Same same, but different

— Ilkka Häyrinen Thaimaassa

teksti ja kuvat Ilkka Häyrinen

VIETIN KUUSI KUUKAUTTA tehden maisteriopintoja Burapha Universityssa Bangsaenissa, Siaminlahden rannalla sijaitsevassa Chonburin provinssissa Thaimaassa. Burapha tarkoittaa thaiksi itää ja Chonburi jokikaupunkia, joten Jokikaupungissa sijaitseva Idän yliopisto kuulostaa aikalailla toisinnolta Joensuussa sijaitsevasta Itä-Suomen yliopistosta. Siinä ne yhteneväisyydet tosin ovatkin. Tässä vapaamuotoisesti kirjoitettuna vaihtokokemuksiani.

OPISKELIJAVAIHTONI oli maisteritason vaihto, jonne lähdin Erasmus Mundus –vaihto-ohjelmaan (nykyinen Erasmus+) kuuluvasta Swap and Transfer –projektista saamani apurahan turvin. Tässä ita- ”Burapha tarkoittaa thaiklialaisen Trenton yliopiston koordinoimassa projek- si itää ja Chonburi jokitissa oli viime vuonna haussa verkostoon kuuluvissa kaupunkia, joten JokikauEU:ssa sijaitsevien yliopistojen maisteri- ja tohtoriopiskelijoille ja henkilökunnalle vaihtopaikkoja Itä- ja Kaakkois-Aasiassa ja olin yksi niistä viidestätoista pungissa sijaitseva Idän yliopisto kuulostaa aikalailla onnekkaasta, joille tämä mahtava tilaisuus annettiin. toisinnolta Joensuussa sijaitKandidaattiopintojeni aikana olin ollut lukukauden sevasta Itä-Suomen yliopisajan opiskelijavaihdossa Hongkongissa ja tuolta ajalta jääneet positiiviset kokemukset ovat jättäneet minultosta.” le palavana halun perehtyä Aasiaan entistä paremmin. Lisäksi tämän projektin tavoitteena on edistää kestävää kehitystä sekä innovaatioiden ja teknologioiden liikkuvuutta sekä tukea EU-maiden yliopistojen näkyvyyttä – ja samalla saisin tilaisuuden tutustua uuteen ja erilaiseen kulttuuriin. Thaimaa on myös yksi kymmenestä ASEAN-maasta, jotka yhdessä tämän vuoden lopulla muodostavat 600 miljoonan asukkaan vapaakauppa-alueen, ASEAN Economic Communityn, joten samalla pääsisin itse oppimaan paljon uutta alueen voimakkaasti kasvavista talouksista.

Norsujen suojelualueilla voi osallistua mm. norsujen ruokintaan ja pesemiseen sekä pääsee ratsastamaan niillä.

Burapha Universityn päärakennus sijaitsee laajan kampuksen etuosassa ja sen edessä kampuksen sisäänajotiellä on kuningas Rama IX:n muotokuva ja myös rakennuksen seinässä on kuninkaan symboli.

