Kansi: Ampumaradalla vietetty aika on hyödyksi. kuva: puolustusvoimat
Reserviupseeripiiri ry:n
KARHU Päätoimittaja
Juhani Lukka
Toimituskunta
Eemeli Lappalainen
Jari Multisilta
Esa Rannisto
Petri Ranta
Marjo Sarmet
Raimo Suominen
Kimmo Tuomi
Juha Vasama
Materiaalin toimitus
Sähköpostiosoitteeseen: juhani(at)lukka.fi
Hyvät Karhu -lehden lukijat
Tätä pääkirjoitusta kirjoittaessani eletään viikkoa, joka päättyy reserviläispiirien ja reserviupseeripiirien toiminnanjohtajien neuvottelupäiviin. Heti kyseisen tapahtuman jälkeen on molempien liittojen hallitusten kokoukset.
Kaikkien tapaamisten keskeinen teema on valmistautuminen liittokokouksiin, jotka pidetään Tampereella 22.–23.11.2025. Suomen Reserviupseeriliiton, Reserviläisliiton, Maanpuolustuskiltojen liiton, Maanpuolustusnaisten liiton ja Reserviläisurheiluliiton yhteinen kokoustapahtuma Samoilla Raiteilla järjestetään Tampereella.
Kokousviikonlopun sunnuntai käynnistyy jumalanpalveluksella Tampereen tuomiokirkossa. Aamupäivällä järjestetään myös Pirkanmaan Reserviupseeripiirin 75-vuotisjuhlavastaanotto. Jumalanpalveluksen jälkeen on lippulinna ja seppeleenlasku Kalevankankaan hautausmaalla. Tapahtumaviikonlopun päättää Valtakunnallinen Maanpuolustusjuhla Sokos Hotel Tornissa.
Näinä aikoina aktiivisuus maanpuolustusjärjestöissä on tärkeää. Lähes päivittäin kuulemme uutisia, joiden pääteema on epävakaus maailmassa. On paljon konflikteja ja pesäkkeitä, joissa kytee. Maanpuolustusjärjestöt tarjoavat yhdistystoiminnan lisäksi yhteisöllisyyttä sekä tietoa siitä, mitä näissä kriisipesäkkeissä tapahtuu.
Toimintakykyä voi lisätä erilaisissa liittojen tilaisuuksissa ja tapahtumissa. Niin liikunnan, ammunnan kuin erilaisen kilpailutoiminnan parissa on mahdollisuus myös osallistua maanpuolustustyöhön. Nämä kaikki tarjoavat yhteisön, jossa samanhenkisten kanssa on hyvä vaihtaa ajatuksia ja olla mukana toiminnassa.
Hienoa, että juuri sinä olet lähtenyt mukaan maanpuolustusjärjestöjen toimintaan Satakunnassa. Nähdään Tampereella liittokokousten viikonlopussa yhteisen asian parissa.
Satakunnan Reserviupseeripiiri ry
JUHA VASAMA puheenjohtaja
Markku Neiramaa on ollut kiinteästi mukana SRA-ammunnan kehityksessä lajin alkuvuosista lähtien. Ase pysyy edelleen tiukasti otteessa lähestyvästä 80-vuotispäivästä huolimatta.
Markku Neiramaa:
Trapin ja practicalin kautta SRA:n juurille
Markku Neiramaa liittyi Porin Reservinaliupseerit ry. jäseneksi vuonna 1969.
– Isäni oli nähnyt Satakunnan Kansa lehden yhdistyspalstalla ilmoituksen, jossa mainittiin hotelli Otavan kellarissa pidettävän Laivaston Reservinaliupseerit yhdistyksen perustava kokous. Sellaista yhdistystä ei kuitenkaan perustettu, mutta samassa tilaisuudessa ollut silloinen hotellin omistaja muistutti mahdollisuudesta liittyä jo olemassa olevan reserviläisyhdistyksen jäseneksi, Neiramaa muistelee.
– Olin jo pikkupojasta asti kuunnellut isäni tarinoita hänen suojeluskunta-ajoiltaan, käyntejä ampumaradoilla sekä erilaisissa harjoituksissa käyntejä. Taisi olla hieman romantisoituja isän muistelut, minuun
ne upposivat – isänmaallisuus ja maanpuolustusaate vetivät puoleensa.
Haulikosta pistooliin
Markku Neiramaan ampumaharrastus käynnistyi, kun hän suoritti metsästyskortin vuonna 1969 ja liittyi metsästysseuraan. Aluksi harrastus keskittyi pelkästään haulikolla ampumiseen. Seuraavana vuonna hän vaihtoi työpaikkaan, jolla oli oma sisäampumarata. Silloin Neiramaa hankki .22 kaliperin aseen.
– Samalla radalla kävi pari Satakunnan Ampujien pistooliampujaa, jotka kertoivat Katinkurun ampumaradalla olevan huomattavasti paremmat olosuhteet lajin harrastamiseen. Liityin Satakunnan Ampujat ry:n jä-
seneksi vuonna 1971. Varsinaisena lajina oli aluksi kansallinen trap – joku lusikkakin tuli – myös metsästysammunnat kuuluivat lajivalikoimaan, kertoo Markku Neiramaa.
– Jossain vaiheessa isommat kaliberit alkoivat kiinnostaa ja siluettiammunta tuli mukaan kuvioihin. Lajiahan ei tuolloin voinut Katinkurussa harrastaa, piti mennä muualle ampumaan. Porukalla käytiin ympäri maakuntaa eri metsästysseurojen radoilla ampumassa. Viimein päästiin Vammalan Matinsuolle ampumaan pidempiäkin matkoja.
Erikoisammuntaa!
– Kerran Huhtalan radalla Yyterissä oli joku porukka ampumassa, näillä oli pistoolit ko-
kuvat: Juhani Lukka
telossa vyöllä ja lippaat samoin. Olivat rakentaneet jonkinlaisen radan trukkilavoista jota siinä ihmettelimme. Vastauksena ihmettelyymme saatiin, tämä on sitä IPSCammuntaa.
Tämä oli Neiramaalle jotain aivan uutta ja ihmeellistä.
– Meitä oli viitisen innokasta kaveria, päätimme perustaa ampumaseuran, jonka lajivalikoimaan kuuluisivat siluetti ja IPSC. Seuran nimeksi tuli Erikoisampujat ry.
Ajat kuitenkin muuttuivat, Katinkuru sai oman radan niin siluetille kuin practicalille. Satakunnan Ampujiin perustettiin oma Erikoisampumajaosto.
– Practical-ammunta jäi osaltani kakkoslajiksi -90 luvun puolivälin jälkeen, olin ylituomarin ominaisuudessa useamman vuoden ajan toiminut niissä kilpailujen valvojana, mikä vaikeutti keskittymistä itse kilpailemiseen.
SRA syntyy
Practical harrastajien joukossa oli reserviläisiä, joilla oli kiinnostusta kehittää lajia hieman militaristisempaan suuntaan – armeijavarusteet ja -asut olivat practicalissa kielletty. Neiramaa kertoo, että Helsingissä oli 1990-luvun alussa perustettu SPOL-kilta, sen puheenjohtajana oli tuolla Yyterissäkin tavattu Tomi Kallio. Hän oli laatinut sovelletulle reserviläisammunnalle alustavat säännöt ja kilpailujen järjestämisohjeet.
Ensimmäiset Sovelletun Reserviläisammunnan kouluttajat koulutettiin vuonna 1994 Pirkkalassa Reserviläisurheiluliiton toimesta.
– Meitä porilaisia taisi olla paikalla Marko Levonen ja allekirjoittanut. Seuraavan vuoden keväällä järjestettiin Säkylässä Maanpuolustuskoulutus ry:n toimesta Varsinais-Suomen lisäkurssi 7/95 Porin Prikaatin tukemana. Tarkoituksena oli opettaa kurssilaiset toimimaan kouluttajina sovelletuissa reserviläisammunnoissa.
Lajin ensimmäiset SM-kilpailut pidet-
tiin sitten 19.–20.08.1995 Hollolan Hälvälässä SPOL-killan järjestämisvastuulla.
Osanottajia kilpailussa oli tuolloin 78 ampujaa ja Markku Neiramaan löytyi tuloslistasta sijalta 24. Kymmenen vuotta myöhemmin Säkylässä hän voittikin jo Y 50-sarjan Suomen mestaruuden.
Nopeasti kehittyvä laji
Ensimmäiset ResUL:n hyväksymät lajisäännöt otettiin käyttöön kesällä 1997.
Lajin kehitys on ollut suhteellisen nopeaa, aseet ja varusteet muuttuneet, optiikkaa on tullut lisää ja se on parantunut. Neiramaan mielestä etenkin itselataavien AR-tyyppisten lipashaulikkojen tuleminen markkinoille on tuonut lisäväriä haulikkorasteille – kenellä toimii, kenellä ei.
– Lajinomainen harjoittelukin on helpottunut parempien varusteiden myötä.
Kehitys on todella mennyt oikeaan suuntaan, koulutukseenkin tunnutaan panostettavan, toivottavasti myös kouluttajiin panostetaan riittävästi. Tällä hetkellä taitaa rekisteröityjä lajin harrastajia olla jo yli 15 000, oma ID:ni taisi olla 379.
– Sääntömuutoksiin ainakaan itselläni ole ajatusta, eikä kait tarvettakaan muutoksiin, ”vanha koira ei opi enää uusia temppuja,” mitä nyt meille yli-ikäisille voisi hieman lisätä sarjoja.
– Harjoitteleminen on kyllä jo jäänyt minimiin, kuivaharjoittelua kotioloissa, aseen vetoa kotelosta, tähtäinkuvan ottoa ja lippaanvaihtoa. Aika harvoin olen enää a-radalla, ehkä kaksi, kolme kertaa kuussa. Kilpailut ovat jääneet piiritasolle sekä seuran omiin kuukausittaisiin pistekisoihin, Neiramaa toteaa.
– Uskoisin, että samaa jatketaan ensikaudellakin, ilman suurempia tavoitteita, hyvässä seurassa kaverien kanssa, kunhan terveyttä piisaa ja patruunat eivät lopu.
