Helsingin kuvataidelukion vuosikertomus 2019-2020

N I N I G G N I N S I L S E L E H HHELSINGIN E E D I D I A T A T A A V V U U K D KKUVATAI E O I O I K K LLU U K U L IO

II I S SS O OO U UU V VV

S S U U M M O T O R T E R E K U KKERTOM S 0 0 2 2 0 0 2 2 – – 9 1 9 0 1 0 2 2 22019–20 0

SISÄLLYSLUETTELO 2 4 6 7 8 10 12 14 16 18 19

Kuusi k:ta OPKH ja lukuvuoden tempaukset Halloween

20 22 23

Torkkeli tuli, näki, voitti Sokrates-väittelykilpailusta voitto kotiin Mediatiimiläiset tositoimissa REDIssä

Kuvataide:

24

Wanhojen tanssit ja penkkarit

Young Voices Torkkelin uusi uljas esittelyvideo Lukiodiplominäyttely Matkat:

Madridin uusi ystävyyskoulu Leirikoulu La Palman Not-teleskoopilla Opintoretki Baltiaan Yhteistyökuviot:

Biotaidekurssi Aallossa Kulttuuria opiskelijoille, kiitos kyllä!

26 28

Korona ja etäopetus:

Abit koronamyrskyn silmässä Poikkeustila

32 33 36 38

Vuoden Tossu Maria Pusa Ylioppilaat Henkilökunta Stipendit ja palkinnot

42

Se kerta kun taivas paloi

Kuvat Ava Engblom, Miia Valorinta ja Helmi Kilpeläinen Kannen kuvat Natalie Pekonen, Pilleriin Saaron, Miia Valorinta

Tekstien toimitus Anne Mattsson ja Maarit Nopsanen Kannen kuva Anniina Tikkanen Suunnittelu ja taitto Katja Särkkä Helsingin kuvataidelukio 2020

9

KUUSI KUUSI K:TA K:TA l Rehtorin kouluvuosi alkoi kasvatuspsykologian professorin Kirsti Longan inspiroivalla luennolla, joka koski opettajien jaksamista. Hänen ydinsanomansa oli, että työn imu ja uupuminen ovat hyvin lähellä toisiaan. Luennon lopuksi johtamisen periaatteet ja ihmisten kohtaaminen kiteytettiin viiteen K:hon: “Kunnioita, Kuuntele, Kiinnostu, Kannusta ja Kiitä”.Toinen yhtä tärkeä ajatus koulun väelle kuului näin: “Hyvä on erinomaisen pahin vihollinen.” Tämä periaate tarkoittaa, ettei aina pidä tavoitella erinomaista, koska hyväkin riittää.

Viiden K:n joukko laajeni kuitenkin kuudeksi Torkkelissa.Tuo kuudes on ”Kyttää”. Meille se merkitsee toisista huolta pitämistä. Lukukauden alussa emme aavistaneet, miten suurimerkityksinen tuo kuudes onkaan.

Iloa ja menestystä Lukuvuosi on ollut menestyksekäs. Euroopan sosiaalirahaston Tunne työ -hankkeen Minä brändinä -kurssi on niittänyt huomiota ja kiinnostusta. Kurssilla opiskelijat saivat myydä omaa osaamistaan yrityksille tekemällä tilaustöitä. Näin he oppivat, että heidän osaamisellaan on jo nyt työelämässä kysyntää. Brändi-kurssilaisista koottu ryhmä voitti Kelan innovaatiokilpailun ”Nuoruuspakkaus”. Myös valtakunnallisesta Nuori Sokrates -väittelykilpailusta tuli voitto kotiin.

Torkkelissa toimii aktiivinen mediatiimi, jonka jutut ja kuvat koulun arjesta ja juhlasta ovat lisänneet entistä enemmän koulun näkyvyyttä. Panostus on poikinut hedelmää. Hakijamäärä pysyi suurena ja sisäänpääsykokeissa oli ennätysmäärä hakijoita huolimatta siitä, että koe tehtiin ensimmäistä kertaa etänä.

Koronakevät Koko maailman, niin kuin Torkkelinkin, elämä mullistui keväällä koronan myötä. Maaliskuun alusta odotimme ”sormet näppäimillä” Kasvatuksen ja koulutuksen toimialan päätöstä siirtyä etäopetukseen, kun ympäröivissä kunnissa päätös oli jo tehty. Odo2

tin myös, reagoisiko YTL tilanteeseen tiivistämällä ylioppilaskokeitten aikataulua. Päätös tiivistämisestä tulikin, mutta melko myöhään, kun ajattelee opiskelijoiden valmistautumista ja koulujen järjestelyjen muuttamista erittäin lyhyellä varoitusajalla.

Hyvin nopeasti järjestelyt saatiin tehtyä. Kokeet järjestettiin suunniteltua lyhyemmässä ajassa, mutta tiloja tarvittiin enemmän, jotta opiskelijat saatiin sijoitettua fyysisesti riittävän etäälle toisistaan.

Samaan aikaan siirryttiin etäopetukseen. Tämä oli mahdollista vain, koska opettajakunta jousti ja venyi äärimmilleen. Opettajat tekivät töitä yötä päivää siirtääkseen opetuksensa verkkoon ja muuntaakseen kurssinsa verkkopedagogisesti mielekkäiksi.

Kuvataidekurssien muutokset olivat erityisen vaativia. Kuvataideopettajat tuottivat lyhyessä ajassa täysin uutta materiaalia kursseille, joita normaalisti opetetaan vain lähiopetuksena.

Suunnittelimme myös uuden tavan pitää sisäänpääsykokeen etänä. Toteutus onnistui yli odotusten, ja mallimme levisi myös muiden pääsykokeita järjestävien koulujen hyödyksi.

Tuo kuudes K eli “Kyttää” on ollut kuitenkin kaikkein suurin huolemme etäopetuksessa. Miten voimme huolehtia opiskelijoistamme, jos emme heitä näe? Miten huolehdimme, ettei kukaan ”katoa”?

Määräsinkin viidennen jakson alussa opettajat pitämään kaksi ensimmäistä viikkoa kaikki oppitunnit etätapaamisina eli “Meetteinä”, jotta saimme rakennettua opiskelijoille työrytmiä. Pedagogisesti määräys ei ollut aivan perusteltu, mutta kertoo yhtä kaikki Torkkelin hengestä.

Entä miten huolehdimme yhteisöllisyydestä, jos emme saa olla fyysisesti samassa paikassa? Mitä teki Torkkeli? Rehtori,T-Rex, päätti, että jokaisena aamuna pidetään aamunavaus. Opiskeluhuoltoryhmä piti Tsemppitsufeita, lautapeli-iltoja ja Tsemppikanavaa.

Joka perjantai järjestettiin tunnin kestävä “virtuaalinen teehuone” kahootteineen ja DJ Macen diskoineen. Ja opiskelijat tulivat mukaan suurin joukoin, onnellisina, koska näkivät edes ruudussa toisiaan ja opettajiaan.

9

Koronakriisin keskellä opettajat, muu koulun väki ja rehtori painoivat keväällä pitkää päivää. Torkkelin väki halusi kannustaa rehtoriaan jaksamaan! Niinpä tilasimme Kallion lukion Taskulyyrikoilta hänelle kannustusrunon, jonka nimeksi tuli ”Torkkelin T-rex” ja josta teimme myös videoesityksen.

Virtu

@V

Hanna Pusa

Kun tiedotustilaisuus toisensa jälkeen

Etäopiskelu onnistuu, vaikka helppoa ei ole Viidennessä jaksossa teetimme kyselyn etäopiskelusta. Päällimmäiseksi jäi tunne, että onnistuimme niin hyvin kuin se tässä tilanteessa oli mahdollista.

Opiskelijat kertoivat, että he kunnioittavat opettajien tekemää työtä ja koulun sekä opiskeluhuollon ponnistuksia pitää kaikki mukana.

Voi Torkkeli, Torkkelin opiskelijat ja koko Torkkelin väki. Onneksi T-Rexin sydän on suuri, koska muuten se poksahtaisi tästä kiitollisuudesta siitä, että saan olla rehtorinne!

Tarja Aro-Kuuskoski rehtori

herättää entistä enemmän huolta tiedän, et Tarja hoitaa tän.

Tarja pitää meidän puolta.

Kun pääministeri on taas telkkarissa ja ollaan kaikki täällä himassa kotona (minä ja sisko ja äiti ja siskon kissa), ja kauheen monella on jo se korona, ja videopuhelut katkeilee, ja budjettiesitys ratkeilee, ja THL paljastaa aikeensa, tiedän, et Tarja hoitaa tän.

Tarja tekee kaikkensa ja vähän enemmän.

Tarja, Torkkelinmäen T-Rex, sulla on tyrannosauruksen voimat!

Taskulyyrikot 31.3.2020

3

OPKH OPKH JA JA LUKUVUODEN LUKUVUODEN TEMPAUKSET TEMPAUKSET

9

l Helsingin kuvataidelukion opiskelijakunnan hallitus eli OPKH on ollut ahkera koko lukuvuoden läpeensä. Eräs uusi toivottu asia on ollut Torkkeli-logolla varustettujen kangaskassien myynti. Hallituksen jäsenet myivät kangaskasseja useaan otteeseen, ja teehuone on toiminut hyvin myyntipisteenä. Logo-kilpailusta ja kangaskassien myynnistä ilmoitettiin OPKH:n Instagram-tilillä.

Hauskoja tapahtumia ovat olleet myös kaksi “Spirit week” -teemaviikkoa, joissa jokaisella koulupäivällä on ollut oma teemansa, jonka mukaisesti kaikki halukkaat ovat saaneet pukeutua.

Syksyllä OPKH järjesti meillä jo perinteisen foliohattupäivän. Foliorullista halukkaat opiskelijat värkkäsivät itselleen foliohatun. Tuloksena oli mitä moninaisimpia päähineitä. Tämän lisäksi OPKH esitti koulun eri tiloissa tapahtumaan sopivia videoita.

Yhteistyö on rautaa Kolmen Suuren Bileet eli KSB on jokavuotinen kolmen lukion yhteinen tapahtuma. Tammikuussa OPKH oli mukana järjestämässä Helsingin kuvataidelukion, Sibelius-lukion ja Kallion lukion yhteistä tapahtumaa Tavastialla. Yhdessä maksettiin budjettivaroista Tavastian vuokra, ja opiskelijat maksoivat pääsylipusta, jonka sai ostaa etukäteen koululla.

