Kompleksi-lehti 1/23

Kompleksi 1/23

KOMPLEKSI 1/2023

kannet

Noora Kokko

Danielle Navarro

taitto

Milla Miettunen Samir

kirjoittajat

Johanna Hämäläinen

Andreas Johansson

Niko Jääskeläinen

Jan Kanerva

Iiris Mankki

Ilmari Moisio

Samir Verma Luka

kuvitus ja valokuvat

Noora Kokko

Iiris Mankki painettu

Helsingin yliopiston psykologian opiskelijoiden ainejärjestölehti KOMPLEKSI ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Kompleksi-lehti on tuotettu HYYn lehtituen avulla.

Penis tuhoaa mun elämän.

Jos Rexin siivoukseen ei tule porukkaa, lakkautan Kompleksin.

- puheenjohtaja

Freud kuoli kai kannabis-yliannostukseen.

- psykan fuksi terkossa

Aina kun alan tekemään mun kandia, niin pieni pala mun sielusta kuolee.

- innokas kolmannen vuoden opiskelija

Kun heräätte lauantaiaamuna, ja perjantaina tuli biletettyä, niin heilutelkaa silmiä puolelta toiselle. Se auttaa!

- luennoitsijan viisauksia kognitiivisen neurotieteen luennolla

”Influenssa on mun toivo.”

-Koolla on väliä -sitseistä haaveileva

Joskus katastrofien on vain annettava tapahtua.

- anonyymi hallituksen jäsen

Psylin toimipiste on sentään Bulevardilla, mutta Lääkäriliiton on vittu jossain Sörnäisissä.

- unarissa kuultu

Kaikesta voi syyttää Lääkäriliittoa, jos oikein haluaa.

Ja mistä teidän pitäisi tämä tietää? No en tiedä. Ei varmaan mistään.

- nimetön luennoitsija tilastokurssilla

Onko keliaakikot allergisia homeelle?

- bilis teekkarisitsien ruokia valmistellessaan

Meidän maailma on melkoista visuaalista ilotulitusta. Se alko, kun tuli animet sun muut, tatatatatatata, hachimaa!

- Jari Lipsanen Psykologisten arviointimenetelmien kurssilla

Tai sitten voitte pyytää poika-tai tyttöystäviä. Hyvähän se on nähdä, mitä niiden päässä liikkuu.

- Paavilainen ehdottamassa potentiaalisia koehenkilöitä EEG-harkkatyöhön

”Lääketutkimus on yksinkertaisten ihmisten tutkimusta!”

-Henkilökunnan jäsen psykan ilmiöiden monimutkaisuutta tuskailevalle opiskelijalle

Nykyään kyllä tekisin tän tutkimuksen eri tavalla. Mutta se julkaistiin hyvässä lehdessä!

- nimetön luennoitsija Hyvinvoinnin ja terveyden psykologian kurssilla

”Jos ihmiset on sosiaalisesti ahdistuneita, niin ei sille voi mitään.”

- hallituksen kokouksen pohdintoja

Arvoisa lukija!

Kuulitko jotain jakamisen arvoista? Vaivaako mieltäsi jokin elämää suurempi kysymys?

Kompleksi-lehden somekanavista löydät lomakkeen, jolla voit jakaa kuulemasi Kuultuapalstalle sekä lähettää toimitukselle kysymyksesi

Toimitusesittely

Mikä on estetiikkasi?

Wannabe-French-Korean

Jan

Sammakkomyrsky auringonpaisteessa

Luka kts. kuva

Milla

Merenneitokeijuprinsessa <3

Iiris

Andy 1960-luvun isä

Johanna Nopean Buzzfeed-testin perusteella cottagecore.

Aleksi Yaasified nuuskamuikkunen

Samir Jedi-ritari

Pääkirjoitus Kliimaksi ja antikliimaksi

Kauneus on absoluuttista ja käsittämätöntä mutta usein tavallista ja tuttua – kasvotutkimuksissa kauneimmiksi saadaan keskimääräisimmät. Kauneus ei kärsi vaan hyötyy ympäristönsä kauneudesta, niin arkkitehtuurissa kuin ajattelussa. Kauneus on myös herkkää: pieni kolaus symmetriaan voi tehdä siitä irvokkaan, tai se voi huomaamatta haalistua päivien tai vuosien saatossa. Siksi kauneutta tulee suojella pilaantumiselta, purkamiselta ja korvaamiselta, vaikka katoavaisuus onkin osa sen viehätystä.

Toisaalta kauneus on jotain äärimmäistä. Siihen voidaan pyrkiä työllä, mikä vaatii joskus silkkihansikkaiden vaihtamista painolevyihin. Tällainen kauneus saattaa piillä järjestelmällisyydessä, ja se voidaan saavuttaa matemaatikon luovuudella tai balettikoulun kurilla. Se on dynaamista. Aristoteleelle mieskauneus ilmeni eri ikinä eri tavoin: Nuorissa se oli kykyä päihittää muut urheilussa ja miellyttää silmää, raavaissa miehissä taas voimaa pärjätä työssä ja sodassa. Vanhoille se tarkoitti iän kivutonta

kestämistä. Kauneus voi siis olla myös kyvykkyyttä, ja se saattaa puhjeta esiin vain suhteessa muihin.

Kauneus on ristiriitaista. Kaikkine puolineen se ei mahdu mihinkään eikä kenenkään, vaan tarvitsee aina vastinkappaleen. Se mikä on herkkää ja absoluuttista istuu parhaiten sen kanssa, mikä on voimakasta ja luovaa. Kiinnitämme ihmiskauneuteen erityisen paljon huomiota: useimmat meistä ovat kiinnostuneempia omasta kauneudestamme kuin peilin.

Siksi on hölmöä arvottaa kauneutta yhdessä ihmisessä. Ihmiskauneus on suurimmillaan parissa, jossa vastakohdat yhtyvät. ■

Se wsi päätoimittaja,

Pääkirjoitus Kohti kauniimpaa maailmaa

Kauneus, jumalan käsikirjoitus. Näin runoilija

Ralph Waldo Emerson kuvailee kauneutta; ehkä parhaiten mieleen jäänyt kuvaus kauneudesta, joka humanistisesta perinteestä on vastaan tullut.

Kauneus puhdistaa sielun kaikesta itsekeskeisyydestä ja alhaisuudesta. Se vie huomion pois itsestä ja saa ihmisen kokemaan yhteyttä johonkin itseään laajempaan. Kauneus kasvattaa ihmisen tahtoa elää lujemmin ja halua toimia jalosti. Se kutsuu luokseensa, lohduttaa ja vahvistaa.

Kauneutta voi löytää monesta paikasta, mutta vahvimmin sitä olen kokenut musiikista. Yksi vaikuttavimmista musiikillisista teoksista on ollut Beethovenin 9. sinfonian tunnettu kuoro-osuus, jossa yhdistyy musiikillinen ja runollinen puoli Schillerin oodi ilolle -runon kehystämänä. Laulu ihmiskunnan yhdistymisestä ja kaikkien rajojen katoamisesta ihmisten väliltä on hienoimpia asioita, joita voi kuulla joltain, joka aidosti uskoo tähän. Jos kaikki ihmiset omaksuisivat samankaltaisen asenteen kuin mitä teoksessa halutaan esittää, olisi maailma paljon ystävällisempi paikka.

Matkustaminen on toinen tapa päästä lähemmäksi kauneutta. Esimerkiksi Euroopan historiallisten kaupunkien kauniit arkkitehtuurin mestariteokset, taidehistorialliset museot ja muut nähtävyydet sytyttävät myös kirkkauden sieluun. Myös vieraiden kielten opiskelun kautta pääsee tekemisiin erilaisten ihmissielujen kanssa ja kykenee uppoutumaan syvemmin vieraisiin kulttuureihin ja löytämään niistä kauneutta.

Parhaita tapoja käyttää vapaa-aika lieneekin kauniiden asioiden parissa. Onkin ihme, että kauneuden merkityksestä puhutaan nykyään niihin vähän. Kauniiden asioiden kanssa ajan viettäminen on psykologisesta näkökulmasta yksi parhaista tavoista lisätä ihmisen hyvinvointia ja terveyttä.

Kauneus on ennen kaikkea kuitenkin jotain itsessään arvokasta. Käytin viime vuodesta 80 päivää musiikin kuunteluun ainoastaan sen vuoksi, että koin saavani siitä niin paljon iloa ja merkityksen tunnetta. Maailmamme, jossa uskontojen merkitys

on vähenemässä, on yksi keskeinen paikka löytää syvempää merkityksen kokemusta taide ja korkeakulttuuri. Näistä voi täysin sekulaaria maailmankatsomusta kantava ihminen löytää samankaltaisia uskonnollisia kokemuksia, joita uskovainen löytää uskonsa kautta.

Kauneutta ei kuitenkaan ole aina helppoa katsoa silmiin, sillä se asettaa väistämättä kontrastin itsemme ja kauniin asian välille. Kauneus kutsuu meitä tulemaan mieleltä ja sielulta kauniimmiksi ihmisiksi, mutta ihmisenä kehittyminen ei ole helppo tehtävä ja vaatii paljon omien heikkouksien ja pelkojen ylittämistä ja niistä luopumista.

Tunnetuin saksalainen kirjailija Goethe sanoi, että ihminen näkee maailman sen kaltaisena, millainen hänen sydämensä on. Ihminen, joka on kultivoinut itseään paljon viettämällä aikaa jalojen ja kauniiden asioiden parissa näkee myös ympärillään enemmän kauneutta ja hyvyyttä. Kauneudella on suuri potentiaali auttaa meitä kasvamaan kohti sitä parasta mahdollista ihmistä, jonka voimme kuvitella. ■

Wanha pt.,

Pj-palsta Absurdi ja abstrakti kauneus

Kunsain tietää lehden teeman, vietin vielä joululomaani Pohjanmaan perukoilla, jokseenkin häkeltyneenä syyskokouksen tuomasta pj-manttelista. Ensimmäinen reaktioni tiedoksiantoon oli eräänlainen absurdiuden tunne, joka hyökyaallon tavoin vyöryi ylitseni. En nimittäin todellakaan ollut muistanut, että minunkin pitäisi tänne jotain rustata. Enhän minä mistään mitään tiedä!

Tästä absurdiudesta johtuneen hämmennystilan aiheuttamassa hetken mielijohteessa kysäisin sitten isältäni (jonka vastaukset ovat n. 70 % ajasta täydellisen hyödyttömiä), että mitäs ihmettä tänne kirjoitan. Näin jälkikäteen ajateltuna tämä oli todella surkea idea, mutta isäni örähti kuitenkin sohvalta yllätyksekseni jotain, josta oli hyötyä:

”Kauneus on sitä, että jokin ei ole rumaa.”

