Kompleksi-lehti 3/20

Kompleksi

SISÄLLYS

3/2020 TEEMA: TEKNOLOGIA

Tuire Korvuo

Heidi Urnberg

Anna Piri Ilona Tuomi Tuire Korvuo

Pääkirjoitus

3

Toimitusesi ely

4

Kuultua

5

PJ-palsta

6

5 vinkkiä fuksisyksyyn

7

Fuksiesi ely

8

Puuhanurkka: värityskuva

15

Fuksit avautuvat

16

Yksityisyys ne ssä

18

Kompleksi fani aa

19

Juliste

20

Mitä teknologia tekee meille?

22

Medisiinarin vastaanotolla

27

Discord-vies ntäsovellus maailmojen yhdistäjänä

28

Koneiste u psykologia

30

Virossa psykologi ei tarvitse yliopistotutkintoa

32

Kompleksin syömishäiriöseminaari

33

Kompleksi testaa: teknologia-illallinen

36

Sarjakuva

38

K Ali El Fellah Alma Suutari Alva Grünthal Anna Piri Eetu Vilminko Emma S ckler Henri Savander Iiris Vanhala Laila Ketvel Lo a Ojala Minea An la Niklas Rajava Pihka Oksanen Salla Skön Siiri Piha Tuire Korvuo Wiljami Mie unen

Ali El Fellah Alva Grünthal Amanda Kuisma Anna Piri Arvi Teikari Emmi Posio Heidi Urnberd Henri Savander Iida Tönkyrä Laila Ketvel Melissa Puhakka Pekka Tölli Pekko Korvuo Pinja Haapala

Painosalama oy P 120

2

Helsingin yliopiston psykologian opiskelijoiden ainejärjestöleh KOMPLEKSI ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Kompleksi-leh on tuote u HYYn leh tuen avulla.

M

inun on tunnuste ava jotain. Tämä asia on vaivannut minua jo pidemmän aikaa ja on aika tulla ulos. Joskus herään keskellä yötä hikisenä ja vapisevana ja mielessäni pyörii ajatus, jota en saa hä ste yä pois. Se saa aa putkahtaa mieleeni kun kuuntelen stressaantuneen ystäväni vuodatusta tai kun itse hrustan itkua poikaystäväni kainalossa siksi, e ä ärsy ää e ä väsy ää. Se tulee mieleen kun istun seitsemältä aamulla katsomassa luentovideota, eh äkseni kahdeksaksi työpalaveriin ja sieltä lehden toimituskokoukseen ja si en edarivaalikuvauksiin.

Minä olen tekopyhä.

Suuri syn ni on ilmeinen. Kiire. Tai oikeastaan ei kiire, vaan se, e ä vaikka edän, e ä kiireisen elämänrytmin glorifioin aiheu aa paljon mielenterveyden ongelmia, en sil voi päästää siitä itse ir . Tunnen kiireen vaikutuksen omassa elämässäni hyvin. Kiireisenä huomioni keski yy saamaan asioita aikaiseksi so laallisella järjestelmällisyydellä ja kurinalaisuudella. Tällaisessa mielen lassa ei ole paljoa laa spontaaneille seikkailuille syksyisessä Helsingissä tai kahden tunnin mi aiseksi venyville lounaille. Kiire tekee minut epäsosiaaliseksi.

Haasta elin tätä numeroa varten Michael Laakasuota siitä, mitä käy ämämme teknologiat tekevät ihmismielelle. Keskustelumme poukkoili lopulliseen ar kkeliin mahtuneiden teemojen lisäksi monissa elämän perimmäisissä kysymyksissä. Eräs tärkeimmistä oivalluksista keskustelumme aikana lii yi siihen, miten ajan nopeutuminen ja kiire vahingoi avat yhteisöllisyy ä. Laakasuon mukaan meidän yhteiskunnastamme puu uu sellaiset tahot, joiden pääasiallinen tehtävä on pitää yllä yhteisöllisyy ä. Tällainen työ on pitkäl ihmisten oman organisoitumisen, sekä omaa aikaansa ja hyvinvoin aan uhraavien yksilöiden varassa. Mitäs si en kun tällaisilla yksilöillä on kiire ja resurssit lopussa?

kaikista ukimmin juuri silloin, kun pelo avat ajatukset tulevaisuuden työelämästä ja toimeentulosta alkavat kummitella päässäni. Mikä näy ää paremmalta CV:ssä, työkokemus opiskelujen aikana, vai ne kahden tunnin lounaat?

PÄÄKIRJOITUS

Myöhempien aikojen tekopyhien kiireen ja suoritusten kirkko

Kul uurimme ihannoi kiire ä. Naistenlehdet pursuavat haasta eluja ihmisistä, jotka ovat yltäneet yliinhimillisiin suorituksiin siinä, mitä kaikkea he ovat eh neet elämässään tehdä. Julkisuudessa on todella vähän laisko elijoita. Mitä nämä paljon eh neet ihmiset si en haasta eluissaan sanovat, kun heiltä kysytään neuvoja nuoremmille (tai vähemmän tehneille) lukijoille?

“Muistakaa levätä! Älkää stressatko. Eivät ne suoritukset ole elämässä tärkeintä.”

Tekopyhää, eikö?

Armollista marraskuuta,

Päätoimi aja P.s Tämän lehden Kompleksi testaa -jutun teema oli “teknologia-illallinen”. Tämän todella hupaisaksi osoi autuneen teeman valintaprosessi kertoo jotain siitä, miten riippuvaisia me kaikki toimituslaiset olemme teknologioistamme - alussa jonkin verran innostusta herä änyt vaihtoehtoinen teema “teknologiaton viikko” tode in todella lyhyen harkinnan jälkeen käytännöllises katsoen mahdo omaksi.

Kuva: Pekko Korvuo

Laakasuon mukaan yhteisiin asioihin keski yminen ja ajan allokoiminen tällaiseen toimintaan on vaikeaa niin kauan, kuin ihmiset joutuvat kamppailemaan perustoimeentulon kanssa. Osa-aikatyö opintojen ohella menee nopeas vapaaehtoistoiminnan ohi silloin, kun rahat vuokran maksamiseen ovat vähissä. Uskon, e ä myös koe u ja henkinen, ei vain materiaalinen niukkuus vaiku avat sosiaalisiin suhteisiin juuri näin. Huomaan itse jumi uvani itsekkääseen suoritusputkeen ja kiireeseen Kompleksin mediajaosto laajenee! Ensi keväänä laitetaan pystyyn psykologien vaiku amista käsi elevä Kompleksi-podcast! Jos kiinnostuit, tule kuulemaan lisää hallituksen Meet & Greet:iin 9.10. tai laita vies ä tuire.korvuo@helsinki.fi.

3

Toimituskysymys: Mikä kodinteknologia olisit?

TUIRE Painekattila. Minulle on sanottu, että pärjään hyvin painetilanteissa, vaikka joskus ylimääräinen paine saattaakin aiheuttaa pientä pihinää sen purkautuessa. Teen myös älyttömän hyvää japanilaista currya!

ANNA Blenderi: pehmeä kaaos.

IIRIS Monitoimikone. Minulla on tapana lähteä vähän kaikenlaiseen toimintaan mukaan, ja välillä joudunkin sen johdosta vaikka minkälaiseen pyöritykseen.

ALVA Pesukone: vauhdilla pyöriminen on jotain tosi keskeistä, mutta samoin on huolellinen lajitteleminen ja se, ettei mitään tarvitse heittää pois.

PINJA Laturi, sillä olen ajoittain mentaalisesti hukassa tai solmussa

EETU Tiskikone: Ehkä hieman raskas, eikä mitenkään välttämätön, mutta tuon arkeen hieman luksusta ja kun minuun tottuu on vaikea olla ilman.

ALMA Aktiivisuusranneke, koska olen herkkä havaitsemaan muiden ihmisten stressitasoja.

4

EMMA Valonsäädin, koska haluan että valaistus sopii kellonaikaan. Olen muutenkin tarkka ympäristöstäni.

MINEA Olisin munakello: pieni, tehokas ja täsmällinen.

Ilman mua kaikki on vähän sinne päin.

ILONA Vihannesleikkuri, joka tekee porkkanoista spiraalin muotoisia

”Mä tykkään katsoa Huvilaa & Huussia kun se on jotenkin niin ratkaisukeskeistä ” — -

"Oma tapa tehdä asioita: jätä tekemä ä ja kadu myöhemmin." — ,

"Delfiinien ongelma on se, e ä ne on jumiutuneita veteen" —

Toisen vuoden opiskelija näy ää kaverilleen ahdistavan täy ä ekan periodin opintosuunnitelmaa. Kaveri vastaa: ”No ite ehkä jä äisin ton Hyvinvoinnin pois.”

”Olemme hallituksen kanssa mie neet kuumeises tulevan syksyn tapahtumia. Oho, olipas huono sanavalinta... Siis olemme mie neet tervehenkises ja turvavälit pitäen.”— K

”Ah, mun tekis niin mieli riisuuntua alas .” — T

-

”Mikä on se eläin joka röhkii?” ”Pekoni!” — F A Älä kehuskele sun koolla! —

F

"Voi eiiiii, sun ilmapallo puhkesi. Mä voisin solidaarisuudesta puhkaista omani." — F , -

"Jos laa Wol lla ruokaa nepalilaisesta ravintolasta, niin onko se orjuu a toisessa potenssissa?" — O -

"Eihän kaikki opiskele ollenkaan opiskeluaikana." —

”Orientaa oviikko on vähän niin kuin Big Brother.”

—T

"Jos ei muuten saa nuku ua, niin on se parempi, e ä nukkuu luennolla kuin ei nukkuisi ollenkaan." — Z Pekka Tölli: "Älkää uuvu ako itseänne au amalla muita", myös Pekka: omistaa elämänsä fuksien au amiselle.

Jos aamu on alkanut jollain muulla kuin kahvilla niin no judgement, kunhan se on arvojen mukaista. — : -

"Mun suurin unelma elämässä on oikees olla hobi ." — P "On mulla porkkanoita, paloteltuina ne on vähän kuin ranskalaisia. Sit jos siihen lisää salaa a niin sehän on käytännössä jo ateria." —

”Täähän on ihan kummalista, eihän kukaan ennen ollut terve syksyisin, kun tuli töihin tai kouluun. Niisku aen vaan tul in. Mu a tänä syksynä: älkää tulko.” — S K "Ei me tarvita tähän mitään teorioita, me ollaan asiantun joita, me ollaan itse eto!" — A -

"Luennot on kuin tuutulaulua, jos oot vähänki väsyny." — , ”Sä oot hyvä pasta-kä lö!” — K

5

PJ-

Kuuleeko kukaan?

T

: LAILA KETVEL : ILONA TUOMI

O

do n puheenjohtajavuodeltani eniten yhteisöllisyy ä ja tunne a siitä, e ä teen jotain tärkeää kaikkien ainejärjestöni jäsenten hyväksi. Nimeltämainitsema oman pandemian seurauksena lähikontak t kuitenkin katkesivat keväällä, eikä lanne loppusyksyn osalta näytä merki äväs valoisammalta. Ehdin tavata hallitustani loppukesästä kerran kasvokkain. Vaikka käsi elimme silloin kuumeises syksyn koronalinjauksia ja muita Tärkeitä Asioita ™, selkeimmät muis kuvani lii yvät tapaamisen herä ämään tunteeseen. Samaa tunne a koin, kun kävimme varapuheenjohtajani kanssa esi elemässä Kompleksia fuksien ensimmäisessä tapaamisessa. Vaadin, e ä suomen kieleen lisätään sana tälle tunteelle: “samanaikainen liiku uminen ihmisten näkemisestä ja pelko siitä, e ei tämä kestä ikuises ”.

Kompleksi on minulle ja monille muille ko . Siksi yritämme hallituksen kanssa parhaamme pitää tästä yhteisöstä huolta erityises nyt, kun muu maailma voi tuntua pelo avalta ja epävarmalta. Yksi väline tähän on teknologia, jonka rooli toiminnassamme on kasvanut eksponen aalises verra una aiempiin vuosiin: Zoom-kokoukset, Instagram-livet ja Discordtapahtumat ovat jo arkipäivää. Toisaalta teknologia tuo aivan uusia mahdollisuuksia: Kompleksin järjestämään Syömishäiriöseminaariin mahtuu tänä vuonna jopa 300 osallistujaa, koska koko seminaari pidetään etänä. Toisaalta etäajan haasteena on aidon vuorovaikutuksellisuuden puute, tai ainakin sen vaikeus. Puheenjohtajana huomaan usein kesken hallituksen etäkokousta poh vani, kuunteleekohan kukaan näistä kolmestakymmenestä osallistujasta enää monologiani, kun en näe heitä konkree ses samassa huoneessa. Entä uskaltavatko kaikki esi ää mielipiteensä tai kysyä kysymyksiä, kun se vaa i erikseen mikrofonin avaamista? Koen kuitenkin olevani 6

onnekas, sillä oma hallitukseni on ihailtavan ak ivises mukana myös etänä, jopa näin kaoo sen vuoden loppupuolella.

Olemme poh neet paljon myös sitä, miten integroimme uudet fuksit Kompleksiin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Tuutorit ja muut hallitustoimijat ovat tehneet tämän eteen korvaamatonta työtä, ja toivon, e ä te fuksit koe e olevanne tervetulleita ainejärjestöömme juuri sellaisina kuin ole e ja e ä Kompleksi tuntuu teistäkin jonain päivänä kodilta. Epäilen, e ä oma vuorovaikutukseni teidän kanssanne on jäänyt kovin yksipuoliseksi, kun livetapaamisia on ymmärre äväs joudu u rajoi amaan tänä syksynä. Siten on vaikeaa arvioida, minkälainen kuva uusille opiskelijoille on muodostunut ainejärjestöstä. Tykkäyksiä, seuraajia ja vastauksia Instagramkyselyihin olemme toki saaneet kiite äväs , mu a huomaan sil poh vani, väli yvätkö kaikista tärkeimmät asiat teidän suuntaanne etäyhteyksillä - kaikki se lämpö, avoimuus ja rakkaus, jota olen itse saanut tässä järjestössä kokea.

Käytänkin nyt palsta laa hyväkseni saadakseni tämän yksinkertaisen vies n perille: Kompleksi on ihan jokaiselle teistä tarkoite u, ja te voi e tehdä siitä juuri sellaisen järjestön kuin itse halua e. Täällä saa aina apua, kun sitä uskaltaa pyytää, eikä kenenkään tarvitse pärjätä yksin. Toivon näkeväni teistä, rakkaista uusista ja vanhoista kompleksilaisista, mahdollisimman monen etänä järjeste ävässä yhdistyksen syyskokouksessa torstaina 26.11.! Vaikka e e aikoisi hakea hallituspesteihin, tulkaa paikalle ainakin todistamaan, e ä ole e yhä olemassa siellä jossain ruutujen takana.

5

vinkkiä fuksisyksystä selviämiseen

1.

