LexPress 02/16

LEXPRESS OIKEUSTIETEEN YLIOPPILAIDEN YHDISTYS LEX RY:N LEHTI

02/16 SOSIAALIOIKEUS

Sote-uudistus I Vuosijuhlat I Sosiaalihuollon valvonta

CALONIA GALLUP Vuoden toisessa LexPressissä opiskelijat vastaavat sosiaalioikeuteen liittyviin kysymyksiin: 1. Mitä mieltä olet Suomen sosiaaliturvajärjestelmästä?

2. Mitä ajatuksia herättävät opintotukileikkaukset?

3. Miten opintotukijärjestelmää pitäisi kehittää?

Jussi Raitanen, 4. vuosikurssi 1. Mielestäni Suomen sosiaaliturvajärjestelmä on monimutkainen ja kaipaa kehittämistä. Tukea tarvitsevia tulee auttaa, mutta samalla vahvasti kannustaa ja auttaa työnhaussa 2. Jos kaikesta leikataan, niin selvää on, että leikkaukset kohdistuvat myös opintotukeen. En kuitenkaan pidä koulutuksesta leikkaamista missään muodossa hyvänä asiana, koska korkeatasoinen koulutus on ehdottoman tärkeää maamme tulevaisuuden kannalta.

3. Opintotuen pitäisi aidosti kannustaa valmistumaan nopeasti, ja opintotuen määrää pitäisi kehittää vastaamaan muita sosiaalitukia.

Sirissa Lönnroth, 2. vuosikurssi 1. Sosiaalisten henkilöriskien ja lapsien kannalta järjestelmä toimii varmasti kannattavana, mutta kaikki sosiaalihuollon kulut eivät mielestäni ole perusteltuja.

Näen passivoivat tuet kehityksen hidastajana ja kansantaloudellisesti kannattamattomina.

2. Objektiivisesti ajatellen pidän lainaosuuden kasvattamista positiivisena asiana ja uskon sen motivoivan yleisesti tehokkaampaan opiskeluun. Turku on hyvä kaupunki opiskeluun, mutta asumiskulut pk-seudulla tuottavat varmasti useammalle enemmän vaikeuksia. Kaikki ei miellytä itseänikään täysin, mutta elämä on valintoja täynnä ja Suomi tarjoaa leikkaustenkin jälkeen poikkeuksellisen hyvät mahdollisuudet toteuttaa itseään.

3. Tulorajat tulisi mielestäni vähintään muuttaa kohtuullisemmiksi, ne eivät kannusta ketään.

Lauri Havia, 4. vuosikurssi 1. Toimii pääpiirteissään hyvin, vaikka kehityskohteitakin löytyy.

2. Ristiriitaisia tunteita. Uudistuksissa on sekä hyvää että huonoa. Edellyttäisi lisäpanostusta yliopistoihin, mutta toimet ovat päinvastaisia.

3. Tulorajat pitäisi poistaa tai ainakin pitäisi korottaa Teksti ja kuvat: Tuomas Dahlström

TOIM.

HUOM.

SOSIAALISTEN OIKEUKSIEN JÄLJILLÄ

LexPress 02/16 Päätoimittaja: Sannimari Veini lexpress@lex.fi

Taitto ja kuvitus: Sannimari Veini

Vuoden toisessa LexPressissä pääsemme tutustumaan sosiaalioikeuden maailmaan mielenkiintoisten artikkeleiden kautta.

Esimerkiksi sivulta 25 alkaen Valviran lakimies Riitta Husso kertoo meille Valviran tehtävistä sosiaalihuollon valvojana ja sivulla 29 puolestaan Kansaneläkelaitoksen lakiasiain päällikkö Tuula Kähkönen selvittää meille Kelan asemaa ja tehtäviä sosiaalioikeuden lainsäädännön toimeenpanijana.

Toimituskunta: Tuomas Dahlström Nea Oljakka Johanna Paajanen Jenna Pentikäinen Hanna-Maija Raitio

Sivulta 21 alkaen saamme taas katsauksen siitä, millaisia sosiaalioikeudellisia asioita lakimiehet todellisuudessa hoitavat, sillä muun muassa sosiaalioikeuteen erikoistunut lakimies Mirva Salonen kertoo meille työstään.

Ajankohtaista palstalla – sivulta 18 alkaen - syvennymme sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen ongelmakohtiin ja sivulla 43 julkisoikeuden apulaisprofessori ja valtiosääntöoikeuden dosentti Pauli Rautiainen kommentoi opintotukiuudistuksen suhdetta opiskelijoiden perusoikeuksien toteutumiseen.

Lisäksi tässä numerossa tutustutaan toimeentulotuen harkinnanvaraisuuteen (s. 36) ja potilas- ja asiakastietojen käsittelyn uuteen lainsäädäntöön (s. 39).

Mielenkiintoisten sosiaalioikeuteen kytkeytyvien juttujen lisäksi sivulta 47 alkaen voit palailla hetkeksi Lex ry:n 55. vuosijuhlien sekä Akateemisen silliaamiaisen tunnelmiin.

Toivottavasti viihdytte lehden parissa!

Etukansi:

Sannimari Veini

Kansikuva: Petteri Laitila

Ilmoitusmyynti: Samuel Brusila talous@lex.fi

Julkaisija: Lex ry

Painopaikka: Newprint Oy

Painos: 550 kpl

ISSN 1235-371X

Copyright © 2016 Lex ry

Sannimari Anna palautetta: lexpress@lex.fi

Toimitus pidättää oikeuden muokata ja lyhentää tekstejä.

sisällys Sosiaalioikeus

... s. 59

Calonia Gallup . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 3 Toim.huom. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 4 Pääkirjoitus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 6 Puheenjohtajalta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 8 Edarissa tapahtuu . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 11 Senilexin kuulumisia . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 13 Ajankohtaista: Sote-uudistuksen ongelmakohtia . . . . . . . . . . 18 Lakimiehen näkökulma sosiaalioikeuteen . . . . . . . . . . . . . . . . 21 Valvira sosiaalihuollon valvojana . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 25 Kela sosiaaliturvalainsäädännön toimeenpanijana . . . . . . . . 29 Toimeentulotuki harkinnassa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 36 Potilas- ja asiakastietojen käsittely . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 39 Opintotukiuudistuksen suhde perusoikeuksiin . . . . . . . . . . . 43 Lex ry:n 55. vuosijuhlat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 47 Akateeminen silliaamiainen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 59

... s. 47

Opintopalsta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 63 Galleria . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 66

PÄÄ KIRJOITUS

Mitä sitä sitten vielä pitäisi?

Alkuvuosi on vierähtänyt uskomattoman nopeasti ja kesä onkin jo vakuuttavasti kolkuttelemassa ovelle. Näinpä näkee siis päivänvalon tämäkin lehti. Teemaksi valikoitui tällä kertaa varsin ihmisläheinen teema - sosiaalioikeus. Aloittaessani aivan liian viime tipassa tätä kirjoitusta olin melko varma, että saan luotua ainakin kelvollisen yhteyden höpinöideni ja lehden teeman välille. En kuitenkaan tainnut onnistua tässä aivan niin hyvin kuin olin aluksi vakaasti uskonut.

Tämän kirjoituksen raapustaminen venyi siihen kuuluisaan viime tippaan siitä syystä, että en todella ollut keksiä mitään sanottavaa.

Päädyinkin hakemaan inspiraatiota lueskelemalla jos jonkinlaisia muita pääkirjoituksia ja kolumneja. Selaillessani läpi monenmoisia älykkäitä, ajankohtaisia ja juuri sopivasti kantaa ottavia kirjoituksia aloin miettiä mikä minussa oikein on vialla? Miksei minulla ole mitään suurta ja mielenkiintoista sanottavaa mistään mielenkiintoisesta ja ajankohtaisesta aiheesta? Lehden teemakin käsittelee niin monia ajankohtaisia asioita, että voisi luulla niistä irtoavan jotain minunkin mieltäni askarruttavaa.

Kun ei niin ei.

Tuskastelin inspiraation puutteeni kanssa päiväkausia ollen aivan varma, että kuka tahansa muu olisi keksinyt jotain järkevää ja hienoa sanottavaa. Hoin itselleni, että kyllä minunkin pitäisi. Olisi pitänyt aloittaa tekstin ajatteleminen aiemmin, olisi pitänyt suunnitella kunnolla, olisi pitänyt inspiraation puutteesta huolimatta istua alas ja kirjoittaa, olisi pitänyt sitä ja olisi pitänyt tätä. Aina pitäisi niin hirveän paljon.

Pitäisi lukea tenttiin, pitäisi osallistua kaikkeen mahdolliseen, pitäisi ylläpitää vanhoja ystävyyssuhteita ja luoda uusia, pitäisi verkostoitua, pitäisi urheilla, pitäisi luoda tulevaisuudensuunnitelmia, pitäisi menestyä opiskeluissa loistavasti, pitäisi saada hankittua tulevaisuuden kannalta järkevä työpaikka, pitäisi harrastaa jotain erikoista, pitäisi lähteä vaihtoopiskelemaan, pitäisi tarttua jokaiseen vastaantulevaan tilaisuuteen, pitäisi elää hetkessä ja ennen kaikkea pitäisi ehdottomasti levätä ja rentoutua tarpeeksi.

Olen jotenkin huomaamattani onnistunut luomaan itselleni varsin lyhyessä ajassa mielettömän pitkän ja ahdistavan tehtävälistan ja siinä

6

LexPress

sivussa olen kehittänyt ajatuksen, että kaikki muut ovat jo tehneet tai ainakin tekemässä kaikkea mitä minunkin pitäisi - ja vielä onnistuvat uskomattoman monen asian yhteensovittamisessa tasapainoiseksi kokonaisuudeksi hämmästyttävän hyvin. Tosiasiassa kun asiaa mietin, en kyllä edes tunne ketään joka olisi – ainakaan ensimmäisen opiskeluvuoden kuluessa - tehnyt aivan sen kaiken mitä oman loputtoman tuntuisen listani mukaan minun olisi pitänyt jo tehdä.

Luulisin, etten ole aivan yksin ajatusteni kanssa. Niin monesta eri suunnasta tavalla tai toisella tuputettavat ”näin kannattaa/pitäisi tehdä” –ohjeet luovat ainakin allekirjoittaneelle valtavia paineita tehdä kaikki se mitä mukamas pitäisi. Ehkä tosiasia kuitenkin on, ettei aivan kaikkea tarvitse – tai edes pysty ainakaan kerralla tekemään. Olenkin hiljalleen alkanut kääntyä ajattelemaan, että ehkä pitäisikin vain yrittää parhaansa.

Ehkä pitäisikin tehdä kerralla vain sen verran kun oma mielenrauha antaa myöten ja muistaa antaa itselleen kiitosta myös niistä ”normaaleista” ja kenties pienistäkin asioista joita saa tehdyksi.

Ehkei kaiken tarvitsekaan aina olla niin suurta ja hienoa, vaan ehkä vähempikin joskus riittää. Saattaa jopa olla ettei maailma kaadukaan nyt siihen, ettei mikään hirvittävän mielenkiintoinen asia huolestuttanut tai muuten vain mietityttänyt minua niin paljon, että olisin saanut kirjoitettua tästä tekstistä ajankohtaisen ja äärettömän mielenkiintoisen.

Ehkei tosiaankaan olisi viikon huonoin ajatus antaa joskus itselleen hieman armoa ja olla vertaamatta omia saavutuksiaan – tai niiden puutetta – muiden (aitoihin tai kuviteltuihin) tekemisiin. Ehkä pitäisi ainakin joskus vain ajatella, että tällä kertaa tehdyksi saatu on ihan tarpeeksi.

Kesää jo innolla odotellen,

Sannimari Veini Päätoimittaja lexpress@lex.fi

LexPress

7

PUHEEN JOHTAJALTA

Mikä on opiskelijajärjestöjen tulevaisuus?

Lex, kuten muutkin aine- tai tiedekuntajärjestöt, tarvitsee elääkseen monia eri seikkoja. Toki ensimmäiseksi tulevat mieleen aktiivitoimijat, jotka omalla panoksellaan toteuttavat tapahtumia, edunvalvontaa ja vaikkapa verkostoitumismahdollisuuksia koko opiskelijayhteisön käyttöön. Mutta aktiivitoimijat ovat tässä yhtälössä vain näkyvin osa. Lisäksi tarvitaan ainakin tiedekunnan tuki, aktiivitoimijuuden mahdollistava opintotukijärjestelmä, ainejärjestötiloja sekä tietysti aktiivisia opiskelijoita.

Otetaanpa esimerkiksi vaikkapa tiedekunnan ehkä hieman välillinen tuki. Miettikääpä, jos vaikkapa tenttipäivä olisi säännönmukaisesti perjantai torstain sijaan. Jo tuo pieni, mutta kuviteltavissa oleva muutos horjuttaisi koko tämänhetkisen tapahtumatoiminnan pohjaa. Toki edelleen perjantaisin voisi järjestää jos jonkinmoista juhlaa, mutta osallistujakato olisi taattu. Monet meistä näet haluavat varata varsinaisen viikonlopun töille tai vaikkapa perheen tapaamiselle. Muutos torstaista perjantaihin ei myöskään ole täysin tuulesta temmattu, sillä säästö- ja tehostamispaineiden alla opetusta valvovilla tahoilla on varmasti toive muuttaa opiskeluviikko aidosti vii8

sipäiväiseksi tulevaisuudessa.

Entäpä ne tilat? Toistaiseksi Lexissä tilakysymys ei ole aiheuttanut suuria ongelmia, kiitos siedettävän taloudellisen tilanteen. Monissa muissa aine- ja tiedekuntajärjestöissä, jotka silti edustavat valtavaa opiskelijajoukkoa, ongelma kuitenkin on varsin merkittävä. Ylioppilaskunta on kyennyt tarjoamaan kokous- ja juhlatiloja tähän asti melko hyvin, mutta muun muassa Yo-talo A:n remontin sekä Uusi-S – osakuntatalon purun myötä monet pienemmät ainejärjestöt ovat joutuneet todelliseen pulaan. Saamme kiittää menneitä lexiläissukupolvia järkevästä talouspolitiikasta, sillä mitä olisi Lex ilman toimistoa tai Kirkkotietä? Monipuolista toimintaa tuottava järjestö ei voi toimia vain sähköpostilistoilla tai facebook-ryhmissä, vaan sillä on nähdäkseni oltava käytössä fyysinen tila.

Tiedekunnan tuki sekä aktiivitoimijat ovat vielä ongelmina pieniä, kun maalailemme piruja seinille opintotukikehityksen suhteen. Kaukana ovat jo nyt ne ajat, kun opiskeluun sai Kelan tai Opetus- ja kulttuuriministeriön tätien kälättämättä käyttää kymmenen vuotta, ja hyvä niin, mutta nykyinen alati tiukentuva linja ajaa väistämättä

LexPress

ahtaalle potentiaaliset aktiivitoimijat ja ohessa ainejärjestöt sekä opiskelijakulttuurin. Jos tuen saamiseksi edellytetään alati ripeämpää opiskelutahtia, tullaan pian tilanteeseen, missä aikaa vievä ainejärjestötoiminta ei ole enää kiinni opiskelijoiden innostuksesta vaan heidän taloudellisesta tilanteestaan. Sen lisäksi, että tämä on eriarvoistavaa, on se täyttä myrkkyä opiskelijatoiminnalle. Esimerkiksi Lex toimii pääosin siihen tukeutuen, että kahdeksanhenkinen hallitus tavalla tai toisella keplottelee läpi vuoden työskennellen kaikkien yhteiseksi hyväksi.

