7 minute read
Riihipajasta metsäteknologian moniosaajaksi YHTEENVETO 1960-2010
Rantasalmen Raivausvälineen eli nykyisen Keslan perustaja Antti Kärkkäinen oli idearikas edelläkävijä, joka hoksasi tarttua aikakauden mahdollisuuksiin. Sodasta toipuvan Suomen maatalous koneellistui valtavalla ryminällä 1950-luvulta lähtien. Kärkkäisen innovaatioita ajassa olivat kivensiirtolaite Kivi-Antti ja Isokita-raivauskoukku.
- Kivi-Antin mainoslause Kaavin maatalousnäyttelyssä vuonna 1957 -
”Sellainen on tuo luonto minulla, että kelvottoman työvälineen nähdessäni se entinen kehno menee sisuskuntaani. Alan tuumia, miksi tuo ei ole tehty sillä ja sillä tavalla”. – Keslan perustaja Antti Kärkkäinen –
Tuoterepertuaaria laajennettiin kivitalikkoon, traktorirekeen ja traktorivetoiseen joustopiikkiäkeeseen 1960-luvulla. Tehdastilat Rantasalmen Kolkontaipaleen kylässä eivät enää vastanneet tuotannon tarpeita, ja uutta tehdastilaa ryhdyttiin etsimään alkuvuodesta 1969.
Antti Kärkkäinen kuoli vuonna 1969. Hänen jälkeensä yritystä vei eteenpäin ensin vanhin poika Raimo Kärkkäinen ja sitten nuorempi poika Seppo Kärkkäinen vuonna 1971.
Vuonna 1969 saatu äkeiden iso ennakkotilaus vauhditti yrityksen muuttoa Joroisiin. Joroisista löytyi 400 neliön hallitila. Suullisen sopimuksen mukaan kunta lupasi rakentaa yhtiölle myöhemmin lisää hallitilaa ja myös pistoraiteen.
Hyvässä hengessä käynnistynyt Rantasalmen Raivausvälineen ja Joroisten kunnan yhteistyö hiipui kuitenkin nopeasti kunnallispoliittisiin erimielisyyksiin. ”Joroinen on yrittäjäystävällinen kunta, mutta paikkakunnan omia yrittäjiä ei täällä ole huomioitu tarpeeksi, näin on käynyt ainakin meidän kohdalla…. Meidät asetettiin liian alhaiselle sijaluvulle siinä listassa, missä uuteen teollisuushalliin tulijat pantiin arvojärjestykseen.”
- Seppo Kärkkäisen haastattelu Savon Sanomissa 28.3.1974 -
”Kesla oli aikaansa edellä, kun se lähti metsäkoneiden kehittelyyn. Mitään varsinaista metsäkonebuumia ei tuolloin vielä eletty.” - Ari Koskivaara, Farmer -
Seppo Kärkkäinen käynnisti keskusteluja useammankin kunnan kanssa yhtiön mahdollisesta uudesta kotipaikasta. Voiton vei Kesälahti, jonka kunnanjohtaja Matti Alaluoto ”vetäisi pöytälaatikosta rahat valmiiksi ja sanoi, että päätös pystytään tekemään pikaisestikin”. Alaluodon lupaus myös piti; vuonna 1974 Kesälahti rakensi yhtiölle 1 800 neliön tuotantotilat.
Suomessa elettiin jo maatalouden rakennemuutosta. Varsinkin Itä- ja Pohjois-Suomen pienviljelijä-metsätyömiehet perheineen muuttivat 1960-1970 lukujen taitteessa eteläisen Suomen asutuskeskuksiin ja Ruotsiin. Talouden epävarmuutta varjosti myös öljykriisi.
Kesälahdelle muuton myötä paneuduttiin yhtiön nimiasiaan. Kesla-nimen keksi konsultti Jyrki Karttila. Kunnan nimen mukainen valinta on osoittautunut loistavaksi myös kansainvälisillä markkinoilla.
Seppo Kärkkäinen oli luotsannut yhtiön läpi merkittävien muutosten. Vuoden 1976 huhtikuussa Kärkkäinen siirtyi hallituksen puheenjohtajaksi. Toimitusjohtajaksi nousi pari vuotta aiemmin Keslan markkinointipäälliköksi palkattu Esko Paajanen.
