OIKEUSTIETEEN YLIOPPILAIDEN YHDISTYS LEX RY:N JÄSENLEHTI 4/25
Heti ensimmäisenä työpäivänäni huomasin, kuinka lämmin, motivoitunut ja yhteisöllinen työympäristö Cassulla on. Olenkin viihtynyt Cassulla erinomaisesti ja nauttinut jokaisesta työpäivästä! Nuorempana harjoittelijana olen päässyt tekemään monipuolisia työtehtäviä ja osallistumaan ison asianajotoimiston arkeen. Kaikista parasta on ollut se, että olen saanut koko harjoittelujaksoni ajan tehdä tiivistä yhteistyötä sekä toisten nuorempien harjoittelijoiden että muiden cassulaisten kanssa.
Sofia Vesanen, nuorempi harjoittelija
Ainejärjestötoiminta
TEKSTI | HELLIS OHTONEN KUVAT | HAASTATELTAVIEN KOTIALBUMIT
Lukuvuosi on taas kesän jälkeen pyörähtänyt käyntiin ja syksyn tullen myös osa pesteistä päättyy ja haut niihin aukeaa halukkaille. Lexissä pestejä löytyy joka lähtöön ja mieluista tekemistä ei tarvitse kauaa etsiä. Ainejärjestömme ei pyörisi ilman kaikkia vapaaehtoisia, jotka täydellä sydämellä antaa aikaansa ja panostustaan Lexille. Jokainen pesti on toiminnan kannalta äärimmäisen tärkeä. Pestit luo myös hyvää vastapainoa opiskelulle. Ainejärjestötoiminta on paljon muutakin kuin pelkkä pesti: se on ystävyyttä, kokemuksia ja mahdollisuus olla mukana luomassa ikimuistoisia opiskeluvuosia. Kysyimme kolmelta lexiläiseltä ajatuksia ainejärjestötoiminnasta.
1. 2.
Mitä teet/olet tehnyt Lexissä?
Mikä on ollut parasta ainejärjestötoiminnassa?
3. Miksi lähdit mukaan ainejärjestötoimintaan?
Max Nikkari, 1. vuosikurssi
Olen syyskuusta lähtien toiminut fuksikapuna yhdessä Venlan kanssa, ja toistaiseksi kalenterin on täyttänyt toogavalmistelut. Fuksikapuksi lähteminen oli kyllä hyppäys suoraan syvään päätyyn, mutta ainejärjestöhommat kiinnostavat minua paljon, joten tämä on ollut juuri sopiva juttu minulle!
No tässähän ainejärjestötoimintakokemusta on kertynyt minulle jo valtaisat neljä viikkoa, mutta sanoisin, että parasta ovat olleet yhteisö ja ihmiset. Lex on täynnä aivan älyttömän mukavia ihmisiä, ja siksi teidän kanssa tekeminen on todella antoisaa!
Lähdin mukaan ensinnäkin sen takia, että halusin päästä tutustumaan paremmin muihin lexiläisiin. Sen lisäksi halusin olla mukana luomassa vuosikurssillemme parempaa yhteishenkeä, ja koin, että fuksikapuna pääsisin näitä tavoitteita parhaiten toteuttamaan.
Janniina Pellonpää, 3. vuosikurssi
Aloitin osallistumalla eri toogakomiteoihin sekä toimimalla Lex Kurssien kurssituutorina. Sen jälkeen vietin vuoden tapahtumajaostossa ja nyt viimeisimpänä olen toiminut sitsijaoston varapuheenjohtajana sekä valokuvausvastaavana. Useampi nakki- sekä sitsikeittiövuoro on tullut myös tehtyä.
Yhteisöllisyys ja ihmiset. Samaa kuulee joka tuutista, mutta ei sitä voi korostaa tarpeeksi. Tämä ainejärjestö on täynnä upeita ihmisiä ja erilaisia persoonia, joiden kanssa on mukavaa tehdä yhdessä hommia. Ainejärjestötoiminnan kautta on päässyt laajasti tutustumaan jäsenistöön ja se on muodostunut itselle homman rikkaudeksi.
Ihmisten lisäksi on myös palkitsevaa nähdä oma panostus ja kädenjälki ainejärjestön toiminnassa.
Tuulianna Mäki, 2. vuosikurssi
Olen mukana tämän vuoden ulkoasiainjaostossa. Lisäksi olin keväällä silliskomitean jäsen.
Uusiin ihmisiin tutustuminen ja ihanat muistot. Ainejärjestötoiminta syventää kaverisuhteita ja antaa mahdollisuuden kavereiden saamiseen muistakin ainejärjestöistä :) Itselle etenkin Lexin kv-viikon järjestäminen oli unohtumaton kokemus. Ainejärjestötoiminta on hyvä keino tutustua ihmisiin matalalla kynnyksellä.
Halusin päästä järjestämään tapahtumia pelkän osallistumisen lisäksi ja tutustua paremmin ainejärjestötovereihin. Molemmat toiveet ovat toteutuneet vuoden aikana! Tapahtumien järjestäminen on palkitsevaa hommaa ja parasta on kuulla positiivista palautetta omasta panoksesta.
Kiinnostuin Lexin monipuolisesta toiminnasta jo fuksiviikolla erilaisten esittelyjen kautta. En ole aiemmin opiskeluvuosinani osallistunut esimerkiksi oppilaskuntiin tai muuhun sellaiseen toimintaan, olen vain tuutoroinut. Toisin sanottuna ajatus oli myös ”nyt tai ei koskaan”, ja toimintaan mukaan lähteminen tuntui helpolta ja vaivattomalta. Halusin nähdä minkälaista kokemusta ainejärjestötoiminnasta voi saada. Lisäksi koin, että se olisi helpoin ja mahdollisesti paras tapa päästä tutustumaan ihmisiin ja löytää samanhenkistä porukkaa – ja näinhän se oli.
2.
2.
1.
Lue kulttiksen kirjavinkki sivulta 22.
Turkuun on saapunut syksy, joten mitäs täällä voikaan tehdä? Tämän saat selville kääntämällä sivulle 26.
Haastattelussa Senilexin hallituksen sihteeri Joona Lapinlampi
18 LEX FACTOR
22 KULTTIKSEN KIRJAVINKKI
24 CALONIA CONFIDENTAL
Syksy Calonialla: Arkeen paluun monet kasvot
26 SYKSY ON TÄÄLLÄ - MITÄ SIIS TURUSSA VOIKAAN TEHDÄ?
28 VÄLIVUOTE(SI) - UHKA VAI MAHDOLLISUUS?
30 VALOKUVAUSVASTAAVA TERVEHDYS
34 OPINTOPALSTA
Uusi dekaanimme esittäytyy
36 IUS NATURALE
Suden suojelu - oikeutta, politiikkaa ja populaatiogenetiikkaa
43 LOPUKSI
Mitä, onko se jo ohi?
Syksy on uuden alku, vai miten se menikään?
Kuten tapana on, syksy on taas saapunut ryminällä Turkuun. Aurajokiranta hehkuu syksyn väreissä, aamut ovat sumuisia ja illat sateisia. Samalla alkaa uusi vuosi opintojen parissa. Monelle syksy merkitsee uuden alkua jopa uutta vuotta enemmän. Lapsena koulun alkuun valmistauduttiin viikkotolkulla, kukin tyylillään, mikä varmasti on osasyynä siihen, miksi monelle vuosi tuntuu “alkavan” aina syksyllä. Nuorina aikuisina, koulun vaihduttua yliopistoon, samankaltaiseen mentaliteettiin törmää Calonialla sellaisten lauseiden muodoissa, kuin: “Tänä vuonna mä grindaan kyllä kursseilla kunnolla!” tai “Tänään alkoi mun sali-era.”.
Syksy onkin oiva hetki testailla itselleen uusia rutiineja ja vakiinnuutta vanhoja, jo hyväksi todettuja, toimintatapoja. Moni päättää alkaa käydä luennoilla säännöllisemmin, panostaa ruokavalioon tai lopettaa torkuttamisen. Usein into kestää muutamasta viikosta pariin kuukauteen, kunnes arki ottaa vallan ja suunnitelmat mukautuvat todellisuuteen. Tässä ei sinänsä ei ole mitään väärää. Uuden alun tuntu voi olla hyvä tapa saada itseään liikkeelle, vaikka kaikki ei menisikään suunnitelmien mukaisesti.
On helppo ajatella, että epäonnistuminen pilaa kaiken, mutta todellisuudessa se on vain osa prosessia. Jos tentti menee pieleen tai treeniohjelma jää kesken, ei se tee koko yrityksestä turhaa. Jokaisesta yrityksestä oppii enemmän siitä, mikä itselle toimii ja mikä ei. Näin ei tapahdu, jos ei uskalla kokeilla. Menestyminen ei lopulta riipu siitä, montako kertaa onnistuu putkeen, vaan siitä, kuinka monta kertaa on valmis yrittämään.
Syksyssä onkin jotain armollista, sillä se antaa luvan yrittää taas, myös ilman tarvetta tehdä kaikesta suurta projektia. Joskus riittää, että tekee yhden asian paremmin kuin viime vuonna. Ehkä se on käynti luennolla, jonka olisi ennen jättänyt väliin, tai se, että laittaa illalla läppärin kiinni vähän aikaisemmin. Yrittäminen itsessään on jo askel eteenpäin, eikä sen tarvitse johtaa suureen muutokseen ollakseen arvokas askel kohti tavoitetta.
Itse aion tänä syksynä yrittää torkuttaa vähemmän aamuisin. Saa nähdä, tullanko minua nyt loppusyksystä näkemään Calonialla kovin usein ennen kello kymmentä, mutta kuten aikaisemmin totesin, yrittänyttä ei laiteta. Kannustankin jokaista testaamaan pienien tavoitteiden asettamista ja kokeilemaan, mikä voisi olla juuri se itselle sopiva tapa päästä tavoitteeseensa!
Iina Marttila Päätoimittaja lexpress@lex.fi
Uusia alkuja, mahdollisuuksia ja tuttavuuksia
Syksyn saapuminen tarkoittaa uuden alkua. Elokuun lopulla Calonian aula täyttyi jälleen uusista kasvoista. Tunnelma maanantaina Cal 1 -luentosalissa oli samaan aikaan jännittynyt ja odottava, mutta ennen kaikkea täynnä innostusta. Fuksiviikon hektisyyden helpotuttua Calonian ryhmätyötilat täyttyivät perinteiseen tapaan uusista opiskelijoista, jotka ahersivat ensimmäisen kouluprojektinsa kanssa.
Samaan aikaan jo tutut vanhemmat tieteenharjoittajat palasivat kesälaitumiltaan takaisin Turkuun. Osa vaihtoi suoraan kesätyön konttorin Calonian kirjastoon, kun taas osa palasi ruskettuneena ja ehkä virkistyneempänä. Ihmisistä aistii, että monella oli jo pieni kaipuu Lexiin sekä opiskeluarkeen. Kaikki tämä luo uutta energiaa ja innostusta yhdistyksen toimintaan. Se, että Lex saa vuodesta toiseen ihmiset innostumaan, lämmittää vanhan aktiivin sydäntä.