Saatatte lukea tätä ja pohtia, että mitä tällaisesta väitteestä voi saada irti. Mutta jos miettii, tämähän on aivan mainio väite pohjustamaan pohdintaa siitä, mitä me luokittelemme kauniiksi. Onko kauneuden pakko olla jotain

sensorisesti miellyttävää, kuten Kiasman maalaukset tai Schubertin sinfoniat? Jotkut kokevat elämän kiertokulun kaltaiset abstraktit asiat kauniiksi, vaikkei niille ole havaittavissa mitään suoraa sensorista komponenttia. Ei, olisi aivan turhan rajoittavaa, mikäli lähtisimme rajaamaan kauneutta vain taiteen kaltaiselle, puhtaan konkreettiselle ilmaisulle. Kauniit asiat eivät välttämättä ole millään tavalla havaittavissa edes fyysisessä maailmassa! Miten muuten voisimme edes puhua ”kauniista ajatuksesta”?

Samalla tavalla myös rumuus on kummallinen käsite. Se liitetään usein epätäydellisyyteen, jonkinlaiseen ristiriitaan suhteessa ympäröivään kontekstiin. Kehtaan väittää, että jokainen kauniiksi mielletty asia sisältää pieniä ”rumia” yksityiskohtia, oli se sitten pientä dissonanssia sävelmän harmonioissa, tai vaikkapa näennäisesti kauniin ajatuksen ympärillä pauhaava rumempien ajatusten kakofonia. Jos kauneuteen kuuluu mukaan se, että se ei voi olla rumaa, niin miten ihmeessä mikään tässä maailmassa voisi olla kaunista? Kauneudessa näyttäytyykin suuressa osassa sen subjektiiviset komponentit: mitä juuri minä koen kauniiksi.

Juuri aloittaneena puheenjohtajana, upouuden hallituksen toimintaa seuranneena ja valvoneena, voin todeta Kompleksin ja Kompleksi-hengen itsessään olevan kauniita. Oli kyse sitten satunnaisesti Terkossa juttuseuran löytämisestä tai Hartsun Unicafessa aterioimisesta hyvässä porukassa, voin sanoa, että olen saanut Kompleksista tähän mennessä (ja todennäköisesti tulevaisuudessakin) kauniita kokemuksia. Teistä rakkaista jäsenistämme ja siitä kauniista energiasta, mitä tuotte yhdistyksen toimintaan ei voi olla muuta kuin ylpeä ja innokas, enkä malta odottaa, että pääsen näkemään millaiseksi tämä vuosi muodostuu teitä johtaessa. Voinko jopa sanoa, että odotan ja oletan tulevan vuoden olevan kaunis? ■

taitto: MILLA MIETTUNEN

Kompleksin hallitus 2023

Hallintojaosto

1. Mikä olisi ensimmäinen päätöksesi diktaattorina?

2. Lähetä kuva mielestäsi kauniista asiasta.

Taloudenhoitaja,

1. Suomen kansallislauluksi vaihdetaan Popedan Matkalla Alabamaan -biisi (tai sitten maustamaton jogurtti tehdään laittomaksi).

Puheenjohtaja, Ilmari Moisio

Varapuheenjohtaja, Janna Hakala

Sihteeri, Iiris Paljakka

Silja Kesola

1. Asettaisin hintakaton kurkulle

1. Diktaattorina päättäisin, että jokainen saisi aina pitää vapaapäivän omana syntymäpäivänään.

1. Aino-jäätelön hinta alemmaksi!!!

Edunvalvontavastaava, Kira Schalin

1. Uudet naapurit jotka bilettää joka sunnuntai (???).

2. Ainakin haluisin olla yks mun posliinielefanteista, joiden kärsällä säilytän mun sormuksia. :3

Edunvalvontavastaava, Johanna Hämäläinen

1. Se, että pitäis keksiä vastaukset kolmen jaoston esittelykysymyksiin.

2. Iittalan Vulpes Punaselkä.

Edunvalvontajaosto

1. Mikä valvotutti viimeksi?

2. Mikä sisustusesine olisit?

Opintovastaava ja supertuutori, Annika Allén

1. Lääkiksen superristeily.

2. Jokin ihania muistoja huokuva valokuva seinällä.

Opintovastaava, Anna Vuorinen

1. Olen erinomainen nukkuja, ja on oikeastaan vain yksi tekijä, joka valvottaa minua öisin: bileet. Viimeisin oli Lääkiksen superrisse.

2. Ehdottomasti jokin kaakelipinnoitettu, mieluiten oliivinvirheän värinen. Jos ei ole pakko olla esine, niin olisin kaakeliseinä.

Ekskursiotiimi, Anna Kivistö

1. Aikaisia aamuherätyksiä.

2. Silmät.

Ekskursiotiimi, Mona Jeulonen

1. Liian lähelle pyrkiviä ampiaisia.

2. Silmät. <3

Ekskursiotiimi, Jere Ojala

1. Herwantapeli.

2. Peukalo.

Alumnivastaava, Aida Lindy

1. Käsityötäni kohtaan.

2. Masu. :)

Sidosryhmäjaosto

1. Mitä kohtaan sinulla on sitoutumiskammo?

2. Mikä on mielestäsi kaunein kehonosa?

SPOL-edustaja, Heidi Tanttu

1. Sitoutumiskammo on elämänmuutoksia kohtaan.

2. Kaunein kehonosa on hiukset!

SPOL-edustaja, Aleksi Moisio

1. Pelkään kuollakseni sitoutua mihinkään päälle kolmen kuukauden tai alle kolmen tunnin päähän.

2. Sukupuolielimet :D

Hepsy-edustaja, Ninja Vaarala

1. Pastasalaattia.

2. Lantio-lonkka-masu. :)

Hepsy-edustaja, Iiris Mankki

1. Terveellisiä elämäntapoja.

2. Kädet! Ja tietty massiiviset hauikset.

Myynti- ja yritysyhteistyötiimi, Melissa Huuskonen

1. En pysty sitoutumaan elokuviin - ahdistaa tietää etukäteen, että tuun olemaan paikoillani ja passiivisena monta tuntia putkeen

2. Selkä on tosi esteettinen!

Upsy-Edustaja, Viivi Laamanen

1. Päivän asuvalintoja

2. Poskipäät.

Upsy-edustaja, Johanna Hämäläinen

1. Otsatukan leikkaamista.

2. Pylly. :)

Myynti- ja yritysyhteistyötiimi, Salla Skön

1. TV-sarjoja. Mulla on varmaan 20 sarjaa kesken, enkä ikinä katso useampaa jaksoa samasta ohjelmasta peräkkäin.

2. Silmät

Myynti- ja yritysyhteistyötiimi, Hanna Kis

1. Tatskat!! Haluisin olla niin sellanen ihminen jolla ois kaikkii maailman hienoja tatuointeja, ongelma on vaa etten uskalla päättää enkä sitoutuu edes yhteen :-D

2. Varmaan pylly. Tai kyynärpää. Se muuttuu koko ajan riippuen siitä missä asennossa ihmisen käsivarsi on. It’s fascinating

Myynti- ja yritysyhteistyötiimi, Alli Haavisto

1. Aikaisia aamuherätyksiä kohtaan. Haluaisin olla aamuvirkku, mutta pelottaa, että niihin sitoutumisen seurauksena väsyttää kokoajan.

2. Korvat, koska hankin juuri elämäni ensimmäiset korvakorut ja nyt ihailen korviani jatkuvasti.

Tapahtumajaosto

1. Mikä on bravuuritanssiliikkeesi?

2. Mikä on paras tuoksu bileissä?

Biletiimi, Essi Mård

1. Perus suomalainen käden hakkaus ilmaan.

2. Mun valentinon hajuvesi. :)

Biletiimi, Matleena Utunen

1. Käärme, jos Rebe lumoo mut. ;)

2. -

Biletiimi, Rebecca Björklund

1. Lumooja jos matu on käärme ;)

2. Juuri korkattu punaviini.

Tarjoilutiimi, Meeri Neuvonen

1. Shake your tail feather.

2. Alkoholi (mieluiten lattialle kaadettu, niin tuoksu kestää pitkään…)

Tarjoilutiimi, Hilla Lyytikäinen

1. Ostoskärryt

2. Popcorn :3

Tuutorivastaava, Mona Jeulonen

1. Joulukuusitanssi (aina porukassa!!)

2. Vappusima. <3

Biletiimi, Melina Välisaari

1. Sellaset missä olkapäät liikkuu jotenkin.

2. Mitä ne on :D

Tarjoilutiimi, Milla Miettunen

1. Paritanssipyörähdykset

2. Tuoksukynttilä <3

Tarjoilutiimi, Pirta Luukkanen

1. Tanssimeemien imitointi ja musiikkivideon arvoiset, säkenöivät taidonnäytteet. Käytännössä pään nyökyttely..

2. Hyvä ruoka ja punaviini!

Tarjoilutiimi, Julius Lehtonen

1. En osaa tanssia.

2. Mulla on huono hajuaisti.

Hyvinvointitiimi, Iiris Paljakka

1. Dropping it low. <3

2. Sellainen mistä tulee itsevarma olo!

Hyvinvointitiimi, Suvi Reponen

1. Ujo lantiokeinutus.

2. Se raittiin ilman rapeus kun astut ulos klubista.

Hyvinvointitiimi ja tilavastaava, Sonja Hiukka

1. Shake that booty.

Hyvinvointitiimi, Hanna Kis

1. Oon tosi hyvä hyppii salin toiseen päähän hyökyaallon kertsin aikana.

2. Semmonen missä pystyy vielä hengittää.

Hyvinvointitiimi, Inka Riihelä

1. Raivotanssi!!

2. Raikas ulkoilma bileiden jälkeen. <3

Hyvinvointitiimi, Ellen Saikku

1. White girl dancing.

2. Ei ainakaan pieru.

Hyvinvointitiimi, Viivi Laamanen

1. Toivon etten kaadu kun heilun tässä”-muuvi.

2. Rex. <3

2. Minttukaakao.

Hyvinvointitiimi, Silja Kesola

1. Bravuuritanssiliikkeeni on ” ruokien kerääminen ostoskärryihin ”. :D

2. Paras on Dumle kaurajuoma sitsien holittomana liköörinä.

Seminaarivastaava,

1. Talotanssi on ollut mun bravuuriliike vuodesta 2015. Toimii kaikkialla.

2. Ennen bileitä: punaviinin tuoksu (ja maku). Virittää bilefiilikseen. Bileiden jälkeen: hiki. Tietää, että on ollut hyvät bootysheikkausbileet

1. Epämääräinen hytkyminen post-punkin tahtiin

2. Hajuvesi + halpa siideri + hiki

Tilavastaava, Aida Lindy

Vilma Vuorinen

Kansainvälisyystiimi ja yhdenvertaisuusvastaava, Siiri Piha

1. Tanssiliikkeitäni ei voi sanoin kuvailla. :D

2. Ranskalaiset pitkän illan jälkeen.

Kansainvälisyystiimi, Anna Talkkari

1. YMCA

2. Kahvi <3.

Kansainvälisyystiimi, Noora Kokko

1. Tosi epämääränen voguing.

2. Ulkoilma ja/tai ranskalaiset <3

Ympäristö- ja yhteisvastuuvastaava, Ninja Vaarala

1. “Huoneen nurkkaan vetäytyminen.”