Jo nyt osalla aktiiveista minimiopintopistemäärä tulee hädin tuskin täyteen. Vaatimuksia kiristämällä he putoavat varmasti ulos tuen piiristä, ja niin irvokasta kuin se onkin, sen takia, että he pyyteettömästi tekevät töitä muiden eteen. Toki ymmärrän, ettei valtakunnallista opintotukijärjestelmää voi sorvata opiskelija-aktiiveja suosivaksi, mutta se ei poista sitä, että tulevaisuudessa asian kanssa saatetaan olla isojen ongelmien edessä.

Ellei innokkailla ole realistisia mahdollisuuksia ottaa vastuuta ei toimintaa synny. Päätään pölkyllä pitää koko opiskelijaelämä sellaisena kuin me sen olemme oppineet tuntemaan.

Hyvät ratkaisut ongelmaan ovat varmasti tulevaisuudessa kysyttyjä.

Viimeisenä lienee tarpeen ottaa esille vielä aktiivitoimijoiden sekä – osallistujien rooli. Mitä tulee Lexiin, on pakko mainita, ettei Lex ole palveluntarjoaja, vaan opiskelijayhteisö, joka yhdessä tekemällä järjestää ja tuottaa erilaisia asioita yhteiseksi iloksi ja hyödyksi. Toivoisin, että kaikki jotka palveluja hyödyntävät, kantaisivat ennemmin tai myöhemmin kortensa kekoon tulevia sukupolvia varten. Työpanos voi vaihdella aina muutamasta hallitusvuodesta yksittäiseen Kirkkotien narikkavuoroon, tärkeintä ei näet ole työn määrä vaan ajatus siitä, että asioita tehdään yhdessä yhteistä hyvää varten. Sama pätee osallistumi-seen. Useimmiten tapahtuman tai muun palvelun toteuttaa yhtä helposti sadalle hengelle kuin viidelle, siksi aktiivisella osallistumisella voi varmistaa aktiivisen tarjonnan vastaisuudessakin. Oikeastaan tässä viimeisessä kappaleessa tuli myös kuvattua parhaat lääkkeet aiemmin maalailtuihin ongelmiin: aktiivinen tekeminen ja aktiivinen osallistuminen ovat parhaat keinot varmistaa opiskelijatoiminnan jatkuvuus Turun yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa helposti vielä toisetkin 55 vuotta!

Ville Laakso Hallituksen puheenjohtaja puheenjohtaja@lex.fi

LexPress

9

EDARISSA TAPAHTUU

Ryhtiliikkeitä ja reissuja Raumalle Kevät porskuttaa jo pitkällä, kun edustajistossa päästiin maaliskuun kokouksessa todistamaan todellista argumentaation ilotulitusta, kun pöydälle nousi muiden esityslistan asioiden kanssa myös Ryhmä Lexin tekemä esitys TYY:n eroamisesta Opiskelijoiden liikuntaliitosta (OLL). Esityksemme herätti kuhinaa hyvissä ajoin ennen varsinaista kokousta sosiaalisessa mediassa sekä edustajiston iltakoulussa, jonne tämän johdosta oli kutsuttu OLL:n hallituksen puheenjohtaja Bennie Wardi kertomaan liikuntaliiton toiminnasta ja Turun korkeakoululiikunnan liikuntakoordinaattori Joonas Niemi esittelemään yleisesti yliopistoliikunnan palveluita.

Iltakoulussa käydyn keskustelun perusteella Vihreä Vasemmisto-edustajistoryhmä päätti tehdä vastaesityksen asiasta. Edellä mainittujen vaiheiden pohjalta käytiin varmasti pitkään aikaan monipuolisin ajatustenvaihto liikuntaedunvalvonnasta ja sen painopisteistä, mikä varmasti ei ole pitkään aikaan edustajiston pöydällä ollut. Kevään pikkulinnut myös kertoivat, että edustajiston ratkaisua jäsenyydestä seurattiin silmänä kovana myös muissa ylioppilaskunnissa.

Kuitenkin hyvin perustellusta esityksestämme (perustelut voit käydä katsomassa ryhmän blogista ryhmälex.fi) ja kokouksessa käytetystä sanan säilästä huolimatta edustajisto päätti, että TYY pysyy OLL:n jäsenenä. Jotta näin paljon ajatuksia herättänyt aihe ei jäisi vain tomuttumaan pöytälaatikkoon, ryhmämme esitti ponnen, jonka mukaan hallitus miettii vaihtoehtoisia tapoja käyttää OLL:n jäsenyyteen kuluvat varat, OLL:n jäsenpalvelujen järjestämistä itse sekä tehokkaampaa vaikuttamista OLL:n jäsenenä. Toivottavasti keskustelu välitti myös signaalin OLL:n suun-

LexPress

11

taan, että ylioppilaskunnat odottavat liiton toiminnassa tapahtuvan kehitystä, jota ei ole vielä nähty merkittävästi sen jälkeen, kun SYL erosi Opiskelijoiden liikuntaliitosta ja mahdollisti ylioppilaskuntien itse päättää jäsenyydestään.

Huhtikuun edustajiston kokous järjestettiin Raumalla kunnioittaen perinteitä, joiden mukaan edustajisto kokoustaa joka toinen vuosi joko Porin tai Rauman kampuksella.

Näin tuodaan ylioppilaskunta lähemmäksi filiaalien opiskelijoita. Esityslistalta nousi käsiteltävien asioiden joukosta kaksi kohtaa pinnalle.

Ensiksi käsiteltiin TYY:n poliittisen linjapaperin päivityssykli, joka oli tarkoitus korjata edustajistokauden kannalta järkevämmäksi. Samalla jätimme ryhmäpuheenvuorot asiakohdista, jotka linjapaperissa tulisi päivittää koska yhteiskunnalliset tekijät ovat tehneet joistakin dokumentin linjauksista pätemättömiä ja osa kirjauksista edellytti ajankohtaistamista. Päivitetty linjapaperi tulee myöhemmin edustajiston hyväksyttäväksi syyskuun kokoukseen.

Toisena oli TYY:n hallituksen valintakäytännön uudistaminen. Ryhmä Lex haluaisi korostaa menettelyssä avoimuutta ja saavutettavuutta, joiden tueksi tulisi jatkaa hallitushakijoiden paneelimuotoisen haastattelun kehittämistä. Tällainen järjestettiin ensimmäistä kertaa valittaessa tämän vuoden hallitusta. Avoin tilaisuus antaa yleisölle mahdollisuuden esittää kysymyksiä kandidaateille sekä tilaisuuden arvioida myös hakijoiden vuorovaikutustaitoja ja paineensietokykyä. Ryhmämme toivookin, että kyseisen formaatin kehitystyö etenee seuraavan syksyn hallitusvalintaan siihen pisteeseen, että paneeli vakiinnuttaa paikkansa valintaprosessissa.

Lopuksi kehotan hallitusvalinnan uudistamisesta inspiroituneena kaikkia, joilla on herännyt kiinnostus TYY:n toimintaa ja opiskelijaedunvalvontaa kohtaan harkitsemaan jo tässä vaiheessa vuotta mahdollisuutta hakea ensi syksynä TYY:n hallitukseen. Siinä jos jossain on todellinen näköalapaikka järjestösektorityöskentelyyn yhteisen edun puolesta. Kesän aikana on hyvä antaa ajatuksen hautua ja lisätietoa voi tiedustella allekirjoittaneelta. Varmasti myös tällä hetkellä hallituksessa istuva Tuomas kertoo mielellään tehtävästään ja yleisesti hallitustyöskentelystä ylioppilaskunnassa. Tämänkin valinnan aika tulee yllättävän pian.

Kesä, loma ja Aurajoen ranta mielessä, Tomi Paavola Ryhmäpuheenjohtaja, Ryhmä Lex 12

LexPress

SENILEXIN KUULUMISIA

XV Tiedekunnan päivä – Asiaohjelmaa ja “alumnien vuosijuhlat” Senilexin vuoden päätapahtumaan, jo viidenteentoista Tiedekunnan päivään 11.3.2016 osallistui yli sata alumnia. Tiedekunnan päivä kuvastaa onnistunutta yhteistyötä parhaimmillaan: oikeustieteellinen tiedekunta, Senilex ry., kurssitapaamisten organisoijat sekä Lex ry. järjestävät joka vuosi tapahtuman, joka kokoaa eri-ikäiset alumnit nauttimaan niin toistensa seurasta kuin asiaohjelmastakin.

Teksti ja kuvat: Inari Kinnunen (vuosikurssi 1997), Asianajaja, Senilexin tiedotusvastaava

Työmarkkinoiden murros -seminaari Puoliltapäivin Calonialla alkaneessa seminaarissa ajankohtaisena teemana oli Työmarkkinoiden murros. Aluksi dekaani Jussi Tapani toivotti alumnit tervetulleiksi ja kertoi tiedekunnan kuulumisista. Tämän jälkeen professori Seppo Koskinen piti mukaansatempaavan Voiko työlainsäädäntö suojata työnantajia?

–luennon ja onnistui tiukan asian lisäksi naurattamaan yleisöä useampaan otteeseen.

Kahvitauon jälkeen kuulimme kolme näkökulmaa työmarkkinoiden ja pelisääntöjen muutokseen. Yleinen työttömyyskassa YTK:n toimitusjohtaja, VT Auli Hänninen (vuosikurssi 1987) kertoi työttömyysturvalainsäädännön haasteista muuttuvassa työelämässä, minkä jälkeen asianajaja, varatuomari, OTL Matleena Engblom (vuosikurssi 1989) Eversheds Asianajotoimisto Oy:stä puhui työriidoista asianajajan näkökulmasta. Lopuksi lakimies Anu Vormisto (vuosikurssi 2003) KPMG:ltä piti luennon työsuhteista yrityskauppatilanteessa.

Lounaan jälkeen alkoivat vuosikurssitapaamiset, jotka tällä kertaa järjestettiin vuosina 1966, 1976, 1986, 1996 ja 2006 opintonsa aloittaneille. Tiedekunnan päivään osallistui myös kymmeniä alumneja, joiden kurssitapaaminen ei tälle vuodelle osunut, ja iltapäivällä heillä olikin mahdollisuus osallistua OTT Jari Murron (vuosikurssi 1997) pitämään seminaariin Yrityskohtaisten normien ja paikallisen sopimisen lisääntyminen yhtenä työmarkkinoiden muutostrendinä.

LexPress

13

Vuosikokouksesta vuosijuhlatunnelmiin Senilexin vuosikokous pidettiin Panimoravintola Koulussa ennen illallisen alkua, ja kokouksessa käsiteltiin sääntöjen määräämät asiat. Mikko Heinosen vetäydyttyä puheenjohtajan tehtävistä alumniyhdistyksen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Senilexin hallituksen jäsen ja varapuheenjohtajana aiemmin toiminut Mikko Korttila. Uudeksi hallituksen jäseneksi valittiin Ulla Bono, jonka haastattelu on tämän jutun yhteydessä.

Ravintola Koulun Bellman-salin täytti iloinen puheensorina, kun sata alumnia kokoontui juhlaillalliselle – illallista on kutsuttu myös alumnien vuosijuhlaksi, eikä kuvaus aivan väärä olekaan. Senilexin väistyvä puheenjohtaja Mikko Heinonen (vuosikurssi 1993) piti tervetuliaispuheen ja kurssitapaamisvuosikurssit esittivät omat tervehdyksensä – muistamani mukaan kaikki lauloivat, ja klassikkokappale Hunajata raikui Bellman-salissa tänäkin vuonna.

Kolmen ruokalajin illallinen asiaankuuluvine ruokajuomineen maittoi alumneille. Senilexin järjestämä bussikuljetus vei illallisen jälkeen kahdessa erässä lähes sata pirteää ex-lexiläistä Kirkkotielle, jossa nostalgiset muistot omien opiskeluaikojen bileistä palautuivat monien mieliin. Suuret kiitokset alumnien puolesta myös kaikille teille lexiläisille, joita ilman jatkot eivät olisi olleet yhtä mainiot. Nähdään taas ensi vuonna Tiedekunnan päivässä!

Haastattelussa Ulla Bono, Senilexin hallituksen uusi jäsen Senilexin hallitukseen uutena jäsenenä vuosikokouksessa valittu Ulla Bono kertoo haastattelussa työtehtävistään, urastaan sekä Lex-muistoistaan.

Työskentelet Ahlstromin lakiasianjohtajana – mitä työtehtäviisi kuuluu?

Ahlstrom on perinteikäs suomalainen teollisuusyhtiö, joka perustettiin vuonna 1851. Valmistamme korkealaatuisia kuitumateriaaleja arkipäivän tuotteisiin kuten teepusseihin, leivinpapereihin ja elintarvikepakkauksiin. Vuonna 2015 liikevaihtomme oli 1,1 miljardia euroa, ja työllistämme noin 3 300 henkilöä.

Vedän Ahlstromin lakiasiainosastoa eli vastaan yhtiön lakiasioista ja immateriaalioikeuksista sekä toimin Ahlstrom Oyj:n hallituksen sihteerinä. Meillä ei ole erillistä compliance-funktiota eli käytännössä toimin myös Compliance Officerina ja varmistan, että noudatamme lakia ja toimimme eettisten moraalikäsitysten mukaisesti. Näiden tehtävien lisäksi toimin johtoryhmän jäsenenä.

14

LexPress

Ajankäytöllisesti suurimman osan ajastani vievät hallitustyöskentely ja lakiasiainosaston toiminnan kehittäminen. Olemme Ahlstromilla halunneet kehittää lakimiehistämme liiketoimintojamme sparraavia tiimin jäseniä, jotka reagoivat ennakoivasti ja oma-aloitteisesti erilaisiin tilanteisiin.

Esimieheni on italialainen toimitusjohtajamme Marco Levi, eikä hänen tiimissään työskentely ole koskaan tylsää. Yhtiö on ollut viime vuodet muutosvaiheessa, mikä on pitänyt sisällään muun muassa joidenkin liiketoimintojen myyntejä ja uusia toimintatapoja. Näiden lisäksi minua työllistävät muuttuvan lainsäädännön vaatimukset, joista voidaan mainita heinäkuun alussa lainsisältöisinä voimaanastuvat MAR-säännökset (Market Abuse Regulation) ja niiden yhtiölle asettamat prosessivaatimukset.

Milloin päätit hakea oikeustieteelliseen tiedekuntaan? Jos et olisi juristi, missä ammatissa toimisit?

Oikis alkoi kiinnostaa minua lukion viimeisillä luokilla. Pidin aina valtavasti kirjoittamisesta ja historiasta, ja ehkä juuri sen vuoksi olin jossain vaiheessa kiinnostunut myös toimittajan ammatista.

Vastaako nykyinen työsi sitä, mitä opiskeluaikana kuvittelit tekeväsi tai mihin valmistuttuasi suuntasit?

