Nro 01/2025
Päätoimittajat
Aurora Alhroos-Lilius
Kanerva Murtovaara
Marko Suomalainen
Sanat
Marko Suomalainen
Aurora Alhroos-Lilius
Onni Keskitalo
Tuomas Heikkinen
Meeri Tennilä
Vili Vanhala
Ginni Kaur
Taitto
Kanerva Murtovaara
Aurora Alhroos-Lilius
Kansikuva
Saga Bruun
Kuvitus
Saga Bruun
Julkaisija
KTTO ry
Paino
Trinket Helsinki
Painosmäärä
80 kpl
Yhteystiedot
@kapitaali kapitaali.ktto@gmail.com
Pääkirjoitus
Kansa on puhunut - KTTO:n uusi hallitus astui valtaan
Minne katosit, käteinen?
Eläkeläissitsit valtasivat
Alina-salin - Bingoa, tanssia, pukuja
Suuri pakoteparadoksi: Ovatko kätemme sidotut?
Compass Lexecon - haastattelussa Sebastian Veijola
Mistä oikea harjoittelupaikka juuri sinulle?
Aikamatka vuoteen 2015
Horoskoopit
Päätoimitus kiittää kirjoittajia, kuvittajia, kuvaajia, haastateltavia ja kaikkia mukana olleita! <3
Mennyt vuosi 2024 oli numeroiden valossa demokratian suuri riemuvoitto. Noin 1,6 miljardia äänioikeutettua yli 60 maassa kantoivat äänestyslipukkeensa kansanvallan juhlavaan kekoon. Maailman viidestä väkirikkaimmasta maasta neljässä järjestettiin vaalit edeltävän kalenterivuoden aikana, viimeisimpinä marraskuiset Yhdysvaltain presidentinvaalit. On vaaleja pidellyt.
Vuonna 2024 valtapuolue vaihtui kaiken kaikkiaan 34 prosentissa järjestetyistä vaaleista.Vallanvaihto onkin tärkeä demokratian hyvinvoinnin mittari. Mikäli vaalit eivät tosiasiallisesti voi johtaa poliittiseen muutokseen kansan tahtoa myötäillen, demokratian pyhä ketju katkeaa. Poliitikon valta on äänestäjän ojentamaa.
Valitettavasti rauhanomainen vallanvaihto ei ole globaalisti samanlainen oletus kuin mitä se on Suomessa läpi vuosikymmenten ollut. Vaalituloksen kieltäminen ja äänestysprosessin kyseenalaistaminen ovat muuttuneet arkisiksi sanapareiksi, jotka eivät uutisotsikossa enää hätkäytä lukijaansa. Viime vuonna yli neljäsosaan vaaleista liittyi merkittävää protestointia, ja joka viidensissä esiintyi poliittista väkivaltaa.
Tyytymättömyyden purkautuminen yhteiskunnallisena kuohuntana ei ole uusi ilmiö, mutta sen valjastaminen poliittisen vaikuttamisen työkaluksi on nostanut päätään huolestuttavalla tavalla. Demokratiassa päättäjät eivät nauti kansan tavoin oikeudesta ryhtyä suoriin toimiin, jos äänestyksen lopputulos ei ole mieluisa.
Kun päättäjät romuttavat kansanvallan perusarvot, barrikaadit muuttuvat muureiksi, joille ei voi enää nousta.
Valta on käypä vertauskuva elämälle; ja päinvastoin. Ikuisina kummastakin katoaa mieli. Kaiken rajallisuus on ominaisuus, joka antaa kummallekin arvon ja merkityksen. Toki siinä missä tuonpuoleisen olemassaolo on pimeän peitossa, vallan jälkeinen elämä jatkuu suomalaisilla poliitikoilla todistetusti Brysselissä.
Vuoden ensimmäisessä lehdessä käsittelemme vallanvaihdoksista merkittävintä, kun esittelemme KTTO:n tuoreen puheenjohtajaparin vuodelle 2025. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan haastattelujen lisäksi kirjoitamme muun muassa käteisen rahan tulevaisuudesta, talouspakotteista sekä helmikuisten eläkeläissitsien asuloistosta. Valloittavia lukuhetkiä, hyvä lukija!
Teksti Aurora Ahlroos-Lilius
Joulukuussa KTTO:lle valittiin uusi hallitus, ja nyt valta on vaihtunut. Kapitaali haastatteli tuoretta puheenjohtajajistoa, puheenjohtaja Niko Kivistä ja varapuheenjohtaja Ronja Jokihaaraa, heidän suunnitelmistaan vuodelle 2025. Luvassa on halvempia tapahtumia, modernisointia ja, mahdollisesti, kommunistinen vallankumous.
Aiemmassa Kapitaalissa entinen puheenjohtaja myöntää sokaistuneensa vallasta, mutta Nikoa tämä ei huolestuta. Hänen mielestään on tärkeämpää mahdollistaa hallituksen toiminta kuin käyttää valtaa itse.
– Kun näkee puheenjohtajan roolin muun hallituksen kukoistuksen mahdollistajana eikä oman valtansa välineenä, on paljon pienempi riski sokaistua vallasta, Niko huomauttaa.
Mutta eikö puheenjohtajalla ole merkittävä valta-asema?
– Totta kai. Puheenjohtajalla on mandaatti käyttää valtaa, mutta kyse on siitä, miten sitä käyttää.
Olet aiemmin toiminut kulttuurivastaavana ja taloudenhoitajana. Mikä sai sinut hakemaan puheenjohtajaksi?
– Tavallaan koin vastuuntuntoa. Viime vuonna vaikutti siltä, ettei kovin moni ollut kiinnostunut puheenjohtajan roolista, joten tuli fiilis, että täytyy astua esiin ja hoitaa homma. Se tuntui myös luontevalta askeleelta kohti vastuullisempia tehtäviä.
Niko haluaa jättää jälkensä pu-
heenjohtajana, joka vei järjestön rohkeasti kohti 2020-luvun toista puoliskoa. Hänen tavoitteenaan on, että KTTO nähtäisiin modernina valtsikalaisena ainejärjestönä. Tämä toteutetaan julkisuuskuvaa päivittämällä ja tavoittamalla yhä laajemmin erilaisia opiskelijoita.
– Me ollaan jo monella tapaa moderni järjestö, mutta meidän maine ei aina vastaa sitä. Meillä on edelleen vanhentunut maine mieskerhona, jossa syödään lihaa ja juodaan jallua. Vaikka jallulla on tärkeä rooli meidän toiminnassa, haluan, että KTTO tunnetaan monipuolisena järjestönä, jossa kaikki kokevat itsensä tervetulleiksi.
Samalla halutaan varmistaa, että järjestö on aidosti saavutettava kaikille opiskelijoille – myös taloudellisesti. Tämän vuoden aikana opiskelijoiden taloudellinen ahdinko on noussut hallituksen prioriteetiksi. KTTO suunnittelee tapahtumamaksujen laskemista.
– Esimerkiksi eläkeläissitsien hinta laski 16 euroon, ja tavoitteena on, että fuksisitsit maksaisivat vain 15 euroa.
Mutta entä jos KTTO ajautuu taloudellisiin vaikeuksiin?
”Vaikka jallulla on tärkeä rooli meidän toiminnassa, haluan, että KTTO tunnetaan monipuolisena järjestönä, jossa kaikki kokevat itsensä tervetulleiksi.”
