Onnistumisia yhteistyöllä

Tuotesuunnittelija Aulis Kinnusen alunperin suunnittelema FORESTERI 2009-nosturi oli Keslan 20-sarjan ensimmäinen malli. Nosturin seuraaja KESLA 2009ST on Keslan historian todennäköisesti myydyin malli, jonka suosio on ollut huimaa erityisesti Venäjällä.

Kun Kesla vuonna 1982 valittiin Pohjois-Karjalan vuoden yritykseksi, yhtiön vajaan 30 työntekijän porukkaan kuuluivat myös Juha Sarvi ja Aulis Kinnunen. Sarven ura Keslalla alkoi alkuvuodesta 1981, Kinnunen liittyi joukkoon saman vuoden joulukuussa. Ilomantsilainen Erkki Lyhykäinen oli tullut Kartekki Ky:n palvelukseen vuonna 1980. Rautjärveltä kotoisin oleva Juha Sarvi oli valmistunut teknikoksi Imatran teknillisestä koulusta vuonna 1980. Plakkarissa oli myös metallialan ammattikoulutus. Joensuuhun hänet toi menetelmäkehityksen vuoden mittainen perehdytyskoulutus. Vuonna 1980 Keslaan tullut koulukaveri Arvo Rönkkönen vinkkasi, että Keslassa olisi työntutkijan paikka auki. - Hain ja pääsin. Oltiin nuoria ja myös idearikkaita. Katseltiin vähän niitä menetelmäjuttuja ja ruvettiin panemaan perusasioita kuntoon, Sarvi muistelee. Kiteeläissyntyinen Aulis Kinnunen ehti ennen Keslaan tuloaan suunnitella paperikoneita suunnittelutoimistossa Rautpohjassa. Kinnusen kädenjälki näkyi mm. Kouvolassa, Imatralla ja Svetogorskissa. Paperikoneiden kauppa näytti kuitenkin hyytyvän ja työkaverit ympäriltä harvenivat. Kinnunen alkoi katsella uutta työpaikkaa. Samaan aikaan Kesla haki suunnittelijaa. - Tulin toimitusjohtaja Esko Paajasen luokse haastatteluun, jonka lopuksi hän totesi, että suunnittelijan paikka on kyllä jo täytetty – mutta on meillä hyvällä miehelle muuta hommaa, Kinnunen kertoo.

”Oltiin nuoria ja idearikkaita”

Kinnusesta ja Sarvesta kehittyi nopeasti aikaansaava työpari, kun Keslan tuoterepertuaari laajeni kuormaimiin. Miesten mukaan niissä oli ”aika paljon valmistuksellista ongelmaa”. Protoja oli tehty, mutta tuotanto ei ottanut onnistuakseen. - Ruvettiin muotoilemaan vähän uudestaan, muuttamaan rakenteitakin. Ei ollut ihan kunnollisia piirustuksiakaan, kaksikko paljastaa. Lopulta tuote muotoutui koko lailla uudeksi ja Kinnusen työnkuva tuotekehittelyksi. Juha Sarven vahvaa osaamisaluetta oli tuotannon automatisointi. Automaation hyödyntämisessä Kesla etenekin teollisuuden kärjessä; vuonna 1985 koko Suomen hitsausrobottikannasta jopa noin 15 prosenttia oli yksin Keslalla.

”Automaation hyödyntämisessä Kesla etenekin teollisuuden kärjessä”

- Uuden teknologian hyödyntämisessä taidettiin mennä jo vähän taiteen puolelle, pohtii Kinnunen työkaverinsa osaamista kunnioittaen. - No mikäs siinä – onnistuttiin tekemään hommia mahdollisimman kannattavasti, katetta jäi viivan alle mukavasti ja kilpailijoita paremmin. Saimme yksinkertaistettua tuotetta. Osat tehtiin kerralla valmiimmiksi ja saatiin hitsaussaumojen määrää vähemmäksi. Aulis piirteli sellaiset kuvat, että robotilla pystyttiin hitsaamaan, Sarvi selvittää. Keslan laajentuminen Joensuuhun tapahtui vuonna 1988. Samana vuonna Kesla osti Joensuusta myös puunkorjuukoneita valmistaneen Foresteri Oy:n osake-enemmistön.