Olin opiskeluaikana säännöllisesti töissä asianajotoimistossa. Meillä oli Brander & Mannerilla hyvä tiimi nuoria lakimiehiä ja nauroimme yhdessä paljon. Aika moni tuosta porukasta on asianajotoimistossa työskentelyn jälkeen suunnannut muihin hommiin ja minäkin luulin, että loisin urani asianajomaailmassa. Asuimme ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen pari vuotta Bostonissa ja olin toisen lapseni syntymään asti töissä paikallisessa asianajotoimistossa. USA:sta Suomeen palattuani ajauduin saman tien yritysmaailmaan ja olenkin nyt työskennellyt yrityslakimiehenä lähes 16 vuotta.

Milloin opiskelit Turun yliopiston oikeustieteellisessä ja mistä aiheesta teit syventävät opinnot / gradun?

Vaasalaisena minusta Turku oli aivan fantastinen opiskelukaupunki. Viihdyin niin hyvin Turun oikiksessa, että suosittelin paikkaa myös veljelleni, joka aloittikin opinnot Turun oikiksessa neljä vuotta myöhemmin. Tein graduni osakassopimuksen sitovuudesta ja sittemmin vielä töiden ohessa lisensiaattitutkinnon hallituksen jäsenelle annetun vastuuvapauspäätöksen sitovuudesta. Lisuri syntyi töissä kerätystä materiaalista, sillä syvennyin pankkioikeudenkäyntien yhteydessä hallitusten jäsenten vastuuseen ja vastuuvapauspäätöksen sitovuuteen. Saarnilehdon Ari tiesi työstäni asianajotoimistossa, ja hän oikeastaan antoi sysäyksen tehdä aiheesta jatkotutkinto.

Muutenkin opiskeluaika oli hauskaa. Saarnilehdon Ari hoiti asioita hienosti ja hän järjesti nuorille opiskelijoille tutustumisia yritysmaailmaan. Tein esimerkiksi syventävien opintojen erään osatyön vakuutusyhtiölle.

Osallistuitko opiskellessasi Lexin toimintaan?

Kirkkotien bileet olivat legendaarisia! Eräissä toogabileissä lääkäriksi opiskeleva poikaystäväni hukkasi

LexPress

15

kaikki vaatteensa – onneksi lainatooga jäi sentään päälle. Narikkaan jätetyt farkut, takki, lompakko, pyöränavain jne. olivat kadonneet. Takin vahingossa ottanut lexiläistyttö kävi palauttamassa sen poikaystävälleni sunnuntaina, kunhan oli pari päivää ensiksi bileistä toipunut.

Opiskeluajoista on jäänyt paljon rakkaita ystäviä, joiden kanssa on pidetty yhteyttä vuosien mittaan.

Aikoihin on mahtunut paljon töissä onnistumisia, illanviettoja, mökkiviikonloppuja, lasten syntymiä, ulkomaan komennuksia, vakavia sairastumisia ja niistä toipumisia, avioeroja ja uusia onnia, mutta opiskeluaikoina syntyneet ystävyydet ovat kantaneet.

Mitä teet vapaa-aikana?

Vapaa-aikaa saisi olla paljon enemmän! Minulla on kaksi teini-ikäistä lasta, joista vanhempi kirjoittaa ensi vuonna ylioppilaaksi ja miettii nyt oikeustieteelliseen pyrkimistä. Tasapainottelu kodin ja työn välillä on onnistunut joskus paremmin ja joskus huonommin. Vapaa-aikana tykkään liikkua ja lukea.

Juoksen mielelläni, ja mieleenpainuva kokemus oli New Yorkin maraton 2,5 vuotta sitten, jossa meitä juoksi neljä lakimiestä. Kesää vasten on tarkoitus taas juosta pikkaisen enemmän. Vapaa-aikana minusta on myös mukava matkustella.

Mitä alumnitoiminta ja Senilex sinulle merkitsevät?

Aloitin juuri Senilexin hallituksessa ja odotan innolla, mitä hallitustyöskentely tuo mukanaan. Olen ollut Senilexin pyynnöstä luennoimassa mm. Tiedekunnan päivässä yritysjuristin työstä, ja mielelläänhän sitä antaa omaa kokemustaan myös opiskelijoiden käyttöön. Toivon, että Senilex antaa opiskelijoille mahdollisuuden kartoittaa, missä erilaisissa ammateissa voi työskennellä valmistumisen jälkeen.

Lisäksi tietenkin toivon, että Senilex onnistuisi houkuttelemaan mahdollisimman runsaasti alumneja mukaan toimintaansa ja että voisimme myös tukea tiedekunnan toimintaa.

Terveisesi nykyisille oikeustieteen opiskelijoille?

Matkustelkaa, menkää opiskelijavaihtoon, hankkikaa kielitaitoa ja tutustukaa erilaisiin ihmisiin ja kulttuureihin. Ennen kaikkea nauttikaa opiskeluajastanne – jälkikäteen ajateltuna koskaan myöhemmin ei ole hulvattoman opiskelijaelämän lisäksi aikaa ihan samalla lailla panostaa itsensä kehittämiseen ja uuden oppimiseen!

Mukavaa kevättä ja kesää kaikille!

Kuva: Ulla Bono

16

LexPress

AJAN KOHTAISTA

Sote-uudistuksen ongelmakohtia Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus – eli sote-uudistus - on ollut esillä paljon ja pitkään. LexPress kartoitti uudistuksen ongelmakohtia haastatellen uudistuksen parissa pitkään työskennellyttä kunta-alan sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijaa, hallintotieteiden tohtori Sirkka Rousua, joka on monipuolisen uransa aikana toiminut muun muassa sosiaalityöntekijänä, Kuntaliiton kunta-asiantuntijana, lääninhallituksen sosiaalitarkastajana, hallinto-oikeuksien lastensuojelun asiantuntijajäsenenä sekä Kuntaliiton sote-yksikön projektipäällikkönä.

Teksti: Sannimari Veini, kuva: Sirkka Rousu

18

Sote-uudistuksessa on kyse sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden uudistamisesta, missä sotepalveluiden järjestämisvastuu ollaan siirtämässä kunnilta 18 itsehallinnolliselle maakunnalle. Samalla palveluiden tuottamisesta tulisivat vastaamaan niin julkinen sektori, yksityiset yritykset kuin kolmannen sektorin toimijatkin. Tämän hetkiseen suunnitelmaan kuuluu, että julkiset palveluidentuottajat yhtiöitettäisiin, jotta ne voisivat kilpailla markkinoilla muiden toimijoiden kanssa. Yhtiöittämisajatus on kuitenkin Rousun mielestä ongelmallinen ensinkin siksi, että yhtiö ei toimi julkisuuslain mukaan - toiminnan ei siis periaatteessa tarvitse olla kovinkaan läpinäkyvää.

että kun ajatellaan, että maakunnista tehdään valtiorahoitteisia, kustannukset eivät saa nousta ja palveluiden yksityiset tuottajat saavat maakunnilta saman maksun kuin julkisetkin toimijat, tulee yhtälöstä varsin erikoinen, sillä yhtiön pitäisi kuitenkin tuottaa voittoa, tai ainakin kattaa kulunsa.

Toiseksi Rousu nostaa esiin sen,

Uudistuksessa on puhututtanut

Rousu onkin sitä mieltä, että uudistusta olisi pitänyt lähteä suunnittelemaan ennemminkin palveluiden sisältö kuin palveluiden tuottamisrakenne edellä, sillä niin yksityisesti kuin julkisestikin tuotettu palvelu voi olla aivan yhtä hyvää. Hänen mielestään se, millaista tuottajien asemasta ollaan nyt luomassa ei ainakaan paranna tasavertaisuutta.

LexPress

paljon myös pelätty kansanvaltaisuusvaje sekä kuntien itsehallintoon liittyvät ongelmat. Vaikka maakuntien hallinto on tarkoitus järjestää vaaleilla valituilla maakuntavaltuustoilla, nostaa Rousu esiin sen, että kun rahoitus kuitenkin tulee valtiolta, eikä maakunnalla ole tulonhankintavälineitä, on oma kysymyksensä, kuinka itsehallinnollisia maakunnat todellisuudessa tulevat olemaan. Selvää myös on, että kuntien itsehallinto tulee rajautumaan sote-hallinnon osalta mihin kunnille ei jää lainkaan ohjausvaikutusta. Muilta osin kuntien itsehallinto säilyy ennallaan. ”Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että valtion ja kuntien välillä on aina ollut työnjakoa ja sen perusmalli on tällä hetkellä se, että valtio vastaa sosiaaliturvasta ja kunnat palveluista. Jatkossakin maakunnan sisällä pitäisi olla mahdollista sopia mitä hyvinvoinnin ja terveyden palvelutehtäviä kunta voisi olla tuottamassa”, Rousu toteaa.

Entä sosiaaliset perusoikeudet?

Sote-uudistuksella pyritään muun ohella myös parantamaan sosiaalisten perusoikeuksien yhdenvertaista toteutumista. Kysymykseen siitä, eikö eriarvoisuutta kuitenkin jää uudistuksesta huolimatta jo alueellisten seikkojen vuoksi Rousu vastaa, että maantieteelle uudistuskaan ei tietenkään voi mitään. ”Eriarvoisuus lähtee jo siitä, että kaikilla alueilla palveluita ei yksinkertaisesti ole yhtä tiuhaan tarjolla”, hän jatkaa.

Rousun mukaan kaavailtu ratkaisu, jossa luodaan tiiviimpää yhteistyötä perus- ja erityisterveydenhuollon välille ei kuitenkaan vastaa ongelmiin. ”Ylipäätään erikoissairaanhoito ei ole ollut meillä valtakunnallisesti suuri ongelma, vaan sosiaali- ja perusterveydenhoitopalveluiden eriarvoisuus”, hän toteaa ja jatkaa: ”Esimerkiksi asumispalveluiden, ikäihmisten tarpeiden tai sosiaalihuollon osalta kaivattu apu liittyy aivan muunlaisiin yhteistyön tarpeisiin, kuin yhteistyöhön erikoissairaanhoidon kanssa, mihin uudistus on tähtäämässä”. Rousun mukaan ratkaisu olisi ennemminkin paikallisessa yhteisössä ja hän painottaakin, että ongelmia pitäisi lähestyä nimenomaan lähipalveluiden tasolta.

Kuvassa Sirkka Rousu

LexPress

19

Puhetta on ollut paljon myös niin sanotusta 18 alueen perustuslakipulmasta. Vastoin perustuslakimyönteisen tulkinnan vaatimuksia nyt esitetty malli tulee toteuttamaan perusoikeuksia huonommin kuin vaihtoehtoiset esillä olleet ratkaisut. Nyt esitettyjen 18 alueen on katsottu olevan liian pieniä, että niillä voitaisiin taata perustuslain 19 §:n mukaisten tavoitteiden toteutuminen yhdenvertaisesti koko maassa. Jo tästä syystä on mahdollista, että uudistus tulee kohtaamaan suuria ongelmia perustuslakivaliokunnassa. Rousun mukaan esimerkiksi sosiaalisessa mediassa onkin käyty kiivasta keskustelua jopa siitä, kuinka perusoikeudet haittaavat palveluiden järkevää rakennetta. ”Totuus kuitenkin on, että uudistukseen liittyy perustuslaillisia ongelmia niin hallinnon kuin kansalaistenkin näkökulmasta katsottuna”, Rousu toteaa.

Avoimia kysymyksiä Rousun mukaan uudistuksen arvioinnista tekee haastavaa se, ettei kaavaillusta mallista ole kokemuksia ja monet suhtautuvatkin siihen ovatko tehdyt ratkaisut oikeita varsin skeptisesti. ”Enemmistön mielipide onkin se, että nyt ollaan tekemässä rakenneratkaisuja, joiden ennakkovaikutuksia ei ole tietoon perustuen jäsennetty. Uudistuksen vaikutuksista esimerkiksi sote-alan henkilöstöön tai kustannuksiin ei ole arvioitua tietoa”, hän selittää ja esittää myös huolensa siitä, että kun kustannukset eivät todennäköisesti tule uudistuksen myötä vähenemään tavoitteiden mukaisesti, saattaa tilanne tulla olemaan se, että vajetta pyritään kirimään umpeen asiakasmaksuja korottamalla.

Monta asiaa uudistuksen toteuttamisessa on myös vielä avoinna. Esimerkeiksi avoimista kysymyksistä Rousu nostaa sen, mitkä palvelut ylipäätään ovat tulossa asiakkaan palvelun tuottajaa koskevan valinnanvapauden piiriin sekä sen, tuleeko kaikkien maakuntien toimia samoin vai voivatko maakunnat tehdä sisäisesti omiin tarpeisiinsa sopivia ratkaisuja, liittyen esimerkiksi työnjakoon kuntien kanssa.

Rousu huomauttaakin, että siirrettäessä palveluiden järjestämisvastuu maakunnille esiin voi nousta ongelmia myös siinä, tulevatko palvelut vastaamaan kuntalaisten todellisia tarpeita. ”Ongelma on nimenomaan tietopohjassa.

Mistä maakunta voi tietää mitä kussakin kunnassa tarvitaan? Toisin sanoen jää nähtäväksi tuleeko asukkaiden tarvetieto välittymään maakuntien päättäjille.

En usko, että ainakaan heti”, hän lopettaa.

20

LexPress

Lakimiehen näkökulma sosiaalioikeuteen Millaisia sosiaalioikeudellisia asioita lakimiehet hoitavat? LexPress selvitti asiaa ja haastatteli sähköpostitse muun muassa sosiaalioikeuteen erikoistunutta lakimiestä, varatuomari Mirva Salosta.

Teksti: Sannimari Veini

Salonen kertoo luoneensa eräänlaisen pohjan sosiaalioikeuteen erikoistumiselle jo opiskeluaikana suorittamalla syventävät opinnot lääkintä- ja biooikeudessa, jossa oli myös osioita sosiaaliturvasta. ”Varmaankin lopulliseen erikoistumiseen vaikuttivat eniten omat elämänkokemukset ja vapaaehtoistyö eräässä järjestössä, jonka toiminnan yhteydessä huomasin, että lakimiesapua tarvitaan ja ryhdyin itse ensin sivutoimisesti avustamaan sosiaalioikeudellisissa valituksissa”, Salonen kertoo. Tätä ennen hän oli työskennellyt pitkään insolvenssijuridiikan parissa, mutta kokenut, ettei voinut työssään auttaa asiakasta tai toteuttaa omia arvojaan muun muassa inhimillisyydestä.

Salonen kertoo, että sosiaalioikeudellisten asioiden hoitamiseksi on hallittava erittäin paljon eri tukiin ja palveluihin liittyvää lainsäädäntöä, käytännössä on tunnettava koko sosiaaliturvajärjestelmä muutoksenhakukeinoineen ja oikeuskäytäntöineen. ”Erityisen hankalaksi tekee asian se, että oikeuskirjallisuutta on vähän ja oikeuskäytäntö on salassa pidettävää eivätkä hallintotuomioistuimet julkista kuin erittäin vähän tapauksia Finlexissä”, hän selittää.

Lakimiehille tarjottavan kurssi- tai koulutustarjonnan puutteen vuoksi Salonen kertoo alkaneensa opiskella sosiaalityötä, josta seuraavan kaksoispätevyyden (lakimies-sosiaalityöntekijä) avulla hän voi hahmottaa molemmat osa-alueet: sosiaalityön käytännön kentän ja sosiaalioikeuden lainsäädännölliset vaatimukset.

