Kapitaali 2/2024

Kapitaali 2/24

Päätoimittajat

Tuomas Heikkinen

Matti Mustonen

Meeri Mäkinen

Tekijöinä tässä numerossa

Eero Hjelt

Ginni Kaur

Onni Keskitalo

Henri Lambert

Ilari Mäkilä

Ellen Ormio

Helmi Purhonen

Taitto

Saku Sjöman

Painotalo

Trinket Helsinki

Painos

80 kpl

Kapitaali on journalistisesti itsenäinen lehti, jota

3 Pääkirjoitus

Herää pahvi(yliopisto)!

KTTO ry julkaisee. Tässä numerossa

Ilmaisia lahjoja ei ole 10 Oligopoli sulkapallossa?

12 Haastattelussa Ritva Reinikka

18 KTTOn johto Kapitaalin tentissä 20 Kapitaalin ”wine tasting” -larppaus

26 Äänestämällä vaikutat eurovaaleissa

30 Taloushoroskoopit

Kahtiajakautunut kansamme

Meeri Mäkinen

Seuratessa mediaa ja yleistä keskustelua kuka vaan voi huomata nykymaailman “vuorovaikutustrendin” . Keskustellessa ihmiset joko ylistävät tai suitsivat asioita, eikä toista osapuolta haluta ymmärtää edes oman edun nimissä. Lisäksi jakautuvia näkökulmia pönkittää mukavasti nykymedian rakenne, jossa voi helposti katsoa vain omaa mielipidettään seuraavaa mediaa tai sitten taas provosoitua niistä kaikkein eriävimmistä mielipiteistä. Ja kirsikkana kakun päällä ihmiset saavat parhaiten kannatusta ja näkyvyyttä jyrkillä mielipiteillä ja suurilla ulostuloilla, minkä takia kahtiajakautuneisuus pahenee entisestään.

Keskustelukulttuurin heikentyminen on huomattu jo monessa paikassa. Helsingin Sanomissa on puhuttu opiskelijoiden pelosta tuoda esille mielipiteitään. Hyvin sanottu -tutkimuksessa suomalaisista 68% sanoi, että heistä keskustelukulttuuri on huonontunut, ja 85% koki keskustelun muuttuneen riitelymäiseksi. Ilman asian toteamista sen voi nähdä myös päiväpolitiikassa. Neuvottelupöytiin ei päästä, ja toisaalta kun niihin päästään, ne junnaavat paikallaan, mikä johtaa lakkoiluun. Puhumattakaan siitä, millaista keskustelu on eduskunnassa ja siitä, että poliitikoista pääsevät esille parhaiten pahimmat rääväsuut.

Tämä on huolestuttava kierre, koska erityisesti politiikassa keskeistä on löytää vastauksia, joiden pitäisi ottaa useita ihmisryhmiä ja näkemyksiä huomioon. Hyvien päätösten tekemiseen vaaditaan

kykyä ymmärtää monia ihmisiä ja eriäviä mielipiteitä, mikä vaatii kompromisseja ja empatiaa. Tehokkaimmat kompromissit itse asiassa syntyvät tutkija Leigh Thompsonin tutkimuksen mukaan silloin, jos ymmärrämme toisen neuvottelijan intressit jo keskustelun alkuvaiheessa. Eli empatian kannattaa olla ensimmäinen edellytys keskustelun aloittamiselle.

Tästä herääkin kysymys: ymmärtävätkö päättäjät päätöstensä vaikutukset opiskelijoiden ja pienituloisten elämään?

Päätöksien lopussa heikompiosainen menettää jopa pari tuhatta euroa vuodessa, ja samaan aikaan kun näitä tekoja perustellaan tarpeella vakaampaan tulevaisuuteen, otetaan eniten juuri niiltä, joiden vastuulla on tulevaisuuden kehitys ja kasvu, eli opiskelijoilta. Vaikuttaa siltä, että Thompsonin tuloksista olisi varmasti monella opittavaa, kuten muutamalla tämän päivän otsikoissa pyörineellä päättäjällä.

Herää pahvi(yliopisto)!

Teksti: Ellen Ormio, Helmi Purhonen

Mikään ei saanut Suomen yliopistoja tai niiden opiskelijajärjestöjä hiljentymään niin kuin syksyllä alkaneet vaatimukset puolustaa Palestiinan vapautusta ja lopettaa kansanmurhaa suorittavan Israelin tukeminen.

Helmikuun alussa kaikkien ainejärjestötoimijoiden sähköpostiin ilmestyi väitöskirjatutkijan Otto Snellmanin lähettämä vetoomus1 Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI:lle. Vetoomuksessa vaadittiin julkista kannanottoa välittömän ja pysyvän tulitauon puolesta Gazassa, palestiinalaisten opiskelijoiden taloudellista tukemista (erityisesti Gazasta tulleiden opiskelijoiden) ja suomalaisissa yliopistoissa tapahtuvan Palestiina-solidaarisuuden tukahduttamisen tarkkailemista ja sanktioimista. Lisäksi vaadittiin palestiinalaisten ihmisoikeuksia ajavien opiskelijoiden ja tutkijoiden akateemista vapautta, sekä yliopistojen rohkaisemista kohti Israelin akateemista boikottia, eli niiden luopumista kaikesta yhteistyöstä israelilaisten valtionohjelmien, rahoittajien ja tutkimuslaitosten kanssa.

Moni opiskelijajärjestö reagoi kovin vastahakoisesti tähän vetoomukseen. Vetoomusta ei voinut allekirjoittaa yksittäinen ainejärjestön jäsen, vaan järjestön täytyi tehdä yhteinen päätös allekirjoittamisesta. Ainejärjestömme KTTO ry ja Yhteiskunnallisen muutoksen ainejärjestöt Kumous ry, Väki ry, Keho ry, Polho ry ja Taso ry eivät olleet allekirjoittaneiden ainejärjestöjen luettelossa. Allekirjoittaneiden ainejärjestöjen luettelossa on mukana Helsingin yliopistolta mm. Kontakti ry (Sosiologian opiskelijat), Mythos ry (Uskontotieteen opiskelijat) sekä Matrix ry (Matematiikan opiskelijat). Miksi niin

monet ainejärjestöt päättivät jättää vetoomuksen huomiotta tai allekirjoittamatta?

Jos olisi kysymys ukrainalaisopiskelijoiden etujen ajamisesta, olisivatko ainejärjestöt toimineet toisin?

Yliopiston johdon toiminta on vielä heikompaa: Palestiinan kansanmurhaa vastustavat opiskelijat kuskataan putkaan, opiskelijaryhmien esittämät keskustelupyynnöt johdolle sivuutetaan ja yliopiston kiistattomat yhteydet Israelin väkivaltaiseen ja asuttajakolonialistiseen apartheid-hallintoon muun muassa sen yliopistojen kautta yritetään häivyttää. Se miksi aika marginaalisiin opiskelijajärjestöihin ylipäätään pyritään vaikuttamaan, johtuu yliopiston täydellisestä kyvyttömyydestä ja selkärangattomuudesta kansanmurhan edessä.

