20
HIMA 1 | 2020
Himassa
TEKSTI JA KUVAT KIRSI RIIPINEN
1.
TOIMITTAJA TESTAA
Viikko ilman Facebookia ja Instagramia Somepaasto palautti vanhan harrastuksen, kirjojen lukemisen. Oli hurja huomata, miten paljon aikaa kännykän näpräilyyn kului ennen paastoa. SOMEPAASTOSTA ON PUHUTTU niin
paljon, että pakko sitä oli itsekin kokeilla. Sitä ennen piti kuitenkin googlata, mitä somepaastosta virallisemmin tiedetään. Somepaasto vai ei? Sosiaalisen median tutkija Suvi Uski ei välttämättä ole totaalisen somepaaston kannalla. Pikemminkin hän kehottaa säätelemään omaa somessa olemista. Hän on Ylen mukaan varoittanut, että somepaastolla voi olla seurauksena jopa sosiaalisen elämän kariutuminen. No, sellaista en tietenkään halua, mutta liiallisella somessa roikkumisella on riskinsä. Toisaalla kerrotaan, että seurauksena voi olla masennusta, ahdistusta ja unettomuutta. Ihmissuhteetkin voivat kärsiä ylettömän puhelimen näpräämisen takia.
Lepoa päänupille Mikä on liiallista? En pidä itseäni liikakäyttäjiin kuuluvana enkä someriippuvaisena. Minulla on Facebook-, Twitter-, Instagram- ja LinkedIn-tili. Lisäksi käytän WhatsAppia, mutta minulle se tarkoittaa pikemminkin perheen ja harrastusporukoiden viestikanavaa kuin varsinaista sosiaalista mediaa. Yleisenä trendinä suomalaisista tiedetään, että Facebookin käyttö laskee, Instagram puolestaan on nousussa. Twitteriä pidetään konsulttikielellä ”vaikuttajaverkostona”. Itse seuraan sitä lähinnä työasioissa. Postaan harvakseltaan. LinkedIn on lähes unohtunut, eniten käytän Instagramia, mutta sitäkin suurimmaksi osaksi muiden seuraamiseen. Tästä huolimatta havahdun kuunnellessani radiosta aivotutkija Minna Huotilaista. Hän kertoo aivojen kuormittumisesta ja siitä, kuinka ihmisille on tullut tavaksi pitää työn lomassa
taukoja ja tarkistaa silloin tuoreimpia somepäivityksiä. Tapa ei ole Huotilaisen mukaan aivoille suinkaan taukoa, vaan someilu kuormittaa täsmälleen samoja aivojen alueita, mitä tietotyöläinen käyttää ja tarvitsee työnteossaan. Virkistävämpi ja kaikin puolin terveellisempi tauko olisi vaikka nousta seisomaan ja hakea lasillinen vettä.
Mitä tehtiin ennen somea? Kun somepaaston ensimmäisenä aamuna hyppään metron kyytiin, kaivan kännykän tuttuun tapaan laukusta ja klikkaan vanhasta tottumuksesta Instagramin kuvaketta. Auts, puhelin nopeasti takaisin laukkuun! Silmäily kanssamatkustajiin masentaa. Ainakaan tässä vaunussa ei ole yhtäkään ihmistä, joka ei näpräisi puhelintaan. Mitä itse teen 12 minuutin metromatkalla? Kuulokkeetkin unohtuivat kotiin! Voisin tietysti lukea uutisia Ylen tai Hesarin verkkosivuilta, mutta päätänkin ajatuksissani suunnitella alkavaa työpäivää. Ja käydä työpäivän päätteeksi kirjastossa lainaamassa pokkareita matkalukemiseksi. Olisi aivan liian hurjaa olla tekemättä mitään. Työmatkojen lisäksi somepaasto haastaa iltoja. Vasta nyt huomaan riippuvuuteni. Tapani on kuin huomaamatta vilkuilla somekanavia pitkin iltaa. Minulla on mennyt valtavasti aikaa puhelimen räpläämiseen. Kaikkein aktiivisimmin olen roikkunut Instagramissa ja Facebookissa silloin, jos olen itse postannut jotakin. Sen jälkeen on pakko seurata, mitä muut kommentoivat: tuleeko paljon peukkuja tai muita kommentteja? Myös somen keskustelut koukutta-
1. Kauppatorin aamu jäi jakamatta somepaaston takia, mutta purppurataivas oli livenä huomattavasti hienompi. 2. Bestikset Helga ja Latte sekä sidostesukkatesti. Tämä tapahtuma ei ehkä olisi kiinnostanut laajempaa yleisöä. 3. Minustako orkideakasvattaja? Kasvi pysyi hengissä ennätykselliset kaksi kuukautta! Tästä tuskin olisi kehkeytynyt huimaa somekeskustelua. 4. En ollut tarpeeksi nopea. Keräykseen matkalla olleet kartongit joutuivat parempiin suihin. Olisiko tätä peukutettu?
2.
