Page 1

Kapitaali 3/2017


Kapitaali 3/2017

Sisällysluettelo

Julkaisija

3 4 5 6

Pääkirjoitus

8

Akateemisia

KTTO ry

Päätoimittaja Elina Aavila

Toimittajat Kasperi Kuuskoski Kim Kärkkäinen Julius Rissanen Hanna Sandell Tom-Henrik Sirviö Ville Stålhandske Vili Vanhala Provokaattori

Taitto

Elina Aavila Julius Rissanen Vili Vanhala Vertti Niemi

Kansikuva Elina Aavila

Takakansikuva

Veikko Somerpuro

Painopaikka Picaset Oy

Painos 80 kpl

Kapitaali saa HYY:n järjestölehtitukea.

Puheenjohtajan sana Opintovastaavilta

(Järki ja) tunteet suomalaisessa palkkakeskustelussa lukusuosituksia

12 14

Verotusseikkailu Provokaattori


Pääkirjoitus Syksy on jo hyvin edennyt ja joulu onkin jo tuloillaan, vuosijuhlat oli ja meni, ja hallitusvaalit ovat tulossa, (varmaan menneet jo kun tämä numero ilmestyy). Jännityksellä odotankin ketkä asettuvat ehdolle tänä vuonna Kapitaalin päätoimittajaksi. Tämä vuosi päätoimittajana on ollut antoisa, olen oppinut huimasti päätoimittajan vastuusta, taittamisesta, pe*seelle potkimisesta ja aikatauluttamisesta. Pesti on kuitenkin ollut mieluisa, ja yhdistää hyvin kansikseen kiinnostukseni viestintää ja mediaa kohtaan. Meidän rakas KTTO ry täyttikin juuri 58 vuotta. Alkaa olemaan mies(nainen) jo pahimman keski-iän kriisin selättänyt. Vuosijuhlat olivat, taas kerran, upeat. Tila oli loistokas, ruoka hyvää ja vieraat vielä parempia. Itse en (taaskaan) selvinnyt sillikselle. Noh, #ensvuonsit. Tälle vuodelle on jäljellä vielä viimeiset tentit ja Jalluaatto, jonka jälkeen jokainen voikin keskittyä rankan yliopistosyksyn jälkeiseen lepäämiseen eli ikuisen darran pois nukkumiseen. Haluankin toivottaa kaikille anteliasta pikkujouluaikaa, ja tsemppiä tentteihin! Seuraavaa päätoimittajaa odottellessa… Elina Aavila Kapitaalin päätoimittaja PS: Kapitaali etsii aina uusia toimittajia, taittajia, kuvaajia tai vaikkapa juttuideoita. Jos haluat osallistua lehden tekoon tai avautua murheistasi, ota yhteyttä päätoimittajaan elina.aavila@gmail.com!

3


Puheenjohtajan sana Puheenjohtajan sanaa kirjoittaessa on vielä hyvässä muistissa viime viikkoiset vuosijuhlat jatkoineen ja silliksineen. Tänäkin vuonna taitaa käydä niin, että Vuosijuhlia muistellaan yhtenä vuoden onnistuneimmista ja parhaimmista juhlista, joka kerää KTTOlaisia kasaan fukseista aina valmistuneisiin opiskelijoihin aivan erilailla kuin muut tapahtumat. Kapitaalin PJ:n kirjoitus seurailee tällä kertaa jonkin verran vujupuhettani, mutta en usko tämän haittaavan ketään. Syksyllä on varsinkin KTTO:n yrityssuhteet jatkanut vahvaa kiitoaan esimerkiksi Career Starterin muodossa. Career Starterissa tänä vuonna alettiin tuomaan ensi kertaa enemmän suoraa interaktiivista yhteistyötä opiskelijoiden ja yritysten välillä esimerkiksi ”speed datingin” avulla, jossa oli oikeita työpaikkojakin tarjolla. Samassa aihepiirissä tuotiin myös KTTO:n perinteinen työelämäilta ”töitä ja kaljaa” takaisin vuosiohjelmaan pienen tauon jälkeen. Työelämäillan ajatuksena on enemmän tuoda näkemystä kansislaisilta vaadittavista taidoista työelämässä ja mistä opintojen osista panelistit ovat hyötyneet urallaan. Kohta on aika taas valita KTTO:lle uusi hallitus. Perinteisissä hallituskähminnöissä riitti innokkaita siinä määrin, että hallituksen muodostaminen tulee onnistumaan jälleen kerran helposti. PJ-kisaan on vasta yksi henkilö ilmaissut halukkuutensa. Tuleeko lisää ehdokkaita ilmaantumaan grillattavaksi vaalikokoukseen? Jäämme odottelemaan mielenkiinnolla.