Nyt lokakuun kolkutellessa ovella on hienoa huomata, miten nopeasti Cal 1:ssä aistittu jännitys on poistunut. Elokuussa toisilleen täysin tuntemattomat ihmiset ovat löytäneet oman paik -
Ihmisistä aistii, että monella oli jo pieni kaipuu Lexiin sekä opiskeluarkeen.
kansa osana Lexiä. On ollut ilo seurata, miten uudet lexiläiset ovat omaksuneet Lex-hengen. Tästä yhtenä esimerkkinä on lukemattomat upeat mauttomat, mutta näyttävät esitykset fuksiviikolla. Suuri kiitos jokaiselle fuksille, joka lähti ennakkoluulottomasti mukaan! Sekä kiitos myös tuutoreille erinomaisesti toteutetusta fuksiviikosta!
Monelle syksy tarkoittaa uuden elämänvaiheen alkua. Joillekin opintojen alkaminen on ensimmäinen askel itsenäisyyteen ja “aikuisuuteen”, toisille taas se on mahdollisuus hypätä hetkeksi pois työelämän kiireistä. Koen, että kesän jälkeen on helppoa aloittaa puhtaalta pöydältä.
Mene ja tee. Uuden edessä on hyvä pysähtyä ja miettiä, mitä haluaa tehdä. Olkoon se mitä tahansa, olen varma, että Lexistä siihen löytyy mahdollisuus.
Tässä kohtaa haluan jakaa oman vinkkini jokaiselle lexiläiselle, vuosikurssista riippumatta: Mene ja tee. Uuden edessä on hyvä pysähtyä ja miettiä, mitä haluaa tehdä. Olkoon se mitä tahansa, olen varma, että Lexistä siihen löytyy mahdollisuus. Toimintaan lähteminen on myös paras tapa tutustua uusiin ihmisiin. Haut Lex-pesteihin aukeavat nyt loppuvuodesta. Lue siis Lexinfot ja lähde rohkeasti mukaan kaikkeen mikä sinua kiinnostaa. Joskus se paras päätös syntyy hetken mielijohteesta. Ja lopultahan ihminen katuu vain asioita, joita ei koskaan tehnyt.
Ja vaikka hallitus-, toimihenkilö- tai jaostohommat eivät houkuttele, niin se ei tarkoita, etteikö Lexin toimintaan voisi osallistua. Tapahtumia ja toimintaa riittää vaikka muille jakaa, ja niihin voi osallistua juuri sillä panoksella kuin itse haluaa. Lexin voima on siinä, että jokaiselle meistä löytyy oma paikka – joskus se on järjestäjän roolissa, ja joskus taas bileiden tanssilattialla.
Frans Salminen Hallituksen puheenjohtaja puheenjohtaja@lex.fi
Ryhmä Lexin vaalisyksy suorastaan räjähti käyntiin, kun Lexin toimistolla pidetty kokous täyttyi toiminnastamme kiinnostuneista fukseista. Illan aikana ehdittiin käymään läpi Ryhmä Lexin tavoitteita vaaleihin, keskustelemaan TYYn eri pesteistä, paistamaan ja syömään ranskalaisia sekä tutustumaan. Päästinpä illan aikana myös ehdokaslomakkeiden täyttämisen makuun.
Edustajistovaaleissa Ryhmä Lex lähtee jälleen puolustamaan opiskelijan perustuslaillisia, akateemisia sekä taloudellisia vapauksia. Edunvalvonnassa keskitymme opiskelijan arjen parantamiseen –opiskelutilojen säilyttämiseen, sujuviin opintokäytäntöihin ja joustaviin ratkaisuihin. Pidämme huolen siitä, että Calonia säilyy oikkarien tukikohtana.
Ylioppilaskunnan pakkojäsenyys on edelleen suomalaisen ylioppilasliikkeen häpeäpilkku. Turun yliopiston ylioppilaskunnan on suurena ja perinteikkäänä ylioppilaskuntana näytettävä esimerkkiä muille ylioppilaskunnille. Ylioppilaskunnan toiminnan lainmukaisuuteen on kiinnitettävä erityistä huomiota, ja opiskelijoille oikeusapua tarjoavan oikeusapujaoston toimintaa on tuettava. Konkreettisina tavoitteina tähän teemaan liittyen TYYn tulee asettaa edunvalvonnan
tavoitteeksi pakkojäsenyydestä luopuminen, turvata oikeusapujaoston rahoitus sekä rekrytoida sääntöuudistuksen ajaksi Legal Trainee -harjoittelija.
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan ennakkotapaus osoitti, että edustajiston haluttomuus tehdä välttämättömiä säästöjä johti jäsenmaksun rajuun korotukseen 57 eurosta 85 euroon. Ylioppilaskunnan rahoituksen on tultava muualta kuin opiskelijan lompakosta. Vaikka Ryhmä Lex toteutti jäsenmaksun laskun vuonna 2025, pakkojäsenyyden hinta on edelleen liian korkea suhteessa yksittäisen opiskelijan tuloihin, ja opiskelijoiden etuuksiin kohdistetut säästöt on huomioitava jäsenmaksun suuruudesta päätettäessä. Ylioppilaskunnan ylivoimaisesti suurin kuluerä on henkilöstökulut, ja säästöjä on tarvittaessa etsittävä ensisijaisesti henkilöstökuluista. Ylioppilaskunnan toimisto on paikka, josta opiskelijat voivat ponnistaa rakentamaan omaa työuraansa. Käytännön tasolla tavoitteinamme on, että jäsenmaksua lasketaan vähintään viisi euroa edustajistokaudella 2025–2027, uutta henkilöstöä rekrytoitaessa on solmitaan määräaikaisia työsopimuksia ja ylioppilaskunnan henkilöstölle on asetettava työajanseuranta.
Turun ylioppilaslehden budjetti on pysynyt kohtuuttoman suurena,
vaikka Ryhmä Lexin johdolla onkin toteutettu merkittäviä säästöjä. Tylkkärin toimintaa on uudistettava rohkeasti, sillä painettu media on väistynyt sosiaalisen median ja digimaailman tieltä. Tavoitteinamme on, että jatkossa Tylkkärin päätoimittajan työsopimus muutetaan osa-aikaiseksi seuraavan rekrytoinnin yhteydessä, paperilehden ilmestymistahti ja budjetti asetetaan kahden vuotuisen lehden tasolle, ja lehden painopiste siirretään verkkolehteen. Lisäksi Tylkkärin rahoituspohja siirtyy mainostuloihin.
TYY ja erityisesti edustajisto toimivat korkeakoulupolitiikan ja edunvalvonnan alustoina, ja ylioppilaskunnalla on erityinen asema Turun yliopiston johdon ja opiskelijoiden yhdyssiteenä. Ylioppilaskunnan tulee välttää yksittäisiä kampanjoita ja mielenosoituksia, joilla ei ole suoraa yhteyttä Turun yliopistoon, ja kaikkien edunvalvontatavoitteiden tulee olla sellaisia, joiden takana kaikki TYYn jäsenet voivat seistä. Ryhmä Lexin tavoitteet tähtäävät Turun yliopiston opiskelijoiden sujuvaan arkeen: opiskelutiloja ei karsita, Exam-tilat avataan opiskelijoiden ympärivuorokautiseen käyttöön ja kulkuoikeudet laajennetaan ympärivuorokautisiksi. Lisäksi haluamme, että opiskelijalla on mahdollisuus valita paperinen tutkintotodistus, ja TYY ei jatkossa kohdistaisi varojaan kehitysapuun.
Ylioppilaskunnan on merkittävästi lisättävä yritysyhteistyötä sekä kaupallisia yhteistöitä. Vapun 2025 yhteistyökonsertti Kesärauhan kanssa oli onnistunut ja toi TYYlle runsaasti positiivista näkyvyyttä. Yritysyhteistyö on ylioppilaskunnalle hyödyllinen tulonlähde, mutta tällä hetkellä sen osuus kaikista tuloista on alle neljä prosenttia. Ylioppilaskunnan on otettava näkyvyydestä kaikki mahdollinen hyöty irti ja kasvatettava yritysyhteistyön osuutta nykyisestä. Tavoitteenamme on, että TYY solmii vähintään neljä uutta pääyhteistyösopimusta kaudella 2025–2027, ja yritysyhteistyötoiminnasta vastaa kaksi hallituslaista, mikä vahvistaa ylioppilaskunnan taloudellista pohjaa ja vähentää tarvetta käydä käsiksi opiskelijan lompakkoon.
Vaaleja ei käydä joka vuosi, joten nyt on aika nauttia vaalisyksystä ja äänestää lexiläisiä edustajistoon edustamaan Calonian kansaa!
Vaaleja
ei käydä joka vuosi, joten nyt on aika nauttia vaalisyksystö ja äänestää lexiläisiä edustajistoon edustamaan Calonian kansaa!
Haastattelussa Senilexin hallituksen sihteeri Joona Lapinlampi
TEKSTI| STINA HEDMAN
T urun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan alumniyhdistys Senilex ry:n hallituksen sihteeri Joona Lapinlampi valittiin yhdistyksen hallitukseen keväällä 2024, joten hän on jo hyvän aikaa päässyt tutustumaan alumnitoiminnan arjen pyöritykseen. Puolustusministeriössä juristina työskentelevä Lapinlampi on tosin ollut Senilex ry:n hallituksessa mukana jo vuonna 2019 neuvottelevana jäsenenä sekä myös vuonna 2018 toimiessaan Lex ry:n hallituksen puheenjohtajana. Lapinlampi on luvannut tässä haastattelussa avata omaa urapolkuaan ja Senilexin toimintaa hieman tarkemmin.
Moikka, Joona! Kerro vähän itsestäsi!
Tervehdys! Olen Joona, vuonna 2019 Turun yliopistosta valmistunut nykyinen lainvalmistelija. Virkanimikkeeltäni olen hallitussihteeri, mikä ei tosin tarkoita sihteeriä sanan varsinaisessa merkityksessä. Valtioneuvostossa hallitussihteerin pesti on juristityö ja kelpoisuusvaatimuksena kyseiselle tittelille on oikeustieteen maisterin tutkinto.
Puolustusministeriössä tontilleni kuuluu pääsääntöisesti lainvalmistelua, eli käytännössä hallituksen esitysten valmistelu ja niiden esittely valtioneuvostossa ja eduskunnassa, mikä onkin ns. työni suolaa. Lisäksi tuen muita yksiköitä ja ministeriön johtoa juridisissa kysymyksissä ja valvon hallinnonalan, eli siis ministeriön sekä Puolustusvoimien toiminnan laillisuutta. Olen myös puolustusministeriön tietosuojavastaava, minkä lisäksi toimin valmistelevana sihteerinä ministeriön yhteydessä toimivassa kutsunta-asiain keskuslautakunnassa, joka on asevelvollisuutta koskevien asioiden ylin muutoksenhakuelin.
