Seuraa Suomen Leipuriliittoa Twitterissä @Leipuriliitto ja Facebook-tapahtumasivullamme @leipuriliitto
Markkinoiden keskittymisestä ja KKV:n vallan kasvattamisesta
Talouselämä-lehden 22/2024 haastattelussa Kilpailu- ja kuluttajaviraston (KKV) pääjohtaja Kirsi Leivo kertoo, että ”on tuskallista seurata markkinoiden keskittymistä” ja että ”meille pitää antaa työkalu, joka estää markkinoiden keskittymisen”. Pääjohtaja myös toteaa, että ”ongelmana on liian löysä sääntely, ja se on lainsäätäjän syy”. Lisäksi hän haastattelussa vaatii virastolleen ns. ”otto-oikeutta”, jolla KKV kuulemma voisi ”estää markkinoiden haitallista keskittymistä”, kun KKV pystyisi tutkimaan liikevaihdollisesti myös pieniä kauppoja. Haastattelussa viitataan myös kartelleihin ja niiden todetaan aiheuttavan vahinkoa asiakkaille, markkinoille ja koko yhteiskunnalle.
KKV:n pääjohtaja on jälleen kerran vaatimassa lisää valtaa, ihan kuin hänellä ja hänen virastollaan ei olisi valtaa jo riittämiin. Tältä osin viittaan tämän lehden pääkirjoitukseen 2/2019 ”Kilpailu- ja kuluttajaviraston valtaa pitää hajauttaa muille viranomaisille” ja siinä toteamaani (ks. linkki alla)*
Olen saanut lähes 20 vuoden ajan seurata KKV:n toimintaa. Yksi yhteinen piirre kuluneiden vuosien aikana on ollut se, että KKV:tä ei markkinoiden keskittyminen ole juurikaan haitannut, ei ainakaan elintarvike- ja/tai päivittäistavaramarkkinoiden keskittyminen. Pikemminkin päinvastoin on näyttänyt siltä, että KKV on toiminnallaan nimenomaan halunnut edistää yritystoiminnan keskittymistä. Ehkä KKV:lle on tärkeämpää ollut, että kuluttaja on saanut esimerkiksi ”vihreällä kortilla” tuotteita mahdollisimman edullisesti. Leipuri-lehden pääkirjoituksessa 5/2016 ”Elämän teatteria keskittyvän yritystoiminnan puolesta” nostin esille KKV:n tavoitteen ”tehottomien yritysten” saamisesta pois markkinoilta*. Kysyin tuolloin, että ”Onko kilpailuoikeuden tarkoitus se, että ”tehokkuuden nimissä” yritystoiminnan pitää valua vain harvojen ja valittujen yritysten käsiin? Tuolloin myös totesin, että ”Kilpailulain tavoite tehottomien yritysten poistamisesta markkinoilta näyttää Suomessa toteutuneen hyvin. Lähes kaikilla aloilla hallitsee kaksi suurta ja niiden takana on yksi varsinainen haastaja, kuten esimerkiksi S-ryhmä ja Kesko, Nordea ja Op, Varma ja Ilmarinen, Sonera ja Elisa. Niiden takana ovat sitten Lidl, Danske Bank, Elo ja DNA. Eikä tilanne elintarvikealalla ole kovin toisenlainen, ehkä leipomoalaa lukuun ottamatta”.
Tilanne elintarvikealalla ei todellakaan ole edellä mainitusta poikkeava. Leipomo- ja konditoria-ala on ainoa elintarvikeala, jossa pieniä ja keskisuuria yrityksiä on edelleen paljon. Jos KKV saisi haluamansa otto-oikeuden, mitä KKV tuolla vallalla tekisi? Estäisi halutessaan elämäntyötään kaupittelevan yksittäisen pienemmän leipomoyrittäjän yritystoiminnan myymisen, jotta esimerkiksi Suomen kaksi suurinta leipomoa eivät kasvaisi entisestään? Tuollahan Suomi pelastettaisiin keskittymiseltä. Itse
arvelen, että pääjohtajan puheiden takana on vain vallan hamuaminen, eikä todellinen huoli markkinoiden keskittymisestä. Aikaa ja mahdollisuuksia markkinoiden toimintaan puuttumiseen KKV:llä olisi ollut viimeisen 20 vuoden aikana useasti, mutta mitään he eivät ole tehneet pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytysten parantamiseksi.
On positiivista, että Suomeen on perustettu elintarvikemarkkinavaltuutetun virka, jota ei ole perustettu KKV:n yhteyteen. Näyttää siltä, että elintarvikemarkkinavaltuutettu ja hänen toimistonsa on ensimmäinen viranomainen, joka yrittää puuttua elintarvikealalla ilmenneisiin epäkohtiin ja ostavan tahon vallankäyttöön. Aika näyttää, mikä todellisuudessa muuttuu vai muuttuuko mikään, mutta ainakin yritystä elintarvikemarkkinavaltuutetulla näyttää olevan muutosten aikaansaamiseksi. En kuitenkaan toivo tuonkaan viranomaisen vallan kasvattamista, koska liiallinen valta ei sovi kenellekään.
Tämän lehden pääkirjoituksessa 3/2023 ”Rohkeudesta ja nöyrtymisestä vahvemman tahon edessä” kerroin erään suuryrityksen lakimiehen minulle vuonna 2015 antamasta ”ohjeistuksesta”*. Lakimiehen mukaan minun tulisi ymmärtää, että kilpailuviranomaisen edessä pitää vain nöyrtyä ja heitä kannattaa yrittää aina miellyttää, koska siten pääsee kaikkein helpoimmalla. Tuo lakimiehen kommentti kertoo paljon elintarvikemarkkinoiden tilasta ja yritysten pelosta KKV:tä kohtaan. Toivottavasti samanlaista pelkoa ei tarvitse tuntea elintarvikemarkkinavaltuutettua kohtaan. Usein totean, että median tehtävä on taistella sananvapauden puolesta. Ja juristien tehtävä olisi vastaavasti taistella ihmisten ja yritysten oikeusturvan puolesta. Mutta erityisesti juristien kohdalla tuossa on paljon parannettavaa. Edellä mainittu ”ohjeistus” on siitä yksi esimerkki.
Vuosien varrella olen useasti ajatellut kilpailulainsäädäntöön liittyen, sekä siihen, kenen tai keiden tahojen toimintaan KKV Suomessa puuttuu, että ”säännöt eivät ole kaikille samat”. Tai ehkä säännöt ovat samat, mutta niitä vain tulkitaan eri tahojen osalta eri tavoin. Kyse voi tietenkin olla vain sattumasta tai miellyttämisen taidosta.
Mika Väyrynen
*Pääkirjoitukset, joihin tekstissä viitataan, ovat luettavissa osoitteessa https://www.leipuriliitto.fi/leipurilehti/paakirjoituksia/
Elonen tekee suurinvestoinnin uuteen
leipomoon
Elonen Oy kertoo investoivansa 12 miljoonaa uuteen nykyaikaiseen leipomoon ja avaavansa vaiheittain uudet tuotantotilat Töysäläisen leipomolle Alavudella loppuvuodesta 2024. Tilat vapautuivat oviteollisuuden toimija Mattiovelta. Tuotantotilojen muuttaminen elintarvikekäyttöön on jo aloitettu ja leipomon laiteasennuksiin päästään syyskuusta alkaen.
Ensimmäisessä vaiheessa Elonen rakentaa leipomoon neljä tuotantolinjaa, jotka valmistavat perinteisiä Töysäläisen pipareita, korppuja ja keksejä. Lisäksi donitseille valmistuu uusi tuotantolinjakokonaisuus. Myöhemmin kokonaisuutta täydennetään vielä muutamalla tuotantolinjalla. Tavoitteena on saada ensin takaisin tuotantoon vanhat tuotteet, sitten vasta on uusien vuoro. Linjat käynnistyvät vaiheittain ja tuotantoon päästäneen jo marraskuun aikana, arvioi toimitusjohtaja Jari Elonen, jonka mukaan yksi projektin
Rami Visulahti sai tunnustusta
Mikkelissä toimivan Ramin Konditoria Kahvila Oy:n viitostien varrella sijaitseva Rami Visulahti sai eniten mainintoja Ilta-Sanomien tämän vuoden Parhaat taukopaikat ympäri Suomen – lukijaäänestyksessä. Paikka oli lukijoiden ykkössuosikki myös viime vuoden vastaavassa äänestyksessä. Rami Visulahden tarjontaan ollaan monella tavalla tyytyväisiä: vitriinistä löytyy täytettyjä leipiä ja monenlaisia leivonnaisia, ja ruokasalin puolella tarjoillaan päivittäin buffetlounasta sekä à la carte -listan ruokia burgereista pizzoihin. Tarjolla on myös vegaanisia ja gluteenittomia tuotteita ja tietenkin leipomotuotteita myös mukaan ostettaviksi. Ramin Konditoria Kahvila on perheyritys, jota luotsaa toimitusjohtaja Pirita Huikuri. Muut viisi äänestyksessä eniten mainintoja saanutta taukopaikkaa olivat Matkakeidas, Vierumäki; Neste K Linnatuuli, Janakkala; Heinolan Heila; ABC Heinola ja Design Hill, Halikko.
Töysäläisen tuotantotilat rakennetaan oviteollisuuden käytössä olleeseen tilaan, joka muutetaan elintarvikekäyttöön sopivaksi. Tänne mahtuu linja jos toinenkin.
tärkeimmistä kulmakivistä on ollut rakentaa hiilineutraali tuotantolaitos. Tämä on huomioitu kaikissa investoinneissa. Niin ikään työprosessien sujuvuuteen ja työn ergonomian kaikkiin osa-alueisiin on kiinnitetty erityistä huomioita leipomon suunnittelussa. Uuden leipomon sijainnin ansiosta saadaan työllistettyä nykyiset, osaavat työntekijät työssäkäyntialueella,
Leipurin Oyj laajenee
Ruotsissa
Aspon tytäryhtiö Telko Oy laajentaa kemikaaliliiketoimintaansa Ruotsissa ostamalla TeRa Invest AB:lta johtavan ruotsalaisen kemikaalijakelija Swed Handling AB:n. Kaupan osana myös Aspon tytäryhtiö Leipurin Oyj laajentaa ruokateollisuuden liiketoimintaansa Ruotsissa teknisen raaka-ainejakelija Kebelco AB:n kautta, joka on Swed Handlingin tytäryhtiö. Kauppa odotetaan saatavan päätökseen vuoden 2024 kolmannen vuosineljänneksen aikana.
Leipurin Oyj:n toimitusjohtaja Miska Kuuselan mukaan Leipurin on toiminut Ruotsissa pääasiassa leipomosegmentissä, kun taas Suomessa laajentuminen muuhun ruokateollisuuteen on jo hyvässä vauhdissa. Tämä yrityskauppa mahdollistaa hänen mukaansa siirtymän teknisiin lisäarvotuotteisiin ja ilmeiset synergiaedut kaikille Leipurin toimintamaille.
mikä on Elonen Oy:lle tärkeä asia. Elonen Oy:llä on toimintaa yhteensä 16 toimipisteessä, joista tuotantolaitokset Jämsässä, Ylistarossa, Kuopiossa ja Alavudella. Elonen Oy konsernin brändit ovat Elonen, Töysäläinen, Tasangon ja Malviala. Elonen työllistää noin 240 vakituista työntekijää.
Linkosuolle toinen lounasravintola Helsinkiin
Linkosuo avaa uuden lounasravintolan Helsingin ytimeen, Alma-talon alakertaan Alvar Aallon kadulle. Toimipiste tulee kantamaan nimeä Ravintola Alvar by Linkosuo ja se avataan 5. elokuuta 2024. Asiakaspaikkoja uudessa toimipisteessä tulee olemaan 200.
Yhtiöllä on ennestään yksi lounasravintola Helsingissä: Teurastamon aluetta vastapäätä sijaitsee Linkosuon lounasravintola Snygg. Lisäksi keskustassa toimii Cafe Linkosuo Esplanadi.
FoodFarm Oy ja Leipurin tarjoavat
Monikäyttöinen uusi proteiinilähde
Hamppuproteiini sopii monipuolisesti elintarvikekäyttöön, esimerkiksi leipomotuotteisiin, välipaloihin ja patukoihin, kasvipohjaisiin juomatuotteisiin, juomiin ja ravintolisiin.
Hamppu on superruokaa, jolla on korkea ravintoarvo.
Se on myös erinomainen lisä kasviproteiinien ja terveellisten kasviöljyjen lähteeksi.
Leipurin tuotevalikoimassa kotimaisen FoodFarmin
• Hampunsiemenet
• Hamppuproteiini
• Kylmäpuristetut hampunsiemenöljyt
• Hamppukuitu
Kysy lisää hamppuproteiinin monipuolisista käyttömahdollisuuksista.
Tuoteasiantuntijamme Kimmo kertoo vinkit sekä elintarvikkeille että leipomotuotteille!
www.leipurin.com
KÄYTÄ ESIMERKIKSI suolaisten ja makeiden leivonnaisten proteiinipitoisuuden nostoon.
Kimmo Virtanen kimmo.virtanen@leipurin.com
Teemu Aura pyörittää omaa nimeänsä kantavaa leipomo-konditoriaa, jonka tuotantotilat ovat Helsingin Vartiokylässä.
Pullabiili herättää taatusti huomiota missä liikkuukaan ja minne pysähtyykään. Yleensä auto parkkeerataan yhteen paikkaan koko päiväksi, sillä pystyttäminen ja purkaminen on työlästä ja vie aikaa. Kuva Teemu Aura Patisserie
Patisserie Teemu Aura
– leipomotuotteita laajalla valikoimalla
Eniten menee pullaa. Se on niin suomalainen juttu, lohturuokaa ilman hienostelua, toteaa yrittäjä Teemu Aura, joka leipomon lisäksi pyörittää neljää kahvilaa Helsingissä. Viides kahvila avattiin toukokuussa Porvooseen. Lisäksi tämä monitoimimies on mukana yrittäjänä kolmessa helsinkiläisessä ravintolassa.
Aura toteaakin, että hänellä on vahva tausta ravintolamaailmasta. Ensimmäinen ravintolayritys oli ravintola Demo Helsingissä, jota hän oli perustamassa ja jossa hän oli mukana aina vuoteen 2011. Ravintolaa jäi pyörittämään toinen perustajista Tommi Tuominen. Vuonna 2007 Demolle myönnettiin yksi Michelin-tähti, mikä kertoo paikan korkeasta tasosta. Ravintolan ovet sulkeutuvat tämän vuoden heinäkuussa.
Helsingin Vartiokylässä toimiva Patisserie Teemu Aura toimittaa leipomo- ja konditoriatuotteita pääkaupunkiseudulle. Lisäksi tuotteita myydään kiertävästä Pullabiilistä.
Lisäksi Auralla on ollut aina intohimo myös leipomiseen. Samanlainen intohimo oli Markus Hurskaisella, joka tuli töihin Demon keittiöön. Yhdessä miehet päättivät perustaa leipomon tai oikeastaan konditorian vuonna 2011 aivan pääkaupungin paraatipaikalle eli Senaatintorin kupeessa sijaitsevaan Kiseleffin taloon. Sen nimi oli Patisserie Teemu & Markus. Leipomo oli tiloiltaan varsin kompakti ja
siellä valmistettiin lähinnä kakkuja ja leivoksia.
Vuonna 2014 miehet lähtivät mukaan Story-ravintoloihin, joita parhaimmillaan oli viisi. Heillä oli siis monta rautaa tulessa. - Markus halusi keskittyä Storyyn ja jäi pois leipomosta. Itse taas tein päinvastoin ja jatkoin leipomoyrittäjänä, Aura kertoo. Tämä ratkaisu tehtiin vuonna 2019. Sitä ennen oli leipomoyritys ehtinyt jo muuttaa uusiin tuotantotiloihin ja laajentaa tuotevalikoimaansa kakuista pulliin ja ruokaleipiin. Ensin muutettiin pois Kiseleffin talosta, jossa tuotantotilat olivat todella pienet. Helsingin Vartiokylässä sijaitseviin tuotantotiloihin muutettiin vuonna 2017.
