastian Tynkkynen, yksi vaihtoehtofasismin tunnetuimmista suomenkielisistä edustajista, liputti Trumpin puolesta ja osallistui heti vaalien jälkeen vihakampanjaan transsukupuolista Hesburgerin työntekijää vastaan. Suomenkielisten nörttifasistien pesäpaikkoja ovat Ylilauta, MuroBBS ja Hommaforum. Englanninkielisessä maailmassa nörttihenkinen alt-right majailee 4chanissa, 8chanissa ja Redditissä. PELIMAAILMAN ANTIFASISTIT Äärioikeistolaisuus ei kuitenkaan ole välttämättä sisäänleivottu nörttimaailmaan tai peliporukoihin. HC-pelaajien, pelitoimittajien ja peliteollisuuden sisäpiiriläisten suositulla

NeoGaf-foorumilla on nollatoleranssi nettinatseiluun. Moderointi toimii useimmiten, vaikka käyttäjiä on lähes 200 000. Presidentinvaalien jälkeen Gafiin perustettiin ketju, jossa kysyttiin, miten peliteollisuus voi tehdä vastarintaa “Trumpille ja hänen fasismilleen”. Ehdotuksia riitti: voi järjestäytyä ammattiliittojen kautta, tukea itsenäisiä pelinkehittäjiä, tehdä ironisia ja koomisia pelejä ja nostaa vähemmistöjen edustajia johtaviin asemiin. Keskustelu osoitti, että ilmastonmuutos, maahanmuuttopolitiikka, viharikokset, poliisin militarisoituminen, seksismi ja rasismi tiedostetaan ongelmiksi myös pelialan sisällä. Seuraavana päivänä keskustelu tosin suljettiin, koska meemifasistit olivat tukkineet sen. Alt-right ei halua keskustella vaan trollata, ahdistella ja tuhota. Teknologialehti Real Life kirjoitti Trumpin voiton jälkeen, että alistetun nörtin myytti keksittiin 1960- ja 70-luvuilla, jotta ihonväriin, sukupuoleen, luokkaan ja seksuaalisuuteen liittyvät todelliset ja järkyttävät kamppailut pystyttiin muuntamaan kulttuurisesti valkoisen miehen kärsimykseksi. Vaikka nörttikulttuurista tuli pop-kulttuurin valtavirtaa sarjakuvineen, peleineen ja elokuvineen, myytti sorretusta valkoisesta miesnörtistä elää meemifasistien keskuudessa. Oma valta-asema käännetään uhrikuvaksi, jolla oikeutetaan äärioikeistolainen politiikka.

31


I K K II IT R K

Jekkuja

Bukarestissa Maren Aden menestysleffassa Ines Conradilla on nolo isä ja hieno työ saksalaisyrityksen konsulttina Romaniassa.

Saksalainen elokuva ei nauti yleisesti samanlaisesta arvostuksesta kuin muut Euroopan isot maat. Viime keväänä Maren Aden kolmas elokuva Isäni Toni Erdmann oli pitkästä aikaa ensimmäinen saksalaiselokuva Cannesin kilpasarjassa. Maren Ade voitti edellisellä elokuvallaan Everyone Else (Alle anderen, Espoo Cine 2009) Berliinissä parhaan elokuvan palkinnon, 32

ja tuotantoyhtiönsä kanssa hän on tuottanut muun muassa Sodankylässä (2015) vierailleen portugalilaisen Miguel Gomesin elokuvia. Everyone Else oli jo erittäin väkevä realistinen draama, jossa nuori pariskunta kokee kaikkien muiden muottiin mukautumisen hankalana. Toni Erdmannissa tarkastellaan hieman samoja aiheita isän ja tyttären suhteen kautta. Ines Conradi

teksti Mikko Pihkoluoma

on omaksunut yrityskulttuurin erittäin hyvin. Päällisin puolin hänen elämänsä on uomissaan ja menestyksekäs ura Bukarestissa saksalaisen yrityksen konsulttina pitää hänet kiireisenä. Kuitenkin Ineksen isä Winfried Conradi koettaa rikkoa tämän kovan ulkokuoren vitsikkäällä olemuksellaan. Elokuvan alussa Winfried pelleilee ensin postimiehen kanssa esit-


täen, että hänellä on veli (erona tekohampaat), jolle paketti on oikeasti tilattu. Myöhemmin hän näyttelee lukuisia muita keksittyjä hahmoja (kuten elokuvan nimeen päätynyttä Toni Erdmannia), jotka ovat kaikki uskomattoman hauskoja. Inestä ei tosin aina isän jekut huvita. Isäni Toni Erdmann on siis komedia. Se on lähes kolmen tunnin kestostaan ja saksalaisuudestaan huolimatta huumaavan hauska komedia. Elokuvassa on niin monta absurdia kohtausta, että sitä katsoessa pysyy istuimen reunalla jännittäen yksinkertaisesti siitä syystä, ettei tiedä voiko yllätyksiä tulla kerta toisensa jälkeen lisää. Kaiken hassuttelun ohella Ade tekee myös hienoja yhteiskunnallisia huomioita saksalaisten ja romanialaisten välisistä suhteista. Kommunismin romahdettua monet saksalaisyhtiöt asettuivat maahan ja nauttivat edelleen tietystä asemasta maassa. Nuorempi polvi tosin tuntuu katuvan tapahtunutta. Dialogissa tulee myös esiin ulkoistamisen vaikutukset työpaikkoihin Romaniassa. Elokuvan loppupuolella on monta huipennusta, joista ensimmäinen alkaa avata vihdoin Ineksen kovaa ulkokuorta. Perhekutsuilla isänsä säestämänä hän laulaa yhtäkkiä ällistyttävän tunteikkaasti Whitney Houstonin kappaleen The Greatest Love of All (”…is to love oneself”). Kohtauksen alussa katsomossa naurettiin, mutta sen loputtua lähempänä ovat kyyneleet niin kankaalla kuin katsomossakin. Ade ei juuri alleviivaa tai käsittele kohtauksien tunteita vaan antaa niiden samalla tavoin ravistella yleisöä kuin jekuista pursuavan huumorinkin. Kuitenkin tarkkaavaisempi huomaa jo elokuvan alkupuolella, ettei Ineksellä kaikki ole niin mallikkaasti kuin vaikuttaa. Kritiikin kohteeksi joutuvat erityisesti yritysmaailman hierarkiat. Isä-tytär-suhdekin on onneksi lopulta muutakin kuin häiriötekijä. Isäni Toni Erdmann on erityisen hieno taide-elokuva siinä määrin, että vaikkei kaikkea selitetä täysin auki, niin se on silti äärimmäisen helposti lähestyttävä. Se herättää tunteita yleisössä ja jaksaa hauskuuttaa. Maren Ade on ylivoimaisesti saksankielisen maailman kiinnostavin ohjaaja juuri nyt.