Salosen mukaansa opiskelu ei kuitenkaan riitä, vaan käytännön työ opettaa: ”Kun on avustanut asiakkaita useita vuosia, on myös itse tullut luoneeksi oikeuskäytäntöä, jota ei välttämättä kukaan julkisesti tiedä.” Hän kertoo, että tällä hetkellä Suomessa on vain muutama yksityinen lakimies, joka on erikois-

LexPress

21

tunut sosiaalioikeuteen ja osa heistä tekee muutakin kuin on päätoimisena yrittäjänä alalla. ”Itse olen päätoiminen yrittäjä, mutta teen sosiaalioikeuden lisäksi myös työoikeutta, vahingonkorvauksia ja vähän työsuhdepalveluja.

Pidän yrittämisessä juuri siitä, että saan valita itse juttuni ja asiakkaani ja voin tehdä erilaisia asioita. Se pitää mielen virkeänä, enkä pääse urautumaan ja tylsistymään”, hän kertoo.

Tyypillisimmät sosiaalioikeudelliset toimeksiannot koskevat Salosen mukaan vammaispalveluihin, omaishoitoon ja lastensuojeluun liittyviä valitusasioita ja tyypillisin asiakas on hänen mukaansa vaikeavammainen henkilö, joka tarvitsee apua kunnan hylkäämän palvelupäätöksen kanssa. Salonen myös kertoo, että useat hänen asiakkaansa eivät tunne oikeuksiaan ja monesti voikin olla niin, että ensin lähiomainen soittaa ja kysyy, onko asiassa toimittu lainmukaisesti ja vasta sen jälkeen tuleva asiakas on yhteydessä häneen. ”Tämä asiakasryhmä on heikossa asemassa myös tässä suhteessa, että asiassa muutoksenhaku ja lopulta myönteinen palvelupäätös on paljon siitä kiinni, kuinka valveutuneita omaisia

”Erityisen hankalaksi tekee asian se, että oikeuskirjallisuutta on vähän ja oikeuskäytäntö on salassa pidettävää eivätkä hallintotuomioistuimet julkista kuin erittäin vähän tapauksia Finlexissä” hänellä on. Tähän työhön liittyy tämän vuoksi paljon perusneuvontaa, josta en yksityisenä lakimiehenä saa korvausta.”

Salonen selittää tekevänsä neuvontaa myös yhteistyössä muutaman potilasja vammaisjärjestön kanssa. ”Samoin minua tilataan kouluttamaan esimerkiksi sopeutumisvalmennuskursseille, joilla lisätään muun muassa vammaisten henkilöiden tietoja palveluiden saamisen mahdollisuuksista ja muutoksenhakukeinoista”, hän kertoo.

Hankalimmiksi tai eniten työtä vaativiksi sosiaalioikeudellisiksi asioiksi Salonen mainitsee lastensuojeluasiat, joissa hän avustaa vanhempia kunnan hakiessa huostaanottoa tai vanhempien vaatiessa huostaanoton purkua. Tällaiset asiat tekee hänen mukaansa hankaliksi se, että asioissa on yleensä laajat materiaalit usein pitkään kestäneen lastensuojelutyön vuoksi, mikä vie myös

22

LexPress

avustajalta perehdytysaikaa. ”Lisäksi vanhemmat ovat yleensä sellaisessa elämäntilanteessa, että he eivät kykene löytämään koko jutun punaista lankaa, vaan se jää täysin avustajalle. Näissä jutuissa on myös iso henkinen intressi eli uhka lapsen menetyksestä sijoituspaikkaan, joten asioihin liittyy aina paljon tunnetason haasteita. Koen, että vaikka olen tilanteessa lakimiehenä, olen eräänlainen tunnekatalyytti eli joudun ottamaan rankkoja kokemuksia ja tunteita vastaan oikeuskäsittelyn ajaksi ja suodattamaan niistä vain murto-osan tuomioistuimelle. Tämä tunnekäsittely on monelle peruslakimiehelle henkisesti liian raskasta, eivätkä he halua hoitaa näitä juttuja”, Salonen kuvailee.

Salosen mukaan hyvää Suomen sosiaalioikeudellisessa lainsäädännössä on ainakin se, että vammaiset ja heikossa tilanteessa olevat henkilöt ylipäätänsä saavat palveluja ja apua. Hän huomauttaa, että näin hyvinhän asiat eivät ole ympäri maailmaa. Kuitenkin oikeudenmukaisuuden kannalta ongelmallisinta on hänen mielestään kuntakohtainen eriarvoisuus määrärahasidonnaisten palveluiden myöntämisessä, kuten myös eri hallintotuomioistuinten ristiriitaiset linjanvedot samanlaisissa asioissa.

“Voiko sanoa, että kaikki tässä työssä on kiinnostavaa?”

– Valviran sosiaalihuollon valvonnassa työt eivät tylsistytä Valvira on sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalan keskusvirasto, joka valvoo sosiaali- ja terveydenhuollon, alkoholielinkeinon ja ympäristöterveydenhuollon toiminnan asianmukaisuutta.Valviran tehtävänä on muun muassa yhtenäistää ratkaisukäytäntöjä yhteistyössä aluehallintavirastojen kanssa, mikä on tehtäväalueena laaja ja haastava.

Yhtenä Valviran vastuualueena on sosiaalihuollon valvonta, josta pääsimme kysymään muutamia kysymyksiä Valviran lakimieheltä, Riitta Hussolta.

Teksti: Nea Oljakka, kuva: Riitta Husso

“Työnkuvani on todella monipuolinen”, Husso kertoo. “Sosiaalityössä työntekijän tulee tuntea ja soveltaa useille eri oikeudenaloille sijoittuvia lakeja. Toisaalta sosiaalihuollon lainsäädäntö on väljiä ilmaisuja vilisevää puitelainsäädäntöä, jota on täydennetty asetuksilla ja erilaisilla viranomaisohjeilla ja suosituksilla. Lisäksi sosiaalihuollon lainsäädäntö on viime vuosina ollut kovassa muutoksessa”, Husso selittää. “Omassa tehtävässäni annan juridisen osaamiseni työyhteisöni käyttöön, ja työkavereiden ja aluehallintovirastojen kollegoiden kanssa pohdimme ja vastaamme meille tai aluehallintovirastoihin tulleisiin visaisiin kysymyksiin. Pyrimme

näin luomaan valtakunnallisesti yhdenmukaista tulkintaa lain väljiin määrittelyihin.”

Husso vastaa omalta osaltaan valvonta-asioiden lainopillisista kysymyksistä ja omavalvonta-asioista.

Ennen pestiään Valviran leivissä Husso on ehtinyt jos vaikka mitä: hän on toiminut hammashoitajana ja yrittäjänä, valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 2004 ja oikeustieteiden maisteriksi vuonna 2010, perustanut vanhusten hoivakodin ja työskennellyt sosiaalialan järjestöjen projekteissa, jotakin mainitakseni. “Olen siis toteuttanut elämässäni elinikäisen oppimisen

LexPress

25

periaatetta ja se on ollut todella palkitsevaa”, Husso kertoo.

joka tavalla tai toisella tulee esille lähes kaikissa kanteluissa.”

Nykyisessä tehtävässään Husso aloitti vuonna 2012 työskenneltyään ensin pari vuotta Valvirassa muissa tehtävissä. Hänen työnkuvansa konkreettiset tehtävät eivät yksitoikkoisuudesta saa moitteita, päinvastoin.

Lakimiehen töihin kuuluvat esimerkiksi erilaisten lausuntojen antaminen, kanteluiden valmisteleminen, lainvalmistelutyöryhmiin osallistuminen ja sosiaalihuollon ammattihenkilöiden valvonta. Monipuolinen tehtäväkenttä takaa työn säilymisen kiinnostavana.

Husso vaikuttaa intohimoisesti työhönsä suhtautuvalta ja omistautuneelta lakimieheltä, joka jaksaa selostaa pitkästi työnkuvastaan ja ajatuksistaan. Huoliaankaan hän ei kaihda kertoa: “Nyt vireillä oleva soteuudistus huolestuttaa. Jos kaikki palvelut menevät markkinoille, miten turvataan heikoimmassa asemassa olevien hyvä elämä ja riittävät palvelut?” hän lataa. “Se on iso kysymys, johon valvonnalla ja sosiaalihuollon lainsäädännön uudistuksilla pitäisi kyetä vaikuttamaan. Isoja uudistuksia ollaan tekemässä aikana, jolloin normien purku ja menojen leikkaus ovat ykkösprioriteetteja, vaikka pitäisi muistaa myös se, että lainsäädännöllä on tähänkin saakka pyritty turvaamaan se palvelujen minimitaso, johon ihmisillä on perustuslain ja kansainvälisten sopimusten perusteella ehdoton oikeus.”

“Ehkä kiehtovinta on se, että joka päivä oppii uutta, ja ainakin on teoreettinen mahdollisuus olla vaikuttamassa niihin asioihin, joita yhteiskunnassa pidän tärkeinä. Niiden ihmisten etujen turvaaminen, jotka eivät itse siihen kykene, on se punainen lanka, joka motivoi ja haastaa hakemaan mahdollisuuksia vaikuttaa”, Husso toteaa.

Monipuolisessakin valvontatyössä varmasti on jonkinlaisia tavallisia tapauksia. Minkälaisia tällaiset sitten ovat? “Itse asiassa Valviraan ei ihan tavallisia asioita pitäisi tulla, koska pääosa kanteluista ja valituksista käsitellään aluehallintovirastoissa. Valviran valvontaan tulevat vakaviin seurauksiin johtaneet tapaukset, ja ne, jotka ovat valtakunnallisesti merkittäviä”, Husso selittää. “Toki valvonta-asioissa voidaan tunnistaa tiettyjä yhtäläisyyksiä, ja valitettavaa on se, että asiakkaan saama epäasiallinen kohtelu on seikka, 26

Myös lainsäädännön epätarkkuus tietyissä tilanteissa vaikuttaa työhön, ja Husso nostaa esiin sen, kuinka laki jättää esimerkiksi joitain olennaisia termejä täysin määrittelemättä. Ensimmäisenä hän antaa esimerkiksi termin asiakasturvallisuus ja kertoo, kuinka sen vaarantaminen nousee esille monissa valvonnan ja lupahallinnon asioissa. Termiä ei kuitenkaan ole lainsäädännössä määritelty.

“Potilasturvallisuus on selkeämpi, koska hoitotyöhön on voitu kehittää

LexPress

päteviä suosituksia ja hoitovirhe on helpompi tunnistaa.

Asiakasturvallisuus kyllä usein mainitaan potilasturvallisuuden yhteydessä, mutta käsitteiden sisältöä ei eroteta toisistaan. Eroja kuvaa hyvin se, että henkilö voi olla koko ikänsä sosiaalihuollon asiakkaana, mutta vain pienen osan siitä potilaana”, Husso selittää. “Tämä asia on juuri nyt hyvin ajankohtainen myös sen vuoksi, että sosiaalihuollon ammattihenkilöiden valvonnassa annettavat seuraamukset perustuvat asiakasturvallisuuden vaarantumiseen. Kaikissa tilanteissa asiakasturvallisuus tietenkin arvioidaan aina tapauskohtaisesti ja siihen on syntynyt tiettyjä kriteereitä, mutta virallista määritelmää ei lainsäädännöstä löydy – eikä sitä löydy oikein muualtakaan”, hän jatkaa.

“Toinen hyvä esimerkki on itsemääräämisoikeus.

Sitä on mahdotonta laissa tyhjentävästi määritellä eikä käytännön tilanteisiinkaan voida antaa yksiselitteisiä ohjeita”, Husso toteaa. “Sosiaalityössä ja sen juridisessa arvioinnissa on vaan tunnustettava, että kaikkiin kysymyksiin ei ole olemassa yhtä oikeaa vastausta.”

Kuvassa Riitta Husso

Creative Commons / The Pug Father

Kela sosiaaliturvalainsäädännön toimeenpanijana Opiskelijan sydäntä lähellä olevalla Kelalla on tärkeä tehtävä Suomessa sosiaaliturvalainsäädännön toimeenpanijana, mutta kuinka moni lexiläinen tietää, miten Kela toimii sosiaaliturvalainsäädännön kehittäjänä.

LexPress pääsi haastattelemaan Kelan lakiasiain päällikköä Tuula Kähköstä ja selvitti, millainen rooli Kelalla on sosiaaliturvalainsäädännön kehittämisessä.

Teksti: Jenna Pentikäinen

Tuula Kähkösellä on pitkä ura Kelassa takana. Vuoden alussa tulleen organisaatiouudistuksen jälkeen hänen toimenkuvansa on ollut lakiasiain päällikkö Kelan Esikuntakuntapalvelujen tulosyksikössä, mutta Kelaan hän päätyi jo varhain valmistuttuaan sosiaalivakuutustutkinnosta Tampereen yliopistosta. Myöhemmin hän opiskeli OKT:ksi Helsingin yliopistossa työn ohessa ja auskultoi pari vuotta valmistumisen jälkeen.

Kelan rooli sosiaaliturvalainsäädännön uudistamisessa Kähkönen kertoo, että Kansaneläkelaitoksesta annetun lain mukaan Kelan tehtävänä on muun muassa tehdä ehdotuksia toimialaansa koskevan lainsäädännön kehittämisestä.

Kelan asiantuntijat tekevät myös yhteistyötä muiden organisaatioiden

asiantuntijoiden kanssa kansallisesti sekä kansainvälisesti. Parhaillaan Kelassakin varaudutaan EU:ssa äskettäin hyväksyttyyn tietosuojauudistukseen, joka tulee myös Suomessa voimaan siirtymäajan jälkeen ja tämä vaatii myös syvällistä perehtymistä Kelan asiantuntijoilta. Kähkönen kuitenkin muistuttaa, että tärkeimpiä kumppaneita lakien valmistelussa on sosiaali- ja terveysministeriö ja Kela vastaakin aktiivisesti tehtäväaluettaan koskeviin lausuntopyyntöihin.

Kela tekee myös oman toimintansa kehittämistä palvelevaa tutkimusta sekä laatii tilastoja, arvioita ja ennusteita.

Ajankohtaiset aiheet Moni lexiläinen on todennäköisesti lukenut uutisista perustulokokeilusta. Kähkönen kertoo, että

LexPress

29

Kela normaalin operatiivisen toiminnan ohella valmistelee hankkeistetusti perustulokokeilua sekä Kelan etuusjärjestelmien laajaa uudistamista ja selvittelee myös tällä hetkellä sote-uudistukseen liittyviä asioita Kelan kannalta.

Hän toteaa, että perustulokokeilu on herännyt laajaa julkista keskustelua, mutta toisaalta muistuttaa, että kyse on vasta kokeilun suunnittelusta, ei perustulon täysimittaisesta toimeenpanosta. Kelan työryhmä suositteli osittaista perustuloa, jossa suurin osa nykyisistä perusturvaetuuksista korvattaisiin, mutta esimerkiksi asumistuki, toimeentulotuen harkinnanvaraiset osat ja ansiosidonnaiset etuudet jätettäisiin entiselleen. Kähkönen kertoo, että ongelmana ovat olleet perustulolle asetetut ristiriitaiset tavoitteet, joiden kaikkien toteuttaminen yhdellä mallilla ei ole mahdollista.

