HAIFA-KODIN KUULUMISIA Ukrainan sota nostaa mieleen lapsuuden traumat
T
elevisio vyöryttää uutiskuvia sotaa pakenevista naisista, lapsista ja vanhuksista, jotka ovat jättäneet taakseen kotinsa mukanaan vain pienet matkalaukut. Näillä kuvilla on suuri vaikutus ICEJ:n Haifa-kodin asukkaisiin. Monet elävät uudelleen sen, mitä he kokivat lapsena holokaustin aikana.
Chaja
Esti
hän joutui itse kokemaan lapsena. ”Yhtäkkiä sinut pakotetaan pakkaamaan tavarasi ja revitään juuriltasi. Näet, kuinka rakkaat perheenjäsenesi murhataan”, Esti huokaa. ”Samalla olen kuitenkin iloinen, että ukrainalaiset saavat paljon apua ja turvapaikkoja eri puolilta maailmaa. Holokaustin aikana kukaan ei halunnut auttaa meitä, koska olimme juutalaisia.” haifa-kodissa odotetaan uusia asukkaita Samaan aikaan kun kumppanijärjestömme pelastaa holokaustiselviytyjiä Ukrainasta, Haifa-kodissa valmistellaan huoneita uusille tulijoille. Juuri valmistunut lisärakennuksemme on ihanteellinen paikka majoittaa Ukrainan holokaustivanhuksia. On vaikea käsittää, mitä nämä ihmiset joutuivat kokemaan lapsena ja mitä he nyt käyvät läpi elämänsä lopulla. Siksi ICEJ haluaa tehdä kaikkensa tukeakseen ja lohduttaakseen tulevia asukkaitamme.
Romaniassa syntynyt Chaja oli kahdeksanvuotias toisen maailmansodan alkaessa. Kun natsit miehittivät maan, yli 15-vuotiaat miehet koottiin yhteen ja ammuttiin. Yksi heistä oli Chajan 19-vuotias veli. Isä ja nuoremmat veljet ahdettiin junan karjavaunuihin, jossa he matkustivat kahdeksan päivää ilman ruokaa ja vettä. Matkan päätyttyä vaunun ovet avattiin ja kuolleet heitettiin pois – heidän joukossaan Chajan nuorin veli. Isä pakotettiin natsien orjatyöhön, mutta hän pelastui ihmeellisesti ja pääsi myöhemmin palaamaan yhteen muiden perheenjäsentensä kanssa. Ukrainan uutiset nostavat Chajan mieleen vaikeita muistoja menneisyydestä. Chaja kokee edelleenkin natsien julmuuksista kumpuavaa kipua, ja hän tuntee suurta myötätuntoa ukrainalaisia kohtaan. ”Tunnen syvää kipua sydämessäni, kun ajattelen Ukrainaa. Sodankäynti ei ole kasvokkain tapahtuvaa sotilaiden lähitaistelua, vaan siellä on paljon siviiliuhreja. Perheitä revitään hajalle, ja Putinin pommit tappavat viattomia naisia ja lapsia.”
Toinen holokaustiselviytyjä Esti syntyi Puolassa. Hänen isänsä tapettiin, kun saksalaiset polttivat perheen kotikylän. Esti, hänen äitinsä ja sisaruksensa pakenivat metsään. Siellä he rakensivat itselleen pieniä suojia ja valmistivat peittoja puiden lehdistä. Eräänä päivänä saksalaissotilaat kuitenkin löysivät heidät ja alkoivat ampua. Äiti ja kaksi siskoa surmattiin, mutta Esti ja hänen kolmas siskonsa onnistuivat pakenemaan. Estin silmiin nousevat kyyneleet, kun hän seuraa Ukrainan tapahtumia. Ne muistuttavat häntä holokaustista, jolloin ukrainalaiset auttoivat saksalaisia tappamaan juutalaisia. ”Mutta tämän päivän ukrainalaisilla ei ole mitään tekemistä heitä edeltävien sukupolvien kanssa. Sama pätee saksalaisiin. Rakastan saksalaisia vapaaehtoisiamme, jotka huolehtivat minusta täällä Haifa-kodissa. Eivät he ole syyllisiä”, hän painottaa. Esti on surullinen siitä, että ukrainalaiset kohtaavat nyt samaa julmuutta, jota
muistoa kunnioittaen Maaliskuu oli vaikea kuukausi Haifa-kodissa, koska kolme rakasta asukastamme – Zvi Cohen (90), Klara Berkovitz (90) ja Edmond Bozaglo (82) – siirtyivät ajasta ikuisuuteen. Olkoon heidän muistonsa siunattu.
YUDIT SETZ I C E J : N H O L O K A U S T I P R O J E K T I E N J O H TA J A
VOIT LOHDUTTAA HOLOKAUSTIVANHUKSIA TUKEMALLA HAIFAKOTIA VIITENUMEROLLA 9800 02018.
S A N A J E R U S A L E M I S TA 3 / 2 0 2 2 | 1 5