Leipomo-konditoria-tuotantotiloja ei Helsingissä ole Teemu Auran mukaan liikaa tarjolla.
TEKSTI/KUVAT Elina Matikainen
- Valmista leipomoa on vaikea löytää, sillä kovinkaan moni kiinteistönomistaja ei ole valmis investoimaan leipomotekniikkaan, joka on varsin kallista. Ravintola on vähän eri juttu, sillä se on helpompi vuokrata uudelleen, hän toteaa ja lisää, että heidänkään Vartiokylästä löytämänsä tuotantotila ei ollut valmis leipomo, vaan kaikki investoinnit yrittäjät tekivät sinne itse.
Neljä kahvilaa
Vuonna 2019 muuttui yrityksen nimi Patisserie Teemu Auraksi, kun Aura jäi leipomoyrityksen yrittäjäksi yksin. Mutta eipä aikaakaan, kun eräät hänen ravintola-alalla toimineet kollegansa houkuttelivat hänet jälleen mukaansa myös ravintolabisnekseen.
- Nyt olen mukana kolmessa ravintolassa, Ravintola Albinassa Vallilassa, Mat Distrikissä Tehtaankadulla ja Bulevardilla sijaitsevassa ranskalaistyyppisessä bistrossa nimeltä Le Coucou Vert, hän kertoo. Leipomo-konditorialla puolestaan on neljä kahvila-myymälää eri puolilla Helsinkiä: Hakaniemessä, Aleksanterinkadulla, Lauttasaaressa ja Fredrikinkadulla. Viides kahvila avattiin toukokuussa Porvooseen. Se on auki ainakin kesän ja alun syksyäkin ja lisäksi ainakin joulukuun. Vielä ei ole ihan varmasti päätetty, pidetäänkö ovet auki ympäri vuoden. Riippuu tietenkin siitä, miten vilkkaasti kauppa käy.
- Kaikissa kahviloissamme on tarjolla myös kevyttä lounasta ja ne ovat auki kuutena päivänä viikosta, sunnuntaisin kiinni. Paitsi Porvoo, joka on auki myös sunnuntaisin.
Leipomossakin leivotaan kuutena päivänä viikosta, kaikkina muina paitsi sunnuntaisin. Siellä ahkeroi kaiken kaikkiaan yhdeksän leipomoalan ammattilaista ja kaikkiaan yritys työllistää kolmisenkymmentä henkilöä, joista kahviloissa työskentelee myös osa-aikaisia.
- Leivomme laajalla repertuaarilla niin leipiä, pullia, croissantteja kuin kakkuja, leivoksia ja voileipäkakkujakin, Aura luettelee. Leipomotuotteita on tuotannosta noin puolet ja konditoriatuotteita puolet.
Leipomon tuotannossa leipuri aloittaa työt yleensä kahdentoista-yhden aikaan yöllä. Pakkaaja tulee neljän-viiden aikoihin ja loput työntekijät kuudelta. Kuljetukset lähtevät liikkeelle hyvissä ajoin aamulla ja ne hoitaa ulkopuolinen yritys.
- Jos meillä olisi vain omat kahvilat, voisi ajatella, että kuljettaisimme itse. Mutta kun on paljon muitakin paikkoja,
joihin tuotteita toimitetaan, on paljon yksinkertaisempaa ostaa palvelu ulkoa, Aura toteaa.
Patisserie Teemu Auran tuotteita menee omien kahviloiden lisäksi ravintoloihin, kahviloihin, yrityksiin ja myös vähittäiskauppoihin pääkaupunkiseudulla. Lisäksi yrityksellä on kaksi vaaleanpunaista Pullabiiliä, eli myyntiautoa, jotka kiertävät eri puolilla pääkaupunkiseutua. Ne herättävät varmasti positiivista huomiota upealla värillään ja houkuttelevat asiakkaita.
- Pullabiilli-idea syntyi koronan aikana, jolloin ostettiin yksi auto ja seuraavana vuonna toinen. Sillä tavoin pääsimme tarjoamaan tuotteita asiakkaille, kun muu myynti sakkasi. Se oli hyvä tuki yrityksen taloudelle, ja Pullabiilit lisäsivät myös tunnettuuttamme, kertoo Aura, jonka mukaan autot jäivät käyttöön myös koro-
Pullat ovat menevimpiä tuotteita ja kardemumma-rahkapulla on yksi suosituimmista.
Emilia Ruusula löi macarons-taikinoista ilmat pois.
Kuva Pekka Rousi
Tuotevalikoimassa ovat niin leivät, kahvileivät kuin konditoriatuotteetkin, joita tässä viimeistelee Roosa Hämäläinen. Kuva Pekka Rousi.
Mantelicroissantit kuuluvat suosikkituotteisiin.
Gluteenittomista raaka-aineista tehty vuokaleipä on monen asiakkaan suosikki. Täysin gluteenittomana sitä ei myydä, sillä se valmistetaan samoissa tiloissa kuin tavanomaiset leipomotuotteet.
Leipomolaatikoissa on sama pinkki tunnusväri kuin Pullabiilissäkin.
naepidemian hellitettyä. Pullabiilin aikataulu julkaistaan nykyisin leipomon Facebook-sivulla.
- Auto pysähtyy yhteen paikkaan aina koko päivän ajaksi. Kiertoreitillä olisi hankalaa pysyä aikataulussa, koska Pullabiilissä myynnin pystyttäminen ja purkaminen vie aikaa. Siksi on päädytty tähän yhden pysähdyksen taktiikkaan.
Pullaa ja juurileipää
Kuten jo mainittiin, pullat ovat menevimpien tuotteiden joukossa ja erityinen yleisön lemmikki on kardemumma-rahkapulla. Toinen, sesonkiluonteinen suursuosikki on laskiaispulla, joita Auran mukaan menee aina valtavasti. Samoin runebergintortuilla on aina kova kysyntä.
- Teemme myös laskiaiscroissantteja, ja ne ovat tosi suosittuja, samoin kuin mantelicroissantit, jotka ovat iso hitti juuri nyt, Teemu Aura kertoo. Hänen mukaansa vie kuitenkin aikaa, ennen kuin asiakkaat ottavat uudet tuotteet omakseen niin, että ne todella alkavat liikkua. Siinä on iso ero verrattuna ravintolamaailmaan ja se on myös yllättänyt.
- Suomalainen kuluttaja on usein uutuuksista innoissaan, mutta valitsee loppujen lopuksi useimmiten mieluummin tutun ja turvallisen tuotteen, tietää Aura. Myöskään ns. tuunaaminen ei ehkä juuri tämän vuoksi ole ottanut meillä oikein
tuulta siipiensä alle. Usein vasta kun uutta tuotetta on hehkutettu sosiaalisessa mediassa, se ”uskalletaan” valita.
Patissier Teemu Auran leipävalikoimassa on tällä hetkellä vain vaaleita leipiä, joista kaksi tehdään juureen. Ne ovatkin menevimpiä leipiä. Leivissä käytetään myös hieman erikoisempia viljoja, kuten emmer-vehnää ja spelttiä. Aikaisemmin leivottiin perinteistä ruislimppua, mutta se ei oikein tehnyt kauppaansa. Niinpä hapatettua ruisleipää ei enää tehdä. Sen sijaan tehdään vuokaleipää gluteenittomista raaka-aineista.
- Se on suosittua, vaikka emme voikaan myydä sitä täysin gluteenittomana, sillä se leivotaan samassa tilassa kuin tavanomaiset tuotteet.
Makealla puolella kysyttyjä ovat kakut, joita tehdään monenlaisia. Ei kuitenkaan räätälöityjä kakkuja, joiden tekeminen jätetään suosiolla muille kannattavuussyistä. Valikoimaan kuuluvat myös leivokset sekä macaronsit. Viimeksi mainittujen pursotus tehdään nykyisin koneella. Se nopeuttaa tekemistä huomattavasti, joskin pursotuksen jälkeen on taikinapyörylöistä lyötävä vielä ilmat pois käsityönä. Samaa konetta käytetään myös runebergintorttujen teossa.
Kustannusnousut koettelevat
Teemu Auralla itsellään on monta rautaa
tulessa, ja näin laaja toiminta ei voi olla vain yhden miehen varassa. Leipomossa ahkeroivatkin alan ammattilaiset ja yrittäjä on apuna vain silloin, kun sitä oikeasti tarvitaan. Eli kun on kiirettä, isoja tilauksia, sairastapauksia tai vastaavia tilanteita. Leipomon toiminnasta vastaa liiketoimintajohtaja Pia Ruokosalmi
- Samoin on ravintoloiden osalta, työskentelen niissäkin vain, kun on oikeasti tarvetta, toteaa Teemu Aura, jonka haastatteluhetkellä toukokuussa jo ennakoi kevään juhlasesonkia sekä tulevaa kesää, joka leipomossa on aina kiireinen.
Vaikka leipomoyritys selviytyi korona-ajasta melko kuivin jaloin, on sen jälkeen tapahtunut kustannusten nousu kyllä kirpaissut. Viime vuonna esimerkiksi sähkölaskut olivat Teemu Auran mukaan jäätävän kovia ja raaka-ainekustannukset nakersivat kannattavuutta, kuten kaikilla leipomo- ja konditoriayrityksillä.
- Loputtomiin ei kustannuksia voi siirtää hintoihin, sillä silloin tuotteet eivät enää mene kaupaksi. Hengissä kuitenkin ollaan ja eteenpäin mennään koko ajan.
Isompia kasvutavoitteita Teemu Auralla ei yrityksessään juuri nyt ole, mutta yksi uusi aluevaltaus aiotaan kuitenkin tänä vuonna tehdä.
- Lähdemme kokeilemaan osallistumista Tuomaan markkinoille Helsingin keskustassa ennen joulua. Sinne mennään kahvila-riisipuurolinjalla, hän suunnittelee.
Valio Aimo Parhaat Pidot
27.8.2024, klo 10-18 Helsingin Messukeskus
Syyskausi käynnistyy, kun Aimot keräävät jälleen foodservice-alan toimijat Helsingin Messukeskukseen. Mukana on aimo kaupalla näytteilleasettajia alan vetovoimaisia puhujia, uusimpia tuotteita, trendejä ja ratkaisuja sekä inspiroivia ideoita ja elämyksiä. Tervetuloa!
Elintarvikealalla ainakin yksi on varmaa: ruokaa syödään ja tarvitaan nyt ja tulevaisuudessa.
Ruuantuotannossa ja jakelussa oma tärkeä roolinsa tulee olemaan niin alkutuotannolla, teollisuudella kuin kaupallakin.
Toukokuun puolivälissä pidetyn Elintarvikepäivän avauspuheenvuorossa Elintarviketeollisuusliiton hallituksen puheenjohtaja, Valio Oy:n toimitusjohtaja Annikka Hurme totesi, että ruoka-alan toiveena on ennustettava ruoka-alan sääntely, joka mahdollistaa tulevaisuuden investoinnit ja tulevaisuuden ruokaturvan niin Suomessa kuin koko EU:ssa. Hän totesi niin ikään, että maataloudella ja elintarviketeollisuudella on kohtalonyhteys, jossa kumpikin tarvitsee toisiaan elintärkeällä tavalla. Ilman toista ei ole toistakaan.
- Maatalouspolitiikan sijaan pitäisi puhua ruokapolitiikasta. Samoin EU:n nykyisen hajanaisen päätöksenteon asemesta ruoka-alan asiat tulisi keskittää erityiselle ruokakomissaarille, hän jatkoi. Ruoka-ala ei suinkaan ole Suomelle mikään vähämerkityksellinen ala, vaan tällä hetkellä se työllistää noin 320 000 ihmistä. Se on jo isompi määrä kuin metsäsektori työllistää. Lisäksi ruoka-ala työllistää ympäri Suomen, kaikissa maamme kolkissa, Hurme muistutti.
Myös Luken tutkimusprofessori Jyrki Niemi korosti omassa esityksessään ruoka-alan taloudellista ja alueellista merkitystä maallemme. Hänen mukaansa ruoka-ala työllistää 12 prosenttia koko maan työllisistä, kaikkein eniten ravitsemistoiminnassa. Lisäksi tulevat ruoka-alan tuottama arvonlisäys runsaat 19 miljardia euroa eli lähes 9 prosenttia koko maan arvonlisäyksestä sekä alan maksamat verot, jotka ovat 11 miljardia euroa eli lähes 10
prosenttia kaikista veroista ja veroluonteisista maksuista
Annikka Hurmeelta saivat kritiikkiä liika, yhä lisääntyvä sääntely sekä pakkausdirektiivi, joka tarkoittaa pahimmillaan satojen miljoonien eurojen investointeja suomalaiselle elintarviketeollisuudelle. Tästä on Suomi ja Ruotsi hänen mukaansa saatava ulos, sillä hinta on meille aivan liian kova ja lisäksi turha.
Niin ikään uusille innovaatioille on annettava mahdollisuus, sillä niissä on Hurmeen mukaan elintarvikealan tulevaisuus, siinä missä perinteisemmissäkin tuotteissa. Mahdollisuuksia kaventaa esimerkiksi EU:n tiukka uuselintarvikkeiden sääntely. Vaarana on, että jäämme jälkeen Kauko-Idän maista tai USA:sta, joissa sääntely on lievempää.
Myös eriarvoinen verotus on paljon puhuttanut elintarvikealalla. Se ei Hurmeen mukaan paranna kansanterveyttä. Veron yhteyttä valintoihin on vaikea todentaa.
- Suomessa on laaja valikoima hyvinvointia tukevia tuotteita, joista valita, hän korosti.
SOK:n pääjohtaja Hannu Krookin esityksestä kävi selväksi, mikä kuluttajan valinnoissa juuri nyt painaa: se on hinta. Kotitalouksien taloudellinen puskuri on kaventunut tuntuvasti ja monesta asiasta on jouduttu tinkimään; ensimmäisenä ravintolakäynneistä, toisena elintarvikeostoksista, kolmantena lomamatkoista ja sen jälkeen muista vapaa-ajan kuluista.
Taloustutkimus Oy:n Merja Lintunen ja Riitta Ristiluoma kertoivat omassa iltapäivän seminaariesityksessään hintojen vaikutuksesta ostokäyttäytymiseen. Eniten ruokaostoksilla joutuvat tinkimään valmiita ruokaratkaisuja suosivat (16 % väestöstä) sekä välinpitämättömät rutinoituneet (16 %). Näillä kahdella kuluttajaryhmällä hinta on suurimmaksi osaksi tärkein ostokriteeri elintarvikkeita ostettaessa. Hinta painaa valinnoissa hyvin monella muullakin, sillä se on noussut tärkeimmäksi kriteeriksi noin puolelle kaikista kuluttajista. Kaupan merkkien suosion kasvusta kertoo, että kuluttajista 42 prosenttia kertoo ostavansa aina kaupan oman merkkituotteen, jos sellainen löytyy (kasvua 5 prosenttiyksikköä vsta 2020). Puolet kuluttajista aikoo lisätä tätä trendiä, jos ruuan hinta nousee (kasvua 13 prosenttiyksikköä vsta 2020).
Omaksi ilmiökseen Lintunen ja Ristiluoma nostivat punalaputettujen tuotteiden ostamisen. Heidän mukaansa se on muuttunut ns. järkeväksi kuluttamiseksi. Tärkein ostosyy on edullinen hinta. Toki on kuluttajaryhmiä, joita myös premium ja laatu kiinnostavat: hyvinvoivat vastuulliset (20 % väestöstä) sekä elämykselliset edelläkävijät (17 % väestöstä).
Kotimaisuuden arvostus on tullut alaspäin, mutta säilynyt kuitenkin varsin vahvana: kuluttajista 74 prosentille on tärkeää syödä kotimaista ruokaa. Erityisesti kotimaisuutta arvostavat konservatiivit (15 % väestöstä) sekä hyvinvoivat vastuulliset. He ilmoittavat valitsevansa kotimaisia elintarvikkeita ruuan hinnan noususta huolimatta.
TEKSTI Elina Matikainen
SUVI ry edistää ruokavientiä yritysten ehdoilla
Kun Suomen elintarvikeviennin edistämiseksi toiminut julkisrahoitteinen Food From Finland-hanke viime vuoden lopussa päättyi, eikä jatkosta tiedetty, päättivät elintarvikeyritykset itse tarttua toimeen. Suomen elintarvikevientiyhdistys SUVI ry näki virallisesti päivänvalon eli perustettiin maaliskuun lopulla.