T : LOTTA OJALA, SALLA SKÖN & SIIRI PIHA : EMMI POSIO : ILONA TUOMI

T !

Unohda fomo

Fomo eli fear of missing out vaivaa monia. Monilla se korostuu vielä fuksiaikana erityisen paljon. Jokaiseen tapahtumaan on pakko mennä, eikä mistään voi olla pois. Kuitenkin nyt korona-aikana on tullut harvinaisen selväksi e ä kaikkialle ei vain pääse, eikä tapahtumista pois jääminen vahingoita ystävien saamista sen enempää kuin Crocsien pitäminenkään. Lisäksi jos et päässyt osallistumaan johonkin muka niin legendaariseen tapahtumaan, voit kuukauden kulu ua esi ää, e ä osallistuit, eikä kukaan edes muista, e et ollut paikalla.

2.

Mene rohkeas mukaan

Fuksisyksy on kaikille jänni ävää aikaa. Olemme kaikki samassa veneessä. Jokainen meistä on tullut uuteen lanteeseen, jossa haluamme tutustua toisiimme.

Kompleksissa on kuitenkin lämmin ja hyvä henki. Vanhempien vuosikurssien psykot ovat loppujen lopuksi ihan yhtä sekaisin kuin fuksitkin. He ovat vain vieraskoreita näin alkutaipaleella. Lähde siis vain rohkeas puhumaan ihmisille ja luomaan ystävyyssuhteita.

3.

Pidä huoli omasta hyvinvoinnista ja ole armollinen itsellesi

Jokainen meistä on tullut intoa puhkuen opiskelemaan. Vaikka intoa rii äisi, niin oma jaksaminen ei aina pysy perässä. Anna itsellesi aikaa hengi ää ja pidä tauko opiskelusta. Voit kerry ää tauolla myös fuksipassisi pisteitä. Seuraavan vuoden fuksipassiin voisi lisätä päiväunet Terkossa, sillä oppiminenhan tapahtuu unessa.

Muistathan pitää myös huolta kaverista ja kysy välillä, mitä kuuluu. Pienillä teoilla on suuri merkitys.

4.

Älä vertaile itseäsi muihin

Me psykalaiset olemme sekalaista porukkaa. Joku on tullut suoraan lukiosta, joku välivuodelta ja jollakulla on jo yksi tutkinto taustalla. Nyt on tärkeä huomata, e ä toisin kuin ylioppilaskokeissa sekä pääsykokeessa, emme enää kilpaile sijoi umisesta Gaussin käyrällä. Vertailun sijaan kanna aa rohkeas pyytää toisilta apua ja jakaa omaa osaamista; parviäly onkin e kaikkien onnistumiseen.

5.

Kerrospukeudu

Suomen sää jaksaa aina yllä ää, yleensä nega ivises . Kesällä voi sataa räntää, talvella iho voi palaa ja päivinä, joille on luva u pelkkää poutaa, voi tulvia. Muista siis o aa mukaasi vähintäänkin rinkallinen eri sääolosuhteisiin soveltuvia varusteita.

Bonusvinkkinä: Varastoi vessapaperia. Emme koskaan edä, miten lanne etenee.

7

FUKSIT 2020

: PEKA TÖLLI : ANNA PIRI

ADA Mikä on/oli lempi karanteenipuuhasi?

- Juurileivän leipominen ja metsässä samoilu, ja mie n, miksi siihen tarvi in maailmanlaajuinen pandemia, e ä upo n kädet taikinaan ja seurasin kevään etenemistä luonnossa 8

AINO Millaista psykologian opiskelu Helsingin yliopistossa luultavas tulee olemaan?

- Äly ömän mielenkiintoista ja mukaansatempaavaa (terkut dedisten kanssa painiskelevalle tulevaisuuden Ainolle <3).

ALLI Mitä odotat psykalla opiskelussa eniten?

- Odotan psykalla opiskelussa eniten sitä e ä pääsen selvi ämään kaikki aivojen salaisuudet ja samalla saan ihania uusia ystäviä!

AMANDA

ANNA

ANNA

Mikä oli lapsuutesi haaveamma ja miksi?

Mikä oli lapsuutesi haaveamma ja miksi?

- Haaveilin kirjailijan amma sta, koska käy n kaiken aikani nenä kiinni (fantasia)kirjoissa.

- Lapsuuden haaveamma ni oli merenneito, koska katsoin liikaa H2O:ta

ANNÍ Jos sinun pitäisi perustaa Helsingin yliopistolle uusi harrasteklubi tai kerho, mikä se olisi?

- Kuinka käy äytyä normaalis ry.

ANNI

ANNA

Mikä on/oli lempi karanteeni-

Mitä odotat psykalla opiskelussa eniten?

puuhasi?

- Ensimmäistä etäluentoa omasta sängystä, ekoja post-korona kreisibailuja ja haalarimerkkien ompelusessiota!

- Kasvien hoito, jossa oon jo melkein liian hyvä, kun onnistuin levi ämään vihannespunkin yhdestä kasvista kaikkiin! :)

ANNI

ELLEN

ELINA Jos sinun pitäisi perustaa Helsingin yliopistolle uusi harrasteklubi tai kerho, mikä se olisi?

- "Musical Theatre Geeks", jossa voisi fani aa kaikkia ihania musikaaleja!

ELLA Mitä odotat psykalla opiskelussa eniten?

Mikä on hauskin stereotypia jonka olet kuullut psykologian opiskelijoista?

- E ä osaamme lukea ajatuksia.

- Odotan innolla mielenkiintoisia luentoja sekä uusia tu avuuksia!

9

EMILIA Mikä oli lapsuutesi haaveamma ja miksi?

Mitä eläintä psykologi muistu aa ja miksi?

- Lääkäri, koska halusin hoitaa isovanhempiani

- Iilimatoa, koska takertuu ihmiseen ja imee siitä kaiken mahdollisen, jonka avulla pyrkii parantamaan tämän hyvinvoin a.

HANNA Mikä on/oli lempi karanteenipuuhasi?

- Tietenkin psykologian pääsykokeeseen pän ääminen.

IIRIS Mitä eläintä psykologi muistu aa ja miksi?

- Ro aa, sillä sen on tutki u olevan avulias, sosiaalinen ja empaa nen eläin lajitovereitansa kohtaan. Rotat ovat myös hyvin sopeutuvaisia ja ahkeria.

10

EMMI

HELMI

HANNA Jos sinun pitäisi perustaa Helsingin yliopistolle uusi harrasteklubi tai kerho, mikä se olisi?

- FUKSIBÄNDI<3

IIDA

Mikä oli lapsuutesi haaveamma ja miksi?

- Meribiologi, koska halusin päästä uimaan miekkavalaiden kanssa ja aja elin e ä se on sellainen ju u mitä meribiologit varmas tekevät.

IIRIS Mikä oli lapsuutesi haaveamma ja miksi?

- Haaveilin olevani meribiologi tai astronomi: olin todella utelias ja halusin selvi ää kaikkien maailman syövereiden mysteerit!

IIRIS

JULIA

ILMARI

Mikä on/oli lempi karanteeniMillaista psykologian opiskelu Helsingin yliopistossa luultavas tulee olemaan?

- Tuskaa, kipua ja kyyneliä!

KIRA Mikä on/oli lempi karanteenipuuhasi?

puuhasi?

- Löysin sisältäni aikaisista aamuista sekä teestä nau van eläkeläisen, ja rakastuin sanaris koihin.

KIRA Mikä on hauskin stereotypia jonka olet kuullut psykologian opiskelijoista?

KAMOS Mikä oli lapsuutesi haaveamma ja miksi?

- Joulupukki

LOTTA Mikä oli lapsuutesi haaveamma ja miksi?

- E ä niillä on aina silmälasit :D

- 5-vuo aana halusin olla Nalle puhin Tiikeri ja aika hyvin olen tavoi eeseen päässyt, kun meno on aina ihan päätöntä.

MARIA

MELINA

MELISSA

Mitä odotat psykalla opiskelussa eniten?

Mitä odotat psykalla opiskelussa eniten?

Mitä odotat psykalla opiskelussa eniten?

- Odotan innolla luennoille pääsemistä ja muutenkin opiskelijan arkeen palaamista välivuoden jälkeen <3

- Odotan eniten neuropsykologian opiskelua!

- Odotan, e ä pääsen käy ämään oppimiani etoja ja taitoja... jäänmurtajina poikki eteellisissä bileissä!

- Ehdo omas palapelien kokoaminen podcas a kuunnellen.

11

MELISSA Mikä on hauskin stereotypia jonka olet kuullut psykologian opiskelijoista?

- Tyypillisin psykologi(opiskelija) tyyppi on villapaitapsykologi, jollaisen tunnistaa muhkeista villapaidoista ja suurista silmälaseista!

NOORA Mikä on/oli lempi karanteenipuuhasi?

- Korvapuus en leipominen

PIETARI

MERI Mikä oli lapsuutesi haaveamma ja miksi?

Mikä oli lapsuutesi haaveamma ja miksi?

- Näy elijä, koska siinä olisin voinut käy ää luontaista dramaa suu ani hyödyksi.

- Prinsessa, sillä rakastuin joululahjana saamaani vaaleanpunaiseen prinsessamekkoon.

OONA Mikä oli lapsuutesi haaveamma ja miksi?

- Lapsena halusin olla aina luokanope aja ykkösluokkalaisille.

PIHKA Jos sinun pitäisi perustaa Helsingin yliopistolle uusi harrasteklubi tai kerho, mikä se olisi?

- Neulontaa ja viiniä, toimii!

12

NINJA

OSSI Jos sinun pitäisi perustaa Helsingin yliopistolle uusi harrasteklubi tai kerho, mikä se olisi?

- Perustaisin keilailujoukkueen

RONJA Mikä oli lapsuutesi haaveamma ja miksi?

- Matemaa kko, koska uskoin vielä olevani hyvä ma kassa

SAMI

SAMIR

Mikä on/oli lempi karanteenipuuhasi?

Mitä odotat psykalla opiskelussa eniten?

- Löysin ryhmäliikuntatunteja ilmaiseksi striimaavan sivuston, joten sain pide yä päivärytmini inhimillisenä (melkein) jokapäiväisen aamutreenin ansioista.

- Odotukset tuo avat pe ymyksiä. Esimerkiksi odo n e ä täällä olisi joku kiinnostava kysymys johon vastata.

Jos sinun pitäisi perustaa Helsingin yliopistolle uusi harrasteklubi tai kerho, mikä se olisi?

SALLA

SARA Jos sinun pitäisi perustaa Helsingin yliopistolle uusi harrasteklubi tai kerho, mikä se olisi?

SIIRI Mikä on hauskin stereotypia jonka olet kuullut psykologian opiskelijoista?

- Perustaisin päiväunikerhon, sillä sellaisen me kaikki tarvitsemme!

- Kaikki meistä tuli tänne vain hakemaan ilmaista terapiaa meidän ongelmiin.

SILJA

SILLE

Mitä eläintä psykologi muistu aa ja miksi?

Mitä eläintä psykologi muistu aa ja miksi?

- Psykologi muistu aa koiraa ihmisen parasta ystävää

- Ke ua, sillä ketut symboloivat älykkyy ä, kärsivällisyy ä sekä onnea.

- Poikki eteellinen keskustelufoorumi maailmankaikkeuden hienouksista ja kauneuksista.

SILJA Mitä odotat psykalla opiskelussa eniten?

- Ennen kaikkea sitä, minkälaisen työkalupakin saa itsensä, muiden ja koko maailman ymmärtämiseen. En keksi uskoma omampaa ja merkityksellisempää asiaa johon syventyä kuin ihmismieli!

SINI

13

SONJA Mikä oli lapsuutesi haaveamma ja miksi?

- Näy elijä, koska luulin omaavani suuren erityiskyvyn: olin varma, e ä pystyin näkemään vedessä selkeäs . Se miten tämä kyky ja näy elijän ura lii yvät toisiinsa, on minulle edelleen mysteeri.

TUIRE Mikä oli lapsuutesi haaveamma ja miksi?

- Fazerin koemaistaja. No explana ons needed.

SUVI Jos sinun pitäisi perustaa Helsingin yliopistolle uusi harrasteklubi tai kerho, mikä se olisi?

- Kuvataideterapiakerho. Saa sormivärein tulla oikein kunnolla sotkemaan, kun opinnot tai maailma ahdistaa!

TITTA-MARIA Millaista psykologian opiskelu Helsingin yliopistossa luultavas tulee olemaan?

- Ajatuksia herä ävää ja ajoi ain raskasta, mu a kuitenkin ensisijaises ihan parasta <3

VIIVI Jos sinun pitäisi perustaa Helsingin yliopistolle uusi harrasteklubi tai kerho, mikä se olisi?

- Tinderklubi

VILLE Mikä on/oli lempi karanteenipuuhasi?

- Häpeäharjoitukset eli tehtävät kämppisten kesken ko bileissä

VIOLA

WILJAMI

VILMA Mikä on/oli lempi karanteenipuuhasi?

- Gossip Girl, Foodora ja pääsykoemuutoksille hajoaminen!

14

PS. Bongasitko jo päätoimi ajan fuksiesi elystä?

Värityskuva:

: PINJA HAAPALA

15

T

: PIHKA OKSANEN, WILJAMI MIETTUNEN : PEKKA TÖLLI : ILONA TUOMI

Fuksit avautuvat Aikuisten juttuja

K

un sain opiskelupaikan, olin todella hämmentynyt. Pienen spiraloinnin jälkeen onnistuin kuitenkin rauhoi umaan, olihan kyseessä kuitenkin mukava uu nen.

Tilanne tuntui absurdilta koronakevään ja osi aisen eristyksen jälkeen. Olin oikeastaan jo hyväksynyt jääväni välivuodelle.

Minulla on ilmeises suurten elämänmuutosten äärellä tapana lykätä tosiasioiden käsi elyä. Opiskelupaikan saatuani en oikeastaan ajatellut opiskelun alkamista vaan keskityin nykyhetkeen, kesän vie oon ja töihin. Vasta kesän loppupuolella aloin ymmärtämään, mitä on todella tapahtumassa.

En ole mitenkään erityisen epäjärjestelmällinen ihminen, mu a olen todella taitava jä ämään asioita viime nkaan.

Heinäkuun lopussa tajusin yhtäkkiä, e ä minunhan täytyy varmaan muu aa omilleni, ir sanoutua töistä ja hoitaa lukuisia muita aikuisten ju uja. Kaikki tapahtui todella nopeas , ja opiskelun alkaminen oli vain yksi suuri elämänmuutos muiden joukossa.

Olen jo pitkään unelmoinut omilleni muu amisesta ja vastuun o amisesta, mu a itsenäisen arjen todellisuus on erilaista kuin osasin kuvitella. Vaikeinta ei ole vuokran tai laskujen maksaminen, kuten luulin, vaan skaaminen ja ajoissa nukkumaan meneminen. Ironista tässä on se, e ä ne ovat juuri niitä asioita,

16

joista vanhempani ovat minulle koko viime vuosikymmenen vaahdonneet.

