Karhu-421

KARHU

KARHU 1

4 2021 Satakunnan Reserviupseeripiiri ry:n ja Satakunnan Reserviläispiiri ry:n tiedotuslehti

Puolustusvoimat

SISÄLLYSLUETTELO

2 KARHU

Mona Nordberg, Rauman Seudun Reserviläiset

4

Harjavallan Reserviupseerikerhon 70-vuotisjuhla

6

Johtamisen teemaseminaari 8 Itsenäisyytta kannattaa juhlia aina

10

Itsenäisyyspäivänä Hormiston kylätalolla

11

Suorituskykyä kertausharjoituksista 12 Haastattelussa Heli Kuismanen

14

Vuoden loppua kohti 17 Toiminnallisen pistooliammunnan kurssilla

19

Tarkennuksia ja muutoksia aselupakäytäntöihin

21

Konepistoolin kehitys maailmansodista nykyaikaan

25

Kokouksia 28 Nakkilan perinteinen kinkkukisa 29 RESUL kilpailukalenteri 2022 29 Ylennetyt ja palkitut 30

KARHU Päätoimittaja Juhani Lukka

Toimituskunta Eemeli Lappalainen Taina Mäkitalo Jari Multisilta Esa Rannisto Petri Ranta Hannele Taipale

Materiaalin toimitus Sähköpostiosoitteeseen: juhani(at)lukka.fi

Karhu ilmestyy neljä kertaa vuodessa.

Kansikuva: puolustusvoimat

Karhu Satakunnan Reserviupseeripiiri ry:n ja Satakunnan Reserviläispiiri ry:n tiedotuslehti

PÄÄKIRJOITUS

A

lkusyksystä sain osallistua vapaaehtoiseen Myrsky-harjoitukseen Säkylässä.

Paikalle saavuttiin lauantaina aamulla. Ilmoittautuminen sujui ripeästi ja muutenkin harjoitus oli hyvin valmisteltu ja toteutettu kantahenkilökunnan ja MPK:n toimijoiden yhteistyöllä. Oli tietysti mukava tavata myös tuttuja, joita ei vähään aikaan ollut harjoituksissa nähnyt. Parasta oli kuitenkin koulutuksen sisältö. Koulutuksessa lähdettiin perustaitojen kertaamisesta, koska mukana oli sellaisiakin, joiden omasta varusmiesajasta oli kulunut jo paljon aikaa.

Koulutuksessa siirryttiin kuitenkin ripeästi eteenpäin ja uskon, että jokaiselle tuli jotain uutta. Erityisesti mieleeni jäi kantahenkilökuntaan kuuluvien kouluttajien toiminta.

Heidän asenteensa ja toimintansa oli positiivista, koulutettavat huomioivaa ja erittäin asiantuntevaa. Uskon, että meistä osallistujista kaikki tunsivat saaneensa erittäin korkeatasoista koulutusta myös MPK:n toimijoiden toteuttamana. Lisäksi pitää muistaa, että nälkäisenä on ikävää opiskella mielenkiintoistakin asiaa – suurkiitos siis huollon MPK-toimijoille. Hienoa, että sain olla mukana näin korkeatasoisessa koulutuksessa.

Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta MTS on taas julkaissut vuosittaisen tutkimuksen suomalaisten mielipiteistä maanpuolustukseen liittyen. Maanpuolustustahto on viime vuodesta noussut neljällä prosenttiyksiköllä. Kaikista vastaajista 84% olisi itse valmis osallistumaan maanpuolus-

tukseen, jos Suomeen hyökätään. Maanpuolustustahto on tutkimuksen mukaan noussut kaikissa ikäryhmissä. Voidaan pohtia, mitkä tekijät vaikuttavat maanpuolustustahdon kasvuun. Syitä voivat olla esimerkiksi pandemia-aikana koettu turvattomuus tai epävakauden lisääntyminen ja kansainväliset kriisit. Reserviläisliiton ja reserviupseeriliiton tavoitteena on jäsentensä maanpuolustuksellisia valmiuksia kehittävä toiminta.

Liittojen toiminnan näkökulmasta on tärkeää se, että erityisesti nuorten maanpuolustustahto on kasvanut. Uskon, että kun entistä useampi pääsee mukaan laadukkaasti toteutettuihin harjoituksiin, niin maanpuolustustahto voi kasvaa edelleen.

Satakunnan reserviläispiiri palkitsi syyskokouksessaan ensimmäisen kerran toimijoita piirin omilla ansiomerkeillä. Ansiomerkki on tunnustus ja kiitos hyvästä työstä. Haluan lausua lämpimät onnittelut kaikille ylennyksen saaneille ja ansiomerkillä palkituille.

Suomi hiljentyy joulun ja vuodenvaihteen juhlallisuuksiin. Monet reserviläiset ovat tänäkin vuonna kunniavartiossa sankarihaudoilla, kantamassa yhdistyksen lippua tai seppeleenlaskijana muistotilaisuuksissa. Kiitos, kun muistetaan, mitä sukupolvet ennen meitä ovat kokeneet.

Turvallista ja rauhallista joulun aikaa ja menestystä tulevaan reserviläistoiminnan vuoteen 2022.

KARHU 3

JARI MULTISILTA puheenjohtaja Satakunnan Reserviläispiiri ry

4 KARHU

Mona Nordberg haulikkorastilla: nopeat osumat kaikkiin maaleihin. (Oheinen kuvasarja on otettu edellisvuoden SRA-piirimestaruuskisoista Katinkurun ampumakeskuksessa Porissa.)

Mona Nordberg, Rauman Seudun Reserviläiset

Monessa mukana Mona Nordberg liittyi vuonna 2010 Rauman Seudun Reserviläisiin.

– Se vaati pitkän harkinnan. Houkuttavana tekijöinä olivat eri ampumalajit kuten SRA ja pienoiskiväärin makuuammunta.

Monipuolista yhdistystoimintaa

Mona Nordberg pääsi pian mukaan moniin yhdistyksen vastuullisiin tehtäviin.

– Olen ollut rahastonhoitajana ja yhdistyksen johtokunnassa vuodesta 2013 alkaen. Päivitän yhdistyksen nettisivuja ja pidän varauskirjaa yhdistyksemme mökin, Rau-majan, varauksista. Kuulun myös kou-

luttajaporukkaan pistooli-, kivääri- ja haulikkokursseilla. Toimin tiiviisti SRA-ammunnan parissa – kilpailen, sekä toimin tuomarina kisoissa. Tänä vuonna otin vielä huolehdittavaksi asevastaavan ja ampumaasekouluttajan tehtävät, hän luettelee.

Lisäksi Mona Nordberg on tehnyt arvokasta työtä tiedotuksessa ja yhdistyksen toiminnan tallentamisessa, sillä hän on aktiivisesti valokuvannut eri tilaisuuksissa kuvia yhdistyksen käyttöön.

Rauman Seudun Reserviläisten toiminta on ollut viimeisen parin vuoden ajan samalla tavoin rajoitettua ja olosuhteiden

mukaan sovelluttua kuin muissakin yhdistyksissä.

– Perinteitä olemme ylläpitäneet korona -rajoituksista huolimatta ja olemme esimerkiksi pystyneet järjestämään sankarihaudoilla kunniavartioita niin kuin ennenkin. Uuttakin olemme luoneet, sillä pidimme ensimmäisen pistoolikurssin itsenäisesti ilman MPK:n tukea. Toisena merkittävänä uutuutena oli tuholaistorjunta/kohteensuojaus -operaatio Rauman satamassa kahdessa eri rykäyksessä yhteensä viitenätoista päivänä, kertoo Nordberg.

Nordbergin mukaan ensi vuoden suun-

KARHU 5

Suoritus valmis – Taisi mennä aika hyvin?

Lopuksi vielä tarkka analyysi ja katsojien palaute.

nitelmissa on edelleen toiminnallisten ampumakurssien järjestäminen.

– Emme tietenkään unohda perinteisiä kunniavartioita. Suuria suunnitelmia ei valitettavasti voi olla, koska ei ole tietoa, miten tämä covid-tilanne etenee.

nen olisi kyllä tärkeää, Nordberg painottaa.

– Aina ei kaikille tutuille toimintamuodoille tunnu löytyvän kannatusta. Aktiivitoimijat vaihtuvat yhdistyksissä, jolloin jäsenet eivät tunne riittävästi toisiaan ja ilman toimivaa verkostoa on vaikea suunnitella mitään. Tapahtumien ja kilpailujen järjestämiseen tarvittava tietotaito voivat kadota yhdistyksen toimihenkilöiltä.

– Tuntuu että nuoret tavoittaa parhaiten tänä päivänä somen kautta. Joten siellä pitäisi olla kiinnostavaa näkyvyyttä yhdistys-, piiri- ja liittotasolla. Hyviä kuvia ja nasevia tekstejä lisäämällä voisi herätellä nuoria mukaan toimintaan. Nuoret myös samaistuvat paremmin omiin mahdollisuuksiinsa toimia yhdistyksissä, jos kuvissa näkyy muita nuoria. Lisäksi kiinnostuksen jatkuva ylläpitäminen on tärkeää. Heille pitäisi pystyä tarjoamaan mahdollisuus liittyä ja olla

Perinteitä ja uusia ideoita tarvitaan

Mona Nordberg toteaa, että jäsenistölle tiedottaminen on aina haasteellista.

– Kaikille jäsenille ei ole esimerkiksi sähköpostiosoitteita, joilla tavoittaisi helposti ja nopeasti koko jäsenistön. Kirjepostin lähettäminen on työlästä ja nykyään jo kallista. Kaikki eivät lue tiedotteita verkkosivuilta ja ihan kaikkea tiedotettavaa ei myöskään tule sinne laitettua.

– Reserviläistoiminta perustuu perinteiden ylläpitämiseen, joten niiden säilyttämi-

Juhani Lukka

mukana aktiivisessa yhteisössä, pohtii Mona Nordberg.

Asekäsittelyä myös työpaikalla

Mona Nordberg työskentelee Raumalla Sissos-myymälässä myyjänä.

– Myyntityön lisäksi toimin varastonpuolella tavaraa vastaanottaen ja pakaten lähteviä nettitilauksia asiakkaille. Vapaa-aika menee pitkälti ampumaradoilla harjoitellessa ja kisoja kierrellessä tai metsästyksen parissa. Välillä yritän ehtiä hieman kuntoa kohottamaan lenkkeillen, kuntosalilla tai sulkapallon parissa.

Hän toimii lisäksi Vapaaehtoisen pelastuspalvelun riveissä hälyttäjänä.

JUHANI LUKKA

6 KARHU

Ennen juhlaa laskettiin seppeleet sankarihaudalle sekä kerhon ensimmäisen puheenjohtajan, Holger Virmavirran haudalle.

Seppeleen Harjavallan sankarihaudalle laskivat Juho Koota, Jouni Unkuri ja Mikko Heinola.

Harjavallan Reserviupseerikerhon 70-vuotisjuhla Harjavallan koulukeskuksen Harjavalta -sali tarjosi hienon ympäristön arvokkaalle tilaisuudelle 2.10.2021.Yleisöä, esiintyjät mukaanlukien, oli paikalla noin 70. Yhdistys vastaanotti lukuisia tervehdyksiä paikallisilta ja alueellisilta järjestöiltä juhlakahvihetken lomassa.

Mauri Paavilaisen johdolla tilaisuus sujui runsaasta ohjelmasta huolimatta joustavasti. Jääkärimarssi alkumarssina sekä muut Harjavallan soittokunnan esittämät reippaat musiikkiesitykset loivat upean tunnelman tilaisuuteen. Rina Palmrothin musiikki- ja lausuntaesitykset hiljensivät yleisön vaikuttavuudellaan.