Jos olisi kysymys ukrainalaisopiskelijoiden etujen ajamisesta, olisivatko ainejärjestöt toimineet toisin?

Valtiotieteellisen tiedekunnan varadekaani Hanna Wass väittää Suomen Kuvalehdessä julkaistussa kannanotossaan2 (14.3.2024) yliopiston olevan epäpoliittinen toimija, ja että yliopistolla vallitsee “vapaus” ja “yhdenvertaisuus”. Todellisuudessa moni asia tekee yliopistosta poliittisen toimijan. Yliopisto on vaikutusvaltainen julkisen sektorin instituutio, ja jonka sisällä on perinteisesti käyty hyvinkin kriittistä poliittista ja yhteiskunnallista keskustelua. Lisäksi Helsingin yliopisto hallinnoi yli puolen miljardin sijoitusomaisuutta3, mikä merkitsee valtavaa taloudellista ja poliittista vastuuta.

Kuten Hanna Wass ja muut varmasti tietävät, omien kantojen tai organisaation julistaminen epäpoliittiseksi on sekin tapa harjoittaa politiikkaa.4 Epäpoliittiseksi julistautumisen taktiikassa, jota opiskelijajärjestöt ja yliopistot nyt käyttävät, yritetään omat näkökulmat esittää neutraaleina, tieteellisinä ja objektiivisina; siinä missä vastapuoli näyttäytyy “poliittisena” tai “ideologisena”.

Palestiinalaisten kansanmurhaan osallisten israelilaisten yliopistojen kanssa yhteistyön tekeminen on Israelin toimien hiljaista hyväksymistä, eikä siis “neutraalina pysymistä”. Aalto-yliopisto ilmoitti 25. maaliskuuta lakkauttavansa5 opiskeluvaihtokohteensa Tel Avivin yliopistoon ja poisti Tel Avivin yliopiston vaihto-ohjelman tietokannastaan. Maailmalla monet yliopistot ovat ryhtyneet toimeen ja boikotoineet israelilaisia yliopistoja. Maaliskuun lopussa Harvardin oikeustieteellisen ainejärjestö äänesti vetoomuksen6 puolesta, jossa vaaditaan Harvardin yliopiston johtoryhmän lopettavan tukensa Israelin miehitykselle ja palestiinalaisten kansanmurhalle.

Lopulta kaikille, jotka kysyvät, luisuuko yliopisto Palestiinan tukemisen myötä polulle, jossa kaikkiin maailman konflikteihin tulisi ottaa kantaa, ja jossa kaikkia ihmisoikeusloukkauksiin osallistuvia yliopistoja tulisi boikotoida, vastaus on helppo: KYLLÄ!

Epäpoliittiseksi julistautumisen taktiikassa yritetään omat näkökulmat esittää neutraaleina, tieteellisinä ja objektiivisina; siinä missä vastapuoli näyttäytyy “poliittisena” tai “ideologisena”.

Lähteet:

Wass, Hanna (2024). Herää pahviyliopisto, toimi nyt! Suomen Kuvalehti. Vetoomus Unifille (2024). Kansanmurha Palestiinassa – suomalaisten yliopistojen vastuu.

Palonen, Kari (2015). Politiikka-allergiasta yliopistoissa. Politiikasta. Eromäki, Veikko (2023). HYvä sijoitus. Ylioppilaslehti. 5/23.

Snellman, Otto (2024). Akateeminen boikotti – vähintä mitä yliopistot voivat tehdä kansanmurhan ja opinmurhan estämiseksi. Tieteessä tapahtuu. 1/24.

Ilmaisia lahjoja ei ole

Teksti: Ilari Mäkilä

Länsimaalaisen markkinatalouden mekaniikat näyttäytyvät usein normatiivisina ja toisaalta kapitalismille erityisinä meille, jotka elämme niiden keskellä. Tarkastelemalla muita tapoja järjestää taloutta, voimme kuitenkin yhtäältä huomata, ettei näin ole ja toisaalta pohtia, onko näitä tapoja mahdollista sovittaa markkinatalouteen.

Ranskalaisantropologi Marcel Maussin teos ’Lahja’ (alkup. Essai sur le don) vuodelta 1923 oli ensimmäisiä tutkielmia, joka pyrki yhdistämään antropologian, sosiologian ja historian tutkimuksen tavalla, joka antaisi yleisinhimillisen selityksen lahjasta käsitteenä. Mauss tutki useita kulttuureita esimerkiksi Polynesian, Melanesian ja Latinalaisen Amerikan alueilta. Hänen päätelmänsä oli, että lahjan antamisen ja vastaanottamisen ylläpitävä voima on kunnia, sillä lahjaan on aina vastattava vastalahjalla. Jos edeltävä hyväksytään lahjan määritelmäksi, ajatus ”ilmaisesta” lahjasta on näin ollen oksymoron.

Maussin teos oli myös tutkimus kulttuurien tavasta harjoittaa lahjataloutta. Yhtäältä voisi sanoa, että lahjatalouteen osallistuvat ilmentävät inhimillistä vastavuoroisuutta, jossa tavarat vaihtavat omistajaa loputtomassa kierteessä. Toisaalta Maussin tutkimus osoitti, että osapuolet pyrkivät joka kerta antamaan hieman arvokkaamman lahjan korostaakseen

omaa sosiaalista statusta. Kuten ihmisyhteisöissä yleensäkin, yksittäisten toimijoiden intressit vaihtelevat.

Ajalleen tyypillisesti (Mauss edusti funktionaalista koulukuntaa) Mauss pyrki esittämään kulttuureista evolutionistisia teorioita. Maussin mukaan lahjatalous edusti kulttuurista ”steppiä” ennen markkinataloutta. Asia ei ehkä ole ihan näin yksioikoinen, mutta jotain perää Maussin evolutionistisessa päätelmässä on. Luotto ja luoton anto seuraavat lahjan logiikkaa. Luoton antoon liittyy uskomus (tähän alkuperäinen latinankielinen verbi credit viittaa) siitä, että luoton ottaja maksaa velan takaisin myöhempänä ajankohtana. Luotto ja laina ovat markkinatalouden toiminnan kannalta ydinasioita, joten näin ollen lahjaa voisi pitää eräänlaisena ”esiluottona”.