Toisaalta yritän aina välillä muistu aa itseäni siitä, kuinka nuori oikeas olen.

Vaikka suuret muutokset ovat tapahtuneet nopeas , niihin ei tarvitse to ua hetkessä.

Kompleksin lämmin ja hyväksyvä ilmapiiri on pehmentänyt laskua uuteen arkeen. Orientaa o poikkesi varmas monella tavalla edellisistä vuosista, mu a tuli selväksi, e ä olen tervetullut juuri sellaisena kuin olen. Tutorit ja muut opiskelijat osoi vat yhteisöllisyyden merkityksen poikkeuksellisissa olosuhteissa. Koen jo tässä vaiheessa olevani osa uu a yhteisöä. Vaikka joudun-

kin jo tammikuussa jä ämään opinnot hetkeksi, tämän syksyn kokemukset Kompleksin ilmapiiristä ja yhteisöstä lohdu avat minua. Nimi äin kun ensi syksynä palaan, edän jo valmiiksi, kuinka lämpimään yhteisöön olen astumassa.

Wiljami Mie unen Kirjoi aja on ensimmäisen vuoden psykologian opiskelija

Itkuntäyteinen orientaatio

K

yyneleet valuvat ripsistäni poskipäilleni ja lopulta syliini. Olen lopen kyllästynyt. En jaksa enää röhnö ää olohuoneen nojatuolissa tai maata sängyllä niin kuin olen tehnyt joka ikinen päivä viiden kuukauden ajan ylioppilaskirjoitusten lopu ua. Painan puhelimeni näytön päälle katsoakseni kelloa ja huomaan, e ä poikaystäväni naaman päällä on ilmoitus Gmail-sovelluksesta. Avaan sähköpos n, jossa on lii eenä orientaa oviikon aikataulu.

Rinnassani hypähtävät ilo ja yllätys: ensimmäinen tapahtuma onkin jo ensi viikon perjantaina, kolme päivää aiemmin kuin luulin! Silmäni kuivuvat lukiessani ohjelmaa.

Viikon päästä Tukholmankadun yli ävissä liikennevaloissa rauhoi elen itseäni ja valmistaudun kohtaamaan toisella puolella odo avat liilahaalariset tutorit. Kävelemme yhdessä sisälle Biomedicumiin ja ihastelen lähesty äviä hymyjä heidän kasvoillaan. Alun info laisuuden jälkeen jakaudumme tutorryhmiimme, joissa leikimme tutustumisleikkejä, kierrämme kampusta ja käymme Haartman-ins tuu n Unicafessa syömässä.

En tahdo saada sano ua sanaakaan ellei joku suoraan osoita kysymystä minulle. Ahdistus leviää varpaisiini ja sormiini saakka. Olen odo anut yliopisto-opintojen alkua lukion ensimmäisestä vuodesta saakka, sillä en sopeutunut lukiooni enkä saanut juurikaan kavereita, saa kaan ystäviä. Pelkään enemmän kuin mitään, e ä edossa on toisinto elämäni ikävimmästä luvusta.

Seuraavana maanantaina Suomenlinnassa en edä mihin istuisin. Tiedän, e ä voisin ase aa istuinalustani mihin vain, sillä fuksikollegani ovat joka ikinen todella mukavia ja kohteliaita. Vilkuilen kuitenkin jatkuvas eri suun in, enkä pysty keski ymään yhden ihmisen kohtaamiseen vaan haluan etää, mitä kaikkialla tapahtuu. Lopulta jään siihen, missä satuin seisomaan.

Lautalla takaisin mantereelle olen henkises sirpaleina enkä kykene enää pinnistelemään, vaan istun yksin penkillä, mitä

kukaan ei tunnu huomaavan. Myös jatkoilla Tuomiokirkon portailla kyyhötän omalla portaallani muiden alapuolella.

Tuntuu pahalta, e ä jo muutaman päivän aikana loistavas ryhmäytynyt porukka nauraa ja laulaa yhdessä samalla, kun minä tunnen itseni täysin ulkopuoliseksi. Säikähdän kuoliaaksi, kun kuulen kirkkaan tervehdyksen takaani. Eräs neljännen vuoden opiskelija istahtaa viereeni ja kyselee kuulumisiani.

Meinaan purskahtaa itkuun koko keskustelun ajan, mu a annan suolaisten pisaroiden valua silmistäni vasta matkalla ra kkapysäkiltä ko in.

Nyt fuksisuokista on melkein kaksi kuukau a ja tunnen kuuluvani joukkoon alun vaikeuksista huolima a. Ahdistun ja hiljenen vieläkin usein nyhtökaurabolognesen tai koulutehtävän äärellä kuten orientaa oviikolla, mu a edän kuitenkin voivani puhua kenelle tahansa fuksille tai vanhemmalle opiskelijalle. En ole aiemmin päätynyt yhteisöön, joka olisi yhtä avoin, ystävällinen ja au avainen kuin Kompleksi. Siitä huolima a olisin toivonut, e ä hätäni olisi nähty useammin, kuten Tuomiokirkon portailla, ja minulta oltaisiin kysy y, onko kaikki hyvin, tai kiskaistu mukaan ryhmään.

Vaikka en ole vielä löytänyt lopullista paikkaani psykojen sosiaalisessa kentässä, oloni on toiveikas. Eniten helpotusta on tuonut se, e ä olen antanut itselleni luvan olla hitaas lämpiävä ja tarkkailla aluksi varovaises porukan nurkasta - sitä paitsi laitamilla on muitakin kiikarit kaulassa. Te, empaa set ihmiset, ole e luoneet turvallisen ympäristön, jossa voin olla huole a keskeneräinen. Niinpä haluan kii ää joka ikistä, joka on kärsivällises jutellut kanssani, vaikka olen ollut mörköjeni kahlitsema. Kiitos!

Pihka Oksanen Kirjoi aja on ensimmäisen vuoden psykologian opiskelija

17

T

: ALMA SUUTARI, EETU VILMINKO : PINJA HAAPALA : ILONA TUOMI

Yksityisyys netissä

S

e pätkä, jonka olemme eläneet nykyistä vuosituha a, on selkeäs interne n aikakau a. Yksityisyyskysymykset nousevat yhä uudestaan esille tämän globaalin ilmiön kipukoh a tarkasteltaessa. Henkilökohtaisen informaa on kerääminen ilman ihmisten ymmärrystä on jo itsessään viimeisimpiä moraalisia kysymyksiä, joiden kanssa yhteiskunta painii, mu a aina kyse ei ole salaa tapahtuvasta urkinnasta ja online-käy äytymisen datankeruusta. On yleisempää kuin koskaan ennen, e ä yksilöt jakavat itsestään yksityistä etoa valtavia määriä kaikkien nähtäville täysin oma-aloi eises . Tämä vapaaehtoinen informaaon suoltaminen tapahtuu näennäises täydessä ymmärryksessä omasta toiminnasta.

Keväällä koronakaranteenin puskiessa päälle kovalla voimalla, monissa ihmisissä heräsi aivan uudenlainen liikkumisen ja ulkoilun vimma. Nykyaikaisessa somekul uurissa luonnollises myös uusia ak ivisia harrastuksia halu in jakaa myös muiden kanssa. Instagram-stooreissa ja muualla someissa alkoikin näkyä erilaisilla sovelluksilla tallenne uja GPSkar oja lenkkireiteistä. Nämä harmi omalta tuntuvat kuvat pitävät kuitenkin sisällää riskejä, joita moni ei varmas tajua edes ajatella. Oman vakituisen lenkkirei n jakaminen sadoille ihmisille ne in on uhkarohkeaa. Moni ei varmas haluaisi jakaa kyseistä informaa ota vaikkapa kaupan ilmoitustaululle, joten miksi sen lai aminen ne in tuntuu turvallisemmalta? Sama koskee esimerkiksi lomakuvien lai amista ne in loman aikana. Se on käytännössä mainos siitä, e ä ko on tyhjänä ja haavoi uvaisena esimerkiksi varkau a varten.

Mikä si en ajaa ihmisiä toimimaan tällä tavalla ja voiko vapaaehtoisesta asioiden jakamisesta olla yksilölle jotain hai aa?

Osi ain kyse on varmas julkisuudesta sanan perinteisemmässä merkityksessä. Jo kauan ennen sosiaalisia medioita ja interne ä yhteiskunnassa on ollut yksilöitä, jotka on noste u ihailun kohteeksi. Näiden aatelisten, näy elijöiden ja rokkistarojen rinnalle on myös noussut tuoreempi julkkiksen alalaji: sometäh . Tämän julkisuus saa aa perustua ensisijaises lifestyle-sisällön tuo amiseen, joka jo itsessään kykenee luomaan kadehdi avan statuksen. Jo aikaisemmin ihmisiä on kiinnostanut kaikki mahdollinen sisältö, jota julkkiksista on lypse y ir vaikkapa juoruleh en sivuille. Siksi somepresenssi on tärkeää myös tämän päivän perinteisemmille julkkiksille, se on olennainen osa heidän henkilöbrändiään ja keino kasva aa sekä ylläpitää kiinnostusta. Toisaalta jo hieman ennen sosiaalista mediaa samankaltainen ilmiö oli nähtävissä tosi-teeveen muodossa. Julkimoiden imitoin ja heidän asemansa tavoi elu on aina ollut normaalia käytöstä ja kiitos interne n, jokaisen oma viisitoista minuu a siintävät lähempänä kuin koskaan ennen.

Moni somejulkisuudesta haaveileva ei kuitenkaan väl ämä ä osaa o aa huomioon oman elämän jakamisen hai apuolia. Kun vaikkapa kuvaa omaa elämäänsä ja arkeaan suurimmaksi osaksi kotona ja työpaikalla, on seuraajien helppo saada selville, missä somejulkkis asuu tai työskentelee. Ne ssä kaikilla ei väl ämä ä ole hyvät aikeet mielessään, ja varsinkin anonyymis on helppo jakaa ilkey ään muiden ihmisten henkilö- tai asuin etoja suurille massoille. Varsinkin kun nykyään somejulkkiksiksi saa aa nousta ihan tavallisia ihmisiä, jotka ovat vielä useimmiten todella nuoria, ei heillä väl ämä ä ole primiä, joka antaisi neuvoja siihen, mitä kanna aa jakaa ja miten. Samoin, kun somejulkkisten seuraajat saa avat itse olla nuoria ja harkintakyvy ömiä, saa aa se aiheu aa ikäviä ja kiusallisia lanteita. Esimerkiksi Youtubesta julkisuuteen nousseet sometähdet ovat joutuneet erikseen pyytämään nuoria seuraajiaan, e ä eivät tulisi soi amaan julkkisten ovisummeria nimikirjoitusten toivossa.

Monet näistä uhkista tuntuvat tavallisille ihmisille kuitenkin usein kaukaisilta, eikä niitä siksi osata varoa. Monella on se

18

tunne, e ä oma arki ja elämä on niin tavallista ja tylsää, e ei se varmas kiinnosta ketään niin paljon, e ä siitä voisi aiheutua itselle jotain uhkaa. Tämä kuitenkin nostaa esiin ris riidan siitä, e ä jos oma arki on tylsää ja tavallista, niin miksi sitä kuitenkin haluaa jakaa someen?

toidaan täysimi aises sosiaaliseen mediaan, voi perheen arkielämän ru ineista tulla tavallista performa ivisempia ja onkin helppo ole aa, e ä tämä näkyy tulevassa sukupolvessa kehityksellisinä vaikutuksina. Näitä tuloksia jäädään odo amaan ris riitaisin tuntemuksin.

Vielä epäily ävämpää on jakaa kuvia ja informaa ota toisista ihmisistä ja tähän yleensä vaaditaankin toisen osapuolen suostumus. Tämä luvan saamisen tärkeys kuitenkin usein unohtuu silloin, kun kuvissa esiintyvä henkilö on lapsi.

Samalla kun lapsia varoitellaan ne kiusaamisesta ja muistutetaan siitä, e ä interne in kerran laite ua kuvaa ei saa sieltä ikinä pois, lataavat jotkut vanhemmista samalla roppakaupalla materiaalia jälkikasvustaan kaikkien ihasteltavaksi. Tähän näkyvyyteen ei lapsi voi itse vaiku aa laisinkaan. Etenkin kun lapsiperheen arkea dokumen-

Mielenkiintoinen tämä ilmiö on myös esimerkiksi siksi, e ä täysi-ikäisiltä harvoin odotetaan samanlaista varovaisuu a omankaan informaa on kanssa, sillä eräänlainen mielikuva omasta haavoi uma omuudesta on eh nyt syntyä. Informaa ota yksilöstä voidaan kuitenkin yhä väärinkäy ää. Aikuinenkaan ei ole immuuni ne kiusaamiselle ja monet aikuiselämän versiot tästä voivat olla vielä lapsien tapauksia rankempia. Usein ak ivisen informaa on jakamisen taustalla on virheluulo siitä, e ä kaikki informaa on saavu avat ovat moraalisia toimijoita. On vaikea

Kompleksi

fanittaa:

kuvitella mitään pahaa tapahtuvan kuvan postaamisen seurauksena, jos sellaista ei ole joutunut aiemmin kokemaan esimerkiksi vainoamisen tai muun rikoksen muodossa. Toisaalta helpommin ymmärre ävät konkree set esimerkit yksityisyyden murtumisesta ovat lähempänä nyt etäpalaverien aikakaudella, kun jokainen stressaa, jä kö kameransa tai mikrofoninsa päälle tauon ajaksi. Jos puolitu ujen mahdollisuus kurkistaa kodin suojaan Zoomin avulla puhtaan vahingon vuoksi tuntuu ahdistavalta, voi tästä olla lyhyempi matka abstrak n etomurron uhkan hahmo amiseen ja informaa on väärinkäytön ymmärtämiseen.

Niklas Ravaja

O

len väitellyt psykologian tohtoriksi vuonna 1996 Helsingin yliopistossa ja ollut eTerveyden ja hyvinvoinnin professori psykologian oppiaineessa kohta kolme vuo a. Aikaisimmin olen ollut mm.

Tieto- ja vies ntäteknologian sosiaalipsykologian määräaikainen professori ja toiminut Tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT:ssä. Johdan Emo onal Interac on and eHealth (EIeH) tutkimusryhmää. eTerveys on laaja alue, joka sisältää mm. digitaalisten palveluiden, sovellusten ja systeemien käytön terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Ryhmämme tutkimus kohdistuu mm. tällaisten palveluiden ja sovellusten käy öön lii yviin emo onaalisiin, mo va onaalisiin ja kogniivisiin prosesseihin.