Näkymätön luokka Anna Kontulan tuore pamfletti tekee näkyväksi yhteiskunnan piilotetut luokkalait. teksti Taija Roiha

Kun Susanna Koski kehotti Ylen suorassa lähetyksessä työttömiä katsomaan metsää, syntyi kohu. Lausunto jätti kuitenkin varjoonsa erään jopa paljastavamman Kosken suusta samana iltana kuullun kommentin: ”Kyllähän jokaisella on vapaus ja oikeus sanoa, että mikä (työtä) mieluiten tekisi ja mitä ei, mutta se on taas moraalinen keskustelu, että onko oikeus kieltäytyä työstä”. Tätä moraalin, politiikan ja lainsäädännön suhdetta käsittelee tuoreessa pamfletissaan vasemmiston kansanedustaja, VTT Anna Kontula. Luokkalaki-nimisessä pamfletissaan Kontula kuvaa Suomen lainsäädännön ja viranomaiskäytäntöjen luokkasidoksia. Perusteesi on, että vaikka yhteiskunnassa pyritään yksilöllisyyden korostamisen kautta aktiiviseen luokkataustan kiistämiseen, tullaan luokkajakoa silti jatkuvasti uusintaneeksi erilaisten mekanismien kautta. Keskeistä osaa näyttelee moraali, jonka avulla luokkahierarkiaa voimistavia käytänteitä uudistetaan. YHTEISKUNNAN LUOKKALAIT Luokkalailla on Kontulan mukaan historiallisesti viitattu lakeihin ja säädöksiin, jotka suoraan tai välillisesti kohtelevat ihmisiä eri tavoin sosioekonomisesta taustastaan riippuen. 2000-luvun luokkalakeja on vaikea havaita, koska yhteiskuntaluokasta puhuminen on tabu. Luokan sijaan puhutaan köyhyydestä, vähäosaisuudesta ja syrjäytymisestä. Kontulan mukaan käsitteiden ongelmallisuus piilee siinä, että ne irrottavat ilmiöt yhteiskunnallisista valtasuhteista. Näin köyhyys näyttäytyy yksilön henkilökohtaisena tragediana, ei yhteiskunnan valtasuhteiden tuottamana eriarvoisuutena ja sen kautta luokkakysymyksenä. Yksi Luokkalaki-pamfletin suurimpia ansioita onkin tapa, jolla Kontula perkaa sellaisen lainsäädännön ja viranomaistoiminnan luokkaperustaisuutta, joka ensisilmäyksellä vaikuttaa yhdenvertaiselta. Kontula tarjoilee esimerkkejä muun muassa yksityisyyden suojan ja pankkisalaisuuden, opiskelun ja kansainvälisen liikkuvuuden tiimoilta. Esimerkiksi kauppojen aukioloaikojen pidennystä perusteltiin ”anonyymin kuluttajan vapaudella” samaan aikaan kun kaupan alan työntekijöiden vapautta päättää oman elämänsä ja vapaa-ajasta kavennettiin. Näin tehtiin näkymättömäksi lakimuutoksen luokkasidos. Kontula tuo pamfletillaan suomalaiseen keskusteluun tärkeän panoksen luokkien yhteiskunnallisesta vaikutuksesta tänä päivänä. Pamfletti on helposti lähestyttävä myös niille lukijoille, joille aihepiiri ei entuudestaan ole tuttu. Suositeltavaa luettavaa jokaiselle, joka haluaa ymmärtää yhteiskuntaluokkien merkitystä 2000-luvun Suomessa. Anna Kontula: Luokkalaki. Miten Suomen lait ja viranomaiset syrjivät työväenluokkaa. Into Kustannus, 2016. 33


Nato-keskustelua venäläissenaattorin kanssa teksti Niko Peltokangas kuvat Vera Majakova

Nuorisojärjestöt lähettivät edustajansa propagandamatkalle Moskovaan. Siellä puhuttiin turvallisuuspolitiikkaa.