Puutarhan hoitoa ja sukututkimusta
Merkku Neiramaa kertoo arkeen kuuluvan nyt omakotitalon pihapiirin syyskunnostusta, puiden ja pensaiden leikkuuta, aitakin pitäisi korjata.
– Kirpputorien kirjatarjonnat pitäisi tsekata, Kontissa käydään päivittäin tutkimassa paikallishistoriaa käsittelevä kirjahylly. Illalla uppoudutaan sukututkimuksen saloihin, sitä on jatkunut jo pian 30 vuotta. Esi-isä, luutnantti Gabriel Saren, joutui vangiksi ja vietiin Siperiaan Viipurin antautuessa 1709. Hän palasi 12 vuoden jälkeen takaisin ja sai Kokemäen komppanian katselmuskirjurin vakanssin. Kaveri oli pitänyt päiväkirjaa koko tämän ajan, ja tarina on kansien välissä. Sen sovittaminen sukujuttuihin olisi nyt seuraava projekti tulevana syksynä. Että tällaista.
LUKKA
JUHANI
Markku Neiramaa kilpailee edelleen piiritasolla ja seuran omissa kilpailuissa.
Reserviläisten koulutuspäivä Katinkurussa
6.9. toi reserviläisille koulutusta matalalla kynnyksellä
kuvat: Jani Wahlman
Porin Seudun Reserviläiset järjesti yhteistyössä MPK:n kanssa Reserviläisten koulutuspäivän Katinkurun ampumaradalla lauantaina 6.9.2025. Puolustusvoimien aluetoimiston toivomaan koulutuspäivään kutsuttiin sellaisia alueen reserviläisiä, jotka eivät ole olleet mukana harjoitustoiminnassa tai juuri MPK:n toiminnassakaan.
– Tapahtuman kautta saamme paljon ensikertalaisia MPK:n kurssille. On myös kouluttajille palkitsevaa, kun koulutettavilla on kova motivaatio oppia eri aiheista. Osallistujille päivä avaa silmiä sille, miten reserviläisten koulutus toimii tänä päivänä, kommentoi MPK Lounais-Suomen koulutuspäällikkö Hannu Lammintausta.
Päivään osallistui 42 kurssilaista, ja toimitsijat mukaan lukien päivän vahvuus oli 67 henkilöä. Päivän aikana osallistujat saivat koulutusta taisteluensiapuun, panssarintorjuntaan sekä ammuntaan MPK:n kivääreillä. Useille osallistujille aiheet ja opetetut tiedot olivat suurimmalta osalta uusia.
Porin Seudun Reserviläiset vastasi tapahtuman paikoituksesta, ilmoittautumisesta ja huollosta, ja yhdistyksen toimijat johtivat myös ampumakoulutuksen. Katinkurun ampumarata-alue tarjosi tapahtumalle erinomaiset puitteet.
– Koulutuksessa reserviläinen kouluttaa
– Koulutuksessa reserviläinen kouluttaa reserviläistä. Oman kulmansa annettavaan koulutukseen tuo se, että suurin osa osallistujista on ensikertalaisia.
reserviläistä. Oman kulmansa annettavaan koulutukseen tuo se, että suurin osa osallistujista on ensikertalaisia. Koulutukset tuleekin suunnitella tämä huomioiden, kertoo kurssinjohtaja Tero Helle
Nykymuotoisia reserviläisten koulutuspäiviä alettiin järjestää Lounais-Suomessa viime vuonna. Tänä vuonna MPK Lounais-Suomi oli toteuttanut jo kaksi koulutuspäivää eri paikallisyhdistysten kanssa, ja vielä yksi koulutuspäivä on tulossa tätä kirjoittaessa.
– Koulutuspäivän keskeisiä asioita ovat yhteistyö paikallisyhdistyksen kanssa sekä matalalla osallistumiskynnyksellä reserviläisille tarjottava tapahtuma, kertoo MPK Lounais-Suomen valmiuspäällikkö Markku Taalikka, ja lisää että hyvä jatko tälle on MPK:n tarjoama paikallispuolustuksen peruskurssi. Tapahtuma sujui kaikin puolin erinomaisesti koulutusta ja huoltoa myöten, ja myös mahdollisesta jatkosta käytiin päivän aikana keskusteluja. MPK:n ja paikallisyhdistyksen yhteistyö toimi niin ikään mutkattomasti, ja monia yhdistystoimijoita toimiikin muun muassa MPK:n kouluttajina ja kurssinjohtajina.
JANI WAHLMAN
Katinkurun maja täyttyi alkupuhutteluun osallistuvista koulutettavista.
FPV-droneja Ukrainassa.
Dronet modernissa sodankäynnissä: Mitä reserviläisen on syytä ymmärtää?
Sodankäynnin teknologiat kehittyvät tällä hetkellä hengästyttävän nopeasti. Erilaisia termejä ja käsitteitä vilisee uutisissa ja niissä harvalukuisissa Puolustusvoimien koulutusmateriaaleissa, jotka ovat reserviläisten saatavilla. Dronet ovat yleistyneet sodankäynnin välineenä niin merellä kuin maallakin, mutta ennen kaikkea ilmassa. UAS (Unmanned Aircraft System) eli miehittä-
mättömät ilma-alusjärjestelmät ovat vakiinnuttaneet asemansa osana modernia sodankäyntiä ja tässä jutussa keskitytään nimenomaan lentäviin droneihin.
Markkinoiden laajentunut drone-tarjonta ja laskeneet hankintahinnat ovat luoneet tilanteen, jossa rintamalinjan eteen kyetään kustannustehokkaasti luomaan noin 20 km syvä tuhoamisalue, jossa on jatkuva ilma-
tiedustelu. Tällä alueella ilmatiedustelun avulla kyetään tehokkaasti johtamaan epäsuoraa tulta ja hyökkäysdroneja, sekä tuottamaan suurella tarkkuudella tappioita viholliselle. Droneilta suojautuminen on vaikeaa, eikä niiltä voi suojautua perinteisillä asejärjestelmillä. Drone-taktiikan ymmärtäminen on reserviläiselle tärkeä osa valmiutta toimia nykyaikaisen sodan toimintaympäristössä.
Mykhailo
Tiedustelulennokeista
hyökkäysdroneihin
Tiedustelulennokit (joko kiinteäsiipiset tai pyöriväsiipiset) täyttävät nykyaikaisessa sodassa tulenjohtotiedustelijan tehtävän. Tiedustelulennokin havaittua arvokkaan kohteen välittää se tiedon joko epäsuoran tulen yksikölle tai hyökkäysdroneille. FPV-drone (First Person View) on ihmisen ohjaama drone, joka voidaan varustaa tehtävän mukaisesti. FPV-dronea voidaan käyttää esimerkiksi panssarintorjunta-aseena, jolloin se räjähdelastissa lennetään päin kohdetta tai sitten siihen voidaan asettaa panos, joka tiputetaan halutun kohteen yllä. FPV-droneja voidaan käyttää myös tiedusteluun tai tukiasemana muille droneille.
Paras tapa suojautua
UAS-vaikutukselta on piiloutua vihollisen lennokkien tähystykseltä.
Pienet ja ketterät FPV-dronet voidaan jakaa analog-yhteydellä, digital-yhteydellä tai valokuitukaapelilla ohjattaviin laitteisiin. Jos elektroninen häirintä on vahvaa, vaikeutuu analogiseen ja digitaaliseen ohjaukseen perustuvien dronejen käyttö. Elektronisella häirinnällä ei voida kuitenkaan vaikuttaa valokuidun kautta ohjattaviin droneihin. Valokuitua käytettäessä dronessa ei käytetä videolähetintä, vaan se korvataan valokuitukelalla, joka purkautuu dronen perästä sen edetessä. Valokuitudroneja käytetään erityisesti vaanimiseen eli dronelle haetaan paikka vihollisen tieverkoston pullonkauloista ja jätetään odottamaan tiellä liikkuvaa vihollisen ajoneuvoa. Nukkuvassa tilassa oleva drone ei juurikaan kuluta akkua, jolloin tieuraa kyetään vaanimaan pitkiäkin aikoja.
Droneilta suojautuminen
Paras tapa suojautua UAS-vaikutukselta on piiloutua vihollisen lennokkien tähystykseltä. Naamioidun liikkeen lisäksi myös asemien ja majoituksien on pysyttävä piilossa ilmatiedustelulta. Erityisesti tiheän kasvillisuuden seasta lennokeilla on vaikea havaita kohteita tehokkaasti. Rintamalinjan läheisyydessä joukkojen tehokas hajauttaminen korostuu. Joukkojen liikkuminen, huolto ja pioneeritoiminta on otollisinta tehdä yöaikaan tai sateella, jolloin ilmatiedustelu on vaikeampaa.
Liikkuminen
tuhoamisalueella
Kun tiedustelulennokki tekee havainnon tuhottavasta kohteesta tuhoamisalueella, kestää noin 4–15 minuuttia, kunnes paikalle ammutaan epäsuoraa tulta tai hyökkäysdronet ennättävät paikalle. Paras keino havaituksi tultua on pysähtyä ja hakea suojaa. FPV-dronen heikkous on lyhyt lentoaika ja sen on iskettävä noin 15 minuutin lennon jälkeen. Kun hyökkäysdrone tai -dronet ovat iskeneet, havaituksi tulleen joukon on etsittävä parempi suoja. FPV-pilotti voi lentää vain yhtä dronea kerrallaan ja ensimmäisen kerran paikalle lennettyään pilotti tuntee jo aluetta ja iskee toisella dronella tarkemmin. Pilotin on kuitenkin aina lähdettävä liikkeelle uudestaan tukikohdastaan, jolloin havaitulla joukolla on aikaa siirtyä uuteen paikkaan ennen kuin pilotti on ennättänyt lentää seuraavan dronen paikalle.
EEMELI LAPPALAINEN Artikkeli pohjautuu Maavoimien tutkimuskeskuksen koulutusmateriaaliin.