Julius Rissanen

4


Opintovastaavilta Hyvää alkavaa talvea kaikille! Toinen periodi on hiljalleen lähtemässä käyntiin ja toivottavasti uudet fuksit ovat jo päässeet hyvin mukaan yliopistoelämään. Nyt kun Iso Pyörä on pyörinyt ja koulutusohjelmat ovat vaihtuneet, monille tutut ja turvalliset opintojen rakenteet ovat kokeneet muutoksia. Muutokset vaikuttavat eniten vanhoihin opiskelijoihin, jotka joutuvat etsimään vanhojen kurssien korvaavuuksia ja tasapainottelemaan uuden ja vanhan tutkintorakenteen välissä. Onneksemme taloustiede on päässyt suhteellisen pienillä muutoksilla tiedekunnan muihin koulutusohjelmiin verrattuna.

sit ovat myös alkaneet. Menneenä kesänä haku järjestettiin ensimmäistä kertaa ja jatkossa ohjelmaan haetaan jo keväällä. Tämä on syytä pitää mielessä vuoden 2018 alkupuolella. Hakuehtona oli muun muassa se, että olet valmistunut kandidaatiksi ennen ohjelman alkua syksyllä 2018. Tarkka listaus hakuvaatimuksista julkaistaan kevättalvella. Tutkimuksen opintosuunnan suosiosta sekä palautetta kurssien vaativuudesta jne. otetaan varmasti vastaan ensi vuonna, kun lukuvuosi on puolivälissä, sillä ensi kevään hakuehdot saattavat muuttua, kun saadaan käytännön kokemusta tutkimuksen linjan suosiosta ja soveltuvuudesta maisterivaiheeseen.

Tähän mennessä uudet koulutusohjelmat ovat taloustieteen osalta saaneet pääasiassa hyvää palautetta opiskelijoita. Osalle uudistukset voivat kuitenkin luonnollisesti herättää vielä kysymyksiä ja tätä varten opintovastaavat ovat aina tavoitettavissa esimerkiksi sähköpostin välityksellä. Otamme mieluusti muutenkin jatkuvaa palautetta vastaan muutoksista ja välitämme ne eteenpäin oppiaineen henkilökunnalle. Muistakaa siis antaa palautetta, mikäli huomaatte joitakin epäkohtia opiskeluun liittyvissä käytänteissä tai palveluissa. Jatkuva palautteen antaminen on osoittautunut tehokkaimmaksi menetelmäksi puuttua nopeasti ongelmia aiheuttaviin asioihin.

Vuoden vaihteen lähestyminen merkitsee myös jälleen kerran hallituksen vaihtumista. Opintovastaavan paikka aukeaa taas ja samalla mahdollisuus päästä vaikuttamaan yhteisiin asioihin. Jos opintovastaavan paikka kuulostaa kiinnostavalta, kannattaa tulla nykäisemään nykyisiä opintovastaavia hihasta. Opastamme ja kerromme mielellämme tarkemmin, mitä kaikkea jännittävää opintovastaavan pesti pitää sisällään. Opintovastaavia valitaan perinteisesti kaksi henkilöä, joista toinen voi halutessaan keskittyä ensisijaisesti esimerkiksi maisterivaiheeseen. Täten tehtävä sopii myös vanhemman vuosikurssin opiskelijalle, tai vaikka gradun kirjoittamisen oheen!

Kuten varmaan olette huomanneet, ensimmäi- Jaksamista kaikille loppuvuoden haasteisiin ja set maisteriohjelman tutkimuksen linjan kurs- antoisaa opiskelua!

Terveisin opintovastaavat Hanna Sandell ja Ville Stålhandske

5


(Järki ja) Tunteet suomalaisessa palkkakeskustelussa Teksti: Tom-Henrik Sirviö Kuvat: Jari Soini

Suomalaisessa palkkakeskustelussa toistellaan kuluneita fraaseja, esitetään vahvaa kyseenalaistamista kaipaavia näkemyksiä absoluuttisina totuuksina ja palkansaajan arvostus on unohdettu.

P

alkkaneuvottelujen näkökulmasta tuleva syksy ja talvi ovat erittäin mielenkiintoisia. Talouskriisin jälkilöylyissä palkansaajille on vuosikausia luettu taloudellisia realiteetteja tarjoamalla lähes nollalinjan palkankorotuksia ja ostovoiman kehitys on ollut heikkoa tai suorastaan pysähtynyttä. Viimeistään talouskasvun kiihtyminen on saanut palkansaajapuolen vaatimaan suurempia korotuksia syksyn palkkakierroksella. Vaatimuksiin on vastattu huomauttamalla, ettei nostovaraa edelleenkään ole. Oikeistovoimien edustajat ovat kovaan ääneen luetelleet kovin minimaalisia maksimeita syksyn palkankorotuksiksi. Keskustelu palkoista on Suomessa kovin erikoista, sillä se on typistynyt kolmen termin vastakkaiseen käyttöön. Palkankorotuksien vastustaminen aloitetaan perinteisesti mainitsemalla kilpailukyvyn jääminen jälkeen keskeisistä verrokkimaista. Vasta-argumentikseen se saa toteamuksen kansalaisten ostovoiman heikentymisestä – tai vähintäänkin sen kehityksen pysähtymisestä. Varsin usein jossain kohtaa keskusteluun pääsee myös huomautus kilpailukyvyn mahdollisen heikkenemisen mahdollisesta syystä – eli Sari Sairaanhoitajasta. Onhan argumenteissa tietysti puolensa. Kansainvälinen palkkakilpailukyky on tärkeää erityisesti vientimarkkinoille, ostovoima kansalaisten hyvinvoinnille ja – tottahan se on – vuoden 2007 eduskuntavaalikamppailun lupausten pohjalta toteutuneet mittavat palkankorotukset olivat muodostamassa mahdollista kilpailukykyongelmaa viime vuosikymmenen lopussa. Huolestuttavaa sen sijaan on, että suomalaisen julkisuudessa käydyn palkkakeskustelun ymmärtämiseksi oikeastaan riittää tutustuminen erityisesti kilpailukyvyn ja ostovoiman taakse kätkeytyviin argumentaatioketjuihin. Ostovoimaan ja kilpailukykyyn keskittyminen ei kuitenkaan anna riittävää eikä oikeaa kuvaa palkkoihin liittyvistä teemoista.