2. Lämmin olut.

Somevastaava,

Ellen Saikku

1. �� keiju, koska se on herkkä ja eteerinen.

2. Kaikki on kaunista.

IT-vastaava, Anni Bergström

1. Punainen örkki �� (ja pa nila inen oni). Se sopii joka iseen tila nteeseen.

2. Rakentaisin uudet verkkosivut, jotka toisivat paremmin esiin rakkaan Kompleksimme kauniita sävyjä ja vivahteita.

Tiedottaja, Ida Autio

1. ��, koska elämässä pitää olla säihkettä.

2. Tämä ei liity suoraan itse Kompleksiin, mutta Rexin sisustuksesta olisi hyvä aloittaa. :D

Mediajaosto

1. Mikä on lempiemojisi?

2. Miten kaunistaisit Kompleksia?

Toimitus, Samir Verma

1. ��, koska se kuva sta a a ika hyvin yleisintä rea ktiota siihen, kun joku sa noo jota in “ha uska a ”.

2. Kompleksin somessa voisi ehkä olla enemmän kulttuuria upotettuna, sitaatteja filosofeilta, kliinikoilta, runoilijoilta sekä kuvataidetta ja musiikkia.

Toimitus, Aleksi Moisio

1. ��, enkä koe tarvetta perustella miksi

2. Maalaisin sellaisen valtavan muraalin biomedicumille Aromin läheiseen hissikuilun seinään. Siinä on tyhjää tilaa ja siihen saisi vaikka mitä.

Toimitus, pt., Luka Vähäsarja

1. En usko emojeihin.

2. Vaihtaisin KeltikangasJärvisen valokuvan maalaukseen.

Toimitus, Iiris Mankki

1. ��. Se on kla ssikko, jota voi käyttää lähes missä ta ha nsa tila nteessa

2. Business ca sua l -pukukoodi luennoille.

Toimitus,

Johanna Hämäläinen

1. ��, koska hän näyttää todella reippaalta ja tyytyväiseltä

2. Vaihtamalla kaikkien dokumenttien fontiksi Cambrian.

Toimitus, Milla Miettunen

1. �� koska ra kka us.

2. Glitterillä.

Toimitus, Andreas Johansson

1. ��, koska joskus xdd ei riitä.

2. Pukisin haalarit päälle myös syksyllä

Podcast, Jere Ojala

1. �� Päällikköemoji joka tietää mitä ta htoo.

2. Tekisin logosta hieman pelkistetymmän, kun se on niin kompleksi.

Toimitus ja podcast, Jan Kanerva

1. �� Hänellä on tiedustelua keventävä va ikutus.

2. Joku varmaan loukkaantuu, mutta tuulta päin: uudistaisin kompleksin logon

Podcast, pt. Pihka Oksanen

1. ��, koska tällä voi ilma ista epätoivoa ra ikuva a n ääneen

2. Lempivärini sattuu olemaan liila, joten muuttaisin ihan kaiken Kompleksiin liittyvän liilaksi (merchin, haalarimerkit, ihmisten vaatteet, Rexin seinät...).

Podcsat, Niklas Saris

1. ��, koska se kuva a mun elämää.

2. Sirottelisin yksisarvispölyä Rexille ja Mocsuun lisätäkseni ripauksen taikuutta kaikkeen.

Skönhet

Teksti: ANDREAS JOHANSSON

Kuvat: IIRIS MANNKI

Taitto: MILLA MIETTUNEN JA LUKA VÄHÄSARJA

Kauneus on universaali ilmiö. Kauneus yleensä alkaa silloin kuin sanat loppuvat. Kuitenkin kielet maailman eri osista ovat keksineet sanoja sen kuvaamiseen. Näistä sanoista minulle läheisemmät ovat kauneuden lisäksi englannin beauty ja ruotsin skönhet. En usko, että mitkään kaksi näistä sanoista ovat täysiä synonyymeja. Kauneutta voidaan lähestyä monesta eri näkökulmasta ja eri kielet tuovat yksilölle ainutlaatuisia keinoja tähän tarkoitukseen.

Osittain tämän takia, ja osittain siksi että tykkään runoilla, päätin kirjoittaa kolme runoa, yhden kauneudesta, one about beauty och en om skönhet.

Runoissa näkyy taatusti eri kulttuuriset kontekstit, jossa olen oppinut kyseistä kieltä. Esimerkiksi suomea ja englantia olen osittain oppinut kuuntelemalla rap-musiikkia. Miten eri kulttuuriset tekijät lopulta vaikuttivat runoihini ja missä määrin eri kielet toivat oman sävynsä jää lukijalle pääteltäväksi.

Lähestymistapani runoihin oli yksinkertainen: Kirjoitin ensin kyseisen sanan ylös ja annoin sitten mieleeni valua mielikuvia. Lopputuloksena on kolme aika erilaista runoa, jotka kuvaavat mitä kauneus, skönhet ja beauty ovat juuri siinä hetkellä merkinneet minulle.

Skönhet, För dig kliver jag över murar, För dig simmar jag ut i havet, För att gå med dig hand i hand, Så simmar jag tillbaks till land, O ljuva skönhet, När jag finner mig inuti en brand, Tänker jag på dig ibland, Skönhet, Jag skrev en dikt om dig ida, I hopp om att allting ska bli bra, Skönhet, Dig ser jag lite över lag Hoppas du dyker upp en dag

Beauty

I once stared into an ocean

Reflecting back what I feared And so, I dropped a tear

The water at once started running away Like an ever-growing sphere

As I stared into the space between The beautiful waves, it seemed

I finally ceased to see the sea as something to be feared

Instead, I could feel the motion of the ocean, the eternity of the wheel

My tear, I am grateful for you, truly Master of sadness, champion of beauty

Kauneus

Maailma on kauneimmillaan

Kun sylissäsi chillaan

En susta luopuis millään

Rakentaisin uuden sillan

Rakkauttasi kaipaan aina

Ollessasi muilla mailla

Takiasi Turussa aikaa vietän

Sillä surussa elämä on vaikea sietää

Sieltä kauneutesi itään päin loistaa

Päivät kanssasi tahdon ikuisesti toistaa

Kompleksi fanittaa:

Iiris Hovatta

Kuka olet, Iiris Hovatta?

Olenperuskoulutukseltani biologi, mutta mieli ja mielenterveys ovat aina kiinnostaneet minua. Opiskeluaikana tutkin skitsofrenian perinnöllisyyttä ja tein väitöskirjani siihen liittyen. Väitöskirjan tekemisen jälkeen lähdin ulkomaille, ensin kahdeksi vuodeksi Saksaan ja sen jälkeen kolmeksi vuodeksi Amerikkaan, missä molemmissa työskentelin post docina. Kiinnostukseni ahdistuksen tutkimukseen heräsi jo Amerikassa ja palattuani Suomeen vuonna 2004 perustinkin oman tutkimusryhmäni, jossa olen jatkanut aiheen tutkimista tähän päivään asti.

Tutkimusryhmämme on monipuolinen, ja siinä on mukana esimerkiksi psykologian opiskelijoita, neurobiologeja ja ekologi. Monipuolinen ryhmä mahdollistaa sen, että tekijät voivat oppia toisiltaan ja kunkin oma osaaminen tukee toisia.

Nykyään olen mukana myös nelisen vuotta sitten perustetussa SleepWell-tutkimusryhmässä, jossa myös esimerkiksi Anu-Katriina Pesonen ja Marko Elovainio ovat mukana. Ryhmä tutkii unen ja stressin vaikutuksia mielenterveyteen. Itse olen kiinnostunut erityisesti ahdistuksen ja unen kaksisuuntaisista vaikutuksista ja niiden taustalla vaikuttavista mekanismeista.

Kansainvälisyys on säilynyt osana elämääni myös sen jälkeen, kun palasin Amerikasta Suomeen, ja käynkin esimerkiksi vuosittain kansainvälisissä konferensseissa (pandemia-aikaa lukuunottamatta). Konferensseissa käyminen on erityisen tärkeää, sillä käyttäytymisgenetiikan ala Suomessa on melko pieni ja yhteistyökumppaneita on paljon Suomen ulkopuolella. Tutkimusryhmässäni on myös mukana ulkomaalaisia väitöskirjantekijöitä, ja olenkin ohjannut väikkärintekijöitä Puolasta, Ranskasta ja Kanadasta.

Voin lämpimästi suositella ulkomaille lähtemistä tutkimuksen parissa! Yksi ulkomailla työskentelyn parhaista anneista oli se, että ystäviä on nykyään ympäri maailmaa ja lähtipä melkein minnepäin maailmaa tahansa,

Teksti ja kuva: JOHANNA HÄMÄLÄINEN taitto: MILLA MIETTUNEN

on vastassa ystäviä. Lisäksi eri kulttuureissa työskentely on ollut todella opettavaista. Tapa tehdä tutkimusta on esimerkiksi Saksassa, Amerikassa ja Suomessa tosi erilaista. Saksassa tutkimuksen tekemisessä näkyy vahvasti hierarkia, kun taas Amerikassa ilmapiiri on paljon vapaampi. Suomi asettuu näiden kahden maan välimaastoon.

Vapaa-ajallani viihdyn kaiken kulttuuriin liittyvän parissa! Nautin esimerkiksi konserteista, taidenäyttelyistä, teatterista ja elokuvista. Meillä on mieheni kanssa kausilippu Radion sinfoniaorkesterin perjantaisarjaan, jossa käymme säännöllisesti. Aikaisemmin olen itse soittanut huilua ja saksofonia, ja käynkin mielelläni myös jazz-keikoilla.

Muutaman vuoden ajan olen harrastanut myös ikebanaa eli japanilaista kukkienasettelutaidetta. Kukkaläheisyys on kulkenut meillä myös perheessä, ja minut ja molemmat siskoni onkin nimetty kukkalajien mukaan! Olen ollut lapsesta asti luonnonläheinen ja vietän mielelläni aikaa myös mökillä tai luonnossa liikkuen.

