Himassa

TEKSTI JA KUVAT KIRSI RIIPINEN

1.

TOIMITTAJA TESTAA

Viikko ilman Facebookia ja Instagramia

Somepaasto palautti vanhan harrastuksen, kirjojen lukemisen. Oli hurja huomata, miten paljon aikaa kännykän näpräilyyn kului ennen paastoa.

SOMEPAASTOSTA ON PUHUTTU niin paljon, että pakko sitä oli itsekin kokeilla. Sitä ennen piti kuitenkin googlata, mitä somepaastosta virallisemmin tiedetään. Somepaasto vai ei? Sosiaalisen median tutkija Suvi Uski ei välttämättä ole totaalisen somepaaston kannalla. Pikemminkin hän kehottaa säätelemään omaa somessa olemista. Hän on Ylen mukaan varoittanut, että somepaastolla voi olla seurauksena jopa sosiaalisen elämän kariutuminen.

No, sellaista en tietenkään halua, mutta liiallisella somessa roikkumisella on riskinsä. Toisaalla kerrotaan, että seurauksena voi olla masennusta, ahdistusta ja unettomuutta. Ihmissuhteetkin voivat kärsiä ylettömän puhelimen näpräämisen takia.

Lepoa päänupille Mikä on liiallista? En pidä itseäni liikakäyttäjiin kuuluvana enkä someriippuvaisena. Minulla on Facebook-, Twitter-, Instagram- ja LinkedIn-tili. Lisäksi käytän WhatsAppia, mutta minulle se tarkoittaa pikemminkin perheen ja harrastusporukoiden viestikanavaa kuin varsinaista sosiaalista mediaa.

Yleisenä trendinä suomalaisista tiedetään, että Facebookin käyttö laskee, Instagram puolestaan on nousussa. Twitteriä pidetään konsulttikielellä ”vaikuttajaverkostona”. Itse seuraan sitä lähinnä työasioissa.

Postaan harvakseltaan. LinkedIn on lähes unohtunut, eniten käytän Instagramia, mutta sitäkin suurimmaksi osaksi muiden seuraamiseen.

Tästä huolimatta havahdun kuunnellessani radiosta aivotutkija Minna Huotilaista. Hän kertoo aivojen kuormittumisesta ja siitä, kuinka ihmisille on tullut tavaksi pitää työn lomassa taukoja ja tarkistaa silloin tuoreimpia somepäivityksiä.

Tapa ei ole Huotilaisen mukaan aivoille suinkaan taukoa, vaan someilu kuormittaa täsmälleen samoja aivojen alueita, mitä tietotyöläinen käyttää ja tarvitsee työnteossaan.

Virkistävämpi ja kaikin puolin terveellisempi tauko olisi vaikka nousta seisomaan ja hakea lasillinen vettä.

Mitä tehtiin ennen somea? Kun somepaaston ensimmäisenä aamuna hyppään metron kyytiin, kaivan kännykän tuttuun tapaan laukusta ja klikkaan vanhasta tottumuksesta Instagramin kuvaketta. Auts, puhelin nopeasti takaisin laukkuun!

Silmäily kanssamatkustajiin masentaa. Ainakaan tässä vaunussa ei ole yhtäkään ihmistä, joka ei näpräisi puhelintaan. Mitä itse teen 12 minuutin metromatkalla? Kuulokkeetkin unohtuivat kotiin!

Voisin tietysti lukea uutisia Ylen tai Hesarin verkkosivuilta, mutta päätänkin ajatuksissani suunnitella alkavaa työpäivää. Ja käydä työpäivän päätteeksi kirjastossa lainaamassa pokkareita matkalukemiseksi. Olisi aivan liian hurjaa olla tekemättä mitään.

Työmatkojen lisäksi somepaasto haastaa iltoja. Vasta nyt huomaan riippuvuuteni. Tapani on kuin huomaamatta vilkuilla somekanavia pitkin iltaa. Minulla on mennyt valtavasti aikaa puhelimen räpläämiseen.

Kaikkein aktiivisimmin olen roikkunut Instagramissa ja Facebookissa silloin, jos olen itse postannut jotakin. Sen jälkeen on pakko seurata, mitä muut kommentoivat: tuleeko paljon peukkuja tai muita kommentteja?

Myös somen keskustelut koukutta-

1. Kauppatorin aamu jäi jakamatta somepaaston takia, mutta purppurataivas oli livenä huomattavasti hienompi. 2. Bestikset Helga ja Latte sekä sidostesukkatesti. Tämä tapahtuma ei ehkä olisi kiinnostanut laajempaa yleisöä. 3. Minustako orkideakasvattaja? Kasvi pysyi hengissä ennätykselliset kaksi kuukautta! Tästä tuskin olisi kehkeytynyt huimaa somekeskustelua. 4. En ollut tarpeeksi nopea. Keräykseen matkalla olleet kartongit joutuivat parempiin suihin. Olisiko tätä peukutettu?