“Kela normaalin operatiivisen toiminnan ohella valmistelee hankkeistetusti perustulokokeilua sekä Kelan etuusjärjestelmien laajaa uudistamista ja selvittelee myös tällä hetkellä sote-uudistukseen liittyviä asioita Kelan kannalta.”

Kähkönen kommentoi myös Kelan osuutta opiskelijoiden lempiaiheeseen, opintotukeen. Uusimmista muutosehdotuksista Kelan asiantuntijoiden näkökulmia on ollut esillä muun muassa lehdissä, radiossa ja televisiossa ja asiantuntijat kommentoivatkin toteutettaviksi tulevien muutosten vaikutuksia sekä asiakkaan että toimeenpanon näkökulmasta.

Kelan koulutus jatkuvassa muutoksessa Kelassa sovellettava sosiaalilainsäädäntö muuttuu jatkuvasti, jolloin henkilökunnan kouluttaminen on erityisen tärkeää. Kähkönen valaiseekin, että myös Kelassa hyödynnetään nykyään teknisiä mahdollisuuksia(digitalisaatio) ja prosessi kouluttajien koulutuksesta koulutukseen ja toimipaikkakoulutukseen voidaan toteuttaa nykyään muun muassa verkkoympäristöä käyttäen.

Samoja keinoja käytetään myös muihinkin koulutuksiin kuten tietosuojaan ja henkilöstöasioihin. Kelassa myös itsenäisen verkko-opiskelun osuus on jatkuvasti kasvanut.

30

LexPress

Toimeentulotuki harkinnassa – tasavertaisuus koetuksella?

LexPress haastatteli sosiaali- ja terveysministeriössä ylitarkastajana toimivaa Jaakko Ellisaarta sekä saman ministeriön lakimiestä, varatuomari Susanna Rahkosta ja kyseli heiltä toimeentulotuen harkinnanvaraisuudesta.

Teksti: Nea Oljakka

Toimeentulotuki on viimesijainen ja harkinnanvarainen etuus, jonka myöntäjien harkintavalta ja virkavastuu ovat suuret. Tuen tarkoituksena on turvata jokaiselle Suomen oikeudenkäyttöpiirissä olevalle henkilölle ihmisarvoiseen elämään vaadittava minimitoimeentulo.

Toimeentulotuen, kuten muidenkin sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaamisesta vastaa sosiaali- ja terveysministeriö, jonka tehtävänä on sosiaali- ja terveyspolitiikan suunnittelu, ohjaus ja toimeenpano. Ideaalitilanteessa näiden toteutuessa kaikilla olisi samanlaiset mahdollisuudet terveelliseen ja turvalliseen elämään.

Sosiaali- ja terveysministeriössä ylitarkastajana toimii Jaakko Ellisaari, jolla on pitkä historia sosiaalityön parissa. Hän on aloittanut -80 asunnottomien sosiaalityöntekijänä, toiminut sen jälkeen sosiaaliviraston asuntoa-

36

LexPress

siamiehenä ja sosiaalihallituksessa, ja vuodesta -91 hän on työskennellyt STM:n ylitarkastajana.

Yksi STM:n lakimiehistä on varatuomari Susanna Rahkonen, joka on työskennellyt monipuolisesti erilaisilla kentillä: ennen pestiään STM:n lakimiehenä hän on ehtinyt toimia muun muassa sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunnassa, Lohjan käräjäoikeudessa, eduskunnassa ja konsultintehtävissä.

Selvitimme toimeentulotuen harkinnanvaraisuuteen liittyviä kysymyksiä haastateltaviltamme, jotka STM:n virkamiehinä seuraavat tukiasioita aitiopaikalta. “Toimeentulotuen kaikkiin osiin sisältyy harkintaa”, haastateltavamme selittävät. Tämä tarkoittaa sitä, että asumis- ja sähkömenot sekä terveydenhuoltomenot hyväksytään lain mukaan tarpeellisen suurui-

joon”, he summaavat. “Tuen toinen rooli, ehkäistä ja torjua syrjäytymistä ja pitkäaikaiseksi asiakkaaksi jäämistä, ei tule kovin hyvin näkyviin sosiaalityöntekijöiden arjessa. Toimeentulotuki on kuitenkin tarkoitettu myös edistämään asiakkaan ja perheen omatoimista elämää.”

Tässä he viittaavat toimeentulotuen vähemmän tunnettuun muotoon, niin kutsuttuun ehkäisevään toimeentulotukeen. Sen tarkoituksena on edistää tuensaajan omatoimista suoriutumista ja ehkäistä syrjäytymistä.

Kuva: Jaakko Ellisaari / STM

sina ja erityismenoihin tarkoitettu täydentävä tuki sekä ehkäisevä toimeentulotuki kokonaisuudessaan sisältävät laajan harkintavallan.

Harkintavaltaa ja muuta heidän vastuullaan olevaa viranomaistoimintaa säätelevät useat lait. “Toimeentulotukilaki asettaa harkinnalle raamit.

Asiakkaan kanssa tehtävää työtä taas ohjaavat sosiaalihuollon asiakaslaki ja viime vuonna uudistettu sosiaalihuoltolaki”, he kertovat.

Haastateltavamme ovat yhtä mieltä siitä, että toimeentulotuki suoriutuu päätehtävästään, eli jokaiselle kuuluvan viimesijaisen vähimmäisturvan takaamisesta.

“Muut lakisääteiset roolit ovat jääneet selvästi tämän tehtävän var-

“Olisi tärkeää, että ihmisten mahdollisuutta työhön voitaisiin parantaa ja että ensisijaiset etuudet vastaisivat niille kuuluvasta tehtävästään nykyistä kattavammin.”

Jokainen kunta määrittää itse perusteet, joiden mukaan ehkäisevää toimeentulotukea voidaan myöntää.

Vuonna 2014 koko Suomen laajuisesti asiakasmäärä, jolle ehkäisevää toimeentulotukea myönnettiin, oli 25 600 kotitaloutta.

“Ehkäisevää tukea on nykyisen taloustaantumankin aikana käytetty vakaasti noin 2 % myönnetyn tuen kokonaismäärästä”, ehkäisevän toimeentulotuen määristä kerrotaan.

LexPress

37

Kuntien väliset erot näkyvät toimeentulotuen harkinnanvaraisuudessa selkeästi. “Yhdenvertaisuuden tulee toteutua kussakin kunnassa tukea hakevien kesken”, STM:n virkamiehet selventävät ja toteavat, että kuntien erilaisuus on huomioitava. “Kuntien myöntämismenettelyissä käytetty tarveharkinta ilmenee erityisesti hyväksyttävien asumismenojen euromäärän kohtuullisuusharkinnassa, koska vuokrat eroavat voimakkaasti paikkakunta- ja asuinaluekohtaisesti.”

Vaikka toimeentulotuki suoriutuukin tärkeimmästä tehtävästään, Kuva: Susanna Rahkonen / STM haastattelemamme STM:n virkamiehet näkevät siinä myös kehittämisen varaa. Yhtenä esimerkkinä he nostavat esiin tuen tarkoituksen viimesijaisena ja väliaikaisena taloudellisena apuna – jollaisena toimeentulotuki ei aina näyttäydy. “Siitä on muodostunut monille pitkäaikainen taloutta paikkaava tukimuoto. Olisi tärkeää, että ihmisten mahdollisuutta työhön voitaisiin parantaa ja että ensisijaiset etuudet vastaisivat niille kuuluvasta tehtävästään nykyistä kattavammin.”

Jotta toimeentulotuen mahdollisuudet tehtävässään väliaikaisena ja viimesijaisena apuna voisivat toteutua, virkamiehet toteavat myös esimerkiksi asuntopolitiikan olevan tärkeässä roolissa: “Sen avulla voidaan vaikuttaa asuntotarjontaan ja asumisen hintoihin.” Onkin selvää, että pakollisten menojen suuruus on suoraan vaikuttamassa tukien välttämättömiin määriin.

38

LexPress

Uudet tuulet puhaltavat potilas- ja asiakastietojen käsittelyssä Potilastiedot kuuluvat oikeudellisesti yksityiselämän suojan ydinalueeseen.

Niiden käsittely saattaa aiheuttaa monia juridisia ongelmia ja tietoturvahaasteita. Tiedonkäsittelyn toimintaympäristö on isossa muutoksessa ja tietotarpeet kehittyvät nopeasti. Haastattelimme sosiaali- ja terveysministeriön neuvottelevaa virkamiestä Pia-Liisa Heiliötä (OTK), jolla on pitkä ja monipuolinen ura lastensuojelussa ja ministeriön tietosuojajuristina.

Tällä hetkellä Heiliö valmistelee sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilastiedon toissijaista hyödyntämistä koskevaa lainsäädäntöä työryhmän sihteerinä. Kysyimme, mitä toissijaisella hyödyntämisellä tarkoitetaan, mistä uudistuksessa on kyse ja millaisia tietoturvauhkia siihen liittyy.

Teksti: Hanna-Maija Raitio

Uudistuksia työstävät työryhmät sosiaali- ja terveysministeriössä Potilas- ja asiakastietojen käsittelyä koskevia lainsäädännön muutoksia valmistelee sosiaali- ja terveysministeriössä samanaikaisesti kaksi eri työryhmää. Yksi työryhmä valmistelee säädösmuutokset, jotka mahdollistavat muun muassa sosiaalihuollon asiakastietojen tallentamisen Kelan ylläpitämään valtakunnalliseen asiakastiedon arkistoon sekä asiakkaan mahdollisuuden katsella omia tietojaan Omakanta-palve-

lun kautta sekä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilastietojen yhteiskäytön yhteisissä palveluissa tietoturvallisella ja kustannustehokkaalla tavalla. Työryhmä keskittyy asiakastietolain (159/2007) tarpeellisiin muutoksiin.

Toinen työryhmä valmistelee ehdotuksen laiksi asiakas- ja potilastietojen toissijaisesta hyö-

LexPress

39

dyntämisestä eli sekundäärikäytöstä. ”Sekundäärikäytöllä tarkoitetaan asiakas- ja potilastietojen käsittelyä silloin, kun niiden avulla halutaan tutkia, kehittää, johtaa, ohjata tai valvoa potilaan tai asiakasasian hoitoa tai sen toteutusprosessia”, kiteyttää Heiliö.

Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon valtakunnallisia rekisteriaineistoja koskevat tällä hetkellä valtakunnallisista henkilörekistereistä säädetyt laki ja asetus sekä laki sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen tilastoimisesta. Säädökset ovat osoittautuneet riittämättömäksi, joten uudistukselle on tarvetta. ”Uudistuksen tavoitteena on mahdollistaa ensisijaisessa käytössä, esimerkiksi potilaan hoitamisessa syntyneen tiedon, jatkohyödyntäminen tutkimuksessa, opetuksessa, tietojohtamisessa sekä valvonnassa ja toiminnan kehittämisessä”, kuvailee Heiliö prosessia.

Uudistuksen tausta Heiliön mukaan uudistuksen tausta kumpuaa sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sekundaarikäyttöön liittyvistä käytännön kokemuksista, sillä pitkät käsittelyajat ovat aiheuttaneet laajaa tyytymättömyyttä.

Muutosprosessissa kentän tarpeet on huomioitu kattavasti. ”Olemme ottaneet käytännön kokemukset huomioon koko prosessin ajan. Meillä on siten selkeä käsitys siitä, millaiseen lopputulokseen meidän tulee päästä”,

40

Heiliö kertoo.

Uudistuksen tarkoituksena on selvittää, voitaisiinko sekundaarikäyttöön soveltaa niin kutsuttua yhden luukun periaatetta. Tällöin sähköinen hakemus lähetettäisiin yhteen paikkaan, jossa koko lupaprosessi ja tietojen yhdistely voitaisiin tehdä. Tämä nopeuttaisi ja helpottaisi tietojen saantia. ”Tietoa löytyy muualtakin kuin vain potilas- ja asiakasasiakirjoista. Kun tutkitaan yksittäisiä hoitomenetelmiä tai yksikön toimintamenetelmiä, tarvitaan esimerkiksi myös Kelan tietoja, Väestörekisterikeskuksen asumispaikkatietoja, Tilastokeskuksen elinolo- ja kuolinsyytietoja sekä Eläketurvakeskuksen tietoja. Näin ollen meillä on useita rekisterinpitäjiä, joiden tietoja sekundäärikäytössä tarvitaan. Ongelmana on se, että kaikki rekisterinpitäjät päättävät erikseen omien tietojensa luovutuksesta”, kertoo Heiliö.

Heiliön mukaan nykyisenkaltaisessa tilanteessa käyttölupien saaminen kestää kauan, jopa kaksi vuotta. ”On käynyt niinkin, että kaikki muut rekisterinpitäjät myöntävät käyttöluvan, mutta lopulta yksi hylkää hakemuksen. Tällöin koko prosessi muodostuu turhaksi”, kuvailee Heiliö.

Uudistus ja tietoturva Mainitunlainen sekundaarikäsittely tapahtuisi ensisijaisesti sähköi-

LexPress

sessä muodossa olevalla käsittelyalustalla, jolloin henkilötietoja sisältävää dataa ei konkreettisesti luovutettaisi käsittelijälle. Tällöin henkilötietojen käsittely olisi käytännössä mahdollista missä vain ja milloin vain. Mutta millaisia tietoturvaongelmia tämä voisi aiheuttaa? Vaikka tiedot ovat nopeasti käsittelijän saatavilla, henkilötietojen tietoturva olisi Heiliön mukaan hyvä. Samantyyppinen käsittelyalusta on käytössä esimerkiksi Tanskassa. ”Käsittelyalustan käytöllä pyritään varmistamaan, että potilaiden ja asiakkaiden yksityiselämän suoja ja luottamus henkilötietojensa tietoturvalliseen käsittelyyn säilyy”, Heiliö kertoo.

Heiliön mielestä kansalaisten tietoturva ei uudistuksen myötä ole uhattuna, vaan se jopa paranisi. Käsittelyalustalla tapahtuva sekundäärikäsittely jättää aina jäljen ja nähdään nopeasti, kuka on käsitellyt tietoja ja milloin. Heiliön mukaan tietoturva paranee olennaisesti, kun henkilötiedot ovat käsittelyalustalla täydellisessä kontrollissa. ”Tämä on asiakkaan kannalta turvallinen tapa käsitellä tietoja, sillä lokitietoihin jää siitä aina jälki”, Heiliö kiteyttää.

Heiliö näkee uudistuksen myös asiakkaan ja potilaan kannalta merkittävänä, kun tämä voisi saada itse tietoja siitä, minkälaisissa tutkimuksissa hänen henkilötietojaan on käytetty. ”Ajan kanssa potilaalle

voitaisiin saada läpinäkyväksi se, missä tietoja käytetty. Lisäksi henkilöllä olisi mahdollisuus helposti suostua tutkimushankkeeseen silloin, kun edellytetään suostumusta”, kertoo Heiliö.

”Käsittelyalustan käytöllä pyritään varmistamaan, että potilaiden ja asiakkaiden yksityiselämän suoja ja luottamus henkilötietojensa tietoturvalliseen käsittelyyn säilyy”

Julkisuuslain 12 §:n mukaan jokaisella on oikeus saada tieto siitä, mitä häntä itseään koskevia tietoja sisältyy viranomaisen asiakirjaan.

