4 minute read
Toiminnallisen pistooliammunnan kurssilla
Tietoa kurssista:
• Tavoitteena pistooliammunnan perusteet • Ammattimainen ja turvallinen aseenkäsittely • Ampuminen pistoolilla tilanteen mukaisesti • Kurssin suorittaminen mahdollistaa osallistumisen pistooli 2-kurssille • Kurssilla ammuttiin keskimäärin 650ls / kurssilainen • Järjestäjänä Rauman Seudun Reserviläiset ry • Tulossa keväällä 2022 Kivääri-, Pistooli- ja Haulikko 1 -kurssit
Advertisement
Reserviläisen toiminnallinen pistooli 1-kurssi 25.-26.9. Raumalla kurssilaisen silmin
Olen vasta aloittanut ammuntaharrastuksen puolisoni ja Harjavallan Reserviläisten opastamana. Intoa oppia ja opetella on valtavasti ja vaikka olenkin myöhäisherännäinen ja aikuiseen ikään ennättänyt naishenkilö, ei jarruttelu ole ikinä sopinut luonteelleni. Ampumaan oppii ampumalla ja onnekseni olen saanut siihen kaikki mahdollisuudet. Pienen potkaisun se vaati, että silmäni avautuivat, mutta sen jälkeen suunta on ollut selvä. Tavoitteena SRA-kortti!
Eräänä päivänä sainkin viestinä linkin Rauman Seudun Reserviläisten järjestämään pistooliammunnan kurssin tapahtumailmoitukseen saatesanoin: ”Mene tuonne”. Innostus oli valtava siihen asti, kunnes ilmoituksesta luin, että mukaan pitäisi ottaa oma ase ja patruunat. Luonnollisestikaan minulla ei vielä lupia moisiin ole, mutta eipä hätää, sillä laina-ase ja patruunat järjestyivät viikonlopuksi käyttööni samoin kuin muukin tarvittava ja itseltäni puuttuva varustus. Kurssille siis.
Kurssi aloitettiin lauantaina aamulla klo 8.00 aamupalan ja esittelyiden merkeissä. Kurssin johtaja Tero Leino kertoi viikonlopun ohjelmasta ja esitteli kouluttajat, jonka jälkeen me kurssilaiset pääsimme esittäytymään. Meitä oli neljätoista varsin eri ikäistä ja -tasoista kurssilaista ja sain yksin edustaa omaa sukupuoltani. Eipä tuo menoa haitannut, sillä yhtenä jätkänä muiden joukossa vanhalla old schoolmeiningillä mentiin. Esittelyiden jälkeen pääkouluttajamme Jari Sievänen piti teoriaosuuden, jossa kävimme läpi pistooliammunnan historiaa ja nykypäivää, sekä niitä asioita, joita viikonlopun aikana harjoittelemme käytännössä radalla.
Teoriaosuuden jälkeen oli sitten aika siirtyä ampumaradalle. Hieman jännitti, miten tulisin pärjäämään, mutta pää- ja apukouluttajat olivat hienosti tehtäviensä tasalla neuvoen ja korjaten välittömästi virheitä, joita tein. Toisaalta olikin hyvä, etten ollut vielä ennättänyt oppia tapoja, joiden poiskarsiminen olisi saattanut olla hankalaa, vaan pääsin valvotusti opettelemaan asioiden oikein tekemistä.
Aloitimme ihan perusammuntaharjoituksilla mustiin täpliin, jonka jälkeen aloimme hioa juttuja askel kerrallaan. Minä sain paneutua kunnolla oikeanlaiseen laukaisutekniikkaan ja puristavaan laukauksen.
Päivän aikana harjoitukset etenivät loogisesti ja pääsimme kokeilemaan myös polviasennosta sekä eteen- ja taaksepäin liikkeestä ampumista. Myös käännöksiä ja niiden jälkeen ampumista harjoiteltiin, sillä välillä uhka tuli oikealta tai vasemmalta, välillä taas selän takaa. Käsitteet pikalataus, taktinen lataus ja putkinäön rikkominen kävivät tutuiksi lauantain aikana. Päivän päätteeksi alkoikin oma kovalevy olla ylikuormitustilassa runsaan informaation takia ja taisipa yö mennä enemmän asioiden prosessoimiseen kuin nukkumiseen.
