P
aLoVaMMakESkuS toiMii nYt YHdESSä Jorvin tehohoitoyksikön kanssa. Kaksikko muodostaa Jorvin osaston U2. – Me olimme Töölössä huonoissa tiloissa todella pitkään, oikeastaan Palovammakeskuksen perustamisesta eli vuodesta 1988 asti, Jyrki Vuola kertoo. – Muuttomme myötä Jorvin teho-osastolle saatiin lisää toimintaa ja me pääsimme hienoihin, nykyaikaisiin tiloihin. Meillä on nyt enemmän tehohoitopaikkoja kuin aiemmin, ja on ainutlaatuista, että leikkaussali, poliklinikka, teho-osasto, vuodeosasto ja kuntoutus ovat samoissa tiloissa. Keskitettyä toimintaa Töölöön lähes 30 vuotta sitten perustettu Palovammakeskus oli Suomen ensimmäinen palovammayksikkö. Myös Kuopion yliopistollisessa sairaalassa on ollut vaikeiden palovammojen hoitamiseen keskittynyt pieni yksikkö, mutta nyt siellä hoidetaan pienempiä palovammoja ja vaikeat lähetetään HYKS Palovammakeskukseen. – Nykyään palovammojen hoito on periaatteessa hyvinkin keskitettyä toimintaa, sanoo osastonylilääkäri Vuola. – Vaikeat palovammat ovat erittäin harvinaisia, ja on ehdoton edellytys, että ne ovat vain pienen, erittäin ammattitaitoisen porukan hallinnassa. Palovammakeskus on myös kansainvälisesti erittäin hyvin verkostoitunut. Meillä on ulkomaisten palovammayksiköiden kanssa paljon yhteisiä tutkimusprojekteja. Noin 150 potilasta vuodessa Kaiken kaikkiaan Suomen sairaaloissa hoidetaan vuositasolla noin 900 palovammaa. Noin kuudesosaa niistä hoidetaan Palovammakeskuksessa. – Hyvin vaikeiden palovammojen hoito on asetuksella keskitetty Palovammakeskukseen, ja tällaisia toisen tai kolmannen asteen palovammoja, jotka kattavat aikuisella yli 20 tai lapsella 10 prosenttia kehon pinta-alasta, on vuositasolla Suomessa vain kolmisenkymmentä, kertoo Vuola, joka on valmistunut Helsingin yliopistosta lääkäriksi vuonna 1980 ja kouluttautunut sen jälkeen ensin yleiskirurgiksi ja sittemmin plastiikkakirurgiksi. Palovammakeskus ei saanut Töölön sairaalasta Jorviin muuttaessaan mukaansa läheskään kaikkia entisiä hoitajiaan. – Monikaan ei halunnut siirtyä Jorviin selkeästi huonompien työmatkayhteyksien päähän, osastonylilääkäri Vuola harmittelee entisiä alaisiaan toki ymmärtäen. – Nyt meillä kuitenkin on Jorvin tehohoitoyksikkö mukaan lukien 75 hoitohenkilökuntaan kuuluvaa, kun heitä Töölössä oli vain kolmisenkymmentä. Mutta meillä on nyt iso koulutusprosessi kesken. Ainakin aluksi on tiettyjä toimintoja ollut pakko keskittää tietyille hoitajille, koska kaikki eivät tietenkään ainakaan vielä osaa kaikkia palovammojen hoitoon liittyviä toimintoja. Raskasta työtä Palovammakeskuksessa on Vuolan lisäksi kolme muuta plastiikkakirurgia. Lisäksi on yksi sairaalalääkäri ja neljä teholääkäriä. – Me plastiikkakirurgit teemme muutakin työtä, sillä työskentely palovammakeskuksessa on sekä henkisesti että fyysisesti raskasta, Vuola kertoo. Ü
Amelia, tyypillinen tapaus
A
LLE 2-VUOTIAILLA LAPSILLA päälle kaatunut tulikuuma vesi on selkeästi yleisin palovammojen aiheuttaja. Niinpä Jorvin Palovammakeskuksessa syyskuun lopulla ollut vajaan puolentoista vuoden ikäinen espoolainen Amelia Pease oli hyvin tyypillinen potilas. – Amelia kippasi viisi päivää sitten päälleen kuumat vedet, kertoo äiti Elina Broad. – Keitimme nuudeleita, ja Amelia sai otettua pöydältä vesikulhon. Niskaan, olkapäähän ja vatsaan tuli aika pahat jäljet. Vanhemmat veivät Amelian saman tien Helsinkiin Lastenklinikalle. Amelia oli ensin siellä hoidossa muutaman yön, kunnes hänet siirrettiin Jorvin Palovammakeskukseen. – Hoito on molemmissa paikoissa ollut aivan loistavaa, Elina Broad kiitteli. – Lastenklinikalla oli tosin hieman odottelua, ennen kuin Amelia pääsi leikkaussaliin. Ja siteiden vaihto siirtyi jonkin kiireellisemmän tapauksen vuoksi. Amelian toisen asteen palovammat pystytään hoitamaan pelkillä siteillä. Pienille lapsille sekin hoito suoritetaan nukutuksessa. – Palovammat olivat onneksi melko pinnallisia. Paraneminen on hyvässä vauhdissa, eikä mitään pahoja arpia ainakaan näillä näkymin pitäisi jäädä. Lapsen palovamma on tietysti sokki koko perheelle. – Olihan se kamala tilanne. Mutta on ollut ilo havaita, kuinka hienosti Ameliaa on hoidettu. Hän ei todellakaan ole ollut ”pelkkä numero”. Amelia oli ollut koko sairaalajakson ajan hyvävointinen. Haastattelua tehdessä kotiinpääsy häämötti jo muutaman tunnin päässä. – Vaikka sekä lääkärit että hoitajat ovat olleet aivan ihania, on tietysti kiva päästä kotihoitoon, Elina Broad huokasi. ●
ã Ameliakin sai hyvää hoitoa Palovammakeskuksessa.
Palovammat • www.kummit.fi
41