Avointen ovien päivänä hallituksen jäsenet myivät kahvia, pullaa ja ihmeen herkullisia vegaanituotteita pop up -kahvilassa. Näin kerättiin rahaa OPKH:n kassaan ja tuleviin tapahtumiin. Tietysti syksyn vanhempainilloissa myytiin myös kahvia ja pullaa huoltajille.

Torkkeli on näkynyt myös kaupungin lukioiden yhteisissä tapaamisissa. Kaksi OPKH:n jäsentä oli edustamassa meitä Kaskon eli Kasvatuksen ja koulutuksen toimialan työpajassa, jossa pohdittiin

4

koulujen tasavertaisuus- ja yhdenvertaisuussuunnitelman tekemistä. Samoin yksi hallituksen jäsen edusti Torkkelia apulaispormestari Pia Pakarisen joulukuisella vastaanotolla kaupungintalolla, jossa tämä tapasi toisen asteen oppilaitosten väkeä.

Varmasti kaikki opiskelijat iloitsevat myös teehuoneen uudesta sisustuksesta, jonka suunnitteluun OPKH osallistui. Uusilla penkeillä istuskellaan toivottavasti syksyllä, kun koulu taas aukeaa!

TEKSTI Laura Kärsämänoja

9

Ryhmäkuvassa mukana kaikki OPKH:n jäsenet: Kristiina Hämäläinen, Elsa Kallonen, Amanda Suvisaari, Nuka Lintula, Karo Tapiovaara, Emma Halkama, Aurelia Marjanen, Kiel Mouhu, Laura Kärsämänoja, Niko Toivonen, Ramona Huttunen, Rosa Helenius ja Leo Manninen

5

9

HALLOWEEN l Halloween-juhlan kunniaksi torkkelit pukeutuivat ja naamioituivat sankoin joukoin hyvin pelottaviksi hahmoiksi. Monet myös asettautuivat kuvattaviksi mediatiimin Halloween-studioon. Lisää kuvia löytyy verkkolehdestä!

KUVAT Erika Ryppieva 6

Kuvataide

Katja Särkkä

9

YOUNG VOICES

Arina Maslennikova

l Suomen EU-puheenjohtajuus kokosi vaikuttajia Finlandia-talolle. Helsingin kuvataidelukio kutsuttiin tuomaan nuorten ääntä kuuluville kuvataiteen keinoin. YOUNG VOICES -näyttelyssä nuorten ääni kuuluikin, mutta visuaalisessa muodossa. Opiskelijat tekivät kuvia, joissa he toivat esiin huomioitaan ja heijastelivat ajatuksiaan tässä hetkessä, tässä maailmantilanteessa.

Näyttelyn teoksissa lähestyttiin yhteiskunnallisia ja henkilökohtaisia ilmiöitä sekä suoran poliittisesti että hienovaraisempien viittausten kautta.

Tekniikat vaihtelivat lyijykynäpiirroksista öljyvärimaalauksiin ja digitaalisista toteutuksista kokeellisiin lähestymistapoihin. Teokset toteutettiin syksyn 2019 aikana useilla eri kursseilla.

7

TORKKELIN UUSI ULJAS ESITTELYVIDEO

9

l Helsingin kuvataidelukio sai tänä lukuvuotena kauan kaivatun esittelyvideon, joka kuvastaa koulumme tunnelmaa. Käsikirjoitusta hahmoteltiin eri opiskelijaryhmissä loppusyksystä 2019. Valmiissa videossa esiintyvät opiskelijat kertovat omasta näkökulmastaan, miltä tuntuu opiskella Torkkelissa.

Videon kuvauksiin osallistui yhteensä noin 50 koulun opiskelijaa. Lämmin kiitos kaikille osallisille!

Videon tuotti Woodpecker Film, ja sen ohjasi ja kuvasi elokuvantekijä Vanessa Vandy.

KUVAT Katja Särkkä ja Vanessa Vandy/ Woodpecker Film

8

9

9

KEVÄÄN KEVÄÄNKOHOKOHTA: KOHOKOHTA: LUKIODIPLOMINÄYTTELY LUKIODIPLOMINÄYTTELY KALLION KALLIONKIRJASTOSSA KIRJASTOSSA

9

l Toisessa jaksossa kuvataiteen lukiodiplomin teko antaa abeille mahdollisuuden ilmaista itseään taiteilijoina ja näyttää se osaaminen, joka noin 12 taidekurssin aikana on ehtinyt kertyä. Kuvataiteen lukiodiplomissa jokainen voi valita juuri sen tekniikan ja aiheen, joka on kaikkein lähinnä omaa sydäntä.

Opetushallitus antaa kuusi tehtävää, ja niistä valitaan teoksen aihe, jota sitten työstetään kokonaisen jakson ajan. Tämän lisäksi tehtävään kuuluu laatia oma portfolio, jossa kerrotaan teoksen suunnittelusta ja toteutuksesta sekä arvioidaan omaa työskentelyä.

Aiheena omakuva Yllättäen tänä vuonna useat valitsivat saman tehtävän:“Ideoi, suunnittele ja toteuta teos tai tuote, joka käsittelee aihetta omakuva.“ Valitsin itsekin tämän tehtävän. Omakuva tuntui elämässäni ajankohtaiselta aiheelta. Abivuoden puolivälissä katselin lukiovuosia takanani ja epäselvää tulevaisuutta edessäni.

Tästä sain idean luoda teoksen, joka kuvaisi viimeisen 18 vuoden aikana rakentunutta identiteettiäni.

10

Omakuvan tehtävänanto oli hyvin vapaa, mikä oli varmasti monelle syy valita juuri se. Toteutustavan sai valita itse, ja minä päätin heti tehdä työn kolmiulotteisena. Tehtävänannon sallima vapaus koitui kuitenkin ongelmaksi. Alkuvaiheessa pääni oli täynnä mahdottomia ideoita, ja lopulliseen suunnitelmaan päätyminen vei monta tuntia arvokasta työskentelyaikaa. Päätettyäni suunnasta aloin kuitenkin työskennellä täyttä vauhtia, mikä jatkui viimeiseen minuuttiin asti. Lopulta lähtiessäni koululta työn palautuspäivänä olin ylpeä, vaikka aikaa ei ollut jokaisen toivomani yksityiskohdan toteuttamiseen.

Valmistunut lukiodiplomityöni “Mielen tila” on pieni nukkekotimainen huone, joka olen minä itse.

Se esittää sitä pientä huonetta, jossa olen asunut niin kauan kuin muistan, mutta jonka pian aion jättää taakseni. Huone on täynnä roinaa ja sen seinät ovat kuvien peitossa. Huoneen yksityiskohdissa lepää identiteettini, jonka kehittyessä ja muuttuessa huoneeni on saanut vähitellen nykyisen muotonsa.

Tämä tila on omakuvani.

Taidenäyttelyssä nautittiin kovan työn tuloksista

9

Maaliskuussa lukiodiplomityömme toimitettiin juhlallisesti Kallion kirjastoon, jossa kokosimme niistä oman taidenäyttelymme. Torkkelien teokset täyttivät iltapäivän aikana kirjaston jokaisen nurkan ja vapaan seinäpinnan. Oli hienoa nähdä vielä kerran kaikkien upeat työt, joiden hiljaista muotoutumista olin päässyt hieman seuraamaan toisen jakson aikana. Vielä hienompaa oli tunnistaa töissä sama kädenjälki, jonka olin nähnyt värittävän koulun seiniä vuodesta 2017 asti.

TEKSTI Amanda Suvisaari KUVAT Amanda Suvisaari ja Katja Särkkä

11

9

Torkkeli maailmalla: opintomatkoja kielen, kulttuurin ja historian äärellä

MADRIDIN UUSI YSTÄVYYSKOULU JA KOKEMUKSIA ETELÄ-EUROOPASTA

l Kielitaidosta voi oikeasti olla hyötyä. Olin espanjantaitoisena jäänyt opettajan haaviin, ja minulle tarjoutui mahdollisuus uuteen seikkailuun. Vinkkinä muillekin: jos opettaja tulee sinulta koskaan kysymään tunnin jälkeen, haluatko lähteä kolmen viikon päästä espanjan kurssin matkalle Madridiin, niin oikea vastaus on ”Kyllä!”

12

Uusi ystävyyskoulu ”Instituto Camilo José Cela” Madridiin lähdimme siis vaihtoprojektin takia. Torkkelista ja Kalliosta on ennen lähdetty Málagaan, mutta nyt meillä on uusi yhteistyökoulu ”Instituto Camilo José Cela” Pozuelossa lähellä Madridia. Tarkoitus oli asua oppilaiden perheissä viikon ajan ja sitten vastavuoroisesti keväällä 2020 majoittaa heidät Suomessa.

Viikon aikana pääsimme kiertelemään museoissa, tutustumaan Madridiin, sen ympäristöön, historialliseen Toledon kaupunkiin ja uusiin ihmisiin. Pääsimme syömään, puhumaan, näkemään ja kokemaan espanjalaista koulua ja elämään toisen perheen arkea.

Tutustuimme erilaiseen kulttuuriin ja huomasimme eroja ja samanlaisuuksia suhteessa omaamme.

Saatoimme jopa tehdä oivalluksia ja kyseenalaistaa joitakin entisiä itsestäänselvyyksiä. Esimerkiksi ajoissa oleminen vaikutti olevan Espanjassa häilyvämpi käsite kuin Suomessa. Vaikkapa tasan kello seitsemän tarkoitti yleensä noin puoli kahdeksaa. Opettajamme olivat kuitenkin oivaltaneet heti aluksi, mistä oli kysymys, ja ilmestyivät sovittuihin tapaamisiin espanjalaisella viiveellä. Liekö syynä jo aiempi kulttuurintuntemus vai silkka elämänkokemus? Onneksi viikon aikana kaikki oppivat saapumaan ajoissa espanjalaisittain eikä muita tarvinnut enää odotella.

Rentoa menoa Espanjassa Osallistuimme ystävyyskoulussamme muutamille oppitunneille viikon aikana. Taidelukiolaisille aikaa oli varattu myös museovierailuille (yhteensä viisi [¡5!] museota tuli nähtyä ja koettua). Oppitunneilla saimme kuitenkin kuvaa siitä, miten opetus voi olla hyvin erilaista. Liikunnan opettaja totesikin tunnin aluksi, että olemme varmasti tottuneet hieman organisoidumpaan toimintaan, mutta ei se mitään, kyllä tästä hyvä tulee. Ja niin tuli: tunti sujui, ei ehkä kaikkien sääntöjen mukaan, mutta ainakin hyvissä tunnelmissa sulkapalloa pelaillen.

