Living la vida loca? ELÄMÄÄ VAIHTO-OPPILAIDEN KANSSA teksti ja kuva Anni Kainulainen kainaloteksti Mengyao ”Sammi” Lu
”Solussa? Eikö sinua häiritse, kun ei ole omaa rauhaa?” ”Mutta eikö ne vaihtarit oo ärsyttäviä kämppiksiä; aina meluamassa, tiskaako ne edes omia tiskejään?” Jaahas. Vai niin. Taas on ennakkoluuloa liikenteessä.
TODELLISUUDESSA vaihto-oppilaiden kanssa asuminen ei ole niin hektistä ja rasittavaa kuin luulisi. Ei energisinkään etelän hedelmä jaksa yötä päivää riehua, eikä sotkukaan ole sen suurempaa kuin kotimaisten kotitalousvihannesten kanssa elellessä. Menon ollessa kiihkeimmillään kulttuurien hampaat voivat toki kalahtaa kipeästi yhteen, mutta hyvät puolet voittavat ehdottomasti huonot.
32
Manipulus 1/15
MUKAVINTA vaihto-oppilaiden kanssa elämisessä on kotiin tuleminen. Asunto ei ole kylmä, kolkko ja kuolemanhiljainen, kun sinne palaa. Kun ovi käy, ja väsynyt opiskelija astuu tupaan, on ovella vastassa vaihto-oppilas. Sen häntä heiluu, kun se silmät innosta kiiluen kyselee päivän kuulumiset. Kaiken todennäköisyyden mukaan keittiössä myös tuoksuu ruoka, ja sieltä kuuluu puheensorina. Vaihto-oppilailla on tapana kerääntyä yhteen ja sosiaalistua ruokaa laittaessa. Niiden kanssa eläessä ei koskaan tule puutetta kasvoajasta eikä koskaan ole pakko ruokailla yksin. VAIHTO-OPPILAIDEN KANSSA asuessa voi kansainvälistyä lähtemättä maasta. Jos rahapuoli tai ihmissuhteet hirttävät kiinni kotikontuihin, on tämä erinomainen tapa silti päästä jaolle suuresta pallosta. Kulttuurihan syntyy ihmisistä, ei kartalle piirretyistä rajoista. Italialaisuuden ydintä ei voi löytää porautumalla Kolosseumin kivikasoihin vaan enemminkin kulttuurinsa kasvatin mieleen. KUN MUUTTAA uuteen kaupunkiin, vaikkakin vain kotimaassa, on hetken ai-