On ihanaa päästä tekemään töitä nuorten ihmisten kanssa ja opettamaan. Psykologian opiskelijoille opetan maisterivaiheen valinnaista kurssia käyttäytymisgenetiikasta ja lisäksi vedän yksittäisiä luentoja muilla kursseilla, esimerkiksi neuropsykologian johdantokurssilla. Aloitin psykologian osastolla viisi vuotta sitten, ja olen itse päässyt kehittämään käyttäytymisgenetiikan opetusta koulutusohjelmassamme.

Haaveilen siitä, että ehtisin vielä nykyäänkin työskennellä enemmän labrassa ja käytännön parissa. Opetus kuitenkin onneksi tarjoaa mahdollisuuden myös käytännönläheisempään tekemiseen!

Mikä on erityisosaamisesi alalla kaikkein kiinnostavinta juuri nyt tai lähitulevaisuudessa?

Aarno Palotie aloitti vajaa viisi vuotta sitten keräämään Suomessa FinnGen-aineistoa, jossa on dataa jo lähes 500 000 suomalaisesta. FinnGen-aineisto mahdollistaa tällä

hetkellä sen, että geenien vaikutusta käyttäytymiseen ja psykiatrisiin sairauksiin voidaan tutkia yhä tarkemmin. Aineistosta on mahdollista löytää esimerkiksi sellaisia geenivariantteja, jotka altistavat ahdistukselle. Lisäksi kiinnostavaa on selvittää ahdistuksen ja eri somaattisten häiriöiden välisiä yhteyksiä. Tiedetään, että ahdistus esiintyy usein yhdessä esimerkiksi suolistosairauksien ja sydänja verisuonitautien kanssa. FinnGen-aineiston avulla voidaan selvittää, ovatko näille altistavat tekijät yhteisiä vai toisistaan riippumattomia. Myös eri psykiatristen diagnoosien, kuten ahdistuksen ja masennuksen välillä on voimakasta geneettistä korrelaatiota ja yhteisesiintyvyyttä. Geneettisen tutkimuksen avulla voidaan mahdollisesti selvittää näiden häiriöiden taustalla olevia geneettisiä tekijöitä. Aineistosta on jo nyt tehty mielenkiintoisia

löytöjä ja tulevat vuodet menevätkin aineistoa penkoessa!

Toinen uusi ja innostava tutkimussuunta liittyy siihen, kuinka myeliini vaikuttaa ahdistukseen ja aivojen toimintaan. Myeliini on rasva-aine, joka nopeuttaa hermoimpulssien kulkua aksoneissa. Aikaisemmin on ajateltu myeliinin olevan muodostuttuaan staattista, mutta muutama vuosi sitten osoitettiin sen olevan hyvinkin muovautuvaa. Tätä mekanismia kutsutaan myeliiniplastisuudeksi, joka saattaa vaikuttaa myös eri neuropsykiatristen sairauksien ilmenemiseen. Tutkimuksessa on jo nyt pystytty näyttämään uusien taitojen kuten jonglöörauksen ja pianon soittamisen oppimisen muuttavan myelinisaatiota. Erityisesti olen kiinnostunut siitä, millä tavalla nämä muutokset tapahtuvat ahdistuksen yhteydessä. ■

Huominen keho Vieraskynä

Kirurgia ja robotiikka tuovat edistyessään kasvavan joukon työkaluja, joilla kehoa voidaan muokata niin käytännön kuin kauneudenkin vuoksi. Tuotamme toimivampia proteeseja ja muita fyysistä suorituskykyä parantavia apuvälineitä, mutta kykenemme myös muovaamaan tai parantelemaan ulkonäköämme. Tällaisen teknologian enenevä saatavuus tuottaa eettisiä ja yhteiskunnallisia kysymyksiä siitä, miten näemme ja arvotamme ihmiskehoa, ja mitä pidämme normaalina tai haluttavana.

Ihanteemme saattavat muuttua. Kehon muokkaus voi laajentaa niiden keho- ja fenotyyppien kirjoa, jotka näemme kauniina. Se johtaisi fyysisen moninaisuuden kasvuun, ja siirtäisi meitä kauemmas tiukoista, stereotyyppisistä kauneusihanteista. Yksilön vaihtoehdot ja itseilmaisu rikastuisivat. Uusien kehonmuokkaustekniikoiden avulla ihmiset voisivat personoida ulkomuotoaan yhä enemmän ja esitellä omaa identiteettiään avoimemmin. Kauneuden inflaatio saattaisi lisätä yleistä toimijuuden kokemusta ja vähentää kärsimystä aiheuttavia ulkonäköpaineita.

Toisaalta on mahdollista, että sama edistys voi johtaa äärimmäisemmän fyysisen täydellisyyden tavoitteluun.

Teksti: ANNI YLÄ-KETO, SÄHKÖTEKNIIKKA, AALTO YLIOPISTO taitto: MILLA MIETTUNEN

Parempi teknologian saatavuus saattaa aiheuttaa painetta muokata omaa kehoa yhä kasvavien kauneusihanteiden saavuttamiseksi. Esimerkiksi viime vuosisadalle yleistyneet teollinen kosmetiikka ja steroidit vaikuttavat jo nyt yhteiskunnan kauneuskäsitykseen ja aiheuttaneet paljon keskustelua ja toraa. Monet kaunistavat itseään päivittäin ihonhoidolla ja meikeillä. Urheilijat puolestaan voivat parantaa steroidien avulla fyysistä suorituskykyään, mutta niitä käytetään myös täydellisen ulkonäön tavoitteluun. Yhteiskunnan halut heijastuvat pornografiaan. Voidaan väittää, että se esittää kauneudenhimomme raaimmillaan. Siinä sukupuolinen vetovoima nousee korkeaan asemaan ja näyttäytyy liioiteltuna tai epärealistisena. Nykypornografia on sadan vuoden takaiseen verrattuna äärimmäistä paitsi tekojen myös kehojen puolesta.

Kehomme tulevat muuttumaan tulevaisuudessa. Niiden muokkaus ei kuitenkaan ole pelkästään yksilön valinta, vaan tapahtuu yhteiskunnan paineessa. Yhteiskunnallisten normien ja ihanteiden muuttuessa myös kehonmuokkaustekniikoiden käyttö muuttuu. Psykologeilla on osavastuu kehonmuokkauksen aiheuttamaa kärsimystä minimoitaessa. ■

Iiris Hovatta

Mere exposure: Onko kauneudessa enempi parempi?

Teksti: IIRIS MANKKI

taitto: MILLA MIETTUNEN JA LUKA VÄHÄSARJA

Esteettisten

mieltymysten tutkimus on jatkunut jo vuosikymmenten ajan, ja kauneuspreferenssien ympärille on kehitetty useita erilaisia teorioita. Ehkä yksinkertaisin määritelmä esteettiselle arvostamiselle sanelee, että ärsyke on esteettinen, jos sen havaitseminen tuottaa mielihyvää. Jo 1800-luvulla empiirinen estetiikka tutki, miksi jotkin sensoriset ärsykkeet tuottavat enemmän hedonista arvoa kuin toiset (Skov & Nadal 2020). Mieltymykset jakautuvat kahteen ryhmään: sisäsyntyisiin ja hankittuihin. Jonkin verran on tutkimusnäyttöä varhaisista piirteistä, kuten symmetriasta, joita ihminen arvostaa jo nelivuotiaana (Huang & työryhmä, 2020). Vähemmän yhtenäisyyttä on tutkimuksessa elämänmittaisesta esteettisen arvostamisen kehittymisestä, ja kuinka ympäristömme muokkaa tapaamme tarkastella visuaalisia piirteitä, joten otin omaksi tehtäväkseni koittaa ottaa asiasta selvää.

Mere exposure on 1960-luvulla havaittu ilmiö (Zajonc, 1968), jonka mukaan mitä enemmän johonkin ärsykkeeseen törmäämme, sitä enemmän se herättää meissä mielihyvää. Mere exposure -ilmiö havaittiin ensi kerran 1960-luvulla (Zajonc, 1968).

Sen mukaan mitä enemmän johonkin ärsykkeeseen törmäämme, sitä enemmän se herättää meissä mielihyvää. Zajoncin alkuperäisen teorian mukaan

ärsykkeelle altistuminen vähentää siihen liitettyä vaaran tunnetta sen muodostuessa tutuksi.

Viime aikoina kannatusta meta-analyyseissä on saanut sujuvan prosessoinnin malli, jonka mukaan altistuminen ärsykkeelle mahdollistaa sen sujuvamman havaintoprosessoinnin, mikä taas voimistaa ärsykkeen suosimista (Montoya ym., 2017). Myöhempi tutkimus vihjaa, että tähän vaikuttaa enemmänkin sujuvuuden subjektiivinen kokemus, eikä todellinen havaintoprosessin sulavuus (Orster, Leder & Ansorge, 2012).

Kaikki hyvä loppuu kuitenkin aikanaan, sillä mere exposure -tutkimuksissa on havaittu myös jyrkkä negatiivinen kvadraattinen efekti. Montoya työryhmineen (2017) kuvaa, että mere exposure -ilmiö muodostaa ylösalaisen U:n muotoisen käyrän, jossa tiettyyn pisteeseen saakka ärsykkeelle toistuva altistuminen saa aikaan kasvavan positiivisen affektin ja koehenkilöt arvioivat sen subjektiivisesti miellyttäväksi. Lähes kaikissa tutkimuksissa on havaittu riittävän toistomäärän jälkeen piste, jossa miellyttävyyskäyrän suunta muuttuu, ja arvio ärsykkeestä muuttuu suhteellisen nopeasti negatiiviseksi. Tätä selitetään habituaatiolla väsymyksen ja oppimisen kautta. Oppimisen

mallin mukaan altistuminen uudelle ärsykkeelle saa aikaan enemmän neuraalista aktivaatiota, ja ärsykealtistumisten lisääntyessä neuraalisen aktivaation heiketessä myös ärsykkeestä pitäminen vähenee.

Miettiessäsi omia mieltymyksiäsi, voit huomata mere exposure -ilmiön vaikuttaneen jokaisen aistin tasolla: muutaman kuuntelukerran jälkeen kappale herättää voimakasta mielihyvää, mutta parin viikon luukuttamisen jälkeen tapahtuukin yhtäkkinen käänne, ja samaisesta teoksesta tuleekin sietämätön. Oliivit ja avokadot, joista et lapsena pitänyt maun ja rakenteen vuoksi, ovat nykyään herkkua, ja bootcuthousut alkavat miellyttää silmää useamman vuoden vastahakoisuuden jälkeen. Mere exposure on siis hyvin ominainen osuus esteettisten mieltymystemme muokkaamista läpi elämän, vaikkei sitä juuri psykologian opinnoissa mainita.