– Meidän toiminnassa pystyy pitkään tekemään säästöjä juustohöyläperiaatteella ilman, että mitään tarvitsee poistaa kokonaan. Tänä vuonna myös vuosijuhlat järjestetään edullisemmin.
Talous ei ole ainoa asia, joka vaatii tarkkaa suunnittelua – myös ajanhallinta on avainasemassa. Nikon arkea täyttävät muun muassa maratonharjoittelu, täysipäiväinen työ, järjestötoiminta sekä opinnot – ja silti nukuakin pitäisi riittävästi (Nikon viimeviikkoisten yöunien keskiarvo on komeat 7 tuntia ja 52 minuuttia).
Miten tämä on mahdollista? – Bussi- ja raitiovaunumatkat ovat
tehokkaita hetkiä hoitaa viestittelyä. Kalenterin orjallinen noudattaminen auttaa myös. Kun on noudattanut kalenteria orjallisesti useita vuosia, se mahdollistaa elämän tarkemman aikatauluttamisen.
Osittain puheenjohtajan työkuormaa voidaan keventää jakamalla vastuut tasaisemmin puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan kesken. Nikon mukaan tavoitteena on, että KTTO:lla olisi vahva puheenjohtajakaksikko.
– Monina aikaisempina vuosina toiminta on ollut puheenjohtajakeskeisempää, mutta haluamme jakaa vastuun tasaisemmin.
Ronja on samoilla linjoilla Nikon kanssa vastuunjakamisesta. On jopa tehtäviä, joita vain varapuheenjohtaja voi hoitaa.
– Se mitä puheenjohtaja voi tehdä on olla siinä tukena toisena ihmisenä. On tärkeää, että pystyy tekemään asioita yhdessä ja hakea sitä varmistusta toisesta ihmisestä, toteaa Ronja.
Miksi Ronja Jokihaara päätti hakea varapuheenjohtajaksi, oltuaan aikaisemmin viestintävastaava? Tahtoiko hän enemmän valtaa?
– Joo, kyllä valta on aina tärkeintä, Ronja sanoo sarkastisesti.
Syksyn aikana tutorina toimiessaan Ronja huomasi olevansa hyvä vastuunkantaja. Keskustelut Nikon kanssa (etenkin Uuden jatkoilla) vahvistivat päätöstä hakea varapuheenjohtajaksi.
– Oltiin jo valmiiksi samoilla linjoilla monista KTTO:hon liittyvistä asioista, ja tuntui, että tämä on hyvä ratkaisu. Lisäksi ei oikein ollut ketään muutakaan.
Taloustiede on tunnetusti miesvaltainen ala. KTTO:n jodelissa on ollut puhetta, että 1/3 taloustieteen opiskelijoista on naisia ja 2/3 mie-
hiä. Onko teillä suunnitelmaa, miten taloustieteelliselle saataisiin houkutella enemmän naisia – erityisesti nyt, kun yhteishaku lähestyy?
– Ainakin sosiaalisen median postauksissa voisi varmistaa, että naisia näkyy enemmän. Kun minä hain KTTO:lle, tuntui siltä, että moni ajatteli siellä olevan vain miehiä. Kyllä se olisi voinut johtaa siihen, ettei uskalla hakea.
Ronja on Sitoutumattoman vasemmiston jäsen, ja on aiemmin postannut Neuvostoliitto-fangirl-kontenttia TikTokiin. Onko suunnitelmissa tehdä KTTO:sta punaisempi?
– Pitää varmaan vastata korrektisti. Ei ole mitään sellaista suunnitelmaa. Se olisi ihan kiva, mutta Niko ei varmaan antaisi mun tehdä kommunistista vallankumousta. Ehkä tämä onkin meidän yhteistyömme tärkein periaate – ettei tällaista tapahdu. Nikokaan ei voi tehdä KTTO:sta osakuntaa.
Sen sijaan Ronja haluaa tehdä KTTO:sta helpommin lähestyttävän ja lisätä huumoria ja opiskelijakulttuurin näkyvyyttä sosiaalisen median kautta.
Kapitaali toivottaa Nikolle ja Ronjalle hedelmällistä hallituskautta sekä kiittää haastattelusta.
Sähköinen maksaminen on yleistynyt Suomessa voimakkaasti maksukorttien ja sittemmin myös mobiilimaksamisen myötä. Yhä harvempi yritys ottaa lainkaan vastaan käteismaksuja. Koronapandemian aikana käteisen käytön vähentämistä perusteltiin taudilta suojautumisella, mutta tämä vain vahvisti jo ennestään käynnissä ollutta kehitystä. Olen itsekin maksukorttiin ja MobilePay-sovellukseen tottunut moderni ihminen, joka yhä harvemmin maksaa ostoksiaan käteisellä.
Silti oli hienoinen järkytys, kun en voinutkaan kahvilassa maksaa kuppostani sattumalta mukana olleilla kolikoilla. Olo oli kummallinen, kun kaivoin nöyränä korttini esiin: eikö se oikea raha enää kelpaakaan?
On ymmärrettävää, että yritykset haluavat siirtyä sähköiseen maksamiseen. Käteisvirtojen pienentyessä käteishuollon suhteelliset kustannukset nousevat. Kehitys on silti huolestuttavaa, sillä käteinen on tärkeä maksuväline lukemattomille suomalaisille. Erityisen tärkeää
käteinen on niille ihmisryhmille, joille sähköisen rahan käyttö on vaikeaa tai lähes mahdotonta. Näihin ryhmiin lukeutuvat esimerkiksi vanhukset ja lapset.
Euroopan keskuspankki listaa käteisen hyödyiksi muun muassa yksityisyyden, tasa-arvoisuuden ja konkreettisuuden.
Lisäksi käteisen kriittinen tehtävä on toimia varajärjestelynä tilanteessa, jossa sähköisen maksamisen järjestelmät eivät toimi. Herää siis kysymys: millä perusteella yritykset kieltäytyvät ottamasta vastaan keskuspankkien liikkeeseen laskemaa käteistä rahaa, joka on Euroopan unionin lainsäädännössä määritelty lailliseksi maksuvälineeksi (legal tender).
Suomen Pankin vuonna 2017 julkaisemasta muistiosta käy ilmi, että laillisen maksuvälineen käsite on varsin epämääräinen niin kansallisessa kuin eurooppalaisessakin lainsäädännössä. EU-lainsäädännön mukaan ainoastaan euromääräisellä käteisellä on laillisen maksuvälineen asema euroalu-
een valtioissa, mutta lailliselle maksuvälineelle ei anneta tarkkaa määritelmää. Sellaista ei löydy myöskään Suomen laista. Vuonna 2010 julkaistuun Euroopan komission suositukseen sisältyy laillisen maksuvälineaseman määritelmä, jonka mukaan maksuvelvoitteen ollessa olemassa velkoja ei voi kieltäytyä ottamasta vastaan käteistä, jolleivät osapuolet ole sopineet muusta maksutavasta.
Yksiselitteisen määritelmän tai lainsäädännön puuttuessa yritysten oikeus olla ottamatta vastaan käteistä perustuu suomalaiseen yrittäjän sopimusvapauteen. Yrittäjä voi valita hyväksymänsä maksutavat, kunhan ilmoittaa siitä asiakkaalle hyvissä ajoin ennen ostopäätöstä. Vahva sopimusvapaus on siis merkittävä syy käteismaksamisen vähentymiseen, vaikka omakohtaisen kokemuksen perusteella vaikuttaakin siltä, ettei asiakas saa aina ajoissa tietoa maksutavoista.
