Nössykän päiväkirja

Teksti ja kuvat: Pantsa Joku on ehkä saattanut huomata että nimeni on komeillut lehdykässä toimittajien kohdalla, vaikken mitään lehdykän eteen ole tehnytkään. Helpottaakseni syyllisyydentuskaa ja voidakseni osallistua hyvillä mielin lehdykän virkistysiltoihin päätin kirjoittaa jotakin tänne lehdykkään. En vain oikein keksinyt mitä kirjoittaisin tänne. Lopulta pyysin Nössykkää kirjoittamaan yhteenvedon viime poronhoitovuodesta, joka onkin kohta jo lopuillaan. Niille, jotka eivät tiedä, niin poronhoitovuosi ei mene normivuoden mukaan vaan noudattaa enemmänkin poron luonnollista vuodenkiertoa. Poronhoitovuosi alkaa 1.6, kun kaikki vasat ovat syntyneet ja päättyy luonnollisesti 31.5. Ja Nössykkä on parin kaverini nimeämä poro. He kävivät lompolossa pari vuotta sitten ja nimesivät yhden poroista Nössykäksi, koska se oli hieman syrjässä muusta laumasta. Mutta pitemmittä puheitta annetaan puheenvuoro Nössykälle. Nössykkähän ei koparoillansa voi kirjoittaa, joten se roukui minulle kuulumisensa ja mie taitavana porokuiskaajana käänsin sen nyt suomeksi. Englanniksi kääntämiseen ei valitettavasti kielitaitoni riitä, kuten monet tietävät. Joten nyt puheenvuoro Nössykälle:

Kulunut poronhoitovuosi alkoi hyvissä merkeissä. Olin keväällä saanut ensimmäisen vasan ja kaikki sen kanssa oli mennyt hyvin. Pääsimme kesäkuun alussa vasotusaitauksesta kesälaitumille, kunhan eka meidän tokan eli lauman vasoille oli leikattu omistajan korvamerkit. Kesä sujui mukavasti. Ruokaa oli yllin kyllin ja räkkää pääsi pakoon tuntureille, jossa tuulee sen verran paljon että mäkärät ja muut öttiäiset eivät pysty lentämään. Sanontahan menee jotenkin näin, että Jumala antoi Saatanalle heinäseipään kokoisen palan maailmasta, ja sieltä Saatana pisti kaikki hyttyset yms. tulemaan. Mielestäni se on juurikin näin, hyttyset ja mäkärät ovat Saatanan kätyreitä. No kesä siinä mennä humpsahti ja tuli syksy ja rykimä. Itsekin pääsin pylsimään, mutta vielä en kerro olenko raskaana. Se jääköön yllätykseksi. Olen tarinankertojana kuin Muumipappa, osaan jättää kuulijan jännityksellä odottamaan seuraavaa kertaa. No mutta takaisin asiaan. Syksyllä myös poromiehet alkavat kokoamaan meitä poroja syyserotuksiin, joissa omistajat ottavat omat poronsa ja kuljettavat omaan tokkaansa tai aitauksiin. Tämä syksy oli siitä erikoinen, että lumi satoi märkään sulaan maahan. Tämä teki ruuan kaivamisen lumen alta mahottomaksi. Niinpä osa meistä päätti lähteä etelää kohti, josko siellä olisi paremmat kaivuuolosuhteet. Tämä aiheutti poromiehille lisää työtä, kun poroja piti hakea toisista palkisista. Huonojen lumiolosuhteiden lisäksi ruuan hankintaa vaikeuttaa myös laidunalueiden pieneminen muun maankäytön seurauksena. Onneksi tuossa vieressä on kuitenkin tuo Pallas-Yllästunturin kansallispuisto, joka on suhteellisen koskematonta, vaikka siellä noita ulkoilureittejä meneekin paljon. Ja onneksi nuo omistajat antavat lisäruokaa näin talvella. Itekin päätin lopulta marraskuun lopussa palailla Kukaslompoloon ruuille vasani kanssa. Ja hyvin meidät otettiin vastaan, ruokaa annettiin heti ja

Tälle pitäis nimi keksiä.

kumpaakaan meistä ei ole vielä laitettu teuraaksi! Talvi on mennyt ihan hyvin. Auringon näin eka kertaa pitkään aikaan kahdeksas päivä tammikuuta ja sen jälkeen päivä on pidennyt ihan silmissä. Eipä se kaamoksenkaan aikaan kovin pimeää ollu ku hanki heijasti kuun tai revontulten valoa. Keväällä on taas jännät paikat, että syntyykö sitä jälkikasvua vai ei. Kuuleman mukaan tämä lehti ilmestyy siinä vapun tienoilla. Vanha sanontahan poronhoidossa on että “vappuna vasa hangella”. Eli vapun jälkeen ollaan aika lailla samassa tilanteessa teidän biolookien kanssa. Eli kun te kärsittä taas jälleen kerran vuosisadan krapulasta, niin meillä poroillaki on tiukkaa polttojen kanssa. Joten ymmärrystä löytyy vapun jälkeiseen olotilaan. Siksi haluankin sanoa teille että: Voimia veli tai sisko! Nyt kun tuli tuosta lapsenteosta puhe niin tulevaisuuden suunnitelmista sen verran että kesän olinpaikkaa en tiiä, mutta syksyksi palaan Ylläkselle. Koska kun Pallaksella vasta yritellään, niin Ylläksellä jo paritellaan. Se on jämpti näin!

No niin siinä oli Nössykän kuulumiset näin lyhyesti. Itekki haluan toivottaa hyvät vaput ja koittakaa nauttia vapusta niin paljon että kestättä sitten sen vapun jälkeisen olotilan. Yksi tehtävä mulla vielä on teille. Mie olen tänä keväänä alkanu taamomaan elikkä kesyttämään yhestä porosta ajoporoa, ja ajoporolla pitää olla tietenki nimi. Joten laittakaa sinne Lehdykän boksiin nimiehotuksia. Tai saa mulle vaikka soittaakki ja kertoa nimiehotuksen, mutta soittakaa mieluusti vapun jälkeen niin muistan sen teän antaman ehotuksen paremmin. Tähän loppuun vielä. Monet varmasti muistavat Se on siinä-ohjelman. Ja varmasti muistavat siinä esitetyn jäniskevennyksen. Se on tehnyt minuun niin suuren vaikutuksen että halusin itekki tehä oman jäniskevennyksen, varsinkin kun niitä jäniksiä meän riistakamerassa paljon hyppii. Joten loppuun vielä jäniskevennys!

jäniskevennys