Suomalainen ruoka on monella tapa maailman huippua ja sen vientiä on pyritty edistämään vuosikausia. Jostakin syystä ponnistelut eivät ole ottaneet tuulta siipiensä alle niin hyvin kuin on toivottu ja uskottu. Kun elintarvikkeiden viennin edistämishanke, valtion rahoittama ja Business Finlandin hallinnoima Food From Finland viime vuoden lopussa päättyi, etenkin moni etenkin pieni yritys jäi ikään kuin tyhjän päälle.
- FFF-hanke avasi ovia muissa maissa, ja nyt noista ovista pitäisi astua kunnolla sisään, toteaa leipomonjohtaja Jarmo Talasrinne Linkosuo Leipomo Oy:stä. Linkosuo vie merkittävän osan tuotannostaan muihin maihin ja siksi vientiasiat kiinnostavat yrityksessä. FFF-hankkeesta on ollut heillekin paljon apua ja tukea, joita tarvittaisiin jatkossakin.
Maa- ja metsätalousministeriön uusi kansliapäällikkö Päivi Nerg ymmärsi tilanteen vakavuuden, otti asian vahvasti omakseen ja kutsui toimijoita pyöreän pöydän ääreen. Siellä ideoitiin, että ruokavientiä lähdetään edistämään nyt yritysten ehdoilla ja siten, että myös pienet ja keskisuuret alan yritykset saadaan mukaan. Myös valtion tai EU:n tukea tarvitaan, sillä etenkään pienillä yrityksillä ei ole riittävästi vientiresursseja.
Niinpä yritykset perustivat tätä varten oman yhdistyksen, Suomen elintarvikevientiyhdistys SUVI ry:n. Se on voittoa tavoittelematon yhdistys, joka edistää suomalaisten ruoka- ja juomatuotteiden vientiä ja elintarvikealan kansainvälistymistä tavoitteenaan tuoda kasvua jäsenistölleen ja koko elintarviketoimialalle. Hallituksen puheenjohtajana toimii Jani Vänskä, Aalto-yliopiston tohtoriopiskelija, joka on pit-
kään toiminut viennin parissa. Myös Jarmo Talasrinne kuuluu hallitukseen.
Tällä hetkellä SUVI ry kerää uusia jäseniä, joita on nyt nelisenkymmentä, ja ensi vuoden loppuun mennessä toivottavasti jo parisataa. Mukana on yrityksiä kaikilta elintarvikesektoreilta. Yhdistyksen jäseniksi ovat tervetulleita kaikki viennistä kiinnostuneet elintarvikevalmistajat ja kannattajajäseniksi henkilöt ja yhteisöt. Vientiä ei tarvitse vielä harjoittaa, vaan se voi olla vasta suunnitelmissa. Jäsenmaksu riippuu liikevaihdosta ja on alimmillaan 350 euroa. Pienilläkin yrityksillä on nyt siis mahdollisuus liittyä isompaan ryhmään, jolla on vientiasioissa enemmän voimaa.
SUVIn on tarkoitus toimia ohuella organisaatiolla, yhden tai kahden hengen voimin. Toimistohuone on vuokrattu Elintarviketeollisuusliiton tiloista Helsingin Pasilasta eli samasta kerroksesta, jossa on myös Leipuriliiton toimisto. Siihen asti, kunnes yhdistykselle saadaan oma toimihenkilö, asioita hoitaa Fennopromo Oy, joka on yksi perustajajäsenistä. SUVIn perustoiminta rahoitetaan jäsenmaksutuloilla, varsinaisiin hankkeisiin voidaan hakea julkista tukea, ja hakubyrokratian hoitaa Fennopromo Oy. Tuen lisäksi yrityksillä on luonnollisesti oltava myös omaa rahoitusta vientiponnisteluitaan varten.
Jarmo Talasrinteen mukaan julkista tukea lähdetään hakemaan vasta, kun on selvitetty, kuinka, minne ja mitä viedään. Tukea ei siis enää käytetä pelkkään markkinoiden kartoittamisen, vaan suoraan kontaktien luomiseen. Kohdemaita tulee aluksi olemaan pari kolme ja ainakin Saksaan suunnataan. Loputkin maat tulevat olemaan Euroopasta. Kaukomaille ei vielä tässä vaiheessa lähdetä.
Kun yritys on päässyt ’sisään’ markkinoille, sen tule toimia itsenäisesti, mut-
ta mahdollisia ovat myös yhteistyökuviot viennin käytännön toteutuksessa. SUVI toimii yhteyskoordinaattorina yritysten välillä.
Lisäksi tavoitteena on rakentaa Suomelle elintarvikkeiden vientistrategia sekä maabrändi. Siinä olisi rooli Ruokatieto Yhdistys ry:llä yhdessä SUVI ry:n kanssa. Ruokatiedon asiantuntemukselle on käyttöä etenkin maabrändin rakentamisessa, sillä heillä on jo kokemusta Hyvää Suomesta-brändin rakentamisesta.
Tällä hetkellä suuret elintarvikeyritykset vastaavat yli 90-prosenttisesti Suomen ruokaviennistä ja pienten ja keskisuurten osuus on alle kymmenen prosenttia. Suurten osuus tulee varmasti olemaan keskeinen myös jatkossa, mutta pk-yrityksillä olisi siis potentiaalia kasvattaa vientiä, kunhan ne saataisiin vahvemmin mukaan. Jarmo Talasrinteen mukaan esimerkiksi Saksassa SUVIa vastaava yhdistys vastaa yli neljästäkymmenestä prosentista Saksan ruokavientiä.
Pääpointit SUVI ry:n toiminnassa:
- kaikki viennistä kiinnostuneet elintarvikeyritykset tervetulleita mukaan
- edullinen jäsenmaksu, jolla perustoiminta rahoitetaan
- yritykset päättävät yhdessä: miten, minne, kenelle ja milloin
- vertaistuki isolta joukolta, SUVI koordinoi yhteistyömahdollisuuksia jatkossa - Fennopromo hoitaa byrokratian julkisten tukien hakemisessa ja raportoinnissa - tukieurot käytetään varsinaisiin vientitoimiin
Suomen elintarvikevienti SUVI ry:stä löytyy lisää tietoa osoitteesta https://www.su-vi.fi/
TEKSTI Elina Matikainen
Tulli valvoo elintarvikkeiden turvallisuutta
Missä valvotaan sitä, että muista maista tuodut elintarvikkeet ovat määräystenmukaisia ja turvallisia? No tietenkin Tullissa, jonka tehtäväkentässä elintarvikevalvonta on vain yksi, mutta hyvin tärkeä alue.
TEKSTI/KUVAT Elina Matikainen
Tullin elintarvikevalvonta kohdistuu ei-eläinperäisiin elintarvikkeisiin, eräisiin yhdistelmätuotteisiin, joissa on jotakin eläinperäistä ainesosaa sekä kaikkiin luomutuotteisiin. Valvontasuunnitelmaan kirjataan vuosittain noin 3500 elintarviketta, joka on yleensä myös toteutunut määrä.
- Valvomme vain kaupallista tuontia eli eriä, jotka päätyvät myyntiin, kertoi tuoteturvallisuuspäällikkö Jonna Neffling mediatilaisuudessa, jonka Tullilaboratorio järjesti toukokuun lopussa.
Toiminta perustuu tiukasti lainsäädäntöön, jossa olennaisia ovat elintarvikelaki, tuontivalvontalaki sekä luomulaki. Näytteenotto tapahtuu joko Tullissa (kolmasmaatuontivalvonta) tai sisäkaupan osalta toimijan varastolla.
- Näytteet varastoilla ottavat tullitarkastajat ja he toimittavat ne tutkittaviksi Tullilaboratorioon Espoon Otaniemeen. Tuotteen turvallisuus arvioidaan lopullisesti tuoteturvallisuusyksikössämme. Mikäli tuotteessa on havaittu ongelmia, siitä annetaan hallinnollinen päätös.
Jatko riippuu siitä, millaisesta määräystenvastaisuudesta on kyse. Tuote-erä voidaan hylätä (esim. liian korkea torjunta-ainepitoisuus), mutta jos ”vain” pakkausmerkinnät ovat puutteelliset, voi toimija halutessaan korjata ne oikeiksi. Sen jälkeen tuote voidaan tuoda markkinoille.
Jonna Nefflingin mukaan juuri pakkausmerkintöjen puutteellisuus on vuodesta toiseen yksi yleisimmistä havaituista määräystenvastaisuuksista.
Jos tuote-erä hylätään ja sitä on jo päätynyt kuluttajille, on toimijan ryhdyttävä takaisinvetotoimiin, jotka tehdään ennalta
Tullilaboratoriota johtava Pirjo Sainio oikealla, elintarviketutkimuksen kemiallisen jaoston päällikkö Suvi Ojanperä keskellä ja tuoteturvallisuuspäällikkö Jonna Neffling vasemmalla.
määritellyn prosessin mukaisesti. Mikäli tavaraa on vielä varastossa, Tulli huolehtii siitä, että määräystenvastaista tuotetta ei päädy myyntiin ja kuluttajille. Vaaralliset tuotteet määrätään hävitettäväksi ja se tehdään Tullin valvonnassa.
Mitä tutkitaan?
Elintarvikkeista voidaan tutkia monenlaisia asioita, kuten kemiallisia riskejä (lisä-
aineet, vierasaineet, torjunta-ainejäämät, aineiden siirtymät). Biologiseen turvallisuuteen liittyvät tutkimukset koskevat mikrobiologiaa tai geneettistä muuntelua. Lisäksi tarkastellaan esimerkiksi pakkausmerkintöjä, lisättyjä vitamiineja, koostumusta, terveys- ja ravitsemusväitteitä, radioaktiivisuutta, allergeeneja ja säteilytystä. Yleensä yhdelle tuotteelle tehdään useampia tutkimuksia.
Torjunta-ainejäämät ovat Tullin mit-
Laboratorion koeputkiin on kirjattu valmiiksi, mitä tuotteita päivän aikana tullaan analysoimaan.
tavin tutkintakohde. Näytteitä tutkitaan noin 1600 kappaletta vuodessa. Torjunta-aineet ovat moninainen joukko yhdisteitä, joita käytetään suojelemaan kasveja tai kasvituotteita tuhohyönteisiltä tai kasvitaudeilta. Pääasiallisia valvonnan kohteita ovatkin kasviperäiset elintarvikkeet, kuten esimerkiksi hedelmät, vihannekset, marjat, yrtit, mausteet, kahvi, tee, riisi, viljat ja erilaiset prosessoidut elintarvikkeet.
- Käytössä on satoja tehoaineita ja uusia tulee koko ajan, toteaa Suvi Ojanperä, joka toimii Tullilaboratoriossa elintarvikkeiden kemialliset tutkimukset -jaoston päällikkönä. Hänen mukaansa jäämät ovat yleisiä nopeasti pilaantuvissa kasviksissa. Se asettaa omat haasteensa Tullille, sillä analyysit pitää tehdä nopeasti, jotta tuotteet eivät ehdi pilaantua varastossa.
Vuosittain noin 3–8 prosenttia tutkituista näytteistä sisältää torjunta-ainejäämiä yli asetetun sallitun enimmäismäärän. Tällöin Tulli kieltää erän pääsyn Suomen markkinoille. Jos ainetta löytyy, mutta sen määrä ei ylitä lainsäädännön mukaista enimmäismäärää, Tulli huomauttaa toimijaa.
Vaikka yksittäisten torjunta-aineiden raja-arvot eivät ylity, niin tuotteissa voi olla useampia eri torjunta-aineiden jäämiä. Vuosien 2021-2023 valvontatutkimusten perusteella esimerkiksi rusinoissa on keskimäärin yhdeksän erilaista torjunta-ainetta, kuivatussa chilissä seitsemän erilaista ja kuivatuissa yrteissä neljä.
- Rusina-eriä kuitenkin hylätään erittäin vähän eli hyvin harvoin yksittäinen torjunta-aine ylittää niissä sallitun enimmäismäärän, Ojanperä toteaa.
Vuosina 2021-2023 Tulli tutki yli 5 000 tuote-erän torjunta-aineet. Eniten hylkäyksiä saaneet tuoteryhmät olivat riisi (266 tuote-erää tutkittu, 39 hylätty), tee ja siihen verrattavissa olevat tuotteet (131-30), passionhedelmä (49-11), ruohosipuli (50-9), pavut ja linssit (173-9) sekä appelsiinit (239-6).
Valvonta tehdään aina riskiperusteisesti ja kohdennetaan tiettyihin tuote-eriin. Määräystenvastaisista tuotteista pääosa tulee EU:n ulkopuolelta.
- Kolmansissa maissa on usein EU:sta poikkeava normisto, käytössä voi olla kiellettyjä kasvinsuojeluaineita ja kehitysmaissa käyttö voi olla hallitsematonta, selventää syitä Suvi Ojanperä. Hänen mukaansa jäämien enimmäismäärät on harmonisoitu EU:ssa.
Jonna Nefflingin mukaan torjunta-ai-
Tullilaboratorion elintarvikelaboratoriossa tehdään analyysejä päivittäin. Laborantti Annika Rinne teki esikäsittelyä mansikoille torjunta-aineiden monijäämäanalyysia varten. Tuotteet hienonnetaan jäisinä kuvassa näkyvällä laitteella, ja käyntiääni vaatii kuulosuojainten käyttöä.
neiden jäämistä eri tuotteissa on hyvä tietää, mutta huolissaan ei tarvitse olla. Käytännössä sallitut enimmäismäärät on asetettu huomattavasti matalammalle tasolle kuin kuluttajien turvallisuus edellyttäisi. Hän kuitenkin toivoo, että EU:ssa saadaan yhteisiä käytänteitä torjunta-aineiden yhteisvaikutusten valvontaan.
Iso osa myös EU-komissiolle tehtävistä RASFF-ilmoituksista koskee juuri torjunta-aineita. Komissio välittää RASFF-ilmoituksen nopeasti kaikille jäsenvaltioille, jotta ne osaavat ottaa huomioon valvonnassa tietyt tuotteet, joka voivat aiheuttaa välittömiä tai välillisiä vaaroja ihmisille tai eläimille.
Siemenissä ei ongelmia
Tullilaboratoriossa tehdään ns. torjunta-aineiden monijäämä-analyysi kaikista kasviksista ja hedelmistä, jotka sinne saapuvat. Analyysi kattaa kaikkiaan 360 torjunta-ainetta. Tämän lisäksi on käytössä akkreditoituja menetelmiä yksittäisille yhdisteille, jotka eivät sisälly monijäämäanalyysiin. Yksi näistä yhdisteistä on etyleenioksidi, kaasutusaine, jota muutama vuosi sitten löydettiin mm. seesamin-
siemenistä. Tämä löydös herätti valvojat. - Etyleenioksidia alettiin tutkia ja löytää myös muista elintarvikkeista, kuten esimerkiksi mausteista. Valvonnan tehostuttua etyleenioksidin esiintyminen on vähentynyt selvästi, mutta analyysimenetelmää pidetään yhä yllä, Suvi Ojanperä toteaa.
Erilaisten siementen tuonti on lisääntynyt paljon viime vuosina ja niitä käytetään myös esimerkiksi leipomoissa. Siementen osalta ei kuitenkaan ole havaittu mitään erityisempiä ongelmia eli ne eivät ole nousseet analyysituloksissa esiin määräystenvastaisina. Aina silloin tällöin jotakin ”ilmenee”, mutta isossa kuvassa tuotteet ovat Tullin edustajien mukaan olleet kunnossa.
Elintarvikkeiden turvallisuuden kannalta toimijan omavalvontavastuu on olennainen. Viime kädessä vastuu elintarvikkeiden turvallisuudesta ja vaatimustenmukaisuudesta on aina niiden tuotannosta ja myynnistä vastaavalla yrityksellä.
- Me omalta osaltamme teemme parhaamme siinä, että kuluttajille on tarjolla turvallisia elintarvikkeita, Jonna Neffling vakuuttaa.
