HKTY 150-historiikki

TOIMITTANUT MARIA AMPUJA JA LAURA REUNANEN

www.hkty.fi

150–HISTORIIKKI Julkaisu kertoo Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistyksen eli HKTY:n 150 toimintavuodesta.

Tehty sähköisenä versiona juhlavuonna 2018 Helsingissä Toimittanut Maria Ampuja ja Laura Reunanen Taitto Maria Ampuja Kustantaja Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistys ry

Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistys ry

HISTORIIKKI 150 toimintavuodesta

ALKUSANAT Yhdistyksen sataanviiteenkymmeneen toimintavuoteen mahtuu paljon tapahtumia, kokouksia, aloitteita, jäseniltoja, retkiä ja matkoja, näyttelytapahtumia, vierailukäyntejä, opastettuja tutustumisia eri kohteisiin sekä paljon ihmisiä näitä tilaisuuksia järjestämässä. Aktiiviset omistautuneet yrittäjät sekä toimihenkilöt aikojen saatossa ovat vieneet toimintaa eteenpäin. Yhdistyksen toiminta heijastelee yhteiskunnan sen hetkisen tilanteen tarpeita ja on täyttänyt osaltaan myös sen jättämiä aukkoja. Kantaaottavuus ja aloitteenteko sekä edunvalvonta ja toimitilarakentaminen ovat vaihtuneet yhdessätekemiseen ja erilaisten verkostojen luomiseen. Vuosikymmenten vaihtuessa yhä merkittävänä ytimenä on säilynyt yhteenkuuluvuuden tunne: Käsityöyrittäjät ovat samassa veneessä, omiensa joukossa, kuin yhtä suurta perhettä huolehtimassa sekä työhyvinvoinnistaan, jaksamisestaan että parantamassa yhteistä parempaa yrittäjäympäristöä. Sosiaalinen liima pitää joukkoa koossa vaikka ihmiset ja vuosikymmenet, melkein voi jo sanoa vuosisadat vaihtuvat. ”On hienoa kuulua joukkoon!” on useinkin kuultu lausahdus.

Historiikin kokoaminen on ollut mielenkiintoinen tie. On ollut etuoikeus kaivautua yhdistyksen valtaisaan arkistoon ja uppoutua menneiden vuosikymmenten aineistoon, jota löytyy todella paljon - jopa niin paljon, että on suuri työ löytää sieltä tiivistetysti se oleellinen minkä haluaa kertoa ytimekkäästi ja kiinnostavasti eteenpäin. Tunnustettava on, ettei aineisto ole niin järjestelmällisesti säilytetty kun toivoa voisi, tosin tämän projektin jälkeen paljon paremmassa järjestyksessä kuin aloittaessa. Haaveisiin vain jäi, että olisi ollut mahdollisuus paneutua aineistoon perin juurin ja kahlata läpi kaikki kirjoitettu ja kuvattu materiaali 150 vuodelta. Tähän työhön olisi mennyt helposti parikin vuotta kokopäiväistä työaikaa.

Projektia on suunniteltu ja valmisteltu vuosia yhdessä valtuuston ja aktiivisten toimikunnan jäsenten kanssa. Hyvin suunniteltu ei silti takaa valmista lopputulosta ja oman perustyön ohessa historiikin työstämiseen ei ole ollut sitä aikaa mitä mielenkiinto ja innostus olisi vaatinut. Elämän realiteetit huomioiden voimme silti olla tyytyväisiä lopputulokseen.

Yhdistyksen ensimmäinen vuosisata oli jo koottu kirjoihin ja kansiin ja ilmestynyt vuonna 1968 Käsityön- ja pienteollisuuden parista -nimisenä, lähes neljäsataasivuisena historiikkina. Tästä olemme koostaneet oleellisimman peilaten nykyaikaan ja siihen toimintaan, joka on edelleen yhdistykselle tärkeää vielä vuosikymmenten jälkeen. Toiminnanjohtajana minulla on tämän kirjoittamisen aikaan takana lähes 18 työvuotta yhdistyksen toimistolla. Kirjoittamis- ja toimittamistyössä mukana olleen projektisihteeri Lauran työvuosia yhdistyksellä on myös jo yli kymmenen. Tässä ajassa sekä yhdistyksen nykyisyys että menneisyys ovat tulleet hyvinkin tutuiksi. Silti historiikin koostaminen on tuonut lisää syvyyttä tietoihin sekä lisännyt tietoisuutta yhdistyksen merkityksestä yhteiskunnan ja kaupunkikuvan rakentamisessa: Yhdistys on ollut aikanaan merkittävä vaikuttaja ja kaiken tämän tukevan kivijalan ja perustan päällä seisoessamme, huomaamme, että yhdistyksen merkitys tänä päivänä on muuttunut mutta puolustaa silti paikkaansa – meidän laistamme järjestöä edelleen tarvitaan.

Historiikin aineiston kokoamisessa ovat merkittävästi auttaneet monet yhdistyksen jäsenet ja luottamushenkilöt. Vesa Jokinen on monen vuoden ajan käynyt läpi yhdistyksen pöytäkirjoja lähes viidenkymmenen vuoden ajalta ja koostanut julkaisun lopussa olevan henkilöluettelon. Kari Lajaste, Asko Tuominen, Ilkka Tuominen, Hilkka Stenberg ja Hanna Ketonen ovat osallistuneet kirjoitustyöhön ja antaneet arvokkaita näkökulmia ja omakohtaisuutta historiikille. Tina Lindgren ja Mika Koivumaa ovat auttaneet skannaamisessa ja aineiston lajittelussa ja Juha Reunanen kuvannut yhdistyksen esineistöä. Iso kiitos heille siitä. Talkootyö on ollut kullanarvoista ja kaikki pienikin apu on otettu onnellisena vastaan. Yhteinen tekeminen yhteisen hyvän puolesta on lisännyt myös yhteistä pohdintaa sekä yhdistyksen menneistä tapahtumista että pitkästä vaikuttavasta historiasta ja myös siivittänyt tulevaisuuden suunnittelua ja motivoinut entistä tiiviimpään yhteydenpitoon. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin!

Helsingissä marraskuussa 2018 Maria Ampuja

Laura Reunanen

YHDISTYKSEN ALKUTAIVAL

Ammattikuntalaitoksen historiaa Ammattikuntalaitos oli monissa Euroopan maissa keskiajalta 1800–luvulle saakka voimassa ollut järjestelmä, jossa kauppaa ja käsityöammatteja saivat harjoittaa vain virallisen yhdistyksen eli ammattikunnan jäsenet. Jokaisessa kaupungissa oli yleensä oma ammattikuntansa jokaista ammattia varten. Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistys perustettiin korvaamaan Helsingin ammattikunnat vuonna 1868.

Todisteita ammattikuntalaitoksen kaltaisista järjestelmistä on jo Rooman valtakunnan ajalta, mutta keskiajan alussa ne katosivat kaikkialta muualta paitsi Bysantista.

Länsi–Euroopassa keskiaikaisia ammattikuntia alettiin perustaa ristiretkien aikoihin 1100–luvulla. Länsi– ja Etelä–Euroopassa ammattikuntien suurin kukoistusaika kesti 1300–luvulta 1500–luvulle, Saksassa ja pohjoisempana se alkoi hieman myöhemmin.

Ammattikunnat Helsingissä Suomessa ammattikuntien synty ajoittuu 1600–luvun alkupuolelle, sillä ennen sitä käsityötuotteiden kauppa oli vähäistä. Ensimmäinen täysin organisoitunut ammattikunta syntyi Turkuun 1624. Helsingissä käsityöläiset olivat aluksi liittyneet yhteen yleiskiltaan. Vasta 1650– 60–luvuilla perustettiin räätälien ja tynnyrintekijöiden ammattikunnat, muiden käsityöalojen mestareita ei vielä ollut tarpeeksi perustamaan keskenään ammattikuntaa.

Vielä 1800–luvun alussa Helsinki oli vaatimaton asutuskeskus. Vasta pääkaupungiksi nimittäminen 1812 ja virastojen ja yliopiston saapuminen houkutteli varakkaita asukkaita ja taitavia käsityöläisiä kaupunkiin. Käsityöammattilaisuus nousi vähitellen korkealle tasolle, uusia mestareita hyväksyttiin joukoittain, ja syntyi useita ammattikuntia.

Oppipoika, kisälli, mestari Ammattikuntajärjestelmään kuului, että yrittäjinä käsityöammateissa saivat toimia vain käsityöläiset, joille ammattikunta oli myöntänyt mestarin arvon. Mestarin alaisuudessa toimi kisällejä ja oppipoikia. Ennen kuin käsityöläinen saattoi päästä mestariksi, hänen piti pestautua oppipojaksi jonkun mestarin palvelukseen. Yleensä 3–5 vuoden työssäoppimisen jälkeen käsityöläinen saattoi

suorittaa kisällinäytteen ja saada kisällin arvon. Vuosien kisällivaelluksen ja ammattitaidon kartuttamisen jälkeen kisälli saattoi suorittaa mestarinäytteen ja vasta sitten ryhtyä itsenäiseksi yrittäjäksi. Ammattikunnan jäsenyys takasi myös porvarisoikeudet, kisällit kuuluivat luokkayhteiskunnassa työläisiin. Järjestelmän tarkoitus oli varmistaa käsityötuotteiden korkea laatu ja ammattitaidon siirtyminen sukupolvelta toiselle. Ammattikunnan esimiehenä toimi yleensä sen vanhin mestari, oltermanni. (Lue lisää mestaritutkinnosta ja sen myöhemmästä historiasta sivulta 78.)

Hyvämaineisuus etusijalla Ammattikunnilla oli varsin tiukat säädökset, joiden tarkoitus oli vaalia käsityöläisten ja yrittäjien ammattitaitoa ja hyvämaineisuutta. Esimerkiksi suutarien ammattikunnan säännöksissä kisällien vaelluksesta ja työnhausta määrättiin näin: “Kun sälli saapuu vaeltaen, pitää hänen mennä kapakkaan ja pysyä siellä 14 päivää, jotta mestari, joka ehkä sälliä tarvitsee, voi tavata hänet tietyssä paikassa, ja, ellei sälli mainittujen päiväin kuluessa saa ketään mestaria, vaeltakoon toiseen paikkakuntaan, mihin haluaa. Mestari, joka pitää tuollaista vaeltavaa sälliä luonaan majailemassa eikä neuvo häntä kapakkaan, maksakoon arkkuun sakkoa 4 markkaa.”

1) Ammattikuntaan ei myöskään päässyt jäseneksi, jos oli nainut “pahamaineisen naisen.”

Teollistumisen jarruttaja Ammattikunnan jäsenet olivat oikeutettuja kaupungeissa rajatulla alueella valmistamaan ja myymään valmistamiaan tuotteita. Ammattikunnan muita tärkeitä tehtäviä oli jäsenten taloudellisten etujen ja ammattitaidon vaa-

Edellisellä aukeamalla yksityiskohta yhdistyksen arkusta. liminen. Lisäksi ammattikuntien kassat myönsivät pieniä lainoja tarpeessa oleville jäsenilleen ja avustivat puutteessa olevia jäseniään ja näiden perheitä. Mestarien lukumäärä kussakin kaupungissa ja kussakin ammatissa oli yleensä rajoitettu tiettyyn määrään, ja tavallista oli sekin, että mestariksi oli vaikea päästä ilman oikeita suhteita. Taitavatkin käsityöläiset joutuivat usein jäämään kisälleiksi koko iäkseen hyvästä ammattitaidosta huolimatta.

Monin paikoin ammattikunnat myös vastustivat uusien, tehokkaampien tuotantomenetelmien käyttöönottoa, ja 1700–luvun kuluessa niiden vaikutusvallan koettiin jarruttavan teollistumista. Ammattikuntalaitoksen arvostelu johti vähitellen sen etuoikeuksien poistamiseen kaikkialla Euroopassa. Ensimmäisenä ammattikunnat lakkautettiin Ranskassa vallankumouksen yhteydessä vuonna 1791.

Muu Eurooppa seurasi 1800–luvulla perässä: Englanti 1835, Norja 1839, Ruotsi 1846, Tanska 1857, Venäjä 1865 ja Saksa 1869.

Elinkeinovapautta kohti Myös Suomessa alettiin 1800–luvun puolivälin lähestyessä nähdä ammattikuntalaitos kehityksen ja vapaan kilpailun jarruttajana. Muun muassa J. V. Snellman kirjoitti Saima –lehdessä 1844: “Kieltämätöntä on, että teollisuus nopeasti on edistynyt ja että etenkin käsityöläisten asema on parantunut, että hän on edistynyt yleisessä sivistyksessä, ammattitaidossa ja ryhdissä ja että hänelle sen ohessa on omautunut monin verroin

Ammattikunta–arkku sisälsi ammattikunnan rahavarat, perustamiskirjan, säännöt, pöytäkirjat, oppilasluettelon ja ammattisinetin. Sen avaamiseen tarvittiin kolme avainta, jotka jaettiin ammattioikeuden kolmelle jäsenelle.

“Se, joka ammattikunnan ollessa koolla ja arkun ollessa avoimena rohkenee iskeä nyrkkiä pöytään ja uhmailla jossakin asiassa, olipa hän mestari, sälli tai oppipoika, maksakoon sakkoa arkkuun 2 taalaria.” 2) Kuvan arkku kuuluu Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistyksen kokoelmiin. Arkku on teetetty yhdistykselle 1868.

enemmän tilaisuutta hyvään toimeentuloon niissä maissa, joissa vallitsee elinkeinovapautta, jota vastoin kaikissa näissä suhteissa ilmaantuu ellei taantumista, niin ainakin ilmeinen seisahdus kaikkialla missä käsiteollisuus vielä on ammattisäännön rajoittama.” 4) Myös teollisuuden uranuurtajat taistelivat voimakkaasti ammattikuntasäädöksiä vastaan. Vuonna 1856 asetettiin komitea suunnittelemaan toimenpiteitä teollisuuden edistämiseksi, ja sen mietinnöissä tuotiin esiin monia ammattikuntajärjestelmän haittoja.

Vuonna 1859 vapautettiin keisarillisella asetuksella osa käsityöammateista ammattikuntalaitoksen säännöistä.

Elinkeinoa harjoittavien luku kasvoi nopeasti ja sen mukana kilpailu. Ammattikuntiin kuuluneet käsityöläiset vastasivat kilpailuun toimeenpanemalla lukuisia »hutilusten» ja »nurkkamestarien» ajojahteja.

Kisällinkirja vuodelta 1861 HKTY:n kokoelmista.

“Hänen majesteettinsa, Venäjän keisari jne. jne. jne. Suomen suuriruhtinas, armollisen herramme velvollisuudentuntoiset alamaiset: Oltermannit, lautakunnanjäsenet ja kaikki laillisen kirjansitojan ammatin mestarit näillä main ilmoittavat kaikille tämän avoimen kirjeen kautta, että koska virkaveljemme, kokenut mestari ja lautakunnanjäsen Erik Sjöblom on ottanut oppiinsa Paul Ferdinand Hammarin, joka sitemmin kerääntyneiden oppivuosien kautta tänä päivänä ammattiharjoittajien kokouksessa opista vapautettu ja kykeneväksi sekä kunnolliseksi kisälliksi tunnistettu ja julistettu; siispä olemme täten halunneet kuninkaallisen kiltalainsäädännön 4. artikkelin kolmannen pykälän mukaan antaa hänelle varman ja luotettavan todisteen asiasta.” 3)

10

YHDISTYKSEN PERUSTAMISEN AIKOIHIN – 9 vuotta ennen yhdistyksen perustamista ilmestyi Darwinin evoluutioteoriaa esittelevä teos Lajien synty (1859).

– 6 vuotta ennen yhdistyksen perustamista oli avattu liikenteelle Suomen ensimmäinen rautatie, nykyinen päärata Helsingistä Hämeenlinnaan (17.3.1862).

– Koko Länsi–Eurooppa, myös Suomi, kärsi suurista nälkävuosista 1866–1868.

– Kansakoulut olivat tulleet pakollisiksi kaupungeissa kaksi vuotta aiemmin, 1866.

– Helsingissä oli 22 000 asukasta.

– Samana vuonna Uspenskin katedraali Helsingissä vihittiin käyttöön (25.10.1868).

– Suomen ensimmäinen sähkölamppu otettiin käyttöön Tampereella, Finlaysonilla vuonna 1882. Vain neljässä Euroopan kaupungissa oli sytytetty sähkövalo ennen Tamperetta: Pariisissa, Strasbourgissa, Milanossa ja Lontoossa.

11

Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistyksen perustaminen Venäjän uudistusmielinen keisari Aleksanteri II antoi vuonna 1868 asetuksen: Ammattikuntalaitos oli lakkautettava Suomessa, ja kaikkiin kaupunkeihin tuli perustaa “kauppiasten, hantvärkkareitten ja vapriikinpitäjien” yhdistyksiä. Yhdistysten tehtävä oli yhdistää eri ammattialoja ja edistää Suomen suuriruhtinaskunnan taloutta.

Kun valtiosäädyt pitkän tauon jälkeen kutsuttiin kokoon 1863, oli asialistalla mm. kaupan ja elinkeinovapauden laajentaminen. Asiaa pohtimaan asetettu valiokunta asettui elinkeinovapauden laajentamisen kannalle. Senaatti asetti esitystä valmistelemaan asiantuntijalautakunnan, joka ehdotti elinkeinolainsäädännön perusteisiin useita muutoksia. Niiden joukossa oli myös ammattikuntalaitosten korvaaminen elinkeinoyhdistyksillä. Lakiuudistus hyväksyttiin lopullisesti vasta vuoden 1867 valtiopäivillä.

Keisarillinen asetus Keisarillinen asetus kaupasta ja elinkeinosta tuli voimaan 1. päivänä toukokuuta 1868. Asetuksen 3. luvun 27. § sisälsi määräyksen elinkeinoyhdistyksistä: “Nykyisten ammattikuntain ja ammatti–oikeuksien pitää lakkaaman sekä kauppiasten, vapriikinpitäjäin ja hantvärkkärien kussakin kaupungissa, joko jokaisen luokan eriksensä taikka kahden tai kaikkien yhteisesti, toimeen paneman yhdistyksiä, jotka yhdistysten jäsenistä valittujen valtuusmiesten kautta pitävät huolta yhdistyksiin kuuluvien elinkeinojen yleisistä asioista, hoitavat niiden kassoja ja muuta omaisuutta, antavat niitä mietintöjä ja selityksiä, joita asianomaiset virastot yhdistyksiltä vaativat, ulosantavat kisällintodistuksia ja mestarikirjoja niille elinkeinojen työntekijöille, jotka hankkimastansa taidosta haluavat sellaista todistusta, kokevat sovittaa elinkeinoilijain ja heidän työntekijäinsä välillä ilmaantunutta eripuraisuutta ja riitoja, kuin myös erinomaittainkin silmällä pitävät oppipoikain ja muiden niissä elinkeinoissa työskentelevien työntekijäin opetusta, hoitoa ja sävyisätä pitelemistä.”

Asetuksen tarkoitus Asetus kumosi lopullisesti ammattikuntajärjestelmän ja

12

sen nauttimat erivapaudet. Pääperiaatteena oli, että jokainen Suomen kansalainen, joka itse hallitsi itseään ja omaisuuttaan, oli oikeutettu määrätyin ehdoin maalla ja kaupungissa harjoittamaan haluamaansa ammattia.

Elinkeinon harjoittamiseen tarvittiin lupa kaupungissa maistraatilta ja maalla kuvernööriltä. Luvansaanti puolestaan edellytti jonkinlaista ammattitaitoa. Useimmissa kaupungeissa vaadittiin porvarinoikeus, jonka saamiseksi ei kuitenkaan vaadittu mestarinarvon esittämistä. Ketään ei pakotettu käymään läpi oppi– ja kisällivuosia, jos hän muulla tavoin kykeni osoittamaan vastaavan taidon. Asetus myös salli yhdistää eri ammatteja samaan liikkeeseen ja antoi käsityöläisille laajennetun vapauden myynti– ja ostotoiminnassa.

Ammattikuntalaitoksen tilalle perustettaisiin elinkeinoyhdistyksiä, joiden tarkoitus oli aikaansaada hyödyllinen yhteys eri ammattienharjoittajien välillä sekä edistää heidän ja työmiesten yhteistä parasta. Elinkeinoyhdistyksiin kuuluminen olisi jatkossa ehto ammatinharjoittamiselle ja tie porvarisoikeuksiin kaupungeissa. Yhdistysten jäsenmäärät osoittaisivat siten myös näitä ammatteja harjoittavien lukumäärän kussakin kaupungissa.

Kirkoissa kuulutettu Keisarillinen asetus määräsi, että “elinkeinoilijain pitää Maistraatin tahi Järjestysoikeuden edessä sopia ylläsanotuin yhdistysten perustamisesta, määrätä niihin kuuluvain valtuusmiesten luku ja toimittaa valtuusmiesten vaali.”

Helsingin maistraatissa päätettiin kutsua elinkeinonharjoittajat kokoon kesäkuun 13. päiväksi kauppiaiden, tehtailijoiden ja käsityöläisten yhdistyksen perustamiseksi.

Kutsu suoritettiin ajan tavan mukaan kuulutuksilla kirkoissa ja ilmoituksilla sanomalehdissä.

Yhdistys perustettiin keisari Aleksanteri II asetuksella. Patsas Helsingin Senaatintorilla.

Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä ilmoitettiin yhdistyksen perustamisesta vuonna 1868.

Yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja 1868–1870 läkkiseppämestari Adolf Fredric Bergman.

Asetuksen johdosta elinkeinonharjoittajat kokoontuivat Helsingin maistraattiin ja perustivat kaksi yhdistystä, joista toiseen kuuluisivat jatkossa kauppiaat ja toiseen käsityöläiset ja tehtailijat. Käsityöläisten yhdistykselle, jonka nimeksi aluksi tuli Helsingin kaupungin Käsityö– ja Wapriikilais–Yhtiö, valittiin samassa tilaisuudessa 20 valtuutettua. Tämä oli yhdistyksen alku.

Järjestäytymiskokous Kesäkuun 18. päivänä 1868 valtuutetut kokoontuivat ensimmäistä kertaa tehtävänään perustetun yhdistyksen järjestyssäännön laatiminen. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin läkkiseppämestari Adolf Fredric Bergman, josta tuli myös yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja

13

vuosiksi 1868–1870. Yhdistyksen ensimmäiset säännöt hyväksyttiin yhdistyksen kokouksessa marraskuun 20. päivänä 1868 ja kuvernööri vahvisti ne seuraavan vuoden tammikuun 28. päivänä.

Yhdistyksen säännöt Yhdistyksen ensimmäiset säännöt eivät ole säilyneet, mutta yhdistyksen ensimmäisissä julkaisuissa on säilynyt joitakin tietoja niistä: Yhdistyksen jäsenten piti kustantaa kaikille palvelukseen kirjoitetuille oppilaille sunnuntaikouluopetus, jotta näillä olisi mahdollisuus saavuttaa kisällinarvo. Turvallisuuden lisäämiseksi määrättiin niin työnantajien kuin työntekijöidenkin puolelta 14 päivän irtisanomisaika. Ammattikuntien toteuttama sosiaaliturva otettiin myös sääntöihin mukaan: “Jos joku Yhdistyksen jäsenistä sairauden tahi muun onnettomuuden kautta, ilman itse siihen syynä olematta, on joutunut niin vähiin varoihin, ettei omalla ansaitsemallansa voi itseään elättää, taikka jos joku Yhdistyksen jäsen kuolee semmoisessa köyhyydessä, olkoon Valtuusmiesten tutkinnon varassa, annetaanko rahastosta, rahaston varojen sitä sietäessä, jotakin avunlisää hänen elatukseensa tahi hautaamiseensa.”

Yhdistyksen arkistoista löytyy myös sidottuja toimintakertomuksia ja yhdistyksen lehden vuosikertoja vuodesta 1890 alkaen, sekä erilaisia historiikkeja eri vuosikymmeniltä.

Valtuuston alku Ensimmäisten sääntöjen mukaan yhdistyksellä tuli olla vähintään kaksi kokousta: Toukokuussa toimitettaisiin valtuutettujen vaalit ja tarkistettaisiin tilikertomus edelliseltä vuodelta, ja marraskuussa valittaisiin tilintarkastajat. Kun säännöt oli vahvistettu, erosivat ensimmäiset 20 valtuutettua, ja heidän tilalleen valittiin 12 valtuutettua toukokuun 3. päivänä 1869. Näistä oli vuosittain kuusi erovuorossa. Valtuutettujen luku nostettiin vuonna 1914 kuuteentoista ja myöhemmin nykyiseen kolmeenkymmeneen. (Lue lisää valtuuston historiasta s. 56.)

Täydellinen elinkeinovapaus

Sääntöihin otettiin mukaan myös apurahat nuorten työntekijöiden kannustamiseksi:

Tyytymättömyys uuteen elinkeinolakiin ja 1870–luvun olosuhteisiin oli käsityöläisten keskuudessa varsin suuri.

He luottivat lähestyviin vuoden 1877 valtiopäiviin, joille oli valmistettu uusi lakiehdotus elinkeinoista. Valtiopäivillä elinkeinolain käsittely synnyttikin pitkän väittelyn varsinkin porvariston keskuudessa. Käsityöläiset toivoivat tiettyjä rajoituksia elinkeinovapauteen, mutta yleinen mielipide kulki toiseen suuntaan eli kohti täydellistä elinkeinovapautta.

“Yhdistyksen tulee huolensa pitää, että varoja myöten matkustusapuja tahi muita soveliaita kehoituksia antamalla nuoremmille työntekijöille, jotka ovat päässeet kisälleiksi ammatissansa, nousevassa työläisten sukupolvessa herätetään ja vireillä pidetään halua oppitietojen ja työtaidon enentämiseen siinä ammatissa, johon itsekukin on ruvennut.”

Käsityömestareiden vastustuksesta huolimatta laki täydellisestä elinkeinovapaudesta hyväksyttiin lopullisesti maaliskuun 31. päivänä 1879, ja se astui voimaan seuraavan vuoden alusta. Elinkeinoyhdistykset, niiden joukossa Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistys, olivat tulleet jäädäkseen.

Tämän säännöksen toteutti myöhemmin käsityöIäisten perustama apu– ja eläkekassa.

Koulutusapurahat

14

Yhdistyksen pöytäkirjat ovat säilyneet vuodesta 1882 alkaen ja ne on sidottu kirjoiksi vuoteen 1955 asti. Välistä tosin puuttuvat pöytäkirjat vuosilta 1918–1927.

Helsingin Käsityö– ja Tehdasyhdistyksen ensimmäiset valtuutetut 1868: Läkkiseppämestari A. F. Bergman Kirjansitojamestari A. Åkerblom Leipurimestari G. U. Sandberg Tehtailija A. Bade Kelloseppämestari O. Rautell Puuseppämestari C. J. Berglund Puuseppämestari J. W. Alander Suutarimestari G. Tallgren Räätälimestari G. W. Blomberg Kultaseppämestari J. E. Fagerroos Seppämestari A. W. Winqvist Nahkurimestari Em. Roslund Teurastajamestari Claes Lindroth Sorvarimestari Frans Erik Paulin Satulaseppämestari Mathias Kihlgren Maalarimestari G. A. Holmberg Muurarimestari Alex. Ärt Turkkurimestari J. F. Lundqvist Kaakelitehtailija W. Andstén Lasimestari Rich. Heimberger

15

Hantvärkkarit ja wapriikinpitäjät – asema perustamisen aikaan Elinkeinolainsäädännön uudistaminen merkitsi uutta aikakautta Suomen taloudellisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä. Taloudellisen liberalismin myötä alkoi myös teollistumisen läpimurto. Väkiluvun kasvu johti siihen, että maaseudulta virtasi kaupunkeihin runsaasti uutta työvoimaa, jolle koneistuva teollisuus loi uusia työpaikkoja. Venäjän laajat markkinat tarjosivat vientimahdollisuuksia, ja Länsi–Euroopan kasvava puutavaran kysyntä loi perustan puunjalostusteollisuuden kasvulle.

Siirtyminen ammattikuntajärjestelmästä täydelliseen elinkeinovapauteen toteutui Suomessa hitaasti 1870–1890– lukujen aikana. Uudistusta moitittiin liian jyrkäksi, ja käsityöläisiä huolestutti etenkin ammattitaidon ja työn laadun huonontuminen.

ta taidosta heidän elinkeinossaan. Vapriikin pitäjä älköön olko velvollinen opinnäytettä suorittamaan, paitsi niissä ammateissa, joissa voipi tulla valkean vahinko taikka hengen tahi terveyden vaara.”

Jo elinkeinoasetusta säädettäessä käsityöläiset olivat valittaneet, että käsityöläisten ja tehtailijoiden yhdistäminen samojen säädösten alle aiheuttaisi joukon epäkohtia yritystoiminnan eroista johtuen. Yhdistys oli 1871 asettanut komitean pohtimaan elinkeinoasetukseen tarvittavia tarkennuksia. Käsityöläisten kannanottoja ei kuitenkaan otettu vakavasti huomioon uutta elinkeinolakia muokattaessa: Vapaan kilpailun uskottiin poistavan syntyvät epäkohdat.

Alkuvuosina 1868–1872 maistraatti vaati yhdistykseltä lausuntoja porvarin- ja tehdasoikeuksien myöntämistä koskevista anomuksista. Jos aihetta kielteiseen lausuntoon ei ollut, valtuutetut yleensä kannattivat anomuksen hyväksymistä, mutta monessa tapauksessa ei hakija valtuutettujen mielestä täyttänyt asetettuja vaatimuksia.

Vuosien edetessä valtuutetut alkoivat antaa yhä enemmän kieltäviä lausuntoja: Esimerkiksi v. 1870 erään maalariverstaan tehdasoikeudet evättiin sillä perusteella, että hakijaa oli jo kaksi kertaa sakotettu viinan myynnistä.

Lisäksi valtuutetut asettivat kyseenalaiseksi tehdasoikeuksien myöntämisen siksi, että työn luonne oli sellainen, ettei sitä voinut tehdasmaisesti harjoittaa. Valtuutettujen mielestä tehdaslaitoksen perustaminen edellytti koneita ja pitkälle vietyä työnjakoa. Yhdistyksen kielteisestä kannasta huolimatta saattoi maistraatti myöntää anotun tehdasoikeuden. Muutamassa tapauksessa Käsityö– ja Tehdasyhdistys vaivautui valittamaan päätöksistä aina keisarille asti.

Lupajärjestelmä Ammatinharjoittajalta vaadittiin maistraattiin ilmoitus, josta ilmeni ammattiala ja yrityksen nimi. Porvarinoikeuksien hakijan oli ennen oikeuksien saamista esitettävä kuitti, josta ilmeni, että hän oli maksanut 10 mk yhdistyksen kassaan, 120 mk kaupungin kassaan ja 20 mk käsityöläisten apukassaan. Tehtailijan puolestaan oli maksettava yhdistykselle 40 mk.

Porvarinoikeuksien saamisen lisäehtona oli hakijan hyvämaineisuus. Muuten elinkeinoasetus määräsi: “Oikeuden saamiseksi hantvärkin harjoittamiseen kaupungissa tai puolta peninkulmaa likempänä kaupunkia, vaaditaan äidinkielen kirjoittamisen taito sekä todistus taitavuudesta elinkeinossa, mutta hantvärkkäreiltä maalla puolen peninkulman päässä tahi kauempana kaupungista älköön toistaiseksi vaadittako todistusta muusta opista kuin saadus-

16

Viinanmyynti esti tehtailun

Hankala ja kallis lupajärjestelmä herätti ajan mittaan tyytymättömyyttä, ja porvarisoikeuksien hankkiminen tehtiinkin tarpeettomaksi vuoden 1872 elinkeinolaissa.

Käsityö ja teollisuus Aikaisemmin oli tehdasyrityksen ja käsityöliikkeen erottanut se, oliko yritys perustettu hallituksen myöntämällä tehdasoikeudella vai ammattikuntalaitokselta saadulla

G. W. Sohlbergin läkkiseppätehtaan työläisiä tehtaan katolla Vuorimiehenkadulla, 1890–luku.

Sohlberg toimi yhdistyksen puheenjohtajana 1907–08.

luvalla. Uusi elinkeinoasetus jakoi käsityöläiset kahteen ryhmään, käsityönharjoittajiin ja tehtailijoihin, ja antoi näille erilaiset oikeudet ja velvollisuudet mutta ei määritellyt niiden välisiä rajoja. Käsityönharjoittajille asetettiin suuremmat vaatimukset sekä toisaalta suuremmat rajoitukset kuin tehtailijoille. Tämän seurauksena tehdasoikeuksia ryhdyttiin anomaan myös tavallisimpiin käsityöammatteihin, mikä aiheutti käsityöläisten välisen kilpailun kieroutumista.

Esimerkiksi suutaria pidettiin tehtailijana jo silloin, kun hän teki kenkiä varastoon ja myi niitä sitten torilla, markkinoilla tai omassa puodissaan. Käsityöammattia hän harjoitti silloin, kun hän teki työtä tilauksen mukaan.

Käsityöläisten asema Höyryvoiman ja myöhemmin sähkön käyttöönotto erotti käsityöläiset ja tehtailijat yhä etäämmälle toisistaan, ja moni käsityöläinen pelkäsi tehdasteollisuuden vievän pohjan monien sukupolvien aikana hankitulta osaamiselta. Käsityöläismestareiden ja taitavien työmiesten tulot olivat 1890–luvulle tultaessa pudonneet huomattavasti, kun taas teollisuudenharjoittajat rikastuivat rikastumistaan. Käsityöliikkeiden konkurssit olivat tavallisia.

Kuitenkin jokaisella alalla oli 1800–luvun lopulla pyrittävä seuraamaan tekniikan kehitystä: Esimerkiksi ompelukoneen tulo oli 1860–luvun alkupuolella hämmästyttänyt suutareita ja saanut aikaan suuren muutoksen työtavoissa.

Teollistuminen, kaupungistuminen ja teknologian nopea kehitys aiheuttivat monien käsityöalojen katoamisen, mutta toisaalta aivan uusien alojen syntymisen. Helsingissä oli käsityötuotteille myös enemmän asiakkaita kuin koskaan aiemmin, ja osa käsityöläisistä osasi kehittää

tuotteitaan ja työtapojaan vastaamaan ajan tarpeita.

Kaupungin vaikuttajat Vuonna 1873 annettiin uusi asetus kunnallishallituksista kaupungeissa, ja aivan uudet kansalaisryhmät saivat vaikutusvaltaa kaupungin hallinnossa. Porvariston oli luovuttava keskiajalta periytyneestä oikeudestaan määrätä kaupungin hallinnosta, ja kunnan jäsenet saivat äänivallan varallisuuden ja maksukyvyn mukaan. Helsingin ensimmäisen kaupunginvaltuuston 48 jäsenestä seitsemän oli yhdistyksen valtuutettuja tai aktiivijäseniä. Varsinaisten valtuusmiestehtävien ohella oli käsityöläismestareita ja tehtailijoita myös monissa tehtävissä kaupungin hallinnon eri aloilla.

Valtiopäivämiehet Porvarissääty oli ainoa valtiopäiville valituista kolmesta kamarista, jonka valitsijakunnan koostumus olennaisesti muuttui 1800–luvun jälkipuoliskolla. Ainoatakaan “puhdasta” käsityöläistä ei enää nähty valtiopäivillä Suomen kaupunkien edustajana, vaikka vielä vuonna 1867 sellaisia oli mukana kolme. Valtiopäivämiehiksi ruvettiin valitsemaan kaupunkien ja valtion virkamiehiä sekä vapaiden ammattien harjoittajia ja suuryritysten johtajia. Tehtailija Viktor von Wright ajoi käsityöläisten asemaa aatelistosta käsin vuodesta 1882 alkaen.

Vaikka elinkeinovapaus veikin pohjan porvariston olemassaololta, toimi porvaristo säätynä aina vuoteen 1906 saakka, ja vasta säätyvaltiopäivien päättyessä loppuivat sen valtiolliset tehtävät. Käsityöläismestareita osallistui myös seurakuntaelämään ja –toimintaan.

17

Viktor Julius von Wright 1856–1934 Viktor Julius von Wright tunnetaan käsityöläisten isänä ja Suomen varhaisen työväenliikkeen, niinkutsutun wrightiläisen työväenliikkeen johtajana. Hän oli uuttera lehtimies, valtiopäivämies sekä ammatillisen koulutuksen ja oppisopimuskoulutuksen kehittäjä. Hän oli myös Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistyksen pitkäaikaisin puheenjohtaja (1908–1934) ja yhdistyksen historian merkittävin aloitteentekijä, joka mainitaan monella tämän historiikin sivulla.

maalin koulunkäynnin. Helsingissä hän kävi aluksi sokeainkoulua ja pääsi myöhemmin kuunteluoppilaaksi Helsingin ruotsinkieliseen normaalilyseoon.

Opintieltä tehtailijaksi Taiteilijaveljiensä kannustamana ja Senaatilta saamansa apurahan turvin von Wright lähti 16–vuotiaana Nürnbergiin kaupungin parhaan korityöntekijämestarin harjoittelijaksi. Hän työskenteli Saksassa kaksi ja puoli vuotta, eteni kisälliksi ja täydensi vielä osaamistaan opintomatkoilla Kööpenhaminaan, Lontooseen ja Pariisiin.

Palattuaan ulkomailta Viktor von Wright perusti hyvin pienellä pääomalla oman paju– ja rottinkitehtaan Helsinkiin. Työpajana oli aluksi pieni ullakkohuone Läntisellä Heikinkadulla (nyk. Mannerheimintie), ja kesti kauan ennen kuin hän sai lainattua niin paljon rahaa, että saattoi anoa ammattioikeuksia ja yhdistyksen jäsenyyttä. Myöhemmin yritystoiminta kuitenkin laajeni, työntekijöiden lukumäärä lisääntyi ja von Wright avasi myös oman myymälän Aleksanterinkadulle, josta se siirtyi myöhemmin Wreden kauppakujalle.

Ohdakkeinen alku Haminalahden sukukartanossa Kuopion lähellä 1856 syntynyt Viktor von Wright sai jo nuorena isänsä työhuoneesta kiinnostuksen käsityöläisyyteen. Von Wrightin aatelissuku oli lähtöisin Skotlannista, ja siihen kuuluvat taiteilijaveljekset Magnus, Wilhelm ja Ferdinand von Wright olivat Viktorin setiä.

Taloudellisten vaikeuksien vuoksi perhe muutti Helsinkiin Viktorin ollessa nuori. Hän sairasti lapsuudessaan silmäsairauden, joka heikensi hänen näköään ja esti nor-

18

Kaikki Helsingin käsityöläiset ja tehtailijat kuuluivat lain mukaan yhdistykseen, eikä von Wright ollut poikkeus.

Hän liittyi yhdistykseen saadessaan ammattioikeudet vuonna 1879. Vuotta myöhemmin hänet valittiin yhdistyksen valtuustoon, vasta 23–vuotiaana. Jo ensimmäisen valtuusmieskautensa aikana hän ehti tehdä useita oppisopimusta, ammattikasvatusta ja teollisuudenharjoittajien kokousta koskevia aloitteita. Nuoren von Wrightin ripeä ja idealistinen toiminta valtuustossa sai aikaan myös vastustusta, ja ensimmäinen valtuustolaisvuosi päättyi

varsinaiseen skandaaliin. Näin von Wright itse muistelee tapausta: »Kun vertailin toimintaa täällä ja ulkomailla, tulin siihen käsitykseen, että me olimme liian paljon takapajulla ja että tämä johtui siitä, että suurin osa valtuutetuista oli niin vanhoja miehiä, että heillä ei voinut olla sitä tarmoa, jota mielestäni tarvittiin. Nuoruuteni kiivaudessa kirjoitin erääseen lehteen kirjoituksen jossa ehdotin, että tapahtuvassa vaalissa valtuustossa oleva liikalasti heitettäisiin pois. Sopimaton esiintyminen herätti ankaraa paheksumista. Yhdistyksen seuraavaan kokoukseen Raatihuoneen suureen saliin saapui niin paljon osanottajia, ettei aikaisemmin eikä myöhemmin koskaan yhdistyksen kokouksissa nähty. Tehtailija Nissinen löi nyrkkinsä pöytään ja antoi minulle ansaitun läksytyksen sopimattomasta esiintymisestäni.»

Von Wrightin ehdotus nuorempien valtuustolaisten valitsemisesta hylättiin, ja hänet erotettiin valtuustosta. Hän palasi valtuustoon vasta kaksi vuosikymmentä myöhemmin, vuonna 1900. Yhdistyksen puheenjohtajaksi hänet valittiin 1908 ja tässä tehtävässä hän toimi 26 vuotta aina kuolemaansa saakka vuonna 1934.

Valtakunnallinen vaikuttaja Von Wright osallistui aktiivisesti suomalaiseen politiikkaan ja järjestöelämään. Hän otti osaa jokaiseen valtakunnalliseen Teollisuudenharjoittajain kokoukseen vuodesta 1876 aina vuoteen 1930, ja toimi myös kokousten puheenjohtajana vuodet 1901–1930. Hänen aktiivisin toimintansa Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistyksessä ajoittui samoihin aikoihin.

Säätyvaltiopäivillä von Wright oli ritariston ja aateliston jäsenenä vuodesta 1882 lähtien, ja ajoi voimakkaasti työväen oloja parantavaa lainsäädäntöä. Hän oli mukana perustamassa myös Suomen Työnantajien Keskusliittoa, ja toimi Teollisuusvaliokunnan keskuskomitean (myöh.

Suomen Käsityö- ja Teollisuusliitto) puheenjohtajana vuodesta 1901 aina kuolemaansa 1934 asti.

Wrightiläinen työväenliike Nürnbergin oppivuosinaan von Wright oli jo tutustunut sosiaalidemokraattiseen liikkeeseen ja sen aatteisiin.

Kööpenhaminassa opiskellessaan hän alkoi määrätietoisesti kerätä tietoja työväenliikkeestä soveltaakseen niitä aikanaan käytäntöön kotimaassa. Hänen mielestään tuli perustaa työläisten ja työnantajien yhteisiä valtuuskuntia, jotka ratkaisisivat työväen oloja ja teollisuutta koskevia kysymyksiä. Yhteistyön avulla von Wright halusi saada aikaan huomattavia parannuksia työväen vaikeisiin oloihin ja vähentää jännitteitä työnantajien ja työntekijöiden välillä.

Viktor von Wright oli perustamassa Helsingin työväenyhdistystä 1883, ja työväenaatteen varhainen suuntaus tunnetaankin Suomessa wrightiläisenä työväenliikkeenä.

Työläisten olojen parantaminen, koulutuksen tarjoaminen ja ammattitaidon kohottaminen olivat wrightiläisen

työväenliikkeen tärkeimmät aatteet, ja se oli erityisen suosittu keskiluokan, pienyrittäjien ja käsityöläisten keskuudessa.

Ihanteellisuus päättyy Von Wrightin ihanne työnantajien ja –tekijöiden yhteistyöstä sopi hyvin pienyrittäjyyden ja saksalaistyyppisen mestari–kisällijärjestelmän tarpeisiin. Taloudellista itsenäisyyttä tavoittelevassa Suomen suuriruhtinaskunnassa yleistyi kuitenkin suurteollisuus, joka tarvitsi ennen kaikkea halpaa työvoimaa, eivätkä suurtyönantajat olleet kiinnostuneita työläisten oikeuksista. Samalla muualta Euroopasta levisi Suomeen radikaalimpia sosialistisia aatteita. Tämän vuoksi 1900–luvun kynnyksellä työväenliike politisoitui ja alkoi ajaa aggressiivisesti työläisten ja työnantajien välistä luokkataistelua. Tämä oli kaukana von Wrightin ihanteista ja hän erosi työväenliikkeen puheenjohtajan tehtävästä 1896. Hän itse kommentoi eroaan sanomalla, että hän oli “niitä, jotka eivät tavoittele mahdottomia.”

Eroaminen työväenliikkeestä ei vähentänyt von Wrightin mielenkiintoa sosiaalipoliittisia pyrkimyksiä kohtaan.

Hän oli mukana monen varhaisen ammattiyhdistyksen johtokunnassa, ja toimi puheenjohtajana myös Helsingin sosiaalilautakunnassa.