Olemme olleet erityisen kiinnostuneita mm. virtuaalitodellisuudesta, joka mahdollistaa tarkan kokeellisen kontrollin ja immersiivisen kokemuksen, ja sen käytön aikaisista psykologisista prosesseista. Eräässä hankkeessamme kehi mme adap ivisen meditaa oympäristön virtuaalitodellisuuteen stressin hallintaa varten. Tässä RelaWorld-sovelluksessa meditaa oympäristö muu uu riippuen käy äjän medita ivisesta lasta, jota arvioidaan EEG:n eri taajuuskaistojen perusteella. Näin käy äjä saa palaute a lastaan, mikä tukee medita ivisen lan saavu amista. Meneillään olevassa Virtual mes EU-hankkeessa olemme myös tutkineet miten virtuaalitodellisuu a voi käy ää (vääristyneen) ajankokemuksen tutkimiseen ja muu amiseen. Ajankokemuksella on tärkeä merkitys ympäröivän maailman ja itsen yhtenäisen kokemuksen kannalta ja siihen vaiku aa mm. emo onaaliset ja eräät psy-

kopatologiset lat. Hankkeessa tutkimme mm. toiminnan ja emo onaalisten lojen vaikutusta ajankokemukseen arvioituna kogni ivisten paradigmojen avulla (esim. temporal reproduc on ja bisec on tehtävät). Tutkiaksemme muu uneen ajankokemuksen taustalla olevia prosesseja ja neuraalisia verkostoja rekisteröimme tutki avien hermostollista ak vitee a ajoitustehtävien aikana käy äen autonomisen hermoston mi areita, EEG:tä ja magnetoenkefalografiaa. Tutkimus pyrkii valaisemaan mekanismeja, jotka ovat vääristyneen ajankokemuksen taustalla psyykkisistä häiriöistä kärsivillä ihmisillä. HY:n etojenkäsi ely eteen laitoksen kanssa kehitämme hankkeessa bioadap ivista virtuaalitodellisuu a, joka tunnistaa henkilön psykofysiologisen lan, sen perusteella adaptoi virtuaalitodellisuuden visuaalisia piirteitä ja näin au aa kalibroimaan henkilön ajankokemuksen.

Uusimmassa Suomen Akatemian rahoi amassa konsorohankkeessamme taas tutkimme etnisiä ja sairauksiin lii yviä ennakkoluuloja käy äen aivokuvantamismenetelmiä, perifeerisen fysiologisen ak vitee n mi areita, virtuaalitodellisuu a ja 360-videota. Tässä hankkeessa olemme kiinnostuneita mm. siitä miten kosketuskontak ja eri kontekstuaaliset tekijät (kuten vaatetus, sosiaalinen status, fyysinen ympäristö, muiden läsnäolijoiden suhtautuminen) vaiku aa emo onaaliseen prosessoin in, s gmaan ja ennakkoluuloihin tutki avan kohdatessa eri tyyppisistä sairauksista (esim. skitsofrenia, COVID-19, psoriasis) kärsiviä henkilöitä.

19

20

Niklas Ravaja

21

K

: IIDA TÖNKYRÄ

Mitä teknologia tekee meille?

T

: TUIRE KORVUO : TUIRE KORVUO

K

: HEIDI URNBERG

“S

on vähän kuin apinoille olisi anne u tuli ja nyt me si en katsotaan kun vielä pari metsää palaa,” sanoo kogni o eteen dosen ja Helsingin yliopiston Morali es of Intelligent Machines -tutkimusryhmän johtaja Michael Laakasuo mukaillen erästä yhdysvaltalaista podcast-hos a. On aurinkoinen torstaiaamu, ja istun Laakasuon kei össä hörppimässä kahvia ja puhumassa siitä, miten kehi ämämme teknologiat muovaavat ihmismieltä. Keskustelu seilaa ikkunan raoista siivilöityvistä auringon säteistä huolima a nopeas melko synkille ja syville vesille. Merkityksellisyyden kriisi. Populis sten puolueiden nousu. Sivistyksen ja argumentoinnin rappio la. Tarkkaavaisuuden, itsetunnon, mielenterveyden ja yhteisöllisyyden ongelmat. Tämä kaikki ennen kuin haastateltavani on vielä omien sanojensa mukaan aivan herännytkään, hän ei nimi äin todellakaan ole aamuihmisiä.

Minä kiinnostuin teknologian pimeästä puolesta ensimmäistä kertaa ollessani kuuntelemassa talous eteen dosen Minna Ruckensteinin luentoa. Hän puhui siitä,

22

miksi olisi tärkeää e ä myös yhteiskunta eteilijät ja käy äytymis eteilijät osallistuisivat ak ivises tekoälyyn ja teknologiaan lii yviin keskusteluihin. Tuolta luennolta jäi erityises mieleen Ruckensteinin synkeä kommen siitä, kuinka teknologiajä en johtajat eivät todellakaan anna omien lastensa käy ää niitä alustoja, joita kehi ävät. Sean Parker, yksi facebookin perustajista, on esimerkiksi sanonut pahaenteises : “Vain luoja etää, mitä se [sosiaalinen media] tekee lastemme aivoille.” 1 Uinuva innostukseni heräsi jälleen muutaman kuukauden päästä, kun törmäsin Googlen en sen ee sen suunni elijan Tristan Harrisin ja Firefoxin en sen pääsuunni elijan Aza Raskinin perustamaan järjestöön nimeltä Centre for Humane Technology. Tämän voi oa tavoi elema oman järjestön missio on levi ää etoisuu a teknologiayh öiden aiheu amista ongelmista ja vaa a ee sempiä tuo eita. “Niin kauan kuin yritykset, jotka kehi ävät sosiaalisia medioita, tekevät voi oa kauhistuksella*, hämmennyksellä, addik oilla ja masen-

nuksella, meidän hyvinvoin mme ja demokra amme ovat vaarassa,” linjataan järjestön ne sivuilla. 2 Mieli ja teknologia historiassa Laakasuon kei össä on odo ava tunnelma. Haluan aluksi kelata ajassa taaksepäin ja puhua siitä, millaisia historiallisia esimerkkejä tunnemme teknologian vaikutuksista mieliimme. “On etys muiste ava, e ä psykologia eteen keinoin tällaista kysymystä ei voida tutkia,” huomau aa Laakasuo. Otan puheeksi kogni o eteilijä John Vervaeken, sekä hänen ajatuksensa psykoteknologioista. Vervaeken mukaan psykoteknologia voi tarkoi aa mitä tahansa keksintöä, joka jollain tavalla mahdollistaa aja elun laajentumisen tai kehi ymisen. Esimerkiksi kirjoitustaito on tällainen aja elua laajentava psykoteknologia; asioiden ylöskirjoi aminen laajentaa työmuis n kapasitee a, helpo aa ajatusten tarkastelua ja niihin palaamista.3

Kun kysyn häneltä esimerkkejä mieltämme muovanneista teknologioista, hän intoutuukin poh maan asiaa päinvastaisesta näkökulmasta. Hänen mukaansa ihmiset ovat historian saatossa reflektoineet omaa mieltään kehi ämiensä teknologioiden avulla ja ikään kuin antaneet oman mielensä näille teknologioille, pyrkien näin ymmärtämään paremmin itseään. An ikin aikana käyte yjä metaforia ovat esimerkiksi savitaulu ja lintuhäkki. Descartes käy mielestä purjelaiva-analogiaa, Leibniz puolestaan kuvasi mieltä tuulimyllynä. Hobbes taas käy ilmanliikkeisiin ja paineeseen lii yviä metaforia, sekä laskentaa mielen toiminnan seli ämisessä. Freud puolestaan vertasi ihmisen libidoa höyrykoneeseen.

Nykyisin pyrimme ymmärtämään mieltämme etokone-

Vervaeken mukaan psykoteknologiat kehi yvät nopeas silloin, kun sosiaalinen maailma monimutkaistuu ja ympäristön haasteet vaa vat aja eluamme kehi ymään. Tällaisen ajanjakson, jonka saksalainen filosofin Karl Jaspers on alunperin nimennyt akseliajaksi, voi havaita esimerkiksi vuosien 800 ja 200 eaa. välillä. Tällöin eri puolilla maailmaa keksi in suunnilleen yhtä aikaa monia aja elua ja sosiaalisia järjestelmiä muovanneita psykoteknologioita, kuten aakkoskirjoitus ja raha. Vervaeke näkee näihin aikoihin syntyneen myöskin erään merki ävimmistä psykoteknologioista - meditaa on.

“Tavallaan minun on vähän vaikea suhtautua tuohon Vervaekeen,” Laakasuo toteaa esitellessäni innokkaas hänen verkkoluentosarjaltaan oppimaani. “Oikeastaan hänen ajatuksissaan ei ole kauheas uu a - ranskalaiset kogni o eteilijät ovat puhuneet teknologioista aika samalla tavalla iät ja ajat, sisälly äen teknologian käsi eeseen myös taidot ja tuollaiset ei-kosketelvat asiat. Teknologia-sanahan tulee kreikan kielen sanoista tekhne ja logos, ja voi tarkoi aa esimerkiksi oppia taidoista tai taitojen kehi ämisestä.

Myös taiteella on sama etymologinen peru. Se, mitä teknologia tarkoi aa voidaan ymmärtää hyvin laajas . Itse pidän ajatuksesta, jonka mukaan teknologia on jatkuvas kehi yvä työkalu johon kumuloituu lisää etoa. Teknologiat siis kitey ävät taitoja ja osaamista.”

*Outrage. Harris on puhunut myös niin sanotusta kauhistu amisesta (outragefica on), jolla hän tarkoi aa sosiaalisen median toimintalogiikasta johtuvaa keskustelukul uurin riitaistumista ja tuohtumuksen, sekä tyrmistymisen ilmaisujen lisääntymistä.

23

metaforan avulla.

An sosiaalinen media ja muita teknologiadystopioita

Teknologiaan lii yy Laakasuon mukaan vahvas ajatus säännönmukaisuudesta ja ennuste avuudesta.

“Hammasra aista ja vietereistä rakennetut vempaimet ovat determinis siä, eikä niissä ole kaaoo suu a tai kvan satunnaisuu a,” hän poh i. Hänen mukaansa tämä taas on voinut vaiku aa keskusteluumme vapaasta tahdosta sekä esimerkiksi luterilaisuuden lii yneestä predes naa on ajatuksesta. Ken es ihmismielen näkeminen tällaisena säännönmukaisena ja ennuste avana koneena on myös helpompaa, kuin sen kaikkien epäjohdonmukaisuuksien hyväksyminen?

Tristan Harris kuvaa teknologiayritysten toimintalogiikkaa kilpajuoksuksi aivorungon y meen (race to the bo om of the brainstem).5 Hänen mukaansa yritykset hyödyntävät häikäilemä ömäs ihmismielen heikkouksia tehdäkseen voi oa. Mainostuloihin perustuvassa liiketoimintamallissa alustojen käy äjät ovat tuo eita ja heidän huomionsa on se, mitä alustat myyvät yrityksille.

On siis maksimoitava käy äjien alustalla käy ämä aika, huomio, engagement. Tämä tapahtuu kaikista tehokkaimmin kohdentamalla manipuloin siihen ihmismielen osaan, joka prosessoi etoa nopeas ja intui ivises. Halutaan saada aikaan vahvoja, väli ömiä tunnereakoita, häivy ää käy äjän toimijuus ja luoda automaa seen prosessoin in perustuva transsi la, jossa ei ole etoisen valinnan mahdollistavia taukoja. Miten tällainen informaa oympäristö vaiku aa ihmismieleen?

Minulle tulee mieleen katkelma Mar n Adamsin johdantoteoksesta eksisten alis seen psykoterapiaan. Eksisten alis sten filosofien mukaan itsemme näkeminen pysyvänä, staa sena (ja hammasra aan lailla determinis senä?) helpo aa sitä epävarmuu a, jonka oma olemassaolomme tuo aa, siis kuuluisaa eksisten aalista ahdistusta. Adamsin mukaan teknologian kehitys on lisännyt kontrolliamme elämästämme, ja teknologian viehätys piilee sen kyvyssä lisätä varmuu a ja vähentää näin kokemaamme eksisten aalista ahdistusta. Tämä kontrollin lisääntyminen on johtanut aja elussamme muutokseen, jota kuvaa hyvin seuraava sitaa : “Technology has led to many more things being within our power but this leads us to see life issues as problems to be solved rather than as mysteries to be lived or challenges to be met.” 4 “Ovatko käy ämämme teknologiat vähentäneet kykyämme sietää epävarmuu a?” kysyn Laakasuolta.

“Tieteen kehityksen myötä uskontojen ote olemassaoloon lii yvien kysymysten seli äjänä ja epävarmuuden helpo ajana on murtunut,” Laakasuo sanoo.

“Tietokoneen toimintalogiikan voi ymmärtää suhteellisen helpos . Itsen ymmärtäminen eräänlaisena etokoneena voi ehkä helpo aa epävarmuu a,” hän poh i.

Hän ei kuitenkaan aja ele, e ä nykyiset teknologiamme olisivat mitenkään erityisiä siinä suhteessa, e ä niillä pyri äisiin hallitsemaan epävarmuu a. Hänen mukaansa voidaan ajatella, e ä kaikki kehi ämämme (psyko)teknologiat uskonnoista läh en ovat pyrkineet juuri tähän. Olemmeko si en korvanneet uskonnoista saamamme turvan teknologialla? “Mahdollises . Mu a ennemminkin aja elen niin, e ä tämä turva ja elämän merkityksellisyys tulee yhteisöissä tapahtuvasta ongelmanratkaisusta, siitä kun väl ämä ömyyden pakosta joudumme tekemään yhteistyötä muiden kanssa selviytyäksemme ja siitä, e ä on hyödyllinen osa omaa yhteisöä.” Toisen keskustelun aihe lieneekin si en se, missä määrin tämän kaltainen merkityksellisyyden löytäminen on nykyisessä teknologiaväli eistyvässä maailmassa mahdollista.

24

“Kyllähän sosiaaliset mediat kouku avat meidät jatkuvaan nega ivisen reagoimisen kierteeseen. Toisaalta hitaan ajan väheneminen ja nopean ajan lisääntyminen muu aa ihmisen fenomenologiaa todella merki äväs ,” Laakasuo toteaa. Hän vii aa Thomas Hylland Eriksenin 2001 ilmestyneeseen teokseen Hetken tyrannia, jossa Eriksen kuvaa informaa oteknologian kehityksen

aiheu amaa ajan kokemuksellisuuden muutosta. Vuosituhannen alussa ilmestyneessä teoksessa tämän kokemuksellisen ajan kiihtymisen huippuna nähdään tvohjelmien pirstaloituminen mainoskatkoilla ja kymmenen sekunnin soi oäänet. 6 Nyt olemme saavu aneet kiihtymisen pisteen, jossa liian pitkiin tvii eihin vastataan ynseällä kirjainyhdistelmällä TLDR (too long didn’t read). “Olemme mene äneet kärsivällisyytemme ja kykymme hitaaseen aikaan. Emme esimerkiksi kestä tylsistymistä tai nega ivisia tunteita. Esimerkiksi pahaa oloa voidaan lääkitä vaikkapa ylensyömisellä tai ne pornolla, sen sijaan e ä vain oltaisiin pahan olon kanssa. On tapahtunut kul uurin muutos, jossa on hyväksy ävää olla o ama a hidasta aikaa.” “Hitaan ajan puutos vaikeu aa kokonaiskuvien muodostamista, vie meidät totuuden jälkeiseen aikaan eli siihen, mitä Perussuomalaisten kansanedustaja Riikka Slunga-Poutsalo kuvaa sanomalla, e ei oikeastaan ole väliä ovatko asiat to a vai eivät, vaan sillä miten asiat koetaan.” 7 Laakasuon mukaan sosiaalinen media ei ruoki sellaisia yhteisöllisyy ä ja prososiaalisuu a tukevia hyveitä, kuin rehellisyys, luo amus, vakaus ja valppaus. Nämä hyveet ovat olleet keskeisessä roolissa ihmisyhteisöjen evolu ivisessa kehityksessä ja ilmenevät jossain muodossa monissa eri hyveee sissä viitekehyksissä. Nykyinen sosiaalinen media puolestaan ruokkii itseen keski ymistä, individualismia, yksinäisyy ä ja rii ämä ömyyden tunteita toisaalta vihaista reagoin tapaa ja muita ansosiaalisia piirteitä.