Voisiko lahjataloutta soveltaa moderniin markkinatalouteen? Uusliberalismin myötä mahdollisuudet henkilökohtaisen talouden maksimointiin ovat kasvaneet. Tämä on johtanut taloudelliseen epätasa-arvoon ja pääoman kasautumiseen. On vaikea sanoa, missä menee raja systeemin mahdollistaman ja ihmisen luontaisen toiminnan välillä. Vastavuoroisuuteen perustuvien taloudellisten instrumenttien vahvistaminen voisi olla epätasa-arvoa tasoittava tekijä.

Mauss, M., Hakapää, J., & Nurmiainen, J. (1999). Lahja : vaihdannan muodot ja periaatteet arkaaisissa yhteiskunnissa / Marcel Mauss ; ranskan ja englannin kielistä suomentaneet Jouko Nurmiainen ja Jyrki Hakapää. Tutkijaliitto.

Oligopoli sulkapallossa?

Teksti: Ginni Kaur

Tutkiskelen mailaani löytääkseni oikean otteen, kunnes vastustaja lyö pallon ilmaan. Näen kuinka etupelaaja ottaa pallon vastaan sekunnin murto-osassa ja johtaa yhteispeliämme. Minä, takapelaajana, seuraan etupelaajaa ja pyrin valitsemaan paikkani hänen liikkeidensä mukaisesti. Mieleni tekee oivalluksen. Alan huomaamaan, kuinka johtajafunktio tekee edessäni valintoja ja minä parhaan vasteen funktiona pyrin vastaamaan hänen valintoihinsa ottamalla kentältä parhaan paikan. Seuraan ja analysoin johtajafunktion lyöntien ja minun välistä matemaattista tanssia verkon tuntumalla löytääkseni tasapainopisteestämme optimaalisen sijoituksen itselleni.

Tarkka mikrotaloustieteilijä saattoi havaita, että edellisessä kuvauksessa oli piirteitä kahden yrityksen päätöksentekoa kuvaavasta Stackelbergin oligopolimallista, joka on yksi tunnetuimmista oligopolimalleista. Mallissa yksi yrityksistä toimii johtajana, joka asettaa oman tuotantomääränsä ensin, minkä jälkeen seuraajayritys pyrkii vastaamaan parhaalla mahdollisella tavalla asettamalla oman tuotantomääränsä ottaen huomioon johtajayrityksen valinnat. Johtaja ei kuitenkaan aseta optimaalista tuotantomäärän tasoa satunnaisesti vaan ottaa huomioon seuraajansa ja pyrkii matemaattisilla menetelmillä ennakoimaan, miten seuraaja tulee reagoimaan erilaisiin tuotantomääriin. Tuotantomäärän optimaalinen määrä löytyy matemaattisesti yritysten parhaan vasteen funktioiden leikkauskohdista.

Stackelbergin oligopolimallin kaltainen tilanne on havaittavissa sulkapallon nelipelin hyökkäyksen strategian ytimessä. Nelipeli on parien välistä yhteispeliä, jossa kummankin pelaajan on tiedettävä tarkalleen, mitä tehdä erilaisissa tilanteissa, jotta kenttä saadaan peitettyä kokonaan ja hyökkäys olisi tehokasta. Kentän peittäminen kokonaan tarkoittaa käytännössä sitä, että vastustaja voi lyödä pallon mihin tahansa kohtaan kenttää ja tehokas puolustus pystyy vastaamaan siihen. Koska pelin aikana pelaajat eivät ehdi kommunikoimaan keskenään ja peli kuitenkin perustuu yhteispeliin, niin nelipelin yksinkertaisessa strategiassa pelaajat toimivat kuin Stackelbergin oligopolimallin yritykset: etupelaaja toimii johtajana ja takapelaaja pyrkii vastaamaan tähän parhaalla mahdollisella tavalla, hakemalla optimaalisen paikan kentältä ottaen huomioon etupelaajan sijainnin.

Nelipelin perusasetelmassa parin toinen pelaaja sijoitetaan eteen verkon tuntumalle ja toinen taas taakse lyömään tärykalvot puhkaisevia smasheja eli iskulyöntejä. Etupelaaja tekee päätöksen heti pallon lähdettyä vastustajan mailasta, eikä millään ehdi vilkaisemaan taakse. Kyseessä on sekuntipeli, joten takapelaajan on sopeuduttava etupelaajan tekemiin päätöksiin koskien parin hyökkäysasetelmaa. Valintoja tehdessä etupelaaja tietää, että takapelaaja pyrkii sopeutumaan hänen sekunnin murto-osassa tekemiinsä valintoihin samalla tavalla kuin Stackelbergin mallissa vastaajayritys pyrkii reagoimaan johtajayrityksen tekemiin siirtoihin.

Etupelaaja toimii johtajana ja takapelaaja pyrkii vastaamaan tähän parhaalla mahdollisella tavalla

Opiskeltuani mikrotaloustiedettä kuvittelen aina pelatessani sulkapalloa nelinpeliä, kuinka Stackelbergin oligopolimallin pelinappulat tekevät optimaalisia siirtoja sulkapallon lentäessä puolelta toiselle. Edistyneempi taloustieteilijä pystyisi ehkä jopa rakentamaan nelinpelin parien väliselle dynamiikalle Stackelbergin oligopolimallin mukaiset parhaan vasteen funktiot johtajalle ja seuraajalle sekä määrittämään niiden perusteella pelaajille optimaaliset sijainnit kentällä erilaisissa peliasetelmissa. Kuitenkin koska pelaajilla on sekuntipelissä kiire, he eivät ehdi pelin aikana ratkaisemaan matemaattisia tasapainoja!

Teksti: Eero Hjelt

Moni tämän lehden lukija haaveilee varmasti salaa iltaisin jännittävästä urasta kansainvälisillä näyttämöillä. Näin ainakin siitä päätellen, kuinka monet taloustieteen opiskelija hakevat töihin valtionvarainministeriön lisäksi myös ulkoministeriöön. Mutta ovatkohan nämä nuoret maailmankansalaiset harkinneet itse kansainvälisen taloustieteen Mekkaa: Maailmanpankkia.

Vuonna 1955 syntynyt Ritva Reinikka on yksi korkeimpaan asemaan Maailmanpankissa noussut suomalainen ikinä. Reinikan asiantuntijuuden ydin on kuitenkin kaukana koti-Suomesta, Afrikassa. Reinikka on toiminut mm. tutkimuspäällikkönä pankin tutkimusosastolla, johtajana Afrikan, Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueilla sekä maajohtajana eteläisessä Afrikassa. Viimeksi hän toimi vuoden 2013 loppuun asti Maailmanpankin Afrikan inhimillisen kehityksen ohjelman johtajana. Nykyään Reinikka on työelämäprofessori Aalto yliopistossa ja komissaari Urpilaisen erityisavustaja EU-Komissiossa.

