Sille, joka rakkauden vuoksi matkustaa, tuntuu tuhat kilometriä yhdeltä

Elävä legenda. Sellainen on Kimmo Paakkunainen, joka huoltopäällikkönä reissaa maailman laidalta toiselle palvelemaan Keslan asiakkaita. ”Olen ylpeä ollessani Keslan työntekijä. Tärkeintä työssä on tehdä asiat oikein ja olla rehellinen”, kiteyttää mies periaatteensa.

Tämän tarinan otsikko on japanilainen sananlasku. Rakkaudesta siinä riimitellään, ja rakkaudesta työhön kertoo myös Paakkunaisen 37 vuotta keslalaisena.

Toukokuun viimeisenä päivänä vuonna 1983 kesälahtelainen Kimmo Paakkunainen sai käteensä peruskoulun päättötodistuksen. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä hän aloitti työnsä Keslan Kesälahden-tehtaalla.

- Maatalon poikana olin touhunnut paljon koneiden kanssa. Koulun aikana olin ollut Keslalla myös työharjoittelussa. Kun sitten tarjoutui mahdollisuus oppisopimukseen, ryhdyin opiskelemaan koneenasentajaksi. Oppisopimuskoulutukseen liittyi myös teoriajaksoja, jotka järjestettiin Valkeakoskella. Siellä Paakkunainen kohtasi myös tulevan vaimonsa.

Niin – on se Kesla ollut mukana monessa elämänkäänteessä.

Koneenasentajan työt olivat monipuolisia laitoshuollosta koneiden korjauksiin, työkalujen valmistuksesta koneistuksiin. Vuonna 1999 Paakkunainen nimitettiin huoltopäälliköksi. Keslan tuotteista päävastuualuetta ovat harvesterit ja metsäkonenostimet, mutta käytännössä Paakkunainen hallitsee koko Keslan tuotesortimentin. Huoltopäällikön mandaatilla työt ovat vieneet miestä ripeään tahtiin aikavyöhykkeeltä toiselle. - Ei siinä parin-kolmen päivän kotonaoloajan jälkeen ole aina tiennyt, milloin se käkikello kukkuu.

Aku Ankan opein

Keslan liikevaihdosta yli 70 prosenttia tulee viennistä ja savotat ovat usein kaukana. Toukokuussa 2019 Kimmo Paakkunainen kävi Japanissa 40. kerran. Reissut maahan alkoivat vuonna 2005, kun japanilaiset löysivät Keslasta parhaan mahdollisen kumppanin haasteellisten vuoristometsien puunkorjuuseen. Kun Paakkunainen matkasi ensimmäistä kertaa Japaniin, hän tuli ostaneeksi lentokentältä Aku Ankan taskukirjan tuliaiseksi pojalleen. Pokkari osuikin olemaan Japani-teemainen. Konnichiwa, dōmo arigatō gozaimasu, mata ashita – japaniksi ”hyvää päivää”, ”kiitos tapaamisesta” ja ”nähdään huomenna”.

Indonesiassa asennuksella. Kimmo Paakkunainen takarivissä oikealla ja toisena vasemmalta Aki Juvonen.

- Sepä osoittautui varsin hyväksi sanakirjaksi minulle. Oli sitten Japaniin päästessä sikäläiset tervehdyssanat, miekat sun muut opittuna! Sittemmin kielitaito on hioutunut muun muassa kaupallisen englannin opinnoilla. Sopeutumista eri kulttuurien kirjoon nopeuttaa Paakkunaisen sosiaalisuus ja halu oppia uutta. Mies nauttii keskusteluista erilaisten ihmisten kanssa. Vaan olipa maa tai maanosa mikä tahansa, pitkäjänteisyyttä tarvitaan. Luottamus ei rakennu itsestään, vaan sen eteen pitää tehdä töitä asiakkaita kuunnellen.

Koneellistuminen etenee

Kun Kimmo Paakkunainen jalkautuu uuteen vientikohteeseen kouluttamaan koneenkäyttäjiä, vastassa voi hyvinkin olla porukka, joka ei ole koskaan nähnytkään metsäkonetta. Metsänkorjuun koneellistamisessa ollaan monessa maailmankolkassa vasta alussa.

- Kyse on maista, joissa miehen työtunti ei paljoa maksa ja miehiä riittää. Aivan kuten aikanaan Suomessakin koneellistuminen kyllä etenee, mutta aikansa se ottaa.

Kirveen ja moottorisahan vaihtamista Keslan harvesteriin voidaan esimerkin voimalla vauhdittaa.