Myös MIT:ssä ihmisten ja robo en välistä

vuorovaikutusta tutkineen Sherry Turklen mukaan sosiaalisten medioiden mahdollistama jatkuva yhteydessä oleminen on oikeastaan johtanut siihen, e ä emme ole enää kehenkään todellisessa yhteydessä. Hän muotoilee asian teoksessaan Alone Together: Why we expect more from technology and less from each other näin: “Digital connec ons and the sociable robot may offer the illusion of companionship without the demands of friendship. Our networked life allows us to hide from each other, even as we are tethered to each other. We’d rather text than talk.” 8

Humaanimpaa teknologiaa ja hyve-ee siä taitoja Aamu alkaa pikkuhiljaa kääntyä päiväksi ja haasta elu alkaa lähestyä loppuaan. Haluaisin kovas lope aa keskustelumme vähän vähemmän dystooppisiin tunnelmiin ja pyydänkin Laakasuota poh maan, mitä hyvää nykyisenkaltaisissa teknologioissa on. “Mielestäni uusissa sosiaalisissa medioissa ei ole mitään sellaista posi ivista, mitä ei olisi löytynyt jo esimerkiksi vanhasta kunnon Ircistä, pikemminkin päinvastoin. Silloin jokainen käy äjä oli sentään kuullut ne ke stä, siis jonkinasteisesta käy äytymiskoodistosta interne ssä keskustellessa ja sitä kau a esimerkiksi yleisimmistä argumentaa ovirheistä,” Laakasuo toteaa pii aama a yrityksestäni vaihtaa näkökulmaa op mis sempaan. Fair enough. Teknologiayritykset argumentoivat varmas mielellään alustojensa posi ivisista puolista, joten jätetään se heille.

“Ainoa posi ivinen näkökulma tähän kaikkeen on se, e ä ihmisillä on mahdollisuus herätä, päästää ir ja alkaa poh maan sitä, mikä tässä elämässä on oikeas tärkeää,” sanoo Laakasuo ja jatkaa samaan hengenvetoon: “Se, e ä Facebook tuhoutuisi olisi varmaan aika suuri palvelus ihmiskunnalle.”

Ongelma on todellakin sen verran suuri ja monimutkainen, e ä ratkaisukeskeinen suhtautuminen saa aa tuntua naiivilta. Hilja ain julkaistu Ne lix-dokumen The Social Dilemma alkaa sillä, kun teknologiayritysten en siä työntekijöitä pyydetään määri elemään, mikä sosiaaliseen mediaan lii yvä ongelma itseasiassa on. Seuraa pitkiä hiljaisuuksia, mie eliäitä katseita ja takeltelevia vastauksia. Mu a si en vyyh alkaa aueta.

Tristan Harris on yksi niistä op misteista, jotka väsymä ömäs esi ävät vaikeita kysymyksiä ja pyrkivät ideoimaan vaihtoehtoa nykyiselle lanteelle. Hän ei halua eroon sosiaalisista medioista, vaan peräänkuulu aa parempia, ee sempiä ja humaanimpia sellaisia. Miten näitä humaanimpia teknologioita si en luodaan? Mikä olisi sellainen liiketoimintamalli, joka kannustaisi ihmisiä toteu amaan aristoteelisia hyveitä, kuten älykkyy ä, kohtuullisuu a ja lempey ä sen sijaan, e ä se luo tuo onsa vastakkainase eluilla, rii ämä ömyyden tunteilla sekä

25

tarkkaavaisuuden häiriöillä? Pitäisikö sosiaalisen median alustojen esimerkiksi palkita käy äjiään faktoihin perustuvasta, kohtuullisuuteen tai altruis siin tekoihin kannustavasta sisällöstä?

Tuntuu, e ä miten päin asiaa tarkasteleekaan, törmää väistämä ä kysymykseen siitä, miten me ihmiskuntana määri elemme arvomme, sen mitä haluamme tavoitella ja mikä on meidän mielestämme hyvää. Meidän tulisi siis ensin pystyä määri elemään se ja vasta si en voisimme tehdä teknologioitamme koskevat ee set päätökset etoises . Ja miten tällainen päätös si en tehdään? Voisiko psykologeilla, filosofeilla ja muilla ihmis eteilijöillä olla tähän kysymykseen jotain tarjo avaa? “Uskon, e ä jos me halutaan muu aa nykyistä sosiaalisen median kul uuriamme, työnsarkaa löytyy erityises tarhatädeille ja peruskoulun ope ajille,” Laakasuo naurahtaa ja jatkaa: “Tarvitsemme hyve-ee sten taitojen opetusta, argumentoinnin ja kirjoitustaitojen opetusta. Tarvitsemme ennen kaikkea henkistä ja hengellistä kasvua.” Si en hän osoi aa kuvaa hyllyssään: “Minulla on tuossa kuva Star Trekin Jean-Luc Picardista, koska hänen hahmossaan kiteytyy mielestäni länsimaisen hyvefilosofian mukainen hyveellinen toiminta. Hyveellinen toiminta on viisauden myötä kehi yvää kykyä toimia tasapainoises kaikkien eri hyveiden suhteen. Tätä ihmiskunta nyt tarvitsee.”

Lähteet: [1] Ong, T. (9.11.2017). Sean Parker on Facebook: ‘God only knows what it’s doing to our children’s brains’. Hae u osoi eesta h ps:// www.theverge.com/2017/11/9/ 16627724/sean-parker-facebook -childrens-brains-feedback-loop [2] Center For Humane Technology. (11.10.2020). Hae u osoi eesta h ps:// www.humanetech.com/ [3] Tedx Talks. (19.7.2013). Neuroenlightenment: John Vervaeke at TEDxUofT [video]. Hae u osoi eesta h ps://

26

”Hyveellinen toiminta on viisauden myötä kehittyvää kykyä toimia tasapainoisesti kaikkien eri hyveiden suhteen. Tätä ihmiskunta nyt tarvitsee.”

www.youtube.com/watch? v=qKvRUfZ_u1o [4] Adams, M. (2013). A concise introduc on to existen al counselling. Sage.

[5] TED. (28.7.2017). How a handful of tech companies control billions of minds every day | Tristan Harris [video]. Hae u osoi eesta h ps:// www.youtube.com/watch? v=QBzfuMiot-o [6] Eriksen, T. H. (2001). Tyranny of the moment: Fast and slow me in the informa on age (Vol. 74). London: Pluto Press.

[7] Lehto, M. (2.8.2015). Perussuomalaisten puoluesihteeri Jyväskylän väkivaltaisuuksista: ”Meillä ei ole sinne puolueena minkäänlaisia yhteyksiä”. Hae u osoi eesta h ps://www.is.fi/ ko maa/art2000000970489.html [8] Turkle, S. (2017). Alone together: Why we expect more from technology and less from each other. Hache e UK.

MEDISIINARIN VASTAANOTOLLA T

: HENRI SAVANDER : ILONA TUOMI

Näyttöön perustuvia vuorosanoja

L

ääkiksessä kolmannen vuoden syksyllä on edessä klinikka, eli siirtyminen teoriapaino eisesta luento-PBL-ten -opiskelusta seminaari-po lasopetus-ten opiskeluun. Itse olen eh nyt odo aa klinikkaan siirtymistä jo sen verran kauan, e ä pahin klinikkainnostus on eh nyt jo laantua. Tosin pienet muistutukset, kuten kandidaa - elillä varustetun nimilapun hakeminen ovat herätelleet jälleen samaa innostusta kuin kaksi vuo a si en. Innostumisen sijaan olen alkanut mie ä erästä asiaa, nimi äin vuorovaikutusta po laiden kanssa.

Vuorovaikutustaitojeni puolesta tunnen itseni kuin lapseksi, joka koulu-uinnissa jono aa hypätäkseen laudalta altaan syvään päätyyn. Tiedän, miltä vesi tuntuu, mu en edä, osaanko uida, ja tähän mennessä liikkaopen pitämä opetus on sisältänyt vain hieman epäselvää käsien heilu elua.

Modernin kliinisen lääke eteen yksi suurimpia murroksia tulee olemaan tekoälyn hidas mu a pää äväinen saapuminen sairaalaan ja terveysasemalle.

Sen tuomat hyödyt ovat kiista a suurenmoiset. Algoritmi päihi ää suurella määrällä po lasdataa treena uaan tarkkuudessa ihmiskollegansa jo nyt esimerkiksi iho- tai rintasyövän tunnistamisessa.

Business Finlandin 2018 tuo aman rapor n perusteella lupaavimpia sovelluksia löytyy sydäntau en, syöpätau en, keuhkotau en ja uniongelmien alueelta. Tekoälyn avulla voidaan muodostaa po laalta löyde yjen oireiden ja ominaisuuksien perusteella ennusteita tauen riskeistä ja kulusta. Parkinsonin tau tai eturauhassyöpä voidaan diagnosoida jopa pelkän uloshengitetyn ilman perusteella!

Tulevaisuuden virtuaaliset diagnos ikan apuvälineet tuskin tuhoavat lääkärin työtä, sillä ne ovat vain apuvälineitä, mu a ne nostavat esiin mielenkiintoi-

sen seikan. Jos vastaano otyö perusterveydenhuollossa automa soituu ja siirtyy osin erikoissairaanhoitoon, mitä lisäarvoa yleislääkäri voi po laalleen tulevaisuudessa tuoda?

”Jos vastaano otyö perusterveydenhuollossa automa soituu, mitä lisäarvoa yleislääkäri voi po laalleen tulevaisuudessa tuoda?”

Noin vuosi si en julkaistu Harry Köhlerin väitös Hoitava vies ntä: Lääkärin vaiku ava vies ntä po laskohtaamisessa tutki lääkäreitä heidän vastaanotoillaan ja huomasi, e ä monet kokeneet erikoislääkäritkin jä vät huomio a tavan, miten he puhuvat po laille hoidosta. Esimerkkianekdoo ssa Köhler nos esiin lanteen, jossa erikoislääkäri seli po laalle kuvantamisella löydetystä sairaudesta ja kertoi ru ini-

toimenpiteestä, jolla se hoide aisiin.

Po las oli urheilija ja jäi epäröimään hoidon aloi amista, sillä hän pelkäsi hoidosta aiheutuvaa kipua ja sen vaikutusta hänen kilpaurheiluunsa. Po laan huoli ei kuitenkaan käynyt lääkärin mielessä, joten hoito jäi tekemä ä.

Onnistunees tehdyt tutkimukset ja löyde y diagnoosi on helppo pilata jä ämällä varmistama a po laan ymmärrys hoidosta ja sen vaikutuksesta jokapäiväiseen elämään. Osaan taudeista pysyvä hoito vieläpä riippuu po laan omasta toiminnasta, joten lääkärin ainoa tapa vaiku aa on keskustelu vastaanotolla. Tau en googlailun ollessa enemmän normi kuin poikkeus tuovat po laan omat edot lisähaasteen oikean käsityksen varmistamiseen.

Väitös puhuu merkityksellistämisestä, eli po laan tulisi edostaa hoidon vaikutus ja merkitys jokapäiväiseen elämään. Asian edostamisesta on helpompi siirtyä muu amaan ensin asenne aan taudista ja si en käytöstään.

Koska osalla lääkäreistä ei ole aikaa (tai kiinnostusta) perehtyä vaiku avan viesnnän teoriaan, löytyy Köhleriltä vastaanotolle sovelle avissa oleva kysymyspari:

27

“Miten vaiva vaiku aa arkeesi ja elämääsi?” ja “Miten olet hoitanut sitä tähän mennessä?”

Lauseita käy äneet lääkärit saivat tutkimuksessa paremmin selville po laiden asenteita taudista ja kykenivät vaiku amaan niihin paremmin kuin lääkärit, jotka eivät lauseita käy äneet. Tutkimuksessa edoste in luonnollises Hawthorne-efek n mahdollisuus ja pieni aineisto, mu a täysin arvo omana en sitä kuitenkaan pitäisi.

Ovatko nämä kysymykset hopealuo kaikkeen vuorovaikutukseen po laiden kanssa? Tuskin, mu a kaksi kysymystä lääkärin ak ivisessa työkalupakissa on

parempi kuin käy ämä ä jäte y seikkaperäisempi ja ka avampi malli. Vastaavanlaisia, tutki uja tapoja puhua vastaanotolla voisi myös mahdollises nostaa esiin vuorovaikutusopetuksessa.

Terveydenhuollon kustannusten noustessa ja säästöpaineiden kasvaessa on myös perusteltua tehdä lisää tutkimusta lääkärien vuorovaikutuksesta vastaanotolla. Lyhyet vastaano oajat tuskin ovat menossa mihinkään. Tulevaisuudessa olisikin hyvä etää, millaisilla sanoilla vastaano oa pitävä saa tehokkaimmin po laan huolet kartoite ua ja miten voidaan varmistaa, e ä po las ja hoitava taho ovat yhteisymmärryksessä.

Vastaano otyön syvissä vesissä uiminen on tarpeeksi haastavaa jo itsessään, joten en usko, e ä kukaan panisi pahakseen, jos saisi mukaansa muutaman käsikellukkeen valmiiden kysymysten muodossa helpo amaan työtä.

Henri Savander Kirjoi aja on kolmannen vuosikurssin lääke eteen opiskelija

DISCORD-viestintäsovellus maailmojen yhdistäjänä Vuosi 2020 on pitänyt sisällään monenmoisia käänteitä.

Työhön, opintoihin ja vapaa-ajan tekemiseen on valtaosa joutunut suhtautumaan aivan uudella tavalla ja sopeutumaan radikaaleihinkin muutoksiin varsin lyhyessä ajassa.