Näinä maailman aikoina työni on tuntunut minusta erittäin merki -
KUVAT| HAASTATELTAVAN KOTIALBUMI
Kuvassa: Joona Lapinlampi nykyään
tykselliseltä. Puolustusministeriössä parasta ovat tietysti huiput työkaverit, ajankohtaiset asiat sekä työtehtävien ja aihealueiden yllättäväkin monipuolisuus: olen esimerkiksi päässyt pitämään Suomen puheenvuoron YK:ssa naisten syrjinnän ehkäisemistä koskien.
Vapaa-ajalla tykkään pelailla, lukea, kirjoittaa ja urheilla sen verran kuin kalenteri antaa myöden. Olen ollut kahdesti yliopistovaihdossa Japanissa ja Tokio on edelleen ykköslomakohteeni (jos Turkua ei lasketa).
Kertoisitko vähän Senilexistä?
Senilex on kaikkien lexiläisten oma alumniyhdistys. Turun oikeustieteellisen tiedekunnan kasvatit ovat perustaneet yhdistyksen vuonna 2000 ja se on vanhin oikeustieteellinen alumniyhdistys Suomessa. Senilexillä onkin menossaan 25-vuotis juhlavuosi!
Opiskeluaika lexiläisenä oli elämäni hienoimpia kokemuksia ja lexiläisyys jatkuukin luontevasti Senilexissä opintojen päättymisen jälkeen. Senilex antaa erinomaisen mahdollisuuden tavata niin omia opiskelukavereita kuin muidenkin sukupolvien vanhoja lexiläisiä.
Senilex järjestää vuosittain tiedekunnan päivän iltatilaisuuden, joka kerää 100–150 hengen porukan vuosijuhlaillalliselle sekä Kirkkotien jatkoille – tämä on suomalaisessa alumnitoiminnassa melkoinen harvinaisuus.
Lisäksi Senilex järjestää vuosittain vierailuja juristeja työllistäviin työpaikkoihin – viimeisimpänä vierailimme korkeimmassa hallinto-oikeudessa sekä erikoisuutena KRP:n rikosmuseossa. Yhdistys on vieraillut viime vuosina myös mm. valtakunnansovittelijan toimistossa ja korkeimmassa oikeudessa.
Senilex tekee aktiivista yhteistyötä niin Lexin kuin tiedekunnankin kanssa. Esimerkkinä yhteistyöstä Lexin kanssa toimii perinteikäs uraseminaari, kun taas tiedekunnan suuntaan käymme aktiivista dialogia alumniyhteistyön kehittämisestä opetuksessa.
Oliko sinulle jo opiskeluaikana selvää, että haluat työskennellä lainvalmistelijana?
Opintojeni aikana haaveilin urasta tuomioistuimessa, ja sainkin auskultoinnin päätökseen Pohjois-Karjalan käräjäoikeudessa tänä
Kuvassa: Lex ry:n hallitus vuonna 2018. Edessä Joona Lapinlampi, silloinen hallituksen puheenjohtaja, ja takana punaisessa mekossa Stina Hedman, silloinen Lex ry:n hallituksen tiedotusvastaava
vuonna. Puolustusministeriöön päädyin kuitenkin hieman sattumalta heti valmistuttuani yliopistosta. Opiskelukaverini vinkkasi minulle, että ministeriössä saattaisi olla tarvetta määräaikaiselle juristille, joten päätin lähettää avoimen hakemuksen.
En oikeastaan ennen työni aloittamista tiennyt, mitä lainvalmistelu käytännössä edes on. Opintojen aikana tällaisesta uravaihtoehdosta ei puhuttu lainkaan, joten oli onnekas sattuma, että päädyin Suomelle töihin. Oppimiskäyrä oli aluksi jyrkkä, mutta samalla oli mukava huomata, että vastuuta annettiin reilusti sitä mukaa, kun kokemusta karttui. Nuoretkin juristit on otettu täysillä mukaan kaikenlaisiin hankkeisiin.
Ministeriöissä politiikka kuuluu erottamattomasti työn luonteeseen. Seuraankin vapaa-ajalla aktiivisesti uutisia ja politiikkaa, mistä on varmasti ollut ainakin jonkin verran hyötyä tässä työssä.
Mihin erikoistuit opinnoissasi?
En erikoistunut oikeastaan mihinkään. Minulla ei ollut mitään yksittäistä oikeudenalaa, joka olisi ollut oma suosikkini. Gradun tein sattumalta kilpailuoikeudesta, vaikken ollut aiemmin kiinnostunut alasta laisinkaan. Kävi kuitenkin niin, että aihealueeseen perehtymällä kiinnostus heräsi ihan uudella tavalla!
Omina opiskeluaikoinani lainvalmistelua ja hallituksen esitysten
laatimista ei voinut opiskella tai harjoitella yliopistolla. Toivottavasti tähän on tullut muutos! Toisaalta suurin osa juridisesta osaamisesta kerätään käytännön töissä, joten suosittelen, ettei opiskeluaikana turhaan murehdittaisi omasta erikoistumisesta vaan nautittaisiin kaikista oikeudenaloista tasapuolisesti, jos oma lempiala ei vielä ole selvillä.
Kerro muutama huippukohta opiskeluajaltasi!
Parasta opiskeluissa oli varmasti oma hallitusvuoteni vuonna 2018. Tapaamme edelleen säännöllisesti rakkaan hallituksemme kanssa ja pidämme joka kesä mm. perinteikkään hallituksen kesäkokouksen, jossa puimme Lex ry:n menneitä ja tulevia asioita sekä omia kuulumisiamme. Hallitusvuonna ystävystyin myös monen sisarainejärjestön oikkarin kanssa, mistä olen valtavan onnellinen.
Toinen mieleenpainuva huippujuttu opiskeluajoilta oli, kun toimimme parhaan ystäväni Kertun kanssa Lex ry:n vuosijuhlamarsalkkoina. Vujujen järkkääminen ja lopulta täydellisesti onnistunut iltajuhla ja legendaarinen vuoden 2015 sillis olivat parhaita kemuja, joihin olen koskaan päässyt osallistumaan!
Toimin myös kolmena vuonna uusien opiskelijoiden tutorina, joten monet fuksit ja fuksiviikot tulivat tutuiksi. Näiltä viikoilta jäi matkaan monta loppuelämän ystävää.
Mitä Lex sinulle merkitsee?
Lexiläisenä minulla oli alusta asti tunne siitä, että kuulun suureen, merkitykselliseen ja perinteikkääseen yhteisöön. Opintojen päätyttyä minulle oli pieni kriisin paikka luoda identiteettini uudelleen lexiläisestä opiskelijasta aikuiseksi, täysipäiväiseksi työelämän ahertajaksi. Liityin kuitenkin heti valmistuttuani Senilexiin, mikä hieman lievitti tuskaani ja auttoi ymmärtämään, ettei lexiläisyys pääty valmistumiseen, vaan se jatkuu aina. ”Turun mafia” ei ole mikään tuulesta temmattu juttu, vaan lexiläisillä on työelämässä hämmästyttävän laajat verkostot, joista on valmistumisen jälkeen varmasti iloa ja hyötyä niin töissä kuin vapaa-ajalla. Tähän perheeseen on ilo ja etuoikeus kuulua.
Mitä olisit tehnyt opiskeluaikana toisin, jos saisit palata ajassa taaksepäin?
Olisin saattanut jättää yhdistyksen sääntömääräisessä kokouksessa ehdottamatta, että Muusiainen (perinteikäs tapahtuma, jonka ainoa tarkoitus oli karrikoiden ilmaistuna alkoholijuomilla maustetun perunamuusin syöminen) lopetettaisiin. En enää muista, mikä ajatus tämän huono ehdotuksen takana oli, mutta joka tapauksessa tapahtuma lopetettiin moneksi vuodeksi (toivottavasti se on jo tullut takaisin). Lisäksi olisin vahvemmin taistellut Lakikirja Slalomin säilyttämisen puolesta, vaikkakin aika oli jo tainnut ajaa kyseisen tapahtuman ohi.
Mitä Senilex sinulle merkitsee?
Senilex jatkaa Lex-hengen vaalimista lexiläisten loppuelämän tukena, mitä arvostan suuresti. Senilexissä tehdään tunteen palolla paljon työtä sen eteen, että jäsenistölle olisi tarjolla mielekkäitä tapahtumia ja yhteys entiseen opinahjoonsa. Mielestäni on myös tärkeää, että me alumnit voisimme tukea yhä enemmän nykyisiä lexiläisiä jo heidän opintojensa varrella.
Senilexin tapahtumat tarjoavat jäsenistölle mielenkiintoisia tutustumismahdollisuuksia erilaisiin juristitehtäviin, joista yliopistossa ei välttämättä kuule. Jatkuva ja aktiivinen yhteistyö tiedekunnan ja Lexin kanssa on arvokas asia, mitä on tärkeää vaalia ja kehittää jatkossakin.
Antaisitko muutaman vinkin nykyisille oikeustieteen opiskelijoille?
Älkää murehtiko liikaa tulevaa työelämää tai sitä, ettette välttämättä ole saanut oman alan harjoittelupaikkaa opiskelujen aikana. Töitä ehtii tehdä koko elämän nykyisestä vaikeasta työllisyystilanteesta huolimatta. Muistakaa nauttia myös itse opiskelusta älkääkä ottako liikaa paineita arvosanoista. Myös täysin keskinkertaisilla papereilla voi päästä pitkälle.
Ja ennen kaikkea: nauttikaa lexiläisyydestä ja yhdistyksen tapahtumista! Vaalikaa opiskeluaikaisia ystävyyksiänne, sillä Suomen pienissä juristipiireissä törmäätte myöhemmin väkisinkin tavalla tai toisella. Silloin on mukava morottaa vanhaa tuttua!
KURSSIKIRJAT JA LAKITIETO E-AINEISTOINA
Kaiken juridiikasta tarjoaa Alma Insights
Käytä palveluita veloituksetta yliopiston verkossa!
VERKKOKIRJAHYLLY
Alan parhaiden asiantuntijoiden ylläpitämät hakuteokset ja juridiikan kirjallisuus kaikilta oikeudenaloilta – kurssi- ja tenttikirjasi diginä.
EDILEX JA SUOMEN LAKI -PALVELU
Aina ajantasainen lainsäädäntö, oikeuskäytäntö ja esityöt sekä uutiset, juridiset artikkelit ja muu ajankohtaistieto.
JURISTIKIRJE
Maksuton Juristikirje tarjoaa kahden viikon välein asiantuntijahaastatteluja sekä juttuja juridiikan ilmiöistä ja ihmisistä. Tilaa ja tiedät, mitä alalla tapahtuu!
Lue lisää ja tutustu: almainsights.fi/e-aineistot-opiskelijoille
Oikea tieto oikeaan aikaan.