Yrittäjyyden ja koulutuksen kehittäjä Samalla kun von Wright erosi työväenliikkeestä, alkoi uusi jakso hänen toiminnassaan käsityöläisyyden ja pienteollisuuden sekä ammatillisen opetuksen parissa. Vuonna 1906 hänet valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon, jossa hän ajoi mm. työväen asuntokysymyksiä ja oli mukana suunnittelemassa Käpylän rakennuttamista. Vuonna 1905 hän teki aloitteen kunnallisen työväenopiston perustamista Helsinkiin, ja tämä toteutuikin vuonna 1914.

Yli sata vuotta myöhemmin Helsingin työväenopisto tarjoaa aikuisille yleissivistävää opetusta ja harrastusmahdollisuuksia 2.500 kurssilla vuodessa.

Hän toimi aktiivisesti myös ammattikoulujen perustamisen hyväksi ja kehitti Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistyksen parissa yhteistyötä muiden pohjoismaisten käsityöjärjestöjen kanssa. (Lue lisää pohjoismaisesta yhteistyöstä sivulta 60.)

Von Wright oli myös Ammattienedistämislaitoksen ideoitsija ja puheenjohtaja sen perustamisesta 1922 aina vuoteen 1933. (Lue lisää Ammattienedistämislaitoksesta sivulta 76.)

Lehtimies ja kirjailija Viktor von Wright oli myös aktiivinen lehtimies koko yhteiskunnallisen toimintansa ajan. Ensimmäiset kirjoitukset hän lähetti Helsingfors Dagbladiin jo vuonna 1879, ja sen jälkeen hän kirjoitti mm. Nya Presseniin ja Hufvudstadsbladetiin, sekä tietenkin Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistyksen omiin lehtiin, Suomen Teollisuuslehteen

19

Kunnallisneuvos Viktor von Wrightin arvonimet on mainittu muotokuvan yhteydessä: Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan, Ruotsin Kuninkaallisen Vaasan Ritarikunnan, Tanskan Dannebrogin Ritarikunnan ja Norjan Pyhän Olavin Ritarikunnan komentaja.

Karikatyyri vuodelta 1930.

Viktor von Wright on haudattu Hietaniemen hautausmaalle Helsingissä. Yhdistyksen ryhmä vei kukkatervehdyksen merkittävän puheenjohtajansa haudalle jäsenyrittäjien kesäretkellä 2015.

Kukkatervehdys vietiin myös yhdistyksen 150–juhlavuonna 2018 osana juhlavuoden ohjelmaa.

ja Käsityö– ja Teollisuuslehteen. (Lue lisää yhdistyksen julkaisutoiminnasta sivulta 102.) Vuonna 1886 hän alkoi julkaista ensimmäistä työväen lehteä Työmies–Arbetaren, joka ilmestyi Uuden Suomettaren lisälehtenä. Lisäksi hän kirjoitti lukuisia kirjoja käsityöstä ja pienteollisuudesta.

Yhteinen ennen yksityistä Viktor von Wright oli hengästyttävän tarmokas voimanpesä niin yhdistyksen puheenjohtajana kuin valtakunnallisena vaikuttajanakin. Hän teki käsityöläisyyden, pienyrittäjyyden, työväen olojen ja ammattikoulutuksen hyväksi valtaisan elämäntyön, jonka vaikutukset näkyvät vielä nykypäivänkin Suomessa. Parhaiten tämän suurmiehen eetosta kuvaa hänen mottonsa: “Yhteisetu ennen yksityisetua.”

20

Suomen Käsityö– ja Teollisuusliittojen jäsenjärjestöt, yhdistys mukaanlukien, järjestivät keräyksen hänen haudalleen pystytettävää muistomerkkiä varten. Keräyksen päätyttyä yhdistys kustansi vielä puuttuvat varat hautapatsasta varten. Yhdistyksen valtuutetut päättivät kokouksessaan sen kuuluvan kunniavelkana yhdistykselle, jonka puheenjohtajana von Wright oli toiminut useampia vuosikymmeniä.

Patsas on harmaata graniittia, jonka etupuoli on tummaksi kiillotettu. Sen valmisti J. Järvisen kivenveistämö ja reliefin muovaili kuvanveistäjä Reino Järvinen.

Hautamuistomerkki paljastettiin tasan kaksi vuotta Viktor von Wrightin kuoleman jälkeen järjestetyssä muistotilaisuudessa vuonna 1936.

21

Suomen itsenäistymisen ja maailmansotien aika yhdistyksen tapahtumissa 1900–luvun alkuvuosikymmenet olivat suurien muutosten ja myllerrysten aikaa. Elinkeinonharjoittamisen vapautuminen loi edellytykset nykyaikaiselle suurteollisuudelle, joka tarvitsi runsaasti työntekijöitä. Helsinki tarjosi työtä, ja tämä houkutteli maaseudun tilatonta väestöä. Muuttoliike synnytti Pitkänsillan pohjoispuolelle maan suurimman yhtenäisen tehdasalueen ja työväenkaupunginosan. Yhdistys oli mukana kaikissa itsenäisen Suomen syntyvaiheissa ja kasvukivuissa.

Yhdistyksen voimahahmo Viktor von Wright ja monet yhdistyksen aktiivijäsenet olivat perustamassa Helsingin Työväenyhdistystä 1883. Työväenliikkeessä toimikin alkuun enimmäkseen käsityöläisiä ja tehtailijoita. Yhdistys teki lukuisia aloitteita työntekijöiden ja työnantajien yhteistyön parantamiseksi, kuten kehitti työpajojen sääntöjä ja yhtenäisti työtodistuksia. (Yhdistyksen ammattikoulutuksen kehittämisen historiaa voi lukea sivulta 72.) Läheinen toiminta yhdistyksen ja työväenliikkeen välillä päättyi kuitenkin 1900–luvulle tultaessa, kun liike politisoitui ja työväenpuolue perustettiin.

Von Wright keskittyi seuraavaksi organisoimaan työnantajapuolta. 1907 hänen aloitteestaan syntyi Suomen Yleinen Työnantajaliitto, nykyisen Elinkeinoelämän keskusliiton edeltäjä. Työnantajaliitto ei kuitenkaan hyväksynyt jäsenikseen pienteollisuudenharjoittajia tai käsityöläisiä.

Yhdistys pyrkikin perustamaan ammattiyhdistyksiä, joihin kuuluisivat samalla käsityöalalla toimivat työnantajat ja –tekijät. Läheistä yhteistyötä tehtiin myös Teollisuudenharjoittajien kokousten kanssa niiden perustamisesta 1875 aina viimeiseen kokoukseen 1928 saakka.

Itsenäistymisen aika 1910-luku oli maailmassa ja myös Suomessa epävakaata aikaa, jota varjostivat ensimmäinen maailmansota, Suomen sisällissota, lakot ja säännöstely. Itsenäistymisen aika oli vaikea niin yhdistykselle kuin sen jäsenistöllekin, sillä rauhattomuudet ja raaka–ainepula vaikeuttivat käsityö– ja pienteollisuusalojen tuotantoa. Pohjoismaiset käsityöjärjestöt keräsivät eri alojen raaka–aineita Suomeen lahjoitettavaksi. Myös käsityöläiskoulujen toiminta häiriintyi sodan johdosta useiksi vuosiksi.

22

Yhdistyksen valtuuston toiminta oli lakkautettuna koko kevään 1918. Puheenjohtaja oli kuitenkin koko ajan yhteydessä valtuuston jäsenten sekä työnantajajärjestöjen edustajien kanssa.

Maailmansotien välissä 1930–luvun alussa koettu lama vaikutti myös yhdistyksen ja jäsenyritysten toimintaan. Työttömyys oli pahimmillaan 5,4 % maan työvoimasta. Lamaa seurannut noususuhdanne nosti elintason voimakkaaseen nousuun, ja 30–luvun loppupuoli olikin Suomen hyvinvoinnin alkuaikaa. Sodan lähestyminen alkoi kuitenkin vaikuttaa käsityöhön ja teollisuuteen: Ulkomaisten raaka–aineitten maahantuojat rajoittivat jakeluaan ja tavaroiden hinnat nousivat nopeasti jopa kaksinkertaisiksi. Tämä tuntui ensimmäiseksi pienyrittäjien toiminnassa, he kun eivät kyenneet keräämään suuria raaka–ainevarastoja pahan päivän varalle.

Talvi– ja jatkosota Jo talvisodan ensimmäisen päivän ilmapommituksessa 30.11.1939 vaurioitui yhdistyksen Kansakoulukadun huoneisto niin pahoin, ettei siellä voitu pitää kokouksia ennen vuotta 1946. Vastapäinen talo sai myös täysosuman pommista.

Myös pienteollisuuden voimia tarvittiin jälleenrakennukseen ja jopa suoraan sotateollisuuden palvelukseen. Yhdistyksen normaali toiminta oli sotavuosien ajan tauolla. Yhdistys jakoi Helsingin reserviläisten perheille avustuksia varoistaan. Samaan tarkoitukseen päätettiin käyttää myös Ruotsin käsityöjärjestöltä saatu 30 000 markan avustus.

23

Edellisellä aukeamalla Fredrikinkadun ja Kansakoulukadun kulmatalot 30.11.1939 pommituksen jälkeen. Myös yhdistyksen huoneisto kärsi pommituksessa pahoin.

K.J. Ståhlberg ja rouva Ester Ståhlberg Helsingin rautatieasemalla kyyditysmatkalta (14.–16.10.1930) palattuaan.

Ståhlberg toimi yhdistyksen sihteerinä vuosina 1903–05.

Puheenjohtajan sanoin

24

Yhdistyksen tuolloinen puheenjohtaja, Ilmari Helle lausui yhdistyksen yleisessä kokouksessa 16.5.1940 pitämässään puheessa:

Pian pienyrittäjät saivat siirtyä sanoista tekoihin ja auttaa Karjalasta evakuoitujen yrittäjäin sijoittumista nyky–Suomen alueelle.

“Karjalan luovutuksessa tulivat varmasti käsityöammatinharjoittajat yrittäjistä eniten kärsimään. Heille välttämättömien työvälineiden pelastamiseen ei luonnollisesti voitu kiinnittää samaa huomiota kuin tehdaskoneisiin, joilla puolustuslaitoksen töitä valmistettiin ja piti edelleenkin valmistaa. Monia vaikeuksia tulee meidän kestää ja niiden voittamiseksi on kunkin lisävelvollisuutena auttaa omia työläisiään ja muita lähellä olevia. Meidän on voitettava vieläkin enemmän ja siksi kasvattakaamme sisuamme ja yhteenkuuluvaisuuden tuntoa yhä voimakkaammaksi. Tässä on meillä pienyrittäjillä suuri isänmaallinen tehtävä, koska olemme lähempänä työväkeä ja kansaa kuin suurtyönantajat. Käyttäkäämme kaikki kykymme revityn uudesti rakentamiseen ja arpeutuneiden haavojen täydelliseen parantamiseen.”

Rauhan palattua Neuvostoliiton sotakorvaukset laittoivat Suomen talouselämän lujille. Jälleenrakentaminen sitoi suuret määrät työväestöstä ja elinkeinoelämän elpymistä vaikeuttivat ankara raaka–ainepula, ulkomaankaupan hidas käynnistyminen ja tiukka säännöstely. Kehitystä jarrutti työmarkkinoiden levottomuus ja palkkojen korotukset. Markan arvoa oli alennettava vientiteollisuuden kannattavuuden turvaamiseksi. Devalvaation aiheuttamat hintojen nousut oli korvattava uusilla palkankorotuksilla. Vaikkakaan käsityö– ja pienteollisuuden yrittäjätoiminta ei ole niin herkkää suhdannevaihteluille kuin suurteollisuuden, eivät taloudelliset vaikeudet voineet olla vaikuttamatta myös pienyrityksiin.

Työväen kokous Paasitornin juhlasalissa.

ITSENÄISTYMISEN AIKA YHDISTYKSEN PÖYTÄKIRJOISSA Vuonna 1917 yhdistyksen pöytäkirjoissa tai toimintakertomuksessa ei suoranaisesti mainita sanallakaan Suomen itsenäistymistä. Toimintakertomuksessa vuodelta 1917 kerrotaan mm: ”Sitten kun maaliskuussa tapahtuneen Venäjän suuren vallankumouksen jälkeen meilläkin loppui venäläinen sortovalta, joka oli raskaana painanut kaikkia edistysrientoja, saatiin vihdoinkin toukokuulla lupa toimeenpanna arpajaiset yhdistyksen oman talon rakentamista varten….

Arpajaiset päätettiin pitää marraskuussa, mutta silloin sattuneiden mellakkain tähden täytyi ne siirtää seuraavaan vuoteen” Matkastipendeistä todettiin seuraavaa: ”Kun maailman sota on yhä raivonnut, ei mitään matkarahoja ulkomaisia opintomatkoja varten ole tänä vuonnakaan vielä jaettu.”

Itsenäistymisen vuonna kisällin arvo on annettu seitsemälle oppilaalle ja mestariarvo kahdelle.

Myös koulunkäynnistä ja oppilaiden käytöksestä oltiin tuona vuonna erittäin huolissaan: ”Levottomuuksien tähden on koulutyö ja koulunkäynti tullut häirittyä. Niinikään viime syyslukukautena, jolloin verrattain lukuisa määrä oppilaita oli sisäänkirjoitettuna, mainituista syystä suuri joukko luopui koulusta lukukauden keskivaiheilla. Jos ainakin, niin erittäinkin nyt, vaatii käsityöläiskoulujen johto ja opetus suurta kärsivällisyyttä kohdellessa röyhkeitä, uppiniskaisia ja itsekkäitä oppilaita.

Nykyajan työläisnuoriso, jota jo luulisi edes vähän sivistyneeksi, on suureksi osaksi vuosi vuodelta tullut aina vaan raaemmaksi ja kristillisyyden henki ja tunne on poistunut heistä.”

Toimintakertomuksessa vuodelta 1918 todetaan, että kulunut vuosi oli merkkivuosi yhdistyksen, samoin kuin muidenkin virallisten ammattiyhdistysten historiassa.

Yhdistyksen perustamisesta oli kulunut 50 vuotta.

”Toisessakin suhteessa oli kulunut vuosi merkille pantava.

Jo edellisen vuoden lopulla oli työväestö ruvennut liikehtimään ja sen vaatimukset kävivät yhä äänekkäämmäksi, huolimatta siitä, että 8–tunnin työpäivälaki oli Eduskunnassa venäläisten pistimien uhalla ajettu läpi ja mitä kansanvaltaisimmat kunnallislait olivat niinikään tulleet säädetyiksi. Tammikuun lopussa vihdoin aseelliset työnväen joukot miehittivät senaatin, pankit ja muut julkiset laitokset.

Omituisena sattumana voidaan mainita, että vasta perustettu Sosialihallitus, jonka pääasiallisempana tehtävänä on työväen asiain huoltaminen, ensimmäisenä häädettiin pois huoneustostaan, ent. Kenraalikuvernöörin palatsista, josta sitten tuli punakaartin päämaja ja sai nimekseen yhdenvertaisuuden merkiksi idän aseveljien kanssa Smolna.

Kaikki teollisuuslaitokset julistettiin lakkotilaan.”

Yhdistyksen valtuuston toiminta oli lakkautettuna 25. tammikuuta huhtikuun 15. päivään. Puheenjohtaja oli kuitenkin koko ajan yhteydessä valtuuston eri jäsenten kanssa sekä neuvotteluissa työnantajain pääjärjestöjen edustajain ym. teollisuuden johtomiesten kanssa sekä siten valvoi yhdistyksen etuja, mikäli se vallitsevissa oloissa oli mahdollista.

Valtuuston jäseniä oli vuonna 1918 yhteensä 16 henkilöä ja yhdistyksen puheenjohtajana toimi Viktor von Wright.

Valtuuston kokouksia oli tauosta huolimatta 23 ja yleisiä kokouksia 4 sekä niissä käsitelty kaikkiaan 86 eri asiaa.

Kisälliarvo oli annettu ainoastaan yhdelle oppilaalle.

Kesäkuun 13. päivänä 1918 oli Helsingin Käsityö– ja Tehdasyhdistys toiminut puolen vuosisadan ajan. Tätä merkkipäivää yhdistyksen elämässä ei helposti käsitettävistä syistä silloin voitu viettää. Olosuhteet olivat vasta päättyneen vapaussodan jälkeen liian vähän rauhoittuneet. 50–vuotispäivän vietto lykkääntyi sen vuoksi seuraavaan vuoteen. Yhdistyksen arpajaiset marraskuussa 1918 omaa huoneistoa varten tuottivat olosuhteisiin katsoen odottamattoman hyvän tuloksen.

25

Virallisten elinkeinoyhdistysten lakkauttaminen 1954 Vielä 1900–luvun alkupuoliskolla käsityön ja teollisuudenharjoittajain oli pakko kuulua käsityö– ja tehdasyhdistyksiin ja maksaa näille jäsenveroa. 1920–luvun alusta lähtien esitettiin kuitenkin suunnitelmia täydellisen elinkeinovapauden aikaansaamiseksi. Siihen kuuluisi myös virallisten elinkeinoyhdistysten lakkauttaminen ja uusien, vapaaehtoisuuteen perustuvien yhdistysten perustaminen.

Muissa Pohjoismaissa oli käsityö– ja tehdasyhdistyksiin kuuluminen ollutkin vapaaehtoista ja Ruotsissa ja Tanskassa myös teollisuudenharjoittajat kuuluivat näihin yhdistyksiin. 1930–luvun lopulla Suomen käsityö– ja teollisuudenharjoittajat esittivät komitean asettamista asian ratkaisemiseksi, mutta sotavuodet katkaisivat tämän kehityksen.

Vasta 1950–luvun alussa päätettiin lopullisesti siirtyä täydelliseen elinkeinovapauteen. Valtioneuvosto asetti 14.1.1954 toimikunnan toimimaan asiantuntijana Kauppa– ja teollisuusministeriön valmistellessa elinkeinoyhdistysten lakkauttamisesta annetun lain täytäntöönpanoa.

Uusi yhdistys perustetaan Kun näytti selvältä, että pakollisten yhdistysten päivät olivat luetut, Helsingin Käsityö– ja Tehdasyhdistyksen valtuusto päätti 13.4.1954 kutsua yhdistyksen kokoon ylimääräiseen yleiseen kokoukseen 18.5.1954 perustamaan uutta yhdistystä vapaaehtoisen jäsenyyden pohjalle.

Tarkoituksena oli, että yhdistyksen omaisuus voitaisiin luovuttaa uudelle yhdistykselle. Perustava kokous päätti yksimielisesti jatkaa vapaaehtoisen jäsenyyden pohjalla yhdistyksen toimintaa vuoden 1955 alusta lähtien. Uuden yhdistyksen nimeksi tuli Helsingin Käsityö– ja Pienteollisuusyhdistys, joka jo kolmen vuoden kuluttua 1957 muuttui nykyiseen muotoonsa Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistys.

26

Muutoksen aikaan vuosina 1951–57 yhdistyksen puheenjohtajana toimi kauppaneuvos Toivo Nupponen.

YHDISTYKSEN NIMI Yhdistyksen nimi on ollut toiminnan alkuvuosina Helsingin kaupungin Käsityö– ja Wapriikilais–Yhtiö. Jonkun ajan kuluttua nimeksi muutettiin Helsingin Käsityö– ja Tehdasyhdistys, joka olikin yhdistyksen nimenä aina vuoteen 1954 eli virallisten elinkeinoyhdistysten lakkauttamiseen asti. Sen jälkeen yhdistys jatkoi vapaaehtoisuuden pohjalta nimellä Helsingin Käsityö– ja Pienteollisuusyhdistys, joka muuttui jo kolmen vuoden jälkeen 1957 muotoon Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistys.

Valtuuston kokous 2.11.1954 ennen virallisten yhdistysten lakkauttamista.

Alakuvassa valtuusto kokouksen jälkeen jo rennommissa tunnelmissa.

27

28

KAUPUNKIA RAKENTAMASSA

29

Yhdistyksen rakennuskausi 1960 – 1991 Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistys on suunnitellut, rakennuttanut ja saneerannut Helsinkiin useita pienteollisuustaloja.

Rakentaminen tapahtui aikaan, jolloin Helsingissä oli huutava pula toimitiloista. Rakennuskautensa aikana 1960–1991 yhdistys rakennutti yhteensä seitsemän pienteollisuustaloa Helsinkiin. Yhdistyksen rakentamissa tiloissa toimii yli 400 yritystä.

Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistyksen valtuusto oli jo ennen Suomen itsenäistymistä kiinnittänyt huomiota siihen, miten muissa pohjoismaissa helpotettiin pienyrittäjien työhuonetilojen puutetta. Esimerkiksi vuonna 1917 Viktor von Wright oli esitellyt Göteborgiin samana vuonna rakennetun teollisuustalon, jossa oli tiloja työpajoja, myymälöitä, myyntinäyttelyjä ja toimistoja varten.

Taustaa rakennuskaudelle, työhuonepula Asiaan palattiin uudelleen valtuustossa toden teolla 1939, kun kaupunki pyysi yhdistykseltä lausunnon Helsingin työhuonetilanteesta. Lausunnossaan yhdistys painotti vaikeita ja epäterveellisiä olosuhteita, joissa helsinkiläiset yrittäjät työskentelivät ”vetoisissa, kosteissa, pimeissä ja kylmissä kellarikerroksissa. – Ilmanvaihtoa ei ole, lämmityskin on tilapäiskamiinoiden ja savuavien tilapäisuunien varassa.”

Yhdistys kannatti teollisuustalojen rakentamista, sillä tarkoitukseen sopivia ja viranomaisten hyväksymiä työtilo-

Edellisellä aukeamalla As Oy Fredrikinkatu 57 Kansakoulunkadun ja Fredrikinkadun kulmassa. Talon valmistuttua 1929 kolmas kerros oli yhdistyksen omistuksessa ja siellä sijaitsi myös yhdistyksen toimisto.

30

ja kaivattiin kipeästi. Kaupunki ei kuitenkaan ryhtynyt rakentamaan pienteollisuustaloja, mutta asemakaavaan ilmestyi pienteollisuusalueita esimerkiksi Ruoholahteen ja Huopalahteen. Nämä jäivät kuitenkin varastoalueiksi ja kaatopaikoiksi, ja ne työpajat, joita niille rakennettiin, olivat parakkimaisia tilapäisrakennuksia.

Kun työhuonepula yhä lisääntyi 1950–luvulla, helsinkiläiset yrittäjät ryhtyivät omatoimisesti perustamaan teollisuusosaketaloja. Yhdistys oli mukana puoltamassa mm.

Arabian, Lauttasaaren ja Alppilan pienteollisuustalojen rakennuttamista ja tiedotti jäsenistölleen niiden tarjoamista työhuonetiloista, vaikka ei osallistunutkaan niiden rakentamiseen. Taloudellinen lamakausi, joka alkoi 1957, oli nimittäin jättänyt pahoja jälkiä myös yhdistyksen toimintaan. Vuoden 1958 aikana lähes 200 yhdistyksen jäsenyritystä lopetti toimintansa, yhdistyksestä erosi noin 60 jäsentä ja uusia liittyi vain 37. Menoja jouduttiin supistamaan ja jäsenmaksuja nostamaan. Näin saatiin yhdistyksen talous tasapainoon.

Mestaritalo sijaitsee Punavuoressa Tehtaankadun ja Telakkakadun kulmassa. Yhdistys saneerasi talon 1960–luvun alussa.

31

Tehdaskiinteistö Oy Mestaritalo 1960 1960–luvun alussa talous alkoi kohentua, ja yhä useammat pienyritykset alkoivat hakeutua kellaritiloistaan asianmukaisiin työtiloihin. HKTY:n johtokunta tiesi kuitenkin hyvin, että työtiloista oli enemmän kysyntää kuin tarjontaa: Yhdistys oli vähän aikaisemmin kerännyt tietoja pienyritysten työhuonetiloista ja todennut, että kellariverstaita oli yhä käytössä runsaasti. Punavuoren vanhojen talojen piharakennuksissa ja kellareissa oli sitä paitsi paljon käsityö– ja pienteollisuusyrityksiä, jotka nyt saivat häädön tiloistaan kun kaupunki ryhtyi saneeraamaan Punavuoren aluetta.

Yhdistyksen valtuustossa oltiin yksimielisiä siitä, että yhdistyksen oli nyt koottava kaikki voimat pienyrittäjien työhuonetilanteen korjaamiseksi. Ensimmäisenä rakennusprojektinaan yhdistys osti vuonna 1960 Tehtaankadulla sijaitsevan Mestaritalon makeistehdas Oy Fazer Ab: ltä ja saneerasi sen tilat pienyrityskäyttöön.

Oy Karl Fazer Ab ilmoitti keväällä 1960 yhdistyksen silloiselle puheenjohtajalle, kiinteistöneuvos Olavi Karasuolle suunnittelevansa kokonaisen kaupunkikorttelin käsittävän tehdaskiinteistönsä myymistä Helsingissä Tehtaankatu 27–29. Uuden tehtaan rakennustyöt Vaaralassa olivat jo niin pitkällä, että parin vuoden kuluttua tehdas kokonaisuudessaan voitaisiin siirtää pois Helsingistä.

Puheenjohtaja esitti johtokunnalle, että kiinteistö ostettaisiin yhdistykselle pienteollisuustaloksi. Yhdistyksen johto päätti aloittaa neuvottelut hankkeesta. Nimettiin toimikunta asiaa edistämään. Siihen kuuluivat puheenjohtajana kiinteistöneuvos Olavi Karasuo ja jäseninä kauppaneuvos Toivo Nupponen ja toiminnanjohtaja Pauli Norhomaa. Ainoa mahdollisuus rahoittaa kauppa oli suuren lainan otto. Rahoitus näyttikin jo järjestyneen, mutta sitten alkuperäinen rahoittaja peruuttikin lupauksensa luotonannosta. Toimikunta kääntyi sitten KOP:n puoleen, joka ilmoitti myöntävänsä luoton, 3 miljoonaa

markkaa. Nyt tarvittiin vakuuksia lainalle. Yhdistyksen omaisuus ei ollut riittävä tarkoitukseen. Silloin nämä kolme toimikunnan jäsentä ottivat omavelkaisen lainan yhdistykselle, josta menivät henkilökohtaiseen takuuseen.

Jo 26.7.1960 oli pidetty kokous, jossa perustettiin Tehdaskiinteistö Mestaritalo. Siihen saatiin mukaan niin monta osakasta, että rahoituksesta selvittiin. Yhtiön 2000 osakkeesta yhdistys edusti 1651 osaketta ja loput jakaantuivat 12 merkitsijälle. Kauppakirja allekirjoitettiin 1.8.1960.

Yhdistys osti kiinteistön 5 miljoonan markan hinnalla.

Kaupassa oli sovittu, että Fazer luovuttaa tiloja sen mukaan kuinka työt edistyvät Vaaralassa. Niinpä kesti viitisen vuotta ennen kuin yhdistys kumppaneineen sai kaikki tilat käyttöönsä. Kiinteistön tehdassalit pilkottiin pienyrityksille sopiviksi tiloiksi. Loputkin talon tilat saatiin nopeasti myytyä eri alojen yrittäjille. Valmistuttuaan Mestaritalo tarjosi 25.000 m² työtilaa.

Tämä hyvin onnistunut hanke oli suurin tulonlähde yhdistyksen historiassa. Yhdistys oli toiminut lähes sata vuotta pääosin niukoin rahavaroin, nyt oli avautumassa kokonaan uusi aikakausi yhdistyksen toimintaan. Toimikunnan rohkeus ja määrätietoisuus epäilevistä äänistä huolimatta sai hankkeen päätökseen ja aloitti yhdistyksen rakennuskauden.

Mestaritalon tilojen muutostyössä tarvittiin yhdistyksen jäsentenkin talkoohenkeä. Kunniapuheenjohtaja Lars Nordberg kertoo olleensa tyhjentämässä Fazerin näyttelytilaa talon alakerrassa ja siitä antoi Pauli Norhomaa palkkioksi paksujen lasitiskien painavia laseja, jotka olivat sopivia pöydiksi.

Kun valtavasta urakasta selvittiin onnellisesti, päätettiin jatkaa pienyrittäjien työhuonepulan lievittämistä, koska Mestaritaloon eivät olleet mahtuneet läheskään kaikki halukkaat.

Yläkuvassa Mestaritalo 1980– luvulla.

Alakuvassa yhdistyksen ryhmä vierailulla Mestaritalossa, kuvassa vasemmalla toimitusjohtaja Pauli Norhomaa ja toinen oikealta puheenjohtaja Olavi Karasuo.

32

33

Tehdaskiinteistö Oy Kisällitalo Vallilassa 1963

Vuonna 1963 tarjosi Oy P.G.Holm yhdistykselle Vallilassa Nilsiäntien varrella olevaa taloaan ja rakennustonttia, koska yhtiön teollisuuslaitokset päätettiin siirtää pois Helsingistä. Neuvottelujen jälkeen yhdistys hyväksyi tarjouksen ja kesällä ryhdyttiin toimeen uuden tehdastalon rakentamiseksi ja vanhan osan saneeraamiseksi.

Tästä Oy Kisällitalosta yhdistys varasi itselleen yhteisruokalan tarvitsemat tilat ja teollisuustilaa, joka oli tar-

34

koitus vuokrata sellaisille yhdistyksen jäsenille, joilla ei ollut varaa lunastaa niitä itselleen. Kisällitalon alkuvalmistelut, rakennustyöt ja rahoituksen järjestelyt hoiti ja valvoi sama toimikunta, joka oli tarmokkaasti hoitanut Mestaritalonkin rakennustyöt eli kauppaneuvos Olavi Karasuo, kauppaneuvos Toivo Nupponen ja toiminnanjohtaja Pauli Norhomaa. Osakemerkintää hidastutti siihen aikaan vallinnut kireä rahatilanne. Se myös vaikeutti talon vanhan osan loppuunsaattamisen rahoitusta, minkä vuoksi yhtiö tarjosi Helsingin kaupungille lunastettavaksi osan tiloista. Kisällitalossa on kaikkiaan noin 12.000 m² käyttöpinta–alaa.

Vasemmalla Vallilassa Elimäenkatu 26 rakennustyömaalla sytytetty räjäytyspanos käynnisti uuden pienteollisuustalon rakennustyöt. Tontille valmistui Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen rakennuttama pienteollisuustalo, josta yhdistys ilmoitti Teollisuusuutiset –lehdessään tarjoten työtiloja yrittäjille.

Artikkeli Teollisuusuutiset –lehdessä nro 4 vuodelta 1962. Lehdessä kerrottiin myös, että yhdistys ryhtyy rakentamaan heti suunnitelmien valmistuttua uutta, 3–4 kerroksista teollisuusrakennusta, johon arvioitiin saatavan lattiapinta–alaa noin 6.500 m².

35

36

Kisällitalon uusi osa Vallilassa 1960–luvulla.

37

Teollisuusuutiset –lehdessä nro 1/1965 mainostettiin rakenteilla olevaa teollisuustaloa.

Oikealla ilmakuva vuodelta 1967.

Wärkki sijaitsee Karvaamokujalla.

Tehdaskiinteistö Oy Wärkki Pitäjänmäellä 1965

Yhdistys osti Pitäjänmäen teollisuusalueelta puolivalmiin teollisuustalon yhdessä Oy Väinölän kanssa marraskuussa 1965 rakentajan jouduttua taloudellisiin vaikeuksiin.

Asiaa hoitamaan oli asetettu sama rakennustoimikunta, joka oli hoitanut kahden edellisen talon rakennustyöt, lisättynä yhdellä uudella jäsenellä, toimitusjohtaja Niilo Tammilehdolla.

Yhdistyksen johtokunta piti kauppaa edullisena, vaikka samaan aikaan yhä kiristyvä rahatilanne pani punnitsemaan suunnitelman toteuttamismahdollisuuksia. Tilanteen vaikeutta kuvaa, että toimikunnassa asiasta jouduttiin

38

äänestämään. Loppuratkaisu tapahtui rankkasateessa Runebergin patsaan luona Esplanadilla toimikunnan mennessä sopimaan kaupasta, jonka päättämiseen oli pankkiteknisistä syistä aikaa käytettävissä vajaat kymmenen minuuttia. Päätettiin ostaa. Värikkäistä käänteistä kertoo yhdistyksen historiikki vuodelta 1968.

Yhdistys onnistui myymään talon tilat yllättävän nopeasti, vaikka rahoitustilanne oli edelleen hyvin tiukka. Tähän vaikutti osaltaan se, että talo saatiin ostettua halvalla ja rahoitetuksi edullisesti, jolloin osakkeet voitiin myydä huomattavasti alle silloisen käyvän hinnan. Tehdaskiinteistö Oy Wärkin lattiapinta–ala on noin 7.000 m²

39

Munkkisaaren Yritystalo Hernesaaressa 1969

Matalasalmenkatu Hernesaaressa oli ensimmäinen yhdistyksen suurista rakennushankkeista. Rakennustöitä edelsivät yli vuoden neuvottelut rakennuttajien, virastojen ja rahalaitosten kanssa: Matalasalmenkatu 9 tontti oli alun perin varattu satamatoimintaa varten, mutta työhuonetilojen puutteeseen vetoamalla alueen käyttötarkoitukseen saatiin muutos.

Matalasalmen tontille alettiin rakentaa vuonna 1968,

40

rakennuttajina toimivat yhdistys ja Polar –rakennusosakeyhtiö. Helsingin kaupunki oli mukana hankkeessa tontin vuokraajana ja takasi hankkeelle työllisyyslainaa.

Teollisuustalon pohjatyöt kestivät lähes kolme kuukautta, sillä mereltä vallattu täytemaa vaati vankan paalutuksen viisikerroksisen talon alle. Peruskiven muurausseremoniassa huhtikuussa 1969 oli juhlapuhujana Helsingin ylipormestari Teuvo Aura, ja Polar lahjoitti hopeisen muura-

Vasemmalla Munkkisaaren talon peruskiveä muuraamassa Helsingin ylipormestari Teuvo Aura.

uslastan yhdistykselle. Yhdistyksen lehti Teollisuusuutiset kertoo myös, että ”Helsingin Varuskuntasoittokunta juhlisti tilaisuutta ryhdikkäällä marssimusiikilla.”

Rakentaminen edistyi ripeästi, ja harjannostajaisia päästiin juhlimaan jo elokuussa 1969. Teollisuustalo valmistui vuoden 1969 lopussa. Taloon muuttaneissa yrityksissä työskenteli tuolloin Teollisuusuutisten arvion mukaan 400–500 henkilöä.

Vuonna 1972 teollisuustalolle alettiin rakentaa lisära-

Yllä yhdistyksen rakennuskautta esiteltiin 150–juhlanäyttelyssä Klaus K Hotellissa Bulevardilla. Vitriinissä esillä hopeinen muurauslasta, lahja rakennusyhtiöltä.

kennusta, josta 15 yritystä sai uudet toimitilat. Pohjakerroksiin varattiin autopaikkoja ja kunnolliset lastaustilat.

Lisärakennus valmistui 1973. Munkkisaaren yritystalossa on tänäkin päivänä lähes 19 000 m2 hyötypinta–alaa, 14 rappua ja kymmeniä toimistoja ja pienteollisuustiloja.

Yhdistyksen toimistotilat ovat sijainneet vuodesta 1990 tontille rakennetussa Munkkisaaren Yritystalossa. Matalasalmenkadun talon nykyinen osoite on tuttu Henry Fordin katu 5.

41

42

Matalasalmenkatu 9 rakennusvaiheessa. Yhdistyksen nykyinen osoite on saanut nimensä taustalla näkyvästä Fordin rakennuksesta.

Munkkisaaren Yritystalon juhlallisuuksissa tunnistettavissa ainakin kiinteistöneuvos Olavi Karasuo (toinen oikealta) ja kauppaneuvos Toivo Nupponen (kolmas vasemmalta), molemmat olleet yhdistyksen puheenjohtajia. Kuvassa myös pukuompelijamestari Martta Karhi keskellä takana valkoisessa asussa. Tunnistatko muita kuvan henkilöitä?

43

Sörnäisten rantatie 33 vuonna 1976 Sörnäisten rantatie ja Kurkimäki rakennettiin jo rutinoituneesti kaupungin vuokraamille tonteille. Niiden osakkeet myytiin kohtuullisen nopeasti. Yhdistys oli kaikista rakentamistaan taloista varannut itselleen tiloja, joita vuokrattiin niitä tarvitseville. Näiden talojen rakennustoimikunnissa vaikuttivat Pauli Nupponen, Pentti Katajamäki, Pauli Norhomaa, Kauko Silventoinen sekä Sulo Nurto.

Sörnäisten talo vasemmalla, ylin kuva 1980–luvulta ja alin talon rakennusvaiheesta Suvilahdenkadun puolelta.

Kurkimäki oikealla, alemmassa näkyy kuinka metroraide menee talon vierestä.

44

Kurkimäen Teollisuustalo 1987

Roihupellon Teollisuustalo 1991

Viimeisin yhdistyksen rakennuttamista pienteollisuustaloista rakennettiin 1980– ja 90 –lukujen taitteessa yhdessä rakennusliike Oy Palmbergin kanssa. Sitä varten oli kaupungin tonttiosastolta saatu vuokralle tontti Holkkitie 1, Roihupellon silloin uudelta teollisuusalueelta. Rakennusyhtiö rahoitti rakennusvaiheen, yhdistys taas varaamansa omat melko suuret tilat. Tähän rahoitukseen oli otettava huomattavan suuri laina pankista.

Ennakkomerkintä talon tiloista oli suoritettu 1980–luvun lopulla ja kaikki osakkeet olivat varatut. Kun kaivinkoneet alkoivat 1990 tehdä sokkelille tilaa, alettiin myös periä osakkeita merkinneiltä yrityksiltä etumaksua sopimuksen mukaan, rakennusvaiheiden mukaisesti.

Sitten kuitenkin kävi niin, että yleismaailmallinen lama iski voimalla talouselämään ja useimmat Roihupellon tiloja varanneet yritykset peruivat varauksensa.

Puheenjohtaja Lars Nordberg kertoo: ”Laman vaikutuksesta pankit nostivat lainakorkojaan pahimmillaan jopa 14 %:iin. Tätä korkoa vaadittiin myös yhdistyksen luotolta. Kävimme pankin puheilla saadaksemme satavuotisina pankin asiakkaina helpotusta korkoihin. Siihen ei voitu suostua sillä

osoittautui, että pankki oli paljon suuremmassa pulassa kuin yhdistys. Pankki kärsikin täydellisen haaksirikon, eikä sitä enää ole.

Talon harjannostajaisissa pitämässäni kiitospuheessa talonrakentajille esitin toiveen, että talon valmistuttua sen alkuperäiset merkitsijät uuden hienon talon nähtyään lunastaisivat tilansa. Näin ei käynyt, sillä yritysten tilauskanta oli pysähdyksissä.

Yhdistyksen puheenjohtajana 18 vuotta toiminut optikkomestari Yngve Kvarnström ilmoitti 1988, ettei asetu enää ehdolle puheenjohtajaksi. Uudeksi puheenjohtajaksi valittuna minulle oli aikamoinen shokki todeta, että tilanne oli kaikkea muuta kuin hyvä yhdistyksen kannalta. Jälkiviisautta harrastaen voitaisiin sanoa, että Roihuvuoren taloa ei olisi pitänyt niissä olosuhteissa alkaa rakentamaan. Suunnitelmat olivat kuitenkin pitkälle viedyt ja niitä oli alettu toteuttaa rakennustoimikunnan johdolla.

Talo valmistui määräajassa, mutta tilojen myyminen tai vuokraaminenkin oli lähes mahdotonta, sillä laman seurauksena oli sadat yritykset ajautuneet konkurssiin ja tyhjillään olevia työtiloja oli mittaamattomat määrät. Oy Palmbergin, rakentajan kanssa oli tehty sopimus, jossa rakennusliike vastaa rakennuksen rahoituksesta ja tilojen myynnistä. Yhdistyksen tilavaraukset rahoitettiin pankkilainalla, tosin huippukorkealla korolla.”

45

1990–luvun lama vaikuttaa Yhdistyksen kunniapuheenjohtaja Lars Nordberg muistelee laman vaikutuksia yhdistyksen talouteen puheenjohtajakaudellaan 1990–luvulla sekä rakentamisen vaikutuksia yhdistyksen varallisuuteen.

nen kuin kaikki yhdistyksen tilat olivat jälleen käytössä ja normaalilla vuokratasolla. Roihuvuoren taloon otettua luottoa maksettiin noin 10 vuotta. Olimme ikionnellisia kun nousukausi muutti ankeat lamavuodet tuottaviksi.

”Kaikki yhdistyksen tiloissa vuokralla olleet yritykset anoivat vuokriinsa alennusta. Tähän oli suostuttava, sillä muuten olisimme ehkä menettäneet heidät. Muutama näistä vuokralla olleista yrityksistä joutui kuitenkin lopettamaan toimintansa, eikä tilalle saatu uusia. Enimmillään oli neljäsosa tiloistamme pitkään tyhjillään. Näistä oli kuitenkin maksettava yhtiövastikkeet, eli vaikka tulot tiloista loppuivat, menot pysyivät ennallaan.

Dramaattista oli todeta, että aiemmin oli yhdistyksellä ollut huolia vähistä varoista, nyt oli huolen aiheena ollut yhdistyksen omaisuuden säilyminen. Se toteutuikin, ainakin mitä yhdistyksen omistamiin neliömääriin tulee.

Vaikka Töölöntorin huoneisto myytiin, saimme Roihupellosta reilusti enemmän neliöitä.

Nyt olivat hyvät neuvot tarpeen. Päätettiin välttää kaikkia mahdollisia menoja. Toimiston kolmesta henkilöstä muodostuneesta henkilökunnasta jäi kaksi eläkkeelle eikä tilalle otettu uusia.

Toimitusjohtajan jäätyä eläkkeelle, muutettiin toimi järjestösihteerin toimeksi. Johtokunnan palkkioista luovuttiin. Teollisuusuutiset –lehden ilmestyminen pantiin jäihin ja kaikki rahaa vaativat toimet lopetettiin. Näin saatiin vähitellen tasapaino lainan lyhennysten ja yhdistyksen vuokratulojen kesken. Kesti kuitenkin useita vuosia en-

Rakennuskausi vuodesta 1960 vuoteen 1991 onnistui yli odotusten. Yhdistyksen varallisuus kasvoi miltei nollatilasta huomattavaksi. Erityisen kiitollisia saamme olla niille rohkeille miehille, jotka uskalsivat ottaa riskejä, joita rakentamiseen aina liittyy. Heillä oli ollut myös melkoinen määrä onnea matkassaan. Rakennusaikana vallitsi huutava pula toimitiloista, kun taas laman jälkeen toimitiloja seisoi tyhjillään valtavat määrät.

Yhdistyksen rakennuskauden tuloksena valmistui kaikkiaan 7 pienteollisuustaloa käsittäen noin 750.000 m³.

Niihin on muuttanut yli 400 yritystä, joista suurin osa on ainakin aluksi ollut yhdistyksen jäseniä.”

Vuokraustoiminta 2000–luvulla Yhdistyksen tulot koostuvat toimitilojen vuokratuloista. Yhdistyksen taloudellinen tilanne heijastelee silloin suoraan vuokraustilannetta ja sitä kuinka paljon tiloja on tyhjillään, vuokraamatta. 1990–luvun lamasta ja sen veloista selvittiin 2000–luvun ensimmäisinä vuosina kun kaikki lainat oli maksettu pois. Suomessa alkoi uusi lama vuonna 2008, jonka seuraukset näkyivät myöhemmin 2010–luvulla kun tiloja jäi tyhjäksi. Osa vuokralaisina olleista yrittäjistä joko muutti pienempiin tiloihin tai ajautui konkurssiin ja silloin isoja tiloja jäi vuokraamatta pitkiksi ajoiksi. Pahimmillaan lähes viidesosa yhdistyksen tiloista oli tyhjillään.

Tilanne tosin peilasi Helsingissä vallinnutta tilannetta, tyhjää tilaa oli paljon eikä yhdistyksen omistamat tilat tehneet tästä poikkeusta. Ratkaisuna tilanteeseen yhdistys myi useita huonosti vuokrattavia kohteita, sai yhteistyökumppanikseen tehokkaan toimitilavälittäjän ja oli valmiina jakamaan isoja tiloja pienemmiksi osiksi. Kaikki tilat olivat vuokrattuna vasta 2018 ja se kohensi tietysti yhdistyksen taloudellista tilannetta huomattavasti.