Mutta mikä saa nuoren ekonomistin alun kylmästä pohjolasta tekemään uransa kaukaisessa Afrikassa? ”Kai minulla oli aina ollut kiinnostus kaukaisia paikkoja kohtaan. Pääsin aikoinaan kauppakorkeakouluun, mutta bisnes ei ollut se oma juttu. Opiskelin aluksi talousmaantiedettä.”, vastaa Reinikka.

Ensimmäisen ahaa-elämyksensä Reinikka koki parikymppisenä YK:n kesäharjoitteli-

jana New Yorkissa: ”Menin sinne päämajan kirjakauppaan ja katselin kehitystaloustieteen kirjoja. Tajusin etten ymmärrä mitään niistä. Ja olin kuitenkin ulkomisteriön kehitysyhteistyöosastolla töissä.”

Silloin Reinikka tajusi, ettei hänen oma osaamisensa aiheesta ollut toivomallaan tasolla. Hän päätti lähteä vuodeksi jatko-opiskelemaan Kanadaan. Kanadassa edelleen konkretisoitui tunne oman osaamisen riittämättömyydestä ja Reinikka päätti jättää ulkomisteriön kokonaan ja palata kauppakorkeakouluun opiskelemaan lisensiaatiksi. Väitöskirjaa aiheesta oli kuitenkin tuon ajan Suomessa vaikea tehdä. Kehitystaloustieteilijä Paul Collierin ohjauksessa Oxfordissa tämä kuitenkin onnistui.

Seitsemän vuoden opiskelurupeaman jälkeen Reinikka tuli lopputulokseen, ettei sopinut luonteeltaan akateemikoksi: ”Olen aina ollut empiirikko, jo Oxfordissa ja varsinkin työelämässä. Mä olen aina halunnut katsoa mitä maassa oikeasti tapahtuu. En keskittynyt akateemisiin kirjoituksiin, vaan esimerkiksi erilaisiin kyselyihin ja katsauksiin.” Hän päätti hakea Maailmanpankkiin, josta muodostui lopulta pitkäaikainen työnantaja. ”Joskus yksi asia johtaa toiseen”, kiteyttää Reinikka polkunsa. ”Menin sinne päämajan kirjakauppaan ja katselin kehitystaloustieteen kirjoja. Tajusin etten ymmärrä mitään niistä.”

Nuorelle maailmanparantajalle olisi varmasti ollut muitakin vaihtoehtoja. Reinikka uskoi kuitenkin voivansa vaikuttaa eniten juuri Maailmanpankissa: ”Siinä oli aina tekemisissä virallisen hallinnon ja valtionbudjetin kanssa ja pystyi sitä kautta yrittää muuttaa asioita parempaan päin.”, ”Maailmanpankki on tosi inspiroiva työpaikka, jossa tuntuu, että voi oikeasti vaikuttaa asioihin.”

90-luvun Maailmanpankissa sai nuorena naisena taistella muutakin kuin köyhyyttä vastaan, nimittäin ennakkoluuloja: ”Jotta sai tehdä mitä piti tärkeänä, täytyi ensin saada muut vakuuttuneiksi. Eivät he aluksi todellakaan olleet vakuuttuneita. Jotkut ajattelivat vielä silloin, ettei nainen voi kunnolla ymmärtää taloustiedettä.” Reinikka toteaa asiasta selvästi jopa hieman huvittuneena. Ennakkoluulot joutuivat kuitenkin väistyä Reinikan tarjotessa aina mielipiteilleen tueksi todisteita: ”Tutkimusnäyttöä ja dataa ei voitu pankin sisällä sivuuttaa.”

Työ Maailmanpankissa tehtiin suurimmaksi osaksi Washingtonista käsin, josta muodostui vuosien mittaan Reinikan perheelle koti. Työ Afrikassa tapahtui neljän vuoden Pretoriassa vietettyä jaksoa lukuun ottamatta useiden muutaman viikon ”missioiden” avulla vuosittain. Paikallisen valtionvarainministeriön kanssa käydyn dialogin lisäksi työ sisälsi paljon käytännön läheistä datan keräämistä. Se ei aina ollut helppoa. Erityisesti eräät kotitalouskyselyt Ugandasta ovat jääneet mieleen. Kyselytulokset olivat varastoituna satunnaisiin kasoihin 30 kilometriä pääkaupungista sijainneen tilastokeskuksen eri huoneisiin. ”Se oli tavallaan koomista. Papereita lenteli ikkunoista. Mutta kun oli ollut Idi Aminin ja Milton Oboten hirmuhallinnot ja sisällissota, niin olihan siinä vähän muuta miettimistä, kuin jotkut tilastot.” ”Suomi on aivan uunikki joukko siinä, ettei tarvitse tehdä kenttätyötä saadakseen dataa.” Vuosien työ kasojen digi-

Reinikka on toiminut mm. tutkimuspäällikkönä pankin tutkimusosastolla, johtajana

Afrikan, Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueilla sekä maajohtajana eteläisessä Afrikassa.

talisoimisesta kantoi kuitenkin hedelmää, kun tilastot näyttivät köyhyyden kääntyneen selvästi laskuun Ugandassa.

Reinikan työura Maailmanpankissa alkoi juuri Afrikan ”menetetyn vuosikymmenen” jälkeen, aikana, jolloin Maailmanpankin ja IMF:n rakennesopeutusohjelmat nähtiin osasyyllisenä mantereen velkakriisin aiheuttamaan kärsimykseen. Jopa pankin sisällä oli kritiikkiä ohjelmia kohtaan. ”Varsinkin länsimaissa rakennesopeutusohjelmat saivat huonon maineen. Ja Ugandassahan minä vedin juuri sellaista rakennesopeutusohjelmaa. Olen kritiikin kanssa samaa mieltä siitä, etteivät ulkopuoliset voi tulla köyhiin maihin sanelemaan mitä tehdään. Tätä ongelmaa ei kuitenkaan ollut Ugandassa, sillä se oli Ugandan hallituksen oma ohjelma ja paikalliset ekonomistit olivat erittäin päteviä. Ugandassa oli siis lähinnä sisäistä kritiikkiä eri ryhmiltä hallintoa kohtaan.” Kaikkialla suhtautuminen ei ollut kuitenkaan yhtä suopeaa. Etelä-Afrikassa Maailmanpankista ei pidetty yhtään, vaan organisaatioon suhtauduttiin suurella varauksella.

Maineen kohdalla on kuitenkin tapahtunut valtava muutos. Muutama vuosi sitten eräs suomalaisopiskelija totesi Reinikalle ”Toivoin, että joskus minäkin voin päästä töihin Maailmanpankkiin.” Reinikka muistaa ajatelleensa, ettei tuota olisi sanonut kukaan vielä kaksikymmentäviisi vuotta sitten.