Lex Factor
TEKSTI | IINA MARTTILA
KUVAT | HAASTATELTAVIEN KOTIALBUMI, PIXABAY
Vuoden 2025 LexPresseissä päästään tutustumaan lexiläisten puuhiin työelämässä ja vapaa-ajan toiminnassa opintojen ohella. Mikä oikein on Lex Factor? Mitä kaikkea lexiläiset voivatkaan tutkinnollaan tehdä? Palstalla pureudutaan tutkintomme hyödyntämiseen yhteiskunnan jokaisella osa-alueella.
Vuoden toisessa numerossa Silja Santaniemi kertoo työstään korkeakouluharjoittelijana Patentti- ja rekisterihallituksessa.
Mikä on tämänhetkinen työsi ja miten päädyit siihen?
Olen korkeakouluharjoittelijana Patentti- ja rekisterihallituksen rekisteröintiyksikössä. Huomasin PRH:n harjoittelupaikkailmoituksen alkuvuodesta ja päätin hakea, sillä tehtävä vastasi kiinnostuksenkohteitani ja tarjosi oivan mahdollisuuden ottaa ensimmäisiä askeleita juridiikan parissa. Onneksi hain, koska olen viihtynyt tehtävässä tosi hyvin!
Mikä osa työstäsi vaatii eniten oikeudellista osaamista?
Eniten oikeudellista osaamista vaatii se, kun tutkin, täyttyvätkö kaikki lain asettamat edellytykset yritysten perustamisilmoituksissa, erityisesti toiminimien osalta. Jokainen ilmoitus on käytännössä pieni kokonaisuus, jossa on varmistettava, että kaikki vaatimukset täyttyvät ja tiedot on annettu oikein.
Miten opintosi oikeustieteellisessä ovat hyödyttäneet sinua työssäsi?
Opintojen aikana omaksuttu substanssiosaaminen on ollut erityisen tärkeässä roolissa työni kannalta, sillä olen päässyt näkemään, miten näitä oppeja sovelletaan käytännössä. Kaupparekisteri-ilmoitusten käsittelyssä tarvitaan esimerkiksi ymmärrystä eri yhtiömuotoja koskevasta lainsäädännöstä, joten opinnoista saadut valmiudet ymmärtää ja tulkita lakitekstejä ovat olleet korvaamattomia. On ollut mielenkiintoista huomata, miten opintojen teoriapuoli näkyy nyt käytännön työssä. Lisäksi opinnoissa opitut taidot, kuten tiedonhaku ja huolellinen analyysi, ovat olleet keskeisiä työssäni, kun arvioin yritysten perustamisilmoituksia ja niiden rekisteröintiedellytyksiä.
Millainen on tyypillinen työpäiväsi?
Haluaisitko itse päästä kertomaan omasta työkokemuksestasi tai muusta toiminnasta, jossa olet päässyt hyödyntämään opintojasi? Tunnetko jonkun jota voisi kiinnostaa? Ilmianna itsesi!
Työpäiväni alkaa yleensä sillä, että käyn läpi sähköpostit ja tarkistan, onko käsittelyssäni oleviin ilmoituksiin tullut vastauksia korjauspyyntöihin. Tämän jälkeen päivä kuluu kaupparekisteri-ilmoitusten parissa ja välillä myös erilaisissa kokouksissa ja koulutuksissa. Teen työtä pääosin etänä Turusta käsin, mutta toisinaan suuntaan myös paikan päälle virastolle Helsinkiin.
Eniten on yllättänyt se, miten monenlaisia asioita KHO:ssa käsitellään. Asiaryhmiä on paljon, mutta sen lisäksi jokainen käsittelyssä oleva asia on omanlaisensa ja eroaa jollakin tavalla muista. Mikä on yllättänyt työn suhteen eniten?
lexpress@lex.fi tai osallistu Tiedotustoimikunnan kokoukseen. Kokouksen ajankohdat ilmoitetaan aina Lexinfossa!
Mihin suuntaan haluaisit kehittää uraasi tulevaisuudessa?
Tällä hetkellä haluan laajentaa osaamistani ja syventää kokemustani PRH:lla. Tulevaisuudessa voisin olla kiinnostunut myös syventämään muita oikeudellisia kiinnostuksenkohteitani käytännössä, kuten legal techia, sopimusoikeutta ja immateriaalioikeutta.
Millaisia oppeja olet tähän mennessä saanut työelämästä?
Työelämässä olen oppinut, että opinnot tarjoavat hyvän pohjan, mutta käytännön tekeminen tuo aivan uuden näkökulman. Lisäksi olen huomannut, että kannattaa kokeilla erilaisia tehtäviä ja vaihtoehtoja, sillä se voi auttaa löytämään uusia kiinnostuksenkohteita ja näkökulmia, joita ei välttämättä osaa ennakoida.
Työn ja opiskelun yhteensovittaminen voi olla kuormittavaa. Miten pidät huolta työn ja vapaaajan tasapainosta?
Pidän huolta työn ja vapaa-ajan tasapainosta suunnittelemalla viikkoni niin, että työ on hallittavissa. Teen tällä hetkellä töitä vain kolmena päivänä viikossa, ja nekin ovat vajaamittaisia päiviä, joten aamulla hoidetut työt jättävät tilaa opiskelulle sekä vapaa-ajalle. Pyrin käyttämään vapaa-aikaa aktiivisesti, esimerkiksi näkemällä kavereita, urheilemalla ja osallistumalla erilaisiin opiskelijatapahtumiin. Koska työni ei ole erityisen kuormittavaa, palautuminen sujuu luontevasti, eikä se vaadi ylimääräistä aikaa.
Menikö sarvet vastakkain?
• välitysmenettely
• sovittelu
• lunastusriidat
• markkinointioikeudelliset asiat
• tavarantarkastus ja kiinteistöarviointi
• isännöinnin eettinen neuvosto
https://kauppakamari.fi/palvelut/
Kulttiksen kirjavinkki
TEKSTI SANTERI KORSI, KULTTUURIVASTAAVA
Kasvonsa peittänyt mies - Juha Vikatmaan elämä
Riku Keski-Rauska
Luin tänä kesänä osana Kulttiksen Kirjakerhon kesähaastetta Riku Keski-Rauskan kirjan ”Kasvonsa peittänyt mies – Juha Vikatmaan Elämä.” Juha Vikatmaa oli Turun yliopistosta valmistunut oikeustieteen tohtori sekä yksi aikansa kärkipoliitikoista, ja hän oli myös mukana perustamassa meidän omaa ainejärjestöämme Lex ry:tä. Maineikkaan uran painava taakka kävi kuitenkin liian raskaaksi, kun vain 33-vuotiaana Vikatmaa teki itsemurhan. Valitsin tämän kirjan, koska halusin tutustua paremmin elämäkertoihin genrenä, mutta myös itse Vikatmaan tarina kiinnosti minua. Tässä nyt muutamia havaintojani.
Kirjasta noin puolet kertoo Vikatmaan poliittisesta urasta, ja loppuosa sitten perehtyy hänen yksityiselämäänsä. Henkilökohtaisesti poliittisen historian osuudet olivat alkuun hieman pitkäveteisiä, mutta niistäkin huokui silti Keski-Rauskan syvä perehtyminen aiheeseen. Loppua kohden olin jo itsekin koulussa kirjassa kuvailtuihin poliittisiin salajuoniin ja selkäänpuukotuksiin. Joka tapauksessa minua kuitenkin kiinnosti enemmän Vikatmaan yksityiselämä, joka kuitenkin jätti hieman kylmäksi. Kirjassa kyllä kuvattiin Vikatmaan verrattaen lyhyen elämän pääpiirteet, mutta osa yksityiskohdista olisi voinut saada enemmän tarkennusta. Tietenkään asialle ei välttämättä voinut mitään, sillä päähenkilöhän oli kirjoituksen aikaan ollut kuolleena jo yli 40 vuotta. Kirja tuntuukin osittain epätasaiselta, kun kerronta hyppii jopa turhankin tarkasta poliittisen uran kuvauksesta tulkinnanvaraiseen yksityiselämään. Näitä molempia puoliskoja kuitenkin kutoo yhteen tämän kirjan punainen lanka eli Vikatmaahan kohdistunut ulkoinen sekä sisäinen paine menestyä. Varmasti meistä monet ovat kokeneet samaa, oli se
sitten paine päästä oikikseen, paine saada hyviä arvosanoja tai paine siirtyä työelämään. Vikatmaa eli elämänsä yrittäen suorittaa kaiken täydellisesti, missä hän usein onnistuikin. Kuitenkin pienikin epäonnistuminen sai kaiken horjumaan, mikä johtikin tarinan traagiseen loppuun. Kirja on myös mielenkiintoinen aikakapseli 60- ja 70-luvun yhteiskuntaan, eli aikaan, jolloin mielenterveysongelmat olivat suuria tabuja eikä uupumuksesta kärsivät saaneet minkäänlaista apua. Vikatmaan tarina kertoo meille, mitä tämä paine ja uupumus voi saada aikaan, mikäli sen annetaan paisua liian suureksi.
Kirja ei ole täydellinen, mutta haluan sen silti teille vinkata. Vaikka Vikatmaan eri elämänosien kerronta ei ole tasaista, niin suosittelen kirjaa silti elämänkerroista kiinnostuneille. Lisäksi traagisten loppujen ystävät mielestäni pitäisivät tästä kirjasta. Kuitenkin varmasti monille uupumuksen ja oman jaksamisen teemat voivat olla ajankohtaisia ja tästä kirjasta voi löytää uusia näkökulmia aiheeseen. Ja onhan se mukava tuntea paremmin ainejärjestömme perustajajäseniä (vaikkakin kirjassa tämä osuus jää melko lyhyeksi).
Syksy Calonialla: arkeen paluun monet kasvot
TEKSTI | VENLA KALAJAINEN KUVAT | KOTIALBUMI
Calonia Confidential -palstalla kolmannen vuoden lexiläinen Venla Kalajainen pureutuu ajankohtaisiin ilmiöihin Calonialla ja sen liepeillä. Tällä kertaa puhumme siitä, miltä opiskelujen pariin palaaminen näyttää vanhemman tieteenharjoittajan näkökulmasta.
Taas on syksy! Turun kadut vilisevät uusia ja vanhoja opiskelijoita, ja lähes päivittäin on jokin haalaritapahtuma. Uskallan väittää, että syksy on opiskelija-arkea parhaimmillaan – niin paljon on meneillään. Lexiläisinä odotamme tietenkin syyskauden parhaita Lex-tapahtumia, joista tätä kirjoittaessa osa on jo takanakin päin, mutta hyvä määrä myös jäljellä.
Tuttua, mutta jokaiselle erilaista
Toisin kuin fukseille, ei opiskelujen pariin palaaminen syksyllä näytä meille vanhemmille lexiläisille kaikille samanlaiselta. Emme enää kokoonnu sinä tiettynä aamuna Calonialle jatkamaan opintoja ja tapaamaan toisiamme. Sen sijaan palaamme ripotellen, riippuen siitä, missä ja miten olemme kesämme viettäneet. Fuksien koulunalku muistuttaa siitä, millaista oli aloittaa kaikki alusta – ja ehkä myös siitä, kuinka pitkälle itse on jo tullut. Yliopistovuodet kuluvat ihan hurjan nopeas -
ti, ja aina uuden vuosikurssin aloittaessa sen huomaa erityisen hyvin! Myös siirtymä kesästä syksyyn itsessään on usealle meistä erilainen.
