3 minute read
Madridin uusi ystävyyskoulu
MADRIDIN UUSI YSTÄVYYSKOULU JA KOKEMUKSIA ETELÄ-EUROOPASTA
l Kielitaidosta voi oikeasti olla hyötyä. Olin espanjantaitoisena jäänyt opettajan haaviin, ja minulle tarjoutui mahdollisuus uuteen seikkailuun. Vinkkinä muillekin: jos opettaja tulee sinulta koskaan kysymään tunnin jälkeen, haluatko lähteä kolmen viikon päästä espanjan kurssin matkalle Madridiin, niin oikea vastaus on ”Kyllä!”
Advertisement
Uusi ystävyyskoulu ”Instituto Camilo José Cela”
Madridiin lähdimme siis vaihtoprojektin takia. Torkkelista ja Kalliosta on ennen lähdetty Málagaan, mutta nyt meillä on uusi yhteistyökoulu ”Instituto Camilo José Cela” Pozuelossa lähellä Madridia. Tarkoitus oli asua oppilaiden perheissä viikon ajan ja sitten vastavuoroisesti keväällä 2020 majoittaa heidät Suomessa.
Viikon aikana pääsimme kiertelemään museoissa, tutustumaan Madridiin, sen ympäristöön, historial- liseen Toledon kaupunkiin ja uusiin ihmisiin. Pääsimme syömään, puhumaan, näkemään ja kokemaan espanjalaista koulua ja elämään toisen perheen arkea. Tutustuimme erilaiseen kulttuuriin ja huomasimme eroja ja samanlaisuuksia suhteessa omaamme.
Saatoimme jopa tehdä oivalluksia ja kyseenalaistaa joitakin entisiä itsestäänselvyyksiä. Esimerkiksi ajoissa oleminen vaikutti olevan Espanjassa häilyvämpi käsite kuin Suomessa. Vaikkapa tasan kello seitsemän tarkoitti yleensä noin puoli kahdeksaa. Opettajamme olivat kuitenkin oivaltaneet heti aluksi, mistä oli kysymys, ja ilmestyivät sovittuihin tapaamisiin espanjalaisella viiveellä. Liekö syynä jo aiempi kulttuurintuntemus vai silkka elämänkokemus? Onneksi viikon aikana kaikki oppivat saapumaan ajoissa espanjalaisittain eikä muita tarvinnut enää odotella.
Rentoa menoa Espanjassa
Osallistuimme ystävyyskoulussamme muutamille oppitunneille viikon aikana. Taidelukiolaisille aikaa oli varattu myös museovierailuille (yhteensä viisi [¡5!] museota tuli nähtyä ja koettua). Oppitunneilla saimme kuitenkin kuvaa siitä, miten opetus voi olla hyvin erilaista. Liikunnan opettaja totesikin tunnin aluksi, että olemme varmasti tottuneet hieman organisoidumpaan toimintaan, mutta ei se mitään, kyllä tästä hyvä tulee. Ja niin tuli: tunti sujui, ei ehkä kaikkien sääntöjen mukaan, mutta ainakin hyvissä tunnelmissa sulkapalloa pelaillen.
Mekin pääsimme opettajan rooliin ja koetimme välttää turhan tylsää opetusmetodia. Pidimme englannin tunnilla esitelmiä Suomesta, suomalaisista tavoista ja kulttuurista. Vaikutti siltä, että asiaamme jaksettiin kuunnella ja siihen keskittyä. Ehkä jotain tietoa jäi korvan taakse tai jopa kiinnostusta Suomea kohtaan heräsi.
Hyviä kokemuksia perheessä
Oma kokemukseni vaihtoperheen kanssa oli erittäin myönteinen. Kaikki perheenjäsenet toivottivat tervetulleeksi, talo esiteltiin ja käytänteitä selitettiin. Alusta lähtien oli mukava olla. Perheeseeni kuului myös koira. Mitäs teet, kun et tiedä miten päin olla? Rapsuttelet menemään ja juttelet mukavia eläimelle. Kuulemani huhut siitä, että espanjalaisessa perheessä täytyy lähes huutaa, jotta saa asiansa esiin, ei onneksi pitänyt paikkaansa. Suomalaiselle oli tarjolla oma huone ja rauhaa. Töiden, koulun ja harrastus
9ten takia perheessä ei muutenkaan ehditty viettää kovin paljon aikaa yhdessä. Yhdessä kuitenkin aina syötiin.
Ruokailuajat olivat meille varmaan oudompia kuin itse ruoat. Aamupala oli kevyt: kahvia, leipää, ehkä hedelmä. Lämmin lounas syötiin kolmen neljän aikaan iltapäivällä jo koulusta päästyä ja illallinen yhdeksän jälkeen. Välissä saattoi syödä suupalallisen (bocadillo). Minulle tällainen ruokailu ei maistunut: tuntui että koko ajan syötiin jotain pientä, mutta silti oli jatkuvasti nälkä.
Kielitaito karttuu
Harhailumme Madridin mailla oli makunystyröitä herättelevä kokemus, mutta pääsimme käyttämään kieltä muuhunkin kuin ruokien maisteluun. Puhuimme englantia, espanjaa ja opetimme suomea. Lähtiessämme vaihtariopiskelijoilla olikin hallussa jo aina niin hyödylliset ilmaukset ”minun nimeni on”, “minä rakastan sinua”, “mitä kuuluu?” sekä lisäksi liuta kirosanoja. Isossa ryhmässä huomasi, kuinka helposti oleskeli vain omaa äidinkieltä osaavien kanssa. Kulttuuri- ja kielivaihtoryhmässämme muodostui siis ajoittain suomalaisten ja espanjalaisten porukoita. Varmasti kaikki oppivat kuitenkin edes hieman espanjaa, suomea tai englantia. Rohkeasti kieltä käytti myös opettajamme Tomi, joka käänsi urhoollisesti taulujen taustatarinat tarkasti espanjasta suomeksi.
Matkailu avartaa
Matkan aikana vaihdelleiden fiilisten, mutta silti onnistuneen ja opettavaisen kokemuksen takia selkiytyi taas, kuinka mielekästä on elää tässä ja nyt eikä “sitten kun”. Ympäristön ei kannata antaa vaikuttaa omaan mielentilaan liikaa, ainakaan negatiivisesti. Minne ikinä menetkään, kenen kanssa tahansa, jos niin päätät, voit aina nauttia perillä olosta.
Harmillisesti korona esti espanjalaisten vastavierailun Suomeen huhtikuussa. Toivottavasti he pääsevät tänne syyskuussa. Ja hei sinä, joka olet hollilla Torkkelissa tai Kalliossa, kun espanjalaiset saapuvat, rohkaistu puhumaan ja ihmettelemään heidän kanssaan. Aina voi oppia jotain uutta, ja uuden oppiminen on nyt vain mahtava asia.
Matkat Madridiin ja takaisin taittuivat suorina Finnairin lentoina, eikä hiilidioksidipäästöjä kompensoitu.