Kaikesta kielteisestä huolima a poikkeusolot ovat tuoneet paljon hyvääkin meille. Etätyöskentely ja -opiskelu ovat saaneet käy öönsä uusia resursseja ja sovelluksia sekä tukea ohjelmistokehi äjiltä vastaamaan käy ötarpeita paremmin. Yhä suurempi osa ihmisistä hallitsee myös nykyään hienos monenlaisia teknologisia taitoja ja työkaluja sekä kykenee soveltamaan ohjelmistoja luovas oman elämän osa-alueisiin. Teams, Zoom ja Google Meet kuuluvat jo ihmisten päivi äiseen sanavarastoon, etäpalaverit ovat arkipäivää ja vapaalla tavataan ystäviä kahvi elujen merkeissä – etänäkin.

T D

: ALI EL FELLAH, -

Mikä on Discord tunnetaan alun perin erityises videopeliyhteisöjen suosimana vies ntäpalveluna, joka aikoinaan vei Skypeltä ja TeamSpeakilta ykkössijan pelaajien yhteydenpidon välineenä. Jonkin ajan päästä sovellus alkoi kerätä ihmisiä myös pelimaailman ulkopuolelta, kuten erilaisista järjestöistä, eteellisistä yhteisöistä ja harrastustoiminnasta. Discordin kätevät ominaisuudet ja helpos lähesty ävä käy ölii ymä sekä sen laaja medianäkyvyys ja trendikäs markkinoin tyyli ve vät puoleensa ihmisiä eri puolilta maailmaa. Pelaajien valtakausi pää yi ja maailmat yhdistyivät.

28

Kompleksi Discordissa Kompleksin Discord-kanavan suunni elutyö alkoi vuoden 2019 alussa. Päätarkoituksenani oli tarjota järjestölle keskustelufoorumi, jossa kuka tahansa lähtökohdistaan tai opintojen vaiheesta huolima a voisi tutustua uusiin ihmisiin matalalla kynnyksellä ja kokea voivansa osallistua omalla tavallaan yhteiseen toimintaan. On ollut ilo seurata tavoi een toteutumista ja toiminnan jatkuvaa kehi ymistä. Tämänhetkiset 120+ upeaa jäsentä sekä Discord-työryhmän man set kehi äjät ovat tuoneet jo hurjan paljon iloa ja yhteistä hyvää kanavallemme. Ja tämä on vasta alkua!

Mitä Kompleksin Discordissa on?

Discord- imin jäsenet: Eero Ylitalo, Eetu Vilminko, Iiris Vanhala, Minea An la, Jaakko Nokkala, Ali El Fellah

Liity kanavalle kirjoi amalla alla oleva linkki selaimeesi: discord.gg/KwMg43V

Discordin perusominaisuuksiin kuuluvat monipuoliset chatmahdollisuudet yhteisissä huoneissa, yksityisviesteissä ja yksityisissä ryhmissä. Edellä mainituissa keskustelumuodoissa on myös näytönjako, äänichat ja videochat käyte ävissä. Kompleksin kanavan rakenne on seuraavanlainen: Julkinen osio – Kanavan yleisin alue, jossa voi tavata niin psykalaisia kuin muitakin alasta kiinnostuneita. Sisäänpääsy vaa i kanavan yleisten järjestyssääntöjen hyväksymisen. Yleisellä osiolla on pide y etäleffailtoja ja lukiolaisille suunna u Q&A- laisuus sekä Jaakon aamukahvi eluita ja etäpubivisa.

Jäsenalue – Tänne päästäksesi sinun tulee olla Kompleksin jäsen tai alumni. Lii yminen tapahtuu forms-lomakkeella, joka löytyy julkisen osion info-huoneesta. Jäsenalueella on ilmoituksia työpaikoista, koehenkilöistä ja tapahtumista. Siellä voidaan myös järjestää laisuuksia, joihin ulkopuolisilla ei ole asiaa, kuten ekskursioita tai varsinaista opetusta.

Hallitus – Yksityinen osio, jossa vain hallituksen toimihenkilöt ja hallinnon opiskelijaedustajat voivat työskennellä. Osiossa on jokaiselle tehtävälle omat työ lat sekä yhteiset huoneet koko hallitukselle ja edustajille. Omat hallinnon tehtäväsi voit ilmoi aa samalla lomakkeella, jolla ilmoi audutaan jäsenalueelle.

Kompleksin Discordista löytyy siis kaikille jotakin. Voit mykistää tarpee omat huoneet ja osallistua haluamallasi tavalla yhteiseen toimintaan. Ennen kaikkea toivomme, e ä nau t ajastasi kanavalla. Yhteisöllisyys ja mukavat ystävät ovat paras vastalääke yksinäisyydelle, jonka parissa liian moni upea ihminen kamppailee.

Pidetään toisistamme huolta, kuunnellaan ja kohdataan aidos – livenä tai Discordissa

29

T K

: MINEA ANTILA : ILONA TUOMI : GERALT/PIXABAY

Koneistettu psykologia: tekeekö tekoäly pian minunkin työni?

M

aailma etenee kiihtyvää vauh a koh automa saa ota ja moni aiemmin ihmisten tekemä työ on jo koneiste u. Kliininen psykologia on ihmiskeskeinen ala, jolla koneistuminen tuntuu kaukaiselta, mu a voisiko teknologian kehi yessä saapua aika, jolloin meidän työmme tekisi paremmin joku muu? Vahvin kandidaa lienee tekoäly, aja eleva kone, joka oppii kokemuksistaan ja onnistuu mutka omas peilaamaan ihmisten välistä kommunikaa ota. Tekoälyn toimiminen psykologina kuulostaa kieltämä ä dystopiselta ja on luonnollista ajatella, e ä psykologina toimiminen vaa i myös paljon sellaista hienovaraista osaamis-

30

ta, joka ei välity pelkässä vuorovaikutuksessa.

Epätodennäköisyydestään huolima a on kiinnostavaa poh a, millaiset valmiudet aja elevalla koneella olisi ryhtyä psykologiksi ja mitkä piirteet tekevät psykologin työstä sellaisen, e ä se soveltuu parhaiten ihmisten tekemäksi.

Tekoälyn mahdollisuudet toimia psykologina ovat olennaisella tavalla riippuvaisia siitä, millaisena psykologin työ nähdään. Mekaanisesta ja suoraviivaisesta pää elystä tekoälyn voisi odo aa selviävän ongelmi a, joten haasteet todennäköises kohdistuvat inhimilliseen kohtaamiseen, empa aan ja asiakkaan lanteen moniulo eiseen arvioin-

in. Aivan ensimmäisenä psykologitekoälyn (psykoälyn™?) on muiden “aja elevien koneiden” tavoin läpäistävä Turingin tes . Alan Turingin vuonna 1950 esi ämän kokeen mukaan kone on älykäs tai aja eleva vasta silloin, kun se voi kommunikoida ihmisen kanssa niin, e ei ihminen kommunikaa on perusteella erota kone a toisesta ihmisestä. Toisaalta tuntuisi yksinkertaistetulta ajatella, e ä psykologina toimiakseen tekoälyn tulisi ainoastaan pystyä jälji elemään ihmisten välistä vuorovaikutusta. Si emmin keskustelua aja elevasta koneesta onkin täydentänyt John Searlen kiinalaisen huoneen argumen , jonka ydinajatuksena on, e ä vaikka kone oppisi vastaamaan ärsyk-

keisiin inhimillisellä tavalla, koneen toiminnasta puu uu aito tarkoituksenmukaisuus ja ymmärrys. Nämä puolestaan ovat Searlen näkemyksen mukaan älyllisyyden ydinpiirteitä, joten kone ei ole aja eleva, ellei se ymmärrä käsi elemäänsä etoa ja tee etoisia, tarkoituksenmukaisia valintoja. Psykologin virkaa tavoi elevan koneen tulisi siis ainakin pystyä kommunikoimaan ihmisen kanssa luontevas , mu a sujuvaan psykologisoin in tuskin rii ää refleksiivinen reagoin asiakkaan tuo amaan inpuin.

Tekoäly selviäisi varmas ainakin yksinkertaisesta kliinisestä pää elystä joissain tapauksissa jopa ihmispsykologia paremmin. Psykologin työnkuva ei kuitenkaan koostu ainoastaan mekaanisesta arvioinnista ja raportoinnista, vaan merki ävä osa psykologiu a lii yy akiviseen kuunteluun, aitoon kohtaamiseen ja erityises toimivan yhteistyösuhteen rakentamiseen asiakkaan kanssa. Ihmissuhteen rakentaminen tekoälyn kanssa tuntuu vielä 2020luvulla vieraalta, mu a psykoälyjen™ rantautuessa markkinoille tekoäly on meille todennäköises jo tu ua monilta muilta elämän osa-alueilta. Lisäksi teknologian kehi yessä aja elevasta koneesta tulee yhä inhimillisempi, mikä hämärtää rajaa ihmisen ja koneen välillä. Esimerkiksi ohjaaja Spike Jonze käsi elee ihmisen suhde a koneeseen vuonna 2013 julkaistussa elokuvassaan Her, jossa yksinäinen Theodore Twombly rakastuu käy öjärjestelmä OS1:n tekoälyyn Samanthaan. Elokuvassa pohditaan paljon sitä, millainen “inhimillinen yhteys” ihmisen ja koneen välille voisi syntyä, ja millaisia rajoi eita sillä olisi. Toisaalta rakkaudessa on kyse hyvin erilaisesta suhteesta kuin psykologin ja asiakkaan välisessä vuorovaikutuksessa. Ihminen voi “rakastua” esimerkiksi julkisuuden henkilöön, jota ei ole koskaan tavannut, mu a miten avun hakemisen ja kuulluksi tulemisen kokemukseen vaiku aisi esimerkiksi se, e ä asiakas etää, e ei keskustelun toisella puolella ole toista ihmistä? Kiinalaisen huoneen peria een mukaan aja eleva kone voi oppia reagoimaan empaa ses , mu a se ei tunne, ymmärrä tai ilmaise tarkoituksenmukaisesempa aa. Pohdi avaksi jääkin, onko toimivan hoitosuhteen kehi ymisessä olennaisempaa pinnallinen reak o, vai kokonaisvaltaises havai ava aito ymmärrys ja kohtaaminen?

Kohtaamisen kannalta on kiinnostavaa poh a myös, millaisia konkree sia ominaisuuksia tekoälypsykologilla voisi olla. Olisiko psykoäly™ esimerkiksi kasvoton chat-tyylinen keskustelusovellus, jossa kommunikaa o tapahtuisi puhtaas puhutun tai kirjoitetun informaaon kau a? Kanna aisiko tekoälypsykologin olla kaikista yksilöllisistä piirteistä riisu u tabula rasa, vai helpo aisiko yhteistyösuhteen syntymistä tekoälyn integroiminen ihmismäiseen humanoidiin, jolla olisi selkeä persoonallisuus ja iden tee ? Ainakin Hanson Robo csin mediahuomiota keränneen Sophia-

”Onko toimivan hoitosuhteen kehi ymisessä olennaisempaa pinnallinen reak o, vai kokonaisvaltaises havai ava aito ymmärrys ja kohtaaminen?” robo n eleet ja kuiva huumori ovat vielä niin kaukana inhimillisestä, e ä humanoidisen muodon voisi kuvitella saavan mahdollisissa asiakkaissa aikaan ainoastaan väl ämisreak on. Toisaalta tekoäly mahdollistaisi myös psykologin muokkaamisen asiakkaan omiin mieltymyksiin ja tarpeisiin sopivaksi: esimerkiksi äidillistä lohtua kaipaava asiakas voisi valita tekoälypsykologilleen Tarja Halosen lässytyksen, tai ahdistuksesta kärsivä asiakas voisi valita mindfullnesstaitojen harjoi elua ohjaamaan psykologin, jolla on Snoop Doggin kiireetön go with the flow -olemus.

Tekoälyyn perustuva psykologi voisi kieltämä ä ratkaista monia erityises psykososiaalisen avun saatavuuteen lii yviä ongelmia. Se voisi arvioida samalla hetkellä useita asiakkaita, laa a lausuntoja, integroida työskentelyynsä uusinta tutkimus etoa ilman lisäkoulutuksia tai amma kirjallisuuden lukemista varten vara ua työaikaa, sekä työskennellä ilman henkilökohtaista työpiste ä, lomia tai taukoja. Lisäksi se voisi olla saatavilla matalalla kynnyksellä kaikille apua tarvitseville kellon ympäri terveyskeskuksissa, työpaikoilla,

kirjastoissa ja kouluissa. Tekoälyyn perustuvilla psykologeilla ja psykoterapeuteilla olisi etunsa myös tutkimusmaailmassa: tekoälyn työskentelyä voitaisiin kontrolloida kokonaisvaltaisemmin kuin ihmispsykologin tai psykoterapeu n, mikä voisi johtaa laadukkaampaan tutkimukseen. Samalla tutkimusaineiston kokoa voitaisiin kasva aa, sillä kaikille koehenkilöksi sopiville voitaisiin tarjota apua, eikä tekoälypsykologien lisäkoulu amiseen esimerkiksi tutki avan interven on suhteen tarvitsisi käy ää aikaa. Tekoälypsykologien kerry ämät laajat etokannat voisivat mahdollistaa myös aivan uudenlaiset, mega-aineistoilla tehdyt väestötasoiset mielenterveystutkimukset, mu a samalla niihin lii yisi ennennäkemä ömiä etoturvauhkia. Tulevaisuuden suuret kysymykset saa aisivatkin koskea sitä, kuka omistaa psykologisovelluksen, tai tekoälypsykologin asiakkaistaan keräämän edon. Entä saako psykologin keräämää etoa käy ää muihin tarkoituksiin tai myydä eteenpäin?

Hypotee sia hyötyjä ja hai oja tärkeämpää on poh a sitä, mikä on psykologin ja asiakkaan välisen kohtaamisen y messä. Kaupallistetut tekoälypsykologit toisivat mukanaan maailman, jossa yksilön avuntarve ja ainutkertainen kokemusmaailma ku stuvat olema oman pieneksi osaksi suurempaa koneistoa.

Tekoälyn työskentelyssä asiakas on yksi input muiden joukossa, eikä kone tunne asiakastaan kohtaan ymmärrystä, kiintymystä, tai oikeaa halua au aa. Tällaisessa maailmassa psykologin ja asiakkaan väliltä riisutaan se kaikkein olennaisin: kiireetön ja aito kohtaaminen.

Kun ihmiset vie ävät jo suurimman osan päivästään näy öjen kanssa, psykologiuden tehokkaan suori amisen sijaan inhimisellä kontak lla voi elämän aallonpohjassa olla tulevaisuudessa en stäkin suurempi merkitys.

Toimituksen jälkihuomio: Ju u on kirjoite u ennen Psykoterapiakeskus Vastaamon etomurtoa, mistä johtuen etoturvaa ei ole yksi äistä mainintaa laajemmin käsitelty. Viimeaikaisten tapahtumien valossa olisi perusteltua perehtyä syvemmin siihen, millaisiin lanteisiin asiakkaita koskevan edon sähköinen säily äminen voi johtaa.

31

T T

Psykologian ins tuu

: ALVA GRÜNTHAL : ILONA TUOMI

Näituse-kadulla.

