Page 1

O

H

K

U

TI

N

A

V

TU

Katse Talvi 2013/14

H

°

A

S IS

°°

LE

E

SS

N

TA

N

E

°

I

N

° J°

A

K

N

O

Ta m p e r e l a i n e n k u l t t u u r i l e h t i

IN

° I° R A A S TA H LU

TS

N

A

K

SA

R

E

PU

U

SA

JA

K

A

IS

A

R

A

U

TA

H

EI

M

O

°J .K .I H A LA IN EN

°L A U R A

H

A

PP

O

°M

IK

A

PE

TT

IS

SA

LO


Yleisö

Hilkka Väätäinen katsoo televisiota kotonaan 20.10.2013. kuva: jenna lehtonen

2

KATSE Talvi 2013/14


Yleisรถ Yleisรถ

KATSE Talvi 2013/14

3


KATSE TALVI 2013/14 Numero 1/2013, 10. vuosikerta ISSN 1795-3642 (painettu) ISSN 1798-8675 (verkkolehti) vastaava päätoimittaja

Anssi Männistö toimituspäällikkö

Laura Vuoma ulkoasupäällikkö

Reetta Tervakangas art director

Pekka Selonen kuvatoimittaja

Laura Hakalisto toimitussihteerit

Ella Kiviniemi Saara Sivonen kirjoittajat ja kuvaajat

Visuaalisen journalismin I vsk: Sabrina Bqain, Nina Karlsson, Emilia Kangasluoma, Viena Kytöjoki, Kati Laukkanen, Jenna Lehtonen, Emilia Malin, Ville Mäkilä, Tiina Suvanto, Annukka Pakarinen, Vilja Pursiainen

Katse saapui lumen myötä Katseen talvinumero ilmestyy jälleen yhtä varmasti kuin ensilumi, ja tänä vuonna vieläpä samaan aikaan. Talven ensimmäisessä lumipeitteessä on se ikävä puoli, että valkea hanki sulaa ruskeaksi loskaksi ennen kuin sitä ehtii kunnolla edes ihastella. Katse sen sijaan piristää tamperelaisen elämää paljon pidempään. Tässä numerossa ihmetellään Ninni Luhtasaaren kykyä venyä taiteen lajista toiseen ja kysellään, miltä tuntuu perustaa kenkätehdas Lielahteen. Selvitimme myös millaista kansantanssi on vuonna 2013, ja ketkä sitä oikein harrastavat. Koska syksy on tuntunut tänä vuonna erityisen synkältä, päätimme tehdä Katseen ulkoasusta sitäkin raikkaamman. Uusimme juttukategorioita kuvaavat värit ja sisällysluettelon, jotta pikainen apu kulttuurinnälkään löytyy entistä vaivattomammin. pekka selonen art director

taitto

Kuvajournalismin III vsk: Mira Aaltonen, Laura Hakalisto, Emilia Kangasluoma, Ella Kiviniemi, Elias Lahtinen, Riina Rinne, Jonne Räsänen, Pekka Selonen, Saara Sivonen, Annamari Tolonen, Aleksi Tuomola kansi

Kuva: Viena Kytöjoki, Emilia Kangasluoma & Tiina Suvanto Kuvankäsittely ja taitto: Laura Hakalisto julkaisija

TAY / Viestinnän, median ja teatterin yksikkö painopaikka

TAY / Harjoitustoimitus 2013 sidonta ja leikkaus

Juvenes Print yhteystiedot

TAY / CMT / Katse, Kalevantie 4, 33014 Tampereen yliopisto, katse@uta.fi, 050 420 1492 www.katse.uta.fi, www.facebook.com/kuva­ journalismi kuvajournalismin opetus

www.uta.fi/cmt/kuvajournalismi

www.kuvajournalismi.fi

4

KATSE Talvi 2013/14

Tuplasti enemmän Tänä syksynä Katse-lehden toimitus tuplaantui. Ideointikokuksissa tuli hiki, sillä yhteiseen hiileen puhalsi kaksi vuosikurssia. Kuvajournalismin kolmannen vuoden opiskelijat vastasivat toimitustyön ohjaamisesta ja lehden taitosta. Kuvaajina ja kirjoittajina toimivat visuaalisen journalismin ensimmäisen vuoden maisteriopiskelijat. Joukkoon mahtui kokeneita konkareita ja idearikkaita ensikertalaisia. Vuoden lopussa lanseerataan Katselehden uusi verkkoversio. Opiskelijoiden suunnittelema konsepti tulee pitämään sisällään lehdestä tuttuja juttuja, mutta myös paljon uutta ja ennennäkemätöntä. Pidä siis silmät auki! laura vuoma toimituspäällikkö

sana

kuva

keho

ääni


Sisällys

KANSANTANSSI – HARRASTUS VAI ELÄMÄNTAPA?

6 tilasto

8 syke

12 hattutemppu

26 viisi kysymystä

Jokisen Seppo on Metson valtias. Selvitimme tämän vuoden lainatuimmat kirjat.

Toimittajien sydämet sykkivät tamperelaisille kulttuurituotteille.

Muusikko, taiteilija ja modisti Ninni Luhtasaari on vaikka mitä.

Kuvajournalismin tekijät tentissä: Jore Puusa ja Kaisa Rautaheimo.