Keslan 50-vuotishistoriikin haastattelussa Paajanen toteaa: ”Firma voidaan perustaa ideoiden ja innovaatioiden ympärille. Mutta arvoa kaikelle tulee vasta siinä vaiheessa, kun innovaatioita ryhdytään kaupallisesti hyödyntämään. Tässä yhtiöllä oli vielä paljon opeteltavaa…. Rupesin Sepolle puhumaan, että täällä tarvitaan tuotekehitystä.”
Esko Paajanen toimitusjohtajana, Seppo Kärkkäinen tuotekehityksen johtajana ja kolmikon aisaparina vuonna 1975 taloon tullut suunnittelija Raimo Ahonen muodostivat tehokkaan kolmikon. Raimo Ahosta Paajanen on luonnehtinut Seppo Kärkkäisen ohella yhtiön merkittäväksi innovaattoriksi.
Jo vuonna 1972 yhtiö tähysi Ruotsin markkinoille kivitalikolla ja raivauskoukulla. Kesälahden tehtaalla tuotannossa oli kiirettä, töitä paiski jo kolmisenkymmentä työntekijää. Ensimmäiset vientitoimitukset tehtiin samaisena vuonna Norjaan, jonne vietiin talikoita.
Kokonaan uusi ajanjakso Keslan historiassa alkoi vuonna 1977, kun yhtiö aloitti yhteistyön Keskusosuusliike Hankkijan kanssa. Keskeinen toimija Hankkija-yhteistyön luomisessa oli Hankkijan johtajana toiminut yliagronomi Reino Seppälä. ”Hankkija oli jo aiemmin ostanut meiltä talikoita. Kun sitten olimme Mikkelin maatalousnäyttelyssä vuonna 1977, Reino tuli meidän asuntovaunullemme ja kysyi, pystyttekö tekemään 3 000 äestä. Katsottiin Eskon kanssa toisiamme ja vastasimme, että kyllä”, muisteli Seppo Kärkkäinen maaliskuussa 2009.
Yliagronomi Seppälällä oli vahva näkemys siitä, millaisia koneita isännät halusivat. ”Isännät eivät oikein mielellään antaneet isoilla metsäkoneilla harvennushakkuille mennä, tuli metsään syvät jäljet, jos maa ei ollut jäässä, ” totesi Reino Seppälä haastattelussa 6.2.2009.
Keskusosuusliike Hankkijan tytäryhtiö Farmer ryhtyi hoitamaan Keslan vientiä vuonna 1975. ”Kesla oli aikaansa edellä, kun se lähti metsäkoneiden kehittelyyn. Mitään varsinaista metsäkonebuumia ei tuolloin vielä eletty. JYTY-metsäperävaunu ja vaunun päälle sijoitettava kuormain olivat ensimmäiset artikkelit”, Farmerissa työskennellyt Ari Koskivaara kertoo haastattelussa 8.9. 2009.
JYTY-metsäperävaunuja vietiin Ruotsiin, Englantiin ja Norjaan. 1980-luvun alussa vienti vilkastui kovaa vauhtia. Farmer-yhteistyö vientimarkkinoilla jatkui kaikkiaan 15 vuoden ajan.
”Keralle Kesla oli laaduntekijä koko maakunnan metalliteollisuudessa heti Rauma-Repolan jälkeen. Ja juuri Keslan ympärille perustettiin Pohjois-karjalan metalliteollisuuden piiriyhdistys.”
- Keran yritystutkijana vuonna 1976 aloittanut Juho Björn -
Tultaessa 1980-luvulle Kesla tähysi entistä määrätietoisemmin metsäkonemarkkinoille. Yhtiö suunnitteli ja valmisti metsätöihin tehokkaita koneita, joiden keveys, ketteryys ja lujuus toivat työtehoa ja säästivät myös luontoa. Lähikuljetukseen tarkoitettujen kuormainten ja vaunujen rinnalle tulivat kaatopäät ja prosessorit. Suomalaisten suometsien ojitusten perkaukseen kehitettiin metsänkaivukone. 1980-luvulla Keslan Patu-metsäkoneet tunnettiin yli kahdessakymmenessä maassa. Metsäkoneet tekivät Keslasta oikean vientiyrityksen.
