Opetus: Ennennäkemättömän yhteyden juhla

Ennennäkemättömän yhteyden juhla

Herra määräsi juutalaisen kansan tulemaan Jerusalemiin kolme kertaa vuodessa viettämään kolmea tärkeintä pyhiinvaellusjuhlaa, jotka ovat pesah, shavuot ja sukkot. Ne ovat Jumalan asettamia Herran juhla-aikoja, joita Hän odottaa kansansa viettävän (3. Moos. 23:1). Jokainen niistä on hepreaksi mo’ed, sovittu tai määrätty aika. Ne ovat kuin taivaallisen kalenterin merkintöjä tapaamisista, jolloin Jumala kohtaa kansansa erityisellä tavalla. Näistä kolmesta tärkeimpänä pidetään sukkotia eli lehtimajanjuhlaa.

Vuosisatojen ajan kristityt ovat viettäneet kahta ensimmäistä Herran juhlaa pääsiäisenä ja helluntaina. Mutta kolmatta juhlaa, sukkotia, ei ole huomioitu juuri lainkaan kirkkohistoriamme aikana, ja kerran katolinen kirkko julisti sen jopa harhaoppiseksi. Vasta viime vuosikymmeninä on sukkotista vähitellen tullut osa kristittyjen juhlakalenteria. Tähän on osaltaan vaikuttanut Jerusalemin kansainvälisen kristillisen suurlähetystön lehtimajanjuhla, jota on järjestetty Israelissa jo yli 40 vuoden ajan.

juhlien sanoma Kolmella pyhiinvaellusjuhlalla on merkittäviä yhtymäkohtia. Ensinnäkin, kaikki kolme juhlaa liittyvät tiettyihin vaiheisiin Israelin maanviljelyskalenterissa. Pesahina juhlistetaan ensihedelmien antia (3. Moos. 23:10) ja helluntaina vehnän ja ohran sadonkorjuuta. Sukkotina iloitaan viinirypäleiden, granaattiomenoiden ja oliivien viimeisestä sadonkorjuusta ja samalla myös Jumalan uskollisuudesta ja huolenpidosta edellisen vuoden aikana.

Toiseksi, jokainen juhla liittyy tiettyyn tapahtumaan Israelin kansan historiassa. Pesahina muistetaan Israelin vapautusta Egyptin orjuudesta ja shavuotina Jumalan ilmestymistä sekä kymmenen käskyn vastaanottamista Siinain vuorella. Sukkotina keskitytään siihen, kuinka israelilaiset vaelsivat 40 vuotta erämaassa ja asuivat hauraissa lehtimajoissa, mutta kokivat sielläkin Jumalan yliluonnollista huolenpitoa.

Kaikki kolme juhlaa saavat täyttymyksensä Jeesuksessa Kristuksessa. Pääsiäisenä kunnioitamme Jeesusta virheettömänä uhrilampaana, joka nousi haudasta ”esikoisena kuoloon nukkuneista” (1. Kor. 15:20). Helluntaina Jumalan Henki laskeutui tulenliekkeinä Jeesuksen opetuslasten ylle ja Hänen lakinsa kirjoitettiin heidän sydämiinsä. Se oli ensimmäinen sadonkorjuu, jossa 3 000 sielua pelastui Jumalan valtakuntaan. Ja sen jälkeen lukemattomat muut.

KAIKKI KOLME JUHLAA SAAVAT TÄYTTYMYKSENSÄ JEESUKSESSA KRISTUKSESSA.

Kolmanneksi, sukkotina juhlistetaan vuoden viimeistä sadonkorjuuta, joka on kaikista sadonkorjuun vaiheista tärkein. Epäilemättä tänäkin päivänä saamme todistaa kirkkohistoriamme suurinta sielujen sadonkorjuuta. Jokaisen kansakunnan keskuudessa julistetaan evankeliumia ja tehdään suuria ponnisteluja viimeistenkin heimojen ja kieliryhmien saavuttamiseksi Hyvälle Sanomalle.

lehtimajat Monille sukkotin keskeisin symboli on lehtimajan (hepreaksi succah) rakentaminen, kuten Jumala on määrännyt: ”Seitsemän päivää asukaa lehtimajoissa; kaikki Israelissa syntyneet asukoot lehtimajoissa” (3. Moos. 23:42).

