9 minute read
Mitä teknologia tekee meille?
T: TUIRE KORVUO : TUIRE KORVUO K: HEIDI URNBERG
“S on vähän kuin apinoille olisi anneu tuli ja nyt me sien katsotaan kun vielä pari metsää palaa,” sanoo kognioeteen dosen ja Helsingin yliopiston Moralies of Intelligent Machines -tutkimusryhmän johtaja Michael Laakasuo mukaillen erästä yhdysvaltalaista podcast-hosa. On aurinkoinen torstaiaamu, ja istun Laakasuon keiössä hörppimässä kahvia ja puhumassa siitä, miten kehiämämme teknologiat muovaavat ihmismieltä. Keskustelu seilaa ikkunan raoista siivilöityvistä auringon säteistä huolimaa nopeas melko synkille ja syville vesille. Merkityksellisyyden kriisi. Populissten puolueiden nousu. Sivistyksen ja argumentoinnin rappiola. Tarkkaavaisuuden, itsetunnon, mielenterveyden ja yhteisöllisyyden ongelmat. Tämä kaikki ennen kuin haastateltavani on vielä omien sanojensa mukaan aivan herännytkään, hän ei nimiäin todellakaan ole aamuihmisiä. Minä kiinnostuin teknologian pimeästä puolesta ensimmäistä kertaa ollessani kuuntelemassa talouseteen dosen Minna Ruckensteinin luentoa. Hän puhui siitä, miksi olisi tärkeää eä myös yhteiskuntaeteilijät ja käyäytymiseteilijät osallistuisivat akivises tekoälyyn ja teknologiaan liiyviin keskusteluihin. Tuolta luennolta jäi erityises mieleen Ruckensteinin synkeä kommen siitä, kuinka teknologiajäen johtajat eivät todellakaan anna omien lastensa käyää niitä alustoja, joita kehiävät. Sean Parker, yksi facebookin perustajista, on esimerkiksi sanonut pahaenteises: “Vain luoja etää, mitä se [sosiaalinen media] tekee lastemme aivoille.” 1
Advertisement
Uinuva innostukseni heräsi jälleen muutaman kuukauden päästä, kun törmäsin Googlen ensen eesen suunnielijan Tristan Harrisin ja Firefoxin ensen pääsuunnielijan Aza Raskinin perustamaan järjestöön nimeltä Centre for Humane Technology. Tämän voioa tavoielemaoman järjestön missio on leviää etoisuua teknologiayhöiden aiheuamista ongelmista ja vaaa eesempiä tuoeita. “Niin kauan kuin yritykset, jotka kehiävät sosiaalisia medioita, tekevät voioa kauhistuksella*, hämmennyksellä, addikoilla ja masen-
Mieli ja teknologia historiassa
Laakasuon keiössä on odoava tunnelma. Haluan aluksi kelata ajassa taaksepäin ja puhua siitä, millaisia historiallisia esimerkkejä tunnemme teknologian vaikutuksista mieliimme. “On etys muisteava, eä psykologiaeteen keinoin tällaista kysymystä ei voida tutkia,” huomauaa Laakasuo. Otan puheeksi kognioeteilijä John Vervaeken, sekä hänen ajatuksensa psykoteknologioista. Vervaeken mukaan psykoteknologia voi tarkoiaa mitä tahansa keksintöä, joka jollain tavalla mahdollistaa ajaelun laajentumisen tai kehiymisen. Esimerkiksi kirjoitustaito on tällainen ajaelua laajentava psykoteknologia; asioiden ylöskirjoiaminen laajentaa työmuisn kapasiteea, helpoaa ajatusten tarkastelua ja niihin palaamista.3