Vaikka oikeus ei ole ehdoton, on asiakkaan tai potilaan tiedonsaantioikeus keskeistä nykypäivänä. Heiliön mukaan tiedonsaanti on helpottunut esimerkiksi Omakanta-palvelun myötä, jossa asioiva potilas voi jo nyt tarkastella esimerkiksi terveystietojaan. Heiliön mukaan asiakas- ja potilastietojen sekundaarikäyttöä koskeva uudistus toisi mahdollisuuden siihen, että asiakkaan tai potilaan suostumuksella tutkimuksessa mahdollisesti hänen terveydentilaansa liittyviä havaintoja voitaisiin jatkossa hyödyntää hänen

LexPress

41

hoidossaan, mikä turvaisi näin oikeanlaista ja oikea-aikaista hoitoa. ”Tämä olisi asiakkaan ja potilaan etu. Esimerkiksi biopankkilaista tällainen mahdollisuus löytyy jo”, Heiliö tiivistää.

Uudistukseen vaikuttaa Heiliön mukaan muuttuneen yhteiskunnallisen tilanteen lisäksi EU:n tietosuoja-asetus sekä oikeus yksityiselämään perusoikeutena. Kynnys uudistuksen toteuttamiselle saattaa olla korkea, sillä potilas- ja asiakastiedot ovat arkaluonteisia ja salassapidettäviä. Heiliön mukaan uudistus kuitenkin vastaisi tietoturvaan liittyviin ongelmakohtiin. ”Uudistuksen vakaana tarkoituksena on, että se vastaa tietoturvallisuuden asettamiin haasteisiin”, kiteyttää Heiliö.

Lisäluettavaa kiinnostuneelle: Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä (159/2007) Laki sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista (254/2015) Sosiaali- ja terveysministeriön asetus potilasasiakirjoista (289/2009) Potilasasiakirjojen laatiminen ja käsittely. Opas terveydenhuollolle. STM:n julkaisuja 2012:4 (https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/112073/ URN%3aNBN%3afi-fe201504225719.pdf?sequence=1)

Kuvat Annika Falben

Opintotukiuudistuksen suhde perusoikeuksien toteutumiseen Pauli Rautiainen on Tampereen yliopiston johtamiskorkeakoulun julkisoikeuden apulaisprofessori ja Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden dosentti. Hänen asiantuntemukseensa kuuluvat muiden ohella perusja ihmisoikeuksien yleiset opit ja perustuslainmukaisuuden arviointi.

Kysyinkin hänen mielipidettään etenkin opiskelijoiden keskuudessa paljon keskustelua herättäneen opintotukimuutoksen suhteesta opiskelijoiden perusoikeuksien toteutumiseen.

Teksti: Johanna Paajanen

Koulutuksen saatavuus Sivistyksellisten oikeuksien toteutumisen kannalta toisen asteen koulutuksen saatavuus ja saavutettavuus ovat Rautiaisen mielestä opintotuen määrää tärkeämpi kysymys.

Ammattikouluopintojen tarjonnan harventuessa syrjäseuduilla käy moni nuori oman kuntansa lukion ennen ammattikouluun siirtymistä. Myös keskimääräisen syrjäseudun ylioppilaan tie yliopistoon on mutkaisempi kuin yliopistokaupungin ylioppilaan tie.

Rautiainen näkeekin merkityksellisenä tarkastella opintotuen uudistuksia osana sellaista sosiaalista rakennetta, johon kuuluvat myös esimerkiksi korkeakouluvalintojen ensikertalaiskiintiöt. Erilaiset opiskelua tehostavat toimenpiteet asettavat

ihmiset eriarvoisiin asemiin heidän taustojensa perusteella korostaessaan ihmisten toimintavalmiuksien eroja.

“Vaikka käytännön perusoikeusjuridiikassa joudumme arvioimaan pistemäisesti yksittäisiä lakihankkeita, perusoikeustutkijoina meidän on hahmotettava erityisesti kokonaisuuksia”, hän painottaa.

Uudistuksessa toimijana homo economicus Opintotukijärjestelmän muuttamista lainapainotteisemmaksi Rautiainen ei näe suoranaisesti perusoikeuksien heikennyskiellon vastaiseksi, sillä on jo vaikeaa määritellä onko lainan osuuden lisääminen edes heikennys. “Hyvin vahvasti taloudellisesti rationaalisesti ajattelevan homo

LexPress

43

economicuksen silmin kaavailtujen muutosten voi nähdä toteuttavan jopa nykyistä paremmin opiskelijoiden perusoikeuksia”. Kaikkien ihmisten ei kuitenkaan ole mahdollista toimia kuin homo economicus, eikä heikoimmista ja haavoittuvimmista välittävä perusoikeusajattelu saa Rautiaisen mielestä tarkastella ihmistä yksinomaan taloudellisesti rationaalisen toimijan näkökulmasta.

Rautiaisen mukaan opintotukiuudistus on mahdollista toteuttaa perustuslakia rikkomatta ja opiskelijoiden perusoikeuksia loukkaamatta. Hän tuo esille, ettei perustuslain 16.2§ mukaisten sivistyksellisten perusoikeuksien vähimmäistason turvaamisvelvoite esimerkiksi kiellä korkeakoulutuksen muut- Kuvassa Pauli Rautiainen tamista maksulliseksi. Vaatimuksena on vain korkeakoulutusmahdollisuuden säilyminen kaikissa tuloluokissa, tavalla tai toisella.

Vaikka hallitus näin pysyykin poliittisten valtuuksiensa rajojen sisäpuolella uudistusten muotoilemisessa, on se Rautiaisen mielestä vienyt meitä kauemmas siitä perusoikeuksien arvoperustasta, jota lainsäätäjän tulisi pyrkiä mahdollisimman täysimääräisesti toteuttamaan. Tähän arvoperustaan kuuluvat olennaisina osina opintotukijärjestelmä ja maksuton korkeakoulutus.

Välttämätön toimeentulo Perustuslain 19§ takaa jokaiselle, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, välttämättömän toimeentulon ja huolenpidon.

Opiskelijan hakiessa toimeentulotukea lasketaan hänen tuloihinsa kuuluvaksi myös opintolaina, riippumatta siitä onko hän sitä nostanut vai ei. Rautiainen pitää asetelmaa sosiaalipoliittisesti kestämättömänä, mutta perusoikeuksien vähimmäissuojatason kautta tarkastellen oikeudellisesti hyväksyttävänä.

Hänen mukaansa erilaiset järjestelyt, joilla ajetaan erinäisiä väestöryhmiä toimeentulotukiriippuvuuteen, ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka heikosti sosiaaliset perusoikeudet kykenevät puolustamaan hyvinvointivaltion tuloeriarvoisuuden tasaamispyrkimyksiä. “Liian usein edelleen ´köyhän ihmisoikeuskin on vain tyhjä lause tuo´, kuten 1800-luvun lopulla kirjoitetun Kansainvälisen kolmannessa säkeistössä lauletaan”, hän pohdiskelee.

44

LexPress

Kuvassa VIsa Kurki

LEX RY:N 55. VUOSIJUHLAT Vuosijuhlaprojekti alkaa meidän osaltamme olla päätöksessään. Olemmekin kääntäneet katseemme kohti seuraavan vuoden juhlia ja aloittaneet jo uusien marskien spekuloinnin. Suosittelemme ehdottomasti lähtemään mukaan vuoden 2017 vuosijuhlien suunnitteluun, vaikka rima kieltämättä onkin asetettu korkealle. Tässä vaiheessa aika on vähitellen jo alkanut kultaamaan muistoja, ja vuosijuhlaviikon ahdistus ja stressi ovat vaihtuneet tyytyväisyyteen siitä, että juhlat onnistuivat suunnitellusti.

Oskari: Vuosijuhlien järjestäminen oli meille molemmille haastava, mutta opettavainen ja ennen kaikkea palkitseva kokemus. Kun neljä vuotta sitten aloitin opinnot Turun kauppakorkeakoulussa, en olisi uskonut jonain päivänä järjestäväni vuosijuhlaa sadoille oikeustieteilijöille. Vielä 2014 syksylläkään kun astuin ensimmäistä kertaa sisään Calonian ovista, en osannut olettaa osallistuvani näin mittavaan projektiin. Itseasiassa tämä on minulle kaikkien aikojen ensimmäinen tehtävä järjestötoiminnassa. Tähän asti olen tottunut istumaan niin sanotusti valmiiseen pöytään, mutta tällä kertaa pöydässä ei ollut valmiina juuri muuta kuin jalat.

Maria: Itselleni tähän projektiin lähteminen ei ollut ehkä ihan yhtä suuri pala kuin Oskarille, koska minulla oli jo entuudestaan jonkin verran kokemusta Lexin toiminnasta ja pidän itse vuosijuhlia Lexin ylivoimaisesti hienoimpana tapahtumana.

Onneksi sain myös marsalkkaparini kuitenkin suostuteltua tähän tehtävään.

Ylläpidin Oskarin motivaatiota muistuttamalla säännöllisesti että vujujen jälkeen koittaa aina lopulta sillis. Sillis tosiaankin koitti, mutta valitettavasti siitä ei jäänyt juurikaan kerrottavaa jälkipolville, sillä muistot siitä perustuvat lähinnä toisten kertomaan.

Haluamme vielä kiittää kaikkia järjestelyihin osallistu-

LexPress

47

neita, erityisesti vuosijuhlaviskaaleja Mikaela Myllystä ja Julia Rantaa, juhlan suunnitteluun aktiivisesti osallistunutta emeriitta puheenjohtajaa Elina Hirvosta, juhlien graafisesta ilmeestä vastannutta Elina Lemposta, sekä koko vuosijuhlatoimikuntaa. Haluamme kiittää myös kaikkia hallituksen jäseniä jotka osallistuivat juhlien järjestämiseen, kaikkia yhteistyökumppaneitamme sekä ennen kaikkea vieraita, jotka tekivät juhlasta juhlan!

Seuraavia vujuja odotellen, Maria Naukkarinen ja Oskari Jokinen, vuosijuhlamarsalkat 2016

VUOSIJUHLIA TUKEMASSA: - Avance - Borenius - Börs Night Club - Castrén & Snellman - Hammarström Puhakka Partners - Hannes Snellman - Krogerus - Roschier - Waselius & Wist

Puheenjohtajan tervehdys Kunniavieraat, lexiläiset, nordiska gäster… Hyvä juhlakansa, tervetuloa.

Vaikka kiitosten esittäminen yleensä onkin vain muodollisuus, on vujutiimi kiitoksensa ainakin tänä vuonna aidosti ansainnut. Kiitos siis vuosijuhlamarsalkoille Maria Naukkariselle ja Oskari Jokiselle määrätietoisesta työskentelystä, ongelmanratkaisukyvystänne, sekä rennosta asenteestanne.

Kanssanne on ollut ilo työskennellä. Kiitoksensa ansaitsevat myös viskaalit Julia Ranta ja Mikaela Myllynen, kuten myös koko vujutiimi.

48

LexPress

Nordiska gäster!

Det är ett nöje att märka att de flesta av våra nordiska gäster har gjort det åtminstone så här långt. Nå, det är inte över ännu. Jag hoppas att du har haft din tid här i Åbo och hoppas att ni också ha en oförglömlig årsfest. Jag måste tacka Hanni och hennes Minions för att ordna vår nordiska veckan. Men du nordiska Gäster har gjort det minnesvärd och lättade upp våra vanliga liv.

Ystävät Oikeustieteellinen koulutus ei tarjoa sitä, mitä me odotimme sen tarjoavan.

Mietipä itseäsi, ollessasi nuori ylioppilas hakeutuessasi oikeustieteelliseen tiedekuntaan, kuvittelit että tutkinnon suoritettuasi ”osaat lain”, yllesi liimautuvat pysyvästi tyylikkäät vaatteet ja esiinnyt oikeudessa taitavasti puolustaen oikeutta… tai vaihtoehtoisesti… tienaten rutosti rahaa. Tämä ei valitettavasti pidä paikkaansa. Todellisuudessa meistä ei tule Matlockeja, jotka tutkinnon suoritettuaan huomaavat pienimmätkin yksityiskohdat ja esittävät ne oikeussalissa teatraalisesti. Palkka- tai palkkiotasoa en ala kommentoida, sillä en halua pilata paikalla olevien muiden kuin oikeustieteilijöiden iltaa.

Me emme myöskään opi lakia ulkoa. Vai kuka valmistuneista osaa kertoa vaikkapa sen, kenellä on Vesilain 9 luvun 9 pykälän 1 momentin mukainen oikeus ottaa talteen uitosta rannalle tai vesistöön jäänyt uittopuu tai mikä on hänen toisen momentin mukainen ilmoittamisvelvollisuutensa aikaraja?

Ja mitä tulee siihen stereotyyppiseen juristin pukuun ja siististi pukeutumiseen, ainakin allekirjoittaneen tuntevat voinevat todeta, ettei ainainen siististi pukeutuminen todellakaan pidä paikkaansa. Toisaalta en ole vielä valmistunut, joten valmistumisen ollessa ajankohtaista (tulevan vuosikymmenen aikana), saatan alkaa pukeutua muuhunkin kuin villapaitaan ja reisitaskuhousuihin.

Tietysti tutkinto antaa valmiudet pätevöityä vaikka millaiseksi Harvey Specteriksi tai käveleväksi lakikirjaksi, mutta se edellyttää vuosikymmenien kokemusta, joka on ammennettava työelämästä. Siinä yhteydessä, kun saat publiikissa kouraasi OTM-paperin, tuo ei tapahdu.

No, mitä tutkinnosta sitten jää käteen? Mielestäni tärkeintä opiskelussa on tutustua tuleviin kollegoihin, hankkia ystäviä, sekä ennen kaikkea muistoja, jotka jäävät elämään vielä silloinkin, kun tukinuitosta laissa säätäminen olisi aivan yhtä tarpeellista kuin mammutinmetsästyksestä säätäminen.

LexPress

49

Ja vaikka nämä asiat ovatkin sellaisia, ettemme niiden perässä tänne alkujaan tulleet, lienee täten turvallista todeta, että loppujen lopuksi opiskelussa ja siihen käytetyssä ajassa parasta ovat unohtumattomat muistot, ei tutkintotodistus.

Ja mikä tilaisuus olisikaan parempi hetki hankkia näitä muistoja, tai hämäriä mielikuvia (osoitan vanhoja hallituspöytiä), kuin Lexin vuosijuhlat. Näiden sanojen myötä haluan toivottaa teille hauskaa juhlaa ja kannustaa tekemään juhlista ikimuistoiset. Kannustan nauttimaan tästä illasta, olkaa nuoria, tai olkaa kuin nuoria. Hankkikaa ystäviä, hankkikaa muistoja. Tämä hetki on vain lyhyt välähdys elämän polulla, mutta se voi tarjota eväitä koko loppumatkaksi.

Puheenjohtajan ominaisuudessa lienee tehtävänäni tarjoilla teille ensimmäinen unohtumaton muisto, voitte itse päätellä onko unohtumattomuus hyvä vai huono seikka, mutta… Saisinko hieman säestystä?

Pien lintu istu oksallans ja kattoi näreikköön, ol’ kattellut se päivän kaks ja kertos tämmöttes: No mitä se sit sanos?

JOO! pohjaan siis tää ensi malja juodahan, pohjaan siis, kyl lissää tuodahan.

Ensimmäist’ ei surra saa, toista pian jo ootellaan, Ville Laakso pohjaan siis…

Hallituksen puheenjohtaja …tää malja juodahan!