Käteisen asema saattaa kuitenkin selkeytyä lähivuosina.
Euroopan komissio julkaisi kesäkuussa 2023 asetusehdotuksen, jonka myötä laillisen maksuvälineen määritelmä lisättäisiin viralliseen EU-lainsäädäntöön. Esityksen mukaan käteismaksusta voisi kieltäytyä vain poikkeustilanteessa ja jäsenvaltioiden olisi valvottava, etteivät yritykset laajamittaisesti sulje pois mahdollisuutta maksaa käteisellä.
Asiantuntijoiden mukaan täysi käteispakko on epätodennäköinen, mutta on mahdollista, että sopimusvapautta rajoitetaan käteisen aseman turvaamiseksi. Sääntely on tervetullutta, varsinkin jos se toteutetaan selkeyttämällä epäselvää lainsäädäntöä ja jo nyt käytössä olevien käsitteiden määritelmiä. Sähköinen maksaminen on kiistämättä kätevää, mutta on muistettava, että monipuoliset maksutavat hyödyttävät kuluttajaa ja viime kädessä koko yhteiskuntaa. Yhdenvertaisuuden, yksityisyyden ja kriisinkestävyyden takia on tärkeää, että käteinen säilyy luotettavana ja käyttökelpoisena maksuvälineenä.
Kuvat
Niko
Kivinen
Aurora
Alhroos-Lilius
Kanerva Murtovaara
Niin pitkään kuin ihmiset ovat järjestäytyneet yhteiskuntasopimuksen ihanteiden mukaisiksi kokonaisuuksiksi, konfliktit ja kriisit ovat olleet elimellinen osa elämää ja politiikkaa. Aikamme nimittäminen kriisien aikakaudeksi on kliseisyydestään huolimatta osuvaa. Konfliktit eivät ole vain yleistyneet, vaan myös niiden panokset ovat kasvaneet. Kiistat ovat enää harvoin aidosti kahdenvälisiä, ja niiden vaikutukset yltävät kauas. Globaalissa maailmassa ongelmat ovat globaaleja.
Maailmantalouden rakenne on globalisaation peili. Kaupan osuus globaalista bruttokansantuotteesta on noin 60 prosenttia ja tuotantoketjut ovat laajalti monikansallistuneet. Näin ollen konfliktien suorat vaikutukset maailmantalouteen sekä epäsuorat vaikutukset ihmisten hyvinvointiin ovat
muodostuneet ennennäkemättömän suuriksi. Kun insentiivit konfliktien de-eskalaatioon ovat yhteiset, myös talous pyritään valjastamaan kriisejä hillitseväksi aseeksi entistä hanakammin.
Talouspakotteiden hyödyntäminen ulkopolitiikan työkaluna ei ole suinkaan uuden ajan ilmiö. Ensimmäinen tunnettu sanktiotapaus ajoittuu vuoteen 432 eaa., kun Ateenan kaupunkivaltio asetti Megaran kauppasaartoon. Nykyaikaisten sanktioiden ideologisen synnyinhetken voi kuitenkin sijoittaa 1800-luvun loppuun, jolloin ensimmäiset globaalin hallinnan instituutiot alkoivat muodostua. Toisen maailmansodan jälkeinen jaettu tavoite nopeasta elpymisestä ja uudelleenrakentamisesta merkitsi uusia harppauksia kohti globaalia yhtenäisyyttä.
”Sanktiot vakiintuivat ulkopolitiikan vakiokalustoon 1990-luvulla, jota kutsutaan usein sanktioiden vuosikymmeneksi.”
Uusi, Amerikka-vetoinen liberaali maailmanjärjestys merkitsi runnellulle Euroopalle kehityksen junaa, jonka kyytiin hypättiin mielellään. Nousevan maailmantalouden pelisäännöt määrittelivät niin sanotut Bretton Woods -instituutiot, joiden nykyajan jälkeläisiä ovat muun muassa Yhdistyneet kansakunnat, Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto. Pelisääntöjen noudattaminen takaisi valtioille paikan osana syventyvää maailmantaloutta, ja niistä poikkeaminen johtaisi asteittaiseen ulossulkemiseen taloudellisten sanktioiden muodossa.
Sanktiot vakiintuivat ulkopolitiikan vakiokalustoon 1990-luvulla, jota kutsutaan usein sanktioiden vuosikymmeneksi. Toimeenpantujen taloudellisten sanktioiden määrä moninkertaistui tällöin dramaattisesti: Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston teki 1990-luvulla yhteensä 12 pakotepäätöstä, kun edeltävän 45 vuoden aikana näin tehtiin vain kahdesti. Kat-
tavassa Threat and Imposition of economic sanctions -aineistossa, joka erittelee sekä toimeenpannut että uhkailun tasolle jääneet sanktiot, 1990-luvulla alkaneita havaintoja esiintyy yhteensä 547 kappaletta.
Syyt 1990-luvun kasvutrendin taustalla löytyvät aikakauden kansainvälisen hallinnan instituutioiden kokemista muutoksista. 1990-luvun alkupuolella aloitettiin siirtymä vapaakauppaa ajavasta GATT-sopimuksesta, jonka tehokkuus kärsi sopimuksen kapeasta kattavuudesta sekä sen toimeenpanoa valvovan instituution puutteesta, kohti kokonaisvaltaisempaa ja sitovampaa Maailman kauppajärjestöä (WTO). Vuosikymmenen alun sanktiotapauksista merkittävä osa liittyykin bilateraalisiin kauppakiistoihin. 2000-luvulle tultaessa painopiste siirtyi kaupasta turvallisuuskysymyksiin, mikä johtui osaltaan Yhdysvaltojen lukuisista pakoteuhkauksista vastauksena Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) perustamiselle.
Talouspakotteita voidaan hahmottaa peliteoreettisen kehyksen avulla. Yksinkertaisimmillaan kyse on kahden osapuolen välisestä pelistä, jonka osallisina ovat pakotteiden toimeenpanija ja niiden kohde. Sovellettavuuden kannalta keskeinen oletus on informaation epäsymmetrisyys – osapuolten preferenssit ja niiden pohjalta määriteltävät optimaaliset strategiat eivät ole vastapuolen tiedossa. Täydellisen informaation maailmassa pakotteiden seuraukset olisivat pelaajille tunnetut jo ennen niiden toimeenpanoa, ja suurten molemminpuolisten kustannusten johdosta pakotteet eivät koskaan tule realisoituneiksi pelin tasapainoissa. Pakotteiden teho perustuu tällöin yksinomaan niiden uhkaan ja tietoon niistä koituvista kustannuksista.
Hypoteesi uhkailuvaiheen merkityksestä on keskeinen myös tilanteissa, joissa informaatio ei ole täydellistä. Silloinkin, kun epävarmuus sisällytetään pelin oletuksiin, sanktiopeli päättyy edelleen useimmiten jo ennen
sanktioiden toimeenpanoa. Niissä pelin tasapainoissa, joissa sanktiot realisoituvat, kohteen käytös ei muutu toivotulla tavalla. Tällöin sanktiot tulkitaan tehottomiksi.