Vervaeken mukaan psykoteknologiat kehiyvät nopeas silloin, kun sosiaalinen maailma monimutkaistuu ja ympäristön haasteet vaavat ajaeluamme kehiymään. Tällaisen ajanjakson, jonka saksalainen filosofin Karl Jaspers on alunperin nimennyt akseliajaksi, voi havaita esimerkiksi vuosien 800 ja 200 eaa. välillä. Tällöin eri puolilla maailmaa keksiin suunnilleen yhtä aikaa monia ajaelua ja sosiaalisia järjestelmiä muovanneita psykoteknologioita, kuten aakkoskirjoitus ja raha. Vervaeke näkee näihin aikoihin syntyneen myöskin erään merkiävimmistä psykoteknologioista - meditaaon. “Tavallaan minun on vähän vaikea suhtautua tuohon Vervaekeen,” Laakasuo toteaa esitellessäni innokkaas hänen verkkoluentosarjaltaan oppimaani. “Oikeastaan hänen ajatuksissaan ei ole kauheas uua - ranskalaiset kognioeteilijät ovat puhuneet teknologioista aika samalla tavalla iät ja ajat, sisällyäen teknologian käsieeseen myös taidot ja tuollaiset ei-kosketelvat asiat. Teknologia-sanahan tulee kreikan kielen sanoista tekhne ja logos, ja voi tarkoiaa esimerkiksi oppia taidoista tai taitojen kehiämisestä. Myös taiteella on sama etymologinen peru. Se, mitä teknologia tarkoiaa voidaan ymmärtää hyvin laajas. Itse pidän ajatuksesta, jonka mukaan teknologia on jatkuvas kehiyvä työkalu johon kumuloituu lisää etoa. Teknologiat siis kiteyävät taitoja ja osaamista.” Kun kysyn häneltä esimerkkejä mieltämme muovanneista teknologioista, hän intoutuukin pohmaan asiaa päinvastaisesta näkökulmasta. Hänen mukaansa ihmiset ovat historian saatossa reflektoineet omaa mieltään kehiämiensä teknologioiden avulla ja ikään kuin antaneet oman mielensä näille teknologioille, pyrkien näin ymmärtämään paremmin itseään. Anikin aikana käyteyjä metaforia ovat esimerkiksi savitaulu ja lintuhäkki. Descartes käy mielestä purjelaiva-analogiaa, Leibniz puolestaan kuvasi mieltä tuulimyllynä. Hobbes taas käy ilmanliikkeisiin ja paineeseen liiyviä metaforia, sekä laskentaa mielen toiminnan seliämisessä. Freud puolestaan vertasi ihmisen libidoa höyrykoneeseen. Nykyisin pyrimme ymmärtämään mieltämme etokone-
*Outrage. Harris on puhunut myös niin sanotusta kauhistuamisesta (outrageficaon), jolla hän tarkoiaa sosiaalisen median toimintalogiikasta johtuvaa keskustelukuluurin riitaistumista ja tuohtumuksen, sekä tyrmistymisen ilmaisujen lisääntymistä.
metaforan avulla. Teknologiaan liiyy Laakasuon mukaan vahvas ajatus säännönmukaisuudesta ja ennusteavuudesta. “Hammasraaista ja vietereistä rakennetut vempaimet ovat determinissiä, eikä niissä ole kaaoosuua tai kvansatunnaisuua,” hän pohi. Hänen mukaansa tämä taas on voinut vaikuaa keskusteluumme vapaasta tahdosta sekä esimerkiksi luterilaisuuden liiyneestä predesnaaon ajatuksesta. Kenes ihmismielen näkeminen tällaisena säännönmukaisena ja ennusteavana koneena on myös helpompaa, kuin