Minun sieluni janoaa Jumalaa - matkaevästä arkeen

Otteita SKLS:n ja KHLS:n yhteisiltä syyspäiviltä

Kristillisen lääkäriseuran ja hammaslääkäriseuran yhteiset syyspäivät toteutettiin kulttuurikeskus Sofiassa lokakuussa tiukkenevien koronarajoitusten puristuksessa. Sunnuntain ohjelmaan oli mahdolista osallistua myös etänä. Oikeaoppisesti asetetut hengityssuojaimet osallistujien kasvoilla ja säntilliset turvavälit herättivät huomiota niin puhujavieraissa kuin keskuksen työntekijöiden keskuudessakin - ja tuottivat tulosta: kukaan ei sairastunut.

Perjantai-illan ohjelma alkoi ortodoksisella ehtoopalveluksella. Sääntömääräisen syyskokouksen jälkeen lähetysillassa hammaslääkärit Matti Härmä ja Maarit Vilppula kertoivat veret seisauttavia tarinoita puskahammaslääkäritoiminnasta Argentiinassa ja Afrikassa. Nepalista työkaudelta palanneet lääkäripariskunta Juha ja Elina Lind avasivat maan koronatilannetta. Nepalissa eivät vain vuoret ole maailman korkeimpia, myös ”lockdown” hakee vertaistaan.

Lindit puhumassa Nepalista Lähetysillassa.

Kuva: Maarit Valkealahti

Päivien helmi oli pastori Jukka Jämsenin vetämä opetuskokonaisuus kuuntelevasta rukouksesta. Jukka Jämsen on kirjoittanut aiheesta myös kirjan otsikolla Pelkkänä korvana. Lauantain aamupäiväsession aiheena olivat armolahjat. Jukka kertoi omasta tiestään luterilaisena pappina armolahjojen maailmaan. Iltapäivällä kuulimme lisää kuuntelevasta rukouksesta ja ohjelmassa oli myös käytännön harjoitus. Kolmen hengen ryhmissä lisensiaatit - jotkut ensimmäistä kertaa elämässään - harjoittivat profetaalista rukousta tavanomaisen Isä meidän-rukouksen sijaan. Oli kuin ensimmäistä omaa leikkausta tehdessä, lopputuloksesta ei voinut olla varma, tai kuin lapsena odottaessa mitä joulupukin lahjasäkistä löytyy! Jos opetuksen anti pitäisi tiivistää yhteen lauseeseen, olisi se: Meillä on Jumala, joka puhuu!

Jälleen kerran syyspäivillä koko ihminen, henki, sielu ja ruumis saivat virkistystä.

Illalla Kansan Raamattuseuran pastori Mikko Matikainen avasi Raamatun näkökulmia vanhempien ja aikaisempien sukupolvien perintöön: emme peri vain DNA:ta. Antoisa päivä päättyi Pekka Simojoen taidolla ja innolla johtamaan afrikkalaiseen gospelmessuun.

Lauantaipäivän antiin kuului myös yhteispohjoismaisen eutanasiakirjan (Dødshjelp i Norden? Etik, klinikk och politikk) julkistamistilaisuus, alustajina teoksen suomalaisen osuuden kirjoittaja LL, TM Kalle Mäki, sekä dos. Robert Paul. Kirja tulee hyvään aikaan sillä eutanasia kansalaisaloitteen jälkeen STM perusti eduskunnan päätöksen mukaisesti Elämän loppuvaiheen hoito -työryhmän, joka nyt syksyllä pohtii eutanasiaa koskevia kysymyksiä ja lainsäädäntöä.

Pandemian vuoksi pidettiin osallistujamäärää jouduttiin rajoittamaan ja pitämään turvavälit.

Kuva: Kalle Mäki

Eutanasia on ollut laillistettu Hollannissa 20 vuotta. Sieltä on saatu arvokasta, tosin surullista kokemusta siitä, millainen kehityskulku on odotettavissa maissa, joissa eutanasia aiotaan laillistaa. Hollannissa eutanasian kriteerit ovat vähitellen löystyneet ja nykyään hollantilaisten kuolinsyytilastoissa eutanasian osuus on kivunnut 4,5 %:iin, joissain kaupungeissa yli 14 %:iin. Suomessa tämä vastaisi neljänneksi yleisintä kuolinsyytä ja ohittaisi mm. tapaturmat. Paras vaihtoehto eutanasialle on hyvä palliatiivinen hoito ja palliatiivisen sedaation käyttö. Palliatiivinen hoito on kehittynyt voimakkaasti ja esim. terminaalisen syövän aiheuttamaa kipua voidaan lievittää tehokkaasti n. 90 %:lla potilaista, lisäksi on tarjolla palliatiivinen sedaatio.

Kirja selvittää eutanasiakysymyksen nykytilaa pääosin Pohjoismaissa ja muualla ja pyrkii antamaan tasapainoisen näkemyksen siitä, miksi eutanasia ei kuulu nykylääketieteen toimenpidearsenaaliin.

Jälleen kerran syyspäivillä koko ihminen, henki, sielu ja ruumis saivat virkistystä.

Irmeli Meriläinen

kirjoittaja on erikoishammaslääkäri

Artikkelikuvassa Pekka Simojoki, Maarit Vilppula, Reetta Saari ja Mikko Matikainen musisoivat (kuva Maarit Valkealahti)