46

Yhdistyksen rakennuttamat teollisuustalot ovat myös tulleet siihen pisteeseen, että taloyhtiöissä on tehty jo koko yhtiötä koskevia isoja saneerauksia. Sörnäisten rantatiellä tehtiin julkisivu– ja ikkunaremontti vuonna 2013 sekä talotekniikan saneeraus 2017. Kurkimäessä uusittiin vesikatto 2015.

Yhdistyksen vuokralaistoiminnasta on vastannut isännöitsijä Ilkka Euramaa vuosina 2001–2018, jonka jälkeen vuokra–asioiden hoito siirtyi yhdistyksen toimiston eli käytännössä toiminnanjohtaja Maria Ampujan hoidettavaksi.

Yhdistyksellä on ollut edustus niiden rakennuttamiensa teollisuustalojen hallituksissa vuoteen 2017, missä yhdistyksen omistuksessa on tiloja. Tämän jälkeen edustus on ollut edelleen Munkkisaaren Yritystalossa sekä Kiinteistö Oy Sörnäisten rantatie 33 –taloyhtiössä.

Viides linja 2 kivijalkatilat

2010–luvulle asti kaikki yhdistyksen omistamat tilat ovat sijainneet pienteollisuustaloissa. Taloissa, jotka yhdistys on joko rakennuttanut tai saneerannut. Vuosien saatossa oli ollut kysyntää sekä johtokunnassa keskusteluja, että yhdistys hankkisi pieniä kivijalkatiloja niiden yrittäjien tarpeisiin, jotka kaipaavat pientä liiketilaa ja siihen oheen pientä varastoa tai työpajaa. Jopa käsityökorttelista haaveiltiin. Ajatuksena oli, että yhdistys ostaisi useita katutason tiloja yhden korttelin alueelta. Näin suuren suunnitelman toteutukselle ei kuitenkaan ollut resursseja.

Sen sijaan vuoden 2012 joulukuussa allekirjoitettiin kauppakirjat viidestä kivijalkatilasta Kalliossa Viidennen linjan ja Hämeentien kulmassa sijaitsevasta kauniista Jugend -talosta. Sijoitusyhtiö myi koko talon liiketilat. Yhdistykselle olisi riittänyt Hämeentien puolella sijaitsevat tilat mutta kun ostimme useamman, saimme hinnasta sopivasti tingittyä. Vuoden 2018 lopussa tosin otiin jo luovuttu muista taloyhtiössä sijainneista tiloista, ja omistuksessa ovat edelleen nuo mainitut Hämeentien puoleiset tilat.

Yhdistys omistaa liiketiloja As Oy Viides linja 2 –taloyhtiöstä Hämeentien puolelta.

47

Yhdistyksen toimitilat kautta aikojen Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistys oli suunnitellut ja kerännyt varoja omien toimitilojen rakentamista varten jo kauan.

Kuudenkymmenen toimintavuoden jälkeen aika vuokratiloissa päättyi ja yhdistys pääsi muuttamaan omiin tiloihin.

Vuokralla Helsingin Raatihuoneella

Fredrikinkatu 57

Yhdistys toimi Helsingin kaupungin raatihuoneessa 60 vuotta vuokralla vuosina 1869–1929. Vanha Raatihuone eli Bockin talo on yksi Helsingin Senaatintoria vierustavista uusklassisista rakennuksista osoitteessa Aleksanterinkatu 20. Talossa toimi myös Helsingin maistraatti, mihin vuonna 1868 kokoontui joukko käsityöläisiä perustamaan yhdistystä.

Yhdistyksen rakennusrahastoon oli kerätty varoja arpajaisilla, iltamilla ja muillakin keinoilla. Arpajaiset marraskuussa 1918 tuottivat olosuhteisiin katsoen odottamattoman hyvän tuloksen. Hyvä tulos luettiin pitkälle yhdistyksen ompeluseuran ansioksi, joka oli vuosikausia valmistellut arpajaisvoittoja tätä tarkoitusta varten. Rahankeräyksiä jatkettiin ja yhdistys sai myös useita lahjoituksia huoneistoa varten. Yli kaksikymmentä vuotta kestäneitten kovien ponnistusten tuloksena oli saatu varoja kokoon sen verran, että yhdistys saattoi 23.3.1928 merkitä 434 osaketta Asunto Oy Fredrikinkatu 57:n talosta ja pääsi näin koko kolmannen kerroksen omistajaksi. Tässäkin hankkeessa oli silloisella yhdistyksen puheenjohtajalla kunnallisneuvos Viktor von Wrightilla iso rooli, kun hän jalomielisellä 100.000 markan suuruisella lahjoituksella helpotti hankkeen toteutumista.

Varhainen teollisuustalohanke Oman talon rakentamista yhdistykselle neuvoteltiin aluksi yksityisesti yhdistyksen valtuutettujen kesken. Maaliskuussa 1910 herätettiin virallisesti kysymys talon rakentamisesta valtuuston kokouksessa. Ehdotus hyväksyttiin yksimielisesti ja perustettiin toimikunta ajamaan asiaa.

Toimikunta yhteistyössä muutamien Helsingissä toimivien yhdistysten kanssa jätti anomuksen kaupunginvaltuustolle, että tontti nro 9 Pohjoisen Rautatienkadun varrella korttelissa nro 402, 13. kaupunginosassa joko ilmaiseksi tai mahdollisimman halvalla hinnalla luovutettaisiin yhdistyksen teollisuustaloa varten. Kaupunginvaltuusto varasikin yhdistykselle tontin vuonna 1917 mutta peruutti myöhemmin päätöksensä, luovuttaen tontin perustettavalle taidepalatsille (nykyään paikalla sijaitsee Sibelius–Akatemia osoitteessa Pohjoinen Rautatiekatu 9). Taloa varten oli jo vuonna 1912 laatinut arkkitehti B. Jung luonnospiirustukset.

Yhdistyksen rahankeräykset käsityö– ja teollisuustalorahastoon kuitenkin jatkuivat ja toimikunta etsi tilaisuuksia rakennussuunnitelman toteuttamiseksi.

48

Kansakoulukadun ja Fredrikinkadun kulmasta ostetulle tontille oli tilattu piirustukset arkkitehtitoimisto Jussi ja Toivo Paatelalta. Rakennustyön suoritti Rakennusliike Kolmio.

Syitä juhlintaan Talo valmistui syksyllä 1929 ja yhdistyksen uuden, kolmannen kerroksen huoneiston vihkiäiset pidettiin 26.10.1929. Tähän tilaisuuteen oli liitetty yhdistyksen 60–vuotisjuhlat. Siinä esitettiin Antti Rytköseltä tilattu kolmiosainen juhlaruno nimeltään ”Kättentyön kunniaksi”. Juhlapäivänä oli talo liputettu ja yhdistyksen huoneisto oli kukkasin koristeltu. Kunnallisneuvos Viktor von Wright piti juhlapuheen, jota yli satapäinen kutsuvierasyleisö kuunteli. Puheensa päätteeksi hän kutsui 8 uutta

Yhdistyksen aika vuokratiloissa oli ohi 1929 ja valtuusto kokoontui omissa tiloissaan Fredrikinkadulla. Puheenjohtajana Viktor von Wright.

Varhaisen teollisuustalohankeen luonnospiirrokset. Talon piti valmistua Pohjoiselle Rautatiekadulle mutta suunnitelmat eivät koskaan toteutuneet.

kunniajäsentä yhdistykseen. Illaksi oli Kaisaniemen ravintolaan järjestetty juhlapäivälliset, joiden aikana puhuivat K. F. Puromies, V. v. Wright ja Ilmari Helle.

Pitkäaikaisen suunnitelman toteutuminen, oman huoneiston saaminen, oli niin merkityksellinen, että sitä kannatti juhlia. Myös yhdistyksen sisäisen toiminnan tehostumiselle se oli niin tärkeä käännekohta, että 60–vuotisjuhlaakin kannatti lykätä puolitoista vuotta, jotta se voitiin viettää uuden uutukaisessa omassa huoneistossa.

Usko entistä parempiin toimintaedellytyksiin kannusti yhdistyksen valtuustoa ja valiokuntia vilkkaaseen toimintaan. Kun valtuusto ensimmäisen kerran 4.11.1929 kokoontui oman katon alle, oli 60 vuotta kestänyt vuokra–aika kaupungin raatihuoneessa päättynyt.

49

Töölöntorinkatu 7 Yhdistyksen johtohenkilöiden mielissä oli jo pitkään hautunut ajatus jäsenistön eläkepäiviin varautumisesta. Oli perustettu Vanhuudentukirahasto, johon oli sijoitettu varoja mahdollista vanhustentalon luomista varten. Myynnissä ollut, elokuvaohjaaja Hannu Lemisen talo, Töölöntorinkatu 7, ostettiin Vanhuudentukisäätiön nimiin.

Kansakoulukadun huoneisto myytiin ja yhdistyksen toimisto siirtyi 1969 uusiin tiloihin Töölöntorinkadulle.

Talossa ollut kirjakaupan huoneisto ja toisen kerroksen huoneisto yhdistettiin kierreportailla. Katsottiin, että yhdistys tarvitsi oman kerhon ja ravintolan, ja niin perustettiin ravintola Mestarikrouvi. Ravintolan tilat vuokrattiin krouvarille, joka hoiti kerho– ja ravintolatoimintaa.

Yhdistyksen oma toimitila peruskorjattiin ja saatiin läpitalon huonetila, jossa pitkän pöydän äärellä pidettiin valtuuston kokoukset. Toimistolla oli käytössään lisäksi kolme pienempää huonetta. Taloon oli jäänyt yksi asuinhuoneisto, joka ei sisältynyt kauppaan, muuten yhdistys Vanhuudentukisäätiönsä kautta omisti talon. Tarkoituksena oli vähitellen ottaa huoneistot yhdistyksen jäsenten vuokrattaviksi. Näin ei kuitenkaan käynyt. Vain yhdessä huoneistossa asui lyhyen aikaa entisiä yrittäjiä.

Talon huoneistot vuokrattiin ulkopuolisille. Kun talossa oli oltu lähes kaksikymmentä vuotta huomasi yhdistyksen palvelukseen tullut nuori lakimies, ettei yhdistys ollut oi-

50

keutettu, verottomana järjestönä, toimimaan asuntojen/ kiinteistön vuokraajana. Hän kehotti yhdistystä ottamaan selkoa verottajan tulkinnasta. Näin meneteltiin ja verotoimistosta valistettiin, että oli hyvä, että yhdistys itse kysyi tilanteesta, sillä muuten verottajalta olisi saattanut tulla ankarat mätkyt maksettaviksi. Selvisi myös, että talo oli myytävä yhdellä kaupalla, muuten olisi yhdistyksen katsottu harjoittavan ammattimaista huoneistokauppaa ja joutunut verotuksen alaiseksi. Talo myytiin 1978 eräälle rakennusfirman omistajalle, joka antoi uskottujen miestensä hoitaa huoneistojen myyntiä vapailla markkinoilla.

He ottivat hoitoonsa myös Mestarikrouvin. Talokauppaan ei sisällytetty yhdistyksen toimitiloja eikä katutason liiketiloja.

Kaupan toisena ehtona oli, että talossa vuodesta 1972 yhdistyksen vuokralaisena olleen hammasteknisen laboratorion huoneisto oli myytävä käypään hintaan tälle jäsenelle. Yhdistys katsoi että, yhdistyksen jäsenyritys oli tehnyt huoneistoon kalliit muutostyöt ja kunnostanut myös talon entisen hiilivaraston toimitilakseen ja oli näin etuoikeutettu ostamaan huoneiston.

Yhdistys omisti suurimman osan Töölöntorinkatu 7 talosta.

Alla katutasossa sijainnut Ravintola Mestarikrouvi.

51

52

Henry Fordin katu 5 Munkkisaaressa

Yhdistys jäi toimitiloineen Töölöntorinkadun taloon vuoteen 1989 saakka. Tilat olivat kuitenkin osoittautuneet ahtaiksi ja osittain epäkäytännöllisiksi. Laman ollessa vielä miltei tiedostamaton, alettiin johtokunnassa puuhata toimiston huoneiston vaihtoa. Kun Munkkisaaren talosta vapautui melko suuri yhdistyksen omistuksessa oleva huoneisto, käytiin tutustumassa siihen. Tarvittiin vain osa tilasta ja toimisto päätettiin muuttaa sinne. Jäsenkunnan voimin tehtiin edullinen remontti huoneistossa. Valtuuston istuntosaliin saatiin upea parketti sekä johtokunnalle myös oma tilava kokoushuone. Lisäksi tilaan tehtiin kaksi valoisaa toimistohuonetta aputiloineen sekä keittiö. Toimitilat osoittautuivat käytännössä toimiviksi ja niinpä yhdistys toimii vielä edelleenkin näissä tiloissa. Talon sijainti meren rannalla on myös maisemallisesti kaunis. Autoille on löytynyt parkkitilaa iltakokouksiin osallistuville.

Munkkisaarta ja Hernesaarta on täyttäen suurennettu kiviaineksella, jota on louhittu kaupungin tekemistä maanalaisista tunneleista ja metron maanalaisista linjauksista.

Vasemmalla valtuuston puheenjohtajan tuoli, joka nykyäänkin toimii tehtävässään.

Nyt alueelle on noussut uusi huippukalliiden asuinhuoneistojen kaupunginosa ja alue kehittyy edelleen.

Mainittakoon, että yhdistyksen valtuuston puheenjohtajan tuoli, ehkä jo maistraatin ajoilta, ”löytyi” Töölöntorinkadun ullakkokomerosta vasta muuton jälkeen. Se oli pahoin kärsinyt vedestä ja pulujen jätöksistä. Se kunnostettiin, verhoiltiin nahalla ja selkänojaan painettiin yhdistyksen alkuaikojen kaunis logo veneineen, niin kuin Helsingin kaupungin vaakunassa.

Nyt oli yhdistys toimitiloissa, joissa on mahdollista toimia pitkään. Tilat ovat noin 350 neliön suuruiset sisältäen toimistohuoneet ja kokoustilat. 1) Henry Fordin kadun tiloihin tehtiin huoneistoremontti vuonna 2003 missä maalattiin käytävän seinät vaaleansiniseksi ja koristeltiin ne eri käsityöalojen työkaluja kuvaavalla pelkistelyllä maalatulla boordilla. Toimistohuoneet maalattiin ja osa seinistä tapetoitiin. Näin saatiin tiloista kodinomaiset ja viihtyisät.

Munkkisaaren talo 1980–luvulla kun talon edestä kulki vielä rautatiekiskot.

53

54

VAIKUTTAVAA TOIMINTAA

55

Valtuuston ja johtokunnan toiminta sekä kokouskäytännöt Yhdistyksellä on 30–henkinen valtuusto, joka koostuu kolmenkymmenen eri käsityöalan yrittäjästä. Valtuuston jäsenistä valitaan yhdistyksen kymmenhenkinen johtokunta, joka toimii yhdistyksen hallituksena ja sen puheenjohtajaa kutsutaan myös yhdistyksen puheenjohtajaksi.

Yhdistyksen valtuusto Helsingin maistraattiin järjestetyssä kokoontumisessa 13.6.1868 jossa yhdistys perustettiin, valittiin yhdistykselle 20 valtuutettua. Ensimmäisessä kokouksessaan kesäkuussa nämä valtuutetut aloittivat perustetun yhdistyksen järjestyssäännön laatimisen. Kun säännöt oli vahvistettu, erosivat ensimmäiset valtuutetut ja heidän tilalleen valittiin 12 valtuutettua toukokuussa 1869. Näistä puolet oli vuosittain erovuorossa. Valtuutettujen lukumäärä nostettiin kuuteentoista vuonna 1914.

Kun yhdistys pääsi omiin tiloihin 1929 Fredrikinkadun ja Kansakoulunkadun kulmaan rakennettuun taloon, oli kuvamateriaalista päätellen valtuuston lukumäärä noussut kahteenkymmeneen ja sen lisäksi oli puheenjohtaja.

Kun yhdistyksen toiminta jatkui vuonna 1955 vapaaehtoisuuden pohjalta, virallisten elinkeinoyhdistysten lakkauttamisen jälkeen, valittiin puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan lisäksi 20 valtuutettua.

Vuosi 1958 toi muutoksia kun yhdistyksen nimi päätettiin vaihtaa nykyiseen muotoonsa Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistys. Valtuustoon valittiin 28 jäsentä, joiden joukosta valittiin puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja. Yhdistykselle valittiin myös valtuuston jäsenistä koostuva johtokunta.

Tosin jo vuonna 1959 valtuuston jäsenten lukumäärää nostettiin kolmeenkymmeneen, joiden joukosta valittiin puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja. Vuoden 1966 hyväksytyissä säännöissä tämä kirjattiin niin, että valtuuston

56

lukumäärä on 28 jäsentä ja sen lisäksi puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja. Käytännössähän tämä tarkoitti samaa asiaa. Tämä valtuuston jäsenten lukumäärä on edelleen voimassa 2018.

Valtuusto kokoontuu 7 kertaa vuoden aikana. Yksi näistä kokouksista on perinteisesti pidetty matkalla ja muut yhdistyksen toimitiloissa Hernesaaressa. Kokouksissa suunnitellaan tulevaa toimintaa ja pohditaan yrittäjiä askarruttavia aiheita.

Kokoukset ovat päätösvaltaisia kun puolet valtuustolaisista on paikalla. 2010–luvulla ongelmaksi muodostui, että usein kokoukset eivät enää olleetkaan päätösvaltaisia koska osallistujamäärä jäi niin alhaiseksi. Keskusteltiin jopa valtuuston lukumäärän pienentämisestä tai päätösvaltaisen kokouksen määrittelyn muuttamisesta. Nämä olisivat vaatineet sääntömuutosta. Päädyttiin vähentämään kokousten määrää yhdellä ja siksi vuodesta 2016 alkaen toukokuussa ei enää järjestetty kokousta. Tämä ei vaatinut sääntömuutosta koska sääntöjen mukaan valtuuston täytyy pitää vähintään neljä kokousta vuodessa.

Valtuuston jäsenen kausi on neljävuotinen, jäsen voidaan valita uudelleen eikä kausien määrä ole rajattu. Tavaksi otettiin, ettei niitä jäseniä jotka eivät käy kokouksissa, valita enää uudestaan. Tämä ratkaisu helpotti tilannetta ja kokoukset pääsääntöisesti saatiin taas päätösvaltaiseksi.

Yllä yhdistyksen puheenjohtajan nuija vuodelta 1917, joka on edelleen käytössä johtokunnan kokouksissa.

Alla valtuuston puheenjohtajan nuija.

Yhdistyksen johtokunta Yhdistykselle valittiin johtokunta 7.1.1958 valtuuston kokouksessa ja sen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi kauppaneuvos Toivo Nupponen, joka samalla uusien sääntöjen mukaan toimii yhdistyksen puheenjohtajana. Johtokunnan jäseniksi valittiin puheenjohtajan lisäksi 8 henkilöä valtuustosta.

Vuoden 1966 uusien sääntöjen myötä johtokunnan jäseniksi valitaan 9 henkilöä ja sen lisäksi puheenjohtaja.

Tämä määrä pätee edelleen. Johtokunnassa on vain vähän vaihtuvuutta, joten jäsenet ovat hyvin sitoutuneet tehtäväänsä.

Johtokunta kokoontuu noin 7 kertaa vuodessa, myös toukokuussa. Kokouksia tietysti pidetään enemmän jos aihetta ilmenee ja tarvitsee kokoontua.

Kokouksissa puheenjohtajat käyttävät perinteistä nuijaa kun työjärjestyksessä edetään kohta kohdalta. Johtokunnan eli yhdistyksen puheenjohtajan nuija on vuodelta 1917 ja käytössä edelleen. Pienempää nuijaa käyttää kokouksissa valtuuston puheenjohtaja.

57

Poissaolosakkoja ja nimikkotuoppeja Valtuuston tammikuun kokouksessa 1965 päätettiin, että kokouksissa noudatettavista toimintamuodoista ja –tavoista pyritään muodostamaan traditio. Verhoilijamestari Pentti Katajamäestä, joka toimi silloin sekä valtuuston että johtokunnan varapuheenjohtajana, leivottiin seremoniamestari johtamaan kokouksissa noudatettavia tapoja. Käyttöön hyväksyttyjä tapoja olivat mm. istumajärjestys ”virkavuosien mukaan”, juhlavat nimikkotuopit hopeisine nimi– ja vuosikilpineen jokaiselle valtuuston jäsenelle sekä poissaolosakot, jotka kerättiin arvokkaaseen raudoitettuun rahakirstuun. Poissaolosakkoa kerättiin jos kokouksesta oli poissa ilman, että oli siitä etukäteen ilmoittaunut. Samoin päätettiin, että jokaisessa kokouksessa kuunnellaan joko valtuuston jäsenen tai ulkopuolisen asiantuntijan esitelmä omalta ammattialaltaan tai muusta kiinnostavasta aiheesta.

Näistä tavoista edelleen käytössä ovat istumajärjestys, nimikkotuopit hopeisine kaiverrettuine nimikilpineen sekä kokousaiheena pääosin ulkopuolisen luennoitsijan esitelmä tai alustus ennakolta valitusta aiheesta.

58

Valtuusto virkavuosien mukaisessa istumisjärjestyksessä tutustumassa uusiin nimikkotuoppeihin vuonna 1965. Samat lahjoituksella saadut tuopit ovat edelleen käytössä 2018.

Istumajärjestys valtuuston kokouksissa määräytyy edustajan valtuustovuosien mukaan. Valtuustoon uutena tullessaan istuu hän pöytäjärjestyksessä kauimpana puheenjohtajasta. Vuosien kuluessa kun valtuustolaisia jää joko valtuuston senioreiksi tai muuten pois valtuustosta, istumapaikka siirtyy koko ajan lähemmäs puheenjohtajaa. Lähimpänä puheenjohtajaa istuvat edustajat ovat siis olleet pisimmän aikaa mukana valtuustossa.

Vuonna 2010 yhdistyksen uusittujen sääntöjen mukaan valtuuston tai johtokunnan jäsenyys päättyy kun henkilö täyttää 70 vuotta, tai lopettaa yritystoiminnan eläkkeelle jäämisen vuoksi ennen tätä ikää. Valtuustolainen voi halutessaan jatkaa valtuuston seniorijäsenenä. Seniorijäsenyys alkaa edellä mainittua tapahtumaa seuraavan kalenterivuoden alusta lukien. Käytäntö on ollut käytössä jo aiemmin mutta epäselvyyksien välttämiseksi se merkittiin myös sääntöihin, kun niitä oli muutenkin tarvetta päivittää.

Yhdistyksen johtokunta kokouksessaan 15.3.1988 Hotel Inter–Continentalissa. Yhdistys valmistautui 120–vuotisjuhliin ja kokouskutsussa oli ilmoitettu, että kokouksen osallistujat valokuvataan juhlavuoden kunniaksi. Kuvassa vasemmalta lukien toimitusjohtaja Paavo Aro, kultaseppämestari Kalevi Piirainen, pukuompelijamestari Martta Karhi, johtokunnan puheenjohtaja, toimitusjohtaja Yngve Kvarnström, toimitusjohtaja Aila Nora, talousneuvos Pentti Katajamäki, toimitusjohtaja Lasse Sammallahti ja yhdistyksen toimitusjohtaja Juhani Sandelin. Kuvasta puuttuvat johtokunnan jäsenet toimitusjohtaja Kari Ape, talousneuvos Kauko Silventoinen ja toimitusjohtaja Toivo Utriainen.

Tämä tuoppi kuuluu kunniapuheenjohtaja Kari Apelle, joka toimi valtuuston puheenjohtajana 15 vuotta vuosina 1995–2009.

1960–luvulla tuoppiin kiinnitettiin pieni laatta valtuutetun jokaiselta viisivuotiskaudelta. Tässä valtuuston puheenjohtajan (1969–94) Pentti Katajamäen laatat.

59

Pohjoismainen yhteistyö Yhdistyksen yhteistyö Tukholman, Oslon ja Kööpenhaminan käsityöläisyhdistysten kanssa on ollut vilkasta jo vuodesta 1924, jolloin yhdistys hyväksyttiin pohjoismaisten käsityöjärjestöjen konferenssiin. Nykyään pohjoismaisessa yhteistyössä ovat mukana myös Reykjavik ja Färsaaret. Käsityöläisyhdistykset tapaavat kerran vuodessa keskustellakseen yhteisistä asioista.

Alkuaskeleet 1900–luvun alussa

Yhdistys oli varannut rahaa jo useamman vuoden ajan Skandinavian maiden käsityöjärjestöjen tutkimista varten ja 2.5.1923 annettiin näin karttunut 4.000 markan suuruinen matka–apuraha kunnallisneuvos Viktor von Wrightille, joka silloin toimi yhdistyksen puheenjohtajana. Matka tapahtui 1.–16.7.1923 ja von Wright julkaisi matkalta palattuaan tekemänsä huomiot kirjasessa ”Havaintoja ammattijärjestöstä, ammattiopetuksesta ja ammattilainsäädännöstä Ruotsissa”, joka jaettiin yhdistyksen jäsenille vuoden 1923 vuosikertomuksen liitteenä.

Yhdistys katsoi tärkeäksi, että maamme ammattimiehet ovat vuokravaikutuksessa naapurimaiden ammattimiesten kanssa ja kustansi puheenjohtaja Viktor von Wrightin matkan seuraavana vuonna 1924 Oslossa pidettyyn pohjoismaiden käsityöjärjestöjen konferenssiin. Kokouksessa hyväksyttiin ohjesääntö konferensseja varten, jonka mukaan kukin maa saa lähettää kokoukseen 8 edustajaa.

Samalla Suomi hyväksyttiin Pohjoismaisen neuvoston jäseneksi.

Neuvoston muodostivat Suomen, Ruotsin, Tanskan ja Norjan käsityöjärjestöjen puheenjohtajat ja neuvoston

60

kokouspaikka on se maa, jonka käsityöjärjestön puheenjohtaja kulloinkin on neuvoston puheenjohtajana. Kun neuvoston ensimmäinen puheenjohtaja valittiin Ruotsista, tuli neuvoston kokouspaikaksi kolmivuotiskaudeksi näin ollen Tukholma.

Seuraavan kerran neuvosto kokoontui Tukholmassa vuonna 1928. Yhdistys halusi kokouksessa pohtia opiskelijavaihtoa eri maiden kesken ja miten näitä työpaikkoja käytössä voitaisiin välittää ”maasta toiseen ammattioppia hakeville työntekijöille”.

Helsingissä kokoonnuttiin ensimmäisen kerran vuonna 1931. Seuraava kolmen vuoden päästä pidetty kokous oli 1934 syyskuussa Kööpenhaminassa. Tästä seuraava pidettiin Oslossa kesäkuussa 1938. Samalla vietettiin Oslon yhdistyksen 100–vuotisjuhlia. Islanti oli silloin ensimmäistä kertaa edustettuna. Kokouksessa käsiteltiin mm. tärkeätä eri maiden välistä työntekijäin vaihtokysymystä. Käytiin myös Oslon suuressa käsityönäyttelyssä ”Vi kan”.

Oslon kokouksen jälkeen toinen maailmansota aiheutti pitkän katkoksen kokousten järjestämiseen.

Tämän sivun kuvat ovat yhdistyksen ensimmäisestä Pohjoismaisesta kokouksesta 1924 Oslossa (silloin nimeltään Kristiania).

Yllä: Edessä keskimmäisen herran oikealla puolen yhdistyksen puheenjohtaja Viktor von Wright.

Oikealla: Oslon kokousosallistujat huviretkellä.

61

Pohjoismainen yhteistyö 1970–2018 Pohjoismainen yhteistyö oli hiipunut pitkäksi aikaa ja ensimmäinen kokous vuosikymmeniin järjestetiin kesäkuussa 1970 Malmössä. Silloin neuvoteltiin jatkuvan entistä tiiviimmän yhteistyön mahdollisuuksista ja tarpeellisuudesta. Kokoontumisessa havaittiin selvästi, kuinka toiminta kussakin järjestössä on suuntautunut eri linjoille, vaikka kukin järjestö joutuu hyvin suuressa määrin samojen ongelmien eteen. Kussakin kaupungissa on esim. työhuonetilojen ja teollisuustonttien puute kantakaupungissa yrittäjien ja heidän järjestöjensä sekä kaupungin yhteisenä huolenaiheena. Ensimmäisessä kokouksessa voitiin selvästi todeta, että säännöllinen yhteistyö järjestöjen välillä yhteisten ongelmien selvittelemiseksi ja kokemusten vaihtamiseksi on erittäin tarpeellista. Päätettiin pitää vastaavia neuvotteluja vuorotellen kunkin Pohjoismaan pääkaupungissa. Seuraava kokoontuminen päätettiin järjestää jo kuluvan syksyn aikana Oslossa.

Vuodesta 1970 lähtien, lukuunottamatta yhtä välivuotta 1975, Pohjoismaiset järjestöt ovat kokoontuneet joka vuosi ja perinne jatkuu edelleen: Vuoden 2019 kokous on sovittu pidettäväksi Kööpenhaminassa kesäkuun lopulla.

Yhdistyksen julkaisemassa Teollisuusuutiset –lehdessä todettiin vuonna 1979, että Pohjoismainen yhteydenpito eri toimialojen edustajien välillä avartaa näkemyksiä ja antaa taustaa, jota vasten voidaan paremmin nähdä oma ala, sen vaikutusmahdollisuudet ja tulevaisuuden näkymät. Poh-

joismaisten pääkaupunkien Käsityö– ja Teollisuusyhdistysten piirissä on tämä oivallettu jo kauan sitten. Näissä merkeissä olivat pohjoismaisten pääkaupunkien, Kööpenhamina, Oslon, Tukholman ja Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistysten puheenjohtajat, toimitusjohtajat sekä eri toimikuntien puheenjohtajat kokoontuneet vuosittaisille neuvottelupäiville, joissa yhdistykset vuorottelevat kokouksen isäntänä.

Kokousten aiheet ovat osaltaan pysyneet samana vuosikymmenten vaihtuessa ja keskusteltu on laidasta laitaan: Opiskelija– ja työntekijävaihdosta, liikenne– ja pysäköintirajoitusten vaikutuksista yritystoimintaan, käsityöalojen koulutuksesta, ammattien arvostuksen nostamisesta, miten nuoria saadaan käsityöaloille ja yrittäjien osallistumisesta kaupunkien poliittiseen toimintaan.

Kokousten yhteydessä osallistujat ovat tutustuneet isäntänä olleen yhdistyksen toimintaan, toimitiloihin ja tapahtumiin. Usein kokoontumisia on järjestetty vuosijuhlien yhteyteen. Oslon yhdistyksen 100–vuotisjuhlia juhlittiin vuoden 1938 kokouksen ohessa ja 150–vuotisjuhlia vuoden 1988 kokouksen aikaan. Vuonna 2017 Reykjavikin yhdistys oli kokouksen järjestämisvuorossa ja samalla juhlittiin heidän 150–vuotisjuhliaan. Reykjavikin yhdistyksen juhlallisuuksissa oli puhujina mm. Islannin edellinen presidentti ja Islannin pääministeri. Pohjoismaisten yhdistysten edustustot pääsivät myös osalliseksi MitalijuhPohjoismaisessa kokouksessa Oslossa 1980 yhdistysten puheenjohtajat vas. Einar Jargum (Oslo), Yngve Kvarnström (Helsinki), Sune haglund (Tukholma), E. Bindner Jensen (Kööpenhamina) ja Arne Engebretsen (Oslo).

62

Kokousosallistujat vuonna 2018 Färsaarten yhdistyksen toimistotalon edessä.

laa (Medaljefest eli valmistuvien mestareiden ja kisällien todistusten jakotilaisuus), jossa presidentti ja kaupungin pormestari pitivät puheen ja juhla järjestettiin kaupungintalolla. Nuori Islannin presidentti oli kannustamassa valmistuvia nuoria ja mestarikirjojen saajia.

Pitkästä iästään huolimatta HKTY on yhdistyksistä toiseksi nuorin, Färsaarten yhdistyksen ollessa huomattavasti muita järjestöjä nuorempi.

Pohjoismaisten tapaamisten merkitys ei ole vuosien kuluessa yhtään vähentynyt, päinvastoin. Vuoden 2018 Färsaarten kokoontumisen jälkeen yhdistyksen delegaatio toi terveisiä johtokunnan kokoukseen ja totesi, että Pohjoismaisissa kokouksissa on veljellinen ja lämmin tunnelma.

Se on tärkeä tapahtuma, joka mahdollistaa hyvää ajatusten vaihtoa eri maiden yrittäjien ja järjestöjen kesken.

2000–luvulla kokoontumisten ohjelma on edennyt niin,

että perjantaina on pidetty koko päivän mittainen kokous, joka huipentuu isäntämaan tarjoamaan illalliseen. Seuraavana päivänä käydään yhdessä mm. yritysvierailuilla tai tutustutaan mielenkiintoisiin kohteisiin, joita järjestämisvuorossa oleva yhdistys haluaa ryhmälle esitellä. Kahden päivän tapaamisen päättää retkipäivän lounas. Yhteisen ohjelman jälkeen yhdistyksillä on ollut mahdollisuus järjestää omaa ohjelmaa kulttuuri– ja vierailukäynteineen sekä summata kokouksen antia ja yhteisiä puheenaiheita.

Pohjoismaisten pääkaupunkien käsityöyrittäjäyhdistysten kokouksissa ovat edustettuina Helsingin yhdistyksen lisäksi kaikki Pohjoismaiset järjestöt eli Stockholms Hantverksförening, Oslo Håndverks– og Industriforening, Haandværkerforeningen i Kjøbenhavn, Idnadarmannafélagid i Reykjavík sekä Vinnuhúsið Färsaarilta. Käsityöläisyhdistykset tapaavat kerran vuodessa keskustellakseen yhteisistä asioista.

63

POHJOISMAINEN YHTEISTYÖ KAUTTA AIKOJEN: 2018 Färsaaret. Färsaarten yhdistys isäntänä ensimmäistä kertaa.

2017 Islanti. Samalla juhlittiin Islannin yhdistyksen 150–juhlia.

2016 Visby. Färsaarten yhdistys ensimmäistä kertaa mukana.

2015 Helsinki 2014 Oslo 2013 Kööpenhamina 2012 Islanti 2011 Tukholma 2010 Helsinki 2009 Oslo 2008 Kööpenhamina 2007 Islanti 2006 Tukholma 2005 Helsinki 2004 Oslo 2003 Kööpenhamina 2002 Tukholma 2001 Helsinki 2000 Oslo 1999 Kööpenhamina 1998 Tukholma 1997 Helsinki. Syyskuussa 1997 yhdistys osallistui Tukholman yhdistyksen 150–juhliin.

1996 Oslo 1995 Kööpenhamina 1994 Tukholma. Alkuvuodesta järjestettiin toimitusjohtajien neuvottelupäivät. Käytäntö on edelleen voimassa, tapaamisessa suunnitellaan kesän kokousta ja sen aiheita.

1993 Helsingissä syyskuussa 125–juhlallisuuksien yhteydessä 1992 Oslo 1991 Helsinki 1990 Kööpenhamina. Samalla juhlittiin Kööpenhaminan yhdistyksen 150–juhlia.

1989 Tukholma 1988 Oslossa. Samalla juhlittiin Oslon yhdistyksen 150–juhlia.

1987 Helsinki 1986 Tukholma 1985 Kööpenhamina 1984 Oslo 1983 Helsinki 1982 Tukholma 1981 Kööpenhamina 1980 Oslo 1979 Helsinki 1978 Tukholma 1977 Kööpenhamina. Neuvottelupäivien kohokohdaksi muodostui mitalien ja stipendien jakotilaisuus, jossa myös nimettiin vuoden 1977 Käsityöläinen. Tilaisuutta kunnioitti läsnäolollaan Kuningatar Margareta seurueineen. Lämminhenkinenja tanskalaisella vieraanvaraisuudella järjestetty iltajuhla päätti neuvottelutilaisuuden.

1976 Oslo 1975 välivuosi 1974 Helsinki 1973 Kööpenhamina 1972 Tukholma 1970 Oslossa 1970 Malmössä ensimmäinen Pohjoismainen kokous pitkästä aikaa.

64

1938 Oslo. Samalla juhlittiin Oslon 100–juhlia. Islanti oli ensimmäistä kertaa edustettuna.

1934 Kööpenhamina 1931 Helsinki 1928 Tukholma 1924 Oslo (silloin nimeltään Kristiania). Suomi hyväksyttiin jäseneksi.

Valokuvassa oleva teksti ”Neljäs Pohjoismainen Käsityö Konferenssi Tukholmassa 1928”.

Edessä keskellä seisovan herran oikeanpuoleisen olkapään takana seisoo hattu kädessä yhdistyksemme silloinen puheenjohtaja Viktor von Wright.

65

Naiset yhdistyksen toiminnassa Naiset ovat olleet voimakkaasti kehittämässä yhdistyksen toimintaa koko sen historian ajan. Yhdistys on tänä päivänä täysin tasa–arvoinen järjestö, jonka toiminnassa naiset ovat voimakkaasti mukana yrittäjäjäseninä, valtuustolaisina ja toiminnanjohtajina.

Ompeluseura

Ensimmäiset valtuutetut

Vuoden 1913 alussa perustettiin yhdistyksen ompeluseura, jonka tarkoituksena oli kerätä varoja omaa teollisuustaloa varten. (Lue lisää teollisuustalohankkeesta sivulta 48.) Ompeluseuran johtokuntaan kuuluivat mm. Karin Wright puheenjohtajana ja Elin Widemark varapuheenjohtajana. Ompeluseura ryhtyi valmistamaan voittoja teollisuustalorahaston hyväksi pidettäviä arpajaisia varten.

Tiettävästi yhdistyksen ensimmäinen naispuolinen valtuustolainen oli vaatturi Sirkka Alvio, joka toimi valtuustossa vuodet 1926–33 ja 1936–40. Seuraava yli vuoden valtuustossa vaikuttanut nainen oli kähertäjä Lempi Kanervo (valtuustossa 1935–36 ja 1939–56), joka oli myös Suomen Teollisuusliiton hallituksen jäsen ja Suomen Kähertäjätyönantajaliiton puheenjohtaja. Hänet kutsuttiin ensimmäisenä naisena yhdistyksen kunniajäseneksi vuonna 1957.

”Virallinen lupa arpajaisten toimeenpanemiseksi saatiin lopulta v. 1917. Levottomien olojen vuoksi ne siirtyivät vielä vuodella, ja vasta v. 1918 ne lopulta pantiin toimeen. Arpajaisten tuotto oli 37 917 mk 78 p, jota olosuhteisiin katsoen pidettiin kerrassaan yllättävänä saavutuksena. Yrityksen onnistumiseen vaikutti ennen muuta se, että arpajaisten toteuttamisen hyväksi toimi lukuisa joukko käsityöläisiä”, kertoo yhdistyksen 100–vuotishistoriikki.

Ompeluseuran toiminta jatkui vuoteen 1923. Sota–aikana se mm. valmisti sidontatarvikkeita ambulansseja varten ja lahjoitti suojeluskunnalle lipun. Kun se etupäässä huoneistovaikeuksien vuoksi lopetti toimintansa, se luovutti loput käyttövaransa yhdistyksen talorahastolle. Ompeluseura muuttui naistoimikunnaksi, joka hoiti monia tehtäviä yhdistyksen järjestämissä tilaisuuksissa.

66

2000–luvulta alkaen noin puolet valtuuston jäsenistä oli naisia. Ensimmäinen valtuuston puheenjohtajaksi valittu nainen oli peltialan yrityksen toimitusjohtaja Marjo Veitonmäki, vuodesta 2010 alkaen. Varapuheenjohtajana ensimmäisenä naisena toimi 1995–2006 pukuompelijamestari Martta Karhi.

Naisjaosto Kaarinat Naisten kerhotoiminta oli ilmeisesti 1930–luvulle tultaessa päässyt kokonaan sammumaan, sillä vuonna 1932 valtuusto päätti kutsua naisjäsenet ja valtuutettujen puolisot yhteiseen kokoukseen, jossa pohdittaisiin naiskerhon perustamista. Jonkinlaisena kipinänä naisjaoston toiminnan pohtimiseen lienevät olleet Norjan käsityöläisjärjestöjen naiskerhot, joihin oli tutustuttu Pohjoismaisen yhteistyön lomassa.

Yllä Kaarinoiden jäseniä vuonna 1967.

Eturivissä keskellä istuu naisjaoston silloinen puheenjohtaja Alli Mäkinen.

Kaarinoiden nuija vuodelta 1960. Nuijaa käytti kokouksissa naisjaoston puheenjohtaja.

Valtuuston puheenjohtajana aloitti vuonna 2010 Marjo Veitonmäki.

Kuitenkin vasta 1958 tehtiin uudelleen varsinainen aloite naisjaoston perustamisesta yhdistykselle. Jaosto otti itselleen nimen Kaarinat Suomen käsityöläisten isän, Viktor von Wrightin, puolison Karinin (o.s. Molander) mukaan.

Karin von Wright oli ollut ompeluseuran puheenjohtaja, ja perustajat halusivat nimenvalinnalla kunnioittaa hänen muistoaan. Sääntöjensä mukaan Naisjaosto Kaarinoiden tarkoituksena oli hankkia varoja toimeenpanemalla arpajaisia, myyjäisiä ja yleisiä varainkeräyksiä. Jäseniksi pääsivät kaikki naiset, jotka olivat yhdistyksen jäsenyrittäjiä tai jäsenten puolisoita, jäsenjärjestöjen naisjäseniä tai käsi– ja pienteollisuusjärjestöjen naispuolisia toimihenkilöitä.

Kaarinoiden toiminta lähti nopeasti käyntiin. Järjestettiin muotiesityksiä, arpajaisia ja myyjäisiä, lahjoitettiin joulupaketteja entisille käsityöläisille ja hoidettiin tehtäviä yhdistyksen tilaisuuksissa.

Tuloksena oli, että jo vuonna 1960 Kaarinat lahjoittivat yhdistykselle 50.000 markkaa rahastoksi, josta jaettiin palkintoja parhaille mestarin– ja kisällintutkinnon suorittajille. Kaarinat kustansivat myös Käsityön– ja Pienteollisuuden Keskusliitolle sen 60–vuotispäivänä v. 1958 lahjoitetun lipun. Kaarinoiden ohjelmaan kuului käyntejä sisaryhdistysten järjestämissä tilaisuuksissa, opinto– ja tehdasretkeilyjä, teatterikäyntejä ja käsityöiltoja.

Kymmenvuotisjuhlaansa Kaarinat viettivät Oltermanni– Killassa 16.2.1968. Juhlien yhteydessä naisjaosto lahjoitti yhdistyksen kokoussaliin pöytäsarjan. Pian Kaarinoiden toiminta kuitenkin hiipui, ja jaosto lopetti toimintansa vuonna 1974. Sen toimintaa jatkoi vanhuudentukisäätiön naistoimikunta, jonka toiminta jäi pienimuotoiseksi.

Johtokunnassa Yhdistyksen johtokunta sai ensimmäisen naisjäsenensä, kun diplomikosmetologi Irja Korhonen valittiin Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistyksen johtokunnan jäseneksi edesmenneen kiinteistöneuvos Olavi Karasuon tilalle vuonna 1971. Korhonen oli kuulunut yhdistyksen valtuustoon vuodesta 1968 ja Teollisuusuutisten toimituskuntaan vuodesta 1969.

Johtokunnan eli yhdistyksen varapuheenjohtajana Aila Nora oli ensimmäinen nainen vuosina 1989–2005.

Toimiston voimanpesät Yhdistyksen toimistolla on vuosien varrella myös työskennellyt huomattavia naisia, kuten kassanhoitaja Irma Lempinen, järjestösihteeri Helena Leiviskä ja nykyinen toiminnanjohtaja Maria Ampuja, joka oli myös ensimmäinen nainen toiminnanjohtajana yhdistyksen historiassa.

67

Säätiön toiminta Ajatus käsityöyrittäjien vanhuudentukisäätiöstä sai alkunsa valtuuston 100–vuotisjuhlakokouksessa keväällä 1968. Säätiö perustettiin vuonna 1970 tarkoituksena tukea vähävaraisia eläkeikäisiä ammatinharjoittajia ja kiinnittää valtiovallan huomio yrittäjien sosiaaliturvan puutteisiin. Säätiö sai nimekseen Ammatinharjoittajain ja pienteollisuusyrittäjäin vanhuudentukisäätiö.