sen kaikkien epäjohdonmukaisuuksien hyväksyminen? Minulle tulee mieleen katkelma Marn Adamsin johdantoteoksesta eksistenalisseen psykoterapiaan. Eksistenalissten filosofien mukaan itsemme näkeminen pysyvänä, staasena (ja hammasraaan lailla determinissenä?) helpoaa sitä epävarmuua, jonka oma olemassaolomme tuoaa, siis kuuluisaa eksistenaalista ahdistusta. Adamsin mukaan teknologian kehitys on lisännyt kontrolliamme elämästämme, ja teknologian viehätys piilee sen kyvyssä lisätä varmuua ja vähentää näin kokemaamme eksistenaalista ahdistusta. Tämä kontrollin lisääntyminen on johtanut ajaelussamme muutokseen, jota kuvaa hyvin seuraava sitaa: “Technology has led to many more things being within our power but this leads us to see life issues as problems to be solved rather than as mysteries to be lived or challenges to be met.” 4
“Ovatko käyämämme teknologiat vähentäneet kykyämme sietää epävarmuua?” kysyn Laakasuolta. “Tieteen kehityksen myötä uskontojen ote olemassaoloon liiyvien kysymysten seliäjänä ja epävarmuuden helpoajana on murtunut,” Laakasuo sanoo. “Tietokoneen toimintalogiikan voi ymmärtää suhteellisen helpos. Itsen ymmärtäminen eräänlaisena etokoneena voi ehkä helpoaa epävarmuua,” hän pohi. Hän ei kuitenkaan ajaele, eä nykyiset teknologiamme olisivat mitenkään erityisiä siinä suhteessa, eä niillä pyriäisiin hallitsemaan epävarmuua. Hänen mukaansa voidaan ajatella, eä kaikki kehiämämme (psyko)teknologiat uskonnoista lähen ovat pyrkineet juuri tähän. Olemmeko sien korvanneet uskonnoista saamamme turvan teknologialla? “Mahdollises. Mua ennemminkin ajaelen niin, eä tämä turva ja elämän merkityksellisyys tulee yhteisöissä tapahtuvasta ongelmanratkaisusta, siitä kun välämäömyyden pakosta joudumme tekemään yhteistyötä muiden kanssa selviytyäksemme ja siitä, eä on hyödyllinen osa omaa yhteisöä.” Toisen keskustelun aihe lieneekin sien se, missä määrin tämän kaltainen merkityksellisyyden löytäminen on nykyisessä teknologiavälieistyvässä maailmassa mahdollista.
Tristan Harris kuvaa teknologiayritysten toimintalogiikkaa kilpajuoksuksi aivorungon ymeen (race to the boom of the brainstem).5 Hänen mukaansa yritykset hyödyntävät häikäilemäömäs ihmismielen heikkouksia tehdäkseen voioa. Mainostuloihin perustuvassa liiketoimintamallissa alustojen käyäjät ovat tuoeita ja heidän huomionsa on se, mitä alustat myyvät yrityksille. On siis maksimoitava käyäjien alustalla käyämä aika, huomio, engagement. Tämä tapahtuu kaikista tehokkaimmin kohdentamalla manipuloin siihen ihmismielen osaan, joka prosessoi etoa nopeas ja intuiivises. Halutaan saada aikaan vahvoja, väliömiä tunnereakoita, häivyää käyäjän toimijuus ja luoda automaaseen prosessoinin perustuva transsila, jossa ei ole etoisen valinnan mahdollistavia taukoja. Miten tällainen informaaoympäristö vaikuaa ihmismieleen?
