PÄÄKIRJOITUS

”Kirjoittaminen: Ansat, väittelyt ja umpikujat jotka saa aikaan halu ”ilmaista” rakastumisen tunne ”luomistyössä” (eritoten kirjoituksessa).” Roland Barthes, Rakastuneen kielellä

Sanassa lempi on vanhahtava kaiku, ja se merkitsee rakkautta. Kirjallisuuden historiassa lempeä on käsitelty sen kaikissa lajeissa, mutta mieleen nousevat erityisesti näytelmät, mitallinen runous sekä loitsut. Rakkauden ilmaisukeinot ovat kirjallisuudessa moninaiset: lemmenloitsuissa voidaan pyytää onnea rakkaudessa, kun taas perinteisessä rakkausrunoudessa on tyypillistä apostrofin käyttö eli poissaolevan puhuttelu: ”Oi rakastettuni!”

Osa vanhemmasta rakkauskirjallisuudesta on käsityksiltään vanhentunutta ja voi olla nykylukijalle eettisestä näkökulmasta hankalaa luettavaa. Uudemmassa rakkauskirjallisuudessa on liikuttu heteronormatiivisuudesta kohti queeriyttä. Esimerkkeinä voidaan pitää esimerkiksi Taneli Viljasen ja Maria Matinmikon kokeellisia teoksia, joissa queeriys yltää teemojen lisäksi teosten kieleen ja rakenteeseen. Queeria kirjallisuutta on toki kirjoitettu ennenkin: varhaisena esimerkkinä Sapfon fragmentit. Toisaalta kokeellinen kirjallisuus ei ole täysin syrjäyttänyt vanhempia rakkauskirjallisuuden lajeja, nimittäin pelkästään tänä vuonna on ilmestynyt Virpi Alasen aforismiteos Mahdollisia rakkauslauseita (2022) sekä Tuomas Taskisen mitallinen runovihko Ohipuhuttu valitus (2022).

Käkriäisen lukija pääsee iltojen pimetessä lemmen pauloihin, sillä lehden numerossa 3/22 teemaan on niin ikään vahvan kaunokirjallinen ote. Aurora Pieskin, Antti Faarisen, Aamu Pulkkisen, Tekla Kokkosen ja Elsa Kallion runot kulkevat ja kokeilevat ihastumisen, rakkaussurujen ja luonnon maastoissa. Kokkosen voimakas kuvataide keskustelee tekstin kanssa kuten Kallion runossa valokuvat. Kuvataiteen kautta lemmen pariin saapuu herkän hauskasti myös Tuuli Hakkarainen. Kai Tokoi lähestyy symbolistis-dekadentissa scifi-novellissaan digitaalisen deittailukulttuurin, Tinderin, solmuja. Runouden marginaaliin ja pienlevikkisten teosten piiriin astutaan, kun Helmi Nöjd selvittää katsauksessaan, minkälaista kirjallisuutta Lyhyttavara julkaisee ja kriitikeissä Anna Kallio sekä Otso Venho paneutuvat tahoillaan pienjulkaisuihin. Ympäristöpalstalla Jooseppi Räikkönen kirjoittaa Kantista ja utopioiden merkityksestä ekokriisin silmässä. Otso Venhon ja Kiri Myllyluoman visuaaliset lemmen tulkinnat vievät sydäntä läpättävien hetkien äärelle.

Päätoimitus toivottaa lukijoille lemmekkäitä hetkiä, Anna Kallio Ilmo Muuronen Helmi Nöjd