ENSISIJAINEN HAKUKOHTEENI oli Bangkokissa sijaitseva Chulalongkorn University, jossa olisin voinut tehdä omaa erikoistumistani ja graduni kirjoittamista tukevia opintoja International Business Law’n maisteriohjelmasta, mutta ovet eivät auenneet kyseiseen yliopistoon, vaan toisena vaihtoehtona olleeseen Burapha Universityyn. Vaikka minut oli hyväksytty oikeustieteen opiskelijaksi, selvisi minulle, että opintoja ei pystykään tekemään englanniksi ja päätin sitten aloittaa opinnot yliopiston englanninkielisessä henkilösTHAIMAASTA SAAMANI ETUKÄTEISTIETO oli melko niukkaa, viisumin hakemista varten tarvittavien papereiden saaminen kiristi hermoja ja asiassa oli monta muuttujaa, mutta loppujen lopuksi viime elokuussa istuin lentokoneessa matkalla kohti Thaimaata. Vaihtoon olin valmistautunut mm. lukemalla Thaimaasta kertovaa kirjallisuutta ja hyppäämällä benji-hypyn. Onhan muutto puoleksi vuodeksi Thaimaan kaltaiseen kehittyvään ja poliittisesti epävakaaseen valtioon verrattavissa hyppyyn tuntemattomaan, kuitenkin turvallisesti kiinni turvanarussa. Thaimaassa on vuosia ollut poliittisesti myrskyisää ja maassa tapahtui toukokuussa 2014 sotilasvallankaappaus kenraali Prayuth Chan-ochan johdolla. Maassa on edelleen voimassa sotatilalaki, joka mm. kieltää yli viiden henkilön poliittiset kokoontumiset. Vallankaappauksen jälkeen Thaimaassa oli myös voimassa yöllinen ulkonaliikkumiskielto, mutta se kumottiin ennen kuin itse saavuin maahan. Vallan kaapannut sotilasjuntta on viralliselta nimeltään National Council of Peace and Order (NCPO) ja elokuussa 2014 kenraali Chan-ochan valitsemat NCPO:n jäsenet valitsivat hänet virkaatekeväksi pääministeriksi. Niinpä kenraali vaihtoi univormunsa siviilivaatteisiin ja esiintyi tämän jälkeen pääministerinä. Poikkeuslakien turvin on ajettu läpi useita uudistuksia, mutta toisaalta kansalaisjärjestöt ja oppositiopoliitikot ovat raportoineet ihmisoikeusrikkomuksista, sananvapauden rajoittamisesta ja on sanomattakin selvää, ettei toiminta ole demokraattista. Tietysti on hyvä muistaa, että kansalaisia ei tulisi koskaan

”Niinpä kenraali vaihtoi univormunsa siviilivaatteisiin ja esiintyi tämän jälkeen pääministerinä. ”

leimata hallinnon tekojen perusteella – päinvastoin. Thaimaa on Transparency Internationalin tilastojen valossa erittäin korruptoitunut maa, joten voitaneen sanoa, että järjestelmä on rikki – osittain tästä syystä ihmiset luottavat omiin verkostoihinsa ja tarjoavat apua toisilleen. Thaimaa on myös erittäin kollektivistinen maa ja ryhmään kuulumisen tunne on erittäin vahva, toisin kuin individuaalisuutta korostavassa Suomessa. Muita hyvä tietää –tyyppisiä asioita Thaimaasta on se, että thaimaalaiset ovat hyvin isänmaallisia ja maan kuningasta kunnioitetaan suuresti: kuningasperheen jäsenten kuvia ja lippuja näkee monessa paikassa ja elokuvateatterissa soitetaan ennen elokuvaa kuninkaan laulu, joka kuunnellaan seisten. Samoin myös monilla julkisilla paikoilla soitetaan kaksi kertaa päivässä maan kansallislaulu, jota kunnioitetaan paikallaan seisten. Thaimaassa on myös voimassa lese majeste –majesteettirikoslaki ja kuningashuoneen sekä viime toukokuun jälkeen laajemmin tulkittuna myös muun hallinnon kritisoiminen voi johtaa vankeusrangaistukseen, joka voidaan langettaa ad hoc –sotilastuomioistuimessa.

”Jos jotain alkaa tehdä, niin parasta on tehdä se sitten kunnolla ja nimenomaan opiskelua vartenhan minulle oli tähän vaihtoon apuraha myönnetty.”

Opiskelu

YLIOPISTOLLA oli englanninkielistä opetusta tarjolla tiedekunnan maisteriopiskelijoille lauantaisin ja sunnuntaisin. Ideana tässä on se, että opiskelijat pystyvät työskentelemään viikolla ja viikonloppuisin osallistutaan kontaktiopetukseen seitsemän tuntia päivässä. Tämä vaikutti sinänsä ihan järkevältä ratkaisulta ja samalla antoi minulle viisi päivää viikossa aikaa mennä omien aikataulujen mukaan. Tein opintoja henkilöstöjohtamisesta ja turismijohtamisesta, koska jos olisin osallistunut vain ensimmäiseksi mainitun kursseille, olisi opintojeni määrä jäänyt sangen vähäiseksi. Samaan aikaan Suomessa oli täydennyshaku Matkailualan verkostoyliopiston perusopintoihin ja koska World Tourism Organization (UNWTO) on arvioinut matkailualan kasvun globaalilla tasolla voimakkaaksi, päätin että tähän trendiin on hyvä tutustua syvemmin – voidaanhan matkailualaa ajatella myös vientituotteena. Syksyn aikana suoritin siis Buraphan kursseista saamieni 29 op:n lisäksi muutaman etäkurssin matkailualan

Toteutimme eräällä kurssilla walk through audit -kyselyn eräässä kahvilassa ja työstimme tämän johdosta ryhmätyön.