Mekin pääsimme opettajan rooliin ja koetimme välttää turhan tylsää opetusmetodia. Pidimme englannin tunnilla esitelmiä Suomesta, suomalaisista tavoista ja kulttuurista. Vaikutti siltä, että asiaamme jaksettiin kuunnella ja siihen keskittyä. Ehkä jotain tietoa jäi korvan taakse tai jopa kiinnostusta Suomea kohtaan heräsi.

Hyviä kokemuksia perheessä Oma kokemukseni vaihtoperheen kanssa oli erittäin myönteinen. Kaikki perheenjäsenet toivottivat tervetulleeksi, talo esiteltiin ja käytänteitä selitettiin.

Alusta lähtien oli mukava olla. Perheeseeni kuului myös koira. Mitäs teet, kun et tiedä miten päin olla?

Rapsuttelet menemään ja juttelet mukavia eläimelle. Kuulemani huhut siitä, että espanjalaisessa perheessä täytyy lähes huutaa, jotta saa asiansa esiin, ei onneksi pitänyt paikkaansa. Suomalaiselle oli tarjolla oma huone ja rauhaa. Töiden, koulun ja harrastus-

ten takia perheessä ei muutenkaan ehditty viettää kovin paljon aikaa yhdessä. Yhdessä kuitenkin aina syötiin.

Ruokailuajat olivat meille varmaan oudompia kuin itse ruoat. Aamupala oli kevyt: kahvia, leipää, ehkä hedelmä. Lämmin lounas syötiin kolmen neljän aikaan iltapäivällä jo koulusta päästyä ja illallinen yhdeksän jälkeen. Välissä saattoi syödä suupalallisen (bocadillo). Minulle tällainen ruokailu ei maistunut: tuntui että koko ajan syötiin jotain pientä, mutta silti oli jatkuvasti nälkä.

Kielitaito karttuu Harhailumme Madridin mailla oli makunystyröitä herättelevä kokemus, mutta pääsimme käyttämään kieltä muuhunkin kuin ruokien maisteluun. Puhuimme englantia, espanjaa ja opetimme suomea. Lähtiessämme vaihtariopiskelijoilla olikin hallussa jo aina niin hyödylliset ilmaukset ”minun nimeni on”, “minä rakastan sinua”, “mitä kuuluu?” sekä lisäksi liuta kirosanoja. Isossa ryhmässä huomasi, kuinka helposti oleskeli vain omaa äidinkieltä osaavien kanssa. Kulttuuri- ja kielivaihtoryhmässämme muodostui siis ajoittain suomalaisten ja espanjalaisten porukoita. Varmasti kaikki oppivat kuitenkin edes hieman espanjaa, suomea tai englantia. Rohkeasti kieltä käytti myös opettajamme Tomi, joka käänsi urhoollisesti taulujen taustatarinat tarkasti espanjasta suomeksi.

Matkailu avartaa Matkan aikana vaihdelleiden fiilisten, mutta silti onnistuneen ja opettavaisen kokemuksen takia selkiytyi taas, kuinka mielekästä on elää tässä ja nyt eikä “sitten kun”. Ympäristön ei kannata antaa vaikuttaa omaan mielentilaan liikaa, ainakaan negatiivisesti.

Minne ikinä menetkään, kenen kanssa tahansa, jos niin päätät, voit aina nauttia perillä olosta.

Harmillisesti korona esti espanjalaisten vastavierailun Suomeen huhtikuussa. Toivottavasti he pääsevät tänne syyskuussa. Ja hei sinä, joka olet hollilla Torkkelissa tai Kalliossa, kun espanjalaiset saapuvat, rohkaistu puhumaan ja ihmettelemään heidän kanssaan. Aina voi oppia jotain uutta, ja uuden oppiminen on nyt vain mahtava asia.

Matkat Madridiin ja takaisin taittuivat suorina Finnairin lentoina, eikä hiilidioksidipäästöjä kompensoitu.

TEKSTI Tarmo Österlund KUVAT Tomi Uusitalo 13

9

9

Torkkeli maailmalla: opintomatkoja kielen, kulttuurin, tieteen ja historian äärellä

LEIRIKOULU LEIRIKOULU LA LA PALMAN PALMAN NOT-TELESKOOPILLA NOT-TELESKOOPILLA l Jo perinteeksi muodostuneessa fysiikan leirikoulussa matkustettiin marraskuussa 2019 La Palman saarelle Kanarialle. Leirikoulu toteutettiin yhteistyössä Turun yliopiston, Kallion lukion, Alppilan lukion ja Helsingin kielilukion kanssa. Torkkelista lähti matkalle viisi motivoitunutta opiskelijaa fysiikan opettaja Matti Sallisen johdolla. Tavoitteena oli tehdä havaintoja pohjoismaiden yhteisellä, Kanariansaarilla sijaitsevalla, teleskoopilla nimeltä “Nordic Optical Telescope”. Leirikoulu alkoi päiväretkellä Tuorlan observatorioon, jossa tähtitieteilijä Pasi Nurmi esitteli matkan tarkoitusta, työkaluja, matkakohdetta ja kaukoputkea sekä piti luennon tähtitieteestä.

Lensimme La Palmalle Madridin kautta, jossa yövyimme tulo- ja menomatkoilla. Majoituimme määränpäässä H10 Taburiente Playa -hotelliin. Jo

14

ensimmäisenä päivänä ohjelmassa oli tähtitieteen luento Pasin johdolla. Teimme myös valmisteluja tulevaa havaintoyötä varten. Vaikka kyseessä oli opintomatka, vapaa-aikaa jäi kuitenkin jonkin verran ja vietimme sitä muun muassa hotellin altaalla ja läheisissä ravintoloissa.

Toisena päivänä oli ohjelmassa tulivuorivaellus. Ajoimme bussilla noin 20 kilometrin pituisen patikkareitin alkuun. Ylhäällä oli viileää ja kosteaa sekä tuuli navakkaa, joten kerrospukeutuminen oli tarpeen. Vuorenrinteeltä avautuvat maisemat olivat uskomattomat ja todellakin kipeiden jalkojen ja auringossa palaneiden nenien arvoisia. Vuorenhuippu kohosi jopa 1 900 metrin korkeuteen, reilusti pilvien yläpuolelle. Vaelluksen lopussa nälkä kurni jo kaikkien vatsassa, mutta kahden opettajan, Sallisen ja Alppilan Markku Lampuotin, mystinen katoami-

nen viivytti ruokailua. Lopulta kaksikko löysi perille ja pääsimme pitkän päivän jälkeen lepäämään hotellille.

Kolmantena päivänä bussi ajoi leiriläiset saaren toiselle puolelle, vielä korkeammalle vuorelle, jossa sijaitsivat eri tutkimuslaitosten teleskoopit.

La Palman sijainti tarpeeksi lähellä päiväntasaajaa ja kaukana valosaasteesta sekä korkea vuori tekevät saaresta otollisen paikan avaruuden tutkimukseen.

Vierailimme Isaac Newton Telescopella ja ensimmäistä kertaa NOTilla. Meille kerrottiin alustavasti havaintoyön ohjelma ja kaukoputki esiteltiin. Myöhemmin söimme lounasta ja katselimme huipulta maisemia, jalat yhä väsyneinä edellisen päivän vaelluksesta.

Illallisen jälkeen lähdimme ryhmittäin kaukoputkelle. Ilta oli muuttunut tuuliseksi ja taivas oli mennyt pilveen, minkä vuoksi vain pari ryhmää sai lopulta havaintoja. Jokainen oppi kuitenkin ohjaamaan itse kaukoputkea ja etsimään kohteita taivaalta ohjaamossa, joka näytti 80-lukulaiselta avaruusalukselta. Kokemus oli varmasti kaikille mieleenpainuva ja toi tieteen tekemisen käytäntöjä lähemmäs lukiolaista. Valvoimme koko havaintoyön teleskoopin huoltorakennuksessa ja kulutimme aikaa läksyjä tehden ja pelaten korttia.

Aamun tultua lähdimme takaisin hotellille ja saimme muutaman tunnin nukkumiseen. Iltapäivällä ohjelmassa olisi ollut havaintojen käsittelyä, mutta pilvisen yön vuoksi saimme tyytyä valmiiden kuvien käsittelyyn. Tämän jälkeen lähdimme tutustumaan saaren pääkaupunkiin Santa Cruziin. Viimeinen päivä saarella kului kaikilta hieman unisina edellisyön valvomisesta, mutta kaupungissa vaeltelu oli kaikille mieluisaa. Kotimatkan koittaessa kaikilla leiriläisillä oli taskussaan ainutlaatuinen kokemus ja uutta ymmärrystä universumistamme.

TEKSTI Eevi Kaila ja Veikko Jeskanen

15

9

9

Torkkeli maailmalla: opintomatkoja kielen, kulttuurin, tieteen ja historian äärellä

OPINTORETKI BALTIAAN – NATSIEN, KGB:N JA HIEMAN ART NOUVEAUNKIN JÄLJILLÄ l Syyslukukaudella ryhmä Torkkelin ja Kallion lukion opiskelijoita lensi Vilnaan, josta bussi kuljetti heitä Liettuassa, Latviassa ja Virossa neljän päivän ajan. Kyse oli Suomen historian kurssiin kuuluvasta kuvataidelukion ja Kallion lukion yhteisestä matkasta Baltiaan oppimaan toisen maailmansodan ja neuvostomiehityksen aikaista historiaa. Mukana olivat molemmista kouluista historianopettajat Tiina Kärkkäinen ja Niina Väntänen.

Retkellä ja Suomen historian kurssilla oli yllättävä yhteys: nimittäin Suomelle oli käydä samoin kuin Baltian maille toisessa maailmansodassa. Jos Neuvostoliitto olisi onnistunut miehittämään etupiiriinsä Molotov–Ribbentrop-sopimuksessa merkityn Suomen, olisi maassamme edelleen suunnitelmatalouden ja totalitarismin arvet. Suomi ryhtyi talvisotaan, mutta Liettua, Latvia ja Viro eivät kyenneet vastarintaan, kun Neuvostoliitto vaati lupaa sijoittaa maihin joukkojaan. Erityisesti Latviassa ja Liettuassa lopputulos näkyy edelleen selkeästi: autiotaloja ja rappeutuneita julkisivuja, jopa lähellä pääkaupunkien keskustoja.