Ennen juhlaa laskettiin seppeleet sankarihaudalle sekä kerhon ensimmäisen puheenjohtajan, Holger Virmavirran haudalle.

Kerhon puheenjohtaja Mikko Heino-

la esitti tervehdyssanat. Hän totesi kuluvan vuoden olevan rajoituksista huolimatta muistotilaisuuksien ja juhlien aikaa. Haminan Reserviupseerikoulu täytti 100 vuotta 12.6.2020, mutta juhlat pidettiin etänä vasta tänä vuonna. Jatkosodan alkamisesta on kulunut 80 vuotta.

Yhdistystoiminnoissa näkyvä yleinen piirre, ”ukkoutuminen”, näkyy myös maanpuolustusjärjestöjen toiminnassa. Täl­tä osin olisi perusteltua kehitellä senioriupseeritoimintaa veteraaniperinnön vaalijana. Kerhon toiminnassa ampumaradan toimintakeskuksella on ollut tärkeä rooli alkuajoista saakka. Nakkilan Reserviupseerikerho liittyi vuoden alusta Harjavallan Reserviupseerikerhoon ja yhdistynyt kerho on kolmanneksi suurin reserviupseerikerho Satakunnassa, jäsenmäärän ollessa yli sadan.

Kerhojen yhdistymiselle saatiin sekä Satakunnan Reserviupseeripiirin että Suomen Reserviupseeriliiton täysi tuki. Yhdistyneet kerhot palkittiin Reserviupseeripiirin toimesta vuoden 2020 kerho -nimityksellä.

Suomen Reserviupseeriliiton ansiomerkkejä haettiin ja myönnettiin 13 kpl.

Harjavallan Reserviupseerikerhon kunniapuheenjohtaja ja nykyinen ampumaratavastaava Kullervo Tupi esitti mielenkiintoisen yhteenvedon kerhon historiasta.

19 upseeria kokoontui 20.11.1951 Harjavallassa, tarkoituksena perustaa paikkakunnalle oma reserviupseerikerho. Lähes kaikki olivat sodankäyneitä upseereita. Kerho erkaantui Kokemäen Reserviupseerikerhosta, joka oli perustettu jo vuonna 1940.

Tuohon aikaan kerhojen jakautuminen oli tavallista. Kun sotaveteraaniyhdistyksiä pe-

KARHU 7 rustettiin, olivat samat upseerit usein niidenkin toiminnassa aktiivisesti mukana.

Veteraanien tukeminen, kunniakäynnit ja -vartiot sankarihaudalla kaatuneiden muistopäivänä, itsenäisyyspäivänä sekä jouluaattona ovat olleet kerhon vakiotoimintaa.

Havingin koulun ostaminen Harjavallan Aliupseerien toimesta ja siirtäminen yhteistyössä upseerien kanssa nykyisen ampumaradan maastoon tehtiin talkoovoimin vuonna 1963. Alunperin ampumarata perustettiin 1927 suojeluskunnan harjoittelua varten. Sotien aikana rata-alue oli Puolustusvoimien käytössä. Valvontakomission toimien seurauksena alue vaihtoi omistajaa ja siirtyi metsittyneenä jälleen maanpuolustusväen käyttöön 1950-luvun lopulla.

Majan varustelu ja monipuoliset ampumaradat ovat mahdollistaneet lukuisia harjoituksia toimintakeskuksessa. AmpumaraJuhlapuhuja majuri Hanna Lehtinen Porin prikaatista korosti reseviupseerin aseman esitaistelijana olevan ansaitun arvostuksen perustana.

Harjavallan Reserviupseerikerhon kunniapuheenjohtaja Kullervo Tupi esitti yhteenvedon kerhon historiasta.

ta on reserviläisten ja upseerien yhteisomistuksessa. Esim. keskiviikkoammunnat ovat jatkuneet kesäisin jo 30 vuoden ajan. Viime vuosina upseerikerhon jäsen Seppo Tynjälä on tehnyt ammunnat mahdolliseksi suurella työpanoksellaan. Aikanaan ST-ajot ja suunnistus olivat myös suosittuja harrastuslajeja.

Aloite valtakunnallisen maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) perustamiseksi tuli Kullervo Tupilta. Reserviupseeripiiri tuki hanketta, ja ensimmäinen valmiuskurssi pidettiin 1992 Porissa. Vuosituhannen vaihde oli maanpuolustusjärjestöjen matkojen aikakautta. Harjavallasta tehtiin sotahistoriallinen matka mm. Hiitolasta Viisjoelle, ”JR15:n jalanjäljissä”. Myös Keski-Viron elämään ja Viron sotahistori-

aan perehdyttiin. Varuskunnat olivat maassamme tuolloin vielä melko avoimia ja suosittuja vierailukohteita ja kokouspaikkoja maanpuolustusjärjestöille.

Juhlapuhujaksi oli kutsuttu majuri Hanna Lehtinen Harjavallasta, tuoden terveiset Porin prikaatista. Hän korosti reseviupseerin aseman esitaistelijana olevan ansaitun arvostuksen perustana. Puolustusvoimat on osoittautunut tasa-arvoiseksi palvelusympäristöksi myös naisille. Hän korosti, että tavoitteeseen pyrkiessään ei saa koskaan luovuttaa.

Tervehdykset juhlan yhteydessä yhdistykselle toivat Suomen Reserviupseeriliiton 2.varapuheenjohtaja Tuomas Kuusivaara, Satakunnan Reserviupseeripiirin kunniapuheenjohtaja Harri Larinaho sekä Harjavallan kaupunginjohtaja Hannu Kuusela.

Kaupunginjohtaja Kuusela korosti kokonaisvaltaista maanpuolustusta, johon kuuluvat mm. taidot ja maanpuolustustahto. Kunnan tehtävät liittyvät kiinteästi näihin. Koronan takia määritellyt poikkeusolot ovat osaltaan yhdistäneet kuntalaisia.

Tuomas Kuusivaara toi terveiset 1931 perustetulta Suomen Reserviupseeriliitolta.

Liitossa on n. 300 jäsenyhdistystä ja 27000 jäsentä. Hän painotti aktiivista toimintaa ja maanpuolustustahdon ylläpitämistä. Jäsenistön vaikuttaminen eri tehtävissä yhteiskunnassa on tärkeätä.

Satakunnan Reserviupseeripiirin kunniapuheenjohtaja Harri Larinaho korosti Harjavallan kerhon aloitteellisuutta ja merkitystä MPK:n toiminnan syntyvaiheessa.

Arvokkaan ja onnistuneen juhlan lopulla tilaisuuden juontaja luki tervehdysadressit sekä kunniapuheenjohtaja Larinaho ja Reserviupseeripiirin toiminnanjohtaja Taina Mäkitalo suorittivat huomionosoitusten jaon. Tilaisuus päätettiin perinteiseen tapaan Maamme -lauluun.

PEKKA RIKALA

8 KARHU

F-securen tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen (vasemmalla) luennoi kyberrikollisuuden kasvaneen miljardibisnekseksi.

Timo Junttila (keskellä) ja Petri Parviainen seuraavat.

Johtamisen teemaseminaarissa keskityttiin kriisijohtamiseen Suomen Reserviupseeriliitto (RUL) on järjestänyt 90-vuotisjuhlavuotenaan erilaisia tapahtumia, joissa on haluttu korostaa toimintakyvyn merkitystä reserviupseereille ja reserviupseerien merkitystä yhteiskunnalle. Jotta reserviupseeri olisi toimintakykyinen muuttuvassa maailmassa, täytyy reserviupseerin olla valmis kehittämään itseään jatkuvasti.

RUL järjesti yhteistyössä Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) kanssa vuosittaisen johtamisen teemaseminaarin jo kymmenettä kertaa. Fyysisesti Tuusulassa vanhan Taistelukoulun tiloissa ja verkkoon striimattuna seminaari keräsi ennätysylei-

sön. Tapahtumaan oli ilmoittautunut yli 250 henkilöä.

Paikan päällä tasokkaista esiintymisistä ja ruokatarjoiluista pääsi nauttimaan vaivaisella 20 eurolla ja striimausta pääsi seuraamaan 10 eurolla. Liike-elämän toteuttamana vastaavan tasoisen seminaarin pääsylippuihin olisi laitettu 1-2 nollaa lisää.

Seminaari oli yksi RUL 90 -tapahtumista ja sen tavoitteena oli kehittää osallistujien valmiutta, kykyä ja osaamista organisaation kriisijohtamisessa. Seminaarin avaussanat lausui Reserviupseeriliiton puheenjohtaja Aaro Mäkelä ja moderaattorina toimi kontra-amiraali evp Timo Junttila.

Kriisijohtamista koronapandemian keskellä

Ensimmäisenä esiintyjänä kuultiin Maanpuolustuskorkeakoulun sotilasprofessori, everstiluutnantti, FT Aki-Mauri Huhtisen pohdintoja johtamisesta kriisissä. Luonnollisena esimerkkinä kriisijohtamisesta toimi koronapandemia, joka on hajautunut monen hallinnon alan vastuulle ja vaikutukset ovat monitahoiset. Kriiseissä kokonaisvaltaisen tilannekuvan muodostamisen merkitys ja tiedon jakamisen tärkeys korostuu.

Päätösten tekeminen kriisin keskellä ei sekään saisi olla vain yhden päättävän ihmisen varassa, koska kriisit harvemmin alkavat

KARHU 9

virka-aikana, vaan painopiste päätöstenteossa olisi oltava johtamissysteemeillä.

Seuraavana esiintyjänä kuultiin Valtioneuvoston kanslian turvallisuusjohtaja Ahti Kurvisen esitys tilannekuvasta ja kriisijohtamisesta. Kurvinen kuvaili prosessia, miten tilannekuva Valtioneuvoston kansliassa muodostetaan ja miten se edelleen prosessoidaan valtiojohdolle tilanneymmärrykseksi. Vaikka monenlaisiin kriiseihin varaudutaan ja normaalioloissa erilaisia skenaarioita harjoitellaan, niin kriisit harvoin kuitenkaan ovat harjoiteltujen tilanteiden kaltaisia tai vähintään niissä on elementtejä, joita ei ole osattu skenaarioissa ottaa huomioon.

Kahvi- ja verkostoitumistauon jälkeen kuultiin kriisijohtamista liike-elämän puolelta, kun lavalle nousi Finlayson Oy:n toimitusjohtaja Mikko Koponen, aiheenaan Finlaysonin johtaminen covid-19-kriisissä.

Vuosi 2020 oli koitua 200-vuotiaan yrityksen kohtaloksi, kun koronapandemia karkotti asiakkaat kaupoista ja kauppakeskuksista, sekä tyrehdytti näin kivijalkamyymälöiden kassavirran. Kriisi konkretisoitui Finlaysonissa nopeasti.

Yritysjohdon ensimmäinen toimenpide oli tehostaa informaation jakamista henkilökunnalle ja toisekseen turvautua päätöksen teossa yrityksen arvoihin, joita ovat vastuullisuus, rohkeus ja uteliaisuus. Kriisissä

yrityksen arvot todella punnitaan ja Finlaysonille kävi lopulta hyvin. Päätöksenteossa asetettiin vastuu ihmisistä etusijalle, tehtiin rohkeita päätöksiä liiketoiminnan jatkamisen suhteen epävarmassa toimintaympäristössä ja oltiin uteliaita uudenlaisissa markkinointikokeiluissa.