Droneilta suojautuminen vaatii jokaiselta taistelijalta perustason ymmärryksen niiden toimintatavoista, kyvyistä ja rajoitteista. Taistelijoiden olisi kyettävä tunnistamaan drone, millä häneen yritetään vaikuttaa ja omattava ymmärrys, miten siltä suojaudutaan oikealla tavalla.
Mykhailo Fedorov (Ukrainan digitaalisen muutoksen ministeri)
Kriisinhallintaoperaatio ja toimintakyky
Suomen kansainvälisen valmiusjoukon (SKVJ) koulutus antaa toimintakyvyn näkökulmasta erinomaiset lähtökohdat kriisinhallintakoulutuksen aloittamiseksi. Kriisinhallintaoperaatiossa kokonaisvaltaisen toimintakyvyn kehittäminen ja kehittyminen jatkuvat kotimaassa saadun perustan päälle.
Tässä artikkelissa tarkastelemme miten koulutuksessa saadut valmiudet ovat tukeneet toimintakyvyn kehittymistä operaatiossa sekä mitä keinoja operaatiossa on ylläpitää ja kehittää toimintakykyä. Havainnot ja haastattelut ovat tällä hetkellä henkilömäärällisesti suurimmasta operaatiostamme UNIFIL:sta, jossa toimii Suomen kansainvälinen joukko Libanonissa (SKJL).
Ammattilaiset tukevat sotilaita
Toimintakyvyn ylläpitäminen ja kehittäminen operaatiossa on jakautunut vastuuna usealle eri toimintatasalle niin joukon eri tehtävissä kuin osin myös vapaaehtoisuuteen perustuen joukossa oleville aktiivisille toimijoille. SKJL komentaja everstiluutnantti Ari kuvailee vastuiden jakautumista: – Joukon esimiehillä on kaikilla johtamistasoilla vastuu suunnitella ja toimeenpanna sekä valvoa ja tukea joukon toimintakyvyn ylläpitoa sekä kehittämistä. Fyysisen toimintakyvyn ylläpidon tehtävät kohdentuvat jääkärikomppanian varapäällikölle, liikuntavastaaville, SKJL liikuntaupseerille sekä lääkärille ja lääkintähenkilöstölle. Psyykkisen, sosiaalisen ja eettisen toimintakyvyn tehtävät kohdentuvat SKJL sotilaspapille,
sosiaalikuraattorille ja lakimiehelle. Operaatiossa joukkojen vaativat tehtävät sekä niissä tapahtuneet vaaratilanteet tai onnettomuudet lisäävät kriisinhallintasotilaiden rasitusta ja voivat hoitamattomana ilmentyä joukossa taistelustressin eri muodoissa. Porin prikaatin kenttärovasti Risto Katila avasi asiaa erinomaisella tavalla SKJL:n koulutuksessa (mukaillen):
– Poikkeavat tilanteet aiheuttavat poikkeavaa reagointia. Traumaattinen stressireaktio on kuin mielen mustelma, joka vaatii huoltoa aktiivisin toimenpitein, erityisesti jos tilanne on ollut vakava ja stressireaktio on akuutti tai mikäli se johtaa vakavammissa tapauksissa stressihäiriöön.
– Henkilötason stressireaktiot ovat vaikeasti ennakoitavissa, mutta tilanteisiin voidaan valmistautua ja stressinhallintaan voidaan myös valmentaa. Taistelustressiä voi myös ajan saatossa muodostua ikään kuin hiipien, ilman merkittävän tapahtuman aiheuttamaa akuuttia traumaa.
– Tukitoimet on sovitettava kriisin tai trauman eri vaiheisiin soveltuviksi. Tärkeimmät työkalut ovat tapahtuman purkutilaisuudet (debriefing/defusing) asianosaisten kesken.
SKJL Jääkärikomppanian varapäällikkö yliluutnantti Matti kuvailee, miten koulutuksessa saatuja oppeja sekä ammattilaisten apua hyödynnetään operaatiossa käytännössä:
– Vaaroille altistumisen jälkikäsittely on tärkeää joukon henkisen jaksamisen kannalta. Joukon johtajat ovat toteuttaneet
– Yhteishengen muodostumista on pyritty edistämään koko operaation ajan.
tilanteiden jälkeen debriefing-tilaisuudet, joita on tuettu ammattilaisten toimesta. Varsinkin eri tunnetilojen käsittelyssä ja reaktioiden selittämisessä ammattilaisten apu on hyödyllistä.
SKJL:n toimintakyvyn ammattilaisina ovat käytettävissä erityisesti joukkoon kuuluvat sotilaspappi sekä sosiaalikuraattori. Sotilaspappi vastaa tarvittaessa vakavien tilanteiden johdosta perustettavan kriisiryhmän toiminnasta. Sotilaspappi Tuukka kuvaa kriisiryhmän tehtävää ja toimintakyvyn ylläpitämistä:
– Jokaisella joukkueella on edustaja tässä ryhmässä, jonka tavoitteena on ylläpitää ja vahvistaa suomalaisten joukkojen toimintakykyä. Kriisiryhmän vastuulla on tarvittaessa toteuttaa purku- ja debriefing-keskusteluja. Näiden keskustelujen tarkoituksena on tukea joukon henkistä palautumista ja vahvistaa sen toimintakykyä.
– Kuraattorin ja sotilaspapin tehtäviin kuuluu myös järjestää keskustelutilaisuuksia rotaation puolivälissä, millä kartoitetaan joukkojen mielialaa ja tunnistetaan mahdollisia haasteita, joihin voidaan puuttua ajoissa. Tilaisuudet ovat luottamuksellisia, mikä
Yhteiset urheilutapahtumat kehittävät myös osaltaan yhteishenkeä.
Tämän ohella lääkinnällinen tuki ja tieto sen saatavuudesta on tutkitusti merkittävä tekijä suorituskyvyn sekä toimintakyvyn kannalta. SKJL:n tukikohdan sairaalan eli ”Levelin” tehtävänä on ylläpitää jatkuvaa lääkinnällistä valmiutta tukikohdassa ja tarjota terveyskeskustasoista palvelua kriisinhallintaoperaatiossa palveleville suomalaisille ja ranskalaisille rauhanturvaajille. Tilanteessa, jossa Levelin lääkinnälliset resurssit eivät riitä tukeudutaan muihin operaatioalueen lääkinnällisiin toimijoihin.
Esimerkkeinä konkreettisista SKJL:n toimintakykyä edistävistä Levelin toimista ovat koulutusten pitäminen alueen terveysriskeistä ja kenttälääkinnästä, suomalaisten rauhanturvaajien rokotussuojan ylläpito, epidemiahallinnan suunnittelu ja toteutus sekä psykososiaalisen tuen järjestäminen ja jatkuva terveysvalistus.
säksi operaatiossa toteutetaan myös vapaamuotoisempaa, vähintään välillisesti toimintakykyyn vaikuttavia aktiviteetteja. Yliluutnantti Matti kertoo, miten joukon yhteishenkeä on rakennettu palveluksen aikana:
– Useamman kuukauden kestävä kriisinhallintaoperaatio hitsaa joukkoa väkisinkin yhteen. Yhteishengen muodostumisen kannalta keskeistä on ollut esimiesten ja alaisten välinen vuorovaikutussuhde. Esimiehet kuuntelevat alaisiaan ja alaisten tarpeista huolehditaan. Samalla alaiset luottavat johtajiinsa ja heidän päätöksiinsä. Näin syntyy tiivis sotilasjoukko.
– Yhteishengen muodostumista on pyritty edistämään koko operaation ajan. Urheilutapahtumat, kuukausittain toistuvat Suomi-juhlat sekä yhteiset tapahtumat ranskalaisten kanssa ovat lisänneet yhteishenkeä. Jokainen sotilas kaipaa kuitenkin vastapainoksi myös yksityisyyttä ja omaa aikaa. Tilan puutteesta johtuen tämän mahdollistaminen on tukikohdassa osittain rajallista. Tästä syystä on erityisen tärkeää, että ryhmähenki on kunnossa.
roolistaan osana tukikohdan arkea:
– Rauhanturvaaminen Libanonissa ei ole pelkkää partiointia. Välillä se on myös sitä, että kahvi loppuu kesken tai joku kaipaa olkapäätä, jolle purkaa koti-ikävää tai muita huolenaiheita omassa elämässään tai työyhteisössään.
– Sosiaalikuraattori ja sotilaspappi on kuin SKJL:n ”henkinen ensiapulaukku”, josta löytyy aina sopiva tuki. Autamme hoitamaan viralliset asiat kuntoon, neuvomme esimerkiksi taloudellisissa pulmissa ja kuuntelemme silloin, kun mieli kaipaa huoltopalvelua yhtä paljon kuin ajoneuvo öljynvaihtoa. Welfare-toiminta puolestaan tuo mukanaan pienen palan Suomea: saunailtoja, yhteisiä urheilukisoja ja joskus jopa sen herkullisen makkaran, joka muistuttaa, että kotona odottaa tavallinen elämä.
Yhteisen työn ja vapaa-ajan tasapainottaminen Virallisten tehtäviin perustuvien toimintakykyyn liittyvien järjestelyiden li-
jatkuu mahdollistaa avoimen ja rehellisen keskusteluilmapiirin.
Sosiaalikuraatori Topias kertoo omasta
– Yhdessä kuraattori, pappi ja welfaretoiminta pitävät huolta siitä, että rauhanturvaajat jaksavat keskittyä itse päätehtäväänsä, rauhan turvaamiseen. Voi sanoa, että kun mieli ja arki ovat kunnossa, myös partio kulkee sujuvammin. Ja loppujen lo-
puksi, hyvä henki on yhtä tärkeä turvaväline kuin luotiliivi.
Toimintakyvyn merkitys johtamisen näkökulmasta Operaatioon saavuttaessa johtajille tulee muiden tehtävien lisäksi kokonaisvastuu myös toimintakyvyn seurannasta ja ylläpitämisestä.