Jos kesä kului töissä, voi tuntua oudolta vaihtaa kiireisestä arjesta taas luentosaliin – kalenteri täyttyy edelleen, mutta toisenlaisilla menoilla. Jos taas vietit lomaa, voi koulunalku olla raskas tai toisaalta virkistäväkin muutos arkeen.
Moni tasapainoilee töiden ja opintojen välillä myös syksyllä, jolloin opintojen jatkuminen ei niinkään muuta arjen rytmiä, vaan pikemminkin lisää yhden palasen valmiiksi täyteen aikatauluun. Eroistamme huolimatta meitä yhdistää kuitenkin se, ettei kouluun palaaminen tunnu enää yhtä hämmentävältä ja jännittävältä kuin ensimmäisenä vuonna. On lohdullista huomata, että pitkänkin tauon jälkeen Calonian ovista on helppo astua sisään, kun reitti on jo moneen kertaan kuljettu.
Syksy ei ehkä ole se helpoin vuodenaika, mutta siitä voi silti nauttia!
Kuten sanottu, paljon tapahtuu ja usealle syksy merkitsee myös sekavaa yhdistelmää uutta ja vanhaa, hälinää ja rauhaa. Vannoutuneena listaihmisenä olenkin jälleen vauhdissa, ja seuraavaksi haluan jakaa kolme tapaa, joilla helpottaa kouluun paluuta ja kiireistä syksyä.
1. Kesytä kaaosta
Jos, kuten allekirjoittanut, koet haastaviksi koulun alun kaltaiset muutokset, ovat parhaat vinkkini palauttaa rutiini ja suunnitella etukäteen. Olen aika kalenterifriikki, mutta vähemmälläkin suunnittelulla –ja edes sen kartoittamisella, millaisia töitä ja dediksiä syyslukukauteen kuuluu – saa luotua hallinnan tunnetta ja vähennettyä kuormitusta. Ja vaikka kuorma ei itse suunnittelulla pienennykään, niin tieto siitä, että olen varannut tulevaisuuteen aikaa vaikkapa jonkun ryhmätyön tekemiselle, estää yleensä ainakin kahta hiusta harmaantumasta. Aina arkea ei toki pysty täysin ennustamaan, mutta näin yllätyksiä voi ainakin hieman vähentää.
2. Tuo syksy osaksi arkea
Kiireisen arjen lomassa voi olla vaikea koittaa nauttia syksystä, mutta töitä voi pyrkiä vaikkapa suunnittelemaan syysjuttujen ympärille. Opiskele sadepäivä kahvilassa, käy lounastauolla syyskävelyllä – pienilläkin asioilla voi jälkeenpäin katsottuna olla iso merkitys. Spice things up! ;)
3. Varaa aikaa levolle niin kuin työlle
Riippumatta siitä, onko takanasi hektinen vai rento kesä, on kiireen keskellä aina tärkeä pitää kiinni levosta. Urheilijoille on sanomattakin selvää, että palautuminen on suorituskyvyn parantumisen ehdoton edellytys. Onkin sääli, että samaan ajattelutapaan on niin paljon vaikeampi päästä muiden töiden kanssa, ja kynnys tinkiä lepoajasta on yleisesti hyvin matala. Nykypäivänä ajatuksiamme täyttää koulu- ja muun työn ulkopuolellakin loppumaton informaation tulva, ja uskon, että aidon, palauttavan levon määrä on monella meistä liian pieni.
Venla Kajalainen
3. vuoden lexiläinen
Nauttii auringonlaskuista ja hyvästä musiikista, ja uskoo vahvasti, että kaikella on tarkoituksensa.
Miltä juuri sinun unelmiesi ultimaattinen lepopäivä näyttäisi? Haluan haastaa sinut varaamaan edes tunnin tällaista lepoa viikkoosi. Aloita sillä ja kokeile, miltä tuntuu!
P.S. Minun ultimaattinen lepopäiväni olisi all-inclusive hotellin rantatuolissa, mutta paremman puutteessa tyydyn näin syksyisin suklaakekseihin ja Netflixiin tai pianon soittamiseen, suositus myös molemmille näistä.
Vaikka syksy ei välttämättä enää tunnu samanlaiselta yhteislähdöltä kuin fuksivuonna, se on lopulta myös erityinen vuodenaika. Jokainen meistä palaa opiskelujen pariin omalla rytmillään, mutta ehkä opiskelija-arjen paras puoli on juuri siinä, että kiireestä, töistä tai eri lähtökohdista huolimatta syksy tuo lexiläiset yhteen, tavalla jos toisellakin.
Minä odotan tältä syksyltä eniten uusia ja tuttuja kasvoja, Turusta nauttimista sekä sitä, että saan olla sisällä, kun ulkona sataa. Entä sinä?
Tsemppiä syksyyn – toivottavasti törmätään! :)
Syksy on täällä - mitä siis Turussa voikaan tehdä?
TEKSTI | IRIS MOILANDER
Onko syksyn suunnitelmat vielä epäselviä? Vai haluaisitko tietää vielä lisää tapahtumia ja paikkoja, joissa käydä? Nappaa tästä vinkkejä Turun vapaa-ajanvieton mahdollisuuksiin sekä tapahtumiin syksyllä!
Hyödynnä Turun monipuolinen museotarjonta
Historiallisena kaupunkina Turussa sijaitsee useita eri teemaisia museoita. Turun linna, Taidemuseo, Apteekkimuseo & Qwenselin talo, Sibelius-museo, Luostarinmäen museokortteli ja Aboa Vetus Ars Nova ovat varmaankin tunnetuimpia museoita Turussa, ja ne kaikki sijaitsevat keskustassa tai sen lähettyvillä. Museovierailu on oiva vaihtoehto, jos olet kiinnostunut kaupunkimme historiasta tai haluat viettää rennon iltapäivän historian tai kulttuurin parissa.
Jos olet kiinnostunut kokemaan kulttuuria, sijaitsee keskustassa myös Turun Kaupunginteatteri sekä Åbo Svenska Teater. Jos haluat kokea historiallista tunnelmaa, kannattaa vierailla myös keskustan lähettyvillä olevassa Kakolanmäellä, jossa oli ennen vankila. Nykyään sinne voi mennä myös funikulaarilla, ja siellä on muun muassa ravintola ja leipomo sekä museo liittyen entisten vankien elämään alueella.
KUVAT | PIXABAY
Tutustu Turun seudun luontoon
Jos olet luonnon ystävä tai kaipaat taukoa arjen hektisyydestä, kannattaa mennä esimerkiksi Fölillä tai pyörällä Ruissaloon! Siellä on idyllisiä luontopolkuja, joita pitkin kulkiessa voi nauttia kauniista maisemista ja rauhallisesta tunnelmasta. Ruissalossa kokemisen arvoista on myös Turun yliopiston ylläpitämä kasvitieteellinen puutarha, jossa järjestetään keskiviikkoiltaisin opastuskierroksia ja johon muuten voi tutustua omatoimisesti aukioloaikojen puitteissa. Ruissalossa järjestetään myös muutamia suurempia tapahtumia syksyn aikana, kuten 1.11. syystalkoot. Jos olet muuten kiinnostunut Turun luonnossa liikkumisesta, on Turussa Ruissalon lisäksi kolme muuta luontopolkua ja löydät Turun kaupungin nettisivuilta erilaisia ulkoilureittejä.
Tutustu lähikuntiin ja niiden Halloweeniin
Jos kaipaat syksyllä Halloween-teemaista menoa, löytyy siihenkin vaihtoehtoja. Naantalissa, Turusta noin 30 min ajomatkan päässä, järjestetään 8.10.-22.11. Louhisaaren kummituskierroksia, joka on varmasti hauska tapahtuma Halloweenista ja jännityksestä tykkääville. Jos haluat fiilistellä Halloween-tunnelmaa vähän rennommin, voi sopivampi vaihtoehto olla Salossa järjestettävät Kurpitsaviikot 10.-26.10.
Aisti suurtorin joulutunnelmaa
Vanhan Suurtorin joulu järjestetään neljänä viikonloppuna ennen joulua: 22.-23.11., 29.-30.11., 6.-7.12. ja 13.-14.12. Tapahtuma sijaitsee nimensä mukaisesti Vanhalla Suurtorilla Tuomiokirkon lähellä. Mikäli käsityöt, jouluiset ruuat, musiikki- ja teatteriesitykset sekä perinteinen joulutunnelma houkuttelee, kannattaa käydä täällä. Markkinoiden tunnelmaan pääset kuitenkin jo lokakuussa, kun silakkamarkkinat järjestetään 23.-26.10. Aurajoen varrella.
Valon polku tuo taiteen Aurajoen varrelle
Valon polku 4.-7.12 on maksuton tapahtuma, joka on osa laajempaa Joulukaupunki Turku –tapahtumaa. Valon polku tuo valoa ja tunnelmaa pimeimpään vuodenaikaan. Siihen kuuluu näyttäviä valoteoksia, jotka sijaitsevat pääosin Aurajoen varrella keskustassa.
Välivuote(si) – uhka vai
mahdollisuus?
TEKSTI
| VILMA NIEMINEN KUVAT| PIXABAY
En taida olla ainoa Lexiläinen, joka on kokenut välivuoden – ellei jopa useammankin. Itselläni kokemiini välivuosiin liittyy ristiriitaisia tunteita, edelsihän välivuotta aina karvas pettymys. Nyt kun onneksi voin katsoa välivuosiani taaksepäin, olen löytänyt niistä hyviäkin puolia. Valehtelisin, jos väittäisin ettenkö olisi halunnut aloittaa polkuani tiedekunnassa jo vuosia aiemmin. En kuitenkaan enää pidä välivuosiani täysin menetettynä aikana.
Välivuodet kasvattivat minua sekä ihmisenä että opiskelijana. Turun oikeustieteelliseen tiedekuntaan hakevana suuri pelastus oli runsas määrä avoimen väylän kursseja – kaikki eivät ole niin onnekkaita. Tein aluksi rauhalliseen tahtiin muutaman avoimen kurssin tunnustellakseni, onko ala oikeasti minua kiinnostava. Rauhallisen tahdin ansiosta pystyin myös oikeasti pureutumaan siihen, miten opin. Tästä on tietenkin hyötyä nyt kun pääsi aloittamaan opinnot tiedekunnassa. Pystyin välivuosien aikana pohtimaan sitä, haluanko oikeasti opiskella oikeustiedettä. Nykyaikana joutuu stressaamaan ensikertalaiskiintiötä ja sitä, miten lukiossa tehty päätös vaikuttaa loppuelämään. Pohdiskelujeni ansiosta koenkin olevani oikeassa paikassa. Minulla kypsyi välivuosien aikana myös ajatus siitä, mitä haluan tulevaisuudessa tutkinnollani tehdä. En väitä, etteikö mieli vielä ehtisi muuttumaan, mutta pystyn nyt esimerkiksi tehdä kurssivalintoja sillä lähtökohdalla, että tiedän minne haluan opintojen jälkeen hakeutua.
