LEXPRESS Oikeustieteen ylioppilaiden yhdistys Lex ry:n jĂ¤senlehti

02/17

HALLITUS 2017 I Korvaako teknologia juristit? I Iso-Excu

Lex ry:n 56. vuosijuhlat - Sillis - Vaihdossa Uppsalassa

Calonia Gallup Vuoden toisessa LexPressissä opiskelijat vastaavat työntekoon liittyviin kysymyksiin:

Teksti:

Moona Häyrynen

1. Minkälaisena näet kesätyömarkkinat? 2. Mitä ajatuksia palkattomat työharjoittelut herättävät? 3. Mitä mieltä olet nollatuntisopimuksista? Laura Mäkelä, 1. vuosikurssi 1. Kesätyömarkkinat ovat liian suppeat. Kesätöitä ei löydy läheskään kaikille niille, jotka töitä haluaisivat. Itse olen onnistunut saamaan kesätöitä 16-vuotiaasta asti, monet tuttuni ovat olleet ilman kesätöitä useana kesänä. 2. Palkattomat työharjoittelut ovat väärin, sillä näin työnantajat saavat työvoimaa ilmaiseksi. Kaikesta työstä, pois lukien vapaaehtoistyö, tulisi saada edes jonkinlaista palkkaa. 3. Olen nollatuntisopimuksista vähän kahta mieltä. Toisaalta työsopimuksessa tulisi olla jokin minimityömäärä, sillä nollatuntisopimus mahdollistaa sen, että työtä tarvitsevalle työntekijälle ei anneta tunteja. Toisaalta nollatuntisopimus voi olla hyvä, jos tarvetta työlle ei esimerkiksi joka kuukausi ole. Kaikki riippuu työntekijän tarpeista.

Dima Talja, 5. vuosikurssi 1. Kesätyömarkkinat ovat hyvin kilpailullisia oikkareille. Lisäksi työtilanne julkisella puolella on muuttunut tukisetelien myötä. 2. Negatiivisia, mutta ymmärrän, jos niitä tehdään työkokemuksen/CV-merkinnän vuoksi. 3. En näe niissä sinänsä mitään vikaa, opiskelun ohella nollatuntisopimus voi olla erittäin hyvä vaihtoehto. Toisaalta mikäli nollatuntisopimus on solmittuna osana henkilön vakituista työtä, se on suhteellisen epäedullinen työntekijälle.

Jani Vahalahti, 1. vuosikurssi 1. Näen kesätyömarkkinat haasteellisina. Realistisia ja hyödyllisiä kesätyöpaikkoja oikeustieteen opiskelijoille on opiskelijoiden määrään nähden liian vähän. Lisäksi suurin osa kesätyöpaikoista löytyy Helsingistä. Positiivista on, että kesätyöpaikkoja, joissa saa olla tekemisissä juridiikan kanssa, löytyy myös muilta aloilta. 2. Mielestäni tehdystä työstä tulee saada palkkaa, siksi en katso palkattomia työharjoitteluita mitenkään hyvällä. Mikäli työnantajat voivat tarjota palkattomia työharjoitteluita, miksi kukaan enää jatkossa tarjoaisi palkallisia. 3. Nollatuntisopimukset voivat hyvin toteutettuina toimia kohtuullisen hyvin. Niihin liittyy kuitenkin paljon ongelmia. Lisäksi työnantajan motiivina on usein säästöt. Kuitenkin etenkin opiskelijalle nollatuntisopimus voi toimia mainiosti.

Toim. huom.

Toim. huom. Vuoden toisessa LexPressissä on mielenkiintoisia juttuja muun muassa seuraavista aiheista: Sivulta 21 alkaen Janne Laukkanen ja Pia EK kertovat jutussa Ei rahan - vaan yhteiskuntavastuun takia juristien tekemästä vapaaehtoistyöstä. Vapaaehtoistyö kasvattaa suosiotaan ja jutussa selviää minkälaista vapaaehtoistyötä juristit tekevät vapaa-ajallaan. Sivulla 25 puolestaan oman rakkaan tiedekuntamme opiskelijat pääsevät kertomaan jutussa Lexiläiset töissä Helsingissä miten opiskelu sujuu jatkuvasta Turun ja Helsingin välillä matkustamisesta huolimatta.

Päätoimittaja: Nina Liski lexpress@lex.fi Taitto: Nina Liski

ISSN 1235-371X

Sen sijaan sivulla 29 oman tiedekuntamme professori Anne Kumpula kertoo eläi-

”Unohdamme helposti nauttia niistä hienoista mahdollisuuksista, joita oma tiedekuntamme, Lex ry, yhteistyökumppanimme ja ihan oma kaveripiirimme ja arki tarjoavat” -Hanni Tihilä Lex ry:n puheenjohtaja s.46. men muuttuvasta asemasta ja parhaillaan käynnissä olevasta eläinsuojelulain uudistamisesta.

Toimituskunta: Tuuli Dunder Moona Häyrynen Olli Isoaho Julia Kinnunen Lasse Lipsanen Saara Monthan Aleksi Mäenpää Anu Pullinen Julia Ranta Kamilla Sjöblom

Toimitus pidättää oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä

Sivulla 33 oman tiedekuntamme opiskelija Anu Pullinen kertoo vaihtokokemuksistaan Uppsalasta. Sivulla 38 puolestaan kolumnistimme Saara Monthan ottaa kantaa opiskelijoiden mielenterveysongelmiin. Sivulta 43 alkaa juttu yhdestä koko vuoden kohokohdasta - nimittäin Lex ry:n vuosijuhlista. Jutussa pääset kurkistamaan kuliessien taakse ja saat kuulla millaisia mietteitä vuosijuhlamarsalkoilla on itse Lex ry:n 56. vuosijuhlien järjestämisestä. Juttu jatkuu sivulta 55, jolloin sillisvastaavat pääsevät kertomaan minkälaista oli järjestää tunnelman kattoon nostattanut Sillis.

Kansikuva: Samuli Salo

Ilmoitusmyynti Kalle Kuusisto talous@lex.fi

Kuvituskuvat: Nina Liski Ilona Vartiainen

Julkaisija: Lex ry Painopaikka: Forssa Print Painos: 550 kpl

Sisällys 3

Calonia Gallup

Toim. huom.

Pääkirjoitus

Puheenjohtajalta

10 Edarissa tapahtuu 15 Senilexin kuulumisia 21 Asianajajat vapaaehtoistyössä 25 Lexiläiset töissä Helsingissä 29 Eläimen muuttuva asema 33 Vaihdossa Uppsalassa 38 Kolumni 40 Opintopalsta 43 Lex ry:n 56. vuosijuhlat 55 Sillis

Pääkirjoitus

Ota kantaa sinulle tärkeään asiaan kirjoittamalla LexPressiin Uusin LexPress on täällä taas. Hetki siinä menikin. Kuten aina, on lehti tälläkin kertaa pullollaan mielenkiintoisia ajankohtaisia juttuja. Vaikkei LexPressissä enää olekaan teemaa, on kuitenkin ollut ilo huomata kuinka jutut tästä huolimatta liittyvät kiinteästi toisiinsa. Ajankohtaisia kysymyksiä näyttäisikin liittyvän paljon ainakin työntekoon ja myös vapaaehtoistyöhön. Näytää siis siltä, etten ole ainoa, jota huolettaa kesätöiden – tai oman alan töiden saaminen ylipäätään. Vaikka juristien työtilanne ainakin tilastojen mukaan vaikuttaa hyvältä, näyttäisi työllistyminen opiskeluaikana ainakin osan opiskelijoista mielestä haasteelliselta. Työnteko opiskeluaikana ei kuitenkaan aina ole erityisen helppoa. Ainakin itselläni aikaa tuntuu tuskin riittävän tenttien, seminaaritöiden ja muiden opiskelujuttujen jälkeen. Mielessäni on myös pyörinyt Kelan uusi opintotukiuudistus sekä siihen liittyvät koukerot. Enkä varmastikaan ole ainoa.

Siirtyminen yleiseen asumistukeen on huolestuttanut muitakin opiskelijoita ja siihen liittyvät muutokset ovat olleet puheenaiheena viime päivinä myös Calonian, tai no, Datacityn ja Pharmacityn käytävillä. Myös näin kevättä kohti ainakin omalla kohdallani lisääntynyt työmäärä on saanut minutkin pohtimaan opiskelijoiden jaksamista. Toisaalta toivoa loppukevään puurtamiseen tuo ulkona paistava aurinko - ainakin silloin kun ei sada lunta - ja päivä päivältä lähestyvä kesäloma ja kaikki mahtavat kesälomasuunnitelmat. Muistan myös kuulleeni joskus kuinka vapaaehtoistyö lisää työssä jaksamista ja onnellisuutta ylipäätään. Vaikkei LexPressin päätoimittajan tehtävää ehkä voikaan ihan täysin sanoa vapaaehtoistyöksi, on tehtävä kuitenkin antanut minulle paljon. Ajatus lehteä innokkaasti selaavista lukijoista saa jaksamaan välillä pitkiksikin venyviä päiviä. Toisaalta lehden tekeminen on myös keino vaikuttaa

LexPress

yhteiskuntaan: halusitpa sitten edistää eläinten oikeuksia, ottaa kantaa jonkin tabuna pidetyn asian puolesta tai muutoin vain herättää keskustelua tärkeistä yhteiskunnallisista asioista, on LexPressiin kirjoittaminen oiva keino siihen. Aurinkoista kevättä ja mukavia lukuhetkiä,

Nina Liski Päätoimittaja lexpress@lex.fi

Puheenjohtajalta

Onko opiskelijoilla varaa valita työpaikkansa? Helsingin Sanomissa (HS 14.3) oli juttu siitä, kuinka ”Arvot voivat ratkaista työnantajan valinnan”. Lehtijutussa kerrottiin kuinka vastavalmistuneet hakiessaan töitä, kyselevät yhä tarkemmin yritysten arvoista. Monissa isoissa asianajotoimistoissa ja esimerkiksi konsulttiyhtiöissä vetovoimatekijäksi on nähty Pro bono -toiminta. Hyväntekeväisyys projekteilla hyvät tyypit saadaan pidettyä talossa ja työntekijöitä motivoitua. Nykyisin ainakin kuluttajat ovat entistä tiedostavaisempia ostamiensa tuotteiden ja palveluiden alkuperästä ja eettisyydestä. Sama trendi voi olla rantautumassa myös työmarkkinoille. Lexin kunniajäsen Hannes Snellmanin osakas Mikko Heinonen arveli samaisessa jutussa, että nykyinen juristisukupolvi olisi jopa enemmän kiinnostunut hyväntekeväisyydestä kuin aiemmat. Helsingin Sanomien teksti herätti minut pohtimaan, onko opiskelijoilla mahdollisuutta valita työpaikkansa. Voimmeko me vertailla yritysten tai asianajotoimistojen, johon haemme töihin, arvoja ja toimintatapoja 8

ja valita sieltä omaan arvomaailmaamme sopivan työyhteisön. Otsikko voi myös viitata siihen, että onko opiskelijoilla ylipäänsä rahallisesti varaa valikoida itselleen sopivinta työpaikkaa.

ovat aitoja, sen kyllä huomaa. Haluankin uskoa, että loppu viimeksi opiskelijat päätyvät oman näköiseensä työyhteisöön työntekijöiksi. Tätä haluavat varmasti myös rekrytoijat.

Todella hankala kysymys. Toistaiseksi ainakin näyttää siltä, että töihin halukkaita oikeustieteiden opiskelijoita on enemmän kuin tarjolla olevia työpaikkoja. Tästä kertovat muun muassa hurjat hakemusmäärät. Kun työpaikkoja on rajoitettu määrä tarjolla, onko tyhmää tai ylimielistä alkaa valikoida mihin haluaisi töihin ja minne ei.

On kuitenkin paljon opiskelijoita, jotka lähettävät kymmeniä hakemuksia kaikkiin mahdollisiin paikkoihin omanalan työpaikan toivossa. Tällöin spesifioitujen hakemusten tekeminen ja rekrytoijien vakuuttaminen voi olla haastavampaa. Ei ehkä olekaan sitä suurta paloa juuri kyseistä tehtävää kohtaan, vaan motiivina ovat ennemmin raha ja työkokemuksen kartuttaminen. Mutta onko sekään paha asia? Rehellisesti sanottuna nämähän ovat varmasti yleisimmät syyt hakea opiskeluiden ohella töitä. Tyhjä pankkitili tai jääkaappi voi todella motivoida hakemaan töitä ja työskentelemään. Entäpä sitten ne useat hakijat, jotka ovat motivoituneita, hyviä ja innokkaita, eivätkä silti saa oman alan töitä. Siinä kohtaa eivät mielessä varmasti ole yrityksen arvot ja valikoiminen.

Toisaalta sekään ei ole tarkoituksenmukaista, että yritys palkkaa harjoittelijaksi opiskelijan, joka kokee työskentelyn epämiellyttäväksi kyseisessä firmassa. Oikeastaan luulenkin, että tässä kohtaa tapahtuu jonkin asteista valintaa – tiedostamattakin. Jos jokin tehtävä tai työpaikka vaikuttaa mieluisammalta kuin toinen, panostaa hakija hakemukseen ja haastatteluun enemmän. Tällöin on luonnollisesti myös helpompi saada rekrytoijat vakuutetuksi, miksi minä haluan juuri teille töihin. Jos palo ja kiinnostus tehtävää kohtaan

LexPress

Jonkinnäköisenä yhteenvetona voisin todeta, että opiskelijoilla ei ole ehkä täyttä mahdol-

Puheenjohtajalta lisuutta valita missä työskentelevät. Opiskelijat voivat kuitenkin tuoda vahvasti kiinnostustaan ja omia arvojaan esille ja tätä kautta löytää omannäköisensä työyhteisön. Tiedostamalla, mitä itse haluaa voi huomaamattakin toteuttaa tai kulkea kohti omaa juttuaan, jos ei opiskeluaikana niin toivottavasti tulevaisuudessa. Omia ajatuksiaan voi myös haastaa, ja jos jokin työpaikan käytäntö tai filosofia tuntuu vieraalta, kannattaa rohkeasti kysyä ja selvittää esimerkiksi asian taustoja. Ja jos ei vielä tiedä omaa juttuaan, kannattaakin lähetä rohkeasti kokeilemaan ja tutkimaan kaikenlaisia vaihtohehtoja. Heinonen kuvaa Helsingin Sanomien jutussa nykyistä juristisukupolvea näin: ”Se haluaa

tehdä asiat hyvin, mutta haluaa myös tehdä hyvää. Sille ei riitä, että työ on tarkoitushakuista puurtamista palkan vuoksi. Se haluaa muuttaa maailmaa ja tehdä siitä paremman”. Tällaista ajattelua on havaittavissa jo opiskelijoiden keskuudessa. Juuri oikeusaputoimikunta on yksi niistä toimikunnista, joihin tulee eniten hakemuksia. Myös Lex aikoo tänä vuonna toteuttaa hyväntekeväisyystarkoituksessa erilaisia tempauksia, joista ensimmäinen oli verenluovutus ja oman verenluovutusryhmän perustaminen. Saa nähdä minkälaisia hyviä tekoja keksimme vuoden varrella. Kehittyminen, itsensä haastaminen ja hyvän tekeminen eivät ole koskaan pahasta. Suunta on mielestäni hyvä.