Vierailimme lokakuussa poliittisista nuorisojärjestöistä kootun delegaation kanssa Moskovassa. Lähes viikon mittaisen matkan järjesti Rossotrudnichestvo, joka on Venäjän ulkoministeriön alainen toimija ja jonka nimen lausumista opettelimme koko matkan ajan. Matkalle osallistuivat allekirjoittaneen ja Vasemmistonuorten puheenjohtajan Anni Ahlakorven lisäksi kaksi edustajaa Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitosta sekä edustajat demarinuorista, keskustanuorista ja RKP-nuorista. Viikon aikana tutustuimme muun muassa tiedekeskus Skolkovoon, Russia Today -televisiokanavan toimitukseen ja Moskovan valtiolliseen yliopistoon. ”NATO-SUOMI ON KOHDE” Ennen matkaa valmistauduimme ottamaan esiin vaikeita turvallisuuspoliittisia asioita, mutta lopulta kaikki kävi helposti, sillä tapaamamme poliitikot veivät keskustelun yleensä itse näihin aiheisiin. Lienee sanomattakin selvää, että venäläisen näkökulman kuuleminen esimerkiksi Suomen Nato-jäsenyydestä tai venäläiskoneiden ilmatilaloukkauksista oli enemmän kuin mielenkiintoista. Aiheet olivat esillä, 34

kun tapasimme Venäjän federaationeuvoston eli parlamentin ylähuoneen jäsenen Andrei Klimovin, joka toimii neuvoston ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtajana. Edellisellä viikolla uutisoituihin ilmatilaloukkauksiin Klimov suhtautui taitavan vähättelevästi, kieltämättä tai myöntämättä. Hänen mukaansa ”mystiset venäläiskoneet” ovat hyvä argumentti, joka nostetaan esiin, kun halutaan puhua Nato-jäsenyydestä. Klimov vakuutti, ettei Suomen rajoilla lentävistä sotilaskoneista ole vaaraa. Ne ovat siellä, koska eteläiset lähinaapurimme kuuluvat Natoon. ”Jos haluatte koneet pois ilmasta, pyytäkää Baltian maita lähtemään Natosta”, Klimov opasti. ”Nato perustettiin asiakirjojen mukaan Neuvostoliittoa ja Venäjää vastaan. Jokainen Nato-maa on meidän armeijallemme mahdollinen uhka ja kohde.” Venäjän ja Neuvostoliiton ero on senaattorin mielestä siinä, että Venäjä ei pyri viemään omaa järjestelmäänsä muihin maihin. Tästä on helppo olla eri mieltä, mutta epäselväksi jäi – ja jää Venäjää koskevassa keskustelussa yleisesti – mikä edes olisi tai on se järjestelmä, jonka maa haluaa nostaa maailman toiseksi

navaksi. Mutta mikä tasapainottaisi kapitalistista länttä, kun sosialismin jälkeen tarjolla on vain kapitalistinen itä? ONNISTUNUTTA PROPAGANDAA Suomen länsisuhde otettiin puheeksi myös nuorisopoliitikkojen tapaamisessa parlamentin alahuoneessa duumassa. Kommunistinuorten edustaja halusi tietää, mitä nuoret ajattelevat, kun liittoutumaton Suomi solmii sopimuksia Naton ja Yhdysvaltojen kanssa. Suomalaisdelegaatiossa ei ollut Nato-jäsenyyden kannattajia ja muutenkin kommenttimme korostivat paitsi liittoutumattomuutta myös Suomen omaa päätösvaltaa. Ainoa hallituspuolueen edustaja toisti mantran, ettei Suomi ole hakemassa Nato-jäsenyyttä tällä vaalikaudella. Propagandamatka taisi onnistua, sillä itse kenessäkin tuntui heräävän tai voimistuvan kiinnostus suurta ja mahtavaa Toista kohtaan. Oli hätkähdyttävää huomata, kuinka paljon rajanaapuria tutumpia monet mertentakaisetkin kulttuurit ovat. Matka tuskin vaikutti maiden suhteisiin mitenkään, mutta seitsemän suomalaista on nyt hieman avoimempia ymmärtämään naapuria paremmin.


35

Andrei Klimovia (keskellä) oli tapaamassa vasemmistonuorten Anni Ahlakorpi, vihreiden nuorten Minna Manninen, RKP-nuorten Matilda Af Hällström, Liberon päätoimittaja Niko Peltokangas, vihreiden nuorten Bellaa Forsgrén, keskustanuorten Santeri Lampi sekä demarinuorten Patrik Saarto.


Unionin vieraana Nuorisodelagaation Brysselin-matkalla puhuttivat pakolaispolitiikka ja eurovaikuttamisen mahdollisuudet.

Gerard Bona koordinoi maattomien kansojen europuolueen nuorisojärjestöä.

Vasemmistonuorten ja Vasemmisto-opiskelijoiden hallitukset, henkilökunta sekä muita toimijoita matkusti marraskuussa Brysseliin tutustumaan europarlamenttiin. Vasemmistoliiton Merja Kyllösen emännöimällä vierailulla kuultiin perusasioita parlamentin toiminnasta sekä parlamentaarikon kokemuksia EU:ssa vaikuttamisesta. Kyllönen vastasi muun muassa pakolaispolitiikkaa koskeviin kysymyksiin. Hänen mukaansa parlamentissa on 74 meppiä (Member of Parliament, MEP), jotka kannattavat inhimillisempää pakolaispolitiikkaa; sen verran nimiä kertyi julkilausumaan ”Välimeren joukkohaudan” sulkemisesta eli pakolaisten joukkohukkumisten estämiseksi Välimerellä. Ihmisvihan lietsominen parlamentin keskusteluissa on yllättänyt Kyllösen. Joitakin parlamentaarikkoja on poistettu istuntosalista ihmisarvoa loukkaavan kielenkäytön vuoksi ja asetettu muutaman viikon toimintakieltoon. Toinen yllätys ovat olleet lobbarit. Esimerkiksi fossiilitalouden lobbaamiseen käytetään ”järjettömästi rahaa” ja voimakas mielipidevaikuttaminen voi kääntää kokonaisen parlamenttiryhmän mielipiteen yhdessä yössä. ”Raivostuttavimpia ovat lobbarit, jotka ovat päässeet käsiksi sisäpuhelimiin”, Kyllönen manasi.Nykyään lobbarit voivat ilmoittautua vapaaehtoiseen rekisteriin, ja mepit ovat tarkkoja siitä, onko juttukaveri rekisterissä vai ei. 36