Välivuosien merkittävin anti on kuitenkin lähtökohtaisesti henkinen kasvu. Välivuosiin liittyy pettymystä, vastoinkäymisiä (esimerkiksi kevään 2022 vappurutto kolme päivää pääsykoekirjojen julkaisusta) ja suomalaisittain ripaus häpeää siitä, ettei taaskaan onnistunut pääsykokeessa. Kaiken tämän käsittely ja pettymyksistä ylipääsy on kasvattanut ihmisenä ja lisännyt resilienssiä. Välivuosien aikana pystyin myös käyttämään aikaa siihen, että opintojen alkaessa olisin varmasti opiskelu- ja työkykyinen. Tähän panostaminen oli yksi tärkeimpiä päätöksiä, joita välivuosien aikana tein.
Vaikka välivuodet opettivat minulle paljon, eivät ne kuitenkaan olleet helppoja. Vaikeinta oli huomata, kuinka ympärillä olevat ihmiset yksi kerrallaan lähtivät korkeakoulujen maailmaan samalla, kun itse koki elämän polkevan paikoillaan. Jälkikäteen tarkastellessa huomaan kuitenkin elämäni liikkuneen eteenpäin, vaikka ovet korkeakouluun eivät avautuneetkaan. Välivuosien ajan jouduin myös elämään jatkuvassa epävarmuudessa tulevaisuuden suhteen. Heikkoina hetkinä pohdin jo, pitäisikö sitä kuitenkin lähteä opiskelemaan jotain toista alaa. Olen kuitenkin kiitollinen, että pysyin sinnikkäänä ja en luovuttanut omien unelmien suhteen.
Nyt kun vihdoin opinnot ja Calonia kutsuu, odotan sitä mitä tulevat vuodet tuovat tullessaan. Odotan sitä kuuluisaa asiantuntijuuden kehittymistä, josta entinen dekaani Janne Salminen ensimmäisenä koluaamunani kertoi. Odotan lukemattomia tapahtumia ja muuta toimintaa ainejärjestön parissa. Haluan toivottaa muille kanssaopiskelijoille oikein mukavaa syksyä, tapahtumissa tavataan!
Oikkari, hyödynnä oman liittosi palvelut!
Juristiliitto huolehtii myös oikkareiden eduista ja palveluista. Tarjoamme uravalmennusta, mentorointia, koulutuksia ja paljon muuta – ilmaiseksi!
Lue lisää: juristiliitto.fi
Valokuvausvastaavan tervehdys
TEKSTI| JANNIINA PELLONPÄÄ, VALOKUVAUSVASTAAVA
Terveisiä kameran takaa! Syksy alkaa olla parhaimmillaan ja loppuvuosi häämöttää, mikä tietää Lexissä sitä, että tehtävähakuja alkaa ilmaantua tiheämmin. Marraskuun lopussa myös tällä hetkellä operoimani paikka valokuvausvastaavana aukeaa taas uusille innokkaille hakijoille, joten mikäpä olisi parempi ajankohta valottaa vähän tehtävän saloja ja iloja.
Valokuvausvastaavan tehtävä on monipuolisempi kuin miltä ulkopuolelle näyttää. Se tarjoaa paikan kehittää omaa luovuutta, ikuistaa hetkiä ja tuottaa hymyjä ihmisten kasvoille. Akateemisessa ja faktoihin turvautuvassa alassa tehtävä on antanut mahdollisuuden seurata opiskeluvuosien tuottamaa iloa sekä ainejärjestömme yhtenäisyyttä. Tehtävä on myös oiva paikka toteuttaa omaa luovuuttaan, ja nyt raotan teille kulissien toimintaa.
Mitä valokuvausvastaava oikein tekee?
Lyhyesti ja ytimekkäästi: kiertää tapahtumia, valokuvaa ja ikuistaa ne galleriaan, josta niihin voi palata vielä vuosia myöhemmin. Tämä on tehtävän näkyvin osuus. Kuitenkin itse kuvaaminen on vain yksi osa isoa kokonaisuutta mikä on valokuvausvastaavan vastuulla. Veden pinnan alapuolelta löytyy nimittäin liuta muita, ja välillä jopa haastaviakin hommia.
Kuvaaminen
Pääprioriteetti on siis kuvata tapahtuma. Tarkoituksena on saada ikuistettua tapahtuman tunnelma, kävijät, mahdolliset ohjelmanumerot sekä ainutlaatuiset hetket. Jotta tämä onnistuisi mahdollisimman hyvin, vaatii se pelisilmää, aktiivisuutta, sekä oma-aloitteisuutta. Apua tuottaa myös tapahtuman tunteminen, jolloin pystyy myös etukäteen
hiukan valmistautumaan. Myöhässä oleminen tarkoittaa yleensä reaktioiden, ilmeiden ja hetkien menettämistä, eikä niitä luonnollisesti saa enää jälkikäteen luotua uudelleen.
Lisäksi ihmiset harvemmin tulevat oma-aloitteisesti pyytämään kuvia, joten osallistujien ikuistamisessa täytyy rohkeasti kysyä itse, josko he haluaisivat ottaa kuvia – ja yleensä näin myös on. Itse olen joskus tavannut myös ilmoittaa porukalle, että otan mielelläni kuvia, jos joku haluaa. Tämä madaltaa kynnystä tulla kysymään. Gallerian osalta tulisi huomioida se, että jäsenistömme on mahdollisimman monipuolisesti edustettuna. Sponsoroiduissa tapahtumissa tulee muistaa ottaa myös mainoskuvat.
Valokuvaajan varmistaminen tapahtumiin
Valokuvausvastaavanakaan ei ole pakko osallistua kaikkiin tapahtumiin, ja toisinaan se ei ole olosuhteidenkaan puolesta mahdollista. Tällöin vastaavan vastuulla on kuitenkin hankkia kyseiseen tapahtumaan kuvaaja. Ensisijaisena apuna hommassa toimii vastaavan valokuvausjaosto, mikä koostuu kyseiseen WhatsApp ryhmään liittyneistä ihmisistä. Kuvaajaa vaativat tapahtumat, joihin vastaavana ei itse osallistu, huudatetaan ryhmässä ja mikäli ryhmästäkään ei lopulta saada apua, tulee kuvaaja hankkia muualta.
Uusille kuvaajille on aina mahdollistettava heidän tarvitsemansa perehdytys. Se voi sisältää tutustuttamista kameraan tai vain ohjeita
kuvaamiseen sekä millaisia kuvia tapahtumasta tulisi saada. Tämä turvaa kuvaamisen onnistumista, sekä helpottaa uuden kuvaajan valmistautumista tapahtumaan. Lisäksi on suunniteltava miten ja mihin kamera toimitetaan kuvaajalle, sekä takaisin tapahtuman jälkeen. Lähtökohtaisesti vastaava toimittaa kameran itse tuuraavalle kuvaajalle, ja määrittelee mihin kamera palautetaan. Joskus tulee myös tilanteita, jolloin vastaavana ei itse pääse toimittamaan kameraa tapahtumaan tai kuvaajalle, ja tällöin on vastaavan vastuulla, että kamera saadaan toimitettua oikealle kuvaajalle ja tapahtuman jälkeen takaisin. Parhaimmillaan tämä siis vaatii monienkin ohjaksien hallitsemista yhdellä kertaa.
Manuaalinen työ
Monesti tulee ohjeistettua, että kuvia kannattaa ottaa mahdollisimman paljon. Ja kokonaisuus huomioiden tämä on myös totta, toisaalta peratessa 3000 kpl Akateemisen Mölkyn kuvia sovellusten kaatuessa ja koneen käydessä kuumana, sitä tulee muutaman kerran mietittyä mitä tuli ohjeistettua. Useampi kuva kuitenkin takaa sen, että esimerkiksi kaveriporukkakuvissa on edes yksi kuva, missä kaikilla on silmät auki ja edustava ilme. Vaikka kuvien valitseminen ja muokkaaminen on suurimmaksi osaksi kevyttä istumatyötä, saa siihenkin kulutettua aikaa useamman tunnin.
Ensin galleriaan laitettavat kuvat tulee valita ja käydä läpi niin huolellisesti kuin mahdollista; tulee tarkistaa ihmisten ilmeet, taustatapahtumat, ympäristö – ja lopuksi on tehtävä päätös onko jokin kuva julkaisukelpoinen. Sen jälkeen kuvat muokataan yksitellen.
Kuvien lataaminen nettisivuille on homman yksinkertaisin osa (paitsi tilanteissa, joissa ne kuvat on järjestettävä uudelleen niiden epäloogisen järjestyksen takia). Pääsääntö on, että kuvat tulisi olla galleriassa aivan viimeistään kahden viikon kuluttua tapahtumasta. Itselleni paras tapa on ollut ladata jokaisen viikon tapahtumat saman viikon sunnuntaina sivuille. Näin työmäärä ei pääse kasvamaan liian isoksi, ja joskus on mahdollisuus julkaista kuvat paljon aikaisemminkin. Kun kuvat
ovat ladattuna nettisivuilla, ne viedään talteen toimiston koneelle. Sieltä jäsenistö voi käydä kurkkimassa myös muut otokset, mitkä eivät päätyneet syystä tai toisesta galleriaan.
Yhteistyö muiden kanssa
Valokuvausvastaavan hommaan kuuluu kuitenkin muutakin kuin kuvaamista ja kuvien käsittelyä. Vastaava tekee erittäin tiivistä yhteistyötä LexPressin kanssa, ja suurin osa lehdessä olevista kuvista on valokuvaajien tuotosta. Eli sen lisäksi, että tapahtumissa kuvaa vain itse tapahtumaa ja ikuistaa hetkiä, tulee jatkuvasti pyöritellä päässään, josko jostain saisi hyvän kansikuvan napattua ja tulee yleisesti otettua sellaisia kuvia, jotka sopivat viralliseen lehteemme.
Joskus poikkitieteellisissä tapahtumissa, kuten bileboat, pyhän kolminaisuuden tapahtumat jne., muut osallistuneet ainejärjestöt pyytävät tapahtumassa otettuja kuvia itselleen käytettäväksi, joten sillä tavalla valokuvausvastaavan toiminta on myös ainejärjestöjen välistä.
Otetuista kuvista myös tiedotusvastaava kokoaa kuukausittaiset koosteet sosiaaliseen mediaan kuluneen kuukauden tapahtumista. Otetuilla kuvilla on siis myös laajempi käyttötarkoitus kuin olla pelkästään oman jäsenistön ilona ja muistona.
Muu taustatyö
Loogisesti kameran huolenpito kuuluu vastaavalle. Kuitenkin kaikki kameraa käyttävät ovat aina vastuussa itse kamerasta ja irtotavaroista, kuten linssinsuojuksista, akuista, muistikorteista, lataustelakasta jne. On kuitenkin vastaavan vastuulla hankkia mahdollisesti kadonneet/ puuttuvat osat, sekä tilanteen vaatiessa korvata vanha uudella.
