Reviiri on henkilökohtainen tila. Se koostuu elinympäristöstä, muistoista, irtaimistosta, perinteistä ja kaikesta päättömästä. Se ei ole vain alue, jonka tehdä näkyväksi ja jota puolustaa äänekkäästi. Omaan reviiriin on mahdollista vaikuttaa, mutta sitä ei voi itse päättää.
Kuvajournalistin reviiri on erilainen. Työssä reviiriä ei voi tehdä niin näkyväksi kuin haluaisi. Sitä ei voi myöskään häivyttää kokonaan, vaikka niin toivoisi. Kuvajournalisti menee väistämättä kohti aiheita ja näkökulmia, jotka hän itse näkee tärkeinä. Kuvajournalisti rajaa kuvasta vähemmän olennaisen pois. Onko reviiri enää henkilökohtainen, jos sen jakaa valokuvina muille?
Tämä teos perustuu valokuvaaja Touko Hujasen Uuden Maan Sanomat -konseptiin. Tampereen yliopiston visuaalisen journalismin maisteriopiskelijat lähtivät rakentamaan kuvareportaaseja kukin omista lähtökohdistaan. He kokeilivat ilman yhteistä teemaa. Hujanen kannusti tekemään jotain, mitä ei normaalissa päivätyössä tekisi. Tarkoitus oli venyttää ja koetella reportaasin rajoja.
Haahuilun ja sitkeän työstämisen jälkeen syntyi kaikkien yhteinen reviiri.
Ville Maali
Anni Savolainen
Tatu Vornanen
Kim-Linda Nguyen
Sini Lukka
Laura Ukkonen
Carolina Husu
Hanna Maunuksela
Juha-Pekka Huotari
PÄÄTOIMITTAJA
Touko Hujanen
TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ
Elias Lahtinen
”Anteeks, osaatko arvioida kuin kauan tässä kestää jos nyt menee jonon hännille?”
”Aika on rahaa”
”Aika kiva et tultiin”
”Tää oli kyl paha virhe”
”Me voiraan etuilla, me ollaan Vorssasta”
”Yks selkee jono! Täällä ei voi pomppia jonossa!”
”Onpahan enemmän olkapäätä mihin nojata”
Ville Maali
Mitä tapahtuisi, jos maapallo pyörisikin toiseen suuntaan?
Miksi taivas tähtien välissä on musta?
Kirkas tähti etelässä iltataivaalla?!
Onko avaruuden käytölle pelisääntöjä?
Miten Ukrainan sota näkyy avaruudessa?
Milloin on kesän paras aika katsoa Kuuta?
Vaeltaako napapiiri?
Ampumaleiri Lohtajalla. Tapani Kansan komeasti tulkitsema Kalajoen hiekat. Haukiputaan Virpiniemen hyppyrimäet. Frank Herbert, David Lynch ja Denis Villeneuve. Mitä näillä kaikilla on yhteistä?
Oletko koskaan nähnyt maapallon varjoa?
Miksi maailmankaikkeuden laajeneminen on kiihtynyt muutaman viime miljardin vuoden aikana?
Hiuka jos kiäntää nii ossuuko kohalle?
Näkyyks kolmas kivi auringosta?
Toistaako ihmiskunta taas vanhat virheensä?
Voiko toisesta valkoisesta kääpiöstä kehittyä supernova?
Mitä Gaian mittaukset voivat
kertoa Neptunuksen Triton-kuusta?
Mitä ovat Lagrangen pisteet?
Mites noi komeetat. Kun niil pitkä häntä irtoavasta materiaalista, nii eiks se lopu koskaan?
Otteita Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursa ry:n somekanavista
Anni Savolainen
Tampereen pormestarina vuosina 1969–1985 toimineen Pekka Paavolan vahtivuorolla kaupunkiin kohosi niin Näsinneula, Metso, Hervanta kuin Multisiltakin. Paavolan kertoman mukaan Multisilta oli rakennettu aikaisemmin valmistuneen Peltolammin rippeistä.
Multisilta kohosi Tampereen eteläiselle rajalle 60luvun lopulla. Neuvostotyylisistä betonikerrostaloista rakennettu lähiö on monien mielestä unohdettu kokonaan. Paljon tunnetumpia ovat rajanaapurikunnat Lempäälä ja Pirkkala.