6

Erityisesti kilpailukykyä koskeva argumentti on kyseenalaistettu. Useista ekonomistilähteistä usein kuultu väite kustannuskilpailukyvyn jäämisestä keskeisistä kilpailijamaista jälkeen noin 10–15 prosenttia on mielenkiintoinen ja ansaitsisi toistelun sijaan syvempää pohdintaa. Yleensä näihin johtopäätöksiin johtavat laskelmat ottavat perusvuodekseen jonkun 2000-luvun alkupuolen vuosista, jolla tietysti saadaan korostettua Suomen talouden silloista kovaa nousua – mikä tietenkin heijastui myös palkkatasoon. Erityisesti tällainen laskutapa on kyseenalaistettu kilpailukykypuheen kritiikissä. Toisaalta kilpailukykykeskustelussa on jotain hämmentävää erityisesti näin talouskasvun aikana. Heikko kilpailukyky ja Suomen vahvistunut talouskasvu ovat nimittäin vähintäänkin hiukan epärealistinen yhtälö. Kuten Palkansaajien tutkimuslaitoksen ennustepäällikkö Ilkka Kiema totesi erinomaisesti Suomen kuvalehdessä(40/2017):” Viime vuonna Suomen talous kasvoi 1,9 prosenttia eli muun Euroopan tahtiin.


Tänä vuonna talous on kasvanut lisää ja vienti on alkanut vetää. Suomen talous on kääntynyt kasvuun, ja sitä käännettä on kovin vaikea ymmärtää, jos väitetty 10–15 prosentin suuruinen kustannuskilpailukyvyn heikkeneminen olisi todellinen.” Kieltämättä Suomen talouden nousu olisi hieman erikoista, jos olisimme liian kalliita. Kilpailukyvyn käsite vaikuttaakin kovin monitulkintaiselta ja Sari Sairaanhoitaja lähinnä poliittisen syyttelyn välineeltä. Ehkäpä palkkakeskustelua voisikin viedä periaatteellisempaan suuntaan. Olisi nimittäin laajemminkin syytä pohtia palkansaajan arvostusta. Seuratessa 2010 – luvun suomalaisen yhteiskunnan edesottamuksia ei oikein voi muuta kuin saada varsin lohduttoman kuvan tästä arvostuksesta. Kun palkansaajien ostovoiman kehitys on ollut heikkoa, ovat talouspoliittisen päätöksenteon voittajia olleet ylimpiin tulokymmenyksiin kuuluvat, kuten Olli Kärkkäinen hiljattain esitti Twitterissä julkaisemassaan esityksessä (Kenen talkoot – talouspolitiikan vaikutuksia 2011–2018). Myös Lauri Kajanojan artikkelissa Kasvua ilman eriarvoisuutta?(Kansantaloudellinen aikakauskirja, 1/2017) ilmaistaan selkeästi tulojen reaalista muutosta tulokymmenyksissä aikavälillä 1987–2014. Suurinta tulojen kasvu on myös tässä esityksessä ollut ylimmillä tulokymmenyksillä, kun sen sijaan alemmissa tulokymmenyksissä on jääty heikompaan kasvuun. Tulo – ja varallisuuserojen kasvu on tietysti palkkoja ja yksittäisiä talouspoliittisia valintoja laajempi kokonaisuus. Siitä huolimatta näkemys palkansaajan heikosta arvostuksesta ei suinkaan ole populismia ja tässä suhteessa arvostuksen laskun takana on jo yhtä vaalikautta pitempi historia. Ehkäpä voitaisiin palauttaa mieliin, ettei ole kasvua ilman palkansaajan työpanosta. Palkansaajahan tuottaa työllään lisäarvoa yrityksen omistajille. Mahdollinen kasvu siis syntyy palkansaajan panoksesta – ei pelkästään upeista ideoista, upeasta suunnittelusta, upeasta johtamisesta tai upeasta riskinottamisesta. Olisi vähintäänkin kohtuullista, että myös palkansaaja saisi osansa kasvusta. Ehkäpä tämä toteutuu tulevissa palkkaneuvotteluissa.