Natsien hirmutekoja Retken teemana oli pitkälti Neuvostoliiton miehitys ja sen jättämät jäljet. Natsi-Saksan hirmuteot näkyivät myös: Paneriain juutalaisten joukkomurhan muistomerkki sijaitsee vain kymmenisen kilometriä Liettuan pääkaupungin Vilnan keskustasta. Toisessa maailmansodassa Baltian maat miehitettiin kolmesti.

Ensin tuli Neuvostoliitto, sitten Natsi-Saksa ja lopulta taas Neuvostoliitto. Saksan vallan aikana arviolta yli 90 % Liettuan juutalaista ehdittiin teloittaa. Paneriai oli suurin kansanmurhan näyttämö.

16

Tuntui absurdilta kävellä aurinkoisessa metsässä ja kuunnella oppaan kertomusta kaikesta pahasta, mitä paikalla oli tapahtunut alle 80 vuotta sitten. Jokainen kuoppa ja kumpare kertoi omaa tarinaansa, eikä epämieluisilta mielikuvilta voinut välttyä.

KGB-museot Ehkä mieleenjäävin kokemus oli Riian ja Vilnan KGB-museoiden näkeminen. Molempien talojen kellarissa oli sijainnut vankila. Kauniin ulkokuoren alle kätkeytyi kansalaisten silmiltä piilossa ollut paikka ihmisille, jotka valtio näki vaarallisina. Suuri osa oli poliittisia vankeja. Heitä ei ollut tarkoitus pitää kyseisissä paikoissa pitkään vaan lähettää kuulustelujen jälkeen eteenpäin. Jotkut teloitettiin paikan päällä tappamiseen tarkoitetussa huoneessa. Vankeja kidutettiin, ja ihmisoikeuksia rikottiin monin tavoin räikeästi.

Vilnan KGB-vankila oli juuri sellainen, millaiseksi KGB oli jättänyt sen lähtiessään. Sen kolkoilla käytävillä kävellessä alkoi miettiä, mitä ajatuksia vankien päässä oli liikkunut. Kävelimme samoilla käytävillä, mutta välissämme oli useita vuosikymmeniä.

Varautuminen ydinsotaan Matkan viimeinen kohde oli kylmän sodan aikainen poliittisen eliitin suojabunkkeri Latvian maaseudulla Ligatnessa. Kaikki edelliset kohteet olivat olleet hyvin vakavamielisiä, jopa surullisia, joten yllätyimme oppaan humoristisesta otteesta. Opimme monta asiaa kuten sen, että mistä tahansa sitaatista saa vaikuttavamman, jos väittää, että se on peräisin Leninin suusta.

9

Matkakokemuksia Ohjelmassa oli myös vapaa-aikaa, jolloin opiskelijat ehtivät tutustua hiukan Riikaan ja Vilnaan. Synkästä historiastaan huolimatta ne olivat upeita ja monipuolisia kaupunkeja, joista olisi löytynyt tutkittavaa viikoiksi. Vilnaan ei ollut noussut Riian tapaan jaloilleen neuvostoaikojen jäljiltä, mutta siinä oli silti oma charminsa.Vilnan läpi kulkevan Neris-joen kahtia jakamasta kaupungista löytyi katseltavaa moderneista kerrostaloista 1200-luvun rakennuksiin.

Riika on puolestaan vanha hansakaupunki. Siinä missä Vilna tuntui hieman kylmältä ja etäiseltä, Riika oli lämmin ja sosiaalinen. Kulkiessamme kaupungilla illalla musiikki ja nauru raikuivat kaduilla. Erityisesti vanhankaupungin alue, jossa meidän hotellimme sijaitsi, oli täynnä pieniä tunnelmallisia mukulakivikujia ja värikkäitä taloja. Huomiota herätti myös Riian vetonaula, art nouveau -kaupunginosa!

Kahdessa käyntikohteessamme oppaat sanoivat lähes sanatarkasti saman asian kierroksen lopuksi: toivottavasti historia ei toista itseään. Ja juuri siksi historianopetus on tärkeää, ettemme vain unohda niitä opetuksia, jotka ovat versoneet rikkinäisistä yhteiskuntajärjestelmistä, julmista hallitsijoista ja ihmisten vihasta. On tärkeää muistaa mennyt erityisesti nyt, kun ääriliikkeet ovat taas kasvattamassa suosiotaan.

TEKSTI Emma Hansén ja Kristiina Hämäläinen KUVAT Tiina Kärkkäinen

17

9

BIOTAIDEKURSSI BIOTAIDEKURSSI AALLOSSA AALLOSSA

KUVAT Ari Maslennikova

18

9

KULTTUURIA OPISKELIJOILLE,

Pelko-esitys osallisti katsojia.

l Joulukuun alussa joukko taideopettajia sekä Torkkelin opiskelijoita uppoutui kolmen päivän ajaksi ennalta tuntemattomaan maailmaan Aalto Juniorin laboratoriossa. Aalto-yliopisto tarjoaa kaikille luokka-asteille mahdollisuuden tutustua korkeakouluopintoihin ja oppia tieteellisiä menetelmiä tekemällä oikeita kokeita laboratoriossa tutkijan johdolla. Biotaiteen kärkikurssin opettajina toimivat Ulla Taipale ja James Evans, opetuskielinään suomi ja englanti.

Kurssi vei intensiiviselle matkalle, jonka aikana tutustuttiin biotaiteen olemukseen ja mahdollisuuksiin sekä sukellettiin solutasolle aina dna:han asti.

Jokainen sai kasvattaa oman geenimanipuloidun, fosforoivan bakteerikasvustonsa ja eristää dna:ta mukana tuomastaan näytteestä. Laboratoriotyöskentelyn rutiinit ja tarkat säännöt tulivat päivien aikana tutuiksi.

Valitettavasti aika tuntui loppuvan kesken.

Olimme saamassa alulle animaatioprojektia, jonka kuva-aineisto olisi koostunut sukelluksesta porsaan luuytimeen erikoismikroskoopin avulla. Visioissamme näimme animaation joulujuhlan ohjelmanumerona, toisenlaisena näkökulmana joulun teemoihin.

KIITOS KYLLÄ!

l Kaikki ykkösvuotiset saivat syksyllä merkittävän summan niin sanottua kulttuurimäärärahaa, jota käytettiin ahkerasti teatteriesityksiin. Heti syyskuussa saapui koulullemme kaksi esitystaiteilijaa Juha Valkeapää ja Taito Hoffrén. Heidän Pelko-esityksensä tarjosi opiskelijoille mahdollisuuden osallistua ja huomata, kuinka samanlaisia ihmisten pelot ovatkaan.

Sekä yhteiskuntaopin että äidinkielen ja kirjallisuuden opiskelijat pääsivät seuraamaan myös Ryhmäteatterin näytelmää Onnellisten saari, joka oli opiskelijoista viihdyttävä. Vielä tammikuussa satakunta ykköstä näki näin korona-ajan näkökulmasta järkyttävänkin ajankohtaisen,Yuval Noah Hararin teokseen perustuvan näytelmän “Sapiens”, joka kertoi yhden tarinan ihmisen historiasta. Oli kerrassaan mahtavaa viedä kaikki halukkaat opiskelijat ilmaiseksi teatteriin!

TEKSTI Maarit Nopsanen KUVA Sara Eskelinen, mediatiimi

TEKSTI Loviisa Kangas, kuvataideopettaja 19

9

TORKKELI TULI, NÄKI, VOITTI l Torkkeli valikoitui Kelan ja Nuorten Akatemian järjestämään innovaatiokilpailuun mukaan toisena pääkaupunkiseudun lukiona keväällä 2019. Toinen lukio oli uusi Otaniemen lukio, joka on saanut hienot tilat Aalto-yliopiston kainalossa. Kilpailun tarkoituksena oli kehittää nuoria asiakkaita palvelevaa Kelan “Nuoruuspakkausta”, joka auttaisi itsenäisen elämän alussa. Nuoruuspakkaukseen kuuluisi palveluita, kuten tukiviidakossa kamppailevan ohjekirjoja tai muita nykyaikaisia ratkaisuita.

Meillä haasteen ottivat vastaan Minä brändinä -kurssin opiskelijat, jotka ryhtyivät tekemään ennakkotehtäviä kurssitöinä. Heille kuului safaritehtäviä, joissa tutustuttiin Kelaan fyysisenä paikkana ja seikkailtiin Kelan verkkosivuilla, sekä haastatteluja, joissa tiedusteltiin Kelan asiakkaiden kokemuksia. Näillä eväillä osallistuttiin kilpailupäivänä idean kehittelyyn ja valmistauduttiin esiintymään tuomariston edessä.

Kukin ryhmä oman ideansa kimpussa Kilpailupäivä Otaniemen lukiossa alkoi harjoitteilla, joissa jatkettiin kaverin ehdotusta repliikeillä ”Joo, mutta” tai ”Joo, ja”. Sitten harjoiteltiin viestimistä rakentamalla tornia vaahtokarkeista ja spagetista.

Tämän vaiheen voitti Otaniemen lukion tiimi. Itse kilpailu alkoi haasteen rajaamisella ja ideoimalla aivoriihessä villisti mahdollisimman monta ideaa. Ideointi piti tehdä nopeasti, ja nopein tiimi palkittiin.

Kaikkein nopein oli meidän ”Keksit”-tiimi (myöhemmin Omakela), joka voitti Dumle-pussin. Ideat piti myös ryhmitellä omiin lokeroihinsa.

Torkkelista paikalla oli kolme ryhmää, Otaniemestä seitsemän. Torkkelin porukat käyttäytyivät kuin ammattilaiset ja tarttuivat sparraajien ja Kelan asiantuntijoiden vinkkeihin fiksusti ja kysyivät rakentavia kysymyksiä. Ilmapiiri pysyi hyväntuulisena läpi tehtävien, jotka olivat aikataulutettu minuutilleen.

Nuoriso arvostaa järjestelyjä Alva ja Jade: ”Tähän asti ollut mukavaa (klo 11), vähän kiireistä mutta aika rentoa kun saa tehdä oman ryhmän kanssa. En yleensä työskentele näin. Nyt on tosi monipuolisia tehtäviä.”