Paakkunainen kertoo afrikkalaisesta teeplantaasista, jossa puuta korjataan teelehtien kuivatukseen ja poltettavaksi kymmeniätuhansia motteja vuodessa.

Olihan se tehokkuuden ero konkreettinen, kun ihmiset plantaasilla näkivät, miten Keslan järeä hakkuukoura teki työtään.

Suurella mielenkiinnolla Paakkunainen odottaa tulevaa matkaa Vietnamiin, jonne Keslan harvesterit ovat jo matkalla. - Asennuspaikka tulee olemaan ”viidakossa”, josta korjataan puuta sikäläiselle sellutehtaalle. Se on tiedossa, että kohteesta lähimpään hydrauliletkun tekopaikkaan on matkaa nelisen tuntia. Tulossa lienee kiinnostava reissu!

Palveluasenteella

Kun Kimmo Paakkunaisen kanssa tekee maailmanmatkaa hänen tarinoitaan kuunnellen, tarinoissa korostuu asiakkaan kuuntelemisen tärkeys. - Työni on myös teknistä kehittämistä, asiakkailta tulevan palautteen hyödyntämistä. Voi esimerkiksi hyvin sanoa, että japanilaiset ovat opettaneet meitä monessa yksityiskohdassa. He menevät monessa kohdassa detaljit ja huippulaatu edellä. Huomionarvoista on sekin, että kun vahva luottamus on rakennettu, asiakkaat tukeutuvat Keslan asiantuntemukseen yhä laajemmissa kokonaisuuksissa ja myös alustakonevalinnoissa. Olipa asiakas kysymyksensä kanssa millä aika-vyöhykkeellä tahansa, Paakkunainen on vähintäänkin WhatsApp-painalluksen päässä.

Tuliaisena malaria

Paakkunainen koputtaa puuta ja toteaa, ettei maailmanmatkoilla ole onneksi sattunut mitään vakavia haavereita.

- On oltu vaikka missä, liikuttu vaikka millä ja syöty sitä ja tätä. Ei ole tullut edes yhden yhtä vatsatautia.

Kimmo Paakkunainen (ohjaamossa) ja Janne Häyrynen (oikealla) ovat kokeneet monia reissuja yhdessä.

Vaan sitten toisella työmatkalla Keniassa Paakkunaista pisti malariaa levittänyt hyttynen. Tartunnasta vielä tietämättä mies ehti palata kolmeksi päiväksi kotiin ja suunnistaa jo seuraavalle työmatkalle Etelä-Amerikkaan. Sitten päälle iski kova kuume – siitä huolimatta, että malarialääkitykset oli jälleen kerran hoidettu ohjeen mukaisesti. Paakkunainen hakeutui yksityiselle lääkäriasemalle. Etsimisen jälkeen paikalta löytyi Kongossa rauhanturvatehtävissä ollut ammattilainen, joka pystyi tekemään luotettavan malariatestin.

Testi oli positiivinen. Malaria veti ihan maihin ja ajattelin, miten haavoittuvainen ihminen onkaan.

Muutaman päivän sairaalassaolon ja lentokiellon sekä levon jälkeen Paakkunainen pääsi palaamaan Suomeen. Viheliäinen tartunta on ainakin toistaiseksi taklattu, täysi varmuus siitä saadaan vasta ajan kanssa. Kimmo Paakkunaisen vauhtia maailmalla ei ole lannistanut malariakokemuskaan. Niin – japanilaisilla on hyvä sanonta kuvailemaan miehen sinnikkyyttä:

Tuulessa kasvavilla puilla on vahvat juuret.

Paakkunaisen kämmenet ovat herättäneet kunnioitusta niin kokonsa kuin napakkuutensa puolesta.

Mies ja hänen kätensä

Tervehtiessään Kimmo Paakkunainen sanoo käsipäivää – kuten meillä suomalaisilla tapana on. Niin hän teki myös Japanissa havaiten pian, että suomalaisen miehen kämmen herätti kunnioitusta ja vähän ihmetystäkin. Kämmenen koko ja rutistuksen napakkuus olivat sitä luokkaa, että isännät ojensivat sittemmin kättään innokkaasti puristettavaksi - varsinkin ne henkilöt, jotka eivät tervehdystä aiemmin olleet kokeneet. Yhdellä reissulla japanilaiset isännät olivat keksineet Paakkunaiselle erilaista iltaohjelmaa. Paikalle oli hommattu sikäläinen kädenväännön mestari, jota vastaan Keslan miehen oli ryhdyttävä kilpasille. Paakkunainen voitti.