Puhe Lexiläiselle Arvoisa juhlapuhuja ja muut kunniavieraat. Hyvät ystävät ja opiskelutoverit ja ennen kaikkea rakkaat lexiläiset. On äärettömän hieno kunnia päästä käyttämään puheenvuoro juuri näissä vuosijuhlissa rakkaan Lexin täyttäessä 55 vuotta. Puhe miehelle ja naiselle on perinteisesti aloitettu ihmettelemällä miten toisen määrä vain lisääntyy vuosi vuodelta ja toisen vähenee. Tänä vuonna voin melko suvereenisti myös todeta, että puheenkohteiden määrä on toden totta lisääntynyt aikaisemmilta vuosijuhlilta. Kaikkien helpotukseksi voin myös heti tässä alussa todeta, etten minä ole pitämässä tässä puhetta naisille tai miehille. Tänä vuonna puhe on osoitettu juhlan tärkeimmille juhlakaluille – kaikille lexiläisille. Eräs juhlavieras arvuutteli jo cocktailtilaisuudessa, miten Lexin hallitus oli pelästynyt erään poliittisen nuorisojärjestön tyttö-poika -kampanjaa ja tämän vuoksi vaihtanut perinteisen ohjelmanumeron toiseen. Todettakoon, ettei Lexin poliittinen riippumattomuus ole kuitenkaan vielä näin pahasti retuperällä. Toisille nämä kaksi puhetta ovat edustaneet illan kohokohtaa, mutta joidenkin ilta on päättynyt jo tässä kohtaa pöytään nukahtamiselle. Ehkä puheiden tiivistäminen yhteen auttaa nyt tätäkin porukkaa selviytymään vielä seuraavat 10 minuuttia. Ei vaan, on hienoa, että Lex elää ajassaan ja uskaltaa ajanmukaistaa vakiintuneita perinteitä säilyttäen niiden tärkeimmän osan. Siis arvoisat lexiläiset, Lex on 55 vuoden aikanaan kokenut varmasti yhtä sun toista. On tullut juhlittua, on tapahtunut monenlaisia käryjä, on kasvettu, toivottavasti on jotain myös opittu. Asia, joka on ja pysyy on kuitenkin yhdistyksen muodostavat lexiläiset. Niin nykyiset, entiset kuin tulevatkin. Ehkä viimeistään tässä kohtaa onkin aiheellista astua sen keski-iän kriisin ydinkysymyksen äärelle. Keitä me olemme? Kuka tai mikä on 54
LexPress