3/2025
— Leuto maaliskuu toi aikaisen kevään
— Jääkarttaa on piirretty tosiaikaisesti jo 110 vuotta
—
Arktisen tutkimuksen tulevaisuus
Maaliskuun lopussa Boulderissa, Yhdysvalloissa järjestettiin vuosittainen Arctic Science Summit Week (ASSW) sekä kymmenen vuoden välein järjestettävä International Conference on Arctic Research Planning (ICARP). Tapahtumien tarkoitus on koota yhteen arktisen alueen tutkijoita, alkuperäiskansoja, poliittisia päättäjiä ja muita kiinnostuneita osapuolia kaikkialta maailmasta jakamaan tieteellisiä saavutuksia, edistämään yhteistyötä ja suunnittelemaan arktisen tutkimuksen tulevaisuutta seuraaville kymmenelle vuodelle. Tämän vuoden ICARP IV -konferenssi oli yhteenveto vuonna 2022 alkaneesta prosessista, jossa kansainvälinen ryhmä luo ehdotuksen arktisen tutkimuksen painopisteistä ja kriittisistä aiheista. ICARP IV -konferenssin tarkoituksena on saada palautetta arktiselta yhteisöltä ja keskustella suunnitelman hiomisesta niin, että kaikkien ääni tulee kuulluksi. Keskustelua ja huolta aiheuttivat kriittiset muutokset maailmanpolitiikassa, mitkä vaikuttavat oleellisesti arktisen tutkimuksen rahoitukseen. Ensin Venäjän aloittama hyökkäyssota muutti kolme vuotta sitten arktisen tutkimuksen pelisäännöt kokonaan, kun venäläiset instituutiot ja laajat arktiset alueet jäivät tutkimuksen ulkopuolelle. Nyt uudenlaista epävarmuutta on herättänyt USA:n poliittinen U-käännös, ja tapahtumassa nähtiinkin tunteellisia puheita siitä, kuinka vuosikymmenten työt ovat valumassa hukkaan rahoituksen päättyessä. Huoli arktisen alueen monitoroinnista sekä havaintojen ja mittausten jakamisesta korostivat kuitenkin yhteistyön merkitystä, ja erityisesti alkuperäisväestön tieto, sen kunnioittaminen ja yhteisymmärrys nousivat esiin tärkeinä kehityskohteina tulevaisuudessa. Vahva yhteisymmärrys jaettiin siitä, miten arktiset havainnot ja niiden ymmärtäminen vaikuttavat myönteisesti ilmastonmuutoksen seurantaan ympäri maailman, ja sen takia niistä on pidettävä kiinni.
Suomen laaja edustus viikon aikana oli positiivinen yllätys, mutta kirsikkana kakun päällä oli Arktisen Neuvoston (Artic Council) esityksessä lainaus Suomen entisen presidentin Sauli Niinistön sanoista vuodelta 2017: ”Jos menetämme Arktiksen, menetämme koko maailman.”
KAISA JUHANKO Tutkija
Erityisesti alkuperäisväestön tieto, sen kunnioittaminen ja yhteisymmärrys nousivat esiin tärkeinä kehityskohteina tulevaisuudessa.
-32,5 °C
Utsjoki, Kevojärvi, 15.3.
+14,9 °C
Mikkeli lentoasema, 31.3.
+3,2 °C
Maaliskuun keskilämpötila Lumparlandin Långnäsissä sivusi Suomen säähavaintohistorian ylintä maaliskuun keskilämpötilaa.
Kuukauden ylin ja alin lämpötila
156 cm
Kuukauden suurin lumensyvyys, Enontekijö, Kilpisjärvi, 19.3.
Kuvat ovat Ilmatieteen laitoksen säätilanneanalyysejä ajanhetkiltä 12 UTC eli klo 14 Suomen normaaliaikaa (kesäaikana klo 15).