Virossa psykologi ei tarvitse yliopistotutkintoa

K

mukseen on myös se, e ä maisteriin täytyy päästä vielä erikseen sisään, eivätkä opinnot näin ollen jatkukaan kandista automaa ses eteenpäin. Monet ovat siis valmistuneet kandiksi vuosia si en, olleet välillä alan töissä ja tulleet si en täydentämään koulutustaan maisterin tutkinnolla.

Psykologian ken ä ja esimerkiksi terveydenhuoltojärjestelmä ovat jo lähtökohtaises aivan erilaisia kuin Suomessa. Psykologit esimerkiksi toimivat terveydenhuollon ulkopuolella, eivät osana sitä, ja epäilemä ä kaikista suurin ongelmakohta on psykologin amma nimikkeen suojaama omuus. Psykologin nimikyl n voi siis periaa eessa lätkäistä oman vastaano onsa oveen, vaikka yliopiston ovesta ei olisi koskaan suuntaan eikä toiseen kulkenutkaan.

Kun kurssilla halutaan peilata kirjaesimerkkejä tosielämään, kokemuksia kliinisestä maailmasta jakavatkin niin luennoitsija kuin opiskelijat. Opiskelijat ovat ylipäätään todella omaaloi eisia ja ak ivisia osallistumaan keskusteluun luennoilla, usein myös puheenvuoroa erikseen pyytämä ä. Jos olin varautunut siihen, e ä virolaiset ovat vielä ujompia kuin suomalaiset, ainakin akateemisessa maailmassa on asia osoi autunut täysin päinvastaiseksi. Tuntuu, e ä täällä opiskelijat ovat ilmeisen paljon to uneempia ja ehkä sen takia myös rohkeampia osallistumaan eteelliseen keskusteluun suullises .

Yliopistolla mahdollisuus työskennellä psykologina jo esimerkiksi kandidaa n papereilla näkyy siten, e ä jo maisteriopiskelijoilla on huoma avan paljon työkokemusta alalta, esimerkiksi koulupsykologin pes stä. Osi ain selityksenä työkoke-

Ylipäätään opiskelijat täällä(kin) ovat aivan huipputyyppejä.

Edellä mainitut psykologian ongelmakohdat Viron terveydenhuollossa teh in minulle selväksi jo ensimmäisenä baariiltanani – opiskelijat ovat tarkkasilmäisiä ja vaa vat täsmen-

ompleksi-lehden toimitus pää testata korona-ajan vaihtoa ja lähe minut vuodeksi Tar oon tutkivaa journalismia tekemään. Ei vaan – leh ei kustanna vaihtoani, eikä ensisijainen mo ivikaan tällä kertaa lii ynyt koronaan. Joka tapauksessa Kompleksi-lehden virallisena Bal an-kirjeenvaihtajana jaan nyt hieman ensitunnelmia psykologian opinnoista Tarton yliopistossa!

32

nyksiä ja perusteluja myös luennoitsijoilta. Minulla ei ole epäilystäkään, e ä tällä keskusteluvalmiudella, edostavuudella ja oma-aloi eisuudella varustetut opiskelijat eivät voisi saada alan ongelmakoh a muova ua aikanaan parempaan suuntaan.

tää kaiken hyvän fiiliksen lisäksi paljon aukinaisuu a: kun omaa verkostoa kaupungissa ei valmiiksi ole ollut, koronan tuoma epävarmuus tulevaisuuteen lii yen on ollut harvinaisen epämukava kaveri. Paikalle on kuitenkin päästy ja virolainen elämä käynniste y. Luotan siihen, e ä kaikki joka tapauksessa kääntyy parhain päin!

Myös kasa muita havaintoja, kokemuksia ja ajatuksia on vaihdossa kertynyt aivan valtavas . Ai e ä vasta puolitoista kuu- (Toimituksen selvennys: osaan viroa sujuvas (se on toinen kau a on mennyt? En usko. Jae avaa rii äisi, mu a tältä erää ko kieleni), mikä mahdollistaa esimerkiksi paikallisella kielellä Kompleksi-lehden Bal an-kirjeenvaihtaja kii ää. Edessä siin- opiskelun ja tämän kaiken havainnoinnin!)

Psykaa viroksi minipuuhanurkka: yhdistä aivojen osat oikein

Vastaukset seuraavalla sivulla

1.

kuklasagar

a)

pih poimu

2.

mõhnkeha

b)

käpyrauhanen

3.

vöökäär

c)

aivokurkiainen

4.

käbinääre

d)

häntätumake

5.

sabatuum

e)

takaraivolohko

Syömishäiriöseminaari 2020 : AMANDA KUISMA, MELISSA PUHAKKA, EETU VILMINKO : LAILA KETVEL

S

yksyn seminaari pide in poikkeussyistä Zoomin välityksellä.

Tämä mahdollis ken es ennennäkemä ömän laajan yleisön, noin 200 psykologian opiskelijan ja valmistuneen psykologin osallistumisen.

21.10.2020 Ensimmäinen seminaaripäivä käynnistyi lääkäri ja psykoterapeu Yasmina Silénin johdantoluennolla syömishäiriöiden esiintyvyydestä ja e ologiasta. Anoreksia nervosan ensimmäiset tau kuvaukset ovat 1800-luvun loppupuolelta, ja itsensä näänny ämistä esiintyi jo keskiajalla. Silén kertoi, e ä syömishäiriöitä ei ole edelleenkään kartoite u tarpeeksi laajas oirekuvien ja häiriöiden yleisyyden suhteen. Komorbiditee muiden psykiatristen sairauksien kanssa on myös tavallista. Keskeisiä oheissairauksia ovat mm. masennus, ahdistuneisuus ja persoonallisuushäiriöt, jotka vaiku avat syömishäiriöiden pitkäkestoisuuteen kuolleisuuteen. Kun vastaanotolle tulee masentunut tai ahdistunut, on siis hyvä muistaa kysyä myös syömishäiriöoireista.

Päivän toisella luennolla kuulimme syö-

mishäiriöiden yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Luennon pi Katri Mikkilä, joka on Syömishäiriöliiton asiantun ja, ravitsemusterapeu ja fysioterapeu .

Hänen mukaansa yhteiskunnassamme ja kul uurissamme on paljon syömishäiriöille al stavia ja parantumista hidastavia tekijöitä. Näitä olevat esimerkiksi oletukset naiseudesta ja mieheydestä ja ulkonäköön kohdistuvat odotukset, joita sukupuolen perusteella ladataan. Syömishäiriöissä rii ämä ömyyden ja arvo omuuden tunteet ovat voimakkaita, ja yhteiskunnan käsitys laihuudesta kauniina ja tavoiteltavana lisää näitä tunteita.

sessä ja hoidossa, jo a se olisi onnistunu a.

Päivä paketoi in kokemusasiantun jan luennolla, jossa pääs in kuulemaan syömishäiriöstä sairastuneen näkökulmasta. Hänen mukaansa hoidossa olennaisinta oli, e ä hänet kohda in ihmisenä syömishäiriön takana ja hän sai olla osana päätöksentekoa.

22.10.2020 Toisen seminaaripäivän avasi psykologi ja kogni ivinen psykoterapeu Monica Ålgars, joka pi luennon syömis-

Kolmannella luennolla oma professorimme Markus Jokela avasi transdiagnos sta näkökulmaa syömishäiriöihin.

Transdiagnos suudella tarkoitetaan sitä, e ä mielenterveyden häiriöitä pyritään ymmärtämään diagnos s sia luokkia laajemmin, ja huomio kohdistuu yleisiin mekanismeihin oireilun taustalla. Jokela kuvasi neljää syömishäiriöihin lii yvää transdiagnos sta tekijää: perfek onismi, heikko tunteiden sietokyky, alhainen itsetunto ja ongelmat ihmissuhteissa. Nämä tekijät tulisi huomioida myös syömishäiriöiden tapausjäsennyk33

häiriöpo laiden kohtaamisesta kliinisessä työssä. Ålgars kuvasi työtä syömishäiriöpo laiden kanssa ihanaksi ja palkitsevaksi, mu a samalla haastavaksi.

Hän mainitsikin käsi een firm empathy eli jämäkkä empa a, joka tarkoi aa, e ä empa an ja ymmärtäväisyyden lisäksi täytyy myös jämäkäs työskennellä koh syömisen korjaantumista, silloinkin kun se on vaikeaa. Keskeiseksi käsi eeksi erityises hoidon alkuvaiheessa nousi muutosvalmiuden ambivalenssi. Tämä kuvaa sairauden ris riitaista luonne a: toisaalta po las näkee syömishäiriön kielteiset vaikutukset ja haluaa voida paremmin, toisaalta sairauteen lii yy myös posi ivisena koe uja aspekteja, kuten kontrollin tunne. Ambivalenssin kohtaamisessa on tärkeää autonomian tukeminen, takapakkien normalisoin sekä rohkaisu ja toivon luominen.

Toisena ääneen pääsi erikoispsykologi ja integra ivinen psykoterapeu Gudrun Kristmannsdo r aiheesta syömishäiriöiden psykoterapeu nen hoito.

Syömishäiriöiden hoitoon lii yvä erityispiirre on, e ä päinvastoin kuin yleensä psyykkisissä sairauksissa, syömishäiriössä oireiden lieventyessä po laasta voi tulla psyykkises haavoi uvaisempi.

Myös Kristmannsdo r koros yhteistyösuhteen tärkey ä. Terapeu n kanssa syömishäiriö-oireet tehdään “työ ömiksi” ja etsitään muita keinoja esimerkiksi vaikeiden tunteiden käsi elylle ja oman haavoi uvaisuuden hyväksymiselle.

Päivän viimeisen luennon pi psykologi ja neuro eteen maisteri Emma Saure aiheenaan syömishäiriöihin lii yvät neuropsykologiset piirteet. Anoreksiaa sairastavilla on havai u mielen teorian ja tunteiden tunnistamisen vaikeuksia, minkä lisäksi sairauteen lii yy usein myös kogni ivista joustama omuu a, eli vaikeu aa muu aa omia aja elu- ja toimintatapoja. Syömishäiriössä tällaisia ovat esimerkiksi rituaalinomaiset liikunta- ja syömisto umukset. Anoreksiaa sairastavilla on usein myös ais ärsykkeiden prosessoin in lii yvää poikkeavuu a, mikä saa aa muistu aa ausmin kirjon oireita. Tällaista voi olla esimerkiksi valikoiva syöminen, kuten jonkin etyn maun, värin tai rakenteen kar aminen. Saure totesikin au sminkirjon ydinoireiden al stavan syömishäiriölle monin tavoin. Tällaisia ydinoireita ovat esimerkiksi ais edon poikkeavuudet ja toiminnanohjauksen vai34

keudet. Anoreksiaa sairastavilla on korkeampi todennäköisyys saada au sminkirjon diagnoosi - toisaalta monet ASDdiagnoosin saaneet ovat kokeneet ausmin syömishäiriön aiheu ajana.

23.10.2020 Seminaarin kolmas päivä alkoi lasten syömishäiriöillä. Luennoimassa oli HUS lastenpsykiatrialla työskentelevä psykologi Heini Elo. Lasten syömisongelmat ovat melko tavallisia: 20-40% normaalis kehi yvistä lapsista kärsii jonkinlaisista syömisongelmista, vaikeita häiriöitä kehi yy 1-3%:lle. Lasten syömishäiriöt luokitellaan säätelyvaikeuksiin lii yvään syömishäiriöön, vauvan ja vanhemman vastavuoroisuuden vähäisyyteen lii yvään syömishäiriöön, varhaislapsuuden anoreksiaan, sensoriseen ruoka-aversioon ja posttraumaa seen syömishäiriöön. Alakouluikäisillä esiintyy epätyypillistä ahmimishäiriötä ja laihuushäiriötä. Lastenkin syömishäiriöissä tunteidensäätelytaidot ovat keskeisessä osassa. Myös lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutus nousi esiin. Hoidon fokuksessa on ravitsemuskuntoutus, vääristyneen kehonkuvan kanssa työskentely ja ahdingon sietämisen harjoi elu.

Viimeisen yhteisen luennon pi ser fioitu urheilupsykologi Paula Thesleff.

Jopa 63% 14-18 vuo aista naisurheilijoista kärsii häiriintyneestä syömisestä, ja miehistäkin tällaista on kokenut 20%.

Al stavia tekijöitä urheilijöiden syömishäiriöille ovat mm. iden tee n kapeutuminen lajin ympärille, perfek onismi ja kehosuhteen ongelmat. Perfek onismilla tarkoitetaan virhee ömyyteen pyrkimistä, korkeita tavoi eita ja standardeja sekä paine a olla täydellinen.

On tärkeää, e ä urheilijan arvoa ihmisenä ei mitata suoritusten tai menestyksen mukaan, eikä kehoa pidetä ainoastaan välinearvossa urheilun mahdollistajana. Urheilumaailman ja terveydenhuollon koetaan olevan vielä hyvin erillään toisistaan. Avointa dialogia ja valmentajien koulutusta pidetään tärkeänä ennaltaehkäisyn kannalta, joka on Thesleffin mukaan “kaikkien yhteinen ja ja-

e u vastuu”.

Workshopit Monica Ålgars: Syömishäiriöpo laan kohtaaminen ja po lasryhmien vetäminen Työpajassa käsitel in ensin yleises

po laan kohtaamista ja si en yhtä po lastapausta: mie in yhdessä pienryhmissä, mitä juuri tämän po laan kanssa on hyvä huomioida kohtaamisessa ja yhteistyösuhteessa. Lisäksi Ålgars haastoi opiskelijat poh maan, millaisia ajatuksia, tunteita ja mahdollisia ennakkoluuloja tuomme mukananamme työhön syömishäiriöpo laiden kanssa. Lopuksi opi in vielä erilaisten hoidollisten ryhmien vetämisestä ja siitä, mitä ryhmämuotoisessa työskentelyssä kanna aa huomioida erityises syömishäiriöpo laiden kanssa.

Katri Mikkilä: Laihdutuskul uuri, kehonkuva, syöminen ja liikunta Työpajassa pohdi in laaja-alaises laihdutuskul uurin vaikutusta kaikkialla ympärillämme. Osallistujat poh vat ajatuksia, joita heillä herää erilaisissa

Oikeat vastaukset edellisen sivun puuhanurkkaan: 1e, 2c, 3a, 4b, 5d

lanteissa, kuten vaa’alle astu aessa tai nähdessään lihavan ihmisen. Esille noste in myös se, miten eri ajatukset, kuten läskifobia, eivät synny tyhjiössä vaan ovat laihdutuskul uurin meihin iskostamia.

Teemat herä vät paljon keskustelua ja saivat näkemään oman ajatusmaailman uudenlaisessa valossa: miksi siitä, e ä

Työpajassa puhu in ravitsemus lan korjaamisen merkityksestä paranemisprosessissa. Aliravitsemus vaiku aa merki äväs esimerkiksi kogni ivisiin kykyihin, joten terapeu sta työskentelyä ei ole hyötyä aloi aa, ennen kuin ravitsemus la on kunnossa. Aliravitsemus on ongelma paitsi laihuushäiriöissä myös muissa syömishäiriöissä, ja esimerkiksi kehon koosta ei voi päätellä ravitsemus laa.