”1980-luvulla Keslan Patu-metsäkoneet tunnettiin yli kahdessakymmenessä maassa. Metsäkoneet tekivät Keslasta oikean vientiyrityksen.”
Patu M100 -metsäkaivurin kehittäminen vaati pääomaa ja sitä Kesla lähti hakemaan pörssilistauksella. Odotukset metsäkaivurista olivat suuret, mutta tulokset heikot. ”Kunnostusojituksen varat jäädytettiin lähes totaalisesti 1990-luvun laman myötä. Kyse oli yritystoiminnan riskistä, johon emme konkreettisesti voineet vaikuttaa. Konetta ehdittiin myydä noin kymmenen kappaletta, kunnes koko hanke hyytyi täysin.” (Esko Paajasen haastattelu 8.7.2009).
Vuonna 1984 Kesla oli laajentunut Kesälahdelta Ilomantsiin ostamalla Kartekki Ky:n koneistamon ja fuusioimalla sen itseensä. Vuonna 1988 Kesla laajeni Joensuuhun ostamalla Karjalan Rautarakenteen konepajan.
Syyskuussa 1988 Kesla osti puunkorjuukoneita valmistaneen Foresteri Oy:n osake-enemmistön. Kaupan myötä Keslan tuotevalikoima laajeni puutavara-autojen ja teollisuuden nostureihin. Foresteri-tuotteet niveltyivät nopeasti osaksi Keslan valikoimaa.
Rahoitusmarkkinoiden vapauttaminen, pankkien into luotottamiseen, puutteellinen valvonta, vakaan markan politiikka ja lopulta Neuvostoliiton romahtaminen syöksivät Suomen talouden ahdinkoon 1990-luvun alussa.
”Urani aikana parhaat vienti-ihmiset olivat Keslassa. Nuoria, energisiä, koulutettuja.” - Timo Suni -
Lama iski myös Keslaan. Yhtiön pelastus oli lopulta vahva tase ja Keslan kyky kompensoida varsin nopeasti menetetyt markkinat. ”Se kuvastaa ammattitaitoa sekä niitä oikeita ratkaisuja, joita yhtiössä tuolloin tehtiin. Arvioni on, että laman jälkeinen tilanne hoidettiin yhtiössä erittäin hyvin ja nopeasti. En pelännyt lainkaan Keslan puolesta, pelkoni oli vallan muissa firmoissa. Keslalla oli hyvät tuoteet, eikä yhtiö ollut liian riippuvainen Neuvostoliiton kaupasta”, totesi Keran aluejohtajana 1990-luvun alussa toiminut Juho Björn haastattelussa 26.1.2009.
Esko Paajanen luopui Keslan toimitusjohtajuudesta vuonna 1992. ”Olin kerta kaikkiaan niin väsynyt, että katsoin, että luopuminen siinä kohtaa oli sekä oma että yhtiön etu. Taloudelliset ongelmat eivät niinkään syöneet miestä, raskainta olivat irtisanomiset. Ihmiset olivat luottaneet minuun, rakentaneet tulevaisuuttaan. Vaikeille ajoille emme voineet lopulta mitään”, totesi Paajanen haastattelussa 19.11.2008.
Uudeksi toimitusjohtajaksi palkattiin Timo Suni, joka oli toiminut aiemmin Junkkarin toimitusjohtajana. Suni johti yhtiötä 1997 saakka.” Jälkikäteen ajatellen tuo muutosajankohta, Seppo Kärkkäisen ja Esko Paajasen viisaus nähdä, että nyt tarvitaan uutta, vierasta voimaa tähän, oli yhtiön kannalta ratkaiseva. Nyt se vieras tulija osuin olemaan minä”, toteaa Timo Suni haastattelussa 11.10.2009.
Sunin alkukaudella elettiin ankaria aikoja, kun metsäkaluston myynti romahti peräti 60 prosenttia aiemmasta. Tuotepuolella ilonaihetta antoi sarjatuotantovaiheeseen edennyt henkilönostin.