6.3. Maaliskuun ensimmäisellä viikolla Keski-Euroopassa oli laaja korkeapaine ja lämmintä ilmaa. Keski-Euroopan korkeapaineen pohjoispuolella vallitsi voimakas ja hyvin leuto läntinen ilmavirtaus. Ahvenanmaalla lämpötila nousi jopa 14 asteeseen, eli korkeammalle kuin milloinkaan aiemmin yhtä aikaisin keväällä.
12.3. Maaliskuun 10. päivän jälkeen lämpimin ilma vetäytyi Suomen kaakkoispuolelle ja meille virtasi pohjoisesta viileää ilmaa.
Maan keskiosissa satoi kylmenemisen yhteydessä 10.3. runsaasti lunta. Maaliskuun puolivälissä oli parina päivänä Etelä-Suomessakin heikkoa pakkasta. Lapissa esiintyi 20–30 asteen yöpakkasia.
22.3. Eteläisen Suomen yllä oli vahva korkeapaine. Itä-Suomessa oli yöllä vielä kireää pakkasta, mutta päivällä lämpötila kohosi aurinkoisessa säässä lähes koko maassa yli 5 asteeseen ja seuraavana päivänä laajalti jo yli 10 asteeseen. Lauhaa ilmaa virtasi lounaasta myös Pohjois-Suomeen.
29.3. Maahamme virtasi etelän ja lounaan väliltä entistä lämpimämpää ilmaa. Maaliskuun lopulla yli 10 asteen lämpötiloja mitattiin päivittäin laajoilla alueilla maan etelä- ja keskiosissa. Myös yölämpötilat olivat vuodenaikaan nähden harvinaisen korkeita.
Teksti: Ilari Lehtonen
Jääkarttaa on piirretty tosiaikaisesti jo 110 vuotta
Maaliskuun 12. päivänä tuli kuluneeksi 110 vuotta siitä, kun ensimmäinen ajantasainen jääkartta piirrettiin Suomessa.
Jo 1800-luvun lopulla kiinnostus talviaikaisen kauppamerenkulun lisäämiseen oli suurta. Varsinkin ensimmäinen maailmansota lisäsi talvimerenkulkua ja jäätiedon tarvetta. Jäätietoa oli aiemmin kerätty ja julkaistu tutkimustarkoituksiin, mutta vasta jälkikäteen. Nyt tieto haluttiin saman tien merenkulun käyttöön. Keisarillinen laivasto määräsi jääntutkimustakin tehneen Suomen Tiedeseuran tekemään karttoja senhetkisestä jäätilanteesta, ja niinpä 12.3.1915 laadittiin ensimmäinen tosiaikainen jääkartta Suomen merialueilta.
Aluksi karttaa tehtiin Suomen Tiedeseurassa. Vuonna 1918 perustettiin Merentutkimuslaitos tuottamaan tietoa Suomea ympäröivien merialueiden fysikaalisista ja kemiallisista ominaisuuksista. Niinpä myös jääkartan teko siirtyi sinne. Vuonna 2009 Merentutkimuslaitos lakkautettiin ja sen toiminta jaettiin Ilmatieteen laitokselle ja Suomen ympäristökeskukselle. Jääkartan piirtovastuu siirtyi tällöin Ilmatieteen laitokselle. Tal-
vesta 2017–2018 alkaen jääkartta on tehty yhdessä Ruotsin ilmatieteen ja hydrologian laitoksen (SMHI) kanssa.
Karttaa piirrettiin ensin kerran viikossa kynällä ja erilaisia jääalueita kuvattiin värittämällä niitä puuvärein (kuva 1). Myöhemmin sitä julkaistiin mustavalkoisena rasterikarttana. Nykyään piirtäminen tapahtuu tietokoneohjelmalla ja paperin sijaan valtaosa käyttäjistä katselee jääkarttaa sähköisesti, esimerkiksi Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilta. Tarkempi tieto jääalueista tallentuu sähköiseen tietokantaan. Kartta ei myöskään ole enää vain mustavalkoinen viivakuva, vaan värit ovat palanneet antamaan merkityksen jääalueille aina vaikeakulkuisesta tummanpunaisesta helppokulkuiseen vihreään. Jäätiedon tarvekin on kasvanut, ja nykyään kartta tehdään päivittäin. Kartassa esitetään ajankohtainen jäätilanne, jäänmurtajien sijainnit ja Itämeren alueen avustusrajoitukset talvimerenkulun tarpeisiin.