Vasemmistonuoret kerääntyivät yhteiskuvaan europarlamentissa.

teksti ja kuvat Niko Peltokangas

MAATTOMIEN KANSOJEN ASIALLA Libero tapasi Brysselissä myös europuolue EFA:n eli Euroopan Vapaan Allianssin nuorisojärjestön EFAY:n pääsihteerin Gerard Bonan. Puolueeseen kuuluu alueellista itsemääräämisoikeutta ajavia puolueita paristakymmenestä maasta. Esimerkiksi ahvenanmaalainen Ålands Framtid on EFA:n jäsen. Nuorisojärjestön agendaa ja tämänhetkistä hallitusta pääsihteeri kuvailee vasemmistolaiseksi mutta painottaa, että muunlaisiakin jäsenjärjestöjä on. Puolue ja nuorisosiipi ajavat ihmisten kulttuurisia ja kielellisiä oikeuksia, erityisesti niin sanottujen maattomien kansojen osalta. Politiikassa korostuvat myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet. Monet sosiaaliset ongelmat kasaantuvat helposti vähemmistöjen vähemmistöille. Nationalistis-separatistiset puolueet europuolueen taustalla ovat

kaikesta huolimatta EU-myönteisiä. Britannian EU-eroäänestyksen jälkeen ajatukset itsenäisyydestä virisivät jälleen sekä Skotlannissa että Walesissä, joissa kummassakin on haluja kuulua jatkossakin unioniin. Miten pikkupuolueet sitten vaikuttavat europarlamentissa? EFA on muodostanut yhteisen parlamenttiryhmän vihreiden kanssa ja nuorisojärjestö on mukana ryhmän toiminnassa. Joukkovoimaa hyödynnetään myös paikallisissa kamppailuissa. Eri alueilla on järjestetty äärioikeiston vastaista, feminististä tai vaikkapa ympäristöön liittyvää toimintaa. Vasemmistonuorille EFAY on tuttu viime elokuussa Budapestissä järjestetystä siirtolaisuusteemaista työpajasta, jonka järjestelyissä kumpikin järjestö oli mukana. Yhteisiä kiinnostuksen kohteita on lisäksi muun muassa Kurdistanissa ja Palestiinassa.


Esittelyssä vanu Palstalla tutustutaan vasemmistonuoriin.

Noora: Vasemmistonuoret oli ainoa aidosti varteenotettava vaihtoehto poliittisista nuorisojärjestöistä. Olin kannattanut vasemmistoliittoa jo joitakin vuosia ja Vasemmistonuorten toiminta vaikutti kiinnostavalta. Toisaalta pohdin paljon myös sitä, onko parlamentaariseen järjestelmään sidottu poliittinen toiminta minun juttuni. Christian: Tein tutustumistyötä muihinkin poliittisiin nuorisojärjestöihin ennen kuin liityin Vasemmistonuoriin. Vajaa kuukauden ”kenttätyön” jälkeen havahduin, että Vasemmistonuorissa on paikkani.

Christian

Kerro ikimuistoisen hyvä tai huono kokemus Vasemmistonuorten toiminnasta.

Noora Noora Tapio, Tampere 20-vuotias Liittyi jäseneksi hieman yli kaksi vuotta sitten. Toiminut muun muassa Tampereen ja Hämeen Vasemmistonuorten puheenjohtajana Tällä hetkellä työttömänä. Christian Karau, Kuopio 19-vuotias Liittyi jäseneksi viime kesänä tutustuttuaan ensin vappuna paikallisiin vasemmistonuoriin. Toimii Kuopion Vasemmistonuorten hallituksessa ja Vasemmistonuorten kansainvälisten asioiden jaostossa. Tällä hetkellä työkokeilun orjana, keväällä menossa harjoitteluun. Kun liityit jäseneksi, oliko Vasemmistonuoret ainoa vaihtoehto vai yksi monista?

Noora: Eniten minua ilahdutti hiljattain Hämeen Vasemmistonuorten syysleirin tunnelma. Leirillä oli käytössä turvallisemman tilan säännöt, joita leiriläiset noudattivat erittäin hyvin. Yhdessä sovittujen pelisääntöjen myötä ei tarvinnut nähdä ylimääräistä vaivaa ihmisten ennakko-oletusten kanssa toimimiseen ja niiden kumoamiseen. Leirin ilmapiiri oli suurelta osin turvallisemman tilan periaatteiden myötä hyvin voimauttava! Christian: Ikimuistoisin kokemus on varmaankin Itä-Suomen Vasemmistonuorten syysleiriltä kun soitimme ja lauloimme isolla äänellä uusia ja vanhoja työväenlauluja. Siitä minä nautin. Mikä sinua on innostanut viime aikoina? Noora: Tulevat kuntavaalit. En malta odottaa, että pääsen aloittamaan kampanjani kunnolla! Christian: Viime aikoina minua on innostanut musiikki, kuten aina. Kaikki työväenlauluista folkkiin ja jopa örinäplörinämusiikkiin on uponnut varsin mainiosti. Missä olisit, jos et olisi koskaan liittynyt Vasemmistonuoriin? Noora: En osaa sanoa. Jollain tavalla aktivismi varmasti liittyisi elämääni. Christian: Olisin tällä hetkellä varmaan katuojassa.