Jumala käski juutalaisia asumaan näissä hauraissa majoissa viikon ajan, jotta he voisivat näin elää uudelleen kokemuksen juutalaisen kansan erämaavaelluksesta. On kiehtovaa nähdä, kuinka israelilaisperheet rakentavat lehtimajoja kuisteille ja puutarhoihin. Pienissä majoissa on hatarat seinät ja harva katto, koska rabbien mukaan tähtien tulee näkyä katon lehvien läpi. Sukkotina perheet aterioivat, opiskelevat ja jopa nukkuvat näissä väliaikaisissa asumuksissaan.

Erämaavaelluksen kokemus muistuttaa siitä, että elämme hauraassa maailmassa ja että vauraudesta huolimatta olemme riippuvaisia Jumalan huolenpidosta. Myös Paavali puhuu ”maallisista majoista” seuraavasti: ”Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty. Sen tähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme…” (2 Kor. 5:1–2).

Kaksi vuotta koronapandemiaa ja brutaali Ukrainan sota muistuttavat meitä elämän hauraudesta. Nämä tapahtumat ovat järkyttäneet myös kristittyjä ja moni kyselee, onko Jumala enää edes läsnä tässä maailmassa. Mutta Paavali sanoo, että kokiessamme heikkoutta ja ollessamme ”kaikin tavoin ahdingossa… ja neuvottomat”, meidän ei tule vaipua epätoivoon (2. Kor. 4:8). Tämä on uskovan tavallista elämää ja sen ei pitäisi musertaa meitä, vaan tuoda meidät lähemmäksi Häntä.

Vasta kun Kristus tulee takaisin, saamme ottaa vastaan täyden vapautuksen uudessa ylösnousemusruumiissamme. Siihen asti me huokaamme ikävöiden (2. Kor. 5:2) ja Aabrahamin tavoin odotamme kaupunkia, jonka ”rakentaja ja luoja on Jumala” (Hepr. 11:10).

OLLESSAMME ”KAIKIN TAVOIN AHDINGOSSA… JA NEUVOTTOMAT”, MEIDÄN EI TULE VAIPUA EPÄTOIVOON (2. KOR. 4:8).

neljä lajia Lehtimajan rakentamisen lisäksi sukkotiin liittyy toinen jumalallinen kehotus: ”Ensimmäisenä päivänä ottakaa ihania hedelmiä puista, palmunoksia ja tuuheiden puiden lehviä sekä pajuja purojen varsilta, ja pitäkää iloa seitsemän päivää Herran, Jumalanne edessä.” (3. Moos. 23:40).

Israelilaisille nämä neljä kasvilajia saatiin puista, jotka olivat yleisiä Välimeren alueella. Sen jälkeen palmun ja pajun oksat sekä tuuheiden puiden lehvät sidottiin yhteen kimpuksi, jonka nimi hepreaksi on lulav.

Näiden lisäksi Raamatussa mainitaan ”ihanan puun hedelmä” (hepreaksi etz hadar), jonka on makkabealaisajasta lähtien ymmärretty tarkoittavan etrog -nimistä sitrushedelmää. Kun juutalaiset ovat hankkimassa hedelmää, he tarkastavat huolellisesti, ettei siinä ole minkäänlaisia virheitä. Täydellisestä etrogista maksetaankin yleensä korkea hinta.

Neljää kasvilajia käytetään päivittäisissä rukouksissa sukkotin aikana. Lulav-kimppua heilutellaan maan neljään ilmansuuntaan, mikä symbolisoi Jumalan kaikkialle maailmaan ulottuvaa kuninkuutta.

Rabbien mukaan neljä lajia edustavat erilaisia luonteenpiirteitä Israelin kansan keskuudessa ja symbolisoivat samalla erämaakokemuksen täyteyttä. Palmupuut kasvavat mutkitellen laaksoissa ja tasangoilla, kun taas tuuheat puut muistuttavat vuoristojen pensaikoista. Pajut kuvaavat Jumalan varustamia vesilähteitä, ja ihanat puut kertovat toivosta Luvatun maan hedelmiin.