Suomalaisia ei Maailmanpankissa tosin vieläkään ole paljon. Reinikka haluaisikin innostaa suomalaisopiskelijoita uralle organisaatioon. Reinikka suosittelee tietysti aiheesta kiinnostuneille Aallossa vetämäänsä maisterivaiheen kurssia Development Economics II. Kurssin kautta saa

hänen mukaansa hyvin kuvaa Maailmanpankin tekemästä työstä. Varsinkin juuri taloustieteestä kiinnostuneille Reinikka uskoo pankin tarjoavan mielekkäänpää työtä kuin esimerkiksi kehitysprojektien hallintoon keskittyvä Euroopan Unioni. ”Taloustieteistä ja kehityksestä kiinnostuneelle Maailmanpankki on ehdottomasti ykköspaikka.”

Reinikka suosittelee urasta kiinnostuneille erityisesti Maailmanpankin Young Professionals -ohjelmaa. Vaikka ohjelma on hyvin kilpailtu, uskoo hän suomalaisopiskelijoilla olevan hyvät mahdollisuudet pärjätä: ”Taloustiede Suomessa on nykyisin kansainvälisesti vertailtuna korkealla tasolla. Jos Suomessa oppimiaan taitoja on valmis käyttämään myös kansainvälisen tason asioihin, niin siinä on valmiudet pitkälle.”

Reinikan mukaan ei kannata kuitenkaan liikaa murehtia mihin oma tie johtaa: ”Kannattaa tehdä sitä mistä tykkää, vaikka eihän sitä heti tiedä mistä tykkää. Jos mä olisin päätynytkin vaikka biologiksi niin varmaan olisin tykännyt siitäkin.”

Kysymykset: Onni Keskitalo Valokuvat: Ronja Jokihaara

Ella Häsä

Kuka olet ja mitä teet?

Olen Ella, 3. vuoden opiskelija ja tänä vuonna KTTO:n hallituksen puheenjohtaja.

Puheenjohtajilla on tunnetusti mahdollisuus jättää jälkensä ainejärjestön historiaan. Mitkä ovat tavoitteesi tällä hallituskaudella? Mistä sinut tullaan muistamaan?

Kevään aikana henkilökohtaiseksi päätavoitteekseni on muodostunut uuden järjestösukupolven “tavoille” kouluttaminen. Järjestön tavoitteista kiinnostuneet voivat lukea huolella laaditun toimintasuunnitelmamme vuodelle 2024.

Todennäköisesti minut tullaan muistamaan vaalikampanjasta, jonka voi sanoa olleen lähes yhtä menestyksekäs kuin Olli Rehnin presidentinvaalikampanjan.

Jos lisäisit yhden kurssin (5 op) taloustieteen kandiohjelmaan, millainen se olisi?

Matemaattiset oppimisvaikeudet, 5 op. (löytyy jo HY:ltä)

Olet KTTO:n hallituksen jäsen nyt kolmatta vuotta, ja olet toiminut aiemmin mm. taloudenhoitajana. Urasi on selvästi nousukiidossa. Missä tehtävässä tai luottamustoimessa sinut tullaan tulevaisuudessa näkemään?

Tähtään korkealle, urani tulee huipentumaan Cheekin managerina.

Ämpärit vai jallu?

Entisenä taloudenhoitajana vastaan ämpärit. Paras vaihtoehto olisi kuitenkin jalluämpäri.

Joonatan Kemppainen

Kuka olet ja mitä teet?

Oon Joonatan, toisen vuoden opiskelija ja KTTO:n varapuheenjohtaja.

Sinun on kuultu puhuvan KTTO:n logouudistuksen puolesta. Eikö tällaisten kumouksellisten ajatusten levittäminen ole vaarallista? Voiko nykyistä parempaa logoa edes kuvitella?

Tämä kuulostaa median ajojahdilta. Irtisanoudun logouudistuksesta niin kuin se on klassisesti ymmärretty. Logouudistuksen määritelmä on inflatoitunut, ja olen pikemminkin logokriittinen. Ajatteluni on vain osa valtiotieteellisen tiedekunnan valtavirtaa ja sanon sen, mitä kansa ajattelee. Koitatte selvästi hiljentää tällä tavalla ajattelevat. Perun Kapitaalin tilauksen.

Huhujen mukaan kärsit orastavasta matikkagrinderiudesta. Miten kommentoit asiaa?

Sedät ovat aivopesseet minut tähän jatkuvilla mitta ja integraali -meemeillään. En kestänyt enää. Minun on selvitettävä, että mikä tekee kyseisestä kurssista niin erikoisen. Onneksi olkoon sedille. Olette saaneet taas käännytettyä viattoman KTTO:laisen.

Jos lisäisit yhden kurssin (5 op) taloustieteen kandiohjelmaan, millainen se olisi?

Tarvitsemme pakollisen etiikan kurssin. Taloustieteen tulee palvella ihmistä eikä pääomaa. Tuntuu siltä, että jotkut taloustieteilijät unohtavat tämän. Jos kauppikseen onnistuttiin saamaan tällainen, niin varmasti saataisiin myös taloustieteeseen.

Ämpärit vai jallu?

Jallu on spesifi ja määritelty juoma, ämpäriin taas ei ole olemassa mitään yksiselitteistä reseptiä. Ties vaikka ämpäri sisältäisi jallua. Sittenhän vastaus kysymykseen on erittäin yksinkertainen: ämpäri täynnä jallua.

Kapitaalin sokkotasting

Henkilöt.

Tuomas. Matti. Meeri. Onni. Veikko. Saku. Eero. Anton. Tarjoilija. Eräs nainen. Sivupöydän miehet.

Ennen viiniä.

Pehmeä pianomusiikki soi pikkuruisessa Murun viinibaarissa, ja ilmassa kuplii odotuksen tunne. Toimituskunta supisee iloisesti keskenään ajoittain ovelle pälyillen. Vielä hetki. Viininmaistelu voi nimittäin alkaa vasta, kun viimeinenkin sankari on saapunut paikan päälle, ja hänen tuloaan odotetaan kuin kuuta nousevaa.

Tuomas: Eiks me kuitenkin sovittu että kaikki tulee tasalta paikalle?

Matti: No joo joo, mutta tää on Kapitaalin tapahtuma. Ei kukaan ikinä tuu ajoissa.

Odottavien aika käy pitkäksi, mutta lopulta heidät palkitaan. Toimituksen viimeinenkin jäsen saapuu paikalle tyylikkään myöhässä. Nyt viininmaistelu voi alkaa. Ja mitä ylellisiä nautintoja onkaan tarjolla! Viidentoista euron maistelumenu sisältää kolmea eri sorttia, kaksi valkoviiniä ja yhden punaviinin. Maistelijakunta on värikästä joukkoa, ja mukana on niin aloittelijoita kuin tissuttelun vanhoja mestareita. Intoa riittää joka tapauksessa: viini-ilta näyttäisi olevan Kapitaalin suosituin tapahtuma pitkään aikaan.