Kuva 1. Ensimmäinen tosiaikainen jääkartta 12.3.1915 (vas.), esimerkki mustavalkoisesta jääkartasta 12.3.1984 (kesk.) ja nykyaikainen jääkartta 12.3.2025 (oik.).
KUUKAUDEN HAVAINTO
Kevät alkoi Etelä-Suomessa varhain. Järvet alkoivat
vapautua jääpeitteistään maaliskuun aikana, ja kuukauden lopulla leskenlehdet, krookukset ja sinivuokot olivat täydessä kukassa.
Lämpimimmillä kasvupaikoilla jopa raita ja valkovuokko ehtivät aloittaa kukintansa jo maaliskuun aikana.
ARKTISEN MERIJÄÄN LAAJUUS JA POIKKEAMA TAVANOMAISESTA MAALISKUUSSA
Arktisen merijään laajuus oli maaliskuussa keskimäärin 14,2 miljoonaa km², joka oli 0,9 miljoonaa km², eli noin 6 %, alle vuosien 1991–2020 maaliskuun keskiarvon. Tämä oli neljäs kuukausi peräkkäin, jolloin jään laajuus oli vuoden 1978 lopussa alkaneiden säännöllisten satelliittimittausten historian pienin. Aikaisempi maaliskuun pienin jään laajuus mitattiin 2018, jolloin se oli 5 % keskiarvon alapuolella. Myös 20.3. tienoilla saavutettu arktisen merijään vuosittainen maksimilaajuus noin 14,4 miljoonaa km², oli mittaushistorian pienin, alittaen niukasti aiemman ennätyksen vuosilta 2017 ja 2018.
Maaliskuussa Jäämeren keskiosat olivat vuodenajalle tyypilliseen tapaan lähes kokonaan jään peitossa. Sen sijaan Jäämeren reunamerillä jäätä oli pääosin keskimääräistä vähemmän, mikä oli sopusoinnussa koko arktisella alueella havaitun ennätyspienen merijään laajuuden kanssa. Jään vähyys oli erityisen ilmeistä Barentsinmerellä ja eteläisellä Ohotanmerellä sekä – vähemmässä määrin – Saint Lawrencen lahdella ja eteläisellä Beringinmerellä. Sitä vastoin Grönlanninmerellä, itäisellä Labradorinmerellä, pohjoisella Beringinmerellä ja koillisella Ohotanmerellä jäätä oli keskimääräistä enemmän.
Merijään keskimääräinen peittävyys arktisella alueella maaliskuussa 2025. Värillinen viiva kuvaa jäällisen alueen keskimääräistä rajaa jaksolla 1991–2020, kun jäällisen alueen rajana pidetään jään 15 %:n peittävyyttä.
Merijään peittävyyden poikkeama arktisella alueella jakson 1991–2020 keskiarvosta maaliskuussa 2025.
LÄHTEET
ECMWF Copernicus Climate Change Service
Suomennos: Ilmastokatsaus-toimitus
Kasvihuonekaasuhavainnot ovat alustavia ja voivat vielä muuttua tarkistusprosessin aikana.
PALLAS - SAMMALTUNTURI UTÖ
1 kk
1 vuosi
Useita vuosia
(ppm = parts per million, tilavuuden miljonasosa ja ppb = parts per billion, tilavuuden miljardisosa)
Hiilidioksidi- (CO2) ja metaani- (CH4) pitoisuuksien havaitut tuntikeskiarvot viimeisen kuukauden jaksolla (ylin rivi) sekä viimeisen vuoden jaksolla (keskimmäinen rivi) Pallas-Sammaltunturin ja Utön asemilla. Alarivin kuvissa esitetään hiilidioksidipitoisuuden kehitys useamman vuoden ajalta.