Toisen temppelin aikaisen saddukealaisperinteen mukaan edellä mainittujen puiden oksia käytettiin myös lehtimajan rakentamiseen. Nehemian kirja viittaa tähän seuraavasti:

”… kaikissa heidän kaupungeissaan ja Jerusalemissa oli julistettava ja kuulutettava näin: ‘Menkää vuorille ja tuokaa öljypuun lehviä tai metsäöljypuun lehviä sekä myrtin, palmupuun ja muiden tuuheiden puiden lehviä, ja tehkää lehtimajoja, niin kuin on säädetty.’” (Neh. 8:15).

Nehemialle nämä lajit olivat siis ensisijaisesti majojen rakennusmateriaaleja, joskin ihanien etz hadar -puiden sijasta hän mainitsee listallaan öljypuut.

villit ja jalot öljypuut Nehemian kirjan lisäksi myös Roomalaiskirjeen 11. luvussa viitataan sekä villeihin metsäöljypuihin että jaloihin öljypuihin. Nämä kaksi öljypuuta edustavat Jumalan huonetta, joka koostuu sekä juutalaisista (jalo öljypuu) että pakanakristityistä (villi öljypuu). Paavali kuvaa, kuinka villin puun oksat oksastetaan jaloon puuhun ja nämä kaksi yhdistyvät uskossa juutalaiseen Messiaaseen, Jeshuaan.

Molemmat niistä saivat osansa ravinteikkaasta mahlasta, joka virtaa tämän Israelin jalon öljypuun sisällä. Roomalaiskirjeen 9. luvussa Paavali selittää, että israelilaisten on ”lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset; heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta.” Paavali myös kehottaa pakanaseurakuntaa olemaan kiitollisia juutalaisia kohtaan ja siunaamaan heitä maallisilla lahjoillaan (Room. 15:27).

Kuten Nehemian päivinä mekin voimme nähdä, kuinka Jerusalem on asetettu ennalleen ja maailmanlaajuinen Jumala temppeli rakentuu ”elävistä kivistä” – eli jokaisen heimon ja kansakunnan uskovista – ”hengelliseksi huoneeksi” (1. Piet. 2:5). Paavali piti juutalaisten ja pakanoiden yhteen tulemista ”mysteerinä”, joka oli salattuna menneille sukupolville, mutta on nyt paljastettu pyhille apostoleille ja profeetoille (Ef. 3:5–10). Tämä ”yksi uusi ihminen” (Ef. 2:15), jonka Jeesuksen Kristuksen sovitusveri yhdisti, rakentuu näin ”Jumalan asumukseksi Hengessä” (Ef. 2:22).

Profeetta Sakarja näki näyssä kaksi öljypuuta, joiden oksat ja öljy ulottuivat kultaiseen lampunjalkaan. ”Ei sotaväellä eikä voimalla, vaan minun Hengelläni”, sanoi Herra profeetalle. Ja sitten Sakarja näki näyssä, kuinka Herra ”on paneva paikoillensa [temppelin] huippukiven huutojen kaikuessa: ”Suosio, suosio sille!” (Sak. 4:1–7). Salomonin aikana temppeli saatiin valmiiksi lehtimajanjuhlan aikana (1 Kun. 8:1). Siten ei ole yllättävää, että Sakarja näki myös pakanakansojen tulevan Jerusalemiin viettämään lehtimajanjuhlaa yhdessä Israelin kanssa (Sak. 14:16).

Uskon, että siinä, miksi Jumala on palauttanut lehtimajanjuhlan seurakunnalle, piilee tärkeä profeetallinen opetus. Elämme ajassa, jolloin Jumala asettaa paikoilleen huippukiven temppeliinsä. Jumala on valmistamassa Hänen Morsiantaan, jossa on mukana sekä villien että jalojen öljypuiden oksia.

’hoshana Raba’ On vielä yksi asia, jonka voimme oppia neljästä kasvilajista: Jerusalemin temppelissä papit kiersivät alttaria joka päivä ja heiluttivat kasveja käsissään rukoillen psalmin 118 sanoin: ”Oi Herra, auta, oi Herra, anna menestys!”

