Nössykän päiväkirja Teksti ja kuvat: Pantsa Joku on ehkä saattanut huomata että nimeni on komeillut lehdykässä toimittajien kohdalla, vaikken mitään lehdykän eteen ole tehnytkään. Helpottaakseni syyllisyydentuskaa ja voidakseni osallistua hyvillä mielin lehdykän virkistysiltoihin päätin kirjoittaa jotakin tänne lehdykkään. En vain oikein keksinyt mitä kirjoittaisin tänne. Lopulta pyysin Nössykkää kirjoittamaan yhteenvedon viime poronhoitovuodesta, joka onkin kohta jo lopuillaan. Niille, jotka eivät tiedä, niin poronhoitovuosi ei mene normivuoden mukaan vaan noudattaa enemmänkin poron luonnollista vuodenkiertoa. Poronhoitovuosi alkaa 1.6, kun kaikki vasat ovat syntyneet ja päättyy luonnollisesti 31.5. Ja Nössykkä on parin kaverini nimeämä poro. He kävivät lompolossa pari vuotta sitten ja nimesivät yhden poroista Nössykäksi, koska se oli hieman syrjässä muusta laumasta. Mutta pitemmittä puheitta annetaan puheenvuoro Nössykälle. Nössykkähän ei koparoillansa voi kirjoittaa, joten se roukui minulle kuulumisensa ja mie taitavana porokuiskaajana käänsin sen nyt suomeksi. Englanniksi kääntämiseen ei valitettavasti kielitaitoni riitä, kuten monet tietävät. Joten nyt puheenvuoro Nössykälle: Kulunut poronhoitovuosi alkoi hyvissä merkeissä. Olin keväällä saanut ensimmäisen vasan ja kaikki sen kanssa oli mennyt hyvin. Pääsimme kesäkuun alussa vasotusaitauksesta kesälaitumille, kunhan eka meidän tokan eli lauman vasoille oli leikattu omistajan korvamerkit. Kesä sujui mukavasti. Ruokaa oli yllin kyllin ja räkkää pääsi pakoon tuntureille, jossa tuulee sen verran paljon että mäkärät ja muut öttiäiset eivät pysty lentämään. Sanontahan menee jotenkin näin, että Jumala antoi Saatanalle heinäseipään kokoisen palan maailmasta, ja sieltä Saatana pisti kaikki hyttyset yms. tulemaan. Mielestäni se on juurikin näin, hyttyset ja mäkärät ovat Saatanan kätyreitä. No kesä siinä mennä humpsahti ja tuli syksy ja rykimä. Itsekin pääsin pylsimään, mutta vielä en kerro olenko raskaana. Se jääköön yllätykseksi. Olen tarinankertojana kuin Muumipappa, osaan jättää kuulijan jännityksellä odottamaan seuraavaa kertaa. No mutta takaisin asiaan. Syksyllä myös poromiehet alkavat kokoamaan meitä poroja syyserotuksiin, joissa omistajat ottavat omat poronsa ja kuljettavat omaan tokkaansa tai aitauksiin. Tämä syksy oli siitä erikoinen, että lumi satoi märkään sulaan maahan. Tämä teki ruuan kaivamisen lumen alta mahottomaksi. Niinpä osa meistä päätti lähteä etelää kohti, josko siellä olisi paremmat kaivuuolosuhteet. Tämä aiheutti poromiehille lisää työtä, kun poroja piti hakea toisista palkisista. Huonojen lumiolosuhteiden lisäksi ruuan hankintaa vaikeuttaa myös laidunalueiden pieneminen muun maankäytön seurauksena. Onneksi tuossa vieressä on kuitenkin tuo Pallas-Yllästunturin kansallispuisto, joka on suhteellisen koskematonta, vaikka siellä noita ulkoilureittejä meneekin paljon. Ja onneksi nuo omistajat antavat lisäruokaa näin talvella. Itekin päätin lopulta marraskuun lopussa palailla Kukaslompoloon ruuille vasani kanssa. Ja hyvin meidät otettiin vastaan, ruokaa annettiin heti ja
18
Lehdykkä
