2 minute read
Opintoretki Baltiaan
OPINTORETKI BALTIAAN – NATSIEN, KGB:N JA HIEMAN ART NOUVEAUNKIN JÄLJILLÄ Torkkeli maailmalla: opintomatkoja kielen, kulttuurin, tieteen ja historian äärellä
l Syyslukukaudella ryhmä Torkkelin ja Kallion lukion opiskelijoita lensi Vilnaan, josta bussi kuljetti heitä Liettuassa, Latviassa ja Virossa neljän päivän ajan. Kyse oli Suomen historian kurssiin kuuluvasta kuvataidelukion ja Kallion lukion yhteisestä matkasta Baltiaan oppimaan toisen maailmansodan ja neuvostomiehityksen aikaista historiaa. Mukana olivat molemmista kouluista historianopettajat Tiina Kärkkäinen ja Niina Väntänen.
Retkellä ja Suomen historian kurssilla oli yllättävä yhteys: nimittäin Suomelle oli käydä samoin kuin Baltian maille toisessa maailmansodassa. Jos Neuvostoliitto olisi onnistunut miehittämään etupiiriinsä Molotov–Ribbentrop-sopimuksessa merkityn Suomen, olisi maassamme edelleen suunnitelmatalouden ja totalitarismin arvet. Suomi ryhtyi talvisotaan, mutta Liettua, Latvia ja Viro eivät kyenneet vastarintaan, kun Neuvostoliitto vaati lupaa sijoittaa maihin joukkojaan. Erityisesti Latviassa ja Liettuassa lopputulos näkyy edelleen selkeästi: autiotaloja ja rappeutuneita julkisivuja, jopa lähellä pääkaupunkien keskustoja.
Natsien hirmutekoja
Retken teemana oli pitkälti Neuvostoliiton miehitys ja sen jättämät jäljet. Natsi-Saksan hirmuteot näkyivät myös: Paneriain juutalaisten joukkomurhan muistomerkki sijaitsee vain kymmenisen kilometriä Liettuan pääkaupungin Vilnan keskustasta. Toisessa maailmansodassa Baltian maat miehitettiin kolmesti. Ensin tuli Neuvostoliitto, sitten Natsi-Saksa ja lopulta taas Neuvostoliitto. Saksan vallan aikana arviolta yli 90 % Liettuan juutalaista ehdittiin teloittaa. Paneriai oli suurin kansanmurhan näyttämö.
Tuntui absurdilta kävellä aurinkoisessa metsässä ja kuunnella oppaan kertomusta kaikesta pahasta, mitä paikalla oli tapahtunut alle 80 vuotta sitten. Jokainen kuoppa ja kumpare kertoi omaa tarinaansa, eikä epämieluisilta mielikuvilta voinut välttyä.
KGB-museot
Ehkä mieleenjäävin kokemus oli Riian ja Vilnan KGB-museoiden näkeminen. Molempien talojen kellarissa oli sijainnut vankila. Kauniin ulkokuoren alle kätkeytyi kansalaisten silmiltä piilossa ollut paikka ihmisille, jotka valtio näki vaarallisina. Suuri osa oli poliittisia vankeja. Heitä ei ollut tarkoitus pitää kyseisissä paikoissa pitkään vaan lähettää kuulustelujen jälkeen eteenpäin. Jotkut teloitettiin paikan päällä tappamiseen tarkoitetussa huoneessa. Vankeja kidutettiin, ja ihmisoikeuksia rikottiin monin tavoin räikeästi.
Vilnan KGB-vankila oli juuri sellainen, millaiseksi KGB oli jättänyt sen lähtiessään. Sen kolkoilla käytävillä kävellessä alkoi miettiä, mitä ajatuksia vankien päässä oli liikkunut. Kävelimme samoilla käytävillä, mutta välissämme oli useita vuosikymmeniä.
Varautuminen ydinsotaan
Matkan viimeinen kohde oli kylmän sodan aikainen poliittisen eliitin suojabunkkeri Latvian maaseudulla Ligatnessa. Kaikki edelliset kohteet olivat olleet hyvin vakavamielisiä, jopa surullisia, joten yllätyimme oppaan humoristisesta otteesta. Opimme monta asiaa kuten sen, että mistä tahansa sitaatista saa vaikuttavamman, jos väittää, että se on peräisin Leninin suusta.
Matkakokemuksia
Ohjelmassa oli myös vapaa-aikaa, jolloin opiskelijat ehtivät tutustua hiukan Riikaan ja Vilnaan. Synkästä historiastaan huolimatta ne olivat upeita ja monipuolisia kaupunkeja, joista olisi löytynyt tutkittavaa viikoiksi. Vilnaan ei ollut noussut Riian tapaan jaloilleen neuvostoaikojen jäljiltä, mutta siinä oli silti oma charminsa. Vilnan läpi kulkevan Neris-joen kahtia jakamasta kaupungista löytyi katseltavaa moderneista kerrostaloista 1200-luvun rakennuksiin.
Riika on puolestaan vanha hansakaupunki. Siinä missä Vilna tuntui hieman kylmältä ja etäiseltä, Riika oli lämmin ja sosiaalinen. Kulkiessamme kaupungilla illalla musiikki ja nauru raikuivat kaduilla. Erityisesti vanhankaupungin alue, jossa meidän hotellimme sijaitsi, oli täynnä pieniä tunnelmallisia mukulakivikujia ja värikkäitä taloja. Huomiota herätti myös Riian vetonaula, art nouveau -kaupunginosa!
Kahdessa käyntikohteessamme oppaat sanoivat lähes sanatarkasti saman asian kierroksen lopuksi: toivottavasti historia ei toista itseään. Ja juuri siksi historianopetus on tärkeää, ettemme vain unohda niitä opetuksia, jotka ovat versoneet rikkinäisistä yhteiskuntajärjestelmistä, julmista hallitsijoista ja ihmisten vihasta. On tärkeää muistaa mennyt erityisesti nyt, kun ääriliikkeet ovat taas kasvattamassa suosiotaan.