7 nuoret suutarit

9 pelle peloton

18 elämäntapa

28 nelikenttä

Kenkäpaja Pihkan valtti­ kortteja ovat kotimaisuus, ekologisuus ja eettisyys.

Kuvataiteilija Mika Pettissalo rakentaa aikakonetta, johon ei itse haluaisi astua.

Kansantanssiryhmä Sorokoska viettää viikon­ loput yhdessä tanssien.

Mitä yhteistä on Will Smithillä kokaiinilla ja kuumalla kaakaolla?

10 ateljee

24 galleria

29 lähiötarinoita

Mitä ihmettä kirjailija J.K. Ihalainen painaa pajallaan?

Katseen valokuvaajat ottivat tuntumaa tamperelaiseen arkkitehtuuriin.

Valokuvaaja Laura Happo heräsi aikaisin ja lähti roskakuskin kyytiin.

KATSE Talvi 2013/14

5


Tilasto

Kirjaston kuninkaat Pääkirjasto Metsossa Tampereella on käynyt tänä vuonna jo lähes 100 000 vierailijaa. Metsossa on niin paljon kirjoja, että peräkkäin aseteltuna ne ylettyisivät kirjaston portailta Kangasalan keskustaan. Selvitimme, mitä kirjoja tänä vuonna on lainattu eniten. Tamperelainen Seppo Jokinen jyrää pääkirjaston lainauslistoilla. grafiikka ja taitto: elias lahtinen ja saara sivonen

Tat u Pat n ja un ava r seik uuskai lu Lasten suosikki

Salla Simukka: Punainen kuin veri

Nuorten suosikki

TOP 100 lajityypeittäin muut

1.

8

romaani

10

romaanit

20

Musiikkiosaston kuningatar

en: okin n J o e p Sep ntalain va r e H inen: Seppo Jok ua Vihan suk

2. 3. 4.

historiallinen

i

P a ul a

ivuni e m

Ko

T

5 P O

% dekkarit

62

5.

Outi Pakka nen: Julma kuu

Tilastot aja l

Sep p Rää o Jok in tälö ity en: rat kai su

ta 01 .0

1. –

31

.1

0.2

013 kaikki kirja - aineisto 21,4 km

Tampere

6

lainassa 7,1 km

KATSE Talvi 2013/14

paikalla kirjastossa 14,3 km

Kangasala


Henkilö

Hullut ja Rohkeat Suutariopiskelijat perustivat kenkäpaja Pihkan Tampereen Lielahden tehdasalueen perukoille opettajien ja kavereiden epäilevästä suhtautumisesta huolimatta. työharjoittelu Englannissa. Sikäläisten kenkäpajojen ihana ilmapiiri hurmasi Veera Markkasen ja Maisa Salosen. ”Tuollaista kun voisi tehdä Suomessa”, he haaveilivat. Valmistumiseen oli vielä puoli vuotta, mutta 6 idea Pihkan perustamisesta alkoi itää. ”Kun kävimme katsomassa tätä tilaa viime talvena, tiili rapisi seinistä, ja oli todella kylmä. Sitten lehdestä löytyi ilmoitus, jossa vanha pappa myi kengäntekokalustoa. ’Nyt tai ei koskaan’ ”, Salonen kuvailee tunnelmaa. kaiken muutti

on kotimaisuus, ekologisuus ja eettisyys. Ominaisuuksia, jotka ovat kadonneet kengänteosta samalla kun tuotantoa on siirretty Aasian hikipajoihin. Yhden mittatilauskenkäparin tekemisessä on jopa 200 erilaista vaihetta ja aikaa siihen menee kolme työpäivää. pihkan valttina

on yllättänyt nuoret suutarit. Pajasta on tehty juttuja Me Naisiin ja Ylelle. Muutama kauppa myy jo Pihkan laukkuja, koruja ja kenkiä. Suunnitelmissa on järjestää kengäntekokursseja, jo pidettyjen nahkalaukkukurssien lisäksi. “Meillä on kauheasti ideoita, mutta kaikkea ei pysty heti toteuttamaan.” Markkanen ja Salonen uskovat vakaasti pieneen pajaansa. ”Välillä mieleen hiipi ajatus, että ollaanko me hulluja. Nyt työ on alkanut rutinoitua ja olemme päässeet pahimman yli”, kertoo Salonen. menestys

tulevaisuudessa kengäntekijät

”Tää on ihana!”.

tahtovat palkata työntekijöitä. Ja jäädä Tampereelle. Miksi?

Kenkäpaja Pihka nuorten suutareiden

kenkäpaja Tampereen

Lielahdessa. viimeisten joukossa Tampereen ammattiopiston keväällä 2013 lakkautetulta jalkinealan linjalta. keskittyy ekologisten ja kestävien kenkien ja asusteiden valmistamiseen. herättänyt huomiota mediassa ja muotipiireissä. valmistuivat

teksti ja kuvat: vilja pursiainen taitto: jonne räsänen

KATSE Talvi 2013/14

7


Syke

Sykähdyttäviä arvioita Standup, Palatsin Kellari, testaaja: Vilja Pursiainen 116 90

86

75

Vitsit ovat kuivia, vaikka esiintyjät yrittävät parhaansa. Kertaakaan ei ole vielä naurattanut.