LexPress

Hanni Tihilä Hallituksen puheenjohtaja puheenjohtaja@lex.fi

Edarissa tapahtuu

Valmiina vaalisyksyyn Ryhmä Lex on pitänyt kaikki vaalilupauksensa Vielä on vaalikautta jäljellä, mutta Ryhmä Lex on kiistatta ollut yksi edustajiston näkyvimmistä ja aikaansaavimmista ryhmistä. Olemme pitäneet kaikki kolme vaalilupaustamme ja esityksemme ovat menestyneet kovalla prosentilla edustajistossa. Vielä on vaalikautta jäljellä, mutta kulunut kausi on ollut yksi Ryhmä Lexin parhaista. Ryhmä Lexillä onkin loistavat asetelmat vaalisyksyyn ja uskomattoman vuoden 2015 vaalituloksen jälkeen tavoittelemme syksyllä kuudetta edustajistopaikkaa. Sinä voit olla mukana syksyn vaalikampanjassa joko asettumalla ehdokkaaksi tai äänestämällä. Syksyllä järjestettävissä edustajistovaaleissa valitaan TYYn 41-jäseninen ”eduskunta”, joka päättää TYYn edunvalvonnan suuntaviivoista, taloudesta ja valitsee ylioppilaskunnan päivittäisestä toiminnasta huolehtivan hallituksen. Ryhmä Lexin vaalikoordinaattorina syksyllä järjestettävissä edustajistovaaleissa toimii Roni Sirjonen. Hän vastaa ehdokasasettelusta ja Ryhmä Lexin vaalikampanjan käytännön järjestelyistä. Voit olla häneen tai minuun yhteydessä, mikäli eh- Ville, Noora, Laura-Maria, Tomi, Tuomas ja Laura

LexPress

Edarissa tapahtuu dokkuus kiinnostaa. Mitä enemmän ehdokkaita Ryhmä Lexillä on, sitä todennäköisempää on myös vaalivoitto, sillä suhteellisessa vaalitavassa kaikki äänet tulevat Ryhmä Lexille. Tällä vaalikaudella noin puolet Ryhmä Lexin vuoden 2015 ehdokkaista on päässyt osallistumaan edustajiston kokouksiin ja myös viidellä äänellä on päässyt edustajiston kokouksiin. Lisäksi Ryhmä Lex nimittää halukkaita ehdokkaita toimielimiin jäseniksi. Edustajiston toiminnassa antoisinta on se, että pääsee vaikuttamaan kaikkia Turun yliopiston opiskelijoita koskeviin asioihin ja tekemään Turun yliopistosta parempaa paikkaa opiskella. Ehdokkaaksi lähteminen ei velvoita osallistumaan toimintaan mitenkään, mutta antaa siihen mahdollisuuden. Ylioppilaskuntatoiminnan kautta voi ajaa oikkareille tär-

keitä asioita, kerryttää kokemusta esiintymisestä ja argumentoinnista sekä tavata uusia ystäviä. En ole koskaan kuullut kenenkään katuneen päätöstä lähteä mukaan ylioppilaskunnan toimintaan. Äänestämällä tai ehdokkaaksi asettumalla voit vaikuttaa suoraan ylioppilaskunnan toimintaan. Turun ylioppilaslehti sähköiseksi? Ryhmä Lex on nostanut keväällä vahvasti keskusteluun Turun ylioppilaslehden aseman. Turun ylioppilaslehden vuosittainen budjetti on noin 120 000 euroa, josta TYYn jäsenet maksavat noin yli 80 000 euroa ja mainostuotot kattavat vain kolmasosan. Ryhmä Lexin kolmantena vaaliteemana vuoden 2015 edustajistovaaleissa oli ”Luodaan Suomeen kaikkien opiskelijoi-

LexPress

den yhteinen ylioppilaslehti.” Helmikuun edustajiston kokouksessa toivoimme, että TYYn jäsenkyselyssä kysyttäisiin jäseniltä mielipiteitä Tylkkärin sähköistämiseen. Tätä lisäystä ei kuitenkaan tehty, vaan asiaa saatetaan kysyä syksyllä toteutettavassa Tylkkärin lukijakyselyssä. Lukijakyselyiden ongelmana on kuitenkin se, että siihen vastaavat lehden lukijat eivätkä ne tuhannet TYYn jäsenet, jotka eivät lehteä lue. Luet lehteä tai et, niin syksyllä toteutettavassa Tylkkärin lukijakyselyssä sinulla on mahdollisuus vaikuttaa lehden sisältöön ja formaattiin. Tylkkärin kehittämiseen suhtauduttiin kuitenkin posi tiivisesti ja aloimme valmistel la uutta esitystä maaliskuun kokoukseen ja teimme aloitteen yhdessä Vihreän vasemmiston kanssa. Esitimme, että hallitus valmistelee toimintasuunnitelmaprojektin, jossa ulkopuolinen selvittäjä arvioi paperisen ja sähköisessä formaatissa olevan lehden etuja ja haittoja sekä taloudellisia näkymiä. Ryhmä Lexin mielestä paperisen lehden mainostulot ovat laskeneet ja tulevat laskemaan lähitulevaisuudessa, opiskelijat lukevat uutisia ennemmin kännykästä kuin lehdestä ja sähköinen lehti olisi ympäristöystävällisempi. Edustajisto hyväksyi esityksemme yksimielisesti ja Ryhmä Lexin ponnistelut Tylkkärin

Edarissa tapahtuu kehittämiseksi alkavat kantaa hedelmää. Ryhmä Lex pitänyt kaikki kolme vaalilupaustaan Tylkkäri oli yksi kolmesta Ryhmä Lexin kärkivaaliteemasta

vuoden 2015 edustajistovaaleissa. Kaksi muuta vaaliteemaa olivat ”Ylioppilaskunnan tulee valmistautua pakkojäsenyyden poistumiseen” ja ”Edunvalvontaa eturintamassa”.

sesti keskusteluun ja edustajistolle annettiinkin ryhmämme esityksestä selvitys niistä toimista, miten ylioppilaskunta valmistautuu pakkojäsenyyden poistumiseen.

Ryhmä Lex on säännöllisesti nostanut pakkojäsenyyden säännölli-

Ruotsissa ylioppilaskuntien pakkojäsenyyden todettiin rikkovan perustuslain turvaamaa yhdistymisvapautta ja pakkojäsenyys lakkautettiin. Jos pakkojäsenyys rikkoo Ruotsissa perusoikeuksia, niin miksei myös Suomessa? Keskustelu asiasta kiihtyykin koko ajan Suomessa, ja pakkojäsenyyden poistuessa ylioppilaskunnan talous saattaa romahtaa, jollei tähän varauduta riittävästi. Ryhmä Lexillä on ollut asian osaavia edunvalvojia TYYssä ja meitä kuunnellaan. Olemme korostaneet sitä, että ylioppilaskunnan on ajettava opiskelijoiden etuja koskevia asioita ja unohdettava muu politikointi. Edustajistossa ei ole hyväksytty mitään poliittisia kannanottoja, jotka eivät liity opiskelijoiden edunvalvontaan. Niin kauan kuin ylioppilaskunnassa on pakkojäsenyys, niin jäsenet eivät voi äänestää jaloillaan. Tämän takia ylioppilaskunta saa ottaa kantaa ainoastaan asioihin, jotka koskettavat suoraan opiskelijaa, kuten pääsykoejärjestelmä, kurssitarjonta, opintotuki ja YTHS. Tuomas Dahlström Ryhmäpuheenjohtaja

Juulianna, Tuomas, Kalle, Noora ja Kristiina

LexPress

Senilexin kuulumisia

Senilexin vierailu HUSissa – Sotesta ja lakimiestehtävistä sairaalassa Teksti ja kuvat: Inari Kinnunen, asianajaja, Senilexin tiedotusvastaava

Viisikymmentä Lex-alumnia kokoontui maaliskuun lopussa Helsingin Meilahden Biomedicumiin Senilexin vuoden ensimmäiselle vierailulle, jossa teemana oli HUS. Isäntämme, hallintojohtaja Lauri Tanner vuosikurssilta 1996 kertoi lakimiestehtävistä sairaalassa, minkä lisäksi kuulimme perustietoja HUSista ja näkemyksiä äärimmäisen ajankohtaisesta sote-uudistuksesta. Alumneille avattiin myös sairaalainvestointien kiehtovaa kenttää, josta case-esimerkkinä oli HUSin uuden Siltasairaalan rakentaminen. HUSin toimitusjohtaja Aki Lindén aloitti esityksensä kertoen ensikontaktinsa Lexiin tapahtuneen jo 16-vuotiaana lukiolaisena, jolloin hän oli päätynyt maistelemaan virvokkeita silloiselle Lexin kerhohuoneistolle – tämä siis tapahtui aikana ennen Kirkkotietä. Sittemmin lääkäriksi ja valtiotieteen maisteriksi Turun yliopistosta valmistunut Lindén puhui lennokkaaseen tyyliinsä HUSin toiminnan moninaisuudesta sekä esitti painavan näkemyksensä sotesta.

HUS erikoissairaanhoidon palvelujen tuottajana HUS, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri, on 24 kunnan muodostama kuntayhtymä, jonka tehtävänä on tuottaa jäsenkunnille ja niiden asukkaille tarpeellisia erikoissairaanhoidon palveluja. Myös yliopistosairaala HYKS toimii HUSin osana. Erikoissairaanhoito käsittää asetustasolla määritellyt viisikymmentä erikoisalaa. Erikoissairaanhoitoa tapahtuu niin

LexPress

yksityisellä kuin julkisellakin puolella, sekä sairaaloissa että avohoidossa. Sairaanhoitopiirien hoitama erikoissairaanhoito muodostaa noin 60 % kunnallisesta terveydenhuollosta, ja terveyskeskuksissa tapahtuva perusterveydenhuolto taas loput 40 %. HUSin vastuulla on noin 30 % koko Suomen kunnallisesta erikoissairaanhoidosta. Erikoissairaanhoito toimii vuorokauden ympäri, ja kustannuksilla mitattuna yli puolet

Senilexin kuulumisia tehtävistä alkaa päivystyksellisesti eli heti (0-8 tuntia hoitoon hakeutumisesta). HUS-sairaaloissa päivystää 195 lääkäriä joka yö. Suomessa lääkärit eivät tee vuorotyötä, vaan päivystys hoidetaan ylitöinä varsinaisen työpäivän jälkeen, joten lääkärin ansioista puolet voi tulla päivystyksestä; Lindén hauskutti kuulijoita toteamalla, että tällä mallilla lääkärit saattavat päästä jopa juristien palkkatasolle. Erikoissairaanhoidon järjestäminen Suomessa toimii mainiosti ja kustannustehokkaasti: esimerkiksi Alankomaissa ja Yhdysvalloissa on ihmetelty, miten Suomessa pystytään järjestämään näin tehokas ja laadukas erikoissairaanhoito merkittävästi vähäisemmin kustannuksin kuin muualla. Sote-uudistuksesta ja valinnanvapaudesta Sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmän uudistusta, ns. sotea, koskeva tuhatsivuinen hallituksen esitys on tällä hetkellä eduskunnan käsittelyssä. Valinnanvapautta koskeva lakiesitys annetaan eduskunnalle myöhemmin, ja HUS-vierailun jälkeen ilmeni, että sen luonnoksesta annettiin yli 600 lausuntoa. Aki Lindén puhui painokkaasti sote-uudistukseen liittyvästä valinnanvapaudesta kertoen ajavansa nimenomaan potilaiden ja veronmaksajien asiaa, ei minkään yrityksen tai organisaation. 16

Valinnanvapautta markkinoidaan tällä hetkellä täysin estottomasti ja katteettomin lupauksin, iskulauseilla kuten “köyhäkin pääsee sitten yksityislääkärille”. Lindénin mukaan käyntikorvausperusteinen yksityisen terveydenhuollon alihankinta ei voi toteutua. Se maksaisi pelkästään terveydenhuollossa vähintään miljardin lisää, vaikka kustannuskasvua oli tarkoitus leikata kolmella miljardilla. Ns. avoin piikki terveydenhuollossa ei Lindénin mukaan voi toimia, mistä on maailmalta esimerkkejäkin. Soten myötä luvattua valinnanvapautta odotellessa terveydenhuollon markkinat ovat täysin ylikuumentuneet: Lindén totesi tilanteen muistuttavan vuosituhannen vaihteen ITkuplaa. Pääomasijoittajat ovat ostaneet pienomistajilta lääkäriasemia, muita terveysfirmoja ja hoivayrityksiä yli miljardilla eurolla viimeisten vuosien ai-

