Issuu

KATSE

1/2022

8 Emmi Itäranta kirjoittaa ilmastokriisistä

24 Työnä lankojen värjääminen

26 Lintukeidas Tampereen ytimessä

Öljyn kerääjä Miila Hyökki huovuttaa hiuksista mattoja

KATSE 1/2022

2 VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Anssi Männistö, yliopistonlehtori (anssi.mannisto at tuni.fi) TAITON OPETUS JA OHJAUS Jussi Kiiskilä TOIMITUS JA TAITTO Visuaalisen journalismin maisteriohjelma Toinen vuosikurssi: Miro Johansson Hanna Lepistö Mikko Malinen Elli Murtonen Venla Tirkkonen Laura Ukkonen Ensimmäinen vuosikurssi: Juha-Pekka Huotari Carolina Husu Laura Hyyti Ville Maali Hanna Maunuksela Outi Neuvonen Viika Sankila Anni Savolainen Tatu Vornanen KANNEN KUVA Jussi-Pekka Huotari TÄMÄN SIVUN VALOKUVA Jussi-Pekka Huotari TÄMÄN AUKEAMAN TAITTO Laura Ukkonen TÄMÄN AUKEAMAN GRAFIIKKA Elli Murtonen TAKAKANNEN KUVA Viika Sankila PAINOPAIKKA Grano VERKKOLE HTI tuni.fi/katse INSTAGRAM tau_photojournalism JULKAISIJA Tampereen yliopisto / Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta / Visuaalisen journalismin opetus ISSN 1795-3642 (PAINETTU)

Katse-lehden neljäs vaihe Katse-lehti perustettiin vuonna 2004 kuvajournalismiopetuksen kurssitöitä esitteleväksi painetuksi julkaisuksi. Vuosina 2006—2012 lehti uudistui konseptivetoiseksi. Silloin toteutettiin neljästi vuodessa erilaisia aikakauslehden tyyppejä (talous-, naisten-, musiikkilehti, jne.) Vuonna 2013 Katsetta alettiin julkaista tamperelaisena kulttuurilehtenä kahdesti vuodessa. Kunnes vuodesta 2018 tähän kevääseen asti Katse veti henkeä printtilehtenä, julkaisutoiminnan keskittyessä verkkoon. Painetun Katseen neljäs vaihe alkaa nyt. Lehden teemana on jatkossa kestävä kehitys (keke), mikä on ollut vahvasti esillä opetuksessa jo muutaman vuoden ajan. Korona-aika lykkäsi keke-Katseen julkaisutoimintaa vuodella. Mutta saimme kaiken sopivasti valmiiksi juhlavuoteen: syksyllä 2022 maamme johtava yliopistotasoinen kuvajournalismikoulutus Tampereella täyttää 20 vuotta. Vastaava päätoimittaja, Anssi Männistö (yliopistonlehtori)

ISSN 1798-8675 (VERKKOLEHTI)

Taide- ja kulttuurialalla työskentelevät etsivät usein tuloja oman alan ulkopuolelta. Kuvanveistäjä Marianne Siri työskentelee kuvaamataidon opettajana, s. 21.

KATSE 1/2022

TÄSSÄ LEHDESSÄ

Pääkirjoitus

13 n 7 Kauden resepti & Gallup n

Katse-lehti tekee paluun. Lehteä on uudistettu yhdessä usean vuosikurssin voimin. Pitkän tien käynyttä uutta Katsetta jäsentävät YK:n kestävän kehityksen tavoitteet.

Laura Hyyti j& Outi Neuvonen ja Tatu Vornanen

6 n n Ilmastokriisi näkyy kirjallisuudessa 8 n n n n n Pakko katsoa & Hannan ilmastovinkit 10 n Hius taipuu öljyntorjuntaan 17 n Kuvareportaasi: Jokin toinen työ 18 n n n n Tutkija: Marja Sivonen 22 n Harrastuksesta ammatti & Niksinurkka 24 n n n n Lintukeidas Tampereen ytimessä & Ruoka 26 11 n 17 n 12 Historia, Vastakkain & Minun tyylini n

Tavoitteet tähtäävät äärimmäisen köyhyyden poistamiseen ja kestävään kehitykseen, joka ottaa ympäristön, talouden ja ihmisen tasavertaisesti huomioon. Kaiken maanpäällisen elämän säilyttämiseen ja hyvinvoinnin lisäämiseen liittyy olennaisesti tavoite numero 13, ilmastoteot. Aikaamme määrittävät ilmasto- ja ekokriisi näkyvät lehden sivuilla monin tavoin. Kirjailija Emmi Itärannan mielestä nykyajasta kirjoittavan on määriteltävä tarinansa suhde ilmastokriisiin. Sen mainitsematta jättäminenkin on valinta, hän sanoo. Tutkija-palstalla Marja Helena Sivonen kertoo työstään energiamurroksen turvallisuusulottuvuuksia ja ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuuskysymyksiä koskevissa hankkeissa. Sivosen mukaan suurten muutosten edessä kestävän kehityksen olisi oltava oikeasti kestävää. Toimittaja Hanna Nikkanen kertoo tiestään ilmastojournalismin pariin. Ilmastojournalismin yhtenä tärkeänä tavoitteena hän pitää viherpesun paljastamista. Katse ei kuitenkaan vaivu epätoivoon. Nikkanen antaa myös tärkeitä vinkkejä ihan oikeisiin ilmastotekoihin ja maailmanlopun huolen lievittämiseen. ”Huolehdi toivostasi”, hän sanoo. AD, Venla Tirkkonen

Anni Savolainen & Carolina Husu

11 13

Viika Sankila

10 1 11 12 16

Ville Maali

Juha-Pekka Huotari

13 15 17

Hanna Maunuksela

Laura Hyyti & Outi Neuvonen ja Laura Ukkonen

15 13 14 12

Laura Hyyti & Laura Ukkonen

Kestävän kehityksen teemat www.kestavakehitys.fi/agenda-2030

KATSE 4.0 1/2022 KATSE

KAUDEN RESEPTI

PUNAKAALI Talven kotimainen väripilkku

Suomessa ei ymmärrettävissä syistä talvikaudella kotimaisia kasviksia juuri löydy. Oivallinen värin ja maun tuoja on punakaali. Tämä vitamiinipommi korvaa salaateissa valkokaalia, ja se sopii myös niin wokkeihin kun säilykkeisiinkin. Punakaali myös säilyy jääkaapissa jopa viikkoja oikein säilytettynä, muutama lämpöaste kasvilokerossa, ja punakaali kiittää. Samoin kun vatsa, mieli ja eettinen omatunto.

TEKSTI Laura Hyyti KUVAT Outi Neuvonen TAITTO Carolina Husu

REPORTAASI GALLUP

KATSE 1/2022 4.0 1/2020

Seppo Koskenmäki, 58 Koskenmäelle on tärkeää, että sähkö olisi uusiutuvaa, sillä hän ajaa sähköautolla. Koskenmäki vastustaa ydinvoimaa, eikä ymmärrä sen luokittelua ns. "vihreäksi energiaksi"

Mika Suikkanen, 32 Suikkanen on muuttamassa kuun lopussa, joten hän katseli sähkön hintaa normaalia tarkemmin. Hänelle on tärkeää, että sähkö tulee uusiutuvasta lähteestä. Tällä hetkellä töpselistä tulee vesivoimalla tuotettua energiaa.

Säästätkö sähköstä

Paula Koskelainen, 49 Mulla on ollut sama sähköyhtiö pitkään, vaihdoin tuulisähköön hiljattain, Koskelainen kertoo. Hän ei ole kilpailuttanut sähköyhtiöitä, mutta on pitänyt huolta, että sähkö on vihreää.