Yliluutnantti Matti kertoo johtamisen käytännön toimenpiteistä sekä johtamisen merkityksestä toimintakyvyn ylläpitämisessä:
– Keho ja mieli pitää olla kunnossa, kun tehtävälle lähdetään ja toimintakyvyn tulee säilyä tehtävän loppuun asti. Komppaniamme operoi usein hyvin kuumissa olosuhteissa pitkiä päiviä liikkuen jalan maastossa.
Tämä haastaa sotilaiden fyysistä toimintakykyä. Samalla vaaralliset tilanteet saattavat tulla hyvin nopeasti silmille, jolloin mielen täytyy olla valmis tekemään oikeita päätöksiä nopeissa tilanteissa. Toimintakyvystä huolehtiminen kuuluu jokaisen sotilaan vastuulle, mutta ilman aktiivista johtamista sitä monesti laiminlyödään.
– Kaikki lähtee siitä, että joukolla on oikeanlainen ”mindset” ennen tehtävälle lähtemistä. Joukon tulee ymmärtää mihin he ovat menossa, mikä on tehtävän tavoite ja
– Keho ja mieli pitää olla kunnossa, kun tehtävälle
lähdetään ja toimintakyvyn tulee säilyä tehtävän loppuun asti.
mitä riskejä tehtävään liittyy.
– Johtajien vastuulla on huolehtia siitä, että joukko kykenee suoriutumaan tehtävistään. Meillä se tarkoittaa, että alkaen komppanian johdosta ryhmänjohtajaan asti joukon toimintakyvystä huolehditaan. Koulutuksen ja valvonnan lisäksi johtajien vastuulle kuuluu huolehtia, että joukko saa riittävästi aikaa palautua. Johtajien pitää tuntea alaisensa ja tunnistaa joukon rasitustila, esimerkiksi milloin joukko tarvitsee lisää harjoittelua ja milloin taas enemmän lepoa.
Sosiaalikuraattori Topias jatkaa omasta roolistaan johtamisen tukena: – Sosiaalikuraattori on johtajien tärkeä taustatoimi. Vähän kuin henkinen varamies, joka varmistaa, että jääkärikomppanian jäsenillä on kaikki hyvin myös oman pään si-
Vapaa-ajan tapahtumia järjestetään säännöllisesti, sisältö vaihtuu rotaatioittain.
sällä. Kun kuraattori hoitaa yksilön huolet muiden yhteistyötahojen kanssa, johtajan ei tarvitse murehtia, onko jonkun mieli jumissa kotihuolien vuoksi. Johtaminen hyötyy tästä valtavasti: tiimi pysyy motivoituneena, luottamus kasvaa ja kriisitilanteissa kaikilla on paremmat valmiudet toimia yhdessä. Johtaja saa samalla arvokasta tietoa siitä, miten joukko voi.
Sotilaspappi Tuukka summaa: – Jokaisella on oma tapansa huolehtia omasta jaksamisestaan, mutta on tärkeää, että olemassa on myös organisaation määrittämiä toimintatapoja sekä nimettyjä henkilöitä, joiden tehtävänä on tukea toimintakykyä kentällä.
Kriisinhallintaoperaatioilla on käytettävissään tavalla laaja tuki sekä rakenteelliset keinot toimintakyvyn ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi. Pienemmissä operaatioissamme vastaavat tukitoimet ovat pääsääntöisesti joukon käytettävissä muiden osallistujavaltioiden tuottamina palveluina. Lisäksi Porin prikaatissa on kriisinhallintaoperaatioita tukevia toimintakyvyn ylläpitämisen toimintoja, joihin operaatiot voivat myös tukeutua.
Tuki toimintakyvyn ylläpitämiseksi ei pääty operaation päättyessä, vaan siinä vaiheessa kuvaan astuvat kotimaassa olevat erilaiset tukimuodot. Näiden tukimuotojen tarkoituksena on saada kriisinhallintaveteraanit takaisin normaaliin arkeen kotimaassa ja tukea toimintakyvyn palautumista, mikäli siihen koetaan tarvetta operaatiossa kohdalle sattuneiden haasteiden johdosta. Kriisinhallintaoperaatioissa on ajan saatossa vakiintunut iskulause ”kaveria ei jätetä”. Tämä iskulause pätee myös operaatiosta palaamisen jälkeen, jolloin vanhat palvelustoverit ovat myös merkittävä tukimuoto kotimaassa. everstiluutnantti
KARI PIETILÄ
Kriisinhallintakeskuksen johtaja
LOUNAIS-SUOMEN ALUETOIMISTO
Porin kutsunnat järjestettiin tänä vuonna syyskuussa
Jokaisen nuoren miehen osalta tehdään kutsuntapäätös kutsuntalautakunnassa. Lautakunnassa on kaksi Puolustusvoimien jäsentä sekä Porin kaupungin edustaja valvomassa nuorten etuja. Lautakunta päättää sillä hetkellä käytettävissä olevan tiedon perusteella palveluskelpoisuuden ja palveluksen aloittamisajan sekä – paikan.
Kutsuntavelvollisten paikallaolo tarkastetaan aluetoimiston asevelvollisuussihteereiden toimesta ennen tilaisuuden alkua. Kristina ja Piia työn touhussa heti aamusta.
Kutsuntoihin osallistui neljän päivän aikana kaikkiaan noin 550 Porilaista nuorta miestä. Nuoret olivat reippaita ja tahto tehdä oma osansa maanpuolustuksen eteen oli korkeaa.
MAANPUOLUSTUSNAISET
Maanpuolustusnaisten perinteinen kesäretki suuntautui tänä vuonna Raumalle, jossa vietimme aurinkoisen elokuun lauantaipäivän Kuuskajaskarin linnakesaarella. Oppaanamme retkellä oli Iiro Hyrsky, jolta saimme kattavan tietopaketin saaren historiasta ja nykypäivästä.
Rauman joukkue osallistui ensimmäistä kertaa liiton järjestämälle jotokselle. Lauantain reitti kuljettiin armeijan polkupyörillä Hattulan ja Hämeenlinnan ympäristön kauniissa maisemissa
Toiminnan täyteinen vuosi
Terveisiä SoMa 2025 -harjoituksesta Haminasta, josta kotiuduin eilisiltana (tätä kirjoittaessani). SoMa on Sotilaskotiliiton ja Maanpuolustusnaisten liiton järjestämä yhteisharjoitus jäsenilleen. Tänä vuonna liittomme naisille oli tarjolla koulutusta johtamiseen, resilienssiin, kenttämuonitukseen sekä viestintään. Perjantaista sunnuntaihin kestäneeseen harjoitukseen osallistui reilut 200 naista. Osallistuin ensimmäistä kertaa tähän harjoitukseen ja toimin MNL johtamisen viikonloppu -kurssin varajohtajana. Kokemus oli erinomainen ja viikonlopusta sai paljon uusia ajatuksia ja ideoita tulevaan toimintaan. Suosittelenkin kurssia lämpimästi kaikille maanpuolustusnaisille. Seuraava harjoitus järjestetään vuonna 2027 mahdollisesti Länsi-Suomessa, joten nyt on hyvin aikaa valmistautua ajatukseen lähteä tuolloin mukaan.
Kuluneen vuoden aikana on muutenkin tapahtunut paljon. Maaliskuussa piirimme jäsenmäärä tuplaantui, kun Kankaanpäähän perustettiin uusi yhdistys. Huhtikuun alussa piiristämme osal-
listui jäseniä Turussa pidetyille liittopäiville ja loppukuussa Raumalla järjestettiin Arjen turvallisuuskurssi, johon osallistui 23 naista ympäri Satakuntaa ja Varsinais-Suomea. Toukokuussa Hattulassa järjestetylle liiton Wanaja-jotokselle osallistui Satakunnasta kaksikin joukkuetta sekä osa kolmannesta. Ensikertalaisina osallistujina tulos oli mainio, kun 62 joukkueen joukossa sijoituksemme oli 19. Elokuussa järjestettiin vielä piirin perinteinen kesäretki Raumalle Kuuskajaskarin linnakesaarelle, johon osallistui 16 piirimme jäsentä. Retkipäivä onnistui erinomaisesti ja tästä haluankin kiittää kaikkia – niin retkeläisiä kuin järjestelyihin osallistuneita.
Vuotta on toki vielä jäljelläkin ja tärkeitä tapahtumia tulossa. Ensimmäisenä näistä on piirimme sääntömääräinen syyskokous, joka pidetään tiistaina 28.10.2025 Porissa. Kokouspaikkana on uusi oikeustalo ja tarkemmat tiedot löytyvät kokouskutsusta tämän lehden loppupuolelta. Tervetuloa runsaslukuisesti mukaan tekemään päätöksiä ensi vuodelle.
Toinen loppuvuoden tärkeä tapahtuma on liittomme vuosikokous, joka järjestetään
Tampereella 22.11.2025. Kokous on osa viiden eri liiton yhteistä maanpuolustustapahtumaa ”Samoilla Raiteilla”, joka järjestetään kolmen vuoden välein. Viikonlopun aikana on monenlaista ohjelmaa, lisätietoja löydät liittomme kotisivuilta. Yhdistykset saavat liitolta myös kirjeen, jossa on tarkemmat ohjeet viikonloppuun liittyen. Vuosikokoukseen on läsnäolo-oikeus kaikilla liittomme jäsenillä, joten toivottavasti mahdollisimman moni pääsee mukaan. Monenlaista toimintaa on siis ollut ohjelmassamme ja tulee jatkossakin olemaan, onhan liittomme arvot Isänmaan rakkaus – Yhdessä ilolla – Osaava toimija. Mukavaa ja toiminnallista syksyn jatkoa!
MARJO SARMET Puheenjohtaja Maanpuolustusnaisten liitto Satakunnan piiri ry
MPK LOUNAIS-SUOMI
Rumaa, lujaa ja nopeasti – linnoittamisesta suojan edistämiseen
Suojan edistämisen peruskurssi on osa MPK:n pioneeriaselajin koulutusohjelmaa.
toi yhteen runsaan joukon osallistujia, jotka rakensivat pysyviä suojara-
kenteita ja saivat konkreettisen kokemuksen pioneeritoiminnasta.