Lisäksi työpajassa puhu in siitä, e ä syömishäiriöitä hoitavilla henkilöillä tulee olla itsellään hyvä suhde ruokaan ja kehoon. Opetuksen tukena käyte in erilaisia ruokasuhdeharjoituksia.

Gudrun Kristmannsdo r: Yhteistyösuhde ja sudenkuopat syömishäiriöpo laan psykoterapiassa

söin tänään pullaa, tuli paha mieli?

Pia Charpen er: Syömishäiriökeskuksen hoitomalli Työpajassa käy in läpi syömishäiriökeskuksen hoitomalleja sekä toiminnan pohjalla olevia näkemyksiä erityises vaikeista syömishäiriöstä.

Syömishäiriökeskuksessa on nähty, e ä usein vaikean syömishäiriön taustalla on jonkinasteista trauma soitumista, joten työpajassa mie in yhdessä, millä tavalla varhainen trauma soituminen pitää o aa hoidossa huomioon. Lisäksi käy in läpi syömishäiriökeskuksen hoidon periaa eita sekä hoidon tarjoamista. Aiheet herä vät paljon kysymyksiä ja niihin vasta in läpi työpajan.

Ane e Palssa: Psykologien ja ravitsemusterapeu en yhteistyö syömishäiriöiden hoidossa

Työpajassa käy in läpi erilaisia po laaseen ja terapeu in lii yviä tekijöitä, jotka voivat hankaloi aa hyvän yhteistyösuhteen rakentamista syömishäiriöpo laan terapiassa. Työpajassa katso in yhdessä myös lyhytelokuva My Friend Ana, jonka herä ämistä ajatuksista ja tunteista nousi hyvää keskustelua pienryhmissä.

Sudenkuoppina syömishäiriöpo laan kanssa työskennellessä nousi esiin erityises liian kapeisiin elemen eihin keski yminen kokonaisuu a huomioon o ama a. Syömishäiriöpo laan kanssa työskentelevän tulee pystyä puhumaan kehoista po laan kanssa: läsnä on aina ainakin kaksi kehoa, joihin po las varmas kiinni ää työskentelyn aikana huomiota. Tämän po lasryhmän kanssa työskennellessä on myös tärkeä edostaa omat asenteet erityises syömiseen, liikuntaan ja kehonkuvaan lii yen.

Yasmina Silén: Moniamma llinen yhteistyö syömishäiriöiden hoidossa Työpajassa käy in ensin läpi, mitä eri amma ryhmiä voi osallistua syömishäiriöiden hoitoon. Näitä amma ryhmiä huoma in olevan todella paljon enemmän kuin monilla ensimmäisenä mieleen tulevat lääkäri, psykologi ja ravitse-

musterapeu . Seuraavaksi moniammallisuu a tarkastel in oikean po lastapauksen kau a. Tapaus läh kouluterveydenhuollon kau a nuorisopsykiatrialle, sieltä lastenlääkärin arvioon ja sairaalahoitoon. Tämän jälkeen hoito imiin tuli mukaan vielä ravitsemusterapeu , fysioterapeu , psykoterapeu ja psykiatrinen sairaanhoitaja. Työpajassa käsitel in vielä psykologin roolia syömishäiriöiden moniamma llisessa hoidossa ja hoitoon lii yviä ee siä kysymyksiä.

Anna Keski-Rahkonen: Syömishäiriöt ja persoonallisuushäiriöt Työpajassa käy in ensin läpi persoonallisuushäiriöiden diagnos ikkaa ja siihen lii yviä laajoja ongelmia: persoonallisuushäiriödiagnooseja muun muassa verra in informaa oarvoltaan horoskooppeihin. Tämän jälkeen siirry in puhumaan erityises syömishäiriöihin tyypillises lii yvistä epäadap ivisista persoonallisuuden piirteistä. Työpajan lopussa käsitel in vielä kahta kuvi eellista po lastapausta ja pohdi in heille mahdollista hoitoa.

Emma Saure: Syömishäiriöt ja ausmin kirjon häiriöt Työpajassa kerra in jo luennolla läpikäytyjä asioita au smin kirjon häiriöistä ja syömishäiriöistä. Syömiseen lii yvät ongelmat ovat hyvin yleisiä au smin kirjossa ja lii yvät usein au sminkirjon ydinoireisiin, kuten ais edon prosessoinnin poikkeavuuksiin ja kaavamaiseen käy äytymiseen. Yhteisen osuuden jälkeen jakaudu in pienryhmiin, joissa valmistel in lyhyt puheenvuoro yhdestä au sminkirjoon ja syömishäiriöihin lii yvästä teemasta. Teemoja olivat muun muassa au smin ydinoireet ja syömishäiriöt, valikoiva syöminen au smin kirjossa sekä au sminkirjon naiset ja laihuushäiriö. Lopuksi nämä puheenvuorot käy in läpi yhdessä koko työpajan kanssa.

Heini Elo: Lasten syömishäiriöiden hoito käytännössä Työpajassa syvenne in aiemmin seminaarin aikana saatua etoa lasten syömishäiriöistä, erityises 6-12 vuo aiden lasten syömishäiriöiden hoidosta osastohoidon näkökulmasta. Työpajassa käy in läpi konkree sia hoidon keinoja osastohoidon aikana, ja osastohoidon jälkeen mones lasten syömishäiriöiden 35

hoidossa käyte ävää perhepohjaista hoitoa. Lisäksi työpajassa käy in läpi vanhempien roolia lapsen hoitoprosessissa, sekä vanhempien tarvitsemaa apua lapsen sairastumisen käsi elyn tukemiseksi.

kään sairastaneiden hoidossa on tärkeää ylläpitää toivoa ja muistaa, e ä toipuminen on aina mahdollista.

Monica Ålgars: Pitkään sairastaneiden hoito

Työpajalla oli myös osuva vaihtoehtoinen otsikko, joka kuvaa miesten syömishäiriöitä hyvin: “Likely underrepresented, underdiagnosed, and under-treated.” Huolima a siitä, e ä syömishäiriöitä on havai u miehillä jo niiden tutkimisen alusta läh en, syömishäiriöiden diagnos set kriteerit on luotu pitkäl naisille tehtyjen tutkimusten pohjalta. Tämä siitäkin huolima a, e ä arvioiden mukaan vähintään joka kolmas syömishäiriöihin sairastuneista on mies. Sairauden ilmiasu on kuitenkin niin erilainen sukupuolten välillä, e ä miesten syömishäiriöt jäävät pimentoon. Ilmiasusta nousi paljon kysymyksiä aina steroidien käytöstä laihtumisen merkitykseen ja vähemmistöryhmien oireilun suhteelliseen suuruuteen. Vaikka teknises o aen ei ole olemassa erillisiä miesten syömishäiriöitä, tulisi

Työpajassa käy in läpi pitkään syömishäiriötä sairastaneiden hoitoa sekä pitkään sairastaneille suunnatun HUS:in Pisara -klinikan toimintaa. Hoidossa on viime vuosina noussut yhä merki ävämpään rooliin ns. “uusi paradigma”, jonka mukaan pitkään sairastaneiden hoidon ensisijaisena tavoi eena voisi täyden toipumisen sijaan olla somaa sen lan tasapaino aminen ja elämänlaadun parantaminen po laalle merkityksellisillä elämän osa-alueilla. Myös Pisara -klinikalla noudatetaan tätä periaate a, ja hoidon tavoi eena voikin olla esimerkiksi kyky olla vahvemmin läsnä läheisten elämässä ja ylläpitää sosiaalisia suhteita. Pohdintaa ja keskustelua herä erityises se, e ä pit-

Rasmus Isomaa: Miesten syömishäiriöt

tulevaisuudessa keski ää lisähuomiota tutkimukseen miesten syömishäiriöiden erityispiirteitä koskien.

Paula Thesleff: Käytännön työskentely lii yen syömishäiriöihin urheilussa Työpajassa käsitel in urheilijoiden kanssa työskentelemiseen lii yviä tärkeitä teemoja. Muun muassa iden tee - ja tunnetyöskentely sekä itsemyötätunto noste in esille työpajassa.

Osallistujat pääsivät myös tekemään pienemmissä ryhmissä pohdintatehtäviä itsemyötätuntoon ja iden tee in lii yen, ja ryhmissä heränneitä ajatuksia jae in myöhemmin kaikkien osallistujien kesken. Thesleff kertoi myös turvahahmo-menetelmästä, joka voi au aa selä ämään vaikka ahdistavan tai itsekrii sen hetken.

teknologia-avusteinen kahden ruokalajin illallinen

S

anotaan, e ä teknologia helpo aa elämää ja tekee arjesta sujuvampaa ja nopeampaa.

Pää mme kokeilla, pitääkö tämä paikkansa myös ruoanlai amisessa, ja kaivoimme omista ja vanhempiemme kei ökaapeista esiin kaiken maailman vempaimet, joita voi tavalla tai toisella hyödyntää ruoanlaitossa.

Lopullinen vempainvalikoima oli seuraavanlainen: pastakone, maidonvaahdo n, vohvelirauta, yr sakset, paineka la, kasvisten pilkkoja ja kahvimylly.

Alkuruoaksi suunni elimme kantarelli-

36

kei oa, pääruoaksi itse tehtyä pastaa ja kasviskas ke a, ja jälkiruoaksi vohveleita, kermavaahtoa sekä kahvia.

Hyvin nopeas huomasimme, e ä käytössä olleet teknologiavälineet olivat hauskoja, mu a eivät helpo aneet elämää. Päinvastoin, alku- ja pääruokien teossa kes neljä tun a, emmekä enää sen jälkeen jaksaneet tehdä vohveleita ollenkaan. Pastakone huvi meitä suures . Se tuo jänni äviä rajojen yli ämisen kokemuksia, kun testasimme, kuinka ohueksi pastan voi tehdä ennen kuin se hajoaa. Pohdim-

me, e ä pastakone voisi toimia hyvänä persoonallisuustes nä: kenellä rii ää itsehillintä, kuka ei voi vastustaa kiusausta, kenen pasta kestää viimeisen kierroksen? Osalla pastakone herä voimakasta kilpailuhalua, osa meistä puolestaan koki vastustamatonta tarve a työntää sormi sen väliin. Eräänlaisena itsesäätelyn arvioin menetelmänä voisi toimia myös lanne, jossa ihminen laitetaan huoneeseen pastakoneen, taikinapallon sekä ”älä koske” lapun kanssa ja odotetaan, milloin hän alkaa tekemään pastaa. Vastustama o-

muudestaan ja lukuisista sovellusmahdollisuuksista huolima a pastakone ei kuitenkaan ollut kovin käytännöllinen, vaan työläs ja aikaavievä. Valmiiden pastojen kuiva aminen vaa oliiviöljypullosta ja vessapaperirullasta rakenne uja viritelmiä. Toimi ajien kommen en mukaan pasta näy mm. halloweenkoristeelta, vanhan ihmisen iholta ja tosi oudolta ramen -nuudelilta. Lopputulos oli kuitenkin maukas, vaikka toisaalta monen tunnin uurastuksen jälkeen todennäköises mikä tahansa olisi kelvannut.

napanuorasta voi tehdä ravintoainepillereitä, ja siihen tarkoitukseen yri sakset olisivat eri äin kätevät: saisi kolme pilleriä yhdellä leikkauksella.

Toisena testa avana oli laite, joka pilkkoo spiraalin muotoisia kasviksia. Tämän lai een testaaminen oli ollut erään toimi ajan pitkäaikainen haave (katso Kompleksi-leh 1/2020, sivu 17), mu a valite avasodotukset olivat turhan korkealla. Pilkkoja oli parhaimmillaankin vain keskinkertainen. Siitä syntyi palKuva 1. Porkkanaa jon ruokahävikkiä, ja välillä Viimeisimpänä testasimme maidonlopputulos näy koiran järsimältä vaahdo nta, eli vaahdo mme kauraporkkanalta. Joillakin laite herä myös suurta teknologiaraivoa – eikö tämän- maitoa. Tässä vaiheessa iltaa meitä kaltaisen vempaimen tarkoitus ole ni- lähinnä huvitu lai een voimakas tärinä, joka muistu jostakin mielly äväsmenomaan se, e ä se tekisi kasviksista tä. Laite herä myös halua lai aa se kivoja eikä tuhoaisi niitä? Laite vaa paljon voimankäy öä, ja voi toki olla, e ä emme vain osanneet käy ää sitä tarpeeksi hyvin. Loppua kohden suoriutuminen parani. Parsan pilkkomiseen laite ei soveltunut, vaan parsa jäi onne omana pyörimään lai eeseen.

Meistä tämä symboloi hyvin myös ihmisen ja teknologian suhde a: ikuinen limbo vailla ulospääsyä.

hiuksiin. Maidonvaahdo mella voisi melkein tehdä myös kermavaahtoa, mu a ei ihan. Pohdimme, e ä ainakin sitä voisi käy ää koronakeväänä hi ksi nousseen dalgona-kahvin tekemiseen.

Lopulta päätoimi aja joi antaumuksella vaahdotetun maidon ja totesi, e ä helven hyvät vaahdot.

Illan pää eeksi maha oli täynnä ja toimituslaiset ravi uja. Elämä oli mukavaa. Vohvelit olisivat maistuneet, mu a kaikkea ei voi saada. Teknologia on parhaimmillaan hyvä työkalu ihmiselle, mu a meistä tuntui, e ä illallisella tämä ihmisen ja teknologian suhde kääntyi päinvastaiseksi: teknologia hallitsi meitä emmekä me sitä. Kuten alussakin tode in, ruokien lai amisessa kes neljä tun a, ja jälkien siivoamisessa kes vielä pidempään (kolme päivää). Harmillises eräs oikeas elämää helpo ava teknologiaväline eli skikone puu ui. Kompleksi-leh suosi elee, e ä mikäli tahdot säästää aikaa ja helpo aa elämää, laa ruoka valmiina ko in.

Illan yllä äjäksi nousivat yr sakset, joita kohtaan meillä ei ollut oikeastaan mitään odotuksia. Mitä yr saksilla muka voisi yr en pilkkomisen lisäksi tehdä? Paljonkin, esimerkiksi pilkkoa parsaa. Paljastui, e ä yr sakset ovat erinomainen monitoimikone, jonka käy ökohteet ulo uvat laajas myös ruoanlaiton ulkopuolelle. Saksilla voisi esimerkiksi leikata omista hiuksista pätkiä, joista voisi tehdä itselleen irtoripset.

Todennäköises yr sakset soveltuisivat myös napanuoran leikkaamiseen, sillä parsan pilkkominen onnistui niillä niin hyvin. Erään toimi ajan mukaan Kuva 2. Pastaa 37

38

39

40