Maailman turvallisuustilanne ja siitä viestiminen

Lounaan jälkeen Maanpuolustuskorkeakoulun apulaisprofessori, majuri, ST Antti Paronen tarjoili ajankohtaisen näkymän Afganistanista vetäytymisen jälkeisen maailman turvallisuustilanteeseen. Paronen käsitteli esityksessään Afganistanin vuoden 2021 tapahtumia aina keväästä syksyyn ja arvioi tapahtumien taustalla vaikuttaneita tahoja ja ilmiöitä. Afganistanin jälkeen sivuttiin lyhyesti Kiinan, Yhdysvaltojen ja Venäjän geopoliittisia intressejä ja lopun yleisökysymyksissä palattiin vielä pohtimaan Afganistanin lähitulevaisuutta ja arvuuttelemaan, kestääkö Taliban-hallinto talven yli.

Valtioneuvoston kanslian toisena esiintyjä kuultiin johtavan viestintäasiantuntijan Jussi Toivasen esitys informaatiovaikuttamisesta ja kriisiviestinnästä. Toivasen henkeäsalpaavassa puhetykityksessä käsiteltiin muun muassa viestinnän visuaalisuuden ja tarinoiden merkityksen korostumista, algoritmien ja sosiaalisen median vaikutusta tie-

Kriisit harvoin kuitenkaan ovat harjoiteltujen tilanteiden kaltaisia tai vähintään niissä on elementtejä, joita ei ole osattu skenaarioissa ottaa huomioon.

donsaantiin, sekä medialukutaitoa ja lähdekriittisyyttä.

Kybervaikuttamista ja -rikollisuutta

Viimeisenä luennoitsijana lauteille nousi F-securen tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen, joka nosti esiin alkuun tuoreen valtioneuvoston puolustusselonteon kannen, jossa on viisi kuvaa Suomen puolustusympäristöistä. Perinteisten aselajien, maa-, meri- ja ilmavoimien ohessa kanteen on kuvattuna avaruus ja kyberavaruus, mikä antaa vahvan viestin siitä, missä ympäristöissä tulevaisuudessa tullaan vaikuttamaan entistä enemmän.

Hyppönen tarkasteli kyberavaruuden kehitystä monesta näkökulmasta, niin positiivisia kehityskulkuja kuin negatiivisiakin.

Hän muun muassa nosti esiin verkkojättien, kuten Amazonin työntekijöiden määrään, joita on muuten enemmän kuin Virossa kansalaisia. Siinä missä laillinen yritystoiminta on kasvanut verkossa valtavalla nopeudella, on myös kyberrikollisuus kasvanut miljardiluokan bisnekseksi. Tämä on Hyppösen mukaan johtanut siihen, että osaavasta henkilöstöstä voidaan jopa joutua kilpailemaan rikollisjärjestöjen kanssa, kun kyberrikolliset pystyvät tarjoamaan osaajille parempaa palkkaa kuin perinteiset yritykset.

Hyppösen jälkeen seminaarin päätössanat ja seminaarin annin tiivisti MPK:n toiminnanjohtaja Antti Lehtisalo. Päätössanoissaan Lehtisalo painotti yritysten ja yhteisöjen johtamisjärjestelmän luomista normaalioloissa sellaiseksi, että se toimii sellaisenaan myös kriisin puhjetessa – johtamisrakenteiden on siis oltava kriisin kestäviä.

EEMELI LAPPALAINEN

10 KARHU

Sotaveteraanien seppeleen laskivat Jussi Kares ja Simo Jaakkola. Suomen lippua kantoi Erkko Leino. Lippuairueina toimivat Kaija Leino ja Marja Hiljanen. Kunniavartiossa seisoivat reservin kapteeni Tuominen ja reservin vääpeli Nurmi.

Itsenäisyytta kannattaa juhlia aina Itsenäisyys on jokapäiväisen juhlan aihe. Itsenäisyyspäivämme on osunut joulukuulle talviseen ja kylmään aikaan. Osa juhlallisuuksista toimitetaan ulkosalla. Liput ja seppeltenlaskijta uhmaavat hetken vallitsevaa säätä muistotilaisuuksissa. Kunniavartiot seisovat säästä riippumatta toimitusten ajan. Mitä ilkeämpi keli, sen paremmalta kunniatehtävä tuntuu. Kylmä sää saa kerta toisensa jälkeen miettimään millaisissa olosuhteissa maatamme on puolustettu ja millaisia uhrauksia ja kärsimyksiä itsenäisyytemme pelastajat ovat saaneet tuta.

Nakkilan kunnan ja seurakunnan sekä

veteraani- ja maanpuolustusjärjestöjen tilaisuus aloitettiin sanajumalanpalveluksella Nakkilan kirkossa kello 10:00. Jumalanpalveluksen jälkeen Suomen lippu airueineen ja järjestöjen liput saapuivat kulkueena Sankariristille. Nakkilan Kunnan puheen piti Sari Kalliokorpi. Seppeleenlaskijat olivat Nakkilan kunnan edustaja Satu Lankinen ja Nakkilan seurakunnan puolesta Urpo Parkkali.

Sotaveteraanien seppeleen laskivat Jussi Kares ja Simo Jaakkola.

Suomen lippua kantoi Erkko Leino.

Lippuairueina toimivat Kaija Leino ja

Marja Hiljanen. Sotaveteraanien lippua kantoi Tauno Riikonen, Reservinupseerien lippua kantoi Pekka Rikala ja Reserviläisten lippua kantoi Pirjo Kallela. ”Kovennettua” seisoivat reservin kapteeni Tuominen ja reservin vääpeli Nurmi. Nakkilan puhallinsoittajat säestivät virren.

Villilän juhlakonsertti oli jouduttu vallitsevan tilanteen vuoksi perumaan.

Onnea 104-vuotias isänmaamme.

ESA RANNISTO

KARHU 11

Itsenäisyyspäivän tapahtuma Hormiston kylätalolla Pasi Lahtonen

Hormiston kylätalolle oli kokoontunut kiinnostunut yleisö seuraamaan itsenäisyyspäivän tapahtumaa, joka nyt järjestettiin ensimmäisen kerran.

Jussi Kares (Liittynyt Nakkilan Reserviläisiin 1960-luvulla.) esittelee sota-ajan rautasormusta. Taustalla ”nimet marmoripaadessa”, joka kertoo yhden koulun antamasta uhrista isänmaalle.

Nakkilan Hormistolla, Pyssykankaan suunnalla on kylätalo. Rakennus on entinen rukoushuone ja kylätoimikunnan voimin leader-rahoituksen turvin kunnostettu monikäyttöiseksi kylätaloksi.

Vanhat hirsiseinät on paljastettu ja talo kuin tehty tunnelmalliseen itsenäisyyspäivän tapahtumaan.

Ohjelmassa oli puheita, musiikkia, kahvittelua ja pienimuotoinen sota-ajan esineistön näyttely. Nakkilan Reserviläiset toivat tilaisuuteen kansion, jossa oli tulostettuna ja laminoituna Lentäjän haudan kunnostusprojektin kertomus ja kuvia haudan kunnostustyön vaiheista.

Paikalle oli saatu esitelmöijäksi dosentti ja kirjailja Simo Jaakkola. Jaakkola oli toimittamassa Nakkilan Sotaveteraanit kirjaa.

Hän teki suuren kokoamis- tutkimustyön kirjan syntymisen eteen. Kylätalolla hän oli kertomassa asekätkennästä. Laadukas esitelmä oli väen mieleen. Uutena asiana monelle tuli ns. ”uudelleenkätkentä”. Pikkulinnut lauloivat, että uusi tutkimustyö ja kirjallinen tuotos on jo aloitettu. Jäämme odottamaan. Tapahtuman jälkeen Juhani Jussi Kares oli tyytyväinen, että kylätoimikunta sai tapahtuman järjestettyä. Viime vuonna se peruttiin.

Kauhean kovia ennustajanlahjoja ei tarvitse jos veikkaa, että itsenäisyyspäivän tapahtuma muodostuu perinteeksi.

ESA RANNISTO

LOUNAIS-SUOMEN ALUETOIMISTO 12 KARHU

Suorituskykyä kertausharjoituksista leen joukon osaamistavoitteiden mukaisesti. MYRSKY harjoituksissa tarjottiin mahdollisuus sotilastaitojen kehittämiseen pääosille Varsinais-Suomen ja Satakunnan paikallispataljoonan sotilaita. Ensimmäisenä viikonloppuna keskityttiin perustamiskeskusten suojauskomppanioiden ja keskusten johdon osaamisen kehittämiseen, toisena viikonloppuna kohderyhmänä olivat sotilaspoliisi- ja suojausyksiköiden sekä esikunta- ja viestikomppanioiden ja tiedustelujoukkueen henkilöstö. Kokonaisuus huipentui marraskuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna Maakuntakomppanioille tarkoitettuun harjoitukseen.

Harjoituksissa päähuomio oli ampuma-

Reservin suorituskyvyn luomiseksi kertausharjoitusten (KH) lisäksi Puolustusvoimien vapaaehtoiset harjoitukset (VEH) ovat keskeinen työkalu, joilla joukkojen osaamista kehitetään, ja tehostetaan entisestään sotilaallisen maanpuolustuksen valmiuksia. Lounais-Suomen aluetoimisto järjesti syksyn aikana VEH kokonaisuuden, jolloin MYRSKY puhalsi yli lounaisen Suomen.

MYRSKY:n harjoituskokonaisuus toimeenpantiin kolmena viikonloppuna loka-marraskuun aikana. Jokaisen viikonvaihteen perusrakenne oli sama, mutta sisältöä hiottiin kulloinkin koulutuksen kohderyhmänä ol-

Ammuntoja toteutettiin sekä valoisalla että pimeällä.

KARHU 13 13 KARHU

Merkittävässä roolissa harjoitusten läpiviemisessä olivat MPK:n aktiiviset reserviläiset taidon kehittämisessä, jonka lisäksi harjaannuttiin esimerkiksi voimankäyttöön ja kuljetusten suojaamiseen liittyvissä tehtävissä. Ammuntoja toteutettiin sekä valoisalla että pimeällä ja Maakuntakomppanioiden harjoituksessa painopiste oli soveltavissa, KRIHA koulutusohjelman mukaisissa, voimankäyttöammunnoissa.

Merkittävässä roolissa harjoitusten läpiviemisessä olivat MPK:n aktiiviset reserviläiset, jotka kouluttivat joukkoja ja erityisesti tuottivat harjoitusjoukkojen tarvitseman tuen.

Kiitoksia kaikille harjoitukseen Harjoituksissa harjaannuttiin mm. kuljetusten suojaamiseen liittyvissä tehtävissä.

osallistujille eli niille, jotka olivat saaneet kutsun harjoitukseen oman sodan ajan sijoituksensa perusteella, sekä kouluttajina ja reservin tuen tehtävissä toimineille Lounais-Suomen maanpuolustuspiirin aktiiveille.

Lopuksi haluan toivottaa onnea kaikille itsenäisyyspäivänä korkeampaan sotilasarvoon ylennetyille, sekä rauhallista joulun odotusta ja aktiivista tulevaa maanpuolustusvuotta kaikille lukijoille.

PETTERI IITTI Everstiluutnantti Toimistopäällikkö / L-SALTSTO

14 KARHU

MPK LOUNAIS-SUOMI Haastattelussa Heli Kuismanen

MPK Lounais-Suomen toimija, jolla kenttäkeitin lähellä sydäntä Kerro itsestäsi ja miten olet päätynyt MPK:n toimijaksi?

Olen koulutukseltani suurtalouskok­ ki- ja esimies. Varusmiespalveluksen olen suorittanut Porin prikaatissa vuonna 2002.

Vuonna 2011 kävin miehistöstä aliupseeriksi reservissä täydennyskurssin.

Hain alunperin maakuntajoukkoihin, mutta eräässä rekrytointitilaisuudessa oli mahdollisuus vaihtaa MPK:n toimijaksi. Sillä tiellä olen ollut kohta kymmenen vuotta.

Avaa hieman aikajanaa tehtäviesi osalta ennen harjoitusta, harjoituksen aikana ja sen jälkeen?