Kysyimme tamperelaisilta, ajattelevatko he sähkön hintaa tai sitä, mistä sähkö ylipäätänsä tulee. TEKSTI ja KUVAT Tatu Vornanen TAITTO Carolina Husu

Kiia Saarenpää, 20 En ole hirveästi itse katsonut, Saarenpää vastaa. Hän valitsi yhdessä äitinsä kanssa hyvän sähkösopimuksen, jonka on pitänyt opiskeluidensa ajan. Myös hän pitää tärkeänä sähkön vihreyttä, sillä nykyinen sähkö tulee tuulivoimasta.

Pekka Aaltojärvi, 67 Aaltojärvi ei kilpailuta sähköä, sillä hän on uskollinen Tampereen sähkölaitokselle. "Ihan sen takia, että saadaan sieltä sitten verorahoja takaisin". Hän ihmettelee, kun sähköyhtiön mukaan heidän sähkönsä tulee puusta. "En ole kyllä käytännössä selvittänyt, mitä se tarkoittaa."

HISTORIA

Siniverinen menneisyys

KATSE 1/2022

Tampereen Näsinpuistossa sijaitseva museo Milavida on aikamatka yli sadan vuoden taakse. Kodiksi rakennettu palatsi muutettiin museoksi jo varhain, sillä perheen vanhemmat kuolivat yllättäen, ja rakennus jäi neljän orpolapsen omistukseen. TEKSTI Anni Savolainen KUVA Carolina Husu TAITTO Laura Hyyti

lunperin Milavidan palatsin rakennutti Finlaysonin puuvillatehtaan omistajasukuun kuulunut Peter von Nottbeck, joka osti tontin tulevalle kodilleen vuonna 1893. Nottbeckin perhe ei ehtinyt asua palatsissa pitkään: Peter ja tämän vaimo Olga kuolivat vuosina 1898-1899. Perheen neljä orpolasta asuivat Milavidassa palveluskuntineen vuoteen 1902 saakka. Museoksi palatsi muutettiin jo vuonna 1908. Tampereen kaupungille se oli myyty muutamaa vuotta aiemmin. Milavidan valmistumisen aikoihin Tampereella oli Tampereen kaupungin tutkijan Mari Lindin mukaan noin 36 000 asukasta. - Kaupungissa rakennettiin vuosisadan vaihteessa paljon. Kivitalot

muuttivat Tampereen uudenaikaiseksi kaupungiksi, Lind sanoo. Samaan aikaan kun Milavida rakennettiin, useimmat tamperelaiset asuivat vaatimattomissa, pienissä puutaloasunnoissa. Tämä kuvastaa osaltaan suuria sosiaalisia eroja. Milavidaa leimaavat sävyltään keveät wieniläissaksalaisen barokin ja rokokoon vaikutteet, mutta arkkitehtuurissa on havaittavissa myös uusrenessanssin piirteitä. Tampereen kosmopoliitit eivät halunneet palatsiaan rakennettavan aikansa kansallisromanttiseen tyyliin. Lind kertoo, että Milavidan tilaratkaisut on suunniteltu yläluokkaiseen ylelliseen elämään. - Tila on hyvin vaikuttava, ja jo itsessään näkemisen arvoinen, Lind sanoo. u

MINUN TYYLINI

Polyesteri

Puuvilla

▲ ▲ ▲ ▼ ▼

▲ ▲ ▲ ▼ ▼ ▼

Hyvä säänkesto Voidaan käsitellä viimeistelyaineilla esim. palolta suojaamiseksi Imee hyvin kosteutta Tuotanto kuluttaa runsaasti mm. vettä Viljelmillä käytetään saastuttavia lannoitteita, jotka myös sairastuttavat viljelijöitä ▼ Rypistyy helposti

Ei rypisty ja oikenee helposti On vettä hylkivää ja kestää UV-säteilyä sekä kemikaaleja Voidaan kierrättää sulattamalla ja käyttää uudelleen Valmistetaan maaöljystä, joka on uusiutumaton luonnonvara Vaatii paljon energiaa ja kemikaaleja Vaatteista irtoaa pesussa mikromuovia Lähteet: Suomen tekstiili ja muoti ry, vastuullisen

TEKSTI ja KUVA Anni Savolainen TAITTO Laura Hyyti

vaateteollisuuden asiantuntija Anniina Nurmi

MINUN TYYLINI

7 KATSE 1/2022

Silmälasit Kekkosen tyyliinModernisti Hyvin istuvat ja tyylikkäät kehykset antavat silmälaseille pitkän elinkaaren.

Kraa Kraa Eyewearin perustaja Matti Hänninen.

raaKraa Eyewearin Matti Hänninen on valmistanut puisia silmälasinkehyksiä jo vuodesta 2011. Idea lähti siitä, kun Hänninen ei tahtonut löytää itseään miellyttäviä uusia laseja. - Turhauduin siihen tilanteeseen ja tajusin melkein saman tien, että tiedän, miten ne tehdään, puualan artesaaniksi kouluttautunut Hänninen kertoo. Ensimmäiset lasit valmistuivat kolmen ja puolen vuoden tuotekehityksen jälkeen. - Varmasti parissa kuukaudessa saa jotkut kehykset aikaan, mutta minä halusinkin hyviä! Malliltaan kehykset ovat ajattomat ja inspiraatiota on haettu menneiltä vuosikymmeniltä. - Se on yhdistelmä sellaisia ikonisia silmälasikehyksiä, mitä on ollut Turhapurolla ja Kekkosella. Asiakkaat ovat kertoneet, että puiset silmälasit kyllä huomataan ja kommentteja voi saada jopa kaupan kassalta. Hännisen mukaan puu ei ole

TEKSTI ja KUVAT Carolina Husu TAITTO Laura Hyyti

metallia tai muovia paljoakaan ekologisempi materiaali, mutta laatu, hyvä istuvuus ja asiakastyytyväisyys luovat KraaKraan kehyksille pitkän elinkaaren. - Silloin, kun tehdään hyvä kehys ja se on mieleinen, ja yhtä kehystä pidetään pidempään, niin siitä tulee sitten ekologisuus. KraaKraalla on asiakkaita, joilla kehykset ovat kestäneet kahdeksan vuotta. Hännisen

Se on yhdistelmä sellaisia ikonisia silmälasikehyksiä, mitä on ollut Turhapurolla ja Kekkosella.

mukaan niin vanhat kehykset ovat jo aika loppuun kuluneet. Tavallisesti kehysten keskimääräinen elinkaari on noin 4–5 vuotta. Kulumiseen vaikuttaa myös käyttäjän ihon rasvaisuus, sillä mitä rasvaisempi iho, sitä nopeammin kehys kuluu. Kaikista parhaimmin itselle sopivat kehykset saa, kun ne käy tilaamassa KraaKraan pajalta. - Minä pystyn reagoimaan paremmin sellaisiin asioihin, mitä ei niin hyvin näe valokuvien perusteella, kuten esimerkiksi pehmytkudoksen kimmoisuuteen tai miten iho liikkuu nenällä, kun ilmeilet. Jos on runsaat ilmeet, pystyn säätämään nenätyynyt niin, että kehys istuu. Hänninen suosittelee puisia kehyksiä heille, jotka haluavat kevyet, hyvin istuvat kehykset. - Meillä on tietty markkinarako, mutta kehyksemme eivät ole vastaus kaikkeen. Mutta suurelle osalle käyttäjistä se on taatusti heidän elämänsä mukavin ja parhaiten istuva kehys. u

KULTTUURI

KATSE 1/2022

Ilmastokriisi näkyy kirjallisuudessa Emmi Itäranta kirjoittaa tulevaisuudesta yhdistellen tiedettä, fiktiivistä tarinankerrontaa sekä havaintoja lähipiiristään. TEKSTI ja KUVA Viika Sankila TAITTO Ville Maali

Olet sanonut, että päädyt usein kirjoittamaan aiheista, jotka huolestuttavat sinua. Mikä on ilmastonmuutoksen ja ympäristökysymysten rooli kirjoissasi?