Valtuuston juhlakokouksessa 1968 johtokunnan ehdotuksesta otettiin käsiteltäväksi ja päätettäväksi säätiön eli tukirahaston perustaminen iäkkäiden ammatinharjoittajien taloudelliseksi tueksi. Johtokunta esitti perusteiksi huomioida vanhempaa yrittäjäpolvea sen tekemän työn arvostamiseksi. Yhdistyksessä oli todettu, että moni iäkäs ammatinharjoittaja sairauden, korkean iän tai muun syyn takia on ollut pakotettu lopettamaan ammattinsa harjoittamisen ja joutunut vaikeaan taloudelliseen tilanteeseen.

Mahdollisuudet saada apua olivat lähes olemattomat.

Useista esityksistä huolimatta ei eläketurvaa itsenäisille yrittäjille valtion toimesta oltu vielä saatu järjestetyksi.

Ehdotetun rahaston perustamisella oli myös tarkoitus tuoda esille yrittäjäkunnan huoli eläketurvan viivästymisestä suurelle yleisölle sekä viranomaisille.

Valtuusto päätti yksimielisesti perustaa säätiön ja jokainen valtuustolainen henkilökohtaisesti maksoi 10 markkaa rahaston peruspääomaan. Rahasto jätettiin yhdistyksen hoitoon ja valvontaan, johtokunta laati säännöt ja ne vahvistettiin valtuuston kokouksessa. Valtuustolaisten lahjoitusten lisäksi rahastoa kartutettiin yhdistyksen varoilla 10.000 markalla. Valtuuston valitseman säätiön hallituksen ensimmäisenä puheenjohtajana toimi yhdistyksen puheenjohtaja kauppaneuvos Toivo Nupponen ja asiamiehenä yhdistyksen toimitusjohtaja Pauli Norhomaa.

Töölöntorinkatu 7 Säätiö hankki yhdessä yhdistyksen kanssa tiloja Töölöntorinkadulta, mihin yhdistys oli keskittänyt toimintansa 1960–luvun lopulla. Yhdistys lainasi säätiölle rahaa osakkeiden ostoa varten. Säätiön toiminta käynnistyi helmikuussa 1971, jolloin se osti neljä asunto–osaketta Töölöntorinkatu 7:stä, yhteensä 250 neliötä. Huoneistoissa olivat edelleen edelliset asukkaat vuokralaisina.

Koska 88 neliön asunnot olivat liian suuria vuokrattaviksi vanhoille pariskunnille tai yksinäisille henkilöille, tehtiin suunnitelma niiden muuttamiseksi paremmin tarkoitukseen soveltuviksi. Suunnitelma oli tarkoitus toteuttaa seuraavan vuoden aikana. Samaan aikaan yhdistys myös osti taloyhtiön osakkeista 85 prosenttia ja sijoitti kokous– ja toimistotilansa kolmannesta kerroksesta vapautuneisiin huoneistoihin. (Lue lisää yhdistyksen toimitiloista sivulta XX.) Vuonna 1972 vanhusten asunnoissa tehtiin joitakin siistimis– ja korjaustöitä, mutta taloudellisista syistä ei asuntojen kaikkia muutostöitä voitu tehdä eikä vuokratasoa laskea.

Säätiön säännöt perustamisvuodelta. Säädekirjan allekirjoitti oikeusministeri E. O. Tuominen syyskuun 17. päivänä 1970.

68

69

Naistoimikunta Ilahduttavaa oli, että säätiötä tukeva naistoimikunta Kaarinat oli toiminut varsin tehokkaasti ja saanut kerätyksi varoja avustustoimintaa varten. Vuonna 1973 naistoimikunta Kaarinat lahjoitti vanhuudentukisäätiölle pienehkön summan rahaa. Syksyllä 1974 Kaarinat lopettivat toimintansa ja siirsivät varansa uudelle vanhuudentukisäätiön naistoimikunnalle. Naistoimikunta sai avustustoimintaansa varoja järjestämällä arpajaisia ja myyjäisiä.

Asunto Mellunmäestä ostetaan Vuonna 1979 säätiön hallituksen puheenjohtajana aloitti yhdistyksen valtuuston puheenjohtaja talousneuvos Pentti Katajamäki ja asiamiehenä juuri yhdistyksen toimitusjohtajana aloittanut varatuomari Juhani Sandelin. Samana vuonna päätettiin myydä Töölöntorinkatu 7:n osakkeet koska asunnot olivat vuokrasäännöstelyn alaisia ja näin ollen kannattamattomia säätiön tarpeisiin.

Keväällä 1980 säätiö hankki tilalle kaksion Mellunmäestä, osoitteesta Uotinmäentie 11 F. Asunto on kooltaan 55 neliötä ja se sijaitsee asunto–osakeyhtiö Mellunsuden ensimmäisessä asuinkerroksessa. Vuokralaiseksi tuli yhdistyksen silloinen kassanhoitaja ja kirjanpitäjä Irma Lempinen. Hän irtisanoi vuokrasopimuksensa vuonna 1992 ja seuraava vuokralainen asusti huoneistoa vuoteen 2004 tammikuuhun. Seuraava vuokralainen saatiin vasta saman vuoden syyskuussa. Asunto on edelleen säätiön omistuksessa.

Kurkimäen teollisuustila Vuosi 2000 oli säätiön 30. toimintavuosi. Hallituksen puheenjohtajana aloitti käsityöneuvos Lars Nordberg. Säätiö päätti sijoittaa 100.000 markkaa (21.690,00 euroa v.

2018) Pohjolan tulossidonnaiselle korkotilille. Päätettiin myös lahjoittaa 3.000 markkaa Pentti Katajamäen säätiölle sekä tarjota eläkeläisyrittäjille muutaman vuorokauden kuntolomia.

Vuonna 2002 säätiö sai omistukseensa Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistyksen omistaman pienteollisuustilan Kurkimäen Teollisuustalosta. Tehdyllä kaupalla kuitattiin yhdistyksen vanha velka korkoineen säätiölle. Säätiö alkoi järjestää ohjattua vesiliikuntaa yhdistyksen jäsenille sekä maksaa hallituksen jäsenille palkkiota 200 euroa per vuosi. Thomas Palmgren toimi säätiön asiamiehenä vuodesta 1997 vuoteen 2002, jolloin Maria Ampuja aloitti säätiön uutena asiamiehenä.

Säätiön hallitus valitsi Aila Noran uudeksi puheenjohtajakseen vuonna 2004 ja Lars Nordberg jäi hallituksen jäseneksi. Vesiliikunta jatkui edelleen. Vuonna 2009 tuli säätiön puheenjohtajaksi seppämestari Jouko Nieminen.

70

Vuosi oli viimeinen kun hallituksen jäsenille maksettiin palkkiota. Vesiliikunta loppui vuonna 2010 palveluntarjoajan nostaessa hintoja ja osanoton hiipuessa.

Remontti ja kurssitoimintaa Kultaajamestari Harri Virtanen valittiin säätiön hallituksen puheenjohtajaksi vuonna 2014. Seuraavana vuonna alkoi Asunto–osakeyhtiö Mellunsudessa putki– ja saneerausremontti. Työt alkoivat 1. päivänä toukokuuta ja kestivät pitkälle lokakuuhun. Vuokralaisen lähtiessä, tehtiin säätiön omistamaan osakehuoneistoon vuonna 2015 myös täydellinen saneerausremontti, jossa koko alkuperäisessä asussa ollut huoneisto maalattiin, lattiapinnat uusittiin ja keittiökoneet ja –kaapistot uusittiin.

Vuosi 2015 oli säätiön 45. toimintavuosi. Toimintavuoden aikana järjestettiin luentoja ja pienimuotoista toimintaa käsityöyrittäjien työhyvinvoinnin ja työkyvyn ylläpitämiseksi Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistyksen jäsenille. Keväällä järjestettiin luennot yhdistyksen jäsenistölle ja valtuuston jäsenille aiheesta ”Luovuus ja työhyvinvointi” sekä ”Pilates ja kehonhuolto – hyvän ryhdin, hengityksen ja kehon syvien lihasten merkityksestä terveydelle”. Syksyllä järjestettiin kaksi–iltainen Pilates –kurssi jäsenten toivomuksesta aiemman luennon inspiroimana.

Kurssi oli avoin Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistyksen jäsenyrittäjille.

Hankitaan toinen asunto Vuosi 2017 oli säätiön 47. toimintavuosi. Vuokralaisen lähtiessä päätettiin myydä toimitila Kurkimäessä ja ostaa tilalle asunto. Säätiö osti toisen asunnon Mellunmäestä, asunto–osakeyhtiö Helsingin Lintukalliosta 55 neliön kaksion lasitetulla parvekkeella. Kyseessä oli vuonna 2005 rakennettu talo ja huoneisto oli niin hyvässä kunnossa, ettei erityisempää remonttia tarvittu. Vuoden 2017 tuloslaskelma osoitti n. 27.200 euron alijäämää, joka johtui myydyn omaisuuden luovutustappion ja kirjanpitoarvon erotuksesta. Molemmat säätiön asunnot ovat vuokrattuina eikä vuokratappioita ole ollut. Säätiön asuntoja on vuokralaisen vaihtuessa aina tarjottu ensisijaisesti yhdistyksen jäsenille sekä seniorijäsenille.

Vuonna 2018 säätiö omistaa kaksi asuntoa, mikä on niin lähellä säännöissä mainittua suureellista suunnitelmaa vanhainkotien perustamisesta kuin näin pienillä resursseilla on mahdollista. Säästäväisellä taloudenhoidolla on säätiön omaisuus karttunut, vaikka viimeistä hankintaa vielä maksetaankin lainanlyhennyksillä useita vuosia eteenpäin. Sillä välin säätiö järjestää pienimuotoista työhyvinvointia tukevaa toimintaa yhdistyksen yrittäjäjäsenille.

Yläkuvassa säätiön vuonna 2017 hankkima kaksio Mellunmäessä.

As Oy Mellunsuden 55 neliön kaksio lasitetulla parvekkeella talon ensimmäisessä asuinkerroksessa osoitteessa Uotinmäentie 11, Mellunmäki.

71

72

MESTARIT JA KISÄLLIT

73

Ammattitaidon kohottamispyrkimykset 1800–luvulla Valittelut ammattitaidon huonontumisesta olivat jokapäiväisiä elinkeinovapauden alkuvuosikymmeninä. Ammattitaidon alentuminen ajateltiin käsityöläispiireissä elinkeinovapauden syyksi, koska se oli poistanut pätevyysvaatimukset elinkeinonharjoittajilta. Yhdistys toimi aktiivisesti ammattitaidon kohottamisen puolesta ja oli mukana mm. ammattikoulujen perustamisessa Helsinkiin.

Ensimmäiset käsityöläiskoulut Jo ammattikuntalaitoksen aikana vuonna 1842 perustettiin Helsinkiin sunnuntaikoulu, jonka tarkoituksena oli huolehtia kaupungin käsityöläisten sivistyksestä. Se antoi alkeisopetusta sunnuntaisin “uskonnossa, kirjoituksessa ja luvunlaskussa”.

Vapaaehtoisuuden vuoksi oppilaiden sunnuntaikoulunkäynti oli aluksi hyvin epäsäännöllistä. Vuoden 1842 jälkeen ruvettiin oppipojalta jo vaatimaan kisällinäytteen ohella myös sunnuntaikoulun antama todistus siitä, että kisälli osasi lukea, kirjoittaa ja laskea sekä tunsi välttävästi kristinoppia.

Sunnuntaikoulujen valvonta Elinkeinovapauden astuttua voimaan koulunkäynnille annettiin entistä suurempi merkitys, ja se kuvastui myös yhdistyksen toiminnassa: Yhdistys asetti vuodesta 1872 lähtien kaksi koulupäivystäjää joka kaupunginosaan valvoakseen työntekijöiden sunnuntaikoulun käyntiä. Vihkoon merkittiin jokaisen työnantajan ”oppilaiden eli työmiesten” nimi, olivatko he alle vai yli 15–vuotiaita ja olivatko käyneet koulua.

Yhdistys julkaisi myös päivälehdissä kuulutuksia, joissa mestareita ja tehtailijoita kehotettiin 10—500 markan sakon uhalla valvomaan, että oppilaat kävivät ahkerasti sunnuntaikoulua: Esimerkiksi vuonna 1899 olivat valtuutetut kutsuttaneet eteensä 13 työnantajaa ja 21 oppilasta ja varoittaneet heitä lainkuuliaisuuteen, ja koulunkäyntirikkeitä vietiin aina yleiselle syyttäjälle asti.

Kisällimaja Vuosina 1881–85 yhdistys ylläpiti myös kisällimajaa, jos-

74

ta Helsinkiin saapuvat kisällit löysivät katon päänsä päälle. Maksu yösijasta oli 50 penniä, ja pisin yöpymisaika oli kolme vuorokautta. Myöhemmin yhdistys ryhtyi hankkimaan samaan tarkoitukseen asumuksia hyviksi tunnetuista perheistä.

Veistokoulu Vuonna 1871 perustettiin Helsinkiin veistokoulu, joka antoi opetusta sunnuntaisin ja arki–iltaisin. Oppiaineina olivat alussa mm. viivoitin–, klotsi– ja ornamenttipiirustus, maisemapiirustus ja kuvaanto sekä mittausopillinen muoto–oppi, laskuoppi ja kirjanpito. Piirustusta pidettiin tähän aikaan tärkeänä oppiaineena, ja mm. Viktor von Wright sanoi: “Vaikka moninaiset tiedot ovat hyödyllisiä työntekijöille, on kuitenkin piirustuksen opetus erittäin huomioonotettava, koska piirustuksen taito kehittää makua ja kykyä yhdellä silmäyksellä ratkaisemaan sen, jota ei piirustukseen taitamaton edes sirkelillä ja mittapuulla voisi saada selville.”

Vuonna 1885 annettiin käsityöläiskouluja koskenut julistus, jolla entisestä veistokoulusta tehtiin Helsingin ylempi käsityöläiskoulu, joka katsottiin samalla maamme taideteolliseksi keskuskouluksi. Sen tehtäviin kuului ammattien ja taideteollisuuden opettamisen ohella opettajien koulutus, ja se sai myös valtionapua. Saman tahon alaiseksi asetettiin myös alempi käsityöläiskoulu, joka aloitti toimintansa vuoden 1887 lopulla. Ateneumin valmistuttua koulujen opetus siirtyi sen tiloihin.

Alempi käsityöläiskoulu Alempi käsityöläiskoulu antoi kansakoulua käymättömille mahdollisuuden alkeistietojen hankkimiseen, ja sitä kävi lähes yksinomaan työväki. Oppilaiden lukumäärä

Viktor von Wrightin koulupäivystäjän vihko vuodelta 1882.

pysyi valvontatoimenpiteistä huolimatta pienenä, mihin myös senaatti kiinnitti huomiota. Vuonna 1892 alempi käsityöläiskoulu joutui muuttamaan pois Ateneumin suojista, koska sen opetus oli liian kaukana taideteollisuudesta. Samalla koulu luovutettiin kaupungin alaisuuteen ja se muutti ensin Erottajalle ja myöhemmin Aleksanterinkadulle. Helsinkiin perustettiin myös toinen alempi käsityöläiskoulu, joka toimi Kalliossa.

Ensimmäiset ammattikoulut Viktor von Wright arvosteli käsityöläiskouluja siitä, että opetusta ei sovellettu eri ammattien vaatimusten mukaan.

Myös hän katsoi, että käsityöläisopetus olisi erotettava ylemmästä taideteollisuuskoulutuksesta. Senaatti pyysikin lausuntoa yhdistykseltä eri alojen ammattikoulujen järjestämisestä, ja sen tuloksena oli ehdotus teknillisten koulujen perustamiseksi. Yhdistyksen näkemys oli, että olisi perustettava koulu joko metalli– tai puuteollisuutta varten ja että se toimisi yhdistyksen valvonnassa. Yhdistys lupautui tukemaan perustettavaa koulua sen ensimmäisenä lukuvuotena 1.500 markalla, jos koulu perustettaisiin Helsinkiin.

Lehtori Jonatan Reuter lähetettiin hankkimaan ulkomailta tietoja ammattikoulutuksen käytännön toteutuksesta, ja näiden tietojen perusteella perustettiin ensimmäinen valmistava ammattikoulu poikia varten vuonna 1899.

Kaksiluokkainen koulu antoi käsityöoppilaille teoreettisen ja käytännöllisen alkeisopetuksen sekä puu– että metallitöissä.

Vuonna 1901 perustettiin leipurinammatin työntekijöitä varten oma koulu, jonka toiminnan tukemiseksi yhdistys myönsi 600 markan avustuksen.

Muut koulutustoimenpiteet Ammattitaidon kohottamiseksi yhdistys jakoi myös stipendejä ja matka–apurahoja, joiden turvin ammattilaiset saivat tehdä opintomatkoja Eurooppaan. Yhdistys on ollut mukana myös kaikissa oppisopimusjärjestelmän muutoksissa ja ajanut aktiivisesti sen kehittämistä ja yhdenmukaistamista. (Yhdistyksen järjestämistä oppilasnäytöksistä kerrotaan sivulla 90.)

75

Ammattienedistämislaitos 1900–luvun alkupuolen merkittävä koulutukseen liittyvä hanke oli Ammattienedistämislaitoksen perustaminen Helsinkiin vuonna 1922. Tässäkin hankkeessa aloitteentekijänä oli Viktor von Wright.

Helsingin Käsityö– ja Tehdasyhdistys oli jo 1917 ryhtynyt keräämään varoja Ammattienedistämislaitosta varten.

Se oli myös antanut matka– ja opintoavustuksia ammatinharjoittajille, jotka osallistuivat toisten maiden ammattienedistämislaitosten kursseihin

Laitoksen tehtävänä oli järjestää ammattikursseja, antaa neuvoja ja lausuntoja, järjestää näyttelyitä sekä ylläpitää ajanmukaista ammattikirjastoa eri aloilta. Vuonna 1931 Ammattienedistämislaitos sai oman koulutalon osoitteeseen Töölönkatu 28.

ja tehnyt sopimuksia mm. Kööpenhaminan teknillisen laitoksen kanssa, että suomalaiset opiskelijat voisivat käydä sen ammattikursseilla. Pitkäaikaisen hankkeen tuloksena Suomen Teollisuusvaltuuskunnan Keskuskomitea, Suomen Työnantajain Keskusliitto ja Maataloustuottajain Keskusliitto perustivat lopulta Ammattienedistämislaitoksen, joka aloitti toimintansa vuonna 1923. Puheenjohtajaksi valittiin hankkeen primus motor Viktor von Wright.

1900–luvun kuluessa ammattikoulut alkoivat vähitellen muuttua yhteiskunnan kustantamiksi, valtion ohjaamiksi ja kontrolloimiksi laitoksiksi. Yhdistys on kuitenkin ottanut aktiivisesti kantaa ammattikoulutusasioihin koko olemassaolonsa ajan ja toiminut usein asiantuntijana koulutusjärjestelmän ja työmaailman välillä. (Lue lisää nykypäivän yhteistyöstä Opetushallituksen kanssa sivulta 84.)

Arkkitehtien Väinö Vähäkallion ja Veikko Leisténin piirtämä Ammattienedistämislaitoksen koulutalo valmistui 1931.

76

77

Kisällin– ja mestarintutkinnot 1868–1967 yhdistyksen aikana Yhdistyksen tärkeimpiä tehtäviä vuosina 1868–1954 oli mestari– ja kisällikirjojen myöntäminen. Käsityöläinen osoitti ammattitaitonsa työnäytteellä. Yhdistyksen valtuutetut hyväksyivät työnäytteen kokouksessaan. Vielä vuonna 1954 valtuuston pöytäkirjojen liitteenä on 20 mestarikirjan ja 204 kisällinkirjan saajan arvosanat työnäytteistä sekä oppilaan virka– ja koulutodistukset.

Vuodesta 1868 alkaen siirtyi kisällin ja mestarinkirjojen myöntäminen ammattikunnilta käsityö– ja tehdasyhdistyksille. Elinkeinoasetus määräsi seuraavasti: ”Jos vapriikki– tai hantvärkki–elinkeinossa oleva työntekijä tahtoo taitavuuden tai hyvän käytöksen todistukseksi saada kisällinkirjan, ilmoittakoon itsensä sitä varten ao. yhdistykselle. Jos hän on hyvällä edistyksellä läpikäynyt sunnuntaikoulun tahi muun elinkeinoja varten aivotun oppilaitoksen, taikka muulla tavalla hankkinut tyydyttävän taidon niissä oppiaineissa, joita sellaisissa kouluissa esitellään ja todistaa viettäneensä siveätä ja säädyllistä elämää sekä tehdyllä näytteellä osoittaa saavuttavansa osaavaisuuden elinkeinossa; annettakoon hänelle semmoinen kirja.”

Kisällinkirjan saamiseksi liittyneet säädökset periytyivät ammattikuntalaitoksen ajoilta: Valtuutettujen eteen kutsuttu tulevaa kisälliä vaadittiin näyttämään papinkirja, sunnuntaikoulu– ja oppisopimus sekä, johon liittyi asianomaisen mestarin antama todistus siitä, että oppipoika oli ”ilman toisen avutta” valmistanut kisällityönäytteensä.

78

Mestarinkirjaan vaadittavan työn kisälli sai tehdä oltuaan kisällinä kaksi vuotta. Hänelle määrättiin kaksi tarkastusmestaria, jotka valvoivat näytteen tekoa ja lopulta joko hyväksyivät työn tai kehottivat tekemään uuden paremman.

Yhdistys antoi vuonna 1880 myös naisille oikeuden oppisopimukseen ja ”kisälli– ym. ammattinäytteiden” suorittamiseen, kauan ennen naisten äänioikeutta vuonna 1906.

Mestarin– ja kisällintutkinnot 1900–luvulla Mestarin– ja kisällinkirjojen merkitys hiipui jonkin verran 1800–luvun lopun elinkeinovapauden myötä, kun ne eivät enää olleet elinkeinon harjoittamisen ehto. Monilla aloilla ne olivat kuitenkin pitkään ainoa tapa osoittaa ammattitaitoa. 1900–luvun alkupuoliskolla tutkintojen suorittamisperusteita muokattiin moneen kertaan. Mestarin– ja kisällinkirjojen myöntäminen oli yhdistyksen tärkeimpiä tehtäviä, ja niiden jakotilaisuudet juhlavia tapahtumia.

Mestarin– ja kisällinkirjan saajia vuonna 1948.

Taulukko yhdistyksen myöntämistä mestarin– ja kisällinkirjoista vuosilta 1918–1968.

79

Helsingin Mestarikilta ja valtakunnallinen Mestarikiltaneuvosto Ammattikuntalaitoksen aikana eri alojen mestarit kuuluivat paikkakuntansa mestarikiltaan. Vuonna 1868 voimaan astunut asetus poisti ammattikuntien merkityksen ja kiltojen toiminta hiipui. Kisällin ja mestarinkirjojen myöntäminen siirtyi helmikuussa 1954 elinkeinoyhdistyksiltä Pienteollisuuden Keskusliitolle. Mestarityön arvostus alkoi elpyä 1960–luvulla, ja monille paikkakunnille perustettiin taas mestarikiltoja. Tässä Helsingin Mestarikillan oltermannina eli puheenjohtajana (2002–2005) toiminut suutarimestari Asko Tuominen kertoo killan vaiheista.

Yhdistyksen alajaostona 1967–1996 Ajatus kaikkien eri alojen käsityömestareiden yhteenliittymästä oli elänyt Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistyksen sisällä jo jonkin aikaa. Muualla Suomessa Mestari– ja Kisällikiltoja oli toiminnassa jo toistakymmentä.

Varsinaisena alkusysäyksenä voidaan pitää yhtä kahvitauon mittaista keskustelutuokiota Käsityö– ja Teollisuusyhdistyksen toimistossa. Paikalla olivat yhdistyksen toimitusjohtaja Pauli Norhomaa ja järjestösihteeri Raimo Sihvonen, sekä muissa asioissa toimistolle tullut puuseppämestari Kauko Luostarinen. He keskustelivat siitä, kuinka huonosti pääkaupungin eri alojen mestarit tunsivat toisiaan. Keskustelun seurauksena lähetettiin kaikille pääkaupunkiseudun mestareille 24 eri alojen mestarin allekirjoittama kutsu ”Helsingin Mestarikunnan” perustavaan kokoukseen, joka pidettiin Oltermanni–Killassa 15.11.1966. Uuden yhdistyksen nimeksi tuli Helsingin Mestarikunta ja se aloitti toimintansa Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistyksen alajaostona.

Mestarimöötti 1970–luvun alussa alettiin viritellä yhteistyötä muiden mestarikiltojen kanssa. Elokuussa 1971 järjestettiin ensimmäinen yhteinen valtakunnallinen kokoontuminen Mestarimöötti, josta tuli aluksi joka toinen vuosi toistuva tapahtuma. Möötin isännyyttä kierrätettiin kiltojen välillä ja järjestävän killan puheenjohtaja sai haltuunsa oltermanninsauvan ja hän toimi valtakunnan Ylioltermannina seuraavaan mööttiin saakka. Myöhemmin möötistä

80

tehtiin jokavuotinen tapahtuma. Alkuvuosien innostuksen jälkeen Mestarikunnan toiminta vähitellen hiipui ja 80– luvun lopulla oltiin jo lähellä koko toiminnan loppumista. 90– luvun alussa toiminta kuitenkin lähti uuteen nousuun ja kiltaan liittyi uusia nuoria mestareita. Silloin aloitettiin myös työnäytösten ja näyttelyiden järjestäminen, ensin Valkoisessa Salissa ja myöhemmin Jugendsalissa.

Mestarikiltaneuvosto 90–luvun alussa silloinen Valtakunnan Oltermanni Pentti Katajamäki toi esille ajatuksen mestarikiltojen yhteisestä katto–organisaatiosta, joka lopullisesti päätettiin perustaa Helsingin Möötissä 1995. Yhteistyöelimen nimeksi tuli Mestarikiltaneuvosto ja sen puheenjohtajaa kutsutaan Ylioltermanniksi. Kiltaneuvostoon tuli yksi edustaja jokaisesta jäsenkillasta ja sen toiminnanjohtajaksi tuli Kiltamestari, jonka Suomen Yrittäjät nimittää. Mestarikiltaneuvosto toimii Suomen Yrittäjien jäsenjärjestönä.

Kiltaneuvosto sai oikeuden Mestarin– ja Kisällinkirjojen jakamiseen sekä mestarin tunnusten myyntiin. Lisäksi myös PTK:n alaisena toiminut Von Wright –ritaristo siirrettiin Kiltaneuvoston alaisuuteen. Uutta kattojärjestöä kohtaan oli kentällä aluksi epäluuloa, mutta lopulta kuitenkin kaikki Mestarikillat liittyivät sen jäseneksi.

Mestarikirjojen jakotilaisuus 1968, jolloin kampaajamestari Helvi Laukkanen sai tunnustuspalkinnon erittäin hyvin suoritetusta mestaritutkinnosta.

Ritariston kokous pidettiin yhdistyksen toimistolla marraskuussa 2010. Kokouksessa nostettiin malja 80 vuotta täyttäneelle ja ritariston kunniaylimestariksi siirtyneelle käsityöneuvos Lars Nordbergille. Oikealla Ritariston ylimestari 2010 opetusneuvos Annamaija Aro. Von Wright –ritaristo Viktor Julius von Wright – ritaristo perustettiin 1958 Pienteollisuuden keskusliiton alaiseksi. Ritariston jäsenyys on korkein tunnustus käsityön ja sitä lähellä olevien alojen hyväksi toimineille käsi– ja pienteollisuuden asiaa ajaneille Suomen kansalaisille. Ritariston jäsenenä voi olla 12 henkilöä kerrallaan. Kun jäsen täyttää 80 vuotta hän siirtyy kunniajäseneksi, jotka myös kutsutaan ritariston istuntoihin. Varsinaiset 12 jäsentä ovat aina alle 80–vuoti-

aita. Ritariston tehtäviä ovat mm. korkean ammattitaidon ja käsityöperinteen vaaliminen. Ritariston jäsenmerkkinä on numeroitu von Wright –mitali ja istunnoissa pukeudutaan ritariston viittaan. Ritariston puheenjohtajaa kutsutaan ylimestariksi. Kun PTK ja Suomen yrittäjät yhdistivät toimintansa, siirrettiin ritaristo samaan aikaan perustetun Mestarikiltaneuvoston alaiseksi.

81

Valtakunnallinen Mestarimöötti keräsi runsaan määrän mestareita Helsinkiin keväällä 2017.

Omana yhdistyksenään 1996– Helsingin Mestarikunta rekisteröityi itsenäiseksi yhdistykseksi vuonna 1996 ja otti nimekseen Helsingin Mestarikilta. Samana vuonna liityttiin myös Mestarikiltaneuvoston jäseneksi. Kilta säilytti myös yhteytensä Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistykseen liittymällä yhdistyksenä sen jäseneksi.

Itsenäistymisen jälkeen toiminta on säilynyt vilkkaana koko 2000–luvun. Helsingin kilta isännöi Mestarimööttiä vuonna 2005, 2012 ja 2017. On järjestetty useita matkoja ulkomaille sekä mielenkiintoisia bussimatkoja kotimaisiin kohteisiin. Yritysvierailuilla on käyty yhteistyökumppaneiden ja omien jäsenten yrityksissä. Vuodesta 2015 alkaen on jaettu Vuoden Mestari diplomia ansioituneille killan jäsenille. Killan 50–vuotista taivalta juhlittiin 2017 Kansallissalissa. Killan jäsenmäärä on nyt vähän yli sata henkilöä, jotka edustavat yli kolmeakymmentä eri ammattia. Helsingin Mestarikillan toimintaohjeena on edelleen vanhojen mestariperinteiden vaaliminen, sekä korkean ammattitaidon ja työn laadun tunnetuksi tekeminen.

82

MESTARITUTKINTO TÄNÄ PÄIVÄNÄ: Aina vuoteen 1954 saakka Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistyksen tärkeimpiä tehtäviä oli mestari– ja kisällikirjojen myöntäminen.

Käsityöläinen osoitti ammattitaitonsa työnäytteellä. Yhdistyksen valtuutetut hyväksyivät työnäytteen kokouksessaan.

Nykyään mestarikirjaa voi hakea Mestarikiltaneuvostolta suoritettuaan ensin erikoisammattitutkinnon. Sen jälkeen mestarikirjan jakaa Helsingin Mestarikilta, jonka juuret ovat HKTY:n historiassa.

Vuoden Mestari Helsingin Mestarikilta on valinnut vuodesta 2015 alkaen Vuoden Mestarin. Vuoden Mestarin arvo on osoitus korkeasta ammattitaidosta ja edistyksellistä toiminnasta käsityöalalla. Valinta on tunnustus mestarikollegoilta ja siksi se on erityisen arvostettu huomionosoitus. Vuoden Mestarin valinnan suorittavat Helsingin Mestarikillan hallitus eli vastuumestarit.

Vuoden Mestari saa kunniakirjan ja mitalin, jonka killan kultaseppämestari Harri Syrjänen on tehnyt ja kaivertanut palkittua mestaria varten. Mitali annetaan kirjansitojan tekemässä tyylikkäässä nahkakotelossa.

VUODEN MESTARIT: 2015 Kultaajamestari Harri Virtanen 2016 Verhoilijamestari Juhani Kanerva 2017 Floristimestari Pirjo Koppi 2018 Vaatturimestari Matti Hampaala

Vuoden 2016 Mestari verhoilijamestari Juhani Kanerva, Helsingin Mestarikillan oltermanni Pirjo Savolainen ja juhlapuhuja Pia Pakarinen (vuonna 2018 kaupungin apulaispormestari). Tilaisuus pidettiin yhdistyksen toimistolla.

Mestarikuntatunnus Alkuperäinen Helsingin Mestarikunnan tunnus, pronssinen mitali, valmistui 1968 ja jaettiin jäsenmestareille.

Tunnusta kannetaan kaikissa Mestarikunnan yhteisissä tilaisuuksissa ja vastuumestareiden päätöksellä muissa erikseen ilmoitettavissa tapauksissa. Kullakin ammattialalla mitalin nauhalla on oma värinsä.

Piirroksen mukainen tunnus valmistettiin lyömällä ja on läpimitaltaan 4 cm. Tunnuksen suunnitteli heraldikko Ahti Hammar. Mitalit valmisti kultaseppämestari Bror Sundgrenin luonnoksen pohjalta Westerback Oy ja lahjoitti ne Helsingin Mestarikunnalle. 1) Tunnusta on myöhemmin päivitetty taidekaivertajamestari Pertti Ahosen toimesta lähinnä seppeleen osalta.

83

Ammatillinen koulutus ja yhteistyö Opetushallituksen kanssa Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistys on 2000–luvulla tehnyt Opetushallituksen sekä opetus– ja kulttuuriministeriön kanssa yhteistyötä ja yhdistyksen vahva tuki on annettu tarvittaessa valtakunnallisen osaamisen kehittämiseen.

Opetus– ja kulttuuriministeriöllä oli valmisteilla 2010– luvun lopulla muutoksia käsityöalojen koulutukseen. Yhdistys on ollut ajan hermoilla ja tehnyt voitavansa, että koulutuksen taso pysyisi korkeana. Yhdistys jatkaa edelleen hyvää yhteistyötä Opetushallituksen kanssa ja antaa tukea ja osaamista valtakunnallisen osaamisen kehittämiseen.

Yhdistys on ollut vahvasti mukana aikuisten näyttötutkintojärjestelmän ja ammattitutkintotyön kehittämisessä.

Toiminnanjohtaja Maria Ampuja on ollut vuodesta 2004 jäsenenä OPH:n asettamissa tutkintotoimikunnissa. Toimikuntien nimet ovat vaihtuneet Esinesuunnittelun ja valmistuksen toimikunnasta Käsi– ja taideteollisuusalan tutkintotoimikunnaksi. Toimintakaudet ovat olleet kolmivuotisia. Tutkintotoimikunnan työ muuttui kun tutkintotoimikunnat lakkautettiin vuonna 2018 ja tilalle perustettiin Työelämätoimikuntia. Toiminnanjohtaja jatkoi työtään myös muutoksen jälkeen Taideteollisuusalan työelämätoimikunnassa.

Toiminnanjohtaja Maria Ampuja on ollut myös mukana eri työryhmissä kirjoittamassa uusia ja päivittämässä vanhoja tutkintojen perusteita. Kokonaan uusia tutkintojen perusteita ovat olleet käsityöntekijän ammattitutkinto ja käsityömestarin erikoisammattitutkinto. Nämä tutkinnot on tehty pääasiassa niille pienille ja harvinaisille käsityöaloille, joilla ei ole omaa tutkintoa. Sekä käsityöntekijän että käsityömestarin tutkinnot tulivat selkeästi tarpeeseen, kun suoritettujen tutkintojen määrät kasvoivat tasaisesti.

Päivitettyjä tutkintoja on ollut myös jalometallialan (kultasepän, hopeasepän ja kaivertajan), lasinpuhaltajan sekä asealan ammatti– ja erikoisammattitutkinnot missä Maria Ampuja on ollut mukana työryhmätyössä. Kaikki nämä

84

uudet perusteet ovat olleet Käsi– ja taideteollisuusalan tutkintotoimikunnan toiminnan alla valmistuttuaan.

TUTKINTOTOIMIKUNNAT: Yhdistyksen toiminnanjohtaja on ollut mukana: Esinesuunnittelun ja valmistuksen tutkintotoimikunta 2004–2007 Esinevalmistuksen tutkintotoimikunta 2007–2010 Käsi– ja taideteollisuusalan tutkintotoimikunta 2010–2013 Käsi– ja taideteollisuusalan tutkintotoimikunta 2013–2016 Käsi– ja taideteollisuusalan tutkintotoimikunta 2016–2018 Taideteollisuusalan työelämätoimikunta 1.1.2018–31.12.2020

Opetushallituksen kumppanina

Tutkintotoimikunnat muuttuivat työelämätoimikunniksi

Opetushallituksessa yhdistyksellä on hyvänä yhteistyökumppanina opetusneuvos Hanna Ketonen. Pitkään jatkuneen yhteistyön ja hyvän kontaktin ansiosta yhdistyksen mielipidettä kuunnellaan ja se pystyy antamaan osaamistaan käsityöaloihin liittyvissä asioissa. Aikuisten näyttötutkintojärjestelmässä keskeinen toimintatapa on kehittää ja valmistella asioita yhdessä työelämän edustajien kanssa.

Työelämätoimikuntien tehtävänä on osallistua näyttöjen toteutuksen ja osaamisen arvioinnin laadun varmistamiseen. Käytännössä tätä tehdään seuraamalla ammatillisten tutkintojen järjestämistä valtakunnallisen palaute–, seuranta– ja arviointitiedon avulla sekä tekemällä vierailukäyntejä näyttöympäristöihin. Lisäksi työelämätoimikunnat osallistuvat ammatillisen koulutuksen tutkintorakenteen ja tutkintojen perusteiden kehittämiseen sekä käsittelevät opiskelijan osaamisen arviointia koskevat oikaisupyynnöt. 2)

Opetushallitus räätälöi käsityö– ja pienteollisille aloille yksilöityjä opintokokonaisuuksia ja arvostettuja tutkintoja. Tutkintoja on järjestetty nykymuotoisina erilaisille osaajille vuodesta 1994 alkaen. Yhdistyksen edustajana Maria Ampuja oli mukana vuonna 2014 kun juhlittiin näyttötutkintojärjestelmän 20–vuotista taivalta Opetushallituksen tilaisuudessa, jossa mm. opetusministeri Krista Kiuru oli puhumassa tutkintojen tulevaisuudesta.

Tutkinnot ovat valtakunnallisia ja yhdenvertaisia kaikille.

Vuonna 2018 ammatillisia perustutkintoja on 43, ammatti– ja erikoisammattitutkintoja noin 250 eri tutkintoa suoritettavana. Ammatillisen koulutuksen tutkintorakenne määrittää, mitä ammatillisia perustutkintoja, ammattitutkintoja ja erikoisammattitutkintoja on mahdollista suorittaa. Tutkintorakenne muuttuu vuoteen 2019 mennessä siten, että noin 360 tutkinnosta määrä putoaa yli puolella.

Ammatillisessa perustutkinnossa vaaditaan laaja–alaiset ammatilliset perusvalmiudet alan eri tehtäviin sekä erikoistuneempi osaaminen ja työelämän edellyttämä ammattitaito vähintään yhdellä osa–alueella.

Ammattitutkinnossa vaaditaan työelämän tarpeiden mukaan kohdennettua ammattiosaamista, joka on perustutkintoa syvempää tai kohdistuu rajatumpiin työtehtäviin.

Ammattitutkinto on kisällitason tutkinto ja kisälli–nimike on usein käytössä eri käsityöaloilla.

Erikoisammattitutkinto, jota käsityöaloilla myös mestaritutkinnoksi kutsutaan, on työelämän tarpeiden mukaan kohdentunutta ammattiosaamista, joka on syvällistä ammatin hallintaa tai monialaista osaamista.

Opetushallitus määrää tutkinnon perusteet, osaamisalat ammatti– ja erikoisammattitutkinnoille, tutkintonimikkeet, tutkintojen muodostumisen, tutkinnon osat ja niiden ammattitaitovaatimukset sekä osaamisen arvioinnin.

Näyttötutkinnot muodostuvat ammatillisista tutkinnon osista ja tutkinnossa on vähintään yksi pakollinen tutkinnon osa, jotka voivat olla osaamisalakohtaisia, ja yksi valinnainen tutkinnon osa.

Tutkintotoimikunnat olivat taas Opetushallituksen alaisia työryhmiä, jotka solmivat sopimuksia oppilaitosten kanssa, jotta nämä voivat järjestää tutkintoja tutkinnon suorittajille.

Työelämätoimikuntien kokoonpanot Työelämätoimikuntien jäsenhaku herätti laajaa kiinnostusta vuonna 2017. Toimikuntiin ehdotettiin lähes tuhatta henkilöä. Niistä avoimen haun kautta saatiin yli 550 kiinnostuksen ilmaisua ja ilmiantoa. Työelämän järjestöt esittivät melkein 500 henkilöä.

Opetushallitus asetti ensimmäiselle kolmevuotiskaudelle (v. 2018–2020) 39 työelämätoimikuntaa ja niihin 328 jäsentä seuraavasti: 104 työnantajien edustajaa, 104 työntekijöiden edustajaa, 20 itsenäisten ammatinharjoittajien edustajaa (tässä joukossa mukana yhdistyksen edustajana toiminnanjohtaja Maria Ampuja) ja 100 opetusalan edustajaa.

Työelämätoimikuntien osaaminen kattaa laajasti toimikunnan toimialaan kuuluvat tutkinnot ja edustaa työelämän toimijoita. Lisäksi kokoonpanoissa huomioitiin koulutuksen järjestäjien tasapuolinen osallistuminen, ruotsin kielen osaaminen ja sukupuolten tasa–arvonäkökulma. 2) Käsityöalojen koulutus Yhdistyksen toimintavuoden 2015 teemana oli käsityöalojen koulutus. Aihetta on tosin käsitelty ja otettu esille muinakin vuosina. Yhdistys on seurannut aktiivisesti pienten käsityöalojen koulutusten toimintaedellytyksiä, myös niiden rahoituksen osalta.

Hammasteknikkojen koulutukselle oli käydä huonosti kun Ammattikorkeakoulu Metropolia ilmoitti vuonna 2013, että se lopettaa koulutuksen. Metropolia oli tuolloin ainut oppilaitos, joka koulutti hammasteknikoita Suomessa. Kirjavien vaiheiden jälkeen koulutukselle järjestyi kuitenkin jatkoa kun se siirtyi Turkuun. Asiassa oli aktiivisena yhdistyksen puheenjohtaja ja Suomen Hammasteknikkoseuran puheenjohtaja, erikoishammasteknikko Ilkka Tuominen. Yhdistyksen toiveena on, että erityisesti valtuuston jäsenet seuraisivat oman alan koulutuksen tilannetta, ettei kävisi samalla lailla kuin hammasteknikoille uhkasi käydä.

Yhdistys myös kehotti jäseniään seuraamaan koulutusmääriä: Onko eri aloilla tarpeeksi aloituspaikkoja, että työvoimaa alalle riittää myös tulevaisuudessa, vai koulutetaanko ammattilaisia suoraan työttömäksi? Monilla aloilla on pulaa ammattitaitoisista tekijöistä, ja tulevaisuudessa

85

Yhdistys on esitellyt käsityöalojen koulutusta ja –oppilaitoksia Yksilöllisen käsityön päivät –tapahtumassa vuosina 2001–2007 Jugendsalissa ja Kaapelitehtaalla 2009–2013.

Vasemmalla Metropolian hammasteknikko–opiskelija Kaapelitehtaan näyttelytapahtumassa 2011.

tekijöitä tarvitaan vielä enemmän kun ammattilaisia jää eläkkeelle. Koulutusmäärien pitäisi olla suurempia esim. hammasteknikoilla.

Nuohoojia ei kouluteta oppilaitoksissa lainkaan vaan pääosin oppisopimuskoulutuksella vaikka ala on lakisääteinen. Piirinuohoojamestari ja yhdistyksen varapuheenjohtaja Petri Valve kertoi, että nuohousalalla ei ole oppilaitoksissa annettavaa koulutusta, ainoastaan oppisopimuksen kautta yrityksissä annettava koulutus, jota tuetaan lähiopetusviikoilla. ”Tilanne on sinällään kahtiajakoinen koska laki taas vaatii työn suorittajalta ammattitutkinnon, eli nyt yritykset pystyvät sääntelemään ammattitaitoisten toteuttajien määrää ja näin hallinnoimaan tavallaan markkinatilannetta. Koulutukseen pitäisi saada erillinen taho, joka järjestäisi sen jatkossa”, kommentoi alansa tilanteesta huolestunut Petri Valve. ”Myöskään peltiseppiä ei kouluteta missään. Työhön opitaan työtä tekemällä, mikä on pitkä prosessi. Hyvinä aikoina kaikki hyvät tekijät ovat tietenkin töissä ja silloin ongelmana on pula ammattitaitoisista työntekijöistä”, kertoo Pelti– ja Rautatyön toimitusjohtaja ja valtuustomme puheenjohtaja Marjo Veitonmäki. 3)

86

Ammatillisen koulutuksen reformi 2018 Ammatillinen koulutus uudistettiin osaamisperusteiseksi ja asiakaslähtöiseksi kokonaisuudeksi.

