21
KrLL 4/2020
Kysymys elämästä ja kuolemasta Lääketieteen opiskelijoille suunnattu eutanasia-aiheinen puhujailta
Mediassa silloin tällöin vilahtelevien julkaisujen mukaan eutanasialla vaikuttaa olevan suomalaisten keskuudessa runsas kannatus. Vaikka vuonna 2016 alulle laitettu kansalaisaloite hylättiin eduskunnassa, julkinen keskustelu eutanasiasta on jatkunut vilkkaana. Eri kantojen saama medianäkyvyys on kuitenkin jakautunut jokseenkin epätasaisesti. Näin uskotaan ainakin Ristisiteessä – Helsingin lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden kristillisessä kerhossa. Ristiside halusi tarjota alustan, jossa on mahdollisuus tuoda esille ja kuulla myös eutanasialle kriittisen näkökulman edustajia ja argumentteja. Siksi 19.11.2020 Naistenklinikan auditoriossa ja Zoomin välityksellä, järjestettiin Eutanasia – elämän ja kuoleman rajalla -tapahtuma. Fyysisesti paikan päälle puhujavieraiksi kutsutut Kalle Mäki – lääkäri ja SLL:n eettisessä neuvottelukunnassa toiminut teologian maisteri, sekä Päivi Räsänen – lääkäri, kansanedustaja ja aktiivinen ääni julkisessa eutanasiakeskustelussa – tarjosivat näkökulmaa moniin eutanasiaa koskeviin kysymyksiin. Näistä keskeisimpiä olivat kysymykset siitä, mitä eutanasia oikeasti tarkoittaa, tulisiko eutanasian olla yksi ratkaisu kärsimykseen ja kenellä on lopulta oikeus päättää elämästä ja kuolemasta. Illassa myös kuultiin etäyhteyden kautta Reino Pöyhiää, palliatiivisen lääketieteen, anestesiologian ja tehohoidon dosenttia. Hän jakoi puheenvuorossaan ajantasaista tietoa palliatiivisen hoidon tilasta Suomessa. Lisäksi videohaastattelun välityksellä kuultiin Theo A. Boeria, joka on lääketieteen etiikan professori ja Alankomaissa eutanasiatapauksia jälkikäteen arvioivan työryhmän jäsen. Boer kertoi haastattelussa, mitä eutanasian laillistamisesta on Alankomaissa seurannut ja kuinka se on vaikuttanut hänen suhtautumiseensa eutanasiaan. Mistä siis puhutaan, kun puhutaan eutanasiasta? Yleisessä keskustelussa eutanasian synonyymina käytetään muun muassa kuolinapua. Kalle Mäki kuitenkin toi puheenvuorossaan esille, että kuolinavulla voidaan myös tarkoittaa avustettua itsemurhaa, sekä yksinkertaisesti sellaisten hoitojen lopettamista, jotka eivät paranna, vaan joilla on vain elämää pitkittävä vaikutus. Viimeisin merkityksistä tunnetaan karkeasti ”johtojen irti vetämisenä” ja on käytössä myös Suomessa. Toisaalta moni vastaisi, että eutanasialla tarkoitetaan hyvää ja arvokasta kuolemaa – tätä jokainen meistä varmasti toivoo oman elämänsä päätöshetkellä. Mäki kuitenkin korosti, että tällaiset kiertoilmaukset eivät vastaa eutanasian todellista merkitystä; eutanasiassa lääkäri aktiivisesti lääkkeitä antamalla surmaa potilaan tämän vapaaehtoisesta ja
oikeustoimikelpoisesta pyynnöstä. Mäki muistutti kuulijoita siitä, että edellä mainittujen ja monien muiden vastaavien eufemismien käyttö luo kaunistelevan mielikuvan karusta tapahtumasta. Epämääräinen käsitteistö ei kuitenkaan ole ongelma vain julkisen dialogin näkökulmasta. Mäki toi puheenvuorossaan esille, kuinka eutanasiaa koskevien kriteerien ja määritelmien tulkinnanvaraisuus on ongelmallista myös varsinaisen lainsäädännön näkökulmasta. Hän viittasi puheenvuorossaan muun muassa vuoden 1994 perusoikeusuudistukseen. Siinä todetaan, että perusoikeuksien – tässä tapauksessa oikeus elämän koskemattomuuteen – rajoittaminen tulisi olla tarkkarajaisesti ja riittävän täsmällisesti määritelty. Perusoikeusuudistuksen vaatimien kriteerien täyttymättä jääminen ja tulkinnanvaraisuuden synnyttämät mahdollisuudet väärinkäytöksille olivatkin Mäen mukaan merkittävä este eutanasian laillistamiselle Suomessa. Hän arveli, että luotettavan, potilasturvallisen ja lääkärin oikeusturvan takaava laki olisi jopa lähes mahdoton toteuttaa käytännössä. Vaikka lainsäädäntö, joka vapauttaisi lääkärin rikosoikeudellisesta vastuusta saataisiin aikaiseksi, Mäki muistutti, että kuoleman tuottamukseen liittyvä eettinen vastuu olisi edelleen lääkärillä. Hän käsittelikin eutanasiaa myös lääkärin etiikan perusperiaatteiden ja lääkärin profession näkökulmasta: lääkärin etiikka on universaalia etiikkaa, jonka perusarvoihin kuuluvat keskeisinä elämän kunnioittaminen ja ihmisyys. Potilaan aktiivisen surmaamisen liittäminen osaksi lääkärin työnkuvaa muuttaisi hänen mukaansa koko profession luonnetta. Mäen puheenvuorossa tulivat esille myös Suomen Lääkäriliiton listaamat lääkärin päämäärät. Niistä eutanasiakysymyksen kannalta puhuttavin on lääkärin pyrkimys sairaiden parantamiseen ja heidän kärsimystensä lievittämiseen. Kysymys kuuluukin, eikö eutanasia nimenomaan lievittäisi elämän loppuhetkiin mahdollisesti liittyvää turhaa kärsimystä?
Kun eutanasialla pyritään ennaltaehkäisemään kärsimystä, se murentaa perustaa yhteiskunnalliselta päätökseltä kohdata ja käsitellä kärsimystä.