2.

TOIMITTAJA TESTAA

3.

KUVA ISTOCKPHOTO

4.

vat. Ja sitä enemmän, mitä aktiivisemmin itse niihin osallistun.

Somepaasto auttaa huomaamaan myös kännykkäkameran käytön. Räpsin tavallisesti kuvia melko ahkerasti ja jaan niistä parhaita.

Somepaaston parina ensimmäisenä päivänä kuvien räpsiminen jatkuu, kunnes huomaan, ettei minun tarvitse, en kuitenkaan jaa niitä. Eikä ole mitään järkeä hillota kaikkea puhelimeen.

Auringonnousu, who cares! Olen alkuviikon aikana ehtinyt kerryttää koko joukon potentiaalista kerrottavaa ja jaettavaa. Iloitsen, kun olen onnistunut pitämään hengissä ja kukkivana orkidean, jonka ystäväni toi täsmälleen kaksi kuukautta sitten. Näps, siitä kuva.

Puhelimeen tallentui myös hieno

Somepaasto auttaa huomaamaan myös kännykkäkameran käytön.

auringonnousu kauppatorin tuntumassa. Sen hieno purppurasävy ei kuitenkaan välity kännykkäruudulta. Todennäköisesti olisin välittänyt viestiä kavereille myös koiran puuhista: se oli saanut hampaisiinsa kartonkikeräykseen tarkoitetut pahvit ja tehnyt niistä silppua. Koira olisi ollut edustettuna muutoinkin: katsokaa, tässä se leikkii bestiksensä kanssa, ja tässä on suosikkilelu!

Kuka jäi niitä kaipaamaan, oikeasti?! Kun puhelin ei enää viikonloppuna olekaan jatkuvasti hollilla, melkein harmittaa. Minulta jäi väliin (omasta mielestäni) kuvauksellinen tilanne. Ystäväni tulivat päivälliselle mukanaan oma koiransa ja pullo koirien olutta, jossa tuoteselosteen mukaan on veden lisäksi mausteena ainakin kanaa.

Olisinpa saanut videolle, kun oma koirani lähes irvistää litkulle ja kääntää päänsä pois. Ystävien koira sen sijaan latkii ahnaasti kummankin kupillisen.

VINKIT TALTEEN Somepaastossa opittua

Ennen paastoa kannattaa pohtia, pitäisikö paastosta kertoa somekanavilla. Monet olettavat, että kun he postaavat asioitaan, heitä seuraavat kaverit tietävät tuoreimmista käänteistä. Jouduin viikon jälkeen pari kertaa selittämään tietämättömyyttäni. 1.

Kyllä, lyhyt somepaasto kannattaa, koska se havahduttaa näkemään, miten paljon aikaa kännykän joutavanpäiväiseen näpräämiseen menee. En osaa arvioida tarkasti omaa aikaani, mutta aiemmin kyseessä oli tunteja ennemmin kuin minuutteja. 2.

Paaston yhteydessä kannattaa miettiä kännykkä- ja ruutukäyttöä muutoinkin. Itse päätin, että en avaa sähköpostia kello 18:n jälkeen. Päätös oli helpottava, eikä kukaan ihmetellyt, jos vastasin illalla tulleisiin viesteihin vasta seuraavana aamuna työaikana. 3.

Kannattaa miettiä valmiiksi, mitä voisi tehdä tyypillisten sometustilanteiden sijaan. Lainaa ratikkamatkoja varten pokkareita tai päätä etukäteen, millaista musiikkia ja ohjelmaa kuuntelet. Pidä kotona näkyvillä jooga-alustaa tai käsipainoja. Vähemmän someilua, enemmän hauista! 4.

Varaudu vahtimaan itseäsi somepaaston päättyessä. Vie aikansa, ennen kuin paaston aikaan opituista uusista tavoista tulee rutiinia. Itselläni metromatkat menevät jälleen someiluun, mutta illat ovat rauhoittuneet. Luen enemmän kirjoja ja ennen kaikkea olen enemmän läsnä perheen kanssa. 5.

Himassa

KUVA ARI HEINONEN/OTAVAMEDIA

RESEPTI Silakan syönti on ilmastoteko

Hiilijalanjälkemme pienenisi, jos vaihtaisimme ruokavaliomme lihan useammin kalaan. Erityisesti villikala on ilmastoystävällinen valinta.