Kulunut viisaus kuitenkin julistaa, että taloustieteen mallit jäävät parhaimmillaankin vain avuliaiksi yksinkertaistuksiksi. Talouspakotteet vahvistavat osaltaan tämän väitteen. Mallien rajaavat oletukset ovat niiden mielekkyydelle välttämättömiä, mutta samalla ne heikentävät mallien ulkoista validiteettia. Vaikka yleispätevää vastausta pakotteiden tehosta ei olisi mahdollista löytää mallintamalla, sellaisen etsiminen itsessään voi viedä lähemmäksi totuutta.
Kyseinen totuus ei kuitenkaan liene kovin ruusuinen. Talouspakotteet nostetaan usein niin hanakasti ulkopolitiikan kaapin päälle, ettei kaapin sisälle malteta kurkistaa. Pakotetoimien puoltajien harmiksi luurankoja ei tarvitse etsiä kaukaa antiikista, vaan lähihistoriasta.
Jo edellä mainitun sanktioiden vuosikymmenen tunnetuin tapaus lienee YK:n toimeenpanemat Irak-pakotteet, joiden puolesta YK:n turvallisuusneuvosto äänesti neljä päivää Kuwaitin miehityksen jälkeen. Pakotteiden humanitaariset vaikutukset on arvioitu järisyttäviksi. Täydellisen kauppasaarron johdosta Irak menetti öljykaupasta saatuja tuloja jopa 250 miljardin dollarin edestä, sen bruttokansantuote puolittui ja valtiontalous lamaantui täydellisesti. Elämälle oleellisten tuotteiden saatavuus heikkeni ja ruoan hinta kasvoi räjähdysmäisesti: tyypillisen irakilaisperheen kuukausittaiset ruokakulut 250-kertaistuivat viiden ensimmäisen sanktiovuoden aikana.
Tutkijoiden mukaan lopulta 13 vuotta kestäneet sanktiot johtivat jopa 225 000 - 500 000 alle 5-vuotiaan irakilaislapsen menehtymiseen. Tästä huolimatta sotilaalliselta konfliktilta ei vältytty, vaan Persianlahden sota syttyi tammikuussa 1991 Kuwaitin miehityksen suorana seurauksena. Infrastruktuurin tuhoutuminen ja siviiliväestön
kokema kärsimys lisääntyivät entisestään.
Irakin humanitaarinen katastrofi vauhditti muutosta niin päättäjien, tutkijoiden kuin diplomaattien suhtautumisessa taloudellisiin sanktioihin. Katse kääntyi kohdennettuihin sanktiokeinoihin – pakotteisiin, joiden vaikutukset pyritään rajoittamaan kohdemaan hallintoon sekä sitä tukevaan valtaeliittiin. Ajatus on jalo: kohdistetaan sanktiot siihen ryhmään, joka poliittisella tuellaan mahdollistaa ja ylläpitää hallinnon pysymistä vallassa. Vaikutukset siviiliväestöön minimoitaisiin.
Tavanomaisia kohdennettuja sanktiotoimia ovat esimerkiksi yksityisten varojen jäädytykset, investointirajoitukset ja kohdennetut kaupparajoitukset. Ristiriitaisesti, sekä kohdennettujen sanktioiden puolesta että niitä vastaan argumentoidaan samoihin seikkoihin vedoten.
Sanktioiden todellinen tehokkuus, humanitaariset ulkoisvaikutukset ja toimeenpa-
”Pahimmillaan pakotetoimet eivät ole ainoastaan tehottomia, vaan ne saattavat toimia jopa alkuperäistä tarkoitustaan vastaan...”
noon liittyvät ongelmat ovat edelleen vähintäänkin kiisteltyjä kysymyksiä myös kohdennettujen toimien tapauksessa. Ei olekaan itsestään selvää, että kohdennetuilla sanktioilla onnistuttaisiin korjaamaan kohdentamattomien sanktioiden valuvikoja.
Katsaus menneeseen maalaa pakoteinstrumentista kyseenalaisen kuvan. Merkittävien pakotetoimien eriasteinen ontuminen vaikuttaa olevan kerta toisensa jälkeen toistuva ilmiö. Pahimmillaan pakotetoimet eivät ole ainoastaan tehottomia, vaan ne saattavat toimia jopa alkuperäistä tarkoitustaan vastaan: Jugoslavian asettaminen totaaliseen asesaartoon vuonna 1991 ei hillinnyt aseellista konfliktia Balkanilla. Sen sijaan saarto tuli edistäneeksi Jugoslavian kansanarmeijan aseellista ylivoimaa, ja näin ollen Bosnian kansanmurhaa.
Päättäjiin kohdistuva paine reagoida selittää kansainvälisten pakotteiden yleisyyttä poliittisena instrumenttina niiden on-
gelmallisuudesta huolimatta. Passiivisuus hirmunäytelmän lehtereillä olisi paitsi poliittinen itsemurha, myös hiljainen viesti tekojen hyväksymisestä. On kuitenkin syytä kyseenalaistaa niin median taipumus jättää talouspakotteet tyystin syvemmän kritiikin ulkopuolelle kuin myös se, mitä pakotetoimilla todellisuudessa pyritään saavuttamaan.
Kotimaisessa mediassa, omaa aviisiamme myöten, pakotekeskustelu on harvoin yleisluontoista. Aihetta käsitellään lähes yksinomaan Venäjän kautta, ja uutisointiin kiteytyy yksi julkisen keskustelun keskeisistä ongelmista. Moniulotteisia ongelmia on vaikea kiteyttää kahteen senttiin, minkä vuoksi liiallinen yksinkertaistaminen on väistämätöntä.
Venäjä on demokratia vain nimellisesti, eikä kansan tyytymättömyyden kasvu täten hor juta hallinnon asemaa demokratian reittejä pitkin. Venäjän sorrontäyteinen menneisyys takaa myös sen, että laajat massat, jot-
”Hulluutta on saman asian toistaminen uudelleen ja uudelleen, odottaen eri lopputulemaa. ”
ka ottavat kohdentamattomien pakotteiden iskut ensimmäisenä vastaan, ovat valmiita kestämään kurjia oloja äärimmäisyyksiin asti. Kipon pohjaa ja kengänkärkiä on totuttu tuijottamaan läpi historian. Vainon ja sorron vuosisadat ovat muovanneet venäläistä mielenmaisemaa muotoon, johon lännessä on vaikea samaistua. Elämä ja turva eivät ole taattuja oikeuksia, ja alituinen vaara niiden menettämisestä on omiaan pitämään rivit suorassa.
Tämän lisäksi Venäjän tapaus on äärimmäinen esimerkki niin sanotusta Rally around the flag -ilmiöstä. Termillä tarkoitetaan sitä, että ulkovaltojen vastustuksen seurauksena istuvan hallituksen kannatus tyypillisesti kasvaa. Siinä missä pakotetoimet heikentävät Venäjän taloutta, ne vahvistavat samalla maassa vallitsevaa narratiivia. Jokainen lännen vastatoimi puetaan sodanjulistuksen vaatteisiin, mikä repii idän ja lännen välistä railoa yhä suuremmaksi.
Kun länsimaiset poliitikot siis kutsuvat Venäjää terroristivaltioksi, tulee tiedostaa, että Venäjä on sitä myös sisäisten asioidensa suhteen. Tämä ei vapauta venäläisiä vastuusta, mutta vallitsevat realiteetit on tärkeä tunnistaa.
Sanktioinstrumentti sisältää edelleen ongelman, jota se ei ole pystynyt karistamaan. Valtiot ovat kansainvälisessä politiikassa suvereeneja. Kun ei ole ketään, kenelle kumartaa, päädytään realismin hengessä pyllistämään kaikille.