LexPress

kana, minkä sivutuotteena on synnytetty satoja miljonäärejä. Tämä kaikki on tapahtunut siinä odotuksessa, että muutaman sadan miljoonan euron bisneksen noustua kahden miljardin euron bisnekseksi sen odotetaan ja toivotaan kasvavan lähiaikoina 10 miljardin yhteiskunnan rahoittamaksi liiketoiminnaksi. Lakiesitys on kuitenkin Lindénin mukaan epäonnistunut, ja esimerkiksi markkinatilanteen analyysi puuttuu siitä kokonaan Kolmea nyt luvattua asiaa ei Aki Lindénin mukaan voi saada yhtä aikaa: laajaa suoraa valinnanvapautta, korkeaa laatua ja kustannusten kasvun leikkaamista. Kaksi asiaa edellä mainituista on mahdollista saavuttaa yhtäaikaisesti, mutta jostakin täytyy luopua. Valinnanvapauden ja korkean laadun myötä kustannukset kasvavat, valinnanvapaus ja kustannusten leikkaus on mahdollista sisältöä niukentamalla ja/tai asiakasmak-

Senilexin kuulumisia sujen nostolla. Korkean laadun ja kustannusten leikkausten toteutuessa ei saada valinnanvapautta, mutta saadaan keskitetty, priorisointiin ja vaikuttavuuteen perustuva malli, joka voi hyödyntää kilpailuttamista ja alihankintaa. Sairaalainvestoinnit: Case Siltasairaala HUSin investointijohtaja Anne Priha kertoi omassa esityksessään HUSin investointiohjelmasta, sairaalainvestointien valmisteluprosesseista sekä esitteli Case Siltasairaalan. Nykyaikainen sairaalainvestointiprosessi ei ala sillä, että pari ylilääkäriä ja pari arkkitehtia hieman miettivät asiaa ja alkavat piirtää. Suuremman investointihankkeen varsinaista suunnittelua edeltää useiden seikkojen selvittäminen: mitkä potilasryhmät suunniteltua yksikköä käyttävät, miten palvelujen kysyntä kehittyy, miten lääketiede ja hoitoprosessit muuttuvat, onko investoinnille vaihtoehtoja, paljonko ja mitä tiloja ja resursseja tarvitaan yms. Hoitoprosessien mallintamiseen käytetään ulkopuolista osaamista, tuotantolaskentaan keskittyneitä yrityksiä. Laskemisen lisäksi suunnittelua konkretisoidaan käyttämällä virtuaaliympäristöjä ja mallitiloja. Siltasairaala on Meilahden sairaala-alueelle suunniteltu

uudisrakennus ja HUSin historian suurin rakennushanke, jonka kustannusarvio on 280 miljoonaa euroa. Siltasairaala korvaa huonokuntoisen Töölön sairaalan sekä osan Syöpätautien klinikkarakennusta. Sairaalan arkkitehtikilpailu järjestettiin vuonna 2015, ja sen rakentaminen alkaa ensi vuonna. Siltasairaalan käyttöönoton on arvioitu tapahtuvan vuonna 2022. Anne Priha kertoi, ettei projektissa ole kyse pelkästään rakentamisesta: koska Töölön sairaalasta tulee osa Meilah-

den sairaalaa, myös johtamisen ja prosessien yhteensovittaminen on jo suunnitteluvaiheessa äärimmäisen tärkeää. Käytännössä suunnittelua on tehty ns. Big Room ‑työskentelymallilla, jossa kaikki hankkeen osapuolet – käyttäjät, rakennuttajat, suunnittelijat ja rakentajat – ovat samassa fyysisessä tilassa suunnittelemassa yhdessä. Tämä mahdollistaa nopean kommunikoinnin sekä päätöksenteon, eli aikaa ei tuhlata kokousten sopimiseen tai sähköpostitteluun.

HUSin toimitusjohtaja Aki Lindén

LexPress

Senilexin kuulumisia

Kuva HUS-Tilakeskukselta

Mitä virkaa lakimiehellä on sairaalassa? Lex-alumni Lauri Tanner on työskennellyt HUSin hallintojohtajana viime vuodesta lähtien. Tanner on tehnyt uransa julkisella sektorilla: valmistumisensa jälkeen hän työskenteli Hangon kaupungin kansliapäällikkönä, ja sen jälkeen kymmenisen vuotta TYKS:issä. Tanner kertoi mielenkiintoisessa esityksessään siitä, mitä virkaa lakimiehellä on sairaalassa. Lakiasiat ovat sairaalaympäristössä tietenkin tukitoiminto,

mutta kuten muissakin tukitehtävissä, niiden sujuminen johtaa viime kädessä potilaan hyötymiseen. Sairaalassa työskentelevien lakimiesten tehtävät ovat hyvin monipuolisia, ja tehtävät riippuvat toki henkilön roolista organisaatiossa. Lakimiehet antavat sairaanhoitopiirin perustehtävien edellyttämää oikeudellista neuvontaa ja ohjausta. Osaamisalueisiin kuuluu terveydenhuollon lainsäädäntö sisältäen potilaan oikeuksiin, tietosuojaan, henkilötietojen käsittelyyn, asiakas-

LexPress

maksuihin ja hoidon järjestämisvastuuseen liittyvät asiat. HUSissa tehdään myös kliinistä lääketieteen tutkimusta, jota koskee suuri määrä erityissääntelyä. Keskiössä ovat esimerkiksi rajat ylittävä henkilötietojen käsittely ja tietosuoja, tutkimussopimukset, ihmisperäisen aineiston käsittely (biopankkilaki ja kudoslaki) sekä eettinen arviointi.

Senilexin kuulumisia

Sairaalalakimiehet compliance-toimintona Sairaaloiden toimintaympäristö on oikeudellistunut, ja tällä hetkellä uusina asioina pinnalla ovat mm. kilpailuneutraliteettikysymykset, hankintalainsäädäntö ja Sote-uudistuksen muutospaineet. Sote voidaan käytännössä nähdä valtavana yritysjärjestelynä, jossa kymmenien tuhansien työntekijöiden työnantaja vaihtuu. Tannerin mukaan lakimiehet toimivat HUSissa eräänlaisena compliancetoimintona, vaikkei compliancetermiä yleensä julkisyhteisöiden yhteydessä käytetäkään. Lakimiehet tukevat ja neuvovat hallintohenkilökuntaa päätösvalmistelussa. HUSin lakisääteisissä toimielimissä, kuten valtuustossa ja hallituksessa, käytetään lainoppineita sihteereitä. Kaikilla juristikoulutetuilla on enemmän tai vähemmän hallinnollisia tehtäviä: päätösvalmistelua, hallintoasioiden käsittelyä ja hankintojen valmistelua. Juristit työskentelevät usealla osastolla, eli lakimiestyötä ei ole keskitetty ns. sisäiseksi lakitoimistoksi. Kaikkiaan HUSissa työskentelee 15 lakimiestä, joista kaksi ei toimi lakimiestehtävissä, ja 5-6 taas suuntautuu pääosin

lainopillisiin tehtäviin. Lakimiesten tehtävänimikkeitä ovat esimerkiksi hallintojohtaja, hallintopäällikkö, hallintolakimies, hankintapäällikkö, hankintalakimies, palvelussuhdejohtaja, palvelussuhdelakimies ja erikoissuunnittelija. Lakimiespalvelujen ostamisesta Lauri Tanner kertoi myös näkemyksiään juridisten neuvontapalvelujen ostamisesta. Julkisella sektorillakaan kaikkea ei tarvitse tehdä itse, mutta julkiset toimijat ovat perinteisesti olleet taipuvaisia hoitamaan asiat omin resurssein. Tannerin käsityksen mukaan syynä tähän voi olla erityisalueiden lainsäädäntö, josta muualla ei välttämättä ole yhtä hyvää kokemusta.

mukaan kuitenkaan ole järkevää saati mahdollista olla hyvä ihan kaikessa, eli osaamista on myös pakko ostaa. Pienimmillä julkisen sektorin toimijoilla, jossa omia lakimiehiä voi olla vain yksi, kaiken lakimiestyön kattaminen omin voimin onkin lähes mahdotonta. Tietenkin riittävä neuvonta- ja compliance-osaaminen on pakko säilyttää omassa talossa, eikä lakimiesosaamista voi kokonaan ulkoistaa. HUS on kilpailuttanut lakipalvelunsa 3 +1 vuoden ajaksi. Tähän saakka ulkoisia lakipalveluita on käytetty enimmäkseen riita-asioissa, oikeudenkäyntien hoitamisessa sekä sopimusoikeudellisessa neuvonnassa, muitta käyttöä voitaisiin Tannerin mukaan jatkossa laajentaa muillekin alueille.

Julkiselle sektorille soveltuvia palveluja on muutenkin suhteellisen niukasti saatavilla, minkä lisäksi varsinaisen viranomaistoiminnan ulkoistusta toki pitää välttää. Selvää on, että myös juridisten palvelujen hinnalla on merkitystä, eli tietynlainen nuukuus voi myös olla syynä vähäiseen ulkoisten lakipalvelujen käyttämiseen. Monimutkaistuvassa maailmassa ei Tannerin näkemyksen

LexPress

Pro bono – ei rahan vaan yhteiskuntavastuun takia Teksti: Lasse Lipsanen Kuvat: Janne Laukkasen kuva Nina Kaverinen, Kuva olympiakomiteasta Milla Vahtila

Erilaiset vapaaehtoistyön ja kansalaistoiminnan muodot kiinnostavat yhä useampaa. Juristit eivät ole poikkeus, ja valtameren takaa meille rantautuneen pro bono -työn voidaan sanoa vakiinnuttaneen paikkansa suomalaisten lakimiesten keskuudessa. Ilmiö ei ole uusi, mutta viime vuosien aikana siitä on tullut aiempaa näkyvämpi. Tapoja tehdä vapaaehtoistyötä on useita erilaisia, mutta oikeudellisella alalla työskenteleville ihmisille oman ammattitaidon tarjoaminen veloituksetta on helppo ja tehokas tapa kantaa osansa yhteiskuntavastuusta. Asianajajaliiton kehitys- ja viestintäpäällikkö Janne Laukkanen kertoo juristienkin tekemän vapaaehtoistyön saavan hyvin erilaisia muotoja. – Hyväntekeväisyysprojekteja voidaan tehdä hyvinkin suuressa mittakaavassa ja silloin tarvitaan myös oikeudellista osaamista. Toisaalta asianajajat auttavat yksityishenkilöitäkin esimerkiksi maksuttomassa asianajajapäivystyksessä ja antavat veloituksetta

sitä samaa ammatillista osaamista mitä päivätyössäänkin, Laukkanen valottaa. Asianajajaliiton koordinoimaa maksutonta asianajajapäivystystä järjestetään 14 paikkakunnalla ympäri Suomea. Ideana on antaa nimenomaan ensivaiheen oikeudellista neuvontaa. Asiakirjoja tai vastaavia ei voida laatia vaan tarkoituksena on tunnistaa oikeudellinen ongelma. Joskus on niinkin, että mitään oikeudellista ongelmaa ei varsinaisesti ole. Neuvonnan jälkeen asiakas ohjataan oikean tahon puoleen, joka voi olla viranomainen tai asianajotoimisto. Seikat, joiden vuoksi päivystykseen tullaan, ovat moninaisia,

LexPress

mutta eniten tilausta on perhe- ja perintöoikeudelliselle neuvonnalle; noin puolet esille tulevista kysymyksistä liittyy tällaisiin asioihin. Vuonna 2016 neuvontaa annettiin noin 1 600 kansalaiselle, ja avunsaajien määrä on ollut kasvussa. Neuvonta on myös toimivaa, sillä yli 40% kävijöistä sai ratkaisun ongelmaansa jo päivystystilanteessa. Asianajajaliitolla on ollut myös pitkään käynnissä oikeuskasvatusprojekti, jonka konseptina on, että asianajajat vierailevat yläkouluissa ja lukioissa kertomassa suomalaisesta oikeusjärjestelmästä. Satavuotiaan Suomen kunniaksi vuonna 2017 tällaisia vierailuja järjestetään sadassa eri koulussa. Laukkanen kertoo itse saaneensa

hyvin positiivisia kokemuksia kouluvierailuista. – Totta kai juristien on huomioitava yleisö ja oppituntien sisällön on oltava nuoria kiinnostavaa. Kyllä juridiikkaan liittyvät kysymykset kuten vaikkapa rikosoikeudellinen vastuu tai työsopimukset liittyen kesätöihin kiinnostavat. Tällaiset asiat eivät muutoin kouluopetuksessa nouse esille, Laukkanen kertoo. Varsinkin isoilla asianajotoimistoilla on myös omia vapaaehtoistyöprojektejaan. Esi merkiksi Castrén & Snellman tekee yhteistyötä Suomen Olympiakomitean kanssa hoitamalla komitean eteen tulevia juridisia asioita. Asianajaja Pia Ek vastaa arkipäivässään Castrén & Snell-

manin teknologia- ja ulkoistuspraktiikasta, mutta lisäksi hän johtaa toimiston yhteistyötä Olympiakomitean kanssa.

– Henkilö, joka hoitaa vaikka liikejuridiikkaa päivätyökseen, saa mahdollisuuden käyttää relevanttia ja tarpeellista osaamistaan myös esimerkiksi perheoikeuteen liittyen työskennellessään asianajajapäivystyksessä. – Osittain se on urheiluoikeutta, mutta osittain se on ihan kaikkea muutakin. Olemme teh-

neet esimerkiksi urheilijoiden valmennustukisopimuksia ja autettu Olympiakomiteaa päivittämään yhteistyösopimuksiaan ja oltu mukana erinäisissä projekteissa ja liiketoimintakaupoissa, Ek kertoo. Yksi projekteista oli Olympiakomitean ja työ- ja elinkeinoministeriön cleantechiin keskittyvä vienninedistämissopimus. Projektiin kuului Rioon olympialaisten ajaksi perustettu Finland House, joka oli Suomi-talo, jossa yritykset olivat mukana esittelemässä omaa osaamistaan olympialaisten aikana. Lisäksi Suomi-talossa esiteltiin esimerkiksi suomalaista koulujärjestelmää perustamalla PopUp-koulu. Ek on tekemisissä urheilun ja oikeudellisten asioiden kanssa myös työnsä ulkopuolella. Hän toim ii yhtenä Urheilun oikeusturvalautakunnan vara puheenjohtajista. Kyseessä on urheilujärjestöjen perustama oma riidanratkaisuelin, joka käsittelee esimerkiksi dopingasioita ja kisavalintoja. – Juttuja istutaan suunnilleen viiden jäsenen kokoonpanoissa, ja toimivaltaan kuuluu esimerkiksi urheiluseurojen hallitusten päätösten sääntöjen mukaisuuden valvominen, kurinpitoasiat ja sen kaltaiset seikat, Ek selventää.