Toteutimme eräällä kurssilla walk through audit -kyselyn eräässä kahvilassa ja työstimme tämän johdosta ryhmätyön.

opintoja Suomeen periaatteella: jos jotain alkaa tehdä, niin parasta on tehdä se sitten kunnolla ja nimenomaan opiskelua vartenhan minulle oli tähän vaihtoon apuraha myönnetty.

YLIOPISTO-OPISKELU THAIMAASSA on hyvin erilaista kuin Suomessa. Kursseilla tehtiin vähän opettajasta riippuen paljon ryhmätöitä tai henkilökohtaisia esseitä, mutta työskentely ei ollut mielestäni kovin tehokasta ja tuottavaa. Thaimaalainen kulttuuri on myös hyvin hierarkkinen, mikä tarkoittaa sitä, että opettaja on auktoriteetti, jota ei kyseenalaisteta. Eräällä luennolla pitämämme ryhmäesitelmän jälkeen eräs professori kysyi minulta kysymyksen, johon en osannut hänen mielestään osannut vastata (huolimatta siitä, että esitelmässä oli kolme vaihtoehtoista teoriaa tätä koskien) ja tämän jälkeen hän haukkui minut luokan edessä tyhmäksi. Tämä tuli hieman yllättäen, koska thaimaalaiseen kulttuuriin kuuluu oleellisena osana toisten kunnioittaminen, riippumatta asemasta hierarkiassa, eikä ketään saisi asettaa sellaiseen asemaan, että tämä menettää kasvonsa. Myönnettäköön, että kyseisen kurssin aihe ei ollut minulle entuudestaan tuttu, enkä ole edelleenkään alan asiantuntija, mutta useat paikalliset opiskelijat harrastivat kursseilla suoraa plagiointia esseitä ja esitelmiä tehdessään, joten minulla on epäilykseni kyseisen kurssin tieteenetiikasta ja arvostelun objektiivisuudesta. Toisaalta thaimaalaiset luokkakaverini olivat hauskoja ja humoristisia ja saimme loppujen lopuksi hyvät naurut siitä, kun kerran luikahdin luokkaan ilmeisesti kalmankalpeana ja minulta kysyttiin näinkö juuri haamun ja vastaukseni oli ”ei, vaan professorin”, siis juurikin tämän joka totesi minut tyhmäksi. Niin ja mitä tulee plagiointiin ja tekijänoikeuksiin, niin kahdella kurssillani kurssikirjat olivat yliopiston itse kopioimia ja nitomia piraattiversioita alkuperäisistä kirjoista. Toisaalta en haluaisi tuomita koko yliopistoa tämänkään perusteella, sillä koulutus kannattaa aina ja on tärkeä köyhyydestä nostava tekijä. Thaimaa on teollistuva maa, joka tarvitsee lisää koulutettua työvoimaa ja tämän myötä kestävällä tavalla syntyvää hyvinvointia ja toivottavasti maa on pian sillä kehitystasolla, että sen yliopistoissa noudatetaan immateriaalioikeuksia, jotta myös maan oma innovaatiotoiminta ja tutkimus on turvattua.

”Kursseilla tehtiin vähän opettajasta riippuen paljon ryhmätöitä tai henkilökohtaisia esseitä, mutta työskentely ei ollut mielestäni kovin tehokasta ja tuottavaa.”

”Toisaalta tässä kohtasivat erilaiset aikakäsitykset ja maailmankuvat: suomalainen lineaarinen ja thaimaalainen syklinen aikakäsitys.”

Thaimaalaiset suosivat lyhyidenkin matkojen liikkumista autoilla tai skoottereilla. Itse kävelin vartin matkan kotoa kampukselle ja tämä herätti suurta kummastusta paikallisissa.