Ammatillisen koulutuksen reformi oli yksi hallituksen kärkihankkeista. Siinä uudistettiin ammatillisen koulutuksen rahoitusta, ohjausta, toimintaprosesseja, tutkintojärjestelmää ja järjestäjärakenteita.

Lait ammatillisesta peruskoulutuksesta ja ammatillisesta aikuiskoulutuksesta yhdistettiin uudeksi laiksi, jossa keskeisenä lähtökohtana on osaamisperusteisuus ja asiakaslähtöisyys. Lisäksi lisättiin työpaikoilla tapahtuvaa oppimista ja yksilöllisiä opintopolkuja sekä purettiin sääntelyä ja päällekkäisyyksiä.

Ammatillista koulutusta on ollut välttämätöntä uudistaa, koska tulevaisuuden työelämässä tarvitaan uudenlaista osaamista ja ammattitaitoa. Uudistumista edellytti myös se, että koulutukseen on tulevaisuudessa käytettävissä aiempaa vähemmän rahaa. 4)

Yhteistyö Opetushallituksen kanssa Opetushallitus on rakentanut ammatillista koulutusta ja tutkintoja aina yhdessä työelämän edustajien kanssa.

Mikä olisikaan tärkeämpää, kuin saada tutkinnot vastaamaan työelämän todellisia tarpeita. Osaavissa käsissä Suomi kukoistaa ja voi hyvin. Vaikka maailma kuinka muuttuisi, tekeminen ei lopu.

Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistys ry on tarjonnut tukensa ja osaamisensa Opetushallitukselle. Yhdistyksen jäsenistössä on monipuolisesti erilaisia yrittäjiä pienteollisuuden ja käsityöläisten aloilta. Yhdistyksen tehtävissä kohtaavat menneisyys ja tulevaisuus. Taito tehdä säilyy läpi vuosikymmenten ja kehittyy luovasti ajassa.

Verkostot ja yhteistyö korostuvat käsityöläisen arjessa, mutta myös virkamiehen työssä. Luotettavat ja pitkäaikaiset kumppanit ovat kultaakin arvokkaampia. Mitä olisikaan ollut viimeiset 15 vuotta ilman taitavaa, aina positiivista ja ehdottoman luotettavaa Maria Ampujaa, yhdistyksen toiminnanjohtajaa, seppää ja käsityöläistä itsekin.

Olemme rakentaneet ammatilliseen tutkintorakenteeseen yksittäisille ammattikunnille tutkintoja, yhdistelleet tutkintoja suuremmiksi kokonaisuuksiksi ja etsineet yhteistä osaamista koulutusaloittain erilaisiin tutkintoihin. Mitä enemmän työtä on tehty, sitä vahvempana yrittäjyysosaaminen, yhteistyö ja yhdessä tekeminen korostuvat. Maria Ampuja on ottanut vastuuta etsiessään ydintä menestyvän yrittämisen ja laadukkaan tekemisen kokonaisuudessa.

Liiketoimintasuunnitelmat, osaamisen hinnoittelu, tuotekehitystyö, markkinointi, tarinat tekemisen takana, innovoiva työn ilo – miten näistä paketoidaan tutkintoihin

osia, ammattitaitovaatimuksia ja arviointiin kriteereitä.

Kyllä Maria auttaa, keksii ja neuvottelee vaihtoehtoja ja ratkaisuja!

Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistys on tuonut ison tarinan opetushallinnon arkeen helsinkiläisestä elämästä vuosisadan varrelta. Kuka ompeli venäläisille virkamiehille pukuja, kuka tarjosi kuumaa keittoa Heikinkadulla, kuka pinnoitti kuparipannut Katajanokalla, kuka otti potrettikuvat Aleksilla. He kaikki ja monet muut käsityöläiset ovat ahkeroineet elävän kaupungin sykkeessä. Yhdistys kokosi joukon yhteen ja lähti vahvistamaan käsityöläisen asemaa ja osaamista. Läpi vuosikymmenten on tultu jo 2020–luvun taitteeseen. Edelleen kaupunki monipuolisine elämyksineen tarjoaa suomalaisia tuotteita, palveluja ja tarinoita kaikkien käyttöön. Olemme Pohjolan valkea pääkaupunki. Sadat tuhannet turistit vievät mukanaan palan osaamista ja elämää eri puolille maailmaa. Käsityöläisen työstä iso osa muodostuukin tekemisen lisäksi liiketoimintaosaamisesta. Miksi juuri minun tuotteeni tai palveluni kiinnostavat? Yhdessä ja yksilöä vahvempana yhdistyksen jäsenet hiovat osaamista ja elävät kohti tulevia vuosikymmeniä. Kaikkeen tarvitaan laadukasta koulutusta ja toimivia tutkintoja.

Kiitos Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistykselle ja erityisesti toiminnanjohtaja Maria Ampujalle. Olette antaneet suomalaiselle osaamiselle huikean panoksenne. Olette olleet tekemässä käsityöläisen osaamisesta taidokasta, menestyvää ja uudistuvaa.

Hanna Ketonen opetusneuvos Opetushallitus

Opetusneuvos Hanna Ketonen toi Opetushallituksen terveiset ja onnittelut yhdistyksen 150–vuotisjuhlassa Paasitornissa 2018.

87

88

TAPAHTUMAT

89

Yhdistyksen tapahtumat Yksilöllisen käsityön päivät on ollut pitkään yhdistyksen näkyvin tapahtuma kuluttajille. Se alkoi vuonna 1969 yhden päivän muotinäytös- ja näyttelytapahtumana. Tapahtuma on kasvanut usean päivän mittaiseksi käsityön juhlaksi, joka tavoittaa tuhansia kävijöitä.

Yksilöllisen käsityön päivät

”Sunnuntaina helmikuun 23. päivänä pidettiin Oltermanni-killassa Yksilöllisen käsityön päiväksi nimetty mannekiininäytöksen muotoinen tuote-esittely,” uutisoi Teollisuusuutiset -lehti vuonna 1969. Yhdistyksen jäsenistöstä oli jo kauan toivottu yhdistyksen jäsenten yhteisen tuotenäyttelyn järjestämistä, ja yksi pienteollisuustuotteisiin keskittynyt näyttely oltiinkin saatu aikaiseksi 1961.

Yhdistyksellä ei kuitenkaan ollut sopivia tiloja pidemmän näyttelyn aikaansaamiseksi, joten päätettiin järjestää sen sijaan muotinäytös ja tuote-esittely. Se olikin suurmenestys, sillä Oltermanni-killan pöytäpaikat varattiin loppuun jo useita päiviä ennen näytöstä.

Tilavampaan saliin Seuraavan kerran tapahtuma järjestettiinkin Hotel Inter-Continentalin tilavammassa salissa 1979, ja mukana oli yhteensä 40 yhdistyksen jäsentä muotinäytöksessä tai tuotteitaan esittelemässä. 1981 tapahtuma järjestettiin myös Inter-Continentalissa ja 1983 Ravintola Adlonissa.

Tervehdyspuheessaan 1979 Lasse Sammallahti tiivisti näyttelyn tarkoituksen: ”Yhdistys toivoo, että nauttisimme näkemästämme ja iloitsisimme siitä, että vielä voimme suorittaa valintoja korkeatasoisten tuotteiden joukosta.”

1980- ja 90-luvut Vuonna Harri Syrjänen, joka on ollut Yksilöllisen käsityön päivillä mukana jo monella vuosikymmenellä, kertoo näyttelystä 1980- ja 90-luvuilla: ”Hotel Inter-Continentalissa oli suuret avajaiset ilta-aikaan, ja Anneli Kangas-Cederberg haastatteli yrittäjiä. Avajaisiin kuului myös gaalaillallinen ja tanssiaiset, joissa oli myös elävää musiikkia! Osastot muistuttivat enemmän vitriinejä, ja muutenkin tapahtuma oli enemmän näyttelyn kuin työpajan oloinen. Työnäytöksiä ei vielä tehty, ja painotus oli perinteisissä käsityöammateissa.”

Jugendsali ja Kaapelitehdas 2000-luvulla näyttely siirtyi Jugendsaliin ja vakiintui järjestettäväksi joka toinen vuosi. Näyttely muuttui monipäiväiseksi ja osastot alkoivat muistuttaa työpajoja työnäytöksineen. Aina mukana oli kuitenkin myös yksilöllisiin vaatteisiin ja asusteisiin keskittynyt muotinäytös, josta tapahtuma sai alkunsa. Muotinäytösten pitkäaikainen järjestäjä ja juontaja Anneli Kangas-Cederberg on ollut mukana jo ainakin vuodesta 1983 saakka.

Vuonna 2009 tapahtuma siirtyi Kaapelitehtaan Puristamoon, jossa se vuonna 2011 keräsi yli 9.000 kävijää. Viimeksi tapahtuma järjestettiin 2013.

Yksilöllisen käsityön päivät kuvasatoa esiteltiin Teollisuusuutiset -lehdessä vuonna 1969.

90

91

Tekijä tuotteen takana -kuvasarjasta verhoilijamestari Juhani Kanerva ja heidän näyttelyn aikana verhoilemansa Emma-tuoli, joka arvottiin kävijöiden kesken neljäpäiväisen tapahtuman viimeisenä päivänä.

92

Tekijä tuotteen takana kirjansitoja Jari Marttila.

Nurmileipä Oy:n osastolla Anna Repo tarjoili tuoreita maistiaisia vuoden 2013 tapahtumassa.

Yksilöllisen käsityön päivät

Yksilöllisen käsityön päivät, tuttavallisemmin YKP, on ollut tärkeä osa yhdistyksen toimintaa. Tapahtumissa on konkreettisesti tuotu käsityöalojen yrittäjiä kuluttajien tietoisuuteen monin tavoin: Tapahtumaan liittyvillä lehti-, tv- ja radiojutuilla sekä itse näyttelytapahtumalla, jossa työnäytöksiä ja lavaesityksiä on päässyt hyvin läheltäkin seuraamaan. Tapahtumassa on ollut myös mahdollisuus ostaa tuotteita ja kysellä eri alojen yrittäjiltä heidän eritysosaamisestaan.

Näyttely järjestettiin vuosina 2001, 2003, 2005 ja 2007 Jugendsalissa Pohjoisesplanadilla. Jugendsali oli hieno ja kodikas tila keskellä Helsinkiä, ja yleisö löysi hyvin paikalle.

Osastojen lisäksi muotinäytös oli hyvin suosittu. Lavalla esitettiin Anneli Kangas-Cederbergin johdolla boutiqueliikkeiden mallistoja. Vaatteet oli räätälöity ammattimalleille. Anneli kiersi myös ständejä haastatellen eri alojen yrittäjiä. Haastatteluja ja muotinäytöksiä jatkettiin myös seuraavassa näyttelypaikassa Kaapelitehtaan Puristamolla.

Osastoilla työnäytöksenä mm. verhoiltiin perinteisesti Emma- tuoli, joka lopuksi arvottiin kävijöiden kesken.

Lahjoittajana toimi Verhoiluliike P. Kanerva.

Vuodeksi 2009 näyttely siirtyi Kaapelitehtaan Puristamoon ja järjestettiin siellä myös vuosina 2011 ja 2013.

Saimme Jugendsaliin verrattuna isomman lavan, joten jäsenet saivat tehdä muotinäytöksen lisäksi myös omia esittelyitä ja näytöksiä lavalla.

Marianne Palonen on esitellyt vartalonmaalausta, Haute Coiffure Francaise-Suomen osasto ja TS-Salonki ovat järjestäneet hiusnäytöksiä, Terttu Stenberg on luennoinut hiusmuodista, Sirpa Kukkonen opettanut huivien käyttöä ja Titvi Ikäheimo kertonut taikavaatemallistostaan.

Kultaseppä Harri Syrjänen on esitellyt mestarityötään ja Karin Widnäs luennoinut aiheesta keramiikka arkkitehtuurissa. Helsingin Mestarikillan oltermanni Katja Anttila on kertonut kiltatoiminnasta ja ammatillisista tutkinnoista ja Jarkko Niemi kertonut työstään jousisoittimien korjaajana. Lavalla on kuultu myös musiikkiesityksiä: Markku Luolaja-Mikkolan soittoa 1700-luvun barokkisellolla, luthier Keijo Korelinin kitaransoittoa sekä chanson-yhtye Café de Abejas. Yleisö piti kovasti sekä muotinäytöksistä että jäsenten esityksistä, varsinkin siitä että näytökset olivat keskenään tarpeeksi erilaisia.

Puristamolla on ollut myös valokuvanäyttelyitä: Harri Stenbergin 60-luvun hiuskuvia ja Laura Reunasen kuvia käsityöläisistä työssään. Kävijöitä Yksilöllisen käsityön päivät on vetänyt parhaimmillaan noin 9.000 henkeä.

Tapahtumavuosina yhdistyksen jäsenhankinta ja mainosbudjetti keskitettiin tapahtuman ympärille. Tapahtumassa esiteltiin jäseniä mutta myös yhdistyksen toimintaa.

Jäsenlehdestä otettiin suurempi painos ja sitä sekä lehden vanhempia numeroita jaettiin kävijöille.

Yhdistys painoi Inari Eklöfin suunnittelemia sympaattisia kutsuja ja julisteita tapahtumasta, joita levitettiin toimiston ja jäsenten myötä kaupungille. Jo 2011 jaettiin tapahtumakuvia näyttelystä reaaliaikaisesti Facebookiin.

Vuonna 2013 Laura Reunanen teki hauskan kännykkäkuvasarjan Tekijä tuotteen takana, jossa tekijä kurkisteli kuvassa tuotteensa takana. Kuvat ladattiin reaaliaikaisesti Facebookiin ja ne saivat paljon tykkäyksiä. Tällä hetkellä yhdistyksen FB sivuilla on yli 1.000 seuraajaa.

Käsityö on Designia!

Käsityö on Designia! -tapahtuma järjestettiin Yksilöllisen käsityön päivät -tapahtuman välivuosina 2012, 2014 ja 2016. Yhteisellä markkinoinnilla järjestettiin nk. pajapäivä jona kaupunkilaiset pääsivät seuraamaan työn valmistumista pajoissa, työhuoneissa ja kivijalkaliikkeissä ympäri kaupunkia. Jäsenet saivat olla omissa tiloissaan ja tehdä mieleisensä esittelyn.

Saimme hyvää medianäkyvyyttä: Yhdistys mainosti tapahtumaa, ja osallistujat ja osoitteet löytyivät nettisivuilta johon lukijat ohjattiin. Tehtiin myös esite jossa kartta osallistujien sijainnista. Samalla tehtiin jäsenhankintaa yhdistykselle.

Sekä Yksilöllisen käsityön päivät että Käsityö on Designia! -tapahtumien myötä on tullut valtava määrä medianäkyvyyttä käsityöaloille. Tavoitteena on ollut käsityöammattien arvostuksen nostaminen sekä korostaa yksilöllisten tuotteiden ja palveluiden merkitystä. Myös ammattikuntien esittely nuorille on aina ollut tärkeää.

Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistys on tehnyt valtavan työn näiden tavoitteiden eteen.

Hilkka Stenberg Valtuuston jäsen, kampaaja Näyttelytoimikunnan puheenjohtaja 2006–2014

93

Muotinäytös on ollut aina osana Yksilöllisen käsityön päivät -tapahtumaa. Yläkuva vuoden 2013 tapahtumasta Kaapelitehtaan Puristamosta.

Tärkeä osa tapahtumaa on ollut myös käsityöalojen koulutuksen esittely. Mukana on ollut useita oppilaitoksia omilla osastoillaan ja tapahtumassa on vieraillut useita koululaisryhmiä tutustumassa eri käsityöaloihin.

Ryhmille on järjestetty opastettuja kierroksia osana tapahtumaa. Kuva vuodelta 2005 Jugendsalista.

Anneli Kangas-Cederberg on ollut mukana Yksilöllisen käsityön päivät -tapahtumassa muotinäytösjärjestäjänä ja juontajana jo vuodesta 1983. Tässä hän esittelee TurkisSilventoisen mallistoa 1960-luvulla.

94

95

Käsityö on Designia! ja edeltäjät Kun Yksilöllisen käsityön päivät –tapahtuma oli vakiinnuttanut paikkansa esitellen käsityöaloja ja –ammattilaisia saman katon alla, oli sekä yleisön että yrittäjien puolelta tullut toive, että olisi mukava saada kävijät vierailemaan käsityöläisten pajoille jonkinlaisen tapahtuman puitteissa. Siten asiakkaat jatkossakin löytäisivät työpajoille ja verstaille ostoksille.

Käsityö on Designia! järjestettiin vuonna 2012 ensimmäisen kerran, tuolloin osana Helsinki World Design Capital - Designpääkaupunkivuoden ohjelmaa. Mukanaolo toi lisänäkyvyyttä (nettisivuille kävijöitä ja yhteydenottoja), mutta toisaalta vuoden ohjelmassa mukanaolo teetti byrokraattisia lisätöitä. Kahtena ensimmäisenä vuotena 2012 ja 2014 tapahtumapäivä järjestettiin niin, että kävijät pääsivät kartan kanssa tutustumaan suoraan yrittäjien työpajoihin, verstaille ja kivijalkaliikkeisiin ympäri kaupunkia.

Vuonna 2016 tapahtuma järjestettiin yhdistyksen toimistotiloissa Hernesaaressa. Isoa Kaapelitehtaan näyttelytapahtumaa ei ollut järjestetty vuoden 2013 jälkeen, eikä taloudellisen tilanteen takia mittavaan tapahtumaan voitu ryhtyä, joten pienimuotoinen ja kustannustehokas tapahtuma paikkasi tilanteen. Yhdistyksen toimivia tiloja haluttiin myös hyödyntää tapahtuman järjestämisessä.

Tapahtumaa oli ”harjoiteltu” toimistotiloissa aiemmin kun toimistolla oli järjestetty Ystävämyyntejä 2008 ja 2010 mikä oli tuolloin trendikästä.

96

Kelloseppien työhuone Kalliossa oli mukana vuoden 2014 tapahtumassa. Kuvassa yrittäjä Petri Hallikainen.

97

Stadin hantvärkkarit ja vapriikinpitäjät vuodesta 1868

150–JUHLANÄYTTELY

Juhlanäyttely koostui useammasta osasta, jotka valottivat eri kulmista yhdistyksen historiaa, toimintaa ja merkitystä myös nykypäivän Helsingissä. Koska näyttely sijoittui design–hotellin aulaan ja monet kävijöistä olivat ulkomaalaisia, kaikki info oli esitetty sekä suomeksi että englanniksi. Yhdistyksen toiminnanjohtaja Maria Ampuja ja projektisihteeri Laura Reunanen olivat vastuussa näyttelyn sisällöstä, kuratoinnista ja ulkoasusta. Näyttelyä oli suunnittelemassa valtuuston jäsenistä koostuva näyttelytoimikunta.

Yhdistyksen arkistoista Yhdistyksen historiallista esineistöä oli esillä neljässä vitriinissä, joista ensimmäinen käsitteli perustamisen vaiheita ja yhdistyksen voimahahmoa Viktor von Wrightiä.

Toisessa vitriinissä kerrottiin yhdistyksen järjestämistä tapahtumista ja valtuuston historiasta, esillä oli muun muassa vanha puheenjohtajan salkku ja nuija, jota puheenjohtaja on käyttänyt kokouksissa jo vuodesta 1917 ja joka on käytössä edelleen.

98

Kolmas vitriini esitteli yhdistyksen tekemiä julkaisuja alkaen Suomen Teollisuuslehden ensimmäisestä numerosta 1882. Neljäs vitriini oli omistettu yhdistyksen rakennuskaudelle, jonka aikana 1960–1991 yhdistys rakennutti seitsemän pienteollisuustaloa Helsinkiin. Vitriinien sisältöä tukemassa oli neljä suurta infotaulua, jotka kertoivat helsinkiläisestä käsityöyrittäjyydestä sekä yhdistyksen roolista valtakunnallisena ja paikallisena vaikuttajana.

Maalauksia ja valokuvia Yhdistykselle on 150 vuoden aikana kertynyt merkittävä muotokuvakokoelma. Pitkällä takaseinällä komeilivat neljä tämän kokoelman vanhinta muotokuvaa, joista varhaisimmat ovat J. E. Lindhin käsialaa vuodelta 1853 ja esittävät yhdistyksen ensimmäistä puheenjohtajaa A. F. Bergmania ja hänen poikaansa.

Esillä oli myös vanhoja 1920–30–luvun ryhmäkuvia niin suomalaisista kuin pohjoismaisista käsityö– ja teollisuudenharjoittajien kokouksista. Pohjoismaisesta yhteistyöstä kerroimme lisää hkty.fi–lehden numerossa 2/2018.

Nykypäivä läsnä Jäsenistöltä pyydettiin lainaksi eri käsityöalojen työkaluja, joista valtuuston floristijäsen Janne Pykälä koosti näyttävän installaation hotellin kirjahyllyyn ja buffet–pöydän ylle. Installaatiossa oli edustettuna yli 30 eri käsityöalaa työkalujen muodossa. Nykyistä jäsenistöä esittelivät myös projektisihteeri Laura Reunasen valokuvasarjat, joissa näytettiin esimerkiksi sepän, nuohoojan, viulunrakentajan ja hammasteknikon työvaiheita pajaolosuhteissa.

Muutaman minuutin pituinen historiavideo oli myös osana näyttelyä.

Avajaisia vietettiin torstaina 1.2.2018 klo 15 alkaen. Paikalle saapui monia tuttuja kasvoja yhdistyksen jäsenistöstä, ja näyttelyä ihasteltiin rattoisasti kuohuviinin ja pikkusuolaisen voimin.

Monipuolisesta ja selkeästä kokonaisuudesta tuli kiitosta niin jäsenistöltä kuin satunnaisilta kävijöiltäkin, ja Klaus K:n henkilökunta kertoi, että näyttely oli herättänyt paljon mielenkiintoa helsinkiläisen käsityöläisyyden historiaa kohtaan.

Näyttely siirtyi hotellin aulatiloista HKTY:n omiin tiloihin Hernesaareen, jossa se oli esillä koko juhlavuoden ajan. 1)

Näyttelyn avajaispuheen piti yhdistyksen puheenjohtaja Ilkka Tuominen.

99

100

JULKAISUT JA TIEDOTUS

101

Yhdistyksen lehti Yhdistyksen julkaisutoiminta, joka alkoi painetuista vuosikertomuksista, on ollut monipuolista koko toiminnan ajan. Tärkeimpiä ja pitkäikäisimpiä julkaisuja on yhdistyksen oma lehti, jonka historia ulottuu vuoteen 1882 saakka.

Suomen Teollisuuslehti ilmestyi ensimmäisen kerran näytenumerona joulukuussa vuonna 1882. Lehti toimi nimestään huolimatta myös käsityöläisten äänenkannattajana ja jatkoi ilmestymistään vuoteen 1910, jolloin yhdistyksen oma julkaisu aloitti nimellä Käsityö– ja Teollisuuslehti. Lehtimiehenä ansioitunut Viktor von Wright toimi usean vuoden ajan päätoimittajana molemmissa lehdissä.

Käsityö– ja Teollisuuslehti muuttui valtakunnalliseksi vuonna 1930, jolloin yhdistyksen omalle lehdelle tuli taas tarvetta. Tiukka taloustilanne sekä sota–ajasta selviytyminen siirsivät kuitenkin oman lehden aloittamista aina vuoteen 1956, jolloin perustettiin Pienyrittäjä –lehti.

Kahden vuoden ilmestymisen jälkeen 1958 sen nimeksi muutettiin Teollisuusuutiset.

Lehden ilmettä muutettiin vuosien mittaan useaan otteeseen niin koon ja paperilaadun kuin ulkoasunkin suhteen. Teollisuusuutiset oli 1960–80 –luvuilla sanomalehti, josta ilmestyi 4–6 numeroa vuodessa. Vuonna 1990 lehti uudistui ja sai aikakausimaisen ilmeensä. Tosin 90–luvun lama vaikutti myös yhdistyksen taloudelliseen

tilanteeseen ja lehti jätettiin tekemättä vuosina 1995–97.

Kun lehti vuonna 1998 taas otettiin käyttöön, oli ulkoasu muuttunut ja se ilmestyi neljään osaan taitettuna muutaman sivun julkaisuna.

Teollisuusuutiset –lehti ilmestyi vuoteen 2000 asti. Lehteä tehtiin painettuna ja sitä jaettiin myös jäsenistön ulkopuolelle mm. kaupungin päättäjille. Vuodesta 2001 alkaen tiedottamista jäsenistölle hoidettiin Jäsentiedote –julkaisulla. Tiedotetta kehitettiin koko ajan lehtimäisempään suuntaan ja vuodesta 2004 alkaen se julkaistiin nimellä hkty.fi. Ajatuksena oli, että käyttämällä samaa nimeä kuin yhdistyksen verkkosivut olivat, tulisivat molemmat tutuiksi jäsenistölle. Tiedote ilmestyi neljä kertaa vuodessa ja numerosta 2/2006 alkaen jäsenlehtenä. Jäsenlehti tehtiin tulostamalla, ei painotuotteena.

Vuodesta 2017 alkaen lehti tehtiin vain sähköisenä verkkojulkaisuna, paitsi juhlavuoden 2018 ensimmäinen numero oli juhlanumero joka jaettiin myös tulosteena jäsenistölle. Sähköisellä lehdellä tavoiteltiin sekä säästöjä että laajempaa näkyvyyttä ja levitystä.

Suomen Teollisuuslehden ensimmäinen näytenumero julkaistiin vuonna 1882.

Seuraavilla aukeamilla lehden kansia eri vuosikymmeniltä.

102

103

104

105

106

107

108

109

110

111

112

113

Yhdistyksen kirjajulkaisut Yhdistyksen 100–vuotisjuhlavuonna valmistui ansiokkaasti koottu historiikki, joka kertoi yhdistyksen merkityksestä käsityöaloille ja elinkeinoelämän rakentumiselle Suomessa. Perinteisiä käsityöammatteja taas esiteltiin kattavasti 1980–luvulla julkaistussa kirjasarjassa.

Pöytäkirjoja ja vuosikertomuksia Yhdistyksen pöytäkirjat ovat säilyneet vuodesta 1882 alkaen. Vuoteen 1955 asti ne löytyvät sidottuina kirjoina, sen jälkeen mapitettuna. Välistä tosin puuttuvat pöytäkirjat vuosilta 1918–1927. Yhdistyksen arkistoista löytyy myös sidottuja toimintakertomuksia ja yhdistyksen lehden vuosikertoja vuodesta 1890 alkaen, sekä erilaisia historiikkeja eri vuosikymmeniltä.

100–vuotishistoriikki Yhdistys julkaisi 100–vuotishistoriikin ”Käsityön ja pienteollisuuden parissa” vuonna 1868. Kirjoittamisesta vastasivat Yrjö Laine–Juva ja Matti Änkö apunaan yhdistyksen historiikkitoimikunta. Painosmäärä oli 1.000 kpl, joka sisälsi 100 numeroitua kappaletta lahjateoksiksi. Vuonna 2018 100–vuotishistoriikki julkaistaan myös sähköisenä tämän 150–vuotishistoriikin rinnalla.

Perinteisiä käsityöammatteja Yhdistys julkaisi 1980–luvulla kaksi tietokirjaa, joissa esitellään yhteensä 42 käsityöammattia. Kirjat ovat “Perinteisiä käsityöammatteja”, osat 1 ja 2. Ensimmäinen osa ilmestyi 1985 ja toinen 1988. Kirjoissa kuvataan eri käsityöammattien luonnetta, työtapoja, verstas– ja työympäristöä sekä koulutusmahdollisuuksia sanoin ja kuvin. Ensimmäisen teoksen tekstiosan on tehnyt Matti Räisänen ja toisen Helena Leiviskä.

114

Molempien kirjojen runsaan valokuva–aineiston takana on valokuvaaja Joel Nokelainen, joka on tehnyt 1970–luvulta lähtien merkittävän uran käsityöalojen tallentajana.

Hän teki myös paljon yhteistyötä yhdistyksen ja sen jäsenlehden toimituksen kanssa. “Opiskelen valokuvausta juuri siksi, että voisin, kun siihen on vain edellytyksiä, tarttua ohi kiitävään hetkeen, kulttuurilliseen näkymään, katoavaan ammattikuntaan”, Nokelainen kertoo Teollisuusuutisissa jo vuonna 1977.

Yhdistys jakoi 1980–luvulla kirjoja ilmaiseksi eri oppilaitoksiin ja kirjastoihin, jotta nuoret saisivat tietoa käsityöalojen koulutuksesta ja arjesta.

Perinteisiä käsityöammatteja –kirjoissa esitellyt ammatit ovat: Osa 1 Hammasteknikko, huonekalujen entisöijä, jalokivenhioja, kaivertaja, kelloseppä, kirjansitoja, kultaaja, kultaseppä, laboratoriolasinpuhaltaja, lasimaalausten valmistaja, leipuri, lukkoseppä, maalari, modisti, peruukin valmistaja, polkupyörän korjaaja, posliininmaalaaja, pukuompelija, puuseppä, seppä, suutari, vaatturi Osa 2 Harja– ja korityöntekijä, hopeaseppä, kaakeliuuninmuuraaja, kankaanpainaja, keraamikko, kirjaltaja, kivenhakkaaja, kosmetologi, kukansitoja, lasittaja, neuleentekijä, optikko, parturi–kampaaja, peltiseppä, satulaseppä, somistaja, turkkuri, valokuvaaja, verhoilija, viulunrakentaja Seuraavalla aukeamalla kansikuvissa Perinteisiä käsityöammatteja, osat 1 ja 2.

115

116

Perinteisiä–kirja 2

117

Tiedotustoiminta Julkaisutoimintansa lisäksi yhdistys on historiansa aikana tehnyt suunnattoman määrän tiedotustyötä käsityöammattilaisuuden ja pienteollisuuden hyväksi. Jo 1800–luvun puolella alkanut lehdistötiedottaminen laajeni muuttuvien aikojen myötä ensin radioon, sitten televisioon ja lopulta internetiin ja sosiaaliseen mediaan. Ajan hermoilla on siis pysytty aina, tässä muutama esimerkki vuosikymmenten varrelta.

Yhdistyksen radiokampanjasta kerrottiin Teollisuusuutiset -lehdessä 4/1969 seuraavaa:

ottamaan vastaan tiedusteluja ohjelman johdosta. Puheluja tuli toista sataa, paria lukuunottamatta aivan asiallisia.

Tässä Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistyksen aloitteesta ja avulla aikaansaadussa radio–ohjelmassa voitiin esitellä 25 ammattia tai alaa.”

“Tiistaina elokuun 26. päivä 1969 kuultiin radiossa toimittaja Harald Sundbergin kokoamia käsityö– ja palveluammatinharjoittajien sekä ammattioppilaiden haastatteluja.

Ohjelma oli tarkoitettu nuorille ammatinvalintaohjaukseksi. Haastattelujen lähettäminen päivän mittaan kello 9 ja 15 välisenä aikana sävelradiomusiikin lomassa takasi sen, että nuoriso kuunteli. Radiotaloon oli järjestetty puhelinpäivystys

Käsityöalojen ja -ammattilaisten esittelyä radiossa on toteutettu myös vuonna 2002 kun yhdistys teki yhteistyössä Pauligin Juhla Mokka -kahvin kanssa radiokampanjan Sävelradiossa ja esitteli 18 käsityöalojen ammattilaista.

Paulig mainosti samalla Juhla Mokka -kahvin käsityöläisiä, joissa mukana on ollut vuosien varrella myös useita yhdistyksen jäseniä.

Valistusta radiossa

Radiokampanjan oheen tehtiin käsityöaloja esittelevä kuvasarja.

Kampaaja oli yksi 25 ammatista mitä vuonna 1969 esiteltiin.

118

Paikallistelevision pauloissa ”Vuonna 1973 perustettu Helsinki Televisio on maan ensimmäinen paikallistelevisioyritys. Ohjelmatoimintaa Helsinki Televisio on harjoittanut kolme vuotta, tällä hetkellä se lähettää ohjelmaa jo kolmella kanavalla. Yrittäjän näkökulmasta katsoen paikallistelevisio on hyödyllinen — onhan se monipuolinen ja tehokas mainosväline yrittäjälle. Paikallistelevisio on vain opittava tuntemaan mainosvälineenä ja totuteltava sen käyttöön.”

Näin toteaa yhdistyksen puheenjohtaja, toimitusjohtaja Yngve Kvarnström. Helsingin Käsityö– ja Teollisuus yhdistys on Helsinki Television perustajaosakkaita ja toimitusjohtaja Kvarnström on yhdistyksemme edustajana Helsinki Television johtokunnassa. Näin kertoo yhdistyksen lehti Teollisuusuutiset numerossaan 3/1978.

Nettisivut

Facebook–sivut

Yhdistykselle perustettiin nettisivut vuonna 1999. Ne uudistettiin ja siirrettiin mobiilioptimoidulle Wordpressalustalle vuonna 2014. Yhdistyksen verkkosivuilla on esitelty yhdistystä, sen historiaa, toimintaa ja tarkoitusta.

Sivuilla on ylläpidetty myös jäsenmatrikkelia, ja vuodesta 2016 yhdistyksen sähköinen jäsenlehti on myös julkaistu siellä.

Yhdistykselle perustettiin tiedotusta varten Facebook -sivut kesäkuussa 2010. Ensimmäinen kirjoitus sivulla oli kiitosviesti yhdistyksen ystävämyyntiin osallistuneille.

Sosiaalista mediaa on käytetty tiedotuskanavana tapahtumien yhteydessä, mutta siellä on myös jaettu yhdistyksen jäsenistöä ja käsityöaloja koskevaa tietoa. Vuonna 2018 yhdistyksen Facebook -sivuilla on yli 1000 seuraajaa. Yhdistys ylläpitää myös vuonna 2012 perustettua Käsityö on Designia! -sivua, jolla on yli 700 seuraajaa.

119

120

ARKEA JA JUHLAA

121

Vuosijuhlat kautta aikain Yhdistyksen merkkivuosia on juhlittu eri vuosikymmeninä arvokkain menoin. Juhlat ovat antaneet mahdollisuuden yhdistyksen historian ja sen merkkihenkilöiden kunnioittamiseen, mutta myös mukavaan yhdessäoloon iloisissa merkeissä.

50–vuotisjuhla Helsingin Seurahuoneella

60–vuotisjuhla omissa tiloissa Fredrikinkadulla

Kesäkuun 13. päivänä 1918 oli Helsingin Käsityö– ja Tehdasyhdistys toiminut puolen vuosisadan ajan. Tätä merkkipäivää yhdistyksen elämässä ei kuitenkaan sodanjälkeisten levottomuuksien vuoksi silloin voitu viettää.

50–vuotispäivän vietto lykkääntyi seuraavaan vuoteen, jolloin huhtikuun 5. päivänä 1919 pidettiin juhlapäivälliset Helsingin seurahuoneella. Tilaisuuteen oli saapunut yhdistysten jäsenten kantajoukko sekä kutsuvieraita maan useimmista ammattiyhdistyksistä.

Yhdistyksen 60–vuotisjuhlia lykättiin yli vuodella jotta pystyttiin viettämään ne uudenuutukaisessa omassa huoneistossa Fredrikinkadulla. 60–vuotisjuhla ja oman huoneiston vihkiäiset pidettiin 26.10.1929. Juhlapäivänä talo oli juhlaliputettu ja yhdistyksen huoneisto runsaasti kukkasin koristeltu. Juhlasalin täytti klo 14 yli satalukuinen kutsuvierasten joukko. Orkesteri soitti, Viktor von Wright piti juhlapuheen ja luettiin Antti Rytköseltä tilattu kolmiosainen juhlaruno ”Kätten työn kunniaksi”, johon oli valtuuston puolesta pyydetty runoilijalta lukuisia korjauksia ennen kuin se hyväksyttiin osaksi juhlaohjelmaa. Juhlaillallinen nautittiin Kaisaniemen ravintolassa.

Ohjelmaan kuului kuorolaulua ja musiikkiesityksiä, ja juhlapäivänsä johdosta yhdistys sai uuteen huoneistoonsa lukuisia tavaralahjoituksia.

”Puheiden sarjan aloitti yhdistyksen puheenjohtaja, kunnallisneuvos Viktor von Wright, joka loi katsauksen ammattikuntien kehitykseen varhaisimmista ajoista alkaen sekä Keski–Euroopan maissa että meillä, selostaen sitä suurta yhteiskunnallista ja valtiollista merkitystä, joka niillä aikoinaan oli. Läsnäolijoille jaettiin suomen– ja ruotsinkielisenä maisteri K. V. Hopun kirjoittama ”Helsingin Käsityö– ja Tehdasyhdistyksen historia vv. 1868– 1918”. Päivällisen jälkeen jatkettiin rattoisaa yhdessäoloa lukuisine puheineen myöhään yöhön”, kertoo yhdistyksen toimintakertomus juhlasta.

122

75–vuotisjuhla Kalastajatorpalla 1943.

75–vuotisjuhla Kalastajatorpalla

Yhdistyksen 75–vuotisjuhlia vietettiin Kalastajatorpalla elokuun 22. päivä vuonna 1943, siis sota–aikana.

Päiväjuhlan pöytäkirjamerkinnän mukaan yhdistyksen sihteerin Urho Kopposen “juhlapuheen keskeytti n. 20 minuutin ajaksi ilmahälytys, jolloin kuultiin myöskin voimakasta ammuntaa”. Sama toistui illalla pidetyillä juhlapäivällisillä: “Virallisen puolen päätyttyä alkoi ilmahälytys, joka kesti n. 1 t. 15 min. ja jonka aikana juhlayleisö sai vierailla Kalastajatorpan kellarikäytävillä”, kuten pöytäkirja hyväntuulisesti kertoo.

123

100–vuotisjuhlan illallinen Kalastajatorpalla

110–vuotisjuhla Hotelli Marskissa

Yhdistyksen 100–vuotisjuhlallisuudet vietettiin 17.– 19.5.1968. Ruotsalaisen Kauppakorkeakoulun aulassa pidettiin kaksipäiväinen työ– ja tuotenäyttely, jossa oli koko päivän eri alojen työnäytöksiä. Juhlavastaanotto pidettiin Oltermanni–killassa ja päiväjuhla 18.5.1968 Ruotsalaisen kauppakorkeakoulun juhlasalissa. Juhlaillallinen nautittiin Kalastajatorpalla, tällä kertaa vältyttiin kuitenkin ilmahälytyksiltä. Seuraavana päivänä tehtiin vielä opastettu retki Suomenlinnan nähtävyyksiin.

Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistyksen 110–vuotista toimintaa juhlittiin marraskuun 2. päivänä 1978 hotelli Marskin suojissa. Juhlakokouksessaan kutsui yhdistyksen valtuusto yhdistyksen kunniajäseneksi 84–vuotiaan taidetakojamestari Antti Hakkaraisen.

Vaikka juhlia vietettiin “perhepiirissä” olivat lukuisten järjestöjen edustajat saapuneet onnittelemaan yhdistystä.

Juhlaillallisilla, joille osallistui 120 henkilöä, piti tervehdyspuheen yhdistyksen puheenjohtaja Yngve Kvanström, ”lausuen läsnäolijat tervetulleiksi tilaisuuteen luonnehtien muutamin sanoin juhlivan yhdistyksen suorittaman pitkän päivätyön merkitystä jäseniensä etujen valvojana”.

Katsauksen yhdistyksen historiaan suoritti toiminnanjohtaja Pauli Norhomaa, ja juhlapuheen piti kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Pentti Poukka. Illan kevyestä ohjelmasta vastasi Huumorhumppa –yhtye.

100–vuotisjuhlan kunniaksi teetettiin myös juhlaplaketti, josta voi lukea lisää sivulta 131.

Yhdistyksen 110-vuotisjuhlassa puheenjohtaja Kvarnström (keskellä) ja toiminnanjohtaja Norhomaa (vasemmalla) vastaanottavat Helsingin Kauppakamarin lahjaksi antamaa Helsinki -aiheista grafiikkaa.

124

125–vuotisjuhlan kaksipäiväiset juhlallisuudet 125–vuotisjuhlallisuudet 23.9.1993 alkoivat seppeleenlaskulla yhdistyksen pitkäaikaisimman puheenjohtajan Viktor von Wrightin haudalle. Sen jälkeen valtuusto kokoontui juhlakokoukseen, jonka päätteeksi paljastettiin silloisen valtuuston puheenjohtajan Pentti Katajamäen muotokuva. (Lue lisää muotokuvista sivulta 140.)

Juhlallisuudet jatkuivat seuraavana päivänä ensin päivätilaisuudella Helsingin yliopiston suuressa juhlasalissa.

Teollisuusuutisen kertoo, että ”ylevät musiikkiesitykset, arvovaltaiset puheenvuorot ja yleisön juhlallinen mukanaolo muodostivat ikimuistoisen elämyksen.”

Juhlapuheita pitivät mm. puheenjohtaja Lars Nordberg, eduskunnan puhemies Ilkka Suominen ja Helsingin ylipormestari Kari Rahkamo. 125–vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä pidettiin myös Pohjoismainen kokous. Juhlaillallinen nautittiin kansainvälisessä seurassa Kalastajatorpalla.

Yhdistyksen 125-vuotisjuhlan päätteeksi laulettiin Maamme-laulu Kaartin soittokunnan säestyksellä.

Puheenjohtaja Lars Nordberg avasi puheellaan yhdistyksen 125-vuotisjuhlan Helsingin yliopiston suuressa juhlasalissa.

125

150–JUHLAILLALLINEN PAASITORNISSA 2018

Ohjelmallinen juhlaillallinen järjestettiin lauantaina 3.2.2018 klo 18 alkaen Paasitornin juhlasalissa Helsingissä. Kaiken kaikkiaan 140 yhdistyksen jäsentä ja yhteistyökumppania oli mukana juhlistamassa yhdistyksen 150 –vuotista taivalta.

Keskustan alueen juhlatiloja oli kartoitettu huolellisesti juhlavuoden järjestelyistä vastaavan työryhmän kanssa.

Paasitorni valikoitui juhlapaikaksi sopivan kokonsa ja sijaintinsa vuoksi, mutta myös siksi että sen upean jugend– tyylisen salin seinäreliefit ja –maalaukset kunnioittavat eri käsityöaloja. Sieltä löytyy myös Viktor Von Wrightin, yhdistyksen pitkäaikaisen puheenjohtajan (vuosina 1908–1934), mukaan nimetty kokoustila.

Paasitorni kaunis jugend-tyylinen sali juhlavalaistuksessaan.

126

Ilta alkoi valtuuston ryhmäkuvauksella Paasitornin jykevässä portaikossa. Ryhmäkuva pääsee osaksi pitkää historiaa, sillä varhaisin tunnettu valtuuston ryhmäkuva on yli sadan vuoden takaa vuodelta 1916.

Kuvauksen jälkeen muu juhlaväki saapui pikkuhiljaa Paasitornin aulaan, jossa ensimmäinen tunti vietettiin vapaamuotoisen seurustelun ja kuohuviinitarjoilun merkeissä. Sitten siirryttiin yläkertaan, jossa juhlatilan ovien avautuessa sinfoniaorkesteri Helsingin Työväen Orkesteri soitti juhlavaa sisääntulomusiikkia vieraiden asettuessa paikoilleen pöytiin. Juhlatilan upeat valko–vihreät kukka–asetelmat oli tehnyt yhdistyksen valtuuston floristijäsen Janne Pykälä.

Yhdistyksen valtuuston jäsenet ja seniorit ryhmäkuvassa Paasitornin portaikossa ennen juhlan alkamista.

127

Puheita ja kuohuvaa Yhdistyksen puheenjohtaja Ilkka Tuominen piti tervetuliaispuheen juhlaväelle. Puheessa todettiin: ”Yhdistyksemme jäsenyritykset ovat kasvaneet Helsingin mukana ja muokanneet kaupungin muodostumista luomalla rakennuskantaa, palveluita sekä kaikkea sitä, mitä kaupunki on 150 vuoden aikana kasvaakseen tarvinnut. Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistyksen toiminta on siis kehittänyt käsityöammattien toimintaa jo kolmella vuosisadalla.”

