© 2021
epäpaikka, ransk . non-lieu 1 paikka, joka ei tunnu paikalta. sillä ei ole identiteettiä: historiaa, erityispiirteitä tai merkityksellisyyttä. olet siellä anonyymi, menossa sinne minne muutkin. tämä aika synnyttää niitä: supermodernissa maailmassa tapahtuu koko ajan. maailma pienenee mutta paikkojen määrä kasvaa, kun kaikkialle pääsee hetkessä. tyypillisinä epäpaikkoina on pidetty lentokenttiä, odotusauloja ja moottoriteitä. me löysimme niitä lähtöpisteiden ja määränpäiden väleistä. nurmikoita ja sorateitä, joille emme viettäisi aikaa. paikkoja, jotka eivät tunnu omilta ja joissa olet kummajainen. välitila on ei-kenenkään-maata, tyhjä tila, joka on kuitenkin kuulunut jollekin ja jolla on tulevaisuus.
tyhjyys elää.
Marc Augé. 1992. Non-places: introduction to an anthropology of supermodernity.
1
Epäpaikka on yksinäinen paikka. Kyltit kertovat sinulle miten toimia.
Pääsy kielletty.
Älä tupakoi!
Aja oikeaa kaistaa!
Hyvää matkaa!
‘‘yhtä kaikki, yhä harvempi asuu pariisissa (vaikka siellä silti työskennellään). - “mutta tämä poispäin kääntyminen, tämä sivuuttaminen, ei tapahdu ilman tunnonvaivoja, kuten voimme nähdä lukuisista kylteistä, jotka kutsuvat meidät huomaamaan alueiden upeuden ja niiden historian jäljet. Paradoksaalisesti, juuri kaupungin laitamilla, kylmissä, kolkoissa ympäristöissä isoissa asumiskeskittymissä, teollisuusalueilla ja supermarketeissa kyltit on asetettu kutsumaan meidät katsomaan historiallisia monumentteja; ja moottoriteiden varsilla näämme yhä enemmän ja enemmän viittauksia paikallisiin erikoisuuksiin, joita tulisi pysähtyä tutkimaan, sen sijaan että kiirehtisimme ohitse; ikään kuin vihjaten, että nämä menneet ajat ja paikat olisivat nykyään vain tapa puhua nykytilasta.’’ 1
1
Marc Augé 1992, 73.
kaupungistuminen on synnyttänyt uudenlaisia paikkoja, tiloja, alueita ja näiden välisiä arvojärjestyksiä. 1
Jarkko Salminen Tila symbolisen kamppailun kohteena 1
väliin jäävä tila
selvää käyttötarkoitusta vailla oleva
määrittämättöminä maakaistaleina, joutomaana
muun merkityksellisen välissä.
uhanalaisista lajeista neljäsosa elää ihmisen muuttamissa ympäristöissä: nummilla, pelloissa ja pihoissa. maisemat ovat yksipuolistuneet. pellot eivät ole kuin ennen. ennen kaikkea suomi kasvaa umpeen. perinneympäristöt, niityt ja paahteisten kedot, ovat vähentyneet sadasosaan sadan vuoden takaisesta. niillä ei enää laidunneta eikä niitä niitetä. osalle paikoista on kasvatettu metsää, ja ihmistoiminnasta vapautuvat ravinteet rehevöittävät maisemaa entisestään. jääkauden jälkeen niittyjen lajeja talloivat mammutit ja muu megafauna. ne ovat löytäneet uuden kasvupaikan ihmisten ja karjan jalanjäljistä vasta muutama tuhat vuotta sitten. on ehdotettu, että teiden varret voisivat olla ketoja. ilman paksua multakerrosta pientareella voisi kasvaa muutakin kuin pajua, heinää ja lupiineja. 1
1
Suomen lajien uhanalaisuus: Punainen kirja 2019. 2 Tilastokeskus. 2021. Tietilasto.
vuonna 2020 Suomessa oli 50 647 kilometriä päällystettyä maantietä. 2
Maailma on kaunis ja hyvä elää sille Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus, ja mielen vapaus On vapautta kuunnella metsän huminoita Kun aamuinen aurinko kultaa kallioita Ja elää elämäänsä, ja elää elämäänsä On vapautta valvoa kesäisiä öitä ja katsella hiljaisen haavan värinöitä (san. Vexi Salmi, 1989)