Hulluutta on saman asian toistaminen uudelleen ja uudelleen, odottaen eri lopputulemaa. Mutta kun sanat eivät riitä ja sotia ei haluta, mitä jää jäljelle? Tähän kysymykseen tarvitaan vastauksia kuumeisesti. On kuitenkin varmaa, että mikäli selkeitä onnistumisia on yhtä vaikea tunnistaa kuin epäonnistumisia on päättäjien myöntää, nykyisenlaisten talouspakotteiden pohjaton puolustaminen muuttuu yhä ongelmallisemmaksi.
Joskus työpaikka löytyy ihan kirjaimellisesti kulman takaa: taloustieteellisen konsultointiyritys Compass Lexeconin
Helsingin konttori sijaitsee Unioninkadulla, vain kivenheiton päässä yliopiston keskustakampuksen vilskeestä. Portaat johtavat neljänteen kerrokseen, jossa työskentelee ekonomisti, entinen KTTO:lainen ja nykyinen Senior Analyst Sebastian Veijola. Nyt mikrotaloustieteelliset mallit hoituvat konsultilta kuin vettä valaen, mutta miten tähän päädyttiin?
Sebastianin yliopisto-opinnot alkoivat tilastotieteen laitoksella. Lukiossa opettaja oli neuvonut opiskelemaan tilastotiedettä, ja sinne opiskeluoikeuden saikin jo hyvällä arvosanalla pitkästä matematiikasta.
Vuoden opiskelun jälkeen tilastotiede ei kuitenkaan enää tuntunut siltä omalta jutulta – se ei puhutellut. Heikki Pursiaisen vetämältä taloustieteen kurssilta löytyi kuitenkin inspiraatio uuteen pääaineeseen. Veijola haki, kävi pääsykokeissa ja lopulta sai paikan Helsingin yliopiston taloustieteeltä.
Opiskeluajat sujuivat rauhassa, eikä selkeää kuvaa urasuunnitelmista vielä ollut: “Kunhan opiskelin menemään”. Kuitenkin opintojen loppuvaiheilla syntyi innostus jatko-opintoihin, ja pian Veijola löysi itsen-
Teksti Tuomas Heikkinen
sä harjoittelijan roolista VATT:ilta. Tutkijan työ ei kuitenkaan resonoinut: “Tutkimuslaitoksella työ tuntui yksinäiseltä – puurrat yksinäsi. Akateemisesta työstä uupui etenkin tiimityöelementti, minkä Veijola kokee motivoivana.
Tutkijanhuoneesta matka jatkui konsulttiyritysten maailmaan. Ensikosketus alaan tuli opiskeluaikoina pienemmästä firmasta, jossa Veijola teki erilaisia tutkimusprojekteja. Valmistumisen jälkeen hän etsi uusia haasteita vähän kaikkialta, ja päätyi erään toisen konsulttiyrityksen haastateltavaksi. Työpaikkaa ei irronnut, mutta jotain arvokasta jäi silti käteen: “Sen prosessin aikana havahtui, että tämä voisi olla aika makeeta. Loppupeleissä maisterina on aika vähän paikkoja, joissa ekonomisti pääsee tekemään koulutustaan vastaavaa hommaa”.
Kiinnostava työpaikka oli löytynyt. Veijola haki Compass Lexeconille, panosti rekrytointiprosessiin, ja lopulta tärppäsi – hän sai työpaikan Compassilta. Työssään Veijola soveltaa taloustieteellistä osaamistaan, käsittelee dataa ja tuottaa erilaisia selvityksiä. Konsultointi on projektityötä, ja Compassin projektit keskittyvät etenkin taloustieteen erikoisaloista kilpailutaloustieteeseen. “Mehän ollaan taloustieteellinen konsulttifirma, mutta käytännössä me ollaan kilpailutaloustieteellinen konsulttifirma.”
”Työhön vaikuttaa liittyvän paljon ammatillista prestiisiä: yleinen ilmapiiri on kunnianhimoinen, ja kaikki työkaverit huokuvat tietynlaista excellecyä. Vitosia ei tarvitse saada kaikesta konsultiksi päästäkseen, mutta Veijola suosittelee arvosanoihin ja relevantteihin harjoitteluihin panostamista.”
Veijolan mukaan projektit voi karkeasti jakaa kolmeen eri ryhmään. Niistä ensimmäinen liittyy yrityskauppojen analysoimiseen – suuriin yrityskauppoihin vaaditaan kilpailuviranomaisen hyväksyntä, ja konsultit ovat prosessissa mukana tuottamassa omia arvioitaan mahdollisen yrityskaupan vaikutuksista. Toisessa kategoriassa on kyse kilpailua rajoittavista toimista ja määräävän markkina-aseman väärinkäytöstä. Kolmantena Veijola mainitsee immateriaalioikeuksien valuaatiot.
Taloustieteellinen lähestymistapa on työssä esillä vahvasti. Etenkin soveltava mikrotaloustiede on keskiössä. Veijola nostaa esimerkiksi yhtä tehokkaan kilpailijan testin (AEC), joka tutkii määräävässä markkina-asemassa olevan yrityksen kilpailua rajoittavia toimia. AEC-testissä arvioidaan, pystyisikö yhtä tehokas kilpailija kannattavasti toimimaan määräävässä asemassa olevan yrityksen asettamien hintojen ja kustannusten puitteissa.
Kilpailuvaikutusten syvällinen analyysi vaatiikin sitä kuuluisaa taloustieteellistä ajattelutapaa – malliajattelua sekä vaihtoehtoiskustannusten ja kontrafaktuaalien ymmärtämistä. Toisaalta myös kvantitatiivinen osaaminen on valttia, sillä dataa käsitellään lähes aina Excelissä ja Statassa.
Entä miten todellisuus vastaa huhuja konsulttifirmojen reippaasta työetiikasta ja pitkistä tunneista? Projektityössä pitkiä päiviä tulee vastaan, mutta Veijolan mukaan työn ja vapaa-ajan tasapaino on säilynyt. Myös työskentely etänä onnistuu hyvin. Työelä-
mään siirryttäessä Veijolan mielestä suurin kulttuurishokki liittyy siihen, miten asiakastyössä pitää olla todella tarkka. Siinä missä yliopiston matematiikan kokeessa väärästäkin vastauksesta saa pisteitä, kunhan ratkaisutapa on oikea, sama ei riitä työelämässä. Tarkan ja vakaan otteen pitää säilyä alusta loppuun.
Työhön vaikuttaa liittyvän paljon ammatillista prestiisiä: yleinen ilmapiiri on kunnianhimoinen, ja kaikki työkaverit huokuvat tietynlaista excellecyä Vitosia ei tarvitse saada kaikesta konsultiksi päästäkseen, mutta Veijola suosittelee arvosanoihin ja relevantteihin harjoitteluihin panostamista.Hän pitää esimerkiksi VATT:ilta saamaansa kokemusta empiirisen mikrotaloustieteen parissa tärkeänä oman kehityksensä kannalta. Menestyksekkään konsultin työssä tärkeintä on kuitenkin olla utelias ja kunnianhimoinen: ”Tärkeintä on sellainen halu tehdä hyvää työtä – halu kehittyä ja oppia”.