20

Iida: ”Tämä on ollut kivaa. Luotan omaan tiimiin ja näihin järjestäjiin. Vaikka aikaa on vähän eri vaiheisiin, asiat tuntuvat hoituvan.”

Lounaan jälkeen omaa ideaa jatkokehitettiin kuvakäsikirjoituksena. Sitten tutkittiin näkökulmia ja resursseja, joita innovaatio vaatii toteutuakseen.

Samalla alettiin valmistella esitystä, jolla innovaatio myytäisiin raadille. Tarkoitus oli klassiseen tapaan “pitchata” oma idea eli toteuttaa niin sanottu ”hissipuhe”, jossa pitää innostaa kuulija ja vakuuttaa hänet oman idean toimivuudesta kolmessa minuutissa.

Lopuksi raadin eteen Kilpailupäivä huipentui esityksiin, joita seurattiin koulun aulassa eli ”montussa”. Torkkelin ryhmät ”Omakela”, ”Tietoa nuorille” ja ”Muutos ja puutos” loistivat kirkkaina tähtinä muiden esitysten joukosta. Opettajan sydän paisui ylpeydestä, kun nuorten nerokkaita ideoita ja asiallisia havaintoja sai seurata katsomosta.

Tuomarin kommentti ”Muutos ja puutos” -ryhmän näytelmästä: “Esitys oli hauska. Lisäksi siinä oli paljon informaatiota. Asia ei edes jäänyt esityksen jalkoihin, vaikka itse esitys oli upea. – – En olisi ikinä pystynyt esittämään mitään näin järkevää lukiolaisena yleisön edessä.”

Lopuksi raati kertoi voittajan ja selvitti perusteensa. Voittajaryhmä nousi Torkkelista! Ryhmä ”Muutos ja puutos” oli tällä kertaa paras.

Palkinnoksi kukin ryhmän jäsen sai 100 euron lahjakortin elektroniikkaliikkeeseen. Mutta ehkä paras palkinto olikin kokemus: tätä on palvelumuotoilu. Onnea!

TEKSTI Anne Mattsson KUVAT Christian Hallivuori, Kelan innovaatiokilpailu

9

Kustakin ryhmästä otettiin tiimikuva.Tässä “Tietoa opiskelijoille” -tiimi.

Voittajatiimin “Muutos ja puutos” jäsenet Siiri ja Emilia kuuntelevat raadin kommentteja.

21

9

SOKRATESVÄITTELYKILPAILUSTA VOITTO KOTIIN

l Kello on puoli yhdeksän lauantai-iltana. Istumme Paasitornin juhlasalin lavalla vesilasit ja muistiinpanot edessämme. Tähän on valmistauduttu pitkään, mutta kädet silti hikoavat. Väittelyn aihe on näkyvissä kaikille: “Yliluonnollisen luojan olettaminen tekee maailmankaikkeuden syntymisen tyhjästä mielekkäämmäksi.” Jos onnistumme vastustamaan tätä väitettä, voitamme.

Lukiolaisten väittelytaitoja treenataan

Vuosittainen Nufit eli Nuorten filosofiatapahtuma ja sen valtakunnallinen lukiolaisten Sokrates-väittelykilpailu järjestettiin tänä vuonna 17.–18.1. Helsingin Hakaniemessä kokouskeskus Paasitornissa. Salla Siira, Emma Hansén, Mihka Mäntynen ja kunniatorkkeli Helmi González Tuomoja Kuninkaantien lukiosta edustivat tänä vuonna Torkkelia.

Kaksipäiväisessä kilpailussa oli mukana 24 lukiolaisjoukkuetta ympäri Suomea. Joukkueet karsiutuivat pois yksitellen, kunnes jäljellä oli enää kaksi.

Ensimmäisen väittelyn aihe oli “Totuus on ajaton”, ja vastassa Vuosaaren lukio. Päätimme suhtautua kilpailuun rennosti: olimme harjoittelemassa ja pitämässä hauskaa. Emme uskaltaneet edes unelmoida voitosta. Ensimmäinen päivä meni kuitenkin hyvin, ja voitimme erän puolustamalla väitettä “Sisyfos on ihmisen osa”.

Torkkeli on kukkulan kuningas Seuraavana päivänä palasimme areenalle. Lopulta vastassa oli enää Kallion lukio,Torkkelin rakas vihollinen ja viime vuoden voittaja. Aiheeksi arvottiin “Ihminen ei voi elää vain tässä ja nyt”, jota päädyimme vastustamaan. Torkkelin joukkueesta tuli kukkulan, Torkkelinmäen, kuningas, ja Kallio vieri rinnettä alas Hakaniemen metroasemalle.

22

Valmistautuminen ratkaisee

Aiheet (ja kannat) arvottiin finaalia lukuun ottamatta ennen jokaista väittelyä, joten käytimme ajan väittelyiden välissä valmistautuen moneen mahdolliseen aiheeseen. Kun viimeinen aihe paljastettiin, se oli meille jo tuttu. Päätimme rentoutua ja syödä eväitä. Käytimme vain viimeiset puoli tuntia itse finaaliin valmistautumiseen. Ratkaisu osoittautui hyväksi.

Finaali järjestettiin arvokkaassa juhlasalissa.

Avaran, yli satavuotiaan salin lavalle oli asetettu kaksi pitkää pöytää v-kirjaimen muotoon. Pöydissä oli kaksi joukkuetta: me Helsingin kuvataidelukion edustajat ja Linnankosken lukio Porvoosta. Samassa salissa SDP oli aikanaan päättänyt tulevaisuudestaan ennen sisällissotaa, ja samalla lavalla oli puhunut Stalin.

Finaali on kova paikka Valmistaudumme alkupuheenvuoroihimme. Järjestämme muistiinpanoja ja juomme hermostuneesti vesilaseistamme. Kun väittely alkaa, pistämme kaiken peliin.

Seuraa elämämme pisimmät ja samalla lyhyimmät 20 minuuttia. Kuuntelemme tarkasti vastapuolen puheenvuoroja, kirjoitamme muistiinpanoja ja kommunikoimme joukkueen kesken. Väittelyssä olennaista on saumaton yhteistyö.

Väittelyn päätyttyä tuomarit lähtevät salista tehdäkseen päätöksensä, ja me jäämme vastaamaan yleisön kysymyksiin ja kommentteihin. Sitten voittaja julistetaan: Helsingin kuvataidelukio! Nousemme epäuskoisina halaamaan toisiamme ja kättelemään vastajoukkueen jäseniä. Hyvä tiimityö ja valmistautuminen vei meidät lopulta voittoon.

TEKSTI Emma Hansén ja Salla Siira

9

MEDIATIIMILÄISET TOSITOIMISSA REDISSÄ l Urasuunnitteluun ja työelämäyhteistyöhön paneutunut Tunne Työ -hanke on tuonut työelämätaitoja kouluihin parin vuoden ajan. Torkkeli on osallistunut hankkeeseen monin eri tavoin. Järjestäjät pyysivät Torkkelin mediatiimiläisiä kuvaamaan hankkeen loppuhuipennuksen marraskuisena torstaina Kalasataman kauppakeskus Redissä. Lähes 2 500 opiskelijaa pääkaupunkiseudun lukioista pelasi Seppo.io-työelämäpeliä ja suoritti rasteja kauppakeskuksessa. Mediatiimiläiset toivat oman panoksensa tapahtumaan ja ottivat hienoja otoksia eri tilanteista.

KUVAT JA TEKSTI Pinja Maaranen

23

WANHOJEN TANSSIT

9

KUVAT Aada Hogan, Onni Kallio ja Arina Maslennikova KOLLAASI Pinja Maaranen

l Wanhat pääsivät tanssimaan sydämen kyllyydestä tänäkin vuonna, kun he esiintyivät Valkoisessa salissa torstaina kolmessa osassa vanhemmille ja perjantai-aamuna samassa hienossa salissa ykkösille.

Senaatintorin liepeiltä he sitten kiiruhtivat Jäähallille, jossa kenraalin jälkeen alkoi perinteinen hieno usean koulun yhteinen tanssinäytös.

24

PARI ASTETTA PAREMMAT

PENKKARIT

JA ABIVIDEOIDEN AATELIA

9 KUVAT Arina Maslennikova Katja Särkkä Jenny Tallberg

25

9

Korona ja etäopiskelu

ABIT KORONAMYRSKYN SILMÄSSÄ l Perjantaina 13. maaliskuuta lähdin puolen päivän maissa lyhyen saksan ylioppilaskokeesta. Matkalla lukiosihteerin luokse hakemaan puhelintani törmäsin rehtoriin, apulaisrehtoriin ja sihteeriin, jotka pudottivat pommin: he kertoivat, että koronakriisin takia reaalikokeita aikaistetaan viikolla. Olin kuin puulla päähän lyöty, mutta en varmasti ainoa.

Epävarma kevät Kokeiden aikaistaminen havainnollistaa sen, kuinka epävarmaa aikaa tämä kevät on ollut pienelle kokelaalle. Jokainen abiturientti suhtautui koronakriisiin omalta tavallaan: yhtä se ei välttämättä huolestuttanut lähes lainkaan, mutta toista alkoi huolestuttaa heti oma ja läheisten hyvinvointi.

Epävarmuus ja pelko syövät voimavaroja, ja näitä olisi tarvittu opiskeluun lukulomalla. Ei siis ole ihme, että monet abiturientit olivat pettyneitä YTL:n päätökseen ja että Suomen Lukiolaisten Liitto ilmoitti jo pian tiedon tultua julki reaalikokeiden aikaistamisesta, että lukiolaisten oikeusturva saattaa olla vaarassa.

Epävarma tulevaisuus Mutta entä tuleva? Toivon mukaan poikkeusolot ja -toimet eivät jättäneet monelle pahoja kolhuja ylioppilaskokeiden tuloksiin. Monen abiturientin jatkosuunnitelmat saattoivat kuitenkin muuttua, oli kyse sitten välivuoden pitämisestä tai vaikka omilleen muuttamisesta.

Itsenäistyvää nuorta voi huolettaa esimerkiksi osa-aika- ja kesätöiden peruuntuminen, jatko-opintopaikkojen valintamenetelmien muuttuminen sekä lukion tuoman tuen ja turvan katoaminen. Monen mielenterveys saattaa olla vaakalaudalla aikoina, jolloin mikään ei ole varmaa.