Unohdan avaimet lähtiessäni ja jouduin juoksemaan kiinni kämppikseni. Saavun esitykseen myöhässä.

Myötähäpeä puskee pintaan. Naurahdan ensimmäistä kertaa hobitti-imitaation kohdalla.

Alan tarkkailla yleisöä ja pohtia, miksi he ovat täällä tänään.

Ninni forever band, testaaja: Nina Karlsson

82 79

78 69 A Chance in Honolulu suorastaan vaatii liikkumaan. Ryhdyn siivoamaan.

Istun sohvalla. Heiluttelen jalkoja.

Levyn parhaaksi kappaleeksi osoittautuu Mortal Kombat.

Hold My Skull -kappalessa on hyvä meininki.

Prinsessa-musikaali, Tampereen Työväen Teatteri, testaaja: Jenna Lehtonen 112 84

90

72

Teatterin aulassa huomaan, että olen loppuunmyydyn esityksen ainoa alle 50-vuotias.

Edessäni istuva kranssikalju peittää näkyvyyden keskilattialle. Kuikuilen vasemmalta ja oikealta kuin asfaltilla vaappuva pulu.

Johanna Kurkelan kaunis kappale nostattaa iholleni kylmät väreet herättää minut horroksesta, mutta vain hetkeksi.

Mahtipontisessa päätöksessä Armi Toivanen siirtyy ajasta ikuisuuteen. Mietin, mikä on nopein reitti Hämeenpuistoon.

Ellen Gallagher: AxME, Sara Hildénin taidemuseo, testaaja: Emilia Kangasluoma 100

101 95

Ensimmäinen sali on täynnä valkoisia, ilmavia töitä. Herkät täplät, viivat ja pienet mustat kasvot koristavat teoksia.

taitto: jonne räsänen

8

KATSE Talvi 2013/14

75 Vedenneidot, kalat, tumma vesi ja mikroskoopin läpi nähdyt muodot vievät mielikuvitusretkelle pinnan alle.

Lämmin ilma ja projektorin tasainen raksutus vaivuttavat horrokseen Gallagherin mustassa laatikossa.

Salissa alkaa yllättäen sellokonsertti, joka kruunaa unenomaisen sunnuntaipäivän.


Tekijä Henkilö kokee

Paluu tulevaisuuteen teksti ja kuva: sabrina bqain taitto: elias lahtinen ja saara sivonen

Viimeksi nauroin:

Unelmoin:

Tänään. Ystäväni vauvan varhaiskasvatus sai minut nauramaan kun he kävivät luonani.

Joka päivä. Siitä, että aikakone tulisi valmiiksi.

Viimeksi itkin: Krapulassa Warrior-elokuvaa katsoessani.

Pelkään: Missä menee stressin ja pelon raja? Tavallaan pelkään kaikkea, mutta ehkä se on enemmän stressiä. Jos pelko tarkoittaa sitä, että se estää ihmistä tekemästä jotain, niin en pelkää mitään. Koen, että pystyn toteuttamaan itseäni ja elämään niin kuin haluan.

Rakastan: Elämää ja kaikkea mahdollista mikä siihen liittyy: hyvää pyjamaa, kaakaota, keinutuolia ja polkupyörää. Yksinkertaisia asioita.

Odotan: Kuuta nousevaa. Kuun vaihdetta ja ansiosidonnaista, sitten pääsen taas ostamaan K-Raudasta lisää pultteja.

Jos saisin aikamatkustaa: En matkustaisi. Mitä järkeä on mennä tulevaisuuteen ja pilata kaikki jännitys? Elokuvista on hirveästi varoittavia esimerkkejä. Mä luotan niihin. Mä lähetän vain muita ihmisiä sinne aikamatkalle tai tuon toisesta ulottuvuudesta jotakin tänne.

Mika Pettissalo 29.6.1977 Helsingissä ja kasvoi Mouhijärvellä. Tampereen taiteen ja viestinnän oppi­laitoksesta kuvataiteilijaksi 2007. rahoittaa taiteensa itse ilman apurahoja. tekee tällä hetkellä kierrätysmateriaalista aikakonetta. Se avautuu yleisölle ”kun aika näyttää”. opettaa kuvataidetta varhaisnuorille. motto ”Omasta päästä ja vähistä varoista.” syntyi

valmistui

KATSE TalviTalvi 2013/14 KATSE 2013

9


Ateljee

n ilijaa e t i a ti t eess Tunöhuon ty ideo so v .fi Kat tse.uta ka

Kirjailija J.K. Ihalainen teksti: emilia malin kuvat: ville mäkilä taitto: aleksi tuomola

työhuoneeni on

alkemistinen kammio.

jos en olisi kirjailija , mielestäni kirjan pitää kummallista työssäni on

olla esteettisesti kaunis esine.

se, että teen sivujen asemointia valopöydällä peilikuvana, nurin niskoin.

jos minun pitäisi tiivistää

runouttani, niin siitä tulisi hyvin haikua.

kaunein hetki tänään

10

KATSE Talvi 2013/14

olisin kulkuri.

oli herääminen.