Ennen harjoitusta “värvään” ryhmääni tarpeeksi vapaaehtoisia toimijoita. Olen yhteydessä Rumpalipoikaan, varmistan että tilaus on mennyt perille, sovin elintarvikkeiden noutoajan ja pyydän harjoituksen ajalta ruokalistan. Kenttäkeitinvarastoon olen myös yhteydessä ja tarkistan, että tukipyyntö on mennyt perille.

Harjoituksen aikana huolehdin kaikesta mikä liittyy ruoanlaittoon ja ryhmäni johtamiseen: Lasken paljonko ruokaa tarvitaan ennakkoon määritetyissä ruokailupaikoissa, huolehdin aikataulujen noudattamises-

Sari Mastromarino

Heli Kuismasen mielestä on palkitsevaa, kun kuulee harjoitusjoukoilta, että ruoassa oli tarpeeksi potkua ja sitä oli riittävästi.

KARHU 15

Heli Kuismasen mukaan maistuvan kenttäruoan salaisuus on ammattitaitoinen ja/tai ruoanlaitosta kiinnostunut toimija, sekä laatikollinen mausteita.

ta, toimin yhteistyössä ruoan kuljettajien kanssa ja suunnittelen seuraavan harjoituksen muonitusta.

Mikä on maistuvan kenttäkeitinruoan salaisuus?

Ammattitaitoinen ja/tai ruoanlaitosta kiinnostunut toimija, sekä laatikollinen mausteita.

Minkä koet haastavimmaksi ja mikä on palkitsevinta?

Olosuhteet tuovat aina omat haasteensa, kun ulkona keitetään, varsinkin sateessa ja pakkasessa. Olemme harjoituksissa pääsääntöisesti pystyneet sisätiloissa jakamaan elintarvikkeet ja tekemään erityisruokavaliot. Tämä järjestely on sopinut meille hyvin, koska silloin meillä on paremmat tilat ja mahdollisuudet esim. pestä lämpöastiat tiskikoneessa.

Joskus joku on maininnut, että soppa on kuumaa. Mittaamme jokaisen lähtevän ruoan, myös puuron, että lämpötila ylittää 90 astetta.

Erityisruokavaliot tuovat omat haasteensa harjoituksiin. Aina ei sen tarve tavoita meitä heti, tai henkilö ruokaileekin eri paikassa kuin meillä on tieto. Ruokalistan pyydän Rumpalipojasta etukäteen siksi, että mikäli voin ruokalistaan vaikuttaa niin har-

LOUNAIS-SUOMEN MAANPUOLUSTUSPIIRIN PALKITUT 2021 MPK:n STANDAARI Minna Nenonen SATAKUNNAN RESERVIUPSEERIPIIRIN KULTAINEN ANSIOMITALI Piiripäällikkö Petri Kosonen

joituksissa ei ole gluteenipitoista ruokaa tarjolla. Tämä helpottaa ruoanlaittoa sekä näin keliaakikko saa ainakin lämpimän ruoan.

Palkitsevaa on, kun kuulee muilta toimijoilta ja harjoitusjoukoilta, että ruoassa oli tarpeeksi potkua, sitä oli riittävästi ja saa kiitosta.

Mitä haluaisit kertoa henkilölle, joka harkitsee MPK:n toimintaan mukaan tuloa?

Rohkeasti mukaan vaan, jos kiinnostusta löytyy. Jokaiselle varmasti löytyy mielekästä tekemistä. Jos olet kiinnostunut muonitusryhmän tehtävistä ja soppatykillä keittämisestä niin kenttäkeitinkursseja järjestetään yleensä pari kertaa vuodessa, seuraavaksi helmikuussa. Ilmoittautuminen tapahtuu MPK:n kurssikalenterin kautta.

Monet kavereistani ovat ihmetelleet, miten jaksan harrastaa viikonloppuisin, kun töissä olen jo ruoan kanssa tekemisissä. Heille olen sanonut, että tämä harrastus on hyvää vastapainoa arjelle. Harjoituksissa ja kursseilla tutustuu mahtaviin ihmisiin, joiden näkemistä odottaa jo ennen seuraavaa kertaa.

Eli tervetuloa mukaan MPK:n toimintaan ja iloiseen joukkoomme!

SARI MASTROMARINO

MPK:n HOPEINEN ANSIOMITALI Kapteeni Antti Huhta Jari Laakkio Juhani Lukka Yliluutnantti Kimmo Mäkinen Eversti Riku Suikkanen MPK:n RAUTAINEN ANSIOMITALI Antero Aittala Pasi Arola Henri Arvonen Aleksi Elovaara Jere Pasanen Joel Korkiamäki Jarkko Jaspa Karri Karanko Kari Kylänpää Aleksi Lammintausta Tuomas Lammintausta Jani Lavonen Markku Niemi Jere Peltonen Jussi Perkkola Pekka Pihlanko Oskari Pilppula Hannu Reiman Antti Riepponen Miikka Ristimäki Markus Saarinen Keijo Salakari Tiina Tuominen Mari Vainio-Kaila-Viitala Jaana Välimäki Topi Wendelius Timo Ylikärppä

Puolustusvoimat

16 KARHU

Paikallisjoukkojen voima tulee reservistä Valtioneuvoston puolustuspoliittinen selonteko julkaistiin syyskuussa. Odotetusti puolustuksemme peruspilarit säilyvät ennallaan. Asevelvollisuus, koulutettu reservi, koko maan puolustaminen ja korkea maanpuolustustahto ovat Suomen puolustuksen perustana jatkossakin.

Asevelvollisuusjärjestelmä tuottaa laajan reservin, jolla mahdollistetaan koko maan puolustaminen. Toimintaympäristöön, väestöön, yhteiskuntaan ja teknologiaan liittyvät muutokset aiheuttavat asevelvollisuuteen jatkuvia kehittämistarpeita. Kehittämisen kohteena on asevelvollisuuden eri vaiheet kutsunnoista varusmiespalveluksen kautta reserviaikaan. Selonteon mukaan erityisesti naisten ja reservin osallistumismahdollisuuksia puolustuksen eri tehtäviin kehitetään.

Reservin rooli korostuu selonteossa erityisesti paikallispuolustuksen yhteydessä.

Paikallispuolustuksesta on tarkoitus jalostaa koko maan kattava sotilaallisten suorituskykyjen kokonaisuus. Sen tehtävänä on osaltaan ennaltaehkäistä ja torjua myös laaja-alaista vaikuttamista.

Paikallisjoukkojen tehtävät ja koko kasvavat, kun Puolustusvoimien joukkojen toiminnallinen jako uudistetaan. Alueelliset joukot poistuvat ja jatkossa Puolustusvoimien sodan ajan joukot jaetaan käyttöperiaatteen mukaan operatiivisiin joukkoihin ja

paikallisjoukkoihin.

Tulevaisuudessa paikallisjoukkoja käytetään joukkojen perustamiseen, taistelutehtäviin, kohteiden suojaamiseen ja muiden viranomaisten sekä yhteiskunnan tukemiseen. Paikallisjoukoilla suojataan puolustukselle ja yhteiskunnan muulle toiminnalle tärkeitä kohteita ja osallistutaan häiriötilanteiden jälkeiseen toimintojen palauttamiseen yhdessä viranomaisten ja muiden toimijoiden kanssa.

Reservin rooli paikallisjoukoissa korostuu entisestään, kun niissä hyödynnetään aiempaa paremmin reserviläisten sitoutuneisuutta, paikallistuntemusta, siviilissä hankittua osaamista ja verkostoja.

Kun paikallisjoukkojen tehtäväkenttä laajenee, niiden vaatimustaso nousee. Uudistuksen jälkeen paikallisjoukkoihin kuuluu nykyistä enemmän joukkoja, joita voidaan käyttää taistelutehtäviin myös nopeasti kehittyvissä tilanteissa.

Paikallisjoukkojen valmiutta ja varustusta kehitetään. Selonteossa luvataan, että paikallisjoukkojen kertausharjoituksia ja vapaaehtoisia harjoituksia lisätään sitä mukaan kuin alueellisia joukkoja poistetaan joukkorakenteesta. Ei kuitenkaan ole todennäköistä, että Puolustusvoimien paikallisjoukkoihin kohdistama kertausharjoitusmäärä missään vaiheessa kasvaisi riittävästi nykytasosta. Näin ollen paikallisjoukkojen

koulutuksessa ja rekrytoinnissa keskeinen rooli tulee olemaan vapaaehtoisella maanpuolustuksella.

Paikallispuolustuksen voimakas kehittäminen on monta vuotta kestävä prosessi. Reservin osaamista tarvitaan heti mm. erilaisten koulutuspolkujen rakentamisessa. Tämä työ on aloitettava heti, jotta polut ovat valmiina vuonna 2025, kun paikallispuolustus on uudessa asennossa.

Koulutuspolkuja suunniteltaessa on muistettava, että tulevaisuudessakin reserviläisiä sijoitetaan muihinkin kuin vain paikallisjoukkoihin. Myös näihin tehtäviin johtavia koulutuspolkuja tarvitaan.

Reservin vastuu lisääntyy siis tulevaisuudessa. Se on merkki siitä, että reservin merkitys puolustuksemme keskeisenä elementtinä tunnustetaan. Samalla se on luottamuksen osoitus vapaaehtoiselle maanpuolustukselle yleensä ja maanpuolustuskoulutukselle erityisesti. Omalla aktiivisuudella voimme näyttää, että olemme tämän luottamuksen arvoisia. Nyt tarvitaan sekä reserviläisiltä että Puolustusvoimilta avarakatseisuutta, jotta reservin osaamista ja vapaaehtoisuutta pystytään hyödyntämään täysimääräisesti.

JANNE KOSONEN toiminnanjohtaja Suomen Reserviupseeriliitto

KARHU 17

MAANPUOLUSTUSNAISET Vuoden loppua kohti Vuoden viimeiset viikot kuluvat nopeasti jouluvalmisteluiden ja muiden loppuvuoden kiireiden keskellä. Aivan pian juhlitaan joulua ja sitten hyvästellään vuosi 2021 vuoden vaihtuessa uuteen. Kulunut vuosi on kokonaisuudessaan ollut vielä poikkeuksellinen monista koronapandemian aiheuttamista rajoituksista johtuen.

Olemme silti kai ajan kuluessa jo sopeutuneet näihin vaihteleviin olosuhteisiin.

Tällä hetkellä maan hallitus suunnittelee kolmannen koronarokotuskierroksen vauhdittamista. Asialla on sen verran kiire, että sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ohjaava Sote-ministerityöryhmä on toivonut apuvoimia rokotusten järjestelyihin sekä tartuntojen jäljittämiseen muun muassa puolustusvoimilta. Taistelu koronaviruksen uusia muunnoksia vastaan jatkuu. Toivossa on kuitenkin hyvä elää, joten ehkä jo ensi vuoden aikana päästään taas lähemmäs normaalia niin, että voimme suunnitella tulevia tapahtumia entiseen tapaan, ilman rajoituksia.

Aika näyttää meille sen.