Kädenjälki jää näkyviin
Kun suojan edistämisen peruskurssi ryhtyy työhön, on lopputulos kestävä ja kädenjälki pysyvä. Osa kurssin vetovoimaa on ajatus siitä, että oma kädenjälki jää käyttöön ja osaksi pysyvämpää kokonaisuutta.
Kevät Huovi25-harjoitusviikonloppuun kuuluu yhtenä kurssina Suojan edistämisen peruskurssi 1, jonka suunnittelu oli aloitettu
helmikuussa ja tehokas kurssin markkinointi oli tuonut kurssille enemmän osallistujia kuin kurssin johto osasi odottaa. Osallistujien suuri määrä ei lopulta ollut ongelmaksi. Maastossa sekä kurssia että sen johtoa odotti yllätys, kun rakennettavien kohteiden määräksi paljastui aiemmin suunnitellun kahden sijaan kolme. Kurssin johto ja kouluttajat olivat nopeasti tilanteen tasalla ja
kuvat: MPK/Pasi Lindroos
käyttivät tilaisuuden hyväkseen kokeilumielessä; kaksi niistä rakennettiin alusta loppuun paikoillaan, kun kolmannen kohteen elementit rakennettiin toisaalla ja siirrettiin kokonaisina rakennuspaikalle. Rakentamisen kaikista vaiheista ja vaiheiden kokonaiskestoista tehtiin tarkat muistiinpanot, joita päivän päätteeksi verrattiin keskenään; elementtien teko kohdealueen ulkopuolella oli sujuvampaa, mutta loppujen lopuksi kaikki kohteet etenivät lähes samassa tahdissa.
Ukrainan opetukset mukana
Kurssinjohtaja Peter Elo on tyytyväinen kurssilaisten tekemiseen ja kurssin yleisilmeeseen.
– Tämä on tällaista pioneeriaselajin keskeistä työtä mitä tässä tehdään, tämä suojan edistäminen eli entiseltä nimeltään linnoittaminen. Tämä on nyt Ukrainan oppien myötä noussut yhä keskeisempään rooliin, Elo avaa suojan edistämisen kurssia.
– Tässä on se kiva puoli että oma kädenjälki jää niin sanotusti näkyviin. Emme tee sellaisia harjoituksia, että tehdään joku elementti ja sitten puretaan se. Tää on tämmöstä konkreettista ja ulkohommaa. Pääsääntöisesti tekemistä ja vähemmän sitten sitä istumista ja pänttäämistä. Meillä oli etukäteiskurssi verkossa, joka sisälsi sitten sen keskeisimmän teoriaosuuden ja sillä voitiin minimoida sitten sitä istumiseen käytettyä aikaa, Elo tiivistää kurssinsa sisältöä.
Kurssinjohtajana suojan edistämisen kurssilla Elo on nyt toista vuotta ja Maanpuolustuskoulutusyhdistys (MPK) kouluttajana hän on toiminut 2000-luvun alusta. Elo kehuu omia kouluttajiaan ja reserviläisiään aktiivisiksi; hyvät valmistelut ja turvallisuuskoulutus takaavat kurssilaisille turvallisen koulutuksen ja mahdollisuuden keskittyä olennaisiin asioihin.
– Meillä on tosi hyvä kouluttajaporukka ja tosi aktiivisia reserviläisiä. Että tää on niin ku tosi luksushommaa oikeestaan, Elo kehuu.
Rakentamista ja turvallisuutta
Ilari Kalliola toimii suojan edistämisen peruskurssin varajohtajana ja on kurssin johtajan tavoin tyytyväinen kurssilaisten tekemiseen. Kalliolalla on vahvaa osaamista.
– Tässä suojan edistämisessä opetellaan valmiskehärakenteen ja moduulirakentamisen hyödyt. Ja tässä oppii ihan parhaiten tekemällä kun paikallaan rakennetaan näitä valmisosalinnoitteita. Kaikki lähtee oikeastaan työpiirustuksien lukutaidosta, eli ymmärretään mihin mikäkin osa tulee ja miten tällainen valmis elementti sitten liitetään työmaalla paikalleen, Kalliola tiivistää kurssin perusajatuksen.
– Linnoittamisen tärkeys näkyy. Kaik-
ki tekevät tosissaan, mutta hyvällä mielellä. Hyvällä sykkeellä ja motivaatiolla on lähdetty tähän tekemiseen. Tosi ilo on seurata, Kalliola kehuu kurssilaisia.
Kurssille voi lähteä mukaan vaikkei aiempaa kokemusta vastaavasta rakentamisesta olisikaan. Kalliola kannustaakin kaikkia kiinnostuneita ilmoittautumaan mukaan, sillä kurssilla koulutetaan turvallisen tekemisen kautta.
– Kurssilla on ammattitaitoiset kouluttajat, jotka opettavat ja opastavat työkalujen ja varusteiden turvalliseen käyttöön. Turvallisuus on kurssilla tekemisen keskiössä.
jatkuu
Työkalujen ja suojavarusteiden oikea ja turvallinen käyttö on tärkeä osa Suojan edistämisen peruskurssia.
KARHU
Ei hosuta eikä häslätä vaan tehdään turvallisesti opeteltavia rakenteita. Eli koko ajan opetetaan ja opetellaan sitä perustekemistä myös, Kalliola summaa.
Tuleva pioneeri joukossa
Kurssilaisten joukkoon mahtuu monen tasoista tekijää; osalle pioneeriaselaji on ennestään tuttu, toiset tulevat muiden aselajien parista, osa on mukana kursseilla ensimmäistä kertaa koska juuri tämä kurssi tuntui omalta. Nyt Ukrainan oppien myötä kiinnostus on lisääntynyt. Kurssilaisten joukosta löytyy myös muutama sellainen, joilla oma palvelus on edessä heinäkuussa, mutta MPK-kursseja on ehtinyt kertyä jo reipas määrä.
Kurssilainen Eemeli Hakomäki kertoo, että suojan edistämisen peruskurssi on hänelle nyt seitsemäs tai kahdeksas MPKkurssi kuluvan vuoden aikana. Armeija on Hakomäellä edessä tämän vuoden
heinäkuussa Kajaanissa. Kirvesmieheksi valmistuneella Hakomäellä on ajatuksena pyrkiä pioneeriksi.
– Selailin koulutuskalenteria ja pisti silmään tämä ja vaikutti mielenkiintoiselta. Ja sitähän tämä on ollutkin. Kurssi on ylittänyt odotukset, Hakomäki kertoo.
– En odottanut että tämä on näinkin isoa tavallaan. En odottanut että täällä kaivetaan ihan näin isot kuopat ja rakennetaan näin isot nämä suojat, että ylitti kyllä odotukset ihan täysin, Hakomäki tiivistää omaa kokemustaan kurssin käytännön vaiheesta.
Hakomäki kertoo, että voi ehdottomasti suositella kurssia myös muille, jotka eivät ole vielä palvelusta suorittaneet. Porukkaan hän kertoo päässeensä hyvin mukaan.
– Täällä on rentoa porukkaa eikä tarvii jännittää. Kaikki on mukavia ja niiden kanssa tulee hyvin toimeen, Hakomäki mainitsee.
Osa MPK:n koulutusohjelmaa
Suojan edistämisen peruskurssi on osa MPK:n pioneeriaselajin koulutusohjelmaa, jonka tavoitteena on kehittää ja ylläpitää reserviläisten tietoja ja taitoja pioneeritoiminnassa. Kurssi toimii perustason koulutuksena ja mahdollistaa osallistumisen vaativampiin jatkokursseihin, kuten linnoittamiskurssille. Koulutus toteutetaan osana sotilaallisia valmiuksia palvelevia (SOTVA) kursseja ja tähtää siihen, että reserviläiset voivat toimia sijoituskelpoisina pioneerijoukoissa eri tasoilla. Käytännönläheinen työ, ajankohtainen sisältö ja motivoitunut ilmapiiri ovat esimerkki siitä, kuinka MPK vastaa nykypäivän koulutustarpeisiin – rumaa, lujaa ja nopeasti.
SINI PIHKONEN Sini Pihkonen on MPK Lounais-Suomen vapaaehtoinen toimija ja tiedotuspoolin jäsen
Eemeli Hakomäki (edessä alhaalla) yllättyi siitä, kuinka isoja kokonaisuuksia kurssilla tehtiin.
kuva: MPK/Sini Pihkonen
Torpedovene S2 upposi 4.10.1925 Porin edustalla. Se on yhä Suomen merivoimien vakavin rauhanaikainen onnettomuus. Syksyisenä lauantaina Rannikkolaivasto järjesti muistotilaisuuden S2:n uppoamispaikalla, jonne laskettiin seppele lauantaina iltapäivällä. Muistojuhlaan osallistuvat vietiin paikalle miinalaiva Hämeenmaalla. Myös Wäinö Aaltosen veistämälle muistomerkille laskettiin seppele. Lisäksi Reposaaren kirkossa oli muistohartaus. Satakunnan museossa on mielenkiintoinen näyttely koko Suomea järkyttäneestä tapauksesta. Siinä tarkastellaan onnettomuuden jälkivaikutuksia – muistoja, muisteluperinteitä, aineellista perintöä ja onnettomuuden muistamisen merkityksiä. Esille nousevat myös aikalaiset ja heidän tarinansa.
Kesällä tuli kuluneeksi 40 vuotta Satakunnan lennoston siirtymisestä Porista Pirkkalaan. Vuosipäivänä kokoonnuttiin Poriin Suomen Ilmailuopistolle, entisen Satakunnan lennoston esikuntakomppanian tiloihin, paljastamaan muistolaatta sekä muistelemaan muuttoa ja kuluneita vuosikymmeniä Porissa ja Pirkkalassa.
Juhlapuheen piti eversti evp Janne Pauni, joka myös paljasti muistolaatan yhdessä Suomen Ilmailuopiston rehtori Ari Tolosen kanssa.