26

Vertaistuki tuo turvaa ja lohtua Tuo maaliskuinen perjantai menikin lähinnä uutisten sisäistämisessä ja kavereille jutellessa. Vertaistuki, meemit ja sen ymmärtäminen, että tilanteessa ei ole yksin, auttoivat huomattavasti uuden aikapaineen käsittelyä. YTL:n kokeiden aikaistamista koskevan ilmoituksen jälkeen saattoi kuulla useaan otteeseen, että kaikki ovat tässä yhdessä. Osittain se olikin totta, sillä toisiamme tukemalla saatoimme päästä jaloillemme.

Nyt onkin ehkä tärkeämpää kuin koskaan aiemmin lukiouran aikana ymmärtää, ettei kenenkään tulevaisuus riipu pelkistä ylioppilasarvosanoista, vaan niin monesta muustakin asiasta. Tärkeää on myös pitää omasta jaksamisesta huolta, sillä kouluarvosanoja tärkempää elämässä on oma ja läheisten hyvinvointi.

TEKSTI Saara Perkinen KUVAT Viktor Weckroth

9

27

9

Korona ja etäopiskelu

Pilleriin Saaron

Santtu Valtanen

Natalie Pekonen

POIKKEUSTILA

Tänä poikkeuksellisena aikana sekä kuvataiteen että äidinkielen ja kirjallisuuden kursseilla on käsitelty karanteeniaikaa eri tavoin.

Valokuvauksen peruskurssilla opiskelijat tutkivat poikkeustilan arkea usean viikon ajan.

Valokuvissaan opiskelijat pohtivat, miltä arki eristyksessä näyttää ja miten elämän hidastuminen vaikuttaa havaintoihin. Näkulmana oli viikoittain vaihtuvia valokuvauksen ilmaisukeinoja, muun muassa valo, hetken vangitseminen, rajaukset ja kuvakulmat.

28

Santtu Valtanen

l Mulla oli tänään muutama videotunti Meetissä.

En vielä tiedä, tykkäänkö mä niistä vai en. Välillä on vaikea keskittyä. Mun on kyllä vaikea keskittyä luokassakin, mutta luokassa on kuitenkin vähemmän häiriötekijöitä. Mun pikkuveli on jatkuvasti puhelimessa sen kavereiden kanssa, ja sillä on hirveä tarve huutaa koko ajan. Silläkin on ollut Meet-tunteja, joita on ollut hauska seurata välillä, kun sen opettajat opetti myös mua yläkoulussa.

Ella Ekström

9

Pilleriin Saaron

Äidinkielen ja kirjallisuuden 6-kurssin aiheena ovat kertomukset ja nykykulttuuri. Opiskelijat pohtivat kurssilla myös tarinallistamista.

Yhden ryhmän kurssitehtävänä oli kirjoittaa oma karanteeniajan teksti joko faktoissa pysyen tai tarinoiden.

Seuraavassa on katkelmia näistä teksteistä.

Sandra Hartikainen

l

3.4.2020

Tänään, kuten niin monena muunakin kuluneen viikon päivistä, kävin heti online-koulupäivän jälkeen kävelyllä. Jostain syystä kävelyitteni kohteeksi on valikoitunut eräs metsään johtava peltotie. Tämä kyseinen tie on juuri sopivan matkan päässä kotoani, niin lähellä, että matkaan ei koskaan mene tuntia enempää, mutta kuitenkin tarpeeksi kaukana kaikesta muusta. Vaikka käytännössä tuo peltotie voisi olla melkein mikä tahansa muu syrjäinen paikka, on sille muodostunut omalla tavallaan mystinenkin olemus: se on ikään kuin pyhä paikka. Rauhallinen ja yksinäinen, aukealla paikalla, johon tuulee, hieman karunkin näköinen näin keväällä. Ehkä sen pyhyys johtuu tiedosta, että tie tulee pysymään paikoillaan.

Sandra Hartikainen

Paavo Asikainen 29 Natalie Pekonen

Korona ja etäopiskelu

Tyyni Koivuniemi

9

l Joskus kaipaisin enemmän arvostusta elämälle, joka on oikeasti onnellista ja tunnerikasta. Sellaiselle, jossa on tilaa viettää aikaa toistensa kanssa ja olla silti hyvä ihminen, vaikka ei käykään töitten jälkeen joogatunnilla, tee itselleen vihersmoothieta ja tee vielä vähän lisää paperitöitä. Hirveästi paineita tietynlaiseen elämään on jotenkin ilmoilla. Ja sitä minä olen mennyt hetkeksi karkuun tänne kallioille. Aavelaivojen ja vaahtopäiden luokse.

Iris Eklund

l Puhun varmaan jokaisen puolesta, kun totean, että tiukat farkut ja kuristavat korut tuntuvat olevan omilla paikoillaan eli huoneiden nurkissa, ja siellä ne saavat luvan kyllä pysyä. Me ihmiset, jotka jahtaamme mukavuudenhalua jokaisessa asiassa, olemme eristäytymisen myötä uudistaneet ajattelutapamme, ja kaikista tavanomaisin kansi Voguessa kertoo, millainen ylisuuri huppari sopii parhaiten juuri sen mukavimman yöpuvun kanssa.

Pihla Heinonen

Aino Sulkanen 30

l Herään pakottavaan kipuun niskan alueella.

Tunne ei niinkään ole uusi, mutta pohdin silti sen yhteyttä viime päivien epäergonomisesti rakennettuihin työtiloihin. Tai enemmänkin siihen, kuinka päädyn taittelemaan itseni pöydän ääreen. Kuvittelen hetken, jolloin nikamat rangassa osaisivat puhua: ne varoittaisivat juuri tästä. Etätyöskentelyn ongelmat vaikuttavatkin kuuluvan eniten kehossa, ainakin jos jaksan kuunnella.

l

Mimosa Jansson

Karanteenipäiväkirja 28.3.2020

Rakas päiväkirjani, karanteenin noidankehälle tuttuun tapaan venytin taas nukkumaanmenoa viime yönä katsomalla tyhjäpäisiä kissavideoita ja siivoamalla joka ikisen soittolistani Spotifyssa. Unenpuutteesta puolikuolleena heräsin tänä aamuna tyhjän kahvipurkin kuminaan ja jouduin pettyneenä tyytymään vuosia kaapissa lojuneeseen kofeiinittomaan teehen. Paahtoleivästä oli jäljellä enää veljeni hylkäämät kantapalat, jotka nekin paloivat leivänpaahtimessa. Peittoon kääriytyneenä söin surkean aamupalani auringonpaisteisella terassilla miettien kaikkia tekemättömiä tehtäviäni ja sitä, kuinka moni naapuri mahdollisesti tuijottaisi minua ikkunasta. En viitsinyt välittää, vaan jäin siihen kuuntelemaan musiikkia ja katselemaan suihkulähteessä hyppiviä mustarastaita.

Tyhjien tuntien vierittyä ohi palasin pimeään luolaani tuijottamaan tietokoneeni ruutua, ja laskin taas, miten paljon asioita minulla oli tekemättä. Saatuani tehtyä vähimmäismäärän kaikesta, olin jo valmis hukuttautumaan sänkyni kutsuvan pehmeisiin tyynyihin. Katsotaan, mitä turhaa keksin taas tänä iltana jouduttamaan nukkumaan menemistä.

Meeri Timonen

Arina Oberlander

Miia Valorinta

Miia Valorinta

9

l Avaan ulko-oven.Taivas palaa. Sokerisia pinkkejä hattaria leijuu taivaalla. Ikkunoista heijastuu takaisin valo, kuin tervehtien ja hymyillen. Eilisen sade on vielä kosteana maassa, ja tuoksu valtaa sieraimeni. Se tuttu tuoksu, kuin olisin mökilläni ja kävelisin kosteaa ruohoa pitkin paljain jaloin rannalle. Laiturilla polskuttelisin jalkojani peilityynessä järvessä, johon polskuttelu tekisi kauniita aaltoja. Katselisin, kuinka aurinko alkaa nousta puiden takaa vastarannalla.

Kevät tuoksuu ilmassa, kun märkä sade saa maan tuoksumaan tuoreelta ja uutta elämää alkaa kasvamaan. Tämä pieni hetki kävellessä aamulla kauppaan sai toivon heräämään kuin kukka juuri nyt keväällä. Kevät todellakin on täällä, eikä mikään voi enää estää sitä tulemasta.Tämä päivä ei vain alkanut hyvin, se loi minut uudestaan.

– päiväkirja 6. huhtikuuta 2020 Della Koski l 20 minuuttia kokeen alkuun.Viimeistelen avokadokananmunaleipäni suolalla ja rupean syömään niitä. Juttelen samalla kavereilleni viestien kautta. Moni tuntuu olevan hermostunut koeviikon stressistä. 8 minuuttia kokeen alkuun. Rupean pikaisesti tiskaamaan pannun ja astiat, muuten saan kuulla likaisista astioista myöhemmin. Kiirehdin huoneeseen valmistautumaan kokeeseen. 2 minuuttia kokeen alkuun. Avaan Discordin ja soitan Pinjalle. Rupeamme yhdessä hieman panikoimaan koetta. 1 minuutti kokeen alkuun. Oho, koe näkyykin jo Classroomissa.

l Tämä vallitseva karanteeni kyllä näkyy täälläkin. Ensimmäisten ulkomaalaisten työntekijöiden olisi määrä saapua ensi kuussa, mutta tästä ei tällä hetkellä ole minkäänlaista varmuutta. Vanhempani ovat normaalia stressaantuneempia tilan asioista. Keväät ovat yleensä rauhallisia, päivät etenevät omalla painollaan projektista toiseen. Työntekijät saapuvat, ja minä aloitan koulun ohella työnjohdon ja maanmuokkaustyöt. Samalla pyörii liuta monenlaisia jokapäiväisiä hommia: aamukasteluita, hallasadetuksia, korjaustöitä, koneiden hoitoa ja kasvuston hoitotyöt.

Olivia Matilainen

l Kävelin polkua pitkin Lauttasaaren kautta Kallioon ja näin Torkkelin. Kallion talot vilkuttivat ja puut toivottivat minut tervetulleeksi. Koirapuiston koirat olivat iloisia nähdessään minut uudelleen.

Torkkeli hymyili minulle ja astuin sen katolle. Katolla tervehdin tonttua, joka oli herännyt vuotuisilta kesäuniltaan. Tonttu sanoi meidän kohtaavan pian uudestaan. Oli kuin hän olisi tiennyt, että pääsemme kouluun pian. Nousin takaisin polulle, ja se vei minut kotiin.