Ensimmäinen viini.

Ensimmäisenä luvassa on valkoviini, jonka rieslingmäinen olemus on yhdelle maistelijalle heti selvä.

Meeri: Tuoksuu rieslingiltä.

KAIKKI MUUT, YHTENÄ KUORONA: No ei todellakaan ole rieslingiä.

Viisaus ei aina tiivisty joukossa. Meeri oli nimittäin oikeassa, kuten maistelijat saisivat myöhemmin kuulla. Mutta kun tarpeeksi moni väittää vastaan, on vaikea olla muuttamatta mieltään.

Tuoksu oli joka tapauksessa lupaava, ja ensisiemausten jälkeen reaktio oli miedosti positiivinen.

Saku: Pehmeä!

Anton: Ja siiderimäinen.

Onni: Hieman puolukkainen minusta.

Mutta viinin pistävä jälkimaku yllätti maistelijat.

Matti: Maussa on terävää hapokkuutta. Ehkä liian terävää.

Tuomas: Vähän salakavala.

Muitakin puutteita löytyi. Eeron mielestä viini oli kevyt, mutta hieman laiha. Alleviivaus, kursivointi ja lihavointi lisättiin Eeron toiveesta, sillä tuo laihuus tosiaankin oli vain vähäistä. Isompi ongelma kuitenkin liittyi juotavuuteen: pullo näin mietoa ja pehmeää viiniä menisi aivan liian nopeasti!

Lopullinen arvosana: 3/5

Kapitaalin maistelun pisteytys:

***** Pullo menisi liian nopeasti!

**** Kesän känniviini.

*** Koeviikon lohtu.

** Parin jälkeen menettelevä.

* Ainakin on prosentteja!

Herr Mehling Riesling

Viinityyppi: Valkoviini

Maa: Saksa

Alue: Pfalz

Tuottaja: Mehling

Alkon hyllyllä: 19.85€

Krämer Straight Sauvignon Blanc

Viinityyppi: Valkoviini

Maa: Saksa

Alue: Rheinhessen

Tuottaja: Krämer Straight

Alkon hyllyllä: 14.90€

Altos Las Hormigas Clásico Malbec

Viinityyppi: Punaviini

Maa: Argentina

Alue: Mendoza

Tuottaja: Altos Las Hormigas

Alkon hyllyllä: 19,99€

Toinen viini.

Ensimmäisen viinin huvetessa laseista ja makunystyröiltä alkaa toimitus odottamaan malttamattomasti jo seuraavaa viiniä. Aistit ovat päässeet nyt sopivalle tasolle ja vielä jutustelukaan ei ole mennyt aivan sivuraiteille, vaikka tarinoiden perusteella voisimme siemailla jotain viljaisempaa kuin näitä vivahteikkaita tuotteita Saksanmaalta.

Toisen viinin saapuessa ensivaikutelma on mielenkiintoinen: Värimaailma muistuttaa selkeästi ensimmäistä viiniä, mutta jo ensimmäinen nuuhkaisu kertoo että olemme jonkin ihan muun äärellä.

Veikko Isotalo: Hedelmäistä!

Mutta pienen hetken jälkeen hän tekee olennaisen tarkennuksen

Veikko Isotalo: Mutta EI siis niin hedelmäinen kuin KTTO:n ämpärit.

Anton: Kylmä.

Muut alkukuvailut ovat kuin sotatantereelta:

Matti: Tässä hapossa on väkivaltaa.

Onni: Hapan mango. Siis jos mango olisi hapan se varmasti maistuisi tältä.

Meeri: (nyrpistää nenäänsä) Mädäntyneen herukkainen.

Selkeästi rieslingin jälkeen yrttinen Sauvignon Blanc tarvitsee totuttelua, mutta arviot muuttuvat hiljattain myönteisiksi.(Anton huomasi että viini ei ole enää niin kylmä) Lasillista kuvaillaan valkkarispritziksi, herukkaiseksi ja hieman greippiseksi. Lopputulos on, että viini taitaa voittaa ensimmäisen viinin! Makumaailma tiivistetään yhteen lauseeseen.

Eero: Kesän känniviini.

Lopullinen arvosana: 3,5/5

Heti kun lasit tuodaan pöytään, kulmapaikkojen miehet aloittavat arvostelun oikealla asenteella ja tekemisen meiningillä. Journalistista substanssia parhaimmillaan.

Anton: Tuoksuu punaviiniltä.

Eero: Ei herätä tunteita.

Vaikka Malbecin maku tuokin mieleen tutun punaviinin, siinä piilevä tulikivenkatkuinen vivahde herättää arvostelijoiden huomion.

Onni: Tuhkainen.

Meeri: Lievästi vulkaaninen!

Matti: Meeri, noihan on sama asia.

Viinin erityispiirre vaikuttaisi olevan sen nostalgisuus. Tuhkaiset vivahteet vievät niin kesämökin kuin pikkujoulujen tunnelmiin, huolettomampiin hetkiin. Lopulta muistot saavat kaksi päätoimittajaa toteamaan viinin hyväksi illan aloittelijaksi, mutta kolmas ei ole niin vakuuttunut.

Matti: Hienostuneempi tonkkaviini.

Meeri: Totta, sopii seurusteluviiniksi.

Tuomas: En pidä juuri minään - unohdettava.

Viini jakaa mielipiteitä myös muussa toimituksessa, mikä voidaan nähdä arvosanojen jakaumassa. Toinen antaa yhtä ja puolta ja toinen melkein viittä. Ääripäät kuitenkin kumoavat toisensa, ja keskiarvo on mukava kolmonen. Arvaukset viinin alkuperästäkin heittelevät samaan tahtiin, ja lopulta parhaaksi strategiaksi oikeaan vastaukseen osoittautuu ennakoiva yhden vastauksen taktiikka.

Anton: Tuli mikä viini tahansa, se on Argentiina.

Lopullinen arvosana: 3/5 Kolmas viini.

Yhteistyösssä

Äänestämällä eurovaaleissa vaikutat demokratiavajeesta huolimatta

Teksti: Henri Lambert

Kesäkuun yhdeksäs päivä on jälleen aika mennä vaaliuurnille. Perinteisesti innostus osallistua demokraattiseen prosessiin on ollut säälittävän matalaa. Eurovaaleissa 40 prosentin äänestysprosentti on normaali, kun eduskuntavaaleissa ylletään 70 prosenttiiin.

Kesäsunnuntaina mökkiväki lienee muissa puuhissa, toisin kuin vaaleja seuraavat valtiotieteilijät. Nuori valtiotieteilijä saattaa viettää aikaa mökillä, mutta on trendikkäästi äänestänyt ennakkoon.