Juhlapuheiden lisäksi tilaisuuden aikana nähtiin F/A-18 Hornet -monitoimihävittäjäparin ylilento ja kuultiin mm. äänite sotalipun laskusta Satakunnan lennoston Esikuntakomppanian pihaalueella vuonna 1985. Tilaisuudessa paikalla oli myös lipun laskun komentanut ja vesimarssin johtanut, silloinen kapteeni, everstiluutnantti evp Vesa Keskinen.
Entisen kasarmin seinustalla Porin Ilmasillan puheenjohtaja Matti Käkelä, Matti Pihlajamäki, Vesa Keskinen ja Janne Pauni.
kuvat: Pasi Lahtonen
kuvat: Erkki Metsälä
Talvi on tulossa. Talvesta hyvänä muistutuksena toimii Ilari Pullisen Huovinrinteen ampumaradalla viime talvena ottama upea valokuva. ”Winter is coming” -lausahdus toistui usein myös HBO:n tuottamassa Game of Thrones fantasiadraamasarjassa, joka sai arvostetun Emmy-palkinnon parhaasta draamasarjasta neljästi. Se perustuu George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu -kirjasarjaan. Sarja sijoittuu Westerosin ja Essosin maanosiin, joissa yhdeksän vuotta kestänyt kesä on muuttumassa talveksi. Valtakunnat taistelevat keskenään vallasta sillä aikaa, kun kylmässä pohjoisessa valtavan jäämuurin takana epämääräisesti huokuva pahuus on nousemassa uudestaan esiin, uhaten koko maanosan turvallisuutta. Nahistelevien osapuolten varautuminen uhkaan jää puheiden ja keskinäisten kinastelujen tasolle. Uhan vakavuuden ymmärtää parhaiten pohjoisessa jäämuurin vieressä sijaitseva syrjäinen pikkuvaltio...
Ilari Pullinen
Viron presidentti Alar Karis paljasti muistolaatan 85 vuotta sitten alasammutun suomalaisen matkustajalentokoneen Kalevan uhrien muistoksi.
85 vuotta Kalevan alasampumisesta
Viron sotilaitten muistokirkossa Torissa (Pärnumaa, Viro) paljastettiin 22. kesäkuuta 2025 Viron presidentin Alar Karisen toimesta muistolaatta 85 vuotta sitten alasammutun suomalaisen matkustajalentokoneen Kalevan uhrien muistoksi.
Vuoden 1940 kesäkuun alussa valmisteli Neuvostoliitto intensiivisesti sotilaallista operaatiota kolmen Balttian maan täydelliseksi miehittämiseksi. 9. kesäkuuta 1940 julisti Neuvostoliiton puolustuksen kansankomissaari, marsalkka Sergei Timošenko käskykirjeellä nro: 02622 Balttian valtioiden ympärille meri- ja ilmasulun (josta Balttian valtioille ei ilmoitettu).
14. kesäkuuta 1940
Valmistelut sotilaallisen operaation toteuttamiseksi valmistuivat 14. kesäkuuksi. 14. kesäkuuta antoi Neuvostoliiton merivoimien kansankomissaari Nikolai Kuznetsov käskyn estää ulkomaisten lentokoneiden ja laivojen poistuminen Balttian valtioista. 14. kesäkuuta 1940 oli Suomalainen matkustajakone Kaleva lentänyt aikataulun mukaisesti reittilennon Tukholma – Turku – Helsinki – Tallinna. Noin klo 13.55 aloitti matkustajakone Kaleva paluulennon nro: 1631. Tarkoituksena oli lentää ensiksi Helsinkiin. Kyydissä oli 2 henkilökuntaan kuuluvaa ja 7 matkustajaa sekä n. 270 kg rahtia. Suomeen suuntiman ottamisen jälkeen ilmestyivät Kalevan viereen kaksi Neuvos-
matkustajakone alasampumisesta
toliittolaista pommikonetta tyyppiä Iljusin DB-3T. Pommikoneet ampuivat vuorotellen matkustajakonetta 50–100 metrin etäisyydeltä konekivääreillä. Matkustajakone sai osumia vasempaan moottoriin ja muualle runkoon ja syöksyi klo 14.05 ylösalaisin palaen sekä savuten muutaman kilometrin päässä Kerin saaresta koilliseen Suomenlahteen. Kalevan ampui alas eversti Š. Bedzinašvilin ohjaama lentokone. Edellä kerrottu sotarikos tehtiin klo 14.05 Tallinnasta n. 30 kilometrin etäisyydellä kahden kilometrin korkeudessa.
Kaikki Kalevan kyydissä olleet ihmiset
saivat surmansa. Matkustajakoneen syöksyn mereen todistivat Viron rajavartijat Kerin saarella sekä useat paikalliset kalastajat. Virolaiset kalastajat ajoivat kolmella veneellä lentokoneen putoamispaikalle noukkien veden pinnalla olevasta öljylautasta siinä kelluvia esineitä sekä seteleitä. Kalastajien vedestä noukkimat setelit ja yksittäiset esineet, joihin lukeutui myös diplomaattiposti, takavarikoitiin klo 14.47 samaisessa paikassa pinnalle nousseen neuvostoliittolaisen sukellusvene Štš-301 miehistön toimesta aseella uhaten. Sukellusveneen miehistö keräisi myös itse talteen kaikki muut
lentokoneesta peräisin olevat ja vedessä kelluneet postisäkit sekä muun roinan. Kello 14.58 ilmestyi pohjoisen suunnasta Kerin saaren ylle suomalinen hävittäjäkone Brewster lentäjä-ässä Ilmari Juutilaisen ohjaamana etsien kadonneeksi todettua matkustajakonetta. Hävittäjäkone lensi kolme kertaa uppoamispaikan yli. Viimeisen ylilennon aikana ampui sukellusvene hävittäjäkonetta konekiväärillä. Sen jälkeen kone poistui paikalta kohti Suomea. Sukellusvene sai kerättyä vedestä arviolta n. 100 kiloa diplomaattipostia ja merkittävän summan eri valtioiden seteleitä. Kaiken vedestä kerätyn sukellusvene luovutti Neuvostoliiton Länsimeren laivaston Urgan -tyypin partiolaivalle Sneg, joka kuljetti sen Kronstadtiin. Suomen radiotiedustelu nappasi sukellusveneeltä lähetetyn salatun viestin purkaen sen. Viestistä kävi ilmi sukellusveneen olleen tietoinen tapaukseen liittyvistä yksityiskohdista.
Turmassa kuolivat kaikki matkustajakoneen kyydissä olleet:
- Bo Hermansson von Willebrand (lentokoneen kapteeni)
Lentokoneen alas ampumisen taustoista Matkustajalentokone Kalevan alas ampumisen syistä on olemassa useita teorioita. Niiden mukaan venäläiset ampuivat alas Suomalaisen matkustajakoneen päästääkseen käsiksi tärkeäksi luokittelemaan diplomaattipostiin tai sitten heillä oli luulo jonka mukaan koneella pyrkivän pakoon Viron presidentti ja hallitus.
Lentokoneen alasampumisen motiivit eivät ole selvinneet vieläkään. Arvailujen mukaan Neuvostoliiton johdolla oli tarkoituksena päästä näin käsiksi diplomaattien mukana olleisiin arkaluonteisiin asiakirjoihin tai estää presidentti Konstantin Pätsiä poistumaan maasta. Kalevan alas ampumisella Neuvostoliitto todisti, että se on asettanut Viron täyteen eristykseen muusta maailmasta. Tämän rikoksen jälkeen lop-
Lentokoneen alasampumisen
motiivit eivät ole selvinneet vieläkään.
pui Viron ja Suomen välinen lentoliikenne muutaman päivän kuluessa kokonaan.
Huomiona mainittakoon, etteivät venäläiset merisotilaat pystyneet tuolloin ymmärtämään, että kysymyksessä oli säännöllinen matkustajakoneiden reittiliikenne. Raporteissa mainittiin koneita aina rahtikoneiksi, vaikka ne eivät sellaisia olleet.
Tavallisen matkustajakoneen alas ampuminen oli kansainvälisten sopimusten räikeä rikkominen Neuvostoliiton puolelta. Siitä huolimatta eivät Viro tai Suomi esittäneet tapahtuneen jälkeen yhtään protestia Neuvostoliitolle rikkomuksen johdosta. Myöskään Neuvostoliitto ei mitenkään ole kommentoinut tapahtunutta.
Kohtalon ivana voidaan pitää sukellusvene Štš-301 tuhoutumista noin vuotta myöhemmin (1941) varsin lähellä Kalevan mereen syöksymisen paikkaa suomalaisen laivaston asettamaan miinoitteeseen.
Vuonna 1993 paljastettiin Kerin saarella muistomerkki matkustajakone Kalevalle. Kalevan hylkyä ei aikanaan löydetty perusteellisista etsinnöistä huolimatta. Arvailtiin jopa, että miehittäjät nostivat Ju-52 hylyn tutkiakseen sitä tai hävittääkseen todisteet tapahtuneesta.
Matkustajakoneen hylky löytyi lopulta vuonna 2024. Hylyn jäännökset lepäävät n. neljän mailin etäisyydellä Kerin majakasta. Koneen jäännökset ovat 71–76 metrin syvyydessä.
RAVO SARMET
Matkalla Normandiassa
Normadian rannikolle on vuosikymmenten aikana perustettu useita sotamuseoita D-Dayn muistoksi. Ehkä vaikuttavimmat nähtävyydet ovat kuitenkin suuret sotilashautausmaat
Maihinnousurantojen lähietäisyydessä on noin 27 eri sotilashautausmaata, joista kaksi suurinta ovat Omaha Beachin vieressä sijaitseva USA sotilaiden hautausmaa. Mahtipontinen paikka sijaitsee häikäisevässä maisemassa meren rannalla. Alueelle on haudattu noin 10 000 sotilasta, joiden valkoiset marmoriristit suorissa riveissä täyttävät valtavat hautakentät. Alueen hienosti hoidetut isot vesistörakennelmat ja katedraalit tekevät suuren vaikutuksen ainakin ensi kertaa alueella vierailevaan.