Janne Laukkanen kertoo Asianajajaliiton koordinoiman asianajajapäivystyksen kasvattaneen suosiotaan viime vuosina. Eniten neuvoa kysytään perhe- ja perintöoikeuteen liittyvissä asioissa.

LexPress

Mikä sitten saa lakimiehen työskentelemään yhteisen hyvän puolesta, niin kuin ”pro bono” -termin suora suomennos kuu-

Castrén & Snellman on tehnyt yhteistyötä Suomen Olympiakomitean kanssa vuodesta 2013 alkaen. Vuoden alusta sopimusta jatkettiin seuraavaan olympiadiin, eli neljä vuotta eteenpäin.

luu? Ek ja Laukkanen nostavat molemmat esille vapaaehtoistyön palkitsevuuden ja sen, että pro bono -työskentely tarjoaa mahdollisuuden antaa ammatillisen osaamisensa yleishyödylliseen käyttöön. – Henkilö, joka hoitaa vaikka liikejuridiikkaa päivätyökseen, saa mahdollisuuden käyttää relevanttia ja tarpeellista osaamistaan myös esimerkiksi perheoikeuteen liittyen työskennellessään asianajajapäivystyksessä. Päivystyksessä tiedustellaan neuvoja hyvin

erilaisiin juridisiin ongelmiin, Laukkanen huomauttaa. – Vapaaehtoistoiminta on osa toimistomme yhteiskuntavastuusuunnitelmaa. Haluamme myös olla antamassa takaisin yhteiskunnalle tavalla tai toisella, siten kuin siihen osaamisen kautta pystymme, Ek sanoo. Monet lakimiehet aloittavat vapaaehtoistyöskentelyn kollegojen esimerkkiä seuraamalla. Tieto vaikkapa asianajajapäivystyksestä kulkee eteenpäin kokeneem-

LexPress

pien päivystäjien kautta uusille mukaan tulijoille. Työnantajat myös kannustavat työntekijöitä lähtemään mukaan toimistojen omiin tai esimerkiksi asianajajaliiton organisoimiin projekteihin. – Juridiikan kautta on helppo tapa tehdä hyväntekeväisyystyötä, kun se on sitä päivittäistä tekemistä muutoinkin. Sinänsä helppo tapa hoitaa sitä yhteiskuntavastuutaan, Ek toteaa.

Lexiläiset töissä Helsingissä Teksti: Olli Isoaho Kuvat: Olli Isoaho, LexPress

Yliopisto-opintojen ohella työn tekeminen on varsin yleinen ilmiö. Tilastokeskuksen Opiskelijoiden työssäkäynti- tutkimuksen (2015) mukaan joka toinen opiskelija tekee osa-aikaisesti töitä opintojen ohella. Töiden tekemiseen opintojen ohella on useita syitä, mutta tärkeimpiä ovat työkokemuksen saaminen ja astetta paremman elintason saavuttaminen työstä saadulla ansiolla. Usea lexiläinenkin tekee töitä oikeustieteellisen opiskelun ohella lukuvuoden aikana ja moni kesätöissä opintojen tauottua kesäkuukausiksi. Mielenkiintoinen ilmiö on se, että osa turkulaisista oikeustieteen opiskelijoista suuntaa joka viikko Helsinkiin töiden takia. Lexpress otti Helsingistä työskentelystä selvää ja haastatte-

li kahta oikeustieteen opiskelijaa, jotka työskentelevät asianajotoimistoissa Helsingissä. Noora Silventoinen työskentelee asianajotoimisto Castrén & Snellmannilla ja Topi Leinonen asianajotoimisto Merilammessa. Molemmat ovat toimistojensa Junior Trainee –ohjelmassa.

LexPress

Suomen isoimmilla asianajotoimistoilla on kattavia Traineeohjelmia, ja joukko turkulaisia oikkareita on niissä myös mukana. Trainee-ohjelmien tarkoituksena asianajotoimistojen kannalta on tutustuttaa opiskelijoita toimiston työskentelykulttuuriin ja samalla saada parhaat opiskelijat kiinnostumaan toimistosta, jotta

män kuin normaalisti, on opiskelu jäänyt hieman vähemmälle ja ehkä hiukan kärsinyt siitä. Yleisesti ottaen en kuitenkaan koe työssäkäynnin vaikuttaneen opiskeluun negatiivisesti, vaan aikataulutuksen myötä olen onnistunut paremmin tehostamaan opiskeluajan käyttöä. Töissä olen myös oppinut runsaasti käytännön asioita työskentelystä asianajotoimistossa, ja näitä asioita ei yliopistossa opi.

Noora Silventoinen 2. vuosikurssi Työtehtävä: Junior trainee

he valmistumisen jälkeen hakisivat töihin paikkaan, jossa ovat olleet harjoittelussa. Trainee-ohjelmaan pääseminen on opiskelijalle lottovoitto. Ohjelmat ovat yleensä palkallisia ja harjoittelujakson aikana opiskelija pääsee työskentelemään juridiikan ammattilaisten kanssa. Tämä tukee myös omaa oppimista ajatellen yliopisto-opintoja.

Noora Silventoisen mukaan ”oman alan työpaikasta saatu kokemus on muutaman väliin jääneen luennon arvoista”. Silventoinen jatkaa vielä kertomalla, että hän käyttää aikansa tehokkaammin, kun tietää työpäivän asettavan aikataulullisesti haasteita opinnoille. Silventoinen on töissäolemisesta huolimatta kuitenkin edennyt opinnoissa tavoiteaikataulun mukaisesti. Haastateltavat pitävät työharjoittelua ja työssä oppimista yhtä arvokkaana kuin itse opiskelua tiedekunnassa. Käytännön työkokemukselle annetaan suurta painoarvoa myös silloin, kun opiskelija valmistuu ja lähtee etsimään ensimmäistä oman alan työpaikkaa.

Viikoittainen työskentely Helsingissä tuo haasteita opiskeluun ja ajankäyttöön. Haastateltavamme näkivät kiireen kuitenkin enemmän mahdollisuutena kuin esteenä opintojen etenemiselle.

Oikeustieteellisen yleistutkinnon tueksi on tärkeää saada myös työkokemusta opintojen aikana. Lakimiesammatti on sellainen, jota oppii tekemällä. Tärkeää tosin on myös se, että perustiedot ovat hallussa.

Topi Leinonen kommentoi opiskelua ja ajankäyttöä seuraavasti ” Joskus, kun työpäiviä on ollut peräkkäisinä viikkoina enem-

Noora Silventoinen kommentoi työharjoittelun merkitystä kertomalla, että ”Työharjoittelu on mielestäni tärkeä osa OTM-tutkintoa.

LexPress

On erittäin arvokasta saada käytännön kokemusta alan töistä ennen valmistumista, sillä mielestäni työ opettaa lopulta parhaiten alallamme. Työharjoittelu on myös hyvä väylä päästä kokeilemaan, millaiset juridiset työt itseä mahdollisesti kiinnostaisivat valmistumisen jälkeen. Parhaimmassa tapauksessa työharjoittelussa pääsee luomaan suhteita, jotka auttavat työllistymään omalle alalle”. Topi Leinonen on Silventoisen kanssa samaa mieltä ja toteaa, että suurin osa tiedoista ja taidoista opitaan vasta työelämässä. Kysyttäessä miltä työskentely Helsingissä tuntuu, kumpikin haastateltava sanoo työn tekemisen pääkaupungissamme kivaksi sekä mukavaksi asiaksi. Leinonen kommentoi kysymystä sanomalla ” Jatkuva matkustaminen kaupunkien välillä vie toki paljon aikaa, mutta työskentely oman alan työpaikassa ja vielä mukavassa työpaikassa on ehdottomasti sen arvoista.”

Topi Leinonen 2. vuosikurssi Työtehtävä: Junior trainee

Eläimen muuttuva asema Teksti: Julia Kinnunen Kuvat: Kuvapalvelu Flickr, LexPress

Ihmisten tietous eläimen asemasta on jatkuvassa muutoksessa. Muutoksesta esimerkkinä on kasvissyönnin suosion jatkuva nousu, ja tämä näkyy myös kauppojen hyllyjen täyttymisellä erilaisista lihankorvikkeista. Suomen eläinsuojelulaki on yhteiskunnallisesta kehityksestä huolimatta aikaansa jäljessä, sillä nykyinen eläinsuojelulaki on vuodelta 1996. Laki ei tunnusta eläimelle itsenäisarvoa, ja eläimille kuuluvat ”oikeudet” on pikemmin kirjattu lakiin ihmiselle kuuluvina velvollisuuksina, jotka eivät sisällä velvollisuutta turvata eläimelle mahdollisuutta lajityypilliseen käyttäytymiseen. Haastattelin Turun yliopiston professori Anne Kumpulaa eläimen muuttuvasta oikeudellisesta asemasta. Kumpulan mukaan kysymys eläimen oikeudellisesta asemasta tänä päivänä on hankala ja vaihtelee sen mukaan, onko kyseessä koti- vai tuotantoeläin. Lain-

säädännöllisestä näkökulmasta huomionarvoinen on kuitenkin se seikka, ettei lainsäädännössä ole riittävän hyvin, jos lainkaan, huomioitu yhteiskunnallisia muuttu-

LexPress

neita käsityksiä ja arvoja. Kumpula nostaa tästä esimerkkinä esille sen, että kuluttajat haluavat nykyisin yhä kasvavassa määrin tietää syömänsä lihan tai kalan 29

alkuperän sekä ne olosuhteet, joissa eläimet ovat kasvaneet. Tämä on uusi, mutta vahvistunut ilmiö. Tämä on myös osasyy koko eläinsuojelulainsäädännön uudistukselle, sillä yli 20 vuoden aikana eläinsuojelulainsäädännön tavoitteet ja ennen kaikkea ymmärrys eläimen ja ihmisen keskinäissuhteesta ovat muuttuneet. Tutkimus tästä suhteesta on myös tänä aikana monipuolistunut merkittävästi. Monet tahot ajavat eläimen itseisarvon kirjaamista lakiin. Eläimen itseisarvo ei ole juridinen käsite, vaan pikemminkin moraalinen. Sillä tarkoitetaan eläimen arvoa ihmiselle sen rahallisesta arvosta huolimatta. Ihmisen moraaliseksi velvollisuudeksi lasketaan yleensä eläimen kunnioitus ja arvokas kohtelu, riippumatta vaaditaanko sitä laissa vai ei. Eläinsuojelulain uudistus on parhaillaan käynnissä. Kuten aiemmin todettu, nykyinen eläinsuojelulaki on vuodelta 1996 eikä tämän vuoksi täysin aikansa mukainen. Lakiin on toki tehty monia muutoksia, esimerkiksi hallituksen esityksen (HE 267/2016 vp) myötä lakiin lisättiin tänä vuonna 5 a § tuotantoeläinten omistajan tai pitäjän eräistä velvollisuuksista ja eläinten hoitajan pätevyydestä. Laki kuitenkin kaipaa kokonaisuudistusta, jota on val30

misteltu jo useita vuosia. Uuden eläinsuojelulain olisi tarkoitus tulla voimaan vuonna 2018. Esimerkiksi Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liitto ry (SEY) ajaa uutta lakia.

”Olennaista kuitenkin on, että sääntelyn lähtökohtana on ymmärrys eläinten itseisarvoisesta kunnioituksesta, vaikka se ei välttämättä ole aivan niin yksinkertainen asia ja tähän liittyen, tai tästä johtuen oleellista on ymmärrys lajityypillisen elämän mahdollistamisesta”

SEY:n tavoitteisiin kuuluu konkreettisia tavoitteita, kuten kokonaan parsinavettojen ja kiertävien eläinnäyttelyiden kieltäminen lailla, sekä yleisluontoisempia tavoitteita, kuten vaatimus eläimen itseisarvon kirjaamisesta lakiin sekä lakisääteinen eläimen oikeus lajityypilliseen käyttäytymiseen. Muutoksentarve lainsäädäntöön eläinnäyttelyistä on hyvä esimerkki siitä, kuinka lainsäädäntö ei vastaa yhteiskunnallista näkemystä.

LexPress

SEY ajaa esimerkiksi muutosta, jonka mukaan kaikkien ei täysin domestikoituneiden eläinlajien - eläinten, jotka eivät ole kotieläimiksi kesytettyjä - käyttö sirkuksissa ja vastaavissa paikoissa tulee kieltää. Tästä johtuen yhdistys ajaa esimerkiksi delfinaarioiden kokonaiskieltoa. Särkänniemi päättikin vuonna 2015 sulkea suositun ja kuuluisan delfinaarionsa lähinnä yleisen delfinaarioidenvastaisen mielipiteen vuoksi, eikä lakisääteisestä vaatimuksesta. Kun lakiin ajetaan säännöstä parsinavettojen eli navetojen, joissa eläin on kiinni parressa, rakennuskiellosta ja vaatimusta nykyisten parsinanavettojen muuttamisesta pihatoiksi, joissa eläin kulkee vapaana, saattaa lopputuloksena olla se, että osa navetanpitäjistä päättää mieluummin lopettaa toimintansa kokonaan kuin ryhtyä pitkään ja kalliiseen muutostyöhön. Tällä hetkellä on vaikeaa sanoa mitään varmaa tai lopullista lainsäädännön uudistuksen merkityksestä. ”Olennaista kuitenkin on, että sääntelyn lähtökohtana on ymmärrys eläinten itseisarvoisesta kunnioituksesta, vaikka se ei välttämättä ole aivan niin yksinkertainen asia ja tähän liittyen, tai tästä johtuen oleellista on ymmärrys lajityypillisen elämän mahdollistamisesta”, Kumpula kertoo. Riittävää ei ole se, ettei eläimelle tuoteta

kipua tai kärsimystä, kuten nyt voimassa oleva sääntely edellyttää. Kumpulan mukaan uuden sääntelyn lähtökohta ei ole julistuksenomainen, vaan edellyttää lähtökohtia toteuttavaa sääntelyä.

Työryhmissä ja asiaa ajavissa yhdistyksissä ollaan oltu huolestuneita kasvavasta trendistä tuoda ulkomailta eksoottisia eläimiä lemmikiksi.