TAUSTATIETOA
• Hiilidioksidi (CO2) ilmakehässä on peräisin kasvien ja maaperän hengityksestä sekä polttoprosessista ja sementintuotannosta.
• Metaanin (CH4) merkittävimmät päästöt ilmakehään tulevat soilta, maakaasun purkautumisesta, märehtijöistä, kaatopaikoilta, riisinviljelystä ja fossiilisten polttoaineiden käsittelystä.
• LUE LISÄÄ: ilmatieteenlaitos.fi
TILASTOISTA POIMITTUA
Kilpisjärvellä satoi 18.3. yli 30 cm uutta lunta vuorokauden aikana ja seuraavana aamuna lumensyvyydeksi mitattiin 156 cm. Viimeksi
Kilpisjärvellä oli yhtä paljon lunta kevättalvella 2014. Kilpisjärven seutu on keskimäärin Suomen runsaslumisinta aluetta, ja myös Suomen lumensyvyysennätys, 190 cm, on mitattu Kilpisjärvellä huhtikuussa 1997.
LÄMPÖTILOJA
HELSINKI, KAISANIEMI
JYVÄSKYLÄ
JOENSUU
JOKIOINEN
SEINÄJOKI, PELMAA
SIIKAJOKI, RUUKKI
UTSJOKI, KEVO
Maaliskuussa 2025 päivittäin mitattu vuorokauden keskilämpötila (°C, musta käyrä), ylin lämpötila (°C, punainen käyrä) ja alin lämpötila (°C, sininen käyrä) sekä vuorokauden sademäärä (mm, siniset pylväät). Lämpötilan tasoitetut vertailuarvot ovat kaudelta 1991–2020. Harmaa käyrä kuvaa vuorokauden keskilämpötilan 50 %:n arvoa eli mediaania, ja harmaa varjostus kuvaa aluetta, jonka sisällä noin 97 % vuorokauden keskilämpötiloista tilastollisesti esiintyy.
SODANKYLÄ
KESKILÄMPÖTILA
SADEMÄÄRÄ
KESKILÄMPÖTILAN POIKKEAMA
VERTAILUKAUDESTA 1991–2020
SADEMÄÄRÄ PROSENTTEINA
VERTAILUKAUDESTA 1991–2020
MAALISKUUN KUUKAUSITILASTO
HAVAINTOASEMA
AURINGONPAISTETUNNIT
KUUKAUSISUMMA
PAIKKAKUNTA 2025 1991–2020
UTÖ 153,5 152
MAARIANHAMINA 155,1
TURKU 127,3 141
HELSINKI 133,8 146
JOKIOINEN 129,6 144
KOUVOLA 125,7 135
JYVÄSKYLÄ 149,8 136
KUOPIO 152,7
KORSNÄS 164,4
OULU 160,1
ROVANIEMI 139,5
SODANKYLÄ 145,2 141
UTSJOKI 111,9 130
* merkityillä asemilla on joitakin puuttuvia havaintoja
LUMENSYVYYS
SÄÄ, ENERGIAN TUOTANTO JA KULUTUS LOKA-MAALISKUUSSA 2024–2025
Sääriippuvaisista energian tuotantomuodoista Suomessa tuotettiin loka-maaliskuussa vesivoimalla 6,2 TWh, tuulivoimalla 13,7 TWh ja aurinkovoimalla 0,18 TWh sähköä. Sähkön kokonaistuotanto Suomessa oli 44,5 TWh ja -kulutus 45,8 TWh. Sähkönkulutus pieneni vuodentakaisesta reilut 3 %, mihin vaikutti edellistä talvea leudompi sää. Talven aikana ei ollut kovia pakkasjaksoja, ja sähkönkulutuksen keskiteho oli vain muutamana huippukulutuspäivänä vähän yli 12 000 MW. Eniten sähköä kului 20. helmikuuta.