Tänä vuona suurin osa Maanpuolustusnaisten Liiton ja Satakunnan piiri ry:n hallituksen kokouksista on järjestetty pääasiassa etäyhteyksien varassa, yhdistyksissäkin etäkokoukset ovat olleet osan

ajasta käytäntönä. Piirihallituksemme pääsi kuitenkin tänä syksynä kokoontumaan pitkästä aikaa yhteen lokakuussa pidetyn syyskokouksen merkeissä Huittisissa. Saimme tilaisuuteen vieraaksemme myös liiton varapuheenjohtaja Satu Virtasen, joka piti meille mielenkiintoisen esityksen liiton koulutusohjelmasta sekä varautumiseen liittyvästä yhteistyöhankkeesta varuskuntaravintoloita ylläpitävän Leijona Catering-yrityksen kanssa. Erityistä juhlan tuntua tilaisuuteen toi ansiomitalin ja koulutusmerkin luovutus. Pöytään katettiin sen kunniaksi leivoskahvit. Saimme nimittäin vihdoin tilaisuuden juhlistaa yhdessä liiton viime vuona myöntämän hopeisen ansiomitalin luovutusta Marjo Sarmetille, joka toimi piirimme pitkäaikaisena puheenjohtajana ennen minua. Samassa tilaisuudessa luovutettiin myös liiton koulutusmerkki Terhi Suutarille Porin Seudun Maanpuolustusnaiset yhdistyksestä. Monella aktiivisesti toimivalla jäsenellä koulutusmerkin saamisen kriteerit ovat tässä välissä jo täyttyneet.

Toivottavasti pääsemme pian luovuttamaan yhtä juhlallisesti seuraavia koulutusmerkkejä. Lisätietoa koulutusmerkin suorittamisesta löytyy Maanpuolustusnaisten Liitto ry:n kotisivuilta.

Loppuvuoden juhlahetkiin kuului

myös itsenäisyyspäivän viettoon liittyvät seremoniat. Tänä vuona Maanpuolustusnaisten Liiton Satakunnan piiri ry:n lippua kannettiin kulkueessa Keski-Porin kirkossa itsenäisyyspäivän jumalanpalveluksessa sekä sankarihautausmaalla sankariristillä järjestetyssä muistohetkessä ja seppeleenlaskutilaisuudessa. Tunnelma oli harras ja juhlallinen, aistittavissa oli kiitollisuus menneitä polvia kohtaan.

Muisto heidän uhrauksistaan auttaa jaksamaan myös nykyhetken haasteita koronapandemian koetellessa meitä. Lainaan tähän kohtaan tekstiä, jonka isoisäni kirjoitti kotinsa vieraskirjaan ennen rintamalle paluuta jouluna 1943: Vuosi vanha, vaipuu hautaan, riemuineen ja murheineen. Ihmissydän puhkee nöyrään rukoukseen, kiitokseen: Oi jos vuosi alkava, oisi Luojan siunaama…

Toivotan kaikille Satakunnan maanpuolustusnaisille rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta!

HANNELE TAIPALE puheenjohtaja Maanpuolustusnaisten liitto ry:n Satakunnan piiri

18 KARHU

KARHU 19

Reserviläisen toiminnallinen pistooli 1-kurssi 25.-26.9.

Raumalla kurssilaisen silmin

Keltanokka toiminnallisen pistooliammunnan kurssilla

Tietoa kurssista: • Tavoitteena pistooliammunnan perusteet • Ammattimainen ja turvallinen aseenkäsittely • Ampuminen pistoolilla tilanteen mukaisesti • Kurssin suorittaminen mahdollistaa osallistumisen pistooli 2-kurssille • Kurssilla ammuttiin keskimäärin 650ls / kurssilainen • Järjestäjänä Rauman Seudun Reserviläiset ry • Tulossa keväällä 2022 Kivääri-, Pistooli- ja Haulikko 1 -kurssit

Olen vasta aloittanut ammuntaharrastuksen puolisoni ja Harjavallan Reserviläisten opastamana. Intoa oppia ja opetella on valtavasti ja vaikka olenkin myöhäisherännäinen ja aikuiseen ikään ennättänyt naishenkilö, ei jarruttelu ole ikinä sopinut luonteelleni. Ampumaan oppii ampumalla ja onnekseni olen saanut siihen kaikki mahdollisuudet. Pienen potkaisun se vaati, että silmäni avautuivat, mutta sen jälkeen suunta on ollut selvä.

Tavoitteena SRA-kortti!

Eräänä päivänä sainkin viestinä linkin Rauman Seudun Reserviläisten järjestämään pistooliammunnan kurssin tapahtumailmoitukseen saatesanoin: ”Mene tuonne”. Innostus oli valtava siihen asti, kunnes ilmoituksesta luin, että mukaan pitäisi ottaa oma ase ja patruunat. Luonnollisestikaan minulla ei vielä lupia moisiin ole, mutta eipä hätää, sillä laina-ase ja patruunat järjestyivät viikonlopuksi käyttööni samoin kuin muukin tarvittava ja itseltäni puuttuva varustus. Kurssille siis.

Kurssi aloitettiin lauantaina aamulla klo 8.00 aamupalan ja esittelyiden merkeissä.

Kurssin johtaja Tero Leino kertoi viikonlopun ohjelmasta ja esitteli kouluttajat, jonka jälkeen me kurssilaiset pääsimme esittäytymään. Meitä oli neljätoista varsin eri ikäistä ja -tasoista kurssilaista ja sain yksin edustaa omaa sukupuoltani. Eipä tuo menoa haitannut, sillä yhtenä jätkänä muiden joukossa vanhalla old schoolmeiningillä mentiin. Esittelyiden jälkeen pääkouluttajamme Jari Sievänen piti teoriaosuuden, jossa kävimme läpi pistooliammunnan historiaa ja nykypäivää, sekä niitä asioita, joita viikon-

lopun aikana harjoittelemme käytännössä radalla.

Teoriaosuuden jälkeen oli sitten aika siirtyä ampumaradalle. Hieman jännitti, miten tulisin pärjäämään, mutta pää- ja apukouluttajat olivat hienosti tehtäviensä tasalla neuvoen ja korjaten välittömästi virheitä, joita tein.

Toisaalta olikin hyvä, etten ollut vielä ennättänyt oppia tapoja, joiden poiskarsiminen olisi saattanut olla hankalaa, vaan pääsin valvotusti opettelemaan asioiden oikein tekemistä.

Aloitimme ihan perusammuntaharjoituksilla mustiin täpliin, jonka jälkeen aloimme hioa juttuja askel kerrallaan. Minä sain paneutua kunnolla oikeanlaiseen laukaisutekniikkaan ja puristavaan laukauksen.

Päivän aikana harjoitukset etenivät loogisesti ja pääsimme kokeilemaan myös polviasennosta sekä eteen- ja taaksepäin liikkeestä ampumista. Myös käännöksiä ja niiden jälkeen ampumista harjoiteltiin, sillä välillä uhka tuli oikealta tai vasemmalta, välillä taas selän takaa. Käsitteet pikalataus, taktinen lataus ja putkinäön rikkominen kävivät tutuiksi lauantain aikana. Päivän päätteeksi alkoikin oma kovalevy olla ylikuormitustilassa runsaan informaation takia ja taisipa yö mennä enemmän asioiden prosessoimiseen kuin nukkumiseen.

Sunnuntaiaamu alkoi ampumaradalla yhdeksältä kuivaharjoittelun merkeissä. Kertasimme hieman lauantain oppeja ja harjoittelimme häiriönpoistoa latareiden kanssa. Erityisesti mieleen jäi saksalainen pornohäiriö, ehkä nimityksensä takia, mutta nyt tuokin tijatkuu

20 KARHU lanne on tuttu ja osaan toimia, mikäli sellainen joskus eteen tulee. Siis aseen kanssa, pienenä tarkennuksena. Ankkakävelyharjoitukset jatkuivat sunnuntainakin ja viimein käsky kävi lounaalle. Ilolla saan todeta, että ruokaan oli todella satsattu tällä kurssilla! Armeija marssii vatsallaan ja samaa metodia toteutettiin meidän kurssilaistenkin kohdalla.

Kun kello löi kaksitoista, olimme täydessä taisteluvalmiudessa radalla. Aloitimme taas perusasioilla ja homma jatkui nousuvoittoisesti haastekertoimen lisääntyessä. Nyt opeteltiin lisää ampuma-asentoja ja päästiin jo ihan sinne ruohonjuuritasolle, eli maasta kyljellään ampumiseen. Liikettä otettiin hommaan myös rutkasti lisää, ja seuraavaksi liikuttiin myös sivusuunnassa.

Lopulta pääsimme siihen vaiheeseen, että kuljimme pienissä ryhmissä käskyjen mukaan kaikkiin mahdollisiin suuntiin katseet tauluissa ampuen aina kun kuulimme ”uhka”! Aika monta lippaallista sai lennosta ladata harjoituksen aikana pistooliin ennen kuin tämä suoritus oli valmis. Hiki tuli, sillä hieno auringonpaiste ja lämpö hemmotteli meitä koko kurssin ajan. Järjestävä taho oli muistanut tilata meille kaiken muun hy-

vän lisäksi myös loistavat kelit koko viikonlopuksi.

Asennon, suunnan ja ammuttavan kohteen vaihtoja tehtiin pitkinä sarjoina ja tauot menivätkin sitten lippaita täytellessä.

Harjoittelimme myös lähipuolustustilannetta, jossa pääsi lataamaan tulta suoraan vihollisen munille, keskimassaan ja päähän.

Huumoria viljeltiin kurssilla kosolti ja tämän harjoituksen aikana pohdittiinkin sitä, että onko miehen tai ikääntyneen naisen nänni samalla korkeudella kehoa, jos pistoolia pitäisi pidellä suunnilleen niillä main?

Vielä ennätettiin mitata jokaiselta, kuinka nopeasti laukaukset lähtevä merkistä ja tehdä muutama mukava perusharjoitus päivän päätteeksi ennen kuin oli aika viheltää peli poikki, tyhjentää lippaat patruunoista ja viedä kamat autoon. Melkoinen määrä panoksia kului kahdessa päivässä. Oma saldoni oli 631 patruunaa, eli aika lähelle osasivat järjestäjät arvioida menekin, sillä kurssille oli ohjeistettu varaamaan 700 patruunaa.

Pienen hylsysulkeisen jälkeen menimme vielä tekemään loppuyhteenvedon kahvin ja omenapiirakan äärelle ja jokaisella oli mahdollisuus kertoa mielipiteitään kurssista. Tyytyväisiä kommentteja sateli runsaasti ja aina-

kin itse koin saaneeni omaan työkalupakkiin roimasti uutta sisältöä. Kurssin edulliseen hintaan nähden ainakin itse sain vastinetta todella runsaasti. Seuraava tehtävä onkin jäsennellä opittuja asioita mielessäni ja tehdä kuivaharjoittelua ennen seuraavaa varsinaista ammuntakertaa.

Kannattiko keltanokan lähteä kurssille? Ehdottomasti kyllä. Kun vaan keskittyi omaan tekemiseen ja pyrki sisäistämään asioita pala kerrallaan, alkoi homma rokata. On turha lähteä vertaamaan omaa osaamistaan kokeneempien suorituksiin, mutta kun huomaa oman edistymisen, on fiilis mahtava. Kannattaa lähteä rikkomaan omia rajojaan poistumalla mukavuusalueeltaan ja huomata, että hitto osaanhan minä jotain!

Pienistä puroista suuret joetkin sitten aikanaan alkavat kasvaa.

Iso kiitos vielä kerran kurssin järjestäjälle ja kaikille kouluttajille, jotka meitä viikonlopun kärsivällisesti ja positiivisella asenteella opastitte, unohtamatta erinomaista ruokahuoltoa. Seuraavaa kurssia odotellessa.

– KRISTA –

KARHU 21 21 KARHU

Tarkennuksia ja olennaisia muutoksia aselupakäytäntöihin Aselupakäytäntöjä linjaavan ohjeen lausuntoversio esiteltiin aselautakunnassa 16. joulukuuta.

Olen koonnut tähän tarkennuksia ja olennaisia muutoksia kesällä 2021 esillä olleeseen versioon.

Henkilön soveltuvuuden arviointi on aseturvallisuuden kannalta olennaisinta.

