AURORA PIESKI

Jäkälärinteessä tarkastelen kaatuneen puun juuristoa se muodostaa kummallisia kiehkuroita ja työntyy aina maan keskipisteeseen asti

Hengitän sisääni naavan tuoksua Vanhan koivun kyhmyräisestä rungosta erilaiset kasvot tuijottavat minua silmut aukeavat pian

Kävelen kivenlohkareen eteen ja kumarran sitä kysyn maalta lupaa olla täällä puut narahtelevat

Ne tiputtavat oksansa kaikki kerralla

minä käperryn kivenkoloon

Olen ystäväni luona saunomassa. Talo on hienoin, jonka olen eläissäni nähnyt; vanha, korea puutalo Meilahden rannassa. Saunomme pihasaunassa ja pulahdamme Seurasaaren rannasta uimaan vielä keväiseen Itämereen. Painan pääni pinnan alle ja kellun hetken viileässä hiljaisuudessa.

Hipsin hiljaa yläkerran suihkuun pesemään suolan ja häpeän iholtani. Seistessäni kuuman veden alla katson ikkunasta huumaavina kukkivia syreenipensaita, hiljaisen kesäillan maisemaa. Veden silittäessä kylkiäni riisun kylmät bikinit yltäni, ja mietin, millaista olisi rakastella tässä, antaa aallon valahtaa selkärankaa pitkin ja katsella tätä pään sekoittavaa maisemaa.

Mielikuvitukseni saa siron metsäkauriin ylittämään ikkunasta hämäränä heijastuvan metsäpolun. Ikkuna huurustuu kuumana pauhaavasta vedestä ja tajuan olleeni suihkussa aivan liian kauan. Vastapesty häpeä nousee taas ujosti ylleni, suljen hanan, puen vaatteet vielä nihkeälle iholle, kiitän illasta ja hipsin nopeasti takaisin kotiin. Pihatiellä törmään uteliaaseen kettuun, katsomme toisiamme hetken silmiin, ja sitten sekin livistää saniaisten lomaan.

Seison autiolla pellolla. Aava, tasaisen vihreä maisema jatkuu silmänkantamattomiin. Kaukaisuudesta minua kohti juoksee kovaa vauhtia valtava lehmä, suurempaa en ole eläessäni nähnyt. Kaadun ja pelkään jääväni lehmän jalkoihin. Lehmä pysähtyy ja rojahtaa päälleni. Suurenmoisen, liikkumattoman otuksen alla minuun sattuu enkä saa henkeä. Soitan äidilleni ja pyydän häntä hakemaan apua. Äiti vastaa, ettei apua tarvita, minä kyllä pärjään, ja lopettaa puhelun.

Kipuamme Mustavuoren huippua kohti. Metsäpolku on kapea ja sinä johdat tietä. Olen ollut koko päivän aivan kierroksilla, pyörremyrskyn silmässä, sillä tiedän, että meidän on puhuttava. Lehmän paino käy sietämättömäksi ja pysäytän kulkumme. Väistämätön sydänsuru on kohdattava nyt, olen vältellyt sitä liian kauan. Suruni nousee, kun kerrot, että sinäkin jaat ihastumisen tunteet. Tuntuu epäreilulta, että juttu on tuhoon tuomittu jo ennen alkuaan. Haluan silti pitää oveni auki. Sydänsurun kohtaaminen ei tunnukaan niin raskaalta, lehmä on nostettu yltäni ja olen taas oma itseni. Jatkamme matkaamme, ja niin me laskeudumme vuorelta, ystävinä, joiden sydämiä ihastuksen hento lanka vetää puoleensa.