Vastaava ylläpitää myös Lexin kuvagalleriaa, esimerkiksi poistaa jäsenen toiveesta häntä koskevat kuvat, sekä lisää ulkopuolisten kuvaajien ottamat kuvat nähtäville (esimerkiksi vuosijuhlilta). Gallerian lisäksi vastaava huolehtii toimistolla olevasta tietokoneesta, sekä siitä, että kaikki tapahtumista otetut kuvat löytyvät sieltä, niin muokkaamattomat kuin muokatutkin kuvat.
Yhteenvetona valokuvausvastaavan tehtävä on erittäin monipuolinen, sekä antoisaa toimintaa. Tässä hommassa pääsee kehittämään itseään monella osa-alueella mitä ei olisi alussa välttämättä tajunnut edes ot -
taa huomioon. Lisäksi tehtävä antaa mahdollisuuden päästä näkemään ainejärjestömme toimintaa uudesta näkökulmasta, sekä osallistuminen tapahtumiin on vaivatonta ja helppoa – lipuista kun ei tarvitse tapella muiden kanssa. Homma tarjoaa myös mahdollisuuden tutustua entistä laajemmin omaan jäsenistöömme, sekä poikkitieteellisten tapahtumien yhteydessä myös muihin ainejärjestöihin ja ihmisiin.
Siitä huolimatta, että todellisuudessa tehtävä on ajoittain raskas ja kaikki tulee hoitaa pääsääntöisesti yksin, antaa se kyllä paljon takaisin. On ihanaa saada kiitosta jäseniltä omasta toiminnasta, sekä nähdä se hyvä mieli, mitä muille saa jakaa. Kyseessä on Lexin toiminnan ja muistojen kannalta kriittinen ja iso tehtävä, jossa oman kädenjäljen ja sen tuloksen näkee aktiivisesti. En voi kuin suositella, mikäli homma on koskaan kiinnostanut – tähän on helppo lähteä mukaan ja kaiken oppii matkan aikana!
Ihanaa syksyn jatkoa kaikille, nähdään tapahtumissa ja tulkaa vielä pyytämään kuvia <3
Janniina Pellonpää Lex ry:n valokuvausvastaava
Uusi dekaanimme esittäytyy
Tämänkertaisessa opintopalstassa pääsee ääneen tiedekuntamme uusi dekaani Mika Viljanen , joka seuraa tehtävässään oikeuskansleriksi siirtynyttä Janne Salmista . Viljanen on aloittanut tehtävässään elokuun loppupuolella ja dekaanikausi kestää vuoden 2029 loppuun. Pidemmittä puheitta päästetään uunituore dekaanimme esittäytymään!
Kuka olet ja mitä teet?
“Olen yksityisoikeuden professori ja nyt elokuun lopusta dekaani. Opetan velvoiteoikeutta, istun paljon kokouksissa ja tutkin sen minkä ehdin, viime aikoina lähinnä tekoälyoikeutta ja sääntelytapoja.”
Millainen on dekaanin rooli tiedekunnan johdossa?
“Dekaanilla on näppinsä vähän kaikessa. Kuukauden kokemuksella käytännön työ on erilaisissa kokouksissa istumista, laskujen hyväksymistä, välillä strategista päätöksentekoa ja onneksi aika harvoin ongelmien ratkomista.“
Mikä on mielestäsi tiedekuntamme opetuksen suurin vahvuus?
“Vaikka alempi tutkinto on aika massaluentopainoitteista, tiedekunnassa on silti muihin yksiköihin verratuna paljon intensiivistä pienryhmäopetusta.”
Opiskelijoiden keskuudessa viime vuosina eniten puhuttanut asia on ollut ON-tutkintouudistus. Oliko uudistus mielestäsi onnistunut, ja onko kenties jotain, mitä olisit halunnut tehdä uudistuksessa toisin?
“Uudistusta ja sen vaikutuksia on ehkä vielä hiukan aikaista arvioida. Opettajan näkökulmasta perusteiden opintojaksot ovat lyhyitä. Niissä tulee hirveä kiire. Joskus tuntuu myös, että opintopistemäärät eivät oikein riitä siihen, mitä opintojaksoihin pitäisi saada mahtumaan. Itseäni on mietityttänyt viime viikkoina se, tuottavatko laajentavien opetusikkunat vuoteen tyhjäkäyntiä.”
Jos käytössäsi olisi rajattomat resurssit, miten muuttaisit tiedekuntamme opetusta?
“Meillä olisi koko opintojen ajan viikottaisia kolmen-neljän hengen lähitutoriaaleja, joissa luettaisiin tekstejä, harjauduttaisiin kirjoittamaan ja puhuttaisiin oikeudesta ja lähi-ilmiöistä.”
Tekoäly ja muut megatrendit haastavat nykyistä käsitystämme työelämästä ja nykyisenkaltaisista ammateista. Millaisena näet oikeustieteellisen tutkinnon tulevaisuuden työelämässä?
“Uskon, että juristeille löytyy töitä jatkossakin. Tekoäly tietysti muuttaa työnkuvia eikä ainakaan vähennä asiantuntemusvaatimuksia.”
Millaisia neuvoja antaisit opiskelujen alkuvaiheessa oleville opiskelijoillemme? Entä jo valmistumisen kynnyksellä oleville?
“Olisi hienoa, jos ihmiset löytäisivät juridiikasta ilon ja absurdia hauskuutta. Alkuvaiheessa iloa saa ehkä kaivaa huolella, mutta mahdollisimman hölmöille tulkintamahdollisuuksille nauramisesta voi aloittaa. Loppuvaiheessa kannattaa luottaa siihen, että elämä kannattaa.”
Kuvassa: Dekaani Mika Viljanen Lähde: Suvi Harvisalo, Turun yliopiston mediapankki
Harrastukset: Koira vie ajan autotallipuntilta.
Vakiotilaus Calonian kahvilasta: Iso pahvikahvi.
Niilo Peräaho Hallituksen opintovastaava opinto@lex.fi
Hauska muisto Lexistä omien opintojen varrelta: Asuin kolme vuotta Kirkkotie 15:ssä, luojan kiitos kuudennessa kerroksessa.
Lapsuuden haaveammatti: Lääkäri. Se haave loppui kuolleeksijulistamiseen yhtenä lämpimänä kesäyönä Raision terveyskeskuksessa.
Onko sinulla idoleita tai esikuvia: Nuorena varmaan Maradona. Aika paljon myöhemmin arvostin kovasti Pierre Schlagia.
Mitä lexiläiset eivät tiedä sinusta: Olen kiltti ihminen.
Suden suojelu –oikeutta, politiikkaa ja populaatiogenetiikkaa
Suurpetojen metsästys – kestoaihe suomalaisessa luonnonsuojeluoikeudessa
Suurpetojen, kuten suden, karhun ja ilveksen, kannanhoidollinen metsästys on ollut viime vuosina kestoaihe niin suomalaisissa hallinto-oikeuksissa kuin EU-tuomioistuimessakin. Suurpetojen suojelu onkin hyvä esimerkki siitä, miten ympäristöoikeudessa oikeudelliset, luonnontieteelliset ja poliittiset kysymykset kietoutuvat toisiinsa. Tai kuten Andreas Philippopoulos-Mihalopoulos ilmaisee asian hienommin, miten ympäristöoikeus “luonnostaan värähtelee oikeuden ja ei-oikeuden välillä.” Käsittelen tässä kirjoituksessa suden suojelua ja kannanhoidollista metsästystä, jotka ovat ajankohtaisia aiheita syksyllä 2025.
Luonnonsuojelujärjestöt ovat säännöllisesti valittaneet poikkeusluvista, joita on myönnetty suden, karhun ja ilveksen metsästykseen, ja hallinto-oikeudet ovat yhtä säännöllisesti kumonneet ne. Kaikissa tapauksissa on ollut kyse EU:n luontodirektiivissä tiukasti suojelluista lajeista ja ns. kannanhoidollisesta metsästyksestä, eli metsästyksestä, jonka tarkoituksena on eläinten määrän vähentäminen. Luontodirektiivi antaa mahdollisuuden tiukasti suojeltujen lajien metsästykseen vain poikkeustapauksissa. Direktiivin poikkeusten tarkoituksena on mahdollistaa yksittäisten, vahinkoa aiheuttavien eläinten metsästys. Niinpä yritykset mahdollistaa laajamittainen kannanhoidollinen metsästys poikkeusluvilla ovat johtaneet oikeudellisiin ongelmiin.
Luontodirektiivin artiklan 16(1)(e) mukaan jäsenmaat voivat poiketa
suojelusta, jos poikkeus ei haittaa lajien suotuisan suojelun tason säilyttämistä eikä muuta tyydyttävää ratkaisua ole: “salliakseen tarkoin valvotuissa oloissa valikoiden ja rajoitetusti tiettyjen [...] yksilöiden ottamisen ja hallussapidon kansallisten toimivaltaisten viranomaisten määrittelemissä rajoissa.” Suomessa myönnettyjen poikkeuslupien ongelmana on ollut se, että poikkeusluvan myöntämisellä pitäisi olla selkeä tavoite, johon ei löydy muuta tyydyttävää ratkaisua. Ehdot täyttävän tavoitteen asettaminen on ollut luvat myöntävälle Riistakeskukselle hankalaa. Kumottujen poikkeuslupien tavoitteena on ollut esimerkiksi salametsästyksen ehkäisy ja suomalaisen karhunmetsästyskulttuurin säilyttäminen.
Susi on ollut EU:n luontodirektiivin tiukasti suojelema laji. Suden asema EU:ssa alkoi kuitenkin muuttua sen jälkeen, kun susi tappoi Euroopan komission puheenjohtajan Ursula von der Leyen omistaman ponin Saksassa vuonna 2022. Keväällä 2025 susi siirrettiin luontodirektiivin tiukasti suojeltujen lajien listalta (liite IV) yhteisön tärkeinä pitämien lajien listalle (liite V). Muutos ei kuitenkaan poista Suomelta velvollisuutta suojella sutta, sillä sekä luontodirektiivi että luonnonsuojelulaki velvoittavat suden suotuisan suojelutason säilyttämiseen. Suden metsästyksen salliminen on edelleenkin mahdollista vain, jos se ei vaaranna tätä suotuisaa suojelutasoa, minkä arvioinnin pitää EU:n tuomioistuimen mukaan perustua uusimpaan tieteelliseen tietoon. Mikä sitten olisi suden suotuisa suojelutaso?
TEKSTI | VILLE PIIRAINEN KUVAT | PIXABAY
Kurkistus populaatiogenetiikkaan
Luontodirektiivin artiklan 1(i) mukaan lajin suojelun taso on suotuisa, kun se “pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana”. Tästä seuraa se, että ennen kuin suden metsästyksestä voi tehdä oikeudellisia päätöksiä, tarvitaan jonkinlainen numeerinen arvio – viitearvo – siitä, mitä suden suotuisan suojelun taso tarkoittaisi. Tämän viitearvon määrityksessä siirrytäänkin sitten vahvasti kohti populaatiogenetiikan maailmaa.
