Mökkeilyyn voi yhdistää vanhat ystävät ja entiset harrastukset ”Voi nenä! Eipä ollut tullut taaskaan käytyä mökillä – mitähän niille vanhoille kavereille kuuluu? Mahakin vaan kasvaa”. Ei hätää! – Tässä jutussa on yksi ratkaisuehdotus. Vapaa-ajan asunto saa uutta ulottuvuutta, kun se valjastaa ystävyyssuhteiden ylläpitoon ja kuntoharrastusten käyttöön. Syksyiset päivät sopivat oikein hyvin tähän tarkoitukseen. Kalenterissa on yleensä tilaa syyskuun-marraskuun viikonloppuina. Sadekeli on todennäköistä, mutta aurinko voi aina yllättää. Ystäviä tarvitaan. Miehille omien sosiaalisten suhteiden ylläpito ei perhe-elämän tuoksinassa ole aina itsestään selvää. Keski-iässä suhteiden rippeet on kerättävä ja rakennettava loppuelämän perustaa. Huimaa on, jos onnistuu kokoamaan viikonlopun retkeilyn vanhan porukan, jonka kanssa tapaamiset ovat jääneet ruuhkavuosien (-vuosikymmenten) jälkeen vähälle. On mahtavaa palauttaa ruohottuneita ystävyyssuhteita. Operaatioon ei tarvita kuin lauantai ja sunnuntai iltapäiviin. Liikkeelle lauantaina esimerkiksi klo 8.00, mahdollisuuksien mukaan kimppakyydeillä kohti vaellusreittiä. Siinä klo 10.30 pääsee jo maastoon reput selässä ja kartta kädessä. Mahtava tunne!
Kaksi-kolme tuntia kävelyä vanhalla kaavalla: 50 minuuttia liikettä ja 10 taukoa. Kunnes saavutaan lounaspaikalle, jossa tunti ruoanlaittoa, syömistä ja elpymistä. Kummasti sitä vain taas jaksaa lähteä paluumatkalle. Tunnit kuluvat siivillä. Tuntuu kivalta, kun voi katsella luontoa ja puhella ystävien kanssa kiireettä, aikaa kun riittää. Kun seuraavalla kerralla kunto riittää paremmin ja kenkien säätö on kohdallaan, nousee päähän oikeutettu tyydytyksen tunne. Kun väsyneen mutta onnellisen retkueen matka mökille alkaa siinä puoli viiden maissa, voi laskea, että saunan uuni syttyy viimeistään puoli kuudelta ja orkesteri pääsee saunaan puoli seitsemältä, ei riemulla ole rajoja. Urakka on takana ja homma on hoidettu. Järvi tulee tutuksi ja juttu luistaa. Vähitellen ruokakin valmistuu. Illan tullen tutumaan. Aamulla aamupala, kiireetön lähtö paikkakuntaa esittelemään ja siitä kotiin. Iltapäivällä homma on hoidettu ja sunnuntai-iltana on vielä aikaa muulle. Ihan normi-viikonloppu muuttuu merkitykselliseksi. Ensimmäisellä kerralla jollakin hiertyy jalka, joku varuste on jäänyt pois, tekstiilit olisi voinut valita tarkemmin, rasituksen määrä yllättää, mutta ne vain antavat pontta ottaa ensi kerralla asiat paremmin huomioon ja kasvattaa kuntoa reippailla iltakävelyillä.
24
Kaupassa voi käydä jo torstaina. Suotavinta on tehdä ostoksia Pertunmaan omista kaupoista. Retkivarusteiden pakkaaminen on syytä aloittaa viimeistään keskiviikkona, koska silloin jää vielä aikaa nukkua parin yön yli. Muistaa sitten vielä ne, pahus jo olisivat unohtuneet, tulitikut minigrippiin, kenttäpullot ja retkipuukko. Yleensä miehillä on armeijakin käytynä ja eräretkeilyn tuntumaa nuoruuden ajoilta. Saattaa löytyä vielä erävarusteita, jotka ovat täydessä iskussa parin vuosikymmenen takaa ja vaativat vain käyttöä. Kun sitten pääsee kokeilemaan kestävyyttä ja maastotaitoja ja siitä kaiken jälkeen selviää, voi huomata, että uusi joka vuosi toistettava harrastus on löytynyt. Retkireittejä taukopaikkoineen ja laavuineen on mukavasti, kiitos Pertunmaan kunnan hienoista palveluista. Yksi reitti lähtee Kuortin koululta ja toinen kirkonkylän urheilukentältä. Reiteillä on vaihtelevia maisemia ja maastoa, välillä ollaan ihmisten ilmoilla ja välillä suon siimeksessä. Hyvä vaihtoehto on myös Repovesi. Kun retkiä tekee usein, kaikki paikat tulee etsittyä ja koluttua. Pointtina tässä on se, että nimenomaisesti huomaa miten toimiva Pertunmaalla oleva vapaa-ajan asunto on sosiaalisten suhteiden hoidon ja kuntoliikunnan suhteen. Mikään ei ole kaukana, kaikkea on ja ne toimivat. Sami Karhu Mökkiläinen Pertunmaalla vuodesta 2004