Sisarlähiö Peltolammi on nähty usein Multisiltaa parempana paikkana, mutta usein myös sen jatkeena. Multisillan asukkaiden mielestä tämä ei ole reilua, sillä heille on vuosien saatossa syntynyt oma lähiöidentiteetti – peltolammilaiset ja sääksjärveläiset kuuluvat täysin eri heimoon. Tämä konkretisoituu lähiöiden kapakoissa ja pubeissa, jossa ympäröivien asuinalueiden ihmiset tapaavat toisiaan. ”Me ei tapella keskenään, miks helvetissä me tehtäis niin, kun istutaan täällä joka päivä ja tunnetaan toisemme. Se on aina joku ulkopuolinen, joka alkaa tappeleen”.
Tatu Vornanen
“Kun muut liittoutu keskenään, niin se oli aina Multisilta vastaan muu maailma.”
”Suomi – erittäin kylmä ja ihmisetkin vaikuttavat hiljaisilta.”
Kirjaus löytyy isäni päiväkirjasta. Helmikuussa 1983 hän ja 56 muuta vietnamilaista pakolaista saapuivat HelsinkiVantaan lentokentälle. Sieltä heidät kuljetettiin bussilla väliaikaismajoitukseen Nurmijärvelle, lomakoti Kotorantaan.
Bussimatkan aikana moni itki, sillä ikkunoista ei näkynyt merkkiäkään kaupunkiasutuksesta, vaan pelkästään metsää, peltoa ja lunta. Joku ehti jo pohtia päättyikö pakomatka Vietnamista sittenkään hyvin – hehän lähtivät pakoon kommunismia, mutta päätyivät nyt Neuvostoliiton naapurimaahan.
Ennen Suomeen tuloa, nämä vietnamilaiset olivat asuneet pakolaisleirillä Hongkongissa. Matka Vietnamista Hongkongiin taitettiin kiikkerillä veneillä, eikä mukaan voinut ottaa paljoa tavaraa. Moni pakkasi mukaan koruja, sillä ne pystyi matkan aikana tarvittaessa myymään. Hukkumisen uhka oli läsnä läpi matkan, ja henkilökortti taskussa saattoi auttaa ruumiin tunnistamisessa.
Vain harvalla säilyi Suomeen saakka mitään tavaraa kotimaastaan. Myöhemmiltä matkoilta moni on kuitenkin tuonut Vietnamista muistuttavia esineitä kotiinsa.
Suomeen saavuttuuan pakolaisryhmä asui aluksi kaksi viikkoa lomakoti Kotorannassa. Ensimmäisenä aamuna he ihailivat talvista järvimaisemaa ja ihmettelivät pilkkijöitä, jotka olivat saapuneet jäälle lastensa ja koiriensa kanssa. Elämä uudessa kotimaassa oli alkanut, ja alku oli kaikessa toiveikkuudessaan hauras.
Kim-Linda Nguyen
Isäni (takarivi oik.) perheensä kanssa vuonna 1971. Perheen kaikki jäsenet lähtivät yhdessä Vietnamista, lukuunottamatta isäni veljeä (takarivi vas.). Toisessa kuvassa perhe on ystäviensä kanssa piknikillä Lohjalla kesällä 1984. Isäni pitää sylissä esikoistaan, joka syntyi Suomessa. Nyt edesmennyt isoisäni istuu vieressä oikealla.
Annukka herää aamulla ja järjestelee puhtaat astiat takaisin kaappiin. Astianpesukone on laitettu yöllä päälle, koska sähkö on silloin halvinta. Eilisestä vesilasista voi juoda vielä aamupalasmoothien ennen kuin sen voi pestä. Pesuainetta säästyy.
Aamukahvia hän ei keitä, koska rautatieaseman kahvilasta sen saa nopeasti mukaan. Isoin kuppi mitä löytyy ja tummapaahtoa kerman kanssa. Näin saa kahvipassista kaiken hyödyn irti.
Päässä pimenee, kun ystävä ei jaksa opiskelijalounaalla syödä lautastaan tyhjäksi. Kehtaako jäljelle jääneen leivän syödä pois, kun ystävä käy vessassa?
Ruokakaupan kautta kotiin. Avokadot ovat viimein tarjouksessa. Nyt voi vaihtaa lattiakaivon suojan. Edellinen vaihdettiin kolme kuukautta sitten.