Kirjassasi Kuunpäivän kirjeet puhutaan paljon bakteerikannoista ja levistä. Millaista tutkimustyötä teet kirjojasi varten?

Pohdit paljon sukupuolen representaatiota etenkin tulevaisuudessa. Kuunpäivän kirjeiden hahmo Sol Uriarte on muunsukupuolinen. Kertoisitko hahmosta lisää?

Palaan kirjoittamaan ympäristötematiikasta ja luonnosta aina uudestaan. Teemestarin kirjan kohdalla se oli aivan selvää. Aloin kirjoittaa sitä 14 vuotta sitten. Silloin oli hämmentävän vähän romaaneja, joissa ilmastokriisi näkyi. Se jotenkin vaivasi minua, kun kyse on kuitenkin niin isosta asiasta, joka vaikuttaa koko maailmaan ja moneen sukupolveen vielä pitkälle meidän jälkeemmekin. Se oli yksi motivaatio, minkä takia itse aloin kirjoittamaan sellaista tarinaa. Nyt meillä on ihan hirveän paljon romaaneja kaikissa lajityypeissä, joissa ilmastonmuutos on jollakin tavalla mukana. Ajattelen, että nykyään, jos kirjailija kirjoittaa nykymaailmaan tai tulevaisuuteen sijoittuvan tarinan, hänen pitää jotenkin määritellä, mikä tarinan suhde ilmastokriisiin on. Vaikka sen sitten määrittelisi niin, että sitä ei mainita. Mutta sekin on valinta.

Luin ainakin yhden kirjan, joka keskittyi ihan puhtaasti siihen, että jos nyt lähdettäisiin asuttamaan Marsia ja rakentamaan sinne ihmisten elettäviä siirtokuntia, niin mitä kaikkia asioita pitäisi ottaa huomioon, ja kuinka sen voisi teoriassa tehdä. Levistä ja bakteereista luin myös paljon, koska mulle oli tärkeää, että juonen tieteellinen puoli on jollain lailla uskottava. Etsimällä etsin jäkäliä, joissa on sellaiset mikrobikasvustot, että jos joku symbioosin osapuolista irrotetaan, se alkaakin toimia yksinään ja saattaa muuttua tuhoisaksi. Halusin löytää pohjan, joka voisi oikeasti olla mahdollista, vaikka se nyt ehkä hieman kaukaa haettua onkin. Kuunpäivän kirjeissä on myös vahva fantasiapuoli. Käytin paljon Suomen kansanperinteen ja ylipäätään shamanististen kulttuurien elementtejä parantajan työn kuvaamisessa. Se on kiinnostavaa, ja usein voisin uppoutua taustatutkimukseen paljon pidemmäksikin aikaa kuin kirjoitusprosessi välttämättä vaatisi.

Sukupuolen ajattelu on edelleen hirveän binääristä ja se oli yksi syy, miksi halusin kirjoittaa muunsukupuolisen hahmon. Kuitenkin minun ystävissä, tuttavissa ja kollegapiirissä on kaiken sukupuolisia ihmisiä. Semmoinen tulevaisuus, jossa tämä aihe ei olisi olemassa, ei olisi uskottava. Mulle oli tärkeää kirjoittaa hahmo siten, että muunsukupuolisuus ei olisi ainoa määrittävä tekijä, piirre tai asia, jolla on tarinassa merkitystä. Halusin, että hahmolla on rakkauselämä, ura ja ideaaleja, ettei se jäisi kapeaan lokeroon. Mielestäni yksi sateenkaarihahmojen kirjoittamisen kompastuskiviä on, että he jäävät hirveän helposti tietyllä tavalla ohuiksi. Että heidän ainoa tehtävä tekstissä on jotenkin edustaa omaa vähemmistöään. Haluan pystyä välttämään semmoisen.

KULTTUURI

Emily St John Mandel: Station Eleven Vähäeleinen pandemiatarina, joka ilmestyi vuosia ennen koronavirusta, puhuu kauniisti taiteen merkityksestä erään maailmanlopun jälkeen. Tulossa syksyllä 2022 suomeksi nimellä Asema 11. Richard Powers: Ikipuut Ihmisten elämät kutistuvat hyönteisten kokoisiksi romaanissa, jonka todellisia päähenkilöitä ovat puut. Jos joku kirjoittaisi romaaniversion Peter Wohllebenin tietokirjasta Puiden salattu elämä, se olisi tällainen. N.K. Jemisin: Viides vuodenaika Omintakeisinta ja taidokkainta nykyfantasiaa juuri nyt: ihmiskunnan rippeet yrittävät selviytyä ilmastokriisin runtelemalla planeetalla.

Emmi Itäranta on opiskellut Tampereen yliopistossa Teatterin ja draaman tutkimusta. – Se, millä tavalla halusin kertoa tarinoita ja mitä halusin kirjoittaa, alkoi löytyä vasta opiskeluaikana.

Sinulla on nyt romaanin kirjoittaminen kesken. Oletko miettinyt myös toisenlaista kirjoittamista, esimerkiksi teatteria tai tv-käsikirjoituksia? Kyllä periaatteessa voisi kiinnostaa jotain draaman muotoista jossain vaiheessa kirjoittaa, mutta minun pitäisi ensin innostua projektista niin paljon, että haluaisin laittaa hyllylle seuraavan romaanin. Tätä tilannetta ei ole vielä tullut. Tähän asti romaanin tekeminen on tuntunut tärkeämmältä ja koen sen eniten omaksi lajikseni. Siinä myöskin haluan edelleen kehittyä paremmaksi kirjoittajaksi. Mulla alkoi vuoden alusta kolmivuotinen apuraha, ja se mahdollistaa, että pystyn sinä aikana tekemään toivottavasti ainakin melkein valmiiksi seuraavan kirjan. Siihen haluan nyt keskittyä, ja se on päätyö tällä hetkellä. u

Itärannan Teemestarin kirja -romaaniin perustuva Veden vartija -elokuva tulee ensi-iltaan syksyllä 2022

KATSE 1/2022

Emmi Itärannan kirjasuositukset:

HENKILÖ

KATSE 1/2022

Pakko katsoa Palkittu tietokirjailija ja toimittaja Hanna Nikkanen uskoo, että poispäin katsominen ei ole kriisin hetkellä ratkaisu.

TEKSTI ja KUVAT Ville Maali TAITTO Tatu Vornanen

Kemiönsaaren Taalintehtaan luonnossa näkyy kylän monisataavuotinen historia. Taustalla näkyvä jäätynyt lampi on padottu vuosisatoja sitten.

11 HENKILÖ

KATSE 1/2022

HENKILÖ

KATSE 1/2022

Taalintehtaalla näkyy selvästi myös menneiden vuosikymmenten arkkitehtuuri.

”

En ollut yhtään valmis ottamaan vastaan semmoista ilmastobesserwisserjournalistin hattua, joka olisi ollut tarjolla, koska koin, että en tiedä tarpeeksi.