Maatalous- ja elintarvikemarkkinat vakiintumassa
Luonnonvarakeskuksen (Luke) maa- ja elintarviketalouden suhdannekatsausta esitelleessä webinaarissa toukokuun lopussa luotiin katsaus mm. ruuan hintakehitykseen ja kulutukseen sekä viljamarkkinoihin.
Luken tutkimuspäällikkö, erikoistutkija Hanna Karikallio kertoi, että ruuan hinnan ennustetaan laskevan tämän vuoden loppua kohden 2-3 %. Siitä huolimatta hintataso säilyy huomattavan korkealla.
Ruuan hinta on noussut etenkin vuonna 2022 (10,5 %) ja vielä vuonna 2023 (9 %), jonka jälkipuoliskolla inflaatio alkoi vähitellen hellittää. Nyt ruuan hintakehitys on painunut jo alle yleisen inflaation.
Kotitaloudet ovat sopeuttaneet ruokaostoksiaan kohonneeseen hintatasoon ostamalla vähemmän ja siirtymällä edullisempiin elintarvikkeisiin. Siitä huolimatta keskimääräisellä kotitaloudella kului vuonna 2023 ruokaan 820 euroa enemmän kuin vuonna 2021.
Hanna Karikallion mukaan ruoan kulutuksessa näkyy kaksi ominaispiirrettä. Toinen on lohturuokien kuten perunalas-
tujen, makeisten, jäätelön ym. myynnin kasvu ja toinen puolestaan kasviproteiinituotteiden myynnin merkittävä lasku. Luken erikoistutkija Csaba Jansik totesi omassa alustuksessaan, että kasviproteiinituotteiden myynnin sakkaaminen selittyy muun muassa korkealla hintatasolla verrattuna eläinperäisiin tuotteisiin, joiden ”korvikkeiksi” kasviproteiineja on ehkä liiankin kapealla näkökulmalla kehitetty. Uudenlaiset tuotteet voisivat kohentaa tilannetta.
Kuluttajien muuttunut ostokäyttäytyminen näkyi vuonna 2023 myös luomutuotteiden myynnin laskuna. Esimerkiksi kananmunissa luomumunat ovat aikaisemmin olleet kuluttajien suosikkituotteita ja niiden myynnin arvo on ollut jopa viidennes munien myynnin arvosta. Vuonna 2023 osuus oli vain 13 prosenttia, kertoi Luken tutkija Jukka Markkanen. Viljamarkkinat ovat Csaba Jansikin mukaan vakiintuneet vuosien 2021–2023 nopeiden muutosten jälkeen. Viljojen hinnat ovat laskeneet, mutta ovat edelleen 25–50 prosenttia korkeampia kuin parin vuoden hintamyllerrystä edeltänyt alin taso. Satokauden 2023/24 viljataseessa on huomion arvoista, kuinka vähän on ollut tarvetta tukeutua tuontiin, vaikka viljan tuotanto jäi varsin lähelle kotimaisen käytön tasoa. Edellisen satokauden aikana
lisääntyneistä varastoista on ollut vara täydentää kotimaan käytön eri tarpeita.
Suurin osa viljasta menee rehuksi ja pienempi osuus ruoka- ja juomateollisuuden käyttöön. Kaikki vilja ei suinkaan ole elintarvikelaatuista. Esimerkiksi vehnäsadosta vain osa täyttää yleensä leipäviljavaatimukset, ja helpoin ja luontevin käyttö ”yli” jäävälle viljalle on syöttää se rehuna. Vuonna 2024 Suomeen odotetaan kylvöalaennusteiden ja pitkän aikavälin keskisatojen perusteella keskivertoa pienempää, alle 3,2 miljardin kilon viljasatoa. Csaba Jansik kuitenkin huomautti, että toteuma voi helposti olla ennusteeseen nähden 10 % suuntaan tai toiseen sääolosuhteiden mukaan.
Luomuviljelyn kokonaisala pienentyi vuonna 2023 ensimmäistä kertaa 15 vuoden tarkastelujaksolla. Myös luomuviljan elintarvikekäyttö notkahti 41 miljoonaan kiloon edellisvuoden 50 miljoonasta kilosta. Luomuviljan tuotanto vastaa viittä prosenttia Suomen kokonaisviljasadosta. Kauran osuus luomuviljasta on lähes 70 prosenttia.
Ravintotaseen ennakkolaskelmien mukaan viljan elintarvikekulutus vuonna 2023 oli noin 86 kiloa henkeä kohti, kasvua noin 0,9 kiloa edellisvuodesta. Vehnän kulutus pysyi kutakuinkin ennallaan, rukiin ja kauran hieman laski. Edellisvuotta enemmän käytettiin muuta leipäviljaa, johon sisältyy muun muassa tattari. Vehnää kului noin 49 kiloa, kauraa 10, ruista 13, ohraa 0,7 ja riisiä 8 kiloa. Muuta leipäviljaa kuin ruista ja vehnää kului noin 5 kiloa henkilöä kohti.
Kotimainen teollisuus käytti kauraa elintarvikkeena vuonna 2023 vähemmän kuin muutamana edellisenä vuotena. Kauran kulutus henkilöä kohti oli korkeimmillaan vuonna 2020. Siitä se on hieman laskenut, mutta on korkealla edelleen.
Satokautena 2023/24 ohran kotimainen käyttö tulee ylittämään tuotannon noin 100 milj. kilolla, mikä painaa sen omavaraisuusasteen lähelle 90 prosenttia (ks. kuvio). Sen sijaan vuoden 2023 kohtuullisen sadon ansiosta rukiin omavaraisuusaste nousee yli 100 prosentin, ensimmäisen kerran huippusatovuoden 2019 jälkeen. Vehnän ja kauran osalta Suomi on edelleen omavarainen.
Kirjoittaja on Elintarviketeollisuusliitossa työskentelevä juristi, joka arvostaa leipomotuotteiden pitkää ja kunniakasta historiaa ja on iloinen mahdollisuudesta kirjoittaa tähän perinteikkääseen lehteen.
Kesäflunssa iski – siirtyykö loma?
Kesällä ihmiset liikkuvat ja touhuavat paljon, joten kaikenlaisia haavereita sattuu ja tauditkin saattavat tarttua. Kesän mittaan saammekin täällä ETL:ssä runsaasti kysymyksiä siitä, milloin ja millä ehdoilla työntekijä voi siirtää vuosilomaansa työkyvyttömyyden takia.
Asiasta säädetään vuosilomalain 25 §:ssä. Kannattaa huomioida, että säännöt menevät eri tavalla riippuen siitä, alkaako työkyvyttömyys jo ennen vuosilomaa vai loman aikana.
Vuosilomalain 25.1 §:n mukaan ”jos työntekijä on vuosilomansa tai sen osan alkaessa synnytyksen, sairauden tai tapaturman vuoksi työkyvytön, loma on työntekijän pyynnöstä siirrettävä myöhempään ajankohtaan”.
Lomaa ei kuitenkaan tarvitse siirtää alkavan loman loppupään jatkoksi, vaan työnantaja voi määrätä sen ajankohdan. Siirretty kesäloma on annettava lomakaudella ja talviloma ennen seuraavan lomakauden alkua. Jos tämä ei ole mahdollista, loma on annettava lomakautta seuraavan kalenterivuoden lomakauden aikana, viimeistään kuitenkin kyseisen kalenterivuoden päättymiseen mennessä.
Työnantajan on ilmoitettava siirretyn loman ajankohta kahta viikkoa tai, jos tämä ei ole mahdollista, viimeistään viikkoa ennen loman alkamista.
Joskus käy niin, että työntekijä ilmoittaa sairastumisestaan vasta vuosiloman alkamisen jälkeen. Jos työntekijä ei esitä näyttöä siitä, että hän on ollut työkyvytön jo loman alkaessa, työnantaja voi katsoa sairastumisen tapahtuneen vasta loman alkamisen jälkeen, jolloin oikeutta koko loman siirtoon ei ole.
Kun työntekijän työkyvyttömyys alkaa loman alkamisen jälkeen, hänellä on kuitenkin oikeus ”pyynnöstään saada siirretyksi vuosilomaan sisältyvät kuusi lomapäivää ylittävät työkyvyttömyyspäivät” (VLL 25.2 §). Omavastuupäivät eivät saa vähentää työntekijän oikeutta neljän viikon vuosilomaan.
Mikä hyvänsä sairaus tai tapaturma ei vielä merkitse, että työntekijällä olisi oikeus siirtää lomaansa."
Kesken lomaansa sairastuvalla on siis kuuden päivän omavastuuaika, joka kuitenkin käytännössä koskee vain työntekijöitä, joilla on oikeus yli neljän viikon vuosilomaan. Täyden viiden viikon vuosiloman kerännyt työntekijä voi siten olla kokonaisen viikon sairaana lomallaan ilman, että hänelle syntyy vielä oikeutta loman siirtoon. Jos lomaa on kertynyt enintään neljä viikkoa, omavastuuta ei ole lainkaan.
Kannattaa huomioida, että loman siirtäminen edellyttää aina työntekijän nimenomaista pyyntöä. Pelkkä sairauslomatodistuksen lähettäminen ei vielä ole pyyntö loman siirrosta. Pyyntö on esitettävä viivytyksettä työntekijän sairastumisen jälkeen.
Mikä hyvänsä sairaus tai tapaturma ei vielä merkitse, että työntekijällä olisi oikeus siirtää lomaansa. Siirto-oikeus koskee ainoastaan tilanteita, joissa tapaturma tai sairaus tekee työntekijän työkyvyttömäksi sellaisiin tehtäviin, joihin hänet voidaan työsopimuksensa mukaan osoittaa. Vaikka jokin pieni tapaturmavamma tai ikävä nuha hankaloittaisi loman viettämistä, ei siirto-oikeutta ole, ellei työntekijä ole työkyvytön.
Työkyvyttömyyden on oltava aiheutunut nimenomaan synnytyksestä, sairaudesta tai tapaturmasta. Kosmeettisista syistä tehtävät kauneusleikkaukset eivät siten oikeuta siirtämään lomaa.
Siirto-oikeutta ei ole silloinkaan, kun työntekijä on aiheuttanut työkyvyttömyytensä tahallaan tai törkeällä huolimattomuudella. Kynnys tälle on kuitenkin varsin korkealla.
Samuli Nissilä
Leipäviikkoa vietetty 60 vuotta
Leipätiedotuksen järjestämästä ensimmäisestä leivän teemaviikosta tulee tänä vuonna kuluneeksi 60 vuotta. Tähän ajanjaksoon mahtuu monia erilaisia maukkaita teemoja. Vaikka vuodet vierivät ja ruokatrendit vaihtuvat, ovat teemat leivän ympärillä säilyneet.
Valtakunnallinen kampanjointi leivän menekin edistämiseksi alkoi vuonna 1964, kun Leipätiedotus (ent. Leipätoimikunta), järjesti 4.-10. lokakuuta ensimmäisen leipärynnäkön. ”Sitä voitaisiin kutsua vaikka Leipäviikon nimellä”, kirjoitti silloinen Leipätiedotuksen toiminnanjohtaja Anni-Helena Rämö. Aiheena oli uutisleipä. Leipätiedotus neuvoi leipureita Leipurilehdessä: ”Uutisleivät ja mahdolliset uudet leipälajit voi mainiosti laskea markkinoille juuri tämän viikon alkaessa. Mahdolliset leipämaistiaiset ja uutisleipien jakaminen asiakkaiden koteihin pitäisi satuttaa tämän viikon ajaksi. Maistiaisleivät voisivat olla pyöreitä pieniä reikäleipiä, sekä näkkileipää että pehmeätä leipää. Tällä tavoin elvytämme vankan suomalaisen tavan uutisleivän antamisesta maistiaisiksi naapureille.” Myös leipämyymälöitä kehotettiin järjestämään leipäaiheisia ikkunanäyttelyitä.
Ajankohta vaihdellut syksyllä
Leipäviikko siirtyi vuonna 1994 Viljan nimipäivän (12.9.) viikolle eli viikolle 37. Vuonna 2007 Leipäviikko siirrettiin viikolle 42 Kansainvälisen leipäpäivän yhteyteen, koska leipurit kokivat, että viikko 37 tulee liian pian kesäloman jälkeen.
Viikko 42 osui kuitenkin koulujen syyslomaviikolle osissa kunnista. Ruokapalveluilta tuli tästä ajankohdasta palautetta, etteivät he voi hyödyntää viikkoa syysloman takia. Tämän takia vuonna 2011 päätettiin siirtää Leipäviikko takaisin viikolle 37 Viljan nimipäivän yhteyteen ja siihen ajankohtaan se on nyt juurtunut.
Leipäviikon teemat
Leipäviikon teemat ovat vaihdelleet vuosien saatossa, mutta kuten viereisellä sivulla olevasta listauksesta näkee, teemat ovat olleet jo vuosikymmeniä sitten myös tähän päivään sopivia. Kasvaahan aina uusi sukupolvi, jolle on kerrottava jälleen samat leipäfaktat uudelleen. Lisää tutkimustietoa on toki vuosien saatossa tullut ja kaikki tämä on vahvistanut leivän tärkeää asemaa suomalaisessa ruokavaliossa. Tämän päivän kasvisvoittoisessa ruokavaliossa leivällä on yhä tärkeämpi rooli vitamiinien, kivennäis- ja hivenaineiden lähteenä.
”Terveenä leivästä” -teema toistuu etenkin 60- ja 70-luvuilla tehdyissä julisteissa, jotka varmasti herättävät muistoja kouluravintoloista sekä kouluterveydenhoitajien ja neuvoloiden vastaanotoilta (1 ja 2). 1970 ja -80-luvuilla korostettiin, että leipä on tärkeä osa päivittäistä ravintoamme, mutta ei lihota (3, 4, 5 ja 6). Leivän ja erityisesti ruisleivän terveellisyydestä puhuttiin 90-luvun teemoissa (7). Koululaishanke Haukkaa välillä pyöri monena vuotena 2010-luvulla. Siinä pyrittiin saamaan koululaisille parempaa välipalaa kouluihin – pois karkki- ja limsa-automaatit käytäviltä (8).
TEKSTI Kaisa Mensonen, Leipätiedotus ry
LEIPÄVIIKON TEEMAT 1964-2024
1964 Uutisleipä. Leipä valmista ruokaa ja aterian perusta
1968 Suomalainen leipä myös matkaelämysten joukkoon
1969 Leivän korkea ravintoarvo, monipuoliset käyttömahdollisuudet sekä huokeus
1970 Leivän monipuolisuus ja maukkaus
1971 Leipä kansanravitsemuksen kannalta
1972 BBC-haastattelu suomalaisesta leivästä
1975 Leipä ja viljavalmisteet perusruoan osana
1976 Toimittajien aamupuuro
1977 Hätäleivät
1978 Suomalainen ruokaleipä, lahjoitusleipien myynti Punaisen Ristin hyväksi
1979 Terveenä leivästä
1980 Leivän käytön edistäminen ravitsemusliikkeissä
1981 Leipää kannattaa syödä
1982 Leivän käytön edistäminen ravitsemusliikkeissä
1983 Viljavalmisteet kuntoilijan ravinnossa
1984 Viljavalmisteet laihduttajan ruokavaliossa
(Slogan: Leivällä kevyesti eteenpäin)
1985 Leipä kuuluu työpaikka-ateriaan
1986 Juhlaleipä- tuliaisleipä, juhlapulla
1987 Nuorten leipävuosi
1988 Vilja välipalana
1989 6-9 palaa päivässä, leipä keventää ruokavalion
1990 Leivän kuidulla hyvä olo
1991 Viljan vitamiinit
1992 Viljan kivennäisaineet
1993 6-9 palaa päivässä
1994 Tavataan leipälounaalla. Ruis ja terveys
1995 Hiilihydraatit – enemmän kuin puoli ruokaa
1996 MTV-tietoisku leivästä
1997 Kodin ulkopuolella syöty leipä (Suositeltava nautinto monta kertaa päivässä)
1998 Viisas syö viljaa. Mikä meitä vaivaa ja mitä se maksaa
1999 Voileipäbaari
2000 Mielikuvat ohjaavat toimintaamme, myös syömistä (Kulinaarinen kabaree)
2001 Missä leipä kasvaa?
2002 Nauti vapaasti viljasta
2003 Vaistot tallella, leipää opitaan jo pienenä syömään
2004 Tuliaisleipä
2005 Piilosokeri, hiilihydraateissa on eroja
2006 Leipäviikolla Kansainvälinen leipäpäivä
2007 Suomessa on monipuolinen leipäkulttuuri
Kuidun merkitystä on korostettu vuosikymmenestä toiseen. Vuonna 2015 tehtiin kuituympyrä, jossa kehotettiin keräämään päivän kuidut ympyrän jokaisesta lohkosta. Pelkkä kasvisten kuitu ei riitä kattamaan kaikkia terveyshyötyjä.