Tässä mielessä kysymys esimerkiksi nautaeläinten kohtelusta pitää sisällään sen arvioimista, mitä lajityypillisen elinolosuhteen luominen vaatii. Tämä puolestaan edellyttää siirtymäsäännöksiä eikä muutos tule tapahtumaan hetkessä, mutta askel on tarpeen ottaa, Kumpula toteaa. Kunkin eläinlajin lajikohtaisten tarpeiden ja luonnollisten käyttäytymismallien arviointi edellyttänee puolueettomien käsitysten löytämistä. Eduskunnassa on työryhmiä asiaan liittyen, ja ryhmissä hyödynnetään paljon asiantuntijoita. Muita uuteen lakiin ajettavia asioita ovat muun muassa

mahdollinen positiivilista eläimistä, joita olisi sallittua pitää lemmikkeinä. Nykyisen eläinsuojelulain 13§ mukaan ”luonnonvaraisten nisäkkäiden ja lintujen ottaminen elätettäväksi on kielletty, ellei kysymyksessä ole eläimen pyydystäminen eläintarhassa pidettäväksi, eläimen tarhaaminen lihan, munien tai niiden tuottamiseen tarkoitettujen siitoseläinten tuottamiseksi taikka riistanhoidollisessa tarkoituksessa, eläimelle tilapäisesti annettava sairaanhoito tai muu hyväksyttävä tilapäinen tarve taikka tieteellinen tutkimustyö”. Laki kieltää siis vain luonnonvaraisten eläinten ottamisen lemmikiksi. Työryhmissä ja asiaa ajavissa yhdistyksissä ollaan oltu huolestuneita kasvavasta

trendistä tuoda ulkomailta eksoottisia eläimiä lemmikiksi. Eläinsuojelulain tulee vastata myös EU- ja muita kansainvälisiä aspekteja. Kumpulan mukaan kiinnostavaa on pohtia, millaisissa kysymyksissä Suomen tulisi olla aktiivinen Euroopan unionissa. Hänen mielestään Suomen tulisi ajaa eläinhyvinvointia koskevan sääntelyn voimaansaattamista, ja toiseksi Suomen tulisi olla edelläkävijä turkistuotantoa koskevan kansallisen sääntelyn kehittämisessä: Suomi on merkittävä turkistuottaja ja kysymys kuuluu, turvaako nykyinen sääntely lajityypillisen elämän, jos turkistuotanto sallitaan.

Kuva kuvapalvelusta Flickr, kuvaaja: Dzīvnieku brīvība

LexPress

Uppsala universitet - Studentliv i Sverige Teksti ja kuvat: Anu Pullinen

Vanha tuomiokirkko, kaupungin läpi virtaava joki ja vilkas opiskelijaelämä vähentävät huomattavasti kulttuurishokkia ja ikävää, jonka turkulainen vaihtari voi tuntea muuttaessaan puoleksi vuodeksi Uppsalaan. Tunnin junamatkan päässä Tukholmasta pohjoiseen sijaitsee Uppsalan kaupunki, jonne opiskelijat ovat saapuneet ympäri Ruotsia jo vuodesta 1477 saakka hakemaan akateemista viisautta. Uppsalan yliopisto on Pohjoismaiden vanhin yliopisto, jonka käytävillä on vaeltanut erilaisia opiskelijoita yli satojen vuosien ajan. Tämän innostuneen vaihtarin lisäksi yliopistosta on hakenut oppia muun muassa runoilija Carl Bellman, kuuluisat tiedemiehet Olof Rudbeck ja Anders Celsius, kruununprinsessa Victoria sekä Yhdistyneiden kansakuntien entinen pääsihteeri ja diplomaatti Dag Hammarskjöld. Uppsalan yliopiston pitkä historia, kansainvälisyys sekä opetuksen taso olivatkin suuria valintaan vaikuttavia tekijöitä, kun ensimmäisen kerran haaveilin vaihtoon lähtemisestä naapurimaahamme Ruotsiin.

LexPress

Oikeustieteilijälle Uppsalan yliopisto voi tarjota paljon. Kurssitarjonta on lukukaudesta riippumatta laaja ja kurssien aiheet usein mielenkiintoisia. Kansainvälisyys opinnoissa näkyy eri maista vierailevien professorien luennoilla sekä opiskelijoiden kotimaiden oikeusjärjestyksien vertailulla. Vaihtareille tarjotaan ensisijaisesti englanninkielisiä opintoja, mutta omalla aktiivisuudella voi lukujärjestykseen mahduttaa myös ruotsin kieltä sekä paikallisille tarkoitettuja oikeustieteen kursseja. Kuten kaikkialla, odottaa oikeustieteellinen tiedekunta opiskelijoiltaan paljon. Opiskelu tapahtuu usein niin sanotuissa study groupeissa, joissa opiskelijat itse perehtyvät seminaarien aiheisiin ryhmissä opettaen aiheen myöhemmin muulle luokalle.

Opiskelijaelämä on Uppsalassa vauhdikasta. Yhteisöllisyydestä ja tapahtumista vastaavat nationit eli osakunnat, joihin opiskelijat voivat liittyä tiedekunnasta riippumatta. Osakuntien historia ulottuu aina vuoteen 1649, jolloin ensimmäinen osakunta, Stockholms nation, perustettiin. Uppsalan yliopiston pitkä historia ja perinteet näkyvät etenkin osakunnissa, sillä melkein kaikki osakunnat sijaitsevat vanhoilla alkuperäisillä

Tentit sen sijaan korostavat opiskelijoiden tiedon soveltamista sekä omien johtopäätösten tekemistä opiskelumateriaalien perusteella. Tiedekunta ei siis todellakaan päästä opiskelijoitaan helpolla vaan kannustaa omatoimiseen opiskeluun. Yliopiston Housing Office sen sijaan tarjoaa vaihtareille asuntoja vuokrattavaksi koko vaihdon ajaksi suhteellisen edulliseen hintaan, vaikka asumisen hintataso yleisesti Uppsalassa on kalliimpaa kuin meillä Suomessa. 34

LexPress

paikoillaan. Osakuntien jäsenet jatkavat ahkerasti jo vuosisatoja vanhoja perinteitään ja perehdyttävät nopeasti uudet jäsenet ja vaihtarit ruotsalaisen opiskelijaelämän saloihin. Alun perin nämä 13 osakuntaa perustettiin Ruotsin maakuntien mukaan lievittämään opiskelijoiden koti-ikävää. Nykyisin osakunnat järjestävät jäsenilleen aktiivisesti sitsejä ja muita tapahtumia, asuntoja, kahviloita ja opis-

kelijalounaita, pienimuotoista työtä, speksejä, musiikkiryhmiä, urheilumahdollisuuksia sekä loistavan mahdollisuuden tutustua muihin opiskelijoihin. Koska osakunnat ovat keskenään hieman erilaisia ja erikoistuneet tietynlaisten tapahtumien järjestämiseen, löytää jokainen opiskelija helposti oman yhteisönsä. Tapahtumat eivät onneksi rajoitu vain osakuntien omille jäsenille vaan opiskelijat voivat osallis-

tua myös muiden kuin omien osakuntiensa tapahtumiin. Jokaiselle viikonpäivälle voi siis helposti löytää jotakin tekemistä opiskelijakavereiden kanssa. Kaupungin historiallisuus ja kulttuuri näkyvät arjessa jatkuvasti. Uppsalan suurin julkkis on luonnontieteilijä Carl von Linné, jonka mukaan on nimetty niin suosituimmat kahvilat kuin kävelyreitit. Hänen akateemisia saavutuksiaan voi

jatkuvasti oppia lisää melkein kaikissa kaupungin museoissa ja puutarhoissa. Kaupungin toinen maskotti on sen sijaan Pelle Svanslös eli tuttavallisemmin Pekka Töpöhäntä, jonka lapsuudesta tuttujen tarinoiden tapahtumapaikkana on Uppsala. Kaupungissa on kaikkialla pieniä muistutuksia kissan kotikulmista. Esimerkkinä voi mainita kaupunginpuistossa sijaitsevan suuren Pekka Töpöhäntä -patsaan sekä ympäri kaupunkia piilotetut liikennemerkit, joissa Pekka ja kissanpennut varoittavat autoilijoita nuorista jalankulkijoista. Yleisesti kaupunki on kaunis ja viihtyisä. Yliopistorakennukset on sijoitettu ympäri kaupunkia ja kaikkialle on helppo kulkea omalla pyörällä tai kävellen. Maisemakuvaa piristävät lukuisat puistot ja ulkoilumahdollisuudet, Kustaa Vaasan ajoilta lähtöisin oleva vaaleanpunainen linna, mielenkiintoiset museot ja muut vanhat rakennukset sekä tietenkin kaupungin läpi virtaava joki Fyrisån. Fikalle eli kahville on helppo poiketa vaikka joka päivä luentojen jälkeen johonkin Uppsalan monista kahviloista, joissa pääsee maistamaan erilaisia ruotsalaiselle kahvikulttuurille tyypillisiä herkkuja. Yhtenä Uppsalan yliopiston vahvuuksista on ehdottomasti opiskelun kansainvälisyys. Vaihtareita saapuu Uppsalaan vuosittain tuhansia ympäri

LexPress

maailman viettämään ikimuistoista opiskeluaikaa ulkomailla. Vaikka suomalaiselle Ruotsi ei ehkä kuulosta kovinkaan eksoottiselta vaihtokohteelta, on jälkikäteen pohtien puoli vuotta Uppsalassa vietetty aika kallisarvoinen muisto. Vaihto mahdollisti uusien ystävien löytämisen ja etenkin kielitaidon kehittymisen suhteellisen lyhyessä ajassa. Tämän todis-

LexPress

tavat erityisesti yhdessä kavereiden kanssa vietetyt tunnit fikalla. Hyvässä seurassa lyhyt kahvitauko venyy useiksi tunneiksi, jolloin opiskelu saattaa toisinaan unohtua.

Kolumni

Mielenterveys - miksei siitä puhuta Teksti ja kuva: Saara Monthan

Viime syksyn alussa koin loppuun palamisen tunteita. Kärsin jatkuvasta stressistä, kursseja jäi rästiin ja tunsin itseni riittämättömäksi. En osannut puhua asiasta ystävilleni, koska suoraan sanottuna minua hävetti. En ollut suoriutunut yhtä hyvin kuin muut, ja tunsin oloni epäonnistuneeksi. Tarinani on kuitenkin harvalle opiskelijalle vieras tai ennenkuulumaton, sillä lähes kolmannes opiskelijoista kärsii psyykkisistä vaikeuksista. Näistä yleisimpiä ovat jatkuva ylirasitus, alakuloisuus, masennus, keskittymisvaikeudet ja huolista johtuvat univaikeudet. Mielenterveysongelmat ovatkin kaikista suurin syy nuorten aikuisten opiskelukyvyttömyyteen.

Opiskelu oikeustieteellisessä on monellakin tavalla vaativaa. Tenttialueet ovat hurjan laajoja, monia asioita pitää osata sanatarkkaan eivätkä aihealueet todellakaan ole helpoimmasta päästä. Näiden vaikeuksien lisäksi olet kurssien kanssa todella pitkälti täysin omillasi. Opettajat eivät kysele läsnäoloistasi, ryhmänohjaajat eivät utele kuulumisiasi eivätkä opinto-ohjaajat istuta sinua alas keskustelemaan tulevaisuudestasi. Suorittamiskeskeisessä ym päristössä on usein vaikea myön-

Kolmannes pelkästään oikeustieteen opiskelijoista käsittää monta sataa opiskelijaa. Jos ajattelet esimerkiksi omaa vuosikurssiasi, voit huoletta uskoa, että tilastojen mukaan näistä joka kolmannella on ongelmia oman jaksamisensa kanssa. Ongelman laajuus on mielestäni huolestuttava. Hyvin todennäköisesti yksi tai useampi näistä henkilöistä kuuluu omaan ystäväpiiriisi, etkä välttämättä tiedä sitä.

tää sitä, että on vaikeuksia pärjätä ja pysyä mukana tahdissa. Vaikeudet eivät kuitenkaan tee kenestäkään heikkoa tai huonoa. Niissä ei ole mitään epänormaalia, harvinaista tai hävettävää. Mielenterveysongelmat ovat tabuista turhin. Omaa tilannettani auttoi kaikista eniten se, että loppujen lopuksi sain suuni auki omista huolistani ja ongelmistani. Muiden vastaanotosta ymmärsin viimeinkin, etten todellakaan ole tällaisten asioiden kanssa yksin. Etkä ole sinäkään.

Saara Monthan

LexPress

Opintopalsta Opintopalsta nostaa esiin opintoasioissa käsiteltävinä olevia asioita

Hiljaisuus muutoksen jarruna Vaikka nyt käsittelemääni aihetta viimekertaisessa opintopalstassa jo sivusinkin, koin tarpeelliseksi nostaa aiheen jalustalle, omana, itsenäisenä kirjoituksenaan. Ajatuksiin vaikuttamassa on jälleen hetki lisää vaikuttamista opintoedunvalvonnan pelikentällä, joten tuntuu harmilliselta, että edelleen sama aihe on päällimmäisenä mielessä.

Esimerkkinä voinee kuitenkin käyttää joitain kursseja, luonnollisesti. Osallistujille tiedekunta on välittänyt toiveensa palautteen antamisesta, mutta tulos ei välttämättä ole aina toivotun kaltainen. Osallistujille, noin 150 opiskelijalle lähetetty palautekyselyn linkki tuottaa useimmiten noin 15 vastausta.

Opintovastaavan työn jälki harvoin näkyy nopeasti, vaan sen sijaan muutosten taustalla on usein pitkäjänteistä työtä ja opiskelijaäänen välittämistä tiedekuntaan, yleensä yli toimikausirajojen. Tänä päivänä tuntuu, että tiedekunta on yhä kiinnostuneempi opiskelijoiden mielipiteistä ja haluaa saada sitä erilaisten kanavien, pääasiassa kyselyiden muodossa. Myös mahdollisuuksia eri vuosikursseista koostuviin opiskelijapaneeleihin on väläytelty.