7


Akateemisia lukusuosituksia toimittanut Kasperi Kuuskoski Klaus Kultti, professori

Steven E. Landsburg – The Armchair Economist:

Taloustieteen menetelmillä ja käsitteillä voidaan ratkoa monia arkipäiväisiäkin ongelmia eivätkä ratkaisut ole välttämättä itsestään selviä.

Luigi Zingales ja Raghuram Rajan – Saving Capitalism from the Capitalists: Valottaa miksi omistusoikeudet ovat hyvä asia ja monopoli paha. Avaa hyvin toimivien markkinoiden ja julkisen vallan välistä suhdetta.

William Bernstein – A Splendid Exchange: How Trade Shaped the World: Kauppaa on käyty aina. Sen estämisellä on pahoja seurauksia. Muuten vaan hyviä kirjoja:

Matti Pulkkinen – Romaanihenkilön kuolema: Kiusallisen ajankohtainen. Mihail Bulgakov – Saatana saapuu moskovaan Joseph Heller – Me sotasankarit: Mitä tapahtuu kun kaikki ovat osakkaita.

8


Juha Tervala, yliopistonlehtori & kandiohjelman johtaja

Paul Krugman – The Return of Depression Economics and the Crisis of 2008

Suosittelen taloustieteen nobelistin Paul Krugmanin kirjaa The Return of Depression Economics and the Crisis of 2008. Kirja on saatavilla myös suomeksi nimellä Lama: talouskriisin syyt, seuraukset ja korjauskeinot. Kirja on mukaansa tempaiseva esitys taantumista, 2000-luvun globaalista talouskriisistä ja talouspolitiikasta. Se tarjoaa erinomaisen johdannon makrotaloustieteen tutkimusaiheisiin ja motivaatiota makrotaloustieteen opiskeluun. Suomenkielinen versio on helpompia lukea, jos taloustieteen englanninkieliset termit eivät ole vielä tuttuja, muttei se ole alkuperäisen version veroinen.

Raghuram G. Rajan – Fault Lines: How Hidden Fractures Still Threaten the World Economy:

Toinen suosikkikirjani on Raghuram G. Rajanin monesti palkittu kirja Fault Lines: How Hidden Fractures Still Threaten the World Economy. Kirja tarjoaa erinomaisen katsauksen vuosien 2008–2009 globaalin taantuman taustoihin. Se käsittelee rahapolitiikan vaikutuksia talouteen, globaalien vaihtotaseen epätasapainojen merkitystä ja rahoitusjärjestelmän ja makrotalouden vuorovaikutusta nerokkaalla ja mielenkiintoisella tavalla. Molemmat kirjat ovat merkittävien ekonomistien tekemiä, erinomaisesti kirjoitettuja ja nerokkaasti taloustiedettä käyttäviä mestariteoksia. Krugmanin kirja on hieman helppolukuisempi; Rajanin kirja on asiasisällöltään korkeatasoisempi. Ehkä parasta olisi lukea molemmat, aloittaen Krugmanin kirjasta. Jos Rajanin kirja tuntuu liian vaikealukuiselta, niin

Menzie D. Chinnin ja Jeffry A. Friedenin kirja Lost Decades: The Making of America’s Debt Crisis and the Long Recovery

on hyvä substituutti. Vinkkini uusille taloustieteen opiskelijoille on hommata Krugmanin ja Rajanin kirjat ja lukea ne ennen kolmannen periodin alkua, koska kirjojen pitäisi antaa motivaatiota makrotaloustieteen ja rahoituksen taloustieteen opiskeluun. Kirjojen lukemisen jälkeen on järkevää suorittaa kevätlukukaudella opintojaksot TA4a Makrotaloustiede I, TA4b Makrotaloustiede II, TA5 Rahoituksen taloustieteen erikoiskurssi I (rahoitusmarkkinat) ja TA5 Rahoituksen taloustieteen erikoiskurssi II (yritysrahoitus). Kun nämä opintojaksot on suoritettu, on järkevää jälkeen lukea Rajanin kirja kesällä uudelleen. Luulen, että kirjan nerokkuus paljastuu vasta kun opiskelijalla on riittävät tiedot makrotaloudesta ja rahoitusmarkkinoista. Minusta jokaisen taloustieteen opiskelijan pitäisi lukea Rajanin kirja. Lopuksi haluan suositella The Economist -lehden Finance and Economics -osiota. Sieltä löytyy muutama erinomainen analyysi taloudesta ja rahoitusmarkkinoista joka viikko.