Puhuttaessa lempiruoista ja -väreistä efektin vaikutus saattaa vaikuttaa viattomalta, mutta kun puhutaan esimerkiksi kasvonpiirteistä, kehotyypeistä ja kulttuurimaisemista, valtavirran ihannoiminen on kyseenalaistettavampaa. Jopa osa piirteistä, joita pidetään universaaleina, “evolutiivisina” kauneusihanteina, ovat voimakkaasti ympäristömme juurruttamia.

Yksi näistä on naisen lantion ja vyötärön välinen suhde. 1900-luvun lopulla aihetta tutkittiin länsimaista eristäytyneillä alueilla Perussa (Yu & Shepard, 1998). Tutkimuksessa hyödynnettiin kuvia eripainoisista ja -muotoisista naisvartaloista, joita heimojen miesten tuli pisteyttää miellyttävyyden mukaan.

Yomubato-ihmiset antoivat korkeimmat pisteet ylipainoisille naisvartaloille viehättävyyden, terveyden ja haluttavan kumppanin tasoilla.

Shipetiari-ihmiset antoivat ylipainoisille kehoille pisteet terveydestä, mutta korkeimmat pisteet

kauneudesta ja haluttavasta kumppanista matalan lantio-vyötärösuhteen naiskehoille. Kontrasti oli suuri verrattuna esimerkiksi yhdysvaltalaisiin miehiin, jotka suosivat hoikinta ja tiimalasimaisinta naista eniten, ja tämän vastakohtaa taas vähiten.

Sosiaalisen median valtakautena altistuminen vain tietyntyyppisille kehoille ja kasvoille on intensiivisempää kuin koskaan. Instagramin tutki-syötettä selatessa voi nähdä sadoittain kasvoja ja kehoja vain parinkymmenen minuutin aikana, ja näitä tarkastelevan doomscrollaajan alitajunta muokkaa mere exposuren kautta tämän esteettisiä mieltymyksiä niiden kaltaisiksi. Seurauksena on kapea ja homogeeninen käsitys kauneudesta: naisilla pikkuruiset nenät, tasainen ja ruskettunut iho, sekä hoikka, mutta kurvikas keho. Miehen tulee taas olla lihaksikas, pitkä, vahvaleukainen, unohtamatta tuuheaa ja muotoiltua hiustyyliä. Ei ole siis yllättävää, että kehonmuokkaus, plastinen kirurgia ja nopea muoti kukoistavat vehreämmin kuin koskaan.

Kauneusihanteet ilmenevät sykleinä: Pari tuhatta vuotta sitten suuri ja kaareva roomalainen nenä oli kauneuden ja viisauden merkki, nykyään se on länsimaissa rumimpien kasvonpiirteiden joukossa. Suurien takapuolten aikakausi saattaa olla loppumaisillaan, kun Kim Kardashian näyttää esimerkkiä poistattamalla implanttejaan, mutta se avaa vain uuden lehden heroin chiquen liioitellun hoikalle ja elottomalle lookille.

On mahdotonta hyväksyä itsensä mikro- ja makrotrendien vallitessa, ja kauneusihanteiden vaihtuessa vuosittain, tai jopa kuukausittain.

Haluankin painottaa mere exposure –efektin negatiivista kvadraattiefektiä: on aiheetonta määritellä kauneuttaan vallitsevien ihanteiden valossa, sillä mikä tänään on kaunista, voi jo huomenna olla arvosteltavaa. ■

Toimituksen kulttuurisuositukset

Naisvihaa ja rakkautta

Vuonna 1995 Baywatch-tähti Pamela Anderson ja Mötley

Crüe-rumpali Tommy Lee ovat hiljattain menneet spontaanisti naimisiin ja remontoivat yhteistä kotia Malibussa. Remonttikaaoksen keskellä talosta varastetaan kassakaappi, joka sisältää arvotavaroiden lisäksi parin kuvaamia kotivideoita. Pian tämän jälkeen Anderson ja Lee saavat tietää, että varastetuista nauhoista on koostettu intiimi video, joka päätyy heidän tahtomattaan kaupalliseen levitykseen. Eletään internetin alkuaikoja, joten tilanne on ennennäkemätön. Siitä huolimatta oikeuden päätös tapauksesta tuntuu täysin absurdilta: Andersonilla ja Leellä ei sen mukaan ole oikeutta yksityisyyteen edes intiimielämänsä osalta, sillä he ovat itse asettaneet itsensä julkisuuteen. Videota seurannut kohu aiheuttaa Leen rock-tähden imagoon korkeintaan pienen kolhun, kun taas Pamelan orastava näyttelijän ura tuhoutuu lähes täysin, tämän julkisuuskuvasta tai uskottavuudesta puhumattakaan.

Pamela, a love story on Netflixissä julkaistu dokumentti, jossa Pamela Anderson kertoo vihdoin oman versionsa tapahtuneesta ja ”ottaa narratiivin haltuunsa”. Dokumentin voi nähdä jonkinlaisena vastineena viime vuonna ilmestyneelle, ilman asianosaisten suostumusta tuotetulle Pam and Tommysarjalle sekä osana viimeaikaista ilmiötä, jossa erityisesti vuosituhannen vaihteessa tapahtuneet, usein misogynian värittämät kohut nousevat uudelleen tarkasteluun. Paitsi että dokumentti pyrkii tekemään näkyväksi Andersonin kohtaaman epäoikeudenmukaisuuden, se käsittelee myös laajemmin sitä, miten julmasti maailma suhtautui –ja suhtautuu yhä– kauniisiin, rohkeisiin ja häpeilemättömiin naisiin. Katsojalle vaikeimpia kohtia ovat vanhat haastatteluklipit, joissa miesjuontajat heittävät limaisia ja seksistisiä vitsejä selvästi vaivautuneen Pamelan kustannuksella. Ihaninta dokumentissa puolestaan ovat Pamelan eloisa persoona ja pettämätön sisu sekä ruudun läpi välittyvä lämpö ja rakkaus. Kokonaisuudessaan dokumentti on mukaansatempaavaa katsottavaa ja erityisen suositeltava niille, joilta pääsee toisinaan unohtumaan, että viihdeuutisten ja klikkiotsikoiden takana on oikeita ihmisiä, tunteita ja kipuja. ■

Laulu lohdusta ja uhmasta LUKA VÄHÄSARJA

Deutches requiem (1868) on pyhää musiikkia. Brahmsin uskonnolliset käsitykset olivat omintakeiset, eikä teos noudatakaan perinteisen messun kaavaa. Hän poimi vuonna valmistuneen oratorion sanat Lutherin Raamatusta, mutta jätti leimallisen kristilliset kohdat pois. Tekstissä toistuvat kärsimyksen ja lohdun motiivit. Ensimmäinen osa julistaa: Selig sind, die da Leid tragen, autuaita ovat murheelliset, mutta semiittisen nöyryyden tilalla on uuden ajan saksalaista uhmaa. Brahms kirjoitti viestilleen kolossaaliset puitteet: ensimmäisen osan kuoro ja vellovat jouset tuovat mieleen pari vuotta aiemmin valmistuneen Tristanin ja Isolden alkusoiton, mutta toisin kuin Wagnerilla, niissä on eleganssia ja klassista vaivattomuutta. Varhaiskauden Brahms on tyylikäs ilman nuivaa oikeaoppisuutta, mutta kyllin tulinen ilman melodraamaa. Deutches Requiem löytää kauneuden paatoksen ja järjen liitosta. ■

Gulagin tulevaisuus?

Anne Applebaum käy kirjassaan Gulag: Vankileirien saariston historia läpi Venäläis-Neuvostoliittolaisen massiivisen vankileirijärjestelmän synnyn ja historian vuodettujen asiakirjojen, historiantutkimuksen ja surrealismia hipovien tarinoiden näkökulmista. Tarkasteluun fokusoituu myös gulagin laajan spektrin estetiikka. Leirien ja vankien olosuhteet, visuaalinen ilme ja valtasuhteet olivat parhaimmillaan kuin partioleireissä, mutta vain silloin kun siitä oli ylimmälle johdolle suoraa viestinnällistä hyötyä. Teatteri-ilmaisua ja tieteellistä tutkimustyötä edistäneet leirit olivat pitkälti kulisseina toimivia viestintärattaita, joihin kuskattiin neuvostomielisiä ulkomaalaisia toimittajia. Spektrin koko kirjoa se ei silti sumentanut. Miljoonia tappaneet, suuruudenhullujen teollisuushankkeiden rusentamat aliresursoidut työleirit olivat lopulta liian suuri kokonaisuus piilotettavaksi maailmalta, mikä osaltaan vaikutti gulag-järjestelmän lakkauttamiseen.

Gulagin satoja vuosia vanhat perinteet ja hyvinvoinnista, kansantaloudesta ja kansainvälisistä suhteista piittaamattomat mekanismit eivät pyrkineet ensisijaisesti tuottamaan kehitystä tai voittoa, vaan vahvistamaan ylimmän johdon itseisarvoista valtaa ja asettamaan yksilö ahtaalle. Venäjän sulkeutuessa jälleen kansainvälisen talouden ja politiikan ulkopuolelle herää kysymys: ollaanko gulagin juurista päästy todella eroon, vai onko niiden kasvu vain väliaikaisella tauolla? ■

Varoitus

Deutches requiem (1949) on parodinen elämäkerta teloitusta odottavasta natsista. Novellikokoelmassa El Aleph julkaistu henkilökuva on Jorge Luis Borgesille luonteenomaista toden ja tarun sotkua, joka vilisee aitoja ja tekaistuja kulttuuriviittauksia sekä mustaa huumoria. Se esittää käännöstä muistelmista pohtii suhdettaan, joissa kuvitteellinen keskitysleiripäällikkö pohtii suhdetta taiteeseen, filosofiaan ja Saksan historiaan.

Novellin arvo on siinä, kuinka se antaa äänen järkeilylle äärimmäisen väkivallan takana. Tuskin mikään kulttuuripiiri on tuottanut yhtä monta älyn ja taiteen mestariteosta kuin pitkän 1800-luvun Saksa. Sen historiaan tutustuminen on kivuliasta, kun tietää ne kauhut, joihin kiihkeä kauneuden tavoittelu lopulta johti. Borges vääntää veistä haavassa mainitessaan Brahmsin, Schopenhauerin ja Goethen. Deutches Requiem on älykäs muistutus hyvyyden ja kauneuden tavoittelun vaaroista. ■

LUKA VÄHÄSARJA

Ihmiskunnan uudet kasvot

Psykologeina kiinnostuksemme kohteena ovat ihmiset. Koska tieteemme on niin nuori ja länsimaiseen kulttuuriin sidottu, tietomme ihmisen käyttäytymisestä on lievästi sanottuna rajattua. Puuttuvat palaset paikataan helposti myyttisillä kertomuksilla primitiivisestä ihmisestä, joka eli ”silloin joskus jossain heimossa”. Verratessame nykyihmisiä tähän myyttiseen olentoon muodostamme kuvan ihmisluonnosta: Esimerkiksi joidenkuiden mielestä ihminen on luonnoltaan hyvä ja eli jossakin paratiisissa ennen sivilisaation alkua. Toisten mielestä taas ihminen on luonnoltaan paha ja vietti suuren osan ajastaan tappamalla toisia, ennen kun sivilisaatio hänet kesytti. Ongelmana on, että nämä ovat juuri mitä ovat – myyttejä.