Veijolan tie konsultoinnin pariin ei suinkaan ollut suoraviivainen. Siitä huolimatta Veijola on löytänyt Compass Lexeconista paikan, jossa hän pääsee hyödyntämään osaamistaan muiden kunnianhimoisten ihmisten kanssa. Veijolan urapolku osoittaa, että oikea ala voi löytyä kokeilemalla ja rohkeasti uusiin mahdollisuuksiin tarttumalla – kenties juuri sieltä kulman takaa.
Kapitaali etsii tekijöitä, joten ota yhteyttä @kapitaali tai saavu seuraavaan toimituskokoukseen.
Teksti
Osaamispalvelujen asiantuntija
Meeri Tennilä, Yhteiskunta-alan korkeakoulutetut ry
Opintoihin kuuluva harjoittelu on hieno mahdollisuus päästä tutustumaan itseään kiinnostavaan alaan ja työtehtäviin. Tästä asiantuntijan vinkit harjoittelupaikan etsimiseen niin, että löydät parhaan harjoittelupaikan juuri sinulle!
Opintoihin kuuluvan harjoittelun tavoitteena on, nimensä mukaisesti, harjoitella oppimiesi asioiden soveltamista käytäntöön. Harjoittelu on myös paljon muuta: työelämätaidot kehittyvät, laajennat verkostojasi ja saat ehkä ensimmäistä kertaa sitä paljon puhuttua ’oman alan työkokemusta’. Älä unohda, että harjoittelupaikan hakeminen auttaa myös kehittämään työnhakutaitojasi! Harjoittelusta saa eniten irti silloin, kun löydät harjoittelupaikan, jossa pääset kehittämään osaamistasi juuri itseäsi kiinnostavien työtehtävien ja aiheiden parissa. Mistä lähteä liikkeelle?
Ennen harjoittelupaikan etsimistä kannattaa tehdä vähän taustatyötä. Har-
”Ehkä sinulla on mielessä ajatus työskentelystä jollain tietyllä sektorilla tai tietyissä organisaatioissa? Onko sinulla mielessä joku teema tai kysymys, jossa haluaisit yhteiskuntaosaajana kehittyä? Pohdi, millainen harjoittelu veisi sinua eteenpäin kohti tätä tavoitetta.”
joittelun käytännöt voivat vaihdella yliopistojen ja tutkintoaloittain, joten ihan aluksi ota selvää oman tutkintosi harjoittelulle asetetuista vaatimuksista, esim. tutkintosi opetussuunnitelmasta. Tämän jälkeen listaa omia toiveitasi harjoittelupaikan suhteen: Minkälaiset tehtävät sinua kiinnostavat? Ehkä sinulla on mielessä ajatus työskentelystä jollain tietyllä sektorilla tai tietyissä organisaatioissa? Onko sinulla mielessä joku teema tai kysymys, jossa haluaisit yhteiskuntaosaajana kehittyä? Pohdi, millainen harjoittelu veisi sinua eteenpäin kohti tätä tavoitetta.
Aikaa vievin vaihe on usein sopivan harjoittelupaikan etsiminen. Voit aloit-taa tutustumalla eri yliopistojen rekrytointipalvelujen sivuihin, jotka löytyvät kootusti mm. Aarresaari-sivustolta (aarresaari.net/tyonhaku/). Harjoittelupaikoista ilmoitetaan myös yleisissä työnhakuportaaleissa, joita ovat mm. Duunitori, Oikotie, Valtiolle ja Kuntarekry. Juuri sinulle paras harjoittelu-paikka saattaa löytyä oman aktiivisuutesi kautta. Ota yhteyttä omatoimisesti kiinnostavaan työnantajaan ja osoita aloitteellisuutesi ihan käytännössä.
Ennen kontaktointeja huolehdi, että työnhakudokumenttisi ovat kunnos -
sa. CV eli ansioluettelo kertoo, mitä osaamisesta sinulla on ja mistä se on hankittu. Opiskelijana sinulle ei todennäköisesti ole vielä listaa oman alan työkokemusta CV:ssä. Hyödynnä sen sijaan kaikki muu kokemus, mistä olet kerännyt osaamista – kesätöistä, luottamustehtävistä tai vaikka harrastuksista. Hakukirjeen tärkein tehtävä on tuoda esille motivaatiosi ja osaamiseni juuri tähän työharjoittelupaikkaan. Siksi se pitää ehdottomasti kustomoida jokaiselle vastaanottajalle erikseen. Hakukirjeessä voit myös kertoa, missä asioissa haluisit kehittyä! Se osoittaa työnantajalle itsetuntemusta ja halua oppia, mitkä ovat tärkeitä työelämätaitoja molemmat.
Lisää vinkkejä voi käydä lukemassa YKAn oppaista: YKAn harjoittelu- ja kesätyöopas: yka. fi/ oppaat/harjoittelu-ja-kesatyoopas/ YKAn työelämäopas: yka.fi/oppaat/ ykan-tyoelamaopas/
Jos olet YKAn jäsen, kannattaa hyödyntää myös urapalvelveluiden henkilökohtaista harkkahakusparrausta ja verkkovalmennuksia (www.yka.fi/ palvelumme/tyonhaku).
Tsemppiä harjoittelupaikan hakuun!
Teksti
Marko Suomalainen
Vili Vanhala
Kun Francis Fukuyama julisti vuonna 1992 historian olevan loppu, ei hän ottanut huomioon, että keikan päätteeksi yleisö janoaa aina lisää. Nyt elämme maailmankaikkeuden encorea, eikä Kapitaali jätä lukijaansa yksin keskelle mylvivää yleisömerta. Uusi vakipalstamme raottaa esirippua menneeseen, yksi Kapitaalin klassikkojuttu kerrallaan.
Tällä kertaa otamme harppauksen 10 vuoden päähän. Kapitaalin veteraanitoimittaja Vili Vanhalan juttu on julkaistu ensimmäisen kerran vuoden 2015 neljännessä Kapitaalissa, mutta taloustieteilijöihin liitetyistä stereotypioista lausutut sanat ovat edelleen viiltävän ajankohtaisia. Se, ovatko kanssavaltiotieteilijöidemme näkemykset muuttuneet vuosien mittaan, jääköön vielä kirjoittamattoman selvityksen vastattavaksi.
Tämän vuoden Kapitaalin fuksinumeroa (löytyy Kapitaalin lehtiarkistosta Issuu.comista) varten kirjoitin leikkimielisen jutun siitä, millaisia stereotypioita muilla valtsikalaisilla mahdollisesti ehkä taloustieteilijöistä on. Kapitaalin kunnioitettu, arvostettu ja Venäjän mafian palkkamurhaajaosaston kanssa läheisissä väleissä oleva päätoimittaja Veikko Walta päätti, että allekirjoittaneen on hyvä joutua sanoistaan vastuuseen. Mitään tekemistä tuskin on sillä, että kaadoin vahingossa oluen Veikon kannettavan tietokoneen päälle sillä seurauksella, että kone ei enää toimi. Selvitys tehtiin valtsikatoimijoiden yhteiseen Facebook-ryhmään jaetun e-lomakkeen kautta, ja julkaisemme tässä artikkelissa parhaita, osuvampia tai nasevimpia kommentteja, mitä anonyyminä täytettyyn lomakkeeseen tuli.
Kaikki palaute tutkimuksen toteutuksesta on tervetullutta. Palautetta otetaan vastaan keskiviikkona 5.1.2016 Ale pubin tupakkakopin viereisessä pöydässä kello 23.45 alkaen. Mikäli palautteesi on negatiivista, toivomme sinun vastoin Pekka Puskan ohjeita tuovan mallasjuoman, jotta kirjoittaja saataisiin sopivan vastaanottavaiselle tuulelle.