JOKO-TAI Kaduilla vai kabinetissa? Noora: Kaduilla. Todellinen muutos lähtee ruohonjuuritasolta. Christian: Kaduilla sekä kabineteissa. Mielestäni poliittisen nuorisotyön tekeminen on elintärkeää kaikkialla. Työväenlauluilta vai graffitityöpaja? Noora: Graffitityöpaja! Uusia asioita on mukava oppia, katutaide on hienoa ja voihan siinä maalatessa laulella työväenlauluja. Christian: Työväenlauluilta ehdottomasti. Näitä on kanssa kiva järkkäillä Nyhtis vai härkis? Noora: Nyhtis. Christian: Härkis. Nyhtistä ei ole vielä tullut maistettua. Ehdolle vai tukiryhmään? Noora: Ehdolle. Christian: Ehdolle. Suomi tarvitsee tällä hetkellä mahdollisimman paljon vasemmistolaisia päättäjiä. Snapchat vai Instagram Story? Noora: Instagram, en oikein tajua Snapchatin konseptia. Christian: Instagram Story näkyy useammille. Fixit vai Fix it? Noora: Fix it. Euroopan unionin ongelmat ovat erittäin syvällä sen rakenteissa ja niiden korjaaminen vaatii koko järjestelmän purkamisen ja uudelleenrakentamisen, mutta unioni on todella hyvä väline euroopanlaajuisten ongelmien ratkomisessa. Christian: Fix It. Mielestäni Euroopan unioni tulee uudistaa täysin, mutta tämä onnistuu vain sisältäpäin.

37


Järjestöuutiset MAIJAN SIVARI JÄI KESKEN Vasemmistonuorten toimistolla siviilipalvelusta suorittanut Maija Koivistoinen jätti palveluksen kesken joulukuun alussa. Koivistoisen mukaan keskeyttämispäätös ei johdu Vasemmistonuorista vaan kyseessä on kannanotto epätasa-arvoiseen asevelvollisuusjärjestelmään. ”Mielestäni räikein epätasa-arvoinen piirre on se, että lähtökohtaisesti vain puolet ikäluokasta on palvelusvelvollisia juridisen sukupuolensa takia. Toinen epäkohta on siviilipalveluksen pitkä kesto. Olen nyt suorittanut siviilipalvelusta armeijan lyhimmän palvelusajan eli kuuden kuukauden verran, ja mielestäni sivarikin pitäisi voida suorittaa puolessa vuodessa.” Vapaaehtoisena asepalveluksen aloittanutta ja sieltä sivariin vaihtanutta Koivistoista odottanee vankeusrangaistus, joka vastaa puolta jäljellä olevasta palvelusajasta. Koivistoinen teki töitä Vasemmistonuorten feministisessä kampanjassa ja lupaa kampanjan jatkuvan hänen lähdettyäänkin. Kampanjaan liittyvissä asioissa toimistolla vastataan jatkossakin osoitteessa maija@vasemmistonuoret.fi.

38

LÄHDE EHDOLLE JHL:N VAALEISSA! Julkisten ja hyvinvointialojen liitossa JHL:ssä pidetään keväällä liittovaalit, joissa valitaan 120-jäseninen edustajisto. Vasemmistonuoret kannustaa jäseniään ehdolle JHL:n ja muiden liittojen vaaleissa. ”Kiky-sopimukset ja muut hyökkäykset työntekijöitä vastaan ovat osoittaneet, että nyt tarvitaan vahvaa ammattiyhdistysliikettä. Nuorten kannattaa lähteä ottamaan valtaa liikkeessä ja kääntämään leikkausten ja huononnusten työmarkkinapolitiikka työhyvinvointia, demokratiaa ja oikeudenmukaista tulonjakoa luoviksi uudistuksiksi”, kertoo puheenjohtaja Anni Ahlakorpi. Puheenjohtajan mukaan Vasemmistonuoret on perinteisesti tukenut jäseniään liittovaaleissa ja muussa ay-toiminnassa. Vasemmiston ehdokkuudesta liittojen vaaleista kiinnostuneet voivat ilmoittautua sähköpostitse osoitteeseen liittovaalit@vasemmistonuoret.fi. JHL:n osalta ehdokasasettelu päättyy tammikuun lopussa.

PÄÄSIHTEERI VAKINAISTETTIIN Vasemmistonuorten hallitus päätti lokakuun kokouksessaan vakinaistaa pääsihteerin työsuhteen. Aiemmin pääsihteeri on valittu kahden vuoden määräajaksi pian toukokuussa pidetyn liittokokouksen jälkeen. Pääsihteerinä toimii tällä hetkellä Antti Kettunen, jonka työsuhde siis muuttui toistaiseksi voimassaolevaksi. Puheenjohtaja Anni Ahlakorven mukaan päätöksen taustalla on keskustelu määräaikaisuuden perusteesta ja mahdollisesta laittomuudesta. Pääsihteerin rooli poliittisena luottamushenkilönä ei ole ollut selvä. ”Toinen vaihtoehto olisi ollut siirtää valinta liittokokoukselle, mutta hallituksessa epäiltiin, että se kiinnittäisi valinnassa huomion pääsihteerin työn kannalta epäolennaisiin asioihin.” Muutos tuo myös jatkuvuutta järjestön toimintaan ja mahdollistaa pääsihteerin paremman paneutumisen keskustoimiston esihenkilönä toimimiseen, Ahlakorpi perustelee. ”On ollut järjestömuistin kannalta ongelmallista, kun koko johto vaihtuu kahden vuoden välein.”