Luonnonvarakeskus julkaisi vuonna 2022 raportin suden suojelun viitearvon määrittämisestä sekä siihen liittyvän laskurin, jolla jokainen voi kokeilla, miten arvo muuttuu taustaoletusten vaihtuessa. Se alleviivaa hyvin sitä, miten hankalaa ja epävarmaa tällaisen numeron tuottaminen on. Yksinkertaistettuna viitearvo perustuu arvioon siitä, millainen efektiivinen populaatiokoko vaaditaan lajin selviytyminen lyhyellä sekä pitkällä aikavälillä, ja arvioon suden laumakoosta.
Efektiivinen populaatiokoko tarkoittaa lajin lisääntymiskykyisten yksilöiden määrää, jolloin lajin yksilöiden kokonaismäärä on suurempi. Suden suhteen arviota monimutkaistaa se, että susi elää laumoissa, joissa vain alfapari lisääntyy. EU:n vuonna 2024 julkaisemassa raportissa ehdotetaan efektiivisen populaatiokoon arviointiin ns. 50:500-sääntöä, jonka mukaan lyhyen aikavälin selviytyminen vaatii 50 yksilöä ja pitkän aikavälin selviytyminen 500 yksilöä. Toisessa tutkimuksessa on taas esitetty, että 100:1000 sääntö olisi todenmukaisempi. Efektiivinen populaatiokoko pitää sitten kertoa oikealla kertoimella, jotta saadaan selville vaadittu susipopulaation koko. Kertoimeksi on ehdotettu tutkimuksissa 5 tai 10, jolloin susia pitäisi olla lyhyen aikavälin selviytymistä varten 250 tai 500 ja pitkän aikavälin selviytymistä varten 2500 tai 5000.
Vaadittu susien määrä voidaan tietysti jakaa laajemmalle alueelle, jolla sudet pääsevät liikkumaan. Esimerkiksi Ruotsin valtion teettämässä raportissa arvioidaan, että Skandinavian, Suomen ja Venäjän lähialueilla pitäisi olla 3000 sutta, joista Suomessa 500. Toisessa tutkimuksessa taas arvioitiin, että Ruotsissa pitäisi olla 1200 sutta ja Suomessa 800. Metsästäjäliiton vuonna 2025 antamassa ehdotuksessa
Luontodirektiivin artiklan 1(i) mukaan lajin suojelun taso on suotuisa, kun se “pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana”.
taas viitearvo olisi 165, mikä on saatu ottamalla lyhyellä aikavälillä tarvittava efektiivinen populaatiokoko 50, käyttämällä kerrointa 3 ja lisäämällä 10 % turvamarginaali. Metsästäjäliiton arviossa on katsottu, että suden pitkän aikavälin selviytyminen perustuu Venäjältä tulevaan geenivirtaan, eikä Suomen tarvitse sen takia huolehtia siitä. Asiaa kuitenkin mutkistaa se, että EU-tuomioistuimen tapauksessa Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola antaman tuomion mukaan Venäjällä olevia susia ei voida ottaa huomioon viitearvon määrittämisessä, koska Venäjää ei sido EU:n suojeluvaatimukset. Lisäksi itärajalle rakennetaan tällä hetkellä raja-aitaa, joka tulee vaikeuttamaan myös eläinten liikkumista rajan yli. Aidan vaikutuksesta susien liikkumiseen ei kuitenkaan ole olemassa tieteellisiä arvioita, eikä sitä ole otettu huomioon arvioissa susikannan kehityksessä.
Kenellä on lopulta valta päättää suojelusta?
Maa- ja metsätalousministeri aloitti syyskuussa 2025 lausuntokierroksen lakialoitteesta, joka poistaisi suden ympärivuotisen rauhoituksen ja mahdollistaisi suden metsästyksen ministeriön asettamilla pyyntikiintiöillä. Tällöin metsästys ei vaatisi enää poikkeuslupaa, eivätkä siten myöskään luonnonsuojelujärjestöt voisi valittaa luvista. Lakiehdotus on vastaus Eduskunnan keväällä 2025 antamaan lausumaan, joka edellytti suden kannanhoidollisen metsästyksen mahdollistamista. Myös maa- ja metsätalousvaliokunta on todennut mietinnössään, että “suotuisan suojelutason viitearvo ei voi perustua pelkkään genetiikkaan, vaan kokonaiskestävyyden kannalta on otettava huomioon turvallisuus, sosiaaliset ja taloudelliset seikat sekä koiran avulla tapahtuvan metsästyksen kulttuurin säilyminen.”
Vaikuttaa siltä, että populaatiogenetiikka ei kuitenkaan pysty antamaan lopullista vastausta siihen, montako sutta Suomeen mahtuu,
sillä vaihtelevien ennakko-oletusten perusteella saadaan niinkin erilaisia ehdotuksia viitearvoiksi kuin 165 tai 5000. Ympäristöoikeus taas asettaa rajoja poliittiselle päätöksenteolle siinä mielessä, Suomi on sitoutunut säilyttämään suden elinvoimaisena lajina niin lyhyellä kuin pitkälläkin aikavälillä. Tällöin päätös suden suojelusta on lopulta poliittinen.
Saksalaisen oikeustieteilijän Carl Schmittin kuuluisan väitteen mukaan suvereenin – valtionjohtajan – tunnistaa siitä, että se voi rikkoa omia sääntöjään. Tällä hetkellä tuntuu löytyvän poliittista tahtoa suden kannanhoidolliseen metsästykseen. Kysymys onkin, miten lähelle suojelun alarajaa poliittisella päätöksenteolla uskalletaan mennä, ja puuttuu EU-komissio asiaan. Suden suojelun on poikkeuksellinen oikeudellinen ja luonnontieteellinen kysymys, sillä sen kautta paljastuu, kuka lopulta valtaa käyttää. Nähtäväksi jää, tekevätkö lopullisen päätöksen luonnontieteilijät, tuomioistuimet vai poliitikot.
Kuva: Pixabay
Tulevien juristien yhteisiä muistoja luomassa
MITÄ, ONKO SE JO OHI?
TEKSTI | ERIKA ANDERSEN
nnen orientaatioviikon alkua Lexin järjestämästä iltaohjelmasta oli tiedossa vain eri ohjelmien nimet, jotka eivät varsinaisesti paljastaneet ohjelman sisällöstä juuri mitään konkreettista. Olin jo kesällä päättänyt osallistua jokaisena iltana ohjelmaan edes hetkeksi riippumatta ohjelman sisällöstä ja olinkin järjestänyt viikon mahdollisimman tyhjäksi kaikesta muusta ohjelmasta.
Viikon aikataulu oli paikoitellen hyvinkin tiukka ja päivät olivat täynnä tutustumista, infodioja sekä erilaisia pelejä ja leikkejä. Viikon aikana mieleen hiipi pari kertaa ajatus siitä, pitäisikö joku ohjelma jättää välistä ja pitää taukoa jatkuvasta tutustumisesta. Vaikka itse olenkin ulospäin suuntautunut ja pidän uusiin ihmisiin tutustumisesta, tuntui välillä jatkuva samojen perusasioiden kertominen itsestä ja muilta samojen asioiden kysely puuduttavalta. Yleensä hyvä kasvo- ja nimimuistini joutui myös nöyrtymään viikon aikana nimien ja kasvojen pyöriessä hyrrän lailla päässäni. Voisi ajatella, että kyllä vajaa 200 nimeä oppisi helpolla, mutta näin ei ollutkaan.
Lopulta pidin joka päivä kiinni suunnitelmastani osallistua jokaiseen tapahtumaan ja aina päästyäni paikalle sekä ohjelman alettua olin iloinen, että jaksoin osallistua. Iltaohjelmat olivat keskenään riittävän erilaisia, jotta jokaisesta jaksoi innostua ja pidin erityisesti siitä, että jokaisena päivänä jaettiin uudet ryhmät ja viikon aikana ehtikin tutustua useaan ihmiseen edes hiukan etunimeä ja kotipaikkakuntaa syvällisemmin.
Viikon paras tapahtuma oli mielestäni torstain kiertoajelu. Siirtymien aikana ehti hyvin jutella vieruskavereiden kanssa bussiohjelman välissä. Omassa bussissani pystyi ansaitsemaan bussirahaa, jolla pystyi ostamaan mm. tikkareita. Bussirahaa sai ansaittua lisää ilahduttamalla bussimestareita ja rahan ansaitseminen olikin todella hauska ja erilainen aktiviteetti. Tienaamisen lisäksi bussissa mm. laulettiin toivelauluja sekä pelattiin pelejä. Bussis -
sa olikin hyvä fiilis heti sen lähdettyä liikkeelle. Varmaksi voin sanoa, vain omasta bussistani, että ohjelma osui ja upposi, mutta uskallan väittää, että muissakin busseissa bussimestarit hoitivat pestinsä kunnialla ja että busseissa tunnelma oli katossa.
Toinen lempitapahtumani oli keskiviikon aarteenmetsästystä edeltäneet tuutoretkot. Etkoille osallistui yhteensä neljä tuutor-ryhmää ja illan aikana tutustuttiin ihmisten lisäksi myös perinteisiin Lex-bileiden biiseihin ja peleihin. Opimme myös pelaamaan treffipeliä, jota allekirjoittanut on jo opettanut eteenpäin poikkitieteellisillä vätköillä. Jos tuutoretkoja pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, kuvailisin niitä sanalla lämmin.
Mielenkiintoisin tapahtuma oli ehdottomasti ihmismetsästys, jossa kierrettiin Lexin toimijoiden pisteitä. Muutamassa tunnissa sai hyvän pintaraapaisun siitä, mitä kaikkea Lexissä voi tehdä. Illan aikana sai myös varmasti tietää ainakin viisi mahdollisuutta, joissa pääsee matalalla kynnyksellä mukaan ainejärjestötoimintaan. Esittelyistä myös syttyi ainakin itselle kipinä osallistua ainejärjestötoimintaan eli esittelijät onnistuivat esittelemään toimintaansa kiinnostavasti vähintään kirjoittajalle.
En kadu hetkeäkään sitä, että fuksiviikolla panostin tutustumiseen ja tapahtumissa käyntiin. Fuksiruton lisäksi viikosta jäi käteen useampi kaveri ja valtavasti hyviä muistoja. Viikon aikana tuli tunne, että pääsi osaksi Lexiä ja että on tervetullut. Vastaanotto oli lämmin sekä avoin ja tapahtumiin oli helppo tulla. Suuri kiitos kaikille fuksiviikon järjestämiseen osallistuneille, jotka loitte ainakin tälle fuksille tervetulleen olon.
Kirjoittaja on edelleen fuksiviikkoruton jälkimainingeista kärsivä fuksi, joka haluaisi elää fuksiviikon uudelleen jo nyt.