9


Tapio Palokangas, professori

Thomas Piketty – Pääoma 2000-luvulla

Pikettyn kirja ”Pääoma 2000-luvulla” on juuri suomennettu. Tämä kirjan etu on se, että se on kirjoitettu ilman taloustieteen ammattiterminologiaa ja ilman matematiikkaa (vain kaksi helppotajuista kaavaa!), joten sen lukee helposti ylioppilastutkinnon tiedoilla. Kirja on käytännössä Solowin kasvumallin sovellus eri maiden talouskehitykseen, vaikka tätä ei mainita suoraan. Kirjan lopussa Piketty heittää keskustelun pohjaksi provokatorisesti muutamia politiikkasuosituksia (mm. maailmanlaajuinen vero), jotka ovat (myös Pikettyn omastakin mielestä) varsin epärealistisia toteuttaa. Jos Pikettyn kirja tuntuu pitkältä (600 sivua), niin sen sijaan/ lisäksi voi lukea myös Jesper Roineen lyhennelmän ”Thomas Pikettyn pääoma 200-luvulla” (110 sivua), jonka etuna on myös Piketty teorian sovittaminen pohjoismaiseen aineistoon. Jos teema kiinnostaa, niin netistä löytyy myös paljon ekonomistien Piketty-kritiikkiä englanninkielisenä.

Markku Lanne, professori CORE – The Economy 1.0

Voin suositella ilmaista e-kirjaa The Economy 1.0 (http://www. core-econ.org). Se on laaja taloustieteen perusoppimateriaalipaketti, jonka lähestymistapa poikkeaa selvästi taloustieteen perinteisistä perusoppikirjoista. Yksinkertaisten mallien esittelyn sijasta lähtökohtana ovat konkreettiset esimerkkitilanteet ja yhteiskunnalliset ongelmat, joita lähestytään taloustieteen välinein. Tarkasteluja taustoitetaan historiallisilla faktoilla, ja teoreettisten mallien yhteydessä keskustellaan niihin liittyvistä empiirisistä tutkimustuloksista. Matemaattisesti teksti ei ole vaativaa; pääosin nojaudutaan graafisiin tarkasteluihin, jotka sisältävät usein interaktiivisia elementtejä. Tekstin seassa on myös lyhyitä videoita ja kysymyksiä, joiden avulla voi tarkastaa, onko ymmärtänyt asian oikein.

Kuvien linkit Landsburg: http://d28hgpri8am2if.cloudfront.net/book_images/cvr9781471101311_9781471101311_hr.jpg Zingales & Rajan: https://upload.wikimedia.org/wikipedia/en/2/23/RajanZingalesSavingCapitalismHardcover.jpg Bernstein: http://95269-269417-raikfcquaxqncofqfm.stackpathdns.com/wp-content/uploads/2017/07/9781843548034-271x415.jpeg Piketty: https://intokustannus.fi/wp-content/uploads/2016/10/Paaoma_2000_luvulla_cover.jpg CORE: http://www.core-econ.org/wp-content/uploads/2017/08/The-Economy.jpg Krugman: http://cdn.wwnorton.com/cms/books/9780393337808_300.jpg Rajan: https://press.princeton.edu/sites/default/files/styles/large/public/covers/9780691152639.png?itok=BHcq6m4U Chinn & Frieden: http://cdn.wwnorton.com/cms/books/9780393344103_300.jpg

10


11


KO M

2017: verotusseikkailu

M

AR

IK OR N

ER

I

Teksti: Vili Vanhala Kuva: Pixabay.com

Sipilän porvarihallituksen julkistaessa talousarvioesityksensä kansa ja tiedotusvälineet kohahtivat järkytyksestä ja epäuskosta. Tai olisivat kohahtaneet, jos talousarvio olisi tuonut jotain yllätyksiä odotettuun, mutta lehtien otsikoissa järkytys oli klikkejä keräävä ilmaus. Tai olisi ollut, jos lehdistö vöörltvaitvepissä olisi keskittynyt tältäkin osin shokki- ja kohuvaikutuksella valtioneuvoston tiedotteeseen, mutta näin ei kuitenkaan käynyt; uutisointi oli neutraalin toteavaa. Kapitaalin hanaparlamentti- ja kahvihuonepolitiikkatoimittaja Lina Vahvila oli talousarvioesityksen jälkeisenä päivänä Roskapankin tiskillä aamuyhdeksältä tarkastelemassa talousarvioesityksen sisällöstä yllättyneiden kokousta ja huomasi olevansa kokouksen ainoa osallistuja. Tämän vuoksi Kapitaalin toimituksen kokouksestaan saama raportti olisi jäänyt harmillisen sisällöttömäksi, jos toimittaja Vahvila ei olisi maksansa hyvinvoinnin vaakalaudalle laittaen uhrautunut ja täyttänyt raporttia useilla Kapitaalin toimituksen platinaisella Amexilla ostetuilla Karhu-tuopeilla.