HENKILÖ

13 KATSE 1/2022

Nikkanen työskentelee pääosin kotonaan tai lähikirjastossa.

cifi-kirjallisuuden kuvaukset yhteiskuntien vaihtoehtoisista poluista kiinnostivat Hanna Nikkasta jo nuorena. - Se ajatus, että kaikki voi todella muuttua. Se, että eletään nyt rauhan ja yltäkylläisyyden aikaa, ei tarkoita, että sama tulee pätemään mun koko elinajan. Toimittaja Hanna Nikkanen kertoo teini-ikäisenä nauttineensa opiskelusta Norssin lukiossa Helsingissä. Ilmapiiri, jossa opiskelu otettiin vakavasti ja yliopisto oli ilmiselvä jatko lukio-opinnoille, sopi hyvin “nenä kiinni kirjassa” vantaalaisessa lähiössä kasvaneelle nuorelle. Mielenterveyshoitajaäidin ja tehdastyöntekijäisän tytär kuitenkin tunsi tiettyä ulkopuolisuutta duunariperheen lapsena eliittilukiossa. Tästä syystä Nikkanen arvelee etsineensä paikkaansa maailmassa kouluyhteisön ulkopuolelta, esimerkiksi aktivismista ja scifi-fanikulttuurista. Scifiä Nikkanen pitää hyvänä, turvallisena välineenä käsitellä kokemusta tuttujen rakenteiden romahduksesta. Tosielämässä perusturvallisuuden tunnetta ravisteli isän kuolema Hannan ollessa vielä yläasteella. Kiinnostuksesta yhteiskunnallisiin asioihin Nikkanen kiittää vanhempiaan, jotka olivat “paljon lukevia ja maailmasta intensiivisen kiinnostuneita”. Yhteiskunnallisesti aktiivinen nuori osallistui 1990-luvulla mm. Maan Ystävät -ympäristöjärjestön kampanjointiin öljy-yhtiö Shellin toimintaa vastaan Niger-joen suistoalueella.

- Elämässä oli samaan aikaan läsnä tosimaailman ja sen hetken todellisuuden dystooppiset käänteet. Ajatus siitä, että kaikenlainen käsittämätön vääryys ja eksistentiaalinen uhka ei kuulu pelkästään historiaan tai fiktioon maailmassa, jossa elän. Nuori Hanna ei voinut kääntää selkäänsä vääryyksille. - Jos Ogonimaassa murhataan ihmisiä, jotta meille saadaan öljyä, niin mun täytyy katsoa sitä asiaa intensiivisesti ja koko ajan. Ois sietämätöntä katsoa tietoisesti muualle. Yliopistosta oikeisiin hommiin Tullaan hetkeksi tähän päivään. Nikkanen esittelee Zoom-videoyhteyden välityksellä työpöytänsä edessä avautuvaa merimaisemaa. Kemiönsaaressa pyryttää lunta. - Meillä on ollut tuolla pari merikotkaa soitimella koko viikon. Vaikee keskittyä kokouksissa, kun mä otan tästä aina välillä koomisen näköiset lasten kiikarit. Hyvä semmonen Temptation Island, yhet koittaa kauheesti pariutua ja sinkku merikotka yrittää estää niitä. Nikkanen työskentelee enimmäkseen kotonaan tai lähikirjastossa. Parin viikon välein tulee käytyä Helsingissä tapaamassa kollegoita. Vuonna 2013 Nikkanen oli mukana perustamassa hitaaseen, tutkivaan journalismiin keskittyvää Long Play -verkkojulkaisua, jonka ympäristötoimitusta hän nyt luotsaa. Nikkanen näkee uransa alkusysäyksen sattuneen nimenomaisesti hänen ikäluokkaansa koskettavaan aikaikkunaan. Ennen

mediakriisin kärjistymistä 2000-luvun alussa, pääsivät monet 18–19-vuotiaat toimittajanalut toimituksiin tekemään määräaikaisia pätkiä, jotka useiden kohdalla johtivat vakinaisiin työsuhteisiin. Hanna itse soitettiin lähes suoraan työhakemuksen lähettämisen jälkeen töihin erääseen maailman vanhimmista uutistoimistoista, Suomen Tietotoimistoon. Irakin sota oli juuri syttymässä ja toimitukseen tarvittiin yöpäivystäjiä. Palo päästä tekemään “oikeita hommia” oli kova ja opinnot oli helppo siirtää sivuun. Kanditutkinnon saamiseen ulos Helsingin Yliopistosta vierähti 11 vuotta. Tuona aikana Hanna toimi mm. STT:n ulkomaantoimittajana, verkkolehti Fifin päätoimittajana, vapaana toimittajana ja tietokirjailijana. Ilmastobesserwisserjournalismia Intialainen kirjalija Amitav Ghosh ennustaa 2016 ilmestyneessä ilmastokriisiä käsittelevässä teoksessaan The Great Derangement tulevien sukupolvien katsovan aikaamme kummeksuen. Kuinka on voinut olla mahdollista, että ihmiskunta ei ole toiminut kohdatessaan kriisin, jonka merkit ov at olleet nähtävissä vuosikymmeniä? Ajatus kolahti Hannaan. - Just, että jengi luo tutkimusta, kirjallisuutta ja kulttuuria ikään kuin ilmastonmuutos ei olis kaikkialla ympärillämme. Tulee semmoinen olo kuin oltaisiin kaulaamme myöten suossa teeskennellen, että ei tässä mitään, kaikki on kuin ennenkin. Nikkanen oli tuolloin juuri aloittamassa

HENKILÖ

KATSE 1/2022

Ruotsista Suomeen palatessa Nikkasta veti puoleensa nimenomaisesti Taalintehdas.

vuoden mittaista vierailijaprofessuuria Tampereen yliopistossa. Professorivuoden aikana syntyi yhdessä opiskelijatyöryhmän kanssa tietokirja Hyvän sään aikana. Sittemmin Tieto-Finlandialla palkittu teos tutkailee ilmastokriisiä pienen, pohjoisen, korkean elintason ja asukasta kohden mitattuna suurten päästöjen maan, Suomen, näkökulmasta. Kirjan saamasta huomiosta aiheutui yllättäviä, kuormittavia seurauksia. Nikkasta ruvettiin lähestymään ilmastoaiheisiin liittyen. Hän ei kuitenkaan kokenut omaavansa kompetenssia kommentoida aihetta sivuavia monimutkaisia kysymyksiä. - En ollut yhtään valmis ottamaan vastaan semmoista ilmastobesserwisserjournalistin hattua, joka olisi ollut tarjolla, koska koin, että en tiedä tarpeeksi. Vuosi Tampereella uuvutti Nikkasen, tämän arvelujen mukaan osin siksi, että halu todella ymmärtää kysyttyjä kysymyksiä, ke-

hittyä ja viedä asioita parempaan suuntaan oli kova. Oli otollinen hetki aikalisälle. Hanna päätyi perheineen Ruotsiin, opiskelemaan Tukholman yliopiston alaisuudessa toimivan Stockholm Resilience Centren kaksivuotiseen maisteriohjelmaan. Ruotsissa Hanna pääsi syventämään tutkivan ilmastojournalismin osaamistaan monitieteiseen ympäristöön. Esimerkiksi mallintaminen, erilaisten karttaohjelmistojen käyttö ja uudet keinot kerätä sekä tulkita luonnontieteellistä- ja yritysdataa ovat ekologian ja taloustieteen tutkimuksesta tuttuja metodeja, joiden oppimisesta on hyötyä myös tutkivalle journalistille. Toimittajalle ympäristö, jossa tosimaailman ongelmia pyritään ratkaisemaan nopeasti, sopi paremmin kuin perinteisempi akateeminen työskentelyrytmi. Tärkeintä Nikkaselle oli yhteisön kriittisyys. Kestävyystavoitteista viestiessä on tyypillistä viljellä

tiedeyhteisöstä tuttuja buzzwordeja, toisinaan tyhjäksi osoittautuvia iskusanoja: resilienssi, ekosysteemipalvelut, hiilensidonta… - On todella hyödyllistä, että nämä käsitteet, niiden tutkimus ja kritiikki, on mulle nyt läpikotaisin tuttua. Tiedän, missä niistä on hyötyä, mutta uskon tunnistavani myös aika vikkelästi, milloin joku käyttää niitä sumuttamistarkoituksessa. Nikkanen nimeää yhdeksi ilmastojournalismin suureksi missioksi juuri viherpesun kaltaisen sumutuksen tunnistamisen ja paljastamisen. Ei ole kuitenkaan helppoa olla ilonpilaaja. Toiveikkaan näkökulman perässä menevän toimittajan on ilmastonmuutosjutuissa helppo esitellä yritysmaailman innovaatioita, yksilön ponnistuksia tai kulutustottumuksiin tehtyjä pieniä muutoksia. Kuulostaa toki kivalta, kun on jotain hyvää kerrottavaa. Vaatii ammattitaitoa – ja toisinaan ilonpilaamista –