Väite 1 : Taloustieteilijä on taustaltaan rikas espoolainen
Kapitaali kommentoi: Väitteen tausta on osittain siinä, että taloustieteilijät ovat tai ainakin esittävät olevansa varoissaan. Yksikään taloustieteen opiskelija ei tutkimuskäyttöä varten suostunut antamaan tilitietojaan, joten varmuutta asiaan ei saada. Espoolai-
suus liittyy asiaan sikäli, että pienen ja tutkimuskäyttöön oikeasti sopimattoman otoksen perusteella espoolaistaustaiset ovat yliedustettuja talousteiteen opiskelijoiden joukossa.
“Espoolainen toki muttei välttämättä rikas”
“Tai ainakin Leppävaaran gettoilta. The Albergan Dreamia tavoitteleva näkymätön kädellinen”
“... mies. KTTOlainen on aina mies. Jos hän on nainen, hän on taustaltaan rikas oululainen”
“Tai stadilainen… Vanhemmat ehkä keskituloisia tai semivarakkaita, ei luokkaa kylterien vanhemmat”
“Helsinki tai Grani tai ulkomaat käyvät myös”
Väite 2: Taloustieteilijä nostaa opintolainaa ja -tukia niin paljon kuin mahdollista
Kapitaali kommentoi: Taloustieteilijöille on itsestään selvää, että kaikki tuet otetaan mitä valtio ilmaiseksi suostuu antamaan. Lainakin on käytännössä ilmaista rahaa, jonka voi esimerkiksi sijoittaa tuottavasti. Jälkimmäinen oli joillekin selvää, joillekin ei.
“Ja sijoittaa sen mitä ei ryyppää”
“Öö ei. Osa käy töissä sen sijaan”
“... ja uudelleenlainaa sitten lainansa keholaiselle korkeammalla korolla”
“Mikä ei riitä kyllä Kttolaisen elintasolla edes kahden päivän menoihin”
“Joo ja sit sijoittaa kaiken. Omistusasunto Töölöstä tai Tapiolasta viimeistään ku kandi valmis”
Väite 3: Taloustieteilijä on Kokoomusta äänestävä reservin upseeri
Kapitaali kommentoi: Jostain syystä valtsikalaiset eivät ajattele taloustieteilijöiden olevan kovinkaan vasemmistolaisia, joskin Vihreät mainittiin vaihtoehtona noin joka viidennessä vastauksessa. KTTO:n upseerijaoston kunniapuheenjohtaja Jauhiainen kommentoi, että KTTO:n upseerijaoston on selkeästi nostettava profiiliaan ja tuotava itseään enemmän esille.
“Ainakin äänestää Kokoomusta”
“Ei. Vihreitä sivareitakin löytyy”
“... mutta salaa sydämessään kepulainen”
“Pitänee paikkansa monen kohdalla, maanpuolustus ainakin on intohimo”
“Kokoomusta äänestetään kai useimmiten, upseereiksi en menisi väittämään”
Väite 4: Taloustieteilijä työllistyy varmasti
Kapitaali ei kommentoi väitettä.
“Valtsikalaisia kuitenkin joten ei”
“Yhtä varmasti kuin taantuma johtuu kokonaiskysynnän vähyydestä”
“Niin varmaan, mutta saa burnoutin neljäkymppisenä. Onneks silloin on jo tarpeeks massia jäädäkin eläkkeelle”
“Kukaan meistä yhteiskuntatieteilijöistä ei työllisty. Ei edes wannabe kovien tieteiden ja arvojen taloustieteilijä”
“Ehdottomasti, mutta se on vain kannustava meille muillekin valtsikalaisille: Pelkällä teoriallakin voi päästä pitkälle”
Väite 5: Taloustieteilijä on äärimmäisen kilpailuhenkinen ja voitontahtoinen
Kapitaali kommentoi: Väitettä epäilevät voivat tulla seuraamaan FC KTTO
‘59:n otteluita, akateemisen kyykän MM-kisoja (suosittelemme vahvasti) tai mitä tahansa urheilua mitä KTTO harrastaa.
“En ole nähnyt tästä mitään todisteita”
“Taloustieteilijät on valtsikan sluibinta porukkaa”
“Ja hyperbelin lisäksi myös hyperbolan taittaja”
“Kyllä, mutta vain lyhyellä aikavälillä.
Pitkällä aikavälillä hän on kuollut”
“Kyllä, mutta tämä itseasiassa teidän paras piirre”
Väite 6: Taloustieteilijä on joko semi-humanisti - tai ei päässyt kauppakorkeakouluun
Kapitaali kommentoi: Taloustiedettä on mahdollista opiskella Otaniemen yliopistossa, joten taloustiede identifioituu jossain määrin sinnekin. Semi-humanistius oli teoria, joka liittyy mielikuviin valtsikasta, mitä alkuperäisen jutun kirjoittajalla on. Älkää kysykö häneltä, mitä tarkoitamme tällä, hän ei osaa selittää asiaa kohteliaasti eikä uskottavasti.
“Taloustieteilijä ei päässyt kauppakorkeakouluun”
“Kyltereihin verrattuna humanisti, valtsikan mittakaavassa ei tod”
“Taloustieteilijä naureskelee humanisteille. Taloustieteilijä tuo aina esiin, että osaa matikkaa eikä ole pehmotieteilijä ja että valtsikan taloustiede on oikeaa, kauppiksen leikkiä (ei ei kai sit haittaa vaikkei päässyt kauppikseen…)”
“Taloustieteilijä on peliteoriaan eksynyt semi-humanisti, jonka matemaattinen lahjakkuus kostautuu maailman normatiivisten paineiden alla. KTTOlainen fiilistelee kyltereiden bileissä Aki Kangasharjua, mutta tietää ettei nairulla voi työntää.”
“Taloustieteilijöissä ei ole mitään humanistista mutta kauppakorkeakoulu-osa oikein”
Väite 7: Taloustieteilijällä ei ole sielua
Kapitaali kommentoi: Alkuperäiseen juttuun väite päätyi, kun yksi nimeltä mainitsematon taloustieteilijä – kutsuttakoon häntä vaikka nimellä V. Pottonen – kertoi kuulleensa valtsikan tapahtumassa X kyseisen väitteen.
Kyseisellä V. Pottosella tosin on 10 % sielua jäljellä, joten väite kumoutuu jo sillä.
“Kyllä sellainen varmaan on. Thatchermäinen”
“Tai ne oppii peittämään sen tosi hyvin”
“Taloustieteilijät kuuluvat Juhana Vartiaisen johtamaan reptiliaaniarmeijaan.
Uusklassisiin sotasopiin pukeutuneet ylipapin seuraajat tapaavat joka torstai
Andreas Borgin kylpyhuoneessa”
“Snadisti on. Yrittää teeskennellä kovempaa ku on, mutta lukee kuitenkin estetiikkaa salaa sivuaineena”
“No on, muttei ehkä ihan niin herkkä ja runollinen kuin muilla”
Bonus: Vapaa sana
Kapitaali kommentoi: Kirjoittaja kaipasi tyydytystä masokismiinsa, joten tarjosimme valtiotieteilijätovereillemme mahdollisuuden kertoa
likaisimmatkin käsityksensä taloustieteilijöistä. Valikoimme tähänkin vain säväyttävimmät vastaukset, lehdistönvapauteen vedoten.