Henkilön soveltuvuus

Aseen hallussapitoon soveltumaton henkilö on riski yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle riippumatta siitä, minkälainen ampuma-ase tällä on hallussa. Siksi soveltuvuuteen tulee kiinnittää kaikessa harkinnassa erityistä huomiota ja selvittäminen on tehtävä mahdollisimman tarkoin hyödyntämällä kaikkia käytettävissä olevia tietolähteitä. Erityisen tärkeää soveltuvuuden selvittäminen on silloin, kun hakija hakee ensimmäistä aselupaansa.

Haastattelu on keskeinen työkalu henkilön soveltuvuuden arvioinnissa. Haastattelu on suoritettava aina silloin, kun hakija hakee ensimmäistä aselupaansa, hakijan edellisen luvan myöntämisestä on kulunut enemmän kuin kymmenen vuotta, hakijana on 15 vaan ei 18 vuotta täyttäneen rinnakkaisluvan hakijan huoltaja, joka hakee lupaa aseen säilyttämistä ja kuljettamista varten tai hakija on alaikäinen. Erilliseen haastatteluun voidaan kutsua myös muissa tapauksissa. Erityisesti silloin, jos lupavalmistelun yhteydessä hakijan taustoissa ilmenee jotain sellaista, mikä voi vaikut-

taa luvan myöntämiseen, tulee hakija kutsua haastatteluun. On kuitenkin muistettava, että haastattelu ja hallintolain mukainen kuuleminen ovat kaksi eri asiaa, ja luvanhakijan on tiedettävä etukäteen, kumpi tilaisuus on kyseessä. Hakija haastatellaan pääsääntöisesti henkilökohtaisesti. Ainoastaan niin sanotut kymmenvuotishaastattelut voidaan tehdä etäyhteyksin tai puhelimitse ja nekin siinä tapauksessa, että lupavalmistelun yhteydessä hakijan taustoissa ei ole ilmennyt mitään sellaista, mikä voi vaikuttaa luvan myöntämiseen.

Käyttötarkoituksen osoittaminen

Satunnaista maaliinammuntaa ei pidetä ampumaharrastuksena. Jyrkkä tulkinta siitä, että hakijan olisi aina harrastettava lajinmukaista ammuntaa ampumaseurassa tai muiden kanssa, ei voi olla oikea. Arvioitaessa ammunnan sidonnaisuutta harrastuspaikkaan on tässäkin syytä lähestyä asiaa yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle aiheutuvan riskin kannalta: mitä suuremman riskin ase ja sen omistaja muodostavat, sitä enemmän tulee luvanhakijan kyetä osoittamaan hallitsevansa riskiä. Eräs näistä keinoista on harrastaminen ampumaseurassa. Uuden tulkinnan mukaan myös vapaaehtoiseen maanpuolustukseen liittyvä harjoittelu esim. reserviläisjärjestöjen ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen piirissä säännöllisesti ja tavoitteellisesti osoittaa selvää ampumaharrastusta. Luvanhakijan osoittama näyttö on aina keskeisessä roolissa ampumaharrastusta arvioitaessa.

Estevaikutukset

Ohjeen taulukkoa käytetään silloin, kun luvanhakijan historiassa näkyy aikaisemman luvan peruuttaminen tai varoitus tai syyllistyminen ohjessa mainittuun tekoon tai tekoihin. Henkeen ja terveyteen kohdistuvissa tai tekomuodoltaan törkeissä rikoksissa myös luvanhakijan asema rikoksesta epäiltynä voi olla este luvan myöntämiselle.

Estevaikutuksen määrittelemisen tarkoituksena on yhtenäistää harkintaa sen suhteen, kuinka pitkää nuhteetonta aikaa edellytetään hakijalta kunkin taulukossa mainitun teon tai toimenpiteen jälkeen. Jos teosta on tuomittu ehdotonta vankeutta, alkaa estevaikutuksen laskenta vankeusrangaistuksen päättymisestä. Vankeusaika ei siis ”kuluta” estevaikutukselle määriteltyä aikaa, vaan hakijan elämänhallinta ns. normaalissa elämässä tulee olla kunnossa.

Varoituksen antamisen edellytyksenä on, että peruste aseluvan peruuttamiselle on olemassa, mutta peruuttaminen olisi olosuhteisiin nähden kohtuutonta. Varoituksen antamisen edellytyksenä on lisäksi se, että luvanhaltija katsotaan rikkeistä huolimatta sopivaksi pitämään hallussaan ampuma-aseita. Koska poliisi on kuitenkin päättänyt antaa luvanhaltijalle varoituksen toimenpiteistä kokonaan luopumisen sijaan, on varoituksellakin estevaikutus silloin, kun kyse on henkilön hallussa olevien ampuma-aseiden lukumäärän lisäämisestä.

jatkuu

22 KARHU Aseen soveltuminen hyväksyttävään käyttötarkoitukseen Hallinto-oikeuksien ennakkotapausten valossa ampuma-aseen tulivoima näyttää liittyvän lähes yksinomaan sen lippaan kapasiteettiin. Ampuma-aseen ja suuremmalla kapasiteetilla varustetun lippaan yhdistelmää pidetään hallinto-oikeuksien päätöksissä tulivoimaisempana kuin toimintatavaltaan vastaavan ampuma-aseen ja kapasiteetiltaan pienemmän lippaan yhdistelmää.

Aseen kätkettävyyden yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle aiheuttama riski tulee ampuma-aselaissa esiin mm. taskuaseiden sekä pitkien aseiden vähimmäismittojen kohdalla. Kätkettävyyden aiheuttama riski kasvaa, kun kätkettävyys yhdistetään aseen tulivoimaan. Käyttötarkoituksen kannalta arvioituna kätkettävyys tulee arvioida siltä kannalta, tarvitaanko hakijan esittämään käyttötarkoitukseen yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen kohdistuvaa riskiä nostavaa aseen kätkettävyysominaisuutta. Tarvitaanko siis pientä kokoa, ja jos tarvitaan, kuinka paljon se vaikuttaa aiottuun käyttöön. Lisäksi on arvioitava sitä, onko saatavilla muita aseita, joiden riskitaso yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tai käyttötarkoituksen kannalta on pienempi.

Kiväärien ja haulikoiden katsotaan olevan sen verran vaikeasti kätkettäviä, että näiden lupaharkinnassa ei ole tarvetta erityisesti arvioida aseen kätkettävyyttä, ellei kyseessä ole taittoperäinen ampuma-ase.

Pitkän matkan tarkkuuskiväärit, esimerkiksi kaliiperit .338 Lapua Magnum ja .50 BMG eivät yleensä sovi metsästykseen. Nämä aseet ovat painavia liikutella ja ohilaukauksen vaara-alue on huomattavan laaja.

Hallinto-oikeudet ovat olleet myös ratkaisuissaan tällä kannalla.

Sovellettu reserviläisammunta (SRA):

Pistoolin tai revolverin kaliiperi vähintään 9mm.

Haulikon tavanomaisin kaliiperi 12/70 tai 12/76. Toimintatapa ja kaliiperi ei rajoitettu, yleisin ja kilpailukykyisin on itselataava kertatuli, mutta myös lippaallinen kertatuli (pumppu) yleinen.

Kivääri, keskisytytteistä patruunaa käyttävä kivääri voimakerroin vähintään 2450 (luodin paino grammoina x lähtönopeus m/s) tavanomainen kaliiperi .223 Rem., 7,62x39 tai .308 Win. toimintatapa itselataava kertatuli tulee voida kiinnittää vähintään 20 patruunan lipas TST- luokassa vähintään 3x30 patruunan lipasta kannossa, poikkeuksena ns. pit-

kää kiväärin patruunaa käyttävät aseet kuten esim. .308 win jolloin riittävät 20 patruunan lippaat.

Useimmiten (käytännössä aina) kyseessä on erityisen vaarallinen ampuma-ase.

Tarkka-ampujakivääriluokka keskisytytteinen patruuna, ns. yhden miehen kannettavissa oleva ase / ei kaliiperirajoitusta tavanomaiset kaliiperit .300 Win.Mag, 338 Lapua Mag, .308 Win.

Perinneammunta

Kilpailuluokat (kivääri) avoin - kaikki perinnekiväärit/Suomessa

Kiväärirasti SRA-piirimestaruuskisoista Harjavallassa 15.5.2021.

KARHU 23 käytetyt perinnekiväärit/suomalaiset perinnekiväärit M39 (vast)”Pystykorva” mm. kaliiperi 7,62x53R soveltuu tähän Kilpailuluokat (pistooli tai revolveri) avoin - kaikki perinnepistoolit ja -revolverit Suomessa käytetty perinnepistoolimalli / kaliiperi vähintään 7mm aseen on oltava valmistettu tai suunniteltu ennen vuotta 1945

Reserviläisammunta

Luokissa RA1 ja RA2 käytetään sotilaskäyttöön suunniteltua tai sen kaltaista sarjaval-

misteista, perusvarustuksessa oleva lippaallista itselataavaa kivääriä.

Aseen kaliiperi on 5,45-8,00 mm ja lipaskapasiteetti vähintään 20 patruunaa.

Luokissa RA3 ja RA4 käytetään pistoolia, joka on kaliiperiltaan vähintään 9 mm ja jossa on vähintään 7 patruunan lipas.

Vapaaehtoinen maanpuolustus

Lupa ampuma-aseeseen voidaan myöntää silloin, jos lupaa haetaan perusteena vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta annetun lain (556/2007) 2 §:n 2 momentissa tarkoitetun sotilaallisia valmiuksia palvelevana koulutuksena annettava ns. SOTVA-koulutus. Jos lupaa haetaan muuhun Maanpuolustuskou-

lutusyhdistyksen järjestämään ampumatoimintaan, luvan myöntämisen perusteena on ampumaharrastus SOTVA-koulutusta antaa Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK). MPK:n järjestämässä koulutuksessa on sallittua käyttää ainoastaan ampuma-aselain (1/1998) 2 a §:ssä tarkoitettua tehokasta ilma-asetta sekä 6 §:n 2 momentin 1–6, 8 ja 10 kohdassa ja 9 §:n 5 kohdan b alakohdassa tarkoitettua ampuma-asetta, joka toimii ampuma-aselain 7 §:n 2 momentin 1–3 kohdassa tarkoitetulla toimintatavalla.

Näitä aseita ovat: tehokas ilma-ase sekä haulikko, kivääri, pienoiskivääri, pistooli, pienoispistooli, revolveri, yhdistelmäase ja merkinantoase, joiden toimintatapa on kertatuli, lippaallinen kertatuli tai itselataava kertatuli, sekä pitkä, keskisytytteistä patruunaa ampuva itselataava kertatuliase, jolla voidaan laukaista yli 11 patruunaa ilman uudelleenlatausta, jos siinä on kiinteä latauslaite, jonka kapasiteetti on yli kymmenen patruunaa, tai irrotettava latauslaite, jonka kapasiteetti on yli 10 patruunaa (erityisen vaarallinen ampuma-ase). Luettelo on tyhjentävä.

Muita ehtoja

Jos pitkää ampuma-asetta hankitaan toimintatavalla ”itselataava kertatuli”, aselupaan asetetaan ehto, jonka mukaan lupa ei oikeuta hankkimaan sarjatuliaseesta itselataavaksi kertatulitoimiseksi muunnettua asetta. Tällaisen aseen voi hankkia vain, jos aselupa on myönnetty erityisen vaarallisen ampuma-aseen hankkimiseen. Sillä ei ole merkitystä, missä tai koska muuntaminen on tapahtunut tai kuka sen on tehnyt.

Mona Nordberg

RAIMO SUOMINEN Ampumaharrastusfoorumin jäsen

24 KARHU SA-kuva

Konepistoolin ke

Todellinen ”Tikkakosken mannekiini” Mannerheimristin ritari, luutnantti Eino Penttilä sylissään Suomi-konepistooli aina ampumavalmiina. Etualalla neuvostoliittolainen PPSH-41 konepistooli.