Ateljee

12.39

12.47

12.49

13.15

13.18

13.22

13.34

13.39

KATSE Talvi 2013/14

11


12 12

KATSE Talvi 2013/14


Päähenkilö Päähenkilö

Taiteilija Ninni Luhtasaari tekee mitä haluaa. Luomisen vimma ei jätä sijaa epäröinnille. Hävetä ehtii jälkeenpäin. teksti ja kuvat: viena kytöjoki ja tiina suvanto maskeeraus: jenna lehtonen taitto: riina rinne

karmeissaan, ennen kuin aukeaa. Pahvilaatikoiden ja rullalle käärittyjen maalausten keskellä villasukissaan seisova Luhtasaari toivottaa tervetulleeksi puutaloasuntoonsa, joka huokuu mennyttä aikaa. Ninni Luhtasaari, 26, on paitsi muusikko, myös kuvataiteilija ja modisti. Takana on neljän vuoden opinnot Tampereen ammattikorkeakoulussa ja taskussa tuore kuvataiteilijan tutkinto. Juuri nyt meneillään on muutto yhteiseen asuntoon poikaystävän kanssa. Haastatelu tehdään pahvilaatikkojen keskellä. Luhtasaari ei suunnitellut kuvataiteilijan uraa. Idea syntyi matkalla Ilosaarirockiin Anssi 8000:n ja Maria Stereon kyydissä. Taiteilijapariskunta kertoi tekevänsä kuvataidetta musiikin ohella, ja Luhtasaari mietti, miksei hänkin kokeilisi samaa. Olihan kuvataide ollut lähellä hänen sydäntään jo kauan. Teini-ikäisenä Luhtasaari ravasi Kiasmassa ”ihan fiiliksissä”. Etenkin pop-taide miellytti. ”Mun mieleen jäi sellanen kaappi, joka oli täynnä siivoustavaraa. Kaikki oli päällystetty pienillä, upeilla lasihelmillä. Mä rakastuin siihen kaappiin.” Luhtasaari on omalaatuinen yhdistelmä haaveilijaa ja järkeilijää. Hän luottaa siihen, että elämä kantaa. ovi rytisee

KATSE Talvi 2013/14

13 13


Kukkahattutätien kaveri Liika suunnitelmallisuus ei ole leimannut Ninnin valintoja aiemminkaan. Lukion jälkeen hän harkitsi hetken aikaa valtiotieteelliseen pyrkimistä, mutta päätyi kuitenkin varasuunnitelmaansa, modistin opintoihin, sillä tutkinto kuulosti kiinnostavalta. Opetuksen sisältö paljastui Luhtasaarelle vasta myöhemmin. ”Halusin jotain vaatetusalaan liittyvää. Ajattelin, että mun pitää oppia ompelemaan, siitä on hyötyä elämässä. Ekana päivänä menin kouluun, ja yllätyin suuresti, et häh – hattuja! Enkä edes oppinut ompelemaan kovin hyvin, koska siellä enemmän muotoiltiin. Mut se oli tosi hauskaa ja luovaa, ja sain sieltä kolmiulotteisia taitoja.” Käyttöhatut ovat muovautuneet vähän vinoiksi. Luhtasaari myöntää, ettei ole kaikkein huolellisin hatuntekijä. Kuvataiteilijan ei onneksi tarvitse tehdä kestäviä kulutusesineitä. Kastelukannun muotoinen laukku ei kuitenkaan miellyttänyt poikaystävää:

14

KATSE Talvi 2013/14

”Tossa kun roudattiin tavaroita, niin Teemu katsoi säkkiin ja sanoi, et ’mitä täällä on, ainakin ihan hirveen näkönen laukku’. Ja se oli mun tekemä”, hän nauraa. Hattujen jälkeen Luhtasaaren käsissä on muotoutunut muun muassa ammattikorkeakoulun lopputyönä tehty Värisuihkulähde. Näkyvyyttä on saanut myös yhdessä Jaana Ristolan ja Anni Kössin kanssa toteutettu Kukkahattutätiprojekti, jossa valokuvattiin ihmisiä kukkahattu päässä ja pyrittiin karistamaan sanan kielteinen kaiku. Nojatuolissa lepää eräs Luhtasaaren luomus, olento, jolla on vaaleanpunaiset hiukset. Hän on Syyrian Himself, levykauppiaaksi eläköitynyt rokkitähti. Unknown Cargo -näyttelyyn syntyi hahmon lisäksi myös karaokevideo Syyrianin suurimmasta hitistä Avaruudessa synnyn uudestaan ja mikrofoni, johon näyttelyvieras sai laulaa biisin. Pahvilaatikot ovat huvenneet ympäriltämme illan mittaan. Laukkua kritisoinut Teemu tulee noutamaan lisää tavaroita.


Päähenkilö

Pehmeä matto, jolla istumme, jää vielä paikalleen. Samoin lihansyöjäkasvi. Entä musiikki sitten, milloin se tuli?