12

Nykyinen fasistinen hallituksemme tekee olemassaololleen tyypillisesti päätöksiä, jotka sortavat niitä, jotka eivät ole lestadiolaisten insinöörimiljonäärien, hallituksessa taipaleensa aloittavien pienpuoluejohtajien tai turkulaisten taloustieteilijöiden tasoisia etuoikeutettuja yläluokkalaisia. Budjetin porvarihallituksemme teki siis tarkoituksella köyhiä, valtiotieteilijöitä ja muita humanisteja, ateisteja, vasemmistolaisia, pääkaupunkilaisia tai muuten alemmassa asemassa olevia kurjistavaksi helpottamalla näiden taloustilannetta selkeästi vähemmän kuin edellä mainittujen yläluokkaisten asemaa. Keinot tähän vaihtelevat esimerkiksi

verokevennysten kohdistamisesta prosentuaalisesti aina vastikkeettomien tukien inflaatiota pienempään korottamiseen, sillä vaikka yläluokka kansaa usein aliarvioikin, ei Suomen kansa ole tyhmää. Mikäli verotuksessa päätökset nimettäisiin ruoskaveroksi tyhmille, laiskoille ja saamattomille tai muuten vain sairaille, työttömille ja opiskelijoille, alkaisi kansa nousta kapinaan ja uskoa vihdoinkin sosialismin olevan ainoa oikeudenmukainen yhteiskuntajärjestelmä.

Mikäli tupakointi olisi leimallisesti yhteiskunnan huipun oma harrastus, olisi tupakkavero pudotettu jo nollaan ja toimeentulotukia leikattu, jotta tupakointia voitaisiin subventoida Kansan kurjistamiseksi kehitellyt toimet ovat tämän vuoksi tasaisesti kohdistettuja veronkevennyksiä tai samansuuruisia tukikorotuksia, joissa tasainen ja samansuuruinen riippuvat täysin siitä, miten rikkaat rikastuvat entisestään;; veronkevennykset ovat tasaisia silloin ja vain silloin, kun rikkaille jää enemmän käteen. Etuuksista leikatessa leikkaus on usein euromääräinen, jotta leikkaus osuu enemmän niihin, joille etuus on pääasiallinen tulonlähde. Yksi mielenkiintoisimmista keinoista on kuitenkin tupakkaveron korottaminen, joka esimerkiksi Ylen mukaan on selkeästi


vähäosaisia kohtaan kohdistettu (Kommarikortämään vanhoja keinoja entistä aktiivisemmin. nerin fasismintutkimuskomitean huomautus: Joku saattaisi argumentoida, että tupakkavero on ehdottoman fasistinen) kurjistamistoimenpide. tyhmyysvero, jota kerätään niiltä, jotka ovat riitFiksuimmat lukijat toki osaavat kysyä, kuinka tävät heikkoluonteisia muuttamaan keuhkonsa tupakkavero sortaa köyhiä, koska sen maksavat tervaiseksi savusaunaksi, jolloin verolta välttyisi vain ja ainoastaan tupakoitsijat. Vastaushan on yksinkertaisesti lopettamalla. Tähän ajatteluun ilmiselvä ja perustuu ihmisten demografiaan, liittyy kieltämättä mielenkiintoinen ajattelumalli, sillä vähemmän tienaavissa tuloluokissa tupasillä logiikasta seuraa se, että lopettaminen toisi kointi on selkeästi yleisempää kuin suurituloiveronalennuksen tupakoitsijoille. Hallituskaan ei simmissa yhteiskuntaluokissa. Mikäli tupakointi ole vielä keksinyt keinoa jolla tukkia sen omien olisi leimallisesti yhteiskunnan huipun oma hartavoitteiden vastainen possunreikä, sillä lopettarastus, olisi tupakkavero pudotettu jo nollaan ja minen tarkoittaa suhteessa isompaa veronkeventoimeentulotukia leikattu, jotta tupakointia voinystä pieni- kuin suurituloisille, olettaen heidän taisiin subventoida, sillä kuluttavan samoissa määrin tutupakointi muuttuisi yksipakkatuotteita. Tulevaisuuteen Kirjoituksen numeeriset faktat lönvapauskysymykseksi ja katsova kuluttaja myös huomaa, yläluokan taisteluksi hol- Tekstissä viitataan fasisteihin viisi (5) että tupakkaveroa ollaan jatkuhousyhteiskuntaa vastaan. kertaa vasti nostamassa, joten tyhmistä idiooteimpia ovat itse asiassa Tupakkavero on suoma- Teksti on vegaaninen eikä kapitaliste- he, jotka lopettavat tupakoinnin laisessa yhteiskunnassa ja kutsuta sioiksi kertaakaan nyt: koska tupakkaveron tiekuumuudesta savuava detään nousevan tulevaisuuTekstissä on 721 sanaa peruna, sillä ristiriitaista dessa, ovat verohelpotukset kyllä, hallitus on ottanut Tekstin kirjoittamisen yhteydessä sitä suurempia, mitä myöhemtavoitteekseen savutto- kulutettiin kaksi (2) kuppia kahvia min tupakoinnin lopettaa. man Suomen 2030. Koska tavoite on tullut oikeisto- Tekstiä kirjoitettiin kahdessa (2) Pääsemme myös mielenkiintoihallitukselta, jollaisia kaik- osassa, yhteensä 104 minuuttia seen kannustinloukkuun jonki hallitukset ovat olleet ka verotuspäätösten ennakointi sitten vuoden 1945, on mahdollistaa. Tupakoimattomat selvää että toimenpide eivät tällä hetkellä kärsi tupaktähtää vain ja ainoastaan kansan yksilönvakaveron haittavaikutuksista taloudelleen, mutta pauden karsimiseen ja kapitalistisessa orjayheivät myöskään saa samanlaisia verohelpotuksia teiskunnassa orjat omistavien vaurauteen. Pekuin tupakoitsijat saavat lopettaessaan. Koska rustelut, joiden mukaan tupakkatuotteet ovat verot tulevat nousemaan, on savuttoman ihepäterveellisiä tai niiden käyttö Sote-palveluita misten tällä hetkellä kannattavaa aloittaa tupakustannuksellisesti rasittavia ovat vain kapitaliskointi, jotta heille käteen jäävät tulot kasvaisivat tisessa propagandaa ja siten huomiotta jätettäviä. kun he lopettavat polttamisen verojen noustua. Faktat kuitenkin ovat, että tavoitteena on tupakoinnin loppuminen Suomesta kokonaan itsenäisyyden 113-vuotisjuhliin mennessä ja että hallitus haluaa tehdä köyhien aseman kurjaksi, yhden keinon ollessa tupakkaveron nosto. Mitä tästä voi päätellä? Ensinnäkin sen, että noin 13 vuotta pitkällä tähtäimellä tavoite on saada tupakoinnista tulevat verotulot nollaan, tai vaihtoehtoisesti asettaa tupakkavero Yle-veron tapaiseksi kaikilta perittäväksi veroksi jolla rahoitetaan yhteishyödyllistä palvelua. Toisekseen tämä tarkoittaa sitä, että mikäli tuleva sosialistinen vallankumous epäonnistuu, tullaan keksimään aivan uusia keinoja kurittaa jo sorrettua kansanosaa tai hyödyn-