MUILTA OSIN opiskelu sujui ilman vastaavia ikävyyksiä, tosin tiedekunta muutti kursseja lyhyellä varoitusajalla ja koko puolivuotista vallitsi jatkuva epävarmuus. Opettajat muuttivat luentojen ohjelmaa, aikatauluja ja tehtäviä mielivaltaisesti lyhyellä varoitusajalla ja itselleni kävi kaksi kertaa niin, että minun piti pitää esitelmä, mutta en päässytkään niitä pitämään. On kieltämättä erittäin turhauttavaa, kun on useamman tunnin panostanut esitelmän laatimiseen ja sitten se vain unohdetaan kokonaan. Toisaalta vastakohta näille oli toinen thaimaalainen tapa ruotia asioita pohjamutia myöten: näin ollen esimerkiksi eräskin vartin esitelmä venyi kahteen tuntiin, kun professori kävi läpi jokaisen pilkun esitelmästä. Pääsin myös itse pitämään vierailuluennot kahdelle kanditason kurssille ja kertomaan lyhyesti Suomesta, Suomen työlainsäädännöstä ja työelämästä yleensä sekä EU:sta.

JOKA TAPAUKSESSA vaihto Thaimaassa oli elämys, niin hyvine kuin huonoine asioineen. Yliopistolla ei ollut kovin paljoa kansainvälisiä opiskelijoita, eikä yliopisto varsinaisesti tarjonnut meille mamuille tuutorointia tai toistuvia aktiviteetteja. Kommunikaatiota yliopistolta opiskelijoille päin oli vähän ja monesti kävi myös niin, että joku toinen opiskelija kertoi kuulleensa joltakulta, että nyt tehdään näin ja näin. Suomalaisesta tehokkuuteen tottuneesta näkökulmasta toteaisinkin, että asioiden organisointi oli alkeellista ja toiminta tapahtui paljon kuulopuheiden varassa ja tuntui, että asiat hoituivat intuitiolla. Toisaalta tässä kohtasivat erilaiset aikakäsitykset ja maailmankuvat: suomalainen lineaarinen ja thaimaalainen syklinen aikakäsitys. Käytännössä minun kohdallani tämä tarkoitti sitä, että asioita hoitaessa piti osata olla hyvin omatoiminen ja piti osata kysyä sellaisia asioita, jotka eivät edes normaalitilanteissa tulisi mieleen, jotta välttyi liialliselta turhautumiselta.

”Farang tarkoittaa thaiksi alun perin ranskalaista henkilöä, mutta nykyisin sillä tarkoitetaan meitä kaikkia eurooppalaista tai pohjoisamerikkalaista syntyperää olevia.”

PAIKALLISTEN OPISKELIJOIDEN ENGLANNIN KIELEN TAITO oli keskimäärin erittäin heikkoa, joten ihmisiin oli melko vaikea tutustua ja vaihdon sosiaalinen aspekti jäi tällä saralla melko vajaaksi. Oma tekijänsä tässä lienee myös se, että Thaimaassa kandidaattiopiskelijat käyttävät koulupukuja ja me maisteriopiskelijat pukeuduimme omiin vaatteisiimme. Pukeutuminen yliopistolla on kuitenkin melko konservatiivista, joten yleensä hiihtelin kampuksella helteessä farkut ja kauluspaita päällä. Koska kampuksella ei ollut kovin montaa farangia (farang tarkoittaa thaiksi alun perin ranskalaista henkilöä, mutta nykyisin sillä tarkoitetaan meitä kaikkia eurooppalaista tai pohjoisamerikkalaista syntyperää olevia), luultiin minua monesti opettajaksi, minkä huomasi siitä, että usein muut opiskelijat tervehtivät minua liittämällä kädet yhteen ja kumartamalla eli thaimaalaisella wai-tervehdyksellä, jolla tervehditään hierarkiassa ylemmällä tasolla olevia. Näin ollen minua ei oikein uskallettu lähestyä kampuksella opiskelijana, mutta koska olin kuitenkin vain maisteriopiskelija, en varsinaisesti tuntenut olevani myöskään tiedeyhteisön jäsen.