Pakit musiikkilukiosta Ninni Maria Luhtasaari on kotoisin Espoon Leppävaarasta, jossa ei tapahtunut mitään rokkiin liittyvää. Vantaalta sen sijaan löytyi rokkipoikia ja keikkapaikka Vernissa, jonne alaikäisetkin pääsivät. Ensituntuman itsenäiseen soittoon Luhtasaari sai yläasteen musiikintunnilla. Silloin hän löysi basson, soittimen, jonka matalat taajuudet vetosivat häneen jollain primitiivisellä tavalla. Syntyi ensimmäinen oma bändi, Valkosipuristin. Kitaristina oli Mirel Wagner, rummuissa Annu Lipasti. Soitettiin covereita: Nirvanaa, Hivesiä, Neil Youngia. Bassotunneillekin

Luhtasaari meni, äidin patistamana. Ryhmäopiskelu ei miellyttänyt rokkitähteydestä haaveilevaa: ”Mua rupes heti turhauttaman se, et mä olin paljon parempi. Lopetin ne tunnit ja soittelin himassa rokkiriffejä.” Rokkiriffeillä kolkuteltiin musiikkilukionkin ovia. Ne pysyivät suljettuina. ”Tein riffeistä potpurin ja lauloin tosi huonosti jonkun Heinillä härkien kaukalon. Ei ne päästäny mua sisään. Saatana.” Takaisku ei koitunut tappioksi. Luhtasaari ujuttautui Vantaan musiikkipiireihin ja löysi anarkistisen yhteisön, jossa toimineista moni tekee musiikkia edelleen. Tällä hetkellä Luhtasaarta työllistää sooloprojekti Ninni Forever Band. Lisäksi hän soittaa ja laulaa Pintandwefall- ja Koiran näköinen nainen -yhtyeissä. Neljä levyä julkaissut Pintandwefall ei pidä kiirettä seuraavan kanssa. Bändi miettii, mihin musiikilliseen suuntaan albumillaan lähtisi.

KATSE Talvi 2013/14

15


Luhtasaari säveltää ja sanoittaa biisinsä itse. Viimeaikaisia lyriikoitaan hän kuvailee ”positiivisen apokalyptisiksi”. ”En pidä biiseissä valittamisesta, koska sitä saa kuulla niin paljon muutenkin. Välillä omia tunteita on kuitenkin hyvä kanavoida kunnon angstimusaan.”

Tursottamisen halu Valokuvaa. Videota. Veistoa. Maalausta. Ääntä. Luhtasaari on tarttunut uusiin ilmaisutapoihin rohkeasti ja kokeillen. Kun huomio hajautuu moneen eri välineeseen, on hyväksyttävä se, että niitä kaikkia ei voi hallita yhtä hyvin. Luhtasaari kokee kuitenkin eri taiteenlajien tukevan toisiaan. ”Teen kaikkea niin hyvin kuin pystyn, oikeastaan välittämättä siitä, että en osaa täydellisesti. Välillä tietysti mietin, pitäiskö mun olla parempi. Sellaiset ajatukset pitäisi unohtaa, mut sitä on niin ahne.” Ideoiden paljous ajaa Luhtasaarta eteenpäin. Hän myöntää yllykkeekseen myös tunteen siitä, että kokee tekevänsä asioita paremmin. Tai sen, että jokin asia puuttuu maailmasta, ja se täytyy tänne tehdä. ”Huomaa, että pystyy vaikuttamaan siihen, mitä ympärillä on: musiikillisesti, visuaalisesti tai jotain. Se on kuin sisustamista. Haluaa tursottaa omaa maailmaansa muiden näkyville. Joku tuommoinen ihme narsismi!” Luhtasaari vakavoituu uudestaan pohdiskelemaan turhaa itsekriittisyyttä, joka rajoittaa monia. Hän tunnistaa täydellisyyteen pyrkimisen tarpeen, mutta ei anna sille valtaa. ”Jos tavoittelee jotain ihannetta, pitäisi ensin oppia pitämään itsestään. Vasta sitten voi ajatella muita. Siten voittaa enemmän kuin niin, että lähtee haljuntamaan miellyttääkseen mahdollisimman monia.” Ninni kiittää elämänasenteestaan kasvatustaan. Isäänsä, ”vanhaa boheemia”, sekä äitiä, joka lähetti hänet 14-vuotiaana Provinssirockiin ja 18-vuotiaana yksin Roskildeen. ”Mä oon luonteeltani aika arka, mutta osaan väistää sen ja mennä suoraan päin vaaraa, oikeastaan kaikessa, mitä teen. En voi jäädä murehtimaan taloudellista epävarmuutta. Kaikki aina järjestyy.”

16

KATSE Talvi 2013/14


Päähenkilö

Ninni Luhtasaari Espoossa vuonna 1987. itseään kuvataiteilijaksi, muusikoksi ja hatuntekijäksi. aloitti sooloprojektinsa Ninni Forever Bandin voidakseen tehdä juuri sellaista musiikkia kuin huvittaa. tunnetaan myös esimerkiksi garagerock­y htye Pintandwefallin laulajana ja kitaristina. syntyi

kutsuu

KATSE Talvi 2013/14

17


Reportaasi

Kansan perinteen

Kello on kymmenenhylkäämän lauantaiaamuna. Järvensivun koululta kantautuu iloinen puheensorina ja tanssikenkien letkeä kopse. Kansantanssiryhmä Sorokoska on aloittelemassa toista harjoituspäivää koko viikonlopun kestävistä treeneistä.

puolustajat 18

KATSE Talvi 2013/14


Reportaasi

Kansantanssiryhmä Sorokoskan jäsenille polska, jenkka ja sottiisi ovat osa identiteettiä. Ilo ja yhteishenki ovat pitäneet monet tanssilattialla jo kymmeniä vuosia. Nyt aikuisena erikoisesta harrastuksesta uskaltaa olla jo hieman ylpeä. teksti: ella kiviniemi kuvat: kati laukkanen taitto: annamari tolonen

KATSE Talvi 2013/14

19


Reportaasi

Hikeä Harjoituksissa pulssi nousee ja kunto kohenee. Useimmat tanssijat eivät kuitenkaan pidä harrastustaan urheiluna, koska kilpaileminen ei ole heille tärkeää. Ammattilaiset harjoittelevat yhtä paljon kuin huippu-urheilijat, mutta kisoissa paremmuusjärjestys ratkeaa taiteellisin perustein.