Kannustinvaikutukset eivät kuitenkaan ole samat, sillä vero on tasavero ja verotus kohdistuu ansoluuttisesti samansuuruisesti niin köyhään kuin rikkaaseen tupakoitsijaan, joskin suhteellisesti köyhä maksaa enemmän. Toisaalta oli tavallaan oletettua, että fasistinen hallitus sallii oman viiteryhmänsä tupakoida suhteellisesti halvemmalla kuin niiden, joiden oloja halutaan tehdä tukalaksi. Onhan selvää, että mikäli rikas ja köyhä maksavat absoluuttisesti saman verran veroja tai saavat prosenttiyksiköissä mitattuna samansuuruisia verohelpotuksia, on tämänkaltainen veropolitiikka aina rikkaita ja etuoikeutettuja suosivaa.

13


PROVOKAATTORI

Ihmiskunta kaipaa konservativismia

M

oderni nettikeskustelu on yliviritetty urheiluauto. Puheenvuoroja ei jaeta. Kaikki keskustelu käydään yhden otsikon puitteissa; keskusteluissa ei ole punaista lankaa. Ei ihme, että jokainen keskustelunavaus jää hetkeksi sutimaan ja sitten päätyy pusikkoon. Ei, en ole joutunut nettikeskustelujen uhriksi. Me kaikki olemme. Tiedonvälityksessä nopeudella on aivan ilmiömäinen merkitys. Tiedonkulkuun liittyvä rikkinäinen puhelin voi nopeammalla tekniikalla lyhentyä huomattavasti – ja tulokset ovat sen mukaiset. Joskus ihmisiä saadaan yhdistettyä joukkoälyksi pureksimaan sama ongelma ratkaisuiksi. Joskus taas valtaan pääsee Hitler, joka puristaa kaikki mehut aiempaa nopeamman tiedonvälityksen hedelmistä. Hänen antamansa käskyt – jotka olisi aiemmin kastroitu hovissa – lipsahtivatkin 30luvulla sellaisenaan koko kansan korviin oopiumiksi kristallisoituneena. Sittemmin tiedonvälityksen kehityksen renkaat ovat irronneet kokonaan kiitoradan pinnasta. Ihmettelisin, jos tämä nopeus ei aiheuttaisi lieveilmiöitä. En puhu Putinin info-operaatioista läntisten vaalien alla. Puhun kauhisteluista. Inkkaripäähineistä, puhemiehistä, isänpäivistä, kuka-pelkää- mustistamiehistä ja turvallisemman tilan sääntöjen telaketjumaisesta käytöstä ja kaiken maailman kohuista...

14

Juuri nyt minä tiedän teitä paremmin, että ne, jotka valittavat inkkaripäähineiden olevan kulttuurista omimista, ovat väärässä. Lukijani, jos suoralta

kädeltä väität toisessa kulttuurissa esiintyvän tunnusesineen kuuluvan loukkaamattoman omistusoikeuden piiriin, hourit.