Saksalaisten sotilashautausmaa La Camben sijaisee muutamia kilometrejä sisämaassa ja on yleisilmeeltään jäyhempi ja vaatimattomampi. Isolla kentällä on haudattuna
noin 22 000 sotilasta hautakivinään pienet nimilaatat. Alueen keskellä on myös iso muistomerkki, jonka päällä oleva musta patsas hallitsee koko aluetta.
Molemmilla hautausmailla kiinnittyy huomio kaatuneiden sotilaiden nuoreen ikään. Vähän yli 20-vuotiaden soti-
laiden hautoja on silmänkantamattomiin. Normandian maihinnousurannikon alueen hautausmaille on haudattu noin 110 000 sotilasta.
Lisäksi taisteluissa kuoli arviolta 15 00020 000 siviiliä.
ERKKI METSÄLÄ
Wall of the missing. Muistoseinälle on kaiverrettu 1557 yhdysvaltalaisen sotilaan nimet, jotka katosivat ja joiden ruumiita ei ole löydetty maihinnousun jälkeen.
kuvat: Erkki Metsälä
MUISTOESINEET
Tervetuloa kirjoittamaan ja kertomaan reserviläisyyteen, armeija-aikaan, sotahistoriaan tai militariaan yleensä liittyvistä esineistä. Esineiden ei tarvitse olla mittaamattoman harvinaisia aarteita.
Muutama kuva on hyvä olla mukana jutun värittämiseksi.
Älkää laittako rimaa liian korkealle.
Pientä pilkettäkin saa olla kertojan silmäkulmassa.
Esine voi olla sinun, perheen tai suvun. Miksei myös tuttavan.
Tarvittaessa jutun teossa autetaan. Kirjoittaa voi myös nimimerkillä.
ASEETON KANSA ON KELVOTON
Kertausharjoituskilpi
”Muisto reservistä 1935”
Tykillä Olavinlinnan edustalla ampuivat Pertti Mäenpää, Aarne Siikarla, Tapio Kortesniemi, Risto Mäkelä ja Erkki Metsälä (kameran takana)
Olavinlinnan piiritysnäytös
Syyskuun 5–7 päivänä Savonlinnassa esitettiin Olavinlinnan piiritys 1788 -näytös. Piiritys oli osa Ruotsin kuningas Kustaa III hattujen sotaa, jonka Ruotsi aloitti kesällä 1788. Lopputulos oli etteivät silloiset Venäjän ja Ruotsin rajat muuttuneet. Tapahtumaa elävoittämässä oli useita historian harrastaja ryhmiä 1700- luvun asuissa ja uniformuissa. Näytöksen aikana Satakunnan Asehistoriallisen Seuran viisimiehinen tykkiryhmä karoliini-asuissa ampui historiallisella tykillään useita kymmeniä laukauksia runsas lukuisen katsojamäärän kannustaessa.
Ryhmällä oli käytössä järjestäjien osoittama hieno leiripaikka vesistön äärellä, jossa yleisö pääsi tutustumaan aseisiin ja varusteisiin. Erittäin hieno ja lämmin sää suosi tapahtumaa. Mustaruudin savupilvet lukuisista musketeista ja tykeistä tekivät tapahtumasta erittäin onnistuneen.
Kilpailu oli PRS-tyylinen sovellettu tarkkuuskivääriammunta.
Kilpailun tyylin päätti vuoden 2024 ruutiasemestaruuden voittaja Mikko Kähkönen. Apuna kilpailun suunnittelussa toimivat Aleksi Afkir ja Pasi Sitkiä.
Nakkilan ruutiasekilpasarjan päättävä kilpailu ammuttiin .22LR kivääreillä. Aseen varustelu oli vapaa ja optiikka sallittu. Ampumaetäisyys maaleihin oli 95metriä.
Kisassa ammuttiin neljä rastia ja kilpailun maksimi laukausmäärä oli 44 laukausta. Ammunnan kestäessä asentoa vaihdettiin usein. Kaikilla rasteilla oli aikaraja (120s), jonka sisällä laukaukset tuli suorittaa. Yksi rasti toimi ”tie braker” rastina josta otettiin suoritusaika ylös, kyseisen rastin pistemäärä ja aika ratkaisevat tarvittaessa tasatuloksen kilpailijoiden kesken.
Helpoilta näyttävät maalitaulut muuttuivat vaikeammiksi koska ampuma-asennot olivat haastavia sekä aika juoksi samalla – eikä sateinen keli ainakaan auttanut maaleja tähystettäessä.
Täysiä osumapisteitä kaikilta rasteilta ei saanut kukaan, eikä nolla -tulosta ammuttu, joten kilpailun haastavuus voidaan todeta onnistuneeksi.
Kilpailun voitti Harri Kähkönen Turusta ampuen lähes täydet pisteet 42/44. Toiselle sijalle tullut Jari Sievänen jäi vain yhden pisteen päähän voitosta. Mikäli hän olisi ampunut tasatuloksen Harrin kanssa, olisi ”tie braker” -rasti ratkaissut voiton Jarin eduksi.
Myös kolmanneksi sijoittunut Arto Jokinen ei jäänyt kauas voit-
tajasta, vain 4 pisteen erotuksella. Tarkkuus on valttia.
Kilpailuun osallistui 13 ampujaa ja 4 ampui kilpailun ulkopuolella.
Laji on samantyylinen, kuin SAL:n PRS-ammunta. Tämä voisi olla reserviläisten sovellettu PRS-tyylinen ammunta. Laji on myös visuaalisesti mukavaa seurata ja ampua. Luodin osuessa metalliplate kilahtaa ja samalla osuma sytyttää kirkaan punaisen valon maalien yläpuolella.
Ampumalaji sai paljon kiinnostusta ja Nakkilassa tullaan varmaan pitämään tämän tyyppisiä harjoituksia vielä syksyn mittaan.
Ruutiasemestari 2025
Tämän kilpailun myötä ratkesi myös Nakkilan Reserviläisten Ruutiasemestaruus ja Ruutiasesarja.
Vuoden 2025 Ruutiasemestaruuden voitti Aleksi Afkir ja tasatuloksella 2. sijalle sijoittui Mikko Kähkönen, tällä kertaa ”tie braker” -rasti ratkaisi voiton Aleksin eduksi, kolmanneksi sijoittui Jukka Levola.
Kilpailu oli monelle ensimmäinen laatuaan ja kokeneemmat ampujat ohjasivat ja antoivat neuvoja uusille lajin ampujille.
Tunnelma oli mukavan rento, kahvi ja makkara lämmittivät myös sateisena päivänä.
ESA RANNISTO, ALEKSI AFKIR JA HARRI KÄHKÖNEN
Nakkilan ruutiaseammunnat 2025
Kymmenen kärki Yht. pisteet 5 osakilpailusta
1 Levola Nakkilan reserviläiset 39
2 Palomäki Harjavallan reserviläiset 37
3 Kähkönen Nakkilan reserviläiset 36
4 Alavilo Nakkilan reserviläiset 34
5 Afkir Nakkilan reserviläiset 31
6 Pihlajamäki Porin reserviupseerit 26
7 Lukka Porin reserviupseerit 26
8 Kiuru Nakkilan reserviläiset 21
9 Parkkali Nakkilan reserviläiset 18
10 Koota Nakkilan reserviläiset 17
Ammuntoihin osallistui kauden aikana 23 kilpailijaa
Pasi Sitkiä antaa ohjeita kilpailijoille.
TULOKSIA
RA 1 on perusammunta reserviläiskiväärilla makuulta lipastukea käyttäen. Kovimpaan tulostasoon yllettiin .223 -kaliperisilla säädettävillä dioptereilla varustetuilla aseilla.
RA 3:n aseena on sotilaskäyttöön suunniteltu itselataava pistooli avotähtäimin. Aseen kaliiberin tulee olla vähintään 9,00 mm. Siinä ammutaan kaksi 10 laukauksen sarjaa ajan ollesa 6 minuuttia sarjaa kohden. Kahdenkäden ote on sallittu.
RA 4: ase ja ote sama kuin edellisessä. Lipastetaan kaksi lipasta, jossa toisessa on kuusi ja toisessa neljä patruunaa. Taulujen tullessa esiin ammutaan kaksi laukausta kääntyviin tauluihin, taulu on näkyvissä 3s. Kahden laukauksen sarja toistetaan viisi kertaa (2+2+2+2+2) =10ls
Kaikissa lajeissa käytettiin puolustusvoimien ampumataulua N:o 03.
Satakunnan Reserviläispiirien reserviläisammunnan piirimestaruuskilpailu järjestettiin Harjavallan ampumaradalla
Satakunnan Reserviläispiirien ensimmäistä kertaa Harjavallan ampumaradalla 26. kesäkuuta järjestetty reserviläisammunnan piirimestaruuskilpailu keräsi ihan mukavasti osallistujia, vaikka sääennuste ei paras mahdollinen ollut. Onneksi sateet kuitenkin väistyi ja kilpailusta saimme nauttia aurinkoisessa säässä.
Lajeina ammuttiin RA1 reserviläiskiväärillä, sekä pistoolilajit RA3 ja RA4. RA2 jätettiin välistä kääntyvien kiväärin taululaitteiden puuttuessa, mutta siitä huolimatta uusia piirimestareita saatiin ja kun tietääksemme kyseessä oli ensimmäiset kilpailut lajissaan niin tuli myös melkoisesti uusia piirin ennätystuloksia. Näitä sitten vaan ensi kesänä isommalla porukalla rikkomaan.
Kiitos kaikille osallistuneille ja toivottavasti näemme ensi kesänäkin.
ILKKA NASKI
Reserviläispistooli, RA 3 Matka: 25 metriä H50
Reserviläiskivääri, RA 1 Matka: 150 metriä
4.
