2 minute read
Ukrainan sodan vaikutus Israeliin
Israelin puolustusvoimien IDF:n reservin prikaatikenraali Amir Avivi palveli lähes 30 vuotta maan puolustusvoimissa. Nykyään hän johtaa Israelin puolustus- ja turvallisuusfoorumia, jossa on mukana yli tuhat entistä sotilas- ja poliisivoimien virkamiestä. Foorumin tarkoituksena on muokata maan kansallista turvallisuuskeskustelua.
Advertisement
Huhtikuisessa webinaarissa ICEJ:n Lähiidän asiantuntija David Parsons haastatteli Avivia ja kysyi hänen näkemystään Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan ja sodan vaikutuksista Israeliin. Seuraavassa on otteita haastattelusta.
Parsons: Miten Venäjän hyökkäys Ukrainaan on vaikuttanut Israeliin?
Avivi: Ukrainasta näemme, mitä tapahtuu maalle, kun se luopuu tärkeimmistä voimavaroistaan ja luottaa kansainväliseen yhteisöön. Ukraina riisui ydinaseensa vuonna 1994 sillä ehdolla, ettei maahan hyökättäisi. Mutta nyt Ukrainaan on hyökätty eikä kukaan ole sitä puolustamassa.
Me [Israelissa] olemme samassa tilanteessa. Maailma tulee sanomaan meille: ”Luovu tärkeimmistä voimavaroistasi, Jordanlaaksosta, Juudeasta ja Samariasta. Älä pelkää, me huolehdimme sinusta”. No, me tiedämme, että ainoa maa, joka voi puolustaa Israelia, on Israel itse. Emme voi luottaa kehenkään toiseen.
Toki sodasta on seurannut Israelille myös jotain hyvää. Ensinnäkin, vaikka tämä on tuhoisa sota, se on tuonut Israeliin valtavan aallon juutalaisia maahanmuuttajia Ukrainasta ja myös Venäjältä.
Toiseksi, kun Eurooppa ja NATO näkivät Venäjän suuren armeijan marssivan Ukrainaan, ymmärsivät he pian tarpeen vahvistaa sotilaallista kapasiteettiaan. Esimerkiksi Saksalla on tällä hetkellä vain 50 tankkia käytössään. Sen takia kaikki nämä maat kääntyvät nyt Israelin puoleen pyytääkseen apua.
Vähän aikaa sitten meillä oli kriisi Puolan kanssa liittyen heidän lausuntoihinsa holokaustista, mutta nyt ei ole enää minkäänlaista kriisiä. Miksi? Koska he tarvitsevat meitä. Samoin meillä oli ongelmia Ruotsin kanssa, joka ei suhtautunut Israeliin kovin myötämielisesti. Mutta nyt Ruotsi on kuitenkin allekirjoittamassa merkittäviä puolustussopimuksia maamme kanssa.
Lisäksi Eurooppa on hyvin riippuvainen Venäjästä, koska 40 prosenttia sen kaasusta tulee Venäjältä. Pakotteiden takia Eurooppa joutuu nyt miettimään vaihtoehtoisia ratkaisuja ja myös kaasutoimituksissa on käännytty Israelin puoleen. Parsons: Israelin hallitus tuntuu tasapainottelevan Ukrainan ja Venäjän kannanotoissaan kuin nuorallatanssija. Yhtäältä Israel yrittää ylläpitää suhteitaan Venäjään, koska se tietää, mitä vahinkoa maa voi saada aikaan alueella. Toisaalta Israel toimittaa samaan aikaan humanitääristä apua Ukrainaan, mutta ei kuitenkaan aseita. Tekisitkö itse jotain toisin?
Avivi: En, hallituksemme tekee juuri sen, mitä se voi ja mitä sen pitää tehdä. Ukraina saa tarpeeksi aseita NATOlta ja Yhdysvalloilta. He eivät tarvitse israelilaisia aseita, emmekä voi oikein niitä antaakaan, koska emme voi ryhtyä taisteluun Venäjän kanssa. Siksi Israel on hyvin varovainen. Osoitamme myötätuntoa Ukrainaa kohtaan, mutta emme halua mennä liian pitkälle.
Pitää muistaa, että suurin uhkamme on Iran, jolla on 250 000–300 000 rakettia ja ohjusta sekä lennokkeja suunnattuna Israeliin. Ja tietysti Iran haluaa saada haltuunsa myös ydinaseita, jotka toimisivat ikään kuin ”sateenvarjona” koko heidän Israelin vastaiselle operaatiolleen.