HENKILÖ

15 KATSE 1/2022

”

pystyä kysymään tarvittavat jatkokysymykset aikana, jolloin jokainen yritys, valtio ja kunta osaa kertoa kestävyydestään tarinaa, joka halutaan kuulla. Kysymykset tulisi esittää silläkin uhalla, että vie pohjan jonkun toisen tekemältä hyvän mielen jutulta. - Yhtäkkiä neljännen valtiomahdin tosi iso tehtävä on pystyä sanomaan, milloin tää on todellista ja milloin potaskaa. Milloin esimerkiksi valtioiden politiikka ja yhteiset rahat on valumassa suosimaan sellaisia tahoja, jotka eivät oikeasti pysty perustelemaan viherrysväitteitään. Historian kerrokset Nikkasen ollessa ala-asteella vanhemmat hankkivat kesäpaikakseen hellahuoneen vanhasta luhtikasarmista. Tiivis, yhteisöllinen elämä 1800-luvun kerrostalossa Kemiönsaaressa muodostui perheelle tärkeäksi. Jossakin

Yhtäkkiä neljännen valtiomahdin tosi iso tehtävä on pystyä sanomaan, milloin tää on todellista ja milloin potaskaa.

vaiheessa yhteys Vantaalle katkesi, Kemiönsaareen ei. Taalintehtaan kylässä Hanna tuntee paikalliset juopot, Länsimäessä ei. Ruotsista palatessa maalle muuttaminen ei vetänyt Nikkasta puoleensa sinällään, vaan nimenomaisesti Taalintehdas. Kotitalon terassi on täynnä polttopuita, saariston myrskyt ja merikotkat tulevat luonnonkauniissa ympäristössä lähelle. Taipumus romantisoida “villiä” luontoa ihmisestä irrallisena asiana vaivaa Nikkasta. - Siinä on kuitenkin jotain fuulaa, että matkustaa kokemaan luontoa isolla ällällä johonkin avohakkuiden ja moottoriteiden keskellä sijaitsevaan näennäisen koskemattomaan saarekkeeseen jotain kansallispuistoa. Joidenkin Taalintehtaalla vierailevien on ollut vaikea sulattaa sitä, että kylän monisataavuotinen historia on näkyvissä kaikilta ajanjaksoilta. Vuosisatoja vanhasta rautaruukkikylästä löytyy söpöjen puutalojen ja

rantamakasiinien lisäksi 1970-luvun kerrostaloja, aaltopeltiä ja betonia. Kun osaa katsoa, ihmisen kädenjälki on läsnä kaikkialta. Kylän liepeillä sijaitseva lampi on padottu vuosisatoja sitten. Merenrannassa on merkkejä pieleen menneistä sulatusprojekteista. Merkit ovat jähmettyneet pysyväksi, laavamaiseksi osaksi saaristomaisemaa. Hannaa historian kerrokset rauhoittavat. Tuntuu hyvältä olla paikassa, jossa menneiden ja nykyisten elämien ja elinkeinojen merkit ovat selkeästi aistittavissa. Miksi kuvasta pitäisi editoida pois oman kauneuskäsityksen ulkopuoliset kerrokset? - Se on sitä poispäin kääntymistä, että mieli voi levätä jossain esteettisessä, ei monimutkaisessa. Teollisuus, aaltopelti ja roskien kippaaminen mereen on meidän kulttuuriperintöämme ihan siinä missä kaikki kauniitkin asiat on. On lohdullista elää niiden kanssa, koska sitten en ainakaan katso pois päin. u

KATSE 1/2022

HENKILÖ

Hannan ilmastovinkit TEKSTI ja KUVA Ville Maali TAITTO Tatu Vornanen

Tietokirjailija Hanna Nikkanen antaa Katseen lukijoille omat vinkkinsä ilmastotekoihin ja -ahdistuksen käsittelyyn. 3 ilmastotekoa, joilla on oikeasti väliä: • Puhu ja liittoudu ympäristö,oimien puolesta paikallistasolla, esimerkiksi oppilaitoksessa, työpaikalla, kunnassa, taloyhtiössä. • Toimi luonto- ja ympäristöjärjestöissä. • Kuluta vähemmän. 3 vinkkiä ilmastojournalistin aluille: • Kansainväliset verkostot tarjoavat apurahoja ja koulutusta ilmastojournalisteille: esimerkiksi journalismfund.eu, ejc.net ja gijn.org. • Ympäristö- ja talousaiheita ymmärtäville toimittajille on koko ajan enemmän tarvetta. Jos esimerkiksi päästökauppa tuntuu vaikealta aiheelta, hakeudu tekemään juttuja, jotka käsittelevät palasen aiheesta kerrallaan. Kokonaisuus kirkastuu tekemällä. • Työnantajat saattavat ajatella, että nuori toimittaja on automaattisesti ilmastoekspertti, joka täyttää toimituksen osaamisaukkoja. Sano suoraan, millaista tukea ja koulutusta tarvitset, ja selvitä samalla, voiko koulutusta järjestää toimituksessa muillekin. 3 lukuvinkkiä, jos maailmanloppu huolestuttaa: • Mikko Pelttari: Lämpenevä maa (2021). Kirja johdattelee ilmastonmuutoksen kokonaisvaltaiseen ajattelemiseen, ja toimii myös hakuteoksena: mitä tutkijat ovat sanoneet mistäkin ilmastokeskustelun kiistakapulasta? • Kim Stanley Robinson: The Ministry of the Future (2020). Scifijärkäleessä ihmiskunta yrittää skarpata kuumenevalla planeetalla, ja välillä onnistuukin. • Emma Puikkonen: Musta peili (2021). Romaani kertoo kauniisti ihmisen hankalasta symbioosista öljyn kanssa ja hahmottelee reittejä öljyn jälkeiseen aikaan. 3 vinkkiä ilmastoahdistuksen käsittelyyn: • Toimi yhdessä muiden kanssa. Vaali ihmissuhteita, joissa ilmastotunteista on helppo puhua. • Ilmastotoimintakyky voi hyvin, kun ihminen säilyttää kykynsä sekä ilmastoahdistukseen että -toivoon. Huolehdi toivostasi: tutustu esimerkiksi tarinoihin ympäristöliikkeiden onnistumisista. • Viljele, vaella, entisöi: löydä itsellesi luontoon ja kulutuksen vähentämiseen liittyvää tekemistä, joka ei perustu pelkästään ajatteluun.

EKOTEKONI

17 KATSE 1/2022

Hiuksia voi käyttää öljyvuotojen torjuntaan Miila Hyökki huovuttaa hiuksista mattoja, joita voidaan käyttää öljyn imeytyksessä ympäristöstä tai vaikka tomaattien kasvualustana.