RESULIN PUHEENJOHTAJALTA
RESULin syyskuun merkittävin asia on se, että sovelletun reserviläisammunnan (SRA) rekisteröityjen ampujien määrä on ylittänyt 15 000 rajan. Sovellettu Reserviläisammunta (SRA) on reserviläisille 1990 -luvun alussa kehitetty toiminnallinen ampumalaji. Toimintaan pääsee mukaan liittymällä reserviläisyhdistykseen ja käymällä SRA -kurssin. SRA-kurssin käyneet saavat toistaiseksi voimassaolevan SRA-ID:n, mikä on aktiivinen harrastajan ollessa jäsen RESUL:in jäsenliiton (RES, RUL tai MPKL) paikallisyhdistyksessä.
Syyskuussa toteutettiin myös maaottelumarssi, jonka tulokset julkistetaan lo-
kakuun aikana. Ilokseni olen nähnyt, että sosiaalisessa mediassa on moni käynyt marssimassa juuri syyskuun aikana kirjaten samalla tuloksensa maaottelumarssin sovellukseen.
RESULin syksyä on myös työllistänyt tulevan viisivuotisstrategian valmistelu. Tällä kertaa strategia ulottuu yhdistyksen strategian lisäksi eri toimintojen strategiaan. Kokonaisuuden valmistelu jatkuu lokakuun ajan ja se viedään hyväksyttäväksi liittokokoukseen Tampereelle marraskuussa. Lisäksi marraskuun liittokokouksessa valitaan hallitus ja puheenjohtaja strategiaa toteuttamaan.
JUHA VASAMA
Viiden eri maanpuolustusjärjestön eli Reserviläisliiton, Suomen Reserviupseeriliiton, Maanpuolustuskiltojen liiton, Maanpuolustusnaisten Liiton ja Reserviläisurheiluliiton yhteinen kokoustapahtuma Samoilla Raiteilla järjestetään Tampereella Sokos Hotel Tornissa 21.23.11.2025. Vastaavanlainen tapahtuma järjestetään kolmen vuoden välein. Tapahtuma alkaa perjantaina lehdistötilaisuudella, jossa julkistetaan laajan jäsenkyselyn tulokset ajankohtaisiin, turvallisuuspoliittisiin kysymyksiin liittyen. Kysely toteutetaan marraskuun aikana maanpuolustusjärjestöjen jäsenistölle. Perjantaina on myös Tampereen kaupungin kutsuvierastilaisuus.
Lauantaina aamulla ja iltapäivällä pidetään liittojen kokoukset. Etukäteen
on mahdollista ostaa lauantailounas. Mikäli ei osallistu kokouksiin, on mahdollisuus lähteä maksulliselle kiertoajelulle klo 14 alkaen. Lauantai huipentuu iltajuhlaan klo 19 alkaen. Illalliskortin hinta on 90 euroa ja se sisältää alkumaljan ja kaksi kaatoa viiniä tai vastaavaa. Menuna on Tornin klassikko. Illallisen jälkeen esiintyy Heidi Kyrö ja bändi sekä tenori Juha Yli-Knuuttila pianisti Pentti Kotirannan säestyksellä.
Sunnuntai käynnistyy jumalanpalveluksella Tampereen tuomiokirkossa. Aamupäivällä järjestetään myös Pirkanmaan Reserviupseeripiirin 75-vuotisjuhlavastaanotto. Jumalanpalveluksen jälkeen on lippulinna ja seppeleenlasku Kalevankankaan hautausmaalla. Tapahtumaviikonlopun päättää Valtakunnallinen Maanpuolustusjuhla Sokos Hotel Tornissa.
Tämän vuoden Satakunnan Reserviläispiirien perinnekiväärimestaruudet ratkottiin 27. heinäkuuta Harjavallan ampumaradalla melkoisen paahtavassa kelissä. Vaikka keli verottikin kilpailijoita, niin siitä huolimatta nähtiin kovia tuloksia. Järjestäjien iloksi oli oikein mukavaa että kilpailijoiden määrä oli karkeasti kaksinkertaistunut viime vuoteen nähden. Toki enemmänkin ampujia olisi kyllä joukkoon sopinut, mutta yritetään molempien piirien voimin pitää osallistujamäärä noususuunnassa ensi vuonnakin. Kiitos kaikille kilpailun järjestämisessä auttaneille ja kiitos myös kilpailijoille, yhdessä tästäkin tuli oikein mukava päivä ampumaradalla.
Edellisvuonna kiiteltiin mahdollisuudesta vapaaseen kohdistusaikaan ennen kilpailua ja tänä vuonna nuhdeltiin sen puuttumisesta, niin koitetaan saada se taas ensi vuoden mestaruuskilpailuun järjestettyä.
ILKKA NASKI
Perinnekivääri 15+15ls Matka: 300 metriä
H50
kuvat: Ilkka Naski
Jos 300 m:n kivääriammunta avotähtäimillä on kuninkuuslaji, niin tässä ovat kuninkaalliset: H50 sarjan voittajakolmikko Mikko Kähkönen, Veikko Palomäki ja Arto Jokinen.
Sarja 1 Sarja 2 Yhteensä
1. Mikko Kähkönen Harjavallan Reserviupseerikerho 120 122 242
2. Veikko Palomäki Harjavallan Reserviläiset 111 95 206
3. Arto Jokinen Porin Seudun Reserviläiset 96 105 201
4. Pasi Laiho Harjavallan Reserviläiset 97 86 183
5. Juhani Lukka Porin Reserviupseerikerho 85 96 181
6. Jaakko Erola Harjavallan Reserviläiset 92 82 174
7. Jani Alho Harjavallan Reserviläiset 102 57 159
8. Jussi Vatka Rauman Reserviupseerikerho 101 50 151
9. Jan Ärnfors Harjavallan Reserviläiset 24 83 107
10. Tommi Salonen Rauman Seudun Reserviläiset 44 48 92 Y
1. Ilkka Naski Harjavallan Reserviläiset 88 84 172
2. Timo Rantala Harjavallan Reserviläiset 82 89 171
4. Mikko Syväluoto Harjavallan Reserviläiset 64 73 137
5. Tomi Nikkanen Harjavallan Reserviläiset 48 89 137
6. Eerikki Peltola Rauman Seudun Reserviläiset 32 23 55
7. Antti Julkunen Harjavallan Reserviläiset 1 27 28
Kyllä se 300 metriä vaan on pitkä matka avotähtäimillä ampua (taulut siintävät tuolla metsänreunassa. Tulosluetteloa katsoessa voi kuitenkin hyvillä mielin todeta että Satakunnasta löytyy ampumataitoa.
Satakunnan reservipiirien perinnepistoolin aluemestaruuskilpailut ammuttiin Katinkurussa 21.8.
A Perinnepistooli 25 m, tarkkuusosio 30 laukausta, 2x (3x5) laukauksen sarjaa.
H50
1. Pasi Laiho Harjavallan Res. 86+77+76 =239
2. Petri Viitala Rauman Res. Ups. 70+78+74 =222
3. Veikko Palomäki Harjavallan Res. 71+66+83 =220
4. Mikko Kähkönen Nakkilan Res. 70+62+56 =188
5. Janne Huttunen Porin Res. Ups. 49+50+55 =154
H60
1. Juhani Lukka Porin Res. Ups 94+87+91 =272
2. Ari Aittamäki Porin Seudun Res. 86+80+85 =251
3. Jari Lähteenmäki Porin Seudun Res. 2 9+35+45 =109
1. Veikko Palomäki Harjavallan Res. 125 + 131 =256
2. Petri Viitala Rauman Res. Ups. 126 + 64 =190
3. Janne Huttunen Porin Res. Ups. 95 + 83 =178
4. Pasi Laiho Harjavallan Res. 89 + 59 =148
5. Mikko Kähkönen Nakkilan Res. 91 + 57 =148
H60
1. Juhani Lukka Porin Res. Ups. 109 + 109 =218
2. Jari Lähteenmäki Porin Seudun Res. 57 + 89 =143
3. Ari Aittamäki Porin Seudun Res. 41 + 71 =112
H70
1. Juhani Ristilä Porin Seudun Res. 42 + 13* =55
Perinnepistoolin mitalistit loppukesän ilta-auringossa: Juhani Lukka, Ari Aittamäki, Petri Viitala, Juhani Ristilä, Jari Lähteenmäki, Pasi Laiho, Veikko Palomäki ja Janne Huttunen.
kuva: Ari Kokko
KOKOUKSIA
Porin Seudun
Reserviläiset
Syyskokous
ja tutustuminen Luotitaloon ti 4.11. klo 18
Muista ilmoittautua ja lue lisätiedot: tinyurl.com/poseressyksy25
Nakkilan Reserviläisten
syyskokous
pidetään tiistaina 14.10.2025.
Kokouspaikkana toimii Nakkilan Osuuspankin kokoustila ja kokous alkaa klo 19.00.
Kahvitus alkaen 18.30.
Mainittakoon että kokouksessa käsitellään normaalien syyskokous asioiden lisäksi yhdistyksen sääntömuutosehdotus joten toivomme että paikalle saapuu mahdollisimman moni.
Terveisin Johtokunta
Siikaisten Reserviläiset juhlivat 70 vuotta 16.8.
Satakunnan reserviläispiirin puolesta Siikaisten reserviläisiä onnitteli toiminnanjohtaja Kimmo Tuomi. Paikallisyhdistyksen vireää toimintaa pitkään johtanut Ilkka Lahtinen (vas.) sai vastaanottaa piirin huomionosoituksen.
Satakunnan Reserviupseeripiiri ry
Satakunnan Reserviläispiiri ry
Maanpuolustusnaisten Liitto Satakunnan piiri ry
PIIRIEN SÄÄNTÖMÄÄRÄISET SYYSKOKOUKSET
tiistaina 28.10.2025 klo 18.00
UUSI OIKEUSTALO,
Tullipuominkatu 5, 28100 Pori
Kokouskahvit, valtakirjat klo 17.30
Uuden oikeustalon esittely, laamanni Jaana Helander klo 18.00
Huomionosoitukset klo 18.30
Piirien syyskokoukset klo 18.40
Kokouksissa käsitellään piirien sääntömääräiset asiat.
Virallisilla kokousedustajilla tulee olla valtakirja omista yhdistyksistään. Muilla on läsnäolo- ja puheoikeus.