Venla Kalkkinen

Mariela Liljegren

31

9

Vuoden Tossu 2019 Maria Pusa kehitti ydinturvallisuuslaskentaan liittyvän algoritmin.

Maria kruunattiin Aino Tillosen suunnittelemalla, geometrisistä kuvioista muodostuvalla pahvikruunulla.

VUODEN TOSSU 2019 MARIA PUSA l Torkkelissa seppelöidään perinteisesti joka vuosi yksi entinen opiskelija eli alumni Vuoden Tossuksi.

Tänä vuonna tittelin sai matemaatikko Maria Pusa, joka on tehnyt merkittävää kansainvälistä työtä ydinturvallisuuden parissa.

Maria kertoi inspiroivan tarinan opiskelu- ja urapolustaan. Taiteilijan ammatista haaveillut nuori tyttö oli ollut onnessaan päästessään Helsinkiin kuvataidelukioon, mutta lukion aikana ennen niin mukava harrastus alkoikin tuntua yllättäen raskaalta. Taiteen parissa tuskailua saattoi paeta matematiikkaan, joka oli Mariasta helppoa ja hauskaa. Tämä saattaa kuulostaa yllättävältä monesta nykyisestä tossusta.

Lukion jälkeen Maria opiskeli matematiikkaa Teknillisessä korkeakoulussa eli nykyisessä Aalto-yliopistossa. Harppaus lukion pitkästä matematiikasta korkeakoulun matematiikkaan oli kuitenkin valtava.

Maria alkoi harkita opiskelualan vaihtoa ja haki sisustusarkkitehdiksi, muttei tullut hyväksytyksi. Hän kuitenkin löysi uutta intoa matematiikan opiskeluun silloisen poikaystävänsä – nykyisen aviomiehen32

sä – avulla ja valmistui. Sen jälkeen hän työskenteli ydinturvallisuuden laskentamenetelmiä kehittävässä kansainvälisessä työryhmässä ja teki myös väitöskirjansa ydinturvallisuuteen liittyvästä aiheesta.

Maria teki merkittävän löydön urallaan. Hän onnistui luomaan algoritmin, jota käytetään nykyään yleisesti ydinvoimaloiden turvallisuusanalyyseissä.

Löytö toi mukanaan kansainvälistä tunnustusta, ja Maria oli omien sanojensa mukaan “melko tunnettu [ydinturvallisuuteen liittyvissä] epävarmuuspiireissä”.

Ulkomailta töitä tarjottiin jatkuvasti, mutta Maria jäi mieluummin Suomeen perheensä luokse.

Hän sai töitä konsultointiyritys Fourkindistä. Hänen ammattinimikkeensä on nykyään samassa yrityksessä “Data science consultant”. Hän on muun muassa luonut algoritmeja Kittilän lentokentälle ohjaamaan lentokoneita ja lentokentän liikennettä.

Maria kertoo toivoneensa tulevalta uraltaan, ettei siihen liittyisi englanti eivätkä tietokoneet.

Töissään hän on kuitenkin joutunut käyttämään paljon juuri näitä ja muistuttaakin nykyisiä opiske-

9

lijoita siitä, ettemme voi tietää, millaisia työpaikkoja maailmasta löytyy esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua.

Lukiovuosia Torkkelissa Maria muistelee lämmöllä. Pieneltä paikkakunnalta Helsinkiin tullut Maria sai aloittaa alusta yhdessä monien samanhenkisten ihmisten kanssa. Hän sanoo saaneensa täältä evääksi elämään avoimen mielen. Matematiikasta täyttyvän työpäivän jälkeen hän kertoo rentoutuvansa tunteikkaiden saippuaoopperoiden parissa, ja värikäs sisustaminen ja meikkaaminen ovat pysyneet mukana.

TEKSTI Johanna Piira KUVA Sara Eskelinen

YLIOPPILAAT SYKSY 19

Alihaanperä Raymi Ekström Loa Hakala Arttu Hiidenkari Miranda Hämäläinen Jasmine Isiksoy Venla Kallioranta Suvi Karhu Mette Kervinen Miika Kukkonen Venla Lainela Sofia Luode Sampsa Mlotshwa Samantha Monthan Minea Poikola Henna Puttonen Saga Pärssinen Petra Rintala Kati Salakari Essi Turunen Róza Viertiö Roosa

Miia Valorinta 33

YLIOPPILAAT KEVÄT 2020

9

34

Aho Veera Ahonen Laura Alic Kenan Barlow Enia Britschgi Alina Broms Amélie Brooks Oskari Dodova Stefana Ehrstedt Vivian Esterinen Liinu Filpus Sofia Fu Timi Grahn Senja Haasmaa Kauri Hakala Alex Halkama Emma Heikkinen Aada Herrmans Lina Hiekkamies Eerika Hielkema Ida Hirvelä Annika Hjelm Dodem Huhtala Aurora Hämeenoja Erik Härme Ruut Indrén Vilma Jaakkola Enni Jaatinen Salla Jalkanen Ellamaria Jauhiainen Moona Jeskanen Veikko Jylhänkangas Emilia Jyrkinen Venla Järvilehto Tinja Järvinen Sanni Kaila Eevi Kaitala Uljas Kallonen Elsa Kemppainen Ilta

Kirillow Vivian Knuutinen Nina Kopra Jade Koskinen Roosa Krankkala Isabella Kukkohovi Miska Kuurne Iida Kuusisto Veera Kärki Paavo Köykkä Aura Laine Ike Laukkanen Nea Lehtonen Alma Lepistö Martta Leskinen Hanna Liik Anni Liusvaara Marko Lång Annika Lähteenmaa Olivia Malmi Ida Mataich Selma Matilainen Inka Mattila Vera Mauno Melissa Meerson Daniel Metso Ronja Miettinen Nette Mussaari Alma Mustola Susanna Mäkelä Emilia Mäkäräinen Susanna Nahkala Peppiina Negara Sofia Nesterinen Vilja Ngo Jenny Nyberg Pinja Oksa Viivi Oksanen Jenni Orava Lumi

Paatsila Anni Peltola Ari Perkinen Saara Petäjäaho Anselmi Piira Johanna Pitkonen Milja Plaketti Mette Ponkilainen Katarina Prunnila Otso Pöyliö Emily Röyttä Emilia Salminen Sini Salminen Vilja Sarkkinen Patricia Schwab Julia Seppä Aino Shapovalova Anna Siljama Jonna Sivonen Juliet Strang Alva Suuronen Anna Suvisaari Amanda Säkkinen Emmi Tallberg Jenny Tapiovaara Karo Tiihonen Ida Tillonen Aino Topinoja Sofia Torniainen Siiri Torppa Kaisla Tuunanen Kaisla Uuranmäki Alina Vesala Vertti Vihonen Maisa Virtanen Janniina Vuori Ossi Vääräsmäki Weckroth Viktor

9

Natalie Pekonen

Pilleriin Saaron 35

9 KUVATAIDELUKION VÄKI JOHTOKUNTA 2019–2020

Puheenjohtaja Eine Auer

Henkilökohtaiset varajäsenet: Päivi Hirvelä

Varapuheenjohtaja Otto Toivanen

Kimmo Fransila

Benita Broms Alexei Kantanen Kata Ruohtula

Karita Toivanen Jaro Lehtonen Anna Mussaari

Opettajat Matti Kuosmanen Sari Vahtera

Jarl Köngäs Maarit Nopsanen

Muu henkilökunta Ines Lukkanen

Sanna Kattelus-Mäkisalo

Sihteeri ja esittelijä Tarja Aro-Kuuskoski

HENKILÖKUNTA PÄÄRAKENNUKSESSA

Lukiosihteeri Elina Sokka Kouluisäntä Alexander Hartikainen Ruokapalveluvastaava Mahmoud Mohamed Kokki Aurika Puusalu / Natalia Koivumäki Toimitilahuoltaja Nirajan Thapa Kuraattori Sanna Kattelus-Mäkisalo Terveydenhoitaja Tuija Koski Psykologi Pauliina Koskinen Erityisopettaja Liisa-Maria Harju HENKILÖKUNTA TAIDETALOSSA Kouluisäntä Josi Heikkinen Toimitilahuoltaja Heli Lampi Lehmusvuo

36

OPETTAJAT

REHTORIT

Rehtori Tarja Aro-Kuuskoski Apulaisrehtori Maiju Silén Kuvataiteen apulaisrehtori Tuttu Sillanpää

Alatalo Satu opinto-ohjaus Anttila Raija psykologia Arima Heli italia, englanti Blanco Sequeiros Sofia filosofia Elopuro Nina ranska Grönroos Lilja liikunta, terveystieto Haussalo Teija ortodoksinen uskonto Havia Jaana ranska, venäjä Heinonen Heikki kuvataide Hiidenkari Päivi englanti Ilola Helka kuvataide Jouhti Suvi matematiikka Julin Sami matematiikka Kangas Loviisa kuvataide Kangasmäki Mikko matematiikka Kokkonen-Lozano Kirsi-Marja englanti, espanja Koski Ranja terveystieto Kuosmanen Matti matematiikka, fysiikka Kärkkäinen Tiina historia, yhteiskuntaoppi Köngäs Jarl maantiede, biologia Lapinniemi Johanna liikunta, terveystieto Laurila Sari biologia, maantiede Luume Leila opinto-ohjaus Mannos Liisa englanti Mattsson Anne historia, yhteiskuntaoppi Nakari Minna ruotsi Nopsanen Maarit äidinkieli ja kirjallisuus Pulliainen Ukri filosofia, elämänkatsomustieto Pusa Hanna kuvataide Pynssi Maija kemia, matematiikka Rantatalo Stiina suomi toisena kielenä Saari Hanna saksa Sallinen Matti matematiikka, fysiikka Sidoroff Markus musiikki Skyttä Marko ruotsi Särkkä Katja kuvataide Tavastila Maija kuvataide Tikka Juha kuvataide Toikko Juulia evankelis-luterilainen uskonto Uusitalo Tomi kuvataide Vahtera Sari opinto-ohjaus Vanhanen Hanna elämänkatsomustieto, filosofia Virkkunen Johanna äidinkieli ja kirjallisuus Väntti Tarja kuvataide

Ava Engblom 37

9

9

STIPENDIT JA PALKINNOT LEHTORI OLGA LEIKOLAN MUISTOSÄÄTIÖN STIPENDIT

jaetaan lahjakkaille, erityisesti matemaattisissa aineissa menestyneille ja näitä aineita opiskelleille Helsingin kuvataidelukion opiskelijoille.