Sattumuksia Tanhun nimissä on päässyt käymään putkassa, erotiikkaliikkeessä, jääkaapissa ja ympärileikkausjuhlissa. Etenkin esiintymismatkat ovat otollisia ajankohtia hämmentäville tilanteille.

Ennakkoluuloja Lapsena kansantanssi oli ”neitien ja friikkien harrastus”, josta kannatti vaieta. Aikuisetkin liittävät tanhun usein vanhuksiin ja jäykkiin perinteisiin. Sanonta ”Kaikkea voi kokeilla, paitsi omaa siskoa ja kansan­ tanssia” elää edelleen. Nykykansantanssin moni­ muotoisuus yllättäisi monet.

Kansantanssiryhmä Sorokoska vuonna 1990 Tampereella. useamman päivän jaksoissa. ryhmään kuuluu noin 20 tanssijaa. Joukossa on tamperelaisten lisäksi myös ulkopaikkakuntalaisia. pyrkii luomaan teoksista ehjiä ilmaisuvoimaisia kokonaisuuksia vanhoja perinteitä kunnioittaen. musiikista vastaa Niinirannan pelimannit, joka on soittanut ryhmän kanssa alusta asti. perustettiin

harjoittelee

20

KATSE Talvi 2013/14


Reportaasi

Elämäntapa Ryhmän jäsenet tapaavat toisiaan myös vapaa-ajalla. Yhdessä vietetty aika luo yhteenkuuluvuutta, jota tanssijat itse kutsuvat sorokoskalaisuudeksi. Ryhmästä löytyy muutama pariskuntakin.

Voimavara Tanssi piristää, vaikka mieli olisi ollut maassa vielä harjoituksiin lähtiessä. Taitojen karttuminen kannustaa eteenpäin. Taitavien soittajien luoma hyvä musiikki herättää tunteita, jotka tanssijat muuttavat liikkeeksi.

Taidetta Kaikki harjoittelu tähtää esityspäivään, jolloin teos viedään näyttämölle yleisön eteen. Tanssijat haluavat saada katsojan ajattelemaan ja antaa hänelle elämyksiä. Suomalaisen kulttuurin perinne kulkee käsi kädessä uusien tulkintojen kanssa.

2121

KATSE Talvi Kevät2013/14 2013 KATSE


Reportaasi

” Sorokoska pitää yllä perinteitä ja tekee samalla taidetta. Olemme esittäneet vanhuksia, sisällissotaa ja kaikkea muuta kummallista, jossa ei katsojan mielestä ole mitään järkeä.”

anna äijö, tanssinut vuodesta 2001

22

KATSE Talvi 2013/14


Reportaasi

Muutoksessa Kansantanssin tulevaisuus on toisten mielestä vaakalaudalla, joidenkin mukaan taas täynnä mahdollisuuksia. Harrastajamäärät vähenevät, mutta samaan aikaan laji uudistuu koko ajan, lähestyen muita tanssisuuntauksia. Parinkymmenen vuoden päästä kansantanssi voi olla aivan erilaista kuin nykyään.

” Kaikkien suomalaisten tulisi

päästä irti häpeilevästä asenteesta kansantanssiin. Ollaan ylpeitä kulttuuristamme!” henri tuomisto, tanhunnut vuodesta1980

KATSE Talvi 2013/14

23


Galleria

Kylill채 taitto: emilia kangasluoma

kati laukkanen vilja pursiainen jenna lehtonen

24

KATSE Talvi 2013/14


Galleria

Katseen valokuvaajien n채kemyksi채 Tampereen arkkitehtuurista.

sabrina bqain ville m채kil채 nina karlsson

tiina suvanto

KATSE Talvi 2013/14

25


5 kysymystä Loppu / Yleisö

Tulevaisuuden kuva Kaisa Rautaheimo ja Jore Puusa ovat maailmaa nähneitä palkittuja kuvajournalisteja. Muuta yhteistä heistä on vaikea löytää. Millaisena nämä eri sukupolvien kasvatit näkevät kuvajournalismin tulevaisuuden? teksti ja kuvat: annukka pakarinen taitto: mira aaltonen

Millainen on hyvä lehtikuva? Entä hyvä kuvajournalisti? K: Hyvä lehtikuva kertoo aiheesta valokuvalle ominaisin keinoin. Sen tehtävä ei ole vain todentaa tekstiä. Hyvässä kuvassa välittyy tunnetila, läheisyys ja totuus. Se tuo uuden näkökulman aiheeseen. Ammattitaitoinen kuvajournalisti on kiinnostunut maailmasta. Kuvaajalta tulisi löytyä herkkyyttä, ymmärrystä, rohkeutta ja tarvittaessa nopeutta. Hänen on myös kunnioitettava journalismin sääntöjä, roolia ja toimintalogiikkaa. J: Toimiva lehtikuva keskustelee tekstin kanssa ja vangitsee lukijan. Ilman visuaalista ärsykettä jutut menevät hukkaan. Nykyään lehtien sivuilla on usein vain tyhjyyttään ammottavia passikuvia. Kuvasta on tullut taittoelementti ja koriste. Kuvajournalistien tulisi olla ammattitaitoisia ja koulutettuja, mutta tällä hetkellä suomalainen kuvajournalistikoulutus on luokattoman huonoa.