Puheenjohtajan tervehdyssanojen jälkeen näytettiin yhdistyksen 150–vuotisesta historiasta kertova video, joka oli juhlan jälkeen katsottavissa myös yhdistyksen nettisivuilta.

Juhlapuheen piti sisäministeri Paula Risikko, joka puhui arvostavasti ja mielenkiintoisesti käsityötaidon ja pienyrittäjyyden merkityksestä yhteiskunnassa. Helsingin kaupungin apulaispormestari Pia Pakarinen toi kaupungin onnittelut yhdistykselle. Opetushallituksen edustaja opetusneuvos Hanna Ketonen puhui lämpimästä yhteistyöstämme ja onnitteli yhdistystä.

Kolmen ruokalajin illallinen kiisi ohi joutuisasti vapautuneen puheensorinan ja musiikkiesitysten saattelemana.

Helsingin Työväen Orkesteri soitti klassista musiikkia

koko ruokailun ajan, ja sai muutamaan kappaleeseen solistikseen sopraano Laura Pyrrön. Myöhemmin viulisti Zoltan Takacs esitti riemastuttavan kimaran virtuoottista musiikkia, joka huipentui onnittelulauluun yhdistykselle.

Ystävien seurassa Koko illan tunnelma oli juhlava, mutta myös rentoutuneen iloinen, oltiinhan juhlimassa kaikille tärkeää yhteistä asiaa. Vieraina oli niin yhdistyksen valtuustolaisia kuin jäseniäkin, ja valtuuston seniorijäsenten edustus oli ilahduttavan runsasta. Lisäksi paikalla olivat yhtä lukuun ottamatta kaikkien pohjoismaisten pääkaupunkien käsityöyhdistysten edustajat ja lukuisia suomalaisia järjestöjä.

Illallisen jälkeen oli onnittelujen ja lahjojen aika. Tervehdyksensä toivat Pohjoismaisten järjestöjen lisäksi Helsingin Mestarikilta, Mestarikiltaneuvosto, Viktor Julius von Wright –ritaristo, Forssan Seudun Käsityö– ja Teollisuusyhdistys, Helsingin Verhoilijamestarit, Suomen Verhoilijamestarien Liitto, Suomen Kultaseppien Liitto, Haute Coiffure Francaise Suomen osasto ja Pääkaupunkiseudun hiusyrittäjät.

Loppuillasta Jazz Monsters Quartet soitti tanssimusiikkia.

Hilpeissä tunnelmissa ilta jatkui vielä myöhään yöhön.

Sisäministeri Paula Risikko piti juhlapuheen ja toi valtionvallan onnittelut.

128

Opetusneuvos Hanna Ketonen toi Opetushallituksen onnittelut ja tervehdyksen 150-vuotiaalle yhdistykselle.

Juhlassa esiintymisillään ihastuttivat sopraano Laura Pyrrö ja viulisti Zoltan Takacs.

129

Yhdistyksen logo, mitalit, plaketit ja käädyt Yhdistyksen käyttämä tunnus eli logo on muuttunut vuosien varrella alkuperäisestä ja nykyinen käytössä oleva on peräisin vuodelta 1973. Yhdistys on teettänyt juhlavuosiensa kunniaksi kaksi mitalia eli plakettia, joissa kuvastuu yhdistyksen historia.

Yhdistys on osallistunut myös kaupungin pormestarin käätyihin ja lahjoittanut piispalle sauvan.

Yhdistyksen logo Heraldikko Kaj Kajander suunnitteli 1973 Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistykselle uuden logon, josta samalla valmistettiin puheenjohtajalle kaulakäädyt. Logossa kaupunginvaakunan venettä kantavat kädet kuvaavat käsityötä ja palveluammatteja, tunnuksen kulmikkuus ja veneen ”purje” teollisuutta. Puheenjohtajan kaulariipuksen valmisti Westerback Oy. Nykyään logoa käytetään kaikessa yhdistyksen materiaaleissa ja se on kuvattuna myös yhdistyksen standaarissa.

130

Vasemmalla yhdistyksen vanhin logo, jota muutettiin 1920-luvulla ja nykyinen logo on vuodelta 1973.

100-vuotismitali HKTY 100-vuotismitali on Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistyksen sadannen toimintavuoden kunniaksi lyöty plaketti. Vanhaa käsityötaitoa symbolisoi kivikautinen taltta taustanaan Helsingin alue. Nykyajan tekniikkaa kuvaa aluetta maan puolelta rajaava hammasratas. Halkaisijaltaan 70 mm suuruisen plaketin on suunnitellut taitelija Osmo Oksanen ja valmistanut Westerback Oy. Sitä on tehty 100 kpl numeroituna.

125-vuotismitali HKTY 125-vuotismitalin ”Pitkä tie” suunnitteli kultaseppä, kaivertaja, taitelija sekä arvostettu medaljööri Lasse Sammallahti, joka myös valmisti sen lyömiseen tarvittavat työkalut eli stanssit. Ainoastaan tekstit on kaiverrettu koneella, kaikki muu on käsinkaiverrettu joko suoraan stanssiin tai punsseliin, jolla kuvat lyötiin stanssiin. Mitali on tompakkia (sinkin ja kuparin seosta) ja sitä on lyöty 205 kpl, joista 100 on numeroitu. Mitalit valmisti Kääty Oy, joka on edelleen yhdistyksen jäsenyritys.

Mitalin etupuolella merestä nouseva monisärmäinen puu

kuvaa käsityö- ja teollisuuskulttuurin kehitystä. Puun kasvaminen aallonpohjasta kuvaa yhdistyksen perustamisajankohtaa, jolloin ihmisiä kuoli runsaasti nälkään ja sairauksiin. Aaltokuvion yllä on Helsingin Tuomiokirkko. Reunaa kiertää yhdistyksen nimi ja ikä.

Mitalin taustapuoli kuvaa yhdistyksen pitkää taivalta. Sen alussa kuvataan Helsingin maistraatti ja vuosiluku 1868, ja tien varrella yhdistyksen viimeisimmäksi rakennuttama teollisuustalo ja vuosiluku 1993. Yläpinnassa on yhdistyksen logo.

131

Pormestarille kultaiset käädyt

Helsingin kaupunginjohtaja, oikeustieteen tohtori Antti Tulenheimo ylipormestarin käädyt kaulassaan.

Lars Nordbergin ollessa yhdistyksen puheenjohtajana vuonna 1991 hän sai kutsun pormestari Raimo Ilaskiveltä kaupungin järjestämään kiitosjuhlaan Vanhalle raatihuoneelle. Kävi ilmi, että oli kulunut 50 vuotta siitä kun Helsingin kaupunginjohtajalle oli vuonna 1941 lahjoitettu kultaiset käädyt. Niiden ketjuosassa on kuvattu 27 käsityöalan tunnukset. Alimpana ketjussa on mitali, jossa on Helsingin vaakuna. Lahjoituksen aloitteen tekijänä oli ollut Helsinki -seura ja lahjoittajien joukossa myös yhdistys. Pormestari Raimo Ilaskivi totesi, että kaupunki ei ollut sotatilan vuoksi esittänyt kiitosta saamastaan lahjasta.

Nyt hän kiitti yhdistystä ja tarjosi kokkarit.

Kuvaaja Aarne Pietinen Oy, 1943.

Museovirasto - Musketti.

Käädyistä ei ole yhdistyksen 100-vuotishistoriikissa mainintaa, ja epäilemättä lahjoitus on sodasta johtuen jäänyt kirjaamatta pöytäkirjoihin.

132

Piispan sauva Helsingin hiippakunnan tultua perustetuksi keväällä 1959 heräsi yhdistyksessä ajatus piispansauvan lahjoittamisesta vastanimitetylle piispalle. Sauvan pää valmistettiin hopeasta kultaseppäkoulussa Pentti Mäen laatiman luonnoksen mukaan. Sen keskeisenä aiheena on laiva, joka kiinnitettynä aaltoja kuvaaviin haarakkeisiin. Sauva luovutettiin Suurkirkossa piispan virkaanastujaistilaisuudessa 8.11.1959. Piispansauva on edelleen Helsingin piispan tunnus.

Helsingin piispa Aarre Lauha vuonna 1965 yhdistyksen lahjoittama piispansauva kädessään.

Kuvaaja Kuvasiskot, 1965. Museovirasto - Musketti

133

Muu jäsentoiminta ja matkat Yhdistys järjestää toimintaa jäsenille hyvin vaihtelevasti ja jäsenistöä kuunnellen. Tapaamisten tarkoitus on koota ihmisiä yhteen ja viettää aikaa toisiin tutustuen ja ajatuksia vaihtaen sekä käydä tutustumassa mielenkiintoisiin kohteisiin, mihin ei usein yksityishenkilönä pääsisikään.

Itsenäisyyspäivän juhla

Rapujuhlat

Suomen itsenäisyyttä on juhlittu yhdistyksen jäsenten ja yhteistyökumppanien kesken vuodesta 1997 alkaen.

Silloin valtuuston ja johtokunnan jäsen Juha Sandqvist kutsui valtuuston jäsenet kotiinsa Tikkurilaan. Seuraavana vuonna juhla järjestettiinkin jo yhdistyksen toimistotiloissa Hernesaaressa ja tästä eteenpäin lähes vuosittain.

Ainut poikkeus oli vuosi 2016 jolloin juhla jätettiin väliin säästösyistä. Vuonna 2017 juhla jälleen järjestettiin, juhlittiinhan silloin 100-vuotiasta itsenäistä Suomea.

Yhdistyksellä on rapujuhlia vietetty ennenkin, ainakin 1980-luvulla, mutta 2016 alettiin jäsenten toivomuksesta järjestää rapujuhlia uudestaan. Illanvieton tarkoituksena on, että uudet sekä vanhat jäsenet tapaavat ja tutustuvat toisiinsa rennoissa merkeissä. Kokousten jälkeen jäsenistöllä on luonnollisesti kiire koteihinsa pitkän työpäivän jälkeen mutta rapujuhlassa maltetaan istua iltaa vielä pitkään virallisen ohjelman päätyttyä. Myös tämän kaltaisia tapahtumia tarvitaan. Rapujuhlasta tullee perinne koska sitä on järjestetty myös vuosina 2017 ja 2018. Juhlat on järjestetty yhdistyksen toimistotiloissa.

Maistuvat saksiniekat on hyvä syy kokoontua ja viettää aikaa mukavassa seurassa.

Juhla on suosittu tilaisuus ja se saa jäsenistöä liikkeelle sankoin joukoin. Osallistujia on vuodesta riippuen ollut viidestäkymmenestä lähes sataan henkilöön. Vuonna 2008 juhlimme samalla myös 140-vuotiasta yhdistystä.

Juhlassa on kuultu puheenjohtajan juhlapuhe, laulu- ja musiikkiesityksiä, muistettu ansioituneita yrittäjäjäseniä ja nautittu seisovan pöydän antimista sekä nostettu juhlavasti malja itsenäiselle isänmaalle. Pöydille laitetut valkoiset liinat, kauniit kukka-asetelmat ja kynttilät ovat nostattaneet juhlatunnelmaa. Yhdistys on tarjonnut illan jäsenistölle eli maksua ei ole peritty. Maamme-laulu päättää aina juhlan.

Rapujuhlijat vuonna 2016.

134

Kurssit, koulutukset

Jäsenillat ja muut tutustumiskäynnit

Yhdistys on järjestänyt erilaisia kursseja koko toimintansa ajan. 2000-luvulla niitä on järjestetty jäsenten toivomusten mukaan hyvin vaihtelevasti, milloin aiheet ovat olleet selkeästi yritystoimintaa tukevia jäsenistölle räätälöityjä kursseja kuten pienesineiden valokuvaus ja kuvankäsittely, kotisivujen perustaminen ja ylläpito tai sosiaalisen median haltuunotto. Toisaalta kysyttyjä ovat myös viihteellisemmät aiheet missä tarkoituksena on tavata toisia yrittäjiä mukavan teeman merkeissä mm. sushin valmistuskurssit. Myös ensiapukursseja on pidetty useana vuonna.

Jäsenistön kesken suosittuja ovat olleet erilaiset kokoontumiset vaihtuvien teemojen mukaisesti. Kiitosta yhdistys on saanut, että se järjestää tilaisuuksia mihin on helppo osallistua ja vain ilmoittautua mukaan kun kaikista järjestelyistä on huolehdittu jäsenten puolesta.

Teatterivierailuilla käydään 1-2 kertaa vuodessa katsomassa esityksiä toiveiden mukaan, välillä myös tutuen teatterin kulisseihin. Opastettuja kierroksia järjestetään kulttuurikohteisiin, näyttelyihin ja museoihin. Retkillä ja matkoilla yritysvierailut ovat päivän kohokohtia. Jäsenyrityksiin järjestetään myös säännöllisesti tutustumisia.

Kaikkineen yhdistys kuuntelee jäsenistöä ja järjestää ohjelmaa ja toimintaa toivomusten ja vinkkien perusteella.

Yhdistys palkitsi Itsenäisyyspäivän juhlassa 2015 toiminnassa mukana olevia yrittäjiä. Suomen Yrittäjien Timanttiristin 30 vuoden yrittäjätoiminnasta sai valokuvaaja Juha Reunanen.

Yhdistys palkitsi myös pitkäaikaisesta yhdistyksen jäsenyydestä yritykset Jäljentämö Jokela, Nurmileipä ja Pelti- ja Rautatyö. Huomiosoituksia vastaanottamassa vasemmalta valokuvaaja Juha Reunanen, Jäljentämö Jokelasta Aila Nora, Nurmileivästä Kari Ape, Pelti- ja Rautatyöstä Marjo Veitonmäki ja isänsä Juha Sandqvist.

135

Kesäretket ja muut matkat

Matkat ja retket ovat kuuluneet aina osana yhdistyksen toimintaa. Yhden päivän mittaisella kesäretkellä tutustumme kotimaan kulttuuri- ja yrityskohteisiin sekä mieleenpainuviin nähtävyyksiin.

Yhdistys on matkannut runsaslukuisena myös ulkomaille jäsenistön kesken. Matkustettu on lähinnä Euroopassa mutta myös kaukomailla, vuonna 1973 Keniaan ja 1974 Thaimaahan.

2000-luvulla ulkomaanmatkat ovat lähinnä olleet valtuuston matkoja kun on lähdetty aina tammikuussa Talvi- ja opintopäiville. Vuodesta 2011 lähtien matkan ajankohta on ollut maalis-huhtikuussa koska silloin Keski-Euroo-

Opintopäivillä 2018 Italiassa tutustuimme Spilimbergon mosaiikkikouluun – maailman ainoaan pelkästään mosaiikkiin erikoistuneeseen kouluun.

136

passa mihin matkat lähes aina ovat suuntautuneet, on ollut jo hieman lämpimämpää keväistä säätä kuin keskellä kylmintä talvea. Vuonna 2008 matkustimme poikkeuksellisesti koko jäsenistön kesken kesäretkelle Berliiniin.

Vuodesta 2018 alkaen valtuuston päätöksellä matkat ovat olleet avoimia koko jäsenistölle ja ensimmäinen Opintomatka silloin suuntautui syyskuussa Venetsiaan. Matka oli muutenkin historiallinen koska se järjestettiin yhdessä Helsingin Mestarikillan kanssa. Tai tarkalleen ottaen yhdistys osallistui killan järjestämälle matkalle. Matkalla oli yhteensä 31 osallistujaa, joista 20 yhdistykseltä ja lopuista killan matkustajista osa oli myös yhdistyksen jäseniä.

Viereisellä sivulla yhdistyksen ryhmä kesäretkellä Berliinissä 2008.

YHDISTYKSEN MATKAT: Yhdistyksen opintopäivät: 2018 Venetsia ja Veneton alue, Italia Valtuuston talvi- ja opintopäivät: 2017 Vierumäki, peruttu vähäisen osallistujamäärän takia 2016 Krakova, Puola 2015 Bryssel, Belgia 2014 Praha, Tsekki 2013 Lappeenranta 2012 Budapest, Unkari 2011 Wien, Itävalta

Yrittäjämatkat: 1998 Liettua 1998 Italia, Firenze ja Siena 1997 Tukholma

2010 Tukholma, Ruotsi

Yhdistyksen matkat:

2009 Tallinna, Eesti

2008 Berliini, kesäretki

2008 Vierumäki

1989 Hampuri

2007 Harriniva

1980 Milano ja Venetsia

2006 Tampere

1977 Tallinna

2005 Naantali

1975 München, messumatka

2004 Haapsalu, Eesti

1974 Thaimaa, Bangkok ja Pattaya

2003 Pariisi, Ranska

1973 Kenia

2002 Pietari, Venäjä

1972 Gran Canaria, Rhodos, Pariisi

2001 Tallinna, Eesti

1971 Teneriffa

2000 Turku

1970 Teneriffa

1996 Tampere

1964 Espanja keväällä

1995 Aulanko

1964 Lontoo syksyllä

137

138

HENKILÖT

139

Muotokuvat Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistykselle on 150 vuoden aikana kertynyt merkittävä muotokuvakokoelma. Yhdistys on maalauttanut useista johtohenkilöistään muotokuvat, jotka koristavat yhdistyksen toimitilojen seiniä Hernesaaressa.

Muotokuvien esittely

Kaikkein vanhimmat neljä muotokuvaa 1800-luvun puolivälistä eivät kuitenkaan ole yhdistyksen maalauttamia.

Kaksi näistä kuvaavat yhdistyksen ensimmäistä puheenjohtajaa (1868–70), läkkiseppämestari Adolf Fredric Bergmania ja hänen poikaansa Frans Edvard Bergmania.

Maalaukset ovat vuodelta 1853 ja ne ovat tunnetun 1800luvun muotokuvamaalarin J. E. Lindhin (1793–1870) käsialaa. Ne on löytänyt ja lahjoittanut yhdistykselle vuonna 1943 silloinen puheenjohtaja Ilmari Helle. Näin aikalainen muistelee maalausten tekijää: ”Yksinäisiä muotokuvia näki kuitenkin siellä täällä, sillä juuri siihen aikaan ”konferfeijari” Johan Erik Lindh maalasi niitä satakunta vuodessa maan ja erityisesti Helsingin asukkaiden tarpeiksi. [...] Nämä Lindhin muotokuvat ilmaisivat tosin tekijänsä taiteellisten lahjojen puutetta, ne olivat jäykkiä ja ilmeettömiä, mutta niillä oli se suuri etu, että ne olivat hyvin malliensa näköisiä, usein – jos sen uskallan sanoa? – suuremmassa määrin kuin nykyajan kuuluisien mestarien työt mielestäni ovat. Lisäetuna oli niiden halpuus, joten ne korvasivat nykyajan valokuvat. Kokovartalokuvat maksoivat vain viisitoista hopearuplaa ja pienemmät kymmenen eli yhtä paljon kuin taulujen leveät kullatut kehyksetkin.” 1) Lindh on selvästi ollut hinnoittelussaan johdonmukainen: Yhdistyksen 100-vuotishistoriikki kertoo, että Bergman olisi maksanut muotokuvastaan 30 ruplaa, 15 maalauksesta ja 15 kehyksistä.

140

Juonikas leipuri Kaksi kokoelman vanhinta muotokuvaa esittävät molemmat leipuri Herman Silferbergiä (1801–52). Niiden tekijästä ei ole tietoa, mutta tyyli muistuttaa myös J.E. Lindhiä. Aikakirjat eivät kerro, kuinka ja miksi nämä taulut ovat päätyneet yhdistykselle. Sen sijaan tiedetään jotakin mallista, joka kuoli 16 vuotta ennen yhdistyksen perustamista: ”Leipuri Silferberg piti torilla kahta kojua, vaikka hänellä oli oikeus vain yhteen, ja lisäksi molemmissa myi leivän ohella kaljaa ja muita elintarvikkeita vastoin asetuksien selviä määräyksiä.” 2) Kokoelma saa alkunsa Yhdistyksen toimesta maalautetut ensimmäiset muotokuvat valmistuivat yhdistyksen saavutettua jo yli 70 vuoden iän: Raatihuoneen vuokralaisena yhdistyksellä ei ollut mahdollisuutta koristaa seiniä mielensä mukaan, mutta kun omat tilat valmistuivat vuonna 1929 Kansakoulukatu 10:een, tuli ripustaminen mahdolliseksi ja muotokuvakokoelman kartuttaminen alkoi.

Vuonna 1939 paljastettiin yhdistyksen historian pitkäaikaisimman puheenjohtajan, kunnallisneuvos Viktor von Wrightin (puh.joht. 1908–1934) muotokuva, jonka oli maalannut Albert Gebhard. Tämä muotokuva ei ole enää yhdistyksen kokoelmassa, sillä se luovutettiin vuonna 1950 Käsiteollisuusliitolle. Teoksen tilalle sijoitettiin taiteilija Antti Lindeblomin kopio eräästä toisesta Albert Gebhardin maalaamasta von Wrightin muotokuvasta.

Vuonna 1939 paljastettiin myös talousneuvos K. F. Puromiehen (puh.joht. 1934–1938) muotokuva, jonka senkin on maalannut Antti Lindeblom.

Sota-ajan maalaukset Varsinaisen sysäyksen yhdistyksen muotokuvien hankinnoille antoi yhdistyksen 75-vuotisjuhlat vuonna 1943.

Silloin paljastettiin entisten puheenjohtajien insinööri Hugo Lindebergin (puh.joht. 1906–1907), tehtailija G. W. Sohlbergin (puh.joht. 1907–1908) ja tehtailija Ilmari V. Helteen (puh.joht. 1937–1947) muotokuvat, jotka on maalannut Antti Lindeblom. (Lue lisää 75-vuotisjuhlan dramaattisista tapahtumista sivulta 123.)

Pula-ajan tyyliä Vuonna 1946 yhdistyksen valtuusto päätti tilata taiteilija Antti Lindeblomilta kahden alkuaikojen puheenjohtaja G. U. Sandberg (puh.joht. 1870–1871) ja lasitusmestari Richard Heimberger (puh.joht. 1871–1880). Vuonna 1949 maalautettiin Lindeblomilla lisäksi puuseppämestari J. W. Alanderin (puh.joht. 1880–1883) ja kirjansitoja J. Th. Lagerbohmin (puh.joht. 1883–1885) muotokuvat.

Kaikki nämä neljä muotokuvaa on maalattu tietenkin valokuvien mukaan. Kuvien kehykset ovat 1940-luvun pula-ajan tyyliä.

heidän työnsä onnistumisesta.”

Kvarnströmin muotokuvan on maalannut taidemaalari Kirsti Rein ja siinä puheenjohtaja kantaa yhdistyksen puheenjohtajan kaulaketjua, jonka taiteilija, heraldikko Kaj Kajander oli vuonna 1973 suunnitellut ja Westerback Oy valmistanut. (Lue lisää sivulta XX.) Toimitusjohtaja Norhomaan muotokuvan on maalannut yhdistyksen valtuuston jäsen, talousneuvos maalarimestari Eino Pilvi.

Katajamäki ja Nordberg Syyskuun 23. päivänä 1993 pidettävässä yhdistyksen valtuuston 125-vuotisjuhlakokouksessa paljastettiin valtuuston pitkäaikaisen puheenjohtajan, talousneuvos, verhoilijamestari Pentti Katajamäen (valtuuston puh.joht.

1969–1994) muotokuva, jonka on maalannut taiteilija Beryl Furman-Mörtengren.

Silloinen puheenjohtaja Lars Nordberg totesi paljastamisen jälkeen, että ”taiteilija on onnistunut tuomaan esille Pentille tyypillisen ilmeen silloin, kun hän juuri on aikeissa sanoa jotakin rauhalliseen ja painokkaaseen tapaansa.”

Vuonna 1950 yhdistys maalautti pitkäaikaisen valtuuston jäsenen ja varapuheenjohtajan, teollisuusneuvos A. Hj. Leppälän (varapuh.joht. 1939–1949) muotokuvan, jonka myös on maalannut Antti Lindeblom.

Kesäkuun 6. päivä 1996 paljastettiin yhdistyksen toimitiloissa Hernesaaressa yhdistyksen kunniapuheenjohtaja, hammasteknikkomestari Lars Nordbergin (puh.joht.

1989–1998, kunniapuheenjohtaja 1999–2010) muotokuva. Sen on maalannut kultaseppä, kaivertaja Lasse Sammallahti, myös yhdistyksen jäsen. Muista puheenjohtajista poiketen Nordberg on kuvattu työpöytänsä ääressä hammasteknikon valkoisessa työasussa.

1950- ja 60-luvut

Uusin muotokuva

OItermanni-Killassa vuonna 1958 järjestetyssä tilaisuudessa paljastettiin yhdistyksen entisten puheenjohtajien, talousneuvos A. T. Erosen (puh.joht. 1947–1951) ja kauppaneuvos Toivo Nupposen (puh.joht. 1951–1957 ja 1961–1970) muotokuvat, jotka on maalannut muotokuvamaalari Olavi Tarkkonen. Vuonna 1965 maalautettiin ja paljastettiin niin ikään OItermanni-Killassa entisen puheenjohtajan, kiinteistöneuvos Olavi Karasuon (puh. joht. 1962–1965) muotokuva hänen 60-vuotispäivänsä johdosta. Sen maalasi taiteilija Matti Taskinen.

Yhdistyksen muotokuvakokoelma sai viimeisimmän maalauksensa, kun itsenäisyyspäivän juhlassa 6. joulukuuta vuonna 2010 paljastettiin valtuuston puheenjohtajan tehtävästä seniorijäseneksi siirtyneen Kari Apen muotokuva.

Kari Ape toimi valtuuston puheenjohtajana 15 vuotta sekä valtuuston jäsenenä 33 vuotta ja johtokunnassa 29 vuotta. Muotokuvan maalasi taidemaalari Annu Kapulainen, joka oli myös itse paikalla tilaisuudessa. Juhlapuheen piti valtuuston uusi puheenjohtaja Marjo Veitonmäki.

Ihastuksen hyminää Tämän jälkeen kului lähes vuosikymmen seuraavien muotokuvien maalauttamiseen. Toukokuun 5. päivänä 1974 Hotelli Marskissa järjestetyssä tilaisuudessa paljastettiin yhdistyksen silloisen puheenjohtajan, optikkomestari Yngve Kvarnströmin (puh.joht. 1971–1988, kunniapuh. joht. 1989) sekä yhdistyksen silloisen toimitusjohtajan Pauli Norhomaan (toim. joht. 1959–1979) muotokuvat.

Kumpikin henkilö oli juuri täyttänyt samana keväänä 60 vuotta. Teollisuusuutiset kertoo, että paikalla oli paitsi toista sataa yhdistyksen jäsentä, myös molempien muotokuvien taidemaalarit, ja että ”maalauksia peittäneiden verhojen poistamisen jälkeen välittömästi yleisön keskuudesta kohonnut ihastuksen hyminä lienee paras osoitus

Suuren osan yhdistyksen muotokuvien kehyksistä on tehnyt yhdistyksen valtuuston jäsenenä vuosina 1960–1980 toiminut kultaajamestari Reino Savolainen tai hänen tyttärensä Ritva Savolainen, joka on toiminut valtuustossa 1990–2010. Kehystyksiä on tehnyt myös kolmaskin valtuuston jäsen, kultaajamestari Harri Virtanen, Kultaus- ja Kehysliike Virtanen mm. Kari Apen muotokuvan kehykset.

Muotokuvat esitellään seuraavilla sivuilla ja ne on kuvannut tätä historiikkia varten valtuuston jäsen valokuvaaja Juha Reunanen.

Edellisen aukeaman valokuvassa tehtailija Viktor Julius von Wright 1880-luvulla (valokuva Daniel Nyblin).

141

Leipuri Herman Silferberg

142

Leipuri Herman Silferberg

143

Yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja (1868–70) läkkiseppämestari Adolf Fredric Bergman

144

Frans Edvard Bergman

145

Insinööri Hugo Lindeberg (puh.joht. 1906–1907)

146

Tehtailija G. W. Sohlberg (puh.joht. 1907–1908)

147

Yhdistyksen historian pitkäaikaisin puheenjohtaja, kunnallisneuvos Viktor von Wright (puh.joht. 1908–1934)

148

Tehtailija Ilmari V. Helle (puh.joht. 1937–1947)

149

Talousneuvos A. T. Eronen (puh.joht. 1947–1951)

150

Kauppaneuvos Toivo Nupponen (puh.joht. 1951–1957 ja 1961–1970)

151

Kiinteistöneuvos Olavi Karasuo (puh.joht. 1962–1965)

152

Optikkomestari Yngve Kvarnströmin (puh.joht. 1971–1988)

153

Yhdistyksen toimitusjohtaja Pauli Norhomaa (toim. joht. 1959–1979)

154

Talousneuvos, verhoilijamestari Pentti Katajamäki (valtuuston puh.joht. 1969–1994)

155

Hammasteknikkomestari Lars Nordberg (puh.joht. 1989–1998)

156

Kari Ape (valtuuston puh.joht. 1995–2009)

157

158

YHDISTYS TÄNÄ PÄIVÄNÄ

159

Johtokunnan toimintaa Yhdistyksen puheenjohtaja erikoishammasteknikko Ilkka Tuominen kertoo puheenjohtajakautensa johtokunnan päätöksistä ja yhdistyksen toiminnasta vuodesta 2005 alkaen omin sanoin.

Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistyksen historiaa puheenjohtajakaudeltani

Yhdistyksen puheenjohtaja Ilkka Tuominen lausuu tervehdyssanat 150-vuotisjuhlassa.

Edellisellä aukeamalla johtokunta vuonna 2018 yhdistyksen 150-vuotisjuhlassa Paasitornin portaikossa. Kuvassa eturivissä vasemmalta yhdistyksen toiminnanjohtaja Maria Ampuja, puheenjohtaja Ilkka Tuominen ja valtuuston puheenjohtaja Marjo Veitonmäki. Takana vasemmalta Janne-Caro Pykälä, Leena Vajanto, Liisa Saarni, Jorma Lunden, Harri Virtanen, Petri Valve ja Hilkka Stenberg. Kuvasta puuttuu Jukka Isotalo.

160

Minulla oli etuoikeus tulla valituksi Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistyksen puheenjohtajaksi sen 137. toimintavuoden alussa 2005. Yhdistyksen kunniapuheenjohtaja, hammasteknikkomestari Lars Nordberg kysyi loppuvuodesta 2004 halukkuuttani olla ehdolla yhdistyksen puheenjohtajaksi. Harkittuani vastasin, että olen käytettävissä tämän perinteikkään yhdistyksen puheenjohtajan tehtävään.

Tässä historiankatsauksessa tarkoituksenani on kertoa puheenjohtajakauteni olennaisimpia tapahtumia omin sanoin. Näissä muistini ja pöytäkirjojen perusteella tekemissäni vuosikatsauksissa pyrin tuomaan esille merkittävimpiä hetkiä yhdistyksen tapahtumista vuosilta 2005–2018. Historiikkia kirjoittaessani mieleeni tuli mo-

nenlaisia tapahtumia ja kommelluksiakin, kaikkia näitä en ole kuitenkaan tähän historiikkiin kirjannut.

dentin myöntämän Valkoisen ruusun 1. luokan mitalin kultaristein Hilkka Stenbergille.

Tässä katsauksessa käsittelen lähinnä yhdistyksen hallinnollisia toimia, erityisesti olen pyrkinyt avaamaan johtokunnan toimintaa omalla puheenjohtajakaudellani.

Yhdistyksen hyvän taloustilanteen vuoksi päätettiin marraskuun johtokunnan kokouksessa sijoittaa 80.000– 90.000 euroa hajautettuihin vähäriskisiin rahastoihin.

Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistyksen 137. toimintavuosi 2005

Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistyksen 138. toimintavuosi 2006

Yksilöllisen käsityön päivät ja pohjoismainen kokous Helsingissä

Jäsenpalvelun vuosi

Yksilöllisen käsityön päivät järjestettiin Jugendsalissa Esplanadilla. Tapahtuma sai runsaasti julkisuutta lehdistössä, radiossa sekä MTV 3:n pääuutislähetyksessä.

Valtuuston talvi- ja opintopäiviä vietettiin alkuvuodesta Tampereella. Opintopäivien yhteydessä järjestettiin myös tapaaminen Tampereen Käsityö- ja Teollisuusyhdistyksen kanssa.

Yhdistyksen toimitiloissa päätettiin tehdä tilojen parannustoimenpiteitä, johtokunnan kokoushuoneessa maalattiin seinät sekä uusittiin laminaattilattia. Näin yhdistyksen tila saatiin edustavaan kuntoon ennen Helsingissä järjestettävää pohjoismaista kokousta.

Johtokunnan maaliskuun kokouksessa luonnosteltiin toimintasuunnitelmaa, jolla hankittaisiin keskustan alueelta kivijalkatiloja. Suunnitelmana oli saada Helsinkiin käsityökortteli, mikäli saataisiin hankituksi samalta alueelta riittävästä kivijalkatiloja käsityöyrittäjien käyttöön.

Pohjoismaisten yhdistysten yhteinen tapaaminen järjestettiin Helsingissä 10.–11. kesäkuuta 2005 yhdistyksen toimistolla. Tapaamisen yhteydessä isäntäyhdistys HKTY esitti, että kokouskielenä käytettäisiin englantia. Kokouksen yhteydessä lähes kaikki osallistujamaat kuitenkin esittivät esityksensä ajankohtaisista aiheistaan äidinkielellään.

Erityisesti tanskan kielen ymmärtäminen asetti haasteita lähes kaikille muille paitsi norjalaisille. Ehdotimme isäntämaana kokouksen lopuksi, että tulevissa tapaamisissa tulisi siirtyä englannin kielen käyttämiseen, jotta kaikki osallistujat voisivat ymmärtää paremmin kokouksessa esitettyjä asioita. Juhlaillallisesta ja illanvietosta nautittiin Svenska Klubbenilla lähes 70 hengen voimin.

Johtokunnan kokouksessa huhtikuussa pohdittiin yhdistyksen useiden tilinpäätösten suurehkoa ylijäämää ja niiden mahdollista vaikutusta verohallinnon tulkintoihin yleishyödyllisyyden määritelmistä. Johtokunta tiedosti mahdollisen ongelman, että verottaja saattaisi tulkita jatkuvan voiton tekemisen elinkeinotoiminnaksi. Yhdistys oli ja on yleishyödyllinen yhdistys ja siten yhteisöverosta sekä arvonlisäverosta vapautettu.

Yhteistyötä Opetushallituksen kanssa on yhdistyksellämme ollut pitkään. Toiminnanjohtaja Maria Ampuja oli asiantuntijajäsenenä esinesuunnittelun- ja valmistuksen ammattitutkintotoimikunnassa. OPH:n kanssa aloitettiin kartoitus harvinaisten alojen ammattitutkinnon tarpeellisuudesta, työryhmässä puheenjohtaja ja toiminnanjohtaja. Yhdistyksemme näkemykset käsityöalan aloista yleisesti sekä erityisesti yrittäjyydestä ovat arvokasta tietopääomaa.

Yhdistyksen kevätretki suuntautui Tuusulanjärven kulttuurikoteihin ja kesäretki Pyynikin kesäteatteriin. Lisäksi jäsenistölle tarjottiin ohjelmaa ja tapahtumia: Mannerheim- näyttely kansallismuseossa, Nallemuseo -vierailu, Ruotsalainen teatteri Eftersvert sekä Katto Kassinen -teatteriesitys Kaupunginteatterissa. Yrittäjäpäivillä Joensuussa yhdistystä oli edustamassa Kari Ape ja Ilkka Tuominen seuralaisineen sekä toiminnanjohtaja Maria Ampuja.

Itsenäisyyspäivää juhlistettiin yhdistyksen toimistolla järjestetyllä vastaanotolla, johon kutsuttiin kaikki yhdistyksen jäsenet perheineen. Vastaanotolla nautimme hyvän ruuan lisäksi Trio Vettenrannan musiikkiesityksistä. Itsenäisyyspäivän juhlassa saimme luovuttaa tasavallan presi-

Pohjoismaisessa kokouksessa Tukholmassa yhdistystämme edustivat Ilkka Tuominen ja Lars Nordberg puolisoineen sekä toiminnanjohtaja Maria Ampuja.

Yhdistyksen kevätretkeä vietettiin Vanajanlinnassa ja tutustuimme Hämeen linnaan, kesäretken suuntana oli Hamina Tattoo. Jäsenistölle tarjottiin virkistystoimintana mm. kaupunginteatterin Kvartetti-esitys.

Yrittäjäpäiville Hämeenlinnaan yhdistyksemme osallistui poikkeuksellisen suurella joukolla: Yrittäjäpäivien liittokokouksessa ja juhlaillallisilla oli kaikkiaan 10 hengen edustusto Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistyksen valtuustolaisia ja heidän seuralaisiaan. Yhdistys esitti valtakunnallisen yrittäjäpalkinnon saajaksi keraamikko Karin Widnäsiä.

Itsenäisyyspäivää vastaanotettiin yhdistyksen toimiston tiloissa, yhdistyksen kaikki jäsenet perheineen oli kutsuttu itsenäisen Suomen merkkipäivää juhlistamaan.

Yhdistys oli mukana hakemassa yrittäjäneuvoksen arvonimeä yhdistyksen jäsenelle Paavo Arolle. Von Wright -ritariston ylimestariksi nimitettiin yhdistyksen kunniapuheenjohtaja, käsityöneuvos, hammasteknikkomestari Lars Nordberg.

Yhdistyksen taloudellinen tilanne oli hyvä, tilinpäätös osoitti lähes 68.000 euroa ylijäämää. Tilinpäätöksen yhteydessä todettiin, että toimintavuonna huoneistojen korjauskuluihin oli kulunut alle 1 % vuokratuotoista.

161

Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistyksen 139. toimintavuosi 2007 Näyttelytapahtumalla näkyvyyttä jäsenistölle ja yhdistykselle Yhteistyö Opetushallituksen kanssa oli jo vuosia ollut rakentavaa ja ammattiinoppimiseen lisäarvoa tuovaa toimintaa. Toiminnanjohtaja Maria Ampuja oli asiantuntijajäsenenä esinesuunnittelun- ja valmistuksen ammattitutkintotoimikunnassa. Yhdistyksen ääni ja kokemus on ollut hyvin huomioitu erityisesti osaamisperusteita määriteltäessä. Toimintavuonna saatiin päätökseen pienten käsityöalojen ammattitutkinnon perusteet. Opetushallituksen asettamaan työryhmään kuuluivat yhdistyksen valtuuston jäsen Liisa Saarni sekä toiminnanjohtaja Maria Ampuja.

Valtuuston talvi- ja opintopäiviä vietettiin tammikuun lopulla Harrinivassa, Lapissa. Ohjelmassa oli kokousten lisäksi mm. koiravaljakkoajelua ja moottorikelkka-ajelua noin 30 asteen pakkasessa.

Yksilöllisen käsityön päivät järjestettiin Jugendsalissa, ja tapahtuman suojelijana toimi Helsingin kaupunginjohtaja Jussi Pajunen. Tapahtumaan osallistui 7.000 kävijää.

Tapahtuman sponsoreina toimivat mm. Paulig ja Aktia.

Vuoden 2007 Yksilöllisen käsityön päivät -näyttelytapahtuma sai osallistujilta erityisen paljon kiitosta, erityisesti näyttelytoimikunnan puheenjohtajan Hilkka Stenbergin aikaansaamat muutokset tapahtuman järjestelyissä ja toteutustavoissa saivat ylistystä. Lisäksi tapahtuman projektisihteeriksi palkattiin Laura Reunanen.

Yhdistys lahjoitti Sotainvalidien veljesliitolle 10.000 euroa Suomen 90-vuotisjuhlan kunniaksi. Lahjoitus käytiin henkilökohtaisesti antamassa Sotainvalidien veljesliiton tiloissa.

Pohjoismainen kokous järjestettiin Stukkisholmurissa Luoteis-Islannissa. Pienessä kalastajakylässä pidetty pohjoismainen tapaaminen oli mieleenpainuva. Erityisesti kokoukseen osallistujien mieleen jäivät pienen kylän rauha sekä saaristoristeily troolarilla. Saimme nauttia myös todella tuoreista merenantimista.

Verohallinto lähestyi yhdistystä juhannuksen 2007 tienoilla. Verohallinto pyysi yhdistykseltä selvitystä yleishyödyllisyydestään sekä veroilmoitusta vuodelta 2006.

Vastausaikaa verohallinto oli antanut noin kuukauden.

Ymmärsimme heti verohallinnon tarkoitusperän – pyrkimyksenä oli saada yhdistyksemme yleishyödyllisyys kyseenalaistettua ja saada näin yhdistyksemme toiminta yhteisöveron piiriin. Minulta ja toiminnanjohtaja Maria Ampujalta kuluivat kesäloman alkuviikot vastauksen laatimiseen. Minulla oli onneksi tuttu veroasiantuntijana toimiva juristi, jolla oli pitkä työkokemus muun muassa Veronmaksajien keskusliiton tehtävissä. Veroasiantuntijan avustuksella saimme heinäkuussa laadituksi perusteellisen ja kattavan sekä mielestämme kiistattomasti yleis-

162

hyödyllisyyden perustelevan vastauksen verohallinnolle.

Verohallinto ei enää ottanut asian tiimoilta yhteyttä, joten yleishyödyllisyyteen perustuva verovapaus yhdistyksen toiminnassa saatiin säilytettyä.

Suomen Yrittäjien liittokokouksessa Jyväskylässä esitin yhdistyksemme puolesta kysymyksen Liittokokoukselle yksinyrittäjien paremmasta huomioimisesta järjestön toiminnassa. Suomen Yrittäjien toimintasuunnitelmassa oli mainittu yksinyrittäjien toimintaedellytyksien huomioiminen ja parantaminen, mutta toimintakertomuksessa samaiselle vuodelle ei ollut asiasta mitään mainintaa. Esitin kysymyksen, eihän Suomen Yrittäjät ole unohtanut yksinyrittäjiä, heidän osuutensa jäsenistöstä on kuitenkin yli puolet, kaikkiaan noin 70.000 yrittäjää. Valtakunnallisen yrittäjäpalkinnon saajaksi yhdistyksemme esitti Sähkö-Aroa.

Johtokunnan marraskuun kokouksessa keskusteltiin olisiko syytä harkita hankalasti vuokrattavien tilojen myymistä. Tällä toimintatavalla saataisiin pääomaa aiemmin suunnitellulle nk. käsityökorttelin syntymiselle.

Itsenäisyyspäivää vastaanotettiin yhdistyksen toimistolla, itsenäisyyttä juhlistamaan kutsuttiin jälleen koko yhdistyksen jäsenistö perheineen. Itsenäisyyspäivän juhlassa pääsimme antamaan Yrittäjäristin Suurristin numerolla 213 yhdistyksen kunniapuheenjohtajalle Lars Nordbergille.

Yhdistyksen kesäretki suuntautui Savonlinnaan, jossa vierailtiin oopperajuhlilla, matkan varrella tutustuttiin Taidepappila Kenkäveroon, Metsämuseoon sekä Taidekeskus Retrettiin. Lisäksi yhdistys järjesti teatterivierailun Helsingin Kaupunginteatteriin Kaunotar ja hirviö -musikaaliin. Muita teatterivierailuja olivat Helsingin Kaupunginteatterin Mestariluokka sekä Kansallisteatterin Tuntematon sotilas.

Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistyksen 140. toimintavuosi 2008 Yhdistyksen sääntöjen ajanmukaistaminen ja 140. vuoden juhlistaminen Valtuuston talvi- ja opintopäivät pidettiin Vierumäen urheiluopistossa, teemana tietenkin liikunta ja hyvinvointi – niin töissä kuin vapaa-ajallakin.

Johtokunnan maaliskuun kokouksessa päätettiin tehdä yksityiskohtainen selvitys kivijalkatiloihin sijoittamisesta verrattuna nykyisiin vuokratiloihin.

Huhtikuun alussa järjestettiin yhdistyksen tiloissa ystävämyynti. Tapahtumassa jäsenillä oli mahdollisuus myydä tuotteitaan ja esitellä toimintaansa.

Pohjoismainen kokous pidettiin Kööpenhaminassa.

Helteisessä Kööpenhaminassa kokoukset sujuivat erinomaisessa hengessä, pohjoismaisten käsityöyrittäjien mielipiteet lukuisista käsiteltävinä olleista asioista olivat yhteneväiset.