”Eikä ollut tiimiä ympärilläni”

Vuonna 1990 Esko Paajanen suostutteli Kinnusen siirtymään Kesälahdelta Joensuuhun. - No minähän lähdin. Rakennusliike Tervolta ostettu Karjalan Rautarakenteen halli oli tuolloin vaatimaton nokinen rakennus. Eikä ollut tiimiä ympärilläni, yksin olin. Kun 1990-luvun alun lama vyöryi, myös Keslassa alkoivat lomautukset. Juha Sarvi vaihtoi lomautuksen toimettomuuden jatko-opiskeluun ja lähti täydentämään tietoliikenne- ja ohjelmointitekniikan osaamistaan.

”Se on joko lomautus tai sitten ryhdymme suunnittelemaan uusia tuotteita”

Aulis Kinnunen kertoo, miten toimitusjohtaja kutsui toimihenkilöt yksi kerrallaan keskustelemaan. Huoneesta tultiin ulos irtisanomislapun tai lomautuksen kanssa. Oli Kinnusen vuoro astella sisään: - Esko sanoi, että tässä on nyt kaksi mahdollisuutta. Se on joko lomautus tai sitten ryhdymme suunnittelemaan uusia tuotteita. Eihän meillä muuten ole mitä valmistaa, kun lama menee ohi. Laman hellittäessä Keslalla ryhdyttiin muuttamaan koko IT-arkkitehtuuria. ICT-spesialistiksi kouliutunutta Sarvea pitivät sittemmin kiireisinä myös toimipisteiden laajennukset kotimaassa ja maailmalla. Sarvi on jatkanut opintojaan koko Kesla-uransa ajan. Vuonna 2004 hän valmistui tietoliikenteen insinööriksi. Ylemmän amk-tutkinnon hän sai valmiiksi vuonna 2013.

”Eivätköhän nuo taluta pois sitten, kun aika on kypsä”

Haastattelun hetkellä syyskuussa 2019 Sarvella ja Kinnusella oli viralliseen eläkeikään aikaa muutama kuukausi. Eläköityminen ei kuulu olevan kummankaan suunnitelmissa. - Eivätköhän nuo taluta pois sitten, kun aika on kypsä, miehet virnistävät.

”Seitsemäs kaveri Kartekilla”

Erkki Lyhykäinen muistelee olleensa ilomantsilaisen Kartekin seitsemäs työntekijä. Ura alkoi jo nuorukaisena, ja armeija-ajankin hän oli Kartekin kirjoilla. Lyhykäinen vastaa Ilomantsin tehtaan kunnossapidosta ja tuotantokyvystä – ja nauttii työstään! - Työ on vaihtelevaa laidasta laitaan: sähkö- ja putkitöitä, koneiden korjauksia ja huoltoja, uusien koneiden asennuksia. Päivät ovat erilaisia, parasta on toimiminen ihmisten kanssa. Ja jos tulee joku probleemi, niin hyvin ilkeää soittaa eläkkeellä olevallekin työkaverille ja kysyä neuvoa. Kainostella ei tarvitse työkavereidenkaan, kun häiriötilanteita tulee ja kunnossapitoasentajaa tarvitaan. Työhönsä sitoutunut konkari on vuosikymmenestä toiseen ollut se, joka kiirehtii vaivojaan säästelemättä avuksi, jotta tuotanto saadaan rullaamaan. Lyhykäinen on myös se mies, joka ahkeroi tehtaalla heinäkuussa muiden lomaillessa. - Se on tiukka neljä viikkoa, että saa taas kaiken valmiiksi. Itse ehdin lomailla joko aikaisin keväällä tai sitten syksyllä.

Kunnossapitoasentaja Erkki Lyhykäinen Ilomantsin uuden sorvirobotin äärellä.