Ruisleipä valittiin kansallisruoaksemme vuonna 2017 ja tätä juhlistettiin myös Leipäviikolla.
2008 Leipä välipalana
2009 Leipä on parasta välipalaa. Vaaleassakin leivässä runsaasti kuitua
2010 Leivästä on moneksi; leipää aamiaiselle, välipalana, lounaaksi, juhlaruokana, arjessa, grillissä jne.
2012 Nauti hyvällä mielellä (teema keskittyi makuun ja herkutteluhetket kuuluvat elämään)
2013 Leivän reitti pellolta pöytään
2014 Hyvät ja herkulliset asiat säilyvät vuosikymmenestä toiseen (Leipäviikko 50-vuotta)
2015 Paluu perusasioiden äärelle – kuitu
2016 Terveenä leivästä: Täysjyväleipä sisältää paljon ravintoaineita, joilla on suuri merkitys terveyteen.
2017 Leipäviikolla juhlitaan ruisleipää! Ruisleipä sisältää paljon terveyttä edistäviä ravintoaineita.
2018 Tilastofaktaa suomalaisten leivänkäytöstä ja pohjoismaisten maiden erojen esiintuominen #syönleipää
2019 Kaura on kuluttajien suosiossa; terveys, tuotteet, maku #syönkauraa
2020 Leipä on paras kuidun lähde #kuitualeivästä
2021 Kuinka herkullinen leipä voikaan olla! #herkkuleipä
2022 Missä leipä kasvaa? Pellolta pöytään.
2023 Leipä sopii moneen menoon #voikkariapöytään
2024 Hyväätäysjyvää, täysjyvää tulisi syödä 90 grammaa päivässä
Kaurakongressissa kurkistus ruokatrendeihin
Fazer Mylly järjesti kesäkuun alussa Vantaan Vaaralassa kansainvälisen kauraseminaarin, Fazer Oat Summitin, jossa oli tarjolla viimeisintä tietoa kauran terveysvaikutuksista, tuoteinnovaatioista, kestävästä viljelystä sekä elintarviketarviketrendeistä. Paikalla oli joukko kaura-asiantuntijoita ja kuulijoita yrityksistä, joiden kautta suomalainen kaura ja kauratuotteet päätyvät ulkomaisten kuluttajien ostettavaksi jopa 40 eri maahan.
TEKSTI Terhi Virtanen
KUVAT Fazer Mylly
Kauran erinomaisuudesta kuultiin monta puheenvuoroa. Fazer Myllyn kaupallinen johtaja Taija Felt kiteytti jo tapahtuman alkusanoissa, kuinka kauran ravitsemuksellinen arvo on korkea ja se on kestävän kehityksen näkökulmasta hyvä vaihtoehto. Täällä pohjoisessa kasvavalla kauralla on hyvä ja ainutlaatuinen kasvuympäristö.
Pääpuhujaksi paikalle oli kutsuttu ruotsalainen Lennart Wallander Food & Friends -viestintätoimistosta. Hän piti lennokkaan esityksen ruoka- ja juoma-alan muutoksista sekä ajankohtaisista trendeistä Ruotsissa. Monet niistä ovat nähtävillä myös Suomen elintarvikemarkkinoilla.
Heti alkuun hän esitti ”trendirallin”, joka kuvasi elintarvikealalla vallinneita trendejä 2010-luvun alusta läpi koronapandemian Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamaan kriisiin asti. Viimeiset vuodet on menty kriisistä toiseen ja elintarviketeollisuus, ruoka ja juoma ovat olleet vahvasti näiden kriisien keskiössä. Lennart Wallander kuvasikin viimeisiä vuosia uudissanalla ”permacrisis”, jonka voisi suomentaa pysyvän kriisin ajaksi: vaikka kriisit ovat vaihtuneet, ovat ne aiheuttaneet pitkän ja jatkuvan epävarmuuden ja epätasapainon aikakauden eikä niiden välissä olla päästy hengähtämään kriisittömään aikaan. Myöskään loppua tälle epävarmuuden ajalle ei ole nähtävissä.
Lennart Wallander kertoi vauhdikkaassa esityksessään muutoksista kuluttajien elintarvikkeiden ostopäätöstä ohjaavissa tekijöissä viime vuosina. Hinta ja kauppojen merkit ovat ampaisseet kärkeen, kun taas terveelliset ja ympäristöystävälliset vaihtoehdot ovat suorastaan romahtaneet.
Lennart Wallanderin trendirallissa oli nähtävissä suuri muutos kuluttajien elintarvikkeiden ostopäätöstä ohjaavissa tekijöissä viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana. 2010-luvun alussa nousussa olivat etenkin ympäristöystävälliset valinnat. Vuosikymmenen puolessa välissä terveelliset vaihtoehdot, free from -tuotteet sekä tuotteiden paikallisuus alkoivat houkutella kuluttajaa aiempaa enemmän. Vuosikymmenen puolenvälin jälkeen myös kasvisruoka lähti merkittävään nousuun. Koko edellisen vuosikymmenen ajan hinta ja kauppojen omat tuotemerkit olivat ostovaikuttimina laskussa, mutta ampaisivat hurjaan nousuun koronapandemian jälkimainingeissa vuonna 2021 ja ovat jatkaneet jyrkkää kasvua edelleen. Monissa muissa ruoka- ja juomatrendeissä, kuten free from -tuotteissa, kasvisruoassa, terveellisissä ja ympäristöystävällisissä vaihtoehdoissa, on laskua ollut nähtävissä pidemmän aikaa, mutta koronapandemian jälkeen nämä sekä myös ruoan paikallisuus, ovat romahtaneet. Samaan aikaan halvat hinnat ja kauppojen omat tuotteet ovat räjähdysmäisesti kasvattaneet merkitystään kuluttajien elintarvikevalinnoissa.
Kriisit muuttavat ruokailutottumuksiamme Lennart Wallanderin mukaan jokainen kriisi muuttaa ruokailutottumuksia joiltain osin pysyvästi. Tämä oli nähtävissä toisen maailmansodan jälkeen BBQ-trendin noustessa Yhdysvalloissa ja öljykriisin jälkeen 70-luvulla, kun elintarvikkeiden hinnat laskivat ja kiinnostus viineihin ja luksustuotteisiin heräsi. Laman aikaan 1990-luvun alussa syntyivät juomakulttuurissa happy hour:it ja after work:it, ja keittiöissä yleistyi eri ruokakulttuurien sekoittaminen. Talouskriisi 2008 toi hampurilaisateriat myös ”parempiin” ravintoloihin pikaruokaloiden lisäksi. Tämä aika toi
keskuuteemme myös ”ruokahipstereitä”, jotka olivat kiinnostuneita syömisestä ja seurasivat tiukasti ruokasektorilla tapahtuvia muodin vaihteluita. Mitä nykyinen pysyvän kriisin aikakausi, ”permacrisis”, tuokaan tullessaan jää nähtäväksi.
Taloudellisten haasteiden kohdatessa vähennämme rahan kulutusta ruokaan. Tämä selittää kuluttajien siirtymisen kauppojen omiin tuotemerkkeihin sekä muihin edullisempiin tuotteisiin. Myös kotiviljely on jälleen yleistynyt samaan tapaan kuin toisen maailmansodan jälkeen. Useimmat kasvattavat parveke- ja pihalaatikoissa yrttejä ja tomaatteja, mutta joillain saattaa pihalla nokkia citykanojakin.
Wallander toteaa, että myös koronapandemia aiheutti muutoksia ruokailutottumuksiin ja -tapoihin. Ruotsalaisten ruokavaliosta on tullut eri mittarein mitattuna epäterveellisempi. Pitkään laskussa ollut lihansyöntitrendi on kääntynyt nousuun. Wallanderin mukaan valinnat osuvat nykyään naudan lihan sijaan edullisempaan porsaan lihaan. Myös makeutettujen juomien kulutus kääntyi vuosikymmenen vaihteessa nousuun. Sen sijaan kasviksia, marjoja ja hedelmiä syödään edelleen vähemmän ja vähemmän.
Ravintoloiden liikevaihdot ovat Wallanderin mukaan palanneet koronaa edeltävälle tasolle, mutta kustannukset ovat aiempaa korkeammat. Tähän ratkaisuksi on monessa paikassa otettu käyttöön lisäveloitukset kaikesta ekstrasta, kuten aiemmin ennen ruokailua maksuttomana tarjotusta leipäkorista. Annoksiin saatetaan tarjota maksullisia lisäkkeitä, kuten juustoraastetta tai ylimääräinen lisuke. Tarjolle on tuotu aiempaa pienem-
äärestä, pyydetään kalliimpaa hintaa kuin esimerkiksi WC:n vieressä sijaitsevasta paikasta, ennusti Wallander.
Koronasulkujen myötä moni ravintola-alan ammattilainen joutui vaihtamaan alaa ja on jäänyt sille tielleen. Se on johtanut pulaan osaavasta työvoimasta. Ravintolat käyttävätkin nykyisin pidemmälle valmistettuja aterianosia ja ovat yksinkertaistaneet ruokalistoja.
Nostalgia ja retroilu nykyaikaisella lisällä höystettynä näyttäisivät nostavan päätään ruokailutottumuksissa. Wallanderin mukaan Yhdysvalloissa paluun jopa fine dining -ravintoloissa on kokenut tuunattu mac´n cheese -annos ja Briteissä kalapuikot on päivitetty kalafileestä valmistettuun uuteen versioon. Ruotsissa kaappiin jääneistä tähteistä valmistettu ”pappilan hätävara” on tullut takaisin osin tuoreilla raaka-aineilla höystettynä.
mät annokset, joiden hinta on kuitenkin säilynyt samana. Joissain ravintoloissa on alettu veloittamaan annosten, esimerkiksi pizzan tai sandwichin, puolittamisesta: vaikka tilataankin vain yksi annos kahden syötäväksi, tarvitaan tähän kahdet astiat ja täytetään kaksi asiakaspaikkaa. Yksi tapa lisätienesteihin ravintoloilla on tuotteiden myyminen mukaan. Tällaisia saattavat olla esimerkiksi annosten mukana tarjotut kastike, majoneesi, maustesekoitus tai leipä. Tulevaisuutta saattaa olla, että paremmista istumapaikoista, kuten ikkunan
- Hankalien aikojen myötä arjesta saattaa hävitä ilo. Isoja hankintoja ja elämyksiä on täytynyt ehkä siirtää, mutta moni haluaa löytää iloa arjen yksinkertaisista asioista, Wallander kertoo. Tällöin ruokahankinnoissa ei välttämättä painoteta terveellisimpiä ja kestävimpiä vaihtoehtoja, vaan niitä, jotka tuovat turvaa ja iloa, hän jatkaa. Hankalat ajat nostavatkin usein makeisten ja jälkiruokien kulutusta.
Ihmisten elintavoissa on tapahtunut myös muunlaisia muutoksia. Samaan aikaan, kun perinteinen tupakointi on edelleen vähentynyt Ruotsissa, on rinnalle viime vuosina noussut uusi kasvava trendi, sähkötupakka. Sama ilmiö on ollut havaittavissa myös mm. Yhdysvalloissa ja Saksassa. Alkoholin kulutus sen sijaan jatkaa edelleen laskuaan Ruotsissa.
Alkoholin vaikutus ilman alkoholia?
Alkoholin kulutus jatkaa laskuaan monessa maassa, kuten Ruotsissa ja Suomessa. Markkinoille on tullut monia alkoholittomia juomia. Yksi tällaisista on Sentia GABA Spirit, josta Lennart Wallander kertoi Fazer Myllyn Oat Summitissa. Juoma on markkinoilla Iso-Britanniassa. Sentia GABA Spirit sisältää gamma-aminovoihappoa eli GABAa, joka on eräs hermosolujen toimintaa estävä välittäjäaine. Se rauhoittaa keskushermostoa ja tuo sen myötä rentoutuneen tunteen.
Alkoholi aktivoi elimistössämme GABAa, mutta vaikuttaa myös monella muulla, haitallisella tavalla. Sentia GABA Spirit on valmistettu kasveista, joiden on väitetty nostavan aivojen GABA-tasoja ja sen myötä rentouttavan. Tavoitteena on saada siis alkoholin rentouttava vaikutus ilman haittavaikutuksia. Raaka-aineluettelosta käy ilmi, että Sentia GABA Spirit on kasviuutejuoma, jossa käytettyjä kasveja ovat mm. magnoliapuun kuori, salvia, appelsiininkuori, tähtianis, ginseng, inkivääri, timjami ja rosmariini.
Fazer Myllyn kaupallisen johtajan Taija Feltin mukaan kauran ravitsemuksellinen arvo on korkea ja se on kestävän kehityksen näkökulmasta hyvä vaihtoehto.
Kuva
Elina Matikainen
Hyvä Konditoria kokousti
Järvisydämessä
Hyvä Konditoria-ketjun leipomoiden ja konditorioiden edustajat kokoontuivat viettämään vuosikokousviikonloppua Järvisydämeen Rantasalmelle 25.-26. toukokuuta. Mukana oli väkeä kaikkiaan yhdeksästä ketjuun kuuluvasta yrityksestä: Brander Oy, Ramin Konditoria Kahvila Oy, Huovisen Leipomo / Eveliina ja Niko Määttä Oy, Savonlinnan HerkkuPekka Oy, Uudenmaan Leipä Oy, Laurell Oy, Kotileipomo Hämäläinen Oy / Vöyrinpoika Oy, Pekan Leipä Oy ja Kontion Konditoria Oy. Ohjelmaan kuului myös pienimuotoinen tavarantoimittajien näyttely, jossa olivat mukana Leipurin Oyj, Orat Oy, Mauste-Sallinen Oy, Etinex Oy, Paulig Oy, Meira Oy, ER-Pakkaus Oy ja Primulator Oy esittelemässä tuotteitaan.
Porukkaa ryhmäkuvassa. Vasemmalta lukien Katariina Hietaniemi, Kontion Konditoria Oy; Teemu Eskelinen, Savonlinnan HerkkuPekka Oy; Heikki Kokko, Laurell Oy; Jukka Hämäläinen, Kotileipomo Hämäläinen Oy / Vöyrinpoika Oy; Isto Huikuri, Ramin Konditoria Kahvila Oy; Timo Kyllinen, Huovisen Leipomo; Jonna Liedes, Ramin Konditoria Kahvila Oy; Matti Eskelinen; Anna Niininen, Brander Oy; Pirita Huikuri, Ramin Konditoria Kahvila Oy; Merja Villgren, Uudenmaan Leipä Oy ja Mika Väyrynen, Suomen Leipuriliitto ry.
Pauligin osastolla kylmäuutettua kahvia maistattivat Virpi Luukkonen ja Pasi Jokinen. Maistelemassa Heikki Kokko, Laurell Oy (edessä vas.) sekä Anna ja Mikko Niininen, Brander Oy.
KUVAT Mika Väyrynen
ER-Pakkauksen tarjontaan tutustuivat Isto ja Pirta Huikuri, Ramin Konditoria Kahvila Oy (vas.) sekä Timo Kyllinen, Huovisen Leipomo (oik.). Esittelijöinä Sami Suomela (2.oik.) ja Tommi Rantala.
Mikko ja Anna Niininen, Brander Oy (oik.) sekä Katariina ja Kalle Hietaniemi, Kontion Konditoria Oy (oik.) maistelivat kahvia, jota tarjoilivat Meiran Lasse Vidman (keskellä) sekä Primulatorin Jere Grönlund (takana).