RUOKAMME ILMASTOVAIKUTUS RIIPPUU siitä, miten ruoka on tuotettu. Hiilijalanjäljen mittayksikkö kg CO2 ekv/kg kertoo, kuinka paljon kasvihuonekaasupäästöjä tuotannosta vapautuu tuotettua kiloa kohti.

Vähiten kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavat lähiseudulla ja avomaalla kasvatetut viljelykasvit ja vihannekset. Esimerkiksi kotimaisten perunoiden ja juuresten hiilijalanjälki on alle 0,4 kg. Naudanlihan ilmastovaikutus vastaa noin 15 kilon ilmastopäästöjä.

Suomessa kasvatetun kirjolohen hiilijalanjälki on keskimäärin 3 kg. Vähiten ilmastoa rasittaa kestävästi ja läheltä pyydetty villi- eli luonnonkala, jonka hiilijalanjälki on noin 1,5 kg.

Kalavalintaa voi haarukoida WWF:n

Sipuliset silakkapihvit

AINEKSET: 700 g silakkafileitä 2 dl hienoja korppujauhoja ripaus suolaa ripaus mustapippuria

TÄYTE: 1 purjosipulin valkoinen osa 1 keltasipuli 1 nippu tilliä 1 rkl voita ripaus suolaa 1 rkl Dijon-sinappia

kalaoppaasta, jonka mukaan kotimaisista kaloista ilmaston kannalta hyviä valintoja ovat erityisesti särkikalat ja silakka. Särkikalojen kannat ovat paikoin jo ylitiheitä, joten särjen ja lahnan kalastus ehkäisee vesistön rehevöitymistä. Silakan kanta on merialueillamme vahva, ja sen kalastus on kestävällä tasolla.

Kuluta vastuullisesti WWF:n kalaoppaan avulla: www.wwf.fi/kalaopas

Lähteet: www.martat.fi, Ympäristö lautasella ja www.wwf.fi/kalaopas

Anne Penttilä

VALMISTUSOHJE: 1. Valmista ensin täyte: hienonna sipulit ja tilli. Kuullota sipulisilppu voissa paistinpannulla, lisää tilli ja mausta suolalla. 2. Huuhtele silakkafileet kylmällä vedellä, valuta fileet ja kuivaa hieman talouspaperilla. 3. Sekoita suola ja pippuri korppujauhoihin. Kääntele fileet seoksessa molemmin puolin ja aseta fileet leivinpaperille vierekkäin, nahkapuoli alaspäin. Sipaise fileiden päälle kevyesti Dijon-sinappia. 4. Lusikoi täytettä joka toiselle fileelle ja käännä päälle täytteetön filee. 5. Paista silakkapihvit molemmin puolin kullanruskeiksi. Tarjoa perunamuusin kanssa. KODIN SISUSTUS

Teinin huone viihtyisäksi

TEINI-IKÄISEN HUONE MUUTTUU hiljalleen aikuismaisemmaksi, kun lastenhuoneeseen kuuluneet lelut ja värimaailma vaihtuvat selkeämpään tyyliin. Nuoren huoneessa saavat näkyä hänen oma makunsa ja mieltymyksensä.

Sisustaminen onnistuu helposti pienelläkin rahalla, sillä tyyliä saa vaihdettua jo uusimalla verhot, sängynpeitteet ja esimerkiksi koristetyynyt. Jotta muutos onnistuu ja on kaikille osapuolille mieleinen, ota nuori mukaan kaupoille. Tutustukaa myös kirpputorien tarjontaan ja pohtikaa yhdessä, mistä nuori pitää.

Lue lisää nuoren huoneen sisustamisesta: www.hekaoy.fi/hima > Himassa

KUVA ISTOCKPHOTO

TEE ITSE Oma saippuapaja pystyyn

SAIPPUAN VALMISTAMINEN MELT and pour -tekniikalla on niin hauskaa, helppoa ja edullista, että vauhtiin päästyään kotona ei ole enää koskaan tylsää hetkeä. Melt and pour sopii myös lasten kanssa askarteluun, sillä tekniikassa ei käytetä lipeää tai muita vaarallisia aineita.

Varaa kaappiin kosmetiikan valmistustarvikkeita myyvistä liikkeistä saatavaa saippuamassaa, eteeristä öljyä, väriainetta, muotteja, lusikka ja kulho. Saippuan valmistuksessa vain oma mielikuvitus on rajana: sulata saippuamassa mikrossa tai vesihauteessa ja lisää joukkoon väriä ja halutessasi eteeristä öljyä. Kaada massa muotteihin ja anna sen jähmettyä muutaman tunnin ajan. Lopputuloksena on iso pino kauniita saippuoita, jotka sopivat niin omaan kylpyhuoneeseen kuin vaikka lahjapaketteihin.

Pi Mäkilä