“Taloustieteilijät on myös aina miehiä. Yleensä myös valtsikan kiimasimpia/epätoivoisimpia tapauksia. Toisaalta myös ainakin henkilökohtaisia lemppareita heti voolaisten jälkeen <3”
“Liberalismille usein varhain altistuneen kooteeteeoolaisen tuleekin kannattaa vapaata sanaa. Kieltäminen kaikissa muodoissa voitaisiinkin juuri kieltää – niin kuin Robinkin sanoi: ‘Never say never.’”
“En olisi koskaan halunnut kuulla Vesa Kanniaisen lauluja. Enkä KTTOlaisen mieskuoron esityksiä Kannun sitseillä. Älkää pliis laulako kenenkään lauluja ääneen, kenen leipää syötte!”
“Söpöjä ja hauskoja, ainakin osa ;)”
“Ootte ihania ja stereotypiat hassuja <3” “Taloustieteilijät bilettää kovaa” “Vapaa kauppa on perseestä”
Kurkistetaan taianomaiseen kristallipalloon ja katsotaan, mitä tähdet ennustavat KTTO:n opiskelijoille kevään tullessa: onko edessä derivointia ja kyyneliä vai rahaa ja rikkauksia?
Kaikkitietävä
Mielipiteilläesi on kysyntää. Vuodenajan vaihteen johdosta hallitsemasi tietomäärä kasvaa opintojesi edetessä. Olet saavuttanut kaikkitietävän aseman, ja yhtäkkiä kaikki opiskelijat haluavat kuulla mielipiteesi niin aamupalan valinnasta kuin laskaritehtävien ratkaisuista. Kysymysten loput tulva ajaa sinut hulluksi, ja päätät rajoittaa vastausten tarjontaa itsellesi optimaaliseksi.
(19.2.-19.3.)
Aina derivoimassa
Derivointi on osa sieluasi. Matematiikkavelhona näet matemaattiset yhteydet ennen opiskelutovereitasi niin taloustieteessä kuin muussa elämässäsi. Unicafeessa käydessäsi derivoit hyötyfunktiotasi ja valitseWt sen perusteella optimaalisen ruokayhdistelmän. Millaisia laskuja kevät tuo mukanaan? Sinua odottavat vaikeat yhtälöt ja joudut omaksumaan luovia keinoja selviytyäksesi numeroiden matemaattisesta tanssista ympärilläsi.
(20.3.-19.4.)
Valinnan vaikeuksia
Uusia näkökulmia. Kevään myötä tulet kohtaamaan monia uusia ulottuvuuksia opinnoissa ja löydät paljon innostavia asioita. Lopulta sinuun iskee valinnan vaikeus lukuisten vaihtoehtojen sopassa. Pidä pää kylmänä, mieti, mikä innostaa eniten sekä muista nauttia tulevasta keväästä kesälomaa odotellessa - valintojen tekemiseen on vielä koko vuosi aikaa.
HÄRKÄ (20.4.-20.5.)
Himoshoppailija
Taloutesi on tiukkana. Talven lopussa havahdut tarjouksissa tekemiisi heräteostoksiin ja kuluttamaasi rahamäärään. Miten tästä selviää? Älä kuitenkaan murehdi liikaa - kevään koittaessa päätät aloittaa neljännen jakson puhtaalta pöydältä. Kevään linnunlaulun säestäessä mietit keinoja järjestelmälliseen kulutukseen. Olisiko parempi osallistua luennoille kuin pyöriä kaupoissa?
Haaveilija
Odotat innoissasi, mitä kevät tuo mukanaan. Uteliaisuutesi saa sinut keksimään monia mielenkiintoisia paikkoja, joissa haluat käydä. Haaveilet aurinkoisista lomamatkoista ja opiskeluvapaista viikonlopuista uusien seikkailujen äärissä. Muista myös käydä pyörähtämässä Economicumin luentosalissa osana matkasuunnitelmiasi!
Herkuttelija
Ai mikä kevät? Haaveilet yhä Unicafeen joulupuurosta ja -tortuista. Mietit, millaisia jouluherkkuja haluat vielä maistella ja kokkailla, kunnes heräät todellisuuteen ja huomaat, että Economicumin jouluvalot ovat poissa! Sydän murtuneena ja joulua ikävöiden aloitat kevättaipaleesi haaveillen jo seuraavan joulun herkuista.
Kesäihminen
Elämää kesäeläimenä. Pyyhit otsaltasi jäätä vuoden vaihtuessa ja riemuitset sitä, että talvi on pian taputeltu. Kevään lämpöjen tullessa päätät ottaa kesävaatteet esille ja laittaa haalarit vappukuntoon. Älä kuitenkaan pidä viellä kiirettä, koska kesä ei ole vielä saapunut vaan keskity rauhassa valmistautumaan viimeisen jakson koitoksiin.
Ylisuorittaja
Perfektionisti viimeiseen asti. Et pääse yli kolmannen jakson tenttiviikosta ja opiskelet heti tenttiviikon jälkeen pääasiäisloman yli tuleviin uusintatentteihin. Linnut laulavat ja leikkivät ikkunoissasi, mutta ajatuksesi ovat vielä opinnoissa. Katsellessasi ikkunasta iloisia lintuja mietit: pitäisikö minun ottaa kevyemmin? Kevään tullessa päätät uudistaa asennettasi liittyen opiskeluun.
(23.9.-22.10.)
Ihailija
Tasapaino on avain elementtisi. Opiskelun ja muun elämäsi välillä on tiukka tasapaino, kunnes menet KTTO:n sitseille nauttimaan juhlahuumasta. Kaunis neito tai komea herra hurmaa sinut tasapainosi kustannuksella. Vaaleanpunaiset sydämet täyttävät mielesi kokonaan opiskelun kustannuksella. Kevään aikana aiotkin intensiivisesti etsiä kadonnutta tasapainoasi opiskelun ja ihailun väliltä.
(23.10.-21.11.)
Suunnittelija
Ei kannata suunnitella pitkälle kesää ja tulevan syksyn kurssivalintoja, sillä elämääsi ja opintoihisi on tulossa muutoksia. Et vielä tiedä vaikuttaako tuo muutos negatiivisena vai positiivisena shokkina elämääsi. Huomaat, että lopulta elämä on paljon helpompaa, jos et suunnittele sitä valmiiksi, vaan annat sydämesi johdatella sinua niin kesäsuunnitelmien kuin kurssivalintojen suhteen.
Järjestelmällinen
Järjestelmällisyys on valttia. Erinomaiset organisointikykysi takaavat sinulle rauhallisen talven päättymisen niin taloustesi kuin ihmissuhteitesi osalta. Suoritat järjestelmällisesti taloustieteen opintojasi, kunnes vastaan tulee makrotalouden kurssi, joka vie sinut mukanaan. Et välitä mistään muusta kuin kiinnostavasta taloustieteen kurssistasi. Järjestelmällisyytesi on uhattuna.
Luistelija
Rullaluistimet jalkaan ja liukumaan. Kevään ollessa jo ovellasi koet tunteiden vuoristoradan ja pysähdyt miettimään tavoitteitasi. Lopulta kevään lähtiessä kunnolla käyntiin löydät kutsumuksesi jostain ihan uudesta taloustieteen osa-alueesta. Mikään ei voi enää pysäyttää sinua uppoutumasta täysillä tähän uuteen kiinnostuksen kohteeseesi.