Teoksessaan The dawn of everything – A new history of humanity, Davidit Graeber ja Wengrow, antropologi ja arkeologi, kertovat tieteeseen pohjautuvaa, vanhoja malleja romahduttavaa, uutta historiaa ihmisestä. Neoliittinen vallankumous, hierarkioiden synty, epätasa-arvon synty, itsetietoisen käyttäytymisen synty, yhteiskunnan synty, sivilisaation synty, kaupunkien synty. Kaikki nämä ovat palasia, jotka on niin pitkään ja jatkuvasti sijoitettu vierekkäin, että ne ovat yhdessä muodostaneet suuren osan ihmiskuvastamme.

Tämä kirja sekoittaa, poistaa ja luo uusia palasia. Kuvassa en enää näe myyttisiä olentoja. Näen jotain luovempaa, kauniimpaa, monimutkaisempaa, ihmismäisempää. Näen aukkoja joka suunnassa ja hymyilen itsekseni: työmme on vasta alkamassa. ■

Yksi murhatarina urheiluselostuksena, kiitos

Perustuu tositapahtumiin: lokakuussa 1981 Anja B. turvautui aseelliseen interventioon ja ampui aviomiestään Thorvaldia, joka kuoli välittömästi. Käräjäoikeus vapautti Anjan murhasyytteistä ja totesi poikkeuksellisesti syylliseksi vainajan, joka oli pahoinpidellyt vaimoaan vuosia. Tapaus on jo itsessään poikkeuksellinen ja kiinnostava, mutta miten näyttäytyy alkuperäinen kuvaus ja mielikuva tapauksesta, kun sen on kokenut myös farmakologisesti, kehtolauluna ja Matthewsin algoritmin keinoin?

Laura Lindstedt ja Sinikka Vuola ovat muovanneet tapahtumasta 101 versiota kirjassaan 101 tapaa tappaa aviomies: menetelmällinen murhamysteeri, joista jokainen on kirjoitettu eri tyylilajein ja näkökulmin. Kirjan voisi sanoa käsittelevän kirjallisuusestetiikkaa käytännöllisesti, kiinnostavan ja stimuloivan ikkunan kautta. Lukukokemus sopii mainiosti kostotarinoista nauttiville, kirjallisuusgenreistä kiinnostuneille tai Alibilehteä lukeville. ■

Kuva: NOORA KOKKO

Taitto: LUKA VÄHÄSARJA

ANDREAS JOHANSSON

Kokemuksen merkitys ja merkityksen

kokemus: poimintoja John Deweyn estetiikasta

Teksti: NIKO JÄÄSKELÄINEN taitto: MILLA MIETTUNEN JA LUKA VÄHÄSARJA

Aloitin psykologian opinnot viime syksynä. Aikaisemmin opiskelin estetiikkaa. Olin kiinnostunut taiteesta ja filosofiasta, joten estetiikka tuntui täydelliseltä yhdistelmältä. Perinteisesti estetiikka on keskittynyt taidefilosofiaan ja kauneuteen liittyviin kysymyksiin. Nykyisin kenttä on paljon laajempi ja kirjallisuutta löytyy muun muassa arjen estetiikasta ja ympäristöestetiikasta. Ehkä lähimmäksi psykologiaa tullaan, kun estetiikkaa tutkitaan evoluution ja aivotieteiden näkökulmasta neuroestetiikassa ja evoluutioestetiikassa. Esimerkiksi, miten esteettinen kokemus näkyy aivoissa? Voiko evoluutioteoria selittää sitä, miksi taiteella on ollut niin keskeinen rooli kaikissa tunnetuissa kulttuureissa?

elämän perusrytmeissä, jotka kannattelevat ihmistä evoluution muovaamana luonnollisena eliönä. Esteettisen kokemuksen erottaa ei-esteettisestä se, että esteettisessä kokemuksessa kokemuksen palaset nivoutuvat merkitykselliseksi kokonaisuudeksi, joka on enemmän kuin osiensa summa. Asiaa voi havainnollistaa miettimällä sitä, millainen on hyvä tarina, olipa kyse sitten elokuvasta, romaanista tai näytelmästä. Hyvässä tarinassa yksittäisiä elementtejä esitellään pikkuhiljaa ja tarinan edetessä yksittäiset purot kumuloituvat kokonaisuudeksi, jolla on merkitys, suunta ja huipennus. Mikään ei ole turhaa, irrallista tai ylimääräistä, vaan pienillekin yksityiskohdille paljastuu juonen edetessä jokin merkitys osana kokonaisuutta.

Deweyn keskeinen ajatus oli, että tällainen esteettinen kokemus ei ole jotain, joka kuuluu vain korkeataiteelle — jotain sellaista, joka saavutetaan,

Innostuin erityisesti yhdysvaltalaisen John Deweyn filosofiasta, josta kirjoitin sekä kandini että graduni. Dewey (1859–1952) edusti amerikkalaista pragmatismia, jossa korostuu ihminen toiminnallisena, käytännön päämääriä toteuttavana olentona. Kaiken kokemuksen perusta on organismin ja ympäristön välinen dynaaminen vuorovaikutus, ja tältä pohjalta Dewey pyrki purkamaan perinteisiä käsitteellisiä vastakkainasetteluja kuten mieli–ruumis, luonto–kulttuuri tai vaikkapa populaarikulttuuri–korkeataide. Esteettisen kokemuksen juuret ovat tavallisissa arjen kokemuksissa, havainnoissa ja toimissa — niissä

Aiheesta kiinnostuneita kannustan perehtymään Kalle Puolakan tuoreeseen kirjaan JohnDeweynestetiikka. Puolakan teksti on erittäin selkeää ja miellyttävää luettavaa. Kirja tutustuttaa myös moniin nykyestetiikan kiinnostaviin keskusteluihin, joihin Puolakka ottaa kantaa. Lukijalle piirtyy kuva Deweystä edelleen ajankohtaisena ajattelijana, jonka näkemyksiä ei ole suinkaan ammennettu tyhjiin. Toinen hyvä teos on Kai Alhasen John Deweyn kokemusfilosofia, joka on enemmän yleisjohdatus Deweyn filosofian muihinkin osa-alueisiin. Jos haluaa sukeltaa suoraan alkulähteille, niin John Deweyn estetiikkaan keskittyvä teos Art as an experience on saatavilla myös suomennettuna nimellä Taide kokemuksena

kun mennään museoon ihailemaan jalustalle nostettuja taide-esineitä. Tavallinen elämä, silloin kun se on hyvää, voi ja sen pitäisi olla tässä mielessä esteettistä: elämän eri osaset loksahtelevat yhteen mielekkääksi kokonaisuudeksi. Dewey kirjoitti 1900-luvun alkupuoliskolla, jolloin ”modernin ihmisen kriisi” näkyi vahvasti yhteiskunnassa: työ on merkityksetöntä, pakotettua duunia, vapaa-aika kuluu todellisuuspakoiseen viihteen ja päihteiden pakkokulutukseen, ihmissuhteet ovat jotain, jota hoidetaan siinä sivussa. Näin sata vuotta myöhemmin voi kysyä, onko kuva hirveästi muuttunut. Elämä on täynnä viihdettä ja ”estetiikkaa” monissa eri muodoissa, mutta onko se esteettistä Deweyn tarkoittamassa mielessä? Tästä näkökulmasta esteettinen ei viittaa vain pinnallisiin aistittaviin ominaisuuksiin, vaan merkitys ja merkityksellisyys kuuluvat esteettiseen. Esteettistä ei tarvitse etsiä sitä varten tuotetuista objekteista, vaan esteettinen kumpuaa eletystä elämästä kokonaisuudessaan.

Organismin ja yksilön välinen dynaaminen vuorovaikutus on keskeinen lähtökohta käytännössä kaikelle psykologialle, puhuttiinpa sitten

mielenterveydestä tai vaikka aistihavainnon mekanismeista.

Estetiikka ei tarjoa kvantitatiivista dataa hoitosuositusten tueksi tai mittaustuloksia havaintokynnyksistä, mutta se voi tarjota käsitteellisen viitekehyksen, jota vasten pohtia ihmisenä olemisen

teemoja uudesta näkökulmasta. Deweyn estetiikka tarjoaa kiinnostavaa pohdittavaa kenelle tahansa psykologiasta tai esimerkiksi psykoterapioista kiinnostuneelle. Mitä tarkoittaa, kun joku sanoo, että kaikki tuntuu merkityksettömältä? Mitä kokemuksesta silloin puuttuu? Voisiko eletty elämä olla lähempänä taidekokemusta? Mitä tällainen voisi tarkoittaa? ■

Kompleksin suositukset

Kompleksin jäsenistö kertoo viimeaikaiset kulttuuritärppinsä

Riina Tanskasen Tympeät tytöt

-Aikuistumisriittejä on upean esteettinen sarjakuvateos. Kuvitus hivelee silmiä samalla tärkeistä aiheista lukiessa.

TheAssassinationofJesseJames bytheCowardRobertFord (elokuva)

Madeline Millerin Circe (romaani)

- Siinä on lyyristä kieltä sekä voimakas tarina ja päähenkilö.

WakingLife (elokuva)

Vesala - TotuuksiaPopmusiikista (ep)

The Man From Earth (elokuva)

Georges Bataillen Aurinkoperäaukko (kirja)

Mihail Bulgakovin romaani SaatanasaapuuMoskovaan

- Lukiessa huomaat koko ajan miettiväsi, kuinka hienolta tämäkin kohtaus näyttäisi filmatisoituna.

SpeakNoEvil (elokuva)

Guillermo Del Toro’s Pinocchio

- Kaunis, dramaattinen ja synkkä leffa, jossa pilkataan Mussolinia ja fasismia. What’s there not to like?

Brokeback Mountain

taitto: SAMIR VERMA JA LUKA VÄHÄSARJA

1917 (elokuva)

- Koskettava ja erinomaisella tavalla kuvattu elokuva. Elokuva on kuvattu niin, ettei leikkauksia huomaa vaan koko filmi tuntuu yhdeltä kohtaukselta.