KOSKA YLIOPISTOKAUPUNKI BANGSAEN oli melko pieni, eikä siellä juurikaan näkynyt nuoria farangeja, sain välillä vähän liikaakin huomiota kadulla tai rannalla liikkuessani. Yleensä tämä tarkoitti hello-huudahduksia ja hymyjä, mutta välillä ihmiset halusivat ottaa kuvia minun kanssani tai lähtivät seuraamaan ja tulivat kyselemään erittäin henkilökohtaisia kysymyksiä. Kerran eräs henkilö seurasi minua pitkän matkaa lähietäisyydellä ja luulin jo kohta saavani puukosta kylkeen, kunnes hän pysäyttikin minut vain pyytääkseen valokuvaa. No, nyt ymmärrän sitä miksi Ellie Goulding viime vuonna Ilosaarirockin aikaan lenkillä vastaan juostessaan ei jäänyt odottamaan minua lenkkiseuraksi, vaan otti pikaspurtin, kun huomasi innokkaan fanin tunnistaneen hänet (Sorry Ellie!). Joka tapauksessa tällainen huomio vain siksi, että on ulkomaalainen, on aluksi hämmentävää ja hauskaa, mutta pidemmän päälle melko raskasta, vaikka kyseessä yleensä olikin positiivinen erityiskohtelu. Paitsi tietysti monissa turistipaikoissa ja esimerkiksi museoissa ja luonnonpuistoissa, koska niihin farangien pääsymaksut olivat paikallisiin verrattuna moninkertaiset.

Yliopistolla myytävät vesipullot on varustettu yliopiston omalla nimellä ja logolla.

Vaihtarielämää ja hassuja tilanteita

KOSKA MINULLA SIIS OLI VAPAATA viisi päivää viikossa, keksin omatoimista tekemistä ja matkailin paljon Thaimaassa ja Thaimaan ulkopuolella. Osan ajasta käytin toki opiskeluun ja esseiden ja esitelmien kirjoittamiseen, mutta tietokone kulkee kätevästi mukana ja wifin ääressä sitä pystyy käyttämään missä vain. Vaihdon alku-

Kelluvat markkinat on turistien suosima kohde ja samalla oiva keino tutustua kukoistavaan markkinakulttuuriin.

aikoina Thaimaassa oli sadekausi ja niinpä majoitushinnat esimerkiksi Thaimaan eteläosissa Krabilla olivat halvat. Vietin esimerkiksi viikon Krabilla niin, että kun satoi vettä istuin kahvilassa kirjoittamassa ja kun aurinko tuli esiin, siirryin jatkamaan kirjoittamista uima-altaan reunalle. Opin, että jotkut tekevät myös työnsä tällä tavalla ja tutustuin tähän digitaalisten nomadien joukkoon, kun eräs edellisessä vaihdossa tapaamani meksikolainen kaverini oli työmatkalla Thaimaassa. Tyypillisimmillään diginomadit ovat verkkoalan yrittäjiä, jotka matkailevat tai asuvat halvan hintatason maissa, sillä heidän työnsä eivät ole suoranaisesti aikaan tai paikkaan sidottuja. Kävin Bangkokissa kahdessa eri co-working space –työtilassa, jotka tarjoavat diginomadeille monimuotoisia työ- ja kokoustiloja. Lisäksi vierailin Mobile Mondays –tapahtumassa, jossa oli puhujina mm. kiinalaisen voimakkaasti kasvavan matkapuhelinvalmistaja Xiaomin edustaja ja Twitterin Kaakkois-Aasian johtaja. Pari headhuntaajaa kävi siellä kysymässä olenko etsimässä ohjelmointialan töitä, joten kaiketi näytän hieman nörtiltä. Thaimaan ulkopuolella kävin esimerkiksi Malesiassa, Kambodzhassa ja Hongkongissa, joista viimeksi mainitussa oli tuolloin meneillään rauhanomainen Umbrella revolution –liikkeen nimellä kulkeva demokratiaa vaativa protesti ja vierailin itsekin yhdellä näistä protestialueista paikallisten kavereideni kutsusta. Tunnelma alueella oli sykähdyttävä ja ihmisten mielessä väijyivät Tiananmenin aukion julmuudet vuodelta 1989. Tämä kokemani hetki ja samaan aikaan Thaimaassa vallitseva poliittinen tilanne saivat minut ensimmäistä kertaa todella arvostamaan sitä, että Suomi on vapaa demokratia, jossa vallitsee sananvapaus ja jossa ihmisoikeuksia kunnioitetaan. VAIHTONI AIKANA yliopisto järjesti kaksi tapahtumaa, joista ensimmäinen oli retki tutustumaan riisinviljelyyn. Yllättäen minulle sitten tuotiinkin kumisaappaat ja pyydettiin menemään riisipellolle. Kainaloon iskettiin kimppu riisintaimia ja minulle osoitettiin paikka maataloustieteellisen tiedekunnan dekaanin vierestä riisipellolta. Löysin siis itseni poseeraamasta