50

LexPress

Kunniapuhujalta Arvoisa juhliva Lex ry, arvoisa dekaani, muut juhlavieraat, hyvät lexiläiset! Siitä on aika tarkkaan 30 vuotta kun seisoin vuosijuhlamarsalkan roolissa kollegani Irma Gillbergin kanssa vastaanottamassa Lexin 25. vuosijuhlien vieraita.

Oman opiskelumme ensimmäistä vuotta leimasivat kakkoskurssin järjestämät tutustumisbileet, joihin myös poliisi saapui kuokkavieraana tunnetuin seurauksin. Jos yhdistyksen taloudellinen tilanne oli sitä ennen ollut epävakaa oli se sen jälkeen katastrofaalinen.

Toimin seuraavana vuonna klubimestarina ja taloudellisia resursseja Kirkkotien ylläpitoon ei juuri ollut. Olin kuitenkin kesätöissä haastemiehenä, joka siihen aikaan oli käytännössä leppoisa puolipäivähomma ja mahdollisti töiden ohella mm. juhlahuoneiston ehostamisen. Rahaa kun ei ollut, maalasin juhlahuoneiston itse kesän aikana, laatoitin vessan lattiat ja sain vielä äitini ompelemaan uudet verhot. Hyvällä talkoo- ja Lex-hengellä vietiin paljon muitakin asioita eteenpäin kunnes taloudellinen tilanne alkoi vakiintua.

Koko vuosijuhlaperinne ja eräät muutkin tänä päivänä voimissaan olevat Lexin perinteet olivat 80-luvun alussa vähän hiipuneet ja Lexin 25-vuotisjuhlat Turun linnassa olivat osaltaan iso panostus nostaa vuosijuhlien profiilia ja ylipäätänsä viedä Lexiä kohti positiivisempaa tulevaisuutta yhdistyksen taloudenkin pikkuhiljaa parantuessa valmennuskurssitoiminnan myötä.

Juhlassa palkittiin naftaliinista kaivetulla ansiomitaliperinteellä mm. niitä Lexin hallituksen jäseniä, jotka olivat istuneet aikaisemmin Kirkkotien puolesta viikon putkassa, mikä ei varmasti ollut paras mahdollinen meriitti tuleville juristeille, mutta antoi tälle joukolle sankarin sädekehän.

Näin jälkikäteen ajatellen koko opiskeluaika oli kaiken kaikkiaan kovin huoletonta. Töitä tehtiin ja hauskaa pidettiin, mutta tulevaisuutta kukaan ei jaksanut murehtia vaan kaikilla tuntui olevan vahva usko työllistyä juuri haluamilleen alueille. No, elimme myös onnellista aikaa ilman kännyköitä ja internetiä.

Hauskimpia kokemuksia oli ”road trip” pikkubussilla Rovaniemelle Artiklan 5-vuotisjuhliin. Lähdimme illan päätteeksi Kårenin edestä ja olin typeryyttäni ensimmäisenä kuskina ja ensimmäinen pakollinen pysähdys pidettiin jo

LexPress

51

40 metrin ajomatkan jälkeen, jotta tuulilasi saatiin puhdistettua pahimmista roiskeista, sisäpuolelta. Matka oli uskomaton, juhlapuhujan Pekka Vennamon humalatila legendaarinen ja löysimme myös Napapiiriltä erään legendaarisen matkamuiston Kirkkotielle.

Viimeisimpiä muistoja opiskeluajalta olivat Calonian vihkiäiset mihin minut oli muutaman läheisen kurssikaverin kanssa rekrytoitu lippuairueiksi. Olimme tietysti edellisenä yönä valmistautuneet tehtävään huolellisesti ja aamulla seisoimme elämää suuremmassa kankkusessa, hiki otsalla tummassa puvussa ja ylioppilaslakki päässä tuijottamassa täyden auditorion edessä silmiin mm. Ari Saarnilehtoa, Toffe Taxellia ja lukuisia arvokkaita juhlavieraita. Kaikki varmasti hyvin aavistivat ahdistuksemme syyn ja varmaan vetoja vaihdettiin kuka romahtaa ensimmäisenä, onneksi selvisimme kunnialla.

No, opiskeluajasta on sen verran aikaa, että kaikki on muuttunut epäilemättä kultaisiksi muistoiksi. Hienoa kuitenkin olisi jos joskus vielä pääsisin pelaamaan vanhaa kunnon Playboy flipperiä, jota ei kyllä valitettavasti taida enää olla olemassa.

Mitä lexiläisyys merkitsee tänä päivänä? Lexiläisyys merkitsee vahvaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, joka rakentui opiskeluaikana ja on monella tavalla kantanut eteenpäin ja yhdistää edelleen työelämän haasteissa.

Teen itse päivätyötäni pääkaupunkiseudulla ja on upeaa huomata kuinka vahvasti lexiläiset ovat ”yliedustettuja” merkittävissä julkisen sektorin ja elinkeinoelämän tehtävissä sekä suurimpien asianajotoimistojen ykköskaartissa.

Millainen henkilö sitten on tyypillinen lexiläinen? Kaikkia varmasti yhdistää jollakin tavalla aito kiinnostus oikeustieteeseen, jotta selviydyt edes pääsykokeesta.

Osa lexiläisistä saa parhaat kicksit opiskelusta, osa opiskeluun liittyvistä muista aktiviteeteista ja useimmat varmaan näiden molempien yhdistämisestä. Lexissä ja lexiläisyydessä on hienointa, että se elää ja muuttuu ajassa. Ja nimenomaan kulloinenkin opiskelijasukupolvi on paras arvioimaan mihin suuntaan toimintaa on syytä kehittää.

52

LexPress

Meiltä vanhemmilta tieteenharjoittajilta usein kysytään neuvoja juristin uraan liittyvien ratkaisujen suhteen. Yleisesti voin ensinnäkin todeta, että meillä juristeilla ja erityisesti lexiläisillä on edessään loistava tulevaisuus! Maailma reguloituu yhä vahvemmin ja meitä tarvitaan yhä vaativimpiin tehtäviin niin lainsäätäjän kuin sen soveltajan roolissa niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla.

Neuvoni uransa alkuvaiheessa olevalle juristille on aina ollut: ole avoin, aktiivinen ja nauti opiskeluelämästä. Hanki niin kesätöissä kuin ensimmäisissä valmistumisen jälkeisissä työpaikoissa erilaisia kokemuksia, verkostoidu äläkä heti jämähdä mihinkään ilmeiseen urapolkuun.

Ansioluetteloissa pyritään usein luomaan mielikuva, että urapolku on ollut tarkkaan harkittu ja kaikki on tapahtunut suunnitellusti kellosepän tarkkuudella.

Höpö höpö sanon minä, useimmiten kaikki on todellisuudessa puhdasta sattumaa ja vastaan tulleiden tilaisuuksien avarakatseista hyödyntämistä.

Verkostoidu. Yksi verkostoitumisen muoto on Senilex, jonka hallituksen puheenjohtajaksi minulla oli kunnia tulla valituksi viikko sitten yhdistyksen vuosikokouksessa.

Senilex pyrkii luomaan linkkiä menneiden kurssien ja nykyisten lexiläisten välillä ja rohkaisemaan aktiivista yhdessäoloa myös opiskelujen jälkeen. Senilex pyrkii myös tarjoamaan tiedekunnalle mahdollisuuden hyödyntää alumneja voimavarana, jonka yhtenä ilmenemismuotona on yhdessä tiedekunnan kanssa käynnistetty varainkeruu-kampanja, jolla mahdollistetaan alumnien osallistuminen entistä paremmin opetus- ja tutkimustyöhön. Alumnitoiminta ei välttämättä heti valmistumisen jälkeen tunnu ajankohtaiselta, mutta voin vakuuttaa, että tulkaa mukaan mahdollisimman pian, ette tule katumaan!

On tavattoman mukavaa olla täällä tänään ja juhlistaa iltaa oman tyttäreni kanssa, joka Teatterikorkeakoulun edustajana halusi ehdottomasti kokea isänsä avecina nämä vuosijuhlat.

Lopuksi haluan kohottaa maljan kollegoille, tämän tilaisuuden vuosijuhlamarsalkoille Oskari Jokiselle ja Maria Naukkariselle, ja tietysti Lexille!

Mikko Korttila, Lakiasiainjohtaja Alma Media Oyj, Senilex ry:n puheenjohtaja

LexPress

53

Puhe Lexiläiselle Arvoisa juhlapuhuja ja muut kunniavieraat. Hyvät ystävät ja opiskelutoverit ja ennen kaikkea rakkaat lexiläiset.

On äärettömän hieno kunnia päästä käyttämään puheenvuoro juuri näissä vuosijuhlissa rakkaan Lexin täyttäessä 55 vuotta. Puhe miehelle ja naiselle on perinteisesti aloitettu ihmettelemällä miten toisen määrä vain lisääntyy vuosi vuodelta ja toisen vähenee. Tänä vuonna voin melko suvereenisti myös todeta, että puheenkohteiden määrä on toden totta lisääntynyt aikaisemmilta vuosijuhlilta.

Kaikkien helpotukseksi voin myös heti tässä alussa todeta, etten minä ole pitämässä tässä puhetta naisille tai miehille. Tänä vuonna puhe on osoitettu juhlan tärkeimmille juhlakaluille – kaikille lexiläisille. Eräs juhlavieras arvuutteli jo cocktailtilaisuudessa, miten Lexin hallitus oli pelästynyt erään poliittisen nuorisojärjestön tyttö-poika -kampanjaa ja tämän vuoksi vaihtanut perinteisen ohjelmanumeron toiseen. Todettakoon, ettei Lexin poliittinen riippumattomuus ole kuitenkaan vielä näin pahasti retuperällä.

Toisille nämä kaksi puhetta ovat edustaneet illan kohokohtaa, mutta joidenkin ilta on päättynyt jo tässä kohtaa pöytään nukahtamiselle. Ehkä puheiden tiivistäminen yhteen auttaa nyt tätäkin porukkaa selviytymään vielä seuraavat 10 minuuttia. Ei vaan, on hienoa, että Lex elää ajassaan ja uskaltaa ajanmukaistaa vakiintuneita perinteitä säilyttäen niiden tärkeimmän osan.

Siis arvoisat lexiläiset, Lex on 55 vuoden aikanaan kokenut varmasti yhtä sun toista. On tullut juhlittua, on tapahtunut monenlaisia käryjä, on kasvettu, toivottavasti on jotain myös opittu.

Asia, joka on ja pysyy on kuitenkin yhdistyksen muodostavat lexiläiset. Niin nykyiset, entiset kuin tulevatkin.

Ehkä viimeistään tässä kohtaa onkin aiheellista astua sen keski-iän kriisin ydinkysymyksen äärelle. Keitä me olemme? Kuka tai mikä on 54

LexPress

ylipäätään lexiläinen? Internet tarjoaa tähän paljon vastauksia, muttei Suomi24keskustelujen lukeminen ole tässä ehkä aivan korrektia. Elämä olisikin tässä kohtaa helppoa, jos eläisimme vielä ensyklopedioiden kulta-aikaa. Aikaa ennen internetiä. Ensyklopediasta voisi hyvin löytää tämänkaltaisen vastauksen: ”lexiläinen (latinankieliseltä nimeltään Sui Generis) on pääasiassa Turun alueella esiintyvä bolognanpunaiseen asusteeseen verhoutunut juhlimiselle altis otus.

Lexiläisen ominta elinympäristöä on neuvostoliittolainen uimahalli, josta se tosin kerran kuukaudessa kiipeää vuoren huipulle suorittamaan viiden tunnin toistaiseksi tuntemattomaksi jäänyttä rituaalia. Rituaali harvoin onnistuu kerralla, jolloin lexiläiset palaavat vuoren päälle yhä uudestaan ja uudestaan.

Lexiläinen on kaikkiruokainen, vaikkakin etenkin kehitysvaiheen alkupuolella sen ruokavaliossa painottuu Helsingistä tuotu ilmainen ja nestemäisessä muodossa oleva ravinto. Tavoiteikä on noin viisi vuotta, vaikkakaan tässä harva onnistuu. Lexiläisen kehitysprosessi seuraavalle asteelle viekin pääsääntöisesti n. 6-7 vuotta. ” Vastaus ei ole kuitenkaan ehkä aivan näin yksinkertainen. Käymme Lexin bileissä, Lexin toimistolla, Lex Kirkkotiellä, laulamme Lexiläisten laulua. Käytämme Lexin haalareita, Lex-paitaa ja juomme kahvia Lexin ceep cupista. Lex on todella kaikkialla. Tästä huolimatta lexiläisyyden määrittely lähentelee vaikeustasoltaan jo velvoiteoikeuden tenttiä. Professori Saarnilehdon vitosen suoritukseen tuskin kelpaa tässä kohtaa yhdistyksen jäsenyys ja jäsenmaksun maksaminen. Teinkin ehkä jotain poikkeuksellista: avasin Calonian oven ja astuin ulos. Kohtasin humanisteja, yhteiskuntatieteilijöitä, lääkäreitä ja jopa muutaman teknisen ihmisen. Kysyin heiltä sen perisuomalaisen kysymyksen: mitä te meistä ajattelette?

Heti alkuun on sanottava, että ainakin kampuksella meidät todellakin tiedetään ja tunnetaan. Näyttäydymme ulospäin yhdenmukaisena ryhmänä. Meidät tunnistaa kuulemma kalliista vaatteista ja pettämättömästä tyylitajusta. Toisaalta taviksen näköisestä habituksesta. Eräs kuvasi meitä kampusporvareiksi, yksi elitistisiksi kirjastojen lakkauttajaksi ja kolmas ympäristöhipeiksi. Yhden mukaan olemme äänekkäitä, toisen mukaan näkymättömiä. Olemme sisäänpäin kääntyneitä, mutta samalla kuokimme toisten juhliin. Yksi jopa kuvasi meitä henkilöiksi, jotka eivät päässeet kauppikseen. Tästä uskaltauduin esittämään välittömästi eriävän mielipiteen.

Stereotypiat elivät ja näistä vastauksista tuli selväksi kuitenkin vain yksi asia: me

LexPress

55

emme ole todellakaan tässä mielessä yhtenäinen ryhmä. Joukostamme löytyy niin puku päällä kulkevia tulevia transaktiojuristeja, maailmaa pelastavia viherhippiäisiä, ihan taviksen oloisia tulevia rikosjuristeja, taiteilijasieluja ja kaikkea näiden väliltä. Joukossamme on niitä, jotka opiskelevat unelma-ammattiaan ja niitä jotka edelleen empivät tulevaisuudesta. Viime viikolla yksi lexiläinen piti puhetta eduskunnassa kun toinen vastaanotti Emma-palkintoa yhdessä JVG:n kanssa.

Kiistatonta siis on edelleen se, että jotain lexiläisyys on, mutta jos lexiläisyys ei olekaan ihmisen suora ominaisuus, mitä se silloin on? Vaikka koenkin ryönänneeni Lexiä läpi melko tehokkaasti, on se lexiläisyyden ydin edelleen minullekin osittain hämärän peitossa. Tunnistan itsessäni lexiläisyyden ja se on aidosti osa identiteettiäni. Rehellisesti sanottuna, tämä yhdistys on pitkälti muodostanut elämäni viimeiset neljä vuotta. Asun lexiläisten kanssa, opiskelen lexiläisten kanssa ja faktahan on myös, ettei minulla käytännössä nykyään juuri muita kavereita olekaan kuin lexiläisiä. Se yksi ulkopuolinen kaveri, joka minulta löytyy, on luonnollisesti pakotettuna tänään täällä Lexin vuosijuhlissa. Aina välillä melkein jopa pelästyn, kuinka tärkeä tästä yhteisöstä on itselleni tullut.

