dessä tekijän tulee myös päättää, millaisiin tarkoituksiin hän sallii teostaan jatkossa käytettävän. Tekijä voi ilmaista oikeutensa lisenssillä Avoimen julkaisemisen puolesta tehdään koko ajan konkreettista työtä niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin. Myös Maria Rehbinder on osallistunut useisiin julkisrahoitteisiin projekteihin, joiden avulla on pyritty saamaan aikaan uusia juridisia ratkaisuja tieteen avoimuuden edistämiseksi. Yksi merkittävimmistä hankkeista on vuonna 2014 alkanut opetus- ja kulttuuriministeriön Avoin tiede ja tutkimus -hanke, joka jatkuu ensi vuoteen saakka. Hankkeessa Rehbinder toimii osana oikeuksien hallinnointityöryhmää. Rehbinder myös ohjasi työryhmää joka suomensi Creative Commons 4.0 – lisenssit. Lisenssien käyttötarkoitus on edistää luovan työn tulosten välittämistä ja levittämistä, ja niiden avulla tekijät voivat maksutta itse määritellä, mistä tekijänoikeuksista tahtovat luopua ja mitä säilyttää itsellään. Creative Commons puolestaan on Yhdysvalloissa perustettu riippumaton organisaatio, jonka tavoitteena on luoda ja kehittää erilaisia oikeudellisia työkaluja tätä tarkoitusta varten. - Olen erittäin tyytyväinen hankkeeseen sekä työn lopputulokseen. Creative Commonsin tekijänoikeuslisenssejä on hyödynnetty jo yli miljardissa
Kuvassa Maria Rehbinder
julkaisussa maailmanlaajuisesti. Lisenssien suomennos oli ensimmäinen järjestön virallisesti hyväksymä käännös maailmassa. Creative Commons -lisenssit ovat avoimen tieteen standardilisenssejä, vaikka toki muidenkin lisenssien käyttö on hallittava. Muitakin avointa julkaisemista edistäviä projekteja on ollut ja on parhaillaan käynnissä, ja yhä useammat rahoittajat ja tiedejulkaisut ovat alkaneet viime vuosina edellyttää tiedon ja tutkimustulosten avointa saatavuutta. Esimerkiksi Suomen Akatemia edellyttää nykyään tutkimusjulkaisujen avoimuutta rahoittamiltaan hankkeilta.
LexPress
27