Sukkotin viimeisenä päivänä, joka on hepreaksi Hoshana Raba (hoshana tarkoittaa ”pelasta meidät”), papit kiersivät alttaria ei ainoastaan yhden kerran, vaan seitsemän kertaa. Rukouksessa pyydettiin siunausta, sadetta ja Jumalan huolenpitoa sekä läpimurtoa niin omaan elämään kuin koko kansakunnallekin.

Juuri tätä olemme saaneet nähdä ICEJ:ssä viimeisen neljänkymmenen vuoden aikana. Olemme kuulleet lukuisia todistuksia lehtimajanjuhlan aikana saaduista rukousvastauksista ja siunauksista. Jotkut ovat saaneet kutsun palvelutyöhön tai kokeneet taloudellisia läpimurtoja, ja toiset ovat parantuneet sairauksista. Olemme kuulleet jopa hedelmättömistä naisista, jotka ovat saaneet lapsia. Myös seurakunnissa on syntynyt herätystä monissa maissa.

Sukkotin pyhiinvaelluspsalmissa lauletaan: ”Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat!” (Ps. 133:1). Tämä vapauttaa Jumalan voitelun, ”sillä sinne on Herra säätänyt siunauksen, elämän, ikuisiksi ajoiksi”, kuten psalminkirjoittaja kirjoittaa.

”KATSO, KUINKA HYVÄÄ JA SULOISTA ON, ETTÄ VELJEKSET SOVUSSA ASUVAT!” (PS. 133:1).

Lukuisia kertoja olemme nähneet, kuinka Messiaan ruumis tulee yhteen anoen: ”Herra, pelasta meidät”. Ja Jumala vastaa yllättävillä tavoilla ja vahvistaa näin, että sukkot todellakin on mo’ed, eli ”määrätty aika” tavata Kuningasten kuningasta, eikä silloin mikään ole mahdotonta Hänen kanssaan.

Lehtimajanjuhlasta on näin muodostunut maailmanlaajuinen lehtimaja sekä juutalaisille että pakanoille. Erityinen yhteytemme Jeshuassa avaa tietä Jumalan läpimurrolle. Rukoilen, että voit tulla mukaan tänä vuonna ja kokea lehtimajanjuhlan siunaukset omassa elämässäsi.

JÜRGEN BÜHLER

ICEJ:N PRESIDENTTI

LEHTIMAJANJUHLA 9.-16. LOKAKUUTA, 2022

9 PÄIVÄÄ ISRAELISSA

Alk. 1 999 € Kolmen tähden hotelli: (kahden hengen huoneessa; yksityishuonelisä saatavilla)

Alk. 2 319 € Neljän tähden hotelli: (kahden hengen huoneessa; yksityishuonelisä saatavilla)

Hintaan sisältyy hotellimajoitus, aamiaiset ja illalliset, bussikuljetukset ja opastus, pääsy kaikkiin lehtimajanjuhlan tilaisuuksiin, mutta ei lentoja. Mikäli Suomesta lähtee vähintään viisi henkilöä, lähtee Suomen osaston henkilökunnasta joku matkakumppaniksi.

Nettipassi – 50 €

Katseluoikeus 31.1.2023 saakka Nettipassi plus – 109,99 €

Seinäkalenteri 2023 & katseluoikeus 30.7.2023 saakka

LEHTIMAJANJUHLALIPUT

599 € Konferenssipaketti plus /Galilea, Jerusalem & Negev / 8 päivää 499 € Konferenssipaketti / Galilea & Jerusalem / 5 päivää 350 € Pieni konferenssipaketti / Jerusalem & Negev / 6 päivää Lippuun sisältyy pääsy lehtimajanjuhlatilaisuuksiin paketin mukaisissa paikoissa sekä lehtimajanjuhlan katseluoikeus netissä tammikuun 2023 loppuun saakka.

Ilmoittaudu: feast.icej.org

Täysi nettipassi – 159,99 €

Lahjoitus Israeliin 50 €, seinäkalenteri 2023 & katseluoikeus 30.7.2023 saakka