Kaikesta tästä huolimatta en osaa vieläkään kertoa, mitä on lexiläisyys. Ehkä

56

LexPress

tilanne vaatiikin vielä syvempää tutkiskelua. Sellaista, jota yleensä harjoitetaan puoli viideltä aamuyöllä jatkojen kuoltua kasaan.

Ehkä lexiläisyys ei olekaan jotain mitä me vain olemme vaan jotain mitä yksinkertaisesti on. Ehkä lexiläisyys on ennemminkin jotain tilanteessa läsnä olevaa, jotain miltei yliluonnollista. Kaikki siitä puhuvat, kaikki sen tietävät, mutta sitä ei voi tästä huolimatta näyttää tai todistaa. Se vain on.

Lexiläisyyttä on todella vaikea pukea sanoiksi tai selittää.

Lexiläisyys löytyy kuitenkin kiistatta lukemattomista tarinoista ja muistoista.

Lexiläisyys onkin todella helppo havaita. Se löytyy Kirkkotien tanssilattialta ihmisten tanssiessa Kikan tahtiin aamuun asti. Se löytyy Calonian kahvilan noppapöydän äärestä jälleen yhden pieleen menneen tentin jälkeen. Se löytyy Spexin lavalta. Lexiläisyys voi joskus ilmentyä pelkät kalsarit jalassaan Kirkkotien narikkaan toogabileiden loppumetreillä.

Lexiläisyys on vähintäänkin välillisesti läsnä silloin, kun Kela muistaa niin monia meitä syksyisin. Lexiläisyys on läsnä sitseillä pomppiessamme dirlandaan tahdissa eteenpäin. Se löytyy Loimaan paikallisesta Curlingin jälkeen. Lexiläisyys kiteytyy Samppalinnan maauimalaan aamuyön pikkutunneilla. Lexiläisyys on ystävyyttä, ymmärrystä ja yhdessäoloa. Lexiläisyys on kasa uskomattomia muistoja.

Kyllä, olemme ehkä keskenämme erilaisia ja hyvä niin. Lexille ja lexiläisille sopisikin hyvin toisen organisaation käytössä oleva tunnus: Moninaisuudessaan yhtenäinen. Lexissä on äärettömän vaikea löytää päivää, jolloin tämä ei olisi pitänyt paikkaansa. Lexiläisyys elää kuitenkin hyvin vahvasti ympärillämme.

Kuten eräs pikkujouluesiintyjäämmekin on osuvasti tokaissut: metsä muodostuu monesta puusta ja näillä kaikilla on sinänsä oma funktionsa. Jokainen puu on tärkeä ja jokainen on osa kokonaisuutta.

Voimme näyttää ulospäin tosissaan sisäänpäin kääntyneiltä, mutta se vain korostaa juuri sitä sisäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Tunnetta, joka on selvästi läsnä täälläkin tänään. Lex on varmasti muuttunut 55 vuoden aikana huimasti, mutta sen peruskallio on säilynyt entisellään.

LexPress

57

Tällaiset puheet on tapana lopettaa syvällisiin runoihin tai iskeviin mietelauseisiin.

Tässä tilanteessa haluan kuitenkin viedä teidät vielä pienelle aikamatkalle ja lukea uutisen vuodelta 1982.

Täydellinen kapakka Kyseisenä iltana joukko ensimmäisen ja toisen vuoden opiskelijoita metelöi kiinteistön pihalla niin että jonkun uni häiriintyi ja tämä joku tilasi paikalle poliisin. Entä millaisen luolan poliisit löysivät? Täydellinen kapakka viinoineen, baaritiskeineen, parketteineen, stereoineen ja looseineen.

Normaalista tanssiravintola Lex poikkesi vain kolmella tavalla: 1) viina oli halpaa 2) kaikilla ei ollut sisään menemistä 3) aukioloajat venyivät.

Omistussuhteiltaan kapakka poikkesi myös normaalista.

Sen omisti oikeustieteen ylioppilaiden yhdistys Lex ry. Kirkkotiellä oleva kiinteistö on todellakin yhdistyksen oma. Lex on tarjonnut halpaa huvia jo perustamisestaan lähtien. – Lexi oli 60-luvulla kaupungin paras mesta. Sinne oli aina mieletön tungos ja jono, eräs veteraani muistelee. (12.11.1982, Apu)

Kuulostaako tutulta?

Jotkut asiat siis muuttuvat, mutta toiset asiat säilyvät. Kiitos lexiläiset tästä matkasta ja tulevista matkoista. Vietetään ikimuistoinen loppuilta ja koitetaan selvitä aamulla vielä sillikselle.

Kiitos.

Sami-Petteri Seppä

58

LexPress

Akateeminen silliaamiainen – Lexin vuoden legendaarisin ja eeppisin tapahtuma Emme olleet harkinneet sillisvastaavien tehtävään hakemista aikaisemmin, kunnes toiselle meistä sitä suoraan ehdotettiin. Ansku laittoi viestiä toiselle Anskulle, joka oli juuri Oslossa vietetyn rankan kv-viikon jäljiltä täyttä ymmärrystä vailla. ”Haetaan sillis-vastaaviksi!” ”Ok.” Hallituksen haastattelun jälkeen meidät valittiin tehtävään. Aloitimme hommat innoissamme ja hyvissä ajoin.

Sillispaikan löytäminen oli ensimmäinen askel. Tiedossa oli, että paikan pitää olla iso. Lexin juhlavuoden kunniaksi varauduimme noin 500 henkilön läsnäoloon ja sopivan kokoiset paikat sopivalla etäisyydellä Turusta tuntuivatkin olevan kiven alla. Vuosijuhlien väsyttämä opiskelijalauma ei myöskään ollut ihanteellisin vuokralainen monenkaan juhlapaikan omistajan silmissä. Sopiva paikka kuitenkin löytyi, vaikka sen kanssa kyllä saimme taistella vielä viimeiseen asti. Loppu hyvin kaikki hyvin.

Emme kumpikaan osanneet varautua siihen, kuinka paljon työtä näin isojen juhlien järjestäminen vaatisi. Suunnittelu, organisointi, erinäisten asioiden huomiointi ja lopulta juhlan toteutus veivät kevättalvella aikaa lähes päivätyön verran. Pelottavinta oli vastuu siitä, että joku menisikin täysin pieleen.

Onneksi saimme lopulta kasaan kelpo toimikunnan, suuret kiitokset vielä kerran heille!

LexPress

59

Järjestelyt olivat niin kattavat, että kaikkea ei voi, eikä edes halua muistaa. Ruuan kerääminen oli suurin homma ja aluksi se tuntuikin todelliselta haasteelta. Viimeiset viikot kuitenkin osoittautuivat ruuan keräyksen osalta tuottoisimmiksi, ja loppujen lopuksi yhteistyökumppaneiden osuus kasvoi hyviin lukuihin.

Lisäksi silliksellä nautittavat aikuisten juomat tuli tietenkin myös hankkia, kuten myös sillikselle tuleva oheistoiminta: pomppulinna, palju, pelit, dj ja myös kaikki mitä tapahtumassa näkyi, kuului, maistui tai tuntui. Perinteisten sillis-pillimehujen teko oli kuitenkin yksi järjestelyjen kenties hauskimmista osuuksista. Kokoonnuimme muutamien toimikuntalaisten kanssa Kirkkotielle, jossa funktiona oli ottaa pillimehuista injektioneulalla mehua pois ja lisätä tilalle Vergiä. Siellä Kirkkotien hämyssä ja kitkerässä hajussa kyseistä toimenpidettä tehdessä mielessä kyllä kävi, että ei tämä oikkariopiskelijan arki aivan normaalia ole. Aiheutimme suurta hämmennystä ja kyseenalaistavia katseita myös apteekissa ostaessamme neuloja ja ruiskuja.

Parasta silliksen järjestämisessä oli se, kuinka paljon uutta oppi itsestä ja toisista, järjestämisestä ja organisoinnista. Lienee aika todennäköistä, että myöhemmin tuskin enää tulemme ottamaan vastuullemme järjestää yli viidensadan henkilön tapahtuma. Meillä molemmilla oli kuitenkin hyvä tekemisen meininki ja erittäin tärkeäksi osoittautui meidän vastaavien välinen hyvä yhteistyö ja kaveruus! Myös hallituksen ja entisten sillisvastaavien tuki ja apu olivat korvaamattomia. Parasta oli myös se positiivinen palaute, mitä saimme sekä tapahtumapäivänä että myöhemminkin. Kaikkia ei luonnollisesti voi miellyttää, mutta itse olemme loppujen lopuksi tyytyväisiä suoritukseemme. Tällaiset mahdottomilta tuntuvat haasteet ovat kuitenkin juuri niitä, jotka kehittävät kaikista eniten.

Haasteellisinta varmaankin oli asennoitua siihen, mistä jouduimme luopumaan lähtiessämme sillisvastaavaksi. Luonnollisesti vuosijuhlaan ei ollut asiaa. Kun muut juhlivat vujuilla, me teimme yötä myöten makaronisalaattia ja pannaria silliskansalle, siirtelimme pöytiä, suojasimme lattioita sekä täytimme paljua. Kevään ruletissa oli pyörittämistä kun silliksen ohella kävimme molemmat töissä ja opiskelimme.

Silliksen järjestämisessä on hyvät ja huonot puolensa. Varmaa on se, että toiste emme enää tähän lähtisi, mutta toisaalta kokemus oli varsin opettava ja paikka paikoin hauskakin. Etenkin silliksen jälkeiset tapahtumat sillikseen liittyen ovat olleet niin absurdeja, että jälkipolville jää varmasti kerrottavaa. Sillis muodosti myös meidän vastaavien välille vahvan siteen. Jos ystävyys kestää silliksen, kestää ystävyys varmasti pitkään. Tuleville sillisvastaaville toivotamme pitkiä hermoja, stressinsietokykyä ja aurinkoista asennetta – niillä pärjää jo pitkälle!

- Sillis-Anskut 2016 60

LexPress

OPINTO PALSTA

Opintopalsta nostaa esiin opintoasioissa käsiteltävinä olevia asioita

Uudistusten aika vol. II / Erikoistumisjaksouudistuksesta Opintopuolen edunvalvonta on pitkäjänteistä työtä, jonka tuloksia ei todennäköisesti nähdä oman kauden aikana. Tämä vuosi on iloinen poikkeus pääsäännöstä, sillä ensi syksystä alkaen näemme koulutukseen kohdistuvien uudistusten konkretisoituvan. Edellisessä opintopalstassa avasin tulevia uudistuksia ja seuraavaksi syvennymmekin niiden vaikutuksiin tarkemmin.

Suurin ja ehdottomasti eniten mielipiteitä herättävä voimaan astuvista muutoksista on neljännen erikoistumisjakson leikkaaminen tutkinnosta. Erikoistumisjaksot ovat olleet pitkään tutkintomme kruununjalokivi ja monet kokevatkin Kuvassa Joanna, Anna-Karoliina ja Wilma uudistuksen olevan askel väärään suuntaan. Haluankin hälventää erityisesti erikoistumisjaksoihin jo ehtineiden opiskelijoiden huolia suunnitelmiensa toteutumisesta.

Uudistuksen myötä tutkintovaatimuksista poistetaan neljäs erikoistumisjakso 1.8.2016 alkaen. Uuteen asiaintilaan siirtymistä helpottamaan saimme muutokseen mukaan vuoden siirtymäjakson. Siirtymäaika tarkoittaa käytännössä, että lukuvuoden 2016-2017 aikana neljännelle erikoistumisjaksolle hakijat ovat samalla viivalla muiden kanssa. Kuitenkin on tärkeää muistaa, että syksystä 2017 alkaen ”ylimääräisille” erkkareille on mahdollista päästä vain ensimmäiseltä luentokerralta, mikäli tutkintoon kuuluvia pakollisia erkkareitaan suorittavien opiskelijoiden jälkeen on tilaa.

Siirtymäaika koettiin tärkeäksi, sillä monet opiskelijat ovat suunnitelleet opintojaan nykyisen neljän jakson mallin mukaan ja valintamenettely onkin kannustanut jättämään mielenkiintoisimmat erkkarit viimeisiksi, sillä opiskelun loppuvaiheen suurempi opintopistemäärä on parantanut mahdollisuuksia päästä juuri sille haluamalleen jaksolle. Toteutettavalla menettelyllä aiheutuu mahdollisimman pieni haitta aikaisemmille suunnitelmille, mutta sillä mahdollistetaan samalla uuden järjestelmän nopea käyttöönotto.

Yksi suurimmista syistä, miksi uuteen toimintatapaan siirrytään, ovat sen tuomat joustot. Valinnaisten eli tulevaisuudessa ”muiden opintojen” opintopistemäärä kasvaa maisterivaiheessa 30:een opintopisteeseen eli juurikin tutkinnosta

LexPress

63

poistettavan pakollisen erikoistumisjakson verran 12 opintopisteellä. Neljän erikoistumisjakson suorittaminen on edelleen mahdollista, kuten aikaisemminkin, mutta se ei ole enää pakollista. Sen sijaan opiskelijan henkilökohtainen valinnanvapaus saatiin lisääntymään luopumatta oikeastaan mistään.

Henkilökunnan kanssa uudistuksen suunnitteluvaiheessa käydyistä keskusteluista on käynyt selväksi heidän halunsa varmistaa opetuksen laatu ja monipuolisuus. Suunnitteilla on ollut muun muassa valinnaisten opintojaksojen laajempi luominen nykyisistä erikoistumisjaksoista. Nämä valinnaiset opintojaksot tulisivat hyödyntämään erikoistumisjaksojen opetusta, vaikka eivät menisikään yhtä syvälle aiheeseen. Näin varmistetaan opiskelijoiden tiedolliset tarpeet erikoistumisjaksojen osa-alueilla kuitenkaan samalla ylikuormittamatta vastuuopettajia.

Valitettava tosiasia tiedekunnassamme on toisinaan esiin nouseva me-ne – asenne opiskelijoiden suhtautumisessa kaukaiselta tuntuvaan tiedekuntaan.

Uudistuksen valmistelu ja tiedottaminen ei ole ollut täydellistä, mutta näkemykseni uudistukseen läheisesti tutustuneena on, että syksystä eteenpäin tiedekuntamme opetukselle avautuu uusia ovia uuden joustavuuden ansiosta. Tämä luo aivan uusia mahdollisuuksia opetuksen kehittämiselle tulevaisuudessa ja näemme konkreettisia hyötyjä välittömästi syksyllä erityisesti perusteiden uuden yhteistyömallin osalta. Muutosta ei siis kannata pelätä vaan lähteä kohti uusia haasteita avoimin mielin ja ottaa kaikki hyöty irti uudesta mallista.

Kysymykset, toiveet ja kehitysehdotukset ovat tervetulleita osoitteessa opinto@lex.fi!

Ilari Sarja Hallituksen opintovastaava

64

LexPress