Sunnuntaiaamu alkoi ampumaradalla yhdeksältä kuivaharjoittelun merkeissä. Kertasimme hieman lauantain oppeja ja harjoittelimme häiriönpoistoa latareiden kanssa. Erityisesti mieleen jäi saksalainen pornohäiriö, ehkä nimityksensä takia, mutta nyt tuokin ti-
lanne on tuttu ja osaan toimia, mikäli sellainen joskus eteen tulee. Siis aseen kanssa, pienenä tarkennuksena. Ankkakävelyharjoitukset jatkuivat sunnuntainakin ja viimein käsky kävi lounaalle. Ilolla saan todeta, että ruokaan oli todella satsattu tällä kurssilla! Armeija marssii vatsallaan ja samaa metodia toteutettiin meidän kurssilaistenkin kohdalla.
Kun kello löi kaksitoista, olimme täydessä taisteluvalmiudessa radalla. Aloitimme taas perusasioilla ja homma jatkui nousuvoittoisesti haastekertoimen lisääntyessä. Nyt opeteltiin lisää ampuma-asentoja ja päästiin jo ihan sinne ruohonjuuritasolle, eli maasta kyljellään ampumiseen. Liikettä otettiin hommaan myös rutkasti lisää, ja seuraavaksi liikuttiin myös sivusuunnassa. Lopulta pääsimme siihen vaiheeseen, että kuljimme pienissä ryhmissä käskyjen mukaan kaikkiin mahdollisiin suuntiin katseet tauluissa ampuen aina kun kuulimme ”uhka”! Aika monta lippaallista sai lennosta ladata harjoituksen aikana pistooliin ennen kuin tämä suoritus oli valmis. Hiki tuli, sillä hieno auringonpaiste ja lämpö hemmotteli meitä koko kurssin ajan. Järjestävä taho oli muistanut tilata meille kaiken muun hyvän lisäksi myös loistavat kelit koko viikonlopuksi.
Asennon, suunnan ja ammuttavan kohteen vaihtoja tehtiin pitkinä sarjoina ja tauot menivätkin sitten lippaita täytellessä.
Harjoittelimme myös lähipuolustustilannetta, jossa pääsi lataamaan tulta suoraan vihollisen munille, keskimassaan ja päähän. Huumoria viljeltiin kurssilla kosolti ja tämän harjoituksen aikana pohdittiinkin sitä, että onko miehen tai ikääntyneen naisen nänni samalla korkeudella kehoa, jos pistoolia pitäisi pidellä suunnilleen niillä main?
Vielä ennätettiin mitata jokaiselta, kuinka nopeasti laukaukset lähtevä merkistä ja tehdä muutama mukava perusharjoitus päivän päätteeksi ennen kuin oli aika viheltää peli poikki, tyhjentää lippaat patruunoista ja viedä kamat autoon. Melkoinen määrä panoksia kului kahdessa päivässä. Oma saldoni oli 631 patruunaa, eli aika lähelle osasivat järjestäjät arvioida menekin, sillä kurssille oli ohjeistettu varaamaan 700 patruunaa.
Pienen hylsysulkeisen jälkeen menimme vielä tekemään loppuyhteenvedon kahvin ja omenapiirakan äärelle ja jokaisella oli mahdollisuus kertoa mielipiteitään kurssista. Tyytyväisiä kommentteja sateli runsaasti ja ainakin itse koin saaneeni omaan työkalupakkiin roimasti uutta sisältöä. Kurssin edulliseen hintaan nähden ainakin itse sain vastinetta todella runsaasti. Seuraava tehtävä onkin jäsennellä opittuja asioita mielessäni ja tehdä kuivaharjoittelua ennen seuraavaa varsinaista ammuntakertaa.
Kannattiko keltanokan lähteä kurssille? Ehdottomasti kyllä. Kun vaan keskittyi omaan tekemiseen ja pyrki sisäistämään asioita pala kerrallaan, alkoi homma rokata. On turha lähteä vertaamaan omaa osaamistaan kokeneempien suorituksiin, mutta kun huomaa oman edistymisen, on fiilis mahtava. Kannattaa lähteä rikkomaan omia rajojaan poistumalla mukavuusalueeltaan ja huomata, että hitto osaanhan minä jotain!
Pienistä puroista suuret joetkin sitten aikanaan alkavat kasvaa.
Iso kiitos vielä kerran kurssin järjestäjälle ja kaikille kouluttajille, jotka meitä viikonlopun kärsivällisesti ja positiivisella asenteella opastitte, unohtamatta erinomaista ruokahuoltoa. Seuraavaa kurssia odotellessa.
– KRISTA –