Konepistooli on lipassyöttöinen, yleensä pistoolin patruunaa ampuva automaattiase. Englanninkielisen nimensä ”Submachine Gun” (SMG) perusteella konepistooli on ase, jonka käyttämän patruunan teho ja itse aseen koko on pienempi kuin konekiväärillä. Saksankielisestä nimestä ”Maschinenpistole” juontaa myös suomen kielessä käytetty hyvin suuhun istuva termi ”Konepistooli”.

Asetyypillä on ollut erittäin merkittävä rooli sotilasaseena erityisesti toisessa maailmansodassa ja vielä kylmän sodan aikanakin. Nykyaikana konepistooli on ennen kaikkea poliisin ja erikoisjoukkojen ase.

Konepistooli syntyi uutena asetyyppinä ensimmäisen maailmansodan aikana. Ensimmäisenä asetyypin edustajana pidetään italialaista Villar Perosa M15 kaksoislentokonekivääriä. Vasta muotoaan hakevaa hävittäjäkonein käytävää ilmasotaa varten vuonna 1915 kehitetty pienikokoinen, kaksipiippuinen lentokonekivääri käytti melko heikkotehoista 9mm Glisenti pistoolin patruunaa. Hurjan korkeaan tulinopeuteen (1200-1500 ls/min piippua kohden) kykenevästä aseesta tehtiin jalkaväkikäyttöä varten etutuellinen versio. Hankalasti käytettävä ase osoittautui erittäin tulivoimaiseksi lyhyiltä etäisyyksiltä mutta sen tehokas operatiivinen käyttö jäi vähäiseksi.

Ensimmäisenä oikeasti käyttökelpoisena konepistoolina voidaan pitää Hugo Schmeisserin suunnittelemaa Bergmann MP-18 konepistoolia, joka otettiin operatiiviseen käyttöön viimeisenä sotavuotena 1918. MP-18 oli yksinkertainen massasulkuinen ase, jonka sylinterin muotoisessa

KARHU 25

ehitys maailmansodista nykyaikaan lukossa oli kiinteä iskuripiikki ja se ampui avoimelta lukolta verkkaista 350-500 ls/ min sarjatulta. MP-18 ja sen jatkokehitelmä MP-28 olivat erittäin onnistuneita asekonstruktioita ja ne viitoittivat tien tuleville konepistooleille vuosikymmeniksi eteenpäin. Tämä on se aito ja oikea ”Schmeisser”, jolla nimellä usein virheellisesti kutsutaan myös toista legendaarista saksalaista konepistoolia, Erma Werken asesuunnittelijan Heinrich Vollmerin suunnittelemaa MP-38 (ja MP-40) konepistoolia. MP-40 on se ”Korkeajännityksistä tuttu, pahisten käyttämä” päheän näköinen taittoperäinen musta ase, jossa on pystysuorassa oleva tankolipas. Vuonna 1940 käyttöön otettu MP40 edusti selvää edistysaskelta konepistoolin historiassa moderneine valmistusmenetelmineen ja uusine suunnitteluratkaisuineen.

Maailmansotien välisenä aikana esitellyistä konepistooleista merkittävimpiä olivat täpärästi ensimmäisestä maailmansodasta myöhästynyt Thompson SMG, Steyer-Solothurn MP-34, EMP-35, PPD-34, Beretta Model 38 sekä tietysti Suomi-KP. Suomessa konepistoolin kehitystyö lepäsi tuolloin yhden miehen harteilla. Aimo Lahti kehitteli jo varhain, käytännössä koko 1920-luvun konepistoolia, josta lopulta syntyi legendaarinen Suomi-KP m-31. Se oli vuonna 1931 sarjatuotantoon tullessaan hyvinkin aikansa paras konepistooli, joka oli tarkkuuden ja tulivoiman yhdistelmällä mitattuna lyömätön vielä 2. maailmansodan päätyttyäkin. Varsin raskaassa ja kookkaassa aseessa oli konepistooliksi poikkeuk-

sellisen pitkä piippu ja mahdollisuus ampua kerta- tai sarjatulta. Näillä ominaisuuksilla oli vaikutuksensa aseen hyvään tarkkuuteen ja teholliseen kantamaan. Aseen tulivoimaisuuteen vaikutti myös korkeahko tulinopeus ja suuri lipaskapasiteetti. Aseessa käytettiin 20 ja 50 patruunan tankolippaita sekä 40 ja 70 patruunan rumpulippaita. Luutnantti Yrjö Koskisen suunnittelemaan isompaan rumpulippaaseen mahtui tosiasiassa 72 patruunaa. Lipas oli niin onnistunut, että Neuvostoliitto kopioi sen omaan käyttöönsä PPD ja PPSh-41 konepistooleihin.

Toisen maailmansodan loppupuolella suomalaiset vastavuoroisesti kopioivat hy-

väksi havaitun neuvostoliittolaisen PPS-43 konepistoolin, joka oli oikea malliesimerkki rakenteeltaan äärimmilleen yksinkertaistetusta massatuotantoaseesta. Suomalaista versiota KP-44 kutsuttiin yleisesti ”Peltiheikiksi” ja se oli muunnettu käyttämään Suomi-KP:n lippaita ja 9mm Para patruunaa.

Sodan loppua kohden konepistoolien kehitys kulki vääjäämättä kohti turhista hienouksista riisuttua, massatuotantoon optimoitua, nopeasti ja halvalla valmistettavaa konepistoolia, jollaista PPS-43, amerikkalainen M3 ”Grease Gun” ja englantilainen

Konepistoolien vanhempaa kaartia kuvattuna Satakunnan asehistoriallisen seuran näyttelystä.

jatkuu

Erkki Metsälä

26 KARHU

Etualalla UZIn konepistoolien tuoteperhettä. Taustalla muutamia versioita laajasti käytössä olvista MP5 konepistooleista.

Sten puhtaimmillaan edustivat. Osa tämän kehityssuuntauksen hedelmistä ei aivan ehtinyt kypsyä tuotantoon asti ennen sodan päättymistä ja tarve niiden massatuotannolle hiipui sodan jälkimainingeissa. Vuonna 1945 esitelty ruotsalainen Carl Gustav m/45 konepistooli löysi kuitenkin käyttöä kylmän sodan aikana mm. Yhdysvaltojen armeijassa tullen tunnetuksi mm. Lauri Törnin suosimana aseena Vietnamin sodassa. Toinen paljon käyttöä samaisella alueella nähnyt ase oli ranskalainen MAT-49.

Toista maailmansotaa seuranneet vuosikymmenet olivat modernin konepistoolin kehittämisen kulta-aikaa. Kuvaavaa tälle ajanjaksolle oli valmistusmenetelmien ja –materiaalien sekä turvaominaisuuksien kehitys ja konepistoolin muuttuminen kompaktimman kokoiseksi. Tälle ajanjaksolle sijoittuu lukuisia merkittäviä konepistoolimalleja, joista kaksi konepistoolia tai oikeammin konepistoolien tuoteperhettä erottuu kuitenkin selvästi muista: UZI ja Heckler & Koch MP5.

Vuonna 1950 suunnitellun, kompaktin kokoisen UZI-konepistoolin tunnis-

tettavimpiin piirteisiin kuuluu lipaskuilun yhdistäminen pistoolikahvaan, kahvavarmistin, teleskooppimallinen lukko, pikair­ roitettava piippu sekä äärimmäisen helppo huoltopurettavuus ja yksinkertainen rakenne. 1980-luvulla UZI:sta esiteltiin kaksi pienempää mallia Mini-UZI ja MicroUZI, joiden tulinopeus oli merkittävästi perusmallia (600 ls/min) korkeampi, MiniUZI:lla jopa 1600 ls/min. UZI:n perusmallia on valmistettu yli 10 miljoonaa kappaletta, enemmän kuin mitään muuta konepistoolia.

Vuosina 1964-1966 suunniteltu Heckler & Koch MP5 merkitsi ns. 3. sukupolven konepistoolin syntyä. MP5 ampui suljetulta lukolta ja siinä käytettiin konepistooleissa ainutlaatuista hidastettua rullasulkua, mikä mahdollisti kevyen ja pienikokoisen luistin käyttämisen. Aseen ergonomia ja tarkkuus olivat erinomaisia ja käsiteltävyys sarjatulellakin omaa luokkaansa. MP5SD oli integroidulla äänenvaimentimella varustettu versio, jolla pystyi ampumaan normaaleja yliäänisiä pistoolipatruunoita siten, että ne ammuttaessa muut-

tuivat käytännössä aliäänisiksi. Tällä ominaisuudella vältettiin yliäänisenä lentävän luodin repivä lentoääni, jota vaimennin ei pystyisi poistamaan. MP5K oli aseperheen erittäin kompaktin kokoinen versio, joka kehitettiin erityisesti henkivartijoiden ja turvamiesten käyttöön.

MP5 on säilyttänyt kilpailukykynsä näihin päiviin asti, kiitos paitsi hyvien ampumaominaisuuksien myös aseen modulaarisen rakenteen, jota sen valmistaja ja käyttäjät ovat pystyneet hyödyntämään täysimääräisesti. MP5 on tänäkin päivänä maailman suosituin erikoisjoukkojen ja poliisin käyttämä konepistooli. MP5:n hallitsevasta markkina-asemasta huolimatta on uusien konepistoolimallien kehitystyö myös kilpailijoiden leirissä jatkuvaa. Tämä väsymätön kehitystyö yhdessä ns. PDW-aseiden (Personal Defense Weapon) yhä jatkuvan suosion kanssa antavat syyn uskoa, että konepistoolin tarina ei ole vielä lähelläkään loppuansa.

JUHA VIROLA

KARHU 27 27 KARHU

KOKOUKSIA Pasi Lahtonen

Satakunnan Reserviläispiiri ry:n syyskokous

pidettiin 21.10.2021 Katinkurun ampumakeskuksessa, Porissa. Vuonna 2022 puheenjohtajana jatkaa Jari Multisilta.

Kokouksessa vahvistettiin toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2022. Piirimaksuun ei tullut muutosta. Tilaisuudessa jaettiin ensimmäiset piirille suunnitellut ansiomitalit.

Mitalien suunnittelu ja hankinta oli päätetty jo vuonna 2006, mutta taloudellisesta tilanteesta johtuen mitalien hankinta siirtyi. Hallitus päätti uudelleen ottaa esille mitalien hankinnan. Hankinta ja mitalisäännöt olivat kevään kokouksessa, jossa hankinta ja käyttöönotto päätettiin. Hakemuksia tuli yhdistyksistä kiitettävästi. Mitalien haku on toukokuussa ja luovutus piirin syyskokouksessa.

Satakunnan Reserviupseeripiirin syyskokous

Satakunnan Reserviläispiirin uudet ansiomitalit ...

pidettiin 27.10 Ravintola Unelma, Ulvilassa. Tilaisuudessa esitelmän piti aluetoimiston päällikkö everstiluutnantti Petteri Iitti. Esitelmän pitäjälle luovutettiin piirin pöytäviirin.

Piirin uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Janne Huttunen, 1. varapuheenjohtaja Pasi Suominen ja 2. varapuheenjohtaja Jani Lavonen. Toimintasuunnitelma ja talousarvio vuodelle 2022 hyväksyttiin. Piirimaksuun ei tullut muutosta.

Vuoden 2022 aikana Satakunnan reservipiirit järjestävät piirien ampuma- ja urheilukilpailuja piirien kilpailukalenterin mukaisesti. Tapahtumien järjestämisessä seurataan viranomaisten korona-ajan määräyksiä, ohjeita ja suosituksia.