I N N A

Kulutusvalintojen illuusio Tanskalainen vasemmistolaisen nuorisojärjestön SUF:n linjan mukaan yksittäisillä kulutuspäätöksillä ei ole merkitystä, joten heidän Solidaarisuustalollaan myydään Coca Colaa. Vain jos taustalla on laaja boikottikampanja, sanoivat järjestön aktiivit, on siihen mielekästä lähteä mukaan, ja ilmeisesti kokiksen boikotointi ei heille ole tarpeeksi laajaa tai järjestäytynyttä. Yksilötasolla heidän näkemykseensä on helppo yhtyä. Vastuu maailman pelastamisesta ei koskaan voi olla yksittäisen ihmisen kulutusvalintojen varassa. Lisäksi on varsin elitististä ajatella, että kaikilla edes olisi mahdollisuus kuluttaa eettisesti tai tehdä hyväntekeväisyyttä. Värillä on väliä. Pelkkä vihreys, ilman ajatusta koko tuotantojärjestelmän ja omistussuhteiden muuttamisesta ei tuota lopulta ympäristönkään kannalta toivottua tulosta. Parhaimmillaan ekologiset ja eettiset valinnat ohjaavat toki tuotantoa oikeaan suuntaan, ja ennen kaikkea tuovat kuluttajalle, ihmiselle, hyvän mielen. Kolikon kääntöpuolena ne luovat illuusion asioiden muuttamisesta, vaikka todellisuudessa kyse on vain kuluttamisesta hieman toisin. Vastuun siirtäminen yksilölle on samalla vastuun ottamista pois poliitikoilta ja suurpääomalta. En sano, etteikö pienilläkin teoilla olisi merkitystä. Esimerkiksi vegaanisen tuotevalikoiman räjähdysmäinen kasvu on ollut pitkälti sen ansiota, että tuot-

teiden kysyntää on kasvatettu, mutta on tärkeää tiedostaa, että pelkästään yksilötasolla tapahtuvalla kuluttamisella muutosta ei ole saatu aikaiseksi. Oletan, että vegaanien määrä on ollut koko ajan hienoisessa kasvussa, mutta vasta lihattoman lokakuun ja tammikuisen vegaanihaasteen kaltaiset kampanjat ovat nostaneet asian suuren yleisön tietoisuuteen ja luoneet tarvittavan paineen ruoan tuottajille. On siis tarvittu tiedostavia yksilöitä sekä heidän luomaansa joukkovoimaa. Immortal Techniquea lainatakseni kasvissyönti ei kuitenkaan tarkoita samaa kuin vallankumouksellisuus. Se voi olla sitä, mutta ensisijaisesti kyseessä on kuitenkin ruokavalio, jonka jotkut valitsevat, koska voivat. Vasta, kun siihen yhdistyy vaatimus koko ruoantuotantojärjestelmän muuttamisesta, voidaan alkaa puhua vallankumouksellisuudesta tai radikaaliudesta. Sama pätee mielestäni kaikkeen eettiseen kuluttamiseen. Jos emme tiedosta sortavia rakenteita ja pyri vaikuttamaan ensisijaisesti niihin, saamme käydä yksittäisiä, toisistaan irrallisilta tuntuvia kamppailuja niin pitkään, kun kukkaro antaa myöten. Anni Ahlakorpi Kirjoittaja on Vasemmistonuorten puheenjohtaja.

39


I T T N A

Joku pelaa aina Vaikka liityin Vasemmistonuoriin jo 16-vuotiaana, olen tullut politiikkaan ja järjestötoimintaan ensisijaisesti opiskelijapolitiikan kautta. Opiskelijapolitiikkaa olen tehnyt Itä-Suomen yliopiston ylioppilaskunnan edustajiston kokouksissa, Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokouksissa sekä Vasemmisto-opiskelijoiden puheenjohtajana. Opiskelijapolitiikan erottaa nuorisopolitiikasta selkeämmät ja lyhyemmällä aikavälillä saavutettavissa olevat tavoitteet. Ylioppilaskunnissa linjataan konkreettisesti julkisoikeudellisen yhteisön toiminnasta ja SYL:ssä näitä edustavan valtakunnallisen edunvalvontajärjestön linjoista. Samoista syistä opiskelijapolitiikka kannustaa myös tekemään yhteistyötä ja tavoittelemaan valtaa monien kavahtamillakin keinoilla. Toisinaan kuulee paheksuttavan opiskelijapolitiikkaan kuuluvaa neuvottelukulttuuria. Neuvottelemista tapahtuu niin paikallisesti kuin liittokokouksissa. Neuvottelemisella tarkoitetaan esimerkiksi sitä, että yksi ryhmä tavoittelee puheenjohtajaa ja on sen saadakseen valmis äänestämään yhtenäisesti jonkun toisen ryhmän ehdokasta hallitukseen. Sitten näitä toiveita voidaan ketjuttaa ja suhteuttaa toisten ryhmien toivomuksiin, jolloin muodostuu neuvottelukoalitio. Välissä tapahtuu luonnollisesti paljon aitoa vertailua ja reunaehtojen määrittämistä esimerkiksi ehdokkaiden painotusten, osaamisen ja arvojen välillä. Mitään kovin suuria uhrauksia en ole neuvottelujen vuoksi joutunut tekemään,