Punaa huuleen ja sukkahousut jalkaan. Tanssiminen yössä on puoli-ilmaista. Uusia vaatteita ei pysty ostamaan, eikä reiät haittaa. Sukkahousuja voi laittaa kahdet päällekkäin.
Korkokengät jalassa ei kerätä pulloja kadulta. Tämä on ainoa sääntö ja hyvä alku kohti parantumista. Aina kiusausta ei voi vastustaa.
Sini Lukka
Google Lemmikin kuolema
En pääse yli lemmikin kuolemasta
Lohtua koiran menettäneelle
Miten selviän lemmikin kuolemasta
Miten selvitä koiran kuolemasta
Kirja lemmikin kuolemasta
Ahdistus koiran kuolema
Osanotto lemmikin menettäneelle
Vanhan koiran kuolema
Ihmiset kysyvät myös Miten päästä yli lemmikin kuolemasta?
Voiko lemmikin kuoleman takia olla pois töistä?
Mitä tapahtuu kun lemmikki kuolee?
Miksi koiran kuolema tuntuu niin pahalta?
Laura Ukkonen
Sauna-akka Laura Foon on perinnesaunottaja.
Perinnesaunan yksi tärkeimmistä elementeistä on luonto. Saunaseremonian valmistelu alkaa metsästä.
Metsästä löytää parhaimmat raaka-aineet, mutta tärkeää on että sieltä käydään pyytämässä, ei ottamassa.
Männyn neulasten pistelevän tuttu tuoksu auttaa esimerkiksi avaamaan hengitysteitä lämpimässä saunassa.
Saunarituaali voi myös auttaa ihmistä tulla sopuun oman mielensä kanssa. Saunotuksen jälkeen on helpompi oleilla omassa kehossaan.
Tärkeää perinnesaunottajan työssä on kuitenkin tuoda vanhaa saunakulttuuria tähän päivään. Vaikka suomalainen saunakulttuuri on Unescon aineettoman kulttuurin listalla, niin suomalaisten tietämys siitä on edelleen kapea.
Carolina Husu
Minä tunnen jokaisen huoneen jokaisen nurkan, jokaisen oven ja oven karmin, jokaisen ikkunan ja ikkunalaudan, jokaisen seinän, huonekalun ja tavaran.
Minä tiedän, mihin ikkunaan aamuaurinko paistaa, kuinka valo kiertää päivän kuluessa huoneesta toiseen ja piirtää seiniin kuvioita, kuinka ilta-aurinko siivilöityy valoverhojen läpi ja miltä kuulostaa, kun sade rummuttaa peltikattoon.
Minä muistan, mistä pihalla löytyy pehmein sammalmätäs, missä on pisteliäs ohdake nurmikolla, mistä saa kaivettua sileintä savea ja minkä puun rungossa kulkee muurahaispolku.
Lapsuudenkoti. Kotitalo. Kotipiha.
Siellä asuvat äitini ja isäni, lastemme isovanhemmat. Talo vanhenee, vanhempani vanhenevat, ja me aikuiset lapset ja lastenlapset asumme kaukana.
”Tässä talossa asumme 50 vuotta”, oli äitini sanonut, kun vanhempani ostivat talon. Muutaman vuoden kuluttua vuodet tulevat täyteen. Mitä tapahtuu seuraavaksi?
Hanna Maunuksela
Elääksesi menneen uudelleen yrität palata takaisin, mutta kadut eivät enää tunnu omilta
Etsit tuttuja kasvoja ja hetkiä, mutta ne ovat kadonneet aikaan, jolloin kaikki vielä oli mahdollista
Haluat palata takaisin paikkaan, jossa kaikki oli tuttua ja turvallista, mutta sinne et voi jäädä
Kun kerran lähdit, et pysty enää palaamaan, olet välissä menneen ja tulevan
Juha-Pekka Huotari
Ville Maali
Anni Savolainen
Tatu Vornanen
Kim-Linda Nguyen
Sini Lukka
Laura Ukkonen
Carolina Husu
Hanna Maunuksela
Juha-Pekka Huotari
PÄÄTOIMITTAJA
Touko Hujanen
TOIMITUSPÄÄLLIKKÖ
Elias Lahtinen