Jore Puusa Lahden taideoppilaitoksesta valokuvaajaksi vuonna 1976. tehnyt pitkän uran lehtikuvaajana ja kuvajournalismin opettajana. Tällä hetkellä työtön. osallistuu aktiivisesti keskusteluun kuvajournalismista esimerkiksi internetin keskustelupalstoilla. valmistui

28

26

KATSE Kevät 2013 KATSE Talvi 2013/14

Mihin kuvajournalismia tarvitaan? K: Kuvajournalismi on eräänlaista historiankirjoitusta. Lisäksi se laajentaa ymmärrystä maailmasta. Kuvajournalismilla on elintärkeä tehtävä ennakkoluulojen poistajana. J: Kuvajournalismin, kuten journalismin ylipäätään, tulee toimia ennen kaikkea vallan vahtikoirana. Sen tehtävä on myös tuottaa visuaalista materiaalia, joka pakottaa ihmisen lukemaan tekstin.


5 kysymystä Loppu / Yleisö

Kaisa Rautaheimo vuonna 2004 valokuvaajaksi Lahden muotoiluinstituutista. kiertänyt kuvausmatkoilla kotimaassa ja maailmalla aina Afganistanista New Yorkiin. työskentelee Helsingin Sanomien valokuvaajana. valmistui

Miltä kuvajournalismin tulevaisuus näyttää?

Miten kuvajournalisti ansaitsee elantonsa tulevaisuudessa?

K: Elämme mielenkiintoisessa murroskohdassa erityisesti printtimedian osalta. Välineet muuttuvat, ja kuvan käyttö saa uusia muotoja. Uskon vahvasti, että merkitykselliselle tekstille ja kuvalle on aina paikkansa. Lisääntynyt kiire kuitenkin vaikeuttaa välillä työntekoa. Aikaisemmin oli mahdollisuus etsiä tarinoita ja viettää enemmän aikaa juttujen parissa. Kuvat saivat myös enemmän tilaa lehdissä.

K: Duunin on oltava entistä kunnianhimoisempaa ja merkityksellisempää. Perinteinen lehdessä julkaiseminen ei välttämättä tule jatkumaan pitkään. On luotava uusia tekemisen tapoja. Toivon, että esimerkiksi internet mahdollistaisi uudenlaiset journalistisin perustein toimivat julkaisualustat, joista kuvaajat saisivat asianmukaisen korvauksen.

J: Toivottoman huonolta. Nykyään toimittajilta ja kuvaajilta puuttuu yleissivistys. Kuvaajilta uupuu usein myös tekninen osaaminen. Internetin voimistuminen tarkoittaa ilmaisia lukijakuvia ja muuta sontaa. Tällä tavalla koulutettuna, toteutettuna ja arvostettuna printtimedia kuolee kokonaan. Sen mukana lähtee myös kuvajournalismi.

J: Lähtemällä Suomesta pois mahdollisimman nopeasti.

Johonkin sivistysvaltioon, jollaista Suomi ei missään muodossa edusta. Esimerkiksi Jenkkeihin tai Australiaan. Tuleeko journalistisen kuvan merkitys kasvamaan? K: Journalistisen kuvan vahvuus on totuuden voima, ja

totuus on ihmisen perustarve. Uskon, että turhat kuvat karsiutuvat ja valokuvaa tullaan käyttämään silloin, kun sillä on oikeasti merkitystä. Tämä pitää journalistisen kuvan merkityksellisenä tulevaisuudessakin. Silminnäkijöiden kuvat saattavat lisääntyä nopeatempoisessa uutisvirrassa, mutta ammattitaitoisella kuvajournalismilla on paikka tulevaisuudessa. J: Ei. Journalistisen kuvan merkitys romahtaa lopullisesti.

Jutut lyhenevät ja lukijakuvat valtaavat alaa. Lopulta kaikki tulee muistuttamaan Seiskaa.

2927

KATSE 2013 KATSE Kevät Talvi 2013/14


4 esinettä

Sohvan nurkassa, viltin mutkassa Videovuokraamon hyllyjen välissä kuhisee sateisena tiistai-iltapäivänä. Millaisia elokuvia tamperelaisten mukaan tarttuu? teksti: emilia malin kuvat: ville mäkilä taitto: ella kiviniemi

krista liimatta, insinööriopiskelija

heini haveri, videovuokraamon työntekijä

Sci-fi-elokuvia on tunnelmallista katsoa huonolla säällä. Aion katsoa Iron Man 3:n. Odotukseni ovat korkealla, sillä olen nähnyt elokuvan aikaisemmat osat. Illalla laitan tunnel- Siksi valitsen M. Night Shyamalan ohjaaman After Earth mavalot päälle ja otan viereen kupin kuumaa teetä. -elokuvan. Viereen otan kupin kaakaota ja karkkipussin.