Miila Hyökin mielestä hius ei ole roskiin heitettävää arvotonta materiaalia, vaan arvokas resurssi, josta on moneksi.

TEKSTI ja KUVA Juha-Pekka Huotari TAITTO Tatu Vornanen

kokampaamoyrittäjä Miila Hyökki, 41, tiesi jo lapsena, että hänestä tulee isona parturikampaaja. Hän huomasi, että hänellä oli taipumusta alalle, kun hän letitti tanhukavereidensa hiuksia. - Oli ihan selvää, että menen ammattikouluun opiskelemaan kampaajaksi. Miilan mielestä hius on arvokasta materiaalia, ja hän alkoi keräillä hiuskasoja talteen jo vuosia sitten. Hius ei ole biohajoavaa, joten suurin osa kampaamoiden hiuksista päätyy sekajätteeseen eli poltettavaksi. Hiuksista vapautuu poltettaessa myrkyllisiä kaasuja. Kun koronapandemia pysäytti maailman keväällä 2020, Miilalle jäi enemmän aikaa tutkia, miten kampaamoalan sivuvirtoina syntyvää tuotetta voisi hyödyntää. Hän oli kuullut hiuksista huovutettavien mattojen kyvystä imeä öljyä ympäristöstä. Selvitystyö johti yhdysvaltalaisen ympäristönsuojeluun ja puhtaanapitoon keskittyvän Matter of Trust -järjestön luo. - He etsivät satelliittipartnereita ympäri maailmaa, ja tein heidän kanssaan yhteistyösopimuksen. Järjestö toimitti Suomeen Pohjoismaiden ensimmäisen hiusmattojen huovutuskoneen. Uusia yhteistyökumppaneita Miila löysi en-

tisestä kotikaupungistaan Lahdesta. Hiukka Hyvä -nimeä kantavalle hankkeelle järjestyi koepaja luovien alojen kiertotalouskeskus Creation HQ:sta. Lahden kaupunki puolestaan rahoitti hanketta osana Euroopan ympäristöpääkaupunki -vuotta 2021. Mukaan lähti myös LAB-ammattikorkeakoulu, joka haluaa tutkia hius- ja karvakuidun uusiokäytön potentiaalia. Useat kampaamot ympäri Suomea ovat innoissaan mahdollisuudesta saada hiukset hyötykäyttöön. Mukana on jo 100 kampaamoa, jotka lähettävät hiuksensa Lahteen. Tampereen kampaamoista hiuksia keräävät New Bohemia ja Studio Inspo. - Selkeästi tällaiselle toiminnalle on ollut siis kysyntää, juuri saimme ensimmäisen kampaamon Ahvenanmaalta! Hiukka Hyvä -hankkeen hiusmattoja on testattu öljyvuotojen torjunnassa ja imeyttämisessä esimerkiksi pelastuslaitoksella sekä Lahden venesatamassa. Hiusmattoja kokeillaan myös sadevesikaivojen ympärillä hulevesien suodattamisessa sekä kasvinviljelyssä. - Viime kesänä hiusmattoja käytettiin kasvualustana tomaattipellolla, koska se pitää myös rikkaruohot poissa. Mietitään myös, voisiko hiusmatto korvata muovisia katekankaita. u

REPORTAASI

KATSE 1/2022

JOKIN TOINEN TYÖ TEKSTI ja KUVAT Juha-Pekka Huotari TAITTO Hanna Maunuksela

Taide- ja kulttuurialalla työskentelevät etsivät usein tuloja oman alansa ulkopuolelta. Perinteisen palkkatyön mallia on kuitenkin vaikea yhdistää taiteelliseen työhön. Juha-Pekka Huotari valokuvasi taide- ja kulttuurialalla työskenteleviä toisessa työssään.

Kuvataiteilija Aaron Hermunen työskentelee osaaikaisena vahtimestarina.

REPORTAASI

19 KATSE 1/2022

REPORTAASI

KATSE 1/2022

Kuvanveistäjä Marianne Siri työskentelee osa-aikaisena kuvataideopettajana.

”

Tulojen suuret vaihtelut ja epäsäännöllisyys ohjaa etsimään töitä alan ulkopuolelta.

Kuvataiteilija Laura Ruotsalainen työskentelee siivoustyön ohella myös kuvaamataidon opettajana.

REPORTAASI

21 KATSE 1/2022

Kuvittaja Anssi Vaalio työskentelee kokopäiväisesti kirjastossa.

uomessa on arviolta yli 20 000 taiteilijaa, ja koko kulttuuriala työllistää maassamme yli 100 000 ihmistä. Taiteilijoiden toimeentulo muodostuu monesta eri lähteestä, kuten esimerkiksi apurahoista, teosten myynnistä, mutta usein myös jostain toisesta tai jopa useammasta sivutyöstä. Taiteellisen työn tulojen suuret vaihtelut ja epäsäännöllisyys ohjaa alalla työskentelevän usein harkitsemaan sen jonkin toisen työn hankkimista. Osa haluaa vakauden lisäksi myös vaihtelua omasta intohimotyöstään. Usean eri työn yhdistäminen ei kuitenkaan ole helppoa. Yhteiskunnan tukijärjestelmät eivät tunnista taiteellisen työn erityisluonnetta, ja monet joutuvatkin taiteilemaan yrittäjän, työntekijän ja työttömän roolien välillä. Kokopäivätyössä olevan on myös hankala löytää aikaa taiteelliselle työlle.

Kuvasin neljää taide- ja kulttuurialalla työskentelevää henkilöä osana visuaalisen journalismin maisteriopintoja Tampereen yliopistossa syksyllä 2021. Heistä jokainen tekee yhtä tai useampaa työtä taiteellisen työn rinnalla. Valokuvaajien Outi ja Juha Törmälä ohjaamassa henkilökuvan työpajassa pohdittiin muotokuvan käytäntöjä. Osana työpajaa kuvasimme henkilökuvasarjan, joka kyseenalaistaa tai purkaa tapaa, jolla ihmisryhmää on yleensä esitetty. Halusin tuoda kuvasarjallani esiin toisenlaisen näkökulman taide- ja kulttuurialalla työskentelevistä. Mielestäni mediassa nähdään liian harvoin, mitä taiteilijat tekevät konkreettisesti leipänsä eteen taiteellisen työn lisäksi. He näkyvät meidän jokaisen arjessa esimerkiksi opettajina, siivoojina, vahtimestareina, muuttohenkilöinä ja asiakaspalvelijoina. u

TUTKIJA

KATSE KATSE 4.0 1/2022 1/2020

- On hyvin kiinnostavaa olla mukana tekemässä tutkimusta, joka osallistuu taustatyöhön poliittisen päätöksenteon tueksi, Sivonen kertoo.

KUKA? MARJA HELENA SIVONEN Kotoisin Ylikiimingistä Oulusta.

Asuu Helsingissä. Väitöskirjatutkija ja sosiologian jatkoopiskelija, yhteiskuntatieteiden tiedekunta, Tampereen yliopisto. Mukana Suomen ympäristökeskuksen Ilmastonmuutoksen strategisen tutkimuksen ohjelman IDEALE-tutkimushankkeessa.

TUTKIJA

TEKSTI ja KUVA Hanna Maunuksela TAITTO Juha-Pekka Huotari

Energiamurroksen turvallisuusvaikutuksia tutkiva väitöskirjatutkija Marja Helena Sivonen haluaa heittää romukoppaan vanhentuneen käsityksen tutkijasta yksin kammiossaan. Tutkijan työ on hyvin interaktiivista, hän kertoo.