Etinex Oy:n Vesa Olkkosen (oik.) kanssa vaihtoivat ajatuksia Merja Villgren, Uudenmaan Leipä Oy sekä Matti Eskelinen.
Savonlinnan HerkkuPekan Teemu Eskelinen (oik.) sekä Ramin Konditoria Kahvilan Jonna Liedes tutustuivat Boiron-hedelmä- ja marjapyreisiin Mauste-Sallisen osastolla, jota isännöivät Ari Sjöblom ja Jessica Viholainen.
Leipurin Oyj:n Thomas Silfverberg ja Tarja Sjöfelt tarjoilivat maistiaisia Jukka Hämäläiselle, Kotileipomo Hämäläinen Oy / Vöyrinpoika Oy (edessä vas.) sekä Katariina ja Kalle Hietaniemelle (Kontion Konditoria Oy).
Vieraina Orat Oy:n osastolla Jukka Hämäläinen, Kotileipomo Hämäläinen Oy / Vöyrinpoika Oy (2.vas.) sekä Heikki Kokko, Laurell Oy (3.vas.). Isäntinä Jouni Hyvönen (vas.), Roni Ekebom (2.oik.) ja Rinor Vuciterna (oik.).
Taitaja 2024
leivottiin Kuopiossa
Tämänvuotisen Taitaja-kilpailun leipuri-kondiittorilajin voiton vei Erika Ukkonen, joka opiskelee Etelä-Savon ammattiopistossa Mikkelissä. Ukkonen edustaa ensi syksynä Suomea myös ammattitaidon maailmanmestaruuskilpailuiden eli WorldSkillsin Pâtisserie and Confectionery -lajissa.
Taitaja2024-tapahtuma järjestettiin Kuopiossa 20.–23.5.2024. Tapahtumapaikkoina toimivat Savon ammattiopiston Savilahden kampus ja Kuopio-halli. Leipuri-kondiittorilajin finaali järjestettiin Savilahden kampuksella.
Finaalissa oli mukana kahdeksan kilpailijaa. Kilpailutöinä olivat mm. luomu-juurileipä, kondiittorin jälkiruoka (tartaletti-tyyppinen), täytekakku / leivos, suolainen kaulittava tuote sekä suklaataitotyö.
Erika Ukkonen oli selkeä voittaja 88,02 pisteellä. Hopeamitalisti Tilde Stråka, Optima, keräsi suorituksellaan 79,73 pistettä ja pronssimitalisti Tessa Kuittinen, Stadin ammatti- ja aikuisopisto, 74,37 pistettä.
Kilpailun päätuomarina toimi Tarja Hoikka, Sasky. Muut tuomarit olivat Esa Savolainen, Omnia, Mika Kaari, Riveria, Outi Suopanki, Sampo, Juliana Hokkanen, Esedu, Jani Korhonen, F.K. Trube Oy, Veera Ahokas, Houkutus, Johanna Räsänen, F.K. Trube Oy sekä Tarja Sjöfelt, Leipurin Oyj.
Voittaja Erika Ukkonen suklaataitotyönsä kanssa. Kuva Juliana Hokkanen
TEKSTI Elina Matikainen
Kilpailutöihin kuului myös luomu-juurileipä, joita tässä useammalta finalistilta. Kuva Heidi Nurminen
Kuvassa kaikki kahdeksan finalistia. Alarivissä Inka-Maria Lindlof, YSAO (vas.), Maija Koskinen, Sasky, Erika Ukkonen, Esedu ja Tilde Stråka, Optima. Ylärivissä Sirpa Kiiski, Turun ammatti-instituutti (vas.), Jimi Kosonen, Turun ammatti-instituutti, Tessa Kuittinen, Stadin ammatti- ja aikuisopisto sekä Elli Lehtivaara, Omnia. Kuva Outi Suopanki
Tuttuja mestareita Leipuripäivien isäntäväessä
TEKSTI Elina Matikainen
KUVA Eila Kiilamaa
Tämän vuoden Leipuripäivät, Leipurifest 2024 lähestyvät kovaa vauhtia. Tapahtuman järjestelyjä on Leipuriliiton kanssa hoitanut Keski-Suomen Leipomoyhdistys ry, johon kuuluu monia, useita Leipuripäiviä nähneitä ja myös järjestelleitä vanhoja mestareita. Yksi heistä on Eila Kiilamaa, joka on ollut monessa mukana: niin leipomoyrittäjänä Saarijärvellä ja Jyväskylässä kuin myös leipomoalan ammattilaisten opettajana Lahdessa ja Jyväskylässä.
Eilalla on takataskussa sekä leipurimestarin että kondiittorimestarin paperit, joten hän tuntee ja tietää leipomisen perusteellisesti.
Eila on tunnettu kasvo myös televisiosta, jossa hän viime vuonna oli mukana tuomaroimassa Mestarileipurit-sarjassa. Antti Holman juontaman leivontaohjelman kaksi muuta ’mummotuomaria’ olivat Miitta Sorvali ja Irma Nissinen. Leivonnaisten arvioinnissa Eila sanoi kuitenkin usein viimeisen sanan. Kuvaukset tehtiin Krapin Pajalla Tuusulassa ja ne jättivät Eilaan lähtemättömän mukavat muistot.
Tv-ohjelma ei kuitenkaan ollut ainoa paikka, jossa Eila on tuomaroinut, sillä kilpailutoiminta on aina ollut lähellä hänen sydäntään. Leipuriliiton järjestämässä Rinkeli Grand Prix-kilpailussa hän oli mukana opiskelijoidensa kanssa heti ensimmäisestä kilpailusta lähtien. Opettajana hänessä virisi kiinnostus ammattitaidon maailmanmestaruuskilpailuihin, WorldSkillsiin, jossa hän toimi tuomarina useissa kilpailuissa eri puolilla maailmaa. Niin ikään Suomen omissa Taitaja-kilpailuissa Eila nähtiin monta kertaa niin päätuomarin kuin tavallisenkin tuomarin roolissa.
Myös yhdistystoiminnassa Eila Kiilamaa on ollut aktiivinen. Esimerkiksi Keski-Suomen Leipomoyhdistyksessä hän on ollut mukana1970-luvun lopulta asti. Yhdistyksen sihteeriksi hänet valittiin vuonna 2015 ja siinä tehtävässä hän toimii edelleenkin. Opettajan päivätyöstään Jy-
Eila Kiilamaan viime vuonna saama Viktor Julius von Wright -ritariston jäsenyys on korkein mahdollinen tunnustus käsityö- ja pienteollisuusalalla toimineelle Suomen kansalaiselle.
väskylän koulutuskuntayhtymästä Gradiasta Eila on jo jäänyt eläkkeelle.
Vuonna 2023 Eila Kiilamaa sain harvinaislaatuisen tunnustuksen, kun hänet kutsuttiin jäseneksi Mestarikiltaneuvoston yhteydessä toimivaan Viktor Julius von Wright -ritaristoon. Mestarikiltaneuvosto on mestarikiltojen valtakunnallinen edunvalvonta- ja yhteistyöelin, joka myöntää mestarien ja kisällien arvonimet asianomaisen erikoisammatti- ja ammattitutkinnon suorittaneille, ja ylläpitää valtakunnallista mestari- ja kisällirekisteriä. Mestarikiltaneuvosto on Suomen Yrittäjien jäsen.
Viktor Julius von Wright -ritariston jäsenyys on korkein mahdollinen tunnustus käsityö- ja pienteollisuusalalla toimineelle Suomen kansalaiselle. Ritariston jäsenenä voi olla vain 12 henkilöä kerrallaan. Myös ritariston ylimestarina toimiva Jaakko Laitinen nähdään tänä vuonna vastaanottamassa Leipuripäivien vieraita. Jaakko on toiminut aikaisemmin leipomoyrittäjänä ja lisäksi hän on – kuten Eila Kiilamaakin – kuulunut leipomoalan tutkintotoimikuntaan.
Hopeamitalisti Tilde Stråkan suklaataitotyö. Kuva Outi Suopanki
Viljan saatavuus on turvattava myös tulevaisuudessa
Ilmastonmuutoksen kiihtyessä sään ääriolosuhteet yleistyvät, jolloin ruokaturvaamme syntyy epävakautta. Tulvat, myrskyt, maastopalot ja helleaallot aiheuttivat 145 miljardin euron taloudelliset menetykset vuosien 2012-2022 välillä.
Pelkästään kuivuudesta johtuvat vuosittaiset tappiot ovat kavunneet 9 miljardiin euroon ja tappioiden ennustetaan nousevan peräti 65 miljardiin euroon vuosisadan loppuun mennessä. Näistä taloudellisista tappioista iso osa koskee nimenomaan maataloutta ja menetysten odotetaan vuosi vuodelta myös kasvavan. Taloudellisten tappioiden lisäksi satojen menetykset vaikuttavat negatiivisesti ruokaturvaan ja elintarvikkeiden saatavuuteen.
Yksipuolinen kasvillisuus ja maatalous ovat herkkiä ympäristön muutoksille, minkä vuoksi monimuotoinen maatalous kestää paremmin muun muassa ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Näin ollen eurooppalaista ruokaturvaakin tulisi ajatella pidemmällä tähtäimellä niin, että maataloutemme pystyisi paremmin sopeutumaan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin sään ääriolosuhteisiin.
Maataloustuottaja on tärkeä biopääoman hallitsija ja tarvitsemmekin enemmän monipuolisuutta kasvintuotantoon. Meidän on lisättävä hiiliviljelyä, viljelykiertoa, palkokasvien ja muiden proteiinipitoisten kasvisten viljelyä sekä lisättävä yleisesti tukea ja edistää siirtymää kohti laajempaa ja monipuolisempaa kasvisten tuotantoa sekä kestävää ja ulkokasvatusta suosivaa lihantuotantoa.
Meidän on muutettava koko maatalouden tuotantorakennetta, sillä nykyinen ruoantuotantomme on globaalisti kestämättömällä pohjalla. Globaalit ruokajärjestelmät vastaavat noin kolmanneksesta kaikista kasvihuonekaasupäästöistä, eikä maatalouden päästöjä ole pystytty vähentämään. Meidän on varmistettava, että velvoitteiden lisäksi tavoitteiden saavuttamista tuetaan.
Kestävä ravinnetalous, parempi typenkierto sekä bio- ja kiertotalouden lisääminen parantavat ruoan terveellisyyttä, turvallisuutta, maatalouden ympäristöjalanjälkeä sekä Euroopan unionin strategista omavaraisuutta ruoantuotannossa. Strategista omavaraisuutta viljellään poliittisessa keskustelussa nyt jokaisessa asiayhteydessä. Maatalous ja ruoantuotanto eivät ole tässä asiassa poikkeus. Strateginen omavaraisuus ruoantuotannossa merkitsee muun muassa sitä, että lisäisimme erityisesti eurooppalaista kasvintuotantoa. Meidän on myös parannettava eurooppalaista ruuantuotannon kriisinkestävyyttä, sillä maailmankaupan epävakaisuus on uhka ruokaturvalle. Ukrainan ottaminen mukaan EU:n sisämarkkinoille toisi paineita EU:n maataloustukijärjestelmälle. Toisaalta, kriisinkestävyyden näkökulmasta olisi tärkeää, että Euroopan ruoka-aittakin olisi EU:n rajojen sisäpuolella.
Ukraina on yksi maailman suurimmista viljan tuottajamaista, jolloin suuri osa EU:ssa kulutetusta viljasta tulisi myös EU:n alueelta Ukrainan liityttyä EU:hun. Maataloutemme on tällä hetkellä liian riippuvainen öljystä. Tuontiöljyn sijaan meidän on hyödynnettävä aurinko- ja tuulivoimaa sekä omavaraista biokaasua maataloudessa. Tällä on merkittäviä positiivisia vaikutuksia myös Euroopan hiilineutraaliustavoitteen toteutumiseksi.
Myös lannoitteet ovat valtaosin tuonnin varassa ja iso osa niistä tulee Venäjältä. Minimoidaksemme tuontilannoitteiden käyttöä, meidän on tehostettava orgaanisten ravinteiden kierrätystä. Kiertotalous olisikin saatava selkeästi ajatteluun ja toimintaan osaksi maataloutta.
Strateginen omavaraisuus ruoantuotannossa varmistaisi siis viljan saatavuuden myös tulevaisuudessa. On kuitenkin muistettava, että ilmastonmuutos ja biodiversiteettikato ovat pahimmat uhat ruokaturvalle. Ilman tarvittavia toimia ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi ja siihen sopeutumiseksi on viljan saatavuutemme uhattuna - oli vilja-aitta sitten rajojen sisätai ulkopuolella.
Leipurin ristikko
Julkaisimme kokeiluluontoisesti Leipurin ristikon viime Leipuri-lehdessä 4/2024. Tässä vielä toinen Leipurin ristikko lukijoiden iloksi. Lähettäkää palautetta Leipuriliiton toimistoon osoitteisiin elina.matikainen@leipuriliitto.fi tai kati. sinda@leipuriliitto.fi erityisesti, jos toivotte ristikoille vielä jatkoa. Ilman palautetta tämä ristikko jää viimeiseksi.
Elintarvikemarkkinavaltuutetun
kysely hedelmä- ja marja-alalle
Elintarvikemarkkinavaltuutetun toimisto toteutti hedelmä- ja marja-alan toimijoille suunnatun kyselyn, jonka tarkoituksena oli selvittää, noudatetaanko hedelmä- ja marja-alan tuotteiden kaupassa reiluja kauppatapoja sekä onko elintarvikemarkkinalaki vaikuttanut ketjun toimintaan. Tuloksista kerrotaan elintarvikemarkkinavaltuutetun toimiston kotisivulla osoitteessa https:// www.ruokavirasto.fi/elintarvikemarkkinat/ajankohtaista/
Suurimmaksi ongelmaksi hedelmä- ja marja-alan tuotteiden kaupassa kyselyn tulosten perusteella koetaan ehtojen yksipuoliseen muuttamiseen liittyvät ongelmat (esimerkiksi, että toimitusmääriä tai hintoja muutetaan yksipuolisesti). Ehtojen yksipuolisen muuttamisen koki ongelmaksi 40 prosenttia kyselyyn vastanneista.
Kaikista vastaajista 26 prosenttia koki palautukset ongelmaksi hedelmä- ja marja-alan tuotteiden kaupassa. Ongelmaksi koettiin erityisesti se, että tuotteita tilataan liikaa, jonka seurauksena tuotteet yritetään palauttaa maksamatta niistä tai niiden hävittämisestä. Lisäksi palautuksia yritetään tehdä myös tilaajan omasta virheestä johtuvasta pilaantumisesta, kuten esimerkiksi siitä, että tuotteita on säilytetty liian lämpimässä.
Kaikista vastaajista 64 prosenttia tiesi, että Suomessa on elintarvikemarkkinalaki ja 61 prosenttia tiesi, että suomessa toimii elintarvikemarkkinavaltuutettu.
Hedelmä- ja marja-alalle toteutettu kysely on osa elintarvikemarkkinavaltuutetun toteuttamaa alakohtaisten kyselyiden sarjaa, jolla elintarvikemarkkinavaltuutettu pyrkii saamaan ajantasaista ja entistä tarkempaa tietoa elintarvikemarkkinoiden toiminnasta ja mahdollisista epäkohdista. Aiemmin vastaava kysely on toteutettu leipomo- ja konditoria-alan sekä liha-alan toimijoille. Kysely toteutettiin anonyyminä verkkokyselynä Webropol-alustalla 8.2.-24.3.2024. Kutsu kyselyyn lähetettiin noin 600 vastaanottajalle ja vastauksia saatiin 45 kappaletta.
Aitoo perunarieskalle haetaan nimisuojaa
Ruokavirasto on hyväksynyt Aitoo perunarieskalle tehdyn EU:n nimisuojahakemuksen. Suojatun maantieteellisen merkinnän (SMM) hakijana on Aitoo rieskaleipurit ry. Yhdistyksen muodostavat Penttilän tila ja Gluteeniton leipomo ILONA. Hakemus perustuu Aitoo perunarieskan erikoislaatuun ja sen valmistamisessa tarvittavaan tietotaitoon sekä maineeseen. Aitoo perunarieskan maantieteellisen alueen muodostavat Pirkanmaa ja Kanta-Häme.