28

samuli welin, elokuva-alan opiskelija

jaakko ja ville ilmonen, hitsari ja asentaja

Harmaana päivänä kaipaan suurta tarinaa, jota Joachim Rønningin ja Espen Sandbergin ohjaama Kon-Tiki lupaa. Ennen elokuvaa sytytän kynttilöitä, keitän teetä ja käperryn viltin alle.

Katsomme Billy Corbenin ja Lisa M. Perryn Cocaine Cowboys 2 -dokumentin. Elokuva Kolumbian huumekartellista vaikuttaa mielenkiintoiselta ja raa’alta. Sade ei vaikuta illan suunnitelmiin – kaikki on omista fiiliksistä kiinni.

KATSE Talvi 2013/14


Maisterit

Laura Happo otti ensiaskeleensa liikkuvan kuvan maailmaan VJM:n verkkovideokurssilla.

Aamuyön tunteina Laura Hapon verkkovideo ”Muut vielä nukkuu” vie katsojan roskakuskin kyydissä aamuöiseen lähiöön. teksti ja kuva: nina karlsson taitto: ella kiviniemi

”Aluksi aioin tehdä videon muovipussitehtaasta, mutta en saanut kuvauslupaa. Ajattelin, että jos en pääse tehtaalle kat­ somaan, niin haluan nähdä mitä sieltä tuleville muovipusseil­ le tapahtuu. Videon piti kertoa kaatopaikasta, mutta roska­ kuskista tulikin tarinan päähenkilö. Videon tekeminen on ihan oma juttunsa. Siinä pitää aja­ tella koko ajan ympäröivää äänimaailmaa. Videossa voi ker­ toa tavallaan sadun. Se ei onnistu samalla tavalla valokuvassa. Leikkauspöydällä tehdään merkittävä osa työstä. Olin häm­ mentynyt siitä vallasta. Kun olen kuvannut tarvittavan mate­ riaalin, pystyn tekemään sillä mitä tahansa. Yhden työn video­ materiaalista voisi tehdä useita erilaisia tarinoita. Se on kiehtovaa. En ollut tehnyt aikaisemmin videoita. Vaikeinta oli ajatella liikkuvan ja pysäytetyn maailman eroa. Oli hankalaa päästä sellaiseen mielentilaan, jossa muistaa tilanteen jatkuvan koko ajan. Videokuvaajana en ole välttämättä vahvoilla samoilla osa-alueilla, kuin valokuvaajana. Muut vielä nukkuu -työn tekeminen inspiroi minua. Eniten viehätti se erilainen maailma.”

VJM visuaalisen journalismin maisteriohjelmassa (VJM) aloittaa vuosittain n. 12 opiskelijaa. opintoihin kuuluu journalistisen kuvaamisen lisäksi verkkojulkaisemista ja liikkuvaa kuvaa. verkkovideokurssin teemana keväällä 2013 oli ”Lähiön hetki”. katso kaikkien videoiden esittelyt takakannesta.

KATSE Talvi 2013/14

29


Maisterit

VJM:n verkkovideot kevät 2013 Visuaalisen journalismin maisteriopiskelijoiden verkkovideoiden teemana oli ”Lähiön hetki”. Tehtävänä oli tutustua tamperelaisiin lähiöihin ja niiden ihmisiin. Videot osoitteessa: vjmmagazine.uta.fi/2011/video Videotyöskentelyä opetti Mikko Keskinen ja tuottivat Anssi Männistö & Iikka Vehkalahti.

taitto: emilia kangasluoma

susanna manu : aikuisten leikimökki

jukka naaranlahti : siinä tekijä , missä näkijä

Teos kertoo kevään ja kesän odotuksesta.

Teos kertoo yhteiskunnallisten roolien murtamisesta ja työväenkulttuurista.

suvi hyvärinen : lähde

pirita männikkö : tanssiinkutsu

Teos kertoo rauhan ja tasapainon löytämisestä.

Teos kertoo liikunnan voimasta. Miten 75-vuotias Irja karkaa karusta arjesta tanssitunnnille.

emmi rossi : missä on koti ?

konsta leppänen : viimeinen päivä helvetissä

Teos kertoo kodin merkityksestä. Muodostuuko koti tilasta ja ihmisistä, vai jostain aivan muusta?

Teos kertoo Samista, joka havahtuu sellistä huumeiden ja väkivallan täyttämän vuosikymmenen jälkeen.

sari kettunen : ilona poks

laura happo : muut vielä nukkuu

Teos kertoo ilosta. Hetkestä, jolloin suuri muuttuu pieneksi ja pieni kasvaa suureksi.

Teos kertoo aamuyön hetkestä, jolloin yö on vaihtumassa aamuksi ja muut vielä nukkuvat.

Katse 2/2013, talvi 2013-2014  

Tamperelainen kulttuurilehti, julkaisija Tampereen yliopiston Viestinnän, median ja teatterin yksikkö, kuvajournalismiopetus. katse.uta.fi j...