”Kesla on kasvanut nopeasti ja mennyt eteenpäin. Yhtiön tuotevalikoimalle löytyy merkittäviä markkinoita, kun puunkorjuun koneellistuminen jatkaa kasvuaan.” - Antti Asikainen haastattelussa 16.3. 2009 -
Hiljalleen kotimaan puukauppa elpyi, ja maailmalla puunkorjuun tavaralajimenetelmän suosio kasvoi. Se siivitti myös Keslaa. Kesla oli hoitanut pitkään vientiään vientiyhtiö Farmerin kautta. Vaiheittain vientivastuuta siirrettiin Keslalle itselleen. Oman vientiosaston yhtiö sai vuonna 1989. Timo Sunin jälkeen toimitusjohtajaksi nimitettiin Asko Kinnunen. Hän hoiti tehtävää jaksolla 19972000. Kesla haki voimakasta kasvua, ja yhtiössä käynnistettiin Kesla 2000 -kehitysohjelma. Monella rintamalla tapahtui paljon asioita: uusiksi pantiin tuotannonohjausjärjestelmät sekä markkinointi-, taloushallinto- ja raportointijärjestelmä. Työtapa oli tiimipohjainen.
Kinnunen ei kyennyt lopulta sitouttamaan organisaatiota muutoksiin. Muutama iso tuoteprojekti jumittui ja muun muassa tuotannonohjausjärjestelmän uusiminen oli arvioitua haastavampi työ.
Kinnusen jälkeen väliaikaiseksi toimitusjohtajaksi palasi jälleen Esko Paajanen.
Vuonna 2001 uudeksi toimitusjohtajaksi nimitettiin Jari Nevalainen. Nevalaisen johtamiskonseptiksi kiteytyi tasapainottelu tuotekehityksen, tuotannon, myynnin ja markkinoinnin välillä. Oman laikkahakkurin tuotanto lopetettiin, samoin luovuttiin perässä vedettävän henkilö- nostimen tuotannosta.
Syksyllä 2006 Kesla myi henkilönostinliiketoimintansa keskittyen metsäteknologiaan. Viimeiset maatalouskoneensa Kesla oli valmistanut vuonna 1995.
Joulukuussa 2005 Kesla Oyj:stä muodostui konserni, kun Kesla yhti öitti Ilomantsin tehtaan toiminnot itsenäiseksi Keslan kokonaan omistamaksi tytäryhtiöksi. Tytäryhtiön nimeksi tuli Kesla Components Oy.
Vuonna 2007 Kesla osti tohmajärveläisen MFG Components Oy:n osakekannan. MFG Components oli erikoistunut voimansiirtotuotteiden ja -ratkaisujensuunnitteluun, markkinointiin ja valmistukseen. MFG Componentsin uskottiin tuovan konsernille uusia asiakkaita. Syksyllä 2008 Kesla Components Oy fuusioitiin osaksi MFG Components Oy:tä.
Syksyyn 2008 ajoittunut globaali suhdannekäännös osoittautui nopeammaksi ja syvemmäksi kuin etukäteen osattiin odottaa. Rahoituskriisin seurauksena maailma tuntui pysähtyvän. Uusia ja vähän käytettyjä koneita ja laitteita oli yhtä äkkiä tarpeeseen nähden liikaa sekä loppuasiakkailla että jälleenmyyntiverkostossa. Kotimaassa metsäteollisuuden rakennemuutos yhdessä taantuman heikentämän tuotekysynnän ja korkeiden raaka-ainevarastojen kanssa hiljensi ainespuuhakkuut. Kansainvälisen taloustaantuman myötä Keslan liiketoiminta supistui vuonna 2009. Vuonna 2006 Keslan perustaman ensimmäisen ulkomaan tytäryhtiön OOO Keslan toiminnot oli ajettu alas jo vuotta aikaisemmin.
”Venäjä säilyy edelleen merkittävänä markkina-alueena. Nyt vain olimme tulleet siihen tilanteeseen, että kun Suomessa tehtiin rank- koja sopeuttamistoimia, Pietarin tyräyhtiön tappiota emme pysty kantamaan”, tosi toimitusjohtaja Jari Nevalainen Keslan pörssitiedotteessa 4.8. 2009.
Positiivisiakin signaaleja talouden elpymisestä jo nähtiin, mutta muutoksen pysyvyyttä epäröitiin. Yhtiö siirtyi uudelle vuosikymmenelle sopeuttamistoimia jatkaen.
- Näin totesi Metsäntutkimuslaitoksen metsäteknologiaprofessorina toiminut Antti Asikainen Keslan 50-vuotishistoriikissa.