Aitoo perunarieskan valmistuksessa ei käytetä lisättyä vettä, hiivaa, kananmunia tai maitotuotteita. Lisäksi se poikkeaa muista rieskoista tuotantotapansa, rakenteensa ja makunsa puolesta. Tuote on palkittu Jaakko Kolmosen ruokakulttuuripalkinnolla vuonna 2023 ja kolme vuotta aiemmin se valittiin Suomen parhaaksi perunarieskaksi. Päätöksen nimisuojasta tekee Euroopan komissio.
Vierailut
Elintarvikealan opettajien jaosto piti perinteiset kesäpäivänsä Helsingissä kesäkuun alussa. Ohjelmassa oli muun muassa tutustuminen Leipuriliiton toimintaan, josta heille kertoi toimitusjohtaja Mika Väyrynen (oik.). Kesäpäiville osallistui yli kolmekymmentä elintarvikealan ammattiopettajaa eri puolilta maata ja he edustivat niin leipomo-, liha- kuin yleistä elintarvikealaa. Samassa yhteydessä he kuulivat Elintarviketeollisuusliitto ETL:n toiminnasta, josta kertoi ETL:n johtava asiantuntija Maiju Korhonen. Tilaisuus pidettiin Leipuriliiton toimistotalon alakerran koulutustilassa 11.6.2024. Kesäpäivien järjestelijöinä toimivat tänä vuonna Stadin ammatti- ja aikuisopiston opettajat.
Maaleipä haussa
Maaleipä-haaste kutsuu kaikki leipomot, kotileipurit, ravintolat, koulut ja yhteisöt Suomessa kehittämään leipäreseptejä, joissa yhdistyvät maan ja mahan, ihmisen ja ilmaston hyvinvointi. Leivän aineksina kehotetaan käyttämään maaperää hoivaavia raaka-aineita: perinne- ja muinaisviljoja, kasviproteiineja, siemeniä, pähkinöitä, luonnonkasveja ja villiyrttejä, mielellään ekologisesti ja paikallisesti viljeltyjä. Voittaja saa palkinnoksi tuhat euroa ja kaksi seuraavaa viljamyllyn.
Kilpailuun tulee lähettää reseptit 1.9.2024 mennessä. Lisää tietoa kilpailusta ja ilmoittautuminen osoitteessa www.maaleipa.fi. Parhaat reseptit palkitaan palkintojenjakotapahtumassa 21.9.2024 Teurastamon Kellohallissa Helsingissä. Maaleipä-haastekilpailun järjestävät lontoolainen Cooking Sections ja nykytaiteen tilaajaorganisaatio IHME Helsinki.
Patongin tuoksua postimerkissä
Ranskalainen patonki on maailmankuulu ja se on valittu vuonna 2022 myös Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Nyt patonki on saanut oman, aivan erikoislaatuisen postimerkin, joka julkaistiin toukokuussa. Merkin kuvituksena on patongin kuva, mutta siihen on lisätty myös hajustetta sisältäviä mikrokapseleita. Kun postimerkkiä raaputtaa, sen kerrotaan tuoksuvan tuoreelta patongilta. Ranskalaisen postipalvelu La Posten lanseeraama postimerkki maksaa 1,96 euroa ja se on tarkoitettu erityisesti kansainväliselle postille. Merkkiä on painettu rajoitettu erä.
Merkkipäivät
Kakkutalo Gilan Oy Järvenpäässä täyttää 40 vuotta 15.9.2024. Sen kunniaksi asiakkaille tarjotaan kakkukahvit leipomokonditorian kahvila-myymälässä 14.9.2024. Osoite on Vanha Yhdystie 17, Järvenpää. Tervetuloa!
Lämpimät onnittelumme!
Nimitykset
Arctic International Oy
Uudeksi toimitusjohtajaksi on valittu MMM Matti Väänänen 1.6.2024 alkaen. Hän toimii edelleen myös Bonne Juomat Oy:n toimitusjohtajana.
Uudeksi liiketoimintajohtajaksi on valittu keittiömestari Reima Rönnqvist. Hän on aikaisemmin toiminut yrittäjänä Makunuotta Oy:ssä.
Elintarviketeollisuusliitto ETL ry Eläinlääketieteen tohtori Riitta Rahkila on nimitetty erityisasiantuntijaksi Elintarviketeollisuusliittoon 12.8.2024 alkaen. Hänen vastuullaan ovat elintarvikkeiden mikrobiologiseen turvallisuuteen liittyvät asiat sekä sektorivastuina Liha- ja siipikarjateollisuusyhdistys, Suomen Meijeriyhdistys, Valmisruokateollisuusyhdistys ja Rehuteollisuusyhdistys.
ETL uudistaa samalla muiden asiantuntijoidensa sektorivastuita. Toimialapäällikkö Terhi Virtasen vastuulla ovat Lastenruokayhdistys, Mausteyhdistys, Makeis- ja keksiteollisuusyhdistys sekä Kahvi- ja paahtimoyhdistys. Toimialapäällikkö Mari Rainingon vastuulla ovat Kasvisteollisuusyhdistys, Kauppamallastamojen yhdistys, Kauppamyllyjen yhdistys, Tärkkelysteollisuusyhdistys ja Suomen Öljykasvituoteyhdistys. Marika Säynevirta vastaa jatkossa johtavana asiantuntijana ETL:n EU-edunvalvonnasta.
MYYDÄÄN
Leipomokoneita: mm. uuneja, paloittelukone, taikinakone, patapesukone, laatikonpesukone, pitkärullaaja ym.
Lisäksi myynnissä erilaisia leipomotarvikkeita
Tiedustelut: Mikko Heikkinen, puh. 0400 490 790
Päivänsankarit
Isä ja tytär eli haminalaisen Konditoria Huovilan perustaja Aarre Huovila sekä nykyinen yrittäjä Marja Kotonen viettivät yhteisiä syntymäpäiviä lähipiirinsä kanssa kesäkuun puolivälissä. Ikinuori Aarre, Aatsa, Huovila täytti 85 vuotta 19.6.2024 ja yhtä ikinuori Marja, Maiju, Kotonen täytti 60 vuotta 27.6.2024.
Alueyhdistykset
Pohjois-Pohjanmaan Leipomoyrittäjät ry:n vuosikokouksessa 5.6.2024 muistettiin lähiaikoina täysiä vuosikymmeniä saavuttaneita yhdistyksen jäsenleipomoiden edustajia. Vasemmalla Helmi Tyykiluoto 40 v.(Putaan Pulla Oy), Heikki Räinä 60 v.(Pulla-Pirtti Oy), Timo Kyllinen 60 v.(Eveliina ja Niko Määttä Oy) ja Marjaana Meriläinen 50 v.(Meriläisen Leipomo Oy). Kokouksessa valittiin yhdistyksen puheenjohtajana jatkamaan Juho Meriläinen, Meriläisen Leipomo Oy.
Leipuriyrittäjäksi?
Ryhdytkö leipuriyrittäjäksi tai suunnitteletko tilojesi päivittämistä?
Eläkkeelle siirtymisen vuoksi leipomotila, toimisto ja pkh Turussa.
Ota yhteyttä: katuleipuri@streetbaker.fi 050 567 0361
Leipurissa kirjoitettua
Valittuja paloja Leipuri-lehdistä muutamina historian tasakymmenvuosina
Leipuri 90 vuotta sitten, nro 5/1934
Valtion jakamiin avustuksiin elinkeinoelämän tukemiseksi kaivataan tasapuolisuutta. Näin ei nyt ole, sillä esimerkiksi maatalouden neuvontatyöhön annettava avustus on moninkertainen siihen verrattuna, mitä käsityöammattien ja pikkuteollisuuden harjoittajat saavat. Näin ollen yhteiskunnalle ei ole siitä sitä hyötyä, joka ammattitaitoisesta ja hyvin toimeentulevasta käsityöläisluokasta voisi olla.
Lukijoille kerrotaan, että kanadalainen jauho lisää leipurin voittoa. Artikkelin pohjana on Kanadan kauppaministeriön julkaisema propagandakirjanen ”Canadian Flour. How it helps Baker’s Profit”. Julkaisuissa todistetaan Manitoba-vehnän ylivoimaisuus muihin vehnälaatuihin verrattuna kansainvälisten asiantuntijoiden lausuntojen sekä tieteellisten kokeiden perusteella. Ruotsissa on kehitetty pehmeän leivän paketointijärjestelmä, Pertinex, josta kokemukset ovat kauttaaltaan hyvät. Pertinex-kääre on tehty sitkeästä, vahvasta paperista, joka painattamisen jälkeen ”pre-
Leipuri 60 vuotta sitten, nro 5/1964
Vuoden 1962 lopussa oli lehden mukaan Suomessa kaikkiaan 1448 leipomoa. Sellaisia, joissa työskenteli vähintään 10 henkilöä, oli 678 ja osuustoiminnallisia leipomoita oli 200. Työntekijöitä leipomoissa oli kaikkiaan 16 043. Maassamme on yksi leipomo 3 123 henkeä kohti, kun monissa muissa Euroopan maissa on leipomo tuhatta henkeä kohti.
Tanskalaiset wienerleivät ovat nyt vientitavaraa. Odenselainen Mette Munk on ultra-
modernisoinnin ja automatisaation avulla alkanut tuottaa tanskalaisia wienerleipiä täydessä kaupallisessa mittakaavassa vientiä varten. Tuotteet viedään pakasteina. Suurin vientimaa on USA. Siellä on potentiaalia, sillä lehden mukaan ”etenkin Amerikassa on menty jopa niin pitkälle, että kaikkia wienerleivän muotoisia leivonnaisia kutsutaan sanalla Danish”. Viennin onnistumiseksi tehtiin ensin perusteellinen markkinatutkimus sekä huolellinen pakkaussuunnittelu materiaalista lähtien. Pakkauksissa amerikkalaisten kuluttajien huomion herättivät iskulause ”Danish pastry Imported from Denmark”, Tanskan lippu
Leipuri 30 vuotta sitten, nro 5/1994
Laaja yhteispohjoismainen ruistutkimus on käynnistynyt. Projektin taustalla ovat professori Herman Adlercreutzin tutkimukset, joissa ruisleivän kuitujen on havaittu mahdollisesti hidastavan tai jopa estävän tiettyjen syöpien kasvua. Rukiin terveyttä suojaavista vaikutuksista tarvitaan kuitenkin vielä paljon lisätutkimusta. Projektin ohjausryhmän puheenjohtaja Sampsa Haarasillan mukaan olisi suomalaisille suurvoitto saada ruis mukaan uuteen elintarvikekategoriaan,
josta käytetään nimeä ”foodceuticals”. Ne ovat ruoka-aineita, joilla on lääkinnällinen vaikutus.
Haminalaisen Konditoria Huovilan yrittäjät Aarre ja Heli Huovila olivat juhlistaneet Aarre Huovilan 40-vuotista kondiittoriuraa avaamalla konditorian myymälän yhteyteen kahvilan. Se rakennettiin konditorian viereen vapautuneeseen liiketilaan*. Myös ikaalislainen Myllyn Leipä oli saanut myymälänsä yhteyteen kahvilan, jonka kokonaan lasinen seinä avautuu komeaan järvimaisemaan. Linkosuo Oy:ssä oli puolestaan otettu käyttöön puhdasilmajärjestelmä, jonka ansiosta paahtoleipiin ei tarvitse enää lisätä
paroidaan erikoisella kyllästämisaineella”. Leivät pakataan kääreeseen koneella ilmatiiviisti. Sen ansiosta leipien kuivumisprosessi hidastuu ja niiden toimittamisella kuluttajille ei ole niin kiire. Lehdessä todetaan, että ”sellainen ruokaleivän paketoimismenettely, joka tekisi mahdolliseksi pitää leivän tuoreena ja sallisi leipomisen tapahtua päivää ennen jakelua, tuottaisi suurta helpotusta ja säästöä”. Järjestelmää ollaan nyt tarjoamassa myös Suomeen.
sekä pohjoismaisen vaalean Mette Munk -tytön kuva. Heinäkuun alussa tulee voimaan uusi laki taloudellisen kilpailun edistämisestä. Se kumoaa kartellilain vuodelta 1957. Uusi laki kieltää kartellit, kuten entinenkin. Laki kieltää myös bruttohinnat eli leipomoliikkeenharjoittaja ei voi määrätä, millä hinnalla jälleenmyyjä myy tuotteet. Sen sijaan ohjehinnat ovat sallittuja.
sorbiinihappoa säilyvyyden takaamiseksi. Järjestelmä on ensimmäinen Suomessa ja tiettävästi myös koko maailmassa. Helsingissä Senaatintorilla on järjestetty 8.-10. kesäkuuta iso Kainuu-tapahtuma, jossa olivat mukana mm. Pekka Heikkisen leipomo, Kaesan Kotileipomo ja Ämmän Leipä myymässä tuotteitaan hyvällä menestyksellä. Lehti kertoo, että ”leipää, piirakoita, rönttösiä, rinkeleitä, juustoleipää ja ties mitä Kainuun herkkuja tarjoiltiin torirahvaalle aamusta iltaan.”
* Aarre Huovila vietti kesäkuussa 85-vuotispäiviään, ks. kuva s. 27.
Muovin kolmas elämä
Juuri käynnistyneessä uudessa kiertotalousyhteistyössä L&T:n ja Sinituotteen kanssa K-kauppoihin kertyviä leikkokukkaämpäreitä hyödynnetään raaka-aineena siivoustuotteiden valmistuksessa. Tuotteesta riippuen uuden siivoustuotesarjan muoviosat on 70-100 %:sesti tehty kukkaämpärigranulaatista. Uutta, mustaa SINI-siivoustuotesarjaa myydään K-Citymarketeissa ja osassa K-Rautoja. Sarjaan kuuluvat Nysväri ja Jynssäri hankalien kohtien puhdistukseen, WC-harja, tiskiharja ja teippiharja.
Energianjuoman pakkaussuunnittelussa apuna
tekoäly
Hartwallin Cult-energiajuoma toteutti lokakuussa 2023 TikTokissa kampanjan, jossa brändin someseuraajat otettiin mukaan ideoimaan Cultin seuraavalle uutuustuotteelle nimeä ja pakkausta. Kuluttajien ideat syötettiin generatiiviseen AI-tekoälytyökaluun, jonka avulla kuvitettiin esimerkkejä uudesta tuotteesta. Someyleisö äänesti tekoälyn ehdotusten joukosta oman suosikkinsa. Voittajaksi selviytyi tölkki, jossa kissat seikkailevat värikkäässä avaruusmaisemassa. Ammattikuvittaja Nina Kuu jalosti tekoälyn ehdotuksen tölkin lopulliseen muotoon. Tekoäly toimi näin siis luomisprosessin vauhdittajana. Cult-energiajuoman kevään uutuusmaku Cult Space Cat maistuu appelsiinilta ja mandariinilta. Sitä ei kuitenkaan ole kehittänyt tekoäly, vaan yhtiön tuotekehitystiimi.
MUUlta kasvipohjaisia grilliuutuuksia
MUU-tuotteista tunnetun MeEat Food Techin kasvipohjaiset uutuuden sopivat grilliin. Tuotteissa on käytetty raaka-aineena herneproteiinia ja fermentoitua härkäpapua.
MUU Kanaton Leike on rapea kasvipohjainen leike, joka paistuu grillissä tai pannulla rapeaksi. MUU Maggara on puolestaan herneproteiinista valmistettu makkara grilliin, ruuanlaittoon ja naposteluun. MUU Maggara Savuchili on maultaan tuntuvampi vaihtoehto. MUU Bratwurst Maggara puolestaan maistuu esimerkiksi hapankaalin ja oluen kera.
Valio Keittiön
Valio Keittiön -kokonaisuus yhdistää Valion ruoanlaiton ja leivonnan tuotteet yhtenäisen visuaalisen ilmeen alle. Lisäksi Valion palvelut, kuten reseptiikka sekä vinkit ja opit ruoanlaittoon yhdistyvät tuotteisiin pakkausten QR-koodilla. Tämän ohella Valion verkkosivujen ja sovelluksen ilmettä on freesattu.