Toisaalta voi päätyä tulokseen, ettei eurovaaleissa äänestämisellä ole merkitystä. Kriitikoiden mukaan EU kärsii demokratiavajeesta eikä päätöksenteko tapahdu lähellä kansalaisia. ”Brysselin kone” pyörii vaalikaudesta toiseen keskustaoikeiston ja keskustavasemmiston kompromissien varassa. Kritiikissä nousee esiin vaihtumaton byrokratia ja hallitsevat puolue-eliitit.

Terveessä demokratiassa valta vaihtuu aitojen vaihtoehtojen välillä. Vaikka muutamat edustajat vaihtuvat kansan tahdosta, samat puolueet ovat hallinneet vuosikymmeniä. Vihreän ryhmän nousu 2019 eurovaaleissa kuitenkin sai painotuksen siirtymään valtapuolueidenkin sisällä. Nyt tämä liike voi kumoutua, sillä Euroopan vihreät, sosiaalidemokraatit ja keskustaliberaalit ovat vaarassa menettää yhteensä kymmeniä paikkoja.

Suomessa puoluetoimijat ovat kommentoineet tulevien vaalien tärkeyttä. Ehdokaslistoihin halutaan näkyviä persoonia, jotka keräävät sosiaalisesta mediasta ja kasvavassa podcast-kentässä nuoria äänestäjiä. Mediapersoonat ovat lähteneet vääntöön kolmen suuren puolueen listoille: kokoomuksesta Ukraina-kommentaattorina tunnettu Pekka Toveri, perussuomaisten some-edelläkävijä Sebastian Tynkkynen sekä sosiaalidemokraateista nouseva somepersoona Ville Merinen.

Vaalit nähdään kaikissa puolueissa panostuksen arvoisina, ja Euroopassa jännitetään populistien vaalivoittoa.

Vaalit nähdään kaikissa puolueissa panostuksen arvoisina, ja Euroopassa jännitetään populistien vaalivoittoa. Vaalivoitto ei kuitenkaan tarkoittaisi populistien ykkössijaa tai radikaalia muutosta. Edelleen keskustaoikeiston ja –vasemmiston koalitio on mahdollinen, mutta moneen esitykseen saatetaan kerätä tukea myös oikealta.

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: äärioikeisto, laitaoikeisto tai radikaalioikeisto. Rakkaita lapsia ne ovat siinä mielessä, että ne ovat vakauttaneet itsellään pysyvän aseman länsimaisessa poliittisessa kulttuurissa, jotka ovat saaneet merkittäviä uskottavuus

EU-kriittiset puolueet ovat perinteisesti olleet europarlamentissa epäyhtenäisiä, eikä viime kauden alussa syntynyt Identiteetti ja demokratia -ryhmä (ID) pysynyt yhtenäisenä, kun perussuomalaiset palasivat Euroopan konservatiivit ja reformistit -ryhmään (ECR).

Venäjään suhtautuminen jakaa laitaoikeistoa. Putinin liittolainen Viktor Orban on kutsuttu Italian pääministerin Giorgia Melonin ECR-ryhmään. Tätä vastustaa perussuomalaiset ja ruotsidemokraatit, jotka toivovat uudessa komissiossa yhteistyötä Euroopan kansanpuolueen (EPP) kanssa. Komissio näyttää ennusteiden mukaan päätyvän jälleen kokoomuksen ja kristillisdemokraattien edustamalle EPP:lle.

Valtaa ei käytetä ilman enemmistöjä. Keskustaoikeistoon kohdistuu paine liittoutua populistien kanssa läpi Euroopan. Viime vuosina syntyneet Suomen ja Ruotsin oikeistohallitukset, sekä Saksan

kristillisdemokraattien (CDU-CSU) flirttailu mahdollisista yhteistyön muodoista oikeistopopulistisen Vaihtoehto Saksalle -puolueen (AfD) kanssa ovat saaneet syystäkin huomiota.

Kyse ei ole vain pakosta keskustaoikeistolle. Keskustaoikeisto on itse tiukentanut erityisesti maahanmuuttolinjaansa erityisesti jengiytymisen takia. Helsingin Sanomat uutisoi sisäministeri Mari Rantasen (PS) haastattelussa (29.3.2024), että Orpon hallituksen maahanmuuttoon liittyvät kiristykset olivat osa kokoomuksen tiukentunutta linjaa. Aiemmin mediassa spekuloitiin, että perussuomalaiset olisivat yliajaneet etenkin ruotsalaisen kansanpuolueen kokoomuksen katsoessa sivusta.

Alankomaissa voittanut populisti Geert Wilders on ollut marraskuusta asti jumissa hankalissa neuvotteluissa keskustaoikeistolaisten puolueiden kanssa. Portugaliin on syntymässä taas keskustaoikeiston vähemmistöhallitus, koska populistien kanssa hallitseminen ei miellytä portugalilaisia, vaikka populistit saivat ennätyksellisen tuloksen maaliskuun vaaleissa.

Eurovaaleilla valitut edustajat määrittelevät yhteistyön eri puolueiden välillä. Vaikka uusi komissio olisi jälleen EPP-johtoinen, kompromissit eri asiakysymyksissä, kuten puolustuksessa ja maahanmuutossa saattavat rakentua yhdessä populistisen oikeiston kanssa.

Muutosta voi saada moneen eri suuntaan, mutta se vaatii äänensä käyttämistä. Vasemmistopuolueiden teemat, kuten ilmasto- ja luonnonsuojelutavoitteet, Gazan kärsimys sekä sosiaalinen oikeudenmu-

Eurooppa aseistautuu ja ajan henkeen kuuluvat maanviljelijäprotestit militarismi ja turvallisuus.

kaisuus ovat edelleen suuria kysymyksiä, mutta ne ovat vaalien alla marginaalissa. Eurooppa aseistautuu ja ajan henkeen kuuluvat maanviljelijäprotestit militarismi ja turvallisuus.

EU-parlamentti ei ole ainoa osa EU-lain hyväksymisprosessia. Euroopan unionin neuvosto eli ministerineuvosto on kansallisten hallitusten tapa äänestää lainsäädännöstä EU-parlamentin rinnalla.

Merkittävät lakihankkeet keväällä 2024 ovat kohdanneet vastustusta ministerineuvostossa. Yritysvastuudirektiivi sai uuden muodon Orpon hallituksen käännyttyä vastustamaan sitä. Ennallistamisasetus kaatui, kun niukka enemmistö kaatui Unkarin lähdettyä rintamasta. Samalla hallitus jyrkensi kantaansa neutraalista vastustamaan asetusta.

Kaikista epäkohdistaan huolimatta eurovaalit ovat merkittävä vallankäytön ja demokratian instrumentti. Siksi kannustan niin nuoria kuin vanhempiakin ottamaan osaa demokraattiseen prosessiin kesäkuun vaaleissa. Äänestämällä saa itsensä siihen joukoon, jonka ääni määrää Euroopan unionin tulevaa politiikkaa.