SYKSY 2019

Ylioppilaat Puttonen Saga 300 € KEVÄT 2020

Ylioppilaat Jeskanen Veikko Salminen Vilja

Kaila Eevi Lång Annika Suvisaari Amanda Vääräsmäki

Kukkohovi Miska Kuurne Ida

Köykkä Aura Mäkäräinen Susanna Petäjäaho Anselmi

Kopra Jade Laukkanen Nea Lepistö Martta Matilainen Inka Miettinen Nette Mussaari Alma Nahkala Peppiina Nesterinen Vilja Oksanen Jenni Suuronen Anna Säkkinen Emmi Weckroth Victor

38

600 € 600 € 500 € 500 € 500 € 500 € 300 € 300 € 200 € 200 € 200 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 €

2. vuositason opiskelijat Manninen Stiina Mäntynen Mihka

Etelämäki Ella Kanerva Jadelle

Alavaikko Alli Hallikainen Iiris Heiskanen Joona Immonen Nella Jansson Mimosa Kesonen Saana Kylander Iida Puhakka Hertta Turunen Tinja

100 € 100 € 80 € 80 € 60 € 60 € 60 € 60 € 60 € 60 € 60 € 60 € 60 €

1. vuositason opiskelijat Aho Hanna-Kaisa Boyd Cilla Heino Annika Hämäläinen Milla Immonen Hannes Kaurahalme Sampo Kemppinen Artturi Komulainen Inka Lehtonen Julius Muurinen Iida Niemi Nea Närvänen Lotta Olvio Eli Pesu Ella Riihelä Niklas Roiha Aino Saikku Ines Suhonen Silva Tepponen Anna Tyni Saila Österlund Tarmo

Eskelinen Sara Kallio Elsa Kokkonen Aino

100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 100 € 80 € 80 € 80 €

Paastela Joanna Rautavesi Tinja Tencheva Elena Tomminen Valeria Vuorinen Ada

Haapalainen Henna Kinnunen Ossi Kurki Sara Kuutti Heli Nurminen Nella Ojalainen Anna Tanaka Naomi Termonen Valeria

80 € 80 € 80 € 80 € 80 € 60 € 60 € 60 € 60 € 60 € 60 € 60 € 60 €

KUVATAIDESTIPENDIT

Syksy 2019 Hakala Arttu Hiidenkari Miranda Viertiö Roosa

Kevät 2020 Herrmans Lina Hirvelä Annika Jalkanen Ellamaria Kaitala Uljas Kenan Alic

Leskinen Hanna Liusvaara Marko Torkkeli-stipendit Lähteenmaa Olivia Hyvästä menestyksestä ylioppilaskirjoituksissa: Malmi Ida Metso Ronja Hakala Alex 100 € Negara Sofia Halkama Emma 100 € Oksanen Jenni Herrmans Lina 100 € Siljama Jonna Kuusisto Veera 100 € Säkkinen Emmi Kärki Paavo 100 € Tallberg Jenny Leskinen Hanna 100 € Tapiovaara Karo Malmi Ida 100 € Tillonen Aino Mauno Melissa 100 € Perkinen Saara 100 € Aada Heikkinen Piira Johanna 100 € Salminen Vilja Röyttä Emilia 100 € Strang Alva 100 € Tapiovaara Karo 100 € Ahonen Laura Barlow Enia Britschgi Alina Ehrsted Vivian Esterinen Liinu-Maija Hjelm Dodem Kallonen Elsa Liik Anni Liusvaara Marko Lähteenmaa Olivia Metso Ronja Mäkelä Emilia Ngo Jenny Tallberg Jenny Topinoja Sofia Tuunanen Kaisla Uuranmäki Alina

50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 € 50 €

9

50 € 50 € 50 € 50 € maalaus, grafiikka 50 € kuvataide 50 € maalaus, grafiikka 50 € muotoilu, grafiikka 50 € graafinen suunnittelu 50 € valokuvaus 50 € tila ja arkkitehtuuri 50 € keramiikka 50 € maalaus 50 € grafiikka, keramiikka 50 € multimedia 50 € muotoilu 50 € tekstiili 50 € kuvataide 50 € elokuva, lukiodiplomi 50 € keramiikka, lukiodiplomi 50 € maalaus, grafiikka elokuvalahjakortti kirjapalkinto

ABB:N STIPENDI

parhaiten fysiikan opinnoissa menestyneelle: Vääräsmäki 100 € Suomen tietokirjailijat ry.:n stipendi

innokkaalle tietokirjojen lukijalle: Perkinen Saara 100 € lahjakortti

39

9

LEHTI-JA KIRJASTIPENDIT Ranskan Instituutti

myöntää kirjastipendin ranskan ylioppilaskokeissa laudatur-arvosanan saaneelle opiskelijalle: Tapiovaara Karoliina Espanjan suurlähetystö

myöntää kirjastipendin parhaiten espanjan ylioppilaskokeissa menestyneelle opiskelijalle: Malmi Ida Hitaan journalismin yhdistys

lahjoittaa verkkojulkaisu Long Playn vuosikerran mediatiimin taitavalle kirjoittajalle sekä äidinkielen ja kirjallisuuden ylioppilaskokeessa erinomaisesti menestyneelle: Piira Johanna Opettajien kirjalahja erinomaisesta

menestyksestä äidinkielen ja kirjallisuuden ylioppilaskokeessa: Hakala Alex Kaila Eevi Kuusisto Veera Kärki Paavo Mauno Melissa Suvisaari Amanda

Niin & näin -kustantamon kirjalahjat

filosofian ja elämänkatsomustiedon opinnoissa menestyneille opiskelijoille: Hakala Alex Herrmans Lina Kuusisto Veera Kärki Paavo Röyttä Emilia Suvisaari Amanda

40

Opettajien kirjalahja historian ja

yhteiskuntaopin ylioppilaskirjoituksissa hienosti menestyneille: Britschgi Alina Esterinen Liinu Jauhiainen Moona Kaila Eevi Kaitala Uljas Kirillow Vivian Malmi Ida Perkinen Saara Pöyliö Emily Röyttä Emilia Tillonen Aino Weckroth Viktor

Art House -kustantamon kirjastipendi

kevään ylioppilaille hyvästä menestyksestä reaaliaineiden historian, yhteiskuntaopin, filosofian, elämänkatsomustiedon, psykologian, terveystiedon ja evankelisluterilaisen uskonnon ylioppilaskokeissa: Ahonen Laura Britschgi Alina Esterinen Liinu Jauhiainen Moona Jylhänkangas Emilia Kaila Eevi Kaitala Uljas Kirillow Vivian Koskinen Roosa Leskinen Hanna Liusvaara Marko Lybeck Nana Lähteenmaa Olivia Malmi Ida Mataich Selma Pitkonen Milja Prunnila Otso Perkinen Saara Piira Johanna Pöyliö Emily Röyttä Emilia Strang Alva Tapiovaara Karo Tiihonen Ida Tillonen Aino Vihonen Maisa Weckroth Viktor

Koulun kirjalahja hyvästä menestyksestä psykologian yo-kokeessa: Perkinen Saara Tallberg Jenny Halkama Emma

9

Svenska nu ja HBL myönsivät

tänäkin vuonna HBL-lahjatilauksen niille abiturienteille, jotka osallistuivat ylioppilaskirjoituksissa ruotsin kielen kokeeseen syksyllä tai keväällä.

Pohjola Nordenin palkintokirja

(Eva Frantzin Sommarön) ruotsinkielen opinnoissa menestyneille opiskelijoille jaetaan tänä vuonna e-kirjana. Palkinnon saavat: Ines Saikku (A-ruotsi) Tarmo Österlund (B-ruotsi) Suomen Psykologisen seuran

lahjoittama Psykologia-lehden vuosikertatilaus toisen vuoden opiskelijalle Katariina Könöselle erityisestä kiinnostuksesta psykologian opiskelua kohtaan.

Filosofian ja elämänkatsomustiedon opettajat FETO ry palkitsee kirjalahjalla

toisen vuoden opiskelijan Salla Siiran kevään 2020 valtakunnallisesti parhaasta filosofian ylioppilaskirjoitustuloksesta.

Mediastipendi ammattimaisesta

Aino Sulkanen

työskentelystä mediatiimissä Maslennikova Arina

Tutorstipendi erinomaisesta

tutortyöskentelystä Jäntti Vera Puumalainen Saana Suikkanen Aino

Tämän kevään ylioppilaan Melissa Maunon äidinkielen ja kirjallisuuden ylioppilaskokeen essee julkaistaan Suomen Kuvalehdessä yhtenä valioesseenä.

Helmi Kilpeläinen 41

9

SE SE KERTA KERTA KUN KUN TAIVAS TAIVAS PALOI PALOI l Hän laittoi kengät jalkaan ja käveli lumista maata kohti rantaa. Talvi oli yllättänyt ja vedessä kellui muutama jäälautta. Ilma oli synkkä, ja taivaalta satoi jotain epämääräistä lumen ja rännän sekoitusta.

Saaret olivat harmaita eikä vesi kiiltänyt, vaan oli mattapintainen. Kuin veden pinnalla olisi ollut hopeinen peili, joka estää näkemästä pohjalle.

Hetken hän ihmetteli maiseman mustavalkoisuutta ja oli aikeissa kääntyä takaisin. Kuitenkin yhtäkkiä yksi saarista oli muuttunut oranssiksi. Ja toinen. Ja kolmas. Kaukana lepäävä jäälautta hohti kultaisena ohutta sinistä pilvien raosta paistavaa taivaan kaistaletta vasten. Rannalla kuusten latvat olivat tulessa.

42

Niiden takaa alkoi vähitellen nousta lisää liekkejä.

Kuin osa taivaasta olisi ollut tulessa. Savua ei ollut.

Tai sitten kaikki edellinen harmaus oli juuri ollut sitä.

Hän katsoi ensimmäisen tulenlieskan matkaa hennossa tuulessa. Lopulta lieska haihtui pois. Hän vilkaisi kohti oransseja saaria. Ne eivät olleet enää oransseja. Vielä kerran hän kääntyi ihmettelemään taivaan roihua, mutta se oli poissa. Jäljelle oli jäänyt vain sinistä vettä ja taivasta. Hän käveli lumisessa maassa takaisin.

TEKSTI JA KUVAT Anniina Tikkanen