Opiskelijaedustajan välittämänä sama kysely saa moninkertaisen vastausmäärän. On hankala sanoa yksittäistä syytä tällaisen ilmiön taustalle, mutta toivottavasti se ei johdu ainakaan siitä, ettei tiedekunnan toimittamia viestejä huomata.

Into korjata viallisia rakenteita on olemassa, mutta jokin silti mättää – rakennusainekset puuttuvat. Keskustelu tiedekunnan käytävillä saa jälleen valitettavan usein sellaisen sävyn, etteivät opiskelijat ole kiinnostuneita antamaan palautetta. Tämä tuntuu erikoiselta, koska joukossa on paljon sellaisia, joiden ei voi luonnehtia jääneen ”varjoihin” missään opintojensa vaiheessa. 40

Sama ilmiö toistuu myös opiskelijoiden kanssa keskustellessa. Muiden opiskelijoiden lisäksi myös opiskelijajärjestön toimijat painivat opinnoissaan samojen ongelmien kanssa. Joidenkin kurssien toteutuksessa voisi olla parantamisen varaa, joissain tuntuu, että hyviä ja kehittyneitä toimintatapoja voisi välittää myös muille kursseille. Opiskelijat kautta linjan ovat samalla sivulla, erityisen äänekkäästi opiskelukavereiden kanssa keskustellaan niistä asioista missä voisi olla kehityksen paikka. Kuitenkin kysyttäessä, ovatko opiskelijat

LexPress

antaneet kurssin järjestäjän tietää mitä mieltä menetelmistä ovat, hyvin usein vastauksena on, ettei palautteen antamisella ole kuitenkaan mitään vaikutusta. Tämä väite voidaan kumota heti alkuunsa. Oikeanlaisen kehityssuunnan etsimisessä oikeustieteen opiskelijoilla on eräs hyvin tärkeä ominaisuus, kriittisyys. Otsikon mukaisesti paremman opetuksen esteenä tuntuukin olevan pelkistettynä se, ettei kritiikki pääse kuuluviin. Usein opetuksessa olevat sudenkuopat tulevat opintovastaavan kuuluviin hyvinkin erikoisia reittejä. Opiskelija kertoo kaverinsa painiskelevan ongelman kanssa, muttei suostu kertomaan kenestä on kyse, jotta opintovastaava voisi ohjeistaa suoraan. Vinkkejä ollaan kuitenkin valmiita välittämään. Opiskelijajärjestön toimijoiden kanssa keskusteluun toivoisi olevan selkeästi matalampi kynnys kuin opetushenkilöstön haastamiseen, siksi tällaiset toimintamallit kuulostavat melko erikoisilta. Vaikka toiveena on, että opiskelijat ottaisivat yhteyttä hanakammin, tarkoituksena ei kuitenkaan ole paasata tai syyllistää opiskelijoita mistään. Pikemminkin ajatuksena on aktivoiminen ja pienillä

Opintopalsta muistutuksilla sitä tapahtuu koko ajan, hyvä niin!

teemat, joita jatkossa lähdetään työstämään.

Valonpilkahduksia on näkyvissä monessa suhteessa ja tätä toivon aidosti lisää. Joillain kursseilla palautteen antaminen kartuttaa pistepottia kurssin varsinaista suoritusta varten ja tämän käytänteen puolesta puhuukin iso osa opiskelijoista. Samoin taannoisen palauteseminaarin osallistujissa oli jo useampi opiskelija, joukossa myös niitä joilla oli paljonkin sanottavaa tiedekunnalle. Tällaiseen kehitykseen ei voi olla kuin tyytyväinen. Myös palauteseminaaria varten laadittuihin kyselyihin vastasi verrattain moni opiskelija ja selkeästi esille nousivatkin tietyt

Seuraavana projektina on myös lähteä kehittämään ratkaisuja siihen, miten opiskelijoiden tyytyväisyyttä tiedekuntaa kohtaan voisi kohentaa. Tämän suhteen toiveena on matala kynnys erilaisten kehitysideoiden ja ‑kohteiden parissa, koska onhan pelkästään opiskelijoiden etu, että he voivat aidosti olla tyytyväisempiä saamaansa opetukseen ja opetushenkilökuntaan. Nähdään luennoilla ja tapahtumissa! Jarno Piltonen Hallituksen opintovastaava

Lex ry:n 56. vuosijuhlat Vuoden odotetuimmat juhlat ovat nyt takana. Olo on samanaikaisesti sekä helpottunut että hieman tyhjä. Mitä ihmettä teemme kaikella tällä vapaa-ajalla? Etenkin kokonaisuuksien hallinta tulee juhlia järjestettäessä tutuksi, kun samanaikaisesti on huolehdittava siitä, että jokaisella vieraalla on oikea menu erityisruokavalioineen, koristeet ovat saapuneet yritykseltä kuten pitääkin ja mikä tärkeintä, että tilapäinen anniskelulupa saapuu ajoissa, jotta Alkon tilaus saadaan liikkeelle. Myös paineensietokyky on ajoittain kovilla, sillä juhlien järjestelyihin liittyy myös monta tekijää, jotka eivät varsinaisesti ole meidän marskien hallinnassa – niiden onnistumiseen täytyy vain luottaa.

salkaksi, vastaukseni oli melko yksiselitteinen: En. Onneksi kuitenkin silloinen marskiparini oli varsin taitava suostuttelemaan. On myönnettävä, että en ole joutunut missään vaiheessa katumaan päätöstäni lähteä projektiin mukaan, paitsi ehkä korkeintaan eräiden lupahakemusten kanssa painiessa. Näiden juhlien järjestäminen on ollut meille molemmille haastava, mutta opettavainen ja toivottavasti myös illan päättyessä erittäin palkitseva kokemus.

JULIA: Siitä huolimatta, että olin itse ollut viime vuonna mukana vuosijuhlien järjestämisessä vuosijuhlaviskaalina, jännitti minua ajatus marsalkan roolista. Aleksin ensimmäisen marsalkkaparin siirryttyä toisiin tehtäviin, päätin kuitenkin pienen kannustuksen myötä hakea kyseiseen tehtävään. Vaikka projekti onkin vaatinut aikaa, on se myös sisältänyt paljon hauskoja ja mieleenpainuvia hetkiä. Pitkik-

Voimme kuitenkin molemmat todeta, että kumpikaan meistä ei ole katunut projektiin lähtemistä hetkeäkään, ja tulemme varmasti muistelemaan sitä vielä monta kertaa sekä opiskeluaikanamme että sen jälkeen! ALEKSI: Kun minulta ensimmäisen kerran kysyttiin, haluaisinko ryhtyä mar-

Vuosijuhlamarsalkat Aleksi Mäenpää ja Julia Ranta

LexPress

sikin venyneinä päivinä on motivaatiota ylläpidetty toimiston Kulta-Katriinalla sekä ajatuksella ennemmin tai myöhemmin koittavasta silliksestä.

sesti vuosijuhlaviskaaleja Krista Alasta ja Sakari Jarvaa, juhlien graafisesta ilmeestä vastannutta Niclas Sundmania, sekä koko vuosijuhlatoimikuntaa.

Vuosijuhlaviikonloppu oli ehdottomasti viime vuoteni paras viikonloppu, ja toivon, että tänä vuonna vuosijuhlaviikonloppu oli mielestänne entistäkin parempi.

Lisäksi haluaisimme vielä kiittää järjestelyissä aktiivisesti mukana olleita vuoden 2016 marsalkoita, Maria Naukkarista ja Oskari Jokista. Muistattehan kuitenkin, että tänä vuonna on teidän vuoronne ottaa rennosti ja nauttia tästä juhlasta.

Haluamme kiittää kaikkia järjestelyihin osallistuneita, erityi-

Julia Ranta ja Aleksi Mäenpää Vuosijuhlamarsalkat 2017

Vuosijuhlia tukemassa Avance Borenius Börs Night Club Castrén & Snellman Hannes Snellman HPP Krogerus Roschier Waselius & Wist

LexPress

Puheenjohtajan tervehdys Arvoisa juhlapuhuja, hyvät kunniavieraat, rakkaat lexiläiset, nordiska gäster! Olemme täällä tänään juhlistamassa 56-vuotiasta Oikeustieteen ylioppilaiden yhdistys Lex ry:tä ja haluan toivottaa teidät kaikki lähes 430 vierasta lämpimästi tervetulleiksi juhlaamme. Hyvät juhlavieraat. Haluaisin kannustaa teitä pysähtymään hetkeen ja nauttimaan: juuri tästä hetkestä, täällä vuosijuhlilla, näistä ihmisistä ja laajemmassa mittakaavassa myös opiskelijaelämästä ja elämästä. Miksi kehotan näin? Tuntuu, että meillä on koko ajan kiire ja tekemisessämme liian usein suorittamisen maku. Valintakoeuudistuksilla halutaan karsia välivuosia. Maamme hallitus, Kela ja yliopistot vaativat meitä valmistumaan nopeammin. Opintoraha- ja lainauudistuksilla halutaan nopeuttaa työelämään siirtymistä. Eikä kiire varmasti lopu työelämässäkään. Kiirettä riittää varmasti eläkeikään asti – mikäli me sellaisen joskus saavutamme.

Oman ajan ottaminen ja pysähtyminen ei ole siis helppoa eikä itsestään selvyys. Unohdamme helposti nauttia niistä hienoista mahdollisuuksista joita oma tiedekuntamme, Lex ry, yhteistyökumppanimme ja ihan oma kaveripiirimme ja arki tarjoavat. Opiskeluaika on ainutlaatuista eikä ole katastrofi, jos opiskelut kestävätkin vähän pidempään. Myös elämänkokemusta on tärkeä kartuttaa. Millaisia iloja opiskeluaika sitten tarjoaa? Lex ja vilkas opiskelijakaupunkimme Turku tarjoavat paljon erilaisia tapahtumia ja tilaisuuksia, joissa voi kehittää sosiaalisia taitoja, verkostoitua tai ihan vain ”heittää korkkarit kattoon”. Verkostoituminen on nykyään muotia ja yksinkertaisimmillaan se on suhteiden ja kontaktien luomista jo opiskeluaikana - eri alojen osaajien ja jo työelämässä vaikuttavien henkilöiden kanssa. Olemme aikanaan työelämässä samaan aikaan juuri niiden kanssa, joiden kanssa opiskelemmekin eli tässäkin ympärillämme olevien kanssa. Ehkä on tässä yhteydessä paikallaan

LexPress

myös mainita, että yllätyksekseni löysin Urbaanista sanakirjasta, että verkostoituminen selitetään myös sanoilla ”humaltuminen” tai ”olla seipäät”. On myös mahdollista lähteä vaihto-opiskelijaksi, kansainvälisille viikoille tai mahdollisuuksien mukaan matkustella muuten – kirjojen kanssa tai ilman, kielija ongelmanratkaisutaidot kehittyvät ja näkökulmat avartuvat: Vai mitähän mieltä asiasta on eräs Lex-aktiivi, joka on tällä hetkellä Kiinassa vaihto-oppilaana ilman rahaa! Ilo on myös opiskella. Tiedekuntamme sekä Turun yliopisto tarjoavat monipuolisen mahdollisuuden kerryttää sekä oikeudellista tietämystä että monipuolisesti muitakin taitoja ja tietoja. Lex on pyrkinyt vastaamaan jäsenistön toiveisiin lisäämällä toimintaansa asiaohjelmaa, joka lähestyy oikeustieteitä käytännönläheisemmästä näkökulmasta, jotta oppiminen olisi mahdollisimman monipuolista. Ainejärjestöissä tai ylioppilaskunnassa toimiminen opettaa muun muassa sosiaalisia taitoja, 45

ryhmätyötaitoja, taloudenpitoa, stressinhallintaa - joskus kantapään kautta. Ja Te, jotka tunnette minut paremmin, voisitte ehkä sanoa: jopa molempien kantapäiden kautta. Akateeminen vapaus, toki joskus myös pakko, antaa meille mahdollisuuden jo opiskeluaikana tutustua erilaisiin työpaikkoihin ja -tehtäviin. Kära Nordiska gäster! As a Intsek emerita I am so happy to see so many old and new friends here. I have been talking about how we should enjoy our student years, even if we feel busy. We should learn new things, travel, make new friendes, party…- sounds like Nordic week, doesn’t it? I hope that you have enjoyed your week here in Turku. I’d also like to thank our Intsek Anna-Emilia Vuorenmaa for organizing this amazing week. I would like to wish you all very joyfull evening! Opiskelun ja elämän keskellä nämäkään juhlat eivät ole syntyneet itsestään. Haluan esittää suuret kiitokset vuosijuhlamarsalkoillemme Julia Rannalle ja Aleksi Mäenpäälle. Kiitos ahkerasta ja kärsivällisestä työskentelystänne. Kanssanne oli ilo suunnitella ja järjestää vuosijuhlia! Kiitokset ansaitsevat ehdottomasti myös vuosijuhlaviskaalit Krista Alanen ja Sakari Jarva

sekä koko vuosijuhlatoimikunta. Muistuttaisin vielä, että juhlatunnelma jatkuu huomenna Akateemisen Silliaamiaisen merkeissä, josta meillä on kiittäminen sillisvastaaviamme Tuuli Dunderia ja Kamilla Sjöblomia sekä koko sillistoimikuntaa. Loppuun haluaisin vielä esittää kiitokseni kaikille tämän vuoden toimijoille ja aktiiveille. Erityiskiitos myös vuoden 2017 hallitukselle, joka on hoitanut tehtäväänsä vuoden vaihteesta asti suurella innolla ja sydämellä. Arvoisat juhlavieraat, haluan toivottaa teidät kaikki vielä kerran sydämellisesti tervetulleiksi Lexin vuosijuhlille. Pysähdytään ja nautitaan tästä ihanasta illasta ja opiskelijaelämästä – ja verkos-

toidutaan. Nyt on aika aloittaa varsinainen juhlinta kohottamalla ensimmäinen malja 56-vuotiaalle Lexille, mutta sitä ennen kertoisin pienen tarinan. Saisinko hieman säestystä. Pien lintu istu oksallans ja kattoi näreikköön, ol’ kattellut se päivän kaks ja kertos tämmöttes: No mitä se sit sanos? JOO! pohjaan siis tää ensi malja juodahan, pohjaan siis, kyl lissää tuodahan. Ensimmäist’ ei surra saa, toista pian jo ootellaan, pohjaan siis… …tää malja juodahan! Hanni Tihilä

Lex ry:n puheenjohtaja Hanni Tihilä

LexPress

Kunniapuhujalta Arvoisat kunniavieraat Hyvät Lexiläiset

3. Välttämättä kukaan ei muista tästä puheesta mitään.

jolla puhekokemusta voidaan arvioida. Tätä vakiota kutsun ”50 vs 50” puheteoriaksi – eli seuraavasti:

Puheiden alku on suunniteltava etukäteen ja huolella – ainakin, jos aikoo puheessaan onnistua. Tämän takia ryhdyin toimeen jo tänään aamulla – samalla kun lähdin ostamaan frakkia Helsingin Stockmannilta. Vanha frakkini oli näet kutistunut kaapissa. Huomautan, että painoni on kyllä laskenut – rintakehältä vatsaan.