40

jos ei sosialidemokraattien äänestämistä lasketa. Neuvotteluihin osallistunut vasemmisto onkin aina pelannut puhtaasti ja käyttänyt neuvottelemista ainoastaan välineenä omien tavoitteiden saavuttamiseen. Kaikkien ryhmien kohdalla näin ei kuitenkaan ole, vaan on saattanut tapahtua myös henkilöiden mustamaalaamista ja painostamista. Olen nähnyt, kuinka ehdokkaita on pakotettu vetäytymään ehdokkuudesta toisen hyväksi ja kuinka murtuneita he ovat tästä olleet. Vallankäytöllä tulee olla pelisäännöt ja sitä edeltävä avoin ja laaja keskustelu on omiaan ehkäisemään kenenkään kölin ali vetämistä. Ikävää on, että nämä pelurit yleensä vievät toimintamallinsa myös eteenpäin liike-elämään, järjestöihin ja kunnallispolitiikkaan. Neuvottelut ovatkin kiinteä osa vallankäyttöä myös muualla yhteiskunnassa, joten niiden kategorinen vastustaminen on samalla myös luopumista vallasta. Neuvottelemisessa on kyse ennen kaikkea joukkovoimasta, jota myös vasemmisto on perinteisesti kannattanut. Törkeyksiä ja herruustekniikoita ei kuitenkaan tule hyväksyä ja vasemmiston vastalääke likaiseen peliin on ennen kaikkea avoimuus. Jokainen voi itse valita kuinka kovaa pelaa, mutta kun valtaa on jaossa, joku yleensä pelaa aina. Kirjoittaja on Vasemmistonuorten pääsihteeri.


Yhteystiedot

KESKUSTOIMISTO Hämeentie 29, 6. krs, 00500 Helsinki 045 348 5499 toimisto@vasemmistonuoret.fi www.vasemmistonuoret.fi Puheenjohtaja Anni Ahlakorpi 040 545 4753, anni@vasemmistonuoret.fi Pääsihteeri Antti Kettunen 045 644 7880, antti@vasemmistonuoret.fi Järjestö- ja koulutussihteeri Laura Pohjola 045 662 8206, laura.pohjola@vasemmistonuoret.fi

HANKI UUSIA TIETOJA & TAITOJA

Tiedottaja Niko Peltokangas 043 216 0197, niko@vasemmistonuoret.fi Jäsen- ja toimistosihteeri Valter Söderman 045 348 5499, toimisto@vasemmistonuoret.fi

RYHMÄN OHJAAMINEN

Kampanjatyöntekijä Maija Koivistoinen 040 832 9469, maija@vasemmistonuoret.fi

Opit ohjaamaan ryhmää kohti tavoitteita. 11.–12.2. Rovaniemi | 25.–26.2. Kajaani 18.–19.3. Turku | 1.–2.4. Oulu

PIIRIJÄRJESTÖT

EUROT OJENNUKSEEN

Etelä-Suomen Vasemmistonuoret Päijänteentie 35, 00510 Helsinki puheenjohtaja Samuel Drake, 044 587 7891, samwelldrake@gmail.com toiminnanjohtaja Toni Asikainen, 044 019 5901, etela-suomi@vasemmistonuoret.fi

Saat perustiedot järjestön taloudenhoidosta. 25.–26.2. Oulu | 25.–26.3. Tampere 7.–8.10. Turku | 11.–12.11. Helsinki

Talouspäällikkö Pirkko Holappa 045 351 9917, pirkko@vasemmistonuoret.fi

Hämeen Vasemmistonuoret Näsilinnankatu 22 A, 33210 Tampere puheenjohtaja Noora Tapio, 0400 908 088, nooratapio0@gmail.com toiminnanjohtaja Petteri Vuorikivi, 040 837 3467, hame@vasemmistonuoret.fi Itä-Suomen Vasemmistonuoret Pohjoiskatu 6, 80100 Joensuu (käyntiosoite Kauppakatu 44) puheenjohtaja Monica Martins, varapuheenjohtaja Jarkko Vuorinen, jarkko.vuorinen@arkku.net, 044 334 3944 järjestösihteeri Viljami Vaskonen, 044 976 2830, ita@vasemmistonuoret.fi Keski-Suomen Vasemmistonuoret Väinönkatu 28 B 14, 40100 Jyväskylä Puheenjohtaja Henri Närhi, 0407460857, henri.m.narhi@gmail.com Piirisihteeri Veera Planting, keski-suomi@vasemmistonuoret.fi Lapin Vasemmistonuoret Valtakatu 19, 3. krs, 96200 Rovaniemi Puheenjohtaja Ville Luotola, 0400 632 540, ville.luotola@gmail.com Piirisihteeri Mona Eskelinen, 040 7000 219, lappi@vasemmistonuoret.fi

TUUMASTA TAVOITTEESEEN – KAMPANJAKOULUTUS Opit kampanjoimaan toreilla ja somessa. 4.2. Tampere | 5.2. Jyväskylä 7.10. Seinäjoki | 8.10. Oulu

VÄLINEITÄ TYÖELÄMÄN MUUTOSTILANTEISIIN Opit auttamaan muutoksessa olevaa eteenpäin. 24.3. Kuusamo | 8.9. Helsinki 9.9. Oulu | 20.10. Sodankylä 27.10. Tampere

RATKAISUJA JAKSAMISEEN Saat elämäsi hallintaan ja jaksat paremmin. 4.2. & 11.2. Helsinki | 22.4. & 6.5. Tampere 19.8. & 2.9. Kuopio | 16.9. & 23.9. Oulu

Pohjois-Pohjanmaan Vasemmistonuoret Pakkahuoneenkatu 19, 90100 Oulu puheenjohtaja Iinamaija Sala piirisihteeri Riikka Matilainen, 040 725 2840, pohjois-pohjanmaa@vasemmistonuoret.fi Satakunnan Vasemmistonuoret Maaherrankatu 28, 28100 Pori piirisihteeri Joni Kalliomäki, 050 557 8942, satakunta@vasemmistonuoret.fi Varsinais-Suomen Vasemmistonuoret Hakakatu 12, 20540 Turku puheenjohtaja Mikael Kiivanen, 040 841 3610 piirisihteeri Misha Dellinger, 045 131 2552, varsinais-suomi@vasemmistonuoret.fi