Taloushoroskoopit - kohti kesähelteitä

Vuoden 2024 alku on hurahtanut nopeasti ja katsotaan kirkkaasta kristallipallostani, miltä KTTO:n opiskelijoiden horoskoopit näyttävät:

Oinas (20.3.-19.4.)

Näet hyvin merkillistä unta. Aurinkoisena päivänä tuulenpuuskan mukana omena putoaa päähäsi ja teet oivalluksen. Herätessäsi unesta huomaat löytäneesi pitkään sinua vaivanneeseen ongelmaan ratkaisun. Päätät tarttua tuumasta toimeen ja suuntaat suoraan Kaisa-taloon kirjallisuuden kimppuun. Tästä onkin hyvä jatkaa kevein mielin kohti kesää.

Härkä (20.4.-20.5.)

Älä ala hermoilemaan, vaan nyt täytyy pitää pää kylmänä. Havahdut pari päivää ennen tenttiviikkoa sen olemassaolosta. Tenttiviikko ei ole parasta aikaasi, mutta ahkeralla viime hetken opiskelulla ja hyvällä tuurilla kuitenkin selviät siitä mallikkaasti. Parin päivän ahkeroinnin jälkeen pääset nauttimaan kesähelteestä (tai -sateesta).

Kaksoset (21.5.-20.6.)

Jatkuva uteliaisuutesi on tehnyt elämästäsi hyvin vilkkaan. Pyrit olemaan läsnä jokaisessa tapahtumassa sekä jokaisella luennolla eli käytännössä sinut löytää kaikkialta kampuksilta, jotta mikään tiedonmurunenkaan ei jäisi sinulta saamatta. Kevääsi tulee jatkumaan yhtä kiireisenä, sillä loputon uteliaisuutesi ei koskaan ole tyydytetty vaan vaadit aina lisää. Loppukevään avainsana tulee olemaan aikatauluttaminen. Se on sinulle tärkeää, jotta pääset keräämään kaiken saatavilla olevan tiedon.

Rapu (21.6.-22.7.)

Hyvät ajat ovat tulossa. Kesän tullessa haluat panostaa enemmän itseesi. Mietit, millä keinoilla haluat rentoutua kesällä. Kevään loppukirin jälkeen sinun kannattaa tehdä juuri itseäsi miellyttäviä asioita. Tulet saavuttamaan mielesi rauhan omaa aikaa antavilla harrastuksilla, kuten kenties kokeilemalla joogaa tai lukemalla kirjallisuutta. Seuraavan kesän avainsana tulee olemaan rentoutuminen.

Leijona (23.7.-22.8.)

Elämää keskipisteenä. Pyrit olemaan tapahtumien keskipiste milloin milläkin keinoilla. Välillä rikot tyylikkäästi Econ pukukoodia tai saatat yhtäkkiä alkaa erikoisesti tanssahtelemaan hiljaisessa kirjastossa. Olet valmis tekemään mitä tahansa erottuaksesi joukosta. Vai oletko? Kevään aikana mietit vakavasti tätä kysymystä ja tavoitteitasi.

Neitsyt (23.8.-22.9.)

Huomaat heti, kun asiat eivät ole aivan kohdillaan. Et pysty sietämään opiskelukavereittesi epäjärjestelmällisyyttä. Ensiksi kaverisi pudottaa haarukan Kaivopihassa, sitten hän onnistuu opiskellessa kaatamaan kahvit pitkin pöytää ja vielä kaiken huipuksi hän kompastuu kengännauhoihinsa ja onnistuu tyrkkäämään sinut mutaan. Se oli viimeinen pisara kärsi vällisyyttäsi! Epäjärjestyksen aiheuttama kärsimättömyys vie sinusta vallan. Muista, että välillä asiat voi jättää satunnaiseen ti laan ja voi vain nauttia kevään auringon paisteesta.

Vaaka (23.9.-22.10.)

Lähiviikoilla on romantiikkaa ilmassa. Mielesi pyrkii ailahtelemaan etkä saa ajatuksiasi irti kaunokaisesta tai herrasmiehestä, joka on hurmannut sinut. Muista kuitenkin ottaa rennosti. Älä ala haaveilemaan liikaa tai vastapainona panikoimaan. Hyvällä onnella mielitiettysi lähestyy sinua kampuksella ja saatatte jopa päätyä yhdessä mussuttamaan paninia Physicumin kahvilaan. Kärsivällisyys on kevään avainsana.

Skorpioni (23.10.-21.11)

Epäilevä luonteenlaatusi ottaa sinusta vallan. Alat epäilemään kaikkea, mitä sinulle sanotaan. Pahimmillaan epäilet luennoitsijoiden esittämiä matemaattisia todistuksia ja käyt niitä tuntikausia läpi löytääksesi, missä kohtaa sinua johdetaan harhaan. Toisaalta jostain kumman syystä alat myös loistamaan matematiikassa. Mistäköhän tämä johtuu?

Jousimies (22.11.-20.12.)

Sinua odottaa jännittävä seikkailu. Postiluukustasi kilahtaa erikoinen posti. Vai onko se edes tavallinen posti? Saat liput aurinkoiselle lomamatkalle, joka on täynnä mitä erikoisempia aktiviteetteja, kuten ehkä delfiinien kanssa uimista ja laskuvarjohyppäämistä. Päätät tyhjentää pääsi kokonaan opinnoista ja suuntaat kohti jännittävää lomamatkaasi.

Kauris (21.12.-19.1.)

Kohtaat jymyvoiton! Vuoden ahkeruutesi palkitaan ja sinulle avautuu loistavia mahdollisuuksia. Kuitenkin kunnianhimosi haluaa tarttua eri ratkaisuun kuin sydämesi. Mieti tarkkaan. Et halua menettää saamiasi mahdollisuuksia.

Vesimies (20.1.-18.2.)

Sisäinen maailmanparantajasi pyrkii heräämään henkiin. Haluat vaikuttaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin ja pyrit keksimään parannuskeinoja milloin millekin ongelmalle. Ratkaisujen ja ideoiden tulva on loputon. Älä uppoudu kokonaan ideoihisi ja ajatuksiisi. Muista myös olla läsnä läheisillesi, levätä ja käydä piipahtamssa Economicumilla luennoilla.

Kalat (19.2.-19.3.)

Lämpimät ajat ovat tulossa. Elämäsi on tapahtumarikas ja tutustut moniin uusiin ihmisiin. Rohkaistut juttelemaan joidenkin kanssa syvällisemmin ja huomaat solmivasi syvällisiä ystävyyssuhteita. Älä kuitenkaan unohda vanhoja ystäviäsi. Kesän avainsana on sinun kohdallasi optimaalinen tasapaino.

KAPITAALI

Vuodesta 1974