“Kyllähän sosiaaliset mediat koukuavat meidät jatkuvaan negaivisen reagoimisen kierteeseen. Toisaalta hitaan ajan väheneminen ja nopean ajan lisääntyminen muuaa ihmisen fenomenologiaa todella merkiäväs,” Laakasuo toteaa. Hän viiaa Thomas Hylland Eriksenin 2001 ilmestyneeseen teokseen Hetken tyrannia, jossa Eriksen kuvaa informaaoteknologian kehityksen
aiheuamaa ajan kokemuksellisuuden muutosta. Vuosituhannen alussa ilmestyneessä teoksessa tämän kokemuksellisen ajan kiihtymisen huippuna nähdään tvohjelmien pirstaloituminen mainoskatkoilla ja kymmenen sekunnin soioäänet. 6 Nyt olemme saavuaneet kiihtymisen pisteen, jossa liian pitkiin tviieihin vastataan ynseällä kirjainyhdistelmällä TLDR (too long didn’t read). “Olemme meneäneet kärsivällisyytemme ja kykymme hitaaseen aikaan. Emme esimerkiksi kestä tylsistymistä tai negaivisia tunteita. Esimerkiksi pahaa oloa voidaan lääkitä vaikkapa ylensyömisellä tai nepornolla, sen sijaan eä vain oltaisiin pahan olon kanssa. On tapahtunut kuluurin muutos, jossa on hyväksyävää olla oamaa hidasta aikaa.” “Hitaan ajan puutos vaikeuaa kokonaiskuvien muodostamista, vie meidät totuuden jälkeiseen aikaan eli siihen, mitä Perussuomalaisten kansanedustaja Riikka Slunga-Poutsalo kuvaa sanomalla, eei oikeastaan ole väliä ovatko asiat toa vai eivät, vaan sillä miten asiat koetaan.” 7
Laakasuon mukaan sosiaalinen media ei ruoki sellaisia yhteisöllisyyä ja prososiaalisuua tukevia hyveitä, kuin rehellisyys, luoamus, vakaus ja valppaus. Nämä hyveet ovat olleet keskeisessä roolissa ihmisyhteisöjen evoluivisessa kehityksessä ja ilmenevät jossain muodossa monissa eri hyveeesissä viitekehyksissä. Nykyinen sosiaalinen media puolestaan ruokkii itseen keskiymistä, individualismia, yksinäisyyä ja riiämäömyyden tunteita toisaalta vihaista reagointapaa ja muita ansosiaalisia piirteitä. Myös MIT:ssä ihmisten ja roboen välistä vuorovaikutusta tutkineen Sherry Turklen mukaan sosiaalisten medioiden mahdollistama jatkuva yhteydessä oleminen on oikeastaan johtanut siihen, eä emme ole enää kehenkään todellisessa yhteydessä. Hän muotoilee asian teoksessaan Alone Together: Why we expect more from technology and less from each other näin: “Digital connecons and the sociable robot may offer the illusion of companionship without the demands of friendship. Our networked life allows us to hide from each other, even as we are tethered to each other. We’d rather text than talk.” 8
Humaanimpaa teknologiaa ja hyve-eesiä taitoja
Aamu alkaa pikkuhiljaa kääntyä päiväksi ja haastaelu alkaa lähestyä loppuaan. Haluaisin kovas lopeaa keskustelumme vähän vähemmän dystooppisiin tunnelmiin ja pyydänkin Laakasuota pohmaan, mitä hyvää nykyisenkaltaisissa teknologioissa on. “Mielestäni uusissa sosiaalisissa medioissa ei ole mitään sellaista posiivista, mitä ei olisi löytynyt jo esimerkiksi vanhasta kunnon Ircistä, pikemminkin päinvastoin. Silloin jokainen käyäjä oli sentään kuullut nekestä, siis jonkinasteisesta käyäytymiskoodistosta internessä keskustellessa ja sitä kaua esimerkiksi yleisimmistä argumentaaovirheistä,” Laakasuo toteaa piiaamaa yrityksestäni vaihtaa näkökulmaa opmissempaan. Fair enough. Teknologiayritykset argumentoivat varmas mielellään alustojensa posiivisista puolista, joten jätetään se heille. “Ainoa posiivinen näkökulma tähän kaikkeen on se, eä ihmisillä on mahdollisuus herätä, päästää ir ja alkaa pohmaan sitä, mikä tässä elämässä on oikeas tärkeää,” sanoo Laakasuo ja jatkaa samaan hengenvetoon: “Se, eä