Xenoblade Chronicles 3 (videopeli)

- Tarina- ja seikkailupainotteinen roolipeli maailmassa, jossa vallitsee mystinen ikuinen sota kahden valtion välillä. Mielenkiintoiset henkilöhahmot, valtava maailma jota ihastella ja tutkia sekä unohtumaton ja äärimmäisen upea ääniraita. Ihastusta, lämpöä ja itkua tuli koettua useaan otteeseen.

Kompleksi testaa galleriat

Aida ja Samir kävivät marraskuussa 2022 kiertämässä Helsingin gallerioita. Aluksi hieman gallerioiden kiertäjistä ja heidän suhteestaan kuvataiteeseen ja gallerioihin.

Aida: Tykkään käydä gallerioissa ja käynkin niissä melko säännöllisesti. Suunnittelin meille nyt kierroksen lempigallerioihini. Käyn välillä myös taidemuseoissa, mutta viime vuosina olen viettänyt enemmän aikaa gallerioissa. Suosikkikuvataiteilijoitani ovat Eeva Peura ja Sirkku Rosi.

Samir: En ole aiemmin kiertänyt pienempiä gallerioita. Suuremmat museot Helsingissä ovat kuitenkin tuttuja. Suosikkini on ehkä Ateneum, ja lempikuvataiteilijani on Michelangelo.

Kiersimme yhteensä viisi galleriaa, jotka kaikki sijaitsevat Helsingin kantakaupungissa. Jokaisesta galleriasta on kirjoitettu pieni yleiskuvaus sekä Aidan ja Samirin ajatuksia kierroksen aikaan olleesta näyttelystä.

TM galleria (Erottajankatu 9 B)

Tm galleria on Taidemaalariliiton galleria, joka esittelee pääsiassa uutta kotimaista nykytaidetta.

Näyttelytarjontaansa tm galleria kuvaa ennakkoluulottomaksi ja yllätykselliseksi. Se on suhteellisen pieni ja sisältää usein vain yhden näyttelyn. Kierroksen aikaan oli Jenni Eskolan näyttely Valööri (24.11.2022 — 11.12.2022).

”Näyttelyn keskiössä on väri. Käytän työskentelyssä valoherkkiä kasvivärejä, jotka valmistan itse. Vuodesta 2015 lähtien olen työstänyt jatkuvasti muuttuvaa ja laajenevaa maalaussarjaa (Evergreen-teoskokonaisuus), jonka materiaalina käytän ainoastaan lehtivihreää. Lehtivihreän myötä olen viime vuosina kiinnostunut väristä. Se tuntui pitkään työskentelyssäni sivuseikalta, mutta ajauduttuani orgaanisten värien pariin olen jossain määrin hullaantunut niiden hallitsemattomuudesta. Työskentelyssä olen vaiheessa, jossa yhä uudelleen tavoittelen täydellistä väriä, joka on tavoittamattomissa katoavaisen luonteensa vuoksi.” (Jenni Eskola, lisää löytyy: https://www.painters.fi/galleria/jenni-eskola)

Aida: Ihan kiva, silmää miellyttävä ja rauhoittava. Ajatus teosten takana oli hieno. Muuta ei ehkä jäänyt mieleen.

Samir: Tykkäsin siitä, että näyttely oli simppeli ja helppo ymmärtää: värejä.

Teksti: AIDA LINDY JA SAMIR VERMA Taitto: SAMIR VERMA JA LUKA VÄHÄSARJA

Galleria Heino (Erottajankatu 9 A)

Galleria Heinon on perustanut Rauli Heino ja se avattiin vuonna 2002 Bulevardille. Nykyään 20-vuotias galleria sijaitsee avain tm gallerian naapurissa Erottajankadulla. Galleria esittelee eri välinein tehtyä suomalaista nykytaidettamaalauksia, piirustuksia, veistoksia, valokuvia, installaatiota ja liikkuvan kuvan teoksia. Kierroksen aikaan oli esillä 20-vuoden kunniaksi Heinon ABC-kokoelma (26.11.2022 –18.12.2022)

”Juhlistamme juhlavuottamme vuoden viimeisessä näyttelyssä, jossa meillä on ilo esitellä jo kolmatta kertaa ABC-kokoelmamme uusien teosten kokonaisuus. ABC-kokoelmassa on tarkkaan valittuja teoksia 29 taiteilijaltamme. Nyt esille tulevassa kokonaisuudessa on esillä uusia teoksia 16 taiteilijalta. ABC-

kokoelman teokset koostuvat editoiduista grafiikan tai valokuvan vedoksista sekä uniikeista piirustuksista, maalauksista tai pienoisveistoksista. Taiteilijat teosten takana ovat tunnistettavia.”

(Rauli Heino, https://www.galleriaheino.fi/ nayttely.php?aid=121460&k=20139)

Aida: Heino on kiva galleria, jossa tulee valitettavasti harvemmin käytyä. 20-vuotis kokoelma näyttely oli ihan kiva. Joskus kokoelmanäyttelyt eivät tunnu yhtä sulavilta kokonaisuuksia kuin yksittäisten taiteilijoiden näyttelyt. Teosten asettelu oli kuitenkin suunniteltu hyvin ja Heino on tilana upea.

Samir: Tilana hieno. Näyttely oli monipuolinen ja tykkäsin siitä, että oli paljon erilaisia teoksia.

Galleria Heino 20 vuotta 26.11.2022 – 18.12.2022

Galerie Forsblom (Yrjönkatu 22)

Galerie Forsblomib on perustanut Kaj Forsblom vuonna 1977. Galleria on yksi isoimmista kansainvälisistä gallerioista Helsingissä. Galerie Forsblom esittelee pääosin nykytaidetta ja tarkoin valikoitujen nuorten taiteilijoiden töitä. Gallerian voi jakaa kolmeen erilliseen tilaan, jossa on usein erilliset näyttelyt. Kierroksen aikaan esillä oli Raili Tangin Vahvoin värein ja Tapani Kokon Pyhät kuvat -näyttelyt sekä ryhmänäyttely Winter Garden.

“Raili Tang’s latest exhibition is another tour de force demonstrating her brilliant command of color. Tang is a master of many palettes, but her paintings are more than just exercises in color theory – through color, she interprets emotional states, harnessing the power of her brush to channel a wide array of feelings. All the works in her new exhibition were painted over the past year, reflecting not only the changing seasons, but also collectively experienced emotions during a time marked by deep uncertainty and war anxiety, but also warmth and empathy.”

“Tapani Kokko’s decorative wooden reliefs are affably approachable, touchingly human interpretations of Slavic icons and folk art. Carved from a single block of wood, his reliefs are enchanting fusions of ornamentation and brutalism. Kokko’s racy, roughshod style of expression stands in intriguing contrast to the decorative elements present in his sculptures. Kokko began working on his new series of icons after Russia’s attack on Ukraine, and their style echoes not only classic icons but also Ukrainian

folk art.”

Aida: Forsblom on ehkä lempigallerioitani. Tilana se on vaikuttava: iso ja korkea katto. Näyttelyt ovat usein laadukkaita ja monipuolisia. Isoimmassa tilassa on yleensä isoja teoksia, jotka ovat vaikuttavia. Tällä kertaa tykkäsin erityisesti Winter Garden -ryhmänäyttelystä, sillä siellä oli myös muutama Eeva Peuran työ! Lisäksi Tapani Kokon ikonityöt olivat hienoja.

Samir: Raili Tangin teokset olivat vaikuttavia: ne vetävät katsojan mukaan teokseen. Abstraktius mahdollistaa itsensä sijoittamisen maalaukseen. Ikonitkin olivat ihan hienoja.

Galleria Duetto (Kalevankatu 15)

Galleria Duetto on perustettu vuonna 1983. Se jakautuu kahteen näyttelytilaan, joissa on välillä eri näyttelyt. Näyttelyiden pääpaino on grafiikassa, mutta Duetto esittelee myös maalauksia ja veistoksia. Alakerrasta löytyy myös laaja grafiikan myyntikokoelma.

Kierroksen aikaan oli Yasushi Koyaman puuveistoksista koostuva näyttely sekä Elisa Alaluusuan grafiittipiirroksia.

Yasushi Koyama 9.11.-4.12.2022

Aida: Söpöjä. Tuli hyvä mieli : )

Samir: Piristäviä

Elisa Alaluusua 9.11.-4.12.2022

Aida: Ihan kiva, ei ehkä tavoittanut minua.

Samir: Antaa tyynen vaikutelman.

Galleria Huuto (Kalevankatu 43)

Galleria Huuto on taiteilijoiden ylläpitämä galleria, ja sen toiminnasta vastaa Mehiläispesä ry – Bikupa rf -yhdistys, jolla on noin 120 taiteilijajäsentä. Yhdistys aloitti näyttelytoiminnan vuonna 2002, jolloin Huuto oli yksi ensimmäisistä

taiteilijavetoisista gallerioista Helsingissä ja Suomessa. Huuto siirtyi elokuussa 2018 nykyisiin tiloihinsa Kalevanakadulle. Tila on ollut aikaisemmin Metropoliaammattikorkeakoulun insinöörialojen käytössä. Galleria jakautuu neljään tilaan Huuto I, Huuto II, Huuto III ja Huuto IV, joissa on omat näyttelynsä.

Lauri Mäkimurto: Higher Taste: Karma Free Paintings Huuto I 11.11.-4.12.2022

”Maalausteni lähtökohtina on usein melko sattumanvaraisesti valikoitunut kuvamateriaali aikakauslehdistä, sarjakuvalehdistä, ottamani valokuvat ja diakuvat. Osa näyttelyssä olevista teoksista perustuu erinäisiin oppimateriaalidiasarjoihin. Dioissa esitellään hyvän elämän edellytyksiä, esimerkiksi alkoholin ja tupakan haittoja, sairaanhoidon järjestämistä, työpaikan hyvinvointia tai ympäristön suojelua. Kuvien kautta hahmottuu näkemys kansalaisen asemasta ja velvoitteista. Maalausprosessi vie ja muuntaa tutut

ja tavalliset asiat uusiin asiayhteyksiin, sekä nostaa alitajunnan tietoisuuteen muodostaen eräänlaisen itseironisen muotokuvan.

Taiteen tekotapani ovat maalaaminen ja sarjakuvat. Taiteelleni leimallista on omaelämäkerrallisuus, tarinallisuus, huumori ja ekspressiivinen ote.”