Valio Keittiön -sarjan kevään uutuuksia ovat Valio Keittiön mascarpone, joka on maitohyllyn ainut kotimainen mascarpone. Valio Keittiön maustettujen rahkojen sesonkimaku on kookos-lime. Kesäisiin salaatteihin ja suolaiseen leivontaan Valio tuo juustohyllyyn kätevän valmiiksi murennetun tai palana pakatun Valio Keittiön Salaattijuuston.
Myllärin uutuudet
Helsingin Myllyn ateria-ainesten tuoteperhe on kasvanut Myllärin Pyöreäjyväisellä Vehnällä. Jo aiemmin markkinoilla ollut Myllärin
Pitkäjyväinen Kaura valmistetaan jatkossa gluteenittomasta kaurasta, joten se sopii myös gluteenitonta ruokavaliota noudattaville.
Kuitupitoiset uutuudet sopivat lisäkkeeksi, laatikkoruokiin tai täytteeksi. Niiden keittoaika on noin 15 minuuttia. Molemmille tuotteille on myönnetty Sydänmerkki, joka kertoo, että ne ovat omassa tuoteryhmässään terveyden kannalta parempia vaihtoehtoja. Kuitua on molemmissa yli 9 g/100 g ja pakkaus kummassakin 950 g.
Kasvipohjainen proteiinipatukka
Foodinin uudet NUTI Protein Almond & Caramel ja NUTI Protein Dark Chocolate & Sea Salt sisältävät kasvipohjaista proteiinia ja yli 50 % luomupähkinöitä. Runsaskuituiset patukat sisältävät yhdistelmän luomulaatuisia herne- ja riisiproteiineja, joissa on kaikkia välttämättömiä aminohappoja. Luomuhunaja sitoo raaka-aineet yhteen ja tuo makeutta patukkaan, valkoista sokeria, lisä- tai säilöntäaineita patukkoihin ei ole lisätty. Patukat valmistetaan Foodinin tehtaalla Valkeakoskella.
Felixiltä majoneeseja
Felix Chilimajoneesi on uutuus Felixin maustettujen majoneesien perheeseen. Chilimajoneesille on myönnetty muiden Felixin maustettujen majoneesien tapaan Sydänmerkki. Tuote on myös gluteeniton ja maidoton.
Myös maustamaton Felix Original Majoneesi on nyt tarjolla top down -muovipullossa. Tämäkin majoneesi on sydänmerkitty. Se sopii mm. dippailuun, leivän päälle ja ruoan oheen tai tuunattavaksi oman maun mukaan.
Ilmastoviisasta mökkeilyä
Pia Alapeterin kirja Kohti kestävää mökkielämää tarjoaa tietoa, kannustavia kertomuksia ja runsaasti vastuulliseen mökkeilyyn ohjaavia käytännön vinkkejä. Alapeteri haluaa kirjallaan tukea sekä kestävää mökkeilyä että ympäristöystävällisten tapojen välittymistä jokaisen arkeen. Itse hän viettää puolet vuodesta mökillä Savossa järven rannalla. Ilmastoviisas mökkeilijä säästää luonnonvarojen lisäksi vettä ja energiaa, syö kestävästi, kunnioittaa luontoa ja kuluttaa harkiten. Kestävämpi elämäntapa auttaa säilyttämään kirkkaat rantavedet, pikkulintujen pesäpuut, tutut marjametsät ja salaiset sieniapajat. Kirjan ilmastoystävälliset reseptit on laatinut Hanna Hurtta. Kustantaja on Avain.
Vinkkejä juhliin
Äitienpäivä, vappu, valmistujaiset, ystävien viikonloppu – juhlimisen syitä on paljon. Yhteishyvän juhlat -uutuuskirja kokoaa yli sata suuriin ja pieniin juhliin sopivaa reseptiä, jotka ovat kaikki testattuja ja toimivaksi todettuja. Kirjassa on vinkkejä juhlien suunnitteluun sekä tarjoiluehdotuksia isoihin tai pieniin juhliin. Myös vegaaniset vieraat ja erityisruokavaliot on huomioitu.
Kirjassa on reseptien lisäksi asiantuntevia neuvoja kotijuhlien valmisteluihin. Tiesitkö, että yksi vieras syö noutopöydästä keskimäärin noin 450 grammaa ruokaa?
Tai että yksi kahvipaketti ja litran purkki kahvimaitoa riittävät 20 henkilön kahvitteluun?
Yhteishyvän juhlat – Rakastetut reseptit ja ohjeet kodin juhliin -kirjaa myydään S-marketeissa, Prismoissa ja prisma.fi:ssä. Kustantaja on Otava.
Erikoistukkukauppaa
Tarjoamme asiakkaillemme tietotaitoamme huomioiden viimeisimmät innovaatiot ja trendit: www.leipurin.com
Räätälöidyt leivontaratkaisut ammattilaisille Fazer Myllyltä.
WWW. FAZERMYLLY.FI
www.condite.fi
HERKULLISTA, HELPPOA JA UNIIKKIA Tarjoamme toimintaa nopeuttavia ratkaisuja, raaka-aineita ja reseptiikkaa.
BAKERYSHOP.FI Oy Roberts Ab Puh. 02 278 5000 myynti@roberts.fi
Varaa paikka omalle yrityksellesi Palveluhakemistoon!
elina.matikainen@leipuriliitto.fi tai 040 719 9021
Seuraa Suomen Leipuriliittoa myös Twitterissä @Leipuriliitto ja Facebook-tapahtumasivullamme @leipuriliitto
Yhdessä olemme enemmän.
Uudet ja käytetyt leipomokoneet
040 518 5180 myynti@beo.fi
metos.fi/verkkokauppa p. 020 300 900 tilaukset@metos.fi
Kestävät keittiölaitteet leipomoille
Tmi Tarmo Palomaa
Käytetyt leipomokoneet, asennukset, huollot ja korjaukset Puh. 0500 166 355
Marko Willig p. 050 567 8752 www.leipomokoneet.fi info@lkmtrade.fi info@lkmtrade.com Monipuolinen valikoima leipomokoneita www.leipomokoneet.com
Uudet ja käytetyt leipomokoneet LKM Trade Oy Matias Lakkapää p. 0400 694 805
Oy Varastokatu 17 05800 Hyvinkää Puh. 010 320 8010
8.-11.8.2024 Leipuripäivät, Jyväskylä / Peurunka Suomen Leipuriliiton vuosikokous ja kesäpäivät
11.-12.9.2024 Elintarviketeollisuus 2024, Tampereen Messu- ja Urheilukeskus Kansainvälinen messutapahtuma elintarviketeollisuuden ammattilaisille. Messujen yhteydessä järjestetään myös Leipomoalan SM-joukkuekilpailu. www.elintarviketeollisuus.fi
19.-23.10.2024 SIAL, Pariisi Kansainväliset ruoka-alan messut www.sialparis.com
IKoncentrationen på marknaden och ökningen av KKV:s makt
en intervju i tidningen Talouselämä 22/2024 berättar Kirsi Leivo, generaldirektör för Konkurrens- och konsumentverket (KKV), att ”det är smärtsamt att följa koncentrationen på marknaden” och att ”vi måste ges ett verktyg som förhindrar att marknaden koncentreras”. Generaldirektören konstaterar också att "problemet är för slapp reglering, och det är lagstiftarens fel". Dessutom kräver hon i intervjun att ämbetsverket ska ha en så kallad ”rätt att ta”, med vilken KKV enligt uppgift skulle kunna ”förhindra en skadlig koncentration på marknaden”, när KKV skulle kunna undersöka även småaffärer med avseende på omsättningen. I intervjun hänvisas också till karteller och det konstateras att de orsakar skada för kunderna, marknaden och hela samhället. KKV:s generaldirektör är återigen på väg att kräva mer makt, som om hon och hennes ämbetsverk inte redan skulle ha tillräcklig makt. Till denna del hänvisar jag till ledaren i denna tidning 2/2019 ”Konkurrens- och konsumentverkets befogenheter ska decentraliseras till andra myndigheter” och det jag konstaterade där (se länk nedan)*
I nästan 20 år har jag fått följa KKV:s verksamhet. Ett gemensamt särdrag under de senaste åren har varit att KKV inte har störts särskilt mycket av att marknaden koncentreras, åtminstone inte av koncentrationen på livsmedels- och/eller dagligvarumarknaden. Det har snarare tvärtom verkat som om KKV med sin verksamhet uttryckligen ville främja en koncentration av företagsverksamheten. Kanske har det varit viktigare för KKV att konsumenten har fått produkter så förmånligt som möjligt, till exempel med ett ”grönt kort”. I Leipuri-tidningens ledare 5/2016 ”Livets teater för koncentrerad affärsverksamhet" lyfte jag fram KKV:s mål att få bort ”ineffektiva företag” från marknaden*. Jag frågade då: "Är syftet med konkurrensrätten att företagsverksamheten ”i effektivitetens namn” endast ska hamna i händerna på få och utvalda företag? Då konstaterade jag också att "I Finland ser det ut som att konkurrenslagen lyckats bra med sitt syfte att utesluta ineffektiva företag från marknaden". I nästan alla branscher finns det två dominerande stora företag och bakom dem ett som utmanar dem, såsom till exempel S-gruppen och Kesko, Nordea och OP, Varma och Ilmarinen, Sonera och Elisa. Bakom dessa finns sedan Lidl, Danske Bank, Elo och DNA. Och inte ser situationen annorlunda ut inom livsmedelsbranschen, förutom kanske bageribranschen".
Situationen inom livsmedelsbranschen avviker verkligen inte från det ovan nämnda. Bageri- och konditoribranschen är den enda livsmedelsbranschen där det fortfarande finns många små och medelstora företag. Om KKV skulle få den "rätt att ta" som KKV önskar, vad skulle KKV då göra med den makten? Vill man förhindra att en enskild mindre bageriföretagare, som har sitt
livsverk till salu, att sälja sin företagsverksamhet, så att till exempel Finlands två största bagerier inte växer ytterligare? Det skulle ju rädda Finland från koncentration. Själv tror jag att det som ligger bakom generaldirektörens tal är maktbegäret och inte den verkliga oron för marknadens koncentration. Under de senaste 20 åren hade KKV haft tid och möjligheter att ingripa i marknadens verksamhet, men har inte gjort något för att förbättra de små och medelstora företagens verksamhetsförutsättningar.
Det är positivt att det i Finland har inrättats en tjänst som livsmedelsmarknadsombudsman, som inte har inrättats i anslutning till KKV. Det verkar som om livsmedelsmarknadsombudsmannen och dennes byrå är den första myndigheten som försöker ingripa i missförhållanden som uppstått inom livsmedelsbranschen och köparens maktutövning. Tiden utvisar vad som i verkligheten kommer att förändras eller om något ens förändras, men livsmedelsmarknadsombudsmannen verkar åtminstone försöka åstadkomma förändringar. Jag hoppas emellertid inte heller att även den myndighetens makt ska öka, eftersom överdriven makt inte passar någon.
I den här tidningens ledare 3/2023 ”Om mod och förödmjukelse inför en starkare aktör” berättade jag om en ”riktlinje”* som jag fick 2015 av en jurist på ett stort företag. Juristen ansåg att jag behöver förstå att man bara måste vika sig inför konkurrensmyndigheterna och alltid försöka behaga dem, eftersom man då kommer enklast undan. Juristens kommentar berättar mycket om livsmedelsmarknadens tillstånd och företagens rädsla för KKV. Förhoppningsvis behöver man inte känna samma rädsla mot livsmedelsombudsmannen. Jag konstaterar ofta att det är medias uppgift att kämpa för yttrandefriheten. Och juristernas uppgift skulle på motsvarande sätt vara att kämpa för människors och företags rättsskydd. Men det finns mycket att förbättra, särskilt när det gäller jurister. Ovan nämnda ”riktlinjer” är ett exempel på detta.
Under årens lopp har jag ofta rörande konkurrenslagstiftningen tänkt, och också, vems eller vilkas verksamhet konkurrensverket ingriper i, i Finland, att "reglerna inte är de samma för alla". Eller, kanske reglerna är de samma, men tolkas bara olika för olika parter. Det kan ju vara fråga om en tillfällighet eller om konsten att behaga.
Mika Väyrynen
*Ledarna som texten hänvisar till kan läsas på adressen https://www.leipuriliitto.fi/leipurilehti/paakirjoituksia/
Suomen Leipuriliitto ry:n toimisto ja hallinto
Toimisto
Mika Väyrynen, toimitusjohtaja p. 0400 887 761 mika.vayrynen@leipuriliitto.fi
Elina Matikainen, toimituspäällikkö Leipuri-lehden toimittaminen ja ilmoitusten hoito p. 040 719 9021 elina.matikainen@leipuriliitto.fi
Kati Sinda, talous– ja toimistosihteeri Talousasiat, toimiston hoito, jäsenasiat, Leipuri-lehden tilaukset ja osoitteenmuutokset p. 050 330 5661 kati.sinda@leipuriliitto.fi
Hallitus
Kari Meltovaara, puheenjohtaja Leipomo Rosten Oy, Turku kari.meltovaara@leipomorosten.fi
Harri Jaakkola, varapuheenjohtaja Leivon Leipomo Oy, Tampere harri.jaakkola@leivonleipomo.fi
Jukka Hämäläinen, Kotileipomo Hämäläinen Oy, Mustasaari jukka.hamalainen@netikka.fi
Hannu Räinä, Pulla-Pirtti Oy, Oulu hannu.raina@pullapirtti.com
Markku Kiiskinen, Aetoleipuri Oy, Kuopio markku.kiiskinen@aeto.fi
Petri Kivineva, Porin Leipä Oy, Pori petri.kivineva@porinleipa.fi
Helmi Tyykiluoto, Putaan Pulla Oy, Oulu helmi.tyykiluoto@putaanpulla.fi
Mika Gilan, Kakkutalo Gilan Oy, Järvenpää mika@kakkutalogilan.fi
Joonas Mäkinen, Ruthin Leipomo Oy, Jyväskylä joonas.makinen@ruthinleipomo.fi
Valtuuskunta
Jari Elonen, puheenjohtaja Elonen Oy Leipomo, Jämsä jari@elonen.fi
Anttu Rautio, varapuheenjohtaja Kotileipomo Siiskonen Oy, Juva anttu.rautio@kauraleipa.fi
Etelä-Suomen Leipomoyrittäjät ry
Otto Lundström, Eromanga Kotileipomo, Helsinki otto.lundstrom10@gmail.com
Kaakkois-Suomen Leipomoyrittäjät ry
Simo Vainikka, Rikkilän Leipä Oy, Lappeenranta simo.vainikka@rikkilanleipa.fi
Pirkanmaan Leipomot ry
Timo Jänne, Linkosuo Oy, Kangasala timo.janne@linkosuo.fi
Keski-Suomen Leipomoyhdistys ry
Jari Elonen, Elonen Oy Leipomo, Jämsä jari@elonen.fi
Savon Leipomoyhdistys ry
Isto Huikuri,Ramin Konditoria Kahvila Oy, Mikkeli isto.huikuri@raminkonditoria.fi
Pohjois-Pohjanmaan Leipomot ry
Juho Meriläinen, Meriläisen Leipomo Oy, Oulu juho.merilainen@merilaisenleipomo.fi
Turun Seudun Leipuriyrittäjät ry
Veera Meltovaara, Leipomo Rosten Oy, Turku veera.meltovaara@leipomorosten.fi
Satakunnan Leipomoyhdistys ry
Heikki Lankoski, Ullan Pakari, Pori heikki.lankoski@ullanpakari.fi
Pohjois-Karjalan Leipomoyrittäjät ry
Teemu Eskelinen, HerkkuPekka Oy, Savonlinna teemu.eskelinen@herkkupekka.fi
Vaasan Piirin Leipomoyhdistys ry
Andreas Knip, Andreas Knips Hembageri, Koivulahti andreas@andreasknip.fi
Keski-Pohjanmaan Leipomoyhdistys ry
Nina Uusikangas, Leipomo Emilie Oy, Kokkola juhlatalo@ukkohjalmar.fi
Kainuun Leipomoliikkeenharjoittajat ry
Marianne Huusko, Kaesan Kotileipomo Oy, Kuhmo marianne@kaesankotileipomo.fi