LUE LISÄÄ ENSI VUODEN KOULUTUKSISTA JA ILMOITTAUDU: ksl.fi/avoimet-koulutukset Yksipäiväinen koulutus 80 €, kaksipäiväinen 150 €. PAMin ja SEL:n jäsenet maksutta. 41


I S S U J

Videopelit ja kaukainen peli Otsikko tulee Barbara Tuchmanilta, joka kuvasi näillä sanoilla keskiajan ihmistä nykyajan ihmisen tarkasteltavana: tunnistettava mutta kuitenkin vaikea hahmottaa ja käsittää. Samalla tavalla videopelit heijastaa todellisuutta, vääristyneesti. Paradox Gamesin pääsuunnittelija joskus puolusteli suunnittelemansa pelin siirtomaamekaniikkoja sillä, että koska valkoisella miehellä oli konekiväärit, kolonialismi oli helppoa. Vähänkin historiaa lukenut tietää toki, ettei se ole totta, mutta pelisuunnittelija on harvoin historioitsija tai yhteiskuntatieteilijä. Pelisuunnittelun imperatiivi kuitenkin vaatii sen, että monimutkainen prosessi tiivistetään yhteen helppoon mekaniikkaan ja se on siinä. Paradox jopa suunnitteli pelin, jossa voi nappia painamalla suorittaa alkuasukkaiden joukkomurhan, mikäli haluaa helpottaa omien siirtokuntien rakentamista. Kun todellisuutta yritetään heijastaa yksinkertaisten mekanismien kautta, päädytään todella helposti tilanteeseen, jossa ollaan luotu uskomattoman vääristynyt kuva historiasta. Vähintään kolme sukupolvea sotapelejä harrastavia uskoo esimerkiksi, että natsi-Saksan panssarivaunut olivat parhaimpia panssarivaunuja, koska pelit yleensä tekevät niitä hyviä. Harva peli nimittäin ottaa huomioon sellaisia ominaisuuksia kuin taloudellisuus tai kestävyys, kun puhutaan panssari-

42

vaunuista, vaikka ne ovat ominaisuuksina ratkaisevimpia, kysykää vaikka David Glantzilta. Nyt-liite (joka on roskaa) teki Civilization-sarjan peleistä ja niiden pelaajista juttusarjan, jota en lukenut lainkaan, koska en lue Nyt-liitteen juttuja, mutta mainittakoon että Civilization syyllistynyt historian vääristelyyn kenties enemmän kuin mikään muu pelisarja. Se on selkeästi pelkästään peli, mutta se opettaa teleologista historiaa, jolla on selkeä alku, ennaltamäärätty kulku ja selkeä tavoite. Tämä on ehkä vaarallisin asia, jota opettaa ihmisille, koska Civilization kertoo pelaajalle kaiken kehittyvän aina parempaan suuntaan ja teknisen edistyksen olevan aina positiivista. Historiaa lukenut tietää kuitenkin, että yksilön oikeudet heikentyivät modernin aikakauden alussa ja niistä on jatkuvasti pitänyt taistella. Ajatus teleologisesta historiasta on todella vaarallinen, koska se tekee ihmisestä alttiin ajattelemaan, etteivät asiat kerta kaikkiaan voi mennä huonompaan suuntaan. Jos vilkaisee ikkunasta ulos, toteaa, että todellisuudessa juuri nyt ollaan menossa todella huonoon suuntaan, jopa kohti koko planeetan kuolemaa. Olisi siis ehkä parempi jos ihmiset eivät oppisi historiaansa videopeleistä, vaan lukisivat historiansa kirjoista. Jussi Marttila


PALESTIINALAISHUIVIT KANGASMERKIT HUPPARIT PINSSIT KASSIT PAIDAT K IRJAT >>

VASEMMISTONUORET.FI/KAUPPA 43


oikomaan vääryyksiä, puolustamaan sorrettuja, pelastamaan maailman… ottakaa minuun pikimmiten yhteyttä alle rastimani vaihtoehdon merkeissä.

kyllä, olen kiinnostunut

JÄSENEKSI

Liityn jäseneksi Vasemmistonuoriin ja saan Liberon kotiin kannettuna.

TIETOA

En liity vielä jäseneksi, mutta haluan saada lisää tietoa Vasemmistonuorista.

TILAUS

Tilaan vuoden Liberot näytenumeroina ilmaiseksi, koska olen alle 30-vuotias opiskelija, koululainen tai työtön. Tilaan Liberon ilmaiseksi kouluun, nuorisotilaan, vankilaan tms. Tilaan Liberon rahalla. Lähettäkää 20 euron lasku. En halua, että minulle lähetetään enää Liberoa. Osoitteeni on muuttunut, alla uusi osoite. Anna Kontula: Kirjeitä oikealle (Into 2014) Teppo Eskelinen & Inari Juntumaa (toim.): Kapitalismin sanakirja (Into 2014)

Haluamani tilaajalahja: (sisältyy maksullisiin tilauksiin)

Nimi............................................................................................................................................................................................................................................ Lähiosoite............................................................................................................................................................................................................................... Postinumero ja -toimipaikka....................................................................................................................................................................................... Puhelinnumero.................................................................................................................................................................................................................... Sähköposti............................................................................................................

Liityn sähköpostilistalle.

Syntymäaika ..................................... Päiväys............................... Allekirjoitus..........................................................................................................................................................................

(Alle 15-vuotiaalta liittyjältä huoltajan allekirjoitus)

Vastaanottaja maksaa postimaksun

VASTAUSLÄHET YS TUNNUS 5003551 00003 HELSINKI

Libero 4/2016  

Teemana PELI

Read more
Read more
Similar to
Popular now
Just for you