Yhdistyksen kesäretkikohteena oli Berliini, jossa pääsimme tutustumaan eri käsityöalojen yrityksiin. Lisäksi yhdistys järjesti jäsenistölleen toimintavuonna mm. Perun hopeataiteeseen tutustumista Sinebrycoffin taidemuseossa, Kansallisoopperan kulissien takana tutustuimme käsityöammattien maailmaan ja nautimme oopperaesityksestä Prinsessa Ruusunen. Lilla Teaternissa nautimme esityksestä Mies joka kieltäytyi käyttämästä hissiä.

Johtokunnan syyskuun kokouksessa yhdistyksen wwwsivujen uudistaminen päätettiin toteuttaa ostohankintana ulkopuoliselta palveluntarjoajalta. Pyrkimyksenä oli saada aikaan yhteinen keskustelufoorumi käsityöyrittäjille, erityisesti katsottiin että tällainen foorumi palvelisi nuoria yrittäjiä. Lisäksi päätettiin, että Yksilöllisen käsityön päivät –tapahtuman projektisihteerinä jatkaa Laura Reunanen.

Valtakunnallisia yrittäjäpäiviä vietettiin Rovaniemellä.

Yrittäjäpäivien liittokokoukseen sekä iltajuhlaan osallistui 10 valtuuston jäsentä. Virallisena äänivaltaisena kokousedustajana toimi yhdistyksen puheenjohtaja Ilkka Tuominen ja hänen varamiehenään valtuuston puheenjohtaja Kari Ape. Yhdistyksen tiloissa marraskuussa pidettiin Friitalan nahkatehtaan ystävämyynti. Tapahtumassa vieraili ilahduttavan runsaasti jäsenistöä sekä muuta yleisöä.

Puristamossa. Tapahtumapaikan siirto Jugendsalista Kaapelitehtaalle asetti näyttelytoimikunnalle valtavasti lisää työtä, lähes kaikki tapahtuman käytännön asiat piti uudelleen organisoida. Näyttely tapahtumana onnistui erittäin hyvin, näyttelytoimikunnan hyvin valmistellun työn ansiosta, ja neljän päivän tapahtumaan saapui kaikkiaan yli 9.000 kävijää.

Kevätkokouksessa hyväksyttiin yhdistyksen uudistetut säännöt, jotka astuivat voimaan vuonna 2009.

Pohjoismainen kokous järjestettiin Oslossa, erityisesti tästä kokouksesta mieleeni jäi tutustuminen Kon-Tiki -museoon sekä museon näyttelytiloissa nautittu illallinen.

Yhdistyksen kesäretken kohteena oli Forssa, jossa tutustuimme useisiin Forssan alueella oleviin yrityksiin. Samalla meillä oli ilo tutustua Forssan Käsityö- ja Teollisuusyhdistyksen toimintaan sekä luottamushenkilöihin yhteisen lounaan merkeissä.

Lisäksi yhdistys järjesti jäsenilleen mm. Ateneumissa tutustumisen Picasson tuotantoon. Helsingin Kaupunginteatterissa katsoimme näytelmän Maija Poppanen.

Johtokunnan lokakuun kokouksessa hyväksyttiin Kurkimäessä sijaitsevan toimitilan ostotarjous. Tilan myynti edellytti vielä kahden valtuuston kokouksen myöntävää päätöstä.

Syyskokouksen hyväksyttäväksi esitettiin yhdistyksen sääntöjen muutos ja uudet säännöt hyväksyttiin syyskokouksessa. Uudistettujen sääntöjen voimaanastuminen edellytti kahden vuosikokouksen hyväksyntää, sääntömuutos esitettiin seuraavaksi yhdistyksen kevätkokouksen esityslistalle.

Valtakunnallisia yrittäjäpäiviä vietettiin Helsingissä, yhdistyksestä paikalla oli noin kymmenen valtuustolaista liittokokouksessa sekä juhlaillallisella.

Itsenäisyyspäivää juhlistamassa oli yli 90 yhdistyksemme jäsentä. Paikalle saapuivat myös Tampereen sekä Forssan Käsityö- ja Teollisuusyhdistysten edustajat sekä Helsingin vaattureiden edustusto ja Hakaniemen Hallin käsityöläiset ry:n edustusto onnittelemaan yhdistystämme 140vuotismerkkipäivän johdosta.

Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistyksen 142. toimintavuosi 2010

Opetushallitus asetti työryhmän käsityömestarin erikoisammattitutkinnon perusteiden laatimista varten. Opetushallituksen asettamaan työryhmään kuului yhdistyksestämme toiminnanjohtaja Maria Ampuja.

Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistyksen 141. toimintavuosi 2009 Uudistetut säännöt astuvat voimaan Valtuuston talvi- ja opintopäivät vietettiin Virossa, Tallinnassa. Opintopäivien yhteydessä tutustuttiin moniin Tallinnan alueella toimiviin käsityöyrityksiin.

Helsingin kaupunki oli vuokrannut Jugendsalin kahvilakäyttöön, joten Yksilöllisen käsityön päiviä ei ollut enää mahdollista pitää Esplanadilla Jugendsalin hienoissa tiloissa. Tapahtuma järjestettiin siksi Kaapelitehtaan

Itsenäisyyspäivää vastaanotimme jälleen yhdistyksen toimistolla, kaikki jäsenet olivat tervetulleita perheineen.

Jäsenhankinnan vuosi Valtuuston talvi- ja opintopäivät järjestettiin maaliskuussa Tukholmassa, jossa pääsimme tutustumaan Tukholman yhdistyksen ylläpitämään oppilaitokseen ja sen toimintaan. Lisäksi pääsimme tutustumaan eri käsityöalojen yrityksiin.

Johtokunnan huhtikuun kokouksessa selviteltiin miten yhdistys käytännön tasolla voi olla mukana Helsingin designpääkaupunkivuodessa. Huhtikuussa näyttelytoimikunnan erinomaisen aktiivisuuden ansiosta järjestettiin yhdistyksen toimistolla jälleen ystävämyynti -tapahtuma, johon yhdistyksen jäsenyrityksillä oli mahdollisuus osallistua.

Pohjoismainen kokous järjestettiin Helsingissä, ja Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistys toimi isännän roolissa.

Varsinaiset kokoukset pidettiin yhdistyksen toimistolla ja juhlaillallinen jäsenemme Juha Reunasen valokuvausstudiolla. Juhlaillallisen valmisti meille paikan päällä Michelin-kokki Markus Aremo. Erityisesti juhlaillallinen

163

valokuvausstudiolla sekä erinomainen ruokatarjoilu saivat erityistä kiitosta kaikilta pohjoismaiseen tapahtumaan osallistuneilta.

Yhdistyksen kesäretki suuntautui Billnäsiin elokuun loppupuolella. Kesäretkellä pääsimme tutustumaan paikallisiin käsityöyrityksiin. Yhdistyksen jäsenille järjestettiin toimintavuonna vierailut Helsingin Kaupunginteatterin näytelmiin Viimeinen valssi sekä Koljatti.

Valtakunnalliset yrittäjäpäivät järjestettiin Turussa. Yrittäjäpäiville lähti kaikkiaan 12 hengen ryhmä yhdistystä edustamaan. Tapahtumassa yhdistyksen puheenjohtaja Ilkka Tuominen ja Suomen Yrittäjien järjestöpäällikkö Markku Lamminmäki tapasivat tarkoituksenaan keskustella, miten yhteistyötä yhdistyksen ja Yrittäjien välillä kehitettäisiin.

Itsenäisyyspäivän juhlallisuuksia vietettiin jälleen yhdistyksen toimistolla. Itsenäisyyspäivän juhlassa paljastettiin pitkäaikaisen valtuuston puheenjohtajan Kari Apen muotokuva, jonka maalasi taidemaalari Annu Kapulainen.

Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistyksen 143. toimintavuosi 2011 Yksilöllisen käsityön päivät ja Kari Ape kunniapuheenjohtajaksi Yksilöllisen käsityön päivät helmikuussa Kaapelitehtaalla olivat jälleen menestys, tapahtumassa oli noin 7.500 kävijää. Tapahtumassa esiteltiin käsityöalojen pienyrityksiä sekä niiden toimintaa ja saatiin näin käsityöalojen elinvoimaisuutta yleiseen tietoon.

Itsenäisyyspäivää juhlistettiin perinteisesti yhdistyksen toimistolla valtuuston istuntosalissa. Musiikista vastasi Trio Vettenranta, kuten usein aikaisempinakin vuosina.

Toimintavuonna saatiin yhdistyksen toimitilojen tuloilmakoneisto kunnostetuksi, mitä ilmeisimmin se ei ole ollut toimintakuntoisena missään vaiheessa aiemmin.

Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistyksen 144. toimintavuosi 2012 Käsityö on Designia! mukana designpääkaupunkivuodessa Yhdistys oli mukana Helsingin designpääkaupunkivuoden 2012 järjestelyissä Käsityö on Designia! -tapahtuman muodossa. Tapahtumassa yhdistyksen jäsenyritykset eri aloilta pitivät liikkeissään ns. avoimet ovet. Näin helsinkiläisillä oli mahdollisuus tutustua siihen, miten yksilöllisesti käsityönä valmistettavat tuotteet syntyvät.

Valtuuston talvi- ja opintopäivät vietettiin Budapestissa, missä pääsimme tutustumaan paikallisten käsityöyrittäjien toimintaan ja toimitiloihin.

Valtuuston talvi- ja opintopäiviä vietettiin Wienissä maaliskuun puolessavälissä.

Johtokunnan huhtikuun kokouksessa päätettiin sijoittaa aiemmin Kurkimäen tilojen myynnistä saadut varat määräaikaistalletustilille. Kivijalkatilojen hankinnan osalta annettiin kiinteistövälittäjälle toimeksianto etsiä ja esittää johtokunnalle mahdollisia myynnissä olevia kivijalkatiloja ostettavaksi.

Pohjoismaisten pääkaupunkien käsityöyhdistysten vuosikokous pidettiin kesäkuussa Tukholmassa. Kokouksen aiheena oli kotitalousvähennys ja sen vaikutukset käsityöyrittäjien työtilauksiin ja työmäärään yleisesti. Lisäksi käsiteltiin ammatilliseen koulutukseen liittyviä asioita.

Yhteistyö Opetushallituksen kanssa jatkui mm. asesepän ammatti- ja erikoisammattitutkinnon perusteiden uusimistyöryhmässä. Opetushallituksen asettamassa työryhmässä käsityöalojen näkökantoja edustamassa oli toiminnanjohtaja Maria Ampuja.

Yhdistyksen kesäretkellä suuntasimme Euroopan kulttuuripääkaupunkiin Turkuun. Lisäksi kävimme Helsingin Kaupunginteatterissa katsomassa esitykset Wicked sekä Katri Helena.

Pohjoismainen kokous pidettiin Reykjavikissa. Pohjoismaisessa tapaamisessa esittelimme mm. yhdistyksen roolia ja osallisuutta Helsingin designpääkaupunkivuoteen.

Valtakunnallisia yrittäjäpäiviä vietettiin Seinäjoella, jossa yhdistyksen edustustoa oli paikalla kaikkiaan 13 henkilöä.

Valtakunnallisen yrittäjäpalkinnon saajaksi yhdistys esitti Kultaus- ja kehysliike Virtasta. Valtakunnallisilla yrittäjäpäivillä Suomen Yrittäjät esitteli kannanoton nuorten työllistymisen edistämiseen mm. oppisopimusjärjestelmää kehittämällä.

Johtokunnan lokakuun kokouksessa päätettiin esittää valtuuston pitkäaikaista puheenjohtajaa Kari Apea kunniapuheenjohtajaksi. Esitys siirrettiin valtuuston kokouksen päätettäväksi, ja kokouksessaan valtuusto nimesi Kari Apen kunniapuheenjohtajaksi. Samassa kokouksessa pää-

164

tettiin osallistumisesta Designpääkaupunki -tapahtumaan.

Hankehakemus osallistumisesta lähetettiin ja hyväksyvää vastausta jäätiin odottamaan. Designpääkaupunki -tapahtumaan oli tarkoitus osallistua yhdistyksen järjestämällä Käsityö on Designia! -tapahtumalla 10.5.2012.

Yhdistyksen kesäretken suuntana oli Porvoo, jossa tutustuimme vanhaan kaupunkiin, tuomiokirkkoon sekä Runeberg-museoon. Yhdistys järjesti myös tilaisuuden päästä katsomaan Helsingin Kaupunginteatterissa Viulunsoittaja katolla -näytelmän.

Valtakunnalliset yrittäjäpäivät pidettiin Oulussa. Yhdistys esitti valtakunnallisen yrittäjäpalkinnon saajaksi Petris Chocolate Room -jäsenyritystä.

Itsenäisyyspäivän vastaanotto vietettiin perinteisesti yhdistyksen toimistolla, valtuuston istuntosalissa. Musiikillisesta annista vastasi jälleen Trio Vettenranta.

Johtokunnan joulukuun kokouksessa todettiin Sörnäisten

rantatien taloyhtiön remonttien tarkoiksi kustannuksiksi 223.744 euroa. Remonttikulut päätettiin jättää lyhennettäväksi rahoitusvastikkeen mukana.

Kokouksessa käsiteltiin myös isännöitsijä Ilkka Euramaan selvitystä yhdistyksen omistuksessa olevien kaikkien tilojen mahdollisista tulevista remonteista. Sörnäisten taloyhtiössä oli nyt isot remontit tehty, viemäreiden päälinjojen uusinta tulisi myöhemmin tehtäväksi, Roihupellossa ei ollut tiedossa remontteja. Kurkimäen talossa uusittiin vesikattoa, mutta siitä syntyvät kustannukset olisivat pieniä.

Johtokunta totesi, että mitään suurempia remontteja ei olisi odotettavissa lähitulevaisuudessa.

Kokouksessa käsiteltiin myös kivijalkatilojen hankintaa Asunto Oy Viides linja 2:n liiketilojen ostosta. Tiloja oli myynnissä yhteensä 5 kappaletta. Pitkän harkinnan jälkeen päätettiin aloittaa neuvottelut kaikkien tilojen ostosta.

Johtokunnan toisessa kokouksessa jäsenistä 8 kannatti kaikkien tilojen ostoa ja 3 jäsentä kannatti, että ostetaan vain osa Viidennen linjan kivijalkatiloista. Johtokunnan kokouksessa hyväksyttiin enemmistöpäätöksellä kaikkien viiden tilan osto. Kauppatilaisuus pidettiin 20.12.2012.

Yhdistyksen suunnitelma kivijalkatila- käsityöläiskorttelista alkoi toteutua.

Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistyksen 145. toimintavuosi 2013 Vuoden teemana kestävä käsityö Yhteistyö Opetushallituksen kanssa on jo useita vuosia ollut yksi pääpainopisteitä yhdistyksen toiminnassa. Vuonna 2013 Opetushallitus asetti työryhmän lasinpuhaltajan ammatti- ja erikoisammattitutkinnon perusteiden uusimiseksi. Työryhmään kuului yhdistyksen toiminnanjohtaja Maria Ampuja.

Yksilöllisen käsityön päivät -tapahtuma järjestettiin tammi-helmikuun vaihteessa Kaapelitehtaan Puristamossa.

Tapahtumassa vieraili neljän näyttelypäivän aikana noin 8.500 kävijää. Tapahtumassa oli esillä kaikkiaan 28 jäsenyritystä sekä kahden oppilaitoksen näyttelyosastot.

Valtuuston talvi- ja opintopäivät järjestettiin maaliskuussa Lappeenrannassa Holiday Club Saimaa -kylpylässä.

Lappeenrannassa pääsimme tutustumaan eri käsityöalojen yrityksiin.

Johtokunnan maaliskuun kokouksessa esitettiin, että puheenjohtaja oli antanut isännöitsijä Ilkka Euramaalle toimeksiannon kartoittaa yhdistyksen omistuksessa olevien tilojen tulevia remontteja sekä korjaustarpeita. Lisäksi todettiin, että Kurkimäen teollisuustalossa oli yksi yhdistyksen omistuksessa oleva toimitila, kooltaan 430 neliömetriä, ollut jo lähes vuoden tyhjänä.

Johtokunnan toukokuun kokouksessa käsiteltiin Sörnäisten rantatien kiinteistön ylimääräistä yhtiövastiketta, joka

aiheutui putkiston kuntokartoituksesta syntyneistä kuluista. Sörnäisissä oli maksettu jo kaksi ylimääräistä vastiketta toimintavuoden aikana. Alkoi vaikuttaa sitä, että Sörnäisten putkisaneeraus saattaisi tulla huomattavasti nopeammin kuin muutamaa kuukautta aiemmin oli mm. isännöitsijän kanssa arvioitu. Kokouksessa myös todettiin, että vuokrien tarkistus ja korotus pitäisi tehdä mielellään ennen kesää. Vanhemmissa vuokrasopimuksissa ei ollut mitään sovittuna vuokrankorotuksista tai tarkistuksista, eikä vuokrien korotuksia oltu tehty useampaan vuoteen.

Pohjoismainen kokous järjestettiin Kööpenhaminassa.

Kokousaiheina tapaamisessa olivat ammatillisen koulutuksen haasteet, kuinka houkutella nuoria käsityöyrittäjiä yhdistysten jäseniksi ja kuinka vaikuttaa paikallisiin poliitikkoihin, jotta saataisiin turvattua mahdollisimman yritysystävällinen kaupunkiympäristö.

Yhdistyksen kesäretkellä suuntasimme Jaalaan ja Elimäelle, jossa tutustuimme Unescon maailmanperintökohteeseen Verlan tehdasmiljööseen sekä kahteen tilaviiniyritykseen. Yhdistys järjesti jäsenilleen myös tilaisuuden osallistua Kaapelitehtaalla esitettävään Peter Pan -lastenmusikaaliin.

Johtokunnan lokakuun kokouksessa todettiin, että Kurkimäessä oleva 430 neliömetrin tila oli edelleen tyhjänä.

Muutamia vuokralaisehdokkaita tilaan oli ollut, mutta vuokrasopimukseen ei oltu vielä päästy. Kokouksessa keskusteltiin onko kaikki tehtävissä oleva tehty Kurkimäen ison tilan vuokraamiseksi. Johtokunta päätti kokouksessa, että johtokunnan jäsenten palkkioita ei makseta koska taloudellinen tilanne on heikko.

Johtokunnan lokakuun kokouksessa todettiin esityslistan taloudellisen tilanteen kohdalla, että yhdistyksen maksamat vastikkeet ovat nousseet noin 6.000 euroa korkeammiksi edelliseen vuoteen verrattuna. Kokouksessa päätettiin, että yhdistyksen käyttötiliin haetaan tililimiittiä ja se otetaan käyttöön mikäli taloustilanne niin edellyttää.

Yrittäjäpäivillä Lappeenrannassa yhdistyksemme edusti pääkaupunkiseudun käsityöyrittäjiä. Itsenäisyyspäivää vastaanotettiin perinteiseen tapaan yhdistyksen toimistolla, valtuuston istuntosalissa.

Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistyksen 146. toimintavuosi 2014 Vuoden päätapahtumana Käsityö on Designia!

Johtokunnan maaliskuun kokouksessa päätettiin pitää ylimääräinen johtokunnan kokous, jonka tarkoituksena oli mahdollisimman perusteellisesti selvittää yhdistyksen omistuksessa olevien tilojen korjaus- sekä kunnostustarpeita lähitulevaisuudessa. Ylimääräiseen johtokunnan kokoukseen kutsuttiin paikalle isännöitsijä Ilkka Euramaa, jolta edellytettiin lähitulevaisuuden korjaustarpeiden selvittäminen kussakin taloyhtiössä kokoukseen mennessä.

Kokouksessa päätettiin myös, että vuoden 2015 Yksilölli-

165

sen käsityön päivät -tapahtumaa ei ehkä voitaisi järjestää taloudellisen tilanteen takia. Varsinainen päätös tapahtuman mahdollisesta siirtämisestä vuodelle 2016 tai jopa 2018 tehtäisiin viimeistään kesälomien jälkeen.

Johtokunnan huhtikuun kokouksessa todettiin, että yhdistys oli myymässä kahta omistuksessaan olevaa tilaa.

Myynnissä ovat Kurkimäen teollisuustalosta 430 neliömetrin tila sekä Viidenneltä linjalta 24 neliömetrin tila.

Huhtikuun kokouksessa päätettiin siirtää Yksilöllisen käsityön päivät -tapahtumaa vuodelta 2015 vuodelle 2016 taloudellisen tilanteen takia.

Valtuuston talvi- ja opintopäivät järjestettiin Prahassa.

Opintomatkalla oli runsaasti osallistujia ja matkalla pääsimme tutustumaan Prahassa toimiviin käsityöyrityksiin.

Yhdistyksen toimintavuoden päätapahtuma oli Käsityö on Designia! järjestettiin toukokuun alussa. Yritysten omilla työhuoneilla ja kivijalkatiloissa järjestettyyn myyntitapahtumaan osallistui 30 yhdistyksen jäsenyritystä. Tapahtumalla saimme paljon näkyvyyttä käsityöaloille sekä yhdistykselle: Tapahtuman uutisoivat mm. Yle Uudenmaan uutiset, Ylen aikaisen aamulähetys, Ylen Uudenmaan nettisivut sekä Helsingin Sanomien Minne mennä - palsta.

Johtokunnan huhtikuun kokouksessa käsiteltiin laajasti yhdistyksen omistuksessa olevien toimitilojen asioita. Käsiteltäviä asioita olivat mm. osayleiskaavojen muutokset ja niiden mahdolliset vaikutukset toimitilojen vetovoimaisuuteen sekä tulevien korjaustarpeiden tarkastelu ja kartoitus. Todettiin myös, että isännöitsijä Ilkka Euramaa oli neuvottelemassa Helsingin kaupungin kanssa Kurkimäen kiinteistön 2014 päättyvän maanvuokrasopimuksen uusimisesta vuoteen 2043 asti. Todettiin tämän kokouksen johtokunnan ja isännöitsijän kanssa olleen hyödyllinen ja selventävä.

Pohjoismainen tapaaminen järjestettiin Oslossa. Kokousaiheina oli mm. kuinka saadaan nuoret kiinnostumaan käsityöaloista ammattina. Lisäksi keskusteltiin opiskelijavaihdosta pohjoismaiden kesken. Oslon isäntäyhdistys oli täyttänyt edellisenä vuonna 175 vuotta,, juhlassa 2013 oli ollut myös yhdistyksen delegaatio.

Yhdistyksen kesäretkellä suuntasimme Bengtskärin majakalle sekä tutustuimme Rosalan viikinkikylään.

Johtokunnan lokakuun kokouksessa päätettiin, että jatkossa uusiin vuokrasopimuksiin lisätään vakiona elinkustannusindeksiin sidottu vuokrantarkistuspykälä. Näin yhdistyksen ei tarvitse erikseen miettiä eikä tiedottaa vuokrankorotuksista. Kokouksessa todettiin, että Sörnäisten taloyhtiöön oli tulossa kiinteistön talotekniikan peruskorjaus ja Kurkimäen kiinteistöön kattoremontti, joista saataisiin lisää tietoja seuraavassa johtokunnan kokouksessa.

Valtakunnalliset yrittäjäpäivät järjestettiin Tampereella.

Valtakunnallisen yrittäjäpalkinnon saajaksi yhdistys esitti

166

leipomo-kahvila Ekbergiä, joka on toiminut Helsingissä yli 150 vuotta saman suvun omistuksessa.

Johtokunnan marraskuun kokouksessa saatiin lisätietoja Sörnäisten ja Kurkimäen tulevista remonteista sekä niiden kustannuksista. Kokouksessa todettiin, että isännöitsijä on selkeästi aiempaa aktiivisemmin pyrkinyt hakemaan vuokralaista mm. Kurkimäen tiloihin. Todettiin myös, että Suomen yleinen taloudellinen tilanne jatkui edelleen huonona ja tämä vaikutti erityisesti toimitilojen vuokraustoimintaan. Pääkaupunkiseudulla oli enemmän toimitiloja tyhjillään kuin 1990-luvun laman aikana.

Marraskuun kokouksessa johtokunta karsi budjetista huomattavasti monenlaisia kuluja vuodelle 2015.

Johtokunnan toisessa marraskuun kokouksessa käsiteltiin isännöitsijän kanssa mm. Sörnäisten kiinteistön tulevien remonttien kustannuksia ja aikatauluja. Isännöitsijä Ilkka Euramaa valtuutettiin äänestämään sen puolesta, että suunnitteilla olevaa isoa remonttia siirrettäisiin esim. viiden vuoden kuluttua aloitettavaksi.

Itsenäisyyspäivää vietettiin perinteisesti yhdistyksen toimistolla. Heikosta taloustilanteesta huolimatta itsenäisyyspäivän vastaanotto järjestettiin koska sen koettiin olevan jäsenistöä kokoava, kaikille jäsenille avoin tilaisuus.

Perustettiin yhdistyksen 150-vuotistoimikunta suunnittelemaan yhdistyksen juhlavuoden 2018 tapahtumia.

Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistyksen 147. toimintavuosi 2015 Yhdistys on vahvasti mukana ammatillisen koulutuksen kehittämisessä Käsityöalojen koulutus ja sen muutokset olivat Opetushallituksen kanssa tehtävän yhteistyön painopisteenä toimintavuonna. Toiminnanjohtaja Maria Ampuja oli mukana työryhmässä, jonka tehtävänä oli uudistaa jalometallialan tutkinnot. Uudistettavia tutkintoja olivat hopeasepän-, kultasepän sekä kaivertajan tutkinnot.

Johtokunnan huhtikuun kokouksessa hyväksyttiin Viidennen linjan tilasta saatu ostotarjous yksimielisesti. Lisäksi kokouksessa suunniteltiin pohjoismaisen kokouksen ohjelmaa ja käytännön järjestelyjä.

Johtokunnan toukokuun kokouksessa päätettiin, että työvaliokunta kokoontuu valmistelemaan kokonaissuunnitelmaa vuokratiloista. Suunnitelma oli myydä huonosti vuokralle meneviä tiloja sekä hankkia tilalle paremmin vuokrattavia tiloja, työvaliokunta esittää myöhemmissä kokouksissa johtokunnalle ehdotuksensa toimintatavasta.

Lisäksi selvitettiin voitaisiinko käyttää esim. konsulttiapua talousasioissa sekä vuokratilojen hallinnoinnissa. Lisäksi käsiteltiin näyttelytoimikunnan esitys, että vuodelle 2016 suunniteltu Yksilöllisen käsityön päivät -tapahtuma siirrettäisiin yhdistyksen juhlavuodelle 2018 järjestettäväksi heikon taloudellisen tilanteen takia.

Pohjoismainen tapaaminen Helsingissä sujui jälleen rakentavassa yhteishengessä. Kokouksen aiheena oli ammatillinen koulutus Suomessa ja kuinka voimme houkutella ammatinvalintaansa pohtivia nuoria käsityöaloille sekä jäseniksi yhdistyksiin. Lisäksi pohjoismaiden kesken vertailtiin mitä etuja yhdistykset tarjoavat jäsenilleen ja kuinka ne vaikuttavat tehdäkseen kaupungeista yrittäjäystävällisempiä ympäristöjä.

Yhdistyksen kesäretkellä tutustuimme Helsinkiin. Retkiohjelmaan kuuluivat tutustumiskierros Hietaniemen hautausmaalla, ruokailu Lonnan saarella sekä tutustuminen Katajanokan kaupunginosaan Tove Janssonin jalanjäljissä.

Johtokunnan syyskuun kokouksessa käsiteltiin laajasti yhdistyksen tiukkaa taloudellista tilannetta. Päätettiin kuitenkin järjestää itsenäisyyspäivän vastaanotto yhdistyksen tiloissa koko jäsenistölle.

Johtokunnan lokakuun kokouksessa käsiteltiin mm. Sörnäisten teollisuustalon uuden maanvuokrasopimuksen sisältöä. Uusi vuokrasopimus on neuvoteltu 30 vuodeksi eteenpäin. Lisäksi käsiteltiin Sörnäisten ylimääräisen yhtiökokouksen päätöstä putkiremontin toteuttamisesta.

Yhtiökokous päätti aloittaa putkiremontin toteutuksen ja että kulut tulisivat maksettavaksi vuonna 2017. Suurimman omistajan eli Helsingin kaupungin ääni ratkaisi, että suurien remonttien tekeminen aloitettiin niin nopeasti.

Johtokunnan kokouksessa oli paikalla myös isännöitsijä Ilkka Euramaa, joten johtokunta sai hyvin tietoa yhdistyksen tiloihin kohdistuvista korjauskuluista lähitulevaisuudessa.

Valtakunnalliset Yrittäjäpäivät järjestettiin Vuokatissa, paikalla oli yhdistyksen edustusto liittokokouksessa sekä juhlaillallisilla.

Perinteinen itsenäisyyspäivän vastaanotto yhdistyksen toimistolla pidettiin taloudellisen tilanteen vuoksi pienimuotoisempana. Järjestelyissä mukana olleet floristi sekä catering -jäsenyrittäjät osallistuivat ilahduttavalla tavalla matalammalla hinnalla tiukennetun budjetin mukaisesti järjestettyyn tapahtumaan.

Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistyksen 148. toimintavuosi 2016 Ammatillinen koulutus ja reformi vuoden pääteemana Johtokunnan tammikuun kokouksessa käsiteltiin työvaliokunnan esitys johtokunnalle. Esityksessä tuotiin esille vaihtoehtoisia laskelmia budjettiin, mikäli tyhjillään olevat tilat olisivat vuokralla. Esitys selvitti yhdistyksen heikon taloudellisen tilanteen pääasiallisia syitä. Esityksen liitteenä oli myös yhteenveto kiinteistöasiantuntijan sekä isännöitsijä Ilkka Euramaan kanssa käydyistä keskusteluista. Kokouksessa todettiin, että toimitilojen myynti ei välttämättä olisi pitkällä aikajänteellä viisas ratkaisu silloin menetettäisiin vuokratuottoja tulevaisuudessa. To-

dettiin, että tyhjät tilat saataisiin kyllä vuokralle, kunhan Suomessa vallitseva heikko taloustilanne kohenisi.

Johtokunnan maaliskuun kokouksessa käsiteltiin vielä tarkemmin työvaliokunnan ehdotusta johtokunnalle.

Työvaliokunta esitti, että toistaiseksi pyrittäisiin pärjäämään tililimiitin joustovaroilla ja taloyhtiöiden korjauskulut siirretäisiin maksettaviksi rahoitusvastikkeiden muodossa. Huonosti vuokralle meneviä tiloja oltiin valmiina myymään.

Johtokunnan huhtikuun kokouksessa käsiteltiin jälleen taloustilannetta. Päähuomio oli työvaliokunnan ja toiminnanjohtajan tekemissä budjettiarvioissa vuosille 2016–2020. Näiden tarkoituksena oli kartoittaa tulevien vuosien rahavirtoja ja talouden tilaa eri toimintamalleissa.

Yhdistyksen tiloissa järjestettiin 23.–24. huhtikuuta Käsityö on Designia! –myyntitapahtuma. Tapahtuma toteutettiin jo kolmannen kerran ja sen yhteydessä tuotiin esille, että moni suomalaisena designina markkinoitu tuote valmistetaan tosiasiassa ulkomailla. Käsityö on Designia!

-tapahtuman ideana oli korostaa yksilöllisesti valmistettuja lähellä tehtyjä tuotteita ja helsinkiläisten käsityöläisten ammattitaitoa, eli jäsenistömme toimintaa ja heidän tuotteitaan.

Valtuuston talvi- ja opintopäivät järjestettiin Krakovassa.

Matkan yhteydessä tutustuimme mm. joulukoristetehtaaseen, jossa kaikki koristeet maalataan käsin yksilöllisesti.

Lisäksi tutustuimme lyijylasityöpajaan, joka valmistaa vieläkin käsityönä suuria lyijylasi-ikkunoita mm. kirkkoihin ympäri Eurooppaa.

Pohjoismainen tapaaminen järjestettiin Ruotsissa, Gotlannin saarella. Kokoukseen pääteemoina oli kuinka saamme nuoret käsityöaloille ja jäseniksi järjestöihin, 3Dtulostus ja tulevaisuuden valmistustekniikat käsityöaloilla. Kokouksessa käsiteltiin myös maahanmuuttajien koulutusta ja miten yhdistysten toiminnalla voitaisiin edistää kotoutumista.

Yhdistyksen kesäretki suuntautui Kotkaan, tutustumiskohteina mm. Merikeskus Vellamo, Itämeriakvaariotalo Maretarium, Sapokan vesipuisto sekä Keisarillinen kalastusmaja erittäin kauniilla paikalla kosken rannalla. Lisäksi toimintavuoden aikana kävimme tutustumassa Kultaseppien näyttelyyn Kansallismuseossa sekä katsomassa Pieni merenneito -baletin Kansallisoopperassa.

Yhdistyksemme puheenjohtaja sekä toiminnanjohtaja olivat mukana 5.9.2016 Suomen Yrittäjien 20-vuotisjuhlallisuuksissa Finlandia-talolla. Tilaisuuden juhlapuhujana oli tasavallan presidentti Sauli Niinistö.

Yhdistys järjesti yhdistyksen toimistolla rapujuhlat 10. päivä lokakuuta. Tapahtuma järjestettiin ns. omakustanteena, eli syntyneet kulut laskutettiin osallistujilta.

Johtokunnan lokakuun kokouksessa käsiteltiin kokouk-

167

sessa paikalla olleen isännöitsijä Ilkka Euramaan kanssa yhdistyksen vuokratilojen tilannetta kussakin taloyhtiössä sekä erityisesti tarkasti käsiteltiin mahdollisten remonttien tulevia kuluja.

Johtokunnan kokouksessa todettiin, että edelleen myynnissä ovat Kurkimäen teollisuustalosta tyhjillään oleva tila sekä Viidenneltä linjalta yksi tila. Tilat annettiin myyntiin Aninkainen Toimitilat Oy:n kiinteistönvälittäjälle.

Valtakunnalliset yrittäjäpäivät järjestettiin Vaasassa. Suomen Yrittäjien liittokokouksessa sekä juhlaillallisilla oli yhdistyksen edustus jälleen paikalla. Toimintavuonna yhdistys ei tehnyt esitystä valtakunnallisen yrittäjäpalkinnon saajaksi.

Johtokunnan marraskuun kokouksessa todettiin, että kaikki tyhjänä olevat vuokratilat olivat nyt myös uuden kiinteistövälittäjän kautta vuokrattavana. Kokouksessa päätettiin siirtää yhdistyksen pankkiasiointi kokonaisuudessaan Helsingin Seudun Osuuspankkiin. Johtokunta päätti myös, että toimintavuonna ei makseta johtokunnan palkkioita. Marraskuun kokouksessa esitettiin, ettei Käsityö on Designia! -tapahtumaa järjestettäisi toimintavuonna 2017. Päätös asiasta jätettiin johtokunnan tammikuun 2017 kokoukseen.

Toimintavuonna ei järjestetty itsenäisyyspäivän 2016 vastaanottoa, sillä yhdistyksen taloudellinen tilanne oli hyvin haastava. Johtokunta päätti, että seuraava itsenäisyyspäivän vastaanotto pidettäisiin vuonna 2017 koska silloin Suomi täyttää 100 vuotta.

Helsingin Käsityö - ja Teollisuusyhdistyksen 149. toimintavuosi 2017 Suomi 100 vuotta Johtokunnan tammikuun kokouksessa todettiin, että Kurkimäen tyhjästä vuokratilasta on osa saatu viimeinkin vuokrattua, tila on ollut tyhjillään vuodesta 2012.

Uusi kiinteistövälittäjä on ollut aktiivinen ja tutustunut huolellisesti kaikkiin vuorattaviin tiloihin. Kokouksessa todettiin, että yhdistyksen taloudellisen tilan korjaantuminen edellyttää jonkin tai joidenkin toimitilojen myymistä. Taloyhtiöihin muutaman vuoden aikana tehtyjen remonttikulujen kokonaissumma lähenteli jo 500.000 euroa. Johtokunta päätti, ettei Käsityö on Designia! -tapahtumaa järjestetä vuoden 2017 aikana, kuten vuoden 2016 viimeisessä johtokunnan kokouksessa esitettiin.

Pohjoismainen tapaaminen järjestettiin helmikuussa Reykjavikissa, Islannissa. Kokousaiheena pohdittiin mitä työkykyä ylläpitävää toimintaa yhdistykset tarjoavat jäsenille. Pääsimme osallistumaan Reykjavikin Metaljefest -tilaisuuteen, missä erinomaisesti opintonsa suorittaneille opiskelijoille jaettiin stipendit. Stipendien jakajina toimi Islannin presidentti sekä Reykjavikin pormestari. Lisäksi kokoukseen osallistuneille oli ilo ja kunnia osallistua Islannin 150-vuotisjuhlaan, jossa juhlapuheen piti Islannin entinen presidentti.

168

Johtokunnan kokouksessa hyväksyttiin myös Kurkimäen taloyhtiön tilasta saatu ostotarjous. Johtokunta oli valmis luopumaan tiloista, jotta jo useita vuosia jatkunut tyhjien tilojen aiheuttama tappiokierre saatiin katkaistua, ja myydystä tilasta saatiin lähes ns. markkinahinta.

Valtuuston opintopäivien kohteena olisi ollut Vierumäen urheiluopisto, mutta tapahtuma peruttiin erittäin vähäisen ilmoittautumismäärän takia.

Yhdistyksen kevätkokouksen jälkeen tutustuimme Hernesaarenrannan Löylyyn arkkitehti Ville Haran johdolla.

Johtokunnan toukokuun kokouksessa todettiin, että Kurkimäestä on saatu myydyksi iso tila, joka yhtiöjärjestyksen mukaan käsittää kolme tilaa, yhteensä 515 neliömetriä.

Kaupan myötä yhdistyksen kassatilanne helpottui huomattavasti. Tyhjillään olevia vuokratiloja oli kuitenkin vielä kaikkiaan kolme suurta tilaa, kaikkiaan lähes 1000 neliömetriä. Johtokunta päätti näyttelytoimikunnan esityksen perusteella, että yhdistyksen juhlavuodeksi 2018 suunniteltua Yksilöllisen käsityön päivät -tapahtumaa ei järjestetä. Taloudellisen tilanteen vuoksi toimintavuonna 2018 järjestetään ainoastaan yhdistyksen 150-vuotisjuhlatapahtumia.

Yhdistyksen kesäretki tehtiin Sastamalaan ja Punkaharjulle. Yhdistyksen valtuuston jäsen Pekka Lehtiö vastasi osin opastuksesta ja ohjelmajärjestelyistä. Ohjelmassa oli mm. tutustuminen Tyrvään Pyhän Olavin kirkkoon ja SHTTukun arkkutehtaaseen. Kulttuuritalo Jaatsissa rooliopastuksella tutustuimme Akseli Gallen-Kallelan lapsuudenkotiin. Toimintavuonna yhdistys järjesti myös mm. tutustumiskierroksen kirjansitomoon ja teatterivierailun Myrskyluodon Maija -musikaaliin Kaupunginteatterissa.

Syyskuussa yhdistyksen toimistolla järjestettiin syyskuussa rapujuhlat, joissa jäsenet pääsivät vaihtamaan ajatuksia ja tutustumaan toisiinsa myös rennon illanvieton merkeissä.

Valtakunnalliset yrittäjäpäivät järjestettiin Joensuussa.

Suomen Yrittäjien liittokokoukseen ja juhlaillallisille osallistuivat toiminnanjohtaja sekä virallisina liittokokousedustajina yhdistyksen puheenjohtaja sekä valtuuston puheenjohtaja.

Johtokunnan marraskuun kokouksessa päätettiin myydä kaksi tilaa Viidenneltä linjalta. Lisäksi käsiteltiin laajalti tulevaa yhdistyksen 150-vuotisjuhlanäyttelyn järjestelyjä sekä yhdistyksen 150-vuotisjuhlailllallisen ohjelmaa sekä järjestelyjä.

Marraskuun sähköpostikokouksessa päätettiin lopettaa yhdistyksen käytössä ollut tililimiitti. Yhdistyksen taloudellinen tilanne oli jälleen ns. normaalitilassa, joten tililimiitille ei enää ollut tarvetta edes hätävarana.

Itsenäisyyspäivä vastaanotettiin perinteisesti yhdistyksen toimistolla. Vastaanotolla oli runsaasti jäsenistöä Suomen 100-vuotissyntymäpäivää viettämässä.

Helsingin Käsityö - ja Teollisuusyhdistyksen 150. toimintavuosi 2018 Juhlavuosi Johtokunnan tammikuun kokouksessa käsiteltiin vielä 150-vuotisjuhlanäyttelyn sekä juhlaillallisen viimeisiä yksityiskohtia. Lisäksi johtokunta päätti esittää yhdistyksen jäsenyritystä Evolum Oy:tä Von Wright -innovaatiopalkinnon saajaksi.

150 -juhlanäyttely pidettiin Klaus K Hotellin aulassa 1.28. helmikuuta 2018. Näyttelyyn oli avoin pääsy 24/7.

Juhlanäyttelyn teemana oli esitellä yhdistyksen historian eri vaiheita kuvin, kirjoituksin sekä esinein. Juhlanäyttelyn yhteyteen saatiin valmiiksi yhdistystä ja eri käsityöaloja esittelevä esite.

Yhdistyksen 150-vuotisjuhlagaala järjestettiin 3. päivä helmikuuta Paasitornin Juhlasalissa. Juhlapuhujaksi olimme toivoneet Tasavallan Presidentti Sauli Niinistöä, mutta kansliasta vastattiin, ettei hän valitettavasti päällekkäisyyksien takia pääse mukaan juhlaamme. Hieman ennen juhlaa kuulimmekin, että presidentin lapsen syntymä sattui juuri samalle päivälle kuin yhdistyksen 150-vuotisjuhlallisuudet. Juhlapuhujaksi saatiin sisäministeri Paula Risikko. Paikalla oli myös pohjoismaiset edustajat Ruotsista, Norjasta, Tanskasta sekä Färsaarilta. Lisäksi paikalla oli eri käsityöalojen järjestöjä 150-vuotiasta Helsingin Käsityöja Teollisuusyhdistystä onnittelemassa.

Johtokunnan huhtikuun kokouksessa keskusteltiin isännöitsijän roolista sekä siitä, että tarvitaanko omaa isännöitsijää yhdistyksen toiminnassa. Lisäksi käsiteltiin Roihupellon teollisuustalon tilan ostotarjousta, päätettiin antaa vastatarjous ostajaehdokkaalle, jonka tämä hyväksyi.

Johtokunnan toukokuun kokouksessa päätettiin, ettei omaa isännöitsijää ei tarvita ja vuokra-asioiden hoito siirrettiin yhdistyksen toimiston eli toiminnanjohtajan hoidettavaksi. Päätettiin myös, että Munkkisaaren taloyhtiön hallitukseen esitetään toiminnanjohtaja Maria Ampujaa Ilkka Euramaan tilalle. Päätettiin maksaa Sörnäisten julkisivuremontin lainaosuus kokonaisuudessaan pois.

Pohjoismainen tapaaminen järjestettiin Färsaarilla 1.–2. päivä kesäkuuta. Kyseessä oli ensimmäinen Färsaarilla järjestetty pohjoismainen tapaaminen. Pohjoismaisen tapaamisen pääaiheena oli käsityöalojen brändäys. Yhdistyksen puheenvuoron ja esityksen piti toiminnanjohtaja Maria Ampuja.

sä Helsingin Mestarikillan kanssa. Matkalla oli runsaasti osallistujia niin killasta kuin Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistyksestä. Tutustuimme mm. kahteen viinitilaan, maailman ainoaan mosiikkikouluun sekä luonnollisesti Venetsian vanhaan kaupunkiin.

Yrittäjäpäivät järjestettiin Turussa lokakuussa, yhdistyksen edustus oli paikalla liittokokouksessa sekä juhlaillallisilla.

Itsenäisyyspäivänä juhlistimme Suomen itsenäisyyttä sekä julkaisimme yhdistyksen 150-vuotishistoriikin perinteisellä yhdistyksen toimistolla pidetyllä vastaanotolla 6. joulukuuta 2018.

Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistyksen toiminta 2005–2018 on ollut käsityöalojen esilletuomista sekä jäsenistöä monipuolisesti palvelevaa. Yhdistys on järjestänyt jäsenistöä yhdistävää ja käsityöyrittäjien jaksamista edistävää toimintaa monipuolisesti. Yhdistys on järjestänyt jäsenilleen virkistäviä hetkiä erilaisten teatteriesitysten sekä yritysten esittely- ja myyntitapahtumia yhdistyksen toimistolla sekä Yksilöllisen käsityön päivät -näyttelytapahtumien muodossa.

Olemme eläneet tänä suhteellisen lyhyenä aikana taloudellisesti hyvää aikaa sekä hieman haastavampaa talouden aikakautta. Yhdistyksen taloudellinen tilanne on luonnollisesti sidoksissa yhteiskuntamme yleiseen taloudelliseen tilanteeseen. Yhdistyksen tilanne ennen 2008 taloustaantumaa oli hyvä, lähes kaikki tilat olivat vuokralla ja tilojen korjaukseen kuluva rahamäärä oli noin prosentti vuokratuotoista. Taloustaantuman myötä olimme hetkittäin tilanteessa jossa lähes neljännes tiloista oli tyhjillään ja tilojen korjaukseen kuluva rahamäärä oli enemmän kuin kyseisenä vuonna saatava vuokratuotto. Näitä mittavia korjauskuluja yhdistys joutui rahoittamaan lainalla.

Johtokunnan jäsenten ja erityisesti toiminnanjohtajan pitkäjänteisen ja maltillisen toiminnan ansiota on, että päätökset ja toimenpiteet joita teimme, kantoivat yhdistyksen taloudellisen tilanteen ns. voiton puolelle. Nyt elämme jälleen pitkästä aikaa tilanteessa, jossa kaikki yhdistyksen omistuksessa olevat tilat ovat vuokralla. Yhdistyksen taloudellinen tilanne on jälleen vakaalla pohjalla.

Haluan vielä kirjoitukseni lopuksi esittää kiitoksen toiminnanjohtaja Maria Ampujalle sekä kaikille johtokunnan jäseninä toimineille luottamushenkilöille aktiivisesta, johdonmukaisesta sekä pitkäjänteisestä yhdistyksen ja erityisesti sen jäsenten eteen tehdystä työstä.

Yhdistys järjesti perinteiset rapujuhlat jäsenille lokakuussa. Yhdistyksen jäsenille järjestettiin lisäksi mahdollisuus osallistua mm. Mamma Mia musikaaliin, Kansallisteatterin Julia ja Romeo -esitykseen sekä Kaupunginteatterin Kinky Boots -musikaaliin.

Yhdistyksen opintopäiviä vietettiin Italiassa, Veneton alueeseen ja Venetsiaan tutustuen. Matka järjestettiin yhdes-

169

170

HENKILÖLUETTELO

171

KUNNIAJÄSENET Kunnallisneuvos V. v. Wright, Helsinki 1929.

Vaatturimestari J. Erlander, Hämeenlinna 1929.

Maalarimestari A. Haanoja, Helsinki 1929.

Kelloseppä J. Heiniö (Holmstén), Tampere 1929.

Vaatturimestari E. Jäntti Kuopio, 1929.

Kelloseppämestari O. Järveläinen, Viipuri 1929.

Kultaseppämestari F. V. Lindroos, Helsinki 1929.

Tehtailija J. Mustonen, Oulu 1929.

Tehtailija J. N. Salminen, Tampere 1929.

Kirjapainonjohtaja, talousneuvos K. F. Puromies, Helsinki 1939 Piirinuohooja J. A. Ekomaa, Helsinki 1943.

Tehtailija Aug. Müller, Helsinki 1943.

Tehtailija Ilmari Helle, Helsinki 1948.

Toimitusjohtaja Onni F Hammar, Helsinki 1952.

Kähertäjämestari Lempi Kanervo, Helsinki 1957.

Kauppaneuvos Osk. Lindroos, Helsinki 1957.

Teollisuusneuvos Yrjö Laine–Juva, Helsinki 1957.

Talousneuvos A. T. Eronen, Helsinki 1960.

Toimitusjohtaja Väinö Jokivaara, Helsinki 1960.

Talousneuvos Kaarlo Lehtinen, Helsinki 1961.

Toimitusjohtaja, kauppaneuvos Toivo Nupponen, 1974.

Taidetakoja, johtaja Antti Hakkarainen, 1978.

KUNNIAPUHEENJOHTAJAT Optikkomestari Yngve Kvarnström 1989 Verhoilijamestari Pentti Katajamäki, valtuuston kunniapuheenjohtaja 1996 Hammasteknikkomestari Lars Nordberg 1999–2010 Johtaja leipomoala Kari Ape 2012– Vuoteen 1958 asti yhdistyksellä oli vain valtuusto ja sen puheenjohtaja oli yhdistyksen puheenjohtaja: PUHEENJOHTAJAT 1868–1957 Levyseppämestari A. F. Bergman 1868–1870 Leipurimestari G. U. Sandberg 1870–1871 Lasimestari Rich. Heimberger 1871–1880 Puuseppämestari J. W. Alander 1880–1883 Kirjansitojamestari J. Th. Lagerbohm 1883–1885 Tehtailija K. G. Göös 1885–1886 ja 1887–1897 Tehtailija J. Nissinen 1886–1887 Kivenhakkaaja K. V. Bergman 1897–1905 Insinööri Hugo Lindeberg 1906–1907 Tehtailija G. W. Sohlberg 1907–1908 Kunnallisneuvos V. v. Wright 1908–1934

172

Talousneuvos K. F. Puromies 1934–1938 Tehtailija Ilmari V. Helle 1939–1947 Talousneuvos A. T. Eronen 1947–1951 Kauppaneuvos Toivo Nupponen 1951–1957 VARAPUHEENJOHTAJAT 1868–1957 Leipurimestari G. U. Sandberg 1868–1870 ja 1873–1875 Lasimestari Rich. Heimberger 1870–1871 Turkkurimestari J. F. Lundqvist 1871–1873 Tehtailija F. W. Grönqvist 1875–1880 Kirjansitojamestari J. Th. Lagerbohm 1880–1883 ja 1885–1886 Tehtailija J. Nissinen 1883–1885 Kelloseppämestari K. Palmgren 1886–1888 Kivenhakkaaja K. V. Bergman 1888–1897 Tehtailija G. W. Sohlberg 1897–1907 Kunnallisneuvos V. v. Wright 1907–1908 Rakennusmestari Juho Ahde 1908–1927 Talousneuvos K. F. Puromies 1927–1934 Tehtailija Ilmari V. Hele 1934–1938 Tehtailija A. Hj. Leppälä 1939–1949 Kauppaneuvos Osk. Lindroos 1949–1950 Valokuvaajamestari Lauri Peltonen 1951–1957 Vuodesta 1958 alkaen yhdistyksellä on ollut valtuuston lisäksi johtokunta, jonka puheenjohtaja on samalla myös yhdistyksen puheenjohtaja: PUHEENJOHTAJAT 1958– Kauppaneuvos Toivo Nupponen 1958–1962 ja 1965–1970 Kiinteistöneuvos Olavi Karasuo 1962–1964 Yngve Kvarnström 1971–1988 Hammasteknikkomestari Lars Nordberg 1989–1998 Seppämestari Jouko Nieminen 1999–2003 Erikoishammasteknikko Ilkka Tuominen 2005– VARAPUHEENJOHTAJAT 1958– Valokuvaajamestari Lauri Peltonen 1958–1959 Kiinteistöneuvos Olavi Karasuo 1959–1962 Verhoilijamestari Pentti Katajamäki 1962–1966 Toimitusjohtaja Niilo Tammilehto 1966–1967 Optikkomestari Yngve Kvarnström v:sta 1968–1970 Toimitusjohtaja Reipas Lepistö 1971 Toimitusjohtaja Reino Aulanko 1972 Turkkurimestari Kauko Silventoinen 1973–1986 Hallituksen puheenjohtaja insinööri Paavo Aro 1987–1988

173

Toimitusjohtaja Aila Nora 1989–2005 Kampaaja Hilkka Stenberg 2006–2013 Piirinuohoojamestari Petri Valve 2014– VALTUUSTON PUHEENJOHTAJAT 1958– Talousneuvos Kaarlo Lehtinen 1958–1961 Kauppaneuvos Toivo Nupponen 1962–1968 Verhoilijamestari Pentti Katajamäki 1969–1994 Johtaja (leipomoala) Kari Ape 1995–2009 Toimitusjohtaja (peltiala) Marjo Veitonmäki 2010– VALTUUSTON VARAPUHEENJOHTAJAT 1958– Kauppaneuvos Toivo Nupponen 1958–1961 Verhoilijamestari Pentti Katajamäki 1962–1968 Nuohoojamestari Olavi Karasuo 1969–1970 Hammasteknikkomestari Sulo Nurto 1971–1985 Johtaja (leipomoala) Kari Ape 1986–1994 Pukuompelijamestari Martta Karhi 1995–2006 Artenomi (kalannahkatuotteet) Liisa Saarni 2007–2009 Toimitusjohtaja Jorma Lunden (hengitysilmalämmittimet) 2010–2014 Kampaaja Hilkka Stenberg 2015– VALTUUTETUT Levyseppämestari A. F. Bergman 1868–1870 Leipurimestari G. U. Sandberg 1868–1871 ja 1873–1875 Kultaseppämestari J. E. Fagerroos 1868–1875 Turkkurimestari J. F. Lundqvist 1868–1873 Tehtailija A. Bade 1868–1870 Kirjansitojamestari A. Åkerblom 1868–1870 Kelloseppämestari O. Rautell 1868–1869 ja 1871–1873 Puuseppämestari C. J. Berglund 1868–1869 Puuseppämestari J. W. Alander 1868–1869 ja 1870–1883 Suutarimestari G. Tallgren 1868–1886 Vaatturimestari G. W. Blomberg 1868–1874 Seppämestari A. W. Winqvist 1868–1870 ja 1870–72 Nahkurimestari Em. Roslund 1868–1869 Teurastajamestari Claes Lindroth 1868–1869 ja 1875–1879 Sorvarimestari F. E. Paulin 1868–1869 Satulaseppämestari M. Kihlgren 1868–1870 Maalarimestari G A. Holmberg 1868–1870 ja 1873–1875 Muurarimestari Alex. Ärt 1868–1869 ja 1881–1884 Kaakelitehtailija W. Andsten 1868–1871 Lasimestari Rich. Heimberger 1868–1869 ja 1870–1880

174

Kirjansitojamestari J. Th. Lagerbohm 1869–1875 ja 1877–1886 Tehtailija F. W. Grönqvist 1870–1880 Tehtailija A. L. Hartwall 1870–1872 ja 1875–1877 Leipurimestari G. M. Stenius 1871–1881 Maalarimestari J. Hansen 1872–1874 Kultaseppämestari O. R. Mellin 1872–1874 ja 1875–1877 Nahkurimestari C. Lindgren 1873–1884 Vaatturimestari H. J. Liljendal 1874–1881 Vaatturimestari A. Palmroos 1874–1876 Maalarimestari H. W. Pomell 1874–1879 Satulaseppämestari J. Nikander 1876–1880 Tehtailija J. Nissinen 1877–1884 ja 1886–1887 Rakennusmestari K. M. Kullman 1879–1880 Maalarimestari C. H. Carlson 1879–1880 Kelloseppämestari K. Palmgren 1879–1888 Kunnallisneuvos V. v. Wright 1880–1881 ja 1904–1934 Tehtailija J. E. Engström 1880–1881 Kivenhakkaajamestari H. J. Stigell 1884 Vaatturimestari F. Nyberg 1882–1897 Leipurimestari K. M. Brondin 1882–1904 Maalarimestari A. Kronqvist 1882–1904 Kirjapainofaktori G. Halonen 1882–1884 Puuseppämestari K. K. Sylvander 1884–1885 Tehtailija G. W Sohlberg 1884–1908 Muurarimestari K. G. Sivenius 1885–1892 Tehtailija K. G. Göös 1885–1896 Nahkurimestari H. Gustafsson 1885–1890 Satulaseppä J. Nikander 1885–1886 Kivenhakkaaja K. V. Bergman 1887–1905 Puuseppä W. Liljelund 1887–1892 Puuseppä G. A. Rinqvist 1887–1888 Suutarimestari J. Wirtanen 1888–1898 Kultaseppämestari K. Hägglund 1888–1902 Kelloseppämestari J. F. Widemark 1889–1915 Nahkuri D. Gustafsson 1898–1899 Tehtailija C. F. Spennert 1890–1898 ja 1899–1904 Rakennusmestari Juho Ahde 1893–1927 Puuseppämestari J. W. Nummelin 1893–1896 Verhoilija Henrik Ekbom 1897–1913 Tehtailija H. Jäderholm 1897–1905 Räätäli M. Lehtinen 1898 Suutarimestari H. Källström 1899–1918 Vaatturimestari K. Jokela 1899–1910 ja 1929–1930

175

Kultaseppämestari F. V. Lindroos1902–1926 Leipurimestari N. Leino 1904–1925 Talousneuvos A. Haanoja 1904–1941 Insinööri Hugo Lindeberg 1904–1907 Tehtailija K. A. Wigg 1906–1927 Insinööri Harald Herlin 1907–1909 Tehtailija V. W. Holmberg 1908–1925 Insinööri Bernh. Wuolle 1909–1911 Vaatturimestari Liinus Aalto 1910–1933 Insinööri W. A. Sohlberg 1913–1914 Insinööri Rich. Saarinen 1914–1919 Puuseppä Th. Johansson 1913–1914 Kirjansitoja O. J. Lilja 1914–1919 Vaatturimestari L. Niska 1914–1916; 1929 ja 1931–1943 Kirjapainonjohtaja K. Soidinsalo 1914–1917 ja 1935–1937 Insinööri C. Enckell 1914 Kelloseppä M. M. Kuusela 1915–1916 Puuseppä S. V. Lehtinen 1915–1916 ja 1925–1928 Tehtailija Toivo Sohlberg 1915–1916 Puuseppämestari Lauri Moilanen 1916–1924 Kultaaja Berndt Kahlroth 1917–1918 Kelloseppä K. Mecklin 1917–1918 Vaatturi William Sutinen 1917–1920 Talousneuvos K. F. Puromies 1918–1938 Toimitusjohtaja Onni F. Hammar 1919–1934 ja 1936–1951 Kähertäjä Kristian Marttinen 1919–1920 ja 1927–1930 Suutari August Vuorinen 1919 Piirinuohooja J. A. Ekomaa (Ekman) 1920–1946 Suutari E. Haapio 1920–1923 Insinööri Walter K. Åström 1920–1921 Turkkuri A. N. Lahtinen 1920–1929 Kähertäjä U. Kettunen 1921–1922 Insinööri Rob. Lavonius 1921–1926 Tehtailija A. Hj. Leppälä 1923–1949 Tehtailija Hugo Walve 1924–1937 Tehtailija Ilmari V. Helle 1926–1954 Leipuri E. Heinänen 1926–1929 Maalari Akseli Sariola 1926–1932 ja 1933 Johtaja Johan Henrik Alkunen 1926–1931 Suutari Frans Qvist 1926–1929 Vaatturi Matti Ahokas 1926–1929 Vaatturi Sirkka Alvio 1926–1933 ja 1936–40 Kähertäjä Ossi Luntinen 1926

176

Leipuri Pekka Wäyrynen 1926–1940 Kultaseppä Osk. Lindroos 1926–1957 Sähköteknikko E. Suurkuukka 1926–1928 Insinööri Otto F. Schmidt 1927–1934 Sähköteknikko John Ojala 1928–1938 Rakennusmestari Toivo Backberg 1928–1942 Johtaja Juho Sutinen 1929–1940 Kirjansitomon johtaja V. Ilmari Laine 1929–1956 Leipurimestari K. F. Hartell 1930–1937 Suutari J. Aaltonen 1930–1940 Peltiseppä K. J. Haulimäki (Hagelberg) 1930–1933 ja 1938–1951 Parturi A. Nyytäjä 1931–1934 Johtaja K. A. Teräskallio 1932–1937 Tehtailija J. Järvelä 1933–1934 Johtaja Urho Perkko 1934–1935 Peltiseppä A. E. Saarinen 1934–1935 Vaatturimestari A Sario 1934–1940 Turkkuri Amanda Lahtinen 1934 Insinööri A. V. Lahdelmisto 1935–1937 Maalarimestari Kaarlo Lehtinen 1935–1963 Sähköteknikko Kalle Lehtinen 1935–1949 Kähertäjä Lempi Kanervo 1935–1936 ja 1939–1956, kunniajäsen 1957 Parturi Karl Finnberg 1937–1938 Vesijohtoliikk.harj. J. E. Lähde 1937–1954 Valokuvaajamestari Lauri Peltonen 1937–1962 Autokorj.johtaja A. Vallinen 1938–1940 Dipl. insinööri Kari Reenpää 1938–1943 Kirjapainon johtaja Esko Puromies 1939–1954 Dipl.insinööri Yrjö Vesa 1939–1954 Vaatturimestari A. T. Eronen 1940–1958 Leipurimestari Lauri Heinonen 1940–1959 ja 1960 Tehtailija Aug. Müller 1940–1950 Suutarimestari T. Mykkänen 1940–1948 Autokorj.omist. V. Rajala 1940–1941 Toimitusjohtaja A. Kiviranta 1941–1948 Verhoilija Kaarlo Tammisalo 1941–1945 Autokorj.joht. L. A. Löfström 1942–1943 Rakennusmestari J. M. Mäkiö 1943–1960 Vaatturimestari A. A. Soini 1943–1946 Johtaja Olavi Mäkinen 1944–1945 Toimitusjohtaja Arvo Aulanko 1945–1955 Turkkuri Vilho Lahtinen 1945–1957 Johtaja Herman Kanon 1946–1957

177

Leninkiompelija Anni Nynäs 1946–1948 Verhoilija J. Railo 1946–1950 Toimitusjohtaja Väinö Jokivaara 1947–1954, kunniajäsen 1972 Nuohoojamestari Konstantin Lindström 1947–1958 Arkkitehti Aili Salli Ahde–Kjäldman 1948–1954 Kirjapainonjohtaja Risto Kavanne 1948–1955 Toimitusjohtaja J. Rissanen 1948–1957 Jalkineliikkeenharjoittaja Juhana Soininen 1948–1959 Vaatturi Rudolf Sulkuranta 1948–1955 Pesuliikkeenharjoittaja Aino Syrjälahti 1948–1949 Optikko Bror Biese 1949–1950, 1951–1955 Toimitusjohtaja, kauppaneuvos Toivo Nupponen 1949–1972, veteraanijäsen 1973, kunniajäsen 1974 Lasimestari Vilho Ahonen 1950–1957 Verhoilijamestari Väinö Lähteinen 1951–1955 Kelloseppä Pauli Tilli 1952–1958 Dipl.insinööri Atte Rainio 1953–1957 Nuohoojamestari Olavi Karasuo 1954–1971 Peltiseppämestari Vilho Teriö 1954–1958 Taidetakoja, johtaja Antti Hakkarainen 1955–1971, veteraanijäsen 1972, kunniajäsen 1978 Optikkomestari Yngve Kvarnström 1956–1987, veteraanijäsen 1987 Toimitusjohtaja Erkki Alenius 1957–1964 Toimitusjohtaja Erkki Ankkuri 1957–1959 Maisteri Heikki Hilpi 1957–1958 Verhoilijamestari, toimitusjohtaja Pentti Katajamäki 1957–1994, veteraanijäsen 1994 Toiminnanjohtaja Aimo Kumpulainen 1957–1958 Insinööri Pentti Lahti 1957 Toimitusjohtaja Kauko Leppälä 1957–1960 Toimitusjohtaja Kauko Niemi 1957–1958 Insinööri Mauno Rekola 1957–1960 Turkkurimestari Kauko Silventoinen 1958–1991, veteraanijäsen 1992 Toimitusjohtaja Reino Aulanko 1958–1977 Vaatturimestari Aapeli Karvinen 1959–1969 Toimitusjohtaja Teuvo Kuoppamäki 1958–1986 Ekonomi, toimitusjohtaja Kauko Nikama 1958–1965 Hammasteknikkomestari Sulo Nurto 1958–1985, veteraanijäsen 1986 Kauppat.maist., toimitusjohtaja Pentti Pajari 1958–1966 Valokuvaajamestari Otso Pietinen 1958–1966 Toimitusjohtaja Niilo Tammilehto 1958–1980, veteraanijäsen 1980 Ekonomi, toimitusjohtaja Nils Öhrnberg 1958–1966 Dipl.insinööri Paul Bremer 1959–1973 Dipl.ekonomi, toimitusjohtaja Ralf von Frenckell 1959–1967 Johtaja Martti Keinänen 1959–1974, veteraanijäsen 1975 Johtaja Lars Lundahl 1959–1971

178

Kelloseppä, toimitusjohtaja Tapio Perkko 1959–1960 Toimitusjohtaja Reino Rantanen 1959–1960 Kampaajamestari Lyyli Saxell 1959–1977, veteraanijäsen 1978 Vaatturimestari, toimitusjohtaja Edvin Vihervuori 1959–1968 Kirjapainonjohtaja Yrjö Terämaa 1960–1970, veteraanijäsen 1971 Modistimestari Lahja Toivo–Rehnmann 1960–1977, veteraanijäsen 1978 Kultaajamestari Reino Savolainen 1960–1980, veteraanijäsen 1980 Myyntipäällikkö Harald Anero 1961–1963 Ekonomi, toimitusjohtaja Pauli Hamara 1961–1967 Toimitusjohtaja Reipas Lepistö 1961–1971 Rakennusmestari Kaarlo Saxell 1961–1973, veteraanijäsen 1973 Toimitusjohtaja Veikko Lehtonen 1963 Toimitusjohtaja Eero Kaarnasto 1966–1985 Parturimestari Helvi Laamanen 1965–1977, veteraanijäsen1978 Maalarimestari Eino Pilvi 1965–1978, veteraanijäsen 1979 Nuohoojamestari Toivo Lehto 1967–1976 Toimitusjohtaja Lasse Sammallahti 1967–1993, veteraanijäsen 1994 Liikkeenharjoittaja Olavi Peltonen 1967–1982, veteraanijäsen 1983 Suutarimestari Sulo Merjama 1968–1978, veteraanijäsen 1979 Kelloseppämestari Eino Kuusela 1968–1972 Diplomikosmetologi Irja Korhonen 1968–1995 Vaatturimestari Veikko Närhi 1970–1978, veteraanijäsen 1979 Kauppaneuvos Heikki Hildén 1972–1974 Toimitusjohtaja Max Broman 1972–2000, veteraanijäsen 1994 Toimitusjohtaja Veikko Karastie 1972–1998 Piirinuohoojamestari Birger Lindfors 1972–2007, seniorijäsen 2008 Kultaseppämestari Kalevi Piirainen 1972–2003, seniorijäsen 2004 Lab.lasimestari Oskar Siljander 1972–1988 Toimitusjohtaja Bernhard Wepsäläinen 1972–1979 Viljo Kirjavainen johtaja 1974–1988 Johtaja Jaakko Rastivo 1974–1995 Posliinikoristemestari Olga Widnäs 1974–1987, veteraanijäsen 1988 Toimitusjohtaja Davy Leinson 1975–1977 Toimitusjohtaja Toivo Utriainen 1975–1993 Toimitusjohtaja Kari Ape 1977–2009, seniorijäsen 2010 Kelloseppä K. Itkonen 1978–1986 Toimitusjohtaja Aila Nora 1977–2007, seniorijäsen 2008 Teknikko (peltisepänala) Taisto Henriksson 1978 Parturimestari Ritva Bösenberg 1978–1997 Talousneuvos Jaakko Karenius 1979 Yrjö Levikoski (kirjapaino) 1979–1986 Pauli Norhomaa 1979–1985, veteraanijäsen 1986 Jalkinemestari Matti Merjama 1979–2007, seniorijäsen 2008

179

Vaatturi Kari Simonen 1979–2010 Toimitusjohtaja Teknikko Heikki Väisänen 1979–1984 Maalarimestari Pertti Hukkanen 1981–201,0 seniorijäsen 2011 Pukuompelijamestari Martta Karhi 1981–2010, seniorijäsen 2011 Insinööri Mikko Tammilehto 1981–2012, seniorijäsen 2013 Toimitusjohtaja Juha Sandqvist 1983–2006, seniorijäsen 2007 Hallituksen puheenjohtaja insinööri Paavo Aro 1985–2014, seniorijäsen 2015 Toimitusjohtaja Matti Karjanmaa 1986–1997 Toimitusjohtaja Heikki Korpela 1986–2000 Hammasteknikkomestari Lars Nordberg 1986–2001, seniorijäsen 2002 Pentti Kauhanen 1987–1991 Toimitusjohtaja Kaj Palkonen 1987–1999 Toimitusjohtaja Kaj Westerdahl 1987–2015, seniorijäsen 2016 Toimitusjohtaja Kaj Winberg 1987–2002, seniorijäsen 2003 Keraamikko Karin Widnäs posliinimaalarimestari 1988–2013, seniorijäsen 2014 Tuula Reijonen 1990–1993 Kultaajamestari Ritva Savolainen 1990–2010, seniorijäsen 2011 Kari Lajaste (kirjapainoala) 1991–2011, seniorijäsen 2012 Toimitusjohtaja Ritva Silventoinen 1992–2008, seniorijäsen 2009 Toimitusjohtaja Bengt Broman 1994–2016, seniorijäsen 2017 Seppämestari Jouko Nieminen 1994–2013 Toimitusjohtaja Taisto Salka (ent. Poutiainen) mainosala 1994–2018, seniorijäsen 2019 Toimitusjohtaja Erik Söderholm ES–Merkintä Oy 1994– Verhoilijamestari Juhani Kanerva 1995–2015, seniorijäsen 2016 Maskeeraaja A. Hallakorpi 1996 Toimitusjohtaja Veikko Siltala 1996–1997 Toimitusjohtaja Ville Tenho 1997–1999 Toimitusjohtaja Juha Karastie antenniala 1999–2003 Toimitusjohtaja Jorma Lunden (hengitysilmalämmittimet) 1999– Kampaaja Hilkka Stenberg 1999– Toimitusjohtaja Irene Vuorinen Pyykkipoika 1999– Trygve Ehrnrooth PC–yrittäjä 2000–2004 Artenomi Liisa Saarni 2000– Toimitusjohtaja Eero Taskinen kiviala 2001–2004 Hammasteknikko Aki Lindén 2002 Keraamikko Erkki Stenius 2003– Hammasteknikko Ilkka Tuominen 2003– Valokuvaaja Mikael Lindén 2004 Kultaseppämestari Heikki Siekkinen 2004–2014 Nukentekijä Anja Wähling 2005–2011 Floristi Markku Lähdeaho (ent. Vastamäki) 2006–2010 Vestonomi Katja Anttila 2007– Toimitusjohtaja Marjo Veitonmäki (peltiala) 2007–

180

Nalletohtori Anne Kautto 2008–2017 Suutari Tommi Ollila 2008–2015 Piirinuohoojamestari Petri Valve 2008– Turkkuri Sanna Tourunen 2009–2015 Anna Repo (ent. Ape) leipomoala 2010–2017 AD Inari Eklöf mainostoimisto 2011– Valokuvaaja Juha Reunanen 2011– Maalari Riitta Pekkala (ent. Räisänen) 2011–2016 Kultaajamestari Harri Virtanen 2011– Taidekäsityöläinen Sirpa Kukkonen 2012–2016, seniorijäsen 2017 Koruseppä Leena Vajanto 2012– Lasimuotoilija Jukka Isotalo 2013– Mallimestari Pirjo Savolainen 2013– Floristi Janne Caro–Pykälä 2015– Kirjansitomoyrittäjä Vesa Jokinen 2016– Kelloseppä Lauri Karrakoski 2015– Viulunrakentaja Jarkko Niemi 2015– Kultaseppä Claes Nyström 2015– Verhoilijamestari Mika Koivumaa 2016– Maalarimestari Raimo Laeslehto 2016– Hauturi Pekka Lehtiö 2016– Kehystäjä Tomi Frimodig 2017– Paperikonservoija Tina Lindgren 2017– Ompelija Anne Wirenius 2017– Maskeeraaja Hannele Herttua 2018– Optikko Satu Kervinen 2018– Valtuuston jäsen jää seniorijäseneksi täytettyään 70 vuotta tai jäädessään eläkkeelle ennen tätä ikää. 2000-luvulla nimitys vakiitui seniorijäseneksi ja se kirjattiin myös sääntöihin, jotka tulivat voimaan 2010. Aiemmin senioreita kutsuttiin veteraanijäseniksi.

JOHTOKUNNAN JÄSENET Valokuvaajamestari Lauri Peltonen 1958–1959 Toimitusjohtaja Erkki Alenius 1958–62 Maisteri Heikki Hilpi 1958–1959 Toimitusjohtaja Aarne Jokinen, sihteeri 1958–1959 Kiinteistöneuvos Olavi Karasuo 1959–1970 Verhoilijamestari Pentti Katajamäki 1958–1997 Toiminnanjohtaja Aimo Kumpulainen 1958–1959 Optikkomestari Yngve Kvarnström 1958–1959 ja 1962–1988 Osuuskassanjohtaja Veli–Jaakko Niemi 1958–1962 Toiminnanjohtaja Pauli Norhomaa, sihteeri v:sta 1959 Kauppaneuvos Toivo Nupponen 1958–1975 Hammasteknikkomestari Sulo Nurto 1959–1986

181

Toimitusjohtaja Pentti Pajari 1958–1963 ja 1964–1966 Valokuvaajamestari Otso Pietinen 1958–1963 Turkkurimestari Kauko Silventoinen 1964–1991, veteraanijäsen 1992 Toimitusjohtaja Niilo Tammilehto 1962–1987 Vaatturimestari Edvin VihervuorI 1958–1968 Toimitusjohtaja Reipas Lepistö 1966–1970 Toimitusjohtaja Reino Aulanko 1967–1976 Jalkinemestari Sulo Merjama 1969–1978 Johtaja Viljo Kirjavainen 1976–1987 Diplomikosmetologi Irja Korhonen 1971–1980 Vaatturimestari Veikko Närhi 1972–1978, veteraanijäsen 1979 Kultaseppämestari Kalevi Piirainen 1976–2006, seniorijäsen 2007 Toimitusjohtaja Teuvo Kuoppamäki 1978–1986 Toimitusjohtaja, kultaseppäkaivertaja Lasse Sammallahti 1979–1998 Toimitusjohtaja Aila Nora 1981–2007, seniorijäsen 2008 Hallituksen puheenjohtaja, insinööri Paavo Aro 1987–2013 Toimitusjohtaja Toivo Utriainen 1987–1993 Johtaja leipomoala Kari Ape 1988–2009, seniorijäsen 2010 Pukuompelijamestari Martta Karhi 1988–2005, seniorijäsen 2006 Toimitusjohtaja Juha Sandqvist 1992–2004, seniorijäsen 2005 Piirinuohoojamestari Birger Lindfors 1994–2004, veteraanijäsen 2005 Hammasteknikkomestari Lars Nordberg 1994–2001, veteraanijäsen 2002 Seppämestari Jouko Nieminen 1998–2003 ja 2006–2013 Jalkinemestari Matti Merjama 1999–2007, seniorijäsen 2008 Kampaaja Hilkka Stenberg 2002– Verhoilijamestari Juhani Kanerva 2005–2015, seniorijäsen 2016 Artenomi kalannahkatuotteet Liisa Saarni 2005–2018 Hammasteknikko Ilkka Tuominen 2005– Toimitusjohtaja Taisto Salka (ent. Poutiainen) mainosala 2007–2015 Jorma Lunden hengitysilmalämmittimet 2008–2018 Toimitusjohtaja Marjo Veitonmäki peltiala 2008– Piirinuohoojamestari Petri Valve 2010– Koruseppä Leena Vajanto 2014– Kultaajamestari Harri Virtanen 2014– Floristi Janne Caro–Pykälä 2016– Lasimuotoilija Jukka Isotalo 2016– RAHASTONHOITAJAT 1868–1968 Kultaseppämestari J. E. Fagerroos 1869–1875 Suutarimestari G. Tallgren 1875–1886 Kirjansitojamestari J. Th. Lagerbohm 1886 Leipurimestari K. M. Brondin 1886–1893 Kelloseppämestari J. F. Widemark 1893–1914

182

Kultaseppämestari F. V. Lindroos 1914–1926 Maalarimestari A. Haanoja 1926–1941 Maalarimestari Kaarlo Lehtinen 1941–1955 Lakitiet.lisensiaatti Urho Kopponen 1955–1956 Valokuvaajamestari Lauri A. Peltonen 1956 Ekonomi Aarne Jokinen 1956–1959 Toiminnanjohtaja Pauli Norhomaa v:sta 1959– TOIMIHENKILÖT YHDISTYKSEN KOULUTARKASTAJA Vaatturimestari V. I. Liljelund 1897–1926 YHDISTYKSEN TOIMISTON JOHTO Toiminnanjohtaja Pauli Norhomaa 1959–1979 nimike vaihtui Toimitusjohtajaksi 1968 Yhdistyksen toimitusjohtaja Juhani Sandelin 1979–1993 Yhdistyksen toimitusjohtajaThomas Palmgren 1994–2001 Yhdistyksen sihteeri Maria Ampuja 2001 Toiminnanjohtaja Maria Ampuja 2002– SIHTEERIT Oikeusneuvosmies, lakit.kand. Edv. Bergh 1868–1902 Kelloseppämestari J. F. Widemark 1902–1903 Lakitiet. tohtori K. J. Ståhlberg 1903–1905 Kouluneuvos, lakit.kand. K.A. Castren 1905–1927 Varatuomari A. T. Möller 1927–1928 Fil.maisteri A. Nummelin 1929–1942 Lakitiet.lisensiaatti Urho Kopponen 1942–1956 Valokuvaajamestari Lauri A. Peltonen 26.1.–6.3.1956 Ekonomi Aarne Jokinen 6.3.1956–15.5.1959 Toiminnanjohtaja Pauli Norhomaa 15.5.1959–1979 Järjestösihteeri Raimo Sihvonen 1963–1973 Järjestösihteeri merkonomi Ahti Auerto 1.11.1975–1977 Järjestösihteeri Jorma Ketonen 1978–31.5.1979 Järjestösihteeri Bernhard Wepsäläinen 31.5.1979–28.2.1981 Järjestösihteeri Matti Räisänen 1981–11.8.1984 Järjestösihteeri Kari Kuusela 17.9.1984–86 Järjestösihteeri Helena Leiviskä 1986–1996 vt. Järjestösihteeri Pauli Autio 1989 Tommi Ahlberg (Leiviskän äit.loma sijainen) 1992 Järjestösihteeri Minna Pasanen 1997 Järjestösihteeri Minna Moisio 1997–2001 Yhdistyksen sihteeri Killi Kauppinen 1.1.–15.2.1999

183

Kassanhoitaja Irma Lempinen 1959–1993 Varatuomari Ossi Tammio (sivutoiminen) 1968 Lakimies = varatuomari Ossi Tiusanen 1971 Tstotyöt Pentti Eikka Kosonen teoll.uutiset 16.2.–31.8.1972 Tstovirkailija merkonomi Ahti Auerto 9.10.1972–31.12.1973 Teoll.uutiset toim.siht toimittaja Rafael Ruishalme 17.9.1974–1975 Toim.hoitaja Hannu Kauppila 8.1.1974–12.10.1976 Toim.teht. Stina Knorring 8.1.1974–1976 Tstovirkailija Tuula Salmi 1976 Av–tuottaja Tenho Jantunen TU–lehden toim.siht 11.1.1977 Toimistotyöntekijä Arja Honkanen 17.2.1978 Toimistoapulainen Eeva Sainio 1979–82 Projektisihteeri Sari Järvinen 1999 Projektisihteeri Ulla Luola 11/2000–3/2001 (Yksilöllisen käsityön päivät YKP 2001) Projektisihteeri Anna Ahlbom (Yksilöllisen käsityön päivät YKP 2005) Projektisihteeri Laura Reunanen (Yksilöllisen käsityön päivät YKP 2007 alkaen) 2007– )

1

184

185

Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistyksen HISTORIIKKI 1868–2018

LÄHDELUETTELO YHDISTYKSEN ALKUTAIVAL

- 100-v.uotishistoriikki

1) Skomakare skråembetets i Helsingfors Handlingar 1663–1868, Valtionarkisto 2) Ehrström Erik, Öfversikt af det finska skråväsendets historia, 1893 3) Käännös Emil Kaukonen 4) Päivälehti 16.9.1893 s. 2 kertoo Snellmanin mielipiteistä suomeksi käännettynä.

5) Hantvärkkarit ja wapriikinpitäjät

-100-v. historiikki

-Matti Klinge, Laura Kolbe: Helsinki, Itämeren tytär, Otava 1999

6) Viktor von Wright

- 100-vuotishistoriikki

- Suomalaiset pedagogit: Viktor Julius von Wright, Yle Asia 2011

- Samu Nyström: Oodi sivistykselle - Helsingin työväenopisto 100 vuotta (Minerva Kustannus 2014)

- Pinomaa Veli, Viktor Julius von Wright, Käsityöläisveteraanin muistelmia, 1931

7) Suomen itsenäistymisen ja maailmansotien aika yhdistyksen tapahtumissa

- 100v-historiikki

- Kunniapuheenjohtaja Lars Nordbergin kirjoittama lyhyt 140-vuotishistoriikki, julkaistu kokonaisuudessaan hkty.fi -jäsenlehdissä 1-4/2008

KAUPUNKIA RAKENTAMASSA 1) Yhdistyksen kunniapuheenjohtaja Lars Nordberg MESTARIT JA KISÄLLIT 1) Teollisuusuutiset 1/1968 2) Opetushallituksen verkkosivuilta 3) hkty.fi –jäsenlehti 4/2014 4) Opetus- ja kulttuuriministeriö 2018: Toimintasuunnitelma strategisen hallitusohjelman kärkihank

keiden ja reformien toimeenpanemiseksi, 2015 TAPAHTUMAT 1) 150-näyttely

186

- hkty.fi –jäsenlehti 1/2018

MUOTOKUVAT

- 100-vuotishistoriikki

- Teollisuusuutiset 3/1974, 4/1993 ja 5-6/1993, hkty.fi 4/2010

1) Anders Ramsay, Muistoja lapsen ja hopeahapsen 2) Helsingin kaupungin historia, III osa HENKILÖLUETTELO 1) Henkilöluettelon tiedot vuosilta 1868–1968 perustuu yhdistyksen 100 -vuotishistoriikin henkilö

luetteloon. Siitä eteenpäin tiedot on poimittu yhdistyksen kokousten pöytäkirjoista ja vuosikerto

muksista. Tiedot on koonnut valtuuston jäsen Vesa Jokinen.

Mitä tässä ei ole erikseen mainittu, historiikin lähteinä on käytetty yhdistyksen 100-vuotishistoriikkia ”Käsityön ja pienteollisuuden parista”, vuosikertomuksia, kokousten pöytäkirjoja, yhdistyksen lehtiä ja muita julkaisuja.

Otsikkojen numerot piirtänyt Maria Ampuja.

KUVALUETTELO s. 13

Aleksanteri II patsas, Finna

s. 17.

Tuntematon valokuvaaja, Helsingin Kaupunginmuseo.

s. 98

Näyttelyn avajaiset, kuva Juha Reunanen

s. 138 Tehtailija Viktor Julius von Wright, valokuva Daniel Nyblin 1880-luvulla. Helsingin kaupunginmuseon

kuvakokoelma Muut kuvat yhdistyksen omasta arkistosta.

187

Helsingin Käsityö– ja Teollisuusyhdistyksen HISTORIIKKI 1868–2018

SISÄLLYSLUETTELO ALKUSANAT 1. YHDISTYKSEN ALKUTAIVAL

Ammattikuntalaitoksen historiaa

Info: Yhdistyksen perustamisen aikoihin

Helsingin Käsityö- ja Teollisuusyhdistyksen perustaminen

Info: Yhdistyksen ensimmäiset valtuutetut 1868

Hantvärkkarit ja wapriikinpitäjät – asema perustamisen aikaan

Viktor Von Wright

Suomen itsenäistymisen ja maailmansotien aika yhdistyksen tapahtumissa

Virallisten elinkeinoyhdistysten lakkauttaminen 1954

Info: Yhdistyksen nimi

2. KAUPUNKIA RAKENTAMASSA

Yhdistyksen rakennuskausi 1960–1991

Tehdaskiinteistö Oy Mestaritalo 1960

Tehdaskiinteistö Oy Kisällitalo Vallilassa 1963

Tehdaskiinteistö Oy Wärkki Pitäjänmäellä 1965

Munkkisaaren Yritystalo Hernesaaressa 1969

Sörnäisten rantatie 33

Kurkimäen Teollisuustalo 1987

Roihupellon Teollisuustalo 1991

1990-lama vaikuttaa

Vuokraustoiminta 2000-luvulla

Viides linja 2 kivijalkatilat

Yhdistyksen toimitilat kautta aikojen

Vuokralla Helsingin Raatihuoneella

Varhainen teollisuustalohanke 1900–luvun alussa

Fredrikinkatu 57

Töölöntorinkatu 7

Henry Fordin katu 5 Munkkisaaressa

3. VAIKUTTAVAA TOIMINTAA

188

Valtuuston ja johtokunnan toiminta sekä kokouskäytännöt

Yhdistyksen valtuusto

Yhdistyksen johtokunta

Poissaolosakkoja ja nimikkotuoppeja

Pohjoismainen yhteistyö

Alkuaskeleet 1900-luvun alussa

Pohjoismainen yhteistyö 1970–2018

Info: Pohjoismainen yhteistyö kautta aikojen

Naiset yhdistyksen toiminnassa

Ompeluseura

Ensimmäiset valtuutetut

Naisjaosto Kaarinat

Johtokunnassa

Toimiston voimanpesät

Säätiön toiminta

4. MESTARIT JA KISÄLLIT

Ammattitaidon kohottamispyrkimykset 1800–luvulla

Ammattienedistämislaitos

Kisällin– ja mestarintutkinnot 1868–1967 yhdistyksen aikana

Helsingin Mestarikilta ja valtakunnallinen Mestarikiltaneuvosto

Yhdistyksen alajaostona 1967–1996

Von Wright –ritaristo

Omana yhdistyksenään 1996 –

Info: Mestarintutkinto tänä päivänä

Vuoden Mestari

Mestaritunnus

Ammatillinen koulutus ja yhteistyö Opetushallituksen kanssa

Info: Tutkintotoimikunnat

Yhteistyö Opetushallituksen kanssa

5. TAPAHTUMAT

Yhdistyksen tapahtumat

Yksilöllisen käsityön päivät

Työ ja Taito

Nuori osaaja, vanha tekijä (ja Yhteistyö Pauligin kanssa)

Käsityö on Designia, ystävämyynnit

150 –vuotisjuhlanäyttely 6. JULKAISUT JA TIEDOTUS

Yhdistyksen lehti

Yhdistyksen kirjajulkaisut

Pöytäkirjoja ja vuosikertomuksia

100–vuotishistoriikki

Perinteisiä käsityöammatteja, osat 1 ja 2

189

Tiedotustoiminta

Valistusta radiossa

Paikallistelevision pauloissa

Nettisivut

Facebook-sivut

7. ARKEA JA JUHLAA

Vuosijuhlat kautta aikain

50-vuotisjuhla

60-vuotisjuhla 75-vuotisjuhla 100-vuotisjuhla 110-vuotisjuhla 125-vuotisjuhla 150-vuotisjuhla

Yhdistyksen logo, mitalit, plaketit ja käädyt

Muu jäsentoiminta ja matkat

8. HENKILÖT

Muotokuvat

9. YHDISTYS TÄNÄ PÄIVÄNÄ

Johtokunnan toimintaa

10. HENKILÖLUETTELOT

Kunniajäsenet

Kunniapuheenjohtajat

Puheenjohtajat

Varapuheenjohtajat

Puheenjohtajat 1868–1957

Varapuheenjohtajat 1868–1957

Puheenjohtajat 1958–

Varapuheenjohtajat 1958–

Valtuuston puheenjohtajat

Valtuuston varapuheenjohtajat

Valtuutetut

Johtokunnan jäsenet

Rahastonhoitajat 1868–1968

Toimihenkilöt

LÄHDELUETTELO SISÄLLYSLUETTELO

190

191

192