kameroille herra dekaanin kanssa. Tämän jälkeen minut kutsuttiin osallistumaan riisinistutuskilpailuun ja luulen, että oikeat riisinviljelijät saivat juttuihinsa naurunaihetta pitkäksi aikaa, kun näkivät miten farang sählää riisipellolla mutaveden räiskyessä ympärillä – kyseessä oli kuitenkin nopeuskilpailu, joten luonnollisesti otin sen tosissaan, vaikka en ehkä ollutkaan kovin ammattimainen. Tämän jälkeen paikallislehden toimittaja haastatteli minua ja yllättyi kun kerroin, että Suomessakin syödään riisiä. Hän kysyi moneen otteeseen sitä, paljonko riisikilo maksaa Suomessa, mutta muistin, että Thaimaan aikaisemman hallituksen riisinviljelyn tukiohjelma oli yksi maan poliittisen kriisin syistä. Päätin siis kiertää kysymyksen, etteivät riisinviljelijät tuohdu entisestään lukiessaan lehdestä mihin hintaan thairiisiä Suomessa myydään, jos vaikka sanonkin liian alhaisen hinnan – riisinjuuritason diplomatiaa! Muutoinkin kyseinen päivämatka oli hupaisa ja paikalliset vanhukset taisivat nähdä ensi kertaa farangin päätellen siitä, että he halusivat innokkaasti nipistellä käsivarsiani kokeillakseen ihoani. Teimme myös toisen retken, jossa kävin esimerkiksi ensimmäistä kertaa ratsastamalla hevosella ja lypsämässä lehmää. Tämän lisäksi vierailin omatoimisesti elefanttien suojelualueella, missä pääsin viidakkokirjamaisesti uimaan norsujen kanssa ja pesemään niitä. Vastuullinen ekomatkailu vaatii kuitenkin selvitystyötä, koska matkailubisneksessä on mukana aitojen luonnonsuojeluun osallistuvien toimijoiden lisäksi paljon villejä toimijoita, joiden toiminta on esimerkiksi mafian hallitsemaa ja jotka todellisuudessa kohtelevat eläimiä kaltoin. Thaimaa on kuitenkin erittäin luonnonläheinen paikka: opin hyppelemään kaduilla torakoiden ja rottien yli ja välttelemään aggressiivisia kulkukoiria. Koira puri

minua onneksi vain kerran ja tästä syystä pääsin myös tutustumaan Thaimaan julkiseen terveydenhuoltoon, kun aloitin rabies-rokotesarjan ottamisen, ettei tarvitse tulla kotiin suu vaahdossa. KOIRIEN LISÄKSI katuja hallitsivat rautaisella otteellaan myös viranomaiset, joiden kanssa jouduin niin ikään onneksi vain kerran. Bangkokissa taksi pysäytettiin eräässä risteyksessä, poliisit käskivät meidät kyydissä olijat nousemaan ylös autosta ja suorittivat meille ”Tämä kokemani hetki ja samaan aikaan kadulla henkilöntarkastuksen, johon kuului myös se, että lompakkomme käytiin Thaimaassa vallitse- läpi pikkutarkasti. Onneksi va poliittinen tilanne saivat minut ensimlompakossa ei ollut luottokorttia tai suuria rahavaroja, koska meidät laskettiin jatmäistä kertaa todel- kamaan matkaamme. Esila arvostamaan sitä, merkiksi Suomen suurläheettä Suomi on vapaa demokratia, jossa valtystö varoittaa tämänlaisista kyseenalaisista ulkomaalaisille tehtävistä henkilönlitsee sananvapaus ja tarkastuksista, jotka eivät jossa ihmisoikeuksia kunnioitetaan.” näin toteutettuna ole Thaimaan pakkokeinolain sallimia ja joihin voi kuulua lahjusrahojen vaatimista. Tämä tarkastus oli onneksi lievimmästä päästä, eikä johtanut rahojen vaatimiseen tekaistujen syytteiden johdosta, mutta koin tilanteen kuitenkin erittäin uhkaavana ja pelottavana. THAIMAA on vastakohtaisuuksien maa ja vieraasta kulttuurista tulevana tämä voi näyttäytyä joko ahdistavana tai mielenkiintoisena. Tulee myös muistaa, että turistina maasta saa hyvin erilaisen kuvan kuin siellä asumalla. Minulla oli aika ajoin erittäin suuria sopeutumisvaikeuksia, koska koin kulttuurishokin todella vahvana, eikä minulla ollut paikan päällä kantavaa sosiaalista verkostoa tilannetta helpottamaan. Suosittelen ulkomaille vaihtoon lähtöä ehdottomasti kaikille, mutta mikäli kyseessä on ensimmäinen kerta ja erityisesti kulttuuriltaan hyvin erilainen maa,