Loka-, marras- ja joulukuussa sähköntuotanto oli keskimäärin kulutusta suurempaa, eli Suomi oli sähkön nettoviejä. Sen sijaan tammi-maaliskuussa kotimainen sähköntuotanto ei riittänyt kattamaan kysyntää. Tuontisähkön osuus oli suurin maaliskuussa, mihin vaikuttivat olennaisesti kuukauden alussa alkaneet Olkiluodon ydinvoimalan vuosihuoltoseisokit. Tuulivoiman tuotantokapasiteetti kasvoi vuodentakaisesta 30 % ja tuotanto peräti 55 %. Tuulivoiman tuotanto oli kaikkina kuukausina tasaisesti 2,0–2,7 TWh. Tuulisimpina päivinä tuulivoiman tuotannon keskiteho oli lähes 6000 MW. Näinä päivinä kotimainen tuulivoimatuotanto kattoi yli puolet maamme sähkönkulutuksesta.
Aurinkovoiman tuotantokapasiteetti kasvoi noin neljänneksen vuodentakaisesta ja tuotanto kasvoi samassa suhteessa.
Vesivoiman varastoaltaiden pinnat olivat syksyllä ja alkutalvesta pitkän ajan keskiarvojen alapuolella. Lopputalvea kohti varastoaltaiden pinnat laskivat vuodenajalle tyypillisesti, mutta selvästi keskimääräistä hitaammin, helmi-maaliskuussa vallinneesta vähäsateisesta säästä huolimatta. Vesivoiman tuotanto oli kuitenkin edellistalvea vähäisempää.
VESI-, TUULI- JA AURINKOVOIMAN KUUKAUSITUOTANTO
Vesi-, tuuli- ja aurinkovoiman tuotanto Suomessa loka-maaliskuussa 2024–2025.
PÄIVITTÄINEN SÄHKÖN KOKONAISKULUTUS JA -TUOTANTO SUOMESSA LOKA-MAALISKUUSSA 2022–2023
Sähkön kokonaistuotannon ja -kulutuksen päivittäinen keskiteho Suomessa loka-maaliskuussa 2024–2025.
VESIVOIMAN TUOTANTO
38 %
Suomen vesivoimaloiden varastoaltaiden täyttöaste oli maaliskuun lopussa 38 %, joka oli jonkin verran ajankohdan pitkän ajan keskiarvon yläpuolella.
Kotimainen vesivoiman tuotanto kattoi loka-maaliskuussa noin 13 % Suomen sähkönkulutuksesta.
172–5967 MW
Tuulivoiman tuotannon päivittäinen keskiteho vaihteli lokamaaliskuussa 172 ja 5967 MW:n välillä. Suurin päivätuotannon keskiteho saavutettiin 16.1. ja pienin 17.2.
30 %
Kotimainen tuulivoiman tuotanto kattoi loka-maaliskuussa noin 30 % Suomen sähkönkulutuksesta.
0,2–184 MW
Aurinkovoiman tuotannon päivittäinen keskiteho vaihteli loka-maaliskuussa 0,2 ja 184 MW:n välillä. Suurin päivätuotannon keskiteho saavutettiin 29.3. ja pienin 25.12.
0,4 % 13 %
Kotimainen aurinkovoiman tuotanto kattoi loka-maaliskuussa noin 0,4 % Suomen sähkönkulutuksesta.
Vesivoiman tuotannon päivittäinen keskiteho Suomessa loka-maaliskuussa 2024–2025. Vesivoiman tuotannon kapasiteetti on noin 3190 MW.
TUULIVOIMAN TUOTANTO
Tuulivoiman tuotannon ja kokonaiskapasiteetin päivittäinen keskiteho Suomessa loka-maaliskuussa 2024–2025.
AURINKOVOIMAN TUOTANTO
Aurinkovoiman tuotannon ja kokonaiskapasiteetin päivittäinen keskiteho Suomessa loka-maaliskuussa 2024–2025.
Lähteet: Fingrid Avoin data ja Suomen Ympäristökeskus
Ilmatieteen laitos
ilmastokatsaus@fmi.fi
www.ilmastokatsaus.fi