Miina Aho: Swell Huuto II 11.11.-4.12.2022

”Viiva laineilee tilassa. Se hyökyy ja keinahtelee, paisuu ja turpoaa. Käsi hamuaa aaltojen rytmiä, tavoittaa jotain sinne päin. Kynän jättämät, huojuvat jäljet laajenevat ja asettuvat painopinnoille valtaviksi, viivojen velloviksi massoiksi. Ne esiintyvät rajattuina otoksina liikkeestä ja karkaavat mielessä yli reunojen, täyttäen tilan kokonaan.

Näyttelyn teoksissa jälki esiintyy kahden eri menetelmän kautta, kun käsin piirretty muuntuu serigrafialla painetuksi. Painomenetelmä toimii välineenä käsitellä ja muovata alkuperäisen kuvan luonnetta: painoprosessin kautta piirretyn viivan mittasuhteet ja materiaalinen sisältö ja ympäristö muuttuvat. Menetelmien rajapinnalla muodostuva jälki on tunnistettava ja silti vieras. Jäljen koolla leikkiminen on toiminut lähtökohtana näyttelyn teoksille ja tuonut viivan parissa työskentelyyn uuden

lähestymistavan. Tulitikkuaskin kokoinen piirros venyy äärimmilleen ja asettuu seinää peittäväksi pinnaksi. Suurennoksen äärellä pääsee lähemmäksi viivan ydintä ja sisältöä. Samalla huomaa jäljen kasvaneen joksikin muuksi”

”Carl Victor Wingrenin Gloop on tahmeista käsin tehdyistä valokuvista, tuoksuvasta merilevästä ja lotisevista

äänistä koostuva installaatio. Näyttelyssä hyödynnetään levää sekä figuratiivisesti että materiaalina.

Wingren aloittaa valokuvan tekemisen keräämällä kotinsa lähellä olevalle rannalle huuhtoutuneita merileviä (ja välillä hänen täytyy jopa palata rannalle viemään levästä löytyneet ötökät takaisin mereen). Sen jälkeen, kun hän on huomiota herättämättä kuljettanut suuren salaperäisen ämpärin julkisilla kulkuvälineillä, hän kuivattaa levän ja jauhaa sen hienoksi. Tätä jauhetta käytetään sekä valoherkkien liuosten emulgointiaineena että liimamaisena massana käsin tehdyssä valokuvapaperissa.

Kuvat esittävät vetisiä maisemia, ja taiteilija kerää niitä internetistä samaan tapaan kuin levää rannalta. Löydetyt valokuvat yhdistetään kuviin, joita Wingren ottaa vedenalaisella kameralla, ja lopuksi kuvat kootaan yhteen muiden elementtien kanssa 3D-ohjelmiston avulla. Lopputuloksena syntyy kuvia, jotka ovat toisinaan abstrakteja ja toisinaan taas hyperrealistisia mutta näyttävät aina märiltä.”

Carl Victor Wingren: Gloop Huuto III 11.11.-4.12.2022

Nuutti Koskinen: Rakenteellisia uudistuksia puutarhassa

Huuto IV 11.11.-4.12.2022

”Rakenteellisia uudistuksia puutarhassa on kolmikanavainen videoinstallaatio, joka käsittelee maiseman kerroksellisuutta sekä ympäristön ja historian ilmenemistä. Teoksessa luonnon kiertokulku peilautuu eletyn ympäristön materiaaliseen, aattelliseen ja tuotannolliseen kiertokulkuun kipukohtineen, rakennemuutoksineen ja toiseuden historioineen.”

Aida: Galleria Huuto myös yksi lempi galleriani! Usein aika moderneja ja rankkojakin aiheita, mutta huumorilla. Usein eri taiteilijoiden näyttelyt ovat hyvin erilaisia, joten kokonaisuus on monipuolinen ja saattaa käymä läpi monenlaisia tunteita. Tällä kertaa mikään yksittäinen ei noussut ylivoimaisena.

Tykkään myös Huudosta tilana, se on siis Metropolian vanha rakennus, jossa on ollut insinöörialat ennen siirtymistä Myyrmäkeen. Tilassa on tunnelmaa ja erikoisia koneita katossa

Samir: Lattia oli hieno! Siinä voisi pelata shakkia. Videoteos oli myös kiva, se herätti haaveilemaan paremmasta. ■

Kuva: DANIELLE NAVARRO, “Heartbleed” sarjasta “Sedation”, muokattu mustavalkoiseksi. Takakansi sarjasta Cherish.

Ihmisyyden ylistys

eli

kauneuden voimaton kaipuu

Teksti ja taitto: LUKA VÄHÄSARJA Kuvitus: IIRIS MANKKI

Taiteessa aitous merkitsee. Otetaan esimerkiksi Iiriksen käsipiirros alla – se on tekoälyn piirtämä. Eroa ei näe silmällä, mutta tieto epäaitoudesta nakertaa sen arvoa.

Tekoälypiirroksesta jää puuttumaan jotain olennaisen inhimillistä, ja saman voimme toistaa muissakin formaateissa: kone kirjoittaa sujuvia mutta latteita tekstejä, jotka suhjahtavat vaikka pieneen opiskelijalehteen, kunhan kirjoittajaksi merkitsee insinöörin.

Pidän mielenkiintoisena sitä hetkeä, jona teoksen epäaitous paljastuu. Koneen kuva tai kynäily saattoi olla alkujaan arkisen apaattista, mutta jostain syystä se varasi kunnioitusta. Koska teoksen arvo romahtaa aitouden mukana, täytyy inhimillisyysoletuksessa olla jotain arvokasta.

Kauneuden tarkastelulle on kaksi houkuttelevaa mutta vajavaista kiintopistettä: objekti ja subjekti. Voitaisiin esimerkiksi väittää, että kaunis lantio on itsessään kaunis, tai Humen tapaan että kuumat kurvit ovat katsojan silmässä. Minusta kuitenkin koneälykokeemme puhuvat näin yksinkertaista arviota vastaan. Taiteessa vaikuttaa olevan jokin vuorovaikutteinen komponentti, joka voidaan poistaa teoksen inhimillisyyttä säätelemällä.

Olenkantanut sopivaa sitaattia takataskussa jo joitain kuukausia. Kierkegaardin mukaan ihminen on itseys eli suhteen suhtautumista itseensä. Ei siis suhde itse vaan suhteen suhtautumista itseensä. Väite on todistusvoimainen, sillä se on yhtä aikaa raivostuttavan reduktiivinen mutta alati pätevä. Vaikka sanoin kantaneeni sitä, olen varsinaisesti hukkaillut ja löytänyt sitä uudestaan mitä kirjavimmista aiheista aina tietoisuudesta metakognition kautta masennukseen.

Ehkä suhtautuminen itseensä, siis reflektio, on ihmisyyttä perustavimmillaan, ja ehkä se juuri puuttuu epäinhimillisestä taiteesta. Tekoälyhän ei koe luomaansa. Vaikka se voi kirjoittaa loputtoman sarjan nerokkaita fuugia, se ei osaa nauttia siitä löytämisen riemusta, jonka vuoksi ihmiset koskaan klaveerin keksivät. Koneella ei ole suhdetta teokseensa eikä yleisöönsä, joten sen kuvia voi katsella vain passiivisena vastaanottimena. Inertti teos ei jätä tilaa itseydelle.

Reflektiivisyyden puute liittyy tekoälyn suunnattomiin kykyihin ja toisaalta haluttomuuteen kehittyä. Sen staattinen erinomaisuus lähestyy täydellisyyttä. Kauneimmissakin taideteoksissa taas on päinvastoin. Ne sisältävät aina pienen osan epätäydellistä ihmistä, mikä estää töitä saavuttamasta viimeistä muotoaan ja saa luojansa yrittämään entistä kovemmin. Nerokkaimpien taiteilijoiden töitä ihaillaan, koska ne kuvaavat epätoivoista hyvyyden ja kauneuden tavoittelua.

Taiteellinen maku on kykyä samastua taiteilijan kilvoitteluun. Kyse on empatiasta, ja koska tekoäly ei kärsi tai kasva, ovat sen teokset yhtä tyhjän kanssa. Tekoälykäden kääntöpuolella on Danielle Navarron R-kielellä piirtämä kuva. Teos on toteutukseltaan koneellinen, mutta katsaus sen alle paljastaa, että sen luoja on arvioinut ja ihaillut teostaan: hän on antanut sille nimen ja sijoittanut sen osaksi sarjaa. Tekoälykuva taas on nimetön. Sillä ei ole luojaa.

Kuten

täydellinen taide, täydellinen maailmakin on ontto. Sen houkutukset ja viihdykkeet ovat täydellisiä mutta epäempaattisen epäkauniita. Ilman tulkintaa käsikuva on näennäisestä rosoisuudestaan huolimatta ontto, kun taas Navarron kuvan matemaattista järjestelmällisyyttä sävyttää inhimillinen kaaos.

Näin Kierkegaardkin päätyi dialektiseen ihmiskuvaan: ihminen on yhdiste äärellisestä ja äärettömästä, ajallisesta ja ajattomasta. Ihminen, joka erkaantuu itsestään ja Jumalasta on epätoivoinen, koska hän on menettänyt jommankumman osan itsestään.

Epätoivoon voi ajautua sekä liiallisen äärellisyyden että äärettömyyden kautta; ihminen voi vajota apaattiseen maallisuuteen, mutta toisaalta liiallinen haaveellisuus voi irrottaa hänet osaksi abstraktia kollektiivisuutta. Toisin sanoen itseys, ja siis myös kauneus, vaativat täydellisyyttä epäkelvon sylissä.

Tosikauneus onkin ies. Se vaatii ihailijaltaan empaattista työskentelyä, eli yritystä ymmärtää kauneuden subjektia. Siihen palaaminen on ihmisyyden etsimistä ja kapinaa täydellisyyttä vastaan. ■

Loppukaneetti K-popista

Enole ensimmäinen, joka rinnastaa markkinatalouden tekoälyyn, mutta yllä esitellyt käsitteet tarjoavat siihen erinomaisen kehikon.

Verrataan spontaania jazz-musiikkia teolliseen K-poppiin: Yksi syntyi vapaa-ajan huvista, toinen valtion pyrkimyksestä siirtyä autoteollisuudesta tuottojen perässä kulttuurialalle. Yhden aloittivat harrastelijat kaduilla ja klubeilla, toisen taas yritysten pestaamat monikymmenhenkiset tiimit.

K-pop ei ole kenenkään itsetoteutusta, vaan päätöksiä tekevät kymmenet ammattilaiset, kukin omalla erikoisalallana. Meikki, kamerakulma ja sointukulku on jokainen tarkkaan optimoitu markkinoiden ehdoilla. Aivan kuten käsikuvan koneälyä myös k-pop-artistia ohjaavat tilastolliset algoritmit.

K-popilla ei ole historiaa tai suuria ideoita. Se ei salli inhimillistä reflektiota. K-pop on vain mieletön nautintokone. ■