kannattaa yliopistoksi valita sellainen, jossa on totuttu kansainvälisiin opiskelijoihin ja näihin liittyvät prosessit ovat kunnossa. Omaa vaihtokokemustani hankaloitti ja turhautti jatkuva epävarmuus ja toistuvat muutokset opintojen sisällössä sekä se, etten oikeastaan pystynyt keskustelemaan monipuolisesti kovinkaan monen henkilön kanssa yhteisen kielen puutteen takia edes niillä englanninkielisillä kursseilla, joilla olin. Toisaalta sain kokea aidon Thaimaan, eikä ongelma tietenkään ollut maassa tai ihmisissä, vaan lähinnä puutteellisessa informaatiossa ja kommunikaatiovaikeuksissa, mitkä hidastivat sopeutumistani erilaisiin toimintatapoihin. Toisaalta tällainen kulttuurishokki: erittäin korkea benji-hyppy pois omalta mukavuusalueelta ja siihen liittyvät mokailut on turvallista kokea vaihto-opiskelijana, jotta sitten kun työasioissa joutuu vastaaviin tilanteisiin, tietää turvallisesti miten niissä tulee toimia.

KOEN OPPINEENI Thaimaassa opiskeluni aikana erittäin paljon piileviä taitoja (ns. hidden competences). CIMOn ja Demos Helsingin vuonna 2013 tekemä selvitys Piilotettu osaaminen kuvaakin juuri näitä taitoja ja nimeää kansainvälisen kokemuksen kautta hankituksi piileväksi osaamiseksi mm. kielitaidon, suvaitsevaisuuden ja kulttuurien välinen kompetenssin lisäksi sitkeyden, uteliaisuuden ja tuottavuuden. Tunnistan myös itse vahvasti kehittyneeni näillä piilotetun osaamisen osa-alueilla ja koen, että niistä tulee olemaan minulle hyötyä tulevaisuudessa. Lisäksi koen kehittyneeni stressinhallintataidoissa ja olevani huomattavasti kulttuurisensitiivisempi. Pääsin perehtymään uuteen kulttuuriin ja erilaisiin toimintatapoihin ja nämä auttavat minua havainnoimaan myös omaa kulttuuriani eli tyypillisiä suomalaisia toimintatapoja ja niiden monia hyviä puolia, mutta myös useita kehityskohteita. Tämän lisäksi sain vaihdon aikana tehtyä hyvän määrän opintoja, sain matkailla ja tavata mielenkiintoisia ihmisiä sekä oppia paljon uusia asioita: niin uuden opintoalan substanssista, kulttuurillisista asioista kuin henkilökohtaisista arvoistani, taidoistani ja voimavaroistani.

KAIKEN KAIKKIAAN vaihtoni Thaimaassa oli ikimuistoinen kokemus ja pienistä vastoinkäymisistä huolimatta – tai ehkä juuri niistä johtuen pidän sitä erittäin onnistuneena ja opettavaisena aikana.

”Luulen, että oikeat riisinviljelijät saivat juttuihinsa naurunaihetta pitkäksi aikaa, kun näkivät miten farang sählää riisipellolla mutaveden räiskyessä ympärillä.”