Länsi-Suomen Erämessut järjestetään 13.-15.5.2022, molemmat reservipiirit ovat mukana esittelemässä reserviläistoimintaa. Mukana on myös SRA -toiminnan esittelyä ja EKO-aseammuntaa.

... ja ensimmäiset kultaisen ansiomitalin saajat: Jari Multisilta, Pasi Lahtonen, Petri Ranta, Saku Mekkonen ja Aarni Aaltonen.

Lista kaikista mitalinsaajista löytyy sivulta 31.

28 KARHU

KILPAILUJA

Satakunnan Reserviupseeripiiri ry Satakunnan Reserviläispiiri ry

VUODEN 2022 KILPAILUKALENTERI

14.-15.5. Sovellettu Reserviläisammunta SRA Harjavallan Reserviläiset /Pasi Kaukkila

11.6.

Sammon Pytty Punkalaitumen Reserviläiset/Jari Nieminen

4.8.

Pistooliampumasuunnistus Noormarkun-Ahlaisten Reserviläiset/Juhani Koskiranta

11.8.

Maastokilpailu Noormarkun Seudun Reserviupseerikerho/Ruuhilahti

25.8.

Perinneasekilpailu 25 m koulu ja 25 m kuvio Porin Seudun Reserviläiset/Raimo Suominen

Armalabs Urheiluampujan aseliike info@armalabs.fi puh. 040 539 3590 Friitalantie 11 B, 28400 Ulvila

KARHU 29

Nakkilan perinteinen kinkkukisa Nakkilan Reserviläiset järjestivät kinkkukisan ilma-asein.

Ilma-aserataa on uudistettu leaderhankkeena. Osalle kilpailijoista kyseessä oli ensimmäinen kisa ja tutustuminen uudistettuun rataan. Ihan valmis ei rata vielä ole. Hirvessä käytettiin vanhaa taululaitetta. Pistoolin ja kiväärin osalta tekniikka ja ampumapaikat ovat kunnossa! Pistoolin ja kiväärin osalta luodit ammutaan elektroniseeen taululaitteeseen ja osumat sekä tulos ovat heti katsottavissa ampujan vieressä olevalta näytöltä. Myös tuloslaskenta nopeutuu.

Kisassa ammuttiin kolme eri lajia. Ilmapistooli, ilmakivääri ja ”ilmahirvi”. Hirveä ammuttiin optiikalla varustetulla kiväärillä.

Kussakin lajissa ammuttiin kahdeksan laukausta. Kolmen lajin osumapisteet laskettiin yhteen.

Harmittavasti kovin moni ampuja oli

estynyt saapumasta. Kilpailijoita oli vain kuusi.

Ampuminen on parasta !

Nyt kannattaa olla yhteydessä Nakkilan Reserviläisiin ja tiedustella mahdollisuutta päästä kokeilemaan uutta rataa.

Rata on mitä mainioin paikka harjoitella talviaikaan. Samalla voi löytyä ihan uusi laji.

ESA RANNISTO Nakkilan Reserviläiset

Kilpailun tulokset

Hirvi 1. Jukka Levola 48 2. Veeti Lindstedt 61 3. Oikonen Kari 41 4. Lindstedt Niilo 41 5. Rajala Mika 55 6. Lahtonen Pasi 30

Pistooli 62 47 67 63 53 41

Kivääri 69 46 64 35 27 29

Yht. 179 154 152 139 135 100

RESUL kilpailukalenteri 2022 Ampumahiihto Ilma-asekilpailut Pistooliampumahiihto Reserviläispilkki Ampumasuunnistus Pistooliampumajuoksu Sotilasmoniottelu Perinneasekilpailu RESUL Four Day March Frisbeegolf

Jurva Kuusankoski Kuhmo Pyhäjärvi Kärkölä Imatra Hollola Hollola Suomi Oripää

26.-27.2 12.-13.3.

27.3. huhtikuu 23.4.

7.5.

7.-8.5.

14.-15.5.

26.-29.5.

10.-12.6.

Reserviläisammunnat Falling Plates Reserviläisgolf SRA:n SM-kilpailut Tarkka-ammunnan SM Vahvin reserviläinen Reservin ampumamest.

Kivääri 300m Syysjotos Maastopyöräjotos

Hiukkavaara Mikkeli Mäntsälä Rovajärvi Hankoniemi Ylihärmä Mikkeli Mikkeli Haapajärvi Pieksamäki

2.7.

9.7.

9.7.

4.-7.8.

19.-21.8.

21.8.

9.-11.9.

10.9.

17.-18.9.

24.-25.9.

30 KARHU

YLENNYKSET Lounais-Suomen aluetoimiston ylennykset 6.12.2021, reservin aliupseerit ja miehistöön kuuluvat reserviläiset Sotilasarvoon YLIVÄÄPELI Kai Pekka Johannes Huovinen Huittisista, Riku Juhani Inkinen Harjavallasta, Ilkka Juhani Perkkola Nakkilasta, Teijo Kaarlo Ilari Reunanen Porista, Olli-Ville Sakari Valtonen Eurasta, Aleksanteri Henri Virta Porista.

Sotilasarvoon VÄÄPELI Juha Matti Erkkilä Ulvilasta, Paavo Armas Luukkala Porista, Tomi Petteri Pirhonen Porista, Jussi Matti Rinne Porista.

Sotilasarvoon YLIKERSANTTI Dmitrij Daniel Fiskaali Harjavallasta, Iiro Johannes Hartman Porista, Tuukka Reinhold Hietalahti Porista, Jussi Tapio Jokinen Raumalta, Ari Markus Juntunen Porista, Eero Johannes Koivisto Porista, Niko Anton Kalervo Koivunen Porista, Kimmo Johannes Laine Harjavallasta, Tapani MIkael Metsävuori Eurasta, Juha Matti Röppänen Porista, Kalle Sakari Saarela Porista, Antti Arvo Juhani Saarinen Raumalta, Jusa Juhani Savolainen Huittisista, Joakim Mikael Smedroos Porista, Tero Petteri Välilä Säkylästä.

Sotilasarvoon KERSANTTI Tuomas Jussi-Pekka Aro Porista, Sami Jari-Pekka Hautamäki Eurajoelta, Jenna Karoliina Hyvönen Raumalta, Matti Johannes Iisakkala Porista, Joonas Jesperi Kankaanpää Porista, Oskari Samuel Karevaara Porista, Mikko Tapio Karvonen Nakkilasta, Aleksanteri Johannes Lantto Porista,

Jaakko Oskari Lehtonen Porista, Eero Ilmari Marttunen Merikarvialta, Sami Olavi Metso Porista, Teemu Tapio Nordlund Eurajoelta, Ilari Kristian Pullinen Porista, Tuomas Taisto Ilmari Rostedt Porista, Juha Olavi Voutilainen Raumalta.

Sotilasarvoon ALIKERSANTTI Rami Veikko Elomaa Porista, Emmi Eveliina Heino Raumalta, Jan Petteri Hurskainen Porista, Joakim Harald Ketola Porista, Maria Susanna Lehtonen Säkylästä.

Sotilasarvoon KORPRAALI Janne Ilmari Ahto Raumalta, Jussi Tapani Alanen Huittisista, Nikolas Stefan Manuel Alasmäki Porista, Tero Erik Gustafsson Raumalta, Juha Pekka Haapala Porista, Asko Sakari Heinonen Eurasta, Petri Johannes Juhala Raumalta, Tomi Tuomas Benjamin Kekki Porista, Teemu Miikkael Koivunen Eurasta, Joel Nico Tapani Laakso Porista, Juuso Lauri Antero Laukkanen Harjavallasta, Kalle Erik Mykrä Porista, Pekka Juhani Naskali Porista, Harri Olavi Ojala Huittisista, Juhani Matias Oksman Porista, Jussi Ensio Parantainen Raumalta, Tero Jukka Polvi Porista, Petri Viljami Rantavalli Porista, Erno Johannes Repo Raumalta, Ari Pekka Risulahti Karviasta, Oskari Frans Mikael Saarinen Raumalta, Tero Erland Sainio Eurasta, Juha-Matti Tapani Vesamäki Huittisista, MIkael Onni Johannes Vettenranta Kankaanpäästä, Janne Mikael Vähäkoski Kankaanpäästä, Jani Kalervo Väliviita Raumalta.

YLIMATRUUSIKSI Jarno Lassi Johannes Lahdenperä Raumalta, Tommi Petteri Salo Porista.

KARHU 31

Tasavallan presidentti on ylentänyt Itsenäisyyspäivänä 6.12.2021 seuraavat reservin upseerit Sotilasarvoon KAPTEENI Mikko Tapio Lemmetty Eurajoelta, Timo Mikael Walli Porista, Lauri Sakari Valtonen Porista.

Sotilasarvoon YLILUUTNANTTI Asko Tapio Lammela Porista, Antti Viljami Riepponen Porista, Jere Johannes Nokkonen Porista.

Sotilasarvoon LUUTNANTTI Riku Tuomas Tapani Lahtinen Porista, Jani Kalevi Lehtonen Raumalta, Santeri Nestor Nikolai Paavola Raumalta, Benjami Markus Miikkael Turpeinen Porista, Nooa Jakim Ylitalo Porista.

Reserviupseeriliiton myöntämät Harjavallan juhlassa jaetut ansiomitalit: Kultainen ansiomitali Juho Tapio Koota Pekka Rikala Matti Uotila Hopeinen ansiomitali Jouni Unkuri Jari Hakulinen Erkko Leino Mikko Matti Sakari Heinola Erkki Vilen Matti Pohjonen Kai Valdemar Hakanen Pronssinen ansiomitali Hannu Simula Jaakko Suontausta Petteri Särkiniemi

Reserviläisliiton huomionosoitukset 31.12.2021 Kultainen ansiomitali Raimo Suominen, Pori Hopeinen ansiomitali Hannu Hiljanen, Nakkila Jorma Lamminen, Pori Jimmy Rehelmä, Pori Reijo Tuomala, Ulvila

Satakunnan Reserviläispiirin huomionosoitukset Kultainen ansiomitali Matti Ojanperä no 2 piirin kunniapuheenjohtaja Pasi Rainiola no 3 Noormarkun-Ahlaisten Reserviläiset Jari Multisilta no 4 Satakunnan Reserviläispiirin puheenjohtaja Aarni Aaltonen no 5 Porin Seudun Reserviläiset Pasi Lahtonen no 6 Nakkilan Reserviläiset Saku Mekkonen no 7 Kokemäen Reserviläiset Petri Ranta no 8 Satakunnan Reserviupseeripiirin puheenjohtaja Hopeinen ansiomitali Veli Lempinen Kokemäen Reserviläiset Raimo Suominen Porin Seudun Reserviläiset Miika Pennanen Porin Seudun Reserviläiset Jimmy Rehelmä Porin Seudun Reserviläiset Ilari Pullinen Porin Seudun Reserviläiset Esa Rannisto Nakkilan Reserviläiset Mikael Aleksi Afkir Nakkilan Reserviläiset Pronssinen ansiomitali Toni Isotalo Kokemäen Reserviläiset Raimo Räihä Nakkilan Reserviläiset Mika Rajala Nakkilan Reserviläiset Juha Kallava Kokemäen Reserviläiset Vesa Häkli Kokemäen Reserviläiset

Satakunnan Reserviupseeripiirin huomionosoitukset Kultainen ansiomitali Jari Multisilta Satakunnan Reserviläispiiri puheenjohtaja Petri Kosonen Lounais-Suomen MPK piiripäällikkö

32 KARHU

Puolustusvoimat

VAPAAEHTOISEN MAANPUOLUSTUSTYÖN TUKIJAT: Satakunnan Osuuskauppa, Länsi-Suomen Osuuspankki.