4. Juhlapuheista jäävät elämään yleisesti vain varsin huonot vitsit – jos nekään. Oma kokemukseni Lexin aktiivivuosilta on se, että hyvän juhlapuhekokemuksen saavuttamisessa pätee ennalta asetettavissa oleva matemaattinen suhde tai pikemminkin teoria, joka on seuraava:

Jos puhuja on 5/10 päissään ja yleisö 5/10 päissään tulos on puheen sisällöstä huolimatta 10/10 eli käytännössä täydellinen. Jos taas yleisö on 1/10 päissään eli käytännössä selvä, puheen tulee olla 9/10, jotta arvosanaksi tulisi 10/10.

Tein siis päivällä töitä muutaman tunnin toimistolla ja pohdin puhetta tarkemmin.

Vuosijuhlapuhujan päihtymystilan ja yleisön päihtymistilan suhde on kuvattavissa vertauslukuna,

Koska olen täällä Turussa autolla ja varsin selvin päin, oletan (ja toivon), että kuulijoiden päih-

Ongelmat vuosijuhlapuhujan ja kuulijoiden välillä ovat moninaiset. Muutama riidaton seikka vuosijuhlapuheista seuraavassa (nämä eivät siis tarvinne näyttöä): 1. Tiedän, että tämä puhe pidentää lähtökohtaisesti sitä aikaa, joka kuluu iltajuhlan päättymiseen ja kuulijoiden mahdollisen keskinäisen ja läheisen kanssakäymisen alkamiseen – tässä suhteessa puhe on monesti opiskelijoille henkisesti ärsyttävä viivyke ja lukko. 2. Tämä puhe estää tai ainakin hankaloittaa juomasta taskumatista.

Kunniapuhuja Tuomas Lehtinen

LexPress

tymystila on 9 - 10/10. Tällöin puheen osuus täydellisen puhekokemuksen saavuttamiseksi jää 1/10. Pyydän huomauttaa, että vuosijuhlissa puhekokemuksen onnistumisen kannalta puheen sisältö on käytännössä siis merkityksetön. Eli koitetaanpa. Jos aloittaisin tämän puheen lainauksilla ja Lexiläisten egon ja tunnelman kohottamisella, koittaisin vaikkapa lausetta: ”Ich bin ein Lexiläinen” tai jotain muuta mieltä ja tunnelmaa ylentävää. Mielenylennys ei kuitenkaan oikein juristeille sovi ja se on Lexiläisille perin tarpeeton. Me Lexiläiset olemme nimittäin jo notorisesti yleviä, erittäin älykkäitä, yhteistyöhakuisia, kauniita, rohkeita, komeita, urheilullisia, jumalaisen vartalon omaavia, monialaosaajia, unelmatyöntekijöitä, huippujuristeja – ja ennen kaikkea hyvin vaatimattomia ihmisiä. Mikään klisee tai lainaus ei toisaalta Lexin vuosijuhlapuheessa oikein toimi – joten koitan nyt kertomusta arjesta, ”vanhan Lexiläisen aamusta”, omin sanoin ja annetaan tarinan johdattaa juhlatunnemaan. Tein töitä eilen tavalliseen tapaan kello 01:30 saakka. Aamulla silmäni oli punainen: täysin toises48

ta syystä kuin esimerkiksi vuonna 1991 Lexin vuosijuhlapuheessani, jolloin olin puheenjohtaja.

Tässä vaiheessa on tarpeen tuoda puheeseen mukaan jotain asiaa:

Soitin lääkärikeskus Mehiläiseen ja varasin ajan. Kerroin pitäväni puheen vuosijuhlissa Turussa. Ajanvarauksessa nuorimies kysyi, olenko menossa Lexin vuosijuhliin? Vastasin myöntävästi, johon nuorimies totesi: ” On varmaan hyvät juhlat ja vientiä piisaa.” Täsmensin tämän jälkeen puhelimessa puhuessani Mehiläisen ajanvaraukseen, että vierestäni kuuluva läähätys, on koiranpentumme läähätystä, ei mitään muuta…

Lexin ja opiskelun hienous ja tärkeys piilee itse asiassa siinä, että oikeustieteen opiskelijat, tutkijat ja juristit ovat aidosti ja oikeasti yhteiskuntajärjestyksen ja kanssakäymisen tuki ja viimeinen turva.

Siis Lexin vuosijuhlat tunnetaan ja tiedettään edelleen hyviksi juhliksi, joissa on ”hyvin vientiä”. Tästä ajattelin vielä eilen siirtyä jouhevasti vientiteollisuuden sopimusoikeudellisiin ongelmiin ja remburssimaksuihin. Mutta: tämä juridiseen suuntaan käännetty aiheenvaihto aiheuttaisi noin 70 %:lle kuulijoista äkillisen ”conference-tarpeen” ja siirtymän vientiponnisteluihin sekä etsimään viennin markkinarakoja tämän salin ulkopuolelle. Toki tämä poistuma nostaisi puheen palautekuponkien arvostelupisteitä. Tällöin nimittäin jo puheisiin ja muutoinkin elämäänsä ja selvään päivään sekä janoonsa kyllästyneet opiskelijat jättäisivät vastaamatta palautepaperiin.

LexPress

Ilman oikeustiedettä, juridiikkaa ja oikeudellisia instrumentteja meillä ei olisi tätä yhteiskuntaa tai tätä maailman järjestystä. Otetaan esimerkiksi henkilöllisyystodistus tai ”esine”. Miten me määrittelemme esineen tai henkilöllisyystodistuksen muutoin kuin juridisesti? Tai miten määritämme omistuksen tuohon esineeseen muutoin kuin oikeustieteen apukeinoin? Kuka voisi elää ilman omistusoikeuden käsitteitä – kysymykset kuten ”kenen omaisuus”, ”kuka olet” ovat erinomaisien juridisia kysymyksiä. Ilman juridiikkaa ja sen teoriaa sekä juridisia peruskäsitteitä maailmassamme ei olisi lainkaan vaihdantaa. Ei tosin kauppaakaan – ei itse asiassa edes maailman vanhinta ammattia, jolla en tarkoita nyt juristeja. Sopimus, omistus ja muut oikeudelliset käsitteet pitävät yhteiskunnat kaikkialla maailmassa järjestyksessä – ja tuota järjestystä vaalivat oikeustieteen tuntijat ja osaajat nyt ja tulevaisuudessa.

Näitä yhteiskunnan tukipylväitä olette te, hyvät Lexiläiset. Jos jostain yhteiskunnasta katoaa luottamus juridisiin peruskäsitteistöihin, yhteiskunta ja sen talous hajoaa. Näin on käynyt lukuisten talouskriisien ja suurten lamojen aikana; erilaiset ”kuplat” kuten asuntokupla ovat johtuneet juridiikasta tai sen perusteiden horjuttamisesta – oikeustieteellä leikkimisestä. Kimmo Elomaa kävi samalla kuntosalilla kanssani 1990-luvun puolessa välissä. Hän kertoi minulle seuraavaa: ”Isäni opetti minulle, että kaksi asiaa ei kannata: valehtelu ja pieni varkaus; ja minä olen toiminut tuon ohjeen mukaan”. Siis: valehtelu ei kannata. Nyt voimme kysyä perustellusti, onko nyky-yhteiskunnassa poikettu tästä normista liian usein? Aikaisemmin sanottiin, että totuuksia on yksi, nyt niitä tuntuu olevan myytäväksi asti.

niin, että teihin luotetaan ja teitä kuunnellaan. Oman yliopistoluennointi- ja yliopistoyhteistyökokemukseni perusteella voin todeta, että luottamukseni teihin hyvät Lexiläiset, on kova – joskin luottamuksen vaatimukset maailmassa kovenevat. Mieleeni tulee totuuden puhumisesta seuraava tositapaus vuosijuhlaviikolta 1990-luvun alusta. Eräs opiskelijatuttuni toi kotonaan aamiaispöytää neitokaisen. Yö oli selvästi ollut varsin niin sanotusti fyysinen. Ystäväni esitteli kaunokaisen vanhemmilleen: ”Här är Lisa från Stockholm”. Tähän tyttö korjasi: ”Jag är Ulla från Köpenhamn”. Totuus tulee näinkin lopulta ilmi – vaikka sitä ei heti muistaisikaan.

Ja lopuksi: Te, arvon Avecit, jotka ette ole Lexiläisiä: pitäkää Lexiläisistä tänä yönä erittäin hyvää huolta ja arvostakaa heitä sellaisina kuin he ovat. Sillä he ovat ainoastaan: Yleviä, erittäin älykkäitä, yhteistyöhakuisia, kauniita, rohkeita, komeita, urheilullisia, jumalaisen vartalon omaavia, monialaosaajia, unelmatyöntekijöitä, huippujuristeja - ja ennen kaikkea hyvin vaatimattomia ihmisiä. Malja Lexille ja Lexiläisille Kiitos Tuomas Lehtinen

Me elämme nyt maailmassa, jossa valehtelu on valtiohyve ja vähä-älyiset populistit laukovat suustaan mitä tahansa. Voimme vain tarkkailla kauhulla sivusta, mitä Yhdysvalloissa tapahtuu. Missä näemme tämän valehtelun loppuvan tai kuka voi asettaa sille rajat; oikeustiede ja juristit. Kuunnellaanko juristeja yhteiskunnassa tarpeeksi; vastaus lienee, että ei – tai jos kuullaan niin liian myöhään. Teidän, hyvät Lexiläiset, tehtävänä on hoitaa asianne

LexPress

Puhe miehelle Arvoisat kunniavieraat, hyvä juhlaväki. Nordiska gäster. Mies. Puheen teemaa, teitä miehiä, on vuosien aikana lähestytty tällä korokkeella usein eri tavoin: joku on hakenut tukea Wikipedian ja keskustelupalstojen määritelmistä, toinen taas on käsitellyt aihetta tutkielman näkökulmasta. Populaationne kokoa sekä yleistä liikehdintäänne on havainnoitu niin empiirisin kokein kuin hämmentävin hakukoneosumin. Komeuttanne on ylistetty ja vähenevää määräänne murehdittu. Mietinkin pitkään, mistä näkökulmasta tätä puhetta lähestyisin. Päätin etten pidä puhetta siitä, kuinka me naiset tarvitsemme

miehen sankariksi niitä hetkiä varten, kun lamppu täytyy vaihtaa, hylly kiinnittää seinään tai mekon vetoketju saada kiinni. Vaikka, myönnettäköön – olen kerran istunut illan eteisessä odottamassa kotiinpaluutasi jäätyäni jumiin kotelomekon uumeniin. En puhu myöskään siitä, kuinka miehet ovat hellyyttäviä toisinaan yksinkertaisilta vaikuttavine aivoituksineen. Uskon jokaiselta meistä löytyvän havainnollistavia esimerkkejä ystävästä tai puolisosta, joka on ottanut grilliltä taksin pitääkseen makkaraperunat lämpiminä vain laittaakseen ne heti kotona jääkaappiin. Tai kenties yllättänyt tilaamalla nimipäiväkukkia toimistolle. Siis siihen, jossa lopetit työt jo kaksi kuukautta sitten.

Inspiraatio löytyi lopulta lähipiiristä. Ystäväni, hieno mies hänkin, totesi syksyllä erään keskustelun yhteydessä, että tapamme vitsailla asioista vaikuttaa siihen kuinka niihin oikeasti suhtaudumme. Millaisen viestin siis välitämme viitatessamme teihin jokapäiväisissä keskusteluissamme? Tähän puheeseen taustatyötä tehdessäni havahduin huomaamaan, että meillä on paha tapa korostaa usein vain tiettyjä puolianne. Vahvistamme mielikuvaa tietynlaisesta miehestä. Siitä, joka on ihana hölmö, jota tehtävämme on äitimäisin ottein paimentaa. Kerromme lounaspöydässä aiemmin mainitun kaltaisia tarinoita, naureskellen ja samalla vähän moittien. ”Ette ikinä arvaa, mitä eilen taas tapahtui.” Etsimme välisiämme eroavaisuuksia ja yleistämme. Jätämme sanomatta ääneen ne kaikista tärkeimmät asiat, joiden ansiosta teillä on niin erityinen asema elämässämme. En kiellä, etteikö tähän puheeseen varattu aika kuluisi nopeasti, mikäli käyttäisin sen kertoen tarinoita tuttavieni lukuisista seikkailuista, joista parhaimmat tuntuvat usein liittyvän tähän ainejärjestöön. Tätä muutama täällä tänään istuva on varmaan myös kauhulla odottanut. Tällainen ratkaisu tuntuisi silti merkityksenne vähättelyltä ja veisi huomion pois