Millä tavoin kestävän kehityksen kysymykset ovat läsnä työssäsi? - Olen mukana IDEALE-hankkeessa, jossa keskitymme energiamurrokseen ja sen laajempiin turvallisuuspoliittisiin vaikutuksiin. Tutkimme muun muassa sitä, minkälaiset turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvät asiat voivat mahdollisesti hidastaa tai nopeuttaa energiamurrosta. Lisäksi olen mukana Ilmastopaneelin hankkeessa, jossa tutkitaan ilmastopolitiikan oikeudenmukaisuuskysymyksiä. Valmistelet parhaillaan Tampereen yliopistoon väitöskirjaasi vähähiilisen energiamurroksen turvallisuusulottuvuuksista. Miksi tämä aihe on juuri nyt tärkeää? - Olemme nyt juuri potentiaalisesti isojen muutosten edessä yhteiskuntina. Meidän on pystyttävä vastaamaan tiedon tarpeeseen laaja-alaisesti ja asiantuntevasti niin, että kestävä kehitys ihan todellisuudessa olisi kestävää. Millaisiin kestävää kehitystä hidastaviin uhkiin yhteiskuntien tulisi tutkimuksesi mukaan varautua? - Esimerkiksi geopoliittisiin uhkiin liittyen raaka-ainevirtoihin ja niiden muutoksiin. Jos suurten fossiilisten polttoaineiden tuottajamaiden siirtymää pois fossiilisten polttoaineiden tuotannosta ei helpoteta millään tavalla, vaikutukset voivat olla merkittävät koko maailmalle. Tutkimukseni liittyy ilmastonmuutoksen aiheuttamiin erilaisiin vaikutuksiin ja niistä johtuviin taloudellisiin, sosiaalisiin ja poliittisiin uhkiin. Miksi päätit hakea Tampereen yliopistoon? Millaista täällä on opiskella? - Tulin Tampereen yliopistoon sosiologian oppiaineen takia. Tiesin jo opintojeni alussa, että haluan tutkijaksi ja tutkia laajoja metatason ongelmia, kuten ilmastonmuutosta. Valmistuttuani maisteriksi Global and transnational sosiology -maisteriohjelmasta hain suoraan tohtoriopintoihin ja pari kuukautta myöhemmin pääsin tutkijaksi SYKElle. - Tohtorikoulutukseen kuuluu seminaarityöskentelyä oppiaineen ryhmässä, mutta olen edelleen mukana myös professori Pertti Alasuutarin TCuPS-tutkimusryhmän toiminnassa. Perustin kahden muun

tohtorikoulutettavan kanssa PhD Working Group -nimisen ryhmän tiedekuntani väitöskirjantekijöille yleisempiä opintoihin ja tutkijan elämään liittyviä asioita varten. Olen ollut hyvin tyytyväinen opintoihini Tampereella sekä maisteri- että tohtoriopinnoissa. Milloin kiinnostuit ilmastonmuutoksen kysymyksistä ja kuinka päädyit tutkijaksi? - Olen lapsesta asti ollut todella utelias, pohtiva ja toimeenpaneva luonne ja kova lukemaan. Poljin pyörällä seitsemän kilometriä kylälle kirjastoon hakemaan ison pinon kirjoja. En osaa sanoa, milloin olen alun perin ilmastonmuutoksesta edes sanana kuullut. Luontosuhteeni on ollut pragmaattinen ja myöskin kunnioittava. Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta maalta, ja koen sen olevan hyvä tausta tutkimaan yhteiskunnallisia kysymyksiä. Ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset ovat ristiriitaisia meillä ja muualla maailmassa, esimerkiksi naisten asema ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa näkyy eri tavoin. . Oletko kokenut haasteita jatko-opintojesi tai tutkijantyösi varrella? Minkä asioiden toivoisit muuttuvan? - Isoin hankaluus liittyy rahoitukseen ja sen saamiseen. Mutta sitten kun rahoitus on saatu, haasteeksi tuleekin aika; on niin paljon kaikkea kiinnostavaa ja hienoa missä haluaisi olla mukana. On vain maltettava myös sanoa ei. Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia sinulla on liittyen ilmastotekoihin? Ja mitä haluaisit sanoa tutkijan uraa pohtiville? - Haluan jatkaa tutkimuksen parissa osana kansainvälistä tutkimuskenttää ja ottaa osaa konkreettisten keinojen löytämiseksi ilmastonmuutoksen tuomiin haasteisiin. Haluaisin myös pystyä tekemään työhön liittyviä ja henkilökohtaisia matkoja muutoin kuin lentämällä, ympäristöä säästäen. - Olisi hyvä laittaa romukoppaan sellaiset ajatukset, millainen tyyppi tutkija on. Ihmisillä on hyvin erilaisia vahvuuksia, joita voi hyödyntää tässä työssä. Yrittäminen on tärkeintä, ja epävarmuus ja epäonnistuminen kuuluvat asiaan. Niin minä aina työasioissa ja muissakin asioissa ajattelen, että elämä kantaa. u

KATSE 1/2022

Tutkijan työnä on lukea ja kirjoittaa

TALOUS

KATSE 1/2022

Tiina esittelee esivärjättyjä villalankoja.

Kaaraman lankastudio sijaitsee Tampereen Tammelassa.

Harrastuksesta ammatti Tiina Hautamäki on suomalaisen villalangan ja niiden värjäämisen ammattilainen. Oman yrityksen keskellä korona-aikaa perustanut Hautamäki kertoo, miten kaikki alkoi harrastuksesta. TEKSTI ja TAITTO Outi Neuvonen KUVAT Laura Hyyti

un koko muu Suomi leipoi ensimmäisenä koronakeväänä hapanjuurileipää ja tyhjensi kaupan hyllyjä vessapaperista, tamperelainen Tiina Hautamäki värjäsi villaa. Niin paljon, että lopulta piti miettiä, mihin sen kaiken voisi käyttää. Valokuvaajana vielä silloin toiminut Tiina päätti laajentaa toiminimensä kattamaan suomalaisen, käsin värjätyn villalangan myynnin. Ja sitä ei ole tarvinnut katua. Tiinan perustamalla Kaaraman lankastudiolla on tällä hetkellä viisi jälleenmyyjää, lankavärjäämö ja verkkokauppa. – Kyllähän se aina välillä häkellyttää, kun pysähtyy miettimään. Että minäkö olen saanut tämän kaiken aikaiseksi. Pari vuotta sitten ei ollut vielä mitään. Täysin yllätyksenä kiinnostus villalankaan ei Tiinalle tullut, sillä käsitöitä hän on tehnyt lapsesta saakka. Villalangan värjääminen oli Tiinalle kuitenkin uutta, ja se vei heti mukanaan. Tiina voisi viettää kaiken aikansa kehittelemällä ja kokeilemalla uusia sävyjä. Suomalaisen villalangan värjääminen on myös eettinen valinta. Kestävä kehitys on Tiinalle tärkeää ja myös yksi toiminnan motiiveista.

TALOUS

Toimittaja testasi tumpun parsimista. KUVAT ja TEKSTI Laura Ukkonen TAITTO Outi Neuvonen 1. Tarvitset sakset, paikattavaan neuleeseen sopivaa lankaa ja parsinneulan. Parsintasieni helpottaa työtä, ja parsintasienen korvikkeena voi käyttää esimerkiksi hehkulamppua.

2. Aseta parsintasieni tai hehkulamppu paikattavan kohdan taakse. Sienen tai lampun tarkoituksena on estää ompelemasta paikattavaa kohtaa kiinni takana olevaan neulokseen.

