Päähenkilö
Pehmeä matto, jolla istumme, jää vielä paikalleen. Samoin lihansyöjäkasvi. Entä musiikki sitten, milloin se tuli?
Pakit musiikkilukiosta Ninni Maria Luhtasaari on kotoisin Espoon Leppävaarasta, jossa ei tapahtunut mitään rokkiin liittyvää. Vantaalta sen sijaan löytyi rokkipoikia ja keikkapaikka Vernissa, jonne alaikäisetkin pääsivät. Ensituntuman itsenäiseen soittoon Luhtasaari sai yläasteen musiikintunnilla. Silloin hän löysi basson, soittimen, jonka matalat taajuudet vetosivat häneen jollain primitiivisellä tavalla. Syntyi ensimmäinen oma bändi, Valkosipuristin. Kitaristina oli Mirel Wagner, rummuissa Annu Lipasti. Soitettiin covereita: Nirvanaa, Hivesiä, Neil Youngia. Bassotunneillekin
Luhtasaari meni, äidin patistamana. Ryhmäopiskelu ei miellyttänyt rokkitähteydestä haaveilevaa: ”Mua rupes heti turhauttaman se, et mä olin paljon parempi. Lopetin ne tunnit ja soittelin himassa rokkiriffejä.” Rokkiriffeillä kolkuteltiin musiikkilukionkin ovia. Ne pysyivät suljettuina. ”Tein riffeistä potpurin ja lauloin tosi huonosti jonkun Heinillä härkien kaukalon. Ei ne päästäny mua sisään. Saatana.” Takaisku ei koitunut tappioksi. Luhtasaari ujuttautui Vantaan musiikkipiireihin ja löysi anarkistisen yhteisön, jossa toimineista moni tekee musiikkia edelleen. Tällä hetkellä Luhtasaarta työllistää sooloprojekti Ninni Forever Band. Lisäksi hän soittaa ja laulaa Pintandwefall- ja Koiran näköinen nainen -yhtyeissä. Neljä levyä julkaissut Pintandwefall ei pidä kiirettä seuraavan kanssa. Bändi miettii, mihin musiikilliseen suuntaan albumillaan lähtisi.
KATSE Talvi 2013/14
15