Facebook tuhoutuisi olisi varmaan aika suuri palvelus ihmiskunnalle.” Ongelma on todellakin sen verran suuri ja monimutkainen, eä ratkaisukeskeinen suhtautuminen saaaa tuntua naiivilta. Hiljaain julkaistu Nelix-dokumen The Social Dilemma alkaa sillä, kun teknologiayritysten ensiä työntekijöitä pyydetään määrielemään, mikä sosiaaliseen mediaan liiyvä ongelma itseasiassa on. Seuraa pitkiä hiljaisuuksia, mieeliäitä katseita ja takeltelevia vastauksia. Mua sien vyyh alkaa aueta. Tristan Harris on yksi niistä opmisteista, jotka väsymäömäs esiävät vaikeita kysymyksiä ja pyrkivät ideoimaan vaihtoehtoa nykyiselle lanteelle. Hän ei halua eroon sosiaalisista medioista, vaan peräänkuuluaa parempia, eesempiä ja humaanimpia sellaisia. Miten näitä humaanimpia teknologioita sien luodaan? Mikä olisi sellainen liiketoimintamalli, joka kannustaisi ihmisiä toteuamaan aristoteelisia hyveitä, kuten älykkyyä, kohtuullisuua ja lempeyä sen sijaan, eä se luo tuoonsa vastakkainaseeluilla, riiämäömyyden tunteilla sekä
tarkkaavaisuuden häiriöillä? Pitäisikö sosiaalisen median alustojen esimerkiksi palkita käyäjiään faktoihin perustuvasta, kohtuullisuuteen tai altruissiin tekoihin kannustavasta sisällöstä? Tuntuu, eä miten päin asiaa tarkasteleekaan, törmää väistämää kysymykseen siitä, miten me ihmiskuntana määrielemme arvomme, sen mitä haluamme tavoitella ja mikä on meidän mielestämme hyvää. Meidän tulisi siis ensin pystyä määrielemään se ja vasta sien voisimme tehdä teknologioitamme koskevat eeset päätökset etoises. Ja miten tällainen päätös sien tehdään? Voisiko psykologeilla, filosofeilla ja muilla ihmiseteilijöillä olla tähän kysymykseen jotain tarjoavaa? “Uskon, eä jos me halutaan muuaa nykyistä sosiaalisen median kuluuriamme, työnsarkaa löytyy erityises tarhatädeille ja peruskoulun opeajille,” Laakasuo naurahtaa ja jatkaa: “Tarvitsemme hyve-eesten taitojen opetusta, argumentoinnin ja kirjoitustaitojen opetusta. Tarvitsemme ennen kaikkea henkistä ja hengellistä kasvua.” Sien hän osoiaa kuvaa hyllyssään: “Minulla on tuossa kuva Star Trekin Jean-Luc Picardista, koska hänen hahmossaan kiteytyy mielestäni länsimaisen hyvefilosofian mukainen hyveellinen toiminta. Hyveellinen toiminta on viisauden myötä kehiyvää kykyä toimia tasapainoises kaikkien eri hyveiden suhteen. Tätä ihmiskunta nyt tarvitsee.” v=qKvRUfZ_u1o
Lähteet:
[1] Ong, T. (9.11.2017). Sean Parker on Facebook: ‘God only knows what it’s doing to our children’s brains’. Haeu osoieesta hps:// Tristan Harris [video]. Haeu [6] Eriksen, T. H. (2001). Tyran-
www.theverge.com/2017/11/9/ 16627724/sean-parker-facebook -childrens-brains-feedback-loop [2] Center For Humane Technology. (11.10.2020). Haeu osoieesta hps:// www.humanetech.com/
[3] Tedx Talks. (19.7.2013). Neuroenlightenment: John Vervaeke at TEDxUofT [video]. Haeu www.youtube.com/watch? [4] Adams, M. (2013). A concise introducon to existenal counselling. Sage. [5] TED. (28.7.2017). How a handful of tech companies control billions of minds every day | osoieesta hps:// www.youtube.com/watch? v=QBzfuMiot-o
osoieesta hps:// ny of the moment: Fast and slow me in the informaon age (Vol. 74). London: Pluto Press. [7] Lehto, M. (2.8.2015). Perussuomalaisten puoluesihteeri Jyväskylän väkivaltaisuuksista: ”Meillä ei ole sinne puolueena minkäänlaisia yhteyksiä”. Haeu osoieesta hps://www.is.fi/ komaa/art2000000970489.html
[8] Turkle, S. (2017). Alone together: Why we expect more from technology and less from each other. Hachee UK.