3. Aloita paikattavan reiän vasemmasta alareunasta. Poimi ylä- ja alareunoissa olevat kokonaiset silmukat niin, että reiän päälle muodostuu langasta pystypalkit. Älä kiristä lankaa, vaan jätä se reiän kokoa vastaavaksi.

Suomalaista villaa kuluu hävikkiin valtavat määrät vuositasolla, mikä surettaa Tiinaa. Vaikka tilanne onkin parantunut parissa vuodessa, lankakehräämöt päätyvät usein käyttämään massatuotantomaiden tuottamaa, ympäristöä kuluttavampaa villaa. Tiina haluaa korostaa eettistä näkökulmaa toiminnassaan. – Kestävä kehitys on kaiken toimintani kulmakivi. Tulevaisuudessa Tiina haaveilee laajentavansa verkkokaupan kansainvälisille markkinoille. Ensin pitää vielä vakiinnuttaa toiminta Suomessa. Tälle on hyvät edellytykset, sillä kuluneen vuoden aikana tuotannon volyymi on kasvanut hurjasti. Tiina kannustaakin yrittäjyydestä haaveilevia tarttumaan ideoihinsa. Tiinan mukaan yrittäjyys on palkitsevaa sen suoman vapauden takia. Tosin on sillä varjopuolensakin: - Kaikesta joutuu kantamaan vastuun yksin, ja huonoja päiviä tulee kyllä. Mutta kuitenkin, vaikka yrittäjällä on työtä paljon, voi siitä tuntea erityistä ylpeyttä. Se on ihan ikiomaa tekemistä, Tiina Hautamäki iloitsee. u

4. Kun pystypalkit ovat valmiit, pujota lanka ensin reunalla olevan kokonaisen silmukan läpi, ja sitten kuljeta lankaa vuorotellen pystypalkkien yli ja ali. Muista poimia kaikki reiän ympärillä olevat kokonaiset silmukat mukaan, jottei neulos purkaudu uudelleen.

5. Toista pujottelua toiseen suuntaan, kunnes reikä on kokonaan paikattu. Voit halutessasi tehdä ensimmäisen paikkauskerroksen päälle vielä toisen kerroksen, jos ensimmäinen kerros tuntuu liian ohuelta. Paikkaus on valmis!

KATSE 1/2022

Niksinurkka

MATKAILU

KATSE 1/2022

1. Lintutorni

2. Hevoshaka

Järven itäpäässä lintutorni tarjoaa oivan tarkkailupaikan laajan linnuston katseluun.

Lampi ja muu hevoshaan alue on niittymäinen, ja etenkin perhosten ja hyönteissyöjien suosiossa. Täällä elää myös rauhoitettu täplälampikorento.

Pohjoisrannalla laulelee satakieli ja etelärannalla puita nakuttelee pikkutikka. Lehvästössä lentelee niin kultarinta, viitakerttunen, puukiipijä kuin tiklikin. Aalloilla kelluvat paitsi tutut sinisorsat, myös telkkä, laulujoutsen ja silkkiuikkukin. Rantoja kansoittavat lintujen lisäksi myös lintubongarit ja ulkoilijat. Kaiken tämän elämöinnin mahdollistavat Iidesjärven rauha ja ryteiköt. Alueella ristei-

lee ainoastaan pieniä polkuja, ja luonto saa siellä vain olla. Lahopuissa viihtyvät monet hyönteiset, jotka ovat tärkeä osa Iidesjärven pientä, mutta monipuolista ekosysteemiä. Alueesta ollaan kehittämässä luontopainotteista puistokokonaisuutta, jossa entisen kaatopaikan alueet kunnostettaisiin luontoarvoja huomioiden. Tavoitteena on turvata kaupunkirakenteen tiivistyessä

Lintukeidas Tampereen ytimessä TEKSTI ja KUVAT Laura Hyyti KARTTA Laura Ukkonen TAITTO Viika Sankila

4. Viinikanoja Länsipuolelta Iidesjärvi laskee Pyhäjärveen, ja voimakkaan virtauksen vuoksi oja pysyy auki ympäri vuoden. Talvella 2022 siellä bongattiin mm. koskikara, saukkoja sekä muuttoporukasta jälkeen jäänyt kaakkuri.

Iidesjärvi on pienehkö järvi aivan Tampereen keskustan tuntumassa. Järven rannoilla on ollut kaatopaikka, eikä järvi siksi sovellu uimiseen, mutta linnuille se on varsinainen keidas. Muuttomatkoillaan monet linnut pysähtyvät Iidesjärven rauhallisille vesille aterioimaan ja lepäämään. Rannoilla elää myös pysyvästi lajeja, jotka muutoin ovat kaupunkiluonnolle varsin harvinaisia.

RUOKA TEKSTI ja KUVA Laura Ukkonen TAITTO Viika Sankila

KATSE 1/2022

3. Ryteiköt Iidesjärven rantojen ryteiköt tarjoavat alueen eläimistölle paitsi ruokaa, myös suojaa ja rauhaisia pesimäpaikkoja. Alueella kasvaa harvinaisempia puulajeja, kuten pähkinäpensas.

Ravintolaruokaa kestävästi Bistro Viljassa suositaan laadukkaita lähituotteita eikä ruokalistalta löydy sijaa tehotuotetulle lihalle.

5. Ulappa Joka vuosi järven jäätyneillä laineilla näkee niin hiihtäjiä, pilkkijöitä kuin koiranulkoiluttajiakin. Ja tietysti lintubongareita.

asukkaille luonnonläheisiä alueita keskustan tuntumassa. Pro Iidesjärvi -ryhmässä huolta on herättänyt ihmisten asettaminen luonnon edelle. Monen toiveena onkin, että kaikille jää Iidesjärven alueella tilaa, kaikille ryteikköjen ja pensaikkojen rakastajille, niin ihmisille kuin eläimillekin. u

Bistro Vilja aukesi Tampereen Hatanpäälle kaikessa hiljaisuudessa toukokuussa 2021. Viljan keittiömestari Margus Mikko kertoo bistron ensimmäisen kesän sujuneen hyvin vallitsevasta tautitilanteesta huolimatta. Ruokailijat löysivät paikan, vaikka bistro ei sijaitse aivan keskustan vilskeessä. Bistron ruokalista koostuu kasvis- ja kalaruoista, ja annoksista suuren osan voi valita myös vegaanisena versiona. Mikko kertoo ruokalistan raamien olleen selkeät jo ennen ravintolan ovien avaamista: listalle ei ainakaan haluttu tehotuotettua lihaa, koska ajatus lihaksi kasvatettavasta, häkissä elävästä

eläimestä tuntui kaikista vastenmieliseltä. Lihaa pidettiin myös tylsänä vaihtoehtona. Pohdinnoista huolimatta listalla ei toistaiseksi ole ollut myöskään riistaa, ja bistrossa käytetään vain kotimaisia kalatuotteita. Eettisesti ongelmallisista lähtökohdista tulevilla kalatuotteilla ei ole listalle asiaa. Bistron juustotuotteet hankitaan pääasiassa pieniltä juustotiloilta läheltä Tamperetta. Listalla oleva itsetehty focaccialeipä leivotaan Kyröskoskella sijaitsevan Ponkiniemen tilan luomujauhoista. Ruokalistaa uudistetaan myös sesongin mukaisesti. u

Bistro Viljasta tehtiin alusta alkaen Bistro Viljasta tehtiin alusta alkaen vegaaniystävällinen ravintola. Kauden vegaaniystävällinen ravintola. Kauden mukaan mukaan vaihtelevasta vaihtelevasta vegaanisesta vegaanisesta ruoasta onkin kehittynyt ruoasta onkin kehittynyt sen oma juttu. sen oma juttu.