LexPress

olennaisesta. Sillä olettehan te paljon enemmän kuin yksittäiset tekonne tai kohdallemme osunut projekti, johon kohdistamme kaiken energiamme saavuttaaksemme toivotunlaisen lopputuloksen. Miehet, te olette meille korvaamattomia. Olette kulkeneet mukanamme lapsuudesta saakka veljinä, isinä, isovanhempina, ystävinä, poikaystävinä ja puolisoina. Roolinne ovat vuosien aikana vaihtuneet, muttei niistä yhdenkään merkitystä voi tarpeeksi korostaa. Olette tukeneet, ohjanneet ja antaneet palautetta silloin kun sille on ollut tarve. Lapsena leikkasitte hiukset suosikki-Barbieltamme ja olitte aina paikalla yllyttämässä. Teini-iässä nolasitte kertomalla kiusallisia vitsejä kavereidemme edessä, saitte vanhempamme kauhistelemaan puhelinlaskua ja sotkitte ripsivärimme. Asetitte esimerkin ja annoitte meidän kokeilla rajojamme. Näin vanhemmalla iällä olemme päässeet yhdessä ihmettelemään aikuisuutta sekä opettelemaan yhteisen elämän pelisääntöjä. Työpaikkailmoitusten termistöä mukaillen olettekin saaneet varsinaisen näköalapaikan naisen elämään. Vastavuoroisesti olemme tänä aikana saaneet oppia tuntemaan teidät: ihanat, rakkaat miehet.

mutta uskallatte myös haastaa mielipiteemme ja toimintatapamme. Tsemppaatte yrittämään uudestaan silloin kun olemme tehneet parhaamme ja silti epäonnistuneet. Muistutatte, ettei maailma pääty yhteen tai vielä kymmeneenkään vastoinkäymiseen. Annatte aikaanne ja kuuntelette. Jopa silloin, kun keskustelu kääntyy niinkin merkittäviin asioihin kuin lattialistojen peseminen. Haluaisin silti korostaa, ettei aihe ole täysin merkityksetön, eikä tähän puheeseen ole mahdollista vedota myöhempien neuvottelujen yhteydessä. Kaikista tärkeintä kuitenkin on, että saamme jakaa elämämme kanssanne. Useiden lukusaleissa – tai ainakin niiden läheisyyteen sijoitetuissa kahviloissa – vietettyjen vuosien jälkeen itse kukin on varmasti joutunut toteamaan, etteivät päivät ole pelkkiä kauniisti aseteltuja lounaita ja auringon-

laskuja Aasian hiekkarannoilla. Viikonloppujen ja lomapäivien väliin sijoittuu aika monta päivää, joista tavallinen arki lopulta koostuu. Kiireisen arjen keskellä tuntuukin turvalliselta tietää, että voimme jakaa jonkun kanssa myös ne hetket, joissa ei ole filttereitä, vaan kuivashampoon avulla välteltyjä suihkuja, pitkiä työpäiviä ja eri kaupunkeihin jakaantuneet elämät. Että aina on joku, joka osaa laittaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Tuntuukin sopivalta käyttää tämä tilaisuus kiitokseen. Mies, kiitos tuestasi, ihailtavasta kärsivällisyydestäsi sekä siitä, että olet osa elämäämme. Elina Lemponen

Te olette se henkilö, joka kannustaa meitä toimimaan vaikeiden valintojen edessä. Menestyksemme ei ole teiltä pois, vaan iloitsemme toistemme onnistumisista. Rohkaisette tuomaan äänemme kuuluviin,

LexPress

Puhe naiselle Arvoisa kunniapuhuja, hyvät juhlavieraat, rakkaat naiset. On suuri kunnia saada pitää puhe naiselle Lexin 56:ssa vuosijuhlassa. Tunnen, että minulla on juuri tänään kyky tulkita naisten sielunelämää. Jos ette kerro kenellekään, voin kertoa salaisuuden. Minulla on jalassani naisten sukat. Kyllä. Aamulla nimittäin havahduin siihen, ettei vaatekaapissani ollut yksiäkään mustia sukkia, mutta onneksi tyttöystäväni Janika jälleen kerran pelasti minut ja lainasi minulle sellaiset. Kiitos Janika. Sukat tuntuvat yllättävän hyvältä, puristavatkin vain vähän. Amerikkalainen runoilija Robert Frost on sanonut, että diplomaatti on mies, joka muistaa aina naisen syntymäpäivän mutta ei koskaan hänen ikäänsä. Mielestäni naisen ikä ei ole mitenkään häpeällinen asia, mutta tunnustan kyllä, että me miehet olemme useimmiten kaikkea muuta kuin diplomaattisia. Pyydän sitä syvästi anteeksi ja kerron nyt sen, minkä kaikki miehet haluaisivat naisille sanoa mutta vain harvoin ymmärtävät niin tehdä. Naiset ovat rohkeita, vahvoja ja itsenäisiä. Naiset ovat ystäväl52

lisiä, ymmärtäväisiä ja hyväntahtoisia. Naiset ovat älykkäitä, harkitsevaisia ja viisaita. Naiset ovat usein oikeassa. Naiset ovat hyviä johtajia ja päätöksentekijöitä. Naiset ovat hyviä melkein kaikissa asioissa. Naiset ovat kokemukseni mukaan hyviä myös ajamaan autoa ja pilkkomaan polttopuita ja tekemään rakennustöitä.

jokaisesta hetkestä arvokkaan, elämänmakuisen. Elämän onni on rakastaa ja saada osakseen rakkautta. Kaikista onnekkaimpia ovat ne, joilla on naisen rakkaus. Minä ja muut miehet olemme onnekkaita, että saamme elää täällä maailmassa teidän kanssanne.

Naiset eivät tarvitse timantteja loistaakseen eivätkä kultaa tai hopeaa ollakseen arvokkaita. Te naiset olette hyviä omana itsenänne. Älkää ikinä antako kenenkään sanoa teille muuta. Älkääkä ikinä myöskään sanoko itsellenne, ettette pysty tai olette huonoja. Sillä te ette ole huonoja ja te pystytte mihin tahansa. Kysykää Angela Merkeliltä, kysykää Michelle Obamalta. Te johdatte maailmaa omalla esimerkillänne, joka päivä.

Mikko Mononen

Maailma olisi paljon huonompi paikka ilman naisia. Meitä ei välttämättä olisi olemassa. Meillä ei välttämättä olisi rakkautta. Rakkaus on hienoin asia maailmassa, vai mitä? Rakkaus on suurin. Rakkaus on ihanampaa kuin viini ja väkevämpää kuin kuolema. Rakkaus tekee

LexPress

Naiset. Kiitos siitä, että olette olemassa.

Sillis 2017 Vuoden 2017 akateeminen silliaamiainen järjestettiin 18.3. Salossa Vaskiolla. Takana oli kuukausien työ, mutta se kaik ki palkittiin itse sillispäivänä, kun järjestelyt sujuivat niin kuin toivoimme ja vieraillakin oli tunnelmasta päätellen hauskaa. Rehellisesti sanottuna emme tienneet mihin ryhdyimme, kun meidät valittiin (ainoina hakijoina) vuoden 2017 sillisvastaaviksi. Oikeastaan ajauduimme tehtävään vahingossa, kun eräs

silloinen hallitusvastaava laittoi Kamillalle viestiä ja kyseli halukkuutta lähteä tehtävään, ja vinkkasi että Tuuli voisi olla myös kiinnostunut. Keskusteluhistoriaan tallentunut ensimmäinen viesti Kamillalta Tuulille päättyi vielä autuaan tietämättömään toteamukseen: ”Mietin että vois olla ihan kiva nakki.” Vastaus Tuulilta tuli nopeasti: ”No mut hei, kyl mä voisin lähtee syteen tai saveen.” Vaikkemme olleetkaan täydessä

LexPress

ymmärryksessä siitä, kuinka paljon työtä tehtävä toisi mukanaan, emme katuneet päätöstä missään vaiheessa. ”Ihan kiva nakki” muuttui kevään aikana lähes täysipäiväiseksi työksi ja vaikka noppia ei pahemmin kertynytkään, tekisimme saman päätöksen milloin tahansa uudestaan. Perehdytyksenä tuleville sillisvastaaville toimi Lexin hallituksen neuvojen lisäksi osallistuminen TuKY:n sillikselle lokakuussa. Silliksen mahtavuus 55

avautui kokemattomille fukseille vasta silloin, ja päivästä jäi sen verran muistikuvia, että pystyimme inspiroituneina aloittamaan järjestelyt. Ensitöiksi sillikselle piti löytää paikka, joka osoittautui hieman haastavaksi tehtäväksi. Sattuneesta syystä Lexillä tuntui olevan porttikielto lähes jokaiseen paikkaan, joita Turun alueelta ja lähikunnista katselimme. Löysimme kuitenkin muutaman hyvän ehdokkaan, ja loppujen lopuksi kävimme katsomassa viittä eri paikkaa ympäri Varsinais-Suomea. Sopivan paikan löytäminen oli varmaankin yksi stressaavimmista asioista silliksen järjestämisessä, sillä vaihtoehdot olivat kiven alla eikä järjestelyjä voitu kunnolla aloittaa ennen kuin vuokrapaikka oli lyöty lukkoon.

likselle. Pienen mietiskelyn jälkeen päädyimme USA:n presidentin vaalien tulosta jännittäen valitsemaan teemaksi Amerikan. Vaikka vaaleissa pahin skenaario toteutuikin, silliksen osalta teemavalinta oli mielestämme oikein onnistunut. Lisäksi syksyllä kokosimme itsellemme toimikunnan auttamaan järjestelyissä. Kaiken kaikkiaan toimikunnassa oli hieman yli 30 henkilöä. Saimme huipputiimin mukaan heti alusta lähtien ja suuri kiitos silliksestä kuuluu myös heille. Ilman aikaansaavaa toimikuntaa järjestelyistä ei olisi tullut yhtään mitään, sen verran iso urakka tapahtuman järjestäminen oli. Yllättäen yksi haastavimpia

Kun vihdoin saimme vuokrasopimuksen käteemme tammikuussa, pystyimme huokaisemaan helpotuksesta. Huolimatta jäsenistön useista yrityksistä tiedustella sillispaikan sijaintia eri tapahtumissa erityisesti loppuillasta, onnistuimme pitämään vuokrapaikan salaisena itse juhlapäivään saakka. Heti syksyllä valitsimme myös teeman vuoden 2017 sil-

LexPress

tehtäviä silliksen järjestämisessä oli logistiikan ja aikataulujen suunnittelu. Kaiken roudatun tavaran, ruoan ja juoman määrä oli aivan uskomaton. Meidän molempien asuntomme muistuttivat jotakin varaston ja kaatopaikan väliltä muutaman viikon ajan, kun kaikki tavara piti saada varastoitua jonnekin. Sillistä puuhatessamme päädyimme tekemään kaikennäköistä mielenkiintoista, kuten hakemaan yli 200 kilon makkaralastin Tampereelta, kuljettamaan 300 neliömetriä messumattoa ja raaputtamaan silliksen jälkeisenä aamuna rusinoita paljun pohjasta. Oma projektinsa oli ruoka- ja juomasponsoreiden hankkiminen sillikselle. Vaikka aluksi

400 hengen ruokkiminen mahdollisimman pienellä budjetilla tuntuikin vähintäänkin haastavalta tehtävältä, loppujen lopuksi saimmekin valtavan joukon yrityksiä mukaan ja ruokaa jäi jopa paljon yli. Lisäksi tapahtumaan piti hankkia palju, dj, grillit ja pomppulinna. Pyrimme hankkimaan kaiken hyvissä ajoin helpottaaksemme viimeisten viikkojen stressiä. Lopulta viimeisinä päivinä ennen sillistä kävi niin, että lähes kaikki oli jo hoidettu ja vastaavat saivat keskittyä jännittämään tulevaa h-hetkeä ja tarkkailemaan stressaantuneina sääennusteita. Viikkoa ennen tapahtumaa kokoonnuimme vielä Kirkkotielle toimikuntakokoukseen, jossa agendana oli perinteinen sillispillimehujen piikittäminen, sillisjännän nostattaminen ja pitsan syöminen. Lisäksi annoimme viimeiset ohjeistukset toimikunnalle ja kävimme läpi viikonlopun aikataulun. Perjantaina pääsimme itse sillispaikalle valmistelemaan paikan juhlakuntoon. Olimme paikalla viidellä autolla ja toimikunnan tehokkuudesta huolimatta päivä venyi kaksitoistatuntiseksi rupeamaksi. Olimme kuulleet kauhutarinoita sillispaikan lattian

tuhoutumisesta, joten tällä kertaa päätimme varustautua kunnolla: hoidimme paikan päälle messumattoa, jonka alle laitoimme vielä pressun. Vujukansan juhliessa paistoimme vielä pannaria, puhalsimme ilmapalloja ja kokosimme grillitelttaa. Perjantain jälkeen olo oli niin kaikkensa antanut, ettei tulevasta pääpäivästä jaksanut enää stressata, vaan odotti sen vain olevan ohi.

en välinen yhteistyö. Meillä kävi tuuri, sillä vaikkemme tunteneet toisiamme lainkaan etukäteen, yhteistyömme sujui paremmin kuin hyvin ja tulimme loistavasti toimeen keskenämme. Positiivinen asenne ja huumori pelastivat meidät monta kertaa, kun jokin ei järjestelyissä mennytkään ihan putkeen. Silliksen järjestäminen oli erittäin opettavainen ja ennen kaikkea todella hauska pesti.

Sillispäivä valkeni kuitenkin aurinkoisena ja ensimmäisen sillisbussin kaartaessa pihaan vastaavien ja toimikunnan tunnelma oli taas jännittyneen innostunut. Kaikki sujui hyvin, ruoka tai juoma ei loppunut kesken ja vierailla tuntui olevan hauskaa.

Parasta oli nähdä oman monen kuukauden työn tulos silmiensä edessä ja saada siitä kiitosta osallistujilta. Vaikka järjestämiseen kului aikaa ja vaivaa, oli tehtävään lähteminen silti ehdottomasti fuksivuoden paras päätös!

Käytännön järjestelyt toimivat niin kuin olimme toivoneet, ja sillisvastaavatkin saivat viimein hieman hengähtää ja nauttia päivästä. Omasta mielestämme tapahtuma oli todella onnistunut, ja positiivisesta palautteesta päätellen se oli sitä myös osallistujien näkökulmasta. Jopa sillispaikan omistajat olivat tyytyväisiä järjestelyihin, ja uskomatonta mutta totta, saimme kutsun tulla vuokralaisiksi uudestaan.

Kamilla Sjöblom ja Tuuli Dunder Sillisvastaavat 2017

Erittäin tärkeää tapahtumaa järjestettäessä oli sillisvastaavi-

LexPress

Published on Nov 7, 2017

LexPress 2/17

Published on Nov 7, 2017

lexry

Go explore