S

elitän tyrmäykseni. Me kaikki ymmärrämme aivan säkenöivän erinomaisesti oman kantamme ja tiedämme olevamme oikeassa. Muodostuisi suuri looginen ristiriita, jos ihmisen tietoisuus jollain kummalla tavalla tietäisi olevansa väärässä, mutta pitäisi silti omaa kantaansa oikeana. Itselleen voi kyllä valehdella ja voi esittää tyhmää, mutta jo määritelmällisesti jokainen tietoisesti jotain mieltä oleva – on sitä mieltä. Tämä ajatus korvan takana pitäen erimielisyyden kohtaamisesi muodostuvat vallan toisenlaisiksi. Ei olekaan kyse siitä, mitä toinen ei ymmärrä, vaan on kyse siitä, mitä sinä et ymmärrä. On noloa huutaa kovaan ääneen, ettei voi ymmärtää, miksi toinen on jotain mieltä. Vika on sinussa, jos et näe sitä, miten joku toinen näkee asian. Vikaa on myös viestijässä, mutta me olemme jokainen vastuussa omasta ymmärryksestämme. Inkkaripäähineiden käytöstä triggeröityvät eivät joko saa happea tai ovat nettikeskustelujen vauhdista niin sokeutuneita, että eivät kuule muiden kyllä ymmärtävän täydellisesti heidän logiikkansa. Erimielisyys syntyy siitä, että inkkaripäähineiden käyttäjät eivät käytä oikeudetta kopioituja päähineitä. He käyttävät omiaan. Nettikeskustelun tapaan eri osapuolet eivät puhu samasta asiasta. Kulttuuri on taloustieteelle perinteisesti vaikeampi pala mallintaa. Onkin lohdullista, että vielä vaikeampaa se on muille tieteenaloille ilman taloustie-


teen työkaluja. Kulttuuri ja kulttuurit ovat vuosituhansia muotoutuneet edestakaisin lainaamisesta, eletystä elämästä ja kaupankäynnistä. Inkkaripäähineen käyttö ei ole toisen kulttuurin omimista ja alistamista, vaan oman kulttuurin harjoittamista. Kuka sitten osaa kertoa, missä tämä raja menee? Missä virtaa rubikon, jonka tuolla puolen toisilta lainaaminen vajoaa samalle tasolle brittiläisen siirtomaaherrasmiehen ”matkamuistojen keruun” kanssa? Kuka osaa sanoa, kumpaan kulttuuriin joku asia kuuluu – vai onko sillä merkitystä? Mitä on kulttuuri?

P

rovokaattorin vastaus on, että vastauksen kertoo voittaja. Sitten kun lainaamisen raja on ylitetty niin pitkälle, että raja näkyy vain pisteenä, on oman [eli ryöstetyn] kulttuurin harjoittaminen oikeutettua. Miksi näin? Siksi, että tässä vaiheessa se, jolta on omittu, onkin se, joka yrittää ”oikeudetta” omia. Eräs viime vuosisadan piirtäjänero oli aikanaan kanssani samoilla linjoilla:

Pienet taiteilijat kopioivat muilta. Suuret taiteilijat varastavat”, Pablo Picasso

Tämän eron taas osaa vain aika kertoa; kanssaihmisen syyllistäminen kulttuurinomimisesta on siis aina joko ennenaikaista tai liian myöhäistä. Kysymys on ajan kulumisesta, kärsivällisyydestä ja

perspektiivistä siihen, että asiat muuttuvat. Siitä, että kehitys tähän pisteeseen asti on selvillä, ei voi tehdä päätelmää, että kehitys tästä eteenpäin jatkuu selvänä suorana kohti täydellistä ideaa. Ei ole satavarmaa, että niiden yhteisien liikuntatuntien pitäminen on hyvä idea. Ainakaan ne eivät ole yksiselitteisen paras maali, jota kohti kannattaa syöksyä radikaalisti nettikeskustelun ja toimittajan deadlinesykkeen vauhdilla vailla huolen häivää. Inkkaripäähineiden pitäjätkin vaalivat mielessään sitä pienen pientä mahdollisuutta, että joku päivä se ilveily ei ehkä olekaan ”ok”. Tälle naamiaiskulttuurin osalle tappion kellot eivät kuitenkaan ole vielä soineet samoin kuin ne pauhasivat Mantereen kansanvaltuuskunnalle jo tammikuussa. Vielä ei siis ole mikään syy kiljua inkkaripäähineitä pois koristamasta bikinimissejämme. Hillitty suhteuttaminen isoon kuvaan ja muutoksen suunnan ymmärtäminen ovat yhdessä se nettikeskustelujen maailmasta takaisin historian jatkumolle kampeava, pelastava voima. Hetken tuumaus ja oikean suunnan varmistaminen eivät ole muutosvastarintaa – vaan tuikitärkeää konservatiivisuutta. Konservatiiviset poliittisena ryhmänä ovat määritelmällisesti tuomittuja olemaan ikuisia muutoksen jarruhenkilöitä historian väärällä puolella. Monella tapaa he kuitenkin ovat aina oikeassa. Provokaattori. Kirjoittaja ei omistanut inkkaripäähinettä lehden mennessä painoon.

15


Profile for Kapitaali

Kapitaali 3/17  

Vuoden kolmas Kapitaali

Kapitaali